RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2012

Transkriptio

1 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2012 fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Anne Åkerberg perifyton ja rantavyöhykkeen pohjaeläimet Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013 ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa julkaisussa on käsitelty Ruotsalainen-Konnivesi -alueen vedenlaadun yhteistarkkailun tulokset vuodelta Tarkkailussa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy. Ohjelmassa oli vuonna 2012 normaali vedenlaatuseuranta klorofyllinäytteineen 8 syvännehavaintopaikalla ja kuukausittainen virtahavaintopaikkaseuranta kolmella paikalla. Lisäksi ohjelmassa oli päällyslevästö- eli perifytontutkimus ja rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimus. Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailun lisäksi tässä julkaisussa on raportoitu Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan ja UPM Wood Oy:n vaneritehtaan velvoitetarkkailutulokset Maitiaislahdelta, Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purkua Kymenvirtaan koskevia vesistötarkkailutuloksia ja Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailutulokset Arrajärveltä. Vesivuosi 2012 muistetaan poikkeuksellisen runsaista sateista ja lukuisista tulvista. Kymijoen virtaamat Vuolenkoskella olivat koko vuoden suuria, marraskuussa yli kaksinkertaisia keskimääräiseen verrattuna. Myös ainevirtaamat olivat Vuolenkoskella vuonna 2012 keskimääräistä suurempia, fosforin osalta suurempia kuin koko tarkkailun aikana vuodesta 1995 lähtien. Vuoden 2012 kuormitusarvion perusteella Konniveden valuma-alueelta tulevasta fosfori- ja typpikuormituksesta noin 55 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta. Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta kuormituksesta valuma-alueen osuus oli keskimääräistä pienempi eli fosforista 7 % ja typestä 3 %. Edellisenä runsasvetisenä vuonna 2008 osuus oli samaa tasoa. Vuonna 2012 pistekuormitus oli muuten samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, mutta typpikuormitus oli kasvanut. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, lukuun ottamatta typpikuormitusta, josta suurin osa tulee kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Konniveden päällysveden fysikaalis-kemiallisessa laadussa jätevesien vaikutuksia ei näytteenottokerroilla juuri näkynyt. Vuonna 2012 suuret virtaamat sekoittivat vesimassaa tehokkaasti ja Kymenvirran vesi oli sekä kesä- että elokuussa tasalämpöistä, joten myös alusveden happitilanne pysyi hyvänä. Myös jätevedet laimenivat tehokkaammin suureen vesimäärään. Vain Maitiaislahden suulla alusveden happi oli lopussa loppukesällä. Löysinselän ja Isosaaren alueilla alusveden happikyllästys oli tuolloin noin 50 %, Saunasaari-Konniselällä ja Ruotsalaisella noin 75 %. Veden klorofyllipitoisuuksien mukaan Konnivesi oli lievästi rehevä ja Maitiaislahti rehevä. Pohjoinen Arrajärvi oli rehevä, eteläinen erittäin rehevä. Konnivesi-Ruotsalaisen perifytontutkimuksissa Ruotsalaisen vertailualueen näytepisteiltä mitattiin korkeimmat levämäärät. Konniveden näytepisteillä levämäärien vaihtelu oli melko vähäistä, ja purkupisteiden tuntumassa levämäärät olivat pieniä. Konniveden jätevesikuormitus näyttäisi siten vaikuttavan vain vähän päällysveden levämääriin. Fosfori on levien kasvua rajoittava ravinne alueen vesistöissä. Rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimuksissa kuormitusvaikutuksia voitiin kuitenkin havaita. Ruotsalaisen vertailupisteillä ja eteläisellä Konnivedellä pohjanlaatu oli luokiteltavissa hyvin karuksi. Sen sijaan purkupisteiden alapuolella, Rautsaaren ympäristössä, oli havaittavissa lievää pohjan rehevöitymistä, indeksin ilmentäessä melko karua pohjanlaatua. Muilla Konniveden näytepisteillä pohjat olivat karuja. Maitiaislahti erottui selvästi kaikista muista näytepisteistä, indeksiarvon ilmentäessä rehevää pohjanlaatua. Virtahavaintopaikkaseurannan perusteella Kymijoen vedenlaatu ei juuri muutu Jyrängönvirrasta Vuolenkoskelle; tosin ammoniumtyppipitoisuus, joka kertoo jätevesikuormituksesta, oli Vuolenkoskella korkeampi kuin Jyrängönvirrassa. Myös fosforipitoisuudet olivat Vuolenkoskella hieman suurempia.

3 SISÄLLYS Tiivistelmä sivu Sisällys 1 Johdanto 1 2 Menetelmät 2 3 Sää ja vesiolot 2 4 Kuormitus Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamo Kokonaispistekuormitus Kokonaiskuormitus 9 5 Heinolan alueen vesistön yhteistarkkailu Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu syvännehavaintopaikoilla Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu virtahavaintopaikoilla Veden hygieeninen laatu Kasviplankton 23 6 Stora Enso Packaging Oy:n ja UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaan velvoitetarkkailu Maitiaislahdella 24 7 Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purku Kymenvirtaan Johdanto Näytteenotto ja analyysit Kuormitus Vesistötarkkailun tuloksia 29 8 Oy Mankala Ab:n velvoitetarkkailu Arrajärvellä 30 9 Yhteenveto 34 Viitteet 38 Liitteet 1-7

4 JOHDANTO Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailussa seurataan vesialueen Ruotsalainen- Konnivesi veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesistön tilaan. Alueen vesistökuormittajilla Heinolan kaupungilla, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehtaalla ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston/ Vaasan hallinto-oikeuden/korkeimman oikeuden määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, joka vuonna 2012 noudatti Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymää tarkistettua tarkkailuohjelmaa (lausunto 0300Y , YLO/val/127A/05, , päivitys piilevien ja rantavyöhykkeen pohjaeläinten osalta ). Käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Voimassa olevan ohjelman mukaan vuoden 2012 vesistötarkkailuun kuului: - vuosittainen fysikaalis-kemiallinen vedenlaatuseuranta 8 paikalla kolme kertaa vuodessa (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2) - virtahavaintopaikkaseuranta 3 näytepaikalla (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2) kerran kuukaudessa. Tämä seuranta palvelee erityisesti ainevirtaamien laskentaa. - rehevöitymisseurantaan kuuluvat kasviplanktonin klorofylli a mittaukset kesäja elokuun näytteenottokerroilla 8 syvännepaikalla - rehevöitymisseurantaan kuuluva perifyton- eli päällyslevästötutkimus (keinoalustat ja piilevät) Tässä julkaisussa käsitellään vuoden 2012 osalta myös: - Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan ja UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaan velvoitetarkkailututkimukset Maitiaislahdella (velvoitteet tarkkailuun ympäristöluvissa Heinolan ympäristölautakunnan päätös Y03/ ja VaHO ) (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2) - Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan jätevesien purun vesistötarkkailun tuloksia. Ohjelma on Kuusakoski Oy:n laatima ja Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymä ( , YSO/137/2006, päivitys ) - Mankala Oy:n velvoitetarkkailututkimukset Arrajärvellä (ennakkolupa , Itä-Suomen vesioikeus , nro 92/Va II/84) (kartta liite 1.3, koordinaatit liite 2) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013 1

5 2 MENETELMÄT Fysikaalis-kemialliset määritykset sekä bakteerimääritykset tehtiin pääasiassa SFSstandardien mukaan (liite 2). Analyysit teetettiin KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä. 3 SÄÄ JA VESIOLOT Vesivuosi 2012 muistetaan poikkeuksellisen runsaista sateista ja lukuisista tulvista. Tammikuussa satoi runsaasti lunta. Helmikuu oli tavanomaista kylmempi (kuva 1, liite 3). Ennen maaliskuun puoltaväliä lumet alkoivat sulaa. Huhtikuun alun kylmät säät pysäyttivät lumien sulamisen ja toivat lisää lunta. Tammi-huhtikuussa järvien jäät olivat tavanomaista ohuempia ja rakenteeltaan heikkoja. Ennen huhtikuun puoliväliä sää taas lämpeni ja sulaminen jatkui (Suomen ympäristökeskus 2012). Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun lopussa eli keskimääräiseen aikaan. Kesäkuussa satoi runsaasti. Heinäkuun lopun helteet nostivat veden lämpötilat kesäisiin lukemiin. Syyskuussa satoi hyvin runsaasti, yli kaksinkertaisesti tavanomaiseen nähden. Koko loppuvuosi oli sateinen. Marraskuun alku oli lauha, mutta marras-joulukuun vaihteessa sää kylmeni ja vesistöt alkoivat jäätyä. Joulukuu oli kylmä ja sateet tulivat pääosin lumena, kuukauden lopussa myös vetenä, mutta lumipeite säilyi. Järvet saivat jääpeitteen joulukuun alussa, suurten järvien selät jouluun mennessä. Kuva 1. Kuukauden keskilämpötila (ºC) ja kuukauden sadesumma (mm) Lahdessa vuonna 2012 ja ajanjaksolla (Ilmatieteen laitos). Vuosi oli runsassateinen. Syyskuussa satoi poikkeuksellisen paljon. Kymijoen virtaamat olivat koko vuoden keskimääräistä suurempia, marraskuussa yli kaksinkertaisia keskimääräiseen verrattuna (kuva 2). Vuoden minimivirtaama (Vuolenkoski 240 m 3 /s) mitattiin Vuoden maksimivirtaama mitattiin (524 m 3 /s). Vuoden 2012 keskivirtaama Vuolenkoskella, 375 m 3 /s, oli suurin yli 30 vuoteen (MQ m 3 /s) (liite 4). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

6 Kuva 2. Kymijoen vesistön virtaama Vuolenkoskella (m 3 /s) 2012 ja sekä Vuolenkosken vuoden 2012 eri kuukausien keskivirtaaman osuus (%) ajanjakson keskiarvoista (OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Virtaamat olivat koko vuoden keskimääräistä suurempia. Konnivettä ja Ruotsalaista on säännöstelty vuodesta 1959 lähtien Vuolenkosken padon avulla tulvasuojelullisista ja voimataloudellisista syistä. Säännöstellyssä tilanteessa vedenkorkeutta pidetään koko avovesikauden ja alkutalven melko tarkasti korkeudessa NN+77,40m, ja sitä on vuonna 2006 voimaan astuneiden lupaehtojen mukaan laskettava lumitilanteesta riippuen 30/40/60 senttimetrillä 6.3./20.2./11.2. alkaen. Sulamisvesille tilaa tekevän ns. kevätkuopan ajon aikainen vedenkorkeuden lasku oli vuonna 2012 noin 40 cm ja lasku alkoi 4.3. (kuva 3). Vedenkorkeuden nosto on vuodesta 2006 alkaen sallittu jo huhtikuun puolesta välistä, jonka jälkeen vedenpinta nostetaan nopeasti takaisin korkeuteen NN+77,40m. Kuva 3. Konniveden vedenkorkeus (NN + m) vuonna 2012 ja ajanjaksolla (OIVA). 4 KUORMITUS 4.1 STORA ENSO OYJ HEINOLAN FLUTINGTEHDAS Jätevedet on käsiteltävä siten, että vesistöön johdettavan jäteveden kuormitukset ovat kuukausi- ja vuosikeskiarvoina laskettuna ja mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien enintään seuraavat (ISY-2009-Y-136): Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013 3

7 kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvo BOD kg/d 800 kg/d CODCr 5000 kg/d 4000 kg/d Fosfori 9 kg/d 8 kg/d Kiintoaine 1000* kg/d 650 kg/d Typpi (tavoitearvo) 110 kg/d 90 kg/d * 3 kk:n liukuva keskiarvo Päästöarvot lasketaan kalenterikuukauden ja vuoden keskiarvoina kalenterivuorokautta kohti. Jätevesikuormitus oli vuonna 2012 lupaehtojen mukaista (kuva 4). Kuormitus oli pienempää kuin vuonna 2011 muuten paitsi COD:n osalta. Typpikuormitus oli 60 % 10 vuoden takaisesta kuormituksesta, BOD 70 %. Kiintoainekuormitus sen sijaan oli suurempi vuonna 2012 verrattuna vuoteen 2003, mutta on toisaalta vain 40 % vuoden 2002 kuormituksesta. 4.2 SUOMEN KUITULEVY OY:N HEINOLAN TEHDAS Suomen Kuitulevy Oy:n ympäristöluvan (ISY 63/04/1, , VaHo 06/0099/ , KHO ) mukaan vesistöön johdettavan jäteveden kuormitus saa kuukausikeskiarvona olla enintään seuraava ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien: BOD7 COD Cr kiintoaine kokonaisfosfori 800 kg/vrk 1400 kg/vrk 50 kg/vrk 1 kg/vrk Lisäksi COD Cr :n vuosikeskiarvo saa olla enintään kg/vrk. Suomen Kuitulevyn kiintoainekuormitus ylitti touko- ja syyskuussa luparajan (kuva 5). Toukokuussa ylitys johtui ongelmista roskaisten vesien mittauksessa ja syyskuussa puhtaiden vesien putkistoon kertyneen kiintoaineen irtoamisesta. Kuormitus oli hieman suurempaa kuin edellisenä vuonna. Ravinnekuormitus oli enää 0-3 % vuoden 2003 kuormituksesta ja hapenkulutus oli laskenut kolmasosaan. Kiintoainekuormitus oli puolet vuoden 2003 tasosta. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

8 Kuva 4. Stora Enso Oyj:n Heinolan Flutingtehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 2012 (kg/kalenterivrk). Kuvaan on myös merkitty kunkin kuormitusparametrin kuukausiluparaja. Kuormitus oli lupaehtojen mukaista. Lähde: Stora Enso Heinolan Flutingtehdas. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013 5

9 Kuva 5. Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 2012 (kg/kalenterivrk). Lisäksi kuvaan on merkitty kunkin kuormitusparametrin luparaja. Kiintoainekuormitus ylitti touko- ja syyskuussa luparajan. Lähde: Suomen Kuitulevy Heinola. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

10 4.3 HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMO Jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan (ISY 64/04/1, , VaHo 06/0100/2, ) mukaiset lupaehdot ovat: neljännesvuosikeskiarvoina - BOD 7atu : 10 mgo 2 /l ja 95 %, - kokonaisfosfori: 0,3 mg/l ja 95 %, näytekohtaisina (sallitaan kaksi näytettä, jotka eivät täytä lupaehtoja) - COD Cr : 125 mgo 2 /l ja 75 %, - kiintoaine: 35 mg/l tai 90 %. Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamo alitti toisella jaksolla BOD:n puhdistustehon ja fosforipitoisuus ylittyi niukasti neljännellä jaksolla (taulukko 1). Kiintoaineen ja COD:n osalta lupaehdot täyttyivät. Vuonna 2012 vesistökuormitus oli suurempaa kuin edellisenä vuonna. Verrattuna 10 vuoden takaiseen kuormitukseen vain fosforikuormitus on vähentynyt, muuten kuormitus on kasvanut. Taulukko 1. Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamon BOD7ATU- ja kokonaisfosforipitoisuus ja - reduktioprosentit eri vuosineljänneksillä Laskentajakso 1/4 2/4 3/4 4/4 BOD 7ATU mg/l 6,1 7,5 3,9 6,4 reduktio% Kok. P mg/l 0,18 0,13 0,22 0,31 reduktio% KOKONAISPISTEKUORMITUS Heinolan alueen jätevesikuormitus on ollut vuodesta 2003 pienempää kuin aiemmin (kuva 6, liite 5). Vuonna 2003 kuormituksen väheneminen johtui pääasiassa Flutingtehtaan kuormituksen vähentymisestä. Vuonna 2012 kuormitus oli muuten samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, mutta typpikuormitus oli kasvanut. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, lukuun ottamatta typpikuormitusta, josta suurin osa tulee kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013 7

11 Kuva 6. Heinolan alueen pistekuormituksen kehitys viimeisen 10 vuoden ajalta. Jätevesikuormitus on ollut vuodesta 2003 pienempää kuin aiemmin. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

12 4.5 KOKONAISKUORMITUS Virtahavaintopaikkojen vedenlaatutietojen ja virtaamatietojen avulla voidaan laskea ko. paikkojen ainevirtaamat, jolloin tiedetään Konniveteen yläpuolisista vesistöistä (Ruotsalainen, Räävelinreitti) tulevat ainemäärät ja vastaavasti Konnivedestä alapuoliseen vesistöön virtaavat ainemäärät (kuva 7, liite 6). Jyrängönvirrasta ei ole mitattuja virtaamatietoja. Tämän vuoksi Jyrängönvirran osalta ainevirtaamat on laskettu käyttäen yläpuolisen Kalkkisen kuukausikeskivirtaamia. Vuodesta 2004 lähtien ei ole enää mitattu Sulkavankosken virtaamia. Virtaamatietoina on käytetty vuosien keskiarvoja. Kuva 7. Kokonaisravinteiden ja kiintoaineen kuukausikohtaiset ainevirtaamat (kg/vrk) vuonna 2012 Jyrängönvirrassa (Kalkkisten virtaama), Vuolenkoskella ja Sulkavankoskella. Ainevirtaamat olivat fosforin ja kiintoaineen osalta suurimmillaan heinä-elokuussa, typen osalta marraskuussa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013 9

13 Koko vuoden tasolla tarkasteltuna Kymijoen ainevirtaamat olivat Vuolenkoskella vuonna 2012 keskimääräistä suurempia, fosforin osalta suurempia kuin koko tarkkailun aikana vuodesta 1995 lähtien. Vuonna 2012 Kymijoen ainevirtaamat olivat fosforin ja kiintoaineen osalta suurimmillaan heinä-elokuussa, typen osalta marraskuussa (kuva 7). Virtaamat olivat suurimmillaan marraskuussa (kuva 2). Kiintoainepitoisuus oli virtahavaintopaikoilla kesä-elo- ja joulukuuta lukuun ottamatta alle määritysrajan (= 1 mg/l). Tällöin laskennassa käytettiin pitoisuutena arvoa 0,5 mg/l. Konniveteen kohdistuvasta ravinteiden kokonaiskuormituksesta voidaan esittää arvio, jossa on huomioitu sekä hajakuormitus että pistekuormitus. Taulukossa 2 on esitetty vuoden 2012 kuormitusarviot. Konniveden valuma-alueen (14.13) osalta ravinnekuormitusarvio perustuu lähinnä Suomen ympäristökeskuksen Vesistökuormituksen arviointi ja hallintajärjestelmään eli VEPS:iin. Hajakuormitustietojen osalta on käytetty vuosien uusimpia saatavilla olevia lukuja. Teollisuuden, yhdyskuntien ja jätteenkäsittelyn kuormitustiedot on otettu suoraan vuoden 2012 kuormitustiedoista. VEPS käyttää tietolähteinään useita ympäristöhallinnon tietokantoja. Tietokantojen lisäksi VEPS:in tietolähteenä on malleihin, tilastoihin tai tutkimuksiin perustuvia arvioita eri kuormituslähteistä. Yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisesta ja Räävelinreitiltä tulevien ravinnevirtaamien osalta käytettiin hyväksi edellä esitettyjä vuoden 2012 ainevirtaamalaskelmia. Vuoden 2012 kuormitusarvion perusteella Konniveden valuma-alueelta tulevasta fosfori- ja typpikuormituksesta noin 55 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta (fosforia kg/v ja typpeä kg) (taulukko 2). Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta kuormituksesta valuma-alueen osuus oli keskimääräistä pienempi eli fosforista 7 % (5 160 kg/v) ja typestä 3 % ( kg) (taulukko 2). Edellisenä runsasvetisenä vuonna 2008 osuus oli samaa tasoa. Eniten ravinteita tulee yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisen suunnasta. Räävelinreitin osuuden kokonaiskuormituksesta arvioitiin olevan aiempien vuosien tasoa, noin 2 %. 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

14 Taulukko 2. Konniveteen kohdistuvan fosfori- ja typpikuormituksen arvio vuodelta Konniveden valuma-alueen osalta kuormitusarvio perustuu ympäristöhallinnon VEPS-mallilla arvioituihin vuosien hajakuormituksiin. Teollisuuden, asutuksen ja jätteenkäsittelyn kuormitustiedot on otettu suoraan vuoden 2012 kuormitustiedoista. Ruotsalaisesta ja Räävelinreitiltä tuleva ravinnekuormitusarvio perustuu ainevirtaamalaskelmiin. Konniveden valuma-alueelta tulevasta fosfori- ja typpikuormituksesta noin 55 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta. Fosfori kg/vuosi % Typpi kg/vuosi % Konniveden valuma-alue - Teollisuus , ,0 - Yhdyskunnat , ,3 - Jätteenkäsittely 20 0, ,5 - Maatalous 464 9, ,3 - Metsätalous 141 2, ,2 - Haja-asutus 482 9, ,3 - Laskeuma 459 9, ,6 - Luonnonhuuhtouma , ,6 - Hulevesi 5 0, ,1 Yhteensä Konniveden valuma-alue, yht , ,4 Ruotsalainen , ,3 Räävelinreitti , ,3 Yhteensä HEINOLAN ALUEEN VESISTÖN YHTEISTARKKAILU 5.1 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU SYVÄNNEHAVAINTOPAIKOILLA Vuoden 2012 syvännehavaintopaikkojen näytteet haettiin maaliskuussa, kesäkuussa ja elokuussa (tulokset liite 7.1). Virtaama oli vuoden näytteenottokerroista suurimmillaan elokuussa. Maaliskuu ( ) Näytepisteiltä 5, 6 ja 8 ei saatu otettua talvinäytteitä heikkojen jääolojen vuoksi. Jäänpaksuus muilla pisteillä oli cm. Lunta oli 2-15 cm. Vesimassa oli lievästi lämpötilakerrostunutta; lämpötilaeroa pinnan ja pohjan välillä oli noin 2 astetta, paitsi Isosaaren alueella (9) oli tasalämpöistä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/

15 Alusveden happitilanne oli selvästi keskimääräistä huonompi Ruotsalaisella (näytepiste 0, 47 m), 49 %. Maitiaislahden suulla (3, 6 m) happikyllästys oli 50 %, Löysinselällä (7, 27 m) 53 %, Konniselällä (11, 47 m) 77 % ja tasalämpöisessä vedessä Isosaaren alueella (9, 25 m) 85 %, (kuva 8). Maitiaislahden suulla (3) alusveden sähkönjohtavuus, alkaliniteetti ja fosforipitoisuus olivat hieman koholla. Löysinselällä (7) alusveden fosforipitoisuus oli hieman koholla. Konniselällä päällysveden sähkönjohtavuus oli hieman koholla. Muutoin vesi oli näytteenottoaikaan fysikaalis-kemialliselta laadultaan melko tasalaatuista niillä pisteillä joista nyt saatiin näytteet (kuvat 9-12). Kesäkuu ( ) Näytteenottoaikaan pintavedet olivat vain o C. Tutkimusalueella lämpötilakerrostuneisuuden voimakkuus vaihteli: Kymenvirrassa (5), Matinsalmessa (6) ja Saunasaaren alueella (8) vesi oli lähes tasalämpöistä ja muualla pinnan ja pohjan lämpötilaeroa oli 4-6 o C. Kesäkuussa alusveden happitilanne oli hyvä koko alueella; pienimmilläänkin happikyllästys oli 74 % (Maitiaislahden suu) (kuva 8). Useina vuosina Kymenvirran (as 5) hapettomassa alusvedessä on näkynyt selvää jätevesivaikutusta, mutta nyt tasalämpöisen veden alusvedessä oli happea 99 % eikä vaikutuksia näkynyt. Maitiaislahden suulla (3) alusveden ja Saunasaaren alueella (9) pintaveden oli fosforipitoisuus hieman muita korkeampi (kuva 10). Ruotsalaisen (0), Maitiaislahden suun (3) ja Kymenvirran (5) alusveden ammoniumpitoisuus oli hieman korkeampi kuin muilla pisteillä. Muutoin vesi oli näytteenottoaikaan fysikaalis-kemialliselta laadultaan melko tasalaatuista kaikilla näytepisteillä. Elokuu ( ) Näytteenottoaikaan päällysveden lämpötila oli o C. Lämpötilakerrostuneisuudessa oli suurta vaihtelua tutkimusalueella. Virtausalueella sijaitsevilla Kymenvirran (5) ja Matinsalmen (6) alueella vesi oli lähes tasalämpöistä, Saunasaaren alueellakin (8) pinnan ja pohjan välinen lämpötilaero oli vain 2 o C. Maitiaislahden suulla (as 3) eroa oli 8 o C ja muualla o C. Konnivedellä lämpötilan harppauskerros sijaitsi metrin syvyydessä. Tasalämpöisyys näkyi alusveden happitilanteessa: Kymenvirrassa (5) ja Matinsalmen (6) alueella happikyllästys oli yli 80 %. Sen sijaan Maitiaislahden suulla (3) happi oli lopussa (kuva 8). Löysinselän (7) ja Isosaaren (9) alueilla alusveden happikyllästys oli noin 50 %, Saunasaari-Konniselällä (as 8 ja 11) ja Ruotsalaisella (as 0) %. Maitiaislahden suualueen (3) hapettomassa alusvedessä sähkönjohtavuus (kuva 12), alkaliniteetti, väriarvo ja kokonaistyppipitoisuus olivat hieman koholla. Nitriittinitraattityppeä ei ollut - hapettomissa oloissa vallitsevana typen muotona on ammoniumtyppi, jota olikin runsaasti (kuva 10). Kokonaisfosforipitoisuus oli suualueella 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

16 hieman koholla koko vesipatsaassa (kuva 9). Saunasaaren alueen (8) alusvedessä ammoniumtyppipitoisuus oli hieman koholla (kuva 10). Matinsalmen (6) alusvedessä sähkönjohtavuus oli hieman koholla (kuva 12). Kuva 8. Alusveden hapen kyllästysaste (%) näytepisteillä maalis-, kesä- ja elokuussa As 0 Ruotsalainen, 3 Maitiaislahti, Konnivesi: 5 Kymenvirta, 6 Matinsalmi, 7 Löysinselkä, 8 Saunasaaren alue, 9 Isosaaren alue, 11 Konniselkä. Maaliskuussa alusveden happitilanne oli selvästi keskimääräistä huonompi Ruotsalaisella. Pisteiltä 5, 6 & 8 ei näytteitä saatu heikkojen jäiden takia. Kesäkuussa alusveden happitilanne oli hyvä. Elokuussa happi oli lopussa Maitiaislahden suulla. Kymenvirran ja Matinsalmen alueella vesi oli lähes tasalämpöistä ja siksi hyvähappista. Löysinselän ja Isosaaren alueilla alusveden happikyllästys oli noin 50 %, Saunasaari-Konniselällä ja Ruotsalaisella noin 75 %. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/

17 Kuva 9. Kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) 1 m:n ja pohja-1m syvyyksillä maalis-, kesä- ja elokuussa 2012 Heinolan syvännehavaintopaikoilla. Kesäkuussa Maitiaislahden suun alusveden ja Isosaaren alueen pintaveden fosforipitoisuus oli hieman koholla. Elokuussa Maitiaislahden hapettoman (kuva 8) alusveden fosforipitoisuus oli hieman koholla. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

18 Kuva 10. Ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) 1 m:n ja pohja-1m syvyyksillä kesä- ja elokuussa 2012 Heinolassa. Elokuussa Maitiaislahden hapettoman (kuva 8) alusveden pitoisuus oli korkea, myös Saunasaaren alueella pitoisuus oli hieman koholla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/

19 Kuva 11. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) (mgo 2 /l) eri syvyyksissä maalis-, kesä- ja elokuussa 2012 Konnivedellä. Elokuussa COD oli hieman koholla Maitiaislahden suun (3) alusvedessä. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

20 Kuva 12. Sähkönjohtavuus (ms/m) eri syvyyksissä maalis-, kesä- ja elokuussa 2012 Konnivedellä. Maalikuussa ja elokuussa sähkönjohtavuus oli hieman koholla Maitiaislahden suun (3) alusvedessä, elokuussa myös Matinsalmen (6) alusvedessä ja maaliskuussa Konniselän (11) pintavedessä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/

21 Vedenlaatumuuttujien vaihtelu eri näytteenottokerroilla Veden happamuutta kuvaavan ph-arvon osalta erot olivat vähäisiä. Kaikki pintaveden ph tulokset olivat välillä 6,5-7,2. Alhaisimmat ph-arvot esiintyivät alusvedessä huonoissa happioloissa, 6,4. Veden puskurikykyä kuvaava alkaliniteettiarvo oli yleensä vakaa eri näytepisteiden, ajankohtien ja syvyyksien välillä. Suurin osa havainnoista oli välillä 0,23-0,27 mmol/l, mikä kuvaa veden hyvää puskurikykyä. Alusveden huono happitilanne tai hapettomuus nostaa alusveden alkaliniteettia maksimi oli elokuussa Maitiaislahden suulla 0,45 mmol/l. Pintaveden kiintoainepitoisuus on koko tutkimusalueella alhainen, mikä kuvaa osaltaan veden kirkkautta. Talvella pitoisuus oli alle 1 mg/l, kesä- ja elokuussa alle 1-1,5 mg/l. Veden väriarvot olivat mg Pt/l, mikä osoittaa veden lievää humusleimaa. Suurin väriarvo, 100 mg Pt/l, mitattiin Maitiaislahden suun (3) hapettomasta alusvedestä elokuussa. Syvännehavaintopaikoilla tutkittiin avovesikaudella myös liukoisia ravinteita. Nitriittinitraattityppeä oli päällysvedessä kesäkuussa μgn/l ja elokuussa μgn/l. Tuotantokauden aikaiset päällysveden ammoniumtyppipitoisuudet olivat luonnontilaisella tasolla eli <5-14 μgn/l muualla paitsi Maitiaislahden suulla (3), jossa pitoisuus oli µgn/l. Alusveden ammoniumtyppipitoisuus oli korkea elokuussa Maitiaislahden suulla (kuva 10). Liuenneen fosforin pitoisuudet olivat <2-8 µg/l. Mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde (NO2+NO3+NH4-N/liuk.fosfori) vaihteli välillä Mikäli mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde on yli 12, pidetään fosforia rajoittavana tekijänä ja mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava (Forsberg ym. 1978). Mineraaliravinteiden suhdeluvun perusteella fosfori on siis selkeästi minimiravinne koko tutkimusalueella. Suhdeluvut olisivat vielä suurempia, mikäli liuenneen fosforin arvona käytettäisiin liuenneen kokonaisfosforin asemasta leville kaikkein käyttökelpoisinta liuennutta fosfaattifosforia (DRP). Kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde vaihteli välillä Mikäli kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde on yli 17, on fosfori levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 10, on typpi kasvun minimitekijä (Forsberg ym. 1978). Tämän mukaan koko tutkimusalue on myös kokonaisravinteiden perusteella selvästi fosforirajoitteinen. Näkösyvyys oli maaliskuussa Ruotsalaisella (0) lähes 6 m, Konniselällä (11), Isosaaren alueella (9), Löysinselällä (7) ja Maitiaislahden suulla noin 4,5 m (kuva 13). Kesäkuussa Ruotsalaisella oli näkösyvyyttä 4,6 m, Maitiaislahden suulla 3 m ja muualla 3,4-3,8 m. Elokuussa Konniselällä ja Saunasaaren alueella (8) näkösyvyyttä oli reilut 4 m, Ruotsalaisella ja Maitiaislahden suulla noin 3 m ja muualla 3,6-3,9 m. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

22 Kuva 13. Näkösyvyys (m) Ruotsalaisen-Konniveden syvännehavaintopaikoilla vuonna Maalis- ja kesäkuussa Ruotsalaisella (0) oli selvästi paras näkösyvyys, mutta elokuussa pienempi. 5.2 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU VIRTAHAVAINTOPAIKOILLA Vedenlaatutuloksia on joka kuukaudelta kaikilta kolmelta näytepaikalta (liite 7.2). Kiintoainepitoisuus Kiintoainepitoisuudet olivat kaikilla virtahavaintopaikoilla todella alhaisia. Pitoisuudet olivat yleensä alle määritysrajan 1 mg/l, Jyrängönvirrassa ja Vuolenkoskella kolmena kesäkuukautena 1-1,5 mg/l. Sulkavankoskella pitoisuus oli aina alle määritysrajan. Sähkönjohtavuus Veden sähkönjohtavuuden vuodenaikaisvaihtelu oli vuonna 2012, kuten aiemminkin, hyvin vähäistä, eikä Jyrängönvirran ja Vuolenkosken arvoissa ollut eroa. Räävelinreitiltä tulevan veden sähkönjohtavuus oli yleisesti selvästi alhaisempi kuin Kymijoen pääreitin (kuva 14). Väri Veden väri oli Konniveden pääreitillä vuonna 2012 vakaa, mg Pt/l. Räävelinreitiltä purkautuva vesi oli väriltään ruskeampaa. Räävelinreitin veden väriarvo oli korkeimmillaan keväällä ja joulukuussa; 55 mgpt/l (kuva 14). Typpi Kokonaistyppipitoisuuksien keskiarvo oli kaikilla virtahavaintopaikoilla noin 490 µg/l. Kokonaistyppipitoisuudet olivat pääasiassa välillä µg/l (kuva 14). Minimipitoisuus, 390 µg/l, mitattiin syyskuussa Sulkavankoskella. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat lokakuussa erittäin sateisen syyskuun jäljiltä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/

23 Kuva 14. Veden sähkönjohtavuus (ms/m), väri (mgpt/l) ja kokonaistyppi (µg/l) virtahavaintopaikoilla eri näytteenottokerroilla vuonna Sulkavankosken veden sähkönjohtavuus oli alhaisempi ja väriarvo korkeampi kuin Kymijoen pääreitillä. 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

24 Nitriitti-nitraattitypen pitoisuudet olivat korkeimmillaan maalis-toukokuussa, jolloin suurin osa esim. pelloilta tulevasta typpikuormasta on nitraattia. Tuotantokauden aikana nitraattipitoisuus laskee, koska levät ottavat nitraatin käyttöönsä. Syksyllä pitoisuudet lähtivät taas nousuun. Pääreitin nitraattipitoisuudet eivät juuri eronneet toisistaan. Sulkavankoskesta purkautuvassa vedessä oli vähemmän nitraattia kuin Kymijoen pääreitillä (kuva 15). Ammoniumtyppipitoisuuden vuodenaikaisvaihtelu ei vastaa nitraattitypen vaihtelua vaan on yleensä lähes päinvastainen. Alhaisimmat pitoisuudet mitattiin talvella ja korkeimmat kesällä (kuva 15). Ammoniumtyppipitoisuudet olivat normaalia vesistötasoa eli alle 5-13 μg/l. Pistekuormituksesta tuleva ammoniumtyppi näkyi selvästi siinä että Jyrängön- ja Sulkavanvirrassa pitoisuudet olivat useimmiten alle määritysrajan 5 µg/l, mutta Vuolenkoskella vain kerran. Vuolenkoskella vuoden tulosten keskiarvo 8,1 µg/l, kun se Jyrängönvirrassa oli 4,5 µg/l ja Sulkavankoskella 5,6 µg/l (alle määritysrajan tuloksina on käytetty arvoa 3 µg/l). Fosfori Sekä ajallinen että alueellinen vaihtelu huomioon ottaen kokonaisfosforipitoisuus vaihteli välillä 4-8 µg/l, paitsi Vuolenkoskella heinä-elokuussa 9-10 µg/l (kuva 15). Keskiarvojen mukaan fosforipitoisuus oli hieman pienempi Jyrängönvirrassa (5,7 µg/l) kuin Vuolenkoskella ja Sulkavankoskella (6,7-6,8 µg/l). Heinolan alueen pistekuormituksesta aiheutuva laskennallinen pitoisuusnousu (pistekuormitus/virtaama) oli vuonna 2012 tasoa 0,2 µg/l, joten ero selittyy runsasvetisenä vuonna suurimmaksi osaksi hajakuormituksella. Liuennutta kokonaisfosforia oli alle 2-6 µg/l. Jyrängönvirran ja Vuolenkosken tasossa ei juuri ollut eroa. Sulkavankoskella pitoisuudet olivat hieman suuremmat kuin pääreitillä. 5.3 VEDEN HYGIEENINEN LAATU Konniveden ja Ruotsalaisen pintaveden hygieenistä laatua tutkitaan kesällä syvännehavaintopaikoilla. Kesän 2012 fekaalisten enterokokkien ja E. colien mukaan vesistön hygieeninen tila oli näytteenottokerroilla erinomainen, eli bakteerimäärät olivat aina selvästi alle EU-normien mukaisen (STM asetus 177/2008) uimaveden toimenpiderajan (400 fek. enterokokkia/100ml, 1000 E. colia/100ml) ja uimaveden erinomaisen laatuluokituksen mukaisia (200 fek. enterokokkia/100ml, 500 E. colia/100ml). Fekaalisia enterokokkeja oli tutkimusalueella kesän näytteenottokerroilla 0-6 pmy /100ml. E. coleja oli 0-9 pmy/100ml. Kesäkuussa kolimuotoisia bakteereja oli 6-59 pmy/100ml. Elokuussa kolimuotoisia bakteereja oli pmy/100ml. Aikaisemmin käytössä olleissa uimavesiasetuksissa (STM 292/96 ja 41/99) uimaveden laadun arvioinnissa otettiin huomioon myös kolimuotoisten bakteerien kokonaismäärä. Kolimuotoisten bakteerien rajaarvona oli pmy/100 ml. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/

25 Kuva 15. Veden nitriitti-nitraatti-, ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuus (µg/l) virtahavaintopaikoilla eri näytteenottokerroilla vuonna Sulkavankosken vedessä oli vähemmän nitraattia kuin Kymijoen pääreitillä. Ammoniumpitoisuudet olivat Vuolenkoskella korkeampia kuin Jyrängönvirrassa ja Sulkavankoskella. Fosforipitoisuus oli Jyrängönvirrassa hieman muita pienempi. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

26 5.4 KASVIPLANKTON Kasviplanktonin klorofylli-a tuloksia on kesä- ja elokuulta 8 syvännehavaintopaikalta (liite 7.1). Rehevä Maitiaislahti erottui selvästi muusta alueesta, erityisesti elokuussa (kuva 16). Muuten pitoisuuksissa ei ollut suuria eroja. Klorofyllipitoisuudet olivat kesä- ja elokuun tulosten keskiarvona Maitiaislahden suulla 15,5 µg/l ja muualla 4,0-5,2 µg/l. Kuva 16. Ruotsalainen-Konniveden syvännehavaintopaikkojen klorofyllipitoisuus (µg/l) kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna Rehevä Maitiaislahti (as 3) erottui selvästi muusta alueesta. Kesän 2012 vesinäytteenoton yhteydessä havaittiin vain vähän levää. Hämeessä levätilannetta seurattiin viikoittain 20 havaintopaikalla eri puolilla Kanta- ja Päijät-Hämettä. Kesä oli Hämeessä sinilevien osalta rauhallinen, ja leväesiintymät olivat melko vähäisiä. Sinilevähavaintoja tehtiin kesän aikana yhteensä kahdeksalla seurantapaikalla. Useimmat seurantapaikkojen sinileväesiintymät olivat vähäisiä ja katosivat nopeasti (Hämeen ELY 2012). Koko maan tilanteesta kertovan valtakunnallisen leväseurannan (Suomen ympäristökeskus 2012) mukaan sinilevätilanne järvillä oli kesällä 2012 keskimääräistä parempi. Sinileväkukintoja havaittiin tavallista vähemmän koko kesän 2012 ajan veden viileyden ja tuulisuuden ansiosta. Runsaimmin sinilevää havaittiin järvillä elokuun puolivälissä sekä syyskuun alussa. Rehevyysluokituksen mukaan koko tutkimusalue on lievästi rehevää lukuun ottamatta rehevää Maitiaislahden suualuetta. Tämän rehevyysluokituksen mukaan vesistö on karu, mikäli klorofyllipitoisuus on alle 4 µg/l, lievästi rehevä arvoilla 4-10 µg/l, rehevä arvoilla µg/l ja erittäin rehevä, mikäli kasvukauden klorofyllipitoisuuden keskiarvo on µg/l (Oravainen 1999). Tuotantokauden 2012 päällysveden fosforipitoisuuksien perusteella alue on karua, alle 10 µgp/l, lievästi rehevää Isosaaren aluetta ja Maitiaislahden suualuetta lukuun ottamatta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/

27 6 STORA ENSO PACKAGING OY:N JA UPM WOOD OY:N HEINOLAN VANERITEHTAAN VELVOITETARKKAILU MAITIAISLAHDELLA Kesäkuusta 2008 lähtien Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan painoväripitoiset pesuvedet on johdettu muiden jätevesien (tärkkelyspitoiset prosessi- ja pesuvedet sekä saniteettivedet) kanssa Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Maitiaislahteen johdetaan vain jäähdytys- ja hulevedet. UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaalta Maitiaislahteen johdettiin vain jäähdytysvesiä sadevesiviemäreitä pitkin. Vaneritehtaan tuotannollinen toiminta loppui tammikuussa Ajoittain lahden alueelle voi työntyä Jyrängön- ja Kymenvirran välille johdettuja jätevesiä, mutta suoraa jätevesikuormitusta ei ole. Maitiaislahden vesistötutkimuksen näytteitä otetaan kolme kertaa vuodessa ns. lähtevästä jätevedestä (Packaging) ja kolmesta vesistötarkkailupisteestä (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2). Lisäksi Maitiaislahden suulla on yksi Heinolan yhteistarkkailuun liittyvä näytepiste (Hein3) (kartta liite 1.1). Näytteenottokaivon, johon mm. Packaging Oy:n Maitiaislahteen johdettavat jätevedet menivät, vedenlaadussa oli eroa kesä- ja elokuussa. Maaliskuussa näytteitä ei lumen ja jään alta saatu. Kaivoon tulee Packagingin hulevesien lisäksi ainakin kaupungin tulvaviemärin vesiä. Sähkönjohtavuudet olivat pieniä. Vedessä oli kesäkuussa erittäin runsaasti kiintoainetta, happea kuluttavaa ainesta ja ravinteita (taulukko 4). Bakteeritiheydet olivat erittäin suuria kesäkuussa. Taulukko 4. Packaging Oy:n jätevesikaivon vedenlaatu vuonna Pvm Kiintoaine mg/l Johtokyky ms/m BOD 7ATU mg/l CODCr mg/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Fek.enter pmy/100 ml Kolibak. pmy/ 100ml E.coli pmy/ 100ml , > ,1 4,4 34 < Packaging Oy:n lähialueella (ML4) on matalaa, syvyyttä vain 2-3 metriä, joten happitilanne pysyi siellä vuonna 2012, kuten yleensäkin, hyvänä (kartta liite 1.2, tulokset liite 7.3, kuva 17). Sekä Maitiaislahden perukassa (ML3) että rautatiesillan lähellä (ML5) alusvesi on yleensä käynyt hapettomaksi kerrostuneisuuskausina (kuva 18). Elokuussa happi oli loppunut sekä perukan että rautatiesillan alusvedestä (kuva 17). Elokuussa happi oli lopussa rautatiesillan luona jo viidessä metrissäkin. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

28 Kuva 17. Maitiaislahden velvoitetarkkailututkimuksen alusveden hapen kyllästysaste (%) eri näytteenottokerroilla vuonna Näytepisteellä 4 on matalaa ja happikyllästys pysyy korkealla. Pisteillä 3 & 5 alusvesi oli elokuussa hapetonta. Maaliskuussa Maitiaislahden perukan (ML3) alusveden alkaliteetti, sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus olivat hieman koholla. Elokuussa näiden lisäksi myös väriarvo ja ravinnepitoisuudet olivat koholla. Väriarvo oli korkeimmillaan 130 mgpt/l perukan alusvedessä elokuussa. Tuolloin perukan alusvedessä oli vihertävä väri ja se haisi rikkivedylle. Rautatiesillan (ML5) luona alusvedessä sähkönjohtavuus, alkaliteetti, väriarvo ja ravinnepitoisuudet olivat hieman koholla maaliskuussa. Elokuussa rautatiesillan luona alusvedessä väriarvo ja typpipitoisuus olivat hieman koholla. Kaikki pintaveden bakteerimäärät jäivät selvästi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 35/2008 annettujen yksittäisten tulosten uimaveden toimenpiderajasta (400 fek. enterokokkia/100 ml, 1000 E.colia/100 ml). Aiemmin asetuksessa annettiin raja-arvo myös koliformisille bakteereille, joita piti olla alle /100 ml. Suurimmat pintaveden kokonaiskolimäärät mitattiin elokuussa, enimmillään 650 pmy/100 ml rautatiesillan luona olevalla pisteellä ML5. Kuva 18. Alusveden happikyllästysprosentti Maitiaislahden perukassa (ML3) vuosina Alusvesi on yleensä käynyt hapettomaksi kerrostuneisuuskausina; myös vuonna 2012 elokuussa. Maaliskuussa happitilanne oli keskimääräistä parempi. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/

29 Tuotantokauden 2012 päällysveden fosforipitoisuuksien mukaan Maitiaislahden suualue ja Packaging Oy:n lähialue on lievästi rehevä, perukka ja rautatiesillan alue rehevä. Korkeimmillaan päällysveden fosforipitoisuus oli kesäkuussa perukassa ja rautatiesillan luona, 27 µg/l (kuva 19). Enimmillään fosforia oli elokuussa Maitiaislahden perukan alusvedessä 37 µg/l. Maitiaislahden päällysveden typpipitoisuus oli kesällä noin 570 µg/l, samaa tasoa kuin Konnivedellä (kuva 20). Kuva 19. Maitiaislahden näytepisteiden kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä eri näytteenottokerroilla vuonna 2012 (Huom. pisteellä 4 näyte vain 1 metristä). Korkeimmillaan päällysveden fosforipitoisuus oli perukassa (ML3) ja rautatiesillan luona (ML5) kesäkuussa. Alusveden korkein pitoisuus mitattiin elokuussa perukassa. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

30 Kuva 20. Maitiaislahden näytepisteiden kokonaistyppipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä eri näytteenottokerroilla vuonna Päällysveden typpipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin Konnivedellä. Typpipitoisuus oli koholla perukan (ML3) hapettomassa alusvedessä elokuussa. Maitiaislahti on klorofyllipitoisuuksien mukaan rehevä, kesän tulosten keskiarvo oli 16 µg/l (kuva 21). Maitiaislahdella, kuten yleensäkin rehevillä alueilla, kasviplanktonin määrän ajallinen vaihtelu on suurta, mutta pitoisuuksissa ei ole havaittavissa mitään selvää kehityssuuntaa. Kesäkuussa suurin pitoisuus oli Maitiaislahden perukalla, mutta elokuussa poikkeuksellisesti suualueella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/

31 Kuva 21. Klorofyllipitoisuus (µg/l) Maitiaislahden näytepisteillä ML3 - ML5 ja Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailun näytepisteellä 3 kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna Poikkeuksellisesti suurin pitoisuus mitattiin suualueelta (Heinola3). 7 KUUSAKOSKI OY:N RAJAVUOREN KAATOPAIKAN TASAUSALTAAN VESIEN PURKU KYMENVIRTAAN 7.1 JOHDANTO Kuusakoski Oy hoiti Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan purun tarkkailun myös vuonna 2012 itse (Lehtinen 2013). Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vedet puretaan Stora Enson purkuputken kautta Kymenvirtaan. Purun vesistötuloksia raportoidaan Kuusakoski Oy:n suostumuksella myös tässä yhteistarkkailujulkaisussa. Purku muutettiin vuoden 2007 alusta ympäri vuoden jatkuvaksi. Samalla tarkkailuohjelmaan tehtiin muutoksia. Yhteensä jätevettä purettiin vuonna 2012 Kymenvirtaan m 3, määrä oli aiempaa suurempi. 7.2 NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIT Kuormituksen laskennassa käytettiin säiliöautoista noin m 3 :n välein otettujen näytteiden pitoisuuskeskiarvoja. Säiliöauton vedestä otettiin näytteet 9 kertaa. Näytteistä analysoitiin sähkönjohtavuus, kloridi, COD Cr, BOD 7ATU ja kokonaistyppi. Neljässä laajemmassa analyysissa tutkittiin lisäksi sameus, ph, NH 4 -N, kokonaisfosfori, TOC, liuottimet, fenolit ja liukoiset metallit (Al, As, Br, Cd, Cr, Cu, Pb, Zn). Näytteet analysoitiin Jyväskylän yliopiston ympäristötutkimuskeskus Ambioticassa. 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

32 Jäteveden purkamisen vesistövaikutusten seurantapaikat ovat näytepiste 4 (purkuputken yläpuoli) ja Heinolan yhteistarkkailun näytepiste 5 (purkuputken alapuoli) (kartta liite 1.1). Ohjelman mukaan näytteet tulee ottaa pisteiltä 4 ja 5 kaksi kertaa vuodessa sulan veden aikana; keväällä ja syksyllä välisenä aikana. Vuonna 2012 näytepäivät olivat ja 6.9. Näytteenottosyvyydet ovat 1 m, 5 m, 10 m ja puoli metriä pohjan yläpuolelta. Näytteistä tutkitaan sähkönjohtavuus, ph, kemiallinen hapenkulutus, kloridi, happi, kokonaistyppi ja fosfori. 7.3 KUORMITUS Säiliöautosta otettujen näytteiden tulosten perusteella voidaan laskea Rajavuoren kaatopaikan jätevesien purusta Kymenvirtaan aiheutuva kuormitus, kun tiedetään vesistöön johdettujen jätevesien kokonaismäärä. Typen ja kloridin kokonaiskuormitus oli taas noussut, kun vuosina kuormitus väliaikaisesti laski (taulukko 5). Taulukko 5. Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purkamisen aiheuttama kloridi- ja typpikuormitus Kymenvirtaan vuosina : Kloridi Typpi kg/v kg/vrk kg/v kg/vrk Tyypillistä tasausaltaan vedelle oli erittäin korkea kloridipitoisuus ja sen seurauksena korkea sähkönjohtavuus. Myös kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat suuria. Tasausaltaan vedessä oli myös runsaasti typpeä, joka oli lähes kokonaisuudessaan ammoniumtyppenä. Kun Rajavuoren kuormitusta verrataan muuhun Heinolan alueen pistekuormitukseen, niin Rajavuoren purun typpikuormitus oli yli kaksinkertaista Flutingtehtaan ja Kuitulevyn koko vuoden typpikuormitukseen verrattuna ja viidesosa kaupungin jätevedenpuhdistamon typpikuormituksesta (taulukko 2, liite 5). 7.4 VESISTÖTARKKAILUN TULOKSIA Vertailupiste 4 sijaitsee Stora Enso Oyj:n Flutingtehtaan purkuputken, ja samalla myös Kuusakoski Oy:n kaatopaikan jätevesien purun, yläpuolella ja piste 5 alapuolella (kartta liite 1.1). Pisteellä 5 on yleensä havaittavissa Heinolan alueen jätevesien vaikutuksia. Molemmat näytepisteet sijaitsevat voimakkaan virtauksen alueella. Kuormituksen alapuolella veden laatua seurattiin siis vain yhdellä näytepisteellä, joka sijaitsee noin m purkuputkesta sivuttain alavirtaan. Yhdellä alapuolisella näytepisteellä ja kahdella Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/

33 näytteenottokerralla ei saada selvyyttä kaatopaikkavesien laimenemisesta ja leviämisestä Kymenvirrassa. Toukokuun lopussa alapuolisen pisteen (5) alusveden happitilanne oli erinomainen tasalämpöisessä vedessä. Vesimassa oli myös muilta ominaisuuksiltaan lähes tasalaatuista, eivätkä tulokset juuri eronneet yläpuolisen pisteen tuloksista. Alusveden kloridi-, typpipitoisuus ja sähkönjohtavuus olivat hieman koholla. Myös kesäkuun alussa Konniveden velvoitetarkkailututkimuksissa alusvesi oli hyvähappista eikä jätevesien vaikutuksia näkynyt. Syyskuun alussa alapuolisen pisteen alusveden happitilanne oli hyvä syystäyskierron jälkeisessä tasalämpöisessä vedessä. Alusveden fosforipitoisuus oli kuitenkin koholla. Kloridipitoisuus ja sähkönjohtavuus eivät olleet koholla. Alusveden fosforipitoisuudet olivat lähes viisinkertaisia yläpuoliseen pisteeseen verrattuna (4,7 vs. 23 µg/l). Elokuun alussa Konniveden velvoitetarkkailututkimuksissa vesi oli myös tasalämpöistä. Lämpötilakerrostuneisuus oli vuonna 2012 poikkeuksellisen suurten virtaamien takia ilmeisesti normaalia heikompi ja lyhytaikaisempi. Purun vaikutuksia ei juurikaan näkynyt vedenlaadussa. 8 OY MANKALA AB:N VELVOITETARKKAILU ARRAJÄRVELLÄ Arrajärven vedenlaatuseuranta liittyy Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailututkimuksiin (kartta liite 1.3, tulokset liite 7.4). Vuosina talvinäytteet on otettu vasta maaliskuun puolivälissä kun ne aiemmin on otettu helmikuun alussa. Kapea, matala salmi erottaa Arrajärven etelä- ja pohjoisosan toisistaan. Talvella pohjoisen Arrajärven (1=038) päällysvedessä oli enemmän ravinteita kuin alueen pohjoisosan läpi virtaavassa Kymijoessa (vrt. Vuolenkosken tulokset). Alusveden typpipitoisuus oli hieman suurempi kuin päällysveden. Vesi oli lähes tasalämpöistä ja alusveden happitilanne oli hyvä (kuva 22). Fosforipitoisuus oli melko pieni (kuva 23). Näkösyvyyttä oli keskimääräistä vähemmän, 2,8 m. Kesällä pohjoisen Arrajärven (1) päällysveden fosfori- ja klorofyllipitoisuuden mukaan alue on lievästi rehevä - rehevä (kuvat 23 & 24). Typpipitoisuus oli samaa tasoa kuin parina edellisenä vuonna. Kesäinen näkösyvyys pohjoisella Arrajärvellä oli 1,4 m (kuva 25). Alusveden happitilanne oli nyt kuten yleensäkin erinomainen veden ollessa lähes lämpötilakerrostumatonta (kuva 22). Hygieeniseltä laadultaan pohjoisen Arrajärven vesi on hyvää; vedessä oli kesällä fekaalisia enterokokkeja 7 pmy/100ml. Rehevällä eteläisellä Arrajärvellä (2=037) vesimassa oli talvella lämpötilakerrostunutta, mutta alusveden happitilanne oli vielä kohtalainen (kuva 22). Pintaveden fosforipitoisuus oli keskimääräistä pienempi (kuva 23). Näkösyvyyttä oli aiempaa vähemmän, 1,2 m. 30 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

34 Kuva 22. Alusveden happikyllästys Arrajärven pohjoisella (näyte 4 m) ja eteläisellä (näyte 7 m) näytepisteellä talvi- ja kesänäytteenotossa vuosina Alusveden happitilanne oli molemmilla tutkimuskerroilla hyvä pohjoisella Arrajärvellä. Eteläisellä Arrajärvellä alusveden happitilanne oli talvella kohtalainen ja kesällä melko hyvä. Kesällä eteläisellä Arrajärvellä (2) lämpötilakerrostuneisuuden voimakkuusaste vaihtelee. Vesimassa oli näytteenottoaikaan lähes tasalämpöistä, lämpötilaeron ollessa 0,4 º. Alusveden happikyllästys oli melko hyvä, 59 % (kuva 22). Klorofyllipitoisuus oli selvästi pienempi kuin parina edellisenä vuonna. Fosfori- ja klorofyllipitoisuuden mukaan vesialue on rehevä - erittäin rehevä (kuvat 23 & 24). Alusveden fosforipitoisuus oli hieman koholla kuten yleensäkin. Näkösyvyys oli vain 1,0 m (kuva 25). Hygieeniseltä laadultaan eteläisen Arrajärven vesi oli melko hyvää; vedessä oli fekaalisia enterokokkeja 11 pmy/100 ml. Arrajärven vedenpintaa säännöstellään Mankalan voimalaitoksella. Lupaehdoissa viitataan vedenpinnankorkeusasteikkoon nro Tämä asteikko sijaitsee Mankalan voimalaitoksen yläpuolella Linnasaaren kohdalla (kartta liite 1.3). Asteikkoa paremmin Arrajärven vedenpinnan korkeutta kuvaa Kymenkäänteessä, Kettujärvessä oleva korkeusasteikko nro Vedenpinta on hieman korkeammalla Kettujärvessä ja samalla Arrajärvessä kuin Linnasaaren luona (kuva 26). Myös vedenkorkeuden vaihtelu on Kettujärvessä ja Arrajärvessä hieman voimakkaampaa kuin Linnasaaren luona. Marraskuussa vedenkorkeudet olivat korkeimmillaan. Tuolloin myös virtaamat olivat suurimmillaan (virtaamat kts. kuva 2). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/

35 Kuva 23. Veden fosforipitoisuus (µg/l) 1 m:ssä ja alusvedessä Arrajärven eteläisellä ja pohjoisella näytepisteellä talvi- ja kesänäytteenotossa vuosina Talvella fosforia oli melko vähän. Eteläisen Arrajärven pintaveden fosforipitoisuus oli kesällä melko korkea. 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

36 Kuva 24. Arrajärven a -klorofyllipitoisuus (µg/l) heinä-elokuussa vuosina Vuonna 2012 pohjoisella Arrajärvellä pitoisuus oli keskimääristä tasoa ja eteläisellä selvästi pienempi kuin parina edellisenä vuonna. Kuva 25. Näkösyvyys (dm) Arrajärvellä heinä-elokuussa vuosina Näkösyvyys oli eteläisellä Arrajärvellä keskimääräistä tasoa, pohjoisella hieman keskimääräistä pienempi. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/

37 Kuva 26. Vedenkorkeus (NN+00cm) vedenkorkeusasemilla (Kettujärvi) ja (Kymijoki, Linnasaari) vuonna Lähde: OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu. 9 YHTEENVETO Tässä julkaisussa on käsitelty vuoden 2012 tulokset Ruotsalainen-Konnivesi -alueen yhteistarkkailusta (Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy), Stora Enso Packaging Oy:n Heinolan aaltopahvitehtaan ja UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaan velvoitetarkkailutulokset Maitiaislahdelta, Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purkua Kymenvirtaan koskevia vesistötarkkailutuloksia ja Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailutulokset Arrajärveltä. Heinolan vesistöalueen yhteistarkkailu piti vuonna 2012 sisällään syvännepaikkojen vedenlaatuseurannan ja klorofyllitutkimuksen, perifytontutkimuksen ja kuukausittaisen virtahavaintopaikkojen seurannan. Vesivuosi 2012 muistetaan poikkeuksellisen runsaista sateista ja lukuisista tulvista. Tammikuussa satoi runsaasti lunta. Helmikuu oli tavanomaista kylmempi. Ennen maaliskuun puoltaväliä lumet alkoivat sulaa. Huhtikuun alun kylmät säät pysäyttivät lumien sulamisen. Tammi-huhtikuussa järvien jäät olivat tavanomaista ohuempia ja rakenteeltaan heikkoja. Ennen huhtikuun puoliväliä sää taas lämpeni ja sulaminen jatkui. Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun lopussa eli keskimääräiseen aikaan. Kesäkuussa satoi runsaasti. Heinäkuun lopun helteet nostivat veden lämpötilat kesäisiin lukemiin. Syyskuussa satoi hyvin runsaasti, yli kaksinkertaisesti tavanomaiseen nähden. Koko loppuvuosi oli sateinen. Järvet saivat jääpeitteen joulukuun alussa, suurten järvien selät jouluun mennessä. Kymijoen virtaamat Vuolenkoskella olivat koko vuoden suuria, marraskuussa yli kaksinkertaisia keskimääräiseen verrattuna. 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

38 KONNIVESI Heinolan alueen jätevesikuormitus on ollut vuodesta 2003 pienempää kuin aiemmin. Vuonna 2003 kuormituksen väheneminen johtui pääasiassa Flutingtehtaan kuormituksen vähentymisestä. Vuonna 2012 kuormitus oli muuten samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, mutta typpikuormitus oli kasvanut. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, lukuun ottamatta typpikuormitusta, josta suurin osa tulee kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Yhteensä vuonna 2012 pistekuormitus oli 7 kiloa fosforia, 276 kiloa typpeä, 568 kiloa kiintoainetta ja 842 kiloa happea kuluttavaa orgaanista ainetta (BOD 7 ) vuorokaudessa. Flutingtehtaan kuormitus oli pienempää kuin vuonna 2011 muuten paitsi COD:n osalta. Typpikuormitus oli 60 % 10 vuoden takaisesta kuormituksesta, BOD 70 %. Kiintoainekuormitus sen sijaan oli suurempi vuonna 2012 verrattuna vuoteen 2003, mutta on toisaalta vain 40 % vuoden 2002 kuormituksesta. Jätevesikuormitus oli vuonna 2012 lupaehtojen mukaista. Suomen Kuitulevyn kiintoainekuormitus ylitti touko- ja syyskuussa luparajan. Kuormitus oli hieman suurempaa kuin edellisenä vuonna. Ravinnekuormitus oli enää 0-3 % vuoden 2003 kuormituksesta ja hapenkulutus oli laskenut kolmasosaan. Kiintoainekuormitus oli puolet vuoden 2003 tasosta. Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamo alitti toisella jaksolla BOD:n puhdistustehovaatimuksen ja fosforipitoisuus ylittyi niukasti neljännellä. Vuonna 2012 vesistökuormitus oli suurempaa kuin edellisenä vuonna. Verrattuna 10 vuoden takaiseen kuormitukseen vain fosforikuormitus on vähentynyt, muuten kuormitus on kasvanut. Vuoden 2012 kuormitusarvion perusteella Konniveden valuma-alueelta tulevasta fosfori- ja typpikuormituksesta noin 55 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta. Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta kuormituksesta valuma-alueen osuus oli keskimääräistä pienempi eli fosforista 7 % ja typestä 3 %. Edellisenä runsasvetisenä vuonna 2008 osuus oli samaa tasoa. Eniten ravinteita tulee yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisen suunnasta. Koko vuoden tasolla tarkasteltuna Kymijoen ainevirtaamat olivat Vuolenkoskella vuonna 2012 keskimääräistä suurempia, fosforin osalta suurempia kuin koko tarkkailun aikana vuodesta 1995 lähtien. Pienimmillään fosforia virtasi yläpuolisista vesistöistä Konniveteen 110 kiloa vuorokaudessa helmikuussa ja suurimmillaan 223 kiloa elokuussa. Kun Heinolan alueen jätevesikuormituksesta tuli fosforia vuonna 2012 keskimäärin 7 kiloa vuorokaudessa, on se noin viisi prosenttia yläpuolelta tulevasta fosforista. Luvuista nähdään kuinka suuri merkitys kokonaiskuormituksen kannalta on sääolosuhteilla, valunnoilla ja virtaamilla. Talvella näytteitä ei saada kaikilta paikoilta, joten esimerkiksi Kymenvirran alusveden lopputalven happitilanteesta ei ole tuloksia. Vuonna 2012 suuret virtaamat sekoittivat vesimassaa tehokkaasti ja Kymenvirran vesi oli sekä kesä- että elokuussa tasalämpöistä, joten myös alusveden happitilanne pysyi hyvänä. Myös jätevedet laimenivat tehokkaammin suureen vesimäärään. Vain Maitiaislahden suulla alusveden happi oli lopussa loppukesällä. Löysinselän ja Isosaaren alueilla alusveden happikyllästys oli tuolloin noin 50 %, Saunasaari-Konniselällä ja Ruotsalaisella noin 75 %. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/

39 Maitiaislahden suualueen hapettomassa alusvedessä ammoniumtyppeä oli elokuussa runsaasti. Myös Saunasaaren alueen alusvedessä ammoniumtyppipitoisuus oli hieman koholla. Näkösyvyys oli maaliskuussa Ruotsalaisella lähes 6 m, Konniselällä, Isosaaren alueella, Löysinselällä ja Maitiaislahden suulla noin 4,5 m. Kesäkuussa Ruotsalaisella oli näkösyvyyttä 4,6 m, Maitiaislahden suulla 3 m ja muualla 3,4-3,8 m. Elokuussa Konniselällä ja Saunasaaren alueella näkösyvyyttä oli reilut 4 m, Ruotsalaisella ja Maitiaislahden suulla noin 3 m ja muualla 3,6-3,9 m. Hygieeniseltä laadultaan vesi on hyvää uimavettä koko tutkimusalueella. Fosforipitoisuuksien perusteella alue on karua, lievästi rehevää Isosaaren aluetta ja Maitiaislahden suualuetta lukuun ottamatta. Kasviplanktonin klorofyllipitoisuuksien mukaan koko tutkimusalue on lievästi rehevää, rehevää Maitiaislahden suualuetta lukuun ottamatta. Fosfori on levien kasvua rajoittava ravinne koko tutkimusalueella. Virtahavaintopaikkojen kuukausittaisten tulosten perusteella vedenlaadun muuttuminen Jyrängönvirralta Vuolenkoskelle on melko vähäistä. Kiintoainepitoisuudet olivat kaikilla virtahavaintopaikoilla yleensä alle määritysrajan. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat Vuolenkoskella suurempia kuin Jyrängönvirrassa. Fosforipitoisuus oli noin 1 µg/l suurempi Vuolenkoskella kuin Jyrängönvirrassa. Heinolan alueen pistekuormituksesta aiheutuva pitoisuusnousu oli tasoa 0,2 µg/l, joten ero selittyy runsasvetisenä vuonna suurimmaksi osaksi hajakuormituksella. MAITIAISLAHTI Maitiaislahteen ei enää tule varsinaista jätevesikuormitusta. Ajoittain lahden alueelle voi työntyä Jyrängön-Kymenvirtaan johdettuja jätevesiä. Kesän 2012 päällysveden fosforipitoisuuksien mukaan Maitiaislahden suualue ja Packaging Oy:n lähialue on lievästi rehevä, perukka ja rautatiesillan alue rehevä. Maitiaislahti on klorofyllipitoisuuksien mukaan rehevä. Maitiaislahden päällysveden typpipitoisuus oli kesällä samaa tasoa kuin Konnivedellä. Sekä Maitiaislahden perukassa että rautatiesillan lähellä alusvesi on yleensä käynyt hapettomaksi kerrostuneisuuskausina. Elokuussa happi oli loppunut sekä perukan että rautatiesillan alusvedestä. Elokuussa happi oli lopussa rautatiesillan luona jo viidessä metrissäkin. Näytteenottokaivon, johon mm. Packaging Oy:n Maitiaislahteen johdettavat jätevedet menivät, vedenlaatu vaihtelee eri näytteenottokerroilla paljon. Kaivoon tulee Packagingin hulevesien lisäksi ainakin kaupungin tulvaviemärin vesiä. Sähkönjohtavuudet olivat pieniä. Vedessä oli kesäkuussa erittäin runsaasti kiintoainetta, happea kuluttavaa ainesta, ravinteita ja bakteereja. 36 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

40 KUUSAKOSKI OY:N KUORMITUS KYMENVIRTAAN Kuusakoski Oy vastaa itse Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan purun tarkkailusta. Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaiden vedet puretaan Flutingtehtaan purkuputken kautta Kymenvirtaan. Tasausaltaan veden kloridipitoisuus oli erittäin suuri ja sen seurauksena sähkönjohtavuusarvot olivat korkeita. Tasausaltaan vedessä oli myös runsaasti typpeä, joka oli lähes täysin ammoniumtyppenä. Typen ja kloridin kokonaiskuormitus oli taas noussut, kun vuosina kuormitus väliaikaisesti laski. Rajavuoren purun typpikuormitus oli yli kaksinkertaista Flutingtehtaan ja Kuitulevyn koko vuoden typpikuormitukseen verrattuna ja viidesosa kaupungin jätevedenpuhdistamon typpikuormituksesta. Toukokuun lopussa alapuolisen pisteen alusveden happitilanne oli erinomainen tasalämpöisessä vedessä. Vesimassa oli myös muilta ominaisuuksiltaan lähes tasalaatuista, eivätkä tulokset juuri eronneet yläpuolisen pisteen tuloksista. Alusveden kloridi-, typpipitoisuus ja sähkönjohtavuus olivat hieman koholla. Syyskuun alussa alapuolisen pisteen alusveden happitilanne oli edelleen hyvä syystäyskierron jälkeisessä tasalämpöisessä vedessä. Alusveden fosforipitoisuus oli kuitenkin koholla. Kloridipitoisuus ja sähkönjohtavuus eivät olleet koholla. Lämpötilakerrostuneisuus oli vuonna 2012 poikkeuksellisen suurten virtaamien takia ilmeisesti normaalia heikompi ja lyhytaikaisempi. Purun vaikutuksia ei juurikaan näkynyt vedenlaadussa. ARRAJÄRVI Mankala Oy säännöstelee Arrajärven vedenkorkeutta Mankalan voimalaitoksella. Arrajärven vedenkorkeus pidetään lähes vakaana. Arrajärven ja erityisesti sen eteläisen alueen ongelmana on hajakuormituksesta aiheutuva rehevyys. Kesäaikaan pohjoisosa oli fosfori- ja klorofyllipitoisuuden mukaan lievästi rehevä - rehevä. Kesäinen näkösyvyys pohjoisella Arrajärvellä oli 1,4 m. Alusveden happitilanne oli nyt kuten yleensäkin erinomainen veden ollessa lämpötilakerrostumatonta. Rehevällä eteläisellä Arrajärvellä vesimassa oli talvella lämpötilakerrostunutta, mutta alusveden happitilanne oli vielä kohtalainen. Pintaveden fosforipitoisuus oli keskimääräistä pienempi. Näkösyvyyttä oli aiempaa vähemmän, 1,2 m. Kesällä eteläisellä Arrajärvellä vesimassa oli näytteenottoaikaan lähes tasalämpöistä. Alusveden happikyllästys oli melko hyvä. Klorofyllipitoisuus oli selvästi pienempi kuin parina edellisenä vuonna. Fosfori- ja klorofyllipitoisuuden mukaan vesialue on rehevä - erittäin rehevä. Alusveden fosforipitoisuus oli hieman koholla kuten yleensäkin. Näkösyvyys oli vain 1,0 m. Hygieeniseltä laadultaan eteläisen Arrajärven vesi oli melko hyvää. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/

41 VIITTEET Forsberg, C., Ryding, S-O., Claesson, A. & Forsberg, A Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt Int. Ver Limnol. 21: Hämeen ELY Leväkatsaukset ELY-keskuksen www-sivut, > ELY-keskukset > Hämeen ELY > Ympäristön tilan seuranta > Levätilanne Lehtinen, M Kuusakoski Oy: Myllyojan tehdasalueen, Vierumäen kaatopaikan ja Rajavuoren kaatopaikan velvoitetarkkailujen yhteenveto vuodelta Kuusakoski Oy. Oravainen, R Opasvihkonen vesistötulosten tulkitsemiseksi havaintoesimerkein varustettuna. - Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys ry, 26 s. Suomen ympäristökeskus Leväkatsaukset. Ympäristöhallinnon www-sivut, > Ympäristön tila > Rehevöityminen > Ajankohtainen levätilanne Suomen ympäristökeskus Vesitilannekatsaukset. Ympäristöhallinnon www-sivut, > Ympäristön tila > Pintavedet > Ajankohtainen vesi- ja lumitilanne > Kuukausittaiset vesitilannekatsaukset 38 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

42 LIITTEET 1 Kartat 1.1 Näytepisteet ja jätevesien purkupaikat Heinolan vesialueella 1.2 Maitiaislahden näytepisteet ja jätevesien purkupaikat 1.3 Arrajärven näytepisteet 2 Havaintopaikkojen koordinaatit, määritysmenetelmät ja merkintöjen selityksiä 3 Säätila Lahden säähavaintoasemalla vuonna Kalkkisten, Vuolenkosken ja Sulkavankosken kuukausikeskivirtaamat Heinolan alueen jätevesien keskimääräinen vuorokausikuormitus Ainevirtaamat vuonna Vedenlaatutulokset 7.1 Heinolan alapuolisen vesistöalueen tulokset 2012 (syvänne) 7.2 Heinolan alapuolisen vesistöalueen virtahavaintoasemien tulokset Maitiaislahden vesistötarkkailutulokset Mankala Oy:n Arrajärven seurannan tulokset 2012

43 LIITE 1.1 Ruotsalainen 00 Sulkavankoski 13 HEINOLA KK HEINOLA 14 Maitiaislahti Jyrängönvirta Kaupungin puhdistamo Suomen Kuitulevy Konniselkä 3 Stora Enso Konnivesi Kymenvirta Nyynäistenlahti Rautsaari Selkäsaaret 5 8 Saunasaari Havaintopaikka Jätevesien purkupaikka Asema 4 (Kuusakoski Oy:n tarkkailu) Havaintopaikkojen syvyydet: Isosaari 9 as 0 50 m as 3 7 m as 5 22 m as 6 9 m as 7 28 m as 8 28 m as 9 26 m as m 12 Vuolenkoski km 1: Syvänne- ja virtahavaintopaikat sekä jätevesien purkupaikat Heinolan alapuolisella vesistöalueella.

44 LIITE 1.2 Maitiaislahti ML 3 UPM Wood Oy ML 2 Packaging Oy * ML 4 Kaupungin puhdistamo ML 5 Suomen Kuitulevy Oy UPM saha Hein 3 * 1: Vesistötarkkailupiste Packagingin jäähdytys- ja hulevedet Jätevesien purkupaikka Raakavesipumppaamo Flutingtehtaan jäähdytysja lauhdevesikanaali Maitiaislahden vesistötarkkailupisteet ja jätevesien purkupaikat

45 Havaintoasema LIITE km HEINOLA 1: Konnivesi Vuolenkoski Kimolan kanava 1 = 038 Arrajärvi 2 = 037 Kettujärvi Vedenkork.asteikko Vedenkork.asteikko Kymijoki JAALA Pyhäjärvi Mankala Leininselkä Iitti kk Urajärvi VOIKKAA Arrajärven näytepisteet Kausala

46 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a LIITE 2 MERKINTÖJEN SELITYKSIÄ HAVAINTOPAIKAT ARRAJ / 037 = Arrajärvi 2 ( ) ARRAJ / 038 = Arrajärvi 1 ( ) HEIN95 / 00 = Ruotsalainen 00 ( ) HEIN95 / 11 = Konnivesi 11 ( ) HEIN95 / 3 = Maitiaislahti 3 ( ) HEIN95 / 5 = Konnivesi 5 ( ) HEIN95 / 6 = Konnivesi 6 ( ) HEIN95 / 7 = Konnivesi 7 ( ) HEIN95 / 8 = Konnivesi 8 ( ) HEIN95 / 9 = Konnivesi 9 ( ) HEIN95 / V12 = Kymij Vuolenk 084 ( ) HEIN95 / V13 = Sulkavankoski V13(Räävelin re) ( ) HEIN95 / V14 = Jyrängönvirta V14 ( ) PAKENS / 2 = Lähtevä jätevesi PAKENS / 3 = Maitiaislahti 3 ( ) PAKENS / 4 = Maitiaislahti 4 ( ) PAKENS / 5 = Maitiaislahti 5 ( ) MÄÄRITYKSET levä = Kok.syv. = Näk.syv. = Ilm.lt. = Pilv. = Tuulnop. = Tuulsuunt = 1 = levää vähän 8 = täyspilvistä 7 = 7/8 pilvessä 6 = 6/8 pilvessä 3 = 3/8 pilvessä 2 = 2/8 pilvessä 1 = 1/8 pilvessä 0 = ei pilviä NW = Luode SW = Lounas SE = Kaakko S = Etelä N = Pohjoinen Lumi = Jää = lt = Happi = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3040:1990 Happi-% = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3040:1990 Kiint GF/C = SFS-EN 872:2005 Kiint GF/A = SFS-EN 872:2005 Sähk = SFS-EN 27888:1994 Alkal. = Titrimetrinen, SFS 3005:1981, SFS-EN ISO :1996, mod. ph = SFS 3021:1979 Väri = SFS-EN ISO 7887:1995 COD Mn = SFS 3036:1981 COD Cr = ISO/DIS 15705:2001, SFS 5504:1988 BOD7-ATU = Sis. menetelmä, per. kumottuun SFS 5508:1991 kok.n = Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 3031:1990 N kok. = SFS 5505:1988, mod. N(NO3+NO2) = Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 3031:1990 (AK) N(NH4) = SFS 3032:1976 Kok.P = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3026:1986 liuk.p = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3026:1986 Cl = Sis.menetelmä, per. kumottuun SFS-EN ISO :1995 E.coli = Colilert entero = Enterolert koli36 = Colilert Klorof. = SFS 5772:1993 MUITA MERKINTÖJÄ P = määritys kesken, E = tulos hylätty, < = pienempi kuin,> = suurempi kuin, ~ = noin. Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05)

47 LIITE 3 Säätila Lahden säähavaintoasemalla (Ilmatieteen laitos) vuonna Kuukausi Keskilämpötila, 0 C Lahti Sademäärä, mm Lahti Tammi -6,7-6, Helmi -9, Maalis -0,8-2, Huhti 3 3, Touko 11 10, Kesä 13,4 14, Heinä 17,6 17, Elo 14,6 15, Syys 10,5 9, Loka 4,6 4, Marras 2,1-0, Joulu -8,3-4, X/ Σ 4,3 4,

48 LIITE 4 Kalkkisten ja Vuolenkosken kuukausikeskivirtaamat vuonna Sulkavankosken (Räävelin reitti) vuosien kuukausivirtaamien keskiarvot. Kuukausikeskivirtaamat m 3 /s Kalkkinen Vuolenkoski Sulkavankoski kk ka Tammi ,6 Helmi ,1 Maalis ,0 Huhti ,4 Touko ,8 Kesä ,7 Heinä ,2 Elo ,1 Syys ,0 Loka ,2 Marras ,7 Joulu ,2 MQ ,1 NQ ,1 HQ ,3 MQ=keskivirtaama, NQ=minimivirtaama, HQ=maksimivirtaama

49 LIITE 5 Heinolan alueen jätevesien keskimääräinen vuorokausikuormitus 2012 Jätevesimäärä Kiintoaine BOD7 CODCr Kok. typpi Kok. fosfori m 3 /vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Stora Enso Oyj, Heinolan flutingtehdas ,1 Suomen Kuitulevy Oy, Heinolan tehdas ,1 0,02 Heinolan kaupungin ,6 jätevedenpuhdistamo Yhteensä Huom. Lisäksi Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikalta tulevassa kuormituksessa oli vuonna 2012 kokonaistyppeä 55 kg/vrk ja kloridia kg/vrk.

50 LIITE 6 Ainevirtaamat vuonna Ainevirtaamien laskemisessa on Jyrängönvirran kuukausikeskivirtaamana käytetty Kalkkisten virtaamaa ja Sulkavankosken virtaamana vuosien keskiarvoja. Jyrängönvirta kk m3/s KA kok.p kok.n Kalkkinen kg/vrk kg/vrk kg/vrk ka Vuolenkoski kk m3/s KA kok.p kok.n kg/vrk kg/vrk kg/vrk ka Sulkavankoski kk m3/s KA kok.p kok.n ka kg/vrk kg/vrk kg/vrk 1 4, , , , , , , , , , , , , , , ,0 86 1, ,2 97 1, , , , ,1 237 ka 5,

51 LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l HEIN95 / 00 Ruotsalainen 00 Kok.syv. 52,6 m; Näk.syv. 5,8 m; Lumi 2 cm; Jää 38 cm; Klo 10:00; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. -12 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt N; 1 0,8 12,0 84 <1 7,3 7,0 25 6, ,7 12, ,9 11,6 81 7,2 0,24 6, ,3 11, ,6 11, ,8 11, ,0 10, ,1 11,1 80 7,1 6, ,3 9, ,7 6,6 49 7,2 0,25 6,6 25 5, HEIN95 / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 8,2 m; Näk.syv. 4,5 m; Lumi 4 cm; Jää 40 cm; Klo 12:50; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt N; 1 0,7 10,1 70 <1 7,8 6,9 25 6, ,1 10,9 79 8,0 0,27 6, ,4 6,7 50 9,0 0,33 6,6 30 6, HEIN95 / 6 Konnivesi 6 Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; Ei näytteitä! HEIN95 / 7 Konnivesi 7 Kok.syv. 27,5 m; Näk.syv. 4,4 m; Lumi 12 cm; Jää 32 cm; Klo 12:20; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 0,6 12,4 86 <1 7,5 6,9 25 6, ,6 12, ,7 12,1 84 7,5 0,25 6, ,0 11, ,1 10,1 73 7,3 6, ,5 7,3 53 7,5 0,27 6,5 25 5, Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /2

52 LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l HEIN95 / 9 Konnivesi 9 Kok.syv. 25,7 m; Näk.syv. 4,7 m; Lumi 3 cm; Jää 40 cm; Klo 11:35; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. -6 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 0,2 12,2 84 <1 7,6 6,9 25 6, ,5 11, ,6 12,0 83 7,3 0,25 6, ,6 12, ,6 12,6 87 7,5 6, ,6 12,2 85 7,3 0,24 6,9 25 6, HEIN95 / 11 Konnivesi 11 Kok.syv. 51,5 m; Näk.syv. 4,7 m; Lumi 15 cm; Jää 35 cm; Klo 10:30; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. -8 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 0,6 12,5 87 <1 8,9 6,9 25 6, ,5 12, ,8 12,2 85 7,3 0,24 6, ,0 12, ,5 11, ,8 12, ,0 11, ,2 11,7 85 7,1 6, ,4 11, ,6 10,5 77 7,2 0,24 6,7 25 6, Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /2

53 LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l HEIN95 / 00 Ruotsalainen 00 Kok.syv. 49 m; Näk.syv. 4,6 m; Klo 11:05; Näytt.ottaja AL, JMä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt SW; 1 11,1 10,3 93 <1 7,3 7,0 25 6, <5 8 < ,6 9, ,3 10,9 97 7,2 0,24 6, <2 15 8,9 10, ,5 11, ,7 10, ,5 11, ,3 11,3 91 7,1 6, <2 40 6,2 10, ,1 11,5 92 7,2 0,24 6,8 25 6, , HEIN95 / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 7,5 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 12:10; Näytt.ottaja AL, JMä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt SW; 1 12,8 10,2 96 1,3 7,6 7,0 30 7, ,3 10,4 93 7,3 0,25 6, ,6 8,6 74 7,4 0,25 6,6 30 6, , HEIN95 / 5 Konnivesi 5 Kok.syv. 22 m; Näk.syv. 3,8 m; Klo 13:25; Näytt.ottaja al,jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 13 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 10,8 10,8 97 1,0 7,1 6,7 30 6, ,8 10,9 98 7,1 0,25 6, ,7 10, ,7 10,9 98 7,2 6, ,7 11,0 99 7,3 0,25 6,9 30 6, , HEIN95 / 6 Konnivesi 6 Kok.syv. 8,6 m; Näk.syv. 3,7 m; Klo 10:00; Näytt.ottaja al,jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 13 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 10,9 10,9 98 1,4 7,2 7,0 25 6, ,5 10,9 97 7,3 0,25 7, ,4 11,0 98 7,3 0,24 6,9 25 6, ,5 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /2

54 LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /2 Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l HEIN95 / 7 Konnivesi 7 Kok.syv. 27 m; Näk.syv. 3,4 m; Klo 10:35; Näytt.ottaja al,jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 13 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 11,8 10,9 100 <1 7,3 6,9 30 6, ,7 10, ,0 10,8 95 7,3 0,25 6, ,8 10, ,5 10,8 90 7,3 6, ,3 10,7 89 7,3 0,25 6,7 30 6, , HEIN95 / 8 Konnivesi 8 Kok.syv. 27 m; Näk.syv. 3,8 m; Klo 12:50; Näytt.ottaja al,jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 13 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 10,6 11,0 99 <1 7,2 6,9 30 6, ,5 11, ,4 11,0 98 7,2 0,25 6, ,3 10, ,3 10,9 97 7,2 6, ,2 10,8 96 7,2 0,25 6,8 25 6, , HEIN95 / 9 Konnivesi 9 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 3,4 m; Klo 12:15; Näytt.ottaja al,jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 13 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 11,7 11, ,0 7,1 6,9 30 7, ,7 10, ,3 10,9 97 7,2 0,24 6, ,6 10, ,6 11,0 92 7,1 6, ,5 10,9 91 7,1 0,24 6,6 30 6, , HEIN95 / 11 Konnivesi 11 Kok.syv. 50 m; Näk.syv. 3,6 m; Klo 11:15; Näytt.ottaja al,jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 13 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 12,2 10,9 101 <1 6,9 7,1 30 7, < ,1 10, ,3 10,7 97 6,9 0,23 6, ,0 11, ,7 11, ,5 11, ,8 11, ,2 11,5 93 7,0 6, ,1 11, ,0 11,2 90 7,0 0,23 6,8 30 6, ,2

55 LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l HEIN95 / 00 Ruotsalainen 00 Kok.syv. 49,0 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja al ts; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt SW; 1 19,3 8,5 92 1,2 7,4 7,2 30 6, ,3 8, ,4 8,3 88 7,2 0,25 7, ,2 8, ,5 9, ,6 9, ,0 9, ,8 9,8 80 7,3 6, < ,8 9, ,7 9,0 73 7,3 0,25 6,7 30 6, < , HEIN95 / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 7,3 m; Näk.syv. 2,9 m; Klo 12:30; Näytt.ottaja al ts; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt SW; 1 20,5 8,1 90 1,4 7,6 7,2 30 6, ,9 8,3 89 7,3 0,26 7, ,4 <0,5 5 8,8 0,45 6, ,7 870 < HEIN95 / 5 Konnivesi 5 Kok.syv. 21,3 m; Näk.syv. 3,6 m; Klo 13:40; Näytt.ottaja al ts; levä 1 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt SE; 1 19,5 8,5 92 1,1 7,3 7,1 30 5, ,3 8,2 89 7,2 0,26 7, ,2 8, ,1 8,4 91 8,6 7, ,1 7,8 84 7,2 0,25 7,1 30 5, , HEIN95 / 6 Konnivesi 6 Kok.syv. 8,5 m; Näk.syv. 3,7 m; Klo 10:00; Näytt.ottaja al ts; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,4 8,4 91 1,5 7,3 7,1 30 6, ,1 8,4 91 7,3 0,25 7, ,0 8,2 88 8,6 0,26 7,1 30 6, ,0 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /2

56 LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /2 Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l HEIN95 / 7 Konnivesi 7 Kok.syv. 27,0 m; Näk.syv. 3,9 m; Klo 10:30; Näytt.ottaja al ts; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 19,0 8,2 88 1,2 8,0 7,2 30 6, ,4 8, ,5 6,6 67 7,4 0,26 6, ,7 5, ,2 5,3 45 7,5 6, < ,0 5,4 46 7,6 0,25 6,4 30 5, < , HEIN95 / 8 Konnivesi 8 Kok.syv. 27,0 m; Näk.syv. 4,2 m; Klo 13:00; Näytt.ottaja al ts; levä 1 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 19,5 8,7 95 1,1 7,3 7,1 30 6, ,2 8, ,0 8,5 91 7,2 0,26 7, ,8 7, ,5 8,1 86 7,2 7, ,5 7,3 76 7,3 0,26 6,9 30 6, , HEIN95 / 9 Konnivesi 9 Kok.syv. 24,0 m; Näk.syv. 3,8 m; Klo 12:30; Näytt.ottaja al ts; levä 1 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt SE; 1 19,2 8,6 93 1,2 7,6 7,2 30 6, ,2 8, ,9 8,4 90 7,3 0,26 7, ,8 7, ,3 7,5 64 7,3 6, < ,5 6,5 54 7,6 0,24 6,6 30 6, < , HEIN95 / 11 Konnivesi 11 Kok.syv. 49,0 m; Näk.syv. 4,1 m; Klo 11:20; Näytt.ottaja al ts; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 20,1 9,0 99 1,0 7,1 7,1 30 6, ,8 8, ,4 8,4 91 7,1 0,25 7, ,4 7, ,3 9, ,9 9, ,3 10, ,0 9,8 81 7,1 6, < ,4 9, ,4 9,7 79 7,3 0,24 6,6 30 6, < ,9

57 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a LIITE 7.2 1/3 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Kiint GF/C Sähk ph Väri kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Näytepaikka oc mg/l ms/m mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:30; Näytt.ottaja MK; Ilm.lt. -1 C-ast; 1 1,2 <1 7,1 6, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:45; Näytt.ottaja MK; Ilm.lt. -1 C-ast; 1 1,5 <1 5,9 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 11:15; Näytt.ottaja MK; Ilm.lt. 0 C-ast; 1 1,1 <1 7,2 6, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 11:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -18 C-ast; 1 0,6 <1 7,2 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 11:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -18 C-ast; 1 0,7 <1 5,7 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 10:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -18 C-ast; 1 0,2 <1 7,2 6, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 13:40; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. -5 C-ast; 1 0,9 <1 7,3 6, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:40; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. -6 C-ast; 1 0,8 <1 5,6 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 14:10; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. -5 C-ast; 1 0,6 <1 7,4 6, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:15; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 2 C-ast; 1 1,2 <1 7,4 6, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 12:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 6 C-ast; 1 1,4 <1 5,8 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 09:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 1,2 <1 7,4 7, < HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 12:00; Näytt.ottaja al, ar; Ilm.lt. 12 C-ast; 1 4,6 <1 7,2 6, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:15; Näytt.ottaja al, ar; Ilm.lt. 9 C-ast; 1 4,8 <1 5,8 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 12:40; Näytt.ottaja al, ar; Ilm.lt. 15 C-ast; 1 4,8 <1 7,2 6, Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05)

58 LIITE 7.2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 2/3 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Kiint GF/C Sähk ph Väri kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Näytepaikka oc mg/l ms/m mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:35; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 15 C-ast; 1 10,4 1,2 7,1 6, HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:30; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 13 C-ast; 1 12,3 <1 5,3 6, <5 7 < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 14:20; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 15 C-ast; 1 11,6 <1 7,1 6, < HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 13:20; Näytt.ottaja JMä, VV; Ilm.lt. 21 C-ast; 1 15,3 1,0 7,1 6, HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:10; Näytt.ottaja JMä, VV; Ilm.lt. 16 C-ast; 1 16,2 <1 5,3 6, HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 17:00; Näytt.ottaja JMä, VV; Ilm.lt. 24 C-ast; 1 15,8 1,0 7,1 6, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:40; Näytt.ottaja al ts; Ilm.lt. 18 C-ast; 1 18,6 1,1 7,3 7, HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:30; Näytt.ottaja al ts; Ilm.lt. 18 C-ast; 1 19,0 <1 5,5 6, HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 14:30; Näytt.ottaja al ts; Ilm.lt. 19 C-ast; 1 19,0 1,5 7,5 7, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 14:20; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 15,4 <1 7,1 7, HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 14:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 16,4 <1 5,3 6, HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 13:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 16,0 <1 7,2 7, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:10; Näytt.ottaja JMä, SJ; Ilm.lt. 8 C-ast; 1 11,3 <1 7,1 7, HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:20; Näytt.ottaja JMä, SJ; Ilm.lt. 8 C-ast; 1 10,4 <1 5,3 6, HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 11:00; Näytt.ottaja JMä, SJ; Ilm.lt. 8 C-ast; 1 11,3 <1 7,1 7, Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05)

59 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a LIITE 7.2 3/3 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Kiint GF/C Sähk ph Väri kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Näytepaikka oc mg/l ms/m mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:25; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 0 C-ast; 1 6,4 <1 7,1 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 0 C-ast; 1 5,2 <1 6,1 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 11:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 0 C-ast; 1 6,2 <1 7,2 7, < HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:15; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -14 C-ast; 1 2,1 1,3 6,9 6, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -14 C-ast; 1 1,4 <1 5,8 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 11:10; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -14 C-ast; 1 1,4 <1 7,1 6, <5 7 3 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05)

60 LIITE 7.3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Maitiaislahden tutkimus (PAKENS) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Cl E.coli koli36 entero Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l mg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l PAKENS / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 7,2 m; Näk.syv. 3,1 m; Lumi 17 cm; Jää 35 cm; Klo 11:40; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. -6 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt N; 1 0,3 12,2 84 <1 9,7 0,38 6,8 30 8, , ,5 11, ,2 5,1 37 <1 18,3 0,73 6,7 40 7, PAKENS / 4 Maitiaislahti 4 Kok.syv. 2,4 m; Näk.syv. >2,4 m; Lumi 10 cm; Jää 40 cm; Klo 12:00; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 0,6 9,8 68 <1 8,4 0,29 6,7 30 7, , PAKENS / 5 Maitiaislahti 5 Kok.syv. 10,1 m; Näk.syv. 3,0 m; Lumi 1 cm; Jää 40 cm; Klo 12:20; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt N; 1 0,6 11,9 83 <1 8,1 0,31 6,8 30 7, , ,9 10, ,4 6,6 48 <1 10,0 0,35 6,6 35 6, , ,9 4,3 32 1,5 10,8 0,42 6,5 60 7, , PAKENS / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 6,7 m; Näk.syv. 1,4 m; Klo 13:10; Näytt.ottaja AL, JMä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt SW; 1 13,1 10,0 95 4,5 8,3 0,30 7,0 35 7, , ,8 4,7 40 4,8 9,3 0,33 6,4 35 7, , PAKENS / 4 Maitiaislahti 4 Kok.syv. 2,3 m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 12:40; Näytt.ottaja AL, JMä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt SW; 1 13,0 9,6 91 3,9 8,0 0,29 7,0 30 7, , PAKENS / 5 Maitiaislahti 5 Kok.syv. 9 m; Näk.syv. 1,9 m; Klo 12:30; Näytt.ottaja AL, JMä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 12,7 10,1 95 4,0 7,9 0,29 7,1 30 7, , ,1 9,3 82 2,1 7,4 0,25 6,8 25 6, , ,1 6,6 54 3,0 8,0 0,28 6,4 30 6, , Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /2

61 LIITE 7.3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Maitiaislahden tutkimus (PAKENS) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Cl E.coli koli36 entero Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l mg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l PAKENS / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 6,4 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 13:20; Näytt.ottaja AL TS; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 21,5 8,2 93 2,8 8,6 0,34 7,2 30 7, , ,3 <0,5 5 9,4 11,0 0,64 6, , PAKENS / 4 Maitiaislahti 4 Kok.syv. 2,1 m; Näk.syv. >2,1 m; Klo 13:20; Näytt.ottaja AL TS; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 21,1 7,7 86 3,2 8,1 0,31 7,1 35 7, , PAKENS / 5 Maitiaislahti 5 Kok.syv. 9,5 m; Näk.syv. 2,2 m; Klo 13:00; Näytt.ottaja AL TS; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 21,0 7,8 87 2,5 8,0 0,30 7,1 30 7, , ,4 <0,5 5 2,6 7,8 0,30 6,3 60 6, , ,1 <0,5 4 5,7 8,8 0,41 6,4 70 7, , Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /2

62 LIITE 7.4 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Arrajärvi (ARRAJ) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P entero Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l ARRAJ / 037 Arrajärvi 2 Kok.syv. 7,7 m; Näk.syv. 1,2 m; Lumi 15 cm; Jää 44 cm; Klo 10:40; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt NW; 1 0,2 12,2 84 1,1 9,9 0,34 6,7 50 9, ,2 11, ,0 6,7 50 9,5 5 1,6 7,7 55 9,6 6,5 60 8,7 7 2,8 4,1 30 9,9 0,41 6,5 60 8, ARRAJ / 038 Arrajärvi 1 Kok.syv. 4,5 m; Näk.syv. 2,8 m; Lumi 20 cm; Jää 32 cm; Klo 10:00; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt NW; 1 0,6 11,0 76 <1 8,3 0,26 6,8 30 6, ,4 10,1 70 8,3 0,28 6,8 35 7, ARRAJ / 037 Arrajärvi 2 Kok.syv. 7,5 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 10:10; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 17 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 17,6 8,9 93 6,4 8,7 0,39 7,4 50 9, ,6 8,9 93 8,6 7,3 9,5 5 17,5 7,6 79 8,6 7,0 9,0 7 17,2 5,7 59 8,7 0,38 6,8 50 9, ARRAJ / 038 Arrajärvi 1 Kok.syv. 4,2 m; Näk.syv. 1,4 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 17 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 17,5 9, ,4 7,6 0,30 7,6 40 7, ,9 8,2 84 7,4 0,28 7,0 40 7, Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05)

63 PERIFYTON JA RANTAVYÖHYKKEEN POHJAELÄIMET

64 SISÄLLYSLUETTELO 1 AINEISTO JA MENETELMÄT Perifytontutkimukset Rantavyöhyketutkimukset 1 2 TULOKSET Perifytontutkimukset Rantavyöhyketutkimukset 7 3 JOHTOPÄÄTÖKSET 9 VIITTEET 9 LIITE 1. Näytepisteiden 1-11 surviaissääskilajisto elokuussa ( ) ja lajien suhteelliset runsaudet (%) LIITE 2. Perifytontutkimusten tulokset.

65 1 AINEISTO JA MENETELMÄT 1.1 Perifytontutkimukset Perifytonin eli päällyslevästön määriä tutkittiin kymmenellä näytepisteellä heinäkuun 2012 aikana (kuva 1). Tutkimuksissa sovellettiin ympäristöhallinnon tekemää kansallista ohjeistusta (Mäkelä ym. 1992). Kullakin näytepisteellä levyjä inkuboitiin kolmen viikon ajan, inkubointisyvyyden ollessa 0,5 m. Kullakin pisteellä oli yksi teline johon oli kiinnitetty kolme levyä. Näytepisteiden vedenlaadun tarkastelua varten Konniveden näytepisteiden havaintojen keskiarvoja verrattiin Ruotsalaisen vertailualueen tulosten (pisteet 1 ja 2, kuva 1) keskiarvoon jakamalla vertailuarvo kuormitettujen pisteiden arvoilla. Näin saadut viitteelliset veden laadun arvot jaettiin viiteen laatuluokkaan: erinomainen = > 0.8, hyvä = , tyydyttävä = , välttävä = ja huono = Levyiltä mitattuja klorofylli-a -pitoisuuksia tarkasteltiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA) ja näytepisteiden aikasarjoihin ( ) sovitettiin lineaarinen ja taitekohtaregressiomalleja. Aineiston pitkän aikavälin muutoksia parhaiten kuvannut regressiomalli valittiin selitysasteen perusteella. 1.2 Rantavyöhykketutkimukset Rantavyöhykkeen pohjaeläinnäytteitä kerättiin 11 näytepisteeltä (kuva 1). Menetelmänä käytettiin ns. surviaissääskien kotelonahkamenetelmää (Chironomid Pupal Exuvial Technique, CPET, Wilson & Ruse 2005). Surviaissääskien aikuistuminen käynnistyy Etelä-Suomen olosuhteissa tyypillisesti huhti- toukokuun vaihteessa ja päättyy syys-lokakuussa (Raunio ym. 2007). Lajien aikuistumisajankohtien välillä on vuodenaikaista ja vuorokauden sisäistä vaihtelua (mm. Wilson & Ruse 2005). Jotta lajistosta saataisiin kattava kuva, on suositeltu että kotelonahkoja kerättäisiin kolmena tai neljänä eri kuukautena avovesikauden aikana (Wilson & Ruse 2005). Kustannusten karsimiseksi on usein kuitenkin tyydyttävä vain yhden ajankohdan näytteeseen. Konniveden tarkkailussa näytteitä kerättiin elokuun lopulla ( ). Aikaisempien tutkimusten perusteella tänä ajankohtana on mahdollista saada kattava otos niin karun kuin rehevän pohjanlaadun ilmentäjälajeista. Vuorokauden sisäisen vaihtelun aiheuttaman virheen vuoksi kotelonahkoja tulee kerätä kerääntymisalueilta tai ajelehtivaa aineista keräävistä pisteistä. Tällöin näytteen voidaan katsoa edustavan viimeisen kahden vuorokauden aikana aikuistuneista lajeja (Coffman 1973). Järviolosuhteissa kerääntymisalue tarkoittaa tuulen vastaista rantaa, jonne pinnalla ajelehtivaa ainesta on kerääntynyt. Surviaissääskien kotelonahkojen näytteenotossa sovellettiin eurooppalaista menetelmästandardia SFS-EN 15196:2006. Näytteenotto tapahtui haavimalla rantaveden pinnalla kelluvaa aineista käsihaavilla (havas 250 µm) (kuva 2). Ollakseen edustava, näytteen tulee sisältää vähintään 200 kotelonahkaa (Ruse 1993). Koska vain kotelonahkojen määrä on ratkaiseva, ei näytteenottoaikaa ole määritelty tai rajattu. Käytännössä riittävä määrä kotelonahkoja saavutettiin noin minuutin haavinnalla. Haavinnan jälkeen pussin sisältö tyhjennettiin vedellä täytettyyn ämpäriin. Ämpäristä poistetaan isoimmat roskat ja samalla arvioitiin kotelonahkojen määrää. Loppu aines kaadettiin siivilän (havas 250 µm) läpi ja seulontajäännös kaadettiin kierrekorkilliseen pulloon (0,5 l) ja säilöttiin etanolilla. Haavintaa jatkettiin mikäli riittävää määrää kotelonahkoja ei ollut ensimmäisessä näytteessä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013 1

66 Kuva 1. Konniveden perifyton- (vihreät pisteet) ja rantavyöhyketutkimuksien (punaiset pisteet) näytepisteiden sijainti. Näytepisteeltä 11 tutkittiin vain rantavyöhykkeen pohjaeläimistö. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

67 Kuva 2. Surviaissääskien kotelonahkojen näytteenottoa. Konniveden tarkkailun näytteet poimittiin yleensä parin seuraavan päivän kuluessa näytteenotosta. Poimintaa varten näytepulloa sekoitettiin ja siitä kaadettiin poiminta-alustalle pieni osa-näyte. Kaikki osanäytteen kotelonahat poimittiin ja laskettiin. Mikäli osanäytteen kotelonahkojen määrä ei ylittänyt vaadittua 200 yksilöä, kaadettiin poiminta-alustalle uusi osanäyte, josta poimittiin niin ikään kaikki kotelonahat. Kotelonahkojen määrityksessä hyödynnettiin Langtonin (1991) määrityskaavaa. Kaikki kotelonahat määritettiin vähintään suvulleen, mutta pääasiassa lajilleen. Näytepisteiden rehevyyden arvioinnissa hyödynnettiin ns. TEO-indeksiä, jossa indikaattorilajit on jaoteltu kahteen ryhmään: i) oligotrofian ja ii) eutrofian ilmentäjälajit (Paasivirran 2001). Indeksin pienin mahdollinen arvo on 0 (ilmentäen hyvin karua pohjanlaatua) suurin 100 (ilmentäen hyvin rehevää pohjanlaatua). Tilastollisina menetelminä käytettiin ryhmittelyanalyysiä ja DCAordinaatioanalyysiä, jolla kuvattiin kaksiulotteisessa ordinaatiossa näytepisteiden eroja ja yhtäläisyyksiä lajistokoostumuksessa. Vuosien 2009, 2010 ja 2012 tulosten samankaltaisuutta testattiin Mantelin testillä. 2 TULOKSET 2.1 Perifytontutkimukset Keinoalustoilta mitatut klorofylli a pitoisuudet olivat yleisesti ottaen alhaisia (keskimäärin < 5 mg/m 2 ) (kuva 3). Näytepisteen 8 teline hävisi inkuboinnin aikana. Yllättäen suurimmat levämäärien mitattiin vertailupisteiden levyiltä (kuvat 3). Kuormituspisteiden alapuolella (pisteet 3 ja 10) ja eteläisellä Konnivedellä (piste 9) havaittiin pienimmät levämäärät. Varianssianalyysin (ANOVA) perusteella erot näytepisteiden levämäärissä olivat tilastollisesti merkitseviä (F = 32.6, p < ). Tilastolliset erot selittyivät lähinnä vertailupisteiden 1 ja 2 muita suuremmillä levämäärillä. Koska vuode 2012 aineistossa suurimmat levämäärät mitattiin vertailupisteiltä, sijoittuivat Konniveden näytepisteet viitteellisen tila-arvion perusteella erinomaiseen luokkaan. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013 3

68 Ruotsalainen P.1 Ruotsalainen P.2 Konnivesi P.3 Konnivesi P.4 Klorofylli a (mg/m 2 ) Konnivesi P.5 Konnivesi P.6 Konnivesi P.7 Konnivesi P.8 Konnivesi P.9 Konnivesi P.10 Kuva 3. Näytepisteiden 1-10 keinoalustoilta mitattujen keskimääräiset klorofylli a määrät (mg/m 2 ) ja tulosten keskihajonnat. Ruotsalaisen vertailupisteiden 1 ja 2 tulokset on osoitettu sinisin pylväin. Konnivesi-Ruotsalaisen perifytontutkimusten tuloksia on käytettävissä jaksolta Regressioanalyysin perusteella näytepisteiden levämäärissä on tapahtunut erilaisia ajallisia muutoksia. Vertailupisteiden levämäärät ovat viime vuosina kasvaneet ja taitekohta ajoittui tulosten perusteella vuosiin 2002 (piste 1) ja 2008 (piste 2) (kuva 4). Konniveden näytepisteillä levämäärät ovat sen sijaan pitkällä aikavälillä laskeneet. Näytepisteillä 3-6 taitekohta ajoittui vuoteen 1996 (kuvat 5 ja 6), ja pisteillä 8 ja 9 vuoteen 1998 (kuva 7). Näytepisteellä 10 pitkän aikavälin trendi oli tasaisesti laskeva (kuva 6). Ainoastaan pisteellä 7 ei todettu minkäänlaista tilastollista muutosta tarkkailujakson aikana. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

69 Muutos pisteellä 1 Muutos pisteellä 2 Kuva 4. Perifytontutkimusten vertailupisteiden (pisteet 1 ja 2) pitkän aikavälin ( ) tulokset (vuosittainen keskiarvo). Musta nuoli osoittaa taitekohdan, jolloin levämäärien trendi on kääntynyt nousuun. Muutos pisteillä 3 ja 4 Kuva 5. Konniveden kuormitettujen näytepisteiden (pisteet 3 ja 4) pitkän aikavälin ( ) tulokset (vuosittainen keskiarvo). Musta nuoli osoittaa taitekohdan, jonka jälkeen levämäärät ovat olleet aiempaa pienemmät. Huomaa eri skaala levämäärissä kuviin 5, 7 ja 8 verrattuna. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013 5

70 Muutos pisteillä 5 ja 6 Kuva 6. Konniveden näytepisteiden (pisteet 5, 6 ja 10) pitkän aikavälin ( ) tulokset (vuosittainen keskiarvo). Musta nuoli osoittaa taitekohdan, jonka jälkeen levämäärät ovat olleet aiempaa pienemmät. Muutos pisteillä 8 ja 9 Kuva 7. Konniveden näytepisteiden (pisteet 7, 8 ja 9) pitkän aikavälin ( ) tulokset (vuosittainen keskiarvo). Musta nuoli osoittaa taitekohdan, jonka jälkeen levämäärät ovat olleet aiempaa pienemmät. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

71 2.2 Rantavyöhykketutkimukset Rantavyöhykkeen surviaissääskitutkimuksissa tarkkailualueen 11 näytepisteeltä tavattiin elokuun lopun näytteenotossa 92 taksonia (liite X). Vuoden 2010 tarkkailussa taksonimäärä oli 93. Suurimmat lajimäärät tavattiin pisteiltä 1 ja 7, ja pienimmät pisteiltä 6 ja 11. Ruotsalaisen ja Konniveden näytepisteiden lajisto koostui pääosin karuille järville ominaisista lajeista, kuten Parakiefferiella- ja Heterotrissocladius-sukujen lajeista. Poikkeuksen muodosti Maitiaislahden näytepiste, jolta tavattiin vain yksi karujen vesien tyyppilaji. Maitiaislahdella yleisiä olivat sen sijaan rehevillä järvillä tyypilliset lajit (mm. Tanytarsus mendax) ja ns. jokapaikan lajit (Procladius spp. ja Tanytarsus lestagei). Pohjan rehevyyttä kuvaavan TEO-indeksin perusteella Ruotsalaisen vertailupisteet ja Konniveden eteläosan näytepiste (P.8) olivat hyvin karuja (kuva 8). Kuormituspisteiden tuntumassa pohjanlaatu oli melko karua, mutta muilla Konniveden näytepisteillä karua. Sen sijaan Maitiaislahden näytepiste (P.11) oli luokiteltavissa reheväksi TEO-indeksin arvo P.1 P.2 P.3 P.4 P.5 P.6 P.7 P.8 P.9 P.10 P.11 Kuva 8. Näytepisteiden 1-11 rehevyys surviaissääskilajistoon perustuvan LEO-indeksin perusteella arvioituna. Värien selitykset: tumman sininen = hyvin karu, vaalean sininen = karu, melko karu = vaalean vihreä ja punainen = rehevä. Ryhmittelyanalyysin perusteella Konnivesi-Ruotsalaisen näytepisteet olivat ryhmiteltävissä surviaissääskilajiston perusteella neljään ryhmään (kuva 9). DCA-ordinaatioanalyysi osoitti, että Ruotsalaisen ja Konnniveden näytepisteet erottuivat toisistaan ordinaation 1-akselilla lähinnä rehevyystason mukaisesti (kuva 10). Karuimmat näytepisteet (P.1 ja P.2) sijoittuivat 1-akselilla ordiaation vasempaan laitaan ja rehevin näytepiste (Maitiaislahti, P.11) akselin vastakkaiseen päähän. Konniselän näytepisteet, P.5-7 sijoittuivat 2-akselilla muista hieman erilleen. Aineisto muodosti siten melko selvän gradientin hyvin karuista reheviin olosuhteisiin, valtaosan näytepisteistä sijoittuessa kuitenkin karun ja melko karun pohjanlaadun alueelle. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013 7

72 Kuva 9. Näytepisteiden ryhmittely surviaissääskilajiston perusteella. Kuva 10. Näytepisteiden 1-11 sijoittuminen DCA-ordinaatioon lajistokoostumuksen ja lajien suhteellisten runsauksien perusteella. Mantelin testin perusteella vuosien 2009, 2010 ja 2012 surviaissääskiaineistoissa oli havaittavissa samankaltaisia säännönmukaisuuksia (taulukko 1). Korrelaatiot olivat vuosien välillä samaa tasoa (vaihteluväli R 2 : 0,62-0,67), ja ne olivat melko korkeita. Näin ollen näytepisteiden välisissä eroissa ja yhtäläisyyksissä ei todennäköisesti ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Taulukko 1. Vuosien 2009, 2010 ja 2012 surviaissääskitutkimusten tulosten korrelaatiot ja niiden merkitsevyystasot R 2 = 0,67 (p = 1 0,01) 2012 R 2 = 0,62 (p = 0,08) R 2 = 0,64 (p = 0,03) 1 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

73 3 JOHTOPÄÄTÖKSET Konnivesi-Ruotsalaisen perifytontutkimuksissa Ruotsalaisen vertailualueen näytepisteiltä mitattiin tarkkailuhistoriassa ensimmäisen kerran korkeimmat vuosittaiset levämäärät. Konniveden näytepisteillä levämäärien vaihtelu oli melko vähäistä, ja erityisesti purkupisteiden tuntumassa levämäärät olivat pieniä. Konniveden jätevesikuormitus näyttäisi siten vaikuttavan vain vähän päällysveden levämääriin. Koska kesä 2012 oli hieman tavanomaista viileämpi, ei Ruotsalaisen vertailupisteiden normaalia korkeammat levämäärät todennäköisesti liittynyt veden lämpötilaan tai vallinneisiin sääoloihin. Myös pitkän aikavälin ( ) tulokset osoittivat, että ainoastaan vertailupisteiden levämäärät ovat kasvaneet. Taitekohta vertailupisteiden aikasarjoissa ajoittui vuosiin 2002 ja 2008, jonka jälkeen tuloksissa on ollut nouseva trendi. Sen sijaan valtaosalla Konniveden näytepisteistä aikasarjoista oli havaittavissa erityyppinen taitekohta, jossa levämäärät ovat selvästi pienentyneet ja säilyneet sen jälkeen kutakuinkin samalla tasolla. Taitekohta ajoittui Konniveden näytepisteillä vuoteen 1996 tai Ainoastaan yhdellä näytepisteellä ei todettu nousevaa tai laskevaa trendiä. Epäselvää on, mistä vertailupisteiden kasvaneet levämäärät johtuvat. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Ruotsalaisen päällysveden laadussa on tapahtunut pitkällä aikavälillä sellaisia muutoksia, jotka ruokkivat päällyslevien kasvua. Ruotsalaisen vedenlaadun tarkkailupisteen päällysveden (1 m) pitkän aikavälin ( ) tulokset viittaavat siihen, että veden väriarvot ja kemiallinen hapenkulutus ovat nousset. Järven valuma-alueelta tuleva huuhtouma näyttää kasvaneen, joka voi olla yhteydessä myös kesäaikaisiin päällyslevämääriin. Rantavyöhyketutkimusten perusteella tarkkailualueen pohjien rehevyys heijasteli perifytontutkimuksia selvemmin kuormitusvaikutuksia. Ruotsalaisen vertailupisteillä ja eteläisellä Konnivedellä pohjanlaatu oli luokiteltavissa hyvin karuksi. Sen sijaan purkupisteiden alapuolella, Rautsaaren ympäristössä, oli havaittavissa lievää pohjan rehevöitymistä, indeksin ilmentäessä melko karua pohjanlaatua. Muilla Konniveden näytepisteillä pohjat olivat karuja. Maitiaislahti erottui selvästi kaikista muista näytepisteistä, indeksiarvon ilmentäessä rehevää pohjanlaatua. Vuosien tarkkailuaineistojen välillä oli havaittavissa melko voimakas positiivinen korrelaatio. Vaikka lajisto ja lajien runsaussuhteet vaihtelevat vuosien välillä luontaisesti ja mm. näytteenottoajankohdasta riippuen, näyttäisi siltä, että Konnivesi-Ruotsalaisen alueelliset erot ovat pysyneet kutakuinkin samanlaisina vuosina VIITTEET Coffman, W. P Energy flow in a woodland stream ecosystem: II. The taxonomic composition and phenology of the Chironomidae as determined by the collection of pupal exuviae. Arch. Hydrobiol. 73: Kelly, M Use of similarity measures for quality control of benthic diatom samples. Wat. Res. 35: Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013 9

74 Langton P. H., 1991: A key to pupal exuviae of West Palaearctic Chironomidae. Privatelly published, Huntington, Cambridgeshire, UK. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallitus, sarja B 10, 86 s. Paasivirta, L Rantavyöhykkeen surviaissääsket järvien tyypittelyssä. Univeristy of Joensuu, Publications of the Karelian Institute 133: Päivitetty Raunio, J Kymijoen alaosan pohjaeläintarkkailu vuonna 2008: surviaissääskien kotelonahkamenetelmän tulokset. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 178/2009. Raunio, J., Paavola, R. & Muotka, T Effects of emergence phenology, taxa tolerances and taxonomic levels on the use of the Chironomid Pupal Exuvial Technique in river biomonitoring. Freshwat. Biol. 52: Ruse, L Chironomid distribution in the River Pang in relation to environmental variables. Ph.D. Thesis. University of Bristol, 365 pp. SFS-EN 15196:2006. Water quality. Guidance on sampling and processing of the pupal exuviae of Chironomidae (Order Diptera) for ecological assessment. 8 s Wilson, R. S. & Ruse, L. P A guide to the identification of genera of chironomid pupal exuviae occurring in Britain and Ireland (including common genera from Northern Europe) and their use in monitoring lotic and lentic fresh waters. The Freshwater Biological Association, Special Publication No Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

75 LIITE 1. Näytepisteiden 1-11 surviaissääskilajisto elokuussa ( ) ja lajien suhteelliset runsaudet (%). LIITE 1