Etelä-Kallaveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma

Transkriptio

1 Etelä-Kallaveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma Pohjois-Savon kalatalouskeskus 2008

2 Sivu 2 / 58 Yhteystiedot: Etelä-Kallaveden kalastusalue Hallituksen pj. Paavo Kankkunen Isännöitsijä Jarmo Mononen Luhtalahden 161, Räsälä PL 1096, Puijonkatu 14, Kuopio Puhelin: Eräiden sidosryhmien yhteystietoja 2008 SIDOSRYHMÄT LÄHIOSOITE POSTITOIMIPAIKKA PUHELIN POHJOIS-SAVON TE-KESKUKSEN KALATALOUSYK- SIKKÖ PL 2000, KÄSITYÖKATU KUOPIO * POHJOIS-SAVON KALATALOUSKESKUS PL KUOPIO POHJOIS-SAVON MAANMITTAUSTOIMISTO HALLITUSKATU KUOPIO POHJOIS-SAVON VAPAA-AJANKALASTAJAPIIRI PALJETIE SIILINJÄRVI POHJOIS-SAVON AMMATTIKALASTAJAIN YHDISTYS R.Y. PUIJONSARVENTIE 14 A KUOPIO POHJOIS-SAVON YMPÄRISTÖKESKUS SEPÄNKATU 2B, PL KUOPIO ELINTARVIKETURVALLISUUSVIRASTO (EVIRA) NEULANIEMENTIE 4,PL KUOPIO Linkkejä: Etelä-Kallaveden kalastusalueen palvelut: > kalastusalueet, >Pohjois-Savo>Osakaskunnat, kalastusalueet, kartat ja yhteystiedot sekä>kalastusalueiden vieheluvat Pohjois-Savon TE-Keskus: > Pohjois-Savo> kalatalouspalvelut Pohjois-Savon kalatalouskeskus: >Pohjois-Savo, >kalatalouskeskukset Pohjois-Savon vapaa-ajankalastajapiiri: Kansalaisen karttapaikka: > kansalaisen karttapaikka> peruskarttojen haku Kalastuslaki: Kalastusasetus: Yhteisaluelaki:

3 Sivu 3 / 58 Sisältö KUVAILULEHTI JOHDANTO... 9 A. PERUSTIEDOT ETELÄ-KALLAVEDEN KALASTUSALUE KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET VESIALUEIDEN OMISTUS KALASTUSALUEEN TOIMINNAN NYKYTILA KALATALOUDELLINEN KEHITYS ETELÄ-KALLAVEDEN KALASTUSALUEELLA KALAKANTOJEN NYKYTILA Mitä kalalajeja vapaa-ajan kalastajat olivat tavoitelleet eniten ja viisi tärkeintä saalislajia osakaskuntien mielestä? Kuhan kasvu, sukukypsän kuhan koko ja ikä Etelä-Kallavedellä Etelä-Kallaveden siikakantojen rakenne, siikojen kasvu ja loiset Kallaveden taimenmerkinnät vv SAALIS JA KÄYTETYIMMÄT PYYDYKSET (KALASTUSRASITUS) Vapaa-ajan kalastus Ammattikalastus KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN Kalastusta haittaavia tekijöitä Lupamäärien kehitys, pyydysyksiköt ja lupa-alueet Kalastusmatkailu Kalastusrajoitukset Onko tarvetta alamitan nostoon? KALASTUKSEN VALVONTA KALAVESIEN HOITO JA KUNNOSTUKSET Istutukset Kalavesien kunnostukset... 37

4 Sivu 4 / 58 B. TOIMENPIDESUUNNITELMA YLEISET TAVOITTEET KALASTUSALUEEN VISIO KALATALOUDELLINEN SWOT ANALYYSI KALATALOUDELLISET KEHITTÄMISTAVOITTEET YLEISET TOIMENPITEET KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN KALAVAROJEN TEHOKKAAN TALTEENOTON KANNALTA TÄRKEÄT TOIMENPITEET KALAVESIEN HOITO Istutukset Kalavesien kunnostukset KALASTUSALUEEN TOIMINNAN KEHITTÄMINEN KEHITTÄMISHANKKEET VESISTÖKOHTAISET TOIMENPIDESUUNNITELMAT ETELÄ-KALLAVESI PIENVEDET ETELÄ-KALLAVEDEN PÄÄALTAAN HOITOALUEKOHTAISET ISTUTUKSET KIRJALLISUUS LIITE 1. Etelä-Kallaveden kalastusalueen taseet ja tuloslaskelmat LIITE 2. Vapaa-ajan kalastajien saalis (Etelä-Kallaveden kalastustiedustelu). Saalin arvo on laskettu vuoden 2006 tuottajahinnoilla (RKTL 2008) LIITE 3. Ammattikalastajien saalis Saalin arvo on laskettu vuoden 2006 tuottajahinnoilla (RKTL 2008) LIITE 4. Osakaskuntien ja yksityisvesialueiden kiinteistötunnukset ja pinta-alat Kansikuva. Jarmo Mononen

5 Sivu 5 / 58 KUVAILULEHTI ETELÄ-KALLAVEDEN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA Nimi Kotipaikka 518 Etelä-Kallaveden kalastusalue Kuopio Pinta-ala (km²) Yhteensä ha, josta osakaskuntien vesialueet noin ha ja yksityiset vesialueet noin ha (Kuopion kaupunki ha). Lääni Kunta TE-keskus Itä-Suomen lääni Kuopio Pohjois-Savo Suunnitteluvedet Etelä-Kallavesi (karttaliite) Viereiset kalastusalueet Muut suunnitelma-asiakirjat 517 Pohjois-Kallaveden kalastusalue, 522 Koirus-Sotkan kalastusalue, 519 Suvasveden kalastusalue, 511 Juurusveden kalastusalue. Etelä-Kallaveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 1986 (Eronen,T. ja Sarell, J.) ja Etelä-Kallaveden kalastusalueen käyttö ja hoitosuunnitelma II 1996 (Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys) sisältävät osittain alueen perustietoja, joita ei käsitellä tässä suunnitelmassa. Etelä-Kallaveden kalastustiedustelu ja Etelä-Kallaveden osakaskuntakysely 2008 ( Pohjois-Savon kalatalouskeskus). Voimassaolo Nähtävillä/saatavissa Kalastusalueen isännöitsijä, osakaskunnat, Pohjois-Savon TE-keskus, Kalatalouden keskusliitto/ Tekijä Pohjois-Savon kalatalouskeskus ry, Ari Pyykkönen, Visio Etelä-Kallaveden kalastusalueen merkitys kasvaa entisestään, kalastusalueen jäsenten ja sidosryhmien lisääntyvällä yhteistyöllä.kalastus, kalastuksen valvonta ja kalavesien hoito järjestetään niin, että kalastajien väheneminen taittuu, kalastusmatkailu lisääntyy ja mm. kuhan ja muikun merkitys saalis- ja talouskaloina kasvaa entisestään. Tiivistelmä Yhtenäiskalastuslupa-alue viehekalastukseen Lisätietoja; isännöitsijä, Pohjois- Savon kalapaikkaopas, ja www. muikkusuomi.fi Kalastusalueen antamat kalastusta koskevat määräykset ja kiellot Nykyiset: - asetuksen mukaiset alamitat

6 Sivu 6 / 58 Etelä-Kallavesi: Pääsisältö: Alle 5 m vedessä ei verkkojen solmuvälirajoituksia, yli 5 m syvyydessä mm käyttö kielletty ja talvikalastuksessa yli 15 m syvyydessä oli suositettu mm verkkojen käytöstä luopumista. Jotkut osakaskunnat olivat lisäksi luopuneet solmuvälirajoituksista välisenä aikana siian syvännepyynnin mahdollistamiseksi. Viehekalastusta tai muuta kalastusta ei ollut rajoitettu. Suunnitelman mukaiset : Toimenpide 1. Verkkokalastuksen säätelyllä pyritään turvaamaan kalan kasvu alamittaan saakka, samalla saalis (kg) paranee ja istutuksista saadaan parempi tuotto. Tavoitteen toteuttamiseksi Etelä-Kallaveden kalastusalue päättää kalastuslain 37 :n mukaisesti kokouksessaan kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen (alkaen v. 2012) kieltää solmuväliltään mm verkkojen käytön kalastuksessa yli 10 m syvyydessä Etelä-Kallavedellä. Poikkeus: ei rajoituksia siian syvännepyynnin mahdollistamiseksi. Toimenpiteellä pyritään turvaamaan mahdollisimman monen kuhan lisääntyminen ja mahdollistetaan samalla hauen, mateen, siian ja ahvenen hyödyntäminen. Toimenpide 2. Kalojen alamitan säätelyllä pyritään saamaan istutuksista parempi tuotto ja mahdollistamaan yhden kutukerran periaate erityisesti kuhalle ja järvitaimenen kasvu suurempaan kalastuskokoon. Tavoitteen toteuttamiseksi Etelä- Kallaveden kalastusalue päättää kalastuslain 35 :n mukaisesti kokouksessaan määrätä noudatettavaksi seuraavia kalastusasetuksen 19 :n määräyksistä poikkeavia korkeampia alamittoja: Järvitaimen 45 cm ja kuha 45 cm. Toimenpide 3. Järvitaimenistutusten turvaamiseksi jatketaan istutuksia alukselta. - Pienvedet: Ei rajoituksia. Tarvittaessa voidaan suuren kalastusrasituksen takia kieltää solmuväliltään alle 45 mm verkkojen käyttö. Kalavesien hoito Istutukset Pääasiassa istutuksen rahoittavat osakaskunnat, kalastusalue, kaupunki, kalatalousmaksut tai velvoitteet. Istutusmäärät tarkennetaan varojen mukaan vuisttain. Järvitaimen noin kpl/vuosi (0,3 kpl/ha), kuha kpl/vuosi (5-10kp/ha) ja siika noin kpl/vuosi (5 kpl/ha). Velvoitteet: Powerflute Oy: ISVEO nro: 14/98/3 lainvoimainen päätös, uudesta luvasta valitettu - kalatalousmaksu ,79 (alv 0 %) - kalataloustarkkailu TE-keskuksen hyväksymällä tavalla

7 Sivu 7 / 58 Kuopion kaupunki, Lehtoniemi: ISVEO nro: 15/98/2 lainvoimainen päätös, uudesta luvasta valitettu - kalatalousmaksu 4 036, kpl väh. 20 cm:n järvitaimen / vuosi kpl väh. 10 cm:n siika / vuosi kpl väh. 7 cm:n kuha / vuosi - kalataloustarkkailu TE-keskuksen hyväksymällä tavalla Kuopion kaupunki, Saaristokatu: ISYLV nro: 56/05/ kpl väh. 7,5 cm:n kuha / vuos, vuosina Kunnostettavat kohteet Kuormituksen vähentäminen ja paikallisen tarpeen mukaan tehtävän suunnitelman mukaan lahtivesissä ja pienvesissä kasvillisuuden ja /tai sedimentinpoisto ja/tai hoitokalastus tai muu toimenpide. Suunnitellut kehittämishankkeet Hanke 1. - Tavoite: Kuhan merkitys saalis ja talouskalana kasvaa. - Toimijat: Reitin kalastajat, kalastusalue, osakaskunnat, Kuopion kaupunki, viranomaiset. - Toimenpiteet: kalastusjärjestelyt (solmuvälit ja alamitta). Turvataan elinkeinokalastuksen edellytykset. Istutukset. Hanke 2. - Tavoite: Kalastuksen valvonnan kehittäminen. - Toimijat: Kalastusalueet, osakaskunnat, Kuopion kaupunki, viranomaiset. - Toimenpiteet: Valvonta-alue pyritään saamaan mahdollisimman kattavaksi, jopa kalastusalueen rajat ylittäen. Nimetään 5-6 kalastuksen valvojaa tai ostetaan valvontapalvelu keskitetysti ulkopuolelta. Lisätään valvontaan rahoitusta ja koulutetaan valvojat tietoisiksi lainsäädännöstä ja kalastusta koskevista päätöksistä. Hanke 3. Tavoite: Osakaskuntien toiminnan aktivointi, toimintatapojen uudistaminen ja yhteistyön lisääminen osakaskuntien kesken ja/tai kalastusalueen kanssa. - Toimijat: Osakaskunnat, kalastusalue, P-S kalatalouskeskus, P-S Maanmittaustoimisto, P-S TE- keskus, kaupunki/koulut - Toimenpiteet: Osakaskuntien yhdistäminen. Lupien tarjonta myös ulkopuolisille ja uusien toimijoiden saaminen mukaan toimintaan. Nuorison saaminen harrastuksen pariin järjestämällä kalastustapahtumia yhteistyössä muiden kalastusalueiden ja toimijoiden kanssa.

8 Sivu 8 / 58 Hanke 4. Tavoite: Kalastusalueen palveluiden ja tiedotuksen kehittäminen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. - Osakaskuntien luvista ja määräyksistä tiedottaminen. - Toimijat: Kalastusalue, osakaskunnat, P-S kalatalouskeskus, vapaa-ajan kalastajien järjestöt ja kunnat. - Toimenpiteet: osakaskuntien koulutus, nettipalveluiden kehittäminen niin, että mm. KHS, lupa-alueet ja toimijoiden yhteystiedot löytyvät internetistä. Hanke 5. Tavoite: Kalataloudellista tutkimus- ja kehittämistoimintaa jatketaan - Toimijat: Kalastusalue, osakaskunnat, kalastajat, TE- keskus, Ympäristökeskus, RKTL ja konsultit - Toimenpiteet: Elinkeinokalastajien kirjanpitokalastus jatkuu. Tehdään kalastustiedustelu ja muut selvitykset kuten solmuvälirajoitusten vaikutus kuhan kasvuun tarvittaessa. Seurataan kalataloustarkkailua.

9 Sivu 9 / JOHDANTO Kalastusalueen tehtävänä on toimialueellaan kalatalouden edistäminen, kalastuslain 1 :ssä mainittujen tavoitteiden saavuttaminen, kalastuslaista ja sen nojalla annetuissa säädöksissä ja määräyksissä ja kalastusalueen ohjesäännössä mainittujen tehtävien hoitaminen sekä käyttö- ja hoitosuunnitelman käyttöönotto, pitäminen ajan tasalla ja toteutumisen seuranta. Tehtävänä on myös kalastusalueen jäsenten kalastusalueelle antamien toimeksiantojen toteuttaminen. Kalastusaluesuunnittelulla pyritään yhdistämään omistajayksiköiden hajanaisuus kalastuksen järjestämisessä ja kalavesien hoidossa. Perimmäisenä tarkoituksena on KalL 1 :n mukaisten tavoitteiden saavuttaminen eli kalataloutemme keskeisiä tavoitteita ovat kalavesien hoidon kehittäminen ja niiden tuoton tehokas ja tarkoituksenmukainen talteen ottaminen. Kun valtaosa yksityisistä vesistä kuuluu osakaskunnille ja yksityisille vesialueen omistajille on käyttö- ja hoitosuunnitelmalla sekä yleistä, että yksityistä merkitystä. Käyttö- ja hoitosuunnitelma toimii ohjeena kalavesien hoidossa ja kalastuksen järjestämisessä. Kalastusoikeuden haltija taikka kalastusalueen kokouksen tai kalastusalueen hallituksen jäsen ei ilman perusteltua aihetta saa vaikeuttaa toimenpiteellään tai laiminlyönnillään suunnitelman toteuttamista. Viranomaisten, osakaskuntien ja jaettujen vesialueiden omistajien on tarpeen mukaan otettava huomioon suunnitelman kalavarojen hoitoa ja käyttöä koskevat suuntaviivat (KalL 82 ). Ohjausvaikutusta ei kuitenkaan ole pyritty ohjaamaan kovin selvästi sanktioilla. Vesioikeudellisissa hankkeissa on huomioitava käyttö- ja hoitosuunnitelma tarpeen mukaan (VL 2:22 ), eli kalastusalueen tahdon loukkaamista tulisi välttää. Ohjeellisuudesta huolimatta käyttö- ja hoitosuunnitelma on tärkeä asiakirja, jossa on määritetty alueen yhteistoiminnan perusteet. Suunnitelman on sisällettävä pääpiirteittäin selvitykset kalastusalueen kalakantojen määrästä ja tilasta sekä niiden nykyisestä käytöstä ja käytön perusteista. Sen tulee myös sisältää kalakantojen hoitoa ja käyttöä koskevat yleiset tavoitteet sekä vaihtoehtoja käytön ja hoidon järjestämiseksi sekä niiden kustannuksia (KalL 79 ). Ongelmana laatimisessa on ollut luotettavien tietojen hankinta kalavarojen määrästä ja tilasta. Ongelma on korostunut ja toistunut kalastusalueiden ja osakaskuntien päätöksen teossa, joissa päätös on perusteltava KalL:n 1 :n tavoitteiden toteuttamisella. Ilman kalastuksen ja kalavesien hoidon seurantaa kalastusalue ei pysty tehokkaasti ohjaamaan alueensa kalavarojen käyttöä. Myös suunnitelman toteutumisen jatkuva seuranta on tarpeen. Edellinen Etelä-Kallaveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui vuonna Alueen kalataloudessa on tapahtunut joitakin muutoksia edellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisen jälkeen. Ahven- ja kuha- ja lahnakannat ovat runsastuneet. Muikkukanta runsastui selvästi, mutta vaihtelussa on juuri tällä hetkellä hyvien vuosien jälkeen näkyvissä taantuma, joka vaikuttaa monella tavalla alueen kalatalouteen. Ahven- kuha ja lahnakannat ovat hyötyneet useista lämpimistä kesistä vuoden 1995 jälkeen. Vaikutus jatkuu ainakin uuden suunnittelukauden alkuun. Myös kuhan istutukset ovat lisääntyneet tasolle kpl/vuosi. Siian merkitys saaliskalana on vähentynyt kannan heikennyttyä. Nykyisessä tilanteessa katsottiin, että edellinen käyttö- ja hoitosuunnitelma on syytä muuttaa ajan tasalle. Muutoinkin tavoitteena on ollut asiakirjan tarkistaminen kymmenen vuoden välein. Perustietojen päivittämiseksi Etelä-Kallaveden kalastusalue toteutti Pohjois-Savon TE-keskuksen rahoituksella kalastustiedustelun , osakaskuntatiedustelun, joka koski pääasiassa samoja vuosia ja käynnisti käyttö- ja hoitosuunnitelman muuttamisen vuonna 2007.

10 Sivu 10 / 58 Kalastusalueen perustiedot ja kalataloudellinen kehitys päivitettiin tarpeellisilta osin nykytilaan perustiedot osassa (A osa) ja mietittiin samalla niihin liittyviä ongelmia. A osaan päivitettiin kalastusympäristöä, kalastoa, kalastusta ja kalavesien hoitoa koskevat perustiedot ja tehtyjen tiedustelujen antamia tietoja ja kehittämistoiveita. Laatimistyössä käytettiin alueelta julkaistuista raporteista ja edellisistä käyttö- ja hoitosuunnitelmista saatuja tietoja,. Näin syntyi luotettava perusta tavoitteiden ja toimenpiteiden asettamiselle, jotka kirjattiin toimenpidesuunnitelmaan (B osa). Käyttö- ja hoitosuunnitelmaa täydennettiin myös kuulemistilaisuudessa ja hyväksymiskokouksessa. Kalastusalueen hallitus kattaa hyvin koko kalastusalueen ja kokoontui useita kertoja asiantuntevaan valmistelutyöhön. Suuret kiitokset erityisesti Etelä-Kallaveden kalastusta ja saalista koskevien tietojen luovuttamisesta kuuluvat Kuopion kaupungin kalastusmestari Esko Pekkariselle Tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisesta vastasi Pohjois-Savon kalatalouskeskus Etelä-Kallaveden kalastusalueen toimeksiannosta. Vastuullisena tekijänä toimi kalatalousneuvoja Ari Pyykkönen. A. PERUSTIEDOT 2. ETELÄ-KALLAVEDEN KALASTUSALUE KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS Etelä-Kallaveden kalastusalue sijaitsee Itä-Suomen läänissä Kuopion kaupungin alueella. Suomen kahdeksanneksi suurimmassa kaupungissa, vuonna 1775 perustetussa Kuopiossa, on yli asukasta. Kuopiolaisista 90 % asuu keskustassa tai lähiöissä ja väestö on koko maahan verraten keskimääräistä hieman nuorempaa ja paremmin koulutettua. Perinteisemmästä teollisuudesta puu- ja elintarviketeollisuus ovat tärkeimpiä ja matkailulla on suuri merkitys Kuopion taloudelle. Palvelusektori on Kuopion suurin työllistäjä ( Vesistöt, rikas kasvillisuus ja Kuopiolle tyypillinen korkeuserojen vaihtelu antavat oman ainutlaatuisen kauneuden paikalliselle luonnolle. Kalastusalueen vesipinta-ala on noin ha, josta merkittävimmän osan muodostaa Etelä-Kallaveden pääallas. Alueella sijaitsee lisäksi noin 25 pientä järveä ja lampea. Nilsiän ja Iisalmen reitit laskevat Etelä-Kallaveteen ja suurin osa vesistä purkautuu edelleen Puutossalmen kautta Kallaveden Sotkanselälle ja Haukiveteen (Leppävirran reitti). Pienempi osa virtaamasta ohjautuu Suvasveden ja Karvionkosken kautta (Heinäveden reitti). Etelä-Kallaveden kanssa samassa tasossa olevia järviä ovat Iisalmen reitin suuret järvet Konnuskoskeen ja Karvionkoskeen asti. Tämän kalojen vapaan vaelluksen mahdollistavan ns. Suur-Kallan kokonaispinta-ala on noin ha. Etelä-Kallaveden omalla valuma-alueella ei järveen laske yhtään merkittävää jokea. Pääaltaan keskisyvyys on 11, 5 m ja maksimisyvyys Hirviselällä 70 metriä. Altaasta löytyy noin 20 yli 40 metrin syvännettä. Rantaviivan kokonaispituus on noin 480 km ja järvelle ominaista on saarten runsaus (noin 340 kpl). Altaasta on erotettavissa useita yhtenäisiä selkävesialueita, joista merkittävimmät ovat Kelloselkä, Kaupunginselkä, Ollinselkä, Luhastensalon eteläpuolinen alue, Mäkisalon Eteläpuolinen alue, Hirviselkä, Roninselkä sekä Puutosselkä. Osa syvänteistä sijaitsee kapeissa salmissa ja vastaavasti eräät selkäalueet ovat laajoilta alueilta matalia. Kalastus on pääasiassa kotitarve- ja virkistyskalastusta. Ammattikalastusta harjoitetaan troolilla, nuotalla, verkoilla ja rysillä.

11 Sivu 11 / TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET Veden laatu Etelä-Kallaveden vedenlaatuun vaikuttaa merkittävästi yläpuolisilta alueilta tulevat vedet. Koska Jätevesikuormitus (ks. jäljempänä) on lähinnä Iisalmen reitin kautta tulevaan hajakuormitukseen verrattuna vähäistä, sääoloilla, erityisesti sadannalla ja syystäyskierron onnistumisella on ollut määräävä merkitys. Yläpuoliset vedet tuovat mukanaan humusainesta sekä ravinteita, jotka vaikuttavat heikentävästi altaan vedenlaatuun. Viipymästä johtuen humus- ja ravinnepitoisuus alenee etelään päin siirryttäessä. Keskimääräinen fosforitaso alueen eteläosassa on noin 10 µg (noin 30 %) alempi kuin pohjoisosassa Sadannan (hajakuormituksen) merkitys ilmenee indeksin kasvuna (kuva 1) eli laatuluokan heikentymisenä. Tarkastelujaksolla sateisia vuosia ovat olleet 1991, 1998 ja Selvimmin vaihtelua on ollut Kallaveden eteläosassa, joka ainoana on ollut vuosia hyvää tasoa ja jossa kehitys vuoden 2001 notkahduksen jälkeen on jyrkimmin ollut positiivinen. Vuonna 2003 kaikilla osa-alueilla ilmennyt positiivinen kehitys kääntyi vuonna 2005 heikompaa tilaa osoittavaksi. Vuonna 2006 vesistön yleinen tila on kuitenkin kääntynyt kohti parempaa (Savo-Karjalan ympäristötutkimus 2007). Merkittävin pääaltaaseen kohdistuva jätevesikuormitus on peräisin asutuksesta (Kuopion kaupungin Lehtoniemen jäteveden puhdistamo) sekä puunjalostusteollisuudesta (Savon Sellu). Savon Sellun aiheuttama kuormitus on pääasiallisesti orgaanista happea kuluttavaa kuormaa, jonka vaikutus tulee näkyviin ajoittain vaikutusalueella alusveden heikentyneenä happitilanteena. Happea kuluttava kuormitus on kuitenkin alentunut viimevuosina. Lehtoniemen jätevesillä on lähinnä vesistöä rehevöittävä vaikutus. Ajoittain purkupaikan lähisyvänteissä on havaittu happikatoa. Jätevesikuormituksen haittojen pienentämiseksi on purkupaikkojen läheisyyteen asennettu viisi hapetinta (Savon Sellun alueella kaksi ja Lehtoniemen alueella kolme) (KHS II ja Savo-Karjalan ympäristötutkimus 2008). 1 erinomainen 2 hyvä 3 indeksi 4 5 A = Pohjois-Kallavesi B = Savon Sellun alue C3 = Lehtoniemen alue tyydyttävä välttävä huono 6 D = Etelä-Kallavesi sopimaton vuosi Kuva 1. Kallaveden osa-alueiden veden laadun yleinen kehitys Saukkosen Indeksin mukaan vuosina (Savo-Karjalan ympäristötutkimus 2007).

12 Sivu 12 / 58 Vuodesta 1989 tehdyn seurannan perusteella Kallaveden pohjan laatu on parantunut. Myönteinen kehitys on ollut voimakkainta eteläosassa ja matalilla alueilla ja heikointa pohjoisosassa ja syvänteissä. Selvästi huonokuntoista pohjaa ei enää ole todettu (Savo-Karjalan ympäristötutkimus 2008) Etelä-Kallaveden eristyneillä lahtialueilla ja erillisissä lammissa veden laatu on riippumaton järven yleisestä tilanteesta. Yleensä lahtivesien ja lampien rehevöitymiseen vaikuttaa merkittävästi ympäristöstä tuleva hajakuormitus. Lahtialueista Koiraveden, Räsälänlahden vedenlaatu on pääallasta hieman heikompi ja Särkilahden (Kuopio) veden laatu on varsinkin lahden pohjukassa huono (KHS II). Saaristokaupungin rakentamisella on ollut rehevöittävä vaikutus rakentamisalueiden lähivesiin mm. Pölläkänlahdella (osakaskuntakysely). Saaristokadun rakentaminen vuonna 2007 ilmeni läntisellä vesialueella sameuden ja alusveden fosforin nousuna vain talvella. Myös Kuopionlahden veden laatu heikkeni kesällä 2007 (Savo-Karjalan ympäristötutkimus 2008). Kalastusalueen pienvesissä on havaittu rehevöitymistä ja lievää hapen kulumista alusvedessä. Pienvedet ovat pääsääntöisesti lievästi humuspitoisia ja niiden happamuus on lähellä neutraalia (KHS II). Säännöstely Säännöstelyn pääasiallinen lähtökohta on ollut laivaliikenteen turvaaminen, mutta päätöksistä hyötyvät myös voimalaitos- ja virkistyskäyttö. Kritiikkiä on esitetty mm. vesipinnan alhaisesta tasosta kevättalvella ja loppukesällä vähäsateisina aikoina. Kallavettä säännöstellään käytännössä Leppävirran Naapuskosken padolla ja tarvittaessa käytetään Konnuksen kanavaa tulvajuoksutukseen (ISVO , korvaukset ). Laivaliikennekaudella veden korkeus ei saa alittaa korkeutta NN+ 81,25 m. Mikäli Saimaan veden pinta laskee korkeuden NN+ 75,10 alapuolelle, Kallaveden korkeus saa alittaa purjehduskauden alarajan, mutta ei koskaan korkeutta NN+ 80,90. Jotta vettä saataisiin varastoon Kallaveteen, Naapuskosken pato suljetaan kevättulvan aikana tai sen laskiessa viimeistään tasossa NN+ 82,00. Kallavesi purkautuu pääasiassa luonnontilaisesti Suvasveden ja Karvionkosken kautta Heinäveden reitille ja Konnuskoksen kautta Unnukkaan. Naapuskosken padolla ei siksi pystytä estämään Kallaveden vesivaraston ehtymistä pitkien kuivuuskausien aikana. Suurin säännöstelystä saatu etu on kesäaikaisen alivesipinnan nostaminen luonnontilaista korkeammalle. Toisaalta säännöstelyllä alennetaan keskimääräistä suurempia tulvakorkeuksia. Tätä varten Kallavettä juoksutetaan kevättalvella, jotta tulvavesille saataisiin varastotilaa. Kallaveteen vaikuttaa myös Iisalmen reitin vesitilanne ja säännöstely. Sieltä tulee noin kolmannes tulovirtaamasta. Iisalmen reitin järviä ei tulvasuojelusta johtuen voida pitää vesivarastoina Kallavedelle, jotta sen kesäaikaista vedenkorkeutta voitaisiin säätää (Markku Henttonen, Savon Sanomat 1997). Viimeisimpien suunnitelmien mukaan Kallaveden alimpia vedenkorkeuksia aiotaan nostaa laivaliikenteen ja virkistyskäytön turvaamiseksi. Tähän päästäisiin rakentamalla pohjapato Konnuskosken Emäkosken haaraan sekä Karvionkosken niskaan (lähde; Tuulikki Miettinen, Savon Sanomat ). Lupahakemus on edelleen tutkinnan kohteena ja toteutuu mahdollisesti vv Hankkeeseen kuuluu myös Konnuksen vanhan kanavan kunnostaminen tulvasuojeluun. Toteutuessaan se voisi johtaa alimpien veden korkeuksien nousuun kuivina kausina. Alimmat vedenkorkeudet nousisivat 5-10 cm. Esitelty vedenpinnannosto on Etelä-Kallaveden kalastusalueen kannalta hyvä, koska se helpottaa vesiliikennettä ja kalastus- ym. virkistyskäyttöä. Parhaimmillaan rantavyöhykkeen tila saattaisi parantua, lahtivesien rehevöityminen vähentyä ja poikastuotantoalueet kasvaa (suullinen tieto, Ilkka Maksimainen, Pohjois-Savon ympäristökeskus ). Kaavoitus Kaavoissa on annettu tarkemmat ohjeet ja määräykset mm. rantarakentamisesta, veneväylistä, -satamista ja valkamista, ympäristönsuojelusta ja maisemanhoidosta. Kaavoituksesta lisätietoja antavat kunnat (

13 Sivu 13 / 58 Viime aikoina ovat Etelä-Kallaveden rannat tulleet voimakkaan rantarakentamisen piiriin Saaristokaupungin rakentamisen alettua. Paikoitellen tämä on tarkoittanut myös vesistöön tulevia pengerryksiä ja muita vesistön luonnontilaan vaikuttavia toimia. Etelä-Kallaveden saariin on muodostettu useita lintujen pesimärauhan turvaavia rauhoitusalueita, joihin maihinnousu on pesimäaikaan kielletty. Suojelualueista saa lisätietoja ympäristökeskuksesta ( 2.3 VESIALUEIDEN OMISTUS Etelä-Kallaveden kalastusalueella on 89 yhteisen vesialueen osakaskuntaa, noin ha. Osakaskunnat ovat keskimäärin pinta-alaltaan 152 ha. Yksityisiä vesialueita on 56 yhteensä noin ha. Kaupungilla on merkittävä vesialue, noin ha. Muut yksityiset vesialueet ovat keskimäärin pinta-alaltaan noin 27 ha. Osakaskuntien ja yksityisvesialueiden pinta-alat ja kiinteistötunnukset on esitetty liitteessä 4 ja rajat karttaliitteessä. Aktiivisia osakaskuntia ja yksityisvesialueita on kyselyn perusteella noin 40. Niiden hallinnassa on noin 75 % kalastusalueen kalavesistä. Viime vuosina on joitakin osakaskuntia siirtynyt kaupungin omistukseen. Kalastuskunnan päätöksentekoa ja hallinnointia koskeva lainsäädäntö siirrettiin vuoden 2001 alusta kalastuslaista yhteisaluelakiin. Samalla poistettiin tilanne, jossa yhteisellä vesialueella oli kaksi osittain päällekkäistä organisaatiota; kalastuskunta ja yhteisen vesialueen osakaskunta. Käytännön kalastukseen ja kalaveden omistussuhteisiin ei tullut muutoksia. Kalastuslaissa (KL 286/82) tarkoitettuna kalastuskuntana toimii yhteisaluelain mukainen osakaskunta. Tästä johtuen käytetään jäljempänä kalastuskunnan sijaan nimeä yhteisen vesialueen osakaskunta (lyhyemmin osakaskunta). Yhteisaluelaki antaa pienille osakaskunnille mahdollisuuden kokoontua tarvittaessa osakkaan koolle kutsumana päättämään kalavetensä käytöstä. Osakaskuntatoiminnan ongelma on nyt ja tulevaisuudessa aktiivitoimijoiden ikääntyminen sekä osalla alueesta osakaskunnan pieni koko ja sen myötä passiivisuus. Tämä vaikuttaa myös kalastusalueen toimintaan. Osakaskuntien keskinäistä ja toisaalta yhteistyötä kalastusalueen kanssa tulee lisätä. 2.4 KALASTUSALUEEN TOIMINNAN NYKYTILA Toimintaan tuli merkittävä muutos voimaan tulleen kalastuslain tarkistuksen myötä. Kalastusalueen valtuuskunta lakkasi olemasta ja uusiksi kalastusalueen toimielimiksi tulivat kalastusalueen kokous, hallitus ja isännöitsijä. Kalastusalueen jäseniä ovat (KL 71 ) osakaskunnat, vesialueenomistajat, kalastusalueella toimivat ammattikalastajien järjestöt ja kalastusalueella toimivat virkistyskalastajien eduista huolehtivat järjestöt. Vuoden 1994 alusta tuli kalastuslakiin muutoksia, jotka lisäsivät kalastusalueiden hallinnollisia tehtäviä (taulukko 2). Näitä päätöksiä ei kalastusalueella ole tehty. Vuoden 1997 alusta voimaan tullut kalastuslain tarkistus muutti onginnan ja pilkinnän jokamiehen oikeudeksi ja vapautti 65 vuotta täyttäneet kalastuskortin lunastamisesta. Samalla tuli mahdolliseksi lunastaa läänikohtainen viehekortti. Kalastusalueen tulee kuulla ja tiedottaa riittävästi hallintolain (434/2003) edellyttämällä tavalla lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvia hallinnollisia päätöksiä tehtäessä (taulukko 1). Laki

14 Sivu 14 / 58 viranomaisen toiminnan julkisuudesta 621/1999 edellyttää, että kalastusalueen kokouksen asiakirjat ovat kenen tahansa luettavissa. Kalastuskorttivarat sekä omistajakorvaukset ja viehemaksut alle 30 ja valtakirjalla muodostavat pääosan kalastusalueen toiminnan rahoituksesta. Korttivarojen määrä on vaihdellut huomattavasti riippuen kalastuskortin lunastusmäärästä ja hinnasta. Kalastusalueen oma pääoma on viime vuosina ollut hyvällä tasolla ja maksuvalmius on ollut hyvä koko ajan (liite 1). TAULUKKO 1. Lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvat hallinnolliset päätökset. Asia KL 11 3 mom. mukainen pilkintä tai kyläläisen kotitarvekalastuskielto 6 kk:ksi. KL 16 2 mom. Vesialueen käyttämättä jättäminen. Aloite alioikeudelle käyttöön otosta. Pakkovuokraus. KL 26 2 ja 4 mom. Kalastuskielto tai helpotusten myöntäminen padon ala- tai yläpuolella. KL 32 2 ja 3 mom. perustuva tietyn kalastustavan tai välineen kieltäminen ja asetuksesta poikkeavan silmäkoon määrittäminen, jotta KL 1 :n ehdot täyttyvät. KL 35 2 mom. mukainen alamitan määrääminen. KL 37 2 mom. mukainen pyydys- ja kalastustapakielto. KL 43 ja 46 :n mukainen rauhoituspiirin perustaminen tai lakkauttaminen. KL 45. Rauhoituspiirin rajankäynnin hakeminen kiinteistötoimituksessa. KL 79 ja 81 :n mukainen päätös käyttö- ja hoitosuunnitelmasta. KL 89 a ja 91 mukaisten omistajakorvausten ja viehekalastusmaksujen jako. 3. KALATALOUDELLINEN KEHITYS ETELÄ-KALLAVEDEN KALASTUSALU- EELLA 3.1 KALAKANTOJEN NYKYTILA Tiedot perustuvat kalastuskaudelta tehtyyn kalastustiedusteluun (P-S kalatalouskeskus 2008), viime vuosia koskeneeseen osakaskuntakyselyyn(p-s kalatalouskeskus 2008), Etelä-Kallaveden kuhan kasvunopeutta ja sukukypsyyttä koskeneeseen selvitykseen (Keskinen 2006), raporttiin Etelä- Kallaveden siikakantojen rakenteesta ja kasvusta (Sillanpää ja Viljainen1999), kalaloisten esiintymistä Etelä- Kallaveden siioissa koskeneeseen selvitykseen (Hartikainen 2002) ja raporttiin Kallaveden taimenmerkinnöistä vv (Hartikainen 1999). Kuha, ahven, hauki, särki ja lahnakannat ovat hyvät. Järvitaimen, muikku ja siikakannat ovat heikot (osakaskuntakysely, kuva 2). Kuha, lahna, hauki, ahven ja särki runsastuivat viime vuosina. Made ja järvitaimen ovat pysyneet ennallaan. Muikku ja siika olivat vähentyneet. Säyneen ja järviharjuksen osalta ei osattu sanoa muutosta. Ne olivat harvinaisia saalislajeja (kalastustiedustelu, kuva 3).

15 Sivu 15 / 58 Ahvenkannat ovat kuhan lisäksi hyötyneet lämpimistä kesistä ja runsaasta ravinnosta(muikku). Lieneekö syy lämpimissä kesissä, mutta myös särkikalakannat ovat hyvät. Järvitaimen on alueella istutusten varassa. Hyvä muikkukanta vallitsi 90-luvun puolivälistä aina vuoteen 2005, minkä vuoden jälkeen kanta taantui (kuva 17). Etelä-Kallavesi ei ole koskaan ollut merkittävä siian kalastusalue (Eronen ja Sarell 1990). Alkuperäiset siikakannat ovat tuppisiikaa lukuun ottamatta taantuneet selvästi vesistörakentamisen vaikutuksesta ja pääasiallisesti siikasaalis harvemmilla verkoilla koostuu nykyään istutetusta planktonsiiasta (Hartikainen 1996). Viime aikoina kalastajilla on ollut havaintoja isokokoisen siikakannan elpymisestä erityisesti alueen eteläosissa. Kyseisten siikojen kanta tulee selvittää keräämällä siivilähammas ja suomunäytteitä. 5,00 KUVA 2. Kalakantojen nykytila (osakaskuntakysely), n=27 5 = Hyvin runsas, 3 = Hyvä, 1 = Hyvin heikko 4,00 3,00 2,00 1,00 Taimen Muikku Kuha Siika Ahven Hauki Made Särki Lahna Säyne Kuore Rapu KUVA 3. Kalalajien saaliissa vapaa-ajan kalastajien mielestä viime vuosina tapahtuneet muutokset Etelä-Kallavedellä (kalastustiedustelu) vastauksia kpl runsastunut vähentynyt en osaa sanoa Mitä kalalajeja vapaa-ajan kalastajat olivat tavoitelleet eniten ja viisi tärkeintä saalislajia osakaskuntien mielestä? Kuha oli selvästi eniten tavoiteltu kalalaji. Ahven ja järvitaimen olivat seuraavilla sijoilla. Sen sijaan kiinnostus kalastaa muikkua ja siikaa oli vähentynyt. Myöskään haukea ei varsinaisesti tavoiteltu kovin paljoa vaikka saaliskalana se on yleinen (kalastustiedustelu, kuva 4).

16 Sivu 16 / 58 KUVA 4. Mitä kalalajeja vapaa-ajan kalastajat tavoittelivat tietoisesti kalastuskaudella ( kalastustiedustelu)? vastauksia kpl, n= 677 kpl en mitään erityisesti; 8 muu, (hauki ja made); 66 siika; 87 ahven; 127 kuha; 182 muikku; 88 järvitaimen; KUVA 5.Viisi tärkeintä saalislajia Etelä-Kallavedellä (osakaskuntakysely ) n = Taimen Muikku Kuha Siika Hauki Made Ahven Lahna Osakaskuntien mielipide tärkeimmistä saalislajeista poikkesi verrattuna vapaa-ajan kalastajien tavoitelluimpiin lajeihin. Järvitaimenta ei pidetty kovinkaan tärkeänä kun taas muikku, siika ja hauki nousivat kärkisijoille (osakaskuntakysely, kuva 5).

17 Sivu 17 / Kuhan kasvu, sukukypsän kuhan koko ja ikä Etelä-Kallavedellä pituus, mm ikä, vuotta koiras naaras KUVA 6. Kuhanaaraiden ja -koiraiden keskimääräinen ikäryhmäkohtainen takautuvasti laskettu keskipituus (± keskiarvon keskivirhe) Etelä-Kallavedellä (Keskinen 2006) massa, g ikä, vuotta KUVA 7. Keskimääräinen kuhan massa ikäryhmittäin takautuvasti laskettujen pituuksien perusteella Etelä-Kallavedellä (Keskinen 2006).

18 Sivu 18 / y = 2E-06x 3,2749 R 2 = 0,9873 massa,g pituus,mm KUVA 8. Kuhan pituuden ja massan välinen riippuvuus Etelä-Kallavedeltä vuosina kerätyssä aineistossa (Keskinen 2006). 100 % 80 % 60 % 40 % immatuuri naaras koiras 20 % 0 % >700 pituusluokka, mm KUVA 9. Sukukypsien naaraiden, koiraiden ja immatuurien kuhien osuus pituusluokittain Etelä- Kallavedellä (Keskinen 2006).

19 Sivu 19 / % 80 % 60 % 40 % immatuuri naaras koiras 20 % 0 % ikä, vuotta KUVA 10. Sukukypsien naaraiden, koiraiden ja immatuurien kuhien osuus ikäryhmittäin Etelä- Kallavedellä (Keskinen 2006). Muutaman peräkkäisen vuosiluokan runsas esiintyminen aineistossa viittaa siihen, että kuhan kalastus Etelä-Kallavedellä on tehokasta ja saalis perustuu vain 2-3 vuosiluokkaan kerrallaan. Ilmeisesti yli 40 cm pituiset kalat pyydetään pois muutamassa vuodessa. Tähän viittaa myös ammattikalastuksen kuhasaaliin suuri vuotuinen vaihtelu. Kuha kasvaa alamittaan 37 cm 4-5 vuodessa. Tuolloin kuhat ovat noin g painoisia. Naaraat saavuttavat sukukypsyyden noin vuotta myöhemmin kuin koiraat. Lohjanjärvellä kuha saavuttaa sukukypsyyden suunnilleen samankokoisena kuin Etelä-Kallavedellä. Tällöin mm verkoilla tapahtuva kalastus verottaa naaraita, jotka eivät ole ehtineet kutea vielä kertaakaan. Etelä-Kallavedellä kalastuksen aloittaminen vasta 7-vuotiaista kaloista turvaisi ainakin yhden kutukerran kaikille kuhille. Tuolloin kuhat ovat noin 50 cm pituisia ja painavat noin 1,5 kg (Keskinen 2006, kuvat 6-10) Etelä-Kallaveden siikakantojen rakenne, siikojen kasvu ja loiset Luontaisesti Kallavedessä on tavattu kaksi selvää siikamuotoa: virtakutuinen, tiheäsiivilähampainen (>45 sh) ja karikutuinen, harvasiivilähampainen (25-37 sh) tuppisiika (vaellussiika) (Eronen ja Sarell 1986). Edellisten mahdollisen sekoittumisen seurauksena on tavattu myös välimuoto (32-44 sh) järvisiika ( Hartikainen 1996). Istutusten myötä järveen kotiutettiin Voikosken kantaa olevaa järvisiikaa (32-38 sh) (Sillanpää ja Viljainen 1999). Voikoskelaisen istutuksesta on luovuttu 90-luvun kokeilun jälkeen ja palattu pääasiassa planktonsiikaistutuksiin. Planktonsiian kasvu jatkuu suhteellisen tasaisena, mutta tuppisiian kasvu taantuu 3-4 ikävuoden jälkeen ja koko jää korkeasta iästä huolimatta alle 30 cm:n. Planktonsiiat olivat tehdyssä selvityksessä Etelä- Kallavedellä keskimäärin 30 cm pituisia neljäntenä kesänä (3+)ja 40 cm:n pituisia kuudentena (5+) kesänä (Sillanpää ja Viljainen 1998).

20 Sivu 20 / 58 Eri loislajien esiintymistä Etelä-Kallaveden siioissa selvitettiin vuonna 2002 (Hartikainen). Yleisin siian loislaji oli suoliston ja mahalaukun pinnalla esiintyvä lokkilapamato (D. dendriticum), jota tavattiin noin 66 % tutkituista kaloista. Seuraavaksi yleisin laji oli lihaksessa esiintyvä haukimato (T.crassus), joka esiintyi 31 %:ssa siioista. Kidustäitä (Ergasilus) tavattiin kohtalaisesti (28 % siioista)., mutta rakkoloisiota (Hennequya) ja silmän vaurioitumista aiheuttavaa Diplostomumia vain satunnaisesti. Lisäksi tavattiin pieniä määriä vatsaontelossa esiintynyttä sukkulamatoa. Kalojen käyttökelpoisuutta arvioitaessa haukimato muodostaa Etelä-Kallavedellä lievän ongelman, mutta muiden lajien osalta loisten aiheuttama haitta on vähäisempi. Runsaimmin siioissa tavattu lokkilapamato esiintyy suoliston ja mahalaukun pinnalla eikä sinänsä heikennä kalan lihan käyttökelpoisuutta Kallaveden taimenmerkinnät vv Tässä tarkastellaan taimenmerkintöjen tuloksia (Hartikainen 1999) lyhyesti. Istutuserien tuotto ilman korjauskertoimia oli 2-vuotiailla 61 kg/ 1000 istukasta ja 3-kesäisillä tai vanhemmilla keskimäärin 198 kg/1000 istukasta. Keskimääräinen tuotto Suomessa on ollut 300 kg/1000 istukasta. Tulosta 2-v istukkailla voidaan pitää heikkona ja vanhemmilla tyydyttävänä. Kolmevuotiaat tai -kesäiset istukkaat tuottivat paremman tuloksen kuin 2-vuotiaat. Merkityt järvitaimenet saavuttivat alamittarajan (40 cm) palautustietojen mukaan toisena pyyntivuotena istutuksesta. Suurin osa taimenista kalastettiin alamittaisina (alle 40 cm). Lähtökooltaan suurempien taimenten (3 kesäiset ja vanhemmat) saaliissa alamittaisten osuus oli pienempi, mutta suurin osa saaliskaloista oli edelleen alle 1 kg. Järvitaimenen kalastuskoon kasvattaminen parantaisi myös selvästi järvitaimenistutusten tuottoa (kg/1000 istukasta). Vuosina merkittyjen järvitaimenten pyynnissä verkkojen osuus oli 80 %, vuonna % ja kalastustiedustelun (kuva 11) mukaan noin 50 % järvitaimenista saatiin verkoilla. Viehekalastuksen osuus järvitaimensaaliista on siis edelleen noussut. Muikkuverkkojen ja troolin osuus istukkaiden pyytäjänä oli merkintätutkimuksessa pieni (1-4 %). Pääasiallinen vaellussuunta oli reitillä alavirtaan Suvasvedelle ja Koirukselle ja sieltä alaspäin. Kaksivuotiaat olivat herkempiä vaeltamaan reitillä alaspäin kuin kolmevuotiaat. Kolmevuotiaiden tai -kesäisten istukkaiden merkintäpalautuksista suurin osa tuli Etelä-Kallavedestä. Kaksivuotiaiden vaellusherkkyys oli vuonna 1984 tehdyssä istutuksessa suuri, koska suurin osa palautuksista tuli 100 km etelään sijaitsevalta Haukiveden alueelta ja toisen järvivuoden aikana kauempaakin. 3.2 SAALIS JA KÄYTETYIMMÄT PYYDYKSET (KALASTUSRASITUS) Kalastustiedustelun mukainen kokonaissaalis kalastuskaudella oli noin kg eli 9 kg /ha. Saalis on lähes sama kuin vuonna 1990 (Lahti et.al. 1992). Saaliin arvo oli noin Tiedustelussa ei ollut mukana läänikohtaisella vieheluvalla, ikään perustuvalla viehekalastusoikeudella, eikä jokamiehen pilkkioikeudella saatua saalista. Tiedustelun yhteydessä arvioitiin, että saalis olisi ollut em. kalastajaryhmät huomioiden noin 1,3 kertaa suurempi (ks ja kuva 14). Muikku oli kannan notkahduksesta huolimatta Etelä-Kallaveden arvokkain kalalaji. Muikkusaaliin arvo oli noin Kuhasaaliin arvo nousi jo lähelle ja oli noin (liitteet 2 ja 3).

21 Sivu 21 / Vapaa-ajan kalastus Kalastustiedustelun mukaan vapaa-ajan kalastajien saalis omistajan luvilla oli yhteensä kg. Vuosisaaliista saatiin selvästi eniten harvoilla verkoilla. Viehekalastuksen - sekä onginnan ja pilkinnän saalis oli toiseksi suurin. Kuha oli selvästi arvokkain saalislaji vapaa-ajan kalastuksessa. Ahven, hauki, made ja muikku olivat tasapäisesti seuraavaksi tärkeimmät saalislajit (liite 1, kuva 11) KUVA 11. Vapaa-ajan kalastajien saalis pyydyksittäin ja lajeittain yhteensä kg (kalastustiedustelu ) kg onki ja pilkki viehe katiska ja rysä harvat verkot muikkuverkko ahven hauki kuha särki lahna säyne made muikku siika taimen harjus muut Lajikohtaisesti eniten saalista antoivat hauki, ahven, kuha ja muikku. Kuhasaalis oli runsastunut selvästi, muttei vielä ohittanut ahventa ja haukea. Vuonna 1990 kuhasaalis oli noin 1000 kg (Lahti et.al. 1992). Haukisaalis saatiin harvoilla verkoilla ja vieheellä. Ahvensaalis saatiin ongella, pilkillä ja katiskalla. Selvästi eniten kuhasaalista saatiin harvoilla verkoilla. Taimensaalis jakaantui puoliksi harvojen verkkojen ja vieheen kesken. Kesäkalastuksessa saalista saatiin eniten harvoilla verkoilla, toiseksi eniten vieheellä, kolmanneksi eniten muikkuverkoilla ja myös katiskasaalis oli huomattava. Kesäkalastuksen saalis oli yhteensä kg. Saaliin mukaan lajien järjestys oli seuraava: Hauki, muikku, ahven, kuha, lahna jne. Talvikalastuksessa suurin saalis tuli mm verkoilla ja pilkillä. Talvikalastuksen saalis oli kg. Kuha ja made nousivat saaliissa hauen ohi ja pilkillä saatiin runsaasti ahvenia. Kesälomakausi näkyi selvänä saaliin runsastumisena kuukausisaaliissa. Kuhalla oli kaksi saalishuippua kesä ja edellistä runsaampi talviverkkokalastuskausi. Vuonna 2006 oli tavallista pitempi kelirikkokausi. Tavallisesti talviverkkokausi alkaa Etelä-Kallavedellä joulukuun puolivälissä ja nyt vasta tammikuun puolivälin jälkeen. Noin kuukausi parasta kalastuskautta jäi pois. Ainakin kuhasaalis jäi varmasti pienemmäksi kuin se normaalissa jäätilanteessa olisi ollut. Haukea ja ahventa saadaan runsaasti kevään kutuaikana ja alkukesän kalastuksessa. Myös pilkkikausi nostaa jonkin verran ahvenen saalista. Taimenta ja siikaa saatiin vähän. Saalishuippu oli heinäkuussa ja syys- lokakuussa (kuva 12).

22 Sivu 22 / 58 KUVA 12. Vapaa-ajan kalastajien arvioima kuukausisaalis (kalastustiedustelu ) kg Kelirikko kuha siika taimen hauki ahven Vapaa-ajan kalastajien käytetyimmät pyydykset olivat viehe, kesäverkko, onki ja pilkki. Verkot ovat kuitenkin edelleen käytetympiä kuin vapavälineet. Pyyntiponnistus (koentakerrat x pyydyksiä kpl/koentakerta) oli suurin verkoilla, joista erityisesti kesäverkoilla (kuva 13) KUVA 13. Vapaa-ajan kalastajien pyyntiponnistus omistajan luvalla pyydyksittäin omistajan luvalla Etelä-Kallavedellä (kalastustiedustelu) koentakerrat x py kpl/koentakerta muikkuverkko katiska kesäverkko 27- >64 mm talviverkko 27- >64 mm viehe kalaveden omistajan luvalla onki ja pilkki omistajan luvan ohessa

23 Sivu 23 / 58 pyyntipäiviä kpl KUVA 14. Kalastusrasitus kalastuspäivinä Etelä-Kallavedellä vuonna 2005 (RKTL 2006) 0 onki ja pilkki viehe läänikohtaisella luvalla viehe ikään perustuen viehe kalaveden omistajan luvalla muu kalastus omistajan luvalla kalastuspäivät % Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos selvitti raportissaan Kuinka Suomi kalastaa 2005 kalastusrasitusta Etelä-Kallavedellä (kuva 14). Tutkimuksen mukaan kalastuspäivistä 34 % käytettiin ongintaan, pilkintään, ikään perustuvaan - ja läänikohtaisella viehekortilla kalastukseen. Kuinka Suomi kalastaa 2001 raportissa oli selvitetty myös saaliin jakautumista kalastusmuodoittain. Tuolloin saaliista saatiin noin 30 % em. yleiskalastusoikeuksilla ja 70 % omistajan luvalla Ammattikalastus Ammattikalastajien saalis poikkesi selvästi vapaa-ajankalastuksen saaliista (kalastustiedustelu). Muikku oli tärkein saalislaji ja sen pääasiassa troolilla saatu saalis oli selvästi suurempi kuin vapaa-ajan kalastuksessa (kuvat 15 ja 16). Muikkukannat ja ammattikalastuksen saaliit vaihtelevat (kuva 17). Muikkukannan vähennyttyä oli talvinuottaus lopetettu ja yksi kalastaja oli siirtynyt troolaamaan muille vesille. Isorysästä (n=5 kpl) on tullut merkittävä pyydys Etelä-Kallavedellä, sillä saatiin merkittävä osa ammattikalastajien ahven- ja kuhasaaliista. Isorysällä saatu muikkusaalis oli suurempi kuin muikkuverkoilla. Isorysä on särki- ja muun kalan (kuore) hoitokalastajana hyvä pyydys. Kuhalla oli merkitystä ammattikalastuksen kannattavuudelle. Kokonaiskuhasaaliista ammattikalastajat saivat noin 20 % kaudella Ammattikalastajien kuhasaaliit runsastuivat viime vuosina selvästi (kuva 18).

24 Sivu 24 / 58 KUVA 15. Ammattikalastajien saalis lajeittain yhteensä kg ( kalastustiedustelu ) kg KUVA 16. Ammattikalastajien saalis pyydyksittäin ( kalastustiedustelu) yhteensä kg/pyydys

25 Sivu 25 / 58 KUVA 17. Ammattikalastajien muikkusaalis Kuopion kaupungin vesialueella (Pekkarinen 2008) Kg Kuva 18. Ammattikalastajien kuhasaalis Kuopion kaupungin vesialueella (Pekkarinen 2008) Kg

26 Sivu 26 / KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN Kalastusta haittaavia tekijöitä Pyyntirajoitukset, kalastuslupien saanti ja kalojen makuvirheet eivät haittaa kalastusta. Kalastusta haittasi selvästi tietyissä paikoissa ajoittain pyydysten limoittuminen ja vähäarvoisen kalan suuri määrä. Jotkut siikaa kalastaneet ilmoittivat loisien haittaavan kalastusta. Annetuissa lisätiedoissa pyydettiin verkkojen selvempää merkintää ja vesiliikenteen valvonnan lisäämistä. Pieni lahna oli lisääntynyt selvästi verkkosaaliissa (kalastustiedustelu, kuva 19) KUVA 19. Kalastusta haittaavia tekijöitä Etelä-Kallavedellä vastauksia kpl (kalastustiedustelu) pyyntirajoitukset (n=209) k-lupien vaikea saanti (n= 214) pyydysten limoittuminen (n= 220) kalojen makuvirheet (n= 210) vähäarv. kalan suuri muu (n= 26), tärkein määrä (n=214) siian loiset ei haittaa kpl haittaa vähän kpl haittaa paljon kpl en osaa sanoa KUVA 20. Verkko-ja viehelupamäärät (kpl) Etelä-Kallavedellä (Etelä-Kallaveden kalastusalue 2008) Verkko Uistin

27 Sivu 27 / 58 KUVA 21. Verkkomerkkien lunastus Kuopion kaupungin vesialueille. (Pekkarinen 2008) Kpl KUVA 22. Myydyt pyydysyksikkömäärät (kpl) Etelä-Kallavedellä (Etelä-Kallaveden kalastusalue 2008) Py-määrä Lupamäärien kehitys, pyydysyksiköt ja lupa-alueet Myytyjen verkkolupien määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa noin 20 %. Viehelupien määrä (myytyjä vapoja) on sen sijaan pysynyt tasolla noin 3000 kpl/vuosi (kuva 20). Pidemmällä aikavälillä verkkomerkkien lunastus on vähentynyt Kuopion kaupungin vesialueella noin 50 % (kuva 21). Pyydysyksikkötiedot on kerätty osakaskunnilta toimintailmoituslomakkeella vuosittain. Käytössä on ollut pyydysyksikköä/vuosi eli noin 0,8-0,9 py/ha (kuva 22). Osakaskuntien sääntöihin on kirjattu keskimäärin 2 py/ha, joten käytössä olevista pyydysyksiköistä on ollut käyttämättä noin 1,1-1,2 py/ha. Aktiiviset osakaskunnat myyvät pyydysyksiköitä eli pyydysmerkkejä on oltava pyydyksessä yksiköitä vastaava määrä. Pyydysyksiköitä saatetaan tarvita muutenkin kalastusoikeuden määrittelyssä. Esimerkiksi elinkeinokalastuslupia myytäessä sekä kalastusoikeutta luovutettaessa tai vuokrattaessa

28 Sivu 28 / 58 Kalastusalue suosittelee, että käytetään yhdessä sovittuja pyydysyksikkömääriä. Eri pyydyksiä kohti lasketaan pyydysten yksikköarvot seuraavasti: trooli yksikköä nuotta yksikköä merta, katiska syöttikoukku 5 kpl yksikköä 1 yksikköä rysä korkeus alle 2 m + 6 py/m yksikköä uistin yksikköä verkko (pit. 30 m) yksikköä tuulastus yksikköä pitkäsiima (100 koukkua) yksikköä rapumerta yksikköä Kalastuslupatulot Osakkaiden ja muiden kalastuslupien myyntitulot olivat yhteensä Osakkailta oli kerätty ja ulkopuolisilta lupatuloja. Kysymykseen vastasi 26 vesialueen omistajaa, joista 14 ei ollut myynyt lupia ollenkaan tai ainakin ilmoitti myynniksi 0. Metsästyslupatuloja ei ilmoitettu ollenkaan. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä ettei vesialueella olisi metsästystä, sillä usein osakkailla on ilmainen tai kalastuslupaan sisältyvä metsästysoikeus. Ulkopuoliselle ei usein myydä metsästyslupia lainkaan. Etelä-Kallaveden viehelupa-alueen lupatulot ovat olleet vuosina (kuva 23) ,00 KUVA 23. Etelä-Kallaveden viehelupa-alueen lupatuotot (alv 0 %, muunnettu euroiksi) (Etelä-Kallaveden kalastusalue 2008) , , ,00 Viehelupatuotot 4 000, ,00 0,

29 Sivu 29 / 58 KUVA 24. Tarve laajempiin lupa-alueisiin alueisiin (osakaskuntakysely ) n = 30 kyllä ei 20 % 80 % Tarvitaanko vapaa-ajan ajan kalastukseen tai ammattikalastukseen nykyistä laajempia lupa-alueita? Kalastusalueella on suosittu viehelupa-alue, joka on pinta-alaltaan noin ha. Aluetta on edelleen mahdollisuus laajentaa osakaskuntien ja kalastusalueen välisillä selvittelysopimuksilla (KL 64 ). Kuopion kaupungilla on kalastusalueella astusalueella noin ha suuruinen pääosin yhtenäinen vesialue, johon kaupunki myy lupia kaikkeen kalastukseen. Lisäksi suurimmilla osakaskunnilla on tarjota laajempia alueita myös pyydyska- ei ole. Ammatti- kalastajille sellaista ei toivonut yksikään vastaajista (kuva 24). lastukseen. Osakaskuntien mielestä kovin suurta tarvetta nykyistä laajempiin lupa-alueisiinalueisiin Kalastusmatkailu Kuopion kaupungilla on Iso-Valkeisen erityskalastuspaikka hotellin läheisyydessä. Joitakin muitakin yrityksiä toimii mm. kalastusretkien järjestäjinä. Ritoniemen kehittäminen on lähtenyt uudelleen käyntiin ja siellä suunnitellaan varmasti myös kalastuksen ympärille koottuja matkailutuotteita Kalastusrajoitukset Verkkokalastusta kalastusta oli rajoittanut 11 osakaskuntaa ja 19 ei ollut rajoittanut. Pääsisältö: Alle 5 m vedessä ei verkkojen solmuvälirajoituksia, yli 5 m syvyydessä mm käyttö kielletty ja talvikalastuksessa yli 15 m syvyydessä oli suositettu mm verkkojen käytöstä luopumista. Jotkut osakaskunnat olivat lisäksi luopuneet solmuvälirajoituksista välisenä aikana siian syvännepyynnin mahdollistamiseksi. Rajoitusta on perusteltu pienikokoisten kuhien suojaamisella verkkopyynniltä ja samalla on ollut mahdollista hyö- dyntää siikakantoja.