Kala- ja vesimonisteita nro 76. Ari Haikonen

Transkriptio

1 Kala- ja vesimonisteita nro 76 Ari Haikonen Taimenen vaelluspoikaspyynti Ingarskilajoessa vuonna 212

2 KUVAILULEHTI Julkaisija: Kala- ja vesitutkimus Oy Julkaisuaika: Kesäkuu 212 Kirjoittaja(t): Ari Haikonen Julkaisun nimi: Taimenen vaelluspoikaspyynti Ingarskilajoessa vuonna 212 Toimeksiantaja: Healfish -hanke Sarjan nimi ja numero: Kala- ja vesimonisteita nro 76

3 Sisällys 1. Johdanto Menetelmä Tulokset Kokonaissaaliit Kalojen vaelluksen ajoittuminen Vaelluspoikasruuvin pyytävyys ja taimenen kokonaisvaellusarvio Taimenien ikä ja pituus Hauen ravinto vaelluspoikaspyynnin aikana Pohdiskelua

4 1. Johdanto Interreg -rahoitteinen Healfish-hanke tilasi Kala- ja vesitutkimus Oy:ltä keväällä 212 selvityksen Ingarskilanjoen taimenen vaelluspoikasten vaelluksesta ja vaellusmääristä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun meritaimenen vaelluspoikaspyynti toteutetaan savisameassa eteläsuomalaisessa joessa. Aiempia kokemuksia tai tietoutta taimenenpoikasten vaelluksesta joesta mereen ei eteläsuomalasista savisameista joista ole. 2. Menetelmä Selvitys toteutettiin pyörivällä ruuvipyydyksellä (rotary screw trap) eli vaelluspoikasruuvilla (smolttiruuvi) (kuva 1). Smolttiruuvi sijoitettiin Ingarskilanjoen alimman kosken Strandinkosken alaosaan paikkaan, jossa virta keskittyy. Kuva 1. Smolttiruuvi Ingarskilanjoen alaosassa. Smolttiruuvi asetettiin pyyntiin , jolloin veden lämpötila oli 2,6 o C. (liite 1). Ruuvi oli pyynnissä kaikkiaan 19 päivää. Pyynnin aikana veden lämpötila oli korkeimmillaan 9,1 o C. Vedenkorkeus mitattiin jokeen asennetusta mitta-asteikosta. Sameus mitattiin YSI 6-mittarilla. Ruuvi koettiin kerran päivässä. Taimenet kuljetettiin maihin saavissa, jossa ne nukutettiin käsittelyä varten. Taimenista mitattiin pituus ja paino. Niistä otettiin lisäksi suomunäyte iänmääritystä varten sekä pala peräevän päästä geneettisiin tutkimuksiin. Taimenien alkuperä (luonnon kudusta tai istutuksista peräisin) määritettiin rasvaevän olemassaolon sekä kalan ulkoisen habituksen perusteella. Eri alkuperää olevien taimenien erottaminen toisistaan oli selkeää (kuva 2). 2

5 Kuva 2. Yllä luonnon kudusta peräisin oleva ehjäeväinen taimen, alla taimenen vaelluspoikasistukas. Istukkaalla on kuluneet evät, rasvaevä on leikattu ja kala on lisäksi selkeästi hopeoitunut. Muista kalalajeista laskettiin yksilömäärät ja ne vapautettiin ruuvin alapuolelle koennan yhteydessä. Poikkeuksena olivat hauet, joista osa tapettiin ja niiden käyttämä ravinto selvitettiin. Taimenen ikämääritykset teki Kala- ja vesitutkimus Oy:n tutkija Jouni Kervinen. 3

6 3. Tulokset 3.1. Kokonaissaalis Vaelluspoikasruuvin pyynnissäoloaikana siihen ui kaikkiaan 14 eri kalalajia ja kalaa (taulukko 1). Runsain saalislaji oli särki. Myös kolmipiikkejä ja kuoreita tuli runsaasti. Päivittäiset saaliit lajeittain on esitetty liitteessä 2. Kalojen lisäksi ruuviin ui sammakoita. Nahkiaisista yhdeksän oli aikuisia kuteneita yksilöitä ja neljä luultavasti merivaellukselle lähteviä nahkiaisen toukkia eli likomatoja. Taulukko 1. Eri kalalajien kokonaissaaliit Ingarskilanjoessa vuonna 212. Laji yksilöä taimen, luonnon 3 taimen, vaelluspoikasistukas 1 taimen, aikuinen 1 ahven 29 hauki 17 kiiski 1 kolmipiikki 4 7 kymmenpiikki 43 kuore lahna 4 likomato 4 nahkiainen 12 salakka 195 suutari 2 särki säyne 259 vimpa 52 Yhteensä

7 3.2. Kalojen vaelluksen ajoittuminen Taimenia saatiin saaliiksi kaikkiaan 32 yksilöä, joista luonnonkudusta peräisin olevia taimenen vaelluspoikasia oli 3 yksilöä. Lisäksi tuli yksi tehdystä vaelluspoikasistutuksesta peräisin oleva taimen sekä yksi aikuinen taimen. Ensimmäinen taimenen vaelluspoikanen saatiin 14.4., jolloin ruuvi oli ollut pyynnissä kolme päivän (kuva 3). Taimenen vaellushuippu oli veden lämpötilan ollessa seitsemän astetta. Ennen vaellushuippua vesi kävi korkealla runsaasta vesisateesta johtuen. taimen, luonnon vesi, C 1 vedenkorkeus taimen, yks vesi, C / vedenkorkeus 1 1 Kuva 3. Taimenen vaelluspoikasmäärät Ingarskilanjoessa vuonna 212. Vedenkorkeuden mittaasteikko suhteellinen. Muiden kalalajien esiintyminen saaliissa, nahkiaista lukuun ottamatta, johtunee siitä, että ne vaeltavat merestä jokeen tai jokisuuhun kudulle. Hauki nousee luultavasti myös syömään joen alaosaan. Kuvassa 4 on esitetty kolmipiikin, särjen ja säyneen esiintyminen ruuvisaaliissa. Säynesaaliit olivat runsaimmillaan ja särkisaaliit myöhäisemmin Ruuvin pyynnissäoloaikana kovimman tulvan aikaan ruuvista tuli vain vähän kaloja. Varsinkin kolmipiikkisaaliissa on havaittavissa selvä lasku tulvan aikana. Luultavasti veden runsas samentuminen yhdessä voimakkaan virtauksen kanssa aiheutti sen, ettei kaloja juurikaan uinut tuolloin ruuviin. 5

8 kolmipiikki, yks kolmipiikki vesi, C vedenkorkeus vesi, C / vedenkorkeus 35 särki vesi, C vedenkorkeus 1 särki, yks vesi, C / vedenkorkeus 16 säyne vesi, C vedenkorkeus 1 säyne, yks vesi, C / vedenkorkeus Kuva 4. Kolmipiikin, särjen ja säyneen esiintymisen ajoittuminen Ingarskilanjoen smolttiruuvissa vuonna

9 Säynesaaliiden ollessa suurimmillaan niiden keskipaino oli noin 1,5 kiloa. Tällöin ruuvin koentasumppu oli lähes täynnä kalaa ja esityhjennys tehtiin käsin (kuva 5). Vaikka koentasumpussa oli runsaasti kaloja, saadut taimenet olivat hyväkuntoisia, sillä vesi oli viileää ja hapekasta. Kuva 5. Säynesaalista Ingarskilanjoella vuonna Vaelluspoikasruuvin pyydystettävyys ja taimenen kokonaisvaellusarvio Vaelluspoikasruuvi kattoi vain osan joen vesipatsaasta ja poikkileikkauksesta. Ruuvin pyydystettävyyttä testattiin kahteen otteeseen eri veden korkeuksilla. Mandariineja laskettiin jokeen noin 2 m etäisyydeltä pyydyksestä ylävirran suuntaan ja niiden ajautumista pyydykseen seurattiin. Kirjallisuuden perusteella, taimenen poikasten vaellus joessa tapahtuu pinnan tuntumassa pyrstö kohti alavirtaa. Mandariinit kelluvat pinnan tuntumassa lähes samassa syvyydessä kuin taimenen vaellus tapahtuu. Koe toteutettiin kahteen kertaan molemmilla kerroilla. Pyydystettävyyskokeiden perusteella ruuviin ajautui keskimäärin 22 % mandariineista (taulukko 2, kuva 6). Hajonta oli eri vapautuserien välillä suhteellisen pientä. Taulukko 2. Pyydystettävyyskokeiden tulokset. Pvm vedenkorkeus mandariineja, kpl ruuviin pyydystettävyys , % , % , % , % Yhteensä % 7

10 Kuva 6. Ruuvin koentasumppuun ajautuneita mandariineja. Taimenen vaellushuippuna merkittiin kahdeksan taimenta eväleikkaamalla peräevästä pala. Merkityt taimenet kuljetettiin noin 2 m etäisyydelle ylävirtaan, jossa ne vapautettiin. Seuraavana päivänä ruuvista saatiin kaksi merkittyä taimenta eli pyydystettävyys oli 25 %, eli samaa luokaa kuin mandariineilla. Pyydystettävyyttä (n. 2 %) voidaan pitää suhteellisen luotettavana kokonaisarvion laskemiseen. Vaelluspoikaspyynnin perusteella vaelsi Ingarskilajoesta merelle arviolta taimenen luonnonkudusta peräisin olevaa poikasta (taulukko 3). Taulukko 3. Taimenen kokonaisvaellusarvio eri pyydystettävyyksillä smolttiruuvin pyynnissäoloaikana Ingarskilanjoella vuonna 212. taimenen kokonaismäärä pyydystettävyys kokonaisvaellusarvio 3 27 % % % % 176 8

11 3.4. Taimenien ikä ja pituus Suurin osa (9 %) ikämääritetyistä taimenen luonnonkudusta peräisin olevista vaelluspoikasista oli 3-vuotiaita (taulukko 4). Taulukko 4. Taimenen vaelluspoikasien ikäjakauma Ingarskilanjoessa vuonna v 4-v yhteensä yksilöä %-osuus 9 % 1 % 1 % Pienin vaelluspoikanen oli 17 mm ja pisin 24 mm (kuva 7). Enemmistö poikasista oli 2 mm pituisia. yksilöä pituusluokka Kuva 7. Taimenen vaelluspoikasten pituusjakauma Ingarskilanjoessa vuonna

12 3.5. Hauen ravinto vaelluspoikaspyynnin aikana Haukia tuli pyydykseen kaikkiaan 17 yksilöä, joista 14 yksilön vatsan sisältö tutkittiin. Taimenien vaelluspoikasia istutettiin Ingarskilanjoen alimman kosken alapuolelle kaikkiaan kappaletta (taulukko 5). Taulukko 5. Ingarskilajoen alaosaan istutettujen taimenen vaelluspoikasten määrät sekä istutusajankohta vuonna 212. Pvm istutusmäärä Yhteensä Seitsemän tutkituista hauista (5 %) oli käyttänyt ravinnokseen taimenen vaelluspoikasistukkaita (kuva 8). Kaikkiaan syötyjä istukkaita löytyi 1 kappaletta. Syötyjen taimenien alkuperän tunnistus ei tuottanut ongelmia, vaikka osa istukkaista oli sulanut hauen suolistossa. Yhtään taimenen luonnonpoikasta ei havaittu haukien vatsoista. Muita hauen vatsoista havaittuja lajeja olivat: särki, lahna, sorva sekä silakka. Kuva 8. Kaksi taimenen vaelluspoikasistukasta, jotka hauki oli syönyt. 1

13 4. Pohdiskelua Vaelluspoikaspyynti toteutettiin Ingarskilanjoessa ensimmäistä kertaa vuonna 212. Taimenen kokonaisvaellusmääräksi pyynnin aikana arvioitiin luonnon poikasta. Ingarskilanjoesta jäidenlähtö tapahtui pari viikkoa ennen pyynnin aloittamista ja joki oli tulvinut jo kertaalleen. On mahdollista, että mereen vaelsi taimenia jo ennen pyynnin aloittamista. Veden lämpötila oli kuitenkin alhainen pyynnin alkaessa, eikä taimenia saatu saaliiksi. Taimenen saaliit kasvoivat tasaisesti ja taimenen vaelluksessa oli selvä huippu. Tämän tutkimuksen perusteella näyttääkin siltä, että taimenet eivät Etelä-Suomessa vaeltaisikaan mereen heti jäiden lähdettyä, vaan vaellus tapahtuisi vasta kun jokiveden lämpötila on kohonnut noin seitsemään asteeseen. Vuoden 212 pyynnin antamien tietojen perusteella vaikuttaisi siltä, että taimenen vaelluspoikasistutukset tehdään liian aikaisin ja liian kylmään veteen. Istutuksia kannattaisi myöhäistää senkin vuoksi, että hauilla on luonnon taimenen vaelluksen aikaan runsaasti muutakin kalaa syötävänä jokisuussa mm. särkiä ja kuoreita. Lisäksi toteutettaessa istutukset taimenen potentiaalisena vaellusajankohtana, istutukset toimisivat kenties myös suojaparvena luonnon taimenille. Mikäli istutuksia halutaan vielä jatkossa tehdä, tulisi harkita myös istutusten kohdentamista jokeen. Tällöin saataisiin lisätietoa vaelluspoikasruuvin pyydystettävyydestä, sekä taimenen vaelluspoikasistukkaiden käyttäytymisestä joessa sekä vaelluksen ajoittumisesta. Pyynti lopetettiin , kun veden virtaus ruuvin pyyntipaikalla oli heikentynyt, eikä se riittänyt pyörittämään vaelluspoikasruuvin rumpua. Päivää ennen pyynnin lopettamista saaliiksi tuli kaksi taimenta, joten on mahdollista, että vaelluspoikasia vaelsi mereen vielä pyynnin jälkeen. Ruuvi antoi mielenkiintoista tietoa myös muista lajeista ja niiden esiintymisestä joen alaosassa, esimerkiksi nahkiaisen poikasten vaellusajankohdasta. Ingarskilanjoen alaosassa esiintyy siikaa. Mikäli pyyntiä olisi voitu jatkaa, olisi todennäköisesti saatu saaliiksi myös siian poikasia. Kaiken kaikkiaan vaelluspoikasruuvi toimi hyvin vaikeissa alati muuttuvissa vedenkorkeuksissa ja olosuhteissa. Roskaisuus ei ollut ongelmana vuonna 212, mihin osaltaan vaikutti se, että joki oli tulvinut jo kertaalleen ennen pyynnin aloittamista. Pyydystettävyys Ingarskilanjoessa, noin 2 %, oli hyvä luotettavan kokonaisvaelluspoikasmäärän laskemiseen. Jotta vaelluspoikasruuvin pyyntiä voitaisiin tehdä vastaisuudessa pidempään, tulisi joen virtausta keskittää vielä enemmän, joko muutamaa isoa kiveä siirtämällä tai keinotekoisilla virtaa ohjaavilla rakenteilla. 11

14 LIITE 1. Veden lämpötila, vedenkorkeus ja sameus Ingarskilanjoessa vaelluspoikaspyynnin aikana vuonna 212. pvm vesi, C vedenkorkeus, cm sameus, NTU ,6 7, ,1 7, ,8 8, ,9 8, ,8 7, ,8 7, , 6, ,4 5, ,7 5, ,3 9, ,2 7, ,9 6, ,9 5, ,7 5, ,1 5, ,3 5, , 5, ,1 4, ,9 3,6 -

15 LIITE 2. Päivittäiset kappalemääräiset kalasaaliit lajeittain Ingarskilanjoen vaelluspoikasruuvilla vuonna 212. pvm taimen, luonnon taimen, aikuinen ahven hauki kiiski taimen, vaelluspoikasistukas kymmenpiikki kolmipiikki kuore lahna nahkiainen salakka suutari särki säyne vimpa kaikki yhteensä Yhteensä