Riskienhallinnalla. lisää tuottavuutta ja turvallisuutta 1/2007

Transkriptio

1 1/2007 Riskienhallinnalla lisää tuottavuutta ja turvallisuutta Riskiperusteinen turvallisuuden ja luotettavuuden kokonaishallinta on yksi TUKESin uuden strategian tärkeimmistä reitinvalinnoista. Kiteytettynä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki toimintamme kohdennetaan ja mitoitetaan sen perusteella, miten suuria turvallisuus- ja luotettavuusvaikutuksia siitä koituu yhteiskunnalle. Riskiperusteisuus ei ole sellaisenaan uutta TUKESin toiminnassa. Uutta on sen käytännön painoarvo esimerkiksi tuottavuushaasteita ratkaistaessa. Uutta on myös se, että toimintajärjestelmämme vaatii aiempaa systemaattisempaa tutkintaa ja virittämistä uusien vaatimusten mukaisesti. Valmiita ratkaisuja ei löydy kaupan hyllyltä. Tähänastinen toimintaprosessien sekä vaikuttavuusindikaattoreiden kehittämistyö antaa kuitenkin vankan pohjan jatkotyölle. Mitä ominaisuuksia riskiperusteinen toimintamalli pitää sisällään? Kaiken perustana on turvallisuus- ja luotettavuusriskin käsite, toisin sanoen riski on yhtä kuin tapahtuman seurausten vakavuus kertaa tapahtuman todennäköisyys. Tekniset tuotteet ja järjestelmät voidaan perinteisesti luokitella eri riskiluokkiin näiden kahden muuttujan avulla. Ääripäinä ovat korkeat riskit, jotka vaativat jatkuvia ehkäisytoimia sekä vähäiset riskit, joille riittää ajoittainen seuranta. Tämä luokittelu on luonteeltaan teknis-matemaattista, mutta esimerkiksi ns. hyväksyttävän riskin arvottamisessa joudutaan vääjäämättä poliittis-yhteiskunnalliseen pohdintaan. TURVATEKNIIKAN KESKUS Riskiperusteisessa toimintamallissa on olennaista, että ketju operatiivisesta turvallisuustyöstä yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, so. yhteiskunnan turvallisuuteen ja luotettavuuteen, on aukoton. TUKESin tapauksessa tässä ketjussa on monia tekijöitä: sääntelyn laatu, toimivaltuudet, taloudelliset reunaehdot, muiden viranomaisten toiminta, tarkastuslaitosten toiminta, yritysten toimintatavat sekä kansalaisten ja kuluttajien toimintatavat. Vaikka riskiperusteista toimintamalliamme ei voi ostaakaan valmiina, löytyy hyvien käytäntöjen aineksia toki paljonkin; esimerkiksi Britanniasta, USA:sta ja EU:n turvallisuussääntelystäkin. Viime mainitusta on esimerkkinä EU:n New Approach-sääntely. Sen uudistamisehdotuksessa on selkeästi kirjattu esimerkiksi markkinavalvonnan riskiperusteisuutta koskevat periaatteet. Riskiperusteinen toimintamalli itsessään vaatii jatkuvaa kehittämistyötä. Tätä korostaa se, että riskit ovat ajallisesti muuttuvia, ja että toimenpiteen ja vaikutuksen välinen aikajänne on tyypillisesti useita vuosia. TUKES ei voi yksin hyödyntää riskiperusteisuutta maksimaalisesti. Tähän tarvitaan myös muiden toimijoiden samansuuntaisia toimintatapoja! Myös lainsäädännön kehittäminen riskiperusteisuutta suosivaksi on tärkeää. Ylijohtaja Seppo Ahvenainen, TUKES TUKES-katsaus 1/2007

2 T I I V I S T E L M Ä T O I M I N T A K E R T O M U K S E S T A TUKESin vuosikatsaus 2006 TUKES valvoo ja edistää teknistä turvallisuutta ja luotettavuutta ihmisten ympäristön ja omaisuuden suojelemiseksi. Toiminnan tavoitteena on turvallinen ja teknisesti luotettava yhteiskunta, jossa toimintaedellytykset markkinoilla ovat tasapuoliset. Toimialojen turvallisuustasoa seurataan ja arvioidaan onnettomuustietojen, valvontahavaintojen sekä käyttäytymistä ja asenteita koskevien kyselyjen avulla. Toiminnan vaikuttavuuden arviointia ja mittaamista varten TUKESissa on kehitetty teknisen turvallisuuden indikaattorijärjestelmä, joka otetaan käyttöön vähitellen vuosina Vaikuttavuustavoitteet ovat seuraavat: Turvallisuusriskien hallinnan puutteista johtuvat henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahingot vähenevät TUKESin toimialoilla. Yritysten ja kansalaisten turvalliset toimintatavat paranevat. Tuotteiden, laitteistojen ja laitosten tekninen turvallisuus ja luotettavuus paranevat. Johdon katsaus Vuosi 2006 oli TUKESin toiminnassa maltillisen kasvun kautta. Henkilöstön määrä säilyi lähes ennallaan, mutta menot lisääntyivät yli 10 %, mikä johtui suurista kehitysprojekteista. Palvelujen kysyntää muokkasivat ensisijaisesti uudet säädösvelvoitteet ja tietyt toimintavuodelle ajoittuneet määräaikaisvelvoitteet; kuten kemikaalilaitosten turvallisuusselvitysten päivitykset. EU-puheenjohtajuuskausi vaati myös TUKESilta erityispanostuksia. Kulunut toimintavuosi oli tuloksiltaan hyvä ja keskeiset toiminnalliset tavoitteet saavutettiin. Toimialan turvallisuus- ja luotettavuustaso on kehittynyt pääasiassa tavoiteltuun suuntaan; suurimpana poikkeuksena on sähköpaloturvallisuus. TUKESin toiminnan poikkihallinnollisuus on yhä lisääntymässä. Vuonna 2006 vahvistuivat erityisesti sisäasiainministeriön sekä ympäristöministeriön tehtäväalueet. Edellisestä on esimerkkinä pelastustoimen laitteiden valvonta ja jälkimmäisestä sähkö- ja elektroniikkatuotteissa käytettävien vaarallisten aineiden valvonta (RoHSvalvonta). Uudet vastuualueet ovat lisänneet uuden osaamisen ja henkilöstön tarvetta. Tehtävien resurssointi on vaativa haaste, kun otetaan huomioon valtionhallinnon tuottavuusohjelma sekä supistuneet talousarviokehykset. Mikäli teknisen turvallisuuden ja luotettavuuden taso halutaan pitää yhteiskunnassamme aiemmalla uralla, on TUKESin talousarvioraameja voitava vahvistaa. Uudessa strategiassa lääkkeenä tuottavuuden lisäämiseen on korostetun riskiperusteinen toimintamalli. Tähän liittyvä toimintaprosessien virtaviivaistaminen sekä sähköisen toiminnan lisääminen ovat hyvässä vauhdissa. TUKES panostaa osaltaan siihen, että toimivat rahoitusratkaisut löydetään yhteistyössä ohjaavien ministeriöiden kanssa. Seppo Ahvenainen, ylijohtaja Porvoon Haikossa järjestettiin EU:n Seveso-direktiivin toimivaltaisten viranomaisten (CCA) kokous. TUKES-katsaus on Turvatekniikan keskuksen julkaisu teknisen turvallisuuden ja luotettavuuden ajankohtaisista asioista. Turvatekniikan keskus (TUKES) on viranomainen, jonka toimialoja ovat mm. kemikaali-, painelaite- ja sähköturvallisuus, pelastustoimen laitteet, CE-merkityt rakennustuotteet sekä mittaamisvälineet ja jalometallituotteet. TUKES-katsaus ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Tutustu myös TUKESin Internet-palveluun, Julkaisija: Turvatekniikan keskus PL 123, Helsinki, puhelin , faksi , Internet: sähköposti: etunimi.sukunimi@tukes.fi. Päätoimittaja Willy Toiviainen, toimitussihteeri Paula Kuusio. Valokuvat: Anna Peltonen, Lauri Mannermaa, Taitto: MacAD Oy, Paino Libris Oy, Helsinki ISSN TUKES-katsaus 1/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS

3 T I I V I S T E L M Ä T O I M I N T A K E R T O M U K S E S T A Toimialan onnettomuudet 2006 Vuonna 2006 TUKESin toimialoilla tapahtui neljä kuolemaan johtanutta tapaturmaa: kolme sähkötapaturmaa ja yksi nestekaasuonnettomuus. Lisäksi sähköpaloissa kuoli yhteensä 24 henkilöä. Sähköpalokuolemista puolet aiheutui käyttäjän omasta toiminnasta ja loput vikaantuneista laitteista. Liesi on edelleen yleisin sähköpalokuolemia aiheuttava sähkölaite. TUKES tutkii toimialalla sattuneita onnettomuuksia, jos niissä on sattunut vakavia henkilövahinkoja, vahinkokus- tannukset ovat olleet merkittäviä, tai jos vaaralliseksi luokiteltua kemikaalia on valunut ympäristöön huomattava määrä. Taulukko 1. TUKESin toimialalla sattuneissa onnettomuuksissa kuolleet Onnettomuusryhmä Sähkölaitteet ja -laitteistot Nestekaasu Vaaralliset kemikaalit Räjähteet Hissit Kaivokset Ilotulitteet, ilotulitepalot Painelaitteet Sähköpalot 9* 6* 10* 9* 25* 17* 24* Yhteensä *) Seurantaa tehostettu vuodesta 2003 alkaeen. Taulukko 2. TUKESin tietoon tulleet toimialalla sattuneet onnettomuudet vuosina Onnettomuusryhmä Vaaralliset kemikaalit, TUKESin valvontakohteet Vaaralliset kemikaalit, muut toimialan kohteet 1) Kaivokset 2) xx 3) Muut kaivoksissa sattuneet onnettomuudet 4) Sähkölaitteet ja -laitteistot Ilotulitteet, omatekoiset pommit ja räjähteet Painelaitteet Hissit Nestekaasu Aerosolit Räjähteet Maakaasu Vaarallisten aineiden kuljetus Muut Yhteensä TURVATEKNIIKAN KESKUS Lisäksi TUKES tutkii onnettomuuksia, joiden syyn selvittäminen katsotaan teknisen turvallisuuden tai onnettomuuksien ehkäisemisen kannalta tarpeelliseksi. Vuonna 2006 tutkijaryhmä asetettiin tutkimaan yhtä kuolemaan johtanutta sähkötapaturmaa. Vuoden aikana valmistui kolme onnettomuustutkintaraporttia. Tarkemmat tiedot onnettomuuksista raportoidaan TUKESin onnettomuustilastojulkaisussa sekä tiivistettynä Onnettomuuskatsauksessa ) Vuosien lukumäärään vaikuttaa pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustietojärjestelmän PRONTOn hyödyntäminen 2) Tapaturmasta aiheutunut yhden tai useamman työvuoron menetys 3) Tiedot puuttuvat. 4) Muut kaivoksissa sattuneet onnettomuudet (kuolemantapaukset, tulipalot) Valvontahavantoja 2006 Tuotteet ja laitteistot Tuotteiden turvallisuuden parantamiseksi varmistetaan, että markkinoilla olevat tuotteet ovat vaatimusten mukaisia ja että tuotteiden turvallinen käyttö lisääntyy. TUKESin valvontaalueella markkinoille saatetut tuotteet eivät teknisen vaatimustenvastaisuuden takia ole aiheuttaneet kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Onnettomuudet ovat tapahtuneet laitteiden käytössä johtuneista virheistä, tuotteiden vikaantumisesta tai laitteiden muuttamisesta. Taulukko 3: Yhteenveto tuotevalvonnan reaktiotoimenpiteistä v Toimenpiteet Palauttamismenettely Myyntikielto Toimituskielto Huomautus Notifikaatiot RAPEX 1) 2 19* ) 19 Selvityspyyntö ** ) Vakauskehotus Muu kehoitus Nimileiman rekisteröinnin lopettaminen *) järjestelmän käyttöönotto Kuluttajaviraston uusien ohjeiden mukaisesti **) sisältää sähkötuotteiden 160 kpl ennen päätöksentekoa pyydettyä selvitystä 1) EU:n tuoteturvallisuuteen liittyvä nopea tiedonvaihtojärjestelmä (System for the rapid exchange of information) Sähkötuotteet Sähkötuotteiden vaatimustenmukaisuus on hieman parantunut. Markkinoilta löytyi 26 % edellisvuotta vähemmän tuotteita, joissa oli vakavia sähköturvallisuuspuutteita (2006: 37 kpl, 2005: 50 kpl). Palautusmenettelypäätöksiä tehtiin 18; lukumäärä on pienentynyt kahden edellisen vuoden tasosta. Vaarallisten tuotteiden poistaminen markkinoilta toimii edelleen hyvin. Niiden markkinoille tulon estäminen on kuitenkin hankalaa. EMC vaatimustenmukaisuus on parantunut edellisvuoteen verrattuna. Testatuista tuotteista 55 % oli vaatimustenmukaisia (2005: 31 %). Tietokoneisiin kohdistettu valvontahanke osoitti, että tietokoneet täyttävät yleisesti ottaen EMC-vaatimukset. Energiamerkintöjen esillepano on hieman parantunut. Tarkastetuista kohteista puutteita ilmeni 43 %:ssa kohteista (2005: 47 %). TUKES-katsaus 1/2007

4 T I I V I S T E L M Ä T O I M I N T A K E R T O M U K S E S T A Sähkölaitteistot ja sähköurakointi Valvontahavaintojen perusteella merkittävimmät puutteet sähköurakoitsijan tekemissä käyttöönottotarkastuksissa ovat vähentyneet vuoden 1996 lakimuutoksen jälkeen vuosi vuodelta. Tarkastus on enää hyvin harvoin kokonaan tekemättä. Tarkastuksen sisällössä ja sen kirjaamisessa käyttöönottotarkastuspöytäkirjaan on kuitenkin vielä kehitettävää. Pientalojen sähkötöiden vaatimustenmukaisuutta selvitettiin tutkimuksella, jossa kohteena oli 145 pientaloa eri puolilta Suomea. Sähköasennusten tasossa oli paljon alueellisia eroja ja tilanne oli huonoin Etelä- ja Pohjois- Suomessa; siellä havaittiin vakavia puutteita joka neljännessä kohteessa. Erityisenä ongelmana olivat käyttöönottotarkastusten puutteet; kolmasosa käyttöönottotarkastuspöytäkirjoista oli puutteellisia, pohjoisessa ja etelässä lähes puolet. Sähkötyöturvallisuuskoulutuksen ylläpidossa ja laitteistojen huolto- ja kunnossapito-ohjelmissa jatkuu myönteinen kehitys. Sähköalan tarkastustoiminnan valvontahavainnot ovat edellisvuosien tasolla. Taulukko 4: Yhteenveto sähkölaitteistojen ja hissien valvonnan reaktiotoimenpiteistä v Käyttökiellot ja tarkastajien käyttökieltojen vahvistukset Uhkasakkomenettely Kehotukset ja vakavat kehotukset Toimintakiellot tai rajoitukset Tutkintapyyntö poliisille Yhteensä Laitosvalvonta Kemikaalilaitokset ja räjähdetehtaat Kemikaalilaitosten ja räjähdetehtaiden toimintaa arvioitiin valvonnassa käytetyn arviointimallin mukaisesti asteikolla 0-5. Merkittävästi puutteellisten kemikaalilaitosten ja räjähdetehtaiden osuus kaikista valvontakohteista on vähentynyt 6,3 %:iin, (v ,5, %). Kemikaalilaitosten ja räjähdetehtaiden, joissa riskien hallinta on vähintään tasolla 3, osuus on kasvanut 60,4 %:iin (v ,1%). Kaikkien laitosten keskiarvo oli 2,8 (2005: 2,7). Hyviksi arvioitujen kohteiden tarkastuksia on harvennettu. Turvallisuusselvityslaitosten tarkastusväliä on pidennetty noin 20 %:ssa laitoksista. Näissä laitoksissa määräaikaistarkastukset tehdään vain joka toinen vuosi. Muutaman lupalaitoksen tarkastusväliä on lyhennetty yhdellä vuodella (viidestä neljään vuoteen). Paineelliset järjestelmät Lupa- ja ilmoitusasiat, rekisterien ylläpito ja rekisterivalvonta, tutkinnot sekä valvontakäynnit hoidettiin tavoitteiden mukaisesti. Painelaiterekisterin sähköinen tiedonsiirto otettiin käyttöön. Taulukko 5: Yhteenveto keskeisistä määrällisistä valvontatavoitteista Turvallisuuspuuteilmoitusten määrä kasvoi edellisvuodesta. Vuonna 2006 niitä oli 112 (2005: 83). Tutkintapyynnöt poliisille ovat lisääntyneet. Monien ilmoitusten takana on oikeudeton sähköasennustyö ja joissain tapauksissa myös selkeä vaaran aiheuttaminen. Valvontatapahtumat (kpl) Luvat ja ilmoitukset Tutkinnot Rekisteröinnit (painelaiterekisteri) Turvallisuusselvitykset Muut selvitykset Valvontakäynnit joista sähkötuotteet 2004 tot tot arvio tot ) ) johtopäätökset + lisäselvityspyynnöt TUKES-katsaus 1/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS

5 T I I V I S T E L M Ä T O I M I N T A K E R T O M U K S E S T A Julkaistuja tutkimuksia ja selvityksiä 2006 Pelastustoimen laitteiden standardisointijärjestelmä ja toimintalinjaukset, TUKES-julkaisu 1/2006 mattavasti turvallisuutta. Tutkimuksen tekijät: Antti Nenonen TUKESista, Veli- Pekka Nurmi Länsi-Suomen lääninhallituksen pelastusosastolta sekä tarkastaja Pertti Granqvist. Rahoittajana oli TUKESin lisäksi Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto. Käytössä olevien vesimittareiden vaatimustenmukaisuus (kokemuksia asiakirjavalvonnasta), TUKESjulkaisu 5/2006, sähköinen versio Keinoina sähköalan ammattilaisten työturvallisuuden parantamiseen nähtiin mm. asenteisiin vaikuttaminen turvallisia työtapoja korostamalla, yritysten sähkötyöturvallisuustason selvittäminen sekä kiireen poistaminen mm. työn paremmalla suunnittelulla ja organisoinnilla. Tutkimuksen tekijät: Tuuli Tulonen, Johanna Pulkkinen ja Heidi Nousiainen, Tampereen teknillinen yliopisto. Sisäasiainministeriön vuonna 2005 käynnistämän hankkeen tarkoituksena oli selvittää standardisoinnin hyötyä pelastustoimen tavoitteiden saavuttamisessa. Hankkeessa kartoitettiin nykytilanne ja selvitettiin pelastustoimen standardisointijärjestelmän toimivuus ja vaikuttavuus. Samalla luotiin standardisoinnin toimintalinjaukset viranomaisen näkökulmasta. Selvityksen teki Mikko Törmänen, TUKES. Rahoittajana oli SM:n pelastusosasto. Eläintilojen sähkö- ja paloturvallisuus, TUKES-julkaisu 2/2006 Vesimittareiden vaatimustenmukaisuutta selvitettiin vesihuoltolaitoksille lähetetyllä kyselyllä. Suomessa on käytössä arviolta vesimittaria, joista 15 % eli n tavallisessa omakotitalossa käytössä olevista mittareista on vaatimusten vastaisia. Säädösten vastaisten mittareiden käytön yleisin syy on tietämättömyys. Erityisesti pienet vesiosuuskunnat ja pienet kunnalliset laitokset eivät ole tietoisia vakauslain vaatimuksista. Lisäksi vesihuoltolaitoksilla on resurssipula; määrärahoja tai henkilöstöä ei ole riittävästi säädöstenvastaisten mittareiden poistamiseen. Selvityksen tekijät: Sari Hemminki, Seppo Simonen, Tuomo Valkeapää, TUKES. Sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmien ennaltaehkäisy, TUKESjulkaisu 6/2006 Rahoittajina Työsuojelurahasto, Sähköturvallisuuden edistämiskeskus, Tapaturmavakuutusten liitto, TUKES ja Tampereen teknillinen yliopisto. Viestintä 2006 TUKES viestii aktiivisesti toimialojensa asioista toiminnanharjoittajille ja kansalaisille käyttäen eri viestintäkanavia: kampanjoita, julkaisuja, verkkoviestintää, messuja ja tilaisuuksia, asiantuntijaluentoja ja artikkeleita sekä lehdistötiedotteita. Eläintilojen tuotantorakennusten sähköturvallisuutta selvitettiin 26 eteläpohjalaisella tilalla syksyn 2005 aikana. Sähköturvallisuuskatselmukset teki sähköpaloasioihin erikoistunut valtuutettu tarkastaja Pertti Granqvist. Katselmuksilla ilmeni, ettei tiloilla ollut tietoa sähkötöiden tekijöiden pätevyysvaatimuksista tai urakointioikeuksista. Tilojen sähkölaitteistot olivat paikoin erittäin huonossa kunnossa. Suosituksia: Tilojen sähkölaitteistot olisi hyvä saada määräaikaistarkastusten piiriin ja siellä tehtävät sähkötyöt pakollisten varmennustarkastusten piiriin. Automaattiset sammutuslaitteistot ja paloilmoittimet lisäisivät huo- TURVATEKNIIKAN KESKUS Tampereen teknillisen yliopiston turvallisuustekniikan laitoksella vuonna 2003 alkaneessa tutkimuksessa selvitettiin sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmia ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus perustui tietojen keräämiseen alan ammattilaisilta. Menetelminä käytettiin kyselyjä, yksilö- ja ryhmähaastatteluja sekä töiden havainnointia. Tutkimuksessa kävi ilmi, että sähköasentajat joutuvat usein tekemään töitä jännitteisessä kohteessa, vaikka kohteen pitäisi olla jännitteetön. Muita ongelmia olivat kiire, yksin työskentely ja asenteet. Kiireen nähtiin johtuvan mm. liian kireistä aikatauluista, ongelmista suunnittelussa, työjaossa ja organisoinnissa. Näkyvin viestintätoimenpide oli kuluttajille suunnattu ilotulitekampanja. Ilotulitteiden turvallisesta käytöstä tehtiin TV-mainoksia, opas- ja julistejakelua myyntipaikoille, lehdistötiedotteita sekä uudet nettisivut. Kampanja onnistui erinomaisesti, se oli kustannustehokas ja siihen suhtauduttiin erittäin myönteisesti. Kampanjassa korostettiin aikaisempien vuosien tapaan silmien suojaamista. Kyselyn perusteella yli puolet ilotulitteiden käyttäjistä käyttää suojalaseja (2005: hieman vajaa kolmannes vastaajista). Ilotulittamisen uudeksi teemaksi on nostettu palovaara, joka nyt tuotiin kampanjassa voimakkaasti esille. TUKES-katsaus 1/2007

6 T I I V I S T E L M Ä T O I M I N T A K E R T O M U K S E S T A Muita viestintähankkeita olivat mm: Nestekaasun turvallista käyttöä koskeva tiedottaminen kuluttajille Opas nestekaasun turvallisesta käytöstä ja varastoinnista laitoksissa Kodin sähkölaitteistojen kunnossapitoa koskeva opas Opas sähkölaitteiden myyjille ja maahantuojille Kloorin käytön turvallisuus vesilaitoksissa -esite Ohjeita pienten kemikaalikohteiden valvontaan Paloilmoittimiin liittyvä Heikoin lenkki-esite Osastot GSW- ja Häämessuilla. TUKESissa järjestettiin kaksi tiedotustilaisuutta, toinen sähköpaloista ja toinen ilotulitteista. Lehdistötiedotteita ilmestyi 20, ja Internet-sivuilla julkaistiin yhteensä 51 tiedotetta. Verkkopalvelun etusivulla oli päivittäin keskimäärin 665 eri kävijää. Palautteita ja kysymyksiä tuli verkkosivujen kautta n Henkilöstö 2006 Henkilömäärä henkilötyövuosina Yksikkö laitosvalvonta tuote- ja laitteistovalvonta 1) tuki- ja kehityspalvelut, viestintä Htv yhteensä Henkilöstömäärä vuoden lopussa 1) tuotevalvonta saakka Henkilöstön koulutustaso Tohtori, lisensiaatti 7 Talous 2006 Teknologia-alueittain jaoteltuina suurimmat alueet ovat sähkö (36 % kustannuksista), vaaralliset kemikaalit (20 % kustannuksista) ja painelaitteet (10 % kustannuksista). Diplomiinsinööri 31 Muu korkeakoulu 19 Ammattikorkeakoulu 8 Insinööri Toiminnan kokonaiskustannukset olivat 10,8 milj. euroa. Lisäystä edelliseen vuoteen oli 1,2 milj. euroa. Tulosalueille (valvonta, tutkimus ja kehittäminen sekä viestintä) kustannukset jakautuivat seuraavasti. 24 Muu opisto tai keskiaste 25 Peruskoulu Kustannukset tulosalueittain 2004 % 2005 % 2006 % Muutos-% Valvonta ,3 Tutkimus ja kehittäminen ,4 Viestintä ,8 Yhteensä ,6 7 Kustannukset teknologia-alueittain (1000 euroa) Muut Jalometalli Mittaamisväl. Räjähteet Paine Kemikaalit Sähkö TUKES-katsaus 1/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS

7 Uuden EMC-direktiivin soveltaminen alkaa kesällä Sähkölaitteelta edellytetään turvallisuuden, luotettavuuden ja huollettavuuden lisäksi moitteetonta toimintaa muiden laitteiden kanssa sille tarkoitetussa toimintaympäristössä. Häiriöttömän toiminnan takaa samaan käyttöympäristöön tarkoitettujen laitteiden sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC, ElectroMagnetic Compatibility). Sähkölaite ei saa kohtuuttomasti lähettää ympäristöönsä häiriöitä, toisaalta sen on siedettävä riittävässä määrin muualta tulleita häiriöitä. Sähkölaitteiden häiriöominaisuuksia koskeva uusi EMC-direktiivi 2004/108/ EY tuli voimaan tammikuussa 2005 ja se kumoaa direktiivin 89/336/ETY 20. heinäkuuta 2007 alkaen. Siirtymäaika, jonka jälkeen direktiivin 89/336/ETY mukaisia laitteita ei enää saa saattaa markkinoille, päättyy 20. heinäkuuta Myös uusi EMC-direktiivi noudattaa uuden lähestymistavan mukaista periaatetta, jossa direktiivissä määritellään vain oleelliset vaatimukset ja ne voidaan osoittaa täytetyksi noudattamalla yhdenmukaistettuja standardeja. Uudella EMC-direktiivillä on pyritty muun muassa selkeyttämään sen soveltamisalaa ja parantamaan määritelmiä. Direktiivin soveltamisalaa on täsmennetty koskemaan laitteistoja, jotka kattavat sekä laitteet että kiinteät asennukset. Laitteille ja kiinteille asennuksille on kuitenkin erilliset säännökset. Tämä johtuu siitä, että itse laitteisiin sovelletaan vapaan liikkuvuuden periaatetta yhteisössä, kun taas kiinteät asennukset asennetaan ennalta määriteltyyn paikkaan pysyvää käyttöä varten. Kiinteiden asennusten ja laitteiden vaatimukset eroavat esimerkiksi siinä, että kiinteisiin asennuksiin ei kiinnitetä CE-merkkiä eikä niistä laadita EY-vaatimustenmukaisuusvakuutusta. Kiinteän asennuksen asentamisessa on kuitenkin noudatettava hyviä teknisiä käytäntöjä ja nämä käytännöt on kirjattava teknisiin asiakirjoihin. toksista (Competent Body) siirrytään uuden lähestymistavan tarkoittamien ilmoitettujen laitosten (Notified Body) järjestelmään. EMC-direktiivin tarkoittamilta ilmoitetuilta laitoksilta vaaditaan selkeämpää puolueettomuutta ja riippumattomuutta, kuin tällä hetkellä toimivilta laitoksilta. Halutessaan valmistaja voi pyytää ilmoitetun laitoksen mielipidettä tekniseen tiedostoon. EMC-direktiivissä on myös selkeytetty yhdenmukaistettujen standardien asemaa ja tiedonsaantivaatimuksia, joiden avulla markkinavalvontaa voidaan tehostaa. Direktiivin mukaan laitteen valmistajan nimi ja osoite on oltava jokaisen laitteen mukana. Jos valmistaja ei toimi ETA-alueella, vaaditaan lisäksi vastuullisen maahantuojan nimi ja Uudessa direktiivissä on yksinkertaistettu vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyä. Uuden direktiivin mukaan valmistajan on aina laadittava tekninen tiedosto EMC-suojauksen toteuttamisesta. Toisaalta kolmannen osapuolen mukanaolo vaatimustenmukaisuuden osoittamisessa muuttuu vapaaehtoiseksi, vaikka yhdenmukaistettuja standardeja ei täysin noudateta. Nykyisin toimivista toimivaltaisista tarkastuslaiosoite. Uutena asiana direktiivissä on myös kiinteän asennuksen vastuuhenkilön nimeäminen. Valvontaviranomaisena toimii telelaitteiden ja -verkkojen sekä yleisradio- ja TV-vastaanottimien osalta Viestintävirasto. Muiden sähkölaitteiden osalta valvontaviranomaisena toimii TUKES. Euroopan unionin palvelimella on ajan tasalla oleva luettelo EMC-direktiivin soveltamisalaan kuuluvista harmonisoiduista standardeista. Luettelo löytyy osoitteesta: comm/enterprise/newapproach/standardization/harmstds/reflist/emc.html Hanna Mustonen, TURVATEKNIIKAN KESKUS TUKES-katsaus 1/2007

8 RoHS-direktiivin markkinavalvonta TUKESin uutena alueena RoHS (Restriction of Hazardous Substances) - direktiivi on rajoittanut 1. heinäkuuta 2006 alkaen tiettyjen vaarallisten aineiden käyttöä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Kiellettyjen aineiden listaan kuuluvat lyijy, elohopea, kadmium, kuudenarvoinen kromi ja bromatut palonestoaineet polybromidifenyylieetteri PBDE ja polybromibifenyyli PBB. Kadmiumin sallittu enimmäispitoisuus homogeenisessä materiaalissa on 0,01 painoprosenttia ja muiden aineiden sallittu enimmäispitoisuus homogeenisessä materiaalissa on 0,1 painoprosenttia. Direktiivin alaisuuteen kuuluvat suuret ja pienet kodinkoneet, tieto- ja teletekniset laitteet, kuluttajaelektroniikka, valaistuslaitteet, hehkulamput, sähkötyökalut, lelut, vapaa-ajan- ja urheiluvälineet sekä automaatit. Vuosittain TUKES hankkii noin 600 tuotetta turvallisuus- ja EMC-testeihin. Näistä tuotteista osalle tullaan tekemään myös RoHS-testaus. Laitteita voidaan ostaa myös suoraan RoHStesteihin, esimerkiksi muista maista saatujen notifikaatioiden perusteella. RoHS-testiin menevät tuotteet valitaan hankittujen tuotteiden joukosta pistokoemaisesti ja epäilyksen perusteella. Epäilyksen voi aiheuttaa materiaalit tai komponentit, jotka todennäköisesti sisältävät vaarallisia aineita. Näitä ovat mm. PVC, polystyreeni, punainen/oranssi/keltainen muovi, pinnoitetut metallikotelot, ruuvit, kiinnittimet, kytkimet, releet, merkkikilvet, piirilevyt komponentteineen ja lyijyjuotokset komponenttien sisällä. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden sekä jalometallituotteiden markkinavalvonnan tueksi TUKES on hankkinut vuoden 2006 lopussa kannettavan XRFanalysaattorin. Analysaattorin avulla saadaan nopeasti tietoa mahdollisista vaarallisista aineista sähkö- tai elektroniikkalaitteissa. Mittaustulokset ovat suuntaa-antavia. XRF-analysaattorin tulosten perusteella TUKES ei vielä rajoita tuotteen vapaata liikkuvuutta, vaan pyytää tarvittaessa valmistajalta tai maahantuojalta selvitystä laitteen RoHS-direktiivin mukaisuudesta. Tarpeen vaatiessa näytteet voidaan lähettää laboratorioon analysoitaviksi. Laboratorioanalyysien tulosten perusteella tuotteen vapaata liikkuvuutta voidaan rajoittaa. Loppuvuodesta 2006 alkaen RoHStesteissä on ollut muun muassa valaisimia, hehkulamppuja ja kodinkoneita. Testitulokset osoittavat, että maahantuojilla ja valmistajilla on vielä parannettavaa RoHS-direktiivin vaatimusten huomioimisessa. Tiia Salamäki, tiia.salamaki@tukes.fi TUKES-katsaus 1/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS

9 Kemikaalilaitosten turvallisuusselvityksissä kehitettävää TURVATEKNIIKAN KESKUS Suomessa on 128 kemikaalilaitosta, joiden toimintaan liittyy suuronnettomuuden vaara. Tällaisilla laitoksilla on velvollisuus laatia turvallisuusselvitys, jossa kerrotaan toimintaan liittyvistä riskeistä ja selvitetään, miten näihin riskeihin on varauduttu. TUKES valvoo kemikaalilaitosten turvallisuutta ja tarkastaa niiden turvallisuusselvitykset. Turvallisuusselvitysten tietoja hyödynnetään laitosten oman riskienhallinnan lisäksi mm. laitosta ympäröivän maankäytön suunnitteluun. Tällöin on tärkeätä, että selvityksestä saatavat onnettomuustiedot antavat realistisen kuvan toimintaan liittyvistä vaaroista, ja että samoilla lähtötiedoilla (kemikaali, määrä, olosuhteet) päädyttäisiin samansuuruisiin suojaetäisyystarpeisiin. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että selvityksiin sisältyvät onnettomuusriskien arvioinnit poikkeavat paljon toisistaan. Se on vaikeuttanut laitosten turvallisuustason arviointia ja laitosten keskinäistä vertailua kansallisella tasolla. TUKES on teettänyt tutkimuksen, jossa vertailtiin keskenään kuuden suuronnettomuusvaarallisen laitoksen turvallisuusselvityksiä ja sitä, miten niissä on arvioitu onnettomuusvaikutukset. Tutkimukseen osallistui Porvoon Kilpilahden alueen yrityksiä: Aga Oy, Borealis Polymers Oy, Finnplast Oy, Inngoas Oy, Neste Oil Oyj sekä Styrochem Oy. Yritysten turvallisuusselvityksissä oli hyvin paljon eroja. Myös onnettomuuskuvaukset poikkesivat paljon toisistaan. Onnettomuuksien vaikutuksia oli arvioitu erilaisin kriteerein, jolloin ne eivät olleet keskenään vertailukelpoisia. Eroja oli myös siinä, mitä onnettomuuksia ylipäätään oli tarkasteltu. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää yhteiset periaatteet riskiarviointien perusteille; mitkä onnettomuudet otetaan huomioon ja miten onnettomuuksien vaikutukset arvioidaan. Tutkimuksessa kehitettiin matriisi, jonka avulla onnettomuuksien vaikutuksia voidaan tarkastella yhteismitallisesti maankäytön suunnittelussa. Tarkastelussa otetaan huomioon vaikutukset ihmisiin, ympäristöön ja rakenteisiin ja ne on jaettu kolmeen eri vakavuusluokkaan I-III. Vaikutusmatriisissa esitettyjä arvoja käyttäen yritykset voivat laskea etäisyydet, jolla kyseisen vaikutusluokan vaaroja voi onnettomuustapauksessa esiintyä. Esimerkiksi terveysvaikutuksissa tarkastellaan, millä etäisyydellä onnettomuus voisi toteutuessaan aiheuttaa hengenvaaraa, millä etäisyydellä pysyviä vahinkoja terveydelle ja millä etäisyydellä vain väliaikaista tai vähäistä haittaa. Gaia Consulting Oy:n tekemä tutkimus on julkaistu TUKESin Internet-sivulla nimellä YRTTI - Yhteiset riskiarviointiperusteet turvallisuusselvityksille. Tutkimusraportissa esitetään yhteenveto case-yritysten suuronnettomuusriskien tunnistamiseen ja arviointiin käytetyistä kriteereistä ja niiden eroavaisuuksista. Lisäksi siinä on katsaus Ranskan ja Iso-Britannian käytäntöihin. Yrtti-hanke liittyy Porvoossa Kilpilahden alueella samanaikaisesti toteutettavaan Itä-Uudenmaan liiton tilaamaan hankkeeseen Kilpilahden Seveso-laitokset ja maankäytön suunnittelu: Riski ja mahdollisuudet, jossa selvitetään suuronnettomuusriskien vaikutuksia ja huomiointia maankäytön suunnittelussa. Kilpilahti-hankkeessa sovelletaan Yrtti-hankkeen tuloksia ja kehitetään asiaa pitemmälle. Siinä selvitetään, miten onnettomuusriskit voidaan siirtää kaavoituskielelle; mitä kemikaalikohteiden lähelle voi kaavoittaa ja mille etäisyydelle. Mitä vakavammista vaikutuksista on kyse, sitä enemmän rajoituksia on kyseiselle alueelle sijoitettavalle toiminnalle. Leena Ahonen, leena.ahonen@tukes.fi TUKES-katsaus 1/2007

10 Henkilö- ja tavaraliikenteen autojen polttoaineena maakaasu on vielä alkumetreillä. Kehitystä on jarruttanut tankkausasemien puute sekä toisaalta bensiinikäyttöisiä autoja korkeampi hinta. Tosin hintaeroa käytössä kompensoivat pienemmät polttoainekuskin muotoutunut TUKESin rakentamislupapäätösten ehtojen pohjalta. Ehdot tosin perustuvat pitkälti ulkomailta saatuihin käytäntöihin. Uusi maakaasuasetus on loppusuoralla ja siinä tankkausasemat saavat omat turvallisuusvaatimuksensa. Lisäksi erillinen työryhmä valmistelee tankkausasemille suunnitteluohjetta. Tankkausasemien suurimpana ongelmana on tällä hetkellä sellaisten sopivien paikkojen löytyminen, jossa asemakaava sallisi kyseisen toiminnon alueelle. Tankkausasemia ei luonnollisestikaan voi viedä kovin kauaksi olemassa olevasta liikenteestä, koska tankkaus tulisi kovin hankalaksi. Kaiken kaikkiaan tekniset valmiudet kaasun käytön lisääntymiselle ajoneuvojen polttoaineena ovat olemassa. Aika näyttää, millaisen roolin tämä saa meillä käytännössä. Kaasuauton käyttö on yhtä mutkatonta kuin bensiiniautonkin. Kaasuauton etuina on vähäpäästöisyys, koska kaasu ei sisällä rikkiä eikä raskasmetalleja. Hiilidioksidipäästöt ovat neljänneksen pienempiä bensiiniautoihin verrattuna. Maakaasu autojen polttoaineena - kasvava alue Suomessa Maakaasun käytölle liikenteen polttoaineena on vahva EU:n tuki. Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä noin viidennes liikenteestä liikkuisi vaihtoehtoisilla polttoaineilla. Suomessa maakaasun käyttö autojen polttoaineena alkoi Helsingissä, kun pieni määrä busseja siirtyi maakaasukäyttöisiksi. Tällä hetkellä maakaasukäyttöisiä busseja on vajaat sata kappaletta Helsingissä. tannukset. Tämänhetkisen hintatason mukaan maakaasulla ajaminen on noin puolet halvempaa kuin bensiinillä. Maakaasun tankkausasemaverkostoa laajennetaan parhaillaan. Julkisia tankkausasemia on Helsingissä, Kotkassa, Kouvolassa, Haminassa ja Tampereella. Laajentuminen tulee luonnollisesti nykyiselle maakaasuverkoston alueelle. Turvallisuuden kannalta tarkasteltuna kaasuautoista ei Euroopasta ole kiirinyt mitään poikkeavaa tietoa verrattuna bensiini- tai dieselautoihin. Urho Säkkinen, urho.sakkinen@tukes.fi TUKESin rooli on tankkausasemille vaadittavien maakaasusäännösten mukaisten rakentamislupien käsittely. Tällä hetkellä voimassa olevat säännökset eivät anna tarkkoja ja yksityiskohtaisia turvallisuusvaatimuksia. Tankkausasemien osalta käytäntö on- 10 TUKES-katsaus 1/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS

11 Uusi pelastustoimen laitelaki voimaan ten sammutuslaitteistojen tarkastuksia suorittavat tarkastuslaitokset. TUKES valvoo tarkastuslaitosten, käsisammutinliikkeiden ja asennusliikkeiden toimintaa sekä huolehtii pelastustoimen laitteiden markkinavalvonnasta. Käsisammuttimet, liikuteltavat sammuttimet ja sammutuspeitteet ovat tällä hetkellä ainoita alkusammuttimia, joille on standardeissa määritetty sammutusominaisuuksia, joiden perusteella tuotteita voidaan luokitella ja myös arvioida niiden vaatimustenmukaisuutta. Soveltamisalaan kuuluvat kuitenkin muutkin alkusammutusvälineet, joille ei ole tuotekohtaisia standardeja. Näiden tuotteiden osalta voidaan lain nojalla valvoa yleisten vaatimusten täyttymistä, koska yksityiskohtainen valvonta edellyttäisi käytännössä tarkempien vaatimusten säätämistä. Palopostit ovat rakennukseen kiinteästi asennettavia sammutuslaitteita. Pikapalopostit on tarkoitettu alkupalojen sammuttamiseen yleensä yhden henkilön toimesta ja yleisimmin työpaikalla. Pikapalopostit voidaan katsoa kuuluviksi sekä rakennukseen kiinteästi asennettaviin sammutuslaitteisiin että alkusammutuskalustoon, ja nekin kuuluvat TUKESin valvonnan piiriin. Laki pelastustoimen laitteista (10/2007) vahvistettiin tammikuussa ja se tuli voimaan Uudella lailla halutaan varmistaa pelastustoimen laitteiden turvallisuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä laitteiden oikea asennus, huolto ja tarkastus. Pelastustoimen laitteilla laissa tarkoitetaan erityisesti paloturvallisuuden kannalta merkittäviä teknisiä laitteita, jotka eivät yleensä kuulu pelastuslaitosten operatiiviseen kalustoon. Tällaisia laitteita ovat mm: rakennukseen asennettavat palonilmaisulaitteet sekä sammutus- ja savunpoistolaitteet alkusammutusvälineistö, kuten käsisammuttimet ja sammutuspeitteet rakennusten poistumisreittien merkitsemiseen ja valaisemiseen käytettävät tuotteet tehdasvalmisteiset tulisijat väestönsuojien rakentamisessa ja varustamisessa käytettävät laitteet ja tuotteet. Laitteiden tulee olla toimintavarmoja ja käyttötarkoitukseensa sopivia. TURVATEKNIIKAN KESKUS Pelastustoimen laitteita koskevaan uuteen lakiin sisältyvät laitteiden yleiset vaatimukset, sekä vaatimustenmukaisuuden osoittamista ja suunnittelu-, asennus-, huolto- ja tarkastustyötä koskevat säädökset. Laissa edellytetään, että valmistaja osoittaa laitteen täyttävän säädetyt vaatimukset. Laitteen vaatimustenmukaisuus voidaan osoittaa valmistajan antamalla vakuutuksella tai arviointilaitoksen suorittamassa varmentamismenettelyssä. Jos tuotteen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi edellytetään arviointilaitoksen käyttämistä, säädetään siitä valtioneuvoston asetuksella samassa yhteydessä, kuin laitteelle asetettavista vaatimuksistakin. Tarkastuslaitokset tekevät rakennukseen asetettavien palonilmaisulaitteiden ja automaattisten sammutuslaitteistojen tarkastuksia. Lain mukaan TUKES hyväksyy hakemuksesta pelastustoimen laitteiden arviointilaitokset, lukuun ottamatta rakennustuotedirektiivin soveltamisalaan kuuluvia arviointilaitoksia, joissa toimivalta on ympäristöministeriöllä. Lisäksi TUKES hyväksyy hakemuksesta palonilmaisulaitteistojen ja automaattis- Lain perusteluiden mukaan palonilmaisulaitteita ovat palovaroittimet ja paloilmoittimet, sekä niistä koostuvat laitteistot ja järjestelmät komponentteineen, jotka tulevat asennettaviksi rakennukseen. Muun onnettomuuden vaaran ilmaisulaitteita ovat esimerkiksi häkävaroittimet. Hälyttämiseen ja varoittamiseen käytettäviä laitteita ovat muun muassa poistumishälytys- ja turvakuulutusjärjestelmät, joiden asentaminen rakennukseen liittyy usein rakennuslupamenettelyyn. Risto Raitio, TUKES-katsaus 1/

12 Turhat hälytykset pelastuslaitosten riesana Työryhmä selvittää, miten vikailmoituksia voitaisiin vähentää Hätäkeskuksiin tulee vuosittain noin erheellistä paloilmoitusta, eli yli 50 hälytystä vuorokaudessa. Vääristä paloilmoitinhälytyksistä aiheutuu huomattavia taloudellisia kustannuksia kiinteistön lisäksi myös yhteiskunnalle. Hälytykset kuormittavat tarpeettomasti hätäkeskuksia ja pelastuslaitoksia, joiden valmius todellisten pelastustehtävien suorittamiseksi laskee. Sisäasianministeriö asetti asiantuntijatyöryhmän tavoitteenaan vähentää erheellisten paloilmoitusten määrää nykyisestä 21100:sta hälytyksestä 9000 hälytykseen vuoden 2009 aikana. Hankkeen tarkoituksena on hyödyntää aikaisempien erheellisiä hälytyksiä tutkineiden työryhmien ja muiden tehtyjen tutkimusten tuloksia ja viedä havaittuja kehitysehdotuksia käytäntöön. Työryhmälle asetettu tavoite on haastava, eikä se voi toteutua ilman nykyisten toimintatapojen ja asenteiden muuttamista. Hankkeessa ovat mukana sisäasiainministeriön pelastusosasto, TUKES, Turva-alan yrittäjät ry, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI sekä Helsingin pelastuslaitos. Työryhmän, sekä kaikkien aikaisempien tutkimusten tulokset tukevat käsitystä siitä, että laitteet toimivat suunnitellusti. Ihmisten toiminta kiinteistöissä aiheuttaa valtaosan hälytyksistä. Laitteistojen päivittäisestä toiminnasta ja häiriöttömästä toimintaympäristöstä huolehtiminen on usein unohtunut ulkoistetussa kiinteistönhoidossa. Yksi tärkeimmistä vaikuttamiskeinoista on kiinteistöihin suunnattu laitteistojen ylläpidon ja hyviksi havaittujen toimintatapojen edistäminen tiedottamisen ja sitä tukevan ohjeistuksen kautta. Parempien toimintamallien käyttöönotto kiinteistöissä vaatii kuitenkin pelastusviranomaisilta aktiivista osallistumista ja jämäkkää puuttumista epäkohtiin. Myös näiltä osin ollaan toimintaohjeistusta selkiyttämässä yhteistyössä pelastusviranomaisten kanssa. Työryhmä on julkaissut esitteen Heikoin lenkki, joka on suunnattu kiinteistön haltijoille ja turvallisuudesta vastaaville henkilöille. Esitteen tarkoituksena on havahduttaa lukija huomaamaan, mikä on toimivan paloilmoittimen merkitys kiinteistön ja sen henkilöstön turvallisuudelle. Yksikin heikko lenkki paloilmoittimen toteutuksessa tai ylläpidossa voi saada aikaan häiriön, josta on haittaa kiinteistön lisäksi myös yhteiskunnalle. Esitettä voi tilata TUKESista osoitteesta ja se on saatavana myös ruotsinkielisenä nimellä Sämsta länken. Lisätietoja ja tarkempia toimintaohjeita laitteistoista voi saada laitetoimittajien lisäksi alan järjestöiltä. Hannu Nuolivirta, Paloilmoittimen luotettavan toiminnan varmistamiseksi on huolehdittava säännöllisestä huollosta ja kunnossapidosta. 12 TUKES-katsaus 1/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS

13 Pientalojen sähköasennuksissa puutteita TUKESin selvityksen mukaan uusien pientalojen, eli pari- ja omakotitalojen sekä kesämökkien, sähköasennuksissa on puutteita. Pientalojen sähköasennusten ja käyttöönottotarkastusten säädöstenmukaisuutta selvitettiin vuoden kestäneessä projektissa, jossa tarkastettiin 145 kohdetta eri puolilla Suomea. Projekti toteutettiin yhdessä tarkastajien, tarkastuslaitosten sekä kuntien rakennusvalvontaviranomaisten kanssa. 100 tarkastusta tilattiin valtuutetuilta tarkastajilta tai laitoksilta ja TUKESin henkilöstö teki 45 tarkastusta. TU- KESin tarkastukset tehtiin rakennusvalvonnan käyttöönottokatselmuksen yhteydessä. Tarkastus oli kohteelle vapaaehtoinen ja maksuton. Joka kolmas pientalon omistaja kieltäytyi tarkastuksesta. Näissä tapauksissa TUKES pyysi kuitenkin tiedot sähkötöiden tekijästä. Projektia johtaneen ylitarkastaja Roger Kanervan mukaan oli yllätys, että sähköasennusten tasossa oli niin paljon maantieteellisiä eroja. Tilanne oli huonoin Etelä- ja Pohjois-Suomessa. Siellä sähköasennukset olivat hyväksyttävällä tasolla vain runsaassa 60 %:ssa asennuskohteista, ja vakavia puutteita havaittiin joka neljännessä kohteessa. Sen sijaan Itä-, Länsi- ja Keski-Suomessa hyväksyttävällä tasolla olevia asennuksia oli yli 90 % :ssa kohteista, eikä vakavia asennuspuutteita havaittu lainkaan. Käyttöönottotarkastukset erityisenä ongelmana TUKESin tarkastuksilla havaittiin ongelmia erityisesti sähköasennusten käyttöönottotarkastuksissa. Sähköurakoitsijan tekemä käyttöönottotarkastus on ainoa pakollinen pientaloille tehtävä sähkötarkastus. Käyttöönottotarkastuksella varmistetaan silmämääräisesti ja mittauksin, että sähköasennukset ovat vaatimusten mukaisia ja suojalaitteet toimivia. Tarkastuksesta kuuluu tehdä pöytäkirja, josta ilmenevät mm. tiedot työkohteesta, selvitys työn vaatimustenmukaisuudesta sekä tarkastusten ja testausten tulokset. Käyttöönottotarkastuspöytäkirja on urakoitsijan antama vakuutus siitä, että sähköasennukset ovat turvallisia. TUKESin selvitys osoittaa, että vakuutus annetaan aivan liian usein silloinkin, kun tarkastus on ollut puutteellinen tai jopa tekemättä. TUKESin selvityksessä sähköasennusten käyttöönottotarkastuspöytäkirja oli tehty 128 kohteessa, ja niistä 2/3 oli asianmukaisia. Kolmasosa pöytäkirjoista oli huomattavan virheellisiä ja/tai puutteellisia. Tilanne Etelä- ja Pohjois-Suomessa oli huonoin; lähes puolet näiden alueiden pöytäkirjoista oli puutteellisia. Puutteellinen käyttöönottotarkastus ilmenee asennusvirheinä, jopa vakavina ja välitöntä vaaraa aiheuttavina virheinä. Pahin tilanne oli niissä kohteissa, jotka TUKES tarkasti yhdessä rakennusvalvonnan kanssa. Muuttolupaa havittelevien kohteiden asennuksissa esiintyi vakavia puutteita yli joka kolmannessa (35 %) kohteessa. Vakavana puutteena pidetään mm. vikavirtasuojauksen puuttumista pesu- tai ulkotilojen pistorasioilta tai suojamaadoituksen puuttumista maadoitettaviksi tarkoitetuilta laitteilta. Joka kymmenennessä kohteessa puutteet olivat välitöntä vaaraa aiheuttavia, kuten kosketussuojausten puuttuminen siten, että sähkölaitteiston jännitteiset osat olivat kosketeltavissa. Mikäli urakoitsija ei huolehdi käyttöönottotarkastuksen tekemisestä, sähkölaitteiston haltija on velvollinen huolehtimaan tarkastuksesta. Myös jos sähkötyön tilaaja on epävarma työn laadusta tai tarkastuksen riittävyydestä, kannattaa harkita mahdollisuutta tarkastuttaa sähköasennukset puolueettomalla kolmannella osapuolella ts. valtuutetulla tarkastajalla tai laitoksella. Pientaloprojektin loppuraportti on TUKESin Internet-sivulla Roger Kanerva, roger.kanerva@tukes.fi TUKESin tarkastuskohteet (45 kpl) Kuva 1. Asennukset 24% OK 4% 11% 32% Yksittäisiä pieniä puutteita Runsaasti vähäisiä puutteita Vakavia puutteita Välitön vaara 29% Kuva 2. Käyttöönottotarkastuspöytäkirjat Kuva 3. Käyttöönottotarkastukset 31% OK 42 Tehty Tekemättä Asianmukainen Virheellinen 18% 3 Puutteellinen Puutteellinen % Vakavasti puutteellinen / laiminlyöty 8 TURVATEKNIIKAN KESKUS TUKES-katsaus 1/

14 Sähköpalokuolemat lisääntyneet huolestuttavasti Sähkölaitteiden aiheuttamat tulipalot ovat viime vuosina vähentyneet, mutta niissä on kuollut entistä enemmän ihmisiä. Uhreina ovat yleisimmin keskiikäiset miehet tai ikääntyneet henkilöt ja usein alkoholilla on osuutensa onnettomuudessa. TUKES on selvittänyt sähköpalokuolemien syitä kuuden vuoden ajalta. Antti Nenosen tutkimus Sähköpalokuolemat Suomessa julkaistiin TUKESin tiedotustilaisuudessa Tutkimuksesta ilmenee, että sähköpalojen kuolonuhrien määrä on yli kaksinkertaistunut. Kun sähköpaloissa kuoli vuosina alle 10 henkilöä vuodessa, oli uhrien määrä viime vuonna peräti 24. Yleisin sähköpalokuolemien aiheuttaja on liesi. Yli neljännes tutkituista tapauksista oli liesipaloja. Teknisiä vikoja ei liesissä havaittu, vaan kaikki vahingot aiheutuivat ihmisen toiminnasta. Liesi oli vahingossa tai unohduksen takia mennyt päälle, ja lieden päälle tai sen lähelle jäänyt paloherkkä materiaali oli syttynyt tuleen. Useimmiten liesipalon uhri oli myös päihtynyt. Toiseksi yleisin sähköpalokuoleman aiheuttaja oli valaisin; yleensä nipistinkiinnitteinen valaisin tai epävakaa pöytä- tai lattiavalaisin, joka oli yöaikaan päällä ollessaan pudonnut tai kaatunut ja sytyttänyt sängyn tuleen. Valaisin oli yleisin palonaiheuttaja yli 75-vuotiaiden uhrien tapauksissa. Muita palojen aiheuttajia olivat televisio, sähköasennukset ja sähkölämmitin. liesiä ja turvallisia valaisimia. Tuetun asumisen rakennusten suunnittelussa tarvitaan eri osapuolten - niin suunnittelijoiden, rakennuttajien, sosiaali- ja terveyssektorin kuin pelastustoimenkin - yhteistyötä oikean turvallisuustason löytämiseksi. Teknistä suojausta, kuten sprinklausta, automaattisia paloilmaisimia tai älypalovaroittimia tulisi käyttää erityisesti niissä asunnoissa, joissa asukkaan toimintakyky on heikentynyt. Sähköpaloista tehtyjä tutkimuksia ja esitteitä: TUKES-julkaisu 1/2007 Sähköpalokuolemat Suomessa TUKES-julkaisu 2/2006 Eläintilojen sähkö- ja paloturvallisuus Sähköpalot Suomessa - tutkimustiivistelmä Televisiot tulipalojen aiheuttajina Liesipalot - riskit ja ennaltaehkäisy Tutkimuksen tulokset heijastelevat laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä, väestön ikääntymistä ja yksin asuvien ihmisten määrän kasvua. Se aiheuttaa omat paloturvallisuusriskinsä asumismuodosta riippumatta. Paloja voitaisiin ehkäistä järjestämällä varsinkin ikäihmisten käytössä oleva tekniikka heidän toimintakyvylleen sopivaksi, esimerkiksi hankkimalla heidän käyttöönsä turvavarustettuja Tässä liedessä on tahattoman käytön estävä lukitus (ns. virtalukko). TUKES-julkaisu 2/2005 Sähköpalot Suomessa Näin vältät sähköpalon -esite TUKES-julkaisu 1/01 Sähkölaitteiden palo-ominaisuudet ja sähkölaitepalojen sammuttaminen Antti Nenonen, antti.nenonen@tukes.fi 14 TUKES-katsaus 1/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS

15 Kun tarkastustyössä kohteet vaihtelevat paljon, on perussuojavaatetuksen oltava riittävä erilaisiin kohteisiin. Painelaitekohteissa ja kemianteollisuudessa kypärä, suojalasit, työkengät ja suojapuku ovat vähimmäisvaatimuksia. Joissakin kohteissa on vielä erityisiä esim. hygieniaan liittyviä vaatimuksia (sairaalat, elintarviketeollisuus ja lääketeollisuus), ja niissä käytetään näiden lisäksi yrityksen antamia suojavarusteita. Asianmukaisella suojautumisella ja työsuojeluohjeiden noudattamisella TUKESlaiset tukevat valvontatyössä myös yritysten toimintaa työsuojelun tason parantamiseksi. Omien, TUKESin tunnuksella varustettujen suojavaatteiden käyttö lisää valvonnan näkyvyyttä. Se myös osoittaa yrityksille ja niiden alueella toimiville, että turvallisuusvalvontaa todella tehdään. Yritystenkin kannalta on tärkeää, että niissä tehtävä turvallisuusvalvonta on näkyvää, koska se lisää turvallisuustavoitteiden uskottavuutta. Yhtenäinen, näkyvästi TUKESin nimeä esille tuova suojavaatetus korostaa tätä puolta valvonnassa. Jorma Partanen, Uusia TUKESlaisia: Kaisa Kotisalo, turvallisuusinsinööri, prosessiturvallisuusryhmä. Ammattilaisuus näkyy myös suojavarusteiden käytössä Tiia Salamäki, turvallisuusinsinööri, sähkötuoteryhmä. Timo Pietilä, turvallisuusinsinööri, sähkölaitteistoryhmä. Työturvallisuuslain mukaan työnantajan velvollisuuksiin kuuluu hankkia työntekijöilleen tarvittavat suojavarusteet, jotta vältettäisiin tapaturman ja sairastumisen vaara riskialttiissa työssä. Vaikka suojaimia olisi tarjolla, niitä ei aina käytetä. Erityisesti kuulo- ja silmäsuojainten puuttuminen aiheuttaa tarpeettoman paljon vammautumisia työelämässä. Oman turvallisuuden varmistaminen on tärkeää myös valvontaa ja tarkastuksia hoitavalle viranomaiselle. TU- KESin tarkastajat käyvät usein kohteissa, joissa on turvallisuusriskejä ja joissa on sattunut onnettomuuksia. TUKESissa tehtiin tarkastustyötä koskeva riskikartoitus, ja sen perusteella henkilökunnan käyttöön on hankittu henkilökohtaiset suojavälineet, kunkin työtehtävän vaatimusten mukaisesti. Suojavarusteita käytetään niissä valvontakohteissa, joissa työolosuhteet ja työntekijän suojeleminen sitä edellyttävät. Silmäsuojaimia, työkenkiä ja suojavaatteita kuuluu käyttää lähes kaikilla teollisilla työpaikoilla. Kuulosuojaimet ovat tarpeen erityisesti voimalaitoksissa ja meluisissa prosessiteollisuuden laitoksissa. Uusia esitteitä TUKES- Teknistä turvallisuutta ja luotettavuutta TUKES - Teknisk säkerhet och tillförlitlighet Heikoin lenkki Sämsta länken Ilotulitteiden turvavinkit Säkerhetstips för fyrverkeripjäser TUKESin esitteet, oppaat ja julkaisut löydät TUKESin Internet-sivuilta Julkaisuja voi tilata tilauslomakkeella tai sähköpostitse osoitteesta: julkaisutilaukset@tukes.fi TURVATEKNIIKAN KESKUS TUKES-katsaus 1/

16 TUKES PALVELUKSESSASI Ylijohtaja Seppo Ahvenainen Sihteeri Agneta von Wetter-Rosenthal Johtaja Juha Karjalainen tuki- ja kehityspalvelut Tiedotus ja tietopalvelut Viestintäpäällikkö Willy Toiviainen Tiedottaja Paula Kuusio Tiedottaja Tarja Vänskä Informaatikko Riitta Viikari Vaurio- ja onnettomuusseuranta Turvallisuusinsinööri Kaisa Heinsalmi LAITOSVALVONTA Johtaja Päivi Rantakoski Osastosihteeri Taria Loginov Vaaralliset kemikaalit Yli-insinööri Anne-Mari Lähde Paineelliset järjestelmät Yli-insinööri Markus Kauppinen Painelaitteet Ylitarkastaja Teuvo Blomberg Maakaasukohteet, tarkastuslaitokset Ylitarkastaja Urho Säkkinen Kaasulaitteet Turvallisuusinsinööri Seppo Huttunen Räjähdetehtaat ja -varastot Ylitarkastaja Tor-Erik Ekberg Räjähteet, ilotulitteet Turvallisuusinsinööri Mikko Ojala Kaivokset Ylitarkastaja Pekka Heiskanen Vaarallisten aineiden kuljetuspakkaukset ja säiliöt yli-insinööri Harri Roudasmaa TUOTE- JA LAITTEISTOVALVONTA Johtaja Reijo Mattinen Osastosihteeri Seija Halvari Sähkötuotteet Yli-insinööri Hannu Mattila Sähkölaitteistot Yli-insinööri Harri Westerlund Sähköurakointi Ylitarkastaja Roger Kanerva Hissit Ylitarkastaja Heikki Viitala Paloilmoitinlaitteistot Tekn. asiantuntija Hannu Nuolivirta Käsisammuttimet, pelastustoimen laitteet Ylitarkastaja Risto Raitio CE-merkityt rakennustuotteet Turvallisuusinsinööri Jukka Lepistö Mittaamisvälineet Yli-insinööri Tuomo Valkeapää Jalometallituotteet Ylitarkastaja Paula Ruotsalainen PL 123 (Lönnrotinkatu 37) HELSINKI puhelin , faksi (09) TUKES-katsaus 1/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS