Riihimäen Kalmun linnustoselvitys kesällä 2008

Transkriptio

1 Riihimäen Kalmun linnustoselvitys kesällä 2008 Rauno Yrjölä Jarkko Santaharju Hannu Sarvanne Jorma Vickholm Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 2008

2 Sisällys: Johdanto... 3 Tutkimusalueet... 3 Aineisto ja menetelmät... 4 Tulokset... 5 Tulosten tarkastelu... 7 Kanahaukka... 7 Varpushaukka... 7 Pyy... 7 Teeri... 8 Käki... 8 Käenpiika... 8 Palokärki... 9 Koskikara... 9 Pensastasku... 9 Tiltaltti Pikkusieppo Pikkulepinkäinen Kottarainen Varpunen Nokkavarpunen Johtopäätökset ja suositukset Lähteet

3 Johdanto Tutkimuksessa selvitettiin Riihimäen Kalmun pesimälinnustoa. Laskennoissa keskityttiin erityisesti harvalukuisiin lajeihin. Kalmun selvitysalue on laaja, ja siihen sisältyy metsien ja peltojen lisäksi myös laajoja hakkualueita, moottoritien laitaa sekä Valion meijerialue. Linnustoselvityksen tilasi Riihimäen kaupunki. Selvitys on alueen kaavoituksen tausta-aineistoa ja se täydentää alueilla tehtyjä muita luontoselvityksiä. Linnustoselvityksen teki Ympäristötutkimus Yrjölä Oy ja laskentoihin osallistuivat Jarkko Santaharju, Hannu Sarvanne, Jorma Vickholm ja Rauno Yrjölä. Tutkimusalueet Kalmun tutkimusalue on kooltaan 850ha ja se sijaitsee Hämeenlinnanväylän länsipuolella. Pääosa alueesta on metsätalousmaata, mutta peltoalueita on myös melko runsaasti, erityisesti alueen pohjoisja eteläosissa. Hämeenlinnanväylän varressa on laajoja hakkuita, myös Valion meijerialue sijaitsee tutkimusalueella Hämeenlinnan väylän varressa. Lähellä alueen pohjoisrajaa kulkee Epranoja, jonka reunat ovat paikoin lehtomaisia. Kuva 1. Kalmun linnustokartoitusalueet. Kuvassa on vihreällä rajattu myös luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet (LUMOS). 3

4 Aineisto ja menetelmät Selvityksessä keskityttiin uhanalaisiin ja EU:n lintudirektiivin liitteen I määrittelemiin suojeltaviin lajeihin, sekä muihin harvalukuisiin ja mielenkiintoisiin lajiryhmiin (pöllöt, tikat, päiväpetolinnut). Koko alueen kattavia laskentakierroksi oli neljä, joista yksi tehtiin aikaisin huhtikuussa ja kolme touko-kesäkuussa. Lisäksi laskentoja täydennettiin kahdella pöllökuuntelulla maalis-huhtikuussa. Selvitys tehtiin niin, että laskijat kulkivat selvitysalueen eri osat läpi ja kirjasivat muistiin havaitut lajit sekä harvalukuisista lajeista tarkemman esiintymistiedon ja havainnon laadun (laulava, varoitteleva, lentävä jne.). Tämä tehtiin ensimmäisen kerran huhtikuun alussa (tikat, aikaisin pesivät lajit) ja toistettiin kolme kertaa touko-kesäkuussa. Pöllökuuntelut tehtiin maalis-huhtikuussa niin, että alueen teitä ajettiin autolla ja sopivissa paikoissa pysähdyttiin kuuntelemaan pöllöjä. Kartoituksen ulkopuolelle jäivät piha-alueet, Valion meijerialue sekä tiealueet. Viljelyalueet kartoitettiin vain peltojen reunoilta havainnoimalla. Eri osa-alueiden laskentatiedot on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Linnustoselvityksen osa-alueet ja kartoittajat: Laskenta-alue Laskija Päivä Kellonaika Pöllökuuntelut Kalmu ja Vahteristo Jorma Vickholm Jorma Vickholm Kalmu A Jarkko Santaharju Jarkko Santaharju Jarkko Santaharju Jarkko Santaharju B Hannu Sarvanne Hannu Sarvanne Hannu Sarvanne Hannu Sarvanne C Rauno Yrjölä Rauno Yrjölä Rauno Yrjölä Rauno Yrjölä

5 Tulokset Tutkimusalueella havaitut lintulajit on esitetty taulukossa 2. Harvalukuisten lajien havaintopaikat on esitetty kartoilla. Muista kuin harvalukuisista lajeista on taulukossa mainittu vain lajin nimi. Taulukko 2. Kalmun pesimäaikainen linnusto vuonna D1= laji kuuluu lintudirektiivin liitteessä 1 mainittuihin suojeltaviin lajeihin, VU = laji on Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa vaarantunut (vulnerable), NT = laji on Suomen uhanalaisuusluokituksessa silmällä pidettävä (near threatened). Muut lyhenteet: Ä = laulava, ä = muutoin ääntelevä, k tai 1/ = koiras, n tai /1 = naaras, ad = vanha, juv= nuori, var. = varoitteleva, p = paikallinen, m= muuttava. Havaitut lajit Luokitus Reviiritulkinnat harvalukuisista lajeista Merihanhi 2 muuttavaa Sepelhanhi 1 pieni parvi muutti Sinisorsa 12.4 ja 27.5 Kalliolan pellot Kanahaukka Kassoskivet (E-puoli) Varpushaukka Kalliola 1p, Syrjälä ja Valion meijerin takana 1 soidintava, 8.5. Kytösuon eteläpuoli 1 Pyy D1 Sakara 1Ä, Sakaranmäki 1Ä, Välimäki 1 Ä, Valion meijerin takana 2Ä, Mäenpää 1Ä+poikue Teeri NT Syrjälä 8 parvi, Koivumäki n, Metsäpelto n ja Valion tehtaat 1k lennossa Fasaani Kurki D Kalliolan pellot Töyhtöhyyppä 4 reviiriä Kalliolan pellot Metsäviklo Kytösuon koillispuoli 1 reviiri, Kyökkälä 1 reviiri Isokuovi Kalliolan pellot, 1Ä Epranojan varsi Taivaanvuohi 12.4 ä1 Tuomala, 1Ä Metsäpelto, 8.5. Kytösuon koillispuoli 1ä, 27.5 ä1 Kassoskivet (NE-puoli), Kytösuon koillispuoli 1ä Lehtokurppa Naurulokki VU ad 1 2.kv Kalliolan pellot, ad Kalliolan pellot Kalalokki Harmaalokki Sepelkyyhky Käki NT Ä Takala, 1 Ä Metsäpelto, mahdollisesti i sama Tervapääsky Palokärki D ä1 Tuomala Käpytikka Käenpiika VU 8.5 1Ä Oravaharju, Ä Saari, Ä Saaren eteläpuoli (todennäköisesti sama) Kiuru Haarapääsky Metsäkirvinen Niittykirvinen Västäräkki Keltavästäräkki 1k Kalliolan pellot Koskikara NT ä Epranojalla Peukaloinen Ä, Saari 1 Ä Rautiainen Punarinta Pensastasku NT Köykkälä 1Ä, Köykkälä 1 Laulurastas Kulorastas 8.5. Moottoritien varsi 2 var, Kyökkälän pohjoispuoli 1 var., Valion meijeri 1ä, Kassoskivet (NE-puoli) 5

6 Punakylkirastas Mustarastas Räkättirastas Lehtokerttu Mustapääkerttu Hernekerttu Pensaskerttu Kultarinta Pajulintu Tiltaltti VU Sirittäjä Hippiäinen Harmaasieppo Pikkusieppo D1, NT Ä Kassoskivet (NE-puoli) Kirjosieppo Talitiainen Kuusitiainen Sinitiainen Töyhtötiainen Hömötiainen Pyrstötiainen Kytösuo 1ä, 8.5 a2 Tuomola Puukiipijä Pikkulepinkäinen D1, NT k Moottoritien lähellä suolla, k Kalliolan pellot (NE-puoli), Oravanharju pari ja yksi n Harakka Naakka 8.5. Kantosuo 2, Välimäki Närhi Varis Korppi Kottarainen Väinölä 1 Ä, 8.5 Kalliola 1, Moottoritien laita 8 kiert. Varpunen NT Ä Kalliola, 1Ä Kalliolan pellot (NE-puoli) Pikkuvarpunen Peltola 1 Nokkavarpunen NT ä Valion meijerin länsipuoli Peippo Järripeippo 12.4 ä1 Tuomola Viherpeippo Vihervarpunen Tikli 8.5. Peltola 1Ä Punatulkku Pikkukäpylintu Punavarpunen Keltasirkku Todennäköisesti alueella pesii vielä enemmänkin lajeja. Kartoituksessa jäivät havaitsematta mm. kaikki pöllölajit. Ainakin joinain vuosina alueella saattaa esiintyä runsaimpia pöllöjämme, kuten lehto tai helmipöllöä 6

7 Tulosten tarkastelu Alueella havaituista silmälläpidettävistä tai lintudirektiivin liitteen 1 lajeista useimmat ovat suhteellisen tavallisia lajeja Etelä-Hämeessä ja Uudenmaan pohjoisosissa. Seuraavassa esitetään lyhyt kuvaus mielenkiintoisimpien lajien esiintymisestä. Kanahaukka Laji havaittiin tutkimusalueella, mutta varmaa reviiriä ei todettu. Todennäköisesti laji pesii jossain lähistöllä. Kanahaukka on varpushaukkaa hieman arempi, mutta esimerkiksi Helsingin ympäristössä muutama pari pesii melko lähelläkin asustusta, jos vain pesäpaikka on rauhallinen. Hirviniemi & Astor (1994) toteavat Riihimäen kanahaukkareviirien tuolloin olleen autioita. Valtakunnallisen petolintuseurannan mukaan kanahaukat ovat metsien hakkuun myötä yhä useammin joutuneet etsimään pesäpaikan asutuksen liepeille jäävistä pirstaleista (Honkala & Saurola 2008). Kanahaukkakannan paikalliseen taantumiseen on vaikuttanut myös kanahaukan tärkeiden saalislajien, kanalintujen, taantuminen metsien rakenteen muuttuessa (Väisänen ym. 1998). Varpushaukka Yksi varma reviiri Kalmussa, toinenkin saattaa olla. Varpushaukalle tärkeitä ovat sopivien pesäpaikkojen säilyminen. Laji suosii korpimaisia tiheitä kuusimetsiä, joita on erityisesti Kalmun tutkimusalueen keskellä. Varpushaukkakanta on ollut lievästi nousussa, toisaalta tehokkaan metsätalouden on arveltu ainakin paikallisesti heikentäneen lajin pesimämahdollisuuksia (Väisänen y, 1998). Kuva 3. Varpushaukan reviiri. Kuva 2. Kanahaukan mahdollinen reviiri. Pyy Pyyn reviirit sijoittuvat yleensä kosteapohjaisiin, tiheisiin kuusimetsiin, joissa on yleensä nuorten kuusien tiheiköitä. Hakkuidenkin reunamilla laji viihtyy, jos vain sopivaa tiheää metsää on laidoilla. Metsäkanalinnuistamme pyy on parhaiten sopeutunut elämään myös asutuksen lähellä, sille riittää selvästi pienempi metsälaikku asuinpaikaksi kuin metsolle tai teerelle. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan pyyt suosivat keski-ikäisiä tai vanhoja metsiä, joissa on kuusta, mutta merkittävässä määrin myös 7

8 lehtipuuta (Åberg ym. 2003). Erityisesti leppä on tärkeä puu, sillä pyyt käyttävät sitä mm. talviravintona. Pyy, tiltaltti ja pikkusieppo ovat käsityksemme mukaan lajeja, jotka usein löytyvät samankaltaisista ympäristöistä ja indikoivat ainakin vuosikymmeniä hakkaamattomana ollutta kuusimetsää. Käki Käellä on laaja reviiri, sama yksilö voi kiertää useiden mäkien alueella kukkumassa. Molemmille tutkimusalueille tulkittiin yksi reviiri, jotka todellisuudessa siis ovat hyvin laajoja, käsittäen suuren osan alueista. Etelä-Suomen käkikanta on taantunut hieman viimeisten vuosikymmenien aikana ja eräänä syynä on pidetty käen tärkeän isäntälajin leppälinnun kannan taantumista (Väisänen ym. 1998). Kuva 4. Pyyn reviirit. Teeri Reviirien tulkinta on vaikeaa, sillä selviä kerääntymiä ei ollut. Soidinta kuultiin molemmilla tutkimusalueilla ja Kalmuun tulkittiin yksi reviiri. Kuva 6. Käen reviiri. Käenpiika Käenpiiasta tehtiin havaintoja vain Kalmun länsiosassa, missä kahdessa paikassa havaittiin laulava yksilö. Käenpiika on Suomessa taantunut ja viime vuosina koko maasta on ollut tiedossa selvästi alle 1000 reviiriä (Lehtiniemi & Koskimies 2008). Lasku esimerkiksi viime vuosisadan puolivälin tilanteeseen on selvä, jopa 50% (Väisänen ym. 1998). Kuva 54. Teeren reviiri. 8

9 Koskikara Epranojalla havaittu koskikara saattaa olla vielä kevätmuuttaja, mutta toisaalta koskikaran pesintä alueella ei olisi aivan mahdotontakaan. Kuva 7. Käenpiian reviirit. Palokärki Kalmussa ei varmasti todettu palokärjen reviiriä, mutta todennäköisesti alueella sellainen on. Käen tapaan palokärjellä on hyvin suuri reviiri, johon voi kuulua useita metsäalueita. Muista tikoista poiketen laji ei ole niin herkkä ihmistoiminnalle. Olennaista on, että sopivia ruokailualueita, joissa on hevosmuurahaisia, löytyy lähistöltä. Linjalaskenta-aineiston perusteella Etelä-Suomen palokärkien määrä jopa kasvoi viime vuosisadan lopulla (Väisänen ym. 1998). Kuva 9. Koskikaran mahdollinen reviiri. Pensastasku Pensastaskuja löytyi yllättävän vähän, Kalmussa oli yksi varma reviiri niittyalueella. Pensastaskun kannat ovat Etelä-Suomessa vaihdelleet voimakkaasti, 2000-luvun alun kannan nousun jälkeen kanta jälleen laski vuosina 2005 ja 2006 (Tiainen ym. 2007). Kuva 8. Palokärjen mahdollinen reviiri. Kuva 10. Pensastaskun reviiri. 9

10 Tiltaltti Tiltaltti on vähentynyt Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana (Väisänen ym. 1998). Laji suosii kosteita korpimaisia kuusikoita, jotka ovat vähentyneet metsätalouden ja rakentamisen takia. Lajin eteläisempi rotu pesii yleisesti myös lehtimetsissä. Kuva 12. Pikkusiepon reviiri. Kuva 11. Tiltaltin reviirit. Pikkusieppo Pikkusieppo on harvalukuinen kosteiden, tiheiden ja lahopuustoa sisältävien kuusikoiden laji. Ainoa reviiri havaittiin Kalmun tutkimusalueen keskiosan korvessa. Hirviniemi ja Astor (1994) arvioivat koko Riihimäen kaupungin parimääräksi 0-1 paria. Pikkusiepon vuosittaiset kannanvaihtelut ovat huomattavia, ja lämpimät keväät saattavat tuoda enemmän pikkusieppoja maahamme kuin viileämmät (Väisänen ym. 1998). Pikkulepinkäinen Pikkulepinkäinen suosii hieman samantyyppisiä paikkoja kuin pensastasku: pellon laitamia, hakkuuaukkoja ja ojanvarsia. Pensaikkoa tai matalia kuusen taimia pitää olla jäljellä pesäpaikoiksi. Kalmun tutkimusalueella oli yksi varma reviiri, mutta lisäksi oli muutamia muita havaintoja sopivista pesimäympäristöistä. Pikkulepinkäisen kannanvaihtelut ovat suuria ja vaihteluiden syyksi on epäilty mm. kuivuuden vaihtelua Afrikan talvehtimisalueilla (Väisänen ym. 1998). Kuva 13. Pikkulepinkäisen reviiri. 10

11 Kottarainen Kottarainen on vähentynyt luvuilla Suomessa (Väisänen ym. 1998, Väisänen 2006) Kannat laskivat voimakkaasti, mutta viime vuosina kottarainen on runsastunut Etelä-Suomessa (Tiainen ym. 2007). Kottarainen tarvitsee pöntön tai luonnonkolon pesäpaikakseen. Selvitysalueella on lajeille sopivaa ympäristöä jäljellä. Kuva 15. Varpusen reviirit. Kuva 14. Kottaraisen reviiri. Nokkavarpunen Nokkavarpunen on harvalukuinen pesimälaji Etelä-Suomessa. Laji suosii reheviä lehtimetsiä, kartanopuistoja ja jokivarsien tuomipensaikkoja. Kalmussa havaittu yksilö on todennäköisesti vain kiertelijä alueella, mutta tutkimusalueen pohjoisosassa löytyy myös lajille sopivaa pesimäympäristöä. Varpunen Varpunen taantui Suomessa jyrkästi viimeisen parin vuosikymmenen aikana (Väisänen ym. 1998), mutta aivan viime vuosina laji on jälleen hieman runsastunut. Laji suosii pientaloympäristöjä sekä maaseutu-asutusta. Selvästi eniten varpusia oli Kalmun tutkimusalueen pohjoisosan asutuksen liepeillä. Kuva 16. Nokkavarpusen mahdollinen reviiri. Muita mielenkiintoisia lajeja alueella olivat mm. kuovi sekä taivaanvuohi, joiden kannat ovat Etelä-Suomessa viime vuosina laskeneet selvästi. 11

12 Johtopäätökset ja suositukset Kalmun tutkimusalue on laaja ja siihen sisältyy hyvin monenlaisia ja erilaisia ympäristöjä. Ihmistoiminta on vaikuttanut hyvin voimakkaasti pääosaan alueella. Maanviljelys, metsätalous sekä valtatien rakentaminen ovat kaikki muuttaneet aluetta ja vaikuttaneet sen linnustoon. Ihmistoiminnan vaikutusta linnustoon on tutkittu jonkin verran. Liikenteen melu, ihmisten liikkuminen ja muunlainen häirintä vaikuttavat linnustoon jopa yli 2,5 kilometrin päähän. Metsäalueilla tiemelun vaikutus vaihtelee kasvipeitteen ja maastonmuotojen mukaan. Kuitunen ym. (1998) ovat Suomessa havainneet selviä eroja jo 50 ja 100 metrin päässä tiestä olevien laskentalinjojen tiheyksissä. Myös pesintämenestyksessä on eroja, koska mm. osa emoista saattaa menehtyä liikenteen seurauksena (Ettala & Rossi 1993). Toisaalta tie voi tarjota monelle lajille uudenlaisen pesimäympäristön tienpientareilla tai parantaa ruokailumahdollisuuksia mm. reunavaikutuksen lisääntymisen kautta (Reijnen 1995, Hirvonen & Rintala 1995). Metsäisellä alueella pienet tie eivät ehkä vaikuta ainakaan saalistusta lisäävästi, vaan suurempi merkitys on esimerkiksi metsien hakkuulla, joka lisää reunoja ja reunavaikutuksesta pedot ja myös pesivät linnut kerääntyvät hakkuiden reunoille (Yahner & Mahan 1997). Tämänkin tutkimuksen perusteella Kalmun alueen arvokkain lajisto löytyy hieman kauempaa valtatiestä. Todennäköisesti alueiden rakentamisen yhteydessä linnusto vähenee siis liikenneväylien ja rakennettavien alueiden läheltä ja erityisesti laajempia, rauhallisia metsäalueita vaativat lajit joutuvat vetäytymään rakentamisen tieltä. Linnuston perusteella arvokkaita alueita ovat erityisesti Kalmun keskiosan metsät ja kallioselänteet. Ne muodostavat yhdessä riittävän monipuolisen ja laajan metsäalueen vaateliaallekin linnustolle. Erityisesti huomionarvoista on esimerkiksi tiltaltin runsas esiintyminen, sekä havainnot pikkusieposta ja pyistä. Kaikki em. lajit ovat suosivat hakkaamattomia kuusimetsiä elinympäristönään. Linnuston kannalta vähiten arvokkaita ovat valtatien varressa olevat metsiköt ja hakkuualue. Tuolla alueella liikenteen melu jo nyt todennäköisesti karkottaa vaateliaimpia lajeja. Rakentamisen keskittäminen alueen itäosiin valtatien varteen, hakkuualueilla ja Valion meijerin ympäristöön on linnuston kannalta paras ratkaisu. Kuvassa 17 on esitetty arviomme kaikista linnustolle arvokkaista alueista tutkimusalueella. Alueen eteläosassa valtatien varressa on kuusimetsäalue, jonka länsiosa on vielä esimerkiksi pyylle sopivaa. On huomattava, että alueen merkitys vähenee, jos metsikön ja tien välinen kuusikko poistetaan, jolloin liikenteen äänet kantautuvat pidemmälle metsään. Tämä ei ole erityisen kriittistä, sillä pyylle sopivaa biotooppia löytyy muualta tutkimusalueelta. 12

13 Kuva 17. Kalmun alueen linnustonkannalta arvokkaimmiksi arvioidut alueet. Lähteet Ettala & Rossi avoin yhtiö Tien vaikutus kirjosiepon pesintään. Tielaitos, kehittämiskeskus. Hirviniemi, R. & Astor, J. 1994: Riihimäen linnustoselvitys Riihimäen kaupunki. Ympäristönsuojelulautakunta. Julkaisu 1/94. Hirvonen, H. & Rintala, J Moottoriliikennetien vaikutukset Pernajanlahden linnustoon. Tielaitoksen tutkimuksia 2/1995. Honkala, J. & Saurola, P. 2008: Petolintuvuosi 2007 Linnut vuosikirja 2007: Kuitunen, M., Rossi, E. & Stenroos, A Do highways influence density of land birds? Environmental management 22 (2): Lehtiniemi, T. & Koskimies, P. 2008: Uhanalaiset ja harvalukuiset lintulajit Suomessa Linnut vuosikirja 2007: Reijnen, Rien Disturbance by car traffic as a threat to breeding birds in the Netherlands. Rijksuniversiteit van Leiden. PhD thesis. Tiainen, J., Rintala, J., Ekroos, J., Holopainen, J., Piha, M., Seimola, T. & Vepsäläinen, V. 2007: Suomen maatalousympäristön linnuston muutos 2000-luvulla. Linnut vuosikirja 2006:

14 Väisänen, R.A. 2006: Maalinnuston kannanvaihtelut Etelä- ja Pohjois-Suomessa Linnut vuosikirja 2006: Väisänen, R.A., Koskimies, P. & Lammi, E. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki. Yahner, H.R. & Mahan, C.G Effects of logging roads on depredation of artificial ground nests in a forested landscape. Wildlife Society Bulletin 25 (1): Åberg, J., Svensson, J.E. & Angelstam, P. 2003: the habitat requirements of Hazel Grouse (Bonasa bonasia) in managed boreal forest and applicability of forest stand descriptions as a tool to identify suitable patches. Forest Ecology and Management 175 (2003)