Turvallisuutta yli rajojen

Transkriptio

1 2/2006 Turvallisuutta yli rajojen Miten tällainen toimintaympäristön muutos, heijastuu teollisten turvallisuus- ja luotettavuusasioiden hallintaan? Viranomaistoiminnan näkökulmasta katsoen toimintakenttä laajenee entisestään. Perinteiset toimintamallit, joissa viranomaiset ovat vastuussa lähinnä kansallisten rajojen sisällä tapahtuvista asioista, eivät ole enää viime aikoinakaan riittäneet. Näkökulman on kuitenkin oltava laajempi; muutakin kuin pelkkä EU. Esimerkiksi Venäjä ja Kiina ovat yhä tärkeämpiä teollisia markkina-alueita, katsottiinpa asiaa ulkomaan kaupan tai yritysten kansainvälistymisen näkökulmasta. Talouden globalisaatio ja kansainvälistyminen kytkeytyvät monin tavoin turvallisuuden hallintaan ja markkinoiden toimivuuden varmistamiseen. Tuotemarkkinat ovat kansainvälistyneet kiihtyvällä vauhdilla jo muutaman vuosikymmenen ajan. Tuotevaatimusten yhdenmukaistaminen joko kansainvälisin valtiosopimuksin tai vapaaehtoisen standardisointityön muodossa on ollut keskeinen kansainvälistymistä edistävä tekijä. Tuotantojärjestelmien ja palvelujen kansainvälistyminen on sen sijaan ollut tuotemarkkinoita kapeampaa ja nuorempaa. Se on monelta osin edennyt käsi kädessä modernin tieto- ja viestintätekniikan maailmanlaajuistumisen kanssa. Yleistrendinä on, että turvallisuusriskit yhä vähemmän noudattavat valtioiden tai maanosien rajoja. TURVATEKNIIKAN KESKUS Mitkä sitten ovat tyypillisiä asioita, joissa turvallisuusviranomaisen tulisi olla mukana? Yritysten ja muiden markkinatoimijoiden vastuu ja roolihan ovat joka tapauksessa keskeisiä myös tulevaisuudessa. Jos katsomme välittömästi Suomen rajojen lähellä olevia markkinoita, nousee tärkeäksi tietojen vaihto turvallisuuskriittisistä kohteista. Pidemmällä aikavälillä tähän voi liittyä myös lainsäädäntöjen ja teollisten käytäntöjen yhdenmukaistaminen. Mitä enemmän turvallisuustietoa on, sitä paremmin vahinkotilanteisiin voidaan varautua. Esimerkiksi viimekesäiset Venäjän metsäpalot seurausvaikutuksineen kuvastavat tällaisen yhteistyön tärkeyttä. Viranomaisyhteistyö ja tietojen vaihto on tärkeää myös Kiinan kaltaisen markkina-alueen kannalta. On selvää, että tämä edesauttaa tuoteturvallisuutemme hallintaa. Onhan Kiina noussut jo neljänneksi suurimmaksi tuontimaaksemme. Tuotantolaitosturvallisuutta edistävä viranomaisyhteistyö on uusi haaste. Sen merkitys on kasvanut nimenomaan globalisaation vuoksi tuotantoketjujen ulottuessa yli maanosien rajojen. Lainsäädännön ja muiden turvallisuusnormistojen tuntemus on lähtökohta globaalille yritystoiminnalle. Viranomaisyhteistyö voi parhaimmillaan edistää yritysten riskienhallintaa ja kestävää kilpailukykyä. Tämä yhteistyö luo osaltaan pohjaa myös sille, että turvallisuusvaatimukset eri alueilla lähestyvät toisiaan. Yritystason turvallisuuspolitiikat vaikuttavat tähän kehitykseen merkittävällä tavalla. Seppo Ahvenainen, ylijohtaja Turvatekniikan keskus TUKES-katsaus 2/2006

2 Kemikaalien teollisen käytön EU-valvontaviranomaiset Porvoossa Porvoon Haikossa järjestettiin EU:n Seveso-direktiivin toimivaltaisten viranomaisten (CCA) kokous. CCA-komitea (Committee of Competent Authorities) on toimielin, jonka tehtävänä on edistää direktiivin toimeenpanoa sekä kehittää suuronnettomuusvaarojen torjuntaa ja alan tutkimusta. Komitea koostuu jäsenmaiden toimivaltaisista viranomaisista. Porvoon kokoukseen osallistui noin 90 kokousvierasta EU:n jäsenmaista ja hakijamaista, ja mukana oli myös edustajia Norjasta, Islannista ja Kiinasta. kaistarkastukset, sisäiset ja ulkoiset pelastussuunnitelmat, turvallisuusselvitykset ja eräät maankäytön suunnittelua koskevat säännökset. Monet lainsäädännössämme olevat kemikaalien teollista käsittelyä koskevat velvoitteet perustuvat Seveso-direktiiviin, esimerkiksi määräai- TUKES-katsaus on Turvatekniikan keskuksen julkaisu teknisen turvallisuuden ja luotettavuuden ajankohtaisista asioista. Turvatekniikan keskus (TUKES) on viranomainen, jonka toimialoja ovat mm. kemikaali-, painelaite- ja sähköturvallisuus, pelastustoimen laitteet, CE-merkityt rakennustuotteet sekä mittaamisvälineet ja jalometallituotteet. TUKES-katsaus ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Tutustu myös TUKESin Internet-palveluun, Julkaisija: Turvatekniikan keskus PL 123, Helsinki, puhelin , faksi (09) Internet: Sähköposti: Päätoimittaja: Willy Toiviainen, Toimitussihteeri: Paula Kuusio Taitto: MacAD Oy, paino: Libris Oy, Helsinki ISSN TUKES-katsaus 2/2006 TURVATEKNIIKAN KESKUS

3 Porvoon kokouksessa tarkasteltiin direktiivin toimeenpanon tilannetta eri jäsenmaissa, keskusteltiin tulkinnoista sekä jäsenmaiden viranomaisten kokemuksista valvonnan toteutuksessa. Kokouksessa jäsenmaat hyväksyivät pari vuotta valmisteilla olleen ohjeen maankäytön suunnittelussa noudatettavista periaatteista. Ohjetta täydennetään myöhemmin hyviä toteutustapoja esittelevillä ratkaisuilla sekä tietopankilla, jonka avulla on mahdollista selvittää, mitä onnettomuustapauksia kussakin laitoksessa tulisi maankäytön suunnittelumielessä tarkastella. Komissio esitteli kokouksessa ylläpitämänsä onnettomuustietorekisteriä MARSia. Jäsenmaiden viranomaiset toimittavat rekisteriin tiedot maassaan tapahtuneista suuronnettomuuksista. Rekisteritietojen mukaan Euroopassa tapahtuu kemikaalien käsittelyyn liittyviä suuronnettomuuksia vuosittain kolme tapausta tuhatta laitosta kohden. paan yhteistyöhön verkottuneeseen toimintaan yritysten, viranomaisten, tutkijoiden ja muiden osapuolten välillä. Turvallisuus nähtiin tuloksena usean toimijan onnistuneesta yhteistyöstä. Kehityshaasteena nähtiin esimerkiksi lainsäädännön vaatimusten kohdentaminen paremmin kokonaisuuksiin, yksittäisten osien (tuotantolaitos) sijaan. Yhtenä yksittäisenä esteenä verkottumiselle nähtiin yhteisen kielen puuttuminen, esimerkiksi miten tiedot tuotantolaitoksista aiheutuvista riskeistä välitetään selkeästi sen ympäristön kaavoituksesta päättäville tahoille? Kokoukseen liittyi tehdasvierailu Neste Oilin tuotantolaitoksille, jossa osallistujat saivat tutustua jalostamoon sekä erityisesti rakenteilla olevan Diesel-yksikön turvallisuuden hallintaan. Kokouksen isännöinnistä ja käytännön järjestelyistä vastasivat Turvatekniikan keskus (TUKES) ja kauppa- ja teollisuusministeriö. Kokouksen yhteydessä järjestettiin asiantuntijaseminaari, jonka aiheena oli verkottunut turvallisuus. Seminaarin esitykset käsittelivät tuotanto-kuljetus-käyttö ketjuja sekä tutkimus- ja viranomaisyhteistyötä niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Esityksissä korostui suuri tarve laajem- Päivi Rantakoski TURVATEKNIIKAN KESKUS TUKES-katsaus 2/2006

4 Sähköasentajien työturvallisuudessa parantamisen varaa konkreettisia toimia sähköalan ammattilaisten työturvallisuuden parantamiseksi. Tutkimuksen keskeinen aineisto on julkaistu TUKES-julkaisuna 6/2006 ja se on luettavissa TUKESin Internet-sivuilla Tietopalvelut, TUKESjulkaisut. Tutkimuksen päätekijät olivat tutkijat Tuuli Tulonen, Johanna Pulkkinen ja Heidi Nousiainen. Rahoittajina toimivat Työsuojelurahasto, Sähköturvallisuuden edistämiskeskus STEK ry, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Turvatekniikan keskus sekä Tampereen teknillinen yliopisto. Rahoittajien edustajien lisäksi tutkimuksen ohjausryhmään kuuluivat Sähköalojen ammattiliitto ry:n, Sähköinsinööriliitto ry:n, Sähkö- ja teleurakoitsija STUL ry:n ja Energiateollisuus ry:n edustajat. Hanke oli osa valtakunnallista työtapaturmaohjelmaa. Harri Westerlund. Kuvassa TUKESin ylijohtaja Seppo Ahvenainen sekä Tampereen teknillisen yliopiston tutkijat Johanna Pulkkinen ja Tuuli Tulonen. Tampereen teknillisen yliopiston turvallisuustekniikan laitoksella on vuodesta 2003 tutkittu sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmia ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tutkimustulokset julkistettiin hotelli Linnassa järjestetyssä seminaarissa, johon oli kutsuttu sähköalalla ja sähköalan kanssa yhteistyössä työskentelevien organisaatioiden ja yritysten edustajia sekä viranomaisia. Tutkimuksessa oli kolme päävaihetta. Laajan kyselyn avulla selvitettiin sähköalan ammattilaisten näkemyksiä sähköalan suurimmista sähkötyöturvallisuusongelmista ja sähkötapaturmien taustalla olevista tekijöistä. Kysely koostui 42 kysymyksestä, ja siihen vastasi n. 540 sähköalojen ammattiliiton jäsentä. Kyselyssä esille nousseita asioita syvennettiin työpaikoilla tehdyissä ryhmähaastatteluissa, joita tehtiin 30 kpl. Tiedon keruun viimeisessä vaiheessa havainnoitiin paikan päällä ammattilaisten työskentelyä. Tutkimuksen aineisto kerättiin ja käsiteltiin kohderyhmittäin: energia-ala, teollisuus ja talotekniikka-ala. Jo kyselykierroksen ensimmäisten vastausten perusteella voi tehdä merkittäviä johtopäätöksiä. Kysyttäessä sähköalan ammattilaisilta heille sat- tuneista tapaturmista ja niiden syistä nousi yleisimpinä esille: oli jännite, vaikka ei pitänyt olla jokin putosi, luiskahti tai osui vahingossa jännitteiseen osaan tekninen vika, kuten rikki, viallinen tai katkennut. Haastatteluissa näiden lisäksi nousivat esille: kiire huolimattomuus ohjeiden vastainen toiminta. Tutkimuksen kuluessa ilmeni, että sähköasentajat joutuvat tekemään usein töitä jännitteisissä kohteissa, vaikka kohteen pitäisi olla jännitteetön. Syinä sähköt päällä työskentelyyn nähtiin muun muassa taloudelliset tekijät, kiire, asenteet ja painostus häiriöttömyyteen. Myös sähköalan ammattilaiset ovat sisäistäneet ajatuksen, että sähköjä ei aina voi ottaa pois. Tutkijat Johanna Pulkkinen ja Tuuli Tulonen esittelivät tilaisuudessa laajalti tutkimusaineistoa ja sen johtopäätöksiä. Tilaisuudessa käyttivät puheenvuorot myös rahoittajien ja keskeisten sidosryhmien edustajat. Vilkkaassa yleisökeskustelussa toivottiin niin viranomaisilta kuin sähköalan yrityksiltä TUKES-katsaus 2/2006 TURVATEKNIIKAN KESKUS

5 Pienetkin painesäiliöt voivat olla vaarallisia Pienten painesäiliöiden onnettomuudet ovat viime vuosina lisääntyneet. Tällaisia laitteita ovat olleet paineelliset putkistot, pienet ilmasäiliöt ja kylmälaitteet. Usein näihin vaurioihin liittyy mahdollisuus henkilövahinkoihin, kuten esimerkiksi klooriputkiston vuotaessa uimahallissa tai pienen paineilmasäiliön räjähtäessä työpisteessä. Suuret painelaitteet voivat vikaantuessaan aiheuttaa enemmän vahinkoja kuin pienet, mutta toisaalta ne rakennetaan, varustellaan ja niistä huolehditaan pieniä paremmin. Satunnaiskäyttäjä ei tunne painelaitteiden riskejä, jolloin niiden sijoitukseen ei kiinnitetä huomiota, eikä laitteiden kunnossapidosta huolehdita. EU:n mukanaan tuoman, myös painelaitteita koskevan, vapaan liikkuvuuden myötä pienten painelaittei- den hinnat laskivat ja niitä hankittiin entistä enemmän myös kotikäyttöön. Erityisesti näin kävi pienten siirrettävien ilmasäiliöiden osalta. Kilpailun ja hinnanlaskun myötä markkinoille tuli myös laadultaan kyseenalaisia laitteita, joissa rakenteellista turvallisuutta oli heikennetty lisäämällä käyttäjän vastuuta käytönaikaisesta kunnossapidosta. Käyttöohjeissa saattoi olla vaatimuksia vuosittain tehtävistä paksuusmittauksista. Nämä mittaukset tulisivat todennäköisesti laitteen hankintahintaa kalliimmiksi. Tyypillisimmät ongelmat pienissä painelaitteissa liittyvät hitsaukseen. Hitsausvirheet, yleensä vajaa hitsi, heikentävät rakenteen kestävyyttä ja voivat nopeuttaa syöpymistä. Kuvassa 1 on tyypillinen pienen painesäiliön hitsisauma. Säiliö on hitsautunut vain pinnasta ja se on revennyt normaalin käytön aikana. Käyttäjän kannalta tilanne on ongelmallinen. Silmämääräisesti vikoja on vaikea havaita, eikä käyttäjällä ole tarkempaan tarkastamiseen riittävää osaamista. Käyttäjä voikin parhaiten parantaa turvallisuutta panostamalla painelaitteen hankintaan ja varmistautumalla valmistajan ja toimittajan luotettavuudesta ja osaamisesta. Pienten ilmasäiliöiden osalta on huolehdittava turvallisesta sijoituksesta ja kunnossapidosta. Ahtaissa sisätiloissa saattaa räjähdyspaine rikkoa rakenteita ja aiheuttaa heitteiden tai paineen vuoksi henkilövahinkoja. Ylipaine vaikuttaa ihmiseen ja rakenteisiin seuraavalla tavalla. Ylipaine (bar) Vaikutus ihmiseen tai rakenteisiin 0,04 Ikkunat rikkoutuvat ja sirpaleet voivat tunkeutua ihoon 0,35 Korvan tärykalvo voi vaurioitua 0,7 Rakennukset tuhoutuvat 1,0 Keuhkot voivat vaurioitua Kuva 1. Esimerkki kylmäainesäiliön hitsaussaumasta TURVATEKNIIKAN KESKUS TUKES-katsaus 2/2006

6 Rikkoutuvasta säiliöstä irtoavat heitteet tai ikkunoiden tai seinien kappaleet aiheuttavat vielä painettakin suuremman vaaran. Pienten säiliöiden turvallisuutta heikentää erityisesti säiliöihin kertyvä kosteus. Usein vedenpoistoa ei tehdä tai poistoputki tukkeutuu, jolloin säiliö voi nopeastikin syöpyä. Kuvassa 2 on esimerkki säiliöstä, joka on räjähtänyt käytön aikana pohjan syöpymisen seurauksena. Räjähdysten lisäksi painelaitteiden vuodot aiheuttavat vaaratilanteita. Jos sisältö on vaarallista tai tukahduttavaa (kylmäaineet), on sijoituksen turvallisuudesta huolehdittava. Yhtä tärkeää on, että henkilökunta on selvillä toiminnasta onnettomuustilanteissa. Kaupoissa räjähtäneet tai vuotaneet kylmäainesäiliöt ovat aiheuttaneet useita vaaratilanteita ja johtaneet kauppojen evakuoimiseen. Kuva 2. Räjähtänyt ilmasäiliö. Paine räjähdyshetkellä n. 7 bar. Pientenkin painesäiliöiden osalta on varmistettava painelaitteiden turvallisuus. Tämän varmistaminen on omistajan ja haltijan velvollisuus. On tiedostettava, että painelaitteissa sisältö, paine tai lämpötila voivat aiheuttaa turvallisuusriskejä. Ohessa muutamia asioita, joista tulisi huolehtia turvallisuuden varmistamiseksi: hanki tarkoitukseen sopiva painelaite hanki painelaite, jonka valmistuksen laadusta voit vakuuttua varmista, että saat riittävät käyttöohjeet ja opastuksen sijoita painelaite turvallisesti huolehdi painelaitteen ja sen varusteiden kunnossapidosta varmistaudu käyttäjien ja muun henkilökunnan osaamisesta laadi ohjeet poikkeamatilanteiden varalle. TUKES-opas Painelaitteiden kunnossapito antaa ohjeita painelaitteiden hankinnasta, sijoituksesta, käytöstä ja kunnossapidosta. Opas löytyy osoitteesta Tietopalvelut, Esitteet ja oppaat, ja sitä voi myös tilata osoitteesta julkaisutilaukset@tukes.fi. Jorma Partanen, jorma.partanen@tukes.fi Kuva 3. Syöpymää säiliön pohjan alueella. TUKES-katsaus 2/2006 TURVATEKNIIKAN KESKUS

7 Painelaiterekisterin sähköinen tiedonsiirto tehostaa turvallisuusvalvontaa TUKESissa on otettu käyttöön Fujitsu Services Oy:n tekemä painelaiterekisterin sähköinen tiedonsiirtojärjestelmä. Sähköistä tiedonsiirtoa tarvitaan painelaitteiden rekisteröinti- ja tarkastustietojen lähettämiseen tarkastuslaitosten tietojärjestelmistä TU- KESin painelaiterekisteriin. Sähköinen tiedonsiirto tehostaa rekisteröitävien painelaitteiden turvallisuusvalvontaa ja saattaa sen nykyajan vaatimusten mukaiseksi. tun TUKES-ohjeen P rekisteröinti- ja tarkastustietolomakkeisiin. Sähköinen tiedonsiirto sisältää tietojen oikeellisuuden varmentamismenettelyitä, jotka edellyttävät huolellisuutta rekisteröinti- ja tarkastustietojen täyttämisessä. Painelaiterekisterin sähköinen tiedonsiirto ei vaadi tarkastuslaitoksilta erityisiä toimenpiteitä, sillä se hyödyntää tarkastuslaitosten käytössä olevia tie- tojärjestelmiä. Sähköinen tiedonsiirto käynnistyi aluksi Polartest Oy:n kanssa. Inspecta Oy tulee mukaan sähköiseen tiedonsiirtoon, kun sen uusi tietojärjestelmä valmistuu. Johanna Soppela, Rekisteröitävät painelaitteet ovat käyttöarvoiltaan vaativimpia painesäiliöitä, kattiloita ja kuljetettavia painelaitteita. Käytössä on yhteensä n rekisteröitävää painelaitetta. Niille tehdään vuosittain n lakisääteistä määräaikaistarkastusta. Työkanta Palomuuri ja Internet Puskuri Painelaiterekisteri Tarkastuslaitos Painelaitteiden sähköinen tiedonsiirto perustuu painelaiterekisteristä anne- Kuva 1. Peruskuvaus järjestelmästä. Uusi palovaroitinstandardi julkaistu Eurooppalainen palovaroitinstandardi SFS-EN on vahvistettu Suomessa ja sen soveltaminen harmonisoituna standardina on alkanut Standardi on julkaistu myös suomeksi ja sen siirtymäaika päättyy SFS-EN on valmisteltu rakennustuotedirektiivin pohjalta ja se sisältää ZA-liitteen, missä luetellaan ne standardin kohdat, jotka ovat pakollisia. Vaatimustenmukaisuuden osoittaminen edellyttää ilmoitetun laitoksen antamaa vaatimustenmukaisuustodistusta. Standardissa on eräitä uusia testejä, mutta oleellisimmat testit eli savuherkkyystesti, hälytysäänen voimakkuustesti sekä äänitaajuustesti ja näiden ominaisuuksien hyväksymisrajat tulevat säilymään ennallaan. Sisäasiainministeriön (SM) pelastusosastolla valmistellaan parhaillaan palovaroitinasetusta. Asetuksen päätavoitteena on varmistaa henkilöturvallisuuden säilyminen tiloissa, jotka on suojattu palovaroittimilla. Asetuk- TURVATEKNIIKAN KESKUS sessa viitataan harmonisoituun palovaroitinstandardiin SFS-EN ja asetuksessa tullaan antamaan toimintavaatimuksia palovaroittimille sekä vaatimuksia niiden hankinnasta, sijoittamisesta ja kunnossapidosta. Asetusehdotuksen mukaan asunnon jokainen käyttökerros tulee varustaa vähintään yhdellä palovaroittimella, kuten tähänkin asti, sekä lisävaatimuksena vähintään 1 palovaroitin jokaista alkavaa 60 m 2 kohden/kerros. Tällä vaatimuksella pyritään nopeuttamaan tulipalon havaitsemista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja lisäksi pyritään kasvattamaan vähintään yhden toimivan palovaroittimen todennäköisyyttä hätätilanteessa. Palovaroittimien myyntimäärät Kahdeksan vuoden aikana on Suomessa myyty n. 4,2 milj. palovaroitinta. Taulukossa on esitetty myyntimäärät vuosina : kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl Optisten varoittimien osuus on noussut viime vuonna 13 %:iin, kun se toissa vuonna oli 7 % ja muutama vuosi sitten vain 1 %. Risto Raitio, risto.raitio@tukes.fi TUKES-katsaus 2/2006

8 Vaatimusten vastaisia vesimittareita käytössä TUKES on selvittänyt vesihuoltolaitoksille lähetetyllä kyselyllä käytössä olevien vesimittareiden vaatimustenmukaisuutta. Suomessa on käytössä arviolta vesimittaria, joista 15 % eli n tavallisessa omakotitalossa käytössä olevista mittareista on vaatimusten vastaisia. Säädösten vastaisten mittareiden käytön yleisin syy on tietämättömyys. Erityisesti pienet vesiosuuskunnat ja pienet kunnalliset laitokset eivät ole tietoisia vakauslain vaatimuksista. Lisäksi vesihuoltolaitoksilla on resurssipula; määrärahoja tai henkilöstöä ei ole riittävästi säädöstenvastaisten mittareiden poistamiseen. Selvityksessä TUKES kokeili valvontakeinona asiakirjavalvontaa. Kokemuksien perusteella se on kustannustehokas tapa kerätä tietoa laajalta valvontakentältä, mikäli ajan tasalla olevat yhteystiedot ovat helposti saatavilla. Jatkuvassa käytössä sen teho kuitenkin laskee vastausinnon laantuessa. TUKES-julkaisu 5/2006 Käytössä olevien vesimittareiden vaatimustenmukaisuus Kokemuksia asiakirjavalvonnasta on saatavilla verkkoversiona osoitteesta tietopalvelut, TUKES-julkaisut. Seppo Simonen, seppo.simonen@tukes.fi TUKES-katsaus 2/2006 TURVATEKNIIKAN KESKUS

9 VARO-katsaus 2005 Onnettomuustietojen kerääminen on osa TUKESin valvontatoimintaa. Tietoja hyödynnetään valvonnan, viestinnän ja kehitys- ja tutkimustoiminnan kohdentamisessa sekä koulutuksen, riskienhallinnan ja onnettomuustutkinnan suunnittelussa. Tilastoaineiston avulla saadaan tietoa teknisen turvallisuuden tasosta ja kehittymisestä. Vuonna 2005 rekisteröitiin 286 onnettomuutta ja 67 vaaratilannetta. Onnettomuusmäärät ovat laskeneet jo kolmena peräkkäisenä vuotena. Onnettomuuksissa kuoli 20 henkilöä. Sähköpaloissa menehtyi 17 henkilöä, sähkötapaturmassa kuoli 1, painelaiteräjähdyksessä 1 sekä ilotulitteen aiheuttamassa tulipalossa 1 henkilö. Loukkaantuneiden määrä, 156, pysyttelee samoissa lukemissa kuin edellisvuosina. Muu/ei tiedossa; 50; 17% Liikenne; 5; 2% Julkiset tilat; 27; 9% Rakennustyömaat; 3; 1% Kaivokset; 51; 18% Onnettomuuksien jakautuminen onnettomuuspaikoittain Varastoalueet, jakeluasemat; 11; 4% Teollisuus; 68; 24% Kotitaloudet 71; 25% n=286 Suurin onnettomuusryhmä oli kemikaalionnettomuudet, 82 kpl. 18 tapahtui TUKESin luvilla toimivissa valvontakohteissa ja 64 muissa kohteissa. Tavallisin onnettomuustyyppi olivat erilaiset vaarallisen kemikaalin vuototapaukset. Onnettomuuksista 11 luokiteltiin vakaviksi. Määrä on laskenut jo kahtena peräkkäisenä vuotena, myös vakaviksi luokitellut onnettomuudet vähenivät selvästi. TUKESin valvontakohteissa sattuneissa onnettomuuksissa ei menehtynyt eikä loukkaantunut kukaan. Painelaiteonnettomuuksien määrä nousi jonkin verran edellisvuodesta, ollen nyt 26. Kymmenen vuoden aikajänteellä painelaiteonnettomuudet näyttäisivät lisääntyneen. Rekisteröimättömien painelaitteiden osuus onnettomuuksissa on viime vuosina lisääntynyt. Putkistojen osuus on myös ollut kasvussa, tosin putkistovaurioista suurin osa luokiteltiin vaaratilanteiksi, eivätkä ne näy onnettomuustilastossa. Yksi kuolemaan johtanut onnettomuus sattui rengasautoklaavin räjähdyksessä. Teollisuuden onnettomuudet toimialoittain (Sähkötapaturmat ei ole mukana kuvassa) TURVATEKNIIKAN KESKUS Sähkötapaturmien määrä pysyi lähes ennallaan, mutta kuolemaan johtaneita onnettomuuksia tapahtui vain yksi aikaisempien vuosien noin 3-4 tapahtuman sijaan. Sähköalan ammattilaisten tapaturmat ovat vähentyneet pitkällä aikavälillä, mutta heille sattuvat onnettomuudet ovat usein vakavia. Vakavassa hissitapaturmassa loukkaantui 1 henkilö. Sähköpalojen osalta tilastointia on viime vuosina tarkennettu. Tämä näkyy siten, että TUKES-katsaus 2/2006

10 havaittujen sähköpalokuolemien luvut ovat nyt suurempia. Ilotulitteiden ja omatekoisten pommien aiheuttamia onnettomuuksia rekisteröitiin 49. Näistä 36 aiheutti vammautumisia. Ilotulitteista syttyneitä tulipaloja kirjattiin 13, joista yhdessä menehtyi 1 henkilö. Samassa palossa loukkaantui 2 muuta henkilöä. Nestekaasuonnettomuuksia rekisteröitiin 10. Kaivosonnettomuuksissa loukkaantui 51 henkilöä. Maakaasuun liittyviä onnettomuuksia, samoin kuin räjähdeonnettomuuksia kirjattiin molempia 3. Tarkemmat tiedot onnettomuuksista ja niiden syntyyn vaikuttaneista tekijöistä on raportoitu TUKES-julkaisussa 3/2006 Toimialan onnettomuudet Tietojen keruuta ja onnettomuustutkintaa kehitetään TUKESin vaurio- ja onnettomuusrekisterin (VARO) aineisto perustuu eri lähteistä saatuihin tietoihin. TUKESin valvomilla aloilla toimivat tietyt tahot ovat säädösten perusteella velvoitettuja ilmoittamaan toiminnassaan sattuneista vakavista onnettomuuksista. Ilmoitusvelvollisuus sisältyy mm. kemikaali-, painelaite-, räjähde-, kaivosja sähköturvallisuuslainsäädäntöön. Onnettomuustietoja saadaan myös muilta viranomaisilta, päivälehdistä ja sähköisen mediaseurannan sekä pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustietojärjestelmän kautta. Ilmoitusvelvollisuudesta ja aktiivisesta seurannasta huolimatta kaikki toimialalla sattuneet onnettomuudet eivät tule TUKESin tietoon. TUKES otti keväällä käyttöön toimialalla sattuneiden onnettomuuksien ilmoittamista varten uuden sähköisen lomakkeen, joka korvaa aiemmin käytetyt onnettomuusilmoituslomakkeet. Uusi lomake ohjaa tietojen syöttöä ohjekenttien avulla. Näin pyritään saamaan laadukkaampaa ja tarkempaa tietoa onnettomuuteen johtaneista tekijöistä ja onnettomuuksien estämisestä. TUKES tutkii toimialalla sattuneita onnettomuuksia, mikäli niissä on sattunut vakavia henkilövahinkoja, vahinkokustannukset ovat olleet merkittäviä, vaaralliseksi luokiteltua kemikaalia on vuotanut ympäristöön huomattava määrä, tai mikäli syiden selvittäminen katsotaan laitoksen teknisen turvallisuuden tai onnettomuuksien ehkäisemisen kannalta muuten tarpeelliseksi. TUKES uudistaa parhaillaan menettelyt tutkintaan ja tietojen keräämiseen ja hyödyntämiseen, jotta ne entistä paremmin vastaisivat asiakas- ja sidosryhmien tarpeita ja odotuksia. Jatkossa pyritään painottamaan oppimisen näkökulmaa tutkinnassa. Tutkinnan tulosten perusteella olisi pystyttävä määrittelemään toimenpiteitä, joilla vastaavat onnettomuudet ehkäistään tulevaisuudessa. Toiminnanharjoittajalle voidaan esittää velvoitteita, mutta myös TUKESin itsensä pitäisi esimerkiksi sisäisellä ja ulkoisella viestinnällä tai vaikkapa säädöskehittelytyön kautta voida vaikuttaa siihen, että vastaavia onnettomuuksia ei sattuisi. Onnettomuustietojen jalostaminen käyttökelpoiseksi työkaluksi turvallisuustyössä on haasteellinen tehtävä. Vaurio- ja onnettomuustietojen rekisteröinti: Turvallisuusinsinööri Kaisa Heinsalmi, kaisa.heinsalmi@tukes.fi Onnettomuustutkinnan kehittäminen: Projektipäällikkö Tarja Valvisto, tarja.valvisto@tukes.fi Yritykset ja monet muut tahot voivat osaltaan hyödyntää VARO-tietokannan julkista Internet-versiota (www. tukes.fi/varo) turvallisuusjärjestelmien kehittämisessä, turvallisuusasioiden koulutuksessa sekä tutkimustoiminnassa. Internet-versiosta voi hakea tietoja joko sanahaulla raporteista tai tietohaulla luokittelutiedoista. Mukana on ohje hakutoimintoja varten. 10 TUKES-katsaus 2/2006 TURVATEKNIIKAN KESKUS

11 Uusia TUKESlaisia: Tuuli Kunnas, turvallisuusinsinööri Pelastustoimen laitteet ja rakennustuotteet ryhmä. Hanna Mustonen, ylitarkastaja (EMC, RoHS- ja ATEX-direktiivit) sähkötuotteet ryhmä. Nimityksiä: Mirja Palmén on nimitetty Laitosvalvontayksikön prosessiturvallisuusryhmän ylitarkastajan virkaan. Uusia oppaita Nestekaasun turvallinen käyttö ja varastointi laitoksissa Oppaan kohderyhmänä on nestekaasua käyttävän laitoksen johto ja työntekijät ja erityisesti nestekaasun käytön valvojat. Opas on tarkoitettu myös pelastusviranomaisille ja kaasun toimittajille. Oppaassa korostetaan riskien hallintaa ja vaarojen arviointia. Dangerous Chemicals in Industry Vaaralliset kemikaalit teollisuudessa -oppaasta on tehty englanninkielinen versio, jonka tarkoituksena on esitellä suomalaisia käytäntöjä kansainvälisille viranomaisille. Kloorin käytön turvallisuus vesilaitoksissa Infolehtinen on suunnattu uimahalleille ja vesilaitoksille sekä pelastusviranomaisille. Ilmestyy marraskuussa: TUKES-opas: Sähkölaitteiden myynti ja maahantuonti. TUKES-opas: Kodin sähkölaitteistojen kunnossapito. TUKESin esitteet, oppaat ja julkaisut löydät TUKESin Internet-sivuilta Julkaisuja voi tilata tilauslomakkeella tai sähköpostitse osoitteesta: TURVATEKNIIKAN KESKUS TUKES-katsaus 2/

12 2 TUKES PALVELUKSESSASI Ylijohtaja Seppo Ahvenainen Sihteeri Agneta von Wetter-Rosenthal Johtaja Juha Karjalainen (tuki- ja kehityspalvelut) Tiedotus ja tietopalvelut Viestintäpäällikkö Willy Toiviainen Tiedottaja Paula Kuusio Tiedottaja Tarja Vänskä Informaatikko Riitta Viikari Tutkimus, kehitys ja laatu Laatupäällikkö Kirsi Levä Vaurio- ja onnettomuusseuranta Turvallisuusinsinööri Kaisa Heinsalmi LAITOSVALVONTA Johtaja Päivi Rantakoski Osastosihteeri Taria Loginov Vaaralliset kemikaalit Yli-insinööri Anne-Mari Lähde Paineelliset järjestelmät Yli-insinööri Markus Kauppinen Painelaitteet Ylitarkastaja Teuvo Blomberg Maakaasukohteet, tarkastuslaitokset Ylitarkastaja Urho Säkkinen Kaasulaitteet Turvallisuusinsinööri Seppo Huttunen Aerosolit Turvallisuusinsinööri Matti Turppo Räjähdetehtaat ja -varastot Ylitarkastaja Tor-Erik Ekberg Räjähteet, ilotulitteet Turvallisuusinsinööri Mikko Ojala Kaivokset Ylitarkastaja Pekka Heiskanen Vaarallisten aineiden kuljetuspakkaukset ja säiliöt yli-insinööri Harri Roudasmaa TUOTE- JA LAITTEISTOVALVONTA Johtaja Reijo Mattinen Osastosihteeri Seija Halvari Sähkötuotteet Yli-insinööri Hannu Mattila Sähkölaitteistot Yli-insinööri Harri Westerlund Sähköurakointi Ylitarkastaja Asko Saarela Hissit Ylitarkastaja Heikki Viitala Paloilmoitinlaitteistot Tekn. asiantuntija Hannu Nuolivirta Käsisammuttimet, pelastustoimen laitteet Ylitarkastaja Risto Raitio CE-merkityt rakennustuotteet Turvallisuusinsinööri Jukka Lepistö Mittaamisvälineet Yli-insinööri Tuomo Valkeapää Jalometallituotteet Ylitarkastaja Paula Ruotsalainen PL 123 (Lönnrotinkatu 37) HELSINKI puhelin , faksi (09) TUKES-katsaus 2/2006 TURVATEKNIIKAN KESKUS