Ahven Perca fluviatilis

Transkriptio

1

2 Ahven Perca fluviatilis Kansanomaiset nimitykset: abborre, aapeli, ahva, apotti, vuosku Ahven on vähään tyytyvä ja tunnettu kauniista värityksestään. Ahven elää järvissä, joissa, lammikoissa ja Itämeren vähäsuolaisissa osissa. Ahvenet voivat muodostaa suuria, usein monen kymmenen metrin laajuisia, harvoja parvia. Kalat uivat tavallisesti noin 0,3 0,5 m:n päässä toisistaan. Illan koittaessa parvet erkanevat ja kalat alkavat etsimään saalista uiden edestakaisin. Ahventa pyydetään läpi vuoden. Savustettu ahven on erittäin arvostettua. Ahven on Suomen kansalliskala. Ahventa syövät: Ahven syö nuorena: Ahven syö myöhemmin:

3

4 Alli Clangula hyemalis Alli on Arktikassa pesivä sorsalintu. Virossa alli talvehtii usein avomerellä ja on tavallinen ylilentäjä syyskuun alusta kesäkuun alkuun. Kevätmuutossa toukokuussa Suomenlahden ylittää satoja tuhansia yksilöitä. Koiraan tunnistaa talviaikaan kahdesta pitkästä pyrstösulasta. Simpukat, äyriäiset ja kalat ovat sen ravintoa. Alleja voivat saalistaa merikotkat, mutta muita vihollisia ei ole. Eniten alleja uhkaavat ihmiset: öljyonnettomuudet ja kalapyydyksiin joutuminen ovat vähentäneet allien lukumäärää. Sitä uhkaavat: Se syö:

5

6 Eläinplankton Eläinplanktonin muodostavat pikkuruiset eri kehitysasteiden eläimet. Osa planktoneliöistä on vilkkaita liikkumaan, toisten liikkumiskyky on rajallinen tai puuttuu kokonaan. Eläinplanktonin kuuluvat pienet alkueläimet, rataseläimet, pienet mikroäyriäiset kuten hankajalkaiset ja vesikirput, mutta myös suurempien eliöiden esim. kalojen ja merirokkojen toukat/poikaset. Eläinplanktonin ravintoa on kasviplankton. Eläinplanktonia syövät suuremmat meressä elävät selkärangattomat, esim. kotilot ja merirokot sekä monet kalanpoikaset ja kalat. Sitä syövät: Se syö:

7

8 Haahka Somateria molissima Haahka on pienillä luodoilla pesivä kookas sorsalintu. Ravintonsa se hankkii sekä sukeltamalla että matalasta vedestä. Haahka saapuu pesintäalueilleen maaliskuun lopussa. Se vuoraa pesänsä untuvallaan, joka on paras luonnollinen lämmöneristäjä. Haahkan untuva on erittäin kevyttä, ja sitä käytetään takeissa ja makuupusseissa. Poikasten kuoriuduttua pesueet siirtyvät merelle kokoontuen yhteisöihin, joissa voi olla jopa yli 40 poikasta. Syysmuutto kestää syys-lokakuun alusta joulukuuhun. Haahka on yleisin merilintu Suomessa. Sitä uhkaavat: Se syö:

9

10 Harmaahylje Halichoerus grypus Harmaahylje on kahdesta Suomenlahdella elävästä hyljelajista suurempi ja yleisempi. Aikuisten koirashylkeiden pituus voi olla yli 3 metriä ja paino jopa 300 kg. Harmaahylje synnyttää poikaset helmi-maaliskuun vaihteessa jäälautoille ja jään puuttuessa avomeren luodoille. Hylkeenpoikanen imee pari viikkoa rasvaista maitoa kasvaen jopa 2 kg vuorokaudessa. Suomenlahdella elää alle tuhat harmaahyljettä. Syö kaloja, äyriäisiä, välillä myös lintuja. Virossa harmaahylje on suojeltu, mutta Suomessa ja Ahvenanmaalla sitä voidaan myös metsästää rajoitettu määrä. Sitä uhkaavat: Se syö:

11

12 Hauki Esox lucius Kansanomaiset nimitykset: haaki, havi, pitkänokka Erakkomaista elämää viettävä hauki piileskelee vesikasvitiheiköissä odotellen saalista. Saaliin pyyntiä edesauttavat tarkka näkö ja päiväsaikaiset elintavat: hauki voi nähdä monen metrin päähän. Havaitessaan saaliin hauki syöksyy sitä kohti salamannopeasti. Suurikokoiset hauet voivat pyytää myös sorsanpoikasia, sammakoita sekä pikkunisäkkäitä. Hauki nielaisee saaliinsa kokonaan. Hauki saattaa syödä myös lajitovereitaan, jos ravinnosta on puutetta. Harrastuskalastajille hauki on tärkeimpiä saaliskaloja. Hauen liha on vähärasvaista ja sopii hyvin laihduttajille. Haukea syövät: Hauki syö nuorena: Hauki syö myöhemmin:

13

14 Kampela Platichthys flesus Kansanomainen nimitys: flunder, maariankala Kampela on litteä pohjakala, joka ui ja lepäilee pohjassa kyljellään. Kampelan poikaset näyttävät ensin samanlaisilta kuin muidenkin kalojen poikaset, vatsa alla ja selkä päällä. Noin 1 cm:n mittaisena ne muuntuvat: ruumis muuttuu litteäksi, kääntyy kyljelleen ja toinen silmä vaeltaa puolelta toiselle siksi kampelan silmät sijaitsevat toisella kyljellä (enimmäkseen oikealla). Muuntautumiseen asti kalat uivat vapaasti vedessä, minkä jälkeen ne siirtyvät meren pohjaan elämään. Poikasen ylempi puoli tummuu, alempi jää vaaleaksi. Kampelan liha on maukasta, ja sitä savustetaan, kuivataan ja paistetaan. Rannikon asukkaille kampela on ollut yksi tärkeimmistä ruokakaloista. Kampelaa syövät: Kampela syö nuorena: Kampela syö myöhemmin:

15

16 Kasviplankton Kasviplanktonin muodostavan yksisoluiset yhteyttämiskykyiset eliöt (pääasiassa levät), jotka leijuvat meriveden pintakerroksissa ja tuottavat muille eliöille tärkeitä orgaanisia aineita. Kasviplankton vaihtelee läpimitaltaan 0,01 0,1 mm. Kasviplankton on meren ravintoverkon alku, joka muodostaa lähes 95 % meren primäärisestä elollisesta aineksesta ja vaikuttaa suoraan tai välillisesti kaikkien vesieliöiden elinoloihin ja ravintoon. Tärkeimmät kasviplanktonryhmät ovat piilevät, siimaeliöt sinilevät ja viherlevät. Keväisin kasviplanktonin määrä kasvaa niin, että niiden biomassa on nähtävissä paljaalla silmällä. Ilmiötä kutsutaan kasviplanktonin kukinnaksi. Sitä tarvitsevat: Se tarvitsee: ravinteita

17

18 Katka Gammarus spp. Katkat tunnistaa kyljistään litistyneistä nivelikkäästä ruumiista, useista jaloista ja koverasta selästä, jotka ovat väriltään vihertäviä tai punertavia. Elävät pohjalla tai levillä, kaivetuissa kuopissa tai mudassa. Esiintyy eniten rannikolla. Syövät kasvien ja sedimentin pinnalla olevaa kasvista ja eläimistä peräisin olevaa hajoavaa ainesta. Niitä voidaan nimittää vesistöjen puhdistajiksi, sillä ne syövät kuolleita kaloja ja vesieliöitä pitäen veden puhtaana. Monet kalat suosivat katkoja ravintokohteinaan. Sitä syövät: Se syö: KASVIEN JA SEDIMENTIN PINNALTA HAJOAVAA AINESTA

19

20 Kilkki Saduria entomon Kilkki on suureksi kasvava äyriäislaji, suurin Suomenlahden siiralajeista, jotka ovat asuttaneet Itämerta jo jääajasta lähtien. Sitä esiintyy enimmäkseen syvänteissä, joissa on vesi on ympärivuotisesti kylmää, mutta ravintoa etsiessään se liikkuu myös matalassa. Kasvaa jopa 8 cm pitkäksi, elää meren pohjassa ja kaivelee pohjasedimenttiä etsien sinne kaivautuneita selkärangattomia. Syö myös kuolleita kaloja. Kilkkejä joutuu usein silakkatrooliin, joten joskus niitä päätyy kauppojen kautta myös kotikeittiöihimme. Sitä syövät: Se syö:

21

22 Kilohaili Sprattus sprattus Balticus Kansanomaiset nimitykset: maustekala, vasbuugi Suomenlahdella laajalle levinnyt kilohaili kokoontuu suuriin parviin, joiden pituus voi ulottua satoihin metreihin tai jopa kilometreihin. Kuteminen tapahtuu kesä-heinäkuussa pintavesissä. Kalastajat ovat panneet merkille kilohailin kutemisaikaisen leikin, joka näyttää siltä, kuin tyynen veden pintaan sataisi kovasti vettä. Kilohaili näyttää lähes samalta kuin silakka, mutta kalan mahan vatsasärmä on karhea, jos sitä silittää sormella kalan päähän päin. Ihmisille kilohaili on tärkeä saaliskala. Syksyllä kalan rasvapitoisuus on korkea (10 18 %) ja kalasta tehdään ns. sprotteja sekä yrteillä maustettuja kalasäilykkeitä. Kilohailia syövät: Kilohaili syö:

23

24 Kivinilkka Zoarces viviparus Kansanomaiset nimitykset: elaska, kivimade, lorvi Kivinilkka on ainoa Itämeren kala, joka synnyttää eläviä poikasia. Poikaset syntyvät talvella noin 4 cm:n mittaisina ja ovat heti valmiita pärjäämään itsenäisesti meren pohjassa. Virossa kivinilkkaa kutsutaan usein köyhän miehen ankeriaaksi. Pärnun lahdella latvialaiset ja virolaiset kalastajat vaihtavat ahveniaan kivinilkkoihin, sillä latvialaisessa keittiössä kivinilkka on arvostettu ruokakala, josta valmistetaan sylttyä. Sitä syödään myös paistettuna ja savustettuna. Kivinilkkaa syövät: Kivinilkka syö:

25

26 Kuha Sander lucioperca Kansanomaiset nimitykset: haukiahven, guffe, luotoahven Kuhat elävät tummavetisillä rannikkoalueilla sekä sisävesissä liikkuen ja pyytäen saalista vain öisin pohjan läheisyydessä. Ennen kutua touko-kesäkuussa kuha pitää soidinmenoja: kutuparit uivat monta päivää ympäri kutupaikkaa aiheuttaen kovaa veden loisketta. Koiraskala kaivaa kutukuopan ja puhdistaa sen mudasta ja roskista. Naaraskala lähtee kudettuaan pois kutualueelta, mutta koiraskala jää valvomaan kehittyviä mätimunia poikasten kuoriutumiseen asti. Vahtiessaan kutua kala ei syö mitään. Kuha on arvostettu saaliskala maukkaan lihan ja nopeakasvuisuuden ansiosta. Kuhaa syövät: Kuha syö nuorena: Kuha syö myöhemmin:

27

28 Liejusimpukka Macoma balthica Liejusimpukka on Suomenlahden ja koko Itämeren runsain ja laajimmalle levinnyt pohjaeläin, minkä vuoksi sitä pidetään koko Itämeren pohjaeläinten tunnuseläimenä. Liejusimpukka kestää veden suolapitoisuuden vaihtelua parhaiten verrattuna muihin simpukkalajeihin. Elää kaivautuneena sedimenttiin ja suosii mutaista ja hiekkaista pintaa. Suodattaa ravintonsa pohjamudan ylimmästä kerroksesta. Kasvaa Suomenlahdella 1 2,5 cm pitkäksi. Sitä syövät: Se syö:

29

30 Lohi Salmo salar Kansanomaiset nimitykset: isosuu, kojamo, koukkunokka, titti. Lohi on vaelluskala. Nuoret lohet elävät 2 3-vuotiaaksi joessa, jonka jälkeen ne siirtyvät mereen, josta palaavat takaisin synnyinjokeensa saavutettuaan sukukypsyyden. Kutupaikakseen ne valitsevat voimakkaasti virtaavaan kosken. Naaraskala kaivaa pohjaan kutupesän, ja laskettuaan mädin peittää sen soralla. Osa yksilöistä kuolee kudun jälkeen nälkään ja väsymykseen, osa palaa takaisin mereen, mutta vain pieni osa kaloista kutee 2 3 kertaa elämässään. Lohikannat ovat voimakkaasti vähentyneet. Monissa joissa lohien kutuvaelluksen estävät nousuesteet eli padot. Ihmiselle lohi on erittäin arvostettu saaliskala, minkä vuoksi sitä myös ryöstökalastetaan Lohta syövät: Lohi syö nuorena: Lohi syö myöhemmin:

31

32 Made Lota lota Kansanomaiset nimitykset: madis, mae, mare, matikka Made on yöaikaan liikkuva kylmän veden kala. Sillä on liukas, limainen nahka, josta pienet suomut ei tahdo erottua. Made suunnistaa hajuaistinsa avulla. Siksi loisien aiheuttama sokeuskaan ei haittaa kalan ravinnonsaantia. Made on ainoa makean veden kala, joka kutee talvella jään alla. Pienellä rasvapisaralla varustetut mätimunat kehittyvät pohjan läheisyydessä. Kesällä, kun veden lämpötila nousee yli C, tulee mateesta laiska, ja se jää ns. kesäuneen. Madetta arvostetaan sen huomattavan suuren, paljon vitamiineja sisältävän maksan ansiosta sekä vähärasvaisen, maukkaan lihan ansioista. Madetta syövät: Made syö nuorena: Made syö myöhemmin:

33

34 Merilokki Larus marinus Merilokki on suurin lokkilaji Suomenlahdella. Sitä tavataan koko rannikolla, eniten niemillä, kivillä, luodoilla kauempana merellä, jossa se pesii muutaman parin yhteisössä tai pienissä kolonioissa. Sen keltaisessa nokassa on tunnusomainen punainen täplä. Sen perusravintoa ovat kalat, ja se voi saalistaa jopa kilon painoisia kaloja. Pesimisaikaan se syö myös muiden lintujen munia ja poikia ja voi tappaa hautovia sorsia. Se voi syödä myös lajitovereidensa poikasia. Sitä uhkaavat: Se syö: HYLKEIDEN RAATOJA LINTUDEN POIKASIJA

35

36 Merikotka Haliaeetus albicilla Merikotka on Pohjois-Euroopan suurin petolintu. Aikuinen lintu on helposti tunnistettavissa valkoisesta pyrstöstään, vaaleasta päästä ja vaaleankeltaisesta voimakkaasta nokasta. Siipienväli voi olla jopa 2,5 metriä. Aikuiset merikotkat ovat hyvin paikkauskollisia nuorten vaellellessa enemmän. Pesät sijaitsevat usein rantamänniköissä, sekametsässä tai soilla puiden latvaosissa. Vuosikymmeniä käytössä ollut pesä voi painaa jopa tuhat kiloa. Merikotka on suojeltu laji Suomessa. Sitä uhkaa: Se syö: HYLKEEN- POIKASIA JA -RAATOJA

37

38 Merisukasjalkainen Hediste diversicolor Merisukasjalkainen on tyypillinen laji rannikkovesissä ja yksi tavallisimmista monisukasmadoista. Se elää mutapohjissa, usein myös kasvillisuuden seassa. Sillä on jokaisessa nivelvälissä haarakkeet, joissa on pitkät harjassukaskimput. Sukasjalkaiset kasvavat 5 10 cm pitkäksi ja syövät kaikkea mahdollista (mm. kasviplanktonia, eläinplanktonia, bakteereita, detritusta, pieniä selkärangattomia). Koska sukasjalkaiset kuuluvat lähes kaikkien kalojen ruokavalioon, niitä voi käyttää syöttinä kalastaessa. Sitä syövät: Se syö: PIENIÄ SELKÄRANGATTOMIA DETRITUSTA BAKTEEREJA

39

40 Meritaimen Salmo trutta Kansanomaiset nimitykset: asikka, forelli, lohi, lohennikko Kuten lohikin, meritaimen viettää elämänsä enimmäkseen meressä, mutta vaeltaa syksyisin jokeen kutemaan. Vaelluskiihkossaan taimenet pystyvät ylittämään jopa 1,5 m korkeita putouksia ja patoja. Päästessään jokeen koiraskala etsii sopivan paikan soraikkoisessa ja vuolaasti virtaavassa koskessa ja odottaa kutukumppania. Kutupaikalle saapunut naarastaimen kaivaa valmiiksi pitkänomaisen kutukuopan, johon laskee mädin. Kun mäti on hedelmöitetty isäkalan maidilla, äitikala peittää sen soralla ja valmistaa uuden kutukuopan. Meritaimenta uhkaa pääasiassa kutupaikkojen häviäminen. Ihmiselle meritaimen on arvostettu saaliskala, jota myös ryöstökalastetaan. Meritaimenta syövät: Meritaimen syö nuorena: Meritaimen syö myöhemmin:

41

42 Nokkakala Belone belone Kansanomaiset nimitykset: nokkahauki Nokkakalan vartalo on pitkä ja mutta jäykkä. Hyvä tuntomerkki on pitkäksi nokaksi venyneet leuat kuten myös vihreät ruodot. Nokkakala on parvissa liikkuva petokala. Nokkakala kiinnittää mätimunansa vesikasveihin, jotta ne saisivat tarpeeksi happea kehittyäkseen. Jos nokkakalan mäti putoaa jostain syystä pohjaan, se tuhoutuu. Nokkakalaparvien esiintyminen Viron rannikkomerillä riippuu lämpötilasta. Keskimäärin kaloja tavataan täällä 10 päivästä kolmeen viikkoon, jonka jälkeen kalat suuntaavat takaisin Atlantille. Nokkakalan liha on maukasta ja sen vihreät ruodot on helppo erottaa. Nokkakalaa syövät: Nokkakala syö:

43

44 Norppa Phoca hispida botnica Itämeren norppa elää ainoastaan Itämeressä. Se on maailman pienin hylje, jonka pituus on cm ja paino kg. Norpalla on tunnusomaiset vaaleat kiehkurat turkissaan tummassa selässä ja mahassa. Se ei pärjää ilman jäätä, sillä se synnyttää poikasen lumesta tehtyyn luolaan, johon pääsee vain vedestä. Norpan talvinen esiintyminen riippuu tietyistä jääolosuhteista, joissa voi rakentaa pesiä ja hengitysaukkoja. Suomenlahden norppien kanta on vähentynyt pariinsataan yksilöön, jotka elävät pääasiassa lahden itäosassa. Norppa on Suomessa suojeltu laji. Sitä uhkaavat: Se syö:

45

46 Piikkikampela Scophthalmus maximus Piikkikampela on litteä, lautasen muotoinen, kyljellään liikkuva pohjakala. Evät reunustavat kalan vartaloa. Kalan yläkyljellä sijaitsevat tunnusomaiset piikkikyhmyt, jotka tekevät kalan pinnan karheaksi. Piikkikampela on varsin paikallinen kala ja elää yksin. Piikkikampelan poikaset ovat aluksi samannäköisiä kuin muidenkin kalojen poikaset. Kalan ollessa noin 2 cm:n pituinen sen oikeanpuoleinen silmä siirtyy vasemmalle kyljelle. Muuntumisen jälkeen poikaset siirtyvät elämään meren pohjaan oikea kylki alla ja vasen kylki päällä. Piikkikampelaa saadaan samoilla pyydyksillä kuin kampelaa, ja sitä syödään paistettuna ja savustettuna. Piikkikampelaa syövät: Piikkikampela syö nuorena: Piikkikampela syö myöhemmin:

47

48 Rakkolevä Fucus vesicolosus Litteä, pensasmainen ruskolevä, jonka tunnusomaisin tuntomerkki on ilmarakot. Kasvaa 1 6 metrin syvyydessä kivisillä meren pohjilla, yleensä noin cm korkea. Rakkoleväyhteisöt ovat lajistoltaan monipuolisimpia Itämeren ekosysteemejä sen kasvupaikat ovat tärkeitä elinympäristöjä muille levälajeille, pienille kaloille ja pohjaeläimille. Rakkolevävyöhykkeessä kutevat kalat, siihen kiinnittyneenä elävää monenlaisia levälajeja merirokkoja sekä paljon pieniä kotiloita, katkoja, siiroja ja muita selkärangattomia. Sitä tarvitsevat: Se tarvitsee: ravinteita

49

50 Rasvakala Cyclopterus lumpus Pyöreän mallinen rasvakala pyytää hämärässä pohjaeläimiä ja nukkuu valoisan ajan kiinnittäen itsensä kiviin tai kallioon vatsaevistä muodostuneen imunavan avulla. Kutuaikana koiraskalan väritys vaihtuu punaiseksi tai violetiksi. Naaras kutee merenpohjaan ja koiras vahtii mätiä ja tuulettaa vettä evillään. Rasvakalaa pyydetään keväisin, ja ruoan valmistukseen käytetään vain koiraita. Kalan liha on valkoista ja maukasta, ja monissa maissa se on arvostettua herkkua. Rasvakalaa syövät: Rasvakala syö:

51

52 Särki Rutilus rutilus Kansanomaiset nimitykset: korpelainen, sähri, punasilmä, ruohikkomuikku Särki elää makeassa vedessä ja murtovedessä rannan läheisissä vesikasvikasvustoissa. Särki syö täkäläisistä lajeista eniten kasviravintoa. Koiraskalat pukeutuvat kutuaikana kutuasuun, ja sille kasvaa sarveisaineesta kutukyhmyjä kalan vartaloon. Kututapahtuman kuulee ja näkee veden loiskumisena, joka voi olla niin kiihkeää, että osa mätijyvistä lentää pois vedestä. Ihmisen mielestä särjen liha on ruotoista ja maistuu mudalle, minkä vuoksi sitä käytetään lähinnä syöttinä ongittaessa. Kuitenkin särki on kuivattuna arvostettua naposteltavaa. Särkeä syövät: Särki syö:

53

54 Silakka Clupea harengus membras Kansanomaiset nimitykset: haili, kelkkanokka, strömari, suutarin lohi Silakka on sillin murtovedessä elävä alalaji, jota tavataan vain Itämeressä. Kutuajasta riippuen silakasta on olemassa kaksi eri muotoa: kevätsilakka ja syyssilakka. Silakat elävät vilkkaasti liikkuvissa parvissa, jotka voivat tehdä ravintoa etsiessään tai kutuaikana pitkiäkin vaelluksia. Pedoista ja pyynnistä johtuvan runsaan kuolleisuuden silakka kompensoi suurella poikasten määrällä. Kutua ja poikasten kasvattamista varten silakka tarvitsee levämetsiköitä. Silakka on tärkein saaliskalamme Itämeressä, ja sitä käytetään ravinnoksi monin tavoin. Erityisesti savusilakka on arvostettu ruoka. Silakka on Viron kansalliskala. Silakkaa syövät: Silakka syö:

55

56 Sinisimpukka Mytilus trossulus Sinisimpukan kuoria löytää usein rannoillemme huuhtoutuneena. Viroksi sinisimpukka on Söödav rannakarp, tämän nimen se on on saanut siitä, että se on ravinnoksi lintujen, kalojen ja useiden selkärangattomien lisäksi myös ihmiselle. Suomenlahdella sinisimpukka kasvaa 2 4 cm:n pituiseksi ja elää jopa 40 m:n syvyydessä. Meren pohjassa se kiinnittyy joukoittain koville pinnoille, pääasiassa kiville, muodostaen välillä suuria kolonioita. Käyttää ravinnokseen kasvien ja eläinten jäännöksiä sekä planktonia suodattaen vettä läpi ruumiinsa. Neliömetriä kohden sinisimpukat suodattavat vettä noin m³ vuorokaudessa ja puhdistavat näin vettä merkittävästi. Sitä syövät: Se syö:

57

58 Surviaissääsken toukat Chironomidae Surviaissääsken toukat ovat korkeintaan 3 mm pitkiä, beigejä, valkoisia tai viininpunaisia herkkiä nivelikkäitä, joilla usein kaartunut takakeho ja pieni musta pää. Toukkia esiintyy niin rannikkojen lähellä matalassa kuin avomerelläkin. Ne elävät pohjamudissa vapaana tai mudasta tehdyissä koteloissa, osa jopa vesikasvien kudoksissa. Ovat tärkeä osa toisten pohjaeläinten ja kalojen ravintoa. Enimmäkseen ne syövät hajoavaa ainesta, mutta jotkut ovat myös petoja. Ne viettävät 2 vuotta elämästään pohjamudissa ja muuttuvat toukokuussa valmiiksi sääskiksi. Kuoriutunut surviaissääski nousee pintaan ja lähtee lentoon. Sitä syövät: Se syö: hajoavaa ainesta

59

60 Vimpa Vimba vimba Kansanomaiset nimitykset: vimma Vimpa on osittain vaelluskala, joka liikkuu murtovedestä jokiin kutemaan. Kutuvaelluksella vimmat voivat syksyisin tai keväisin uida jopa satoja kilometrejä. Ennen vaellusta ne tankkaavat itseensä reilusti rasvaista ravintoa. Kuteminen tapahtuu keväällä virtavedessä ja soraikkoisella pohjalla. Erityisen huolellisesti vimmat tarkastavat pohjan puhtauden. Koirasvimpa näkee kovasti vaivaa ja puhdistaa kutupohjan mudasta ja kasveista. Vimpaa uhkaavat kutupaikkojen häviäminen jokien umpeenkasvun ja patoamisen vuoksi. Vimpa tunnetaan maukkaana ruokakalana, jota syödään savustettuna, kuivattuna tai suolattuna. Vimpaa syövät: Vimpa syö nuorena: Vimpa syö myöhemmin: