Kala- ja vesimonisteita nro 150. Ari Haikonen, Jani Helminen, Petri Karppinen, Jouni Kervinen ja Sauli Vatanen

Transkriptio

1 Kala- ja vesimonisteita nro 15 Ari Haikonen, Jani Helminen, Petri Karppinen, Jouni Kervinen ja Sauli Vatanen Fennovoiman ydinvoimahankkeen vedenotto- ja lauhdeveden purkualueen kalastoselvitykset vuonna 214

2 KUVAILULEHTI Julkaisija: Kala- ja vesitutkimus Oy Julkaisuaika: Tekijät: Ari Haikonen, Jani Helminen, Petri Karppinen, Jouni Kervinen ja Sauli Vatanen Julkaisun nimi: Fennovoiman ydinvoimahankkeen vedenotto- ja lauhdeveden purkualueen kalastoselvitykset vuonna 214 Tiivistelmä: Fennovoima Oy suunnittelee rakennuttavansa ydinvoimalaitoksen Pyhäjoen kunnassa sijaitsevaan Hanhikiven niemeen. Ydinvoimalan ympäristölupahakemusta varten selvitettiin vedenottoalueen ja lauhdeveden purkualueen ympäristön merialueen kalaston rakennetta ja poikastuotantoa. Menetelminä tutkimuksissa käytettiin Coastal-koeverkkopyyntiä, tutkimustroolausta, Gulf-Olympia -poikaspyyntiä sekä poikasnuottauksia. Vedenottoalueelta ja jäähdytysvesien vaikutusalueelta saatiin neljällä eri menetelmällä saaliiksi 23 eri kalalajia. Eri menetelmillä ja eri ajankohtina saatiin saaliiksi erilaista lajistoa, joten menetelmät täydensivät hyvin alueelta aikaisemmin kerättyä aineistoa. Koeverkkokalastuksia toteutettiin neljänä ajankohtana viidellätoista verkkopaikalla. Saaliissa runsaimpina esiintyivät silakka, muikku, kiiski ja kuore. Yleisiä olivat myös siika, ahven ja särki. Koeverkkosaaliissa esiintyi 17 kalalajia. Neljänä ajankohtana toteutetun tutkimustroolauksen saaliissa tuulenkala oli yleisin saalislaji. Myös silakoita ja kolmipiikkejä saatiin runsaasti. Saaliissa esiintyneiden pienten poikasten perusteella edellä mainitut lajit myös lisääntyvät alueella. Troolauksissa saatiin saaliiksi myös kaksi taimenta ja kaksi lohen vaelluspoikasta. Ainakin lohet olivat oletettavasti samana keväänä lähteneet vaellukselle jostain Perämereen laskevasta joesta, mahdollisesti Pyhäjoesta. Kevään Gulf-Olympia -pyynnissä saatiin kahdeltatoista linjalta saaliiksi ainoastaan yksi muikku. Keväisen Gulf-Olympia -pyynnin ajoittuminen on ratkaisevassa asemassa saalismäärien kannalta, sillä muikun ja siian pelagiaalisten poikasten aikaikkuna on hyvin lyhyt. Ranta-alueiden poikasnuottauksissa selvästi yleisimmät lajit olivat kymmenpiikki ja mutu. Tutkimusalueella esiintyy runsaasti kevätkutuisia kalalajeja (esimerkiksi ahven, hauki, särki ja lahna), mutta näiden lajien vastakuoriutuneita poikasia on havaittu vain vähän merialueella tehdyissä poikasnuottauksissa. Vaikuttaakin siltä, että kevätkutuisten lajien pääasialliset lisääntymisalueet sijaitsevat alueelle laskevissa joissa, puroissa ja ojissa tai niiden suistoalueilla. Sarjan nimi ja numero: Kala- ja vesimonisteita nro 15 Sivumäärä: 3 s. + 3 liitettä Toimeksiantaja: Fennovoima Oy Jakelu: Fennovoima Oy Kannen kuva: Antti Autio

3 Sisällysluettelo 1 Johdanto Tutkimusalueen yleiskuvaus ja hydrologia Coastal-koeverkkokalastukset Aineisto ja menetelmät Tulokset Troolaukset vedenottoalueen lähistössä Aineisto ja menetelmät Tulokset Gulf-Olympia -poikaspyynti vedenottoalueella Aineisto ja menetelmät Tulokset Hanhikiven niemen kalojen ikä ja kasvu Aineisto ja menetelmät Tulokset Poikasnuottaukset Aineisto ja menetelmät Tulokset Tulosten tarkastelu Kalalajien esiintyminen alueella tehtyjen selvitysten perusteella Viitteet... 3 Liite 1. Raportissa esiintyvien kalalajien tieteelliset ja englanninkieliset nimet. Liite 2. Ikämääritettyjen ahventen, kiiskien, siikojen, muikkujen ja särkien keski-, minimi- ja maksimipituudet, keskihajonta sekä yksilömäärät ikäryhmittäin takautuvan kasvun määrityksen perusteella. Liite 3. Troolausten, Gulf-Olympia -pyynnin sekä poikasnuottausten olosuhdetiedot.

4 1 Johdanto Fennovoima Oy suunnittelee rakennuttavansa Pyhäjoen Hanhikiven niemelle ydinvoimalaitoksen. Alueen kalastoa ja kalastusta on selvitetty YVA-menettelyn yhteydessä, jolloin kartoitettiin alueen ammattikalastusta sekä poikastuotantoa kolmella vaihtoehtoisella ydinvoimalan sijoituspaikalla (Fennovoima 29). Vesilain (587/211) edellyttämiä lupahakemuksia varten kalastoa ja kalastusta koskevia selvityksiä jatkettiin Pyhäjoella vuonna 212. Tällöin selvitettiin alueen kalaston rakennetta ja poikastuotantoa (Haikonen ym. 212), uhanalaisen meriharjuksen esiintymistä alueella (Haikonen & Vatanen 212) sekä ammatti- ja vapaa-ajankalastusta koskien vuoden 211 kalastusta (Vatanen & Haikonen 212). Lisäksi vuosina Perämeren kalatalousyhteisöjen liiton toiminnanjohtajana toiminut Jyrki Oikarinen teki selvityksen alueen kalataloudellisesta merkityksestä (Oikarinen 212). Ammattikalastuksen seurantaa jatkettiin koskien vuoden 213 kalastusta (Karppinen ja Vatanen 214). Vuonna 214 jatkettiin kalaston ja kalastuksen selvittämistä ympäristölupahakemusta varten. Selvityksiin kuuluivat kattavat kalastoselvitykset niin vedenotto- kuin lauhdeveden purkualueellakin. Lupahakemusselvitysten lisäksi käynnistettiin vesiluvan mukaisten töiden kalataloustarkkailu (Vatanen ja Haikonen 213). Tässä raportissa on esitetty vedenotto- ja lauhdeveden purkualueen kalastusselvitysten tulokset. Tutkimukset on toteutettu Fennovoiman toimeksiannosta lupahakemuksen tausta-aineistoksi. 2

5 2 Tutkimusalueen yleiskuvaus ja hydrologia Pyhäjoen edustan merialue kuuluu Perämereen ja sijoittuu Kalajoen ja Raahen väliselle alueelle. Pyhäjoen rannikkoalue on Perämerelle tyypillinen: jääkausien vaikutuksista rannat ovat matalia ja jatkuvan maankohoamisen myötä rantaviiva siirtyy merelle päin. Ranta-alueet koostuvat kivestä (kuva 1), sorasta, puhtaista hiekkarannoista ja jokien suistoissa pehmeistä ruokovartisten vesikasvien täyttämistä rannoista. Pyhäjoen edustalla ei ole varsinaisia saaria, mutta pienempiä luotoja ja hajanaisia isoista lohkareista koostuvia riuttoja sijaitsee sekä rantojen läheisyydessä että ulompana merellä. Tuulet vaikuttavat paljon avoimeen rannikkoalueeseen, mm. veden virtausoloihin ja aaltojen muodostumiseen. Kovien tuulten aikana vesi myös samentuu hienon hiekkaaineksen sekoittuessa vesipatsaaseen aallokon vaikutuksesta. Pyhäjoen merialueelle laskevat Pyhäjoki, Liminkaoja ja Piehinkijoki sekä pienempiä puroja ja ojia. Joet kuljettavat mereen kiintoainesta, mikä näkyy rantojen nuhjaantumisena ja yleisenä veden sameuden/kiintoainepitoisuuden kasvuna virtaamien ollessa suuria, etenkin keväisin. Eniten jokivedet vaikuttavat näkösyvyyteen ja suolapitoisuuteen, jotka molemmat pienenevät virtaamien kasvaessa. Hanhikiven niemen edustalla veden vaihtuvuus on kuitenkin nopeaa tuulien ja virtausten vaikutuksesta. Meriveden lämpötila vaihtelee kesäaikaan yleisesti Perämeren rannikkoalueilla pintakerroksessa 15 ja 17 C välillä saavuttaen maksimilämpötilan heinä-elokuun vaihteessa (esim. Lauri 213). Rannoilla, joilla on heikko veden vaihtuvuus (esim. alueella yleisillä matalilla hiekkarannoilla), lämpötilat voivat kasvaa kuitenkin korkeammiksi. Koko Perämeri jäätyy talvisin useaksi kuukaudeksi, ja myös Pyhäjoen edustan merialue on tyypillisenä talvena jään peitossa. Talvisin rannikkoalueiden alusvesi on ulompien merialueiden alusvesiä kylmempää ja voi laskea jopa nollan alapuolelle (Kiirikki & Lindfors 212). Kuva 1. Pyhäjoen edustan merialueen kivikkoista rantavyöhykettä Hanhikiven niemellä. Fennovoiman ydinvoimala sijoittuu Hanhikiven niemelle. Ydinvoimalaitoksen toimintaan liittyy vedenottoa sekä lauhdeveden purkua läheiselle merialueelle. Vedenottoon ja purkuun liittyvät rakenteet on esitetty kuvassa 2. 3

6 Kuva 2. Hanhikiven niemellä sijaitsevat satama, väylä, vedenottorakenteet (vedenotto ja varavedenotto) sekä lauhdeveden purkurakenteet. Kuva: SITO Oy. 4

7 3 Coastal-koeverkkokalastukset 3.1 Aineisto ja menetelmät Verkkokalastuksissa käytettiin Coastal-koeverkkoja. Coastal-verkko on kooltaan 1,8 x 45 m ja yhdessä verkossa on viiden metrin pituisina kaistaleina yhdeksän eri solmuvälin paneelia (1, 12, 15, 19, 24, 3, 38, 48 ja 6 mm). Coastal-koeverkkokalastus on yleinen menetelmä, jota voidaan käyttää mm. kalakannan suhteellisen koon, kalayhteisön rakenteen, lajien runsaussuhteiden ja populaatiorakenteen muutosten arvioinnissa (Olin ym. 214). Verkko on valikoiva pyydys, eikä sillä välttämättä saada saaliiksi kaikkia alueella esiintyviä kalalajeja tai pienimpiä yksilöitä. Pyhäjoen vedenottoalueen koeverkkokalastuksen tarkoituksena on tarkastella alueen lajistoa ja selvittää mahdollisia vedenottoon joutuvia kalalajeja sekä niiden määriä. Vuonna 214 koekalastukset suoritettiin vedenottoalueella neljänä eri ajankohtana, joiden nostopäivät olivat , , ja Kunakin ajankohtana oli pyynnissä 15 verkkoa yhden yön ajan. Verkkopaikat valittiin siten, että kolmella eri syvyysvyöhykkeellä ( 3, 3 6 ja 6 1 m) oli kullakin viisi verkkoa. Matalimmat syvyysvyöhykkeet sijaitsivat pääosin lähimpänä rannikkoa, ja syvimmät alueet vastaavasti ulompana (kuva 3). Verkot laskettiin illalla ja koettiin aamulla, ja ne olivat pyynnissä tuntia. Saaliiksi saadut kalat mitattiin 1 cm:n tarkkuudella (enintään 1 yksilöä/laji/paneeli). Lisäksi punnittiin laji- ja paneelikohtaisesti kalojen kokonaispaino gramman tarkkuudella. Koeverkkokalastuksia tehtiin laajemmin Pyhäjoen edustalla myös heinäkuun 214 lopulla liittyen kalataloudelliseen ennakkotarkkailuun. Nämä kalastukset raportoidaan erillisessä raportissa keväällä 215. Koeverkkokalastusten tulokset ja olosuhdetiedot on tallennettu ympäristöhallinnon koekalastusrekisteriin. Kuva 3. Verkkopaikat vedenotto- ja varavedenottoalueella vuonna 214. Sisältää Maanmittauslaitoksen 8/214 aineistoa. 5

8 3.2 Tulokset Koeverkkokalastuksissa saatiin saaliiksi 17 eri kalalajia. Vedenottoalueen kolmen koekalastuskerran perusteella lasketut kokonais- ja yksikkösaaliit on esitetty taulukossa 1. Määrällisesti yleisimpiä lajeja olivat pienikokoiset lajit, kuten silakka, muikku, kiiski ja kuore. Biomassaltaan suurimmat lajit olivat silakka, muikku, siika ja kiiski. Ahvenkalat (ahven ja kiiski) olivat sekä yksilömääräisesti että biomassaltaan huomattavasti yleisempiä kuin särkikalat (lahna, pasuri, salakka, seipi, särki ja säyne). Taulukko 1. Lajikohtaiset kokonais- ja yksikkösaaliit sekä prosenttiosuudet yksilömäärän ja biomassan perusteella. Laji kokonaissaalis (kpl) yksikkösaalis (kpl/verkko) lukumääräosuus (%) kokonaissaalis (g) yksikkösaalis (g/verkko) %-osuus Ahven 21 3,4 4,4 % ,9 % Hauki 5,1,1 % ,3 % Härkäsimppu 24,4,5 % ,5 % Kiiski ,8 18 % % Kilohaili 1,2,2 % 164 2,7,1 % Kivinilkka 1,2,2 % 279 4,7,2 % Kuore ,4 16 % ,8 % Lahna 14,2,3 % ,1 % Muikku ,8 22 % % Salakka 11,2,2 % 92 1,5,1 % Seipi 183 3,1 4, % ,9 % Siika 29 4,8 6,3 % % Silakka ,7 24 % % Siloneula 1,2,2 % 2,3,1 % Särki 138 2,3 3, % , % Säyne 4,1,1 % ,1 % Taimen, ist. 2,3,4 % ,8 % Yhteensä % % Ahvenkalat ,1 22 % % Särkikalat ,6 % % Petoahvenet (>= 2 cm) 75 1,7 2,2 % ,5 % Petokalat 8 1,8 2,3 % % 6

9 Saalislajisto pysyi samankaltaisena eri pyyntiajankohtina, mutta lajien välisissä runsaussuhteissa oli eroja. Esimerkiksi lokakuun pyyntikerralla ( ) muikun saalis oli selvästi muita pyyntikertoja suurempi (taulukko 2). Lokakuussa pyydetyt muikut olivat lähes kaikki sukukypsiä yksilöitä. Vastaavasti kuoreen saalis oli selvästi suurin toukokuun alussa ( ). Silakka esiintyi runsaana touko- ja kesäkuun aikana tehdyissä pyynneissä, mutta lokakuussa yksilömäärät olivat selvästi vähäisempiä. Kiiskiä ja särkiä saatiin selvästi eniten kesäkuun loppupuolen pyyntikerralla ( ). Kokonaisyksilömäärä oli selvästi alhaisin toukokuun puolivälissä ( ), jolloin mikään laji ei esiintynyt saaliissa erityisen runsaana. Poikkeuksena mainittakoon härkäsimppu, joka esiintyi runsaimmillaan (19 kpl) juuri kyseisellä pyyntikerralla. Taulukko 2. Kalalajikohtaiset kokonaissaaliit (kpl) Pyhäjoen voimalaitoksen suunnitellulla vedenottoalueella eri pyyntikerroilla. Laji yhteensä Ahven Hauki Härkäsimppu Kiiski Kilohaili Kivinilkka Kuore Lahna Muikku Salakka Seipi Siika Silakka Siloneula 1 1 Särki Säyne Taimen, ist. 2 2 Yhteensä Särkikaloja ja haukia saatiin saaliiksi pääosin syvyysvyöhykkeeltä 3 m. Ahvenia, kiiskiä ja kuoreita saatiin saaliiksi vastaavasti melko tasaisesti kaikilta syvyysvyöhykkeiltä (kuva 4). Lajeja, joiden saalis painottui selvimmin vyöhykkeille 3 6 ja 6 1 m, olivat siika, muikku, silakka, kilohaili ja kivinilkka. Härkäsimppua saatiin lähes ainoastaan syvyysvyöhykkeeltä 6 1 m. Särkikalat Hauki Taimen, ist. Ahven Kiiski Kuore Siika Muikku Silakka ja kilohaili Kivinilkka Härkäsimppu - 3 m 3-6 m 6-1 m % 2 % 4 % 6 % 8 % 1 % Kuva 4. Kalalajien syvyysvyöhykekohtaiset osuudet koeverkkosaaliissa. 7

10 Lajikohtaiset keskipituudet vaihtelivat jonkin verran käyntikerroittain (taulukko 3). Taulukko 3. Kalojen keskipituudet (cm), pituuksien keskihajonnat (sd) sekä mitattujen yksilöiden määrä (n) eri pyyntiajankohtina. Taulukossa on esitetty lajit, joita saatiin yli 2 yksilöä cm sd n cm sd n cm sd n cm sd n Ahven 19,2 3, , ,3 2,1 4 Härkäsimppu 23 4,2 2 23,8 2, ,3 2,9 3 Kiiski 13,2 2, ,4 2, ,3 2, ,1 1,8 28 Kuore 14, ,1 2,2 6 16,6 2, , 1,4 2 Muikku 15,8 2, ,9 1, ,7 1, , 1,1 27 Seipi 18,7 2, ,1 2, ,9 3, Siika 2,5 5,7 24 2,6 5, ,8 5, ,5 4,2 157 Silakka 17,3 1, , , ,1 1,3 93 Särki 18,3 3, ,4 2,3 8 17,3 3, ,9 4,7 7 Ahvenen ja särjen saalis oli suurimmillaan kolmannella pyyntikerralla, jolloin kaikenkokoisia yksilöitä saatiin muita pyyntikertoja enemmän (kuvat 5 ja 6). Erityisesti pienien ahvenien (8 15 cm) yksilömäärät olivat suuria verrattaessa muihin pyyntikertoihin. Kuoreiden yksilömäärä oli suurimmillaan ensimmäisellä pyyntikerralla, jolloin myös pituusjakauma painottui muita kertoja enemmän pieniin yksilöihin (kuva 7). Sen sijaan silakan pituusjakaumissa ei ollut havaittavissa merkittäviä eroja pyyntikertojen välillä (kuva 8). Muikku- ja siikasaaliissa kookkaammat sukukypsät yksilöt yleistyivät lokakuun käyntikerralla (kuvat 9 ja 1). yksilöä ahven pituusluokka, cm Kuva 5. Ahvensaaliin pituusjakauma eri pyyntikerroilla särki yksilöä pituusluokka, cm Kuva 6. Särkisaaliin pituusjakauma eri pyyntikerroilla. 8

11 kuore yksilöä pituusluokka, cm Kuva 7. Kuoresaaliin pituusjakauma eri pyyntikerroilla. yksilöä silakka pituusluokka, cm Kuva 8. Silakkasaaliin pituusjakauma eri pyyntikerroilla muikku yksilöä pituusluokka, cm Kuva 9. Muikkusaaliin pituusjakauma eri pyyntikerroilla. 9

12 yksilöä siika pituusluokka, cm Kuva 1. Siikasaaliin pituusjakauma eri pyyntikerroilla. 1

13 4 Troolaukset vedenottoalueen lähistössä 4.1 Aineisto ja menetelmät Pyhäjoen edustan merialueella selvitettiin suunnitellun vedenottoalueen ympäristön kalastoa myös troolaamalla. Troolauksen tarkoituksena oli täydentää tietoutta kalastosta varsinkin niiden lajien osalta, joita ei esimerkiksi koon tai käyttäytymisen takia havaita koeverkkokalastuksissa. Troolaukset tehtiin pienellä paritroolilla (korkeus 4 m, leveys 8 m ja perän silmäharvuus 3 mm), jota vedettiin kahdella moottoriveneellä (kuva 11). Kuva 11. Troolia lasketaan pyyntiin. Kuva: Antti Autio. Kalat säilöttiin kentällä 4 1 %:n formaliiniin ja määritettiin myöhemmin laboratorioolosuhteissa lajilleen. Samalla tarkasteltiin mahdollisia ulkoisia vaurioita tai epämuodostumia. Lajintunnistuksen lisäksi kalat laskettiin, niiden pituus mitattiin sekä punnittiin lajikohtainen kokonaispaino. Pituusmittauksissa käytettiin satunnaista otosta niillä lajeilla, joiden yksilömäärä oli suuri. Silakoista kirjattiin myös, jos ne olivat ulkoisten tuntomerkkien perusteella syyskutuisen silakan poikasia. Poikasmääritykset teki MMM Jouni Kervinen. Troolaukset tehtiin neljänä eri ajankohtana (3.4., 21.5., ja ) kolmella noin 1 km:n mittaisella linjalla (kuva 12). Linjoilla 1 ja 3 oli syvyyttä noin 4 5 m ja linjalla 2 noin 8 m. Troolaussyvyys oli 4 m ja vetonopeus 3 km/h. Troolausajankohtien olosuhdetiedot on esitetty liitteessä 3. 11

14 Kuva 12. Troolilinjojen sijainti suunniteltujen vedenotto- ja varavedenottoalueiden ympäristössä vuonna 214. Sisältää maanmittauslaitoksen 8/214 aineistoa. 12

15 4.2 Tulokset Troolauksissa saatiin saaliiksi yhteensä yhdeksän eri kalalajia (taulukko 4). Suurin osa saaliista oli tuulenkaloja (4 134 kpl), silakoita (1 536 kpl), kolmipiikkejä (87 kpl) ja kymmenpiikkejä (156 kpl) (kuva 13 ja taulukko 4). Ensimmäisen pyyntikerran ( ) saaliissa esiintyi melko tasaisesti silakkaa, kolmipiikkiä, kymmenpiikkiä ja pikkutuulenkalaa. Toisella pyyntikerralla ( ) valtalajina saaliissa esiintyi kolmipiikki. Selvästi suurin osa saaliista saatiin kolmannella pyyntikerralla ( ), jolloin tuli runsaasti etenkin pikkutuulenkalaa. Suurin osa (77 %) kesäkuussa pyydetyistä pikkutuulenkaloista tuli troolilinjalta 3. Selvästi pienin saalis saatiin neljännellä pyyntikerralla (14.1.), jolloin lajisto oli pääosin vastaava kuin kesäkuun pyyntikerralla (kuva 13). Osuus (%) 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % n= 548 n= 369 n= n= 52 pikkutuulenkala silakka kolmipiikki kymmenpiikki muut lajit Kuva 13. Eri lajien osuudet troolaussaaliissa käyntikerroittain vuonna 214. Taulukko 4. Lajikohtainen yksilömäärä troolaussaaliissa käyntikerroittain (3 linjaa jokaisella kerralla) vuonna 214. Laji yhteensä Ahven Kilohaili Kolmipiikki Kymmenpiikki Lohi Muikku Silakka Taimen Pikkutuulenkala Yhteensä Troolaamalla saatiin saaliiksi kaksi lohen vaelluspoikasta ja kaksi hieman isompaa taimenta (taulukko 5). Troolilla pyydetyt taimenet ja lohet saatiin saaliiksi kesäkuun pyyntikerralla linjoilta 2 ja 3. Pienin lohi oli kuollut trooliin ja se punnittiin (11 g), mutta muut taimenet ja lohet vapautettiin pituusmittauksen jälkeen. Kalojen evät olivat hyväkuntoisia ja rasvaevä leikkaamaton, joten ne saattoivat olla peräisin luonnonkudusta. 13

16 Taulukko 5. Taimenet ja lohet vedenottoalueen troolisaaliissa 214. pvm Linja Laji Pituus (cm) TL 2 lohi 12, TL 2 taimen TL 3 lohi TL 3 taimen 2 Troolisaaliissa yleisinä esiintyneet kalalajit olivat keskipituudeltaan alle 1 cm (taulukko 6). Taulukko 6. Eri lajien keskipituudet (cm), pituuksien keskihajonnat (sd) sekä mitattujen yksilöiden määrät (n) troolaussaaliissa eri käyntikerroilla yhteensä cm sd n cm sd n cm sd n cm sd n cm sd n Ahven , , - 1 Kilohaili , , - 1 Kolmipiikki 6,4,8 47 6,4,5 3 6,1,6 3 6,1,3 3 6,3,7 11 Kymmenpiikki 4,5,7 65 5,6 21 4,7,5 11 5,4,1 2 4,6,7 99 Lohi ,3 1, ,3 1,1 2 Muikku ,3 1, ,3 1,3 12 Silakka 4,3,8 81 6,1 1,6 49 5, ,9,6 13 5,2 2,2 228 Taimen , , 18,4 2 Pikkutuulenkala 5,3,7 65 5,5,9 29 7,3 1, ,9 2,8 24 7, 3,1 147 Troolaamalla saatiin saaliiksi silakoita, jotka voitiin habituksen ja pituuden perusteella erottaa syyskutuisten silakoiden poikasiksi. Syyskutuisen silakan poikasille ei ollut kehittynyt pigmenttiä ja ne olivat huomattavan ohuita verrattuna edellisen vuoden kevät- /kesäkutuisen silakan poikasiin. Syyskutuisten silakoiden pituus oli pääosin 3 5 cm, kun kevät-/kesäkutuiset silakat olivat pituudeltaan 5 1 cm (kuvat 14 17). Lokakuun pyyntikerralla samana kesänä kuoriutuneet pienet silakanpoikaset esiintyivät saaliissa. yksilömäärä (kpl) Syyskutuisen silakan poikanen Silakka 3 3,5 4 4,5 5 5,5 6 6,5 7 7,5 8 8,5 9 9,5 1 pituusluokka (cm) Kuva 14. Ensimmäisen troolauskerran ( ) silakkasaaliin pituusjakauma. 14

17 yksilömäärä (kpl) Syyskutuisen silakan poikanen Silakka 3 3,5 4 4,5 5 5,5 6 6,5 7 7,5 8 8,5 9 9,5 1 pituusluokka (cm) Kuva 15. Toisen troolauskerran ( ) silakkasaaliin pituusjakauma. yksilömäärä (kpl) Syyskutuisen silakan poikanen Silakka 3 3,5 4 4,5 5 5,5 6 6,5 7 7,5 8 8,5 9 9,5 1 pituusluokka (cm) Kuva 16. Kolmannen troolauskerran ( ) silakkasaaliin pituusjakauma. 3 yksilömäärä (kpl) Silakka 3 3,5 4 4,5 5 5,5 6 6,5 7 7,5 8 8,5 9 9,5 1 pituusluokka (cm) Kuva 17. Neljännen troolauskerran ( ) silakkasaaliin pituusjakauma. 15

18 5 Gulf-Olympia -poikaspyynti vedenottoalueella 5.1 Aineisto ja menetelmät Vedenottoalueella tehtiin yksi Gulf-Olympia -pyynti Tarkoituksena oli selvittää mahdollisia vastakuoriutuneiden, kutualueilta poikasalueille vaeltavien muikun ja siian poikasten määriä. Pyyntiä tehtiin kahdellatoista 5 m:n pituisella linjalla (kuva 19). Gulf-Olympia -poikaspyyntiä tehtiin myös laajemmalla verkostolla Pyhäjoen edustan merialueella kesä-elokuun aikana, jolloin pyynnin tarkoituksena oli selvittää silakan vastakuoriutuneiden poikasten esiintymistä eri alueilla sekä kudun ajoittumista. Nämä tulokset raportoidaan erillisessä raportissa keväällä 215. Gulf-Olympia on veneen sivuille kiinnitettävä parillinen haavipyydys (kuva 18). Sen edessä on kartio, joka kapenee suuaukkoa kohti. Suuaukon halkaisija on 19 cm. Laite siivilöi noin 23 m 3 vettä jokaisen kuljetun 1 m:n matkalla (Borg ym. 212). Pyydykset asetettiin pyyntiin noin,5 m:n ja 1 m:n syvyydelle. Haavit tyhjennettiin kääntämällä niissä kiinni olevat pystytangot vaaka-asentoon, jolloin kartion suuaukko nousee ylös ja haavi painuu suljettuna alas. Haavin sisältö huuhdellaan perässä olevaan keräyspurkkiin, josta poikaset siirretään säilöntäpurkkiin. Gulf-Olympia -poikaspyynnin olosuhdetiedot on esitetty liitteessä 3. Kuva 18. Gulf-Olympia -poikaspyydys asetettuna veneen vierelle pyyntiin. 16

19 Kuva 19. Gulf-Olympia -linjojen sijainnit vedenottoalueen poikaspyynnissä keväällä 214. Sisältää Maanmittauslaitoksen 8/214 aineistoa. 5.2 Tulokset Vedenottoalueen Gulf-olympia -poikaspyynnissä saatiin saaliiksi yksi vastakuoriutunut muikku (11 mm) linjalta PGvo2. 17

20 6 Hanhikiven niemen kalojen ikä ja kasvu 6.1 Aineisto ja menetelmät Vuonna 214 kerättiin näytteitä ikämääritystä varten Pyhäjoen edustan merialueella yleisesti esiintyvistä kalalajeista: ahvenista, kiiskistä, siioista, muikuista ja silakoista (taulukko 7). Kalat mitattiin, punnittiin ja niiden sukupuoli määritettiin. Lisäksi ikämääritystä varten otettiin talteen sopiva luutuma (taulukko 7). Ikämääritetyistä kaloista laskettiin silakkaa lukuun ottamatta takautuvasti niiden kasvu ja pituus eri ikävuosina. Takautuvan kasvun laskemisessa käytetyt menetelmät ja Pyhäjoen alueelle sovelletut laskennassa käytetyt muuttujat on esitetty taulukossa 7. Iän ja takautuvat kasvun määritykset teki MML Kari Nyberg. Takautuvan kasvunmäärityksen perusteella laskettiin kalojen keskimääräiset ikäryhmäkohtaiset pituudet ja pituuksien keskihajonnat. Silakan osalta laskettiin eriikäisten silakoiden keskipituudet ja keskihajonnat. Taulukko 7. Ikämääritetyt lajit, yksilömäärä, käytetty luutuma, takautuvan kasvun laskennassa käytetty menetelmä sekä laskennassa käytetyt lajikohtaiset muuttujat. Laji n käytetty luutuma takautuvan kasvun muuttuja menetelmä (ref. Raitaniemi ym. 2) Ahven 117 operculum Monastyrsky (1926, 193) b=,88 (Raitaniemi ym. 1988) Kiiski 13 suomu Monastyrsky (1926, 193) b=,58 (Pelkonen 213) Siika 17 suomu Fry (1943) b=,9; c=5,3 (Raitaniemi ym. 2) Särki 13 suomu Fraser-Lee (1916, 1929) c=1,78 (Nyberg 1998) Muikku 15 suomu Monastyrsky (1926, 193) b=,641 (Valkeajärvi ym. 211) Silakka 115 otoliitti

21 6.2 Tulokset Kuvassa 2 on esitetty ikämääritettyjen ahventen, kiiskien, siikojen, muikkujen, silakoiden ja särkien pituusluokkajakaumat. Takautuvan kasvunmäärityksen perusteella lasketut kalojen keskimääräiset ikäryhmäkohtaiset pituudet ja pituuksien keskihajonta lajeittain on esitetty kuvassa 21. Silakan osalta on esitetty eri-ikäisten silakoiden keskipituudet ja keskihajonnat. Ikämääritettyjen kalojen keski-, minimi- ja maksipituudet ikäryhmittäin on esitetty liitteessä ahven 3 kiiski n (kpl) 1 5 n (kpl) 2 1 n (kpl) pituusluokka (cm) siika pituusluokka (cm) silakka n (kpl) pituusluokka (cm) muikku pituusluokka (cm) särki n (kpl) 2 1 n (kpl) pituusluokka (cm) pituusluokka (cm) Kuva 2. Ikämääritettyjen kalojen pituusluokkajakaumat lajeittain vuonna

22 keskipituus (cm) ahven ikä pituus (cm) kiiski ikä pituus (cm) siika pituus (cm) muikku ikä ikä 3 särki 25 silakka pituus (cm) pituus (cm) ikä ikä Kuva 21. Takautuvan kasvunmäärityksen perusteella lasketut ikäryhmäkohtaiset keskipituudet ja pituuksien keskihajonta. Silakan osalta on esitetty eri-ikäisten silakoiden keskipituudet ja keskihajonnat. 2

23 7 Poikasnuottaukset 7.1 Aineisto ja menetelmät Purkuveden vaikutusalueella selvitettiin kevätkutuisten kalalajien poikasten määriä poikasnuottauksella kuudella pyyntipaikalla ja (kuvat 22 ja 23). Käytetyn nuotan korkeus on 1,8 m ja reisien pituus 1 m. Nuotan reisien solmuväli on 5 mm ja perä on valmistettu,5 mm:n valoverhosta. Suurempien poikasten lajit määritettiin ja yksilöt mitattiin kentällä sekä vapautettiin käsittelyn jälkeen. Saadut vastakuoriutuneet kalanpoikaset säilöttiin 4 1 % formaliiniin ja myöhemmin säilöntäliuos vaihdettiin 8 % etanoliin ohjeistuksen mukaisesti (Borg ym. 212). Poikaset määritettiin laboratorio-olosuhteissa lajilleen, niiden pituus mitattiin ja samalla tarkasteltiin mahdollisia ulkoisia vaurioita tai epämuodostumia. Poikaset määritti MMM Jouni Kervinen. Nuottausten olosuhdetiedot on esitetty liitteessä 3. Kuva 22. Poikasnuottapaikkojen sijainti vuonna 214. Sisältää Maanmittauslaitoksen 8/214 aineistoa. 21

24 PN 1 Ruovikko, hiekkaa & pieniä kiviä. Pohjassa kasveja. PN 2 Hiekkapohja. PN 3 Kivi- /sorapohja. PN 4 & PN 5 Flada, osin pehmeä pohja. Runsaasti kasvillisuutta. PN 4 on kuvassa vasemmalla ja PN 5 oikealla. PN 6 Lieju- /mutapohja. Rikkivedyn hajua. Kuva 23. Poikasnuottapaikat Pyhäjoen edustalla vuonna

25 7.2 Tulokset Poikasnuottauksissa saatiin saaliiksi yhteensä yhdeksän eri kalalajia (taulukko 8). Selvästi yleisimmät saalislajit olivat kymmenpiikki ja mutu, kun taas muiden lajien yksilömäärät jäivät vähäisiksi. Lähes kaikkia lajeja tuli ensimmäisellä kerralla enemmän kuin toisella. Monipuolisin lajisto oli nuottauspaikalla PN1 (8 lajia). Vain tältä nuottapaikalta saatiin saaliiksi ahvenia, särkiä ja seipiä. Toiseksi monipuolisin lajisto oli paikalla PN3 (5 lajia), josta saatiin saaliiksi useita säyneitä. Muiden nuottauspaikkojen saaliissa esiintyi kolme (PN2 ja PN6) tai vain kaksi lajia (PN4 ja PN5). Taulukko 8. Poikasnuottauksessa saatujen lajien yksilömäärät eri nuottauspaikoilla kahtena eri nuottauskertana. Ahven Hauki Kivisimppu Kolmipiikki Kymmenpiikki Mutu Seipi Särki Säyne pvm PN1 PN2 PN3 PN4 PN5 PN6 Yhteensä Poikasnuottauksissa saatujen kalojen pituudet vaihtelivat 11 mm:n ja 195 mm:n välillä (taulukko 9). Nuottauspaikalta PN1 saadut ahvenen alle 5 mm poikaset ovat todennäköisesti samana kesänä kuoriutuneita poikasia (kuva 24 ja liite 2). Myös samana kesänä kuoriutuneita säyneenpoikasia esiintyi nuottaussaaliissa (kuva 25). Kymmenpiikkija mutusaaliissa esiintyi useita ikäryhmiä (kuva 24). Taulukko 9. Poikasnuottauksissa saatujen kalojen keski- minimi- ja maksimipituudet sekä pituuksien keskihajonta (mm). mm sd min max Ahven Hauki Kivisimppu Kolmipiikki Kymmenpiikki Mutu Seipi Särki Säyne

26 yksilömäärä (kpl) pituusluokka (mm) Kuva 24. Ahvensaaliin pituusjakauma poikasnuottauksissa elokuussa 214. yksilömäärä (kpl) Kuva 25. Säynesaaliin pituusjakauma poikasnuottauksissa elokuussa 214. ahven pituusluokka (mm) säyne yksilömäärä (kpl) kymmenpiikki yksilömäärä (kpl) mutu pituusluokka (mm) pituusluokka (mm) Kuva 26. Kymmenpiikki- ja mutusaaliin pituusjakauma poikasnuottauksissa elokuussa

27 8 Tulosten tarkastelu Vedenottoalueelta ja jäähdytysveden vaikutusalueelta saatiin neljällä eri menetelmällä saaliiksi yhteensä 23 kalalajia (taulukko 1). Eri menetelmillä ja eri ajankohtina saatiin saaliiksi erityyppistä lajistoa ja tulokset täydensivät hyvin jo alueelta kerättyjä aineistoja. Tutkimustroolauksissa ja poikasnuottauksissa havaittiin pienikokoisia lajeja ja nuoria yksilöitä, joita ei saada saaliiksi muilla tarkkailumenetelmillä pienen koon, elintapojen ja/tai elinpaikkojen takia. Siian ja muikun poikaskartoitusta varten toteutetussa Gulf-Olympia -pyynnissä saatiin saaliiksi vain yksi muikku, joten ainakaan pyyntiajankohtana ei näiden lajien poikasia ollut liikkeellä pelagiaalissa. Siian ja muikun poikasten pelagiaalinen vaihe on lyhyt ja ajoittuu kuoriutumisen jälkeiseen aikaan poikasten siirtyessä kutualueilta hiekkarantojen poikasalueille (Veneranta ym. 213). Onkin mahdollista, että pyyntiajankohta ei osunut tähän kapeaan aikaikkunaan. Siian ja muikun poikasia havaittiin kuitenkin runsaasti vedenottoalueen läheisyydessä kalataloudellisen ennakkotarkkailun poikasnuottausten yhteydessä kevään ja alkukesän aikana (raportoidaan keväällä 215). Taulukko 1. Pyhäjoen voimalaitoksen suunnitellulla vedenottoalueella eri menetelmillä saaliiksi saadut lajit vuonna 214. Verkko Trooli Gulf- Olympia Poikasnuotta Ahven X X X Hauki X X Härkäsimppu X Kiiski X Kilohaili X X Kivinilkka X Kivisimppu X Kolmipiikki X X Kuore X Kymmenpiikki X X Lahna X Lahna/pasuri X Lohi X Muikku X X X Mutu X Salakka X Seipi X X Siika X Silakka X X Särki X X Säyne X X Taimen X X Pikkutuulenkala X 25

28 Ranta-alueilla poikasnuottauksissa yleisimpiä lajeja olivat pienikokoiset kymmenpiikki ja mutu. Tutkimusalueella esiintyy runsaasti kevätkutuisia kalalajeja (esimerkiksi ahven, hauki, särki ja lahna), mutta näiden lajien vastakuoriutuneita poikasia tavattiin vain vähän poikasnuottauksissa. Myös habitaattitarkastelun perusteella Hanhikiven niemen ja Kultalanlahden ranta-alueet soveltuvat huonosti kevätkutuisten lajien lisääntymiseen (kuva 27). Hankealueella on tehty habitaattitarkastelua vuonna 29 yleisemmällä tasolla (Fennovoima 29) sekä tarkemmin Hanhikiven niemen kärjessä vuonna 212 (Haikonen ja Vatanen 212). Yleisimmille rantatyypeille sijoittuvat etenkin nuottauspaikat PN2 (hiekka) ja PN3 (kivi-/ sorapohja), joiden lajisto oli vähäinen. Nuottauspaikalta PN3 saatiin kuitenkin todennäköisesti samana kesänä kuoriutuneita säyneitä. Selvitysten perusteella näyttääkin siltä, että kevätkutuisten lajien pääasialliset lisääntymisalueet sijaitsevat pääosin alueelle laskevissa joissa, puroissa ja ojissa tai niiden suistoalueilla. Kuva 27. Vuosina 29 ja 212 (tarkempi) inventoitujen rantojen tyypit. Sisältää Maanmittauslaitoksen 8/214 aineistoa. Coastal-koeverkoilla saatiin tietoa vedenottoalueen kalastosta ja kalaston rakenteesta eri vuodenaikoina. Vedenottoalueen koeverkkokalastuksissa runsaimpina esiintyivät muikku, silakka, kiiski ja kuore. Yleisiä olivat myös ahven, särki ja siika. Keväisin ja kesällä saaliissa esiintyivät runsaina kevätkutuiset lajit, kun taas syksyllä kalastossa tavattiin runsaina syyskutuisia lajeja kuten muikkua ja siikaa. Suuri osa lokakuun pyynnissä saaliiksi saaduista muikuista oli valmistautumassa kutuun. Koekalastusten perusteella 26

29 vaikuttaa siltä, että laajat hiekkapohjaiset alueet Hanhikiven pohjoispuolella ja myös vedenottoalueen läheisyydessä ovat muikun ja siian elinalueita ympäri vuoden. Troolisaaliissa yleisin laji oli pikkutuulenkala, mutta myös kolmipiikkejä ja silakkaa saatiin runsaasti. Saaliiksi saatiin myös pienikokoisia yksilöitä, joten oletettavasti nämä lajit lisääntyvät alueella. Pikkutuulenkaloja saatiin saaliiksi paljon ja niiden määrä oli erityisen suuri kesäkuun troolauskerralla. Pikkutuulenkalat liikkuvat suurissa parvissa ja oleskelevat kesällä enimmäkseen matalissa vesissä suosien etenkin parin metrin syvyisiä hiekkapohjia (Koli 199). Talvella ne siirtyvät syvempiin vesiin. Pikkutuulenkalan kutu Perämeressä on melko puutteellisesti tunnettua, mutta ilmeisesti ne kutevat heinäkuussa hiekkapohjille yli 1 metrin syvyyteen. On mahdollista, että kolmannella troolauskerralla runsaana saaliissa esiintyneet tuulenkalat olivat saapuneet alueelle lisääntymistarkoituksessa. Tämän selvityksen yhteydessä troolauksissa saatiin saaliiksi kaksi taimenta ja kaksi joesta merelle vaeltanutta lohenpoikasta, eli postsmolttia. Ainakin lohet olivat oletettavasti samana kesänä lähteneet vaellukselle jostain Perämereen laskevasta joesta, mahdollisesti Pyhäjoesta. Koekalastusrekisteriin (viitattu ) tallennettujen tietojen perusteella lohen ja taimenen luonnonlisääntymistä on havaittu vähäisessä määrin Pyhäjoessa, mutta esimerkiksi Liminkaojassa lisääntymistä ei ole havaittu pitkään aikaan. Postsmolttien Carlin-merkkipalautuksia on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tullut selvitysalueelta hyvin vähän (11 kpl) ja ne ovat kaikki olleet Pyhäjokeen istutettuja kaloja (RKTL kalamerkintärekisteri). 27

30 9 Kalalajien esiintyminen alueella tehtyjen selvitysten perusteella Taulukkoon 11 on kerätty Hanhikiven niemen edustan merialueella esiintyviä kalalajeja sekä arvioitu niiden lisääntymistä sekä poikas- ja aikuisvaiheen esiintymistä vedenottoalueella. Tämän raportin perusteella saatuja tietoja on täydennetty ammattikalastajan haastattelulla ja aiemmista selvityksistä saaduilla tiedoilla. Kutuaikojen osalta täydennyksiä on tehty kirjallisuuteen perustuen (esim. Lehtonen 23). Taulukossa 12 on esitetty vaelluskalojen vaellusten ajoittumista ja lajien yleisyyttä alueella tehtyjen selvitysten perusteella. Taulukko 11. Hanhikiven niemen edustan merialueella esiintyvien kalalajien yleisyys eri elinvaiheissa. Arvio kalalajien yleisyydestä ja esiintymisajankohdista perustuu vuosina 29, 212 ja 214 kerättyihin aineistoihin sekä paikallisen ammattikalastajan haastatteluun. Esiintymisen yleisyys hankealueen läheisyydessä Laji kutuaika kutu alueella varhaispoikasvaihe poikasvaihe yli yksivuotiaat Ahven ei merkittävästi runsas runsas Hauki toukokuu ei merkittävästi ei luultavasti runsas Särkikalat Kuha Kiiski ei merkittävästi runsas runsas epätodennäköistä havaitaan harvoin todennäköisesti runsas runsas Syyskutuinen silakka Pikkutuulenkala Kilohaili Härkäsimppu Made Kivinilkka Mutu Tokot Kivisimppu puutteellisesti tunnettu toukokesäkuu toukoheinäkuu toukokesäkuu toukoheinäkuu kesäheinäkuu Kymmenpiikki ja kolmipiikki yleisesti runsas runsas Kuore toukokuu ei todennäköisesti runsas Siika ja muikku lokamarraskuu yleisesti runsas runsas runsas Silakka toukoheinäkuu yleisesti runsas runsas toukoheinäkuu kesäelokuu joulutammikuu tammihelmikuu elosyyskuu kesäheinäkuu toukoheinäkuu toukokesäkuu havaitaan alueella runsas todennäköisesti, puutteellisesti tunnettu runsas runsas ei ei havaittu satunnainen todennäköisesti, puutteellisesti tunnettu havaitaan alueella kutee alueen joissa puutteellisesti tunnettu yleinen todennäköisesti, puutteellisesti tunnettu havaitaan alueella yleisesti runsas runsas yleisesti todennäköisesti, puutteellisesti tunnettu runsas havaitaan alueella 28

31 Taulukko 12. Selvitysalueella tavattavien vaelluskalojen eri elinvaiheiden ajoittuminen alueella. Laji kutuaika kutu alueella poikasvaelluksen ajoittuminen kutuvaellus esiintyminen alueella Lohi lokakuu Pyhäjoki (vähäistä) touko-kesäkuu kesä-elokuu Nahkiainen Harjus Ankerias toukokuu toukokuu Liminkaoja, Pyhäjoki Liminkaoja, mahdollisesti myös muut alueen joet vaellusten yhteydessä, melko yleinen jokipoikasvaiheen jälkeen ympärivuotisesti, yleinen Meritaimen lokakuu Pyhäjoki (vähäistä) touko-kesäkuu kesä-elokuu puutteellisesti touko-kesäkuu, lokamarraskuu tunnettu, kenties istutetaan runsaasti Vaellussiika Pyhäjoki alueelle keväisin kesä-lokakuu vaellusten yhteydessä elomarraskuu, luultavasti keväällä, luultavasti esiintyy, merivaihe puutteellisesti tunnettu myös talvella huonosti tunnettu puutteellisesti tunnettu toukokuu (ainakin) aikuisena, puutteellisesti tunnettu saattaa esiintyä satunnaisesti 29

32 1 Viitteet Borg, J., Mitikka, V. & Kallasvuo, M Menetelmäohjeisto rannikon taloudellisesti hyödyntämättömien kalalajien lisääntymis- ja esiintymisalueiden kartoittamiseen. RKTL, tutkimuksia ja selvityksiä 4/ s. Fennovoima. 29. Kalojen lisääntymisaluekartoitukset Pyhäjoella, Ruotsinpyhtäällä ja Simossa. Pöyry Energy & Kala- ja vesitutkimus Oy, raportti lokakuussa s. + 6 liitettä. ( Haikonen, A. & Vatanen, S Uhanalaisen meriharjuksen esiintyminen ja lisääntyminen Pyhäjoen edustan merialueella. Kala- ja vesimonisteita nro 84. Kala- ja vesitutkimus Oy. Haikonen, A., Vatanen, S., Kervinen, J. & Karppinen, P Kalasto ja poikastuotanto Pyhäjoen edustan merialueella vuonna 212. Kala- ja vesimonisteita nro s. + 6 liitettä. Karppinen, P. & Vatanen, S Ammattikalastus Pyhäjoen ja Raahen edustan merialueella vuonna 213. Kala- ja vesimonisteita nro 142. Kala- ja vesitutkimus Oy. Kiirikki, M. & Lindfors, A Vedenlaatu Hanhikiven edustan merialueelle suunnitelluilla vedenottopaikoilla O1, O2 ja O3. Luode Consulting Oy. Raportti. 7 s. Koli, L Suomen kalat. WSOY. ISBN Lauri, H Virtausmalli Pyhäjoen edustalle lämpöpäästöjen leviämisen arviointiin. Raportti YVA Oy. Lehtonen, H. 23. Iso kalakirja Ahvenesta Vimpaan. WSOY. Porvoo. Nyberg, K Räyringinjärven särjen kasvututkimus. Tehokalastuksen vaikutus särjen kasvuun vuonna 1996 tehdyn poistopyynnin perusteella. Alueelliset ympäristöjulkaisut nro 84. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Kokkola. 3 s. Oikarinen, J Pyhäjoen edustan merialueen kalataloudellinen merkitys. Perämeren kalatalousyhteisöjen liitto ry, raportti. Raahe. Olin, M., Lappalainen, A., Sutela, T., Vehanen, T., Ruuhijärvi, J., Saura, A. & Sairanen, S Ohjeet standardinmukaisiin koekalastuksiin. RKTL:n työraportteja 21/ s. Pelkonen, J Lämpötilan vaikutus alkuperäislaji siian ja tulokaslaji kiisken kasvuun ja vuosiluokkavahvuuteen Pohjois-Lapin järvissä. Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Ympäristötieteiden laitos, Ympäristöbiologian Pro gradu - tutkielma, 46 s. Raitaniemi, J., Rask, M. & Vuorinen, P. J The growth of perch, Perca fluviatilis L., in small finnish lakes at different stages of acidification. Ann. Zool. Fennici 25: Raitaniemi, J., Nyberg, K. & Torvi, I. 2. Kalojen iän ja kasvun määritys. Riistan- ja kalantutkimus. 232 s. Valkeajärvi, P., Marjomäki, T.J. & Raatikainen, M Päijänteen Tehinselän muikku- ja siikakannat Riista- ja kalataloustutkimuksia ja selvityksiä. Vatanen, S. & Haikonen, A Ammatti- ja vapaa-ajankalastus Pyhäjoen ja Raahen edustan merialueella vuonna 211. Kala- ja vesimonisteita nro s. + 5 liitettä. Vatanen, S. & Haikonen, A Fennovoiman ydinvoimalaitoksen vesistörakennustöiden kalataloustarkkailuohjelma. Kala- ja vesimonisteita nro 94. Kala- ja vesitutkimus Oy. Veneranta, L., Hudd, R. & Vanhatalo, J. 213 Merikutuisen siian ja muikun poikasalueet Pohjanlahdella. Työraportteja, nro 8, 213. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 3

33 Liite 1. Raportissa esiintyvien kalalajien tieteelliset ja englanninkieliset nimet. Ahven Perca fluviatilis Perch Hauki Esox lucius Pike Härkäsimppu Triglopsis quadricornis Fourhorned sculpin Kiiski Gymnocephalus cernuus Ruffe Kilohaili Sprattus sprattus Sprat Kivinilkka Zoarces viviparus Viviparous eelpout Kivisimppu Cottus gobio European bullhead Kolmipiikki Gasterosteus aculeatus Three-spined stickleback Kuore Osmerus eperlanus Smelt Kymmenpiikki Pungitius pungitius Ninespine stickleback Lahna Abramis brama Bream Pasuri Blicca bjoerkna White bream / silver bream Lohi Salmo salar Atlantic salmon Muikku Coregonus albula Vendace Mutu Phoxinus phoxinus Eurasian minnow Salakka Alburnus alburnus Bleak Seipi Leuciscus leuciscus Dace Siika Coregonus lavaretus Whitefish Silakka Clupea harengus membras Baltic herring Särki Rutilus rutilus Roach Säyne Leuciscus idus Ide Taimen Salmo trutta Trout Pikkutuulenkala Ammodytes tobianus Sandeel 31

34 Liite 2. Ikämääritettyjen ahventen, kiiskien, siikojen, muikkujen ja särkien keski-, minimi- ja maksimipituudet (cm), keskihajonta sekä yksilömäärät ikäryhmittäin takautuvan kasvun määrityksen perusteella. ikä Ahven 1-v 2-v 3-v 4-v 5-v 6-v 7-v 8-v 9-v 1-v 11-v 12-v 13-v 14-v keskiarvo 6, 9,4 12,4 15,4 18,1 2,4 21,7 22,4 25,8 minimi 4,6 6,7 9,3 1,3 11,5 12,8 13,6 14,4 21,9 maksimi 7,5 13,4 17,9 2,8 23,5 26, 27,4 28,3 29,7 keskihajonta,6 1,4 1,8 2,2 2,4 2,6 3,3 4,1 5,6 lukumäärä Kiiski keskiarvo 4,6 6,5 8,2 9,6 1,7 11,6 12,6 13,3 14,1 14,4 14,6 14,6 14,2 14,2 keskihajonta,5,8 1, 1, 1,1 1,2 1,2 1,2 1,,9 1,2 1,,7, minimi 3,5 5, 5,6 7, 8,1 9, 9,6 11,4 12,1 12,5 12,7 13, 13,6 14,2 maksimi 5,8 9,8 11,2 12,4 13,7 14,3 15,5 15,9 16,3 16,6 16,9 16,2 15, 14,2 lukumäärä Siika keskiarvo 11,7 14,7 17,3 19,7 21,8 24,3 27, keskihajonta 1,62 1,83 1,85 2,8 2,37 2,88 3,68 3,9 4,1 5,5 minimi 8,34 11,2 12,8 15,9 17,5 19,3 21, maksimi 15,8 19,1 21,9 24,7 27,3 3,2 33, lukumäärä Muikku keskiarvo 1,5 12,8 14,5 16,1 17,6 18,4 19, keskihajonta 1,1 1, 1,2 1, minimi 7,6 1,2 12,2 14,5 17,6 18,4 19, maksimi 13,1 15,4 17, 18,1 17,6 18,4 19, lukumäärä Särki keskiarvo 5 7,32 9,34 11,4 13,2 14,8 16, keskihajonta,51,86 1,11 1,38 1,36 1,51 1,67 1,8 2 1,9 1,8 2,6 minimi 4,2 5,24 6,85 7,8 1 11,3 12, maksimi 6,83 9,88 12,1 14,2 16,7 19, lukumäärä

35 Liite 3. Troolausten, Gulf-Olympia -pyynnin sekä poikasnuottausten olosuhdetiedot. menetelmä ala ID pvm klo veden lämpötila, C saliniteetti, ppt sameus, NTU tuulen suunta tuulen nopeus, m/s Trooli TL :25 5 2,89 5,1 N 7 Trooli TL :3 5 2,94 4, N 7 Trooli TL :3 5 2,84 4,3 N 7 Trooli TL :3 8 N 2 Trooli TL : 9 N 2 Trooli TL :5 11 N 2 Trooli TL :3 12 2,67 2,5 W 2 Trooli TL :4 12 2,74 1,7 W 2 Trooli TL :3 12 2,75 1,6 W 2 Trooli TL :5 6 N 3 Trooli TL :31 7 N 3 Trooli TL :1 7 N 3 tuulen veden saliniteetti, sameus, tuulen menetelmä ala ID pvm klo lämpötila, nopeus, C ppt NTU suunta m/s Gulf PGv :5 9 1,36 8,7 W 1 Gulf PGv :1 8 1,36 8,7 W 1 Gulf PGv :3 9 1,36 8,7 W 1 Gulf PGv :44 9 1,36 8,7 W 1 Gulf PGv :55 9 1,36 8,7 W 1 Gulf PGv :7 9 1,36 9,7 W 1 Gulf PGv :18 8 1,36 9,7 W 1 Gulf PGv :29 8 1,36 9,7 W 1 Gulf PGv :38 8 1,83 7, W 1 Gulf PGv :49 8 1,83 7, W 1 Gulf PGv :59 8 1,83 7, W 1 Gulf PGv :1 7 1,83 7, W 1 veden saliniteetti, sameus, menetelmä ala ID pvm klo lämpötila, C ppt NTU Poikasnuotta Pn : 21, 2,52 1,1 Poikasnuotta Pn :45 22,1 2,64 Poikasnuotta Pn :5 22,7 2,69 1,2 Poikasnuotta Pn :3 26, Poikasnuotta Pn :15 26,7 2,78 1,1 Poikasnuotta Pn : 26,7 2,4 Poikasnuotta Pn :5 25,3 2,6 1,8 Poikasnuotta Pn : 26,3 2,8 1,1 Poikasnuotta Pn :1 24,3 2,9 Poikasnuotta Pn :5 24, 3, 3 Poikasnuotta Pn :2 23,9 3, 3 Poikasnuotta Pn :4 23,5 2,45 3,2 33