KOTITARVEKALASTUS JA KALASTORAKENNE

Transkriptio

1 KOTITARVEKALASTUS JA KALASTORAKENNE Sisävesiäe kuntoutetaan jo yleisesti kalastorakennetta muokkaamalla. On tehokalastusta, hoitokalastusta ja ylläpitokalastusta, hiukan taudin ja lääkärin mukaan. Mutta mitä sitten on normaali kotitarvekalastus vastaavaa laitostermistöä mukaillen? Seuraava tilannekuvaus kahdelta keskipohjalaiselta järveltä antaisi olettaa, että kyseessä on kolestrolikalastus. Ja tämä lienee kalatalouden arkipäivää kautta maae. Esimerkit ongelmajärvien keskivertoa Reisjärven kunnan viidellä sinileväkukinnoista kärsineellä järvellä aloitettiin 1990-luvun lopulla erilaisia veden laadun parantamiseen tähtääviä hankkeita. Kokonaisuuden yhtenä osana selvitettiin järvien kalastorakennetta ja tehtiin suunnitelmat kalastollisista hoitotarpeista. Reis-Vuohtojärven kokonaisuus (1100 ha) on kohteista merkittävin. Järvien kokonaisfosforipitoisuus on mg/m3. Koekalastusten perusteella kalasto oli särkikalavaltaista, pienikokoinen särki ja lahna muodostivat saaliin painosta noin 60 %. Järvissä hyvin menestyvän kuhan ansiosta koekalastussaaliin kilomääräinen saalis-petokalasuhde (tekstissä myöhein SPsuhde) oli kuitenkin kohtuullinen 8. Ei siis niitä huonokuntoisimpia hoidokkeja vaan pikeinkin keskivertoa potilasjoukkoa. Merkittävää ja valikoivaa kotitarvekalastusta Esimerkkijärvillä tehtiin kattavat kalastustiedustelut kotitarvekalastuksen välineistä ja saaliista vuosina 1993 ja Tiedustelujen palautusprosentit olivat poikkeuksellisen suuret, 80 ja 82 %, joten saatu aineisto kuvaa hyvin järvien kotitarvekalastuksen todellisuutta. Kotitarvekalastus on järvillä voimakasta vuosisaaliiden noustessa yli 13 kiloon hehtaarilta. Saaliin selvät päälajit ovat lahna, hauki, särki ja ahven (kukin n % kokonaissaaliista). Säännöstelyn kompensaatioistutusten piiriin kuuluvat siika ja kuha sekä luontainen made muodostavat saaliista kukin noin 2-4%, loput jäännösprosentit muodostuvat kuoreesta, kiiskestä ja säynävästä. Kotitarvepyynnistä on lähinnä kalastusta eri muodoissaan, mutta myös katiskapyynnillä ja rantarysillä sekä pilkkimisellä ja onkimisella on merkitystä saaliskertymälle (kuva 1.). Ylivoimaisesti käytetyin ja noin puolet vuosisaaliista antava väline on kuitenkin :n. Silmäkoko on kohdejärvissä erityisen sopiva siialle eikä se luonnollisesti hyljeksi kuhaa tai haukeakaan, kyseessä on siis eräänlainen yleispyydys halutuiille lajeille. Kalastustiedustelussa selvitettiin myös saaliin lajistojakauma pyyntimuodoittain ja näin voitiin edelleen laskea SP-suhteet kunkin pyyntivälineen saaliille (kuva 2). Ahvensaalis jaettiin karkeasti saaliskaloihin (<14 cm) ja saalistajiin (>14 cm) koekalastusten kokojakaumatietojen perusteella.

2 kg tuulastus uistin syötti koukku yli 55 rantarysä katiska riimu hoitok. rysä pilkki/ onki muikku nuottaus Kuva 1. Eri välineiden saalis Reis-Vuohtojärven kotitarvekalastuksessa v ennen hoitokalastusten aloittamista.

3 20,0 18,0 16,0 14,0 12,0 SP 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 tuulastus uistin syötti koukku yli 55 rantarysä katiska riimu hoitok. rysä pilkki/ onki muikku nuottaus Kuva 2. Välinekohtaisen saaliin saalis-petokalasuhde Reis-Vuohtojärven kotitarvekalastuksessa 1993 ja 1996, sekä valikoimaan mukaan tuoduissa hoitokalastusrysässä ja nuottauksessa.

4 Saaliin epäsuhta kalastoon Saalis- ja petokalojen biomassasuhteen tavoitearvona voidaan muikuttomilla järvillä pitää väliä 2-6. Näillä lukemilla kalastorakenteen pitäisi säilyä tasapainoisena, yksilöiden hyväkasvuisina ja samalla saataisiin ehkäistyä ravintoketjullisia vedenlaatuongelmia. Tehokalastuksen kohteena olevilla kotimaisilla ongelmajärvilläe kalaston SP-suhteet ovat tyypillisesti noin 30 ja ylikin. Reis-Vuohtojärven koekalastussaaliin SP-lukema on 1990-luvulla ollut noin 8. Lukema on saatu varsin pienestä koekalastusaineistosta ja sen rooli onkin tässä tapauksessa esimerkinomainen. Kotitarvekalastuksen saaliin SP -suhde Reis-Vuohtojärvellä on pääosalla pyyntimuodoista ja erityisesti käytetyiillä pyyntimuodoilla ollut 1990-luvulla noin 2. Merkittävän poikkeuksen tekee vain pilkkiminen ja onkiminen yli 14:n menevällä lukemallaan. Myös muikku (täkykalapyydys) yltää samaan luokkaan, mutta sen merkitys saaliskertymään on olematon. Jotta kalastus ei kalastorakennetta muuttaisi, tulisi sen olla joko kokonaisuudessaan merkityksettömän vähäistä saalismääriltään tai sitten vaikuttaa kaikkiin lajeihin samalla suhteellisella voimakkuudella eli olla valikoimatonta. Saalis-petokalatarkastelussa Reis- Vuohtojärven kokonaissaaliin SP-suhteen tulisi siis olla vähintäänkin 8. Vähintäänkin, koska sama kalastuskuolevuus johtaa petokalakannoissa suurempaan kannan alenemaan kuin saaliskalakannoissa. Saaliskalat ovat elinkierrossaan jo luontaisestikin tottuneet suurempaan kuolevuuteen ja näin kuolevuuden kompensointi kasvun ja lisääntymisen kautta on keskimäärin tehokkaampaa kuin petokaloilla. Reis-Vuohtojärven kotitarvekalastuksen saalis oli v kuitenkin vahvasti petokalapainotteista. Petokalan todennäköisyys joutua pyydyksiin oli noin kolmin-nelinkertainen saaliskalaan nähden. Kyse ei ole pelkästään käytetyistä välineistä vaan myös niiden käyttötavasta; kalastajat tietävät mitä kalaa haluavat sekä millä välineillä, mistä ja mihin aikaan sitä on saatavissa. Esimerkiksi harvasilmäisiä rantarysiä käytetään lähinnä varhaiskeväällä hauen pyyntiin, ei niinkään enää myöhein kuteville särjelle ja lahnalle. Parempaan on menty nopeasti mutta kuinka pysyvästi? Reisjärvellä kalastusta tasapainotettiin pyyntiä monipuolistamalla. Vuonna 1996 Reis-Vuohtojärvellä kalastettiin koemielessä yhdellä tiheäsilmäisellä ja pyyntikorkeudeltaan 3,5 metrisellä hoitokalastusrysällä, sittein hoitokalastusrysien määrää on lisätty kolmeen-viiteen rysään ja vuonna 2001 aloitettiin myös nuottaukset. Rysäkalastus perustuu paljolti talkoille ja nuottauksissa kalastuskunta on ottanut vastatakseen. kalastajien palkkakuluja; hoitokalastusvesille tyypillisesti kun itse saaliskala ei anna nuottaukselle kannattavuutta. Kalastuksen monipuolistuminen näkyy selkeästi kokonaissaaliin SP-suhteessa (kuva 3). Jo yhdellä hoitokalastusrysällä saatiin kokonaissaaliin SP-suhdetta ylöspäin, mutta vasta vuoden 2001 tunnuslukuja voidaan pitää kalastorakennetta ylläpitävinä tai jopa korjaavina. Kuvasta 3 voidaan myös päätellä, että vahvan ja petokalapainotteisen kotitarvekalastuksen vallitessa on kokonaissaaliin koostumuksen merkittävä muuttaminen hyvin hankalaa ilman erityispanostuksia kuten nuottaajien palkkaamista asialle.

5 18000 kotitarvekalastus ,2 hoitok.rysät nuottaus SP-suhde 2,7 2,5* 20, kg SP ,4 10 8,5* ,2 4, : 15,1kg/ha 1996: 18,0 kg/ha 2001: 27,8 kg/ha 0 Kuva 3. Eri kalastusmuotojen saaliskehitys Reis-Vuohtojärvellä ja tästä seurannut kokonaissaaliin saalispetokalasuhteen nousu petokalavaltaisesta pyynnistä saaliskalavaltaiseen ja kalastorakenteen vinoumaa oikaisevaan pyyntiin (SP 2.2 >4.3 >20.9). Tavoitteena oli kokonaissaaliin SP lukeman saanti yli 8:aan, mikä oli järven kalakannan SP suhde koekalastusten perusteella.

6 Erityispanostukseen taas liittyy selkeä väliaikaisuuden leima varsinkin mahdollisen rahoittajan näkökulmasta katsottuna. Pidempikestoinen rysäpyynnin lisääminen edellyttänee kalastajille edes jonkinasteista henkilökohtaista palkintoa työpanoksesta, yleensä tämä tarkoittaa. pyydyksiin uineiden haukien ja kuhien hyödyntämismahdollisuutta. Tämä taas rajoittaa rysäpyynnin hoitokalastuksellista painoarvoa kotitarvekalastuksen lisänä. Pysyvin ja paras vaikutus rysäpyynnillä olisikin, mikäli sillä saataisiin korvattua osaa kotitarvekalastuksen pyynnistä. Rysäpyynnillä tämä mahdollisuus on vieläpä kuviteltavissa oleva, mutta ei varmastikaan käytännössä ongelmaton. Pääosin palkkatyönä tapahtunut nuottaus on ollut Reis-Vuohtojärvellä merkittävä kokonaissaaliin SP-lukeman kohottaja. Mutta jos on talkootyö epävarmaa, niin on sitä vuosittain katkolla oleva kalastajan palkkakin. Nuottaus ei kuitenkaan työläytensä, aikaa vievyytensä ja erikoiskalustovaatimuksensa vuoksi voi Reis-Vuohtojärven tyyppisellä kalalajistolla nousta merkittävään rooliin ilman lisätukea. Kotitarvekalastuksen pyynnin korvautuminen nuottapyynnillä ei siis liene kuviteltavissa oleva vaihtoehto. Nuottaukseen on siis löydyttävä joko hieman rahaa vuosittain tai eneän rahaa harveille hoitokalastusvuosille. Särki ja ihminen Mistä sitten löytyisi pysyväluonteinen ratkaisu tasapainoiseen kalastukseen? Ja mitä se tasapaino yleensä olisi? Tässä esimerkissä on puututtu yksisilmäisesti vain yhteen kalastorakenteen tunnuslukuun. Havukka-ahomaisiin ajatusavaruuksiin päästään helposti jo ottamalla mukaan vain lajikohtaiset vasteet kalastuskuolevuudelle. On kuitenkin selvää, ettei monofilverkoille tai uistelulle perustuva kotitarve- ja virkistyskalastus ainakaan auta rehevöitymiskehityksestä kärsiviä kalavesiäe. Päinvastoin. Monen särkiintyneen järven rannalla voitaisiinkin valumavesien lisäksi silmäillä myös oman kalavajan arsenaalia, josko siellä olisi korjaamisen varaa. Kalastuskuntien ja -alueiden asialistalle kalastuskulttuurin muutoksen pitäisi tulla viimeistään siinä vaiheessa, kun järven kunnostukselle haetaan ulkopuolisia rahoittajia. Työkaluina voisivat olla vaikkapa pyydysyksiköintien muutokset väheän valikoivia pyyntimenetelmiä suosiviksi. Reisjärven kaltaisia esimerkkejä omaehtoisesta työstä kalastuksen tasapainottamiseksi tarvitaan lisää. Arto Hautala, biologi Ympäristö- ja kalatalousalan yrittäjä Lähteitä : Hautala, A. 1999: Reisjärven järvien ravintoketjukunnostus hoitokalastamalla; perusteet ja hankesuunnitelma. - Raportti 32 ss. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Jeppesen, E., Jensen, J., Kristensen, P., Sondergaard, M., Mortensen, E., Sortkjaer, O. &

7 Olrik, K. 1990: Fish manipulation as a lake restoration tool in shallow, eutrophic temperate lakes 2: threshold levels, long-term stability and conclusions. -Hydrobiologia 200/2001: Sarell, J. & Nyberg, K. 1998: Reis- ja Vuohtojärvellä tehtyjen rapu- ja kuhakompensaatioiden tuloksellisuus. - Alueelliset ympäristöjulkaisut 101. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Reisjärven kalastuskunnan saaliskirjanpidot