RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2010

Transkriptio

1 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 21 fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu perifyton ja rantavyöhykkeen pohjaeläimet Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa julkaisussa on käsitelty Ruotsalainen-Konnivesi -alueen vedenlaadun yhteistarkkailun tulokset vuodelta 21. Tarkkailussa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy. Ohjelmassa oli vuonna 21 normaali vedenlaatuseuranta klorofyllinäytteineen 8 syvännehavaintopaikalla ja kuukausittainen virtahavaintopaikkaseuranta kolmella paikalla. Lisäksi ohjelmassa oli päällyslevästö- eli perifytontutkimus ja rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimus. Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailun lisäksi tässä julkaisussa on raportoitu Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan ja UPM Wood Oy:n vaneritehtaan velvoitetarkkailutulokset Maitiaislahdelta, Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purkua Kymenvirtaan koskevia vesistötarkkailutuloksia ja Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailutulokset Arrajärveltä. Kymijoen ainevirtaamat olivat Vuolenkoskella vuonna 21 kiintoaineen ja fosforin osalta ennätyksellisen pieniä. Myös typpikuormitus oli keskimääräistä pienempää. Kymijoen virtaamat olivat kesäkuuta lukuun ottamatta keskimääräistä pienempiä, tammikuussa alle puolet keskimääräisestä. Vuoden 21 kuormitusarvion perusteella Konniveden valumaalueelta tulevasta fosfori- ja typpikuormituksesta noin 55 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta. Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta kuormituksesta valuma-alueen osuus oli fosforista 15 % ja typestä 6 %, mikä on aiempien vuosien tasoa. Vuonna 21 pistekuormitus oli hieman suurempaa kuin edellisenä vuonna, tosin typpikuormitus oli pienentynyt. Erityisesti kiintoainekuormitus oli kasvanut edellisvuodesta. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, lukuun ottamatta typpikuormitusta, josta suurin osa tulee kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Konniveden päällysveden fysikaalis-kemiallisessa laadussa jätevesien vaikutuksia ei näytteenottokerroilla juuri näkynyt. Loppukesällä Kymenvirran, Maitiaislahden suun ja Matinsalmen alusvedestä happi oli loppunut. Tuolloin alusveden alkaliniteetti ja väriarvo olivat koholla ja ammoniumtyppeä oli runsaasti. Myös kokonaistyppipitoisuus ja sähkönjohtavuus oli koholla Kymenvirran alusvedessä. Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari - alueella alusveden happikyllästysaste oli noin 4 %. Konniselällä happitilanne oli yhtä hyvä kuin kuormituksen yläpuolella Ruotsalaisella. Veden klorofyllipitoisuuksien mukaan Ruotsalainen, Kymenvirta, Isosaaren alue ja Konniselkä ovat karuja, Matinsalmi-Löysinselkä-Saunasaari alue lievästi rehevää ja Maitiaislahden suualue rehevää. Pohjoinen Arrajärvi oli rehevä, eteläinen ylirehevä. Levätutkimusten perusteella valtaosa Konniveden näytepisteistä ei juuri eronnut Ruotsalaisen vertailualueen tuloksista. Pitkän aikavälin tarkastelu osoitti, että kuormituspisteiden tuntumassa, Rautsaaren ympäristössä, levämäärät laskivat selvästi vuoteen 1996 asti, jonka jälkeen levämäärät ovat säilyneet lähes samalla tasolla. Ruotsalaisen vertailualueella ja Konniveden muilla näytepisteillä levämäärissä oli yleisesti ottaen vähäisiä vuosien välisiä eroja, mutta useilla näytepisteillä viime vuosien levämäärät ovat olleet korkeampia kuin pitkällä aikavälillä ( ) keskimääräin. Rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimuksien perusteella Ruotsalaisen ja Konniveden näytepisteet olivat luokiteltavissa karuiksi tai lievästi karuiksi, mutta Maitiaislahti hyvin reheväksi. Konniveden jätevesikuormitus näyttäisi siten vaikuttavan vain vähän päällysveden levämääriin ja rantavyöhykkeen ekologiseen tilaan. Fosfori on levien kasvua rajoittava ravinne alueen vesistöissä. Virtahavaintopaikkaseurannan perusteella Kymijoen vedenlaatu ei juuri muutu Jyrängönvirrasta Vuolenkoskelle; tosin ammoniumtyppipitoisuus, joka kertoo jätevesikuormituksesta, oli Vuolenkoskella korkeampi kuin Jyrängönvirrassa. Myös fosforipitoisuudet olivat Vuolenkoskella hieman suurempia.

3 SISÄLLYS Tiivistelmä sivu Sisällys 1 Johdanto 1 2 Menetelmät 2 3 Sää ja vesiolot 2 4 Kuormitus Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamo Kokonaispistekuormitus Kokonaiskuormitus 9 5 Heinolan alueen vesistön yhteistarkkailu Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu syvännehavaintopaikoilla Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu virtahavaintopaikoilla Veden hygieeninen laatu Kasviplankton 23 6 Stora Enso Packaging Oy:n ja UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaan velvoitetarkkailu Maitiaislahdella 24 7 Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purku Kymenvirtaan Johdanto Näytteenotto ja analyysit Kuormitus Vesistötarkkailun tuloksia 3 8 Oy Mankala Ab:n velvoitetarkkailu Arrajärvellä 31 9 Yhteenveto 35 Viitteet 39 Liitteet 1-7

4 JOHDANTO Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailussa seurataan vesialueen Ruotsalainen- Konnivesi veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesistön tilaan. Alueen vesistökuormittajilla Heinolan kaupungilla, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehtaalla ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston/ Vaasan hallinto-oikeuden/korkeimman oikeuden määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, joka vuonna 21 noudatti Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymää tarkistettua tarkkailuohjelmaa (lausunto 3Y23-123, YLO/val/127A/5, , päivitys piilevien ja rantavyöhykkeen pohjaeläinten osalta ). Käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Voimassa olevan ohjelman mukaan vuoden 21 vesistötarkkailuun kuului: - vuosittainen fysikaalis-kemiallinen vedenlaatuseuranta 8 asemalla kolme kertaa vuodessa (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2) - virtahavaintopaikkaseuranta 3 näyteasemalla (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2) kerran kuukaudessa. Tämä seuranta palvelee erityisesti ainevirtaamien laskentaa. - rehevöitymisseurantaan kuuluvat kasviplanktonin klorofylli a mittaukset kesäja elokuun näytteenottokerroilla 8 syvänneasemalla - rehevöitymisseurantaan kuuluva perifyton- eli päällyslevästötutkimus keinoalustoilla ja rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimus Tässä julkaisussa käsitellään vuoden 21 osalta myös: - Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan ja UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaan velvoitetarkkailututkimukset Maitiaislahdella (velvoitteet tarkkailuun ympäristöluvissa Heinolan ympäristölautakunnan päätös Y3/ ja VaHO ) (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2) - Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan jätevesien purun vesistötarkkailun tuloksia. Ohjelma on Kuusakoski Oy:n laatima ja Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymä ( , YSO/137/26, päivitys ) - Mankala Oy:n velvoitetarkkailututkimukset Arrajärvellä (ennakkolupa , Itä-Suomen vesioikeus , nro 92/Va II/84) (kartta liite 1.3, koordinaatit liite 2) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 1

5 2 MENETELMÄT Fysikaalis-kemialliset määritykset sekä bakteerimääritykset tehtiin pääasiassa SFSstandardien mukaan (liite 2). Analyysit teetettiin KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä. 3 SÄÄ JA VESIOLOT Vuosi 21 oli monin paikoin erittäin vähäsateinen (kuva 1, liite 3). Tammi-helmikuu oli tavanomaista kylmempi. Tammikuussa satoi vain puolet keskimääräisestä. Lumet sulivat nopeasti huhtikuun alkupuolella (Suomen ympäristökeskus 211). Kevään tulvahuiput olivat etelärannikolla keskimääräistä suurempia ja tavallista aikaisempia. Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun lopussa. Toukokuussa satoi runsaasti ja lämpötilat vaihtelivat pakkasesta helteeseen. Kesällä satoi vähän, heinäkuussa vain 15 % keskimääräisestä. Heinäkuu oli poikkeuksellisen lämmin, 28 hellepäivää. Yli +3 C lämpötiloja mitattiin kuutena peräkkäisenä päivänä, maksimilämpötilan ollessa +35 C. Kuukauden päättyessä myös pintavedet olivat poikkeuksellisen lämpimiä. Säteilysumma oli kesä-elokuussa 21 keskimääräistä suurempi; varsinkin heinäkuussa (liite 3). Elokuun alkupuoli oli vielä helteinen, mutta kuukauden puolivälissä sää ja pintavedet jäähtyivät nopeasti. Lokakuussa satoi vähän. Marraskuun loppupuoli ja joulukuu olivat hyvin kylmiä. Lumipeite saatiin marraskuun puolivälin jälkeen. Vesistöt saivat jääpeitteen marraskuun lopun pakkasten myötä. lt oc sademäärä mm Kuva 1. Kuukauden keskilämpötila (ºC) ja kuukauden sadesumma (mm) Lahdessa vuonna 21 ja ajanjaksolla (Ilmatieteen laitos). Alku- ja loppuvuosi olivat kylmiä ja kesällä oli helteistä. Kesällä satoi erittäin vähän. Kymijoen virtaamat olivat kesäkuuta lukuun ottamatta keskimääräistä pienempiä, tammikuussa alle puolet keskimääräisestä (kuva 2). Vuoden minimivirtaama (Vuolenkoski 94 m 3 /s) mitattiin Vuoden maksimivirtaama mitattiin (324 m 3 /s). Vuoden 21 keskivirtaama oli Vuolenkoskella 172 m 3 /s (MQ m 3 /s) (liite 4). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

6 m³/s % Kuva 2. Kymijoen vesistön virtaama Vuolenkoskella (m 3 /s) 21 ja sekä Vuolenkosken vuoden 21 eri kuukausien keskivirtaaman osuus (%) ajanjakson keskiarvoista (OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Virtaamat olivat kesäkuuta lukuun ottamatta keskimääräistä pienempiä. Konnivettä ja Ruotsalaista on säännöstelty vuodesta 1959 lähtien Vuolenkosken padon avulla tulvasuojelullisista ja voimataloudellisista syistä. Säännöstellyssä tilanteessa vedenkorkeutta pidetään koko avovesikauden ja alkutalven melko tarkasti korkeudessa NN+77,4m, ja sitä on vuonna 26 voimaan astuneiden lupaehtojen mukaan laskettava lumitilanteesta riippuen 3/4/6 senttimetrillä 6.3./2.2./11.2. alkaen. Sulamisvesille tilaa tekevän ns. kevätkuopan ajon aikainen vedenkorkeuden lasku oli vuonna 21 noin 45 cm ja lasku alkoi 6.3. (kuva 3). Vedenkorkeuden nosto on vuodesta 26 alkaen sallittu jo huhtikuun puolesta välistä, jonka jälkeen vedenpinta nostetaan nopeasti takaisin korkeuteen NN+77,4m. 77,6 77,4 77,2 77, 76,8 76,6 76, Kuva 3. Konniveden vedenkorkeus (NN + m) vuonna 21 ja ajanjaksolla (OIVA). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 3

7 4 KUORMITUS 4.1 STORA ENSO OYJ HEINOLAN FLUTINGTEHDAS Jätevedet on käsiteltävä siten, että vesistöön johdettavan jäteveden kuormitukset ovat kuukausi- ja vuosikeskiarvoina laskettuna ja mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien enintään seuraavat (ISY-29-Y-136): kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvo BOD7 1 kg/d 8 kg/d CODCr 5 kg/d 4 kg/d Fosfori 9 kg/d 8 kg/d Kiintoaine 1* kg/d 65 kg/d Typpi (tavoitearvo) 11 kg/d 9 kg/d * 3 kk:n liukuva keskiarvo Päästöarvot lasketaan kalenterikuukauden ja vuoden keskiarvoina kalenterivuorokautta kohti. Huhtikuussa raportoidut typpipäästöt olivat suuremmat kuin asetettu tavoitearvo. Tulosten luotettavuuden parantamiseksi Flutingtehdas on ehdottanut muutoksia typpipäästöjen tarkkailuun. Lokakuussa kiintoaineen, fosforin ja COD:n lupaehdot ylittyivät (kuva 4). Tuolloin jätevedenpuhdistamolla oli biologista limaa, joka vaikeutti lietteen kuivausta ja aiheutti kiintoaineen ylikaatoa. Todennäköisesti ongelmat johtuivat jätevedenpuhdistamon muuntajan rikkoutumisesta johtuneesta sähkökatkosta, jonka seurauksena aktiivilieteallas oli ilman happea 14 tuntia. Marraskuussa kiintoaineen liukuva keskiarvo ylittyi lokakuun korkeista kiintoainepäästöistä johtuen. Marraskuun lopulla oli taas sähkökatko, jonka seurauksena kiintoaineen ja fosforin luparajat ylittyivät joulukuussa. Myös kiintoaineen vuosiluparaja ylittyi. Kuormitus oli suurempaa kuin vuonna 29. COD- ja kiintoainekuormitukset olivat noin 4 % alhaisemmat kuin vuonna 21. Muu kuormitus oli nyt 1/3 vuoden 21 tasosta. 4.2 SUOMEN KUITULEVY OY:N HEINOLAN TEHDAS Suomen Kuitulevy Oy:n ympäristöluvan (ISY 63/4/1, , VaHo 6/99/ , KHO ) mukaan vesistöön johdettavan jäteveden kuormitus saa kuukausikeskiarvona olla enintään seuraava ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien: BOD7 COD Cr kiintoaine kokonaisfosfori 8 kg/vrk 14 kg/vrk 5 kg/vrk 1 kg/vrk 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

8 Stora Enso Oyj, BOD7 1 8 luparaja 1 kg/vrk kg/vrk Stora Enso Oyj, COD Cr kg/vrk luparaja 5 kg/vrk Stora Enso Oyj, kiintoaine, 3 kk liukuva ka kg/vrk kk ka luparaja 1 kg/vrk Stora Enso Oyj, fosfori kg/vrk luparaja 9 kg/vrk Stora Enso Oyj, typpi kg/vrk tavoiteraja 11 kg/vrk Kuva 4. Stora Enso Oyj:n Heinolan Flutingtehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 21 (kg/kalenterivrk). Kuvaan on myös merkitty kunkin kuormitusparametrin kuukausiluparaja. Kiintoaineen luparaja ylittyi loka-joulukuussa, fosfori loka- ja joulukuussa ja COD lokakuussa. Lähde: Stora Enso Heinolan Flutingtehdas. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 5

9 Lisäksi COD Cr :n vuosikeskiarvo saa olla enintään 1 kg/vrk. Suomen Kuitulevyn kiintoainekuormitus ylitti lokakuussa luparajan (kuva 5). Kuormitus oli samaa tasoa kuin edellisenä vuonna. Kuormitus oli selvästi pienempää kuin vuonna 27. Ravinnekuormitus oli enää -5 % vuoden 21 kuormituksesta, muu kuormitus oli laskenut neljäsosaan - kolmasosaan. Kuormituksen aleneminen oli seurausta haihdutuslaitoksen käyttöönotosta. Suomen Kuitulevy, BOD7 kg/vrk luparaja 8 kg/vrk Suomen Kuitulevy, COD Cr kg/vrk luparaja 14 kg/vrk Suomen Kuitulevy, kiintoaine kg/vrk luparaja 5 kg/vrk Suomen Kuitulevy, fosfori kg/vrk 1,,8,6,4,2, luparaja 1 kg/vrk Kuva 5. Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 21 (kg/kalenterivrk). Lisäksi kuvaan on merkitty kunkin kuormitusparametrin luparaja. Kiintoainekuormitus ylitti lokakuussa luparajan. Lähde: Suomen Kuitulevy Heinola. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

10 4.3 HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMO Jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan (ISY 64/4/1, , VaHo 6/1/2, ) mukaiset lupaehdot ovat: neljännesvuosikeskiarvoina - BOD 7atu : 1 mgo 2 /l ja 95 %, - kokonaisfosfori:,3 mg/l ja 95 %, näytekohtaisina (sallitaan kaksi näytettä, jotka eivät täytä lupaehtoja) - COD Cr : 125 mgo 2 /l ja 75 %, - kiintoaine: 35 mg/l tai 9 %. Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamon lähtevän veden fosforipitoisuus ylitti niukasti ensimmäisellä jaksolla lupaehdon rajan (taulukko 1). Kiintoaineen ja COD:n osalta lupaehdot täyttyivät kaikilla tutkimuskerroilla. Vuonna 21 vesistökuormitus oli edellisvuotista pienempää, mutta pidemmällä ajalla keskimääräistä tasoa. Taulukko 1. Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamon BOD7ATU- ja kokonaisfosforipitoisuus ja - reduktioprosentit eri vuosineljänneksillä 21. Lihavoituna tulokset, jotka eivät täyttäneet jakson lupaehtoja. Laskentajakso 1/4 2/4 3/4 4/4 BOD 7ATU mg/l 9,7 5,7 4, 3,8 reduktio% Kok. P mg/l,31,1,19,16 reduktio% KOKONAISPISTEKUORMITUS Heinolan alueen jätevesikuormitus on ollut vuosina 23-1 pienempää kuin 21-2 (kuva 6, liite 5). Vuonna 23 kuormituksen väheneminen johtui pääasiassa Flutingtehtaan kuormituksen vähentymisestä. Vuonna 21 kuormitus oli muuten hieman suurempaa kuin edellisenä vuonna, mutta typpikuormitus oli pienentynyt. Erityisesti kiintoainekuormitus oli kasvanut edellisvuodesta. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, lukuun ottamatta typpikuormitusta, josta suurin osa tulee kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Jätevesikuormitus oli vuonna 21 suurimmillaan lokakuussa, paitsi typpikuormitus huhtikuussa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 7

11 BOD7-kuormitus kg/vrk Enso Kuitulevy Heinolan kaupunki Kiintoainekuormitus kg/vrk Fosforikuormitus kg/vrk Typpikuormitus kg/vrk COD-kuormitus kg/vrk Kuva 6. Heinolan alueen pistekuormituksen kehitys viimeisen 1 vuoden ajalta. Jätevesikuormitus on ollut vuosina 23-1 pienempää kuin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

12 4.5 KOKONAISKUORMITUS Virtahavaintopaikkojen vedenlaatutietojen ja virtaamatietojen avulla voidaan laskea ko. paikkojen ainevirtaamat, jolloin tiedetään Konniveteen yläpuolisista vesistöistä (Ruotsalainen, Räävelinreitti) tulevat ainemäärät ja vastaavasti Konnivedestä alapuoliseen vesistöön virtaavat ainemäärät (kuva 7, liite 6). Jyrängönvirrasta ei ole mitattuja virtaamatietoja. Tämän vuoksi Jyrängönvirran osalta ainevirtaamat on laskettu käyttäen yläpuolisen Kalkkisen kuukausikeskivirtaamia. Vuodesta 24 lähtien ei ole enää mitattu Sulkavankosken virtaamia. Virtaamatietoina on käytetty vuosien keskiarvoja. Kokonaisfosfori 15 kg/vrk Jyrängönvirta Vuolenkoski Sulkavankoski Kiintoaine kg/vrk Kokonaistyppi kg/vrk Kuva 7. Kokonaisravinteiden ja kiintoaineen kuukausikohtaiset ainevirtaamat (kg/vrk) vuonna 21 Jyrängönvirrassa (Kalkkisten virtaama), Vuolenkoskella ja Sulkavankoskella. Ainevirtaamat olivat suurimmillaan kesällä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 9

13 Koko vuoden tasolla tarkasteltuna Kymijoen ainevirtaamat olivat Vuolenkoskella vuonna 21 kiintoaineen ja fosforin osalta ennätyksellisen pieniä. Myös typpikuormitus oli keskimääristä pienempää. Vuonna 21 Kymijoen ainevirtaamat olivat suurimmillaan kesällä, jolloin virtaamatkin olivat suurimpia (kuva 7). Kiintoainepitoisuus oli virtahavaintopaikoilla lähes aina alle määritysrajan (= 1 mg/l). Tällöin laskennassa käytettiin pitoisuutena arvoa,5 mg/l. Piikki Vuolenkosken heinäkuun kiintoainevirtaamassa johtuu pitoisuudesta 5,7 mg/l. Konniveteen kohdistuvasta ravinteiden kokonaiskuormituksesta voidaan esittää arvio, jossa on huomioitu sekä hajakuormitus että pistekuormitus. Taulukossa 2 on esitetty vuoden 21 kuormitusarviot. Konniveden valuma-alueen (14.13) osalta ravinnekuormitusarvio perustuu lähinnä Suomen ympäristökeskuksen Vesistökuormituksen arviointi ja hallintajärjestelmään eli VEPS:iin. Hajakuormitustietojen osalta on käytetty vuosien uusimpia saatavilla olevia lukuja. Teollisuuden, yhdyskuntien ja jätteenkäsittelyn kuormitustiedot on otettu suoraan vuoden 21 kuormitustiedoista. VEPS käyttää tietolähteinään useita ympäristöhallinnon tietokantoja, kuten pistekuormitustietokantaa (VAHTI). Tietokantojen lisäksi VEPS:in tietolähteenä on malleihin, tilastoihin tai tutkimuksiin perustuvia arvioita eri kuormituslähteistä. Yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisesta ja Räävelinreitiltä tulevien ravinnevirtaamien osalta käytettiin hyväksi edellä esitettyjä vuoden 21 ainevirtaamalaskelmia. Vuoden 21 kuormitusarvion perusteella Konniveden valuma-alueelta tulevasta fosfori- ja typpikuormituksesta noin 55 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta (fosforia 2 9 kg/v ja typpeä 1 kg) (taulukko 2). Suomen ympäristökeskuksen SYKE-WSFS-Vemala yhdistetyllä hydrologisella ja kuormitusmallilla, jonka hajakuormitustiedot perustuvat vuoden tietoihin, saatiin samanlaiset tulokset pistekuormituksen osuudesta käytettäessä vuoden 21 pistekuormitustietoja. Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta kuormituksesta valuma-alueen osuus oli aiempien vuosien tasoa eli fosforista 15 % (5 5 kg/v) ja typestä 6 % ( 17 kg) (taulukko 2). Tosin runsasvetisenä vuonna 28 osuus oli selvästi pienempi. Eniten ravinteita tulee yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisen suunnasta. Räävelinreitin osuuden kokonais-kuormituksesta arvioitiin olevan aiempien vuosien tasoa, noin 3 %. 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

14 Taulukko 2. Konniveteen kohdistuvan fosfori- ja typpikuormituksen arvio vuodelta 21. Konniveden valuma-alueen osalta kuormitusarvio perustuu ympäristöhallinnon VEPS-mallilla arvioituihin vuosien hajakuormituksiin. Teollisuuden, asutuksen ja jätteenkäsittelyn kuormitustiedot on otettu suoraan vuoden 21 kuormitustiedoista. Ruotsalaisesta ja Räävelinreitiltä tuleva ravinnekuormitusarvio perustuu ainevirtaamalaskelmiin. Konniveden valuma-alueelta tulevasta fosfori- ja typpikuormituksesta noin 55 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta. Fosfori kg/vuosi % Typpi kg/vuosi % Konniveden valuma-alue - Teollisuus , ,6 - Yhdyskunnat 42 7, ,7 - Jätteenkäsittely 23, ,7 - Maatalous 464 8, ,9 - Metsätalous 141 2, ,1 - Haja-asutus 482 8, ,1 - Laskeuma 459 8, ,1 - Luonnonhuuhtouma , ,8 - Hulevesi 5,1 288,1 Yhteensä Konniveden valuma-alue, yht , ,3 Ruotsalainen , , Räävelinreitti , ,7 Yhteensä HEINOLAN ALUEEN VESISTÖN YHTEISTARKKAILU 5.1 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU SYVÄNNEHAVAINTOPAIKOILLA Vuoden 21 syvännehavaintopaikkojen näytteet haettiin maaliskuussa, kesäkuussa ja elokuussa (tulokset liite 7.1). Virtaama oli vuoden näytteenottokerroista suurimmillaan kesäkuussa. Toukokuun alussa Heinolan ympäristötoimistoon tuli ilmoitus öljylautasta Kymenvirrassa Flutingtehtaan purkuputken luona. Kesällä Kymenvirrassa oli havaittu kuitulauttoja. Lokakuussa havaittiin vaahtoa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 11

15 Maaliskuu ( ) Näytepisteiltä 5 ja 8 ei saatu otettua talvinäytteitä heikkojen jääolojen vuoksi. Jäänpaksuus muilla pisteillä oli 4-57 cm, lunta oli 1-41 cm. Vesimassa oli lievästi lämpötilakerrostunutta; lämpötilaeroa pinnan ja pohjan välillä oli noin 2-3 astetta, paitsi Matinsalmessa (6) oli lähes tasalämpöistä. Alusveden happitilanne oli selvästi keskimääräistä huonompi. Maitiaislahden suulla (3, 6 m) ja Löysinselällä (7, 27 m) noin 3 %, Ruotsalaisella (näytepiste, 47 m) 44 %, Konniselällä (11, 47 m) 57 %, Isosaaren alueella (9, 25 m) 67 % ja tasalämpöisessä Matinsalmessa (6, 7 m) 78 % (kuva 8). Maitiaislahden suulla (3) alusveden sähkönjohtavuus ja alkaliniteetti olivat hieman koholla. Muutoin vesi oli näytteenottoaikaan fysikaalis-kemialliselta laadultaan melko tasalaatuista niillä pisteillä joista nyt saatiin näytteet (kuvat 9-12). Kesäkuu (7. & ) Näytteenottoaikaan pintavedet olivat o C. Tutkimusalueella lämpötilakerrostuneisuuden voimakkuus vaihteli pinnan ja pohjan lämpötilaeron ollessa Kymenvirrassa (5) vain 1,5 o C, Matinsalmessa (6) 3,1 o C ja muualla 6,2-9,5 o C. Kesäkuussa alusveden happitilanne oli kohtalainen Maitiaislahden suulla (66 %) ja Isosaaren alueella (73 %), mutta muualla erittäin hyvä (8-96 %) (kuva 8). Useina vuosina Kymenvirran (as 5) hapettomassa alusvedessä on näkynyt selvää jätevesivaikutusta, mutta nyt lähes tasalämpöisessä vedessä ei vaikutuksia näkynyt. Ruotsalaisen alusvedessä kemiallinen hapenkulutus oli hieman koholla (kuva 11). Maitiaislahden suulla (3) pintaveden ammoniumtyppipitoisuus oli hieman muita korkeampi (kuva 1). Matinsalmessa alusveden typpipitoisuus oli hieman koholla. Muutoin vesi oli näytteenottoaikaan fysikaalis-kemialliselta laadultaan melko tasalaatuista kaikilla näytepisteillä. Elokuu ( ) Näytteenottoaikaan päällysveden lämpötila oli Konnivedellä peräti o C. Vesi oli selvästi lämpötilakerrostunutta koko tutkimusalueella. Virtausalueella sijaitsevilla Kymenvirran (5) ja Matinsalmen (6) alueella pinnan ja pohjan välinen lämpötilaero oli 5-9 o C, Maitiaislahden suulla (as 3) ja Saunasaaren alueella (8) o C, muualla o C. Konnivedellä lämpötilan harppauskerros sijaitsi 5-15 metrin syvyydessä. Jätevesien vaikutus näkyi alusveden happitilanteessa: Maitiaislahden suulla (3), Kymenvirrassa (5) ja Matinsalmessa (6) happi oli lopussa (kuva 8). Löysinselkä- Saunasaari-Isosaari -alueella (7-9) alusveden happikyllästysaste oli noin 4 %, Konniselällä (as 11) ja Ruotsalaisella (as ) 7 %. Maitiaislahden suualueen (3), Kymenvirran (5) ja Matinsalmen (6) hapettomassa alusvedessä alkaliniteetti ja väriarvo olivat koholla. Nitriitti-nitraattityppipitoisuus oli melko 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

16 pieni - hapettomissa oloissa vallitsevana typen muotona on ammoniumtyppi, jota olikin runsaasti (kuva 1). Myös kokonaistyppipitoisuus ja sähkönjohtavuus oli koholla Kymenvirran alusvedessä (kuva 12). O 2-kyll.% alusvesi III O2-kyll.% alusvesi, VI O 2-kyll.% alusvesi, V III Kuva 8. Alusveden hapen kyllästysaste (%) näytepisteillä maalis-, kesä- ja elokuussa 21. As Ruotsalainen, 3 Maitiaislahti, Konnivesi: 5 Kymenvirta, 6 Matinsalmi, 7 Löysinselkä, 8 Saunasaaren alue, 9 Isosaaren alue, 11 Konniselkä. Maaliskuussa alusveden happitilanne oli selvästi keskimääräistä huonompi, pisteiltä 5 & 8 ei näytteitä saatu heikkojen jäiden takia. Kesäkuussa alusveden happitilanne oli melko hyvä. Elokuussa happi oli lopussa Kymenvirrassa, Maitiaislahden suulla ja Matinsalmessa. Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari -alueella alusveden happikyllästysaste oli noin 4 %, Konniselällä ja Ruotsalaisella 7 %. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 13

17 Kokonaisfosfori III ug/l pohja-1 Kokonaisfosfori VI 21 ug/l pohja-1 ug/l Kokonaisfosfori VIII m pohja-1 Kuva 9. Kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) 1 m:n ja pohja-1m syvyyksillä maalis-, kesä- ja elokuussa 21 Heinolan syvännehavaintopaikoilla. Elokuussa Maitiaislahden ja Kymenvirran hapettoman (kuva 8) alusveden fosforipitoisuus oli hieman koholla. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

18 Ammoniumtyppi VI ug/l m pohja-1 Ammoniumtyppi VIII ug/l m pohja-1 Kuva 1. Ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) 1 m:n ja pohja-1m syvyyksillä kesä- ja elokuussa 21 Heinolassa. Elokuussa Kymenvirran, Maitiaislahden ja Matinsalmen hapettoman (kuva 8) alusveden pitoisuus oli korkea. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 15

19 COD mg O2/l III m pohja-1 COD mg O2/l VI m pohja-1 COD mg O2/l VIII m pohja-1 Kuva 11. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) (mgo 2 /l) eri syvyyksissä maalis-, kesä- ja elokuussa 21 Konnivedellä. Elokuussa COD oli hieman koholla Ruotsalaisen alusvedessä. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

20 Sähkönjohtavuus III 21 ms/m väli pohja-1 Sähkönjohtavuus VI 21 ms/m väli pohja-1 Sähkönjohtavuus VIII 21 ms/m väli pohja-1 Kuva 12. Sähkönjohtavuus (ms/m) eri syvyyksissä maalis-, kesä- ja elokuussa 21 Konnivedellä. Elokuussa sähkönjohtavuus oli hieman koholla Kymenvirran alusvedessä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 17

21 Vedenlaatumuuttujien vaihtelu eri näytteenottokerroilla Veden happamuutta kuvaavan ph-arvon osalta alueelliset erot olivat kullakin näytteenottokerralla vähäisiä. Päällysveden ph-arvo oli kesällä hieman suurempi kuin talvella johtuen perustuotannon ph-tasoa kohottavasta vaikutuksesta. Alhaisimmat pharvot esiintyivät alusvedessä huonoissa happioloissa, ja ne olivat tasoa 6,5. Veden puskurikykyä kuvaava alkaliniteettiarvo oli yleensä vakaa eri näytepisteiden, ajankohtien ja syvyyksien välillä. Suurin osa havainnoista oli välillä,22-,24 mmol/l, mikä kuvaa veden hyvää puskurikykyä. Alusveden huono happitilanne tai hapettomuus nostaa alusveden alkaliniteettia maksimi oli elokuussa Maitiaislahden suulla,45 mmol/l. Pintaveden kiintoainepitoisuus on koko tutkimusalueella alhainen, mikä kuvaa osaltaan veden kirkkautta. Talvella pitoisuus oli alle 1 mg/l, kesä- ja elokuussa alle 1-1,7 mg/l, suurin pitoisuus oli Maitiaislahden suulla. Veden väriarvot olivat pääasiassa tasoa 2-3 mg Pt/l, mikä osoittaa veden lievää humusleimaa. Suurin väriarvo, 1 mg Pt/l, mitattiin Maitiaislahden suun (3) hapettomasta alusvedestä elokuussa. Syvännehavaintopaikoilla tutkittiin avovesikaudella myös liukoisia ravinteita. Nitriittinitraattityppeä oli päällysvedessä kesäkuussa μgn/l ja elokuussa μgn/l. Nitriitti-nitraattityppipitoisuudet olivat laskeneet selvästi vuoden 28 poikkeuksellisen suurista arvoista, kun vielä vuonna 29 pitoisuudet olivat hieman koholla. Tuotantokauden aikaiset päällysveden ammoniumtyppipitoisuudet olivat luonnontilaisella tasolla eli 5-18 μgn/l muualla paitsi Maitiaislahden suulla (3), jossa pitoisuus oli 33 µgn/l elokuussa. Alusveden ammonium-typpipitoisuus oli elokuussa korkea Kymenvirrassa, Maitiaislahden suulla ja Matinsalmessa (kuva 1). Liuenneen fosforin pitoisuudet olivat pieniä, muualla <2-7 µg/l, Maitiaislahden suun alusvedessä elokuussa 15 µg/l. Mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde (NO2+NO3+NH4-N/liuk.fosfori) vaihteli kesäkuussa välillä 44-67, ja elokuussa Matinsalmi 37 Isosaari 194. Mikäli mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde on yli 12, pidetään fosforia rajoittavana tekijänä ja mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava (Forsberg ym. 1978). Mineraaliravinteiden suhdeluvun perusteella fosfori on siis selkeästi minimiravinne koko tutkimusalueella. Suhdeluvut olisivat vielä suurempia, mikäli liuenneen fosforin arvona käytettäisiin liuenneen kokonaisfosforin asemasta leville kaikkein käyttökelpoisinta liuennutta fosfaattifosforia (DRP). Kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde vaihteli välillä 24-78; pienimmillään ravinteiden välinen suhde oli Maitiaislahdella (3) ja suurimmillaan Löysinselän alueella (7). Mikäli kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde on yli 17, on fosfori levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 1, on typpi kasvun minimitekijä (Forsberg ym. 1978). Tämän 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

22 mukaan koko tutkimusalue on myös kokonaisravinteiden perusteella selvästi fosforirajoitteinen. Näkösyvyys oli maaliskuussa Konniselällä (11) 5 m, Isosaaren alueella (9) 4,5 m ja muualla noin 4 m (kuva 13). Kesällä Maitiaislahden suulla oli näkösyvyyttä hieman yli 2 m ja muualla hieman yli 3 m. Kesällä 21 näkösyvyydet olivat selvästi keskimääräistä pienempiä. m 5 4,5 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1, III VI VIII Kuva 13. Näkösyvyys (m) Ruotsalaisen-Konniveden syvännehavaintopaikoilla vuonna 21. Näkösyvyys oli pienin Maitiaislahden suulla. 5.2 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU VIRTAHAVAINTOPAIKOILLA Vedenlaatutuloksia on joka kuukaudelta kaikilta kolmelta näytepaikalta (liite 7.2). Kiintoainepitoisuus Kiintoainepitoisuudet olivat kaikilla virtahavaintopaikoilla yleensä todella alhaisia. Jyrängönvirrassa pitoisuus oli lähes joka kerralla alle määritysrajan 1 mg/l, enimmillään 1,2 mg/l. Sulkavankoskella pitoisuus oli neljänä kesäkuukautena yli määritysrajan, 1-2,5 mg/l. Suurin pitoisuus mitattiin heinäkuussa Vuolenkoskella, 5,7 mg/l, muutoin pitoisuudet olivat alle määritysrajan tai määritysrajan tuntumassa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 19

23 Sähkönjohtavuus Veden sähkönjohtavuuden vuodenaikaisvaihtelu oli vuonna 21, kuten aiemminkin, hyvin vähäistä, eikä Jyrängönvirran ja Vuolenkosken arvoissa ollut eroa. Räävelinreitiltä tulevan veden sähkönjohtavuus oli yleisesti selvästi alhaisempi kuin Kymijoen pääreitin (kuva 14). Väri Veden väri oli Konniveden pääreitillä vuonna 21 vakaa, 2-3 mg Pt/l. Räävelinreitiltä purkautuva vesi oli väriltään ruskeampaa. Räävelinreitin veden väriarvo oli korkeimmillaan toukokuussa (kuva 14). Typpi Kokonaistyppipitoisuuksien keskiarvo oli kaikilla virtahavaintopaikoilla noin 47 µg/l, alhaisempi kuin edellisenä vuonna. Kokonaistyppipitoisuudet olivat pääasiassa välillä µg/l (kuva 14). Minimipitoisuudet, µg/l, mitattiin kesäkuussa. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat huhtikuussa lumien sulamisaikaan. Nitriitti-nitraattitypen pitoisuudet olivat korkeimmillaan huhtikuussa, jolloin suurin osa esim. pelloilta tulevasta typpikuormasta on nitraattia. Tuotantokauden aikana nitraattipitoisuus laskee, koska levät ottavat nitraatin käyttöönsä. Syksyllä pitoisuudet lähtivät taas nousuun. Pääreitin nitraattipitoisuudet eivät juuri eronneet toisistaan. Sulkavankoskesta purkautuvassa vedessä oli vähemmän nitraattia kuin Kymijoen pääreitillä (kuva 15). Ammoniumtyppipitoisuuden vuodenaikaisvaihtelu ei vastaa nitraattitypen vaihtelua vaan on yleensä lähes päinvastainen. Alhaisimmat pitoisuudet mitattiin talvella ja korkeimmat alkusyksystä (kuva 15). Ammoniumtyppipitoisuudet olivat normaalia vesistötasoa eli alle 5-14 μg/l. Pistekuormituksesta tuleva ammoniumtyppi näkyi selvästi siinä että Jyrängön- ja Sulkavanvirrassa pitoisuudet olivat useimmiten alle määritysrajan 5 µg/l, mutta Vuolenkoskella ei kertaakaan. Vuolenkoskella vuoden tulosten keskiarvo 8,8 µg/l, kun se Jyrängönvirrassa oli 3,6 µg/l ja Sulkavankoskella 4,8 µg/l (alle määritysrajan tuloksina on käytetty arvoa 3 µg/l). Fosfori Sekä ajallinen että alueellinen vaihtelu huomioon ottaen kokonaisfosforipitoisuus vaihteli Jyrängönvirrassa ja Vuolenkoskella välillä 4-7 µg/l, paitsi Vuolenkoskessa elokuussa 11 µg/l (kuva 15). Sulkavankoskella pitoisuudet olivat maalis- ja heinä-syyskuussa korkeampia, 9-12 µg/l. Keskiarvojen mukaan fosforipitoisuus oli hieman pienempi Jyrängönvirrassa kuin Vuolenkoskella (5,6 & 6,3 µg/l) ja suurin Sulkavankoskella (7,5 µg/l). Heinolan alueen pistekuormituksesta aiheutuva laskennallinen pitoisuusnousu (pistekuormitus/virtaama) oli vuonna 21 tasoa,5 µg/l, joka vastaa hyvin havaittuja eroja fosforipitoisuuksissa. Liuennutta kokonaisfosforia oli alle 2-6 µg/l. Jyrängönvirran ja Vuolenkosken tasossa ei juuri ollut eroa. Sulkavankoskella pitoisuudet olivat hieman suuremmat kuin pääreitillä. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

24 Sähkönjohtavuus 21 ms/m Jyrängönv Vuolenk Sulkavank Väri-arvo 21 mg Pt / l Kokonaistyppi ug / l Kuva 14. Veden sähkönjohtavuus (ms/m), väri (mgpt/l) ja kokonaistyppi (µg/l) virtahavaintopaikoilla eri näytteenottokerroilla vuonna 21. Sulkavankosken veden sähkönjohtavuus oli alhaisempi ja väriarvo korkeampi kuin Kymijoen pääreitillä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 21

25 NO23-N 21 ug / l Jyrängönv Vuolenk Sulkavank NH4-N 21 ug / l Kokonaisfosfori 21 ug / l Kuva 15. Veden nitriitti-nitraatti-, ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuus (µg/l) virtahavaintopaikoilla eri näytteenottokerroilla vuonna 21. Sulkavankosken vedessä oli vähemmän nitraattia ja enemmän fosforia kuin Kymijoen pääreitillä. Ammoniumpitoisuudet olivat Vuolenkoskella korkeampia kuin Jyrängönvirrassa ja Sulkavankoskella. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

26 5.3 VEDEN HYGIEENINEN LAATU Konniveden ja Ruotsalaisen pintaveden hygieenistä laatua tutkitaan kesällä syvännehavaintopaikoilla. Kesän 21 fekaalisten streptokokkitulosten mukaan vesistön hygieeninen tila oli näytteenottokerroilla erinomainen, eli bakteerimäärät olivat aina selvästi alle EU-normien mukaisen (STM asetus 177/28) uimaveden toimenpiderajan (4 fek. enterokokkia/1ml). Fekaalisia streptokokkeja oli tutkimusalueella kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla -5 pmy/1ml. 5.4 KASVIPLANKTON Kasviplanktonin klorofylli-a tuloksia on kesä- ja elokuulta 8 syvännehavaintopaikalta (liite 7.1). Rehevä Maitiaislahti erottui selvästi muusta alueesta (kuva 16). Muuten pitoisuuksissa ei ollut suuria eroja. Klorofyllipitoisuudet olivat kesä- ja elokuun tulosten keskiarvona Maitiaislahden suulla 1,4 µg/l ja muualla 3,6-4,4 µg/l. Klorofyllipitoisuudet olivat Matinsalmi (6) - Löysinselkä (7) Saunasaari (8) Konniselkä (11) -alueella hieman suurempia kuin edellisenä vuonna. 15 chl a ug/l VI VIII Kuva 16. Ruotsalainen-Konniveden syvännehavaintopaikkojen klorofyllipitoisuus (µg/l) kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 21. Rehevä Maitiaislahti (as 3) erottui selvästi muusta alueesta. Kesän 21 vesinäytteenoton yhteydessä havaittiin vain vähän levää. Hämeessä levätilannetta seurattiin viikoittain 18 havaintopaikalla eri puolilla Kanta- ja Päijät-Hämettä. Sinilevähavaintoja tehtiin kesän aikana yhteensä yhdeksältä seurantapaikalta. Kaiken kaikkiaan kesä oli Hämeessä sinilevien osalta tavanomainen ja useimmat esiintymät vähäisiä (Hämeen ELY 21). Koko maan tilanteesta kertovan valtakunnallisen leväseurannan (Suomen ympäristökeskus 21) mukaan sinilevätilanne järvillä oli kesällä 21 keskimääräistä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 23

27 parempi huolimatta helteisestä kesästä ja lämpimistä järvivesistä. Sinilevää havaittiin kesäelokuussa keskimäärin 14 % havaintojärvistä, mikä on selvästi normaalia vähemmän. Runsaimmin sinilevää oli vasta alkusyksystä, jolloin levää havaittiin 32 %:lla seurantakohteista ja näistä 18 %:ssa esiintymä oli runsas tai erittäin runsas. Kesällä havaitut sinilevämäärät olivat yleensä vähäisiä. Runsaita tai erittäin runsaita esiintymiä oli kesä-elokuussa 1-6 % havaintokohteista. Rehevyysluokituksen mukaan Ruotsalainen, Kymenvirta, Isosaaren alue ja Konniselkä ovat karuja, Matinsalmi-Löysinselkä-Saunasaari alue lievästi rehevää ja Maitiaislahden suualue rehevää. Tämän rehevyysluokituksen mukaan vesistö on karu, mikäli klorofyllipitoisuus on alle 4 µg/l, lievästi rehevä arvoilla 4-1 µg/l, rehevä arvoilla 1-2 µg/l ja erittäin rehevä, mikäli kasvukauden klorofyllipitoisuuden keskiarvo on 2-5 µg/l (Oravainen 1999). Tuotantokauden 21 päällysveden fosforipitoisuuksien perusteella Ruotsalainen, Kymenvirta, Löysinselkä, Isosaari ja Konniselkä olivat karua aluetta, alle 1 µgp/l, ja Maitiaislahden suualue, Matinsalmi ja Saunasaaren alue olivat lievästi reheviä. 6 STORA ENSO PACKAGING OY:N JA UPM WOOD OY:N HEINOLAN VANERITEHTAAN VELVOITETARKKAILU MAITIAISLAHDELLA Kesäkuusta 28 lähtien Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan painoväripitoiset pesuvedet on johdettu muiden jätevesien (tärkkelyspitoiset prosessi- ja pesuvedet sekä saniteettivedet) kanssa Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Maitiaislahteen johdetaan vain jäähdytys- ja hulevedet. UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaalta Maitiaislahteen johdettiin vain jäähdytysvesiä sadevesiviemäreitä pitkin. Vaneritehdas liittyi Maitiaislahden vedenlaadun tarkkailuun vuoden 28 alusta. Vaneritehtaan tuotannollinen toiminta loppui tammikuussa 29. Ajoittain lahden alueelle voi työntyä Jyrängön- ja Kymenvirran välille johdettuja jätevesiä, mutta suora jätevesikuormitus on siis loppunut. Maitiaislahden vesistötutkimuksen näytteitä otetaan kolme kertaa vuodessa ns. lähtevästä jätevedestä (Packaging) ja kolmesta vesistötarkkailupisteestä (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2). Lisäksi Maitiaislahden suulla on yksi Heinolan yhteistarkkailuun liittyvä näytepiste (Hein3) (kartta liite 1.1). Näytteenottokaivon, johon mm. Packaging Oy:n Maitiaislahteen johdettavat jätevedet menivät, vedenlaatu ei vaihdellut kolmella eri näytteenottokerralla niin paljon kuin yleensä ja vesi oli keskimääräistä laimeampaa (taulukko 4). Kaivoon tulee Packagingin hulevesien lisäksi ainakin kaupungin tulvaviemärin vesiä. Bakteeritiheydet olivat suuria maaliskuussa. Kiintoainepitoisuus oli selvästi pienempi kuin viime vuosina keskimäärin. Keväällä fosforipitoisuus melko suuri, mutta selvästi pienempi kuin edellisenä keväänä. Sähkönjohtavuudet ja hapenkulutukset olivat melko pieniä. Vuosina 28-9 tuloksissa ei havaittu vedenlaadun paranemista sen jälkeen kun pesuvedet alettiin johtaa kaupungin puhdistamolle. Pesuvesien osuus kaivoon tulevista vesistä lienee ollut pieni tai ne ovat olleet puhtaampia kuin muut kaivoon tulevat vedet. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

28 Taulukko 4. Packaging Oy:n jätevesikaivon vedenlaatu vuonna 21. Pvm Kiinto- Johto- BOD CODCr Kok.N Kok.P Fek.strep Kolibak. E.coli aine kyky 7ATU mg/l µg/l µg/l tokokit kpl/ kpl/ mg/l ms/m mg/l kpl/1ml 1ml 1ml ,7 3, ,2 <3 67 < ,9 7,1 34 < Packaging Oy:n lähialueella (ML4) on matalaa, syvyyttä vain 2-3 metriä, joten happitilanne pysyi siellä vuonna 21, kuten yleensäkin, hyvänä (kartta liite 1.2, tulokset liite 7.3, kuva 17). Sekä Maitiaislahden perukassa (ML3) että rautatiesillan lähellä (ML5) alusvesi on yleensä käynyt hapettomaksi kerrostuneisuuskausina (kuva 18). Kesäkuussa happi oli jo lähes loppunut perukan alusvedestä. Elokuussa happi oli lopussa rautatiesillan luona jo viidessä metrissäkin, kuten edellisenäkin vuonna (kuva 17). 1 happikyllästys-% ML3, 5m ML4, 1m ML5, 8m Kuva 17. Maitiaislahden velvoitetarkkailututkimuksen alusveden hapen kyllästysaste (%) eri näytteenottokerroilla vuonna 21. Näytepisteellä 4 on matalaa ja happikyllästys pysyy korkealla. Pisteillä 3 & 5 alusvesi oli elokuussa hapetonta. Maaliskuussa Maitiaislahden perukan alusveden alkaliniteetti, sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus olivat hieman koholla. Elokuussa perukan (ML3) hapettomassa alusvedessä sähkönjohtavuus, alkaliniteetti ja ravinnepitoisuudet olivat hieman koholla. Väriarvo oli korkeimmillaan 16 mgpt/l perukan alusvedessä elokuussa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 25

29 Kaikki pintaveden bakteerimäärät jäivät selvästi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 35/28 annettujen yksittäisten tulosten uimaveden toimenpiderajasta (4 fek. enterokokkia/1 ml, 1 E.colia/1 ml). Aiemmin asetuksessa annettiin raja-arvo myös koliformisille bakteereille, joita piti olla alle 1 /1 ml. Suurimmat pintaveden kokonaiskolimäärät (46 pmy/1 ml) Packagingin lähellä olevalla pisteellä ML4 olivat selvästi raja-arvoa pienempiä. Edellisenä vuonna Maitiaislahden bakteeripitoisuudet olivat selvästi suurempia (max 26 pmy), tuolloin myös Packagingin kohdalla olevasta hulevesikaivosta mitattiin erittäin suuria kokonaiskolimääriä (>2,4 milj./1ml) (taulukko 4). 6 Happikyllästys-% <5 <5 <5 <5 <5 <5 <5 <5 <5 < maalis kesä elo Kuva 18. Alusveden happikyllästysprosentti Maitiaislahden perukassa (ML3) vuosina 21-1 Alusvesi on yleensä käynyt hapettomaksi kerrostuneisuuskausina; myös vuonna 21 elokuussa. Alusveden happikyllästys oli kesäkuussakin vain 8 %. Tuotantokauden 21 päällysveden fosforipitoisuuksien mukaan Maitiaislahti on rehevä, suualue lievästi rehevä. Korkeimmillaan päällysveden fosforipitoisuus oli elokuussa Packagingin edustalla ja perukassa, µg/l (kuva 19). Enimmillään fosforia oli elokuussa Maitiaislahden perukan alusvedessä 67 µg/l. Maitiaislahden päällysveden typpipitoisuus oli kesällä vain noin 42 µg/l, samaa tasoa kuin Konnivedellä ja selvästi vähemmän kuin aiempina kesinä (kuva 2). Maitiaislahti on klorofyllipitoisuuksien mukaan rehevä, kesän tulosten keskiarvo oli 13 µg/l (kuva 21). Maitiaislahdella, kuten yleensäkin rehevillä alueilla, kasviplanktonin määrän ajallinen vaihtelu on suurta, esim. kesällä 23 tulosten keskiarvo oli 4 µg/l. Klorofyllipitoisuuksissa ei ole havaittavissa mitään selvää kehityssuuntaa. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

30 Kokonaisfosfori päällysvedessä Kok.P ug/l ML3, 1m ML4, 1m ML5, 1m Hein3, 1m Kokonaisfosfori alusvedessä Kok.P ug/l ML3, 5m ML5, 8m Hein3, 6m Kuva 19. Maitiaislahden näytepisteiden kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä eri näytteenottokerroilla vuonna 21 (Huom. pisteellä 4 näyte vain 1 metristä). Korkeimmillaan päällysveden fosforipitoisuus oli Packagingin edustalla (ML4) ja perukassa (ML3) elokuussa. Alusveden korkein pitoisuus mitattiin elokuussa perukassa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 27

31 Kokonaistyppi päällysvedessä Kok.N ug/l ML3, 1m ML4, 1m ML5, 1m Hein3, 1m Kokonaistyppi alusvedessä Kok.N ug/l ML3, 5m ML5, 8m Hein3, 6m Kuva 2. Maitiaislahden näytepisteiden kokonaistyppipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä eri näytteenottokerroilla vuonna 21. Päällysveden typpipitoisuudet olivat aiempaa matalampia. 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

32 chl a µg/l ML3 ML4 ML5 Heinola Kuva 21. Klorofyllipitoisuus (µg/l) Maitiaislahden näytepisteillä ML3 - ML5 ja Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailun näytepisteellä 3 kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 21. Klorofyllipitoisuus oli kesäkuussa suurin perukassa (ML3) ja väheni suualuetta kohti. Elokuussa suurin pitoisuus mitattiin Packagingin edustalta (ML4) ja suualueella (Heinola3). 7 KUUSAKOSKI OY:N RAJAVUOREN KAATOPAIKAN TASAUSALTAAN VESIEN PURKU KYMENVIRTAAN 7.1 JOHDANTO Kuusakoski Oy hoiti Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan purun tarkkailun myös vuonna 21 itse (Anttila 211). Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vedet puretaan Stora Enson purkuputken kautta Kymenvirtaan. Purun vesistötuloksia raportoidaan Kuusakoski Oy:n suostumuksella myös tässä yhteistarkkailujulkaisussa. Purku muutettiin vuoden 27 alusta ympäri vuoden jatkuvaksi. Samalla tarkkailuohjelmaan tehtiin muutoksia. Yhteensä jätevettä purettiin vuonna 21 Kymenvirtaan 3 2 m 3, määrä on ollut lievässä laskussa vuodesta NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIT Kuormituksen laskennassa käytettiin säiliöautoista noin 5 m 3 :n välein otettujen näytteiden pitoisuuskeskiarvoja. Säiliöauton vedestä otettiin näytteet viisi kertaa. Näytteistä analysoitiin sähkönjohtavuus, kloridi, COD Cr, BOD 7ATU ja kokonaistyppi. Kolmessa laajemmassa analyysissa tutkittiin lisäksi sameus, ph, NH 4 -N, kokonaisfosfori, TOC, Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 29

33 liuottimet, fenolit ja liukoiset metallit (Al, As, Br, Cd, Cr, Cu, Pb, Zn). Näytteet analysoitiin FCG Finnish Consulting Group Oy:ssä. Jäteveden purkamisen vesistövaikutusten seurantapaikat ovat näytepiste 4 (purkuputken yläpuoli) ja Heinolan yhteistarkkailun näytepiste 5 (purkuputken alapuoli) (kartta liite 1.1). Uuden ohjelman mukaan näytteet tulee ottaa pisteiltä 4 ja 5 kaksi kertaa vuodessa sulan veden aikana; keväällä ja syksyllä välisenä aikana. Näytteenottosyvyydet ovat 1 m, 5 m, 1 m ja puoli metriä pohjan yläpuolelta. Näytteistä tutkitaan sähkönjohtavuus, ph, kemiallinen hapenkulutus, kloridi, happi, kokonaistyppi ja fosfori. 7.3 KUORMITUS Säiliöautosta otettujen näytteiden tulosten perusteella voidaan laskea Rajavuoren kaatopaikan jätevesien purusta Kymenvirtaan aiheutuva kuormitus, kun tiedetään vesistöön johdettujen jätevesien kokonaismäärä. Typen ja kloridin kokonaiskuormitus oli viime vuodet nousussa, mutta vuonna 21 kuormitus oli laskenut (taulukko 5). Taulukko 5. Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purun Kymenvirtaan aiheuttama kloridi- ja typpikuormitus vuosina 26-1: Kloridi Typpi kg/v kg/vrk kg/v kg/vrk Tyypillistä tasausaltaan vedelle oli erittäin korkea kloridipitoisuus ja sen seurauksena korkea sähkönjohtavuus. Myös kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat suuria. Tasausaltaan vedessä oli myös runsaasti typpeä, joka oli lähes kokonaisuudessaan ammoniumtyppenä. Kun Rajavuoren kuormitusta verrataan muuhun Heinolan alueen pistekuormitukseen, niin Rajavuoren purun typpikuormitus oli saman suuruista kuin Flutingtehtaan ja Kuitulevyn koko vuoden typpikuormitus ja reilu neljäsosa kaupungin jätevedenpuhdistamon typpikuormituksesta (taulukko 2, liite 5). 7.4 VESISTÖTARKKAILUN TULOKSIA Vertailupiste 4 sijaitsee Stora Enso Oyj:n Flutingtehtaan purkuputken, ja samalla myös Kuusakoski Oy:n kaatopaikan jätevesien purun, yläpuolella ja piste 5 alapuolella (kartta liite 1.1). Pisteellä 5 on yleensä havaittavissa Heinolan alueen jätevesien vaikutuksia. Molemmat näytepisteet sijaitsevat voimakkaan virtauksen alueella. Kuormituksen alapuolella veden laatua seurattiin siis vain yhdellä näytepisteellä, joka sijaitsee noin 3-4 m purkuputkesta sivuttain alavirtaan. Yhdellä alapuolisella näytepisteellä ja kahdella 3 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

34 näytteenottokerralla ei saada selvyyttä kaatopaikkavesien laimenemisesta ja leviämisestä Kymenvirrassa. Toukokuun lopussa alapuolisen pisteen (5) alusveden happi oli loppunut, vaikka vesi oli lähes tasalämpöistä, pinnan ja pohjan lämpötilaeron ollessa,8 C. Alusveden typpi- ja fosforipitoisuus sekä kemiallinen hapenkulutus olivat koholla. Kloridipitoisuus ja sähkönjohtavuus eivät juuri olleet koholla. Alusveden fosforipitoisuus oli 1 3 µg/l, kun se yläpuolisella pisteellä oli 8 µg/l, eli 16-kertainen yläpuolisen pisteen alusveteen verrattuna. Typpipitoisuudet ja kemialliset hapenkulutukset noin 14-kertaisia alapuolisella pisteellä. Kesäkuun alussa Konniveden velvoitetarkkailututkimuksissa alusvesi oli hyvähappista eikä jätevesien vaikutuksia näkynyt. Syyskuun puolivälissä alapuolisen pisteen alusveden happi oli lähes loppu vaikka vesi oli tasalämpöistä. Alusveden typpi- ja fosforipitoisuus sekä kemiallinen hapenkulutus olivat edelleen koholla. Kloridipitoisuus ja sähkönjohtavuus eivät olleet koholla. Alusveden fosforipitoisuudet olivat yläpuolisella pisteellä alle määritysrajan 7 µg/l, alapuolisella pisteellä 3 µg/l. Typpipitoisuudet olivat kuusinkertaisia ja kemialliset hapenkulutukset noin 14-kertaisia yläpuolisen pisteen alusveteen verrattuna. Elokuun puolivälissä Konniveden velvoitetarkkailututkimuksissa alusveden happitilanne oli jo yhtä huono ja typpipitoisuus sekä sähkönjohtavuus hieman koholla. 8 OY MANKALA AB:N VELVOITETARKKAILU ARRAJÄRVELLÄ Arrajärven vedenlaatuseuranta liittyy Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailututkimuksiin (kartta liite 1.3, tulokset liite 7.4). Vuonna 21 talvinäytteet otettiin vasta maaliskuun puolivälissä kun ne yleensä on otettu helmikuun alussa. Kapea, matala salmi erottaa Arrajärven etelä- ja pohjoisosan toisistaan. Talvella pohjoisen Arrajärven (1=38) päällysveden laatu on lähellä alueen pohjoisosan läpi virtaavan Kymijoen vedenlaatua (vrt. Vuolenkosken tulokset), tosin ravinteita oli hieman enemmän Arrajärvellä. Vesi oli tasalämpöistä ja alusveden happitilanne oli edellisvuosia hieman huonompi, mutta nyt näytteet oli siis otettu myöhemmin (kuva 22). Fosforipitoisuus oli melko pieni (kuva 23). Vesipatsaan vedenlaatu oli melko tasalaatuista. Näkösyvyyttä oli 3,8 m. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 31

35 ArrajP ArrajE Kuva 22. Alusveden happikyllästys Arrajärven pohjoisella (näyte 4 m) ja eteläisellä (näyte 7 m) näytepisteellä talvi- ja kesänäytteenotossa vuosina Alusveden happitilanne oli molemmilla tutkimuskerroilla hyvä pohjoisella Arrajärvellä. Eteläisellä Arrajärvellä alusveden happitilanne oli talvella keskimääräistä huonompi, kesällä tasalämpöisessä vedessä hyvä. Kesällä pohjoisen Arrajärven (1) luonne muuttuu rehevämmäksi. Päällysveden fosfori- ja klorofyllipitoisuuden mukaan alue on rehevä (kuvat 23 & 24). Fosfori- ja klorofyllipitoisuus olivat suurempia kuin viime vuosina. Typpipitoisuus oli samaa tasoa kuin parina edellisenä vuonna. Kesäinen näkösyvyys pohjoisella Arrajärvellä oli keskimääräistä pienempi, 1,3 m (kuva 25). Alusveden happitilanne oli nyt kuten yleensäkin erinomainen veden ollessa lämpötilakerrostumatonta (kuva 22). Hygieeniseltä laadultaan pohjoisen Arrajärven vesi on erinomaista; vedessä ei ollut kesällä fekaalisia streptokokkeja. Rehevällä eteläisellä Arrajärvellä (2=37) vesimassa oli talvella lämpötilakerrostunutta. Alusveden happitilanne oli edellisvuosia huonompi, mutta siihen vaikutti myöhäisempi näytteenottoajankohta (kuva 22). Päällysvedessä näkyi sulamisvesien vaikutus: sähkönjohtavuus, alkaliteetti, väriarvo, kemiallinen hapenkulutus ja typpipitoisuus olivat koholla. Fosforipitoisuus oli edellisvuosien tasolla (kuva 23). Alusveden ravinnepitoisuudet olivat pienempiä kuin päällysveden. Näkösyvyyttä oli 1,9 m (kuva 25). 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

36 ArrajP 1m ArrajE 1m ArrajP 4m ArrajE 7m Kuva 23. Veden fosforipitoisuus (µg/l) 1 m:ssä ja alusvedessä Arrajärven eteläisellä ja pohjoisella näytepisteellä talvi- ja kesänäytteenotossa vuosina Pohjoisen Arrajärven pintavedessä oli talvella vähän fosforia, eteläisellä Arrajärvellä selvästi enemmän. Alusveden fosforipitoisuus ei talvella ollut kummallakaan näytepisteellä korkea. Eteläisen Arrajärven pintaveden fosforipitoisuus oli kesällä aiempaa suurempi. Alusveden fosforipitoisuudet olivat samaa tasoa tai pienempiä kuin pintaveden pitoisuudet. Kesällä eteläisellä Arrajärvellä (2) lämpötilakerrostuneisuuden voimakkuusaste vaihtelee. Vesimassa oli näytteenottoaikaan tasalämpöistä. Vesipatsaan happikyllästys oli % (kuva 22). Happitilanne on viime vuosina ollut parempi kuin 2-luvun alkupuolella. Päällysveden fosfori-, typpi- ja klorofyllipitoisuus oli aiempaa suurempi. Fosfori- ja klorofyllipitoisuuden mukaan vesialue on erittäin rehevä - ylirehevä (kuvat 23 & 24). Alusveden fosforipitoisuus oli pienempi kuin päällysvedessä. Näkösyvyys oli vain,8 m (kuva 25). Hygieeniseltä laadultaan eteläisen Arrajärven vesi oli erinomaista; vedessä ei ollut fekaalisia streptokokkeja. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 33

37 5 4 chl a ug/l Arraj P Arraj E Kuva 24. Arrajärven a -klorofyllipitoisuus (µg/l) heinä-elokuussa vuosina Vuonna 21 pohjoisella Arrajärvellä pitoisuus oli hieman suurempi kuin keskimäärin ja eteläisellä selvästi suurempi kuin aiemmin dm ArrajP ArrajE Kuva 25. Näkösyvyys (dm) Arrajärvellä heinä-elokuussa vuosina Näkösyvyydet olivat keskimääräistä pienempiä. Arrajärven vedenpintaa säännöstellään Mankalan voimalaitoksella. Lupaehdoissa viitataan vedenpinnankorkeusasteikkoon nro 147. Tämä asteikko sijaitsee Mankalan voimalaitoksen yläpuolella Linnasaaren kohdalla (kartta liite 1.3). Asteikkoa 147 paremmin Arrajärven vedenpinnan korkeutta kuvaa Kymenkäänteessä, Kettujärvessä oleva korkeusasteikko nro Vedenpinta on hieman korkeammalla Kettujärvessä ja samalla Arrajärvessä kuin Linnasaaren luona (kuva 26). Myös vedenkorkeuden vaihtelu on Kettujärvessä ja Arrajärvessä hieman voimakkaampaa kuin Linnasaaren luona. Kesällä vedenkorkeudet olivat Kettujärvellä hieman suurempia. Tuolloin myös virtaamat olivat suurimmillaan (virtaamat kts. kuva 2). 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

38 Kettujärven Linnasaaren Kuva 26. Vedenkorkeus (NN+cm) vedenkorkeusasemilla (Kettujärvi) ja 147 (Kymijoki, Linnasaari) vuonna 21. Lähde: OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu. 9 YHTEENVETO Tässä julkaisussa on käsitelty vuoden 21 tulokset Ruotsalainen-Konnivesi -alueen yhteistarkkailusta (Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy), Stora Enso Packaging Oy:n Heinolan aaltopahvitehtaan ja UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaan velvoitetarkkailutulokset Maitiaislahdelta, Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purkua Kymenvirtaan koskevia vesistötarkkailutuloksia ja Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailutulokset Arrajärveltä. Heinolan vesistöalueen yhteistarkkailu piti vuonna 21 sisällään syvännepaikkojen vedenlaatuseurannan ja klorofyllitutkimuksen, perifyton- ja rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimuksen ja kuukausittaisen virtahavaintopaikkojen seurannan. Vuosi 21 oli vähäsateinen. Tammi-helmikuu oli tavanomaista kylmempi. Tammikuussa satoi vain puolet keskimääräisestä. Lumet sulivat nopeasti huhtikuun alkupuolella. Kevään tulvahuiput olivat etelärannikolla keskimääräistä suurempia ja tavallista aikaisempia. Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun lopussa. Toukokuussa satoi runsaasti. Kesällä satoi vähän. Heinäkuu oli poikkeuksellisen lämmin. Kuukauden päättyessä myös pintavedet olivat poikkeuksellisen lämpimiä. Elokuun puolivälissä pintavedet jäähtyivät nopeasti. Lokakuussa satoi vähän. Marraskuun loppupuoli ja joulukuu olivat hyvin kylmiä. Lumipeite saatiin marraskuun puolivälin jälkeen. Vesistöt saivat jääpeitteen marraskuun lopun pakkasten myötä. Kymijoen virtaamat Vuolenkoskella olivat kesäkuuta lukuun ottamatta keskimääräistä pienempiä, tammikuussa alle puolet keskimääräisestä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 35

39 KONNIVESI Heinolan alueen jätevesikuormitus on ollut vuosina 23-1 pienempää kuin Vuonna 23 kuormituksen väheneminen johtui pääasiassa Flutingtehtaan kuormituksen vähentymisestä. Vuonna 21 kuormitus oli muuten hieman suurempaa kuin edellisenä vuonna, mutta typpikuormitus oli pienentynyt. Erityisesti kiintoainekuormitus oli kasvanut edellisvuodesta. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, lukuun ottamatta typpikuormitusta, josta suurin osa tulee kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Yhteensä pistekuormitus oli vuonna 21 8 kiloa fosforia, 229 kiloa typpeä, 853 kiloa kiintoainetta ja 778 kiloa happea kuluttavaa orgaanista ainetta (BOD 7 ) vuorokaudessa. Flutingtehtaan COD- ja kiintoainekuormitus oli noin 4 % pienempi kuin vuonna 21. Muu kuormitus oli nyt 1/3 vuoden 21 tasosta. Kuormitus oli kuitenkin nyt suurempaa kuin vuonna 29. Lokakuussa kiintoaineen, fosforin ja COD:n lupaehdot ylittyivät. Marraskuussa kiintoaineen ja joulukuussa kiintoaineen ja fosforin luparajat ylittyivät. Myös kiintoaineen vuosiluparaja ylittyi. Kuitulevyn kiintoainekuormitus ylitti lokakuussa luparajan. Kuormitus oli samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, mutta selvästi pienempää kuin vuonna 27. Ravinnekuormitus oli enää -5 % vuoden 21 kuormituksesta, muu kuormitus oli laskenut neljäsosaan - kolmasosaan. Kuormituksen aleneminen oli seurausta haihdutuslaitoksen käyttöönotosta. Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamon fosforipitoisuus ylitti niukasti ensimmäisellä jaksolla lupaehdon rajan. Vuonna 21 puhdistamon vesistökuormitus oli edellisvuotista pienempää, mutta viime vuosien keskimääräistä tasoa. Vuoden 21 kuormitusarvion perusteella Konniveden valuma-alueelta tulevasta fosfori- ja typpikuormituksesta noin 55 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta. Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta kuormituksesta valuma-alueen osuus oli fosforista 15 % ja typestä 6 %, mikä on aiempien vuosien tasoa. Eniten ravinteita tulee yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisen suunnasta. Koko vuoden tasolla tarkasteltuna Kymijoen ainevirtaamat olivat Vuolenkoskella vuonna 21 kiintoaineen ja fosforin osalta ennätyksellisen pieniä. Myös typpikuormitus oli keskimääristä pienempää. Pienimmillään fosforia virtasi yläpuolisista vesistöistä Konniveteen 51 kiloa vuorokaudessa tammi- ja huhtikuussa ja suurimmillaan 152 kiloa kesäkuussa. Kun Heinolan alueen jätevesikuormituksesta tuli fosforia vuonna 21 keskimäärin 8 kiloa vuorokaudessa, on se 5-16 %:ia yläpuolelta tulevasta fosforista. Luvuista nähdään kuinka suuri merkitys kokonaiskuormituksen kannalta on sääolosuhteilla, valunnoilla ja virtaamilla. Edelleenkin jätevesikuormitus näkyy Heinolan alapuolisessa vesistössä alusveden hapenvajauksena. Talvella näytteitä ei saada kaikilta asemilta. Alusveden happivaje näkyi selvimmin loppukesästä, jolloin Kymenvirrassa, Maitiaislahden suulla ja Matinsalmessa happi oli lopussa. Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari -alueella alusveden happikyllästysaste oli noin 4 %. Konniselällä happitilanne oli yhtä hyvä kuin kuormituksen yläpuolella Ruotsalaisella. 36 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

40 Elokuussa Maitiaislahden suualueen, Kymenvirran ja Matinsalmen hapettomassa alusvedessä alkaliniteetti ja väriarvo olivat koholla ja ammoniumtyppeä oli runsaasti. Myös kokonaistyppipitoisuus ja sähkönjohtavuus oli koholla Kymenvirran alusvedessä. Näkösyvyys oli maaliskuussa Konniselällä 5 m, Isosaaren alueella 4,5 m ja muualla noin 4 m. Kesällä Maitiaislahden suulla oli näkösyvyyttä hieman yli 2 m ja muualla hieman yli 3 m. Kesällä 21 näkösyvyydet olivat selvästi keskimääräistä pienempiä. Hygieeniseltä laadultaan vesi on hyvää uimavettä koko tutkimusalueella. Fosforipitoisuuksien perusteella Ruotsalainen, Kymenvirta, Löysinselkä, Isosaari ja Konniselkä olivat karua aluetta, ja Maitiaislahden suualue, Matinsalmi ja Saunasaaren alue olivat lievästi reheviä. Kasviplanktonin klorofyllipitoisuuksien mukaan Ruotsalainen, Kymenvirta, Isosaaren alue ja Konniselkä ovat karuja, Matinsalmi-Löysinselkä-Saunasaari alue lievästi rehevää ja Maitiaislahden suualue rehevää. Fosfori on levien kasvua rajoittava ravinne koko tutkimusalueella. Virtahavaintopaikkojen kuukausittaisten tulosten perusteella vedenlaadun muuttuminen Jyrängönvirralta Vuolenkoskelle on melko vähäistä. Kiintoainepitoisuudet olivat kaikilla virtahavaintopaikoilla yleensä todella alhaisia. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat Vuolenkoskella suurempia kuin Jyrängönvirrassa. Fosforipitoisuus oli hieman pienempi Jyrängönvirrassa kuin Vuolenkoskella ja suurin Sulkavankoskella. Heinolan alueen pistekuormituksesta aiheutuva laskennallinen pitoisuusnousu (pistekuormitus/virtaama) oli vuonna 21 tasoa,5 µg/l, joka vastaa hyvin havaittua eroa fosforipitoisuuksissa. MAITIAISLAHTI Maitiaislahteen ei enää tule varsinaista jätevesikuormitusta. Ajoittain lahden alueelle voi työntyä Jyrängön-Kymenvirtaan johdettuja jätevesiä. Päällysveden fosforipitoisuuksien mukaan Maitiaislahti on rehevä, suualue lievästi rehevä. Korkeimmillaan päällysveden fosforipitoisuus oli elokuussa Packagingin edustalla ja perukassa. Maitiaislahden päällysveden typpipitoisuus oli kesällä vain noin 42 µg/l, samaa tasoa kuin Konnivedellä ja selvästi vähemmän kuin aiempina kesinä. Maitiaislahti on klorofyllipitoisuuksien mukaan rehevä. Sekä Maitiaislahden perukassa että rautatiesillan lähellä alusvedestä on yleensä happi loppunut kerrostuneisuuskausina, niin nytkin elokuussa. Kesäkuussa happi oli jo lähes loppunut perukan alusvedestä. Elokuussa happi oli lopussa rautatiesillan luona jo viidessä metrissäkin, kuten edellisenäkin vuonna. Hulevesikaivon, johon mm. Packaging Oy:n Maitiaislahteen johdettavat jätevedet ennen menivät, vedenlaatu ei vaihdellut kolmella eri näytteenottokerralla niin paljon kuin yleensä ja vesi oli keskimääräistä laimeampaa. Edellisenä vuonna Maitiaislahden bakteeripitoisuudet olivat selvästi suurempia kuin nyt, tuolloin myös Packagingin kohdalla olevasta hulevesikaivosta mitattiin erittäin suuria kokonaiskolimääriä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 37

41 KUUSAKOSKI OY:N KUORMITUS KYMENVIRTAAN Kuusakoski Oy vastaa itse Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan purun tarkkailusta. Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaiden vedet puretaan Flutingtehtaan purkuputken kautta Kymenvirtaan. Tasausaltaan veden kloridipitoisuus oli erittäin suuri ja sen seurauksena sähkönjohtavuusarvot olivat korkeita. Tasausaltaan vedessä oli myös runsaasti typpeä, joka oli lähes täysin ammoniumtyppenä. Typen ja kloridin kokonaiskuormitus oli viime vuodet nousussa, mutta vuonna 21 kuormitus oli laskenut. Rajavuoren purun typpikuormitus oli saman suuruista kuin Flutingtehtaan ja Kuitulevyn koko vuoden typpikuormitus ja yli neljäsosa kaupungin jätevedenpuhdistamon typpikuormituksesta. Toukokuun lopussa alapuolisen pisteen alusveden happi oli loppunut. Alusveden typpi- ja fosforipitoisuus sekä kemiallinen hapenkulutus olivat koholla. Alusveden fosforipitoisuus oli 1 3 µg/l, kun se yläpuolisella pisteellä oli 8 µg/l, eli 16-kertainen yläpuolisen pisteen alusveteen verrattuna. Typpipitoisuudet ja kemialliset hapenkulutukset olivat yläpuoliseen pisteeseen verrattuna noin 14-kertaisia. Syyskuun puolivälissä alapuolisen pisteen alusveden happi oli lähes loppu vaikka vesi oli tasalämpöistä. Alusveden typpi- ja fosforipitoisuus sekä kemiallinen hapenkulutus olivat edelleen koholla. Alusveden fosforipitoisuudet olivat yläpuolisella pisteellä alle määritysrajan 7 µg/l, alapuolisella pisteellä 3 µg/l. Typpipitoisuudet olivat kuusinkertaisia ja kemialliset hapenkulutukset 14- kertaisia yläpuolisen pisteen alusveteen verrattuna. ARRAJÄRVI Mankala Oy säännöstelee Arrajärven vedenkorkeutta Mankalan voimalaitoksella. Arrajärven vedenkorkeus pidetään lähes vakaana. Arrajärven ja erityisesti sen eteläisen alueen ongelmana on hajakuormituksesta aiheutuva rehevyys. Pohjoisosa vastaa talvella vedenlaadultaan ohi virtaavan Kymijoen vedenlaatua, tosin nyt ravinteita oli hieman enemmän. Kesäaikaan alue oli fosfori- ja klorofyllipitoisuuden mukaan rehevä. Fosfori- ja klorofyllipitoisuus olivat suurempia kuin viime vuosina. Kesäinen näkösyvyys pohjoisella Arrajärvellä oli keskimääräistä pienempi, 1,3 m. Alusveden happitilanne oli nyt kuten yleensäkin erinomainen veden ollessa lämpötilakerrostumatonta. Rehevällä eteläisellä Arrajärvellä vesimassa oli talvella lämpötilakerrostunutta. Alusveden happitilanne oli edellisvuosia huonompi, mutta siihen vaikutti myöhäisempi näytteenottoajankohta. Päällysvedessä näkyi sulamisvesien vaikutus: sähkönjohtavuus, alkaliteetti, väriarvo, kemiallinen hapenkulutus ja typpipitoisuus olivat koholla. Kesäinen alusveden happitilanne on viime vuosina ollut parempi kuin 2-luvun alkupuolella. Päällysveden fosfori-, typpi- ja klorofyllipitoisuus oli aiempaa suurempi. Fosfori- ja klorofyllipitoisuuden mukaan vesialue on erittäin rehevä - ylirehevä. Alusveden fosforipitoisuus oli pienempi kuin päällysvedessä. Näkösyvyys oli vain,8 m. Hygieeniseltä laadultaan eteläisen Arrajärven vesi oli erinomaista; vedessä ei ollut fekaalisia streptokokkeja. 38 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

42 VIITTEET Anttila, M Kuusakoski Oy: Myllyojan tehdasalueen, Vierumäen kaatopaikan ja Rajavuoren kaatopaikan velvoitetarkkailujen yhteenveto vuodelta 21. Kuusakoski Oy. Forsberg, C., Ryding, S-O., Claesson, A. & Forsberg, A Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt Int. Ver Limnol. 21: Hämeen ELY 21. Leväkatsaukset 21. ELY-keskuksen www-sivut, > ELY-keskukset > Hämeen ELY > Ympäristön tilan seuranta > Levätilanne Oravainen, R Opasvihkonen vesistötulosten tulkitsemiseksi havaintoesimerkein varustettuna. - Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys ry, 26 s. Suomen ympäristökeskus 21. Leväkatsaukset. Ympäristöhallinnon www-sivut, > Ympäristön tila > Rehevöityminen > Ajankohtainen levätilanne Suomen ympäristökeskus 211. Vesitilannekatsaukset. Ympäristöhallinnon www-sivut, > Ympäristön tila > Pintavedet > Ajankohtainen vesi- ja lumitilanne > Kuukausittaiset vesitilannekatsaukset Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 39

43 LIITTEET 1 Kartat 1.1 Näytepisteet ja jätevesien purkupaikat Heinolan vesialueella 1.2 Maitiaislahden näytepisteet ja jätevesien purkupaikat 1.3 Arrajärven näytepisteet 2 Havaintopaikkojen koordinaatit, määritysmenetelmät ja merkintöjen selityksiä 3 Säätila Lahden säähavaintoasemalla vuonna 21 4 Kalkkisten, Vuolenkosken ja Sulkavankosken kuukausikeskivirtaamat 21 5 Heinolan alueen jätevesien keskimääräinen vuorokausikuormitus 21 6 Ainevirtaamat vuonna 21 7 Vedenlaatutulokset 7.1 Heinolan alapuolisen vesistöalueen tulokset 21 (syvänne) 7.2 Heinolan alapuolisen vesistöalueen virtahavaintoasemien tulokset Maitiaislahden vesistötarkkailutulokset Mankala Oy:n Arrajärven seurannan tulokset 21

44 LIITE 1.1 Ruotsalainen Sulkavankoski 13 HEINOLA KK HEINOLA 14 Maitiaislahti Jyrängönvirta Kaupungin puhdistamo Suomen Kuitulevy Konniselkä 3 Stora Enso Konnivesi Kymenvirta Nyynäistenlahti Rautsaari Selkäsaaret 5 8 Saunasaari Havaintopaikka Jätevesien purkupaikka Asema 4 (Kuusakoski Oy:n tarkkailu) Havaintopaikkojen syvyydet: Isosaari 9 as 5 m as 3 7 m as 5 22 m as 6 9 m as 7 28 m as 8 28 m as 9 26 m as m 12 Vuolenkoski km 1:1 Syvänne- ja virtahavaintopaikat sekä jätevesien purkupaikat Heinolan alapuolisella vesistöalueella.

45 LIITE 1.2 Maitiaislahti ML 3 UPM Wood Oy ML 2 Packaging Oy * ML 4 Kaupungin puhdistamo ML 5 Suomen Kuitulevy Oy UPM saha Hein 3 * 1: 2 Vesistötarkkailupiste Packagingin jäähdytys- ja hulevedet Jätevesien purkupaikka Raakavesipumppaamo Flutingtehtaan jäähdytysja lauhdevesikanaali Maitiaislahden vesistötarkkailupisteet ja jätevesien purkupaikat

46 Havaintoasema LIITE km HEINOLA 1: 2 Konnivesi Vuolenkoski Kimolan kanava 1 = 38 Arrajärvi 2 = 37 Kettujärvi Vedenkork.asteikko Vedenkork.asteikko 147 Kymijoki JAALA Pyhäjärvi Mankala Leininselkä Iitti kk Urajärvi VOIKKAA Arrajärven näytepisteet Kausala

47 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a LIITE 2 MERKINTÖJEN SELITYKSIÄ HAVAINTOPAIKAT ARRAJ / 37 = Arrajärvi 2 ( ) ARRAJ / 38 = Arrajärvi 1 ( ) HEIN95 / = Ruotsalainen ( ) HEIN95 / 11 = Konnivesi 11 ( ) HEIN95 / 3 = Maitiaislahti 3 ( ) HEIN95 / 5 = Konnivesi 5 ( ) HEIN95 / 6 = Konnivesi 6 ( ) HEIN95 / 7 = Konnivesi 7 ( ) HEIN95 / 8 = Konnivesi 8 ( ) HEIN95 / 9 = Konnivesi 9 ( ) HEIN95 / V12 = Kymij Vuolenk 84 ( ) HEIN95 / V13 = Sulkavankoski V13(Räävelin re) ( ) HEIN95 / V14 = Jyrängönvirta V14 ( ) PAKENS / 2 = Lähtevä jätevesi PAKENS / 3 = Maitiaislahti 3 ( ) PAKENS / 4 = Maitiaislahti 4 ( ) PAKENS / 5 = Maitiaislahti 5 ( ) MÄÄRITYKSET levä = Kok.syv. = Näk.syv. = Ilm.lt. = Pilv. = Tuulnop. = Tuulsuunt = 2 = levää runsaasti 1 = levää vähän 8 = täyspilvistä 7 = 7/8 pilvessä 6 = 6/8 pilvessä 5 = 5/8 pilvessä 4 = 4/8 pilvessä 3 = 3/8 pilvessä 1 = 1/8 pilvessä = ei pilviä NW = Luode SW = Lounas NE = Koillinen W = Länsi S = Etelä Lumi = Jää = lt = Happi = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 34:199 Happi-% = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 34:199 Kiint GF/C = SFS-EN 872:25 Kiint GF/A = SFS-EN 872:25 Sähk = SFS-EN 27888:1994 Alkal. = SFS 35:1981, SFS-EN ISO :1996, mod. ph = SFS 321:1979 Väri = SFS-EN ISO 7887:1995 COD Mn = SFS 336:1981 COD Cr = ISO/DIS 1575:21, SFS 554:1988 BOD7-ATU = Sis. menetelmä, per. kumottuun SFS 558:1991 kok.n = Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 331:199 N kok. = SFS 555:1988, mod. N(NO3+NO2) = Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 331:199 (AK) N(NH4) = SFS 332:1976 Kok.P = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 326:1986 liuk.p = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 326:1986 Cl = Sis.menetelmä, per. kumottuun SFS-EN ISO 134-1:1995 Fek.str = SFS- EN ISO / E.coli = Colilert koli36 = Colilert Klorof. = SFS 5772:1993 MUITA MERKINTÖJÄ P = määritys kesken, E = tulos hylätty, < = pienempi kuin,> = suurempi kuin, ~ = noin. Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

48 LIITE 3 Säätila Lahden säähavaintoasemalla (Ilmatieteen laitos) vuonna 21. Kuukausi Keskilämpötila, C Lahti Sademäärä, mm Lahti Globaalisäteily, MJ/m 2 Jyväskylä Tammi -14,2-6, Helmi -1,2-7, Maalis -3,3-2, Huhti 4,3 2, Touko 11,4 9, Kesä 14,5 14, Heinä 22 16, Elo 16,8 14, Syys 1,6 9, Loka 3,4 4, Marras -2,6 -, Joulu -1,9-4, X/ Σ 3,5 4,

49 LIITE 4 Kalkkisten ja Vuolenkosken kuukausikeskivirtaamat vuonna 21. Sulkavankosken (Räävelin reitti) vuosien kuukausivirtaamien keskiarvot. Kuukausikeskivirtaamat m 3 /s Kalkkinen Vuolenkoski Sulkavankoski kk ka 94-3 Tammi ,6 Helmi ,1 Maalis , Huhti ,4 Touko ,8 Kesä ,7 Heinä ,2 Elo ,1 Syys , Loka ,2 Marras ,7 Joulu ,2 MQ ,1 NQ ,1 HQ ,3 MQ=keskivirtaama, NQ=minimivirtaama, HQ=maksimivirtaama

50 Heinolan alueen jätevesien keskimääräinen vuorokausikuormitus 21 Jätevesimäärä Kiintoaine BOD 7 COD Cr Kok. typpi Kok. fosfori m 3 /vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Stora Enso Oyj, Heinolan flutingtehdas Suomen Kuitulevy Oy, Heinolan tehdas , ,7, Heinolan kaupungin ,1 jätevedenpuhdistamo Yhteensä Huom. Lisäksi Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikalta tulevassa kuormituksessa oli vuonna 21 kokonaistyppeä 5 kg/vrk ja kloridia 1 29 kg/vrk. LIITE 5

51 LIITE 6 Ainevirtaamat vuonna 21. Ainevirtaamien laskemisessa on Jyrängönvirran kuukausikeskivirtaamana käytetty Kalkkisten virtaamaa ja Sulkavankosken virtaamana vuosien keskiarvoja. Jyrängönvirta kk m3/s KA kok.p kok.n Kalkkinen kg/vrk kg/vrk kg/vrk ka Vuolenkoski kk m3/s KA kok.p kok.n kg/vrk kg/vrk kg/vrk ka Sulkavankoski kk m3/s KA kok.p kok.n ka 94-3 kg/vrk kg/vrk kg/vrk 1 4, , , , , 171 4, ,4 32 3, , , , , , , , 27 1, , , , , ,8 21 ka 5, 325 3,2 23

52 LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 1/2 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l HEIN95 / Ruotsalainen Kok.syv. 52 m; Näk.syv. 4,1 m; Lumi 17 cm; Jää 51 cm; Klo 1:2; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt NW; 1,8 11,3 79 <1 7, 7,1 25 7, ,1 11, ,3 11,6 82 7,1,23 7, ,5 11, ,8 11, , 11, ,1 11, ,3 1,8 81 7,2 7, ,4 9, ,7 5,8 44 7,4,27 6,7 1 6, HEIN95 / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 8,1 m; Näk.syv. 3,9 m; Lumi 15 cm; Jää 56 cm; Klo 13:; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. -2 C-ast; Pilv. /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1,8 1,9 76 <1 7,3 7,1 15 7, , 1,7 77 7,7,25 7, ,5 4,4 33 9,5,35 6,8 25 7, HEIN95 / 6 Konnivesi 6 Kok.syv. 8,5 m; Näk.syv. 3,9 m; Lumi 1 cm; Jää 48 cm; Klo 13:15; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1,8 1,9 76 <1 7,3 7,1 25 6, ,5 11,7 81 7,1,23 7, ,1 11,1 78 7,2,24 7,1 2 7, 43 5 Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

53 LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 2/2 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l HEIN95 / 7 Konnivesi 7 Kok.syv. 26,5 m; Näk.syv. 4, m; Lumi 11 cm; Jää 57 cm; Klo 12:3; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt SW; 1,6 1,9 76 <1 7,4 7, 2 7, ,2 1, ,2 1,9 79 7,7,24 7, ,9 9, ,2 6,9 51 7,6 6, ,4 4,2 31 7,9,28 6,5 2 6, HEIN95 / 9 Konnivesi 9 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 4,5 m; Lumi 12 cm; Jää 57 cm; Klo 11:5; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1,6 11,4 79 <1 7,1 7, 2 7, ,1 11, ,2 11,4 8 7,3,24 7, ,4 11, 8 2 2,7 1,3 76 7,7 6, , 9,1 67 7,4,23 6,8 2 6, HEIN95 / 11 Konnivesi 11 Kok.syv. 52 m; Näk.syv. 5, m; Lumi 41 cm; Jää 4 cm; Klo 11:1; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt SW; 1,4 11,3 78 <1 7,2 7, 25 7, ,1 11, ,6 1,8 77 7,5,24 7, ,4 1, ,7 1, , 1, ,1 1, ,2 1,1 75 7,6 7, ,3 1, ,5 7,6 57 7,4,24 6,7 2 6, Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

54 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a LIITE 7.1 1/2 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Fek.str Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l /1ml µg/l HEIN95 / Ruotsalainen Kok.syv. 48,5 m; Näk.syv. 3, m; Klo 12:; Näytt.ottaja AL JH; levä 1; Ilm.lt. 11 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt NE; 1 13,3 1,3 98 <1 6,8 7,1 3 6, < ,5 1, ,2 1,6 94 6,8,22 7, ,2 1, ,5 11, ,7 11, ,2 1, ,2 1, 79 7, 6, ,9 11, ,7 1,3 8 6,9,23 6, , HEIN95 / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 7,8 m; Näk.syv. 2, m; Klo 11:; Näytt.ottaja AL JH; levä 1; Ilm.lt. 11 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt NE; 1 14,7 1,1 99 1,7 7,4 7, 3 7, ,3 1,1 96 7,,26 7, ,1 8, 66 7,2,23 6,6 3 6, , HEIN95 / 5 Konnivesi 5 Kok.syv. 21,8 m; Näk.syv. 3,1 m; Klo 12:5; Näytt.ottaja AL JH; levä 1; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 13,6 9,9 95 <1 6,7 7,1 3 6, ,3 1,1 94 7,,23 7, ,2 1, ,2 1,5 98 7, 7, ,1 1,3 96 6,7,24 7, 3 6, , HEIN95 / 6 Konnivesi 6 Kok.syv. 8,4 m; Näk.syv. 3,1 m; Klo 9:5; Näytt.ottaja AL JH; levä 1; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 13,5 1,1 97 <1 7, 7,1 25 7, ,7 1,2 96 7,,24 6, ,4 9,6 86 7,1,23 6,8 3 6, ,7 Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

55 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a LIITE 7.1 2/2 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Fek.str Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l /1ml µg/l HEIN95 / 7 Konnivesi 7 Kok.syv. 27,5 m; Näk.syv. 2,9 m; Klo 1:2; Näytt.ottaja AL JH; levä 1; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 14,5 1,2 1 <1 7, 7,2 3 6, ,8 1, ,7 1,3 9 7,7,23 7, ,6 1, ,2 1,4 84 7,3 6, ,1 1,3 83 7,4,23 6,9 25 6, , HEIN95 / 8 Konnivesi 8 Kok.syv. 27, m; Näk.syv. 2,9 m; Klo 12:2; Näytt.ottaja AL JH; levä 1; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 14,1 1,3 1 <1 7, 7, 3 6, ,2 1, ,5 1,1 95 6,9,24 7, ,9 1, ,4 1,3 88 7,1 6, ,9 9,8 82 7,1,23 6,8 3 6, , HEIN95 / 9 Konnivesi 9 Kok.syv. 24,5 m; Näk.syv. 3,1 m; Klo 11:5; Näytt.ottaja AL JH; levä 1; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 14,6 9,9 97 <1 6,9 7,1 3 6, < , 1, ,4 1,3 96 7,1,23 7, ,9 1, ,8 1,9 87 7,2 6, ,8 9,2 73 7,3,22 6,9 3 6, , HEIN95 / 11 Konnivesi 11 Kok.syv. 5 m; Näk.syv. 3,1 m; Klo 1:4; Näytt.ottaja AL JH; levä 1; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 14,6 1,2 1 <1 6,6 7,1 3 7, < ,5 1, ,3 1,3 96 7,1,23 7, ,1 1, ,2 11, ,8 1, ,6 11, ,5 1,9 86 6,8 6, ,4 11, ,1 1,9 85 7,,22 6,8 3 6, ,3 Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

56 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a LIITE 7.1 1/2 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Fek.str Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l /1ml µg/l HEIN95 / Ruotsalainen Kok.syv. 48,7 m; Näk.syv. 3,6 m; Klo 1:5; Näytt.ottaja al jh; levä 1; Ilm.lt. 22 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 23,1 8,2 96 1, 6,8 7,3 25 5, <5 12 <2 5 22,6 7, ,8 7,4 73 6,7,23 6, < ,9 8, ,5 9, ,2 9, ,8 9, ,8 9,5 76 6,7 6, < ,5 9, ,4 8,8 69 6,8,23 6,7 25 5, < HEIN95 / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 7,4 m; Näk.syv. 2,6 m; Klo 11:4; Näytt.ottaja al jh; levä 1; Ilm.lt. 22 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 23,9 7,9 93 1,7 7,1 7,2 3 6, ,9 7,1 81 6,9,26 7, ,2 <,5 5 8,4,45 6,5 1 7, HEIN95 / 5 Konnivesi 5 Kok.syv. 21, m; Näk.syv. 3,2 m; Klo 13:; Näytt.ottaja al jh; levä 1; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 22,1 7,9 9 1,2 7,3 7, 25 5, ,9 7,5 85 6,9,25 7, <2 1 21,6 7, ,2 7,1 8 6,9 6, ,9,6 6 13,2,34 6,5 4 6, , HEIN95 / 6 Konnivesi 6 Kok.syv. 8,5 m; Näk.syv. 2,9 m; Klo 9:55; Näytt.ottaja al jh; levä 1; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,7 7,4 87 1,2 7, 7,2 25 5, ,9 7, 8 7,2,26 6, ,6 <,5 5 7,7,31 6,5 45 6, ,1 Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

57 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a LIITE 7.1 2/2 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Fek.str Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l /1ml µg/l HEIN95 / 7 Konnivesi 7 Kok.syv. 27,3 m; Näk.syv. 3, m; Klo 1:15; Näytt.ottaja al jh; levä 1; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,4 8,2 96 1,2 7, 7,2 25 5, ,1 7, ,5 5,7 58 7,1,25 6, ,8 5, ,1 5,8 48 7,8 6, < ,7 5,7 47 7,1,23 6,5 25 5, < , HEIN95 / 8 Konnivesi 8 Kok.syv. 27,5 m; Näk.syv. 3, m; Klo 12:3; Näytt.ottaja al jh; levä 1; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 22,2 7,6 87 1, 7,2 7,1 25 5, ,6 7, ,2 7,3 82 6,9,25 7, ,2 6, ,8 5,6 5 7,2 6, <5 8 <2 25 9,3 4,7 41 7,2,24 6,5 25 5, < , HEIN95 / 9 Konnivesi 9 Kok.syv. 24,9 m; Näk.syv. 2,8 m; Klo 12:; Näytt.ottaja al jh; levä 1; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 21,9 7,1 81 <1 7,3 7,1 25 5, <2 5 21,7 7, ,6 6,9 77 7,4,25 6, ,2 6, ,3 7,4 6 7,3 6, < ,1 5,2 42 7,6,23 6,5 25 5, < , HEIN95 / 11 Konnivesi 11 Kok.syv. 49,1 m; Näk.syv. 3,2 m; Klo 1:45; Näytt.ottaja al jh; levä 1; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt SW; 1 22,7 7,9 91 <1 7, 7,2 25 5, <2 5 22,7 8, ,5 7,8 9 7,,25 7, ,6 7, ,3 9, ,2 8, ,9 7, ,4 8,6 7 6,8 6, < , 9, ,6 8,6 68 6,9,22 6,6 3 5, < ,9 Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

58 LIITE 7.2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 1/3 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Kiint GF/C Sähk ph Väri kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Näytepaikka oc mg/l ms/m mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 11:; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -3 C-ast; 1 1,8 <1 7,1 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 12:; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -3 C-ast; 1 1,8 <1 5,6 6, <5 6 < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 84 Klo 1:15; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -3 C-ast; 1 1,8 <1 7,3 6, < HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 11:2; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -16 C-ast; 1 1,3 <1 7, 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 1:; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -17 C-ast; 1 1,4 <1 5,7 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 84 Klo 12:2; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -16 C-ast; 1 1,1 <1 7,3 7, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 14:; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; 1 1,4 <1 7,3 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 1:; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; 1 1,5 <1 6,1 6, HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 84 Klo 14:4; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; 1 1,1 <1 7,3 7, < HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 1:5; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 5 C-ast; 1 2,2 <1 6,9 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 11:4; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 7 C-ast; 1 2,6 <1 5,4 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 84 Klo 1:; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 3 C-ast; 1 3,7 <1 7, 6, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 1:; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 4, C-ast; 1 4,5 <1 6,8 6, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 15:; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 4 C-ast; 1 5,2 <1 5,3 6, <5 7 4 Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

59 LIITE 7.2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 2/3 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Kiint GF/C Sähk ph Väri kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Näytepaikka oc mg/l ms/m mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 84 Klo 9:2; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 3 C-ast; 1 5,2 <1 7, 6, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 11:3; Näytt.ottaja AL JH; Ilm.lt. 11 C-ast; 1 12,4 1,2 6,9 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 14:; Näytt.ottaja AL JH; Ilm.lt. 16 C-ast; 1 12,7 1, 5,2 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 84 Klo 9:2; Näytt.ottaja AL JH; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 12,4 <1 6,9 7, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 1:2; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 2 C-ast; 1 18,2 <1 6,7 7, HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 9:3; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 2 C-ast; 1 17,6 1,1 5,1 6, HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 84 Klo 13:2; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 25 C-ast; 1 16,6 5,7 6,8 7, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 1:2; Näytt.ottaja al jh; Ilm.lt. 2 C-ast; 1 21,7 1,1 6,7 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 9:2; Näytt.ottaja al jh; Ilm.lt. 2 C-ast; 1 23,4 2,5 6, 7, HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 84 Klo 13:5; Näytt.ottaja al jh; Ilm.lt. 24 C-ast; 1 21,2 1,1 7,1 7, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 13:45; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 16 C-ast; 1 14,6 <1 6,9 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 13:2; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 16 C-ast; 1 14,6 1,2 5,2 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 84 Klo 14:2; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 16 C-ast; 1 15,2 1, 7, 7, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 1:; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 6 C-ast; 1 9,8 <1 6,8 7, <5 6 2 Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

60 LIITE 7.2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 3/3 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Kiint GF/C Sähk ph Väri kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Näytepaikka oc mg/l ms/m mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 15:25; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 9,2 <1 5,3 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 84 Klo 9:2; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 6 C-ast; 1 1,2 <1 7,1 6, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 1:4; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 5,2 <1 7,1 7, <5 5 < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 9:35; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 3,4 <1 5,3 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 84 Klo 11:2; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 2 C-ast; 1 5, <1 7, 7, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 1:45; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; 1 1,1 <1 6,9 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 9:5; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; 1,2 <1 5,6 6, HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 84 Klo 12:; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; 1,8 <1 7,1 7, Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

61 LIITE 7.3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Maitiaislahden tutkimus (PAKENS) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Cl Fek.str E.coli koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l mg/l /1ml pmy/1ml pmy/1ml µg/l PAKENS / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 7,2 m; Näk.syv. 2,9 m; Lumi 17 cm; Jää 57 cm; Klo 11:5; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. -2 C-ast; Pilv. /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1,6 9,1 63 <1 9,,31 6,9 25 7, , 5 3 1,4 8, , 3,5 26 <1 19,1,82 6,9 25 5, PAKENS / 4 Maitiaislahti 4 Kok.syv. 2,4 m; Näk.syv. >2,4 m; Lumi 12 cm; Jää 6 cm; Klo 12:15; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. -2 C-ast; Pilv. /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1,4 1,3 71 <1 8,9,3 6,9 25 7, , PAKENS / 5 Maitiaislahti 5 Kok.syv. 1, m; Näk.syv. 3,6 m; Lumi 26 cm; Jää 43 cm; Klo 12:2; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. -2 C-ast; Pilv. /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1,3 8,6 59 <1 7,3,24 7, 25 7, , ,7 6, ,3 3,7 28 <1 1,4,37 6,7 25 7, , ,5 3,3 25 <1 1,7,41 6,7 3 6, , PAKENS / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 6,8 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 1:2; Näytt.ottaja AL JH; levä 1; Ilm.lt. 11 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt NE; 1 14,6 1,9 17 2,6 8,3,3 7,1 3 8, , ,6 1, 8 4,4 1,3,43 6,6 4 7, , PAKENS / 4 Maitiaislahti 4 Kok.syv. 2,2 m; Näk.syv. 1,7 m; Klo 1:35; Näytt.ottaja AL JH; levä 1; Ilm.lt. 11 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt NE; 1 14,8 1,2 1 2,6 7,8,29 7,2 3 8, , Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

62 LIITE 7.3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Maitiaislahden tutkimus (PAKENS) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Cl Fek.str E.coli koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l mg/l /1ml pmy/1ml pmy/1ml µg/l PAKENS / 5 Maitiaislahti 5 Kok.syv. 9,9 m; Näk.syv. 2, m; Klo 1:45; Näytt.ottaja AL JH; levä 1; Ilm.lt. 11 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt NE; 1 14,5 1,4 12 2,3 7,7,27 7,2 3 8, , ,9 9,5 82 1,4 7,3,24 6,8 3 7, , ,6 7,8 63 1, 7,4,25 6,7 3 6, , , PAKENS / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 6,7 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 12:35; Näytt.ottaja al jh; levä 1; Ilm.lt. 22 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 25,1 7,4 9 3,1 7,4,29 7,1 35 6, , ,9 <,5 5 5,6 12,,7 6,5 16 9, , PAKENS / 4 Maitiaislahti 4 Kok.syv. 2,2 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 12:2; Näytt.ottaja al jh; levä 1; Ilm.lt. 22 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 24,2 6,9 82 3,5 7,3,29 7,1 35 6, , PAKENS / 5 Maitiaislahti 5 Kok.syv. 9,4 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 12:; Näytt.ottaja al jh; levä 1; Ilm.lt. 22 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 23,9 8, 95 3, 7,1,27 7,2 35 6, , ,7 <,5 5 4,5 7,6,34 6,3 55 6, , ,4 <,5 4 4,8 8,2,39 6,4 1 6, , Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

63 LIITE 7.4 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Arrajärvi (ARRAJ) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Fek.str Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l /1ml µg/l ARRAJ / 37 Arrajärvi 2 Kok.syv. 8,6 m; Näk.syv. 1,9 m; Lumi 25 cm; Jää 6 cm; Klo 1:3; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt W; 1,8 1,9 76 <1 3,3 1,2 7, ,4 5,4 39 9,8 6,6 4 7,1 5 2,8 4,2 31 1,5 6,6 35 7,4 7 3,6 2,2 17 1,2,5 6,5 35 7, ARRAJ / 38 Arrajärvi 1 Kok.syv. 4,3 m; Näk.syv. 3,8 m; Lumi 9 cm; Jää 59 cm; Klo 11:; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt W; 1,6 11, 76 <1 7,9,28 7, 3 6, ,5 1, 9,8 69 8,8,34 6,8 35 7, ARRAJ / 37 Arrajärvi 2 Kok.syv. 7,7 m; Näk.syv.,8 m; Klo 9:3; Näytt.ottaja jr al; levä 2; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt NW; 1 19,3 6, ,5,39 7,1 35 8, ,4 5,7 62 8,5 7,1 9,1 5 19,4 6,6 72 8,4 7,1 9,2 7 19,3 6,6 71 8,8,39 7,1 35 9, ARRAJ / 38 Arrajärvi 1 Kok.syv. 4,1 m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 1:4; Näytt.ottaja jr al; levä 1; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt NW; 1 19,3 8, ,4,27 7,5 25 7, ,4 8,9 97 7,2,28 7,5 3 7, Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

64 PERIFYTON JA RANTAVYÖHYKKEEN POHJAELÄIMET

65 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 1 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Perifytontutkimukset Rantavyöhyketutkimukset 3 3 TULOKSET Perifytontutkimukset Rantavyöhyketutkimukset 1 4 JOHTOPÄÄTÖKSET 12 VIITTEET LIITTEET 1-2

66 1 JOHDANTO Konniveden (14.131) velvoitetarkkailuohjelmaa päivitettiin vuonna 21. Ohjelmapäivitys koski rantavyöhyketutkimuksia, jotka ovat olleet mukana tarkkailussa vuodesta 25 lähtien. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n laatiman tarkkailuohjelman hyväksyi Hämeen ELY-keskus kirjeellään (HAMELY/246/7./21). Konniveden kalataloustarkkailu perustuu Hämeen ELYkeskuksen (Dnro 155/5723/5) ja vesistötarkkailu Kaakkois-Suomen ja Hämeen ELY-keskuksien päätöksiin (Dnro KAS-25-Y ja 3Y23-123). Päivitetyn tarkkailuohjelman mukaisesti Konnivesi-Ruotsalaisen rantavyöhykkeen tilaa tarkkaillaan vuorovuosina pohjalevä- ja pohjaeläinmenetelmien avulla. Vuonna 21 vuorossa oli pohjaeläintutkimukset. Rantavyöhyketutkimusten lisäksi tähän julkaisuun on koostettu myös vuoden 21 perifytontutkimuksien tulokset. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 1

67 Kuva 1. Konniveden perifyton- ja rantavyöhyketutkimuksien näytepisteiden sijainti. Maitiaislahden näytepisteeltä 11 tutkittiin vain rantavyöhykkeen pohjaeläimistö. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

68 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Perifytontutkimukset Perifytonin eli päällyslevästön määriä tutkittiin kymmenellä näytepisteellä heinäkuun 21 aikana (kuva 1). Tutkimuksissa sovellettiin ympäristöhallinnon tekemää kansallista ohjeistusta (Mäkelä ym. 1992). Kullakin näytepisteellä levyjä inkuboitiin kolmen viikon ajan, inkubointisyvyyden ollessa,5 m. Kullakin pisteellä oli yksi teline johon oli kiinnitetty kolme levyä. Näytepisteiden vedenlaadun tarkastelua varten Konniveden näytepisteiden havaintojen keskiarvoja verrattiin Ruotsalaisen vertailualueen tulosten (pisteet 1 ja 2, kuva 1) keskiarvoon jakamalla vertailuarvo kuormitettujen pisteiden arvoilla. Näin saadut viitteelliset veden laadun arvot jaettiin viiteen luokkaan: ei eroa vertailualueen tuloksiin = 1-.8, lievä ero =.8-.6, kohtalainen ero = -6-.4, melko suuri ero =.4-.2 ja suuri ero =.2-. Levyiltä mitattuja klorofylli-a -pitoisuuksia tarkasteltiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA). Tämän lisäksi näytepisteiden aikasarjoja ( ) tutkittiin ns. taitekohta-analyysin (Change-Point Analyzer, Taylor 2) avulla. Menetelmä etsii aikasarjasta yhden tai useamman taitekohdan, jonka jälkeen tulokset eroavat aiemmista. Mikäli taitekohtaa ei havaittu, sovitettiin aineistoon lineaarinen regressiosuora. 2.2 Rantavyöhykketutkimukset Rantavyöhykkeen pohjaeläinnäytteitä kerättiin 11 näytepisteeltä (kuva 1). Menetelmänä käytettiin ns. surviaissääskien kotelonahkamenetelmää (Chironomid Pupal Exuvial Technique, CPET, Wilson & Ruse 25). Surviaissääskien aikuistuminen käynnistyy Etelä-Suomen olosuhteissa tyypillisesti huhti- toukokuun vaihteessa ja päättyy syys-lokakuussa (Raunio ym. 27). Lajien aikuistumisajankohtien välillä on vuodenaikaista ja vuorokauden sisäistä vaihtelua (mm. Wilson & Ruse 25). Jotta lajistosta saataisiin kattava kuva, on suositeltu että kotelonahkoja kerättäisiin kolmena tai neljänä eri kuukautena avovesikauden aikana (Wilson & Ruse 25). Kustannusten karsimiseksi on usein kuitenkin tyydyttävä vain yhden ajankohdan näytteeseen. Konniveden tarkkailussa näytteitä kerättiin elokuun lopulla ( ). Aikaisempien tutkimusten perusteella tänä ajankohtana on mahdollista saada kattava otos niin karun kuin rehevän pohjanlaadun ilmentäjälajeista. Vuorokauden sisäisen vaihtelun aiheuttaman virheen vuoksi kotelonahkoja tulee kerätä kerääntymisalueilta tai ajelehtivaa aineista keräävistä pisteistä. Tällöin näytteen voidaan katsoa edustavan viimeisen kahden vuorokauden aikana aikuistuneista lajeja (Coffman 1973). Järviolosuhteissa kerääntymisalue tarkoittaa tuulen vastaista rantaa, jonne pinnalla ajelehtivaa ainesta on kerääntynyt. Surviaissääskien kotelonahkojen näytteenotossa sovellettiin eurooppalaista menetelmästandardia SFS-EN 15196:26. Näytteenotto tapahtui haavimalla rantaveden pinnalla kelluvaa aineista käsihaavilla (havas 25 µm) (kuva 2). Ollakseen edustava, näytteen tulee sisältää vähintään 2 kotelonahkaa (Ruse 1993). Koska vain kotelonahkojen määrä on ratkaiseva, ei näytteenottoaikaa ole määritelty tai rajattu. Käytännössä riittävä määrä kotelonahkoja saavutettiin noin 1-15 minuutin haavinnalla. Haavinnan jälkeen pussin sisältö tyhjennettiin vedellä täytettyyn ämpäriin. Ämpäristä poistetaan isoimmat roskat ja samalla arvioitiin kotelonahkojen määrää. Loppu aines kaadettiin siivilän (havas 25 µm) läpi ja seulontajäännös Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 3

69 kaadettiin kierrekorkilliseen pulloon (,5 l) ja säilöttiin etanolilla. Haavintaa jatkettiin mikäli riittävää määrää kotelonahkoja ei ollut ensimmäisessä näytteessä. Kuva 2. Surviaissääskien kotelonahkojen näytteenottoa. Konniveden tarkkailun näytteet poimittiin yleensä parin seuraavan päivän kuluessa näytteenotosta. Poimintaa varten näytepulloa sekoitettiin ja siitä kaadettiin poiminta-alustalle pieni osa-näyte. Kaikki osanäytteen kotelonahat poimittiin ja laskettiin. Mikäli osanäytteen kotelonahkojen määrä ei ylittänyt vaadittua 2 yksilöä, kaadettiin poiminta-alustalle uusi osanäyte, josta poimittiin niin ikään kaikki kotelonahat. Kotelonahkojen määrityksessä hyödynnettiin Langtonin (1991) määrityskaavaa. Kaikki kotelonahat määritettiin vähintään suvulleen, mutta pääasiassa lajilleen. Näytepisteiden rehevyyden arvioinnissa hyödynnettiin Paasivirran (21) ehdottamaa LEOindeksiä, jossa lajit on jaoteltu kolmeen ryhmään: i) oligotrofian ja ii) eutrofian ilmentäjälajit sekä iii) ns. indifferentit eli jokapaikan lajit. Indeksin pienin mahdollinen arvo on (ilmentäen hyvin karua pohjanlaatua) suurin 1 (ilmentäen hyvin rehevää pohjanlaatua). Tilastollisina menetelminä käytettiin NMS-ordinaatioanalyysiä, jolla kuvattiin näytepisteiden eroja ja yhtäläisyyksiä lajistokoostumuksessa. 3 TULOKSET Keinoalustoilta mitatut klorofylli a pitoisuudet olivat yleisesti ottaen alhaisia (< 5 mg/m 2 ) (kuva 3, liite 1). Tästä erottuivat korkeampien levämäärien suhteen vain Konniveden näytepiste 7 (kuvat 3). Yllättäen kuormituspisteitä lähinnä olevalta näytepisteeltä 3 mitattiin pienimmät levämäärät. Varianssianalyysin (ANOVA) perusteella erot näytepisteiden levämäärissä olivat merkitseviä (F = 2., p <.1). Tilastolliset erot selittyivät lähinnä pisteiden 3 ja 7 muista poikkeavilla tuloksilla, mutta esimerkiksi vertailupisteiden välinen erokin oli tilastollisesti merkitsevä. Keinoalustamenetelmään perustuva viitteellisen tila-arvion perusteella valtaosa Konniveden näytepisteistä eivät eronneet tai erosivat vain vähän vertailualueen tuloksista (kuva 4). Ainoastaan Konniselän näytepisteen 7 levämäärät ilmensivät kohtalaista eroa vertailuarvoihin. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

70 1 Klorofylli a (mg/m 2 ) Kuva 3. Näytepisteiden 1-1 keinoalustoilta mitattujen keskimääräiset klorofylli a määrät (mg/m 2 ) ja tulosten keskihajonnat. Ruotsalaisen vertailupisteiden 1 ja 2 tulokset on osoitettu sinisin pylväin. 1 4,63 1,67 1,32 1,37 1,14,8,65,65,6,4,39,2 Konnivesi P.3 Konnivesi P.4 Konnivesi P.5 Konnivesi P.6 Konnivesi P.7 Konnivesi P.8 Konnivesi P.9 Konnivesi P.1 Kuva 4. Kuormitettujen näytepisteiden 3-1 viitteellinen tila-arvio muovialustoilta mitattuihin levämääriin perustuen (vertailunäytteiden keskiarvo jaettuna kuormitettujen pisteiden havaittu määrä). Eri värisin pylväin on osoitettu kyseisen pisteen tila-arvio (värien selitykset: tumman sininen = ei eroa vertailunäytteisiin, vaalean sininen = lievä ero vertailunäytteisiin ja oranssi = kohtalainen ero vertailunäytteisiin). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 5

71 Konnivesi-Ruotsalaisen perifytontutkimusten tuloksia on kertynyt vuosilta Taitekohtaanalyysi osoitti, että useimpien näytepisteiden aikasarjoissa oli havaittavissa levämäärien taitekohta. Vertailupisteiden kesäaikaisissa levämäärissä ei tapahtunut ensimmäisen 15 tarkkailuvuoden aikana juurikaan muutoksia (kuva 5). Näytepisteellä 1 vuosi 27 osoittautui kuitenkin taitekohdaksi, jonka jälkeen levämäärät ovat olleet korkeampia. Myös pisteen 2 levämäärät ovat olleet viime vuosina hieman korkeammat, mutta merkittävää muutosta ei ole vielä tapahtunut. Kuormituspisteiden lähialueilla, Rautsaaren ympäristössä, levämäärissä on tapahtunut päinvastainen kehitys. Levämäärät laskivat selvästi 199-luvulla ja ovat säilyneet vuoden 1996 taitekohdan jälkeen samalla tasolla (kuva 6). Konniselän näytepisteillä (pisteet 5-7) levämäärissä ei ole tapahtunut suuria vaihteluita, mutta viime vuosien tulokset poikkesivat etenkin pisteillä 5 ja 6 pitkän aikavälin trendistä (kuva 7). Myös Konniveden eteläosan näytepisteellä 9 viime vuosien levämäärät ovat poikenneet pitkän aikavälin trendistä (kuva 8). Sen sijaan tarkkailualueen eteläisimmällä näytepisteellä (piste 8) levämäärät laskivat 9-luvun loppua kohden, jonka jälkeen ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Pisteen 1 pitkän aikavälin tuloksissa ei ollut havaittavissa merkittäviä muutoksia. Kuva 5. Perifytontutkimusten vertailupisteiden (pisteet 1 ja 2) pitkän aikavälin ( ) tulokset (vuosittainen keskiarvo). Punainen nuoli osoittaa ajankohdan, jolloin levämäärien trendissä on tapahtunut muutos. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

72 Kuva 6. Perifytontutkimusten kuormitettujen näytepisteiden (pisteet 3 ja 4) pitkän aikavälin ( ) tulokset (vuosittainen keskiarvo) Punainen nuoli osoittaa ajankohdan, jolloin levämäärien trendissä on tapahtunut muutos. Huomaa eri mittakaava levämäärissä verrattuna muihin näytepisteisiin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 7

73 Kuva 7. Perifytontutkimusten kuormitettujen näytepisteiden (pisteet 5-7) pitkän aikavälin ( ) tulokset (vuosittainen keskiarvo). Punainen nuoli osoittaa ajankohdan, jolloin levämäärien trendissä on tapahtunut muutos. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

74 Kuva 8. Perifytontutkimusten kuormitettujen näytepisteiden (pisteet 8-1) pitkän aikavälin ( ) tulokset (vuosittainen keskiarvo). Punainen nuoli osoittaa ajankohdan, jolloin levämäärien trendissä on tapahtunut muutos. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 9

75 3.2 Rantavyöhyketutkimukset Rantavyöhykkeen surviaissääskitutkimuksissa tarkkailualueen 11 näytepisteeltä tavattiin elokuun lopun näytteenotossa 93 taksonia (liite 2). Ruotsalaisen pohjoisemmalta vertailupisteeltä (ks. kuva 1) tavattiin yksi aiemmin kuvaamaton surviaissääsken kotelonahka, joka kuului runsaslajiseen ja järvillä yleiseen Tanytarsus-sukuun. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan pystytä sanomaan, onko kyseessä uusi laji, jonkin aikuisvaiheesta jo aiemmin kuvatun lajin kotelonahka vai tunnetun lajin poikkeava yksilö. Ruotsalaisen ja Konniveden näytepisteiden lajisto koostui pääosin karuille järville ominaisista lajeista, kuten Parakiefferiella- ja Heterotrissocladius-sukujen lajeista. Poikkeuksen muodosti Maitiaislahden näytepiste, jolta ei tavattu yhtään karujen vesien tyyppilajia. Maitiaislahdella yleisiä olivat sen sijaan rehevillä järvillä tyypilliset Glyptotendipes- ja Tanypussukujen lajit. Rantavyöhykkeen rehevyyttä kuvaavan LEO-indeksin perusteella valtaosa näytepisteistä oli luokiteltavissa karuksi tai melko karuksi (kuva 9). Sen sijaan Maitiaislahden näytepiste (P.11) oli luokiteltavissa hyvin reheväksi. Tulokset viittasivat myös siihen, että Jyrängönvirran alueella (näytepisteet 2, 3 ja 1) lajisto ilmensi hieman rehevämpiä olosuhteita kuin muilla näytepisteillä. 1 8 LEO-indeksin arvo P.1 P.2 P.3 P.4 P.5 P.6 P.7 P.8 P.9 P.1 P.11 Kuva 9. Näytepisteiden 1-11 rehevyys surviaissääskilajistoon perustuvan LEO-indeksin perusteella arvioituna. Värien selitykset: tumman sininen = karu, vaalean sininen = melko karu ja punainen = hyvin rehevä. NMS-ordinaatioanalyysin perusteella Ruotsalaisen ja Konnniveden näytepisteiden lajistokoostumuksessa ei yleisesti ottaen ollut suuria eroja (kuva 1). Poikkeuksena oli Maitiaislehden näyte ja Konniselän pisteen 6 näyte, jolta tavattiin runsaana profundaalin karujen pohjien indikaattorilajia Heterotrissocladius subpilosus ta (liite 2). Aineisto muodosti siten melko selvän gradientin hyvin karuista hyvin reheviin olosuhteisiin, valtaosan näytepisteistä sijoittuessa kuitenkin karun ja melko karun pohjanlaadun alueelle. 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

76 Kuva 1. Näytepisteiden 1-11 sijoittuminen NMS-ordinaatioon näytteiden lajistokoostumuksen ja lajien runsaussuhteiden perusteella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 11

77 4 JOHTOPÄÄTÖKSET Perifyton- ja surviaissääskitutkimukset osoittivat, että Konnivesi-Ruotsalaisen tarkkailualueen päällysveden levämäärien ja rantavyöhykkeen pohjaeläimistön lajiston vaihtelu oli yleisesti ottaen vähäistä. Perifytontutkimuksissa valtaosa Konniveden näytepisteistä ei eronnut tai erosi vain vähän Ruotsalaisen vertailunäytteiden tuloksista. Konniveden jätevesikuormitus näyttäisi siten vaikuttavan vain vähän päällysveden levämääriin ja rantavyöhykkeen ekologiseen tilaan. Poikkeuksen muodosti Maitiaislahti, jonka pohjaeläimistö erosi selvästi Ruotsalaisen ja Konniveden muiden näytepisteiden lajistosta. Maitiaislahden tila ei tosin ole seurausta nykyisestä vaan menneestä kuormituksesta. Pohjan rehevyyttä kuvaavan surviaissääski-indeksin perusteella Ruotsalaisen ja Konniveden näytepisteet olivat luokiteltavissa karuiksi tai lievästi karuiksi, mutta Maitiaislahti hyvin reheväksi. Maitiaislahdelta tavattiin myös sulkasääsken (Chaoborus flavicans) kotelonahkoja, jotka runsaana esiintyessään ovat usein merkkinä alusveden hapettomuudesta. Lievästi karun pohjanlaadun alue sijoittui Jyrängönvirran alueelle. Karuin näytepiste oli Konniselän piste 6, joka sijaitsee Konniselän eteläosan saarten rannassa. Saaria ympäröi Konniselän syvät ja karut alueet, jonka vuoksi näytteessäkin dominoi profundaalin indikaattorilaji Heterotrissocladius subpilosus. Perifytontarkkailun pitkän aikavälin tulokset osoittivat, että näytepisteiden kesäaikaisissa levämäärissä on tapahtunut eri tyyppisiä muutoksia. Yhteinen nimittäjä oli kuitenkin se, että useimmilla näytepisteillä levämäärissä voitiin havaita jossain kohtaa tarkkailujaksoa ( ) taitekohta, jonka jälkeen levämäärissä ovat poikenneet aiemmista. Ruotsalaisen vertailupisteillä levämäärät olivat tarkkailujakson 15 ensimmäistä vuotta lähes samalla tasolla, mutta viime vuosina etenkin pisteellä 1 levämäärät ovat olleet pitkän aikavälin keskimääräisen tason yläpuolella. Kuormituspisteiden tuntumassa, Rautsaaren ympäristössä, ajalliset muutokset ovat olleet täysin päinvastaiset. Levämäärät laskivat selvästi 199-luvulla ja ovat säilyneet vuoden 1996 taitekohdan jälkeen samalla tasolla. Konniselän ja Konniveden eteläosan näytepisteillä ajalliset muutokset olivat melko samantyyppisiä kuin Ruotsalaisen vertailupisteillä, eli viime vuosien tulokset poikkesivat etenkin pisteillä 5, 6 ja 9 pitkän aikavälin trendistä. Sen sijaan tarkkailualueen eteläisimmällä näytepisteellä (piste 8) levämäärien pitkän aikavälin muutokset olivat saman tyyppisiä kuin Rautsaaren ympäristössä. Tosin taitekohta ajoittui näytepisteellä 8 vuoteen Epäselvää on, mistä Ruotsalaisen vertailupisteiden ja Konniveden vähiten kuormitettujen näytepisteiden viime vuosina kasvaneet levämäärät johtuvat. Konnivesi-Ruotsalaisen vedenpinta pidetään kesäaikaan säännöstelyllä hyvin vakaana, joten vuosittaiset vaihtelut Kymijoen virtaamissa eivät juuri vaikuta tuloksiin. Tarkkailujaksolla heinäkuisten keskimääräisten vedenkorkeuksien suurin ero oli vain n. 18 cm. Eräs mahdollinen tekijä on viime vuosien keskimääräistä lämpimämmät kesät, jotka saattavat näkyä runsaampina levämäärinä myös karuissa, vähäravinteisissa vesistöissä. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

78 VIITTEET Coffman, W. P Energy flow in a woodland stream ecosystem: II. The taxonomic composition and phenology of the Chironomidae as determined by the collection of pupal exuviae. Arch. Hydrobiol. 73: Langton P. H., 1991: A key to pupal exuviae of West Palaearctic Chironomidae. Privatelly published, Huntington, Cambridgeshire, UK. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallitus, sarja B 1, 86 s. Paasivirta, L. 21. Rantavyöhykkeen surviaissääsket järvien tyypittelyssä. Univeristy of Joensuu, Publications of the Karelian Institute 133: Raunio, J., Paavola, R. & Muotka, T. 27. Effects of emergence phenology, taxa tolerances and taxonomic levels on the use of the Chironomid Pupal Exuvial Technique in river biomonitoring. Freshwat. Biol. 52: Ruse, L Chironomid distribution in the River Pang in relation to environmental variables. Ph.D. Thesis. University of Bristol, 365 pp. SFS-EN 15196:26. Water quality. Guidance on sampling and processing of the pupal exuviae of Chironomidae (Order Diptera) for ecological assessment. 8 s. Taylor, W. 2. Change-Point Analyzer 2. shareware program. Taylor Enterprises, Libertyville, Illinois. Wilson, R. S. & Ruse, L. P. 25. A guide to the identification of genera of chironomid pupal exuviae occurring in Britain and Ireland (including common genera from Northern Europe) and their use in monitoring lotic and lentic fresh waters. The Freshwater Biological Association, Special Publication No. 13. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211 13

79 LIITE 1.1

80 LIITE 1.2

81 LIITE 2. Näytepisteiden 1-11 surviaissääskilajisto elokuussa ( ) ja lajien suhteelliset runsaudet. LIITE 2