BALTICCONNECTOR KAASUPUTKIHANK- KEEN NYKYTILATUTKIMUS KALATALOUS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Gasum Oy Asiakirjatyyppi Tutkimusraportti Päivämäärä Joulukuu 2013 BALTICCONNECTOR KAASUPUTKIHANK- KEEN NYKYTILATUTKIMUS KALATALOUS

2 BALTICCONNECTOR KAASUPUTKIHANKKEEN NYKYTILATUTKIMUS KALATALOUS Päivämäärä 19/12/2013 Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Hanna Peltonen Otso Lintinen Tommi Marjamäki Viite Ramboll Säterinkatu 6 PL ESPOO P F

3 KALATALOUS SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Tutkimusmenetelmät Verkkokoekalastus Kalanpoikasten pyydystäminen Gulf Olympia pyydyksellä Ammattikalastus 7 3. Tutkimustulokset Verkkokoekalastus Kalanpoikasten pyydystäminen Gulf Olympia pyydyksellä Ammattikalastus Tulosten tarkastelu Yhteenveto 26 Lähdeluettelo 27 LIITTEET Liite 1 Verkkokoekalastuksen verkkokohtaiset tulokset

4 KALATALOUS 1 1. JOHDANTO Tässä raportissa esitellään Balticconnector kaasuputkihankkeen vuoden 2013 nykytilatutkimuksen tulokset kalatalouden osalta. Kalataloudellisten tutkimusten menetelminä olivat verkkokoekalastus, kalanpoikaspyynti ja ammattikalastusselvitys. Balticconnector maakaasuputki yhdistäisi toteutuessaan Suomen ja Viron kaasunjakeluverkostot. Maakaasuputkea on suunniteltu Viron Paldiskin Laheperän ja Suomen Inkoon välille. Kaasuputken suunniteltu rantautumiskohta Suomessa on suunniteltu Fjusön niemi noin kahden kilometrin päässä itään Inkoon satamasta. Maakaasuputkelle on tutkittu kahta vaihtoehtoista linjausta Inkoon saaristossa: Stora Fagerön saaren pohjois- ja eteläpuolinen vaihtoehto. Merenalainen kaasuputki asennetaan joko ankkuroidun tai dynaamisesti asemoitavan putkenlaskualuksen avulla. Syvissä kohdissa putki jää näkyviin merenpohjaan.

5 KALATALOUS 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Verkkokoekalastus Verkkokoekalastus toteutettiin vuonna 2013 elokuussa ( ) suunnitellun kaasuputkilinjan läheisyydessä kuvassa 1 esitetyillä 30 verkkopaikalla. Verkkopaikat on valittu subjektiivisesti kalataloudellisen velvoitetarkkailun kehittämistyöryhmän raportin (MMM 2008) ohjeiden mukaisesti alle 10 metrin syvyysvyöhykkeestä. Koekalastuksen avulla saadaan tietoa lajistosta, kokoluokkajakaumista sekä taloudellisesti arvokkaiden ja vähäarvoisten kalojen välisistä runsaussuhteista. Kuva 1. Vuoden 2013 verkkokoekalastusten verkkopaikat Inkoon edustan merialueella. Kaasuputken alustavat reittisuunnitelmat merkitty punaisella viivalla.

6 KALATALOUS 3 Pyyntivälineenä verkkokoekalastuksissa käytettiin Survey net Coastal -yleiskatsausverkkoja, joiden syvyys on 1,8 m ja kokonaispituus 45 m. Verkko koostuu yhdeksästä 5 metriä pitkästä solmuväliltään erikokoisesta paneelista (Taulukko 1). Taulukko 1. Survey net Coastal yleiskatsausverkkojen solmuvälit ja langan paksuus Havasten järjestys Solmuväli (mm) Langan paksuus (mm) 0,15 0,15 0,15 0,15 0,17 0,15 0,15 0,20 0,15 Verkot asetettiin ohjeenmukaisesti pyyntiin pohjaverkkoina. Verkkopaikkojen koordinaatit on koottu taulukkoon 2. Taulukko 2. Verkkopaikkojen koordinaatit Inkoon edustan merialueella Koordinaatit WGS84 UTM 35 -koordinaatistossa KKJ:n yhtenäiskoordinaatisto Piste x y N E Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve Ve

7 KALATALOUS Kalanpoikasten pyydystäminen Gulf Olympia pyydyksellä Inkoon edustan merialueella pyydystettiin kalanpoikasia Gulf Olympia pyydyksellä kesällä 2013 neljänä tutkimuskertana (31.5., 12.6., 5.8. ja 19.8.) kuvassa 2 esitetyillä 20:llä 500 metrin pituisella linjalla. Kuva 2. Vuoden 2013 kalanpoikaspyyntien Gulf Olympia pyydyksen vetolinjat Inkoon edustan merialueella. Kaasuputken alustavat reittivaihtoehdot merkitty punaisella viivalla.

8 KALATALOUS 5 Poikaspyyntien tutkimuslinjojen alku- ja loppupisteiden koordinaatit on koottu taulukkoon 3. Taulukko 3. Poikaspyyntien pyyntilinjojen alku- ja loppupään koordinaatit WGS 84 UTM 35 Pyyntilinja Alku (x) Alku (y) Loppu (x) Loppu (y) INGU INGU INGU INGU INGU INGU INGU INGU INGU INGU INGU INGU INGU INGU INGU INGU INGU INGU INGU INGU

9 KALATALOUS 6 Pyydys koostuu parillisesta haavipyydyksestä, joka kiinnitetään veneen keulan sivuille ja tyhjätään jokaisen linjavedon jälkeen purkkiin formaliiniin säilymään poikasten tunnistamiseen ja laskemiseen asti (Kuvat 3 4). Toinen haavi oli asetettu 0,5 metrin syvyyteen ja toinen 1 metrin syvyyteen. Kuvissa pyydys on käännetty ylös vedestä sen tyhjentämiseksi vedon jälkeen. Pyydys huuhdellaan huolellisesti vedellä, jotta kaikki pienimmätkin poikaset saadaan ohjatuksi näytepurkkiin. Kalastustilanteessa molemmat pyydykset lasketaan veden alle. Kuva 3. Gulf Olympia pyydys paarpuurissa Kuva 4. Gulf Olympia pyydys tyyrpuurissa

10 KALATALOUS Ammattikalastus Alueen vuosien ammattikalastusta selvitettiin Maa- ja metsätalousministeriön ammattikalastajarekisteristä. Ministeriöstä pyydettiin ammattikalastajien osoitetietoja sekä tietoja käytetyistä pyydyksistä ja saaliista ilman kalastajan yksilöintiä. Osoitetietojen poimintaperusteena oli saaliin ilmoittaminen tilastoruutujen 62 tai 63 alueilta (Kuva 5) vuosina Vuoden 2013 syksyllä kaikille 63:lle alueella vuosina kalastaneelle ammattikalastajalle lähetettiin kalastustiedustelu. Postitiedustelussa käytettiin kahta kontaktikertaa, jotta vastauksia saataisiin myös niiltä, jotka eivät ensimmäisellä kierroksella vastanneet. Kuva 5. Kalastuksen seurannan tilastoruudut Suomenlahdella. Balticconnector -hankkeen ammattikalastusselvityksen tietopyyntörajaus Maa- ja metsätalousministeriön ammattikalastajarekisteristä on merkitty karttaan keltaisella. Yksi tilastoruutu on pinta-alaltaan noin 55 x 55 km.

11 KALATALOUS 8 Vastauksia postitiedusteluun saatiin takaisin 24 kpl, joten vastausprosentti oli 38, mutta osa vastanneista oli kalastanut yhdessä toisen ammattikalastajan kanssa. Tiedustelun avulla kerättiin tietoja kartassa (Kuva 6) näkyvän ruudutetun alueen ammattikalastuksesta. Ruudutettu alue sisältää suunnitellun kaasuputkilinjan lähiympäristöineen aina Suomen talousvyöhykkeen ulkorajalle asti. Kuva 6. Vuoden 2013 ammattikalastustiedustelun tiedustelualue (ruudutettu) Inkoon merialueen edustalla

12 KALATALOUS 9 Ammattikalastustiedustelun avulla selvitettiin ammattikalastajien kalastusaktiivisuutta, kalansaalista sekä kalastusta mahdollisesti haittaavia tekijöitä. Lisäksi kartoitettiin käytettyjä kalastusalueita sekä mahdollisia ammattikalastajien tiedossa olevia kalojen kutualueita. 3. TUTKIMUSTULOKSET 3.1 Verkkokoekalastus Verkkokoekalastusten kokonaissaalis oli 164 kg (Taulukko 2). Saaliiksi saatiin 21 lajia. Keskimääräinen verkkokohtainen saalis oli 5 kg. Verkkokoekalastuksen verkkokohtaiset tulokset ovat liitteenä 1. Taulukko 4. Inkoon edustan vuoden 2013 verkkokoekalastusten lajikohtaiset kokonaissaaliit (kpl ja kg). kpl kg Särki ,54 Kiiski ,60 Ahven ,37 Silakka 238 8,47 Pasuri 124 9,03 Kuore 112 2,45 Kilohaili 32 0,38 Kivinilkka 18 0,50 Kuha 16 1,66 Kampela 14 3,04 Lahna 11 4,43 Vimpa 8 2,00 Särki-pasuri 6 0,28 Isotuulenkala 4 0,14 Siika 4 0,55 Kivisimppu 3 0,05 Lahna-pasuri 3 0,44 Hietatokko 1 0,01 Kirjoeväsimppu 1 0,01 Piikkisimppu 1 0,03 Salakka 1 0,01 Yht ,00

13 KALATALOUS 10 Koekalastusten kilomääräiset kokonaissaaliit olivat keskimäärin suurimpia välisaaristossa (Taulukko 3, Kuva 7). Taulukko 5. Koekalastusten kokonaissaaliit eri vyöhykkeillä Inkoon edustan merialueella vuonna 2013 Verkkopaikka Verkkoja, kpl Saalis, kg Sisäsaaristo Välisaaristo Ulkosaaristo Kuva 7. Verkkokoekalastusten kilomääräiset saaliit eri verkkopaikoilla vuonna 2013 Inkoon edustan merialueella. Kaasuputken alustavat reittisuunnitelmat merkitty punaisella viivalla.

14 KALATALOUS 11 Suurin kappale- ja kilomääräinen saalis saatiin särjestä (Kuva 8). Kiiskeä saatiin kappalemääräisesti toiseksi eniten ja ahventa kolmanneksi eniten, mutta kilomääräiseltä saaliiltaan ahvenen saalis oli suurempi kuin kiisken, sillä ahvenet olivat keskimäärin kiiskiä suurempia. Myös silakkaa, pasuria ja kuoretta saatiin melko paljon. Kuva 8. Inkoon vuoden 2013 verkkokoekalastusten lajikohtaiset kokonaissaaliit (kpl, kg) Särkikalojen runsastumista ja niiden laajamittaista levittäytymistä ulkosaaristoon pidetään merkkinä Suomenlahden rehevöitymisestä (Lappalainen 2002). Vaikka särki oli Inkoon edustan merialueen koekalastuksissa yleisin laji, oli niitä selkeästi enemmän sisä- ja välisaaristossa kuin ulkosaaristossa, samoin kuin pasureita (Kuva 9). Silakoita sen sijaan saatiin saaliiksi eniten ulkosaaristosta. Muiden kalalajien saalismäärissä ei näkynyt suuria alueellisia eroja. Kuva 9. Lajikohtaiset saaliit eri alueilla vuoden 2013 verkkokoekalastuksissa. Kunkin alueen saalis koostuu kymmenen verkon kokonaissaaliista.

15 KALATALOUS 12 Kalojen pituuden määritykseen otettiin jokaisen verkon kustakin silmäharvuudesta summittain kymmenen yksilöä kutakin lajia. Jos kaloja oli alle 10, mitattiin kaikkien pituus. Saaliissa kuuden yleisimmän lajin (ahven, kiiski, särki, silakka, pasuri, kuore) pituusjakaumat sekä keskipituudet on esitetty kuvan 10 pikku-kuvissa. Ainoastaan pasurilla yksilöiden määrä jakautui melko tasaisesti eri pituusluokkiin, mutta muilla lajeilla yksilöitä oli vähiten pienissä ja suurissa pituusluokissa. Pienten kokoluokkien vähäiseen määrään vaikuttaa käytetty pyyntimenetelmä. Survey net coastal -verkossa pienempiä kaloja pyytävät tiheämmät silmäharvuudet ovat pyyntiteholtaan heikompia kuin suuremmat silmäharvuudet johtuen verkkolangan suhteellisesti suuremmasta paksuudesta. Paksumpilankainen verkko pyytää yleisesti ottaen huonommin kalaa kuin ohuempilankainen verkko (Böhling, ym. 1999). Myös ahvenkalojen runsauden suhteen verkkokoekalastus antaa liian suuren arvion, ahvenkalojen jäädessä muita kaloja helpommin kiinni verkkoon piikikkään ulkomuotonsa takia. Kuva 10. Inkoon edustan merialueen vuoden 2013 koekalastuksissa kuuden yleisimmän saalislajin pituusjakaumat, otannan koot sekä keskipituudet 3.2 Kalanpoikasten pyydystäminen Gulf Olympia pyydyksellä Kalanpoikasia saatiin neljän tutkimuskerran aikana 20 linjalta yhteensä kpl (Taulukko 6). Eniten niitä saatiin elokuun ensimmäisellä näytteenottokerralla sekä kesäkuussa. Taulukko 6. Kalanpoikasten määrät (kpl) eri tutkimuskerroilla vuonna 2013 kpl Yht

16 KALATALOUS 13 Saaliiksi saatiin lähinnä tokkojen ja silakoiden poikasia (Taulukko 7); tokkoja enemmän. Suomessa tavataan tällä hetkellä viittä eri tokkojen heimoon kuuluvaa lajia, joista ainakin neljää tavataan Inkoon edustalla (Lehtonen 2003, RKTL 2011). Koska eri lajit muistuttavat niin paljon toisiaan etenkin pieninä poikasina, ei tokkoja pyritty tunnistamaan lajilleen. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) mukaan ainakin osa poikasista oli hietatokkoja (Lauri Urho, sähköposti ). Tokkojen ja silakoiden lisäksi saaliiksi saatiin vain muutama kolmipiikki sekä yksi siloneula ja särkikala, joka RKTL:n mukaan oli todennäköisesti salakka (Lauri Urho, sähköposti ). Taulukko 7. Lajikohtaiset kalanpoikasten määrät (kpl) vuoden 2013 tutkimuksissa kpl Tokot 806 Silakka 518 Kolmipiikki 6 Salakka 1 Siloneula 1 Yht Kuvissa (osin seuraavalla sivulla) on kuvia Gulf Olympia pyydyksellä saaliiksi saaduista kalanpoikasista. Ainoastaan siloneulasta ei ole kuvaa, mutta se muistutti poikasena huomattavasti täysikasvuista siloneulaa. Kuva 11. Tokkojen poikasia (pituudet 4 7 mm)

17 KALATALOUS 14 Kuva 12. Silakan poikasia (pituudet 8 ja 23 mm) Kuva 13. Kolmipiikin poikanen (pituus 16 mm) Kuva 14. Särkikalan (todennäköisesti salakka) poikanen (pituus 7 mm)

18 KALATALOUS 15 Tokkojen poikasmäärät vaihtelivat eri tutkimuslinjoilla, eikä niissä ollut havaittavissa selkeitä aluekohtaisia eroja (Kuva 15). Silakanpoikasia oli vähiten sisimmillä tutkimuslinjoilla (Kuva 16). Poikasten pyyntilinja- ja lajikohtaiset kappalemääräiset saaliit eri tutkimuskerroilla on esitetty taulukossa 8. Kuva 15. Tokkojen poikasten määrät (kpl) eri tutkimuslinjoilla vuoden 2013 tutkimuksissa Kuva 16. Silakanpoikasten määrät (kpl) eri tutkimuslinjoilla vuoden 2013 tutkimuksissa Taulukko 8. Kalanpoikasten määrät tutkimuslinjoilla eri näytteenottokerroilla vuonna 2013 INGU1 INGU2 INGU3 INGU4 INGU5 INGU6 INGU7 INGU8 INGU9 INGU10 INGU11 INGU12 INGU13 INGU14 INGU15 INGU16 INGU17 INGU18 INGU19 INGU20 Yht Silakka Silakka Tokot Kolmipiikki 5 5 Silakka Siloneula 1 1 Salakka 1 1 Tokot Kolmipiikki 1 1 Silakka Tokot Yht

19 KALATALOUS 16 Kalanpoikasten määrissä ei ollut selkeää alueellista jakaantumista, mutta kaiken kaikkiaan välisaaristosta saatiin keskimäärin hieman enemmän poikasia kuin sisemmiltä ja uloimmilta näytteenottolinjoilta (Kuva 17). Gulf Olympia -pyydyksellä saadaan saaliiksi lähinnä pelagisia eli avovesivyöhykkeessä eläviä poikasia. Ranta-alueilla on kuitenkin lisäksi monille kalalajeille, kuten särkikaloille, ahvenelle, kiiskelle, hauelle ja simpuille soveltuvia kutu- ja poikasalueita. Joidenkin lajien poikaset viettävät ranta-alueilla koko poikasvaiheensa, mutta toiset siirtyvät jonkin ajan kuluttua kuoriutumisesta pelagiaaliin. Kuva 17. Kalanpoikasten määrät eri tutkimuslinjoilla vuoden 2013 Gulf Olympia -kalanpoikaspyynneissä. Kaasuputken alustavat reittisuunnitelmat merkitty punaisella viivalla

20 KALATALOUS 17 Jokaisen saaliiksi saadun kalalajin poikasista mitattiin kultakin pisteeltä kymmenen yksilön pituus. Jos poikasia oli vähemmän kuin kymmenen, mitattiin kaikki yksilöt. Tokkojen heimoon kuuluvien poikasten pituus vaihteli välillä 3 12 mm. Pienimmät olivat ruskuaispussipoikasia. Silakanpoikasten pituudet vaihtelivat välillä 5 23 mm ja niistäkin pienimmät olivat ruskuaispussipoikasia. 3.3 Ammattikalastus Suomalaisten ammattikalastajien saama kalansaalis tilastoruutujen 62 ja 63 alueilta oli vuonna ,7 milj. kg, vuonna milj. kg ja ,8 milj. kg (Taulukot 9 ja 10, seuraava sivu). Saaliista yli 99 % pyydetään erilaisilla troolipyydyksillä, joita ovat pinta- /välivesitrooli ja pohjatrooli sekä näiden vetotavasta johtuvat pari tai yksinvetovariaatiot. Troolipyynnissä kohdelajeja ovat silakka ja kilohaili. Rannikkokalastuksessa käytetyimpiä pyydyksiä ovat erilaiset verkot ja rysät. Kuhaa, ahventa ja haukea pyydetään verkoilla sisäsaaristossa, lohta sekä siikaa rysillä, pauneteilla ja hylkeen kestävillä push-up rysillä ulkosaaristossa. Avomerellä on lohenkalastuksessa käytetty vähäisessä määrin myös ajosiimaa. Troolikalastuksen ohella silakkaa pyydetään jonkin verran myös verkoilla ja rysillä. Taulukko 9. Hangon ja Helsingin väliseltä merialueelta (tilastoruuduista 62 ja 63) vuosina saadut ammattikalastajien saaliit pyydyksittäin eriteltyinä. Lähde: Maa- ja metsätalousministeriön ammattikalastajarekisteri Pyydys kg % kg % kg % Lohen ajosiima 164 0, , ,00 Lohirysä tai -paunetti 312 0, , ,01 Muu pintaverkko 0,00 8 0,00 0,00 Muu rysä 107 0, , ,01 Muu siima tai koukkupyydys 311 0, ,01 0,00 Muu verkko, solmuväli mm , , ,37 Muu verkko, solmuväli mm , , ,20 Muu verkko, solmuväli mm , , ,00 Muu verkko, solmuväli alle 36 mm 52 0, ,00 0,00 Muu verkko, solmuväli yli 60 mm , , ,00 Pesäverkko 0, ,01 0,00 Pinta-/välivesitrooli, pari , , ,37 Pinta-/välivesitrooli, yksinveto , , ,95 Pohjatrooli, pari 0, ,70 0,00 Pohjatrooli, yksinveto ,34 0,00 0,00 Push-up rysä 359 0, , ,00 Silakka- ja kilohailiverkko , , ,10 Silakkarysä tai -paunetti , , ,00 Trooli, tuntematon , , ,00 Kaikki yhteensä , , ,00 Troolipyynnin osuus 99,31 99,21 99,31

21 KALATALOUS 18 Taulukko 10. Hangon ja Helsingin väliseltä merialueelta (tilastoruuduista 62 ja 63) vuosina saadut ammattikalastajien kalansaaliit lajeittain eriteltyinä. Lähde: Maa- ja metsätalousministeriön ammattikalastajarekisteri kg % kg % kg % Ahven , , ,13 Ankerias 7 0,00 0,00 0,00 Hauki , , ,10 Kampela , , ,01 Kilohaili , , ,02 Kirjolohi 5 0,00 0,00 0,00 Kuha , , ,21 Kuore 328 0, , ,00 Lahna , , ,05 Lohi 732 0, , ,02 Made , , ,01 muut 0, ,01 0,00 Piikkikampela 67 0, ,00 0,00 Siika , , ,04 Silakka , , ,40 Simppu 165 0, , ,00 Suutari , , ,00 Särki 495 0, , ,01 Säyne 356 0, , ,01 Taimen, meritaimen 129 0, , ,00 Turska 35 0, , ,00 Kaikki yhteensä , , ,00 Troolikalastuksessa saaliin valtaosa pyydetään pinta/välivesitroolilla (Taulukko 11). Pohjatrooliksi yksilöidyllä pyydyksellä on vuosina saatu saalista vain 0-2 % troolipyydysten yhteenlasketusta saaliista tilastoruutujen 62 ja 63 alueilla. Tuntemattomaksi merkityllä troolipyydyksellä saalista on saatu 9-28 %, mutta tässäkin tapauksessa on todennäköisesti kyse suurelta osin pinta/välivesitroolista. Tähän oletukseen on syynä se tosiasia, että Suomenlahden pohjat ovat Suomen puolella hyvin epätasaisia, mikä hankaloittaa pohjatroolausta alueella. Välivesitroolilla voidaan pyytää kalaparvia myös epätasaisen pohjan alueilla pysytellen kuitenkin riittävän etäällä pohjan yläpuolella. Taulukko 11. Hangon ja Helsingin väliseltä merialueelta (tilastoruuduista 62 ja 63) vuosina troolikalastuksella saadut silakka- ja kilohailisaaliit. Pinta-/välivesitroolilla, pohjatroolilla sekä yksilöimättömällä troolipyydyksellä saatujen saaliiden prosenttiosuudet troolisaaliiden kokonaismäärästä vuosittain. Lähde: Maa- ja metsätalousministeriön ammattikalastajarekisteri. Pinta-/välivesitrooli, pari Pinta-/välivesitrooli, yksinveto Pohjatrooli, yksinveto Pohjatrooli, pari Trooli, tuntematon Yhteensä 2010 Kilohaili Silakka % saaliista Kilohaili Silakka % saaliista Kilohaili Silakka % saaliista Tiedusteluun vastanneista ammattikalastajista 8 ilmoitti kalastaneensa ammatikseen tiedustelualueella vuonna Yhteensä kalastukseen osallistui 19 henkilöä, joista n. 16 oli ammattikalastajia. Tiedusteluun vastanneista ammattikalastajista seitsemän kuului ryhmän 1 ammattikalastajiin (tuloista yli 30 % kalastuksesta). Ryhmän 2 (tuloista % kalastuksesta) ja ryhmän 3 (tuloista alle 15 % kalastuksesta) ammattikalastajiin kuului kumpaankin yksi kalastaja. Yksi vastaajista ilmoitti kummankin kalastukseen osallistuneen kalastajaryhmän. Ammattikalastusta har-

22 KALATALOUS 19 joitettiin tiedustelualueella vuonna 2012 talvella tammi-helmikuussa sekä kesällä toukokesäkuussa (Kuva 18). Muulloin kalastus oli vähäistä. Yksi ammattikalastaja ei ilmoittanut pyyntipäiviään. Kuva 18. Ammattikalastajien kalastuspäivien kuukausittaiset lukumäärät vuonna 2012 Ammattikalastustiedusteluun vastanneiden keskuudessa yleisin pyyntiväline vuonna 2012 oli trooli (Taulukko 12). Muita käytössä olleita pyyntivälineitä olivat verkot ja rysä tai paunetti. Yksi vastaaja oli ymmärtänyt väärin pyyntivälineiden kappalemäärää koskevan kysymyksen, joten hänen verkkojen ja rysä- tai paunettipyydysten määrä ei ole tiedossa. Maa- ja metsätalousministeriöltä saadun ammattikalastusrekisteriotteen mukaan Inkoon edustan merialueella kalastettiin vuosina pinta-/välivesitroolilla ja ainakin vuosina myös pohjatroolilla. Vuoden 2013 kyselyn kohdejoukossa olivat mukana kaikki vuosina Suomenlahden tilastoruuduilta 62 tai 63 saalista ilmoittaneet ammattikalastajat. Taulukko 12. Ammattikalastustiedusteluun vastanneiden kalastajien ilmoittamat vuoden 2012 pyydystiedot Kalastajia (kpl) Pyydyksiä (kpl) / kalastaja / pyyntipäivä Talvi Kesä Talvi Kesä Trooli 15 1 trooli / alus Verkko* 1 3? 18 Rysä tai paunetti 2 1 *=30 metrin yksikköinä

23 KALATALOUS 20 Tiedusteluun vastanneiden ammattikalastajien vuoden 2012 kalansaalis oli yhteensä kg (Taulukko 13). Kalastajakohtainen saalis alueelta oli kg. Saalis koostui yli 99 %:sti kilohailista ja silakasta (yht kg) johtuen troolikalastuksen suuriista yksikkösaaliista. Muita saaliiksi saatuja kalalajeja olivat ahven, lohi, särki, lahna, siika, kuha, hauki, taimen ja made. Niiden osuus saaliista jäi alle 1 %:iin. Taulukko 13. Ammattikalastustiedusteluun vastanneiden kalastajien ilmoittama saalis vuonna 2012 Inkoon edustan merialueelta Saalis (kg) Saalis (%) Kilohaili ,25 Silakka ,59 Ahven 850 0,04 Lohi 750 0,03 Särki 500 0,02 Lahna 500 0,02 Siika 425 0,02 Kuha 200 0,01 Hauki 100 0,00 Taimen 90 0,00 Made 50 0,00 Yhteensä ,00

24 KALATALOUS 21 Hankealueella sijaitsee ammatikseen kalastavien troolikalastajien kalastusalueita. Kyseiset kalastusalueet sijaitsevat avomerellä kuvassa 19 esitetyillä alueilla. Tiedot saatiin neljältä vastaajalta. Kuva 19. Tiedusteluun vastanneiden ammattikalastajien kalastusalueet Inkoon edustan merialueella vuonna Ruutujen väri kertoo, kuinka moni ilmoitti kalastaneensa troolilla kunkin ruudun alueella.

25 KALATALOUS 22 Tiedusteluun vastanneiden ammattikalastajien verkkopaikkoja sijaitsee hankealueella rantavesistä ulkosaaristoon ulottuvalla vyöhykkeellä (Kuva 20). Pyyntipaikat saatiin kolmelta vastaajalta. Kuva 20. Tiedusteluun vastanneiden ammattikalastajien kalastusalueet Inkoon edustan merialueella vuonna Ruutujen väri kertoo, kuinka moni ilmoitti kalastaneensa verkoilla kunkin ruudun alueella.

26 KALATALOUS 23 Tiedusteluun vastanneiden ammattikalastajien rysä- tai paunettipaikkoja sijaitsee hankealueella ulkosaaristossa (Kuva 21). Pyyntipaikat saatiin kahdelta vastaajalta. Kuva 21. Tiedusteluun vastanneiden ammattikalastajien kalastusalueet Inkoon edustan merialueella vuonna Ruutujen väri kertoo, kuinka moni ilmoitti kalastaneensa rysillä tai pauneteilla kunkin ruudun alueella.

27 KALATALOUS 24 Kuvassa 22 on esitetty ammattikalastajien vastaukset kunkin kalalajin saalissa viiden viime vuoden aikana tapahtuneisiin muutoksiin liittyen. Kuvassa kukin numero kertoo vastanneiden määrän. Puolet vastaajista katsoi kilohaili- sekä silakkasaaliin kasvaneen ja kuha- sekä lohisaaliin pienentyneen kuluneen viiden vuoden aikana. Kaksi kolmesta ajatteli ahven- ja siikasaaliiden pysyneen ennallaan viimeisen viiden vuoden aikana. Muihin kalalajeihin liittyen saatiin vastauksia ainoastaan yhdeltä tai kahdelta kalastajalta. Kuva 22. Tiedusteluun vastanneiden ammattikalastajien mielipiteet eri kalalajien saalismäärissä viimeisen viiden vuoden aikana tapahtuneista muutoksista. Numerot kertovat vastausmäärät. Kuvassa 23 on esitetty ammattikalastajien vastaukset koskien Inkoon edustan merialueen ammattikalastuksen mahdollisia ongelmia. Kuvassa kukin numero kertoo vastanneiden määrän. Suurin osa vastanneista ei pitänyt särkikalojen määrän kasvua ongelmana. Sen sijaan suurin osa vastanneista piti rauhattomuutta ja ilkivaltaa vähäisenä ongelmana ja pyydysten likaantumista sekä rehevöitymistä kohtalaisena ongelmana. Puolet vastaajista piti kalastuksen liiallista säätelyä kohtalaisena ongelmana. Yksi ammattikalastaja ilmoitti merimetsojen olevan huomattava ongelma alueen ammattikalastukselle. Muissa kysymyksissä vastaukset jakautuivat tasaisemmin eri vastausten välille. Kuva 23. Tiedusteluun vastanneiden ammattikalastajien mielipiteet koskien Inkoon edustan merialueen ammattikalastuksen mahdollisia ongelmia. Numerot kertovat vastausmäärät.

28 KALATALOUS 25 Ammattikalastustiedustelun yhteydessä kalastajia pyydettiin merkitsemään karttaan myös heidän tiedossaan olevat kalojen kutualueet. Yksikään ammattikalastaja ei kuitenkaan ilmoittanut kutualueita. 4. TULOSTEN TARKASTELU Hankealueella kutevia kalalajeja ovat poikastutkimuksen perusteella ainakin hietatokko sekä mahdollisesti muita tokkolajeja, silakka ja kolmipiikki. Lisäksi ranta-alueilla kutee ainakin särkikaloja ja hankealueen tai sen lähistön vedet toimivat lisääntymisalueina siloneuloille. Ainakin tokkojen ja silakoiden tärkeimmät kutualueet hankealueella näyttäisivät sijaitsevan välisaaristossa Stora Fagerön ympäristössä. Hankealueen koekalastusten kokonaissaalis 30 verkkopaikalta oli 164 kg. Saaliissa kolme selkeästi yleisintä kalalajia olivat särki, kiiski ja ahven. Saaliiksi saatiin yhteensä 21 kalalajia, joista kuusi (ahven, silakka, kilohaili, kuha, kampela ja siika) ovat taloudellisesti tärkeitä. Kuten poikaspyynneissä, myös verkkokoekalastuksissa suurin saalis saatiin välisaaristosta. Vaikka verkkokoekalastusmenetelmä yliarvioi ahvenkalojen (ahven, kiiski ja kuha) osuutta kalastossa, se tarjoaa kuitenkin standardoituna menetelmänä hyvän vertailutilannetiedon nykytilassa vallitsevasta kalaston rakenteesta myöhempiä seurantatutkimuksia varten. Hankealueella kalastaa ammattikalastajia, joiden toimeentulo on täysin tai osin kalastuksesta riippuvainen. Ammattikalastustiedusteluun vastanneiden kahdeksan kalastajan kokonaissaalis Inkoon edustan merialueelta vuonna 2012 oli kg. Tiedusteluvastausten perusteella alueen selkeästi yleisimmät ammattikalastuksen saalislajit ovat kilohaili ja silakka. Yleisin pyyntiväline on trooli, joka selittää kilohailin ja silakan suuren saalismäärän. Alueella harjoitetaan sekä pinta/ välivesitroolausta että pohjatroolausta. Pohjatroolikalastusta alueella oli harjoittanut yksi kalastusalus. Vuonna 2012 alueella ei kuitenkaan kalastettu pohjatroolilla. Ammattimaista verkko- ja rysä- tai paunettikalastusta harjoitetaan lähinnä ranta-alueilla ja saaristossa kun taas troolikalastusta kauempana mantereesta avomerellä. Troolikalastus on alueella keskittynyt talvikauteen, jolloin kilohaili ja silakka esiintyvät alueella tiheissä pohjanläheisissä parvissa. Kaasuputki haittaa pohjatroolausta ja pohjanläheistä välivesitroolausta hankealueella, mikäli se lasketaan pohjalle peittämättä. Kaasuputki voi vahingoittua pohjatroolileijojen aiheuttamien iskujen seurauksena ja putki itsessään aiheuttaa kiinnijäämisen riskin troolialukselle. Troolilaitteet voivat juuttua kiinni kaasuputkeen, jolloin on olemassa riski aluksen kaatumisesta merenkäynnissä. Tällaiset onnettomuudet ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. Pohjanmerellä, jossa meren pohjassa kulkee paljon kaasuputkia, tapahtuu ajoittain kalastusalusten kiinnijuuttumisia, mutta hyvin harvoin alusten kaatumisia. Onnettomuudet kalastusalusten jäätyä troolilaitteillaan kiinni kaasuputkiin ovat liittyneet yleensä putkien vapaisiin jänneväleihin, eli putkijaksoihin, joissa putket kulkevat pohjan kohoumien takia pohjan yläpuolella. Hyvällä suunnittelulla on mahdollista pienentää troolikalastukselle aiheutuvaa haittaa. Merenalaisten kaasuputkien ja kalastuksen yhteensovittamista on Pohjanmerellä tutkittu paljon ja suunnittelulle on olemassa ohjeistuksia (esim. DNV 2010). Kalastuksen tilastoruutujen 62 ja 63 troolisaalistilastojen mukaan alueella käytetään pohjatroolikalustoa hyvin vähän, pyynnin keskittyessä pinta/välivesitrooleilla tapahtuvaan kalastukseen.

29 KALATALOUS 26 Pinta- ja välivesitroolaukselle pohjalla olevasta kaapelista ei koidu samanlaista haittaa kuin pohjatroolaukselle. Pinta- ja välivesitroolipyydyksellä vältetään pohjakosketusta, koska pyydystä ei ole suunniteltu kestämään jatkuvaa pohjaa pitkin raahaamista. 5. YHTEENVETO Vuonna 2013 tehtiin Inkoon edustan merialueella Balticconnector kaasuputkihankkeeseen liittyen nykytilatutkimusten kalataloudellisia tutkimuksia. Tässä raportissa on esitetty verkkokoekalastusten, poikaspyyntien ja ammattikalastustiedustelun tulokset. Hankealueella kutevia kalalajeja ovat poikastutkimuksen perusteella ainakin hietatokko sekä mahdollisesti muita tokkolajeja, silakka ja kolmipiikki. Hankealue tai sen lähistö toimii lisääntymisalueena lisäksi ainakin särkikaloille sekä pikkutuulenkalalle. Kalataloudellisesti tärkein vyöhyke hankealueella tutkimustulosten mukaan on välisaaristo, josta saatiin suurimmat saaliit niin poikastutkimuksissa kuin koekalastuksissakin. Hankealueen koekalastusten kokonaissaalis 30 verkkopaikalta oli 164 kg. Saaliissa kolme selkeästi yleisintä kalalajia olivat särki, kiiski ja ahven. Hankealueella kalastaa ammattikalastajia, joiden toimeentulo on täysin tai osin kalastuksesta riippuvainen. Ammattikalastustiedusteluun vastanneiden kahdeksan kalastajan kokonaissaalis Inkoon edustan merialueelta vuonna 2012 oli kg. Tiedusteluvastausten perusteella alueen selkeästi yleisimmät ammattikalastuksen saalislajit ovat kilohaili ja silakka, mikä johtui troolikalastuksen suurista yksikkösaaliista. Alueella harjoitetaan sekä pinta/välivesitroolikalastusta että pohjatroolikalastusta, joskin pohjatroolauksen osuus kalansaaliista on hyvin pieni pinta/välivesitroolaukseen verrattuna. Ammattimaista verkko- ja rysä- tai paunettikalastusta harjoitetaan lähinnä ranta-alueilla ja saaristossa kun taas troolikalastusta kauempana mantereesta avomerellä.

30 KALATALOUS 27 LÄHDELUETTELO Böhling P. & Rahikainen M. (toim) Kalataloustarkkailu. Periaatteet ja menetelmät. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki DNV (2010). Interference between trawl gear and pipelines. Recommended practice DNV-RP- F111. October Det Norske Veritas. Lappalainen, A. (2002) The Effects of Recent Eutrophication on Freshwater Fish Communities and Fishery on the Northern Coast of the Gulf of Finland, Baltic Sea. Academic dissertation. Department of Limnology and Environmental Protection University of Helsinki Finland and Finnish Game and Fisheries Research Institute Lehtonen (2003) Iso kalakirja. Ahvenesta vimpaan. MMM (2008) Kalataloudellisen velvoitetarkkailun kehittämistyöryhmän raportti. Helsinki Työryhmämuistio mmm 2008:3 RKTL (2011) Mustatäplätokko (Neogobius melanostomus) << Luettu

31 0-1 LIITE 1 VERKKOKOEKALASTUKSEN VERKKOKOHTAISET TULOKSET