Kala- ja vesimonisteita nro 85. Ari Haikonen, Sauli Vatanen, Jouni Kervinen & Petri Karppinen

Transkriptio

1 Kala- ja vesimonisteita nro 85 Ari Haikonen, Sauli Vatanen, Jouni Kervinen & Petri Karppinen Kalasto ja poikastuotanto Pyhäjoen edustan merialueella vuonna 2012

2 KUVAILULEHTI Julkaisija: Kala- ja vesitutkimus Oy Julkaisuaika: luonnosversio syyskuu 2012, lopullinen versio tammikuu 2013 Tekijät: Ari Haikonen, Sauli Vatanen, Jouni Kervinen ja Petri Karppinen Julkaisun nimi: Kalasto ja poikastuotanto Pyhäjoen edustan merialueella vuonna 2012 Tiivistelmä: Fennovoima Oy suunnittelee rakennuttavansa ydinvoimalaitoksen Pyhäjoen kunnassa sijaitsevaan Hanhikivenniemeen. Ydinvoimalan lupahakemuksia varten selvitettiin suunnittelualueen ja sen ympäristön merialueen kalastoa ja poikastuotantoa. Tutkimusalue rajautui etelässä Yppärin kylän edustalla Elävisluodon niemeen ja pohjoisessa Rautaruukin tehdasalueen edustalle. Menetelminä tutkimuksissa käytettiin siian- ja muikunpoikasten nuottausta ( ), Gulf Olympia -poikaspyyntiä ( ), kevätkutuisten kalalajien poikasten nuottausta (1.8. ja ) sekä Coastal-koeverkkopyyntiä ( ). Siian ja muikun vastakuoriutuneita poikasia pyydettiin yhteensä 13 nuottapaikalta kolmena eri ajankohtana. Siian- ja muikunpoikasia saatiin saaliiksi kolmella eri nuottauskerralla yhteensä noin yksilöä. Suurin osa saaduista poikasista oli siikoja (73 %). Siianpoikasia saatiin jokaiselta nuottauspaikalta. Muikunpoikasia saatiin vastaavasti kahta nuottauspaikkaa lukuun ottamatta kaikilta paikoilta, mutta niiden osuus varsinkin tutkimusalueen etelä- ja keskiosassa oli vähäinen. Gulf Olympia -pyydyksellä pyydettiin silakan, tokon, ahvenen ja kuoreen poikasia 40:ltä linjalta viitenä eri ajankohtana. Linjojen näyteala kvantifioitiin 500 m matkalle. Poikaspyynneissä saatiin saaliiksi kolmen eri kalalajin samana kesänä kuoriutuneita (0+) poikasia: silakkaa (480 kpl), tokkoja (57 kpl) ja kuoretta (5 kpl). Ahvenenpoikasia ei näytteenottolinjastoilla esiintynyt ollenkaan. Silakan vastakuoriutuneita (<10 mm) ja isompia poikasia (>10 mm) esiintyi koko selvitysalueella. Vuoden 2012 poikaspyynnin perusteella silakan kutua tapahtui alueella ainakin kesäkuun puolivälin ja heinäkuun puolivälin välisenä aikana, pääkudun ajoittuessa kesäkuun lopun ja heinäkuun alun väliseen aikaan. Tutkimusalueella esiintyy runsaasti kevätkutuisia kalalajeja, kuten mm. ahven, hauki, särki ja lahna. Näiden lajien vastakuoriutuneita poikasia tavattiin kuitenkin vain vähän merialueella tehdyissä poikasnuottauksissa. Vaikuttaakin siltä, että kevätkutuisten lajien pääasialliset lisääntymisalueet sijaitsevat alueelle laskevissa joissa, puroissa ja ojissa tai niiden suistoalueilla. Vuonna 2012 toteutettujen koeverkkokalastusten kokonaissaalis oli kpl ja noin 106 kg. Keskimääräinen koeverkkokohtainen saalis oli vastaavasti 65 kpl ja noin 2,4 kg. Saalis muodostui 17 eri kalalajista, joista lukumääräisesti merkittävimmät lajit olivat kiiski (38 %), särki (19 %) ja ahven (16 %). Vastaavasti biomassana merkittävimmät lajit olivat ahven (34 %), särki (26 %) sekä kiiski (16 %). Koekalastusten perusteella vaikuttaa siltä, että laajat hiekkapohjaiset alueet Hanhikiven pohjoispuolella toimivat syönnös- ja kasvualueina siian varhaisille ikäluokille. Alueella esiintyy lisäksi viileän veden kalalajeista merikutuista karisiikaa ja vaellussiikaa sekä silakkaa. Muita yleisesti tiettyyn aikaan alueella tavattavia vaelluskaloja ovat meritaimen ja lohi. Alueelle laskevista joista tavataan myös kudulle nousevia nahkiaisia. Asiasanat: kalaston rakenne, poikastuotanto, poikasnuottaus, Gulf Olympia, Coastal-koeverkko Sarjan nimi ja numero: Kala- ja vesimonisteita nro 85 Sivumäärä: 32 s. + 6 liitettä Toimeksiantaja: Fennovoima Oy Jakelu: Fennovoima Oy Kannen kuva: Ari Haikonen, Hiekkarantaa Kultalanlahdelta.

3 Sisältö 1 Johdanto Tutkimusalueen yleiskuvaus ja hydrologia Poikastutkimukset Siian ja muikun poikaspyynti Aineisto ja menetelmät Tulokset Silakan poikaspyynti Aineisto ja menetelmät Tulokset Kevätkutuisten kalojen poikasnuottaus Aineisto ja menetelmät Tulokset Kalaston rakenne Aineisto ja menetelmät Tulokset Koeverkkosaaliin pituusjakaumat ja keskipaino Tulosten tarkastelu Pyhäjoen edustan merialue Kalasto Siika ja muikku Silakka Kevätkutuiset kalalajit Kirjallisuus Liite 1. Siian- ja muikun poikaspyynnin olosuhdetiedot sekä koealojen koordinaatit (KKJ-Y) vuonna Liite 2. Silakan poikaspyynnin olosuhdetiedot sekä koealojen koordinaatit (KKJ-Y) vuonna Liite 3. Silakan poikasten esiintyminen (yksilöä/linja) Pyhäjoen merialueella Liite 4. Koeverkkopyynnin aikaiset ympäristöolosuhteet, pyyntipaikkojen koordinaatit (KKJ-Y) sekä syvyysvyöhykkeet. Liite 5. Coastal -pyynnin saaliin keskipituus, pituuden minimi, maksimi ja keskihajonta sekä keskipaino kalalajeittain eri osa-alueilla. Liite 6. Kalastoselvityksiä mahdollisesti häiritsevien töiden ajoittuminen ja vaikutus tuloksiin. 1

4 1 Johdanto Tässä raportissa on esitetty poikastuotantoon ja kalaston rakenteeseen liittyvät tutkimustulokset Pyhäjoen edustan merialueella (kuva 1). Tutkimukset on toteutettu Fennovoiman toimeksiannosta vesilupahakemusten tausta-aineistoksi. Pyhäjoen alueen kalastoa ja kalastusta on myös selvitetty vuonna 2009, jolloin kartoitettiin alueen ammattikalastusta sekä poikastuotantoa. Kala- ja vesitutkimus Oy toteutti raportin kenttätyöt avovesikaudella Vastuullisina kenttäjohtajina toimivat poikastutkimuksissa Ari Haikonen ja Jouni Kervinen tutkimusapulaisinaan Petri Karppinen, Lauri Ronkainen ja Mirja Hartimo. Koeverkkokalastuksen toteutuksesta vastasivat Pasi Kauppinen ja paikallinen ammattikalastaja Mikko Viitanen. Alueella toteutettiin selvitysten aikaan mm. tutkimuskairauksia, joiden vaikutuksia kalastoselvityksiin on arvioitu liitteessä 6. Tämän tutkimusraportin lisäksi kalastoon ja kalastukseen liittyviä selvityksiä on raportoitu alueen kalastoa ja kalastusta käsittelevissä raporteissa (Vatanen & Haikonen 2012, Haikonen & Vatanen 2012). Kuva 1. Pyhäjoen edustan merialueen kivikkoista rantavyöhykettä. 2

5 2 Tutkimusalueen yleiskuvaus ja hydrologia Pyhäjoen edustan merialue kuuluu Perämereen, ja sijoittuu Kalajoen ja Raahen väliselle alueelle. Tutkimusalue sijaitsee Pyhäjoen ja osittain Raahen edustan merialueella rajoittuen etelässä Yppärin kylän edustalla Elävisluodon niemeen ja pohjoisessa Rautaruukin tehdasalueen edustalle (kuva 2). Tutkimusalue rajattiin siten, että alueen kalastosta ja poikastuotannosta saadaan hyvä kokonaiskäsitys vesistörakentamisen vaikutusten arvioimiseksi. Pyhäjoen rannikkoalue on Perämerelle tyypillinen, jääkausien vaikutuksista rannat ovat matalia ja jatkuvan maankohoamisen myötä rantaviiva siirtyy merelle päin. Ranta-alueet koostuvat isommasta kivestä ja sorasta, puhtaista hiekkarannoista, sekä jokien suistoissa pehmeämmistä ruokovartisten vesikasvien täyttämistä rannoista. Pyhäjoen edustalla ei ole varsinaisia saaria, mutta pienempiä luotoja ja hajanaisia isoista lohkareista koostuvia riuttoja sijaitsee sekä rantojen läheisyydessä että ulompana merellä. Tuulet vaikuttavat paljon avoimeen rannikkoalueeseen mm. veden virtausoloihin ja aaltojen muodostumiseen. Pyhäjoen merialueelle laskevat Pyhäjoki, Liminkaoja ja Piehinkijoki sekä pienempiä puroja ja ojia. Joet kuljettavat mereen kiintoainesta, mikä näkyy rantojen nuhjaantumisena ja yleisenä veden sameuden/kiintoainepitoisuuden kasvuna virtausten ollessa suuria, etenkin keväisin. Eniten jokivedet vaikuttavat näkösyvyyteen ja suolapitoisuuteen, jotka molemmat pienenevät virtausmäärien kasvaessa. Hanhikivenniemen edustalla veden vaihtuvuus on kuitenkin nopeaa tuulien ja virtauksien vaikutuksesta. Meriveden lämpötila vaihtelee kesäaikaan yleisesti Perämeren rannikkoalueilla pintakerroksessa 15 ja 17 o C välillä. Rannoilla, joilla on heikko veden vaihtuvuus, lämpötilat voivat kasvaa kuitenkin korkeammiksi. Koko Perämeri jäätyy talvisin useaksi kuukaudeksi, joten myös Pyhäjoen edustan merialue on tyypillisenä talvena jään peitossa. Talvisin rannikkoalueiden alusvesi on ulompien merialueiden alusvesiä kylmempää, ja voi laskea jopa nollan alapuolelle (Kiirikki & Lindfors 2012). 3

6 Kuva 2. Pyhäjoen edustan merialue ja tutkimusalueen rajaus. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/

7 3 Poikastutkimukset Poikastutkimuksiin sisältyivät siian ja muikun poikaspyynti nuottaamalla ja haavitsemalla, silakan, kuoreen, tokon ja ahvenen poikasten esiintymisen kartoittaminen Gulf Olympia - pyydyksellä sekä kevätkutuisten kalalajien poikasnuottaus. Siian ja muikun vastakuoriutuneiden poikasten kartoitukset toteutettiin , Gulf Olympia -pyynti sekä kevätkutuisten kalalajien poikasnuottaukset 1.8. ja (kuva 3). Kuva 3. Siian- ja muikunpoikasia poimitaan nuottaussaaliista näytteeksi. Alueen lämpötilakehityksen seuraamiseksi Hanhikivenniemen kärkeen noin 0,5 m syvyydelle asennettiin lämpötilaloggeri (Tinytag Plus 2, Gemini Data Loggers,UK), joka tallensi veden lämpötilan kolmen tunnin välein 0,1 o C tarkkuudella. Tuloksista laskettiin vuorokauden keskilämpötilat (kuva 4). Kenttätöitä aloitettaessa, toukokuun alkupuolella, veden lämpötila oli noin 6 o C ja töiden lopussa elokuun alkupuolella noin 18 o C. Kevät ja kesä 2012 olivat runsastuulisia, joka osaltaan vaikutti tutkimusten aikataulutukseen ja toteutukseen. Kunkin näytteenoton yhteydessä mitattiin YSI 600 -mittarilla veden sameus, lämpötila ja saliniteetti. Samalla arvioitiin tuulen voimakkuus ja suunta sekä rantaan tulevan aallokon korkeus. 5

8 veden lämpötila, o C Kuva 4. Veden lämpötilojen kehitys Hanhikivenniemen nokassa noin 0,5 m syvyydessä vuonna Siian ja muikun poikaspyynti Aineisto ja menetelmät Pyhäjoen edustan merialueella selvitettiin vastakuoriutuneiden siian ja muikun poikasten esiintymistä poikasnuotalla. Kukin poikasnuottauspaikka nuotattiin kertaalleen kolmena eri ajankohtana , ja Käytetyn nuotan korkeus on 1,8 m ja reisien pituus 10 m. Nuotan reisien solmuväli on 5 mm ja perä on valmistettu valoverhosta. Saadut vastakuoriutuneet kalanpoikaset säilöttiin kentällä 4 10 % formaliiniin ja myöhemmin säilöntäliuos vaihdettiin 80 % etanoliin (Borg ym. 2012). Formaliinin käyttö säilönnässä helpottaa määritystä, sillä poikasten lihasjaokkeet tulevat selvemmin esiin. Mikäli siian- ja muikunpoikasia saatiin yli 50 yksilöä, otettiin 50 yksilön otos saaliista määritettäväksi. Vastakuoriutuneet poikaset määritettiin laboratorio-olosuhteissa lajilleen, niiden pituus mitattiin ja samalla tarkasteltiin mahdollisia ulkoisia vaurioita tai epämuodostumia. Poikaset määritti MMM Jouni Kervinen. Siian ja muikun vastakuoriutuneita poikasia pyydettiin 13 nuottauspaikalla (kuva 5). 6

9 Kuva 5. Siian ja muikun vastakuoriutuneiden poikasten nuottauspaikkojen sijainti Pyhäjoen edustan merialueella vuonna Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Poikasnuottausten lisäksi siian- ja muikunpoikasten esiintymistä kartoitettiin haavilla. Poikashaavinnassa käytettiin pääpiirteiltään yhdenmukaista menetelmää Intersiktutkimusprojektissa käytetyn menetelmän kanssa (Intersik 2009). Haavinta suoritettiin alueilla, missä ei voi käyttää poikasnuottaa pohjan karkeudesta johtuen. Haavi ei pyydä poikasia yhtä tehokkaasti kuin poikasnuotta, joten tulokset kertovat lähinnä siitä, esiintyykö alueella siian- ja muikunpoikasia vai ei. Haavintoja tehtiin Hanhikiven pohjois- ja länsirannoilla (kuva 6). Haavinta-alueiden pohja oli enimmäkseen kivikkoa, jonka raekoko vaihteli sorasta louhikkoon, ollen enimmäkseen erikokoisia kiviä. 7

10 3.1.2 Tulokset Kuva 6. Siian- ja muikunpoikasten haavinta-alueet. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Näytteenottokertojen yhteydessä kirjattiin ylös ympäristöolosuhteet ja mitattiin veden lämpötila, sameus ja saliniteetti YSI 600 -mittarilla (liite 1). Poikaspyynnin aikana veden lämpötila oli 7,9 19,1 o C (taulukko 1). Taulukko 1. Veden lämpötila poikasnuottauspaikoilla vuonna veden lämpötila, o C Tarkkailukerta min max ,9 12, ,1 13, ,1 19,1 Siian- ja muikunpoikasia saatiin saaliiksi kolmena eri ajankohtana yhteensä noin yksilöä (taulukko 2). Suurin osa saaduista poikasista oli siikoja (73 %). Siianpoikasia saatiin kappalemääräisesti eniten viimeisellä tarkkailukerralla. Muikunpoikasten määrät olivat puolestaan suurimmat ensimmäisellä tarkkailukerralla. Kokonaispoikasmäärissä oli suurta vaihtelua tarkkailukertojen välillä. Taulukko 2. Siian ja muikunpoikasmäärät käyntikerroittain vuonna siika muikku yhteensä Yhteensä %-osuus 73 % 27 % 100 % 8

11 Siianpoikasia saatiin jokaiselta nuottauspaikalta (kuva 7, taulukko 3). Muikunpoikasia saatiin kahta nuottauspaikkaa (PS2 ja UP1) lukuun ottamatta kaikilta paikoilta, mutta niiden määrät olivat selvästi vähäisempiä. Muikunpoikasten osuus oli siianpoikasia suurempi ainoastaan nuottapaikalla PS7. Kuva 7. Siian- ja muikunpoikasten esiintyminen Pyhäjoen edustan merialueella vuonna Kuvan tuloksissa on yhdistetty eri käyntikertojen saaliit. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Muikunpoikasten osuus nuottasaaliissa pieneni kauden edetessä (taulukko 3). Saaduista muikuista peräti 64 % saatiin ensimmäisellä tarkkailukerralla nuottapaikalta PS7 (470 muikunpoikasta). Vastaavasti ensimmäisellä nuottauskerralla saatiin myös suurin yksittäinen siianpoikassaalis (289 kpl) tarkkailualueen pohjoisosasta nuottapaikalta UP6. 9

12 Taulukko 3. Siian- ja muikunpoikasmäärät Pyhäjoen merialueella Tarkkailukerta Nuottapaikka siika muikku siika muikku siika muikku yhteensä ps ps ps ps ps ps SLS up1 * * up up up up up Yhteensä Siika-muikku %-osuus 53 % 47 % 89 % 11 % 95 % 5 % *Aluetta ei nuotattu ensimmäisellä tarkkailukerralla kovan tuulen takia. Kummaltakin poikasten haavinta-alueelta saatiin saaliiksi sekä siian- että muikunpoikasia (kuvat 6 ja 8, taulukko 4). Taulukko 4. Siian- ja muikunpoikashaavintojen saaliit. Alue pvm veden lämpötila, o C siika muikku pohjoinen alue ,7 1 1 läntinen alue pohjoinen alue ,2 5 8 Kuva 8. Siian- ja muikunpoikasia näytepullossa. 10

13 Siian- ja muikunpoikasten pituudet Siianpoikasten keskipituus oli ensimmäisellä näytteenottokerralla 15 mm ja viimeisellä näytteenottokerralla 29 mm. Muikunpoikasten keskipituus oli vastaavasti 10 mm ja 21 mm. Poikasten pituus kaksinkertaistui reilun kuukauden tarkkailujakson aikana (taulukko 5). Taulukko 5. Mitattujen siian- ja muikunpoikasten määrät (n), keskipituudet (mm) ja pituuden keskihajonta (SD). siika muikku Näytteenottoajankohta n keskipituus, mm SD n keskipituus, mm SD , , , , , ,2 Yhteensä Siian- ja muikunpoikasten pituudet erosivat toisistaan selvästi ensimmäisellä ja toisella tarkkailukerralla (kuva 9). Tarkkailun loppupuolella pituusjakaumat menivät kuitenkin osittain päällekkäin. yksilöä yksilöä muikku siika pituusluokka muikku siika pituusluokka yksilöä muikku siika pituusluokka Kuva 9. Siian- ja muikunpoikasten pituusjakaumat eri näytteenottokerroilla. 11

14 Muut lajit Siian- ja muikunpoikasnuottausten yhteydessä saatiin saaliiksi myös muiden lajien vanhempia poikasia (1-v ja yli). Yleisimmät rantavyöhykkeen lajit olivat kymmenpiikki ja mutu (taulukko 6). Taulukko 6. Vanhempien poikasten esiintyminen nuottasaaliissa vuonna Nuottapaikka tokko kymmenpiikki kolmipiikki mutu särki salakkka säyne PS PS PS PS PS PS SLN UP UP UP UP UP UP Yhteensä

15 3.2 Silakan poikaspyynti Aineisto ja menetelmät Pyhäjoen edustan merialueella selvitettiin vastakuoriutuneiden silakan, tokon, ahvenen ja kuoreen poikasten esiintymistä Gulf Olympia -poikaspyydyksellä. Gulf Olympia on veneen keulan sivuille kiinnitettävä parillinen haavipyydys. Sen edessä on kartio, jonka suuaukko kaventuu eteenpäin ollen halkaisijaltaan 19 cm. Laite siivilöi noin 23 m 3 vettä jokaisen kuljetun 100 m:n matkalla (Borg ym. 2012). Pyydykset asetettiin pyyntiin noin 0,5 m:n sekä noin 1 m:n syvyydelle. Haavit tyhjennetään kääntämällä niissä kiinni olevat pystytangot vaaka-asentoon, jolloin nokkakartion suuaukko nousee ylös ja haavi painuu suljettuna alas. Haavin sisältö huuhdellaan perässä olevaan keräyspurkkiin, josta poikaset siirretään säilöntäpurkkiin. Pyydykseen ajautunut saalis säilöttiin kentällä 4 10 % formaliiniin ja myöhemmin säilöntäliuos vaihdettiin 80 % etanoliin (Borg ym. 2012). Vastakuoriutuneet poikaset määritettiin laboratorio-olosuhteissa lajilleen, niiden pituus mitattiin ja samalla tarkasteltiin mahdollisia ulkoisia vaurioita tai epämuodostumia. Poikasmääritykset teki MMM Jouni Kervinen. Poikasia pyydettiin 40:ltä linjalta ja kukin linja oli 500 m pitkä (kuva 10, liite 2). Kuva 10. Gulf Olympia -linjojen sijainti Pyhäjoen edustan merialueella vuonna Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/

16 3.2.2 Tulokset Gulf Olympia -poikaspyynnit tehtiin viitenä eri ajankohtana , 7.7., , ja Näytteenottokertojen yhteydessä kirjattiin ylös ympäristöolosuhteet ja mitattiin veden lämpötila, sameus ja saliniteetti YSI 600 -mittarilla (liite 2). Veden lämpötila vaihteli Gulf Olympia -pyyntien aikaan 12,1 ja 19,5 o C välillä (taulukko 7). Taulukko 7. Veden lämpötilat Gulf Olympia -poikaspyyntien aikana tarkkailukerroittain. veden lämpötila, o C Tarkkailukerta min max ,1 19, ,2 19, ,4 19, ,8 17, ,2 18,6 Poikaspyynneissä saatiin saaliiksi kolmen eri kalalajin samana kesänä kuoriutuneita poikasia: silakkaa (480 kpl), tokkoja (57 kpl) ja kuoretta (5 kpl). Ahvenenpoikasia ei näytteenottolinjastoilla esiintynyt ollenkaan. Silakanpoikasia saatiin saaliiksi jokaisella näytteenottokierroksella. Tokkoja puolestaan saatiin saaliiksi ainoastaan viimeisellä näytteenottokerralla heinä- elokuun vaihteessa. Eniten poikasia tuli näytteenottokerralla (taulukko 8). Taulukko 8. Poikasten määrä Gulf Olympia linjoilla näytteenottokerroittain vuonna Näytteenotto aika silakka kuore tokko yhteensä Yhteensä Silakan vastakuoriutuneita (< 10 mm) ja isompia poikasia (> 10 mm) esiintyi koko selvitysalueella (kuva 11). 14

17 Kuva 11. Silakan vastakuoriutuneiden (< 10 mm) ja kookkaampien (> 10 mm) poikasten esiintyminen seurantalinjoilla vuonna Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Ensimmäisellä näytteenottokerralla ( ) silakan vastakuoriutuneita poikasia (< 10 mm) saatiin saaliiksi vain kuusi yksilöä, jotka kaikki tulivat tutkimusalueen pohjoisosasta (kuva 12). Runsaimmat vastakuoriutuneiden poikasten määrät saatiin toisella ja kolmannella näytteenottokerralla 7.7. ja (kuva 12). Toisella näytteenottokerralla vastakuoriutuneet poikaset keskittyivät Hanhikivenniemen ympäristöön. Kolmannella näytteenottokerralla runsaimmat poikasmäärät saatiin puolestaan tutkimusalueen eteläisemmältä puoliskolta, erityisesti linjalta PGu20 (kuvat 10 ja 12). Vastakuoriutuneiden poikasten määrät vähenivät selvästi heinäkuun loppupuolella, eikä niitä saatu enää viimeisellä näytteenottokerralla Kaiken kaikkiaan vastakuoriutuneita silakanpoikasia saatiin saaliiksi 86 yksilöä (liite 3). 15

18 Kuva 12. Silakan vastakuoriutuneiden (< 10 mm) poikasten esiintyminen seurantalinjoilla näytteenottokerroittain vuonna Ylhäällä vasemmalla , ylhäällä oikealla 7.7., alhaalla vasemmalla ja alhaalla oikealla Viimeisellä näytteenottokerralla ( ) ei saatu vastakuoriutuneita silakanpoikasia saaliiksi. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Silakan isompia poikasia ( 10 mm) saatiin saaliiksi jokaiselta Gulf Olympia -linjalta (liite 3). Isompia poikasia saatiin saaliiksi heti ensimmäisellä näytteenottokerralla, joten silakan kutu oli alkanut alueella viimeistään kesäkuun alkupuolella. Alueellisesti on havaittavissa poikasten keskittyminen tutkimusalueen pohjoisosaan tutkimusjakson alkupuolella, kuten pienemmilläkin poikasilla. Eniten poikasia tuli , jolloin isoja poikasia havaittiin tasaisesti koko tutkimusalueella (kuva 13). 16

19 Kuva 13. Silakan > 10 mm pituisten poikasten esiintyminen seurantalinjoilla näytteenottokerroittain vuonna Ylhäällä vasemmalla , ylhäällä oikealla 7.7., keskellä vasemmalla , keskellä oikealla ja alhaalla vasemmalla Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/

20 Tokkojen poikasia esiintyi yleisesti lähes jokaisella Gulf Olympia -linjalla viimeisellä näytteenottokerralla. Kuoreita esiintyi vain neljällä linjalla Silakanpoikasten pituudet Silakanpoikasten keskipituus pysyttelee alhaisena aina heinäkuun puoliväliin saakka, sillä kutu jatkuu vielä heinäkuun alkupuolella (taulukko 9). Aineiston perusteella voidaan havaita silakalla olleen kesällä 2012 Pyhäjoen edustan merialueella 3 4 kutuaaltoa (kuva 14). Viimeisellä näytteenottokerralla heinäkuun loppupuolella ei havaittu ollenkaan vastakuoriutuneita alle 10 mm pituisia poikasia. Taulukko 9. Poikasten lajikohtaiset keskipituudet (mm) ja pituuden keskihajonta (SD) eri ajankohtina. silakka kuore tokko aika keskipituus SD keskipituus SD keskipituus SD , ,8 23 2, , , , kaikki 14 4, yksilöä yksilöä yksilöä pituus, mm pituus, mm pituus, mm 18

21 yksilöä yksilöä pituus, mm pituus, mm Kuva 14. Silakanpoikasten pituusjakaumat näytteenottokerroittain. 3.3 Kevätkutuisten kalojen poikasnuottaus Aineisto ja menetelmät Hanhikivenniemen kärjessä sekä Sotalisun alueella nuotattiin poikasnuotalla yhteensä kolmella eri alueella 1.8 ja (kuva 15). Nuottausalueella A nuotattiin kahdella erillisellä paikalla, nuottausalueella B 1.8. ja kahdella erillisellä paikalla sekä nuottausalueella C 1.8. ja yhdellä paikalla. Käytetyn nuotan korkeus on 1,8 m ja reisien pituus 10 m. Nuotan reisien solmuväli on 5 mm ja perä on valmistettu valoverhosta. Saadut vastakuoriutuneet kalanpoikaset säilöttiin kentällä 4 10 % formaliiniin ja myöhemmin säilöntäliuos vaihdettiin 80 % etanoliin (Borg ym. 2012). Vastakuoriutuneet poikaset määritettiin laboratorio-olosuhteissa lajilleen, niiden pituus mitattiin ja samalla tarkasteltiin mahdollisia ulkoisia vaurioita tai epämuodostumia. Poikaset määritti MMM Jouni Kervinen. 19

22 3.3.2 Tulokset Kuva 15. Nuottausalueiden sijainti. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Poikasnuottauksissa saatiin kaikkiaan 12 eri kalalajin samana kesänä kuoriutuneita (0+) poikasia (taulukko 10). Kaikkiaan 0+ poikasia saatiin noin kpl. Poikasmäärät ja lajisto vaihtelivat huomattavasti nuottausalueiden välillä. Nuottausalueelta A (Sotalisu) saatiin ainoastaan muutamia samana kesänä kuoriutuneita kalanpoikasia, kun nuottausalueella B poikasia oli runsaasti, vaikkakin 3-piikit muodostivat 95 % vastakuoriutuneiden poikasten määrästä. Nuottausalueella C runsaimpana esiintyivät mudun 0+ poikaset (taulukko 10) Taulukko 10. Poikasnuottauksessa saatujen 0+ -ikäisten kalojen yksilömäärät nuottauskertaa kohden. yksilöä/nuottauskerta 0+ -poikasten %-osuus nuottausalue nuottausalue Laji A B C A B C hietatokko % 1 % 26 % kiiski % 0 % 1 % kolmipiikki % 95 % 14 % kuore % 0 % 1 % kymmenpiikki % 2 % 0 % lahna % 0 % 0 % muikku % 0 % 4 % mutu % 2 % 50 % salakka % 0 % 2 % silakka % 0 % 1 % simppu % 0 % 0 % särki % 0 % 2 % Yhteensä % 100 % 100 % 20

23 Poikasnuottauksissa saatiin 1-vuotiaita tai sitä vanhempia kaloja kaikkiaan 12:sta eri kalalajista. Myös vanhempien kalojen yksilömäärät vaihtelivat runsaasti eri nuottausalueilla (taulukko 11). Taulukko 11. Poikasnuottauksessa saatujen 1-vuotiaiden ja sitä vanhempien kalojen yksilömäärät nuottauskertaa kohden. yksilöä/nuottauskerta %-osuus nuottausalue nuottausalue Laji A B C A B C ahven % 19 % 0 % hietatokko % 6 % 0 % kiiski % 3 % 2 % kuore % 0 % 0 % kolmipiikki % 14 % 1 % kymmenpiikki % 33 % 4 % muikku % 0 % 25 % mutu % 3 % 63 % seipi % 0 % 0 % simppu % 0 % 0 % särki % 22 % 4 % säyne % 0 % 0 % Yhteensä % 100 % 100 % 21

24 4 Kalaston rakenne Fennovoiman ydinvoimahankkeen lupahakemuksia varten tehtäviin kalastorakennetta koskeviin selvityksiin kuuluivat Coastal-koeverkkopyynti sekä ammatti- ja vapaaajankalastuskyselyt. Kalastuskyselyt on raportoitu erillisessä raportissa (Vatanen & Haikonen 2012). 4.1 Aineisto ja menetelmät Rannikkovesien verkkokoekalastuksiin käytetään tarkoitukseen kehitettyä Coastalyleiskatsausverkkoa. Coastal-verkko on kooltaan 1,8 m X 45 m, ja yhdessä verkossa on 5 metrin pituisina kaistaleina 9 eri solmuvälin paneelia (10; 12; 15; 19; 24; 30; 38; 48 ja 60 mm). Kalaston rakenteen selvittämiseksi tehty Coastal-koeverkkopyynnin koeasetelma noudattaa Coastal-koeverkkokalastuksesta annettua rannikkoalueille suunnattua ohjeistusta (MMM 2008). Pyyntipaikkojen valinta on tehty satunnaisotannalla kohdentamalla pyynti alueille missä vesistörakentamisen oletetut vaikutukset ovat suurimmat. Vaikutusalue on jaettu kolmeen erilliseen osa-alueeseen, jossa kussakin kalastettiin 15 verkkoyötä (kuva 16): Alue-1: väylä-alue ja vedenotto Alue-2: jäähdytysveden purkualue Alue-3: potentiaalinen syönnösalue Verkotuspaikat sijaitsevat syvyysvyöhykkeittäin (0 3 m, 3 6 m ja 6 10 m) siten, että kullekin syvyysvyöhykkeelle tulee 5 verkkoyötä/pyyntialue. Arvottuihin paikkoihin laskettiin yksi yleiskatsausverkko pohjalle. Verkkoja ei sijoitettu vierekkäisiin ruutuihin saman päivän aikana. Kokonaispyyntiponnistus oli yhteensä 45 verkkoyötä. Verkotusalueet 1 ja 2 olivat pohjanlaadultaan pääosin kivikkoisia ja vastaavasti alueella 3 vallitseva pohjatyyppi oli hiekka. Kuva 16. Koeverkkopaikkojen sijainnit tutkimusalueella vuonna Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/

25 Koeverkkopyynti toteutettiin Verkot laskettiin illalla ja nostettiin seuraavana aamuna, jolloin ne olivat olleet pyynnissä noin 12 h. Kalansaalis käsiteltiin verkko- ja solmuvälikohtaisesti. Kalat määritettiin lajilleen, niiden kappalemäärä laskettiin ja saaliin kokonaispaino punnittiin. Lisäksi kalat mitattiin yksilöllisesti. Ympäristöolosuhteet (tuulen suunta ja voimakkuus sekä pilvisyys) kirjattiin pyyntipaikkakohtaisesti. Lisäksi mitattiin veden lämpötila ja näkösyvyys. 4.2 Tulokset Veden lämpötila vaihteli koepyynnin aikana 16,9 ja 18,3 o C välillä. Vastaavasti näkösyvyys vaihteli 1,4 ja 3,3 m välillä. Koeverkotuksen aikaiset ympäristöolosuhteet sekä verkkopaikkojen koordinaatit on esitetty liitteessä 4. Tutkimusalueen kokonaissaalis oli kpl ja noin 106 kg (taulukko 12). Keskimääräinen verkkokohtainen saalis oli vastaavasti 65 kpl ja noin 2,4 kg. Saalis muodostui 17 eri kalalajista, joista lukumääräisesti merkittävimmät lajit olivat kiiski (38 %), särki (19 %) ja ahven (16 %). Vastaavasti biomassana merkittävimmät lajit olivat ahven (34 %), särki (26 %) sekä kiiski (16 %). Taulukko 12. Koeverkkopyynnin kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain. Laji kokonaissaalis (kpl) yksikkösaalis kpl/verkko lukumääräosuus, % kokonaissaalis (g) yksikkösaalis g/verkko painoosuus, % ahven ,6 16 % % elaska 3 0,1 0,1 % 58 1,3 0,1 % hauki 1 0,02 0,03 % ,3 % kiiski ,8 38 % % kilohaili 3 0,1 0,1 % 34 0,8 0,03 % kuha 3 0,1 0,1 % 48 1,1 0,05 % kuore 3 0,1 0,1 % 43 1,0 0,04 % lahna 13 0,3 0,4 % % muikku 32 0,7 1,1 % % ruutana 1 0,0 0,03 % % salakka 56 1,2 2 % % seipi 264 5,9 9 % % siika 152 3,4 5 % % silakka 222 4,9 8 % % särki ,6 19 % % säynävä 4 0,1 0,1 % % tokko 1 0,0 0,03 % 3 0,1 0,003 % Yhteensä ,8 100 % % Ahvenkalat ,5 55 % % Särkikalat ,1 31 % % Ahven > 20 cm 153 3,4 5 % % Petokalat 157 3,5 5 % % Osa-alueet 1 ja 2 olivat kalastoltaan hyvin samantyyppisiä sekä kappalemääräisesti että biomassana tarkasteltuna. Alueilla 1 ja 2 esiintyi huomattavasti enemmän kiiskeä ja särkikaloja kuin alueella 3. Sen sijaan siian- ja silakan osuus oli selvästi suurempi alueella 3. Ahvenia esiintyi tasaisen runsaasti kaikilla tutkimuksen osa-alueilla. (kuvat 17 ja 18). 23

26 Kuva 17. Kalalajien kappalemääräiset osuudet ja kokonaismäärät eri osa-alueilla. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Kuva 18. Kalalajien osuudet ja kokonaismäärät eri osa-alueilla biomassana esitettynä. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/

27 Syvyysvyöhykekohtaisesti tarkasteltuna erot pyyntialueiden välillä ovat melko vähäisiä. Yleisesti ottaen alue 2 eroaa muista alueista selvästi suuremmalla syvyysvyöhykkeen 0 3 m ja pienemmällä syvyysvyöhykkeen 6 10 m saaliilla. Alueen 2 pyynnin aikana oli ajoittain voimakas tuuli, jonka seurauksena vesi sekoittui ja näkösyvyys laski. Särkikalat esiintyvät kaikilla alueilla selvästi runsaampina syvyysvyöhykkeessä 1 3 m. Kiiskeä esiintyi runsaasti kaikissa syvyysluokissa, mutta kappalemäärät kasvoivat alueilla 1 ja 3 syvemmälle mentäessä. Myös siikojen määrät kasvoivat syvemmälle siirryttäessä alueella 3. (kuva 19) alue 1 muut särkikalat yksilöä syvyysvyöhyke silakka siika kiiski ahven yksilöä alue syvyysvyöhyke muut särkikalat silakka siika kiiski ahven 400 alue 3 muut 300 särkikalat yksilöä 200 silakka siika 100 kiiski syvyysvyöhyke ahven Kuva 19. Kalalajien kappalemääräiset osuudet syvyysvyöhykkeittäin eri pyyntialueilla. 25

28 4.2.1 Koeverkkosaaliin pituusjakaumat ja keskipaino Yleisimpien kalalajien pituusluokkajakaumat on esitetty kuvassa 20. Osa-aluekohtaisesti kalojen keskipituuksia ja -painoja on tarkasteltu liitteessä 5. Tutkimusalue on tarkasteltujen kalalajien osalta sekä varhaisten ikäluokkien (1- ja 2-vuotiaat) että vanhempien (3-vuotiaat ja vanhemmat) kalojen syönnösaluetta. yksilöä yksilöä ahven pituus (cm) kiiski pituus (cm) yksilöä yksilöä seipi pituus (cm) siika pituus (cm) 26

29 yksilöä yksilöä silakka pituus (cm) särki pituus (cm) Kuva 20. Ahvenen, kiisken, seipin, siian, silakan ja särjen pituusluokkajakaumat Pyhäjoen edustan merialueella vuonna

30 5 Tulosten tarkastelu 5.1 Pyhäjoen edustan merialue Pyhäjoen rannikkoalue on Perämerelle tyypillinen, jääkausien vaikutuksista rannat ovat matalia ja jatkuvan maankohoamisen myötä rantaviiva siirtyy merelle päin. Tutkimusalueen rannat koostuvat isommasta kivestä ja sorasta, puhtaista hiekkarannoista, sekä jokien suistoissa pehmeämmistä ruokovartisten vesikasvien täyttämistä rannoista. Pyhäjoen edustalla ei ole varsinaisia saaria, mutta pienempiä luotoja ja hajanaisia isoista lohkareista koostuvia riuttoja sijaitsee sekä rantojen läheisyydessä että ulompana merellä. Tuulet vaikuttavat paljon avoimeen rannikkoalueeseen mm. veden virtausoloihin ja aaltojen muodostumiseen. Pyhäjoen edustan merialueeseen vaikuttaa olennaisesti siihen laskevat joet, etenkin keväisin. Joet kuljettavat mereen kiintoainesta, mikä näkyy rantojen nuhjaantumisena ja yleisenä veden sameutena jokien virtausmäärien ollessa suuria. Hanhikivenniemen edustalla veden vaihtuvuus on kuitenkin nopeaa tuulien ja virtauksien vaikutuksesta. Eniten jokivedet vaikuttavat näkösyvyyteen ja suolapitoisuuteen, jotka molemmat pienenevät virtausmäärien kasvaessa. Meriveden lämpötila vaihtelee kesäaikaan yleisesti Perämeren rannikkoalueilla pintakerroksessa 15 ja 17 o C välillä. Koko Perämeri jäätyy talvisin useaksi kuukaudeksi, joten myös Pyhäjoen edustan merialue on tyypillisenä talvena jään peitossa. Ympäristöolosuhteilla onkin merkittävä vaikutus tutkimusalueen kalojen lisääntymiseen, poikasten esiintymiseen ja selviytymiseen. Lisäksi tutkimusalueella toteutettiin mm. tutkimuskairauksia selvitysten aikaan. Näillä ei kuitenkaan havaittu olevan vaikutusta tutkimuksen tuloksiin tai johtopäätöksiin (liite 6). 5.2 Kalasto Selvitysalueen merialueen kalasto edustaa tyypillistä Perämeren kalastoa, jossa vallitsevina lajeina ovat kevätkutuiset makean veden kalalajit, kuten ahven, särkikalat ja hauki. Alueella esiintyy lisäksi viileän veden kalalajeista merikutuista karisiikaa ja vaellussiikaa sekä silakkaa. Muita yleisesti tiettyyn aikaan alueella tavattavia vaelluskaloja ovat meritaimen ja lohi. Alueelle laskevista joista tavataan myös kudulle nousevia nahkiaisia. Vuonna 2012 toteutettujen koekalastusten perusteella Pyhäjoen edustan merialueella runsaina esiintyvät lajit ovat kiiski, särki ja ahven. Koekalastusten perusteella vaikuttaa siltä, että laajat hiekkapohjaiset alueet Hanhikiven pohjoispuolella toimivat syönnös- ja kasvualueina siian varhaisille ikäluokille. Koekalastusten aikaan silakan kutu alueella oli jo ohi. Ammattikalastajien mukaan silakan kutu muodostaa merkittävän ravintolähteen siialle. Vastaavaa on havaittu Perämeren alueella laajemmaltikin, erityisesti ulkomerialueella, jossa on ylipäätään hyvin vähän kalojen ravinnoksi soveltuvaa pohjaeläimistöä (mm. Vatanen ym. 2012). 28

31 Hanhikivenniemen edustan rannikko- ja pelagiaalialueet ovat kalastollisesti ja kalataloudellisesti merkittäviä (Oikarinen 2012). Taloudellisesti merkittävistä lajeista alueella kutevat ainakin siika, muikku ja silakka. Alueelta pyydetään myös meritaimenta, lohta ja ahventa. Muista kalalajeista alueella esiintyvät yleisesti muun muassa lahna, made, hauki, särki, piikkikalat sekä (hieta)tokko. Pyhäjoen edustan merialueella esiintyy myös uhanalaista meriharjusta (Haikonen & Vatanen 2012). Meriharjuskannat ovat vuosien mittaan taantuneet, ja laji uhkaa kadota Perämeren Suomen puoleiselta merialueelta kokonaan. Vuonna 2012 meriharjuksia saatiin saaliiksi tutkimuspyynneissä sekä ilmoitettiin saaduksi ammattikalastus- ja virkistyskalastustiedusteluissa (Vatanen & Haikonen 2012, Haikonen & Vatanen 2012). Harjuksien lisääntymisestä merialueella ei kuitenkaan saatu viitteitä vuoden 2012 tutkimuksissa. Onkin todennäköistä, että meressä esiintyvät harjukset ovat anadromisia, eli lisääntyvät alueelle laskevissa joissa Siika ja muikku Silakka Vuosina 2009 ja 2012 tehtyjen siian- ja muikunpoikasselvitysten perusteella Pyhäjoen edustan merialue on merkittävää poikastuotantoaluetta, jossa varsinkin siianpoikasmäärät ovat huomattavia. Vuoden 2012 kenttätutkimukset tukevat mallintamalla saatuja tuloksia, joiden mukaan lähes koko Perämeren rannikko on potentiaalista karisiian kutualuetta (Vanhatalo ym. 2011). Alueelle myös istutetaan runsaasti vaellussiianpoikasia. Karisiian ja muikun kutu tapahtuu loka- marraskuussa. Tutkimusalueella sijaitsee runsaasti karisiian ja muikun kutualueita niin rannikon tuntumassa kuin ulkomerialueen matalikoillakin (Vatanen & Haikonen 2012). Mäti kehittyy talven yli ja poikaset kuoriutuvat keväällä toukokuun alussa. Kuoriutumisen jälkeen karisiianpoikaset hakeutuvat mataliin, pääosin hiekkapohjaisiin vesiin, missä merivesi lämpenee muita alueita nopeammin (Leskelä ym. 1991). Siianpoikasia on perinteisesti pyydetty tutkimustarkoituksessa poikasnuotalla rannikon hiekkarannoilta, josta niitä saadaan runsaasti (mm. Fennovoima 2009). Kesän aikana, elokuuhun mennessä, siianpoikaset vaeltavat kuitenkin syvempiin vesiin (Leskelä ym. 1991). Meressä kutevan muikun käyttäytymistutkimuksia ei juurikaan ole tehty, mutta kenttätutkimuksissa on havaittu, että muikunpoikaset eivät ole paikanvalinnan suhteen yhtä tarkkoja kuin siianpoikaset (Fennovoima 2009). Joissain järvissä muikunpoikaset kerääntyvät ranta-alueille ja joissain ulappa-alueille (Karjalainen ym. 2002). Poikaset kerääntyvät kuitenkin veden pintakerrokseen, jossa veden lämpötila kohoaa nopeasti (Salo 2008). Siikakaloille ovat tyypillisiä erittäin voimakkaat luonnolliset kannanvaihtelut (Salo 2008). Järvialueen muikkututkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että suurin osa mätimunista tuhoutuu pitkän talven aikana ja kuolleisuus voi nousta jopa prosenttiin (Helminen ym. 1997, Karjalainen ym. 2000). Lisäksi esimerkiksi lämpötila vaikuttaa merkittävästi vastakuoriutuneiden poikasten ravintonaan käyttämään eläinplanktoniin ja siten poikasten selviämiseen muutaman ensimmäisen elinviikon aikana (Helminen & Sarvala 1994). Vallitsevilla tuuliolosuhteilla, jäidenlähdön ajoittumisella ja predaatiolla on oma vaikutuksensa poikasten kuoriutumiseen ja selviämiseen (Marjomäki 2003). Pyhäjoen edustan merialue on merkittävää silakan lisääntymis- ja poikasaluetta. Silakan kutualueita sijoittuu niin selvitysalueen etelä- keski- kuin pohjoisosiinkin, sekä 29

32 tutkimusalueen ulkopuolella sijaitseville ulkomerialueen matalikoille (Vatanen & Haikonen 2012). Myös silakanpoikasia havaitaan koko tutkimusalueella. Silakanpoikaset kuoriutuvat päiväasteen jälkeen (Peck ym. 2012, Klinkhardt & Biester 1984). Esimerkiksi 10 asteisessa vedessä poikaset kuoriutuvat noin 10 vuorokautta kudun jälkeen. Vuoden 2012 poikaspyynnin perusteella silakan kutua tapahtui alueella ainakin kesäkuun puolivälin ja heinäkuun puolivälin välisenä aikana, pääkudun ajoittuessa kesäkuun lopun ja heinäkuun alun väliseen aikaan. Urhon ja Hildenin (1989) mukaan silakanpoikaset ovat kuoriutuessaan 6 8 mm pituisia, joten tutkimusalueelta saatiin runsaasti vastakuoriutuneita silakanpoikasia. Vastakuoriutuneet silakanpoikaset ovat tokon ja kuoreen poikasten tapaan pelagisia, ja ne kulkeutuvat virtausten mukana. Tuulten ja virtausten seurauksena pelagisia poikasia saattaa kerääntyä tietyille alueille hetkellisesti suuria määriä. Myöhemmin poikaset uivat aktiivisesti ja tutkimuksissa on havaittu, että isommat silakanpoikaset siirtyvät loppukaudesta matalammille rannikkoalueille (Urho & Hilden 1989). On mahdollista, että osa isommista poikasista on ajautunut tai vaeltanut alueelle ulkomerialueen karikoiden kutualueilta, mikä entisestään korostaa alueen merkitystä silakanpoikasalueena. Yli 24 mm poikaset ovat alttiita näytteenoton yhteydessä syntyvien virtauksien vaikutukselle, jonka vuoksi niistä ei saada tässä tutkimuksessa käytetyllä menetelmällä (Gulf Olympia) edustavaa näytettä (Borg ym. 2012) Kevätkutuiset kalalajit Tutkimusalueella esiintyy runsaasti kevätkutuisia kalalajeja, kuten mm. ahven, hauki, särki ja lahna. Näiden lajien vastakuoriutuneita poikasia tavattiin kuitenkin vain vähän merialueella tehdyissä poikasnuottauksissa. Vuoden 2012 sekä vuonna 2009 tehtyjen selvitysten perusteella näyttääkin siltä, että kevätkutuisten lajien pääasialliset lisääntymisalueet sijaitsevat alueelle laskevissa joissa, puroissa ja ojissa tai niiden suistoalueilla. 30

33 6 Kirjallisuus Borg, J., Mitikka, V. & Kallasvuo, M Menetelmäohjeisto rannikon taloudellisesti hyödyntämättömien kalalajien lisääntymis ja esiintymisalueiden kartoittamiseen. RKTL, tutkimuksia ja selvityksiä 4/ s. Fennovoima Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointiselostus. 388 s. + 1 liite. Fennovoima Kalojen lisääntymisaluekartoitukset Pyhäjoella, Ruotsinpyhtäällä ja Simossa. Pöyry Energy & Kala- ja vesitutkimus Oy, raportti lokakuussa s. + 6 liitettä. Haikonen, A. & Vatanen, S Uhanalaisen meriharjuksen esiintyminen ja lisääntyminen Pyhäjoen edustan merialueella. Kala- ja vesimonisteita nro s. + 3 liitettä. Helminen, H. & Sarvala, J Population regulation of vendace (Coregonus albula) in Lake Pyhajarvi, southern Finland. J. Fish Biol. 45: Helminen, H., Sarvala, J. & Karjalainen, J Patterns in vendace recruitment in Lake Pyhajarvi south-west Finland. J. Fish Biol. 51: Intersik Toimintatapaohje, Intersik 2009 näytteenotto. 3 s. Karjalainen, J., Auvinen, H., Helminen, H., Marjomäki, T.J., Niva, T., Sarvala, J. & Viljanen, M Unpredictability of fish recruitment: interannual variation in young-of-the-year abundance. J. Fish Biol. 56: Karjalainen, J., Helminen, H., Huusko, A., Huuskonen, H., Marjomäki, T.J., Pääkkönen, J-P., Sarvala, J. & Viljanen, M Littoral-pelagic distribution of newly-hatched vendace and European whitefish larvae in Finnish lakes. Arch. Hydrobiol. Spec. Issues Advanc. Limnol. 57: Kiirikki, M. & Lindfors, A Vedenlaatu Hanhikiven edustan merialueelle suunnitelluilla vedenottopaikoilla O1, O2 ja O3. Luode Consulting Oy. Raportti. 7 s. Klinkhardt, M. & Biester, E. 1984: A simple method for estimating the age of herring eggs. ICES C.M. 1984/J:35. Leskelä, A., Hudd, R., Lehtonen, H., Huhmarniemi, A. & Sandström, O Habitats of whitefish (Coregonus lavaretus (L.) s.l.) larvae in the gulf of Bothnia. Aqua Fennica 21, 2: Marjomäki, T.J Recruitment variability in vendace, Coregonus albula (L.), and its consequences for vendace harvesting. Vaitoskirja. Jyvaskylan yliopisto, 66 s. MMM Kalataloudellisen velvoitetarkkailun kehittämistyöryhmän raportti. Työryhmämuistio MMM 2008:3. 55 s. ISBN Oikarinen, J Pyhäjoen edustan merialueen kalataloudellinen merkitys. Perämeren kalatalousyhteisöjen liitto Ry, raportti. Raahe. Peck, M. A., Kanstinger, P., Holste, L., & Martin, M. (2012). Thermal windows supporting survival of the earliest life stages of Baltic herring (Clupea harengus). ICES J. Mar. Sci. 69 (4): Salo, H. (toim.) Pohjois-Päijänteen ja Jyväsjärven kehittäminen kalataloudellinen kunnostus. Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus. 113 s. Urho, L. & Hilden, M Distribution patterns of Baltic herring larvae, Clupea Harengus L., in the coastal waters of Helsinki, Finland. Journal of Plankton Research. Vol 12 no 1, pp

34 Vanhatalo, J., Veneranta, L. & Hudd, R Species distribution modeling with Gaussian processes: A case study with the youngest stages of sea spawning whitefish (Coregonus lavaretus L. s.l.) larvae. Ecological Modelling 228 (2012) Vatanen, S. & Haikonen, A Ammatti- ja vapaa-ajankalastus Pyhäjoen ja Raahen edustan merialueella vuonna Kala- ja vesimonisteita nro s. + 5 liitettä. Vatanen, S., Haikonen, A., Karppinen, P., Syväranta, J. & Leinikki, J Suurhiekan merituulipuiston vesistö- ja kalataloustarkkailu 1. ennakkotarkkailuvuosi. Kala- ja vesimonisteita nro s liitettä. 32

35 Liite 1. Siian- ja muikun poikaspyynnin olosuhdetiedot sekä koealojen koordinaatit (KKJ-Y) vuonna koeala x y pvm veden lämpötila C saliniteetti, ppt sameus, NTU PS ,9 0,54 6,9 PS ,51 2,8 PS ,6 0,51 2,8 PS ,4 1,30 10 PS ,1 1,80 9,0 PS ,9 1,96 8 SLS ,3 0,58 15 UP UP ,8 1,34 8,2 UP ,2 2,52 3 UP ,50 4 UP ,9 2,05 5,3 UP ,1 0,57 4,6 PS ,5 0,16 6 PS ,1 1,53 29,0 PS ,7 0,04 2,4 PS ,9 0,55 5 PS ,7 1,30 6 PS ,8 1,09 10,7 SLS ,59 7 UP ,04 10 UP ,2 0,61 10 UP ,1 2,30 4,3 UP ,1 2,37 5 UP ,1 1,40 5,6 UP ,5 0,11 9,3 PS ,1 2,88 1 PS ,5 2,72 5,6 PS ,3 2,64 1,4 PS ,1 2,33 6,3 PS ,7 2,70 1,6 PS ,0 2,70 1,6 SLS ,0 1,78 3,6 UP ,3 2,37 4,8 UP ,5 2,82 0,2 UP ,8 2,81 0,9 UP ,3 2,85 1,7 UP ,9 2,66 1,6 UP ,5 2,71 1,6

36 Liite 2. Silakan poikaspyynnin olosuhdetiedot sekä koealojen koordinaatit (KKJ-Y) vuonna koeala x y pvm veden lämpötila C saliniteetti, ppt sameus, NTU PG ,3 1,9 4,0 PG ,3 2,3 3,0 PG ,3 2,3 3,0 PG ,0 1,5 3,0 PG ,5 3,0 1,3 PG ,1 2,5 1,2 PG ,9 2,8 1,5 PG ,2 2,7 2,1 PG ,3 2,9 1,5 PG ,8 2,9 1,5 PG ,1 2,7 0,7 PG ,7 2,9 1,0 PG ,0 2,5 1,3 PG ,2 2,5 1,4 PG ,5 2,5 1,1 PG ,8 2,7 2,3 PG ,7 2,8 2,8 PG ,6 2,8 1,3 PG ,2 2,7 1,8 PGu ,6 1,3 3,0 PGu ,6 2,5 3,0 PGu ,8 2,7 2,6 PGu ,5 2,2 2,6 PGu ,1 3,0 1,0 PGu ,9 2,4 1,0 PGu ,8 3,0 3,0 PGu ,1 2,9 0,7 PGu ,2 1,9 1,2 PGu ,6 2,8 2,0 PGu ,0 2,8 0,4 PGu ,0 2,9 0,4 PGu ,5 2,9 0,4 PGu ,7 2,8 0,6 PGu ,5 2,9 0,2 PGu ,7 2,9 0,8 PGu ,9 2,4 0,1 PGu ,7 2,9 0,4 PGu ,8 3,0 2,5 PGu ,3 3,0 1,6 PGu ,2 2,6 3,0 PG ,1 2,6 0,6 PG ,5 2,6 0,6 PG ,0 2,6 0,7 PG ,8 2,6 0,9 PG ,6 2,9 0,2 PG ,0 2,9 0,3 PG ,0 2,5 0,6 PG ,8 2,5 0,6

37 PG ,9 2,6 0,2 PG ,3 2,5 0,6 PG ,3 1,0 0,6 PG ,5 2,9 0,3 PG ,5 2,7 0,5 PG ,5 2,9 0,4 PG ,8 2,9 0,4 PG ,1 2,9 0,5 PG ,0 2,9 0,5 PG ,3 2,9 0,4 PG ,7 2,6 0,6 PG ,2 2,9 0,3 PGu ,4 2,6 0,8 PGu ,4 3,0 0,4 PGu ,8 3,0 0,3 PGu ,6 2,8 0,3 PGu ,1 2,9 0,3 Pgu ,8 2,9 0,4 PGu ,8 3,0 0,7 Pgu ,9 2,8 0,4 PGu ,2 2,8 0,3 PGu ,5 2,8 0,9 PGu ,9 2,9 0,4 PGu ,3 2,9 0,5 PGu ,2 2,9 0,4 PGu ,6 2,9 0,4 PGu ,2 2,9 0,6 PGu ,0 2,9 0,5 PGu ,9 2,9 0,6 PGu ,6 2,8 0,4 Pgu ,8 2,9 0,2 PGu ,4 2,3 1,0 PG ,1 2,6 7,0 PG ,8 2,6 PG ,7 2,6 2,1 PG ,5 2,7 4,6 PG ,1 2,7 1,3 PG ,4 3,0 0,3 PG ,1 2,7 6,0 PG ,5 2,7 5,0 PG ,2 2,8 1,2 PG ,2 2,7 5,0 PG ,2 2,7 5,0 PG ,8 2,8 3,0 PG ,4 2,8 5,0 PG ,4 2,8 4,0 PG ,1 2,8 3,0 PG ,3 2,7 5,3 PG ,8 2,7 5,3 PG ,9 2,8 0,9 PG ,2 2,7 6,0

38 PG ,4 3,0 0,6 PGu ,0 0,8 5,0 PGu ,2 2,9 0,7 PGu ,9 1,2 PGu ,5 2,9 0,7 PGu ,7 2,9 0,5 PGu ,2 2,9 0,7 PGu ,7 2,9 0,7 PGu ,1 2,9 0,6 PGu ,4 2,8 1,0 PGu ,8 2,9 0,3 PGu ,5 2,8 0,9 PGu ,9 2,7 0,9 PGu ,8 1,5 PGu ,3 2,8 0,9 PGu ,4 2,8 1,0 PGu ,7 2,9 0,9 PGu ,5 2,8 1,0 PGu ,7 2,8 4,0 PGu ,4 3,0 0,3 PGu ,0 1,1 4,8 PG ,3 2,0 4,0 PG ,1 2,1 3,0 PG ,3 2,1 4,5 PG ,9 2,5 2,1 PG ,4 2,8 2,5 PG ,8 2,9 0,9 PG ,0 2,5 3,0 PG ,9 2,5 4,5 PG ,7 2,7 2,1 PG ,1 2,6 4,8 PG ,7 2,7 2,3 PG ,7 2,8 0,9 PG ,5 2,4 3,0 PG ,3 2,6 1,8 PG ,9 2,7 1,0 PG ,3 2,5 2,6 PG ,5 2,6 2,3 PG ,7 2,7 1,5 PG ,7 2,6 3,6 PG ,9 2,9 0,9 PGu ,6 2,0 2,0 PGu ,4 2,8 1,1 PGu ,8 2,7 0,7 PGu ,7 2,7 0,9 PGu ,1 2,8 0,4 PGu ,6 2,8 0,7 PGu ,8 2,7 1,1 PGu ,5 2,7 0,6 PGu ,7 2,7 0,7 PGu ,3 2,7 0,6