2. Naali äärimmäisen uhanalaiseksi 6-12 aikuista yksilöä sinikettu napakettu

Transkriptio

1

2 1. Saimaannorppa Norpan alalaji, joka on sopeutunut elämään Saimaan järvialtaassa. Laji on luokiteltu äärimäisen uhanalaiseksi Se on sopeutunut täysin makeaan veteen ja elää 65-80% elämästään vedessä Syö pieniä parvissa liikkuvia kaloja muutaman kilon päivässä Tärkeimpiä kaloja ovat: särki, kuore, ahven ja muikku Tulee sukukypsäksi 4-5 vuotiaana, Naaras synnyttää yhden poikasen eli kuutin keskimäärin kaksi kertaa kolmessa vuodessa lumesta tehtyyn pesään Harvinaistumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat: kalastus, ympäristömyrkyt, vedenpinnan vaihtelu, ihmisen aiheuttama häiriö sekä ilmastonmuutos Saimaannorppia on yritetty suojella viemällä norppia muihin järviin ja seurattu kuinka ne pärjäävät. Muita suojelukeinoja ovat esimerkiksi kalastusrajoitukset ja kaavoitus. Saimaa on myös rauhoitettu alue. Verkkokalastuksessa kuutit voivat jäädä verkkoihin kiinni ja kuolla. Jos vedenpinta laskee, pesä voi romahtaa ja jos se nousee, vesi tulvii pesään

3 2. Naali Suomessa naali on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Sitä on metsästetty sen hienon turkin vuoksi.. Vuonna 2010 Suomen naalikannaksi arvioitiin 6-12 aikuista yksilöä. Naali on Suomen uhanalaisin nisäkäslaji. Kannan vahvuus vaihtelee ravinnonsaannin eli sopulien ja muiden jyrsijöiden esiintymisen mukaan. Se kilpailee ketun kanssa ravinnosta ja pesimäpaikoista. Elää pohjoisen pallonpuoliskon tundralla. Pääravintona tunturisopulit ja myyrät. Huonompina aikoina esim. lintuja, niiden munia ja poikasia, marjoja ja haaskoja. Toukokuun loppupuolella naalipariskunta synnyttää 2 4 poikasta. Naalia suojellaan tehometsästämällä kettuja ja antamalla ravintoa. Talven aikana tarkistetaan kaikki naalien pesät, onko niissä asukkaita. Muita toimenpiteitä jatketaan mm. kameravalvonta. Naalilla on kaksi värimuotoa: ympäri vuoden sinertävän harmaa sinikettu ja talvella kokonaan valkoinen ja kesällä ruskean harmaa napakettu.

4 3. Vesikko eli tuhkuri (Mustela lutreola) Suomesta vesikko on hävinnyt jo 1950-luvulla, mutta viimeinen havainto vesikosta Suomessa tapahtui vuonna maailmalla vesikko luokitellaan äärimmäisen uhanalaisiin lajeihin. Osasyynä vesikon katoamiseen Suomessa on epäilty voimakasta minkkikantaa ja minkit estävät vesikon paluun Suomeen, koska minkki ja vesikko kuuluvat samaan ekolokeroon. Vesikot elävät jokien, järvien ja purojen rannoilla sekä tiheän kasvillisuuden suojassa. Ne metsästävät öisin sekä vedessä että maalla saalistaakseen pieniä nisäkkäitä, lintuja, sammakoita, nilviäisiä, rapuja, kaloja sekä hyönteisiä. Vesikko pesii yleensä rantatörmien onkaloihin ja naaras synnyttää keväällä 2-6 poikasta. Pennut lähtevät ensi kerran pois pesästä keskikesällä.

5 4. Tunturihaukka Tunturihaukka on jalohaukkoihin kuuluva petolintu. Laji on Suomessa erittäin uhanalainen, mutta muualla Euroopassa, Aasiassa ja PohjoisAmerikassa laji on luokiteltu elinvoimaiseksi. Tunturihaukkaa esiintyy Suomessa pohjoisimmassa Tunturi Lapissa, tuntureiden ja soiden lähistöillä. Sen pesäpaikkoja ovat korkeat, lähes pystysuorat kallioseinämät. Tunturihaukan ravintoon kuuluvat pääosin riekot, kiirunat, pienet jyrsijät sekä sopulit. Lisääntyessään naaras munii huhtikuussa 3 4 munaa, joita se hautoo noin 35 vuorokautta. Poikaset viipyvät pesässä vuorokautta. Tämän jälkeen emot ruokkivat poikasia vielä kuukauden, jonka jälkeen poikaset itsenäistyvät. Tunturihaukka on lisääntymiskykyinen noin kaksivuotiaana. Lajin kanta on pysynyt viimeiset 100 vuotta melko tasaisena. Sitä ennen sen munia kerättiin ja haukkoja ammuttiin riekkotuholaisina vuosikymmenten ajan. Suojelukeinoja ovat ilmastonmuutoksen ja ravintopulan torjuminen, sekä pesäpaikkojen salaaminen häirinnän ja munien keräilyn takia.

6 5. Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) - Uhanalaisuusluokka: Elinvoimainen/suomessa erittäin uhanalainen Elää vanhoissa lehtimetsissä joissa paljon kuollutta puuta Valkoselkätikan ravinto koostuu pääosin kuolleiden/kuolevien puiden hyönteiset/toukat Harvinaistumisen suurin syy on Suomen jatkuvasti laajeneva metsäteollisuus ja metsien kuusettuminen Valkoselkätikka alkaa munia huhtikuun lopulla, ja yleensä munia on 3-5. Molemmat emot hautovat munia. valkoselkätikkaa voidaan suojella muunmuassa investoimalla niiden pesäkoloihiin ja suojelemalla vanhoja lehtimetsiä. Video:

7 6. Kiljuhanhi Kiljuhanhi on läheinen sukulainen Tundrahanhelle ja sen uhanalaisuusluokka on vaarantunut, mutta Suomessa laji on erittäin uhanalainen. Kiljuhanhi on yksi Suomen luonnonsuojelun pääkohdista. Kiljuhanhi pesii Euroopassa ja Aasiassa tundra-vyöhykkeellä erityisesti soiden ja järvien läheisyydessä. Poikaset syövät hyönteisiä, mutta aikuiset syövät ainoastaan viljaa, heinää ja kasveja. Kiljuhanhet lisääntyvät jokien varsilla touko-kesäkuussa ja naaras tekee noin 3-4 poikasta. Kiljuhanhi-perhe pysyy yhdessä seuraavaan kevääseen asti. Kiljuhanhien elämäntapaan kuuluu olennaisesti muuttomatka Aasiaan, jonne ne lentävät usein Kazakstanin läpi jossa niitä metsästetään paljon. Tämä on syynä Kiljuhanhien lajin vaarantamiseen, ja monet tutkijat yrittävätkin saada lajia oppimaan toisenlaisen lentoreitin muuttomatkallaan. Kiljuhanhia suojellaan monin eri tavoin. WWF suojelee Kiljuhanhia muunmuassa valistamalla ihmisiä niiden tavoista, kasvattamalla niitä ja etsien satelliittien avulla pesimäpaikkoja. Kiljuhanhia ei myöskään saa metsästää.

8 7. Muurahaissinisiipi Uhanalaisuusluokka: Erittäin uhanalainen Elinympäristö: Elää erilaisilla karuilla ja vähäkasvillisilla harjuilla, kuten hiekka tai alvari harjuilla. Se edellyttää elinympäristökseen hyvin vettä läpäisevää ja aurinkoista maastoa, jossa EI ole puita. Ravinto, lisääntyminen ja muut elintavat: Naaras munii munat ravintokasvien kukintoihin, joita ovat kangasajuruohu, nurmiajuruoho tai mäkimeirami. Ensimmäiset päivää eletään toukkina syöden kukintoja, kunnes noin 3,5mm pituisena laskeutuu pois ravintokasvista ja odottaa muurahaista, joka luulee sitä muurahaistoukkana ja vie sen pesään, ilman muurahaista toukka siis kuolisi. Pesässä toukka alkaa syömään muurahaisten toukkia ja koteloita noin 4-6 viikon ajan jolloin se asettuu talvilevolla. Keväällä se elää pesässä vielä muutamia viikkoja jolloin se koteloistuu ja lopulta muuttuu perhoseksi ja lentää tiensä vapauteen. Miksi harvinaistunut?: Lajin uhanalaisuuteen ovat vaikuttaneet laidunnuksen väheneminen ja loppuminen, metsäniittyjen umpeenkasvu ja metsien hakkuut, eli elinympäristön kato. Mitä suojelemiseksi voidaan tehdä/on tehty?: Se on ollut rauhoitettu jo vuodesta 1989 alkaen Suomessa.

9 8. Järvilohi Järvilohi on lohen ekologinen muoto, joka ei tee merivaellusta, vaan viettää koko elämänsä makeassa vedessä Pelkästään sisävesissä eläviä lohikantoja on syntynyt itsenäisesti ja elää myös muualla, mm. Laatokassa, Äänisjärvessä, Ruotsin Vänernissä, Norjassa sekä monissa koillisen Pohjois-Amerikan järvissä. Suomessa alkuperäisiä järvilohikantoja on ollut Vuoksen vesistössä, jossa lohta on myös kutsuttu saimaanloheksi. Kutujokien kahlitsemisen jälkeen Saimaan järvilohi on nykyään lähes täysin viljelyn ja istutusten varassa. Kaikki Itämereen ja Jäämereen laskevat järvilohikannat ovat äärimmäisen vaaraantuneita. Tavoitteena on kuitenkin luonnossa lisääntyvien kantojen palauttaminen Järvilohea saa kalastaa, mutta kalastusta valvotaan tarkasti (alamitta 60 cm). Poikasten ravintoa ovat eläinplankton, pienet hyönteiset sekä pohjaeläimet suuremmat hyönteiset. Järvinlohen kasvaessa ravinnon koko suurenee mm. muikku. Järvilohi painaa kolmannen vuoden jälkeen 2-6 kg. Uhanalaisuuden syitä mm. vesivoimalaitokset(kulku lisääntymisalueille estyy, ojitukset, jätevedet, liikakalastus, M74-oireyhtymä (poikaset kuolee ennen syntymää), loiset, heikko syntyvyys ja perinnöllinen monimuotoisuus fi/uutiset/tassa_se_nyt_on_uhanalaisen_saimaan_jarvilohen_ensimmainen_villipoikanen_vuosikymmeniin/ kuva:

10 9. Rupilisko Rupilisko eli rupimanteri on suomen harvinaisin sammakkoeläin. Uhanalaisluokitukseltaan rupilisko on elinvoimainen, mutta Suomessa erittäin uhanalainen. Laji on rauhoitettu ja suojeltu koko Suomessa. Suomessa lajia esiintyy Itä-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Maankäyttöön liittyvät muutokset muodostavat suurimman uhkan lajille Suomessa. Laji viettää suurimman osan ajasta rehevillä ja lehtomaisilla alueilla. Kutuajaksi ne kuitenkin siirtyvät seisovavetisiin, makeisiin ja runsaskasvisiin lampiin. Naaras tarvii lisääntymiseen kalattoman lammen. Rupilisko kuuluu lihansyöjiin ja sen ravinto koostuu selkärangattomista eläimistä, madoista, toukista ja etanoista. Rupilisko on hämärän eläin ja piilottelee päivät koloissa, kantojen alla ja kasvillisuuden seassa. Joskus sateella ne voivat lähteä metsästämään selkärangattomia myös päiväsaikaan. Kutuaikana vedessä ollessaan rupilisko liikkuu aktiivisesti myös päiväsaikaan.

11 10. Jokihelmisimpukka (Margatifera margatifera) eli raakku (ruot. flodpärlmussla) Globaalisti erittäin uhanalainen Nilviäislaji, elää kirkkaissa, virtaavissa joissa pääosin Lapissa ja Koillismaalla Ravintonsa jokihelmisimpukka suodattaa ravintonsa vedestä Ensimmäinen Suomessa rauhoitettu selkärangaton Nykyään ei saa etsiä tai sattumalta löydettäessä häiritä. Voi elää yli 120-vuotiaaksi, tulee sukukypsäksi 20-vuotiaana Riippuvainen lohikaloista joiden kiduksissa elää toukkavaiheensa Uhanalaisuuden syyt: veden ph-arvojen muuttuminen, jokien saastuminen ja liikapyynti 1900-luvun alussa Elinympäristönsä avainlaji, joka ylläpitää hyvää vedenlaatua

12 11. Jääleinikki (Ranunculus glacialis) - Uhanalaisuusluokka: Silmälläpidettävä Tunturikasvi (arktis-alpiininen) joka vaatii runsaasti vettä, ja selviää lumisistakin kesistä hengissä. Jääleinikki kukkii heinä-elokuussa Jääleinikin suurin uhka todennäköisesti on ilmaston lämpeneminen. Jääleinikki on rauhoitettu Suomessa, ja sen suojelemiseksi voidaan estää ilmastonmuutosta

13 12. Tikankontti - Silmälläpidettävä Mahdollisia kasvupaikkoja: puolivarjoiset ja kalkkipitoiset lehdot, lehtoniityt, lettoja lehtokorvet, lehtomaiset metsänreunat, lettorämeet, välillä myös kuivat paikat. Leviää pienten pölymäisten siementen avulla, pölyttäjänä esim. maamehiläinen Rauhoitettu Suomessa ja Ahvenanmaalla CITES-sopimuksen luettelossa Liikakeräystä pitäisi pyrkiä estämään