FINNOONSATAMAN EDUSTAN MERIALUEEN KUTUALUESELVITYS KEVÄT JA KESÄ 2014

Transkriptio

1 Vastaanottaja Espoon kaupunki Asiakirjatyyppi Finnoonsataman kutualueselvitys Päivämäärä Syyskuu 2014 FINNOONSATAMAN EDUSTAN MERIALUEEN KUTUALUESELVITYS KEVÄT JA KESÄ 2014

2 FINNOONSATAMAN EDUSTAN MERIALUEEN KUTUALUESELVITYS KEVÄT JA KESÄ 2014 Päivämäärä 23/09/2014 Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Kuvaus Hanna Peltonen Otso Lintinen Otso Lintinen Finnoonsataman edustan merialueen vuoden 2014 kutualueselvityksen raportti Viite Ramboll Säterinkatu 6 PL ESPOO P F

3 KEVÄT JA KESÄ 2014 SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Tutkimusalue ja menetelmät Kalanpoikasten pyydystäminen Gulf Olympia pyydyksellä Kalanpoikasten pyydystäminen valkolevy ja kauha - menetelmällä Poikasnuottaukset 4 3. Tutkimustulokset Kalanpoikasten pyydystäminen Gulf Olympia pyydyksellä Poikasnuottaukset Kalanpoikasten pyydystäminen valkolevy ja kauha menetelmällä Kutualueet Yhteenveto Lähteet 15 LIITTEET Liite 1 Finnoonsataman edustan vuoden 2014 kutualuetutkimuksen kenttähavainnot sekä kalanpoikasten määrät Liite 2 Finnoonsataman edustan vuoden 2014 kutualuetutkimuksessa saaliiksi saatujen kalanpoikasten pituusjakaumat

4 KEVÄT JA KESÄ JOHDANTO Tässä raportissa esitetään Finnoonsataman edustan merialueen vuoden 2014 kalojen kutualueselvityksen tulokset. Selvityksen taustalla on Uudenmaan ELY-keskuksen Finnoonsatamahankkeen YVA-ohjelmasta antama lausunto (UUDELY/10/07.04/2012) koskien alueen kutualueiden merkityksen selvittämistä. Finnoonsataman alue sijaitsee noin 300 ha suuruisen Finnoon osayleiskaavan suunnittelualueen eteläosassa Espoossa. Finnoon osayleiskaava sijaitsee Espoonlahden ja Matinkylän kaupunkikeskuksien välissä. Finnoonsataman eteläkärjessä on Suomenlahden venesatama. Espoon Kaupunginhallitus hyväksyi Finnoon osayleiskaavan tavoitteet ja alueen suunnitteluperiaatteet. Asukastilaisuuksien ja viranomaisneuvotteluiden ja osayleiskaavaluonnoksen nähtävillä oloajan jälkeen kaavaluonnoksesta on valmisteltu osayleiskaavaehdotusta, joka on valmistumassa vuoden 2014 syys-talven aikana. Osayleiskaavaehdotuksen mukaisen kaavan toteuttaminen edellyttää merenpohjan ruoppauksia ja täyttöjä. 2. TUTKIMUSALUE JA MENETELMÄT Finnoonsataman edusta ja Nuottalahti tutkimusalueen itäosassa kuuluvat mataliin lahtialueisiin, joissa maalta tulevan valuman merkitys on suuri ja veden vaihtuvuus heikompi kuin ulompana saaristossa. Sameuden vaihtelu on lahtialueille tyypillisesti suurta. Kutualueselvitysten yhteydessä mitatut näkösyvyydet olivat yleisesti ottaen sameuden takia huonoja (0,6-1,2 m). Kirkkainta vesi oli tutkimusalueen eteläosassa Ryssjeholmenin pohjoisrannalla ruovikon suojaamissa sisälampareissa. Sameinta oli Nuottalahdella ja tutkimusalueen pohjoisilla ranta-alueilla. Kalojen kutualueiden sijainnin kartoittamisessa käytettiin epäsuoraa menetelmää, eli kalojen pienpoikasten esiintymisen havainnointia. Poikastutkimus toteutettiin kolmella eri tutkimusmenetelmällä, jotta saaliiksi saataisiin useiden eri kutukäyttäytymiseltään poikkeavien kalalajien poikasia. Avovedessä poikasten pyyntiin käytettiin Gulf Olympia -poikaspyydystä. Rantavyöhykkeessä käytettiin ns. valkolevyä ja kauhaa sekä poikasnuottaa. Selvitys tehtiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) ohjeita (Borg ym. 2012) apuna käyttäen. Rantavyöhykkeen tutkimuslinjojen valinnassa hyödynnettiin ilmakuvia, joiden avulla paikannettiin kutualueiksi soveltuvia ruovikkoisia ranta-alueita. Samaa menetelmää on aiemmin käytetty muun muassa RKTL:n ja Helsingin yliopiston toteuttamassa hauen kutualuetutkimuksessa (Lappalainen ym. 2008). Valkolevy- ja kauha -menetelmällä pyynti kohdistettiin niille rannan lohkoille, missä todettiin esiintyvän edellisen vuoden kaatunutta ruovikkoa, jonka tiedetään olevan hauen ja mateen lisääntymiselle otollista aluetta. Muuten menetelmän tarkoituksena oli selvittää pienpoikasten esiintymistä yleisesti, eikä niinkään lajikohtaisesti. Koska kalanpoikasia kuoriutuu lajista riippuen aikaisesta jään lähdöstä kesään asti, tehtiin pyyntejä useamman kerran touko-kesäkuun välisenä aikana. Vuoden 2014 Gulf Olympia pyyntilinjat (G1-G6), poikasnuottauspaikat (N1 ja N2) sekä tutkimuslinjat, joilla käytettiin valkolevy ja kauha -menetelmää (V1-V7) on esitetty kuvan 1 kartassa seuraavalla sivulla. Kalanpoikasia pyydettiin Finnoonsataman edustan merialueella keväällä ja kesällä vuonna 2014 neljänä tutkimuskertana (8.5., 20.5., 3.6., 16.6.). Tutkimusten yhteydessä kirjattiin muistiin myös kenttähavaintoja ja mitattiin veden pintalämpötilaa sekä näkösyvyyttä. Lämpötila vaihteli ensimmäisen näytteenottokerran noin 8 ºC:sta viimeisen näytteenottokerran noin 15,5 ºC:een. Lämpimän toukokuun ansiosta lämpötila kohosi toiselle näytteenottokerralle noin 15 ºC:een, mutta laski jälleen kylmän kesäkuun alun takia noin 13 ºC:een kolmannelle näytteenottokerralle.

5 KEVÄT JA KESÄ Kuva 1. Kalojen kutualuetutkimuksen tutkimuslinjat Finnoonsataman edustan merialueella vuonna Kalanpoikasten pyydystäminen Gulf Olympia pyydyksellä Gulf Olympia -pyydys (Kuva 2, seuraava sivu) koostuu parillisesta veteen laskettavasta haavipyydyksestä, joka kiinnitetään veneen keulan sivuille. Pyynti laitteella tapahtui ajamalla veneellä kuvaan 1 merkityillä linjoilla nopeudella 2 m/s. Kunkin linjan ajon jälkeen pyydykset taitettiin ylös vedestä, huuhdeltiin vedellä kauhan avulla haavin perällä olevaan sihti-ikkunalla varustettuun keräyspurkkiin. Pyydyksen keräyspurkkiin jäänyt saalis säilöttiin erilliseen purkkiin puskuroituun formaliiniin. Kukin linja oli 500 metrin pituinen. Linjoilla G1-G5 haavi oli poikaspyynnin aikana, veneen kulkiessa eteenpäin, asetettu 0,5 metrin syvyyteen ja toinen 1 metrin syvyyteen (kuva 3, seuraava sivu). Ainoastaan Nuottalahdella linjalla G6 kummatkin haavit pidettiin 0,5 metrin syvyydessä lahden mataluuden takia. Kalanpoikaset tunnistettiin, laskettiin ja mitattiin mikroskooppia apuna käyttäen Ramboll Analytics laboratorion tiloissa.

6 KEVÄT JA KESÄ Kuva 2. Gulf Olympia -poikaspyydys Kuva 3. Gulf Olympia poikaspyydyksen toinen haavi pyyntiasennossa veneen kulkiessa eteenpäin.

7 KEVÄT JA KESÄ Kalanpoikasten pyydystäminen valkolevy ja kauha -menetelmällä Valkolevy ja kauha -menetelmässä poikasia havainnoitiin kahlaamalla ruovikkorantojen matalissa osissa (Kuva 4). Valkolevyä vasten havaitut kalanpoikaset otettiin tarvittaessa kiinni kauhalla. Tiheässä ruovikossa ja kaatuneen edellisvuotisen ruovikon seassa valkolevyn käyttö on hankalaa, jolloin poikasten havainnointi tapahtui käytännössä ainoastaan kauhaa apuna käyttäen. Menetelmän käytön tarkoituksena oli selvittää pienpoikasten esiintymistä yleisesti, eikä lajikohtaisesti. Kuva 4. Finnoonsataman edustan merialueen ranta-aluetta toisella tutkimuskerralla Kuvassa käynnissä poikaspyynti valkolevy ja kauha menetelmällä Nuottalahden linjalla V1 2.3 Poikasnuottaukset Poikasnuottaukset tehtiin tutkimustarkoituksiin suunnitellulla nuotalla (Kuva 5), jolla tehtiin yksi onnistunut veto havaintopaikkaa kohti. Nuotan perän silmäkoko on 1 mm ja nuotan piiri 4 aaria. Näytteet käsiteltiin, tunnistettiin ja laskettiin samoin kuin Gulf Olympia -pyynnissä. Kuva 5. Poikasnuottausta (Kuva ei ole Finnoonsataman edustalta).

8 KEVÄT JA KESÄ TUTKIMUSTULOKSET 3.1 Kalanpoikasten pyydystäminen Gulf Olympia pyydyksellä Kalanpoikasia saatiin neljän tutkimuskerran aikana kuudelta Gulf Olympia -linjalta yhteensä kpl (Taulukko 1). Kalanpoikasmäärät kasvoivat selkeästi jokaisella tutkimuskerralla. Kutualuetutkimuksen tulokset on esitetty liitteiden 1 ja 2 taulukoissa. Kunkin tutkimuskerran ja tutkimuslinjan kalanpoikasten pituudet laskettiin lajeittain 100 yksilöstä tai kaikista, jos poikasia oli vähemmän kuin 100. Taulukko 1. Gulf Olympia pyydyksellä kuudelta tutkimuslinjalta saaliiksi saatujen kalanpoikasten määrät neljällä tutkimuskerralla G1 G2 G3 G4 G5 G6 Yht Silakka Yht Silakka Tokko sp. 1 1 Yht Ahven Silakka Tokko sp Yht Ahven 1 1 Kuha 1 1 Silakka Tokko sp Yht Yht Tokon (sp.) poikaset olivat saaliissa yleisimpiä ja silakoita saatiin toiseksi eniten. Tokkoja ei tunnistettu lajilleen, vaan heimotasolla. Muita saaliiksi saatuja kalanpoikasia olivat ahven ja kuha. Kuhia saatiin vain yksi kappale viimeisellä tutkimuskerralla. Kuvissa 6-10 on esitetty saaliiksi saadut lajit kuvin. Kuva 6. 7 mm pituinen tokon (sp.) poikanen (Linja G6, )

9 KEVÄT JA KESÄ Kuva 7. 6 mm pituinen silakan poikanen (Linja G1, ) Kuva mm pituinen silakan poikanen (Linja G1, )

10 KEVÄT JA KESÄ Kuva 9. 5 mm pituinen ahvenen ruskuaispussipoikanen (Linja G1, ) Kuva mm pituinen kuhan ruskuaispussipoikanen (Linja G4, )

11 KEVÄT JA KESÄ Tokkoja ja silakoita saatiin kaikilta linjoilta. Ahvenia saatiin Nuottalahden linjaa G6 lukuun ottamatta kaikilta linjoilta, mutta niiden yksilömäärät olivat huomattavasti pienempiä kuin tokkojen ja silakoiden. Silakoiden kutuaika on pitkä (varhaiskeväästä loppusyksyyn) sillä niillä on eri aikoina kutevia kuturyhmiä (Lehtonen 2003). Silakanpoikasten pituudet vaihtelivat välillä 6 32 mm (Kuva 11). Pienimmät olivat ruskuaispussipoikasia (n. 6-9 mm). Silakanpoikasten pituus kasvoi ensimmäisestä tutkimuskerrasta viimeiseen. Syksymmällä kutevien kuturyhmien kutu oli vielä edessä. Kuva 11. Gulf Olympia poikaspyydyksellä saaliiksi saatujen silakanpoikasten pituusjakauma eri tutkimuskerroilla vuonna 2014 (maks. 100 yksilöä/tutkimuslinja/tutkimuskerta) 3.2 Poikasnuottaukset Nuottauspaikoilta saatiin kuuden eri kalalajin (kolmipiikki, ahven, särki, silakka, tokko sp., kiiski) poikasia (Taulukko 2). Eniten saatiin kolmipiikin poikasia. Taulukko 2. Poikasnuotalla kahdelta tutkimuslinjalta saaliiksi saatujen kalanpoikasten määrät neljällä tutkimuskerralla N1 N2 Yht Ei poikasia Yht Ei poikasia Yht Ahven 2 2 Särki 1 1 Yht Ahven Kiiski 1 1 Kolmipiikki Silakka 2 2 Särki Tokko sp. 3 3 Yht Yht

12 KEVÄT JA KESÄ Kuvassa 12 on esitetty kolmipiikin poikanen, kuvassa 13 särjen poikanen ja kuvassa 14 kiisken poikanen. Kuva 12. Kolmipiikin poikanen (14 mm) valkolevylinjalta V Kuva 13. Särjen poikanen (8mm) poikasnuottauslinjalta N Kuva 14. Kiisken poikanen (8 mm) poikasnuottauslinjalta N

13 KEVÄT JA KESÄ Tutkimuskerroista selkeästi eniten kalanpoikasia saatiin viimeisellä tutkimuskerralla Tuolloin saaliiksi saatiin myös eniten lajeja, kun useat lajit olivat ehtineet jo kutea sekä kuoriutua ja niiden poikaset oleilivat rantavesissä. Toisella tutkimuskerralla nuottauspaikalta N1 saatiin saaliiksi suuri 1-vuotiaiden salakoiden parvi ja mukana oli myös useita liejutokkoja (Kuva 15 ja 16). Samalta paikalta saatiin seuraavalla tutkimuskerralla 3.6. yksi 1-vuotias isotuulenkala (Kuva 17, seuraava sivu). Kuva vuotiaita salakoita linjan N1 nuottasaaliista Kuva vuotiaita liejutokkoja (Nuottalinja N1, )

14 KEVÄT JA KESÄ Kuva vuotias isotuulenkala linjan N1 nuottasaaliista Kalanpoikasten pyydystäminen valkolevy ja kauha menetelmällä Valkolevy ja kauha -menetelmällä saaliiksi saatujen kalanpoikasten määrät on esitetty taulukossa 3 tutkimuslinjoittain. Kahdella ensimmäisellä tutkimuskerralla toukokuussa ei havaittu kalanpoikasia yhdelläkään tutkimuslinjalla. Toiseksi viimeisellä tutkimuskerralla kalanpoikasia havaittiin ainoastaan yhdellä linjalla (V4) ja silläkin vain vähän. Viimeisellä tutkimuskerralla kalanpoikasia havaittiin kaikilla tutkimuslinjoilla. Linjalta V1 ja V4 otettiin viimeisellä tutkimuskerralla muutama näytekala. Linjan V1 näytekalat olivat kolmipiikin poikasia ja linjan V4 särkikalan poikasia. Rantaalueilla havaittiin toukokuun toisella tutkimuskerralla lukuisia kolmipiikkejä vartioimassa pesiään. Tutkituilla valkolevy- ja nuottalinjoilla pohjanlaatu oli lähinnä hienojakoista hietaa, hiesua ja savea. Taulukko 3. Kalojen pienpoikasten määrät eri valkolevy- ja kauhamenetelmän linjoilla vuonna 2014 Kalojen pienpoikasten määrät linjoilla V1 V2 V3 V4 V5 V6 V Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Vähän Ei poikasia Ei poikasia Ei poikasia Vähän Runsaasti Runsaasti Runsaasti Runsaasti Runsaasti Runsaasti 4. KUTUALUEET Tokkoja ja silakoita saatiin Gulf Olympia poikashaavilla kaikilta linjoilta. Tokkojen tunnistaminen lajilleen niiden ollessa pieniä, on hankalaa, mistä syystä tunnistaminen tehtiin vain heimo-tasolla. Poikastutkimusten yhteydessä havaittiin lukuisia kolmipiikkejä vartioimassa pesiään. Lisäksi kolmipiikin poikasia havaittiin valkolevy- ja kauhamenetelmällä. Tokot sekä kolmipiikit kutevat matalaan rantaveteen ja silakat kasvillisuuspohjille n. 1 m syvyisestä vedestä jopa 20 m:n syvyyteen veden lämpötilasta riippuen (Lehtonen 2003). Keväällä ja kesällä 2014 tehtyjen kutualuetutkimusten perusteella Finnoonsataman edustan merialuetta voidaan pitää tärkeänä kutualueena ainakin silakalle, tokoille ja kolmipiikille. Poikaspyynneissä saatiin saaliiksi useita erikokoisia silakan poikasia vastakuoritutuneista ruskuaispussipoikasista isompiin n. 3 cm:iin yksilöihin. Tämän perusteella Finnoonsataman edustan merialue toimii sekä silakan kutualueena, että myöhemmin poikasalueena. Silakat kutevat alueella useammassa kutuaallossa. Sataman edustan merialueella on merkitystä myös ahvenen ja särjen kutualueena. Ahvenia saatiin Gulf Olympia poikashaavilla kaikilta linjoilta lukuun ottamatta Nuottalahden linjaa. Poikasmäärät jäivät kuitenkin selkeästi pienemmiksi kuin silakan ja tokkojen poikasmäärät. Myös poikasnuottauksissa saatiin muutamia ahvenen poikasia. Ahven kutee aivan rannan tuntumasta miltei 10 metrin syvyyteen vesikasvillisuuden, risujen tai mätinauhojen kiinnitykseen sopiville alustoille (Lehtonen 2003). Särjenpoikasia havaittiin sataman edustan ranta-alueilla valkolevy- ja kauhamenetelmää käyttäen, mutta muutamia särjenpoikasia saatiin saaliiksi myös poikasnuottauksissa. Särjet kutevat yleensä matalilla kasvillisuusrannoilla (Lehtonen 2003). Särkikalojen poikasten tunnistaminen lajilleen on hankalaa, joten osa tunnistetuista särjistä saattoi olla muita särkikaloja.

15 KEVÄT JA KESÄ Poikastutkimuksissa saaliiksi saatuja muita lajeja olivat kuha ja kiiski. Ainakin osassa aluetta voidaan katsoa olevan myös näiden lajien kutualueita, vaikka kyseisten lajien poikasia saatiin saaliiksi vain yksi. Tutkituilla valkolevy- ja nuottalinjoilla pohjanlaatu oli lähinnä hienojakoista hietaa, hiesua ja savea. Valkolevylinjat sijaitsivat paikoilla, joiden voidaan katsoa soveltuvan mm. hauen ja mateen kutualueiksi. Kyseisiä lajeja ei kuitenkaan havaittu poikaspyyntien yhteydessä. Tulokset ovat olleet samansuuntaisia Helsingin edustan merialueen kalataloudellisessa tarkkailututkimuksessa, jossa mateen ja hauen poikasia on etsitty valkolevy- ja kauhamenetelmän avulla niiden kutualueiksi soveltuvista ruovikoista (Ramboll Finland Oy 2012). Samoin kuin Helsingin edustalta, saadaan Espoon edustalta kuitenkin saaliksi täysikasvuisia haukia ja mateita (Ramboll Finland Oy 2012 ja 2012b). Lajien pääasialliset kutualueet saattavatkin sijaita meren ranta-alueiden sijaan ylempänä joissa ja puroissa. Poikasnuottauksissa kaiken kaikkiaan saaliiksi saatujen poikasten määrät jäivät pieniksi ja niitä saatiin lähinnä viimeisellä tutkimuskerralla kesäkuun puolivälissä. Useilla kalalajeilla kuten ahvenilla, tokoilla, kiiskillä, kolmipiikeillä, kuhilla ja joillain särkikaloilla kutu jatkuu pidemmälle kesään (Lehtonen 2003), joten kaikki poikaset eivät olleet vielä ehtineet kuoriutua. Tutkimusalue on suojaista sisäsaaristoa, mikä olosuhteiltaan tarjoaa turvalliset kutuolosuhteet useille kalalajeille. Aallokko ei pääse nousemaan sisäsaaristossa korkeaksi, eivätkä virtaukset ole alueella voimakkaita. Pohjalle tai pohjakasvillisuudelle laskettu kutu pysyy paikoillaan eikä ajaudu epäedulliseen paikkaan. Tutkimusalue on matalaa lahtialuetta, jossa auringonvalon tunkeutuminen vesipatsaan läpi mahdollistaen esim. silakalle tärkeän pohjakasvillisuuden kasvun. Veden sameus kuitenkin saattaa rajoittaa kasvillisuuden esiintymissyvyyttä rajoittaen soveltuvien kutualustojen määrää. Myös suuren venesataman läheisyys ja vilkas veneliikenne häiritsevät kasvillisuutta sekä kalojen kutua ja mätimunien kehitystä mm. pohjaa sekoittamalla ja vettä samentamalla. Tutkimusalueella useamman vuoden aikana toteutettavat ruoppaukset ja täytöt tuhoavat kalojen kutualueet ruoppaus- ja täyttöalueilla sekä vaikeuttavat kudun onnistumista tutkimusalueen muissa osissa kiintoaineen leviämisen ja veden samentumisen kautta. Töiden loputtua saattaa osa kutualueista kauempana ruoppaus- ja täyttöalueista ajan kuluessa palautua kasvillisuuden palatessa alueille. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos kartoitti vuonna 2008 silakan pienpoikasten esiintymistä Helsingin ja Espoon edustan merialueella. Tulosten mukaan Finnoonsataman edustan läheisyydessä on merkittäviä silakan (< 15 mm) poikasalueita (Kuva 19 seuraava sivu, 41 kpl). Muut merkittävät kutualueet sijaitsevat Espoonlahdella, Laajalahdessa sekä Lehti- ja Seurasaarenselällä. Finnoonsataman edustan läheisyydestä saatiin myös paljon pienempiä (alle 10 mm) silakanpoikasia, joten alueella on todennäköisesti melko suuri merkitys myös silakan kutualueena. RKTL:n tutkimuksissa eniten alle 10 mm pituisia silakanpoikasia saatiin kuitenkin Laajalahdesta, Lehti- ja Seurasaarenselältä, Keilalahdesta ja Suvisaariston lounaispuolelta (Kuva 20 seuraava sivu, 14 kpl).

16 KEVÄT JA KESÄ Kuva 18. Silakan alle 15 mm pituisten pienpoikasten määrät Espoon ja Helsingin edustalla vuonna 2008 (Kalojen lisääntymisaluekartoitukset, RKTL) Kuva 19. Silakan alle 10 mm pituisten pienpoikasten määrät Espoon ja Helsingin edustalla vuonna 2008 (Kalojen lisääntymisaluekartoitukset, RKTL)

17 KEVÄT JA KESÄ Vuoden 2014 ja vuoden 2008 tutkimustulosten perusteella voidaan Finnoonsataman edustalla toteutettavilla ruoppaus- ja täyttötöillä arvioida olevan suuri paikallinen merkitys kalojen kutualueisiin. Osa kutualueista tuhoutuu ja osalla alueista kudun onnistuminen vaikeutuu. Laajemmassa mittakaavassa merkitys on pienempi, sillä Espoon ja Helsingin edustalta löytyy paljon vastaavanlaisia eri kalalajien kutualueiksi soveltuvia lahtialueita. 5. YHTEENVETO Tässä raportissa esitetään Finnoonsataman edustan merialueen vuoden 2014 kalojen kutualueselvityksen tulokset. Selvityksen taustalla on Uudenmaan ELY-keskuksen Finnoonsatamahankkeen YVA-ohjelmasta antama lausunto (UUDELY/10/07.04/2012) koskien alueen kutualueiden merkityksen selvittämistä. Finnoonsataman alue sijaitsee noin 300 ha suuruisen Finnoon osayleiskaavan suunnittelualueen eteläosassa Espoossa. Valmisteilla olevan osayleiskaavaehdotuksen mukaisen kaavan toteuttaminen edellyttää merenpohjan ruoppauksia ja täyttöjä. Kalojen kutualueiden sijainnin kartoittamisessa käytettiin epäsuoraa menetelmää, eli kalojen pienpoikasten esiintymisen havainnointia. Avovedessä poikasten pyyntiin käytettiin Gulf Olympia -poikaspyydystä. Rantavyöhykkeessä käytettiin ns. valkolevyä ja kauhaa sekä poikasnuottaa. Kalanpoikasia pyydettiin Finnoonsataman edustan merialueella keväällä ja kesällä vuonna 2014 neljänä tutkimuskertana (8.5., 20.5., 3.6., 16.6.). Keväällä ja kesällä 2014 tehtyjen kutualuetutkimusten perusteella Finnoonsataman edustan merialuetta voidaan pitää tärkeänä kutualueena ainakin silakalle, tokoille ja kolmipiikille. Silakat kutevat alueella useammassa kutuaallossa ja ne pitävät aluetta niin kutualueena kuin poikasalueenakin. Sataman edustan merialueella on merkitystä myös ahvenen ja särjen kutualueena. Tulosten perusteella osassa aluetta voidaan päätellä olevan myös kuhan ja kiisken kutualueita. Valkolevy- ja kauhamenetelmän tutkimuslinjat sijaitsivat paikoilla, joiden voidaan katsoa soveltuvan mm. hauen ja mateen kutualueiksi. Kyseisiä lajeja ei kuitenkaan havaittu poikaspyyntien yhteydessä. Lajien pääasialliset kutualueet saattavat sijaita meren ranta-alueiden sijaan ylempänä joissa ja puroissa. Tutkimusalue on suojaista sisäsaaristoa, mikä olosuhteiltaan tarjoaa turvalliset kutuolosuhteet useille kalalajeille. Alue on matalaa lahtialuetta, jossa auringonvalon tunkeutuminen vesipatsaan läpi mahdollistaen esim. silakalle tärkeän pohjakasvillisuuden kasvun. Veden sameus kuitenkin saattaa rajoittaa kasvillisuuden esiintymissyvyyttä rajoittaen soveltuvien kutualustojen määrää. Myös suuren venesataman läheisyys ja vilkas veneliikenne häiritsevät kasvillisuutta sekä kalojen kutua ja mätimunien kehitystä mm. pohjaa sekoittamalla ja vettä samentamalla. Tutkimusalueella useamman vuoden aikana toteutettavat ruoppaukset ja täytöt tuhoavat kalojen kutualueet ruoppaus- ja täyttöalueilla sekä vaikeuttavat kudun onnistumista tutkimusalueen muissa osissa kiintoaineen leviämisen ja veden samentumisen kautta. Töiden loputtua saattaa osa kutualueista kauempana ruoppaus- ja täyttöalueista ajan kuluessa palautua kasvillisuuden palatessa alueille. Paikallisesti Finnoonsataman edustalla toteutettavilla ruoppaus- ja täyttötöillä arvioidaan olevan suuri merkitys kalojen kutualueisiin. Laajemmassa mittakaavassa merkitys on pienempi, sillä Espoon ja Helsingin edustalta löytyy paljon vastaavanlaisia eri kalalajien kutualueiksi soveltuvia lahtialueita.

18 KEVÄT JA KESÄ LÄHTEET Borg J., Mitikka V. & Kallasvuo, M. (2012) Menetelmäohjeisto rannikon taloudellisesti hyödyntämättömien kalalajien lisääntymis- ja esiintymisalueiden kartoittamiseen. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Tutkimuksia ja selvityksiä 4/2012. Helsinki Lappalainen, A., Härmä, M., Kuningas, S. & Urho, L. Reproduction of pike (Esox lucius) in reed belt shores of the SW coast of Finland, Baltic Sea: a new survey approach. Lehtonen, H. (2003) Iso kalakirja. Ahvenesta Vimpaan. Helsinki Ramboll Finland Oy (2012) Espoon merialueen kalataloustarkkailu HSY ja Espoon kaupungin tekninen keskus. Ramboll Finland Oy (2012b) Helsingin merialueen kalataloudellinen tarkkailututkimus Helsingin kaupunki.

19 LIITE 1 FINNOONSATAMAN EDUSTAN VUODEN 2014 KUTUALUETUTKIMUKSEN KENTTÄHAVAINNOT SEKÄ KALANPOIKASTEN MÄÄRÄT 0-1

20 Gulf Olympia -pyynti Pvm Pilvisyys (X/8) Tuulen suunta Tuuli (m/s) Linja lämpötila (ºC) Näkösyvyy s (m) Laji kpl itä 13 G1 8 0,69 Silakka itä 13 G2 Silakka itä 13 G itä 13 G4 Silakka itä 13 G itä 13 G kaakko 1 G1 15 1,1 Silakka kaakko 1 G2 Silakka kaakko 1 G3 Silakka kaakko 1 G4 15,2 1 Silakka kaakko 1 G5 Silakka kaakko 1 G6 Silakka kaakko 1 G6 Tokko sp itä-kaakko 2 G1 13,7 1,1 Tokko sp itä-kaakko 2 G1 13,7 1,1 Ahven itä-kaakko 2 G1 13,7 1,1 Silakka itä-kaakko 2 G2 13,8 Tokko sp itä-kaakko 2 G2 13,8 Ahven itä-kaakko 2 G2 13,8 Silakka itä-kaakko 2 G3 13,8 Silakka itä-kaakko 2 G3 13,9 1,1 Ahven itä-kaakko 2 G4 Silakka itä-kaakko 2 G4 Ahven itä-kaakko 2 G5 Silakka itä-kaakko 2 G5 Tokko sp itä-kaakko 2 G6 Silakka itä-kaakko 2 G6 Tokko sp luode 4-7 G1 15,5 Silakka luode 4-7 G1 15,5 Tokko sp luode 4-7 G2 15,6 Silakka luode 4-7 G2 15,6 Tokko sp luode 4-7 G3 15,4 Tokko sp luode 4-7 G3 15,4 Silakka luode 4-7 G4 15,5 Tokko sp luode 4-7 G4 15,5 Kuha luode 4-7 G4 15,5 Silakka luode 4-7 G5 15,3 Ahven luode 4-7 G5 15,3 Tokko sp luode 4-7 G5 15,3 Silakka luode 4-7 G6 15,4 Tokko sp luode 4-7 G6 15,4 Silakka 2 Poikasnuottaus pvm Pilvisyys (x/8) Tuulen suunta Tuuli (m/s) Linja Veden lämpötila (ºC) Näkösyvyy s (m) Laji kpl itä 13 N1 8 0,6 Silakka itä 13 N1 8 0, itä 13 N2 8 0, kaakko 1 N1 17, kaakko 1 N itä-kaakko 2 N1 14,3 Ahven itä-kaakko 2 N1 14,3 Särki itä-kaakko 2 N luode 4-7 N1 17,5 Tokko sp luode 4-7 N1 17,5 Ahven luode 4-7 N1 17,5 Särki luode 4-7 N1 17,5 Silakka luode 4-7 N1 17,5 Kiiski luode 4-7 N2 Kolmipiikki luode 4-7 N2 Särki luode 4-7 N2 Ahven 1

21 Valkolevy- ja kauhamenetelmä pvm Pilvisyys (/8) Tuulen suunta Tuuli (m/s) Linja Veden lämpötila (ºC) Näkösyvyy s (m) Saalis itä 13 V1 8 0,6 Ei poikasia itä 13 V2 Ei poikasia itä 13 V3 Ei poikasia itä 13 V4 Ei poikasia itä 13 V5 Ei poikasia itä 13 V6 Ei poikasia itä 13 V7 Ei poikasia kaakko 1 V1 Ei poikasia kaakko 1 V2 Ei poikasia kaakko 1 V3 1 Ei poikasia kaakko 1 V4 1 Ei poikasia kaakko 1 V5 16,7 1,2 Ei poikasia kaakko 1 V6 Ei poikasia kaakko 1 V7 Ei poikasia itä-kaakko 2 V1 Ei poikasia itä-kaakko 2 V2 Ei poikasia itä-kaakko 2 V3 Ei poikasia itä-kaakko 2 V4 Vähän pienpoikasia itä-kaakko 2 V5 Ei poikasia itä-kaakko 2 V6 Ei poikasia itä-kaakko 2 V7 Ei poikasia luode 4-7 V1 Vähän pienpoikasia (Näytekalat kolmipiikkejä) V2 Runsaasti pienpoikasia V3 Runsaasti pienpoikasia luode 4-7 V4 Runsaasti pienpoikasia (Näytekalat särkikaloja) V5 Runsaasti pienpoikasia V6 Runsaasti pienpoikasia V7 Runsaasti pienpoikasia

22 LIITE 2 FINNOONSATAMAN EDUSTAN VUODEN 2014 KUTUALUETUTKIMUKSES- SA SAALIIKSI SAATUJEN KALANPOIKASTEN PITUUSJAKAUMAT 0-2

23 Gulf Olympia Mitattujen kalanpoikasten pituudet (mm) Pvm Linja Laji G1 Silakka G2 Silakka G4 Silakka G5 Silakka G6 Silakka G1 Silakka G2 Silakka G3 Silakka G4 Silakka G5 Silakka G6 Silakka G6 Tokko sp G1 Tokko sp G1 Ahven G1 Silakka G2 Tokko sp G2 Ahven G2 Silakka G3 Silakka G3 Ahven G4 Silakka G4 Ahven G5 Silakka G5 Tokko sp G6 Silakka G6 Tokko sp G1 Silakka G1 Tokko sp G2 Silakka G2 Tokko sp G3 Tokko sp G3 Silakka G4 Tokko sp G4 Kuha G4 Silakka G5 Ahven G5 Tokko sp G5 Silakka G6 Tokko sp G6 Silakka 1 1

24 Poikasnuotta Pvm Linja Laji kpl N1 Silakka N1 Ahven N1 Särki N1 Tokko sp N1 Ahven N1 Särki N1 Silakka N1 Kiiski N2 Kolmipiikki N2 Särki N2 Ahven 1 1