HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VEDENLAADUN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 2008

Transkriptio

1 HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VEDENLAADUN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 28 vedenlaatu perifyton Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29 ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa julkaisussa on käsitelty Heinolan vesistöalueen vedenlaadun yhteistarkkailun tulokset vuodelta 28. Tarkkailussa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy. Ohjelmassa oli vuonna 28 normaali vedenlaatuseuranta klorofyllinäytteineen 8 syvännehavaintopaikalla ja kuukausittainen virtahavaintopaikkaseuranta kolmella paikalla. Lisäksi ohjelmassa oli päällyslevästö- eli perifytontutkimus, jonka tulokset käsitellään erillisenä osionaan julkaisun lopussa. Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailun lisäksi tässä julkaisussa on raportoitu Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan ja UPM Wood Oy:n vaneritehtaan velvoitetarkkailutulokset Maitiaislahdelta, Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purkua Kymenvirtaan koskevia vesistötarkkailutuloksia, Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailutulokset Arrajärveltä ja Iitin kunnan vesistötarkkailutulokset Kymijoen Virransillalta. Kymijoen ainevirtaamat olivat vuonna 28 ennätyksellisen suuria. Myös vuoden keskivirtaama oli erittäin suuri. Vuoden 28 jätevesikuormitus Konniveteen oli hieman pienempää kuin edellisvuonna, erityisesti kiintoainekuormitus oli vähentynyt. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, lukuun ottamatta typpikuormitusta, josta suurin osa tulee kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Konniveden päällysveden fysikaalis-kemiallisessa laadussa jätevesien vaikutuksia ei juuri näkynyt, mutta alusvedessä oli happivajetta. Happivaje näkyi selvimmin loppukesästä, jolloin happi oli lähes loppunut Maitiaislahden suulla. Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari - alueella alusveden happikyllästysaste oli noin 4 %. Alusveden happitilanteen perusteella Konniselälle ei jätevesiä juuri ajaudu siellä happitilanne oli yhtä hyvä kuin kuormituksen yläpuolella Ruotsalaisella. Fosfori- ja klorofyllipitoisuuksien mukaan Ruotsalainen ja Konnivesi ovat karuja, Maitiaislahti rehevä, perukasta jopa erittäin rehevä. Myös Arrajärvi on rehevä. Yhteenvetona vuoden 28 perifytontutkimuksista voidaan todeta, että Konniveden pistekuormituksella näyttäisi olevan vain lieviä vaikutuksia järven päällysveden laatuun. Piileväindeksien perusteella Ruotsalainen ja Konnivesi olivat hyvässä erinomaisessa tilassa ja rehevyystasoltaan karuja. Päällysvedessä oli kuitenkin havaittavissa vähäistä rehevöitymistä, joka näkyi selvimmin alueella Kymenvirta - Rautsaaren ympäristö - Konniselän eteläosa. Keinoalustojen perifytonmäärissä oli sen sijaan tilastollisestikin merkitseviä eroja. Viitteellisen tila-arvion perusteella Ruotsalaisen vertailualueista erosi selvimmin Konniselän eteläosa, jossa vedenlaatu oli yhtä laatuluokkaa huonompi. Aikaisemmin kuormituspisteiden lähialueiden ja Konniveden keskiosan näytepisteet ovat poikenneet selvimmin vertailualueesta. Keinoalustamenetelmän perusteella Konniveden päällysveden rehevyys on laskenut selvästi viimeisen 17 vuoden aikana, sillä useimmilla järven näytepisteillä levämäärät ovat pienentyneet. Virtahavaintopaikkaseurannan perusteella Kymijoen vedenlaatu ei juuri muutu Jyrängönvirrasta Vuolenkoskelle; ainoastaan ammoniumtyppipitoisuus, joka kertoo jätevesikuormituksesta, oli Vuolenkoskella hieman korkeampi kuin Jyrängönvirrassa. Fosforipitoisuudet ovat olleet samaa tasoa jo joitakin vuosia. Fosfori on levien kasvua rajoittava ravinne Heinolan alapuolisessa vesistössä.

3 SISÄLLYS Tiivistelmä sivu Sisällys 1 Johdanto 1 2 Menetelmät 2 3 Sää ja vesiolot 2 4 Kuormitus Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamo Kokonaispistekuormitus Kokonaiskuormitus 8 5 Heinolan alueen vesistön yhteistarkkailu Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu syvännehavaintopaikoilla Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu virtahavaintopaikoilla Veden hygieeninen laatu Kasviplankton 2 6 Stora Enso Packaging Oy:n ja UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaan velvoitetarkkailu Maitiaislahdella 22 7 Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purku Kymenvirtaan Johdanto Näytteenotto ja analyysit Kuormitus Vesistötarkkailun tuloksia 26 8 Oy Mankala Ab:n velvoitetarkkailu Arrajärvellä 27 9 Iitin kunnan vesistötarkkailu Virransillalla 3 1 Yhteenveto 31 Viitteet 36 Liitteet 1-8

4 JOHDANTO Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailussa seurataan vesialueen Ruotsalainen- Konnivesi veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesistön tilaan. Alueen vesistökuormittajilla Heinolan kaupungilla, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehtaalla ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston/ Vaasan hallinto-oikeuden/korkeimman oikeuden määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, joka vuonna 28 noudatti Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymää tarkistettua tarkkailuohjelmaa (lausunto 3Y23-123, YLO/val/127A/5, ). Käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Voimassa olevan ohjelman mukaan vuoden 28 vesistötarkkailuun kuului: - vuosittainen fysikaalis-kemiallinen vedenlaatuseuranta 8 asemalla kolme kertaa vuodessa (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2) - virtahavaintopaikkaseuranta 3 näyteasemalla (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2) kerran kuukaudessa. Tämä seuranta palvelee erityisesti ainevirtaamien laskentaa. - rehevöitymisseurantaan kuuluvat kasviplanktonin klorofylli a mittaukset kesäja elokuun näytteenottokerroilla 8 syvänneasemalla - rehevöitymisseurantaan kuuluva perifyton- eli päällyslevästötutkimus 1 näyteasemalla kesällä - rehevöitymisseurantaan kuuluva pohjaeläintutkimus seuraavan kerran vuonna 29 Tässä julkaisussa käsitellään vuoden 28 osalta myös: - Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan ja UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaan velvoitetarkkailututkimukset Maitiaislahdella (velvoitteet tarkkailuun ympäristöluvissa Heinolan ympäristölautakunnan päätös Y3/ ja VaHO ) (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2) - Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan jätevesien purun vesistötarkkailun tuloksia. Ohjelma on Kuusakoski Oy:n laatima ja Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymä ( , YSO/137/26, päivitys ) - Mankala Oy:n velvoitetarkkailututkimukset Arrajärvellä (ennakkolupa , Itä-Suomen vesioikeus , nro 92/Va II/84) (kartta liite 1.3, koordinaatit liite 2) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29

5 - Iitin kunnan Virransillan vesistötarkkailun (79, kartta liite 1.3, koordinaatit liite 2) tulokset. 2 MENETELMÄT Fysikaalis-kemialliset määritykset sekä bakteerimääritykset tehtiin pääasiassa SFSstandardien mukaan (liite 3). Kasviplanktonin klorofylli a -määritys tehtiin standardin SFS (etanoliuutto, CP_E) mukaan pakastetuista suodattimista. Analyysit teetettiin KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä. 3 SÄÄ JA VESIOLOT Vuosi 28 oli harvinaisen lämmin ja sateinen (kuva 1, liite 4). Vuoden alussa maan eteläosan suuret järvet olivat vielä sulina. Tammi-maaliskuu oli tavanomaista lämpimämpi ja runsassateinen. Helmikuussa etelän järviin muodostui jääpeite, joka lauhan jakson aikana taas suli 1. Maaliskuun viimeisen viikon pyry toi lumipeitteen koko maahan. Myös huhtikuu oli normaalia lämpimämpi, ja järvien jäät lähtivät maan eteläosissa viikon-pari keskimääräistä aiemmin. Jäiden lähdön jälkeen pintavedet lämpenivät nopeasti. Toukokuussa satoi vähän, reilu puolet normaalimäärästä. Kesäkuun alun lämmin sää nosti pintaveden lämpötilat ajankohtaan nähden korkeisiin lukemiin. Kesäkuussa satoi erittäin runsaasti, lähes kaksinkertaisesti normaaliin verrattuna. Pintaveden lämpötilat kääntyivät laskuun elokuun alun viileiden säiden myötä ja olivat kuukauden alkupuolella useita asteita keskiarvoa alempia. Säteilysumma oli kesällä 28 hieman keskimääräistä pienempi; toukokuussa keskimääräistä suurempi, kesä- ja elokuussa hieman keskimääräistä pienempi (liite 4). Syyskuussa satoi vähän, alle puolet normaalimäärästä. Lokakuussa satoi runsaasti ja oli keskimääräistä lämpimänpää. Lokakuun lopun vesisateet nostivat vedenpintoja ja virtaamia. Marras-joulukuu oli keskimääräistä lämpimämpi. Marraskuun lopulla lunta pyrytti koko maahan, mutta lauha sää sulatti lumia. Vuoden päättyessä etelässä oli lunta tavallista vähemmän. Joulukuun lopulla maan eteläosan suuret järvet olivat edelleen seliltä avoinna. Kymijoen virtaamat olivat koko vuoden keskimääräistä suurempia, ja kasvoivat koko ajan vuoden loppua kohden (kuva 2). Vuoden minimivirtaama (243 m 3 /s) mitattiin Vuoden maksimivirtaama mitattiin (Vuolenkoski 521 m 3 /s), virtaama on suurin 2 vuoteen. Vuoden 28 keskivirtaama oli Vuolenkoskella 355 m 3 /s, joka on suurin keskivirtaama lähes 3 vuoteen (MQ m 3 /s) (liite 5). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29

6 lt oc sademäärä mm Kuva 1. Kuukauden keskilämpötila (ºC) ja kuukauden sadesumma (mm) Lahdessa vuonna 28 ja ajanjaksolla (Ilmatieteen laitos) m³/s % Kuva 2. Kymijoen vesistön virtaama Vuolenkoskella (m 3 /s) 28 ja sekä Vuolenkosken vuoden 28 eri kuukausien keskivirtaaman osuus (%) ajanjakson keskiarvoista (Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä). Konnivettä ja Ruotsalaista on säännöstelty vuodesta 1959 lähtien Vuolenkosken padon avulla tulvasuojelullisista ja voimataloudellisista syistä. Säännöstellyssä tilanteessa vedenkorkeutta pidetään koko avovesikauden ja alkutalven melko tarkasti korkeudessa NN+77,4m, ja sitä on vuonna 26 voimaan astuneiden lupaehtojen mukaan laskettava lumitilanteesta riippuen 3/4/6 senttimetrillä 6.3./2.2./11.2. alkaen. Sulamisvesille tilaa tekevän ns. kevätkuopan ajon aikainen vedenkorkeuden lasku oli vuonna 28 noin 23 cm ja lasku alkoi (kuva 3). Vedenkorkeuden nosto on vuodesta 26 alkaen sallittu jo huhtikuun puolesta välistä, jonka jälkeen vedenpinta nostetaan nopeasti takaisin korkeuteen NN+77,4m. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29 3

7 77,6 77,4 77,2 77, 76,8 76,6 76,4 Kuva 3. Konniveden vedenkorkeus (NN + m) vuonna 28 ja ajanjaksolla (Hertta). 4 KUORMITUS Itä-Suomen ympäristölupavirastolta tuli vuonna 24 ympäristölupapäätökset Stora Enso Oyj Heinolan flutingtehtaalle, Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalle ja Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Luvista valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, josta tuli päätökset Heinolan kaupungin luvasta ei valitettu. Stora Enson luvasta valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, josta tuli päätös Stora Enso haki päätöksen purkua. Tässä julkaisussa käytetyt lupaehdot ovat hallinto-oikeuden päätöksen mukaisia. Kuitulevyn luvasta valitettiin korkeimpaan oikeuteen, mutta päätös ei muuttunut ja uudet lupaehdot tulivat voimaan STORA ENSO OYJ HEINOLAN FLUTINGTEHDAS Jätevedet on käsiteltävä siten, että vesistöön johdettavan jäteveden kuormitusarvot ovat kuukausi- ja vuosikeskiarvoina laskettuna ja mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien enintään seuraavat (ISY 61/4/1, , VaHo 6/98/2, ): kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvo BOD7 1 7 kg/d 1 5 kg/d CODCr 6 kg/d 5 kg/d Fosfori 1 kg/d 9 kg/d Kiintoaine 8 kg/d 7 kg/d Typpi (tavoitearvo) 11 kg/d 9 kg/d Päästöarvot lasketaan kalenterikuukauden ja vuoden keskiarvoina kalenterivuorokautta kohti. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29

8 Kuormitus oli vuonna 28 lupaehtojen mukaista (kuva 4). Kuormitus oli pienempää kuin vuonna 27. Kiintoaine-, typpi- ja BOD-kuormitus on nyt viidesosa ja fosforikuormitus neljäsosa vuoden 21 tasosta. COD-kuormitus oli noin 45 % vuoden 21 tasosta. Stora Enso Oyj, BOD7 15 luparaja 17 kg/vrk kg/vrk Stora Enso Oyj, COD Cr kg/vrk luparaja 6 kg/vrk Stora Enso Oyj, kiintoaine kg/vrk luparaja 8 kg/vrk Stora Enso Oyj, fosfori kg/vrk luparaja 1 kg/vrk Stora Enso Oyj, typpi kg/vrk tavoiteraja 11 kg/vrk Kuva 4. Stora Enso Oyj:n Heinolan Flutingtehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 28 (kg/kalenterivrk). Lisäksi kuvaan on merkitty kunkin kuormitusparametrin kuukausiluparaja. Lähde: Stora Enso Heinolan Flutingtehdas. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29 5

9 Flutingtehtaan voimalaitoksen pääkattilan savukaasupesurin pesuvesiä pääsi jäähdytys- ja lauhdevesien mukana Maitiaislahden suulle m 3 ja m 3. Päästöjen sähkönjohtavuus oli korkea, vesi oli rikki-, kloridi- ja typpipitoista. 4.2 SUOMEN KUITULEVY OY:N HEINOLAN TEHDAS Suomen Kuitulevy Oy:n ympäristöluvan (ISY 63/4/1, , VaHo 6/99/ , KHO ) mukaan vesistöön johdettavan jäteveden kuormitus saa kuukausikeskiarvona olla enintään seuraava ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien: BOD7 COD Cr kiintoaine kokonaisfosfori 8 kg/vrk 14 kg/vrk 5 kg/vrk 1 kg/vrk Lisäksi COD Cr :n vuosikeskiarvo saa olla enintään 1 kg/vrk. Suomen Kuitulevyn kiintoainekuormitus ylitti kesä- ja syyskuussa luparajan (kuva 5). Kuormitus oli selvästi pienempää kuin vuonna 27. Ravinnekuormitus oli enää 1-7 % vuoden 21 kuormituksesta, muu kuormitus oli laskenut viidesosaan - kolmasosaan. Kuormituksen aleneminen oli seurasta uuden haihdutuslaitoksen käyttöönotosta. 4.3 HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMO Jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan (ISY 64/4/1, , VaHo 6/1/2, ) mukaiset lupaehdot ovat: neljännesvuosikeskiarvoina - BOD 7atu : 1 mgo 2 /l ja 95 %, - kokonaisfosfori:,3 mg/l ja 95 %, näytekohtaisina (sallitaan kaksi näytettä, jotka eivät täytä lupaehtoja) - COD Cr : 125 mgo 2 /l ja 75 %, - kiintoaine: 35 mg/l tai 9 %. Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamon BOD:n poistoteho alitti niukasti lupaehdon ensimmäisellä jaksolla. BOD-arvo ylitti jaksolupaehdon toisella jaksolla (taulukko 1). Fosforin lupaehdot eivät täyttyneet toisella jaksolla. Kolmannella jaksolla fosforipitoisuus ylitti luparajan. Kiintoaineen ja COD:n osalta lupaehdot täyttyivät kaikilla tutkimuskerroilla. Vuonna 28 vesistökuormitus oli typpikuormitusta lukuun ottamatta edellistä vuotta suurempi. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29

10 Taulukko 1. Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamon BOD7ATU- ja kokonaisfosforipitoisuus ja - reduktioprosentit eri vuosineljänneksillä 28. Lihavoituna tulokset, jotka eivät täyttäneet jakson lupaehtoja. Laskentajakso 1/4 2/4 3/4 4/4 BOD 7ATU mg/l 8,3 12 7, 4,2 reduktio% Kok. P mg/l,28,63,42,25 reduktio% Suom en Kuitulevy, BOD7 kg/vrk luparaja 8 kg/vrk Suom en Kuitulevy, COD Cr kg/vrk luparaja 14 kg/vrk Suomen Kuitulevy, kiintoaine kg/vrk luparaja 5 kg/vrk Suomen Kuitulevy, fosfori kg/vrk 1,,8,6,4,2, luparaja 1 kg/vrk Kuva 5. Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 28 (kg/kalenterivrk). Lisäksi kuvaan on merkitty kunkin kuormitusparametrin luparaja. Lähde: Suomen Kuitulevy Heinola. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29 7

11 4.4 KOKONAISPISTEKUORMITUS Heinolan alueen jätevesikuormitus on ollut vuosina 23-8 selvästi pienempää kuin 21-2 (kuva 6, liite 6). Vuonna 23 kuormituksen väheneminen johtui pääasiassa Enson kuormituksen vähentymisestä. Vuoden 28 kuormitus oli vähäisempää kuin edellisenä vuonna. Erityisesti kiintoainekuormitus oli pienentynyt: se oli vain puolet vuoden 27 kuormituksesta. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, lukuun ottamatta typpikuormitusta, josta suurin osa tulee kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Jätevesien BOD-, COD- ja fosforikuormitus oli vuoden 28 sisällä suurimmillaan huhti-toukokuussa ja kiintoainekuormitus tammikuussa. Typpikuormitus oli suurimmillaan alkuvuodesta. 4.5 KOKONAISKUORMITUS Virtahavaintopaikkojen vedenlaatutietojen ja virtaamatietojen avulla voidaan laskea ko. paikkojen ainevirtaamat, jolloin tiedämme Konniveteen yläpuolisista vesistöistä (Ruotsalainen, Räävelinreitti) tulevat ainemäärät ja vastaavasti Konnivedestä alapuoliseen vesistöön virtaavat ainemäärät (kuva 7, liite 7). Jyrängönvirrasta ei ole mitattuja virtaamatietoja. Tämän vuoksi Jyrängönvirran osalta ainevirtaamat on laskettu käyttäen yläpuolisen Kalkkisen kuukausikeskivirtaamia. Vuodesta 24 lähtien ei ole enää mitattu Sulkavankosken virtaamia. Virtaamatietoina on käytetty vuosien keskiarvoja. Koko vuoden tasolla tarkasteltuna Kymijoen ainevirtaamat olivat Vuolenkoskella vuonna 28 ennätyksellisen suuria. Vuonna 23 ainevirtaamat olivat koko tarkkailuohjelman ajan pienimpiä. Vuonna 28 Kymijoen ravinnevirtaamat olivat suurimmillaan maaliskuussa ja marras-joulukuussa sekä kiintoainevirtaamat kesä- ja syyskuussa (kuva 7). Pienimmillään ainevirtaamat olivat tammi-helmikuussa. Kiintoainepitoisuus oli virtahavaintopaikoilla yleisimmin alle määritysrajan (= 1 mg/l). Tällöin laskennassa käytettiin pitoisuutena arvoa,5 mg/l. Konniveteen kohdistuvasta ravinteiden kokonaiskuormituksesta voidaan esittää arvio, jossa on huomioitu sekä hajakuormitus että pistekuormitus. Taulukossa 2 on esitetty vuoden 27 kuormitusarviot. Konniveden valuma-alueen (14.13) osalta ravinnekuormitusarvio perustuu lähinnä VEPS:iin eli Suomen ympäristökeskuksen Vesistökuormituksen arviointi ja hallintajärjestelmään. Hajakuormitustietojen osalta on käytetty vuosien uusimpia saatavilla olevia lukuja. Teollisuuden, yhdyskuntien ja jätteenkäsittelyn kuormitustiedot on otettu suoraan vuoden 28 kuormitustiedoista. VEPS käyttää tietolähteinään useita ympäristöhallinnon tietokantoja, kuten pistekuormitustietokantaa (VAHTI). Tietokantojen lisäksi VEPS:in tietolähteenä on malleihin, tilastoihin tai tutkimuksiin perustuvia arvioita eri kuormituslähteistä. Yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisesta ja Räävelinreitiltä tulevien ravinnevirtaamien osalta käytettiin hyväksi edellä esitettyjä vuoden 28 ainevirtaamalaskelmia. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29

12 BOD7-kuormitus kg/vrk Enso Kuitulevy Heinolan kaupunki Kiintoainekuormitus kg/vrk Fosforikuormitus kg/vrk Typpikuormitus kg/vrk COD-kuormitus kg/vrk Kuva 6. Heinolan alueen pistekuormituksen kehitys viimeisen 1 vuoden ajalta. Jätevesikuormitus on ollut vuosina 23-8 selvästi pienempää kuin COD-tuloksia on Heinolan jätevedenpuhdistamolta vuodesta 21 alkaen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29 9

13 Kokonaisfosfori kg/vrk Jyrängönvirta Vuolenkoski Sulkavankoski Kiintoaine kg/vrk Kokonaistyppi kg/vrk Kuva 7. Kokonaisravinteiden ja kiintoaineen kuukausikohtaiset ainevirtaamat (kg/vrk) vuonna 28 Jyrängönvirrassa (Kalkkisten virtaama), Vuolenkoskella ja Sulkavankoskella. Ravinnevirtaamat olivat suurimmillaan maaliskuussa ja marras-joulukuussa, kiintoainevirtaamat kesä- ja syyskuussa. Vuoden 28 kuormitusarvion perusteella Konniveden valuma-alueelta tulevasta ravinnekuormituksesta noin 55 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta (taulukko 2). Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta kuormituksesta valuma-alueen osuus oli fosforista 7 % ja typestä 3 %, mikä on selvästi pienempi osuus kuin edellisinä vuosina. Eniten ravinteita tulee yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisen suunnasta. Räävelinreitin osuuden kokonaiskuormituksesta arvioitiin olevan aiempien vuosien tasoa, noin 2 %. 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29

14 Taulukko 2. Konniveteen kohdistuvan fosfori- ja typpikuormituksen arvio vuodelta 28. Konniveden valuma-alueen osalta kuormitusarvio perustuu VEPSin vuosien hajakuormitustietoihin. Teollisuuden, asutuksen ja jätteenkäsittelyn kuormitustiedot on otettu suoraan saaduista kuormitustiedoista. Ruotsalaisesta ja Räävelinreitiltä tuleva ravinnekuormitusarvio perustuu ainevirtaamalaskelmiin. Fosfori kg/vuosi % Typpi kg/vuosi % Konniveden valuma-alue - Teollisuus , ,5 - Yhdyskunnat , ,3 - Jätteenkäsittely 24, ,5 - Maatalous 464 8, ,9 - Metsätalous 141 2, ,4 - Haja-asutus 482 8, ,4 - Laskeuma 459 8, ,2 - Luonnonhuuhtouma , ,6 - Hulevesi 5,1 288,2 Yhteensä Konniveden valuma-alue, yht , ,9 Ruotsalainen , ,5 Räävelinreitti , ,6 Yhteensä HEINOLAN ALUEEN VESISTÖN YHTEISTARKKAILU 5.1 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU SYVÄNNEHAVAINTOPAIKOILLA Vuoden 28 syvännehavaintopaikkojen näytteet haettiin maaliskuussa, kesäkuussa ja elokuussa (tulokset liite 8.1). Virtaama oli vuoden näytteenottokerroista suurimmillaan maaliskuussa. Maaliskuu ( ) Näytepisteiltä 5, 6 ja 8 ei saatu otettua talvinäytteitä heikkojen jääolojen vuoksi. Muilla pisteillä jäänpaksuus vaihteli välillä 22-3 cm, lunta ei ollut lainkaan. Vesimassa oli lievästi lämpötilakerrostunutta; lämpötilaeroa pinnan ja pohjan välillä oli 1,2-2,6 astetta, vain Isosaaren alueella (9) vesi oli tasalämpöistä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29 11

15 Alusveden happitilanne oli huonoin Maitiaislahden suulla, 26 % (näytepiste 3, 6 m) (kuva 8), myös Löysinselällä (7, 27 m) happikyllästys oli melko alhainen, 46 %. Ruotsalaisella (, 47 m), Konniselällä (11, 47 m) ja Isosaaren alueella (9, 25 m) happikyllästys oli %. O2-kyll.% alusvesi III O2-kyll.% alusvesi, VI O2-kyll.% alusvesi, VIII Kuva 8. Alusveden hapen kyllästysaste (%) näytepisteillä maalis-, kesä- ja elokuussa 28. As Ruotsalainen, 3 Maitiaislahti, Konnivesi: 5 Kymenvirta, 6 Matinsalmi, 7 Löysinselkä, 8 Sauna-saaren alue, 9 Isosaaren alue, 11 Konniselkä. Maaliskuussa alusveden happitilanne oli huonoin Maitiaislahden suulla. Kesäkuussa alusveden happitilanne oli hyvä. Elokuussa Maitiaislahden suulla happi oli vähissä. Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari -alueella alusveden happikyllästysaste oli noin 4 %, Konniselällä ja Ruotsalaisella noin 75 %. Kymenvirran ja Matinsalmen tasalämpöisessä vedessä alusveden happitilanne oli erittäin hyvä. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29

16 Isosaaren alueella (9) päällysveden typpipitoisuus oli samaa tasoa kuin Maitiaislahden suulla (3) ja muita näytepisteitä korkeampi. Maitiaislahden suulla (3) alusveden sähkönjohtavuus, alkaliniteetti, väriarvo ja ravinnepitoisuudet olivat hieman koholla. Alusvesi oli silminnähden väriltään harmaan sinertävää. Muutoin vesi oli näytteenottoaikaan fysikaalis-kemialliselta laadultaan melko tasalaatuista niillä pisteillä, joista nyt saatiin näytteet (kuvat 9 ja 1). Kokonaisfosfori III 28 Ammoniumtyppi VI 28 ug/l pohja-1 ug/l Kokonaisfosfori VI m pohja-1 2 ug/l Ammoniumtyppi VIII pohja-1 25 Kokonaisfosfori VIII 28 ug/l ug/l m pohja-1 1m pohja-1 Kuva 9. Kokonaisfosfori- ja ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) 1 m:n ja pohja-1m syvyyksillä maalis-, kesä- ja elokuussa 28 Heinolan syvännehavaintopaikoilla. Elokuussa Maitiaislahden suulla (3) pintavedessä fosforipitoisuudet olivat koholla. Elokuussa ammoniumtyppipitoisuus oli koholla erityisesti Maitiaislahden alusvedessä, mutta myös pintavedessä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29 13

17 Kesäkuu ( ) Näytteenottoaikaan pintavedet olivat vain o C. Tutkimusalueella lämpötilakerrostuneisuuden voimakkuus vaihteli pinnan ja pohjan lämpötilaeron ollessa Kymenvirrassa (5) ja Matinsalmessa (6) vain 1-2 o C, Maitiaislahden suulla (3) ja Saunasaaren alueella (8) 3-4 o C ja muualla 6-8 o C. Kesäkuussa alusveden happitilanne oli tutkimusalueella hyvä %, Maitiaislahden suulla 69 % (kuva 8). Matinsalmessa (6) alusveden sähkönjohtavuus ja tyyppipitoisuus olivat hieman muita korkeampia. Maitiaislahden suulla (3) fosfori-, typpi- ja kiintoainepitoisuudet olivat hieman muita korkeampia (kuva 9). Muutoin vesi oli näytteenottoaikaan fysikaalis-kemialliselta laadultaan melko tasalaatuista kaikilla näytepisteillä. Elokuu ( ) Näytteenottoaikaan päällysveden keskilämpötila oli Konnivedellä 17 o C. Virtausalueella sijaitsevilla Kymenvirran (5) ja Matinsalmen (6) alueella vesimassa oli tasalämpöistä. Maitiaislahden suulla (as 3) pinnan ja pohjan välinen lämpötilaero oli alle 3 o C, Saunasaaren alueella (8) vajaa 6 o C ja muualla 1-12 o C. Konnivedellä lämpötilan harppauskerros sijaitsi 15-2 metrin syvyydessä. Jätevesien vaikutus näkyi alusveden happitilanteessa (kuva 8). Maitiaislahden suulla (3) happi oli vähissä. Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari -alueella (7-9) alusveden happikyllästysaste oli noin 4 %, Konniselällä (as 11) 74 % ja Ruotsalaisella (as ) 78 %. Kymenvirran (5) ja Matinsalmen (6) tasalämpöisessä vedessä alusveden happitilanne oli erittäin hyvä. Maitiaislahden suualueen (3) huonohappisessa alusvedessä alkaliniteetti ja väriarvo olivat koholla. Nitriitti-nitraattityppipitoisuus oli melko pieni - hapettomissa oloissa vallitsevana typen muotona on ammoniumtyppi, jota olikin runsaasti (kuva 9). Myös pintaveden fosforipitoisuus oli hieman koholla. Sähkönjohtavuus oli hieman koholla Löysinselän ja Saunasaaren välivedessä (kuva 1). Flutingtehdas otti näytteen jäähdytys- ja lauhdevesien purkupaikan läheisyydestä savukaasupesurin typpi-, kloridi- ja rikkipitoisen häiriöpäästön jälkeen (kts. luku 4.1). Selvimpänä erona kaksi viikkoa aiemmin otettuun yhteistarkkailun näytteenoton tuloksiin Maitiaislahden suulta oli suurempi typpipitoisuus (taulukko 3). Myös sähkönjohtavuus oli hieman suurempi. Fosforipitoisuus puolestaan oli pienempi. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29

18 Taulukko 3. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n Maitiaislahden suualueen (3) tulokset ja flutingtehtaan ottaman näytteen tulokset. pvm Näytesyv. lt kiintoaine Sähkj. ph CODMn CODCr BOD Kok.N Kok.P m C mg/l ms/m mg/l mg/l mg/l µg/l µg/l ,4 2 7,3 7,3 5, ,5 23,5 1,2 7,6 7,2 14 < COD mg O2/l III 28 Sähkönjohtavuus III ms/m m pohja-1 1 väli pohja-1 COD mg O2/l VI 28 Sähkönjohtavuus VI ms/m m pohja-1 1 väli pohja-1 COD mg O2/l VIII 28 Sähkönjohtavuus VIII ms/m : 2m 9, m pohja-1 1 väli pohja-1 Kuva 1. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) (mgo 2 /l) ja sähkönjohtavuus (ms/m) eri syvyyksissä maalis-, kesä- ja elokuussa 28 Heinolan syvännehavaintopaikoilla. Maaliskuussa Maitiaislahden suulla (3) alusveden sähkönjohtavuus oli hieman koholla. Elokuussa sähkönjohtavuus oli hieman koholla Löysinselän (7) ja Saunasaaren (8) välivedessä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29 15

19 Vedenlaatumuuttujien vaihtelu eri näytteenottokerroilla Veden happamuutta kuvaavan ph-arvon osalta alueelliset erot olivat kullakin näytteenottokerralla vähäisiä. Päällysveden ph-arvo oli kesällä hieman suurempi kuin talvella johtuen perustuotannon ph-tasoa kohottavasta vaikutuksesta. Alhaisimmat pharvot esiintyivät alusvedessä huonoissa happioloissa, ja ne olivat tasoa 6,5. Veden puskurikykyä kuvaava alkaliniteettiarvo oli vakaa eri asemien, ajankohtien ja syvyyksien välillä. Suurin osa havainnoista oli välillä,22-,25 mmol/l, mikä kuvaa veden hyvää puskurikykyä. Alusveden huono happitilanne tai hapettomuus nostaa alusveden alkaliniteettia maksimi oli maaliskuussa 28 Maitiaislahden suulla,5 mmol/l. Pintaveden kiintoainepitoisuus on koko tutkimusalueella alhainen, mikä kuvaa osaltaan veden kirkkautta. Talvella pitoisuus oli alle 1 mg/l, kesäkuussa 1,-1,7 mg/l ja elokuussa,3-2,9 mg/l, suurin pitoisuus oli Ruotsalaisella. Veden väriarvot olivat pääasiassa tasoa 2-25 mg Pt/l, mikä osoittaa veden lievää humusleimaa. Suurin väriarvo, 6 mg Pt/l, mitattiin Maitiaislahden suualueen (3) vähähappisesta alusvedestä elokuussa. Syvännehavaintopaikoilla tutkittiin avovesikaudella myös liukoisia ravinteita. Nitriittinitraattityppeä oli päällysvedessä kesäkuussa µg/l ja elokuussa µg/l. Elokuun nitriitti-nitraattityppipitoisuudet olivat selvästi suurempia kuin aiempina vuosina. Tuotantokauden aikaiset päällysveden ammoniumtyppipitoisuudet olivat luonnontilaisella tasolla eli 5-15 µg/l muualla paitsi Maitiaislahden suulla (3) 36 µg/l elokuussa. Myös alusveden ammoniumtyppipitoisuus oli tuolloin koholla Maitiaislahden suulla, 29 µg/l (kuva 9). Liuenneen fosforin pitoisuudet olivat pieniä, <2-5 µg/l. Mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde (NO2+NO3+NH4/liuenn.fosfori) vaihteli kesäkuussa Maitiaislahden suun (3) ja Löysinselän (7) 41:sta Konniselän (as 11) 76:een, ja elokuussa Maitiaislahti 62 Ruotsalainen 278. Mikäli mineraaliravinteiden typpifosforisuhde on yli 12, pidetään fosforia rajoittavana tekijänä ja mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava 2. Mineraaliravinteiden suhdeluvun perusteella fosfori on siis selkeästi minimiravinne koko tutkimusalueella. Suhdeluvut olisivat vielä suurempia, mikäli liuenneen fosforin arvona käytettäisiin liuenneen kokonaisfosforin asemasta leville kaikkein käyttökelpoisinta liuennutta fosfaattifosforia (DRP). Kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde vaihteli välillä ; pienimmillään ravinteiden välinen suhde oli Maitiaislahdella (3). Mikäli kokonaisravinteiden typpifosforisuhde on yli 17, on fosfori levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 1, on typpi kasvun minimitekijä 3. Tämän mukaan koko tutkimusalue on myös kokonaisravinteiden perusteella selvästi fosforirajoitteinen. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29

20 Näkösyvyys antaa jonkintasoisen yleiskäsityksen jätevesien suorista, näkyvistä vaikutuksista alapuolisessa vesistössä. Maaliskuussa Konniselällä ja Isosaaren alueella oli näkösyvyyttä noin 7 m, Ruotsalaisella 6 m, Löysinselän alueella 5 m ja Maitiaislahden suulla 3 m. Kesällä Ruotsalaisella oli näkösyvyyttä 4 ½ m, Maitiaislahden suulla 3 m ja muualla noin 4 m (kuva 11). Kesäkuu Elokuu 5 5 Näkösyvyys m Näkösyvyys m Kuva 11. Näkösyvyys (m) kesänäytteenottokerroilla Ruotsalaisen-Konniveden syvännehavaintopaikoilla vuonna 28. Näkösyvyyttä oli eniten Ruotsalaisella (as ) ja vähiten Maitiaislahden suulla (as 3). 5.2 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU VIRTAHAVAINTOPAIKOILLA Vedenlaatutuloksia on joka kuukaudelta kaikilta kolmelta näytepaikalta (liite 8.2). Kiintoainepitoisuus Kiintoainepitoisuudet olivat kaikilla virtahavaintopaikoilla todella alhaisia, eli yleensä alle määritysrajan (=1 mg/l). Suurimmillaan pitoisuus oli kesäkuussa Jyrängönvirrassa 3,8 mg/l ja syyskuussa Vuolenkoskella 3,6 mg/l. Sähkönjohtavuus Veden sähkönjohtavuuden vuodenaikaisvaihtelu oli vuonna 28, kuten aiemminkin, hyvin vähäistä, eikä Jyrängönvirran ja Vuolenkosken arvoissa ollut eroa. Räävelinreitiltä tulevan veden sähkönjohtavuus oli yleisesti selvästi alhaisempi kuin Kymijoen pääreitin (kuva 12). Väri Veden väri oli Konniveden pääreitillä vuonna 28 vakaa, 2-3 mg Pt/l. Räävelinreitiltä purkautuva vesi oli väriltään ruskeampaa. Räävelinreitin veden väriarvo oli korkeimmillaan keväällä (kuva 12). Typpi Typpipitoisuudet olivat edellisvuosia korkeampia vuoden loppupuoliskolla, jolloin myös virtaamat olivat suurimmillaan. Jyrängönvirrassa ja Vuolenkoskella kokonaistyppipitoisuudet olivat pääasiassa välillä µg/l (kuva 12). Räävelinreitillä typpipitoisuudet olivat yleensä välillä µg/l. Maksimipitoisuudet mitattiin marraskuussa erittäin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29 17

21 sateisen jakson jälkeen: Sulkavankoskella 82 µg/l ja Vuolenkoskella 77 µg/l. Muuten pitoisuudet olivat pääreitillä melko tasaisia ympäri vuoden. Sähkönjohtavuus 28 ms/m Jyrängönv Vuolenk Sulkavank Väri-arvo 28 mg Pt / l Kokonaistyppi 28 ug / l Kuva 12. Veden sähkönjohtavuus (ms/m), väri (mgpt/l) ja kokonaistyppi (µg/l) virtahavaintopaikoilla eri näytteenottokerroilla vuonna 28. Sulkavankosken veden sähkönjohtavuus oli alhaisempi ja väriarvo korkeampi kuin Kymijoen pääreitillä. Myös nitriitti-nitraattitypen pitoisuudet olivat kesästä lähtien Kymijoen pääreitillä keskimääräistä korkeammalla tasolla. Pitoisuudet noudattivat tyypillistä vuodenaikaisvaihtelua, tosin Jyrängönvirran pitoisuudet olivat melko tasaisia ympäri vuoden. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29

22 Pitoisuudet olivat alkuvuodesta suurimmillaan maaliskuussa ylivirtaama-aikaan, koska suurin osa esim. pelloilta tulevasta typpikuormasta on nitraattia. Tuotantokauden aikana nitraattipitoisuus laskee, koska levät ottavat nitraatin käyttöönsä. Syksyllä pitoisuudet lähtivät taas nousuun, loppuvuodesta myös virtaamat olivat suurimmillaan. Pääreitin nitraattipitoisuudet eivät juuri eronneet toisistaan. Sulkavankoskesta purkautuvassa vedessä oli vähemmän nitraattia kuin Kymijoen pääreitillä (kuva 13). NO23-N 28 ug / l Jyrängönv Vuolenk Sulkavank NH4-N ug / l Kokonaisfosfori 28 ug / l Kuva 13. Veden nitriitti-nitraatti-, ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuus (µg/l) virtahavaintopaikoilla eri näytteenottokerroilla vuonna 28. Sulkavankosken vedessä oli vähemmän nitraattia kuin Kymijoen pääreitillä. Ammoniumpitoisuudet olivat Vuolenkoskella ja Sulkavankoskella korkeampia kuin Jyrängönvirrassa. Fosforipitoisuudet olivat samaa tasoa kaikilla virtahavaintopaikoilla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29 19

23 Ammoniumtyppipitoisuuden vuodenaikaisvaihtelu ei vastaa nitraattitypen vaihtelua vaan on yleensä lähes päinvastainen. Alhaisimmat pitoisuudet mitattiin alkuvuodesta ja korkeimmat loppukesällä (kuva 13). Ammoniumtyppipitoisuudet olivat normaalia vesistötasoa eli alle 5-13 µg/l. Pistekuormituksesta tuleva ammoniumtyppi laimeni suurten virtaamien vaikutuksesta, mutta pitoisuudet olivat Vuolenkoskella (vuoden tulosten keskiarvo 5,7 µg/l) silti korkeampia kuin Jyrängönvirrassa (4,8 µg/l). Korkeimpia pitoisuudet olivat Sulkavankoskella, 7,1 µg/l. Fosfori Sekä ajallinen että alueellinen vaihtelu huomioon ottaen kokonaisfosforipitoisuus vaihteli kolmella virtahavaintopaikalla välillä 5-1 µg/l, paitsi Jyrängönvirrassa kesäkuussa 14 µg/l (kuvat 13 ja 14). Keskiarvojen mukaan fosforipitoisuus oli lähes sama Jyrängönvirrassa ja Vuolenkoskella (7,2 & 7, µg/l). Heinolan alueen pistekuormituksesta aiheutuva laskennallinen pitoisuusnousu (pistekuormitus/ virtaama) oli vuonna 28 tasoa,3 µg/l. Pitoisuusnousu oli aiempaa pienempi johtuen erittäin suurista virtaamista. Liuennutta kokonaisfosforia oli 2-6 µg/l. Jyrängönvirran ja Vuolenkosken tasossa ei juuri ollut eroa (kuva 14). Sulkavankoskella pitoisuudet olivat vuoden ensimmäisellä puoliskolla suuremmat kuin pääreitillä. Kokonaisfosfori 28 Liukoinen fosfori 28 ug/l Jyrängönv Vuolenk Sulkavank ug/l Jyrängönv Vuolenk Sulkavank Kuva 14. Kokonaisfosforin ja liuenneen kokonaisfosforin (µg/l) pitoisuudet virtahavaintopaikoilla vuonna 28. Janan alapää on pienin mitattu arvo, yläpää suurin arvo, sininen laatikko mediaani ja poikkiviivat ovat ylä- ja alakvartiileja. Sulkavankosken vedessä liukoista fosforia oli hieman enemmän kuin pääreitillä. 5.3 VEDEN HYGIEENINEN LAATU Konniveden ja Ruotsalaisen pintaveden hygieenistä laatua tutkitaan kesällä syvännehavaintopaikoilla. Kesän 28 fekaalisten streptokokkitulosten mukaan vesistön hygieeninen tila oli näytteenottokerroilla erinomainen, eli bakteerimäärät olivat aina selvästi alle EU-normien mukaisen (STM päätös 41/1999) uimaveden raja-arvon (2 fek. streptokokkia/1ml). Fekaalisia streptokokkeja esiintyi tutkimusalueella kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 28-4 /1ml. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29

24 5.4 KASVIPLANKTON Kasviplanktonin klorofylli-a tuloksia on kesä- ja elokuulta 8 syvännehavaintopaikalta (liite 8.1). Rehevä Maitiaislahti erottui selvästi muusta alueesta (kuva 15). Muuten pitoisuuksissa ei ollut suuria eroja. Klorofyllipitoisuudet olivat Maitiaislahden suulla 9 µg/l ja muualla noin 3,5 µg/l. Klorofyllipitoisuudet olivat hieman suurempia kuin vuonna 27, paitsi Maitiaislahdella pienempiä chl a ug/l VI VIII Kuva 15. Ruotsalainen-Konniveden syvännehavaintopaikkojen klorofyllipitoisuus (µg/l) kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 28. Rehevä Maitiaislahti (as 3) erottui selvästi muusta alueesta. Kesän 28 vesinäytteenoton yhteydessä havaittiin vain vähän levää. Hämeen ympäristökeskuksen seurannan kohteena ovat rantavyöhykkeen levät. Levien massaesiintymien eli leväkukintojen aiheuttajia ovat useimmiten sinilevät 3. Kesä oli Hämeessä sinilevien osalta enimmäkseen rauhallinen, ja useimmat havaitut esiintymät olivat vähäisiä. Viileät säät pitivät sinileväesiintymät kurissa läpi kesän. Edes heinäkuun hetkellinen lämmin jakso ei runsastuttanut niitä. Seurantapaikoilla tehtiin levähavaintoja hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna. Hietalahdentien rannassa, Ala-Rievelissä havaittiin turkoosinvihertävä sinilevälautta avovedessä ja Konninselän länsirannalla (Lapinsaari) havaittiin 1.7. kirkkaan vihertävää sinilevää (runsaus 2). Näyte sisälsi myös viherlevää. Koko maan tilanteesta kertovan valtakunnallisen leväseurannan 4 mukaan tuuliset, sateiset ja viileät säät hillitsivät sinilevien kasvua ja levälauttojen muodostumista koko kesän ajan. Sisävesien pintalämpötilat olivat koko kesän pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella. Ainoastaan heinäkuun alussa vesien lämpötilat olivat lähellä ajankohdan normaalia. Sinilevähavaintoja oli keskimäärin noin 1 prosentilla seuratuista järvistä, mikä on huomattavasti normaalia vähemmän. Enimmillään leviä havaittiin elokuun alussa, noin viidenneksellä seurantakohteista. Levämäärät olivat suurimmaksi osaksi vähäisiä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29 21

25 Oravainen 5 on esittänyt rehevyysluokituksen, jonka mukaan vesistö on karu, mikäli klorofyllipitoisuus on alle 4 µg/l, lievästi rehevä arvoilla 4-1 µg/l, rehevä arvoilla 1-2 µg/l ja erittäin rehevä, mikäli kasvukauden klorofyllipitoisuuden keskiarvo on 2-5 µg/l. Tämän luokituksen mukaan koko tutkimusalue on karua, paitsi Maitiaislahden suualue lievästi rehevää. Tuotantokauden 28 päällysveden fosforipitoisuuksien perusteella lähes koko tutkimusalue oli karua, alle 1 µgp/l, tosin Ruotsalaista ja Konniselkää lukuun ottamatta ollaan lähellä lievästi rehevän rajaa. Maitiaislahden suualue oli lievästi rehevää. 6 STORA ENSO PACKAGING OY:N JA UPM WOOD OY:N HEINOLAN VANERITEHTAAN VELVOITETARKKAILU MAITIAISLAHDELLA Maitiaislahteen tuli alkuvuodesta 28 jätevesikuormitusta enää Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaalta, jossa painoväripitoiset pesuvedet puhdistettiin ultrasuodatuksella ja johdettiin jäähdytys- ja hulevesien kanssa Maitiaislahteen. Muut jätevedet (tärkkelyspitoiset prosessi- ja pesuvedet sekä saniteettivedet) johdetaan Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle, jonne kesäkuun alusta lähtien johdettiin myös ultrasuodatetut pesuvedet. Ajoittain lahden alueelle voi työntyä Jyrängön- ja Kymenvirran välille johdettuja jätevesiä. UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaalta Maitiaislahteen johdetaan nykyisin vain jäähdytysvesiä sadevesiviemäreitä pitkin. Vaneritehdas varastoi poikkeuksellisissa tilanteissa tukkeja Maitiaislahden perukassa, viimeksi vuonna 26. Vaneritehtaan uusi ympäristölupa sai lainvoiman joulukuussa 27, kun korkein hallintooikeus antoi päätöksensä asiassa. Lupavelvoitteen myötä vaneritehdas tuli mukaan Maitiaislahden vedenlaadun tarkkailuun vuoden 28 alusta. Maitiaislahden vesistötutkimuksen näytteitä otetaan kolme kertaa vuodessa ns. lähtevästä jätevedestä (Packaging) ja kolmesta vesistötarkkailupisteestä (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2). Lisäksi Maitiaislahden suulla on yksi Heinolan yhteistarkkailuun liittyvä näytepiste (Hein3) (kartta liite 1.1). Näytteenottokaivon, johon mm. Packaging Oy:n Maitiaislahteen johdettavat jätevedet menivät, vedenlaatu vaihteli kolmella eri näytteenottokerralla, kuten yleensäkin (taulukko 4). Bakteeritiheydet olivat suuria, erityisesti elokuussa, jolloin kaivoon ei enää tullut Packagingin vesiä. Packaging Oy:n jätevesissä oli vain ultrasuodatettuja pesuvesiä, joten sieltä tulevat bakteerit eivät olleet ulosteperäisiä, mutta kaivoon tulee myös kaupungin tulvaviemärin vesiä. Myös kiintoainepitoisuus, hapenkulutus ja ravinnepitoisuudet olivat elokuussa suurimpia. Packagingin jätevesien määrää ei mitattu, mutta keskimääräiseksi virtaamaksi arvioitiin 4-5 m 3 /vrk. Tällä virtaamalla ja jäteveden ravinnepitoisuuksilla laskennallinen kuormitus olisi ollut vuonna 28,2-4 grammaa fosforia ja 5-1 grammaa typpeä vuorokaudessa, mutta koska kaivoon tulee muitakin vesiä, Maitiaislahteen kohdistuva kuormitus on tätä suurempaa. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29

26 Taulukko 4. Packaging Oy:n jätevesikaivon vedenlaatu vuonna 28. Ravinnepitoisuudet on ilmoitettu µg/l. Pvm Kiinto- Johto- BOD7 CODCr Kok.N Kok.P Fek.strep- Kolibak. E.coli aine mg/l kyky ms/m ATU mg/l mg/l µg/l µg/l tokokit kpl/1ml kpl/ 1ml kpl/ 1m , ,9 8,9 54 < , Packaging Oy:n lähin vesistötarkkailupiste on ML4 (kartta liite 1.2, tulokset liite 8.3). Packaging Oy:n lähialueella on matalaa, syvyyttä vain 2-3 metriä, joten happitilanne pysyi ML4:llä vuonna 28, kuten yleensäkin, hyvänä (kuva 18). Sekä Maitiaislahden perukassa (ML3) että rautatiesillan lähellä (ML5) alusvesi on yleensä käynyt hapettomaksi kerrostuneisuuskausina. Vuonna 28 happea oli vielä hieman jäljellä, 4-1 %, maaliskuussa ML3:llä 28 %. (kuva 19). happikyllästys-% ML3, 5m ML4, 1m ML5, 8m Kuva 18. Maitiaislahden velvoitetarkkailututkimuksen alusveden hapen kyllästysaste (%) eri näytteenottokerroilla vuonna 28. Näytepisteellä 4 on matalaa ja happikyllästys pysyy korkealla. Pisteillä 3 & 5 alusveden happitilanne oli melko huono. Maaliskuussa Maitiaislahden perukan alusveden alkaliniteetti, sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus oli hieman koholla. Elokuussa perukan (ML3) vähähappisessa alusvedessä kiintoainepitoisuus oli 11 mg/l. Väriarvo oli korkeimmillaan 12 mgpt/l perukan vedessä elokuussa. Maaliskuun näytteenottokerralla rautatiesillan lähellä (ML5) vesi oli 5-8 metrissä harmaan sinertävää kuten Maitiaislahden suullakin (Hein3). Kaikki pintaveden bakteerimäärät jäivät selvästi alle EU-normien mukaisten (STM päätös 41/1999) uimaveden raja-arvojen (2 kpl fek. streptokokkia/1 ml, 5 kpl lämpökest. kolia/1 ml, 1 kpl koliformisia/1 ml). Suurimmat pintaveden kokonaiskolimäärät (58 kpl koleja/1 ml) mitattiin Packagingin lähellä olevalla pisteellä ML4 elokuussa. E. coleja oli pintavedessä enimmillään 33 kpl/1 ml rautatiesillan lähellä maaliskuussa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29 23

27 6 Happikyllästys-% <5 <5 <5 <5 <4 <5 <5 < maalis kesä elo Kuva 19. Alusveden happikyllästysprosentti Maitiaislahden perukassa (ML3) vuosina Alusvesi on yleensä käynyt hapettomaksi kerrostuneisuuskausina; vuonna 28 elokuussakin happea oli vielä hieman (1 %) jäljellä. Maaliskuussa happea oli alusvedessä lähes 3 prosenttia. Alusveden happikyllästys oli kesäkuussa 2 %. Tuotantokauden 28 päällysveden fosforipitoisuuksien mukaan Maitiaislahti on rehevä (kuva 2). Korkeimmillaan päällysveden fosforipitoisuus oli kesä-elokuussa perukassa, µg/l. Enimmillään fosforia oli elokuussa perukan alusvedessä 47 µg/l. Maitiaislahden päällysveden typpipitoisuus oli kesällä noin 6 µg/l, perukassa hieman enemmän (kuva 2). Kokonaisfosfori päällysvedessä Kokonaistyppi päällysvedessä Kok.P ug/l Kok.N ug/l ML3, 1m ML4, 1m ML5, 1m Hein3, 1m ML3, 1m ML4, 1m ML5, 1m Hein3, 1m Kokonaisfosfori alusvedessä Kokonaistyppi alusvedessä Kok.P ug/l Kok.N ug/l ML3, 5m ML5, 8m Hein3, 6m ML3, 5m ML5, 8m Hein3, 6m Kuva 2. Maitiaislahden näytepisteiden kokonaisfosfori- ja typpipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä eri näytteenottokerroilla vuonna 28 (Huom. pisteellä 4 näyte vain 1 metristä). Korkeimmillaan päällysveden fosfori- ja typpipitoisuus oli perukassa (ML3). 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29

28 Maitiaislahden perukka ja Packagingin edusta on tuotantokauden 28 keskimääräisten klorofyllipitoisuuksien mukaan erittäin rehevä. Rautatiesillan lähellä on rehevää ja suualueella lievästi rehevää. Maitiaislahdella, kuten yleensäkin rehevillä alueilla, kasviplanktonin määrän ajallinen vaihtelu on suurta: kun vuonna 2 Maitiaislahden pohjukassa mitattiin kaikkien aikojen suurin klorofyllipitoisuus, 421 µg/l, oli pitoisuus µg/l ja nyt 32 µg/l (kuva 21). Maitiaislahden klorofyllipitoisuuksissa ei kuitenkaan ole havaittavissa mitään selvää kehityssuuntaa chl a ug/l ML3 ML4 ML5 Heinola3 chl a ug/l ML3 ML4 ML5 Heinola3 Kuva 21. Klorofyllipitoisuus (µg/l) Maitiaislahden näytepisteillä ML3 - ML5 ja Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailun näytepisteellä 3 kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 28. Klorofyllipitoisuus oli suurin perukassa (ML3) ja väheni suualuetta kohti. 7 KUUSAKOSKI OY:N RAJAVUOREN KAATOPAIKAN TASAUSALTAAN VESIEN PURKU KYMENVIRTAAN 7.1 JOHDANTO Kuusakoski Oy hoiti Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan purun tarkkailun myös vuonna 28 itse 6. Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vedet puretaan Stora Enson purkuputken kautta Kymenvirtaan. Purun vesistötuloksia raportoidaan Kuusakoski Oy:n suostumuksella myös tässä yhteistarkkailujulkaisussa. Purku muutettiin vuoden 27 alusta ympäri vuoden jatkuvaksi. Samalla tarkkailuohjelmaan tehtiin muutoksia. Yhteensä jätevettä purettiin vuonna 28 Kymenvirtaan 33 5 m 3, joka samaa tasoa kuin vuosina NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIT Kuormituksen laskennassa käytettiin säiliöautoista noin 5 m 3 :n välein otettujen näytteiden pitoisuuskeskiarvoja. Säiliöauton vedestä otettiin näytteet viisi kertaa. Näytteistä analysoitiin sähkönjohtavuus, kloridi, kiintoaine, COD Cr, BOD 7ATU ja kokonaistyppi. Laajemmassa analyysissa tutkittiin lisäksi sameus, ph, NH 4 -N, kokonaisfosfori, AOX, TOC, liuottimet, fenolit ja metallit (Al, Cd, Pb, Cr, Cu, Zn, As ja Br). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29 25

29 Jäteveden purkamisen vesistövaikutusten seurantapaikat ovat näytepiste 4 (purkuputken yläpuoli) ja Heinolan yhteistarkkailun näytepiste 5 (purkuputken alapuoli) (kartta liite 1.1). Uuden ohjelman mukaan näytteet tulee ottaa pisteiltä 4 ja 5 kaksi kertaa vuodessa sulan veden aikana; keväällä ja syksyllä välisenä aikana. Näytteenottosyvyydet ovat 1 m, 5 m, 1 m ja puoli metriä pohjan yläpuolelta. Näytteistä tutkitaan sähkönjohtavuus, ph, kemiallinen hapenkulutus, kloridi, happi, kokonaistyppi ja fosfori. 7.3 KUORMITUS Säiliöautosta otettujen näytteiden tulosten perusteella voidaan laskea Rajavuoren kaatopaikan jätevesien purusta Kymenvirtaan aiheutuva kuormitus, kun tiedetään vesistöön johdettujen jätevesien kokonaismäärä. Typen kokonaiskuormitus oli vuonna 28 samaa tasoa kuin parina edellisvuonna (taulukko 5), kloridikuormitus puolestaan oli suurempaa ja näyttäisi olevan kasvussa. Taulukko 5. Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purun Kymenvirtaan aiheuttama kloridi- ja typpikuormitus vuosina 26-8: Kloridi Typpi kg/v kg/vrk kg/v kg/vrk Tyypillistä tasausaltaan vedelle oli erittäin korkea kloridipitoisuus ja sen seurauksena korkea sähkönjohtavuus. Myös kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat suuria. Tasausaltaan vedessä oli myös runsaasti typpeä, joka oli lähes kokonaisuudessaan ammoniumtyppenä. Kun Rajavuoren kuormitusta verrataan muuhun Heinolan alueen pistekuormitukseen, niin Rajavuoren purun typpikuormitus oli selvästi suurempaa kuin Flutingtehtaan ja Kuitulevyn koko vuoden typpikuormitus ja noin kolmasosa kaupungin jätevedenpuhdistamon typpikuormituksesta (taulukko 2, liite 6). Kloridikuormitusta ei muilta kuormittajilta juuri tule. 7.4 VESISTÖTARKKAILUN TULOKSIA Piste 4 sijaitsee Heinolan kaupungin ja Suomen Kuitulevy Oy:n kuormitusten alapuolella, mutta Heinolan suurimman kuormittajan Stora Enso Oyj:n Flutingtehtaan kuormituksen, ja samalla myös Kuusakoski Oy:n kaatopaikan jätevesien purun, yläpuolella. Näytepiste 5 sijaitsee kaiken edellä mainitun kuormituksen alapuolella (kartta liite 1.1). Pisteellä 5 on yleensä havaittavissa Heinolan alueen jätevesien vaikutuksia. Molemmat näytepisteet sijaitsevat voimakkaan virtauksen alueella. Kuormituksen alapuolella veden laatua seurattiin siis vain yhdellä näytepisteellä, joka sijaitsee noin 3-4 m purkuputkesta sivuttain alavirtaan. Yhdellä alapuolisella näytepisteellä ei saada selvyyttä kaatopaikkavesien laimenemisesta ja leviämisestä Kymenvirrassa. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29