RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN PITKÄAIKAINEN TILA VUOSINA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN PITKÄAIKAINEN TILA VUOSINA 2003-2013"

Transkriptio

1 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN PITKÄAIKAINEN TILA VUOSINA Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 Marja Anttila-Huhtinen & Janne Raunio ISSN

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 VESIALUEEN YLEISKUVAUS JA TAUSTATIETOJA Yleiskuvaus Sää- ja vesiolot 3 3 VESISTÖKUORMITUS Pistekuormitus Kokonaiskuormitus 8 4 VEDENLAATU Vedenlaatu virtapaikoilla Sähkönjohtavuus ja veden väri Ravinteet Vedenlaatu syvännealueilla Yleistä Happitilanne Sähkönjohtavuus Veden väri ja kemiallinen hapenkulutus Ravinteet Näkösyvyys Veden hygieeninen laatu Maitiaislahden vedenlaatu 37 5 LEVÄTUTKIMUKSET Klorofyllipitoisuudet Piilevät ja perifyton 44 6 POHJA- JA POHJAELÄINTUTKIMUKSET Syvännealueiden pohjaeläimistö Rantavyöhykkeen pohjaeläimistö Muut pohjatutkimukset 52 7 HAITALLISET AINEET 52 8 KALATALOUS Verkkokoekalastukset Kalastustiedustelut Verkkojen limoittumistutkimukset 55 9 TARKKAILUN KEHITTÄMINEN 55 1 YHTEENVETO 57 VIITTEET 61

3 JOHDANTO Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailussa seurataan vesialueen Ruotsalainen- Konnivesi veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesistön tilaan. Velvoitevesistötarkkailut on aloitettu Heinolan alapuolisella vesialueella vuonna Vesistötarkkailua on hoitanut alusta lähtien Kymijoen vesiensuojeluyhdistys ry eli nykyinen Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Alueen vesistökuormittajilla Heinolan kaupungilla, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehtaalla ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalla on Itä- Suomen ympäristölupaviraston/vaasan hallinto-oikeuden/korkeimman oikeuden määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna (Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymä tarkastettu tarkkailuohjelma, lausunto 3Y23-123, YLO/val/127A/5, , päivitys piilevien ja rantavyöhykkeen pohjaeläinten osalta ). Velvoitetarkkailun tuloksista on laadittu vuosittain yhteenveto (viimeisin Anttila-Huhtinen & Raunio 214). Voimassa olevan ohjelman mukaan tarkkailututkimuksen tuloksista tulee laatia sopivin aikavälein myös ns. laaja yhteenvetoraportti, ja samaa edellytetään myös vesistötarkkailujen yleisohjeissa. Laajassa yhteenvedossa pyritään esittämään mahdolliset vesistön tilan kehityssuunnat. Edellinen laaja yhteenveto (Anttila-Huhtinen 23) käsitteli tuloksia vuosilta Tässä laajassa yhteenvedossa tarkastellaan Konniveden tilan kehitystä ja jätevesikuormituksen vesistövaikutuksia vuoteen 213. Vertailuvesistönä tutkimuksissa on käytetty Ruotsalaista, joka on Heinolan yläpuolinen Kymijoen järviallas. Yhteenvedossa on käytetty hyväksi kaikki käytössä ja tiedossa olevat vedenlaatutulokset ja muut tutkimustulokset Konniveden alueelta. Näihin sisältyivät myös Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan ja UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaan velvoitetarkkailututkimuksen tulokset Maitiaislahdelta (velvoitteet tarkkailuun ympäristöluvissa Heinolan ympäristölautakunnan päätös Y3/ ja VaHO ) ja Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan jätevesien purkuun liittyvät vedenlaatutulokset Konnivedeltä (ohjelma on Kuusakoski Oy:n laatima ja Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymä , YSO/137/26, päivitys ). Ympäristöhallinnon Hertta tietohallintajärjestelmään tehdyn haun perusteella ympäristöhallinto ei juurikaan itse seuraa Konniveden veden laatua eikä muutakaan tilaa, joten Konniveden tilan seuranta perustuu lähes täysin velvoitetarkkailuun. Konnivesi-Ruotsalaisen kalataloustarkkailu perustuu vuonna 28 laadittuun ohjelmaan, jonka Hämeen ympäristökeskus (nykyisin Hämeen ELY-keskus) hyväksyi kirjeellään. Ohjelmaan sisältyvät joka kolmas vuosi tehtävät koekalastukset, havasten limoittumistutkimukset sekä kalastustiedustelut. Kalataloustarkkailun osalta mukana on myös tuoreita tuloksia vuodelta 214, koska muutoin kalataloustarkkailun uusimmat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 1

4 tulokset olisivat olleet vuodelta 211. Vuonna 214 tehtiin koekalastukset ja havastutkimukset ja talvella 215 edeltävää vuotta koskeva vapaa-ajan kalastajien kalastustiedustelu. 2 VESIALUEEN YLEISKUVAUS JA TAUSTATIETOJA 2.1 YLEISKUVAUS Tutkimusalue käsittää kaksi järviallasta, varsinaisen Konniveden tutkimusalueen (alue 14.13) ja Ruotsalaisen vertailuvesistön (14.14). Järvet sijaitsevat välittömästi Kymijoen vesistön keskusjärven Päijänteen alapuolella (Kuva 1). Kun Päijänteen vedet purkautuvat Kalkkisista, alkaa varsinainen Kymijoki. Kymijoen vedet virtaavat ensin Ruotsalaisen järvialtaaseen ja sieltä Heinolan kaupungin kohdalla Jyrängön- ja sen jatkeena olevan Kymenvirran kautta Konniveteen. Ruotsalaisen ja Konniveden välillä on vesitilanteesta riippuen noin 5-2 cm:n korkeusero; suurilla virtaamilla korkeusero voi olla jopa 1 cm. Konniveden pohjoisosaan laskevat koillisesta myös Räävelin reitin vedet (14.17). Räävelin reitiltä Konniveteen tuleva vesimäärä on pieni verrattuna Päijänteestä tulevaan vesimäärään. Konnivedestä vedet virtaavat Vuolenkosken kautta alapuoliseen Kymijokeen. Molemmat järvet ovat saarien, niemien ja lahtien pilkkomia monimuotoisia altaita, joiden rantoja luonnehtii monin paikoin karuus ja jyrkkyys. Kalliorannat ovat yleisiä. Konniveden keskisyvyys on 8 m ja suurin syvyys 53 m (Taulukko 1). Vesistömallijärjestelmän VEMALA osion mukaan Konniveden teoreettinen viipymä on 19 vuorokautta, joten sitä voidaan pitää läpivirtausjärvenä. Sedimentaatiopohjan osuus on Konnivedellä 84 %; tämän mukaan fosforin keskimääräinen retentioprosentti olisi 16 % ja typen vain 2% (Taulukko 1). Sekä Ruotsalainen että Konnivesi ovat pintavesityypiltään suuria vähähumuksisia järviä. Ympäristöhallinnon loppuvuodesta 213 julkistaman pintavesien ekologisen tilaluokituksen mukaan Ruotsalainen ja myös Konnivesi suurimmalta osin olivat hyvässä ekologisessa tilassa (Ympäristöhallinto 213). Maitiaislahti on pituudeltaan noin 4 km ja leveimmältä kohdaltaan noin 4 m. Maitiaislahden keskisyvyys on 2,9 m ja syvin kohta 1,6 m. Lahteen tulee vettä lähinnä vain Kymenvirrasta lahden eteläosassa olevan rautatiesilta-aukon kautta, joten vesi vaihtuu Maitiaislahdessa melko hitaasti. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

5 Taulukko 1. Konniveden ja sen yläpuolisen Ruotsalaisen taustatietoja. Tiedot: Ympäristöhallinnon Hertta (5.2) tietokanta ja vesistömallijärjestelmän VEMALA osio (keskiarvoja jaksolle ) Ruotsalainen Konnivesi Keskisyvyys m 9,9 8, Pinta ala km 2 79,11 49,6 Tilavuus milj. m 3 78, Viipymä vrk Lähtövirtaama m 3 /s Sedimentaatiopohjan ala km 2 68,783 41,682 Eroosiopohjan ala km 2 1,327 7,914 Sedimentoitumispohjan osuus,869,84 Keskimääräinen retentio fosfori kg/ha/v 3,51 2,438 Keskimääräinen retentio % fosfori Keskimääräinen retentio typpi t/ha/v,26,22 Keskimääräinen retentio % typpi SÄÄ JA VESIOLOT Tarkastelujakson aikana kylmin pakkastalvi (tammi-maaliskuu) ja joulukuu olivat vuonna 21. Talvikuukaudet olivat erityisen leutoja vuonna 28 ja joulukuu vuonna 26. Leudot talvet ovat olleet yleensä myös sateisia, kuten myös talvi 28 ja joulukuu 211. Kesät olivat normaalia lämpimämpiä, kun taas kesät 28 9 olivat tavallista viileämpiä. Kesällä 24 satoi poikkeuksellisen paljon, kun taas kesä 21 oli poikkeuksellisen kuiva. Konniveden ja Ruotsalaisen virtaamia ja vesimääriä säännöstellään sekä Kalkkisissa että Vuolenkoskella. Keskivirtaamien kuukausittain vaihtelu on hyvin pientä johtuen sekä säännöstelystä että yläpuolisen vesistön suuresta järvisyydestä, joka tasaa tehokkaasti virtaamavaihteluja. Räävelinreitiltä Konniveteen tuleva vesimäärä on pieni (6,5 m 3 /s Vesistömallijärjestelmä, keskiarvo vuosina 2 213) verrattuna Päijänteestä tulevaan vesimäärään (226 m 3 /s Vesistömallijärjestelmä, keskiarvo vuosina 2 213), ja sen kuukausittaiset vaihtelut ovat selvästi suurempia kuin Kymijoen pääreitin. Vuolenkosken keskivirtaama on 235 m 3 /s (Vesistömallijärjestelmä, keskiarvo vuosina 2 213), mutta erilaisista sää- ja vesioloista johtuen kaikki vuodet ovat vesimääriltään ja virtaamiltaan erilaisia. Vuosina Kymijoessa virtasi runsaimmin vettä vuonna 212, jolloin keskivirtaama oli 375 m 3 /s ja vähiten vuonna 23 keskivirtaaman ollessa 137 m 3 /s. Runsas vetisenä vuonna 212 Vuolenkoskessa virtasi vettä enimmillään 524 m 3 /s, kun vuonna 23 minimivirtaama oli vain 65 m 3 /s (Kuva 2). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 3

6 Kuva 1. Kymijoki alkaa, kun Päijänteen vedet purkautuvat Kalkkisista Ruotsalaiseen ja sieltä edelleen Konniveteen. Konnivedestä vedet virtaavat Vuolenkosken kautta alapuoliseen Kymijokeen. Pienessä kuvassa on esitetty Jyrängön- ja Kymenvirtaan purettavien jätevesien purkupaikat. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

7 6 m³/s Kuva 2. Vuolenkosken virtaama (m 3 /s) ajanjakson runsasvetisimpänä vuonna 212 ja vähävetisimpänä vuonna 23. Kuvassa on esitetty myös pitkän ajanjakson ( ) keskivirtaama (OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Konnivettä ja Ruotsalaista on säännöstelty vuodesta 1959 lähtien Kalkkisten ja Vuolenkosken patojen avulla tulvasuojelullisista ja voimataloudellisista syistä. Säännöstellyssä tilanteessa Konniveden vedenkorkeutta pidetään koko avovesikauden ja alkutalven melko tarkasti korkeudessa NN+77,4m, ja sitä on vuonna 26 voimaan astuneiden lupaehtojen mukaan laskettava lumitilanteesta riippuen 3/4/6 senttimetrillä 6.3./2.2./11.2. Vedenkorkeuden nosto on sallittu huhtikuun puolesta välistä, jonka jälkeen vedenpinta nostetaan nopeasti takaisin korkeuteen NN+77,4m (Kuva 3). Suurista vesimääristä ja virtaamista johtuen Konniveden pinnankorkeutta laskettiin 28 ja 212 myös loppuvuodesta. 3 VESISTÖKUORMITUS 3.1 PISTEKUORMITUS Konniveden jätevesikuormittajat ovat Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj:n Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas. Kaikki em. kuormittajat purkavat jätevetensä Jyrängönvirta Kymenvirta -alueelle (Kuva 1). Yläpuolisella Ruotsalaisella ei ole jätevesikuormitusta. Heinolan alueen jätevesikuormitus on ollut vuodesta 23 eteenpäin pienempää kuin aiempina vuosina; erityisesti tämä koskee fosfori- ja kiintoainekuormitusta (Kuva 4). Typpikuormituksen osalta laskeva trendi on ollut heikompi, ja viimeisen 1 vuoden aikana typpikuormitus on pysynyt samalla tasolla (Kuva 4). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 5

8 77,6 77,4 77,2 77, 76,8 76,6 76,4 76, Kuva 3. Konniveden vedenkorkeus (NN + m) vuosina Kevätkuopanteko eli kevääseen ajoittuva vedenpinnan lasku on alkanut vaihtelevasti helmi-maaliskuussa. Kuopan syvyys on vaihdellut vuosina cm:stä (v 28) 66 cm:iin (v 25). Runsaiden virtaamien vuoksi 28 ja 212 jouduttiin Konnivedellä laskemaan pinnankorkeutta myös loppuvuodesta. Vuonna 23 kuormituksen väheneminen oli pääasiassa seurausta Flutingtehtaan kuormituksen pienenemisestä. Stora Enson Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, lukuun ottamatta typpikuormitusta, josta suurin osa tulee kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Kolmen kuormittajan yhteiskuormitus oli tarkastelujaksolla pienintä vuonna 28. Kokonaisjätevesikuormituksessa ei ole tapahtunut ajanjaksolla merkittäviä muutoksia; fosfori- ja BOD 7 -kuormituksessa trendi on kuitenkin ollut laskeva. Erityisesti Suomen Kuitulevyn kuormitus on vähentynyt em. ajanjaksona merkittävästi; sen ravinnekuormitus oli vuonna 213 vain,1 3 % vuoden 23 kuormitusluvuista. Kuusakoski Oy:n kuormitus ei ole mukana kuvassa 4. Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vedet puretaan Stora Enson purkuputken kautta Kymenvirtaan. Purku muuttui vuoden 27 alusta ympärivuotiseksi; sitä ennen em. jätevedet purettiin kahden erillisen purkujakson aikana. Tasausaltaan vesissä on runsaasti kloridia ja lisäksi typpeä, joka on lähes kokonaisuudessaan ammoniumtyppenä (Kuva 5). Myös jäteveden kemiallisen hapenkulutuksen arvot ovat suuria. Kuusakoski Oy:n jätevesissä on lisäksi jonkin verran fosforia (2 kg vuonna 212), sinkkiä ja alumiinia. Kun verrataan Kuusakoski Oy:n Kymenvirtaan purettavien jätevesin typpikuormaa Heinolan alueen kolmen muun 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

9 Kuva 4. Heinolan alueen pistekuormituksen kehitys viimeisen 2 vuoden aikana. BOD-kuormitus putosi merkittävästi vuonna 1997 ja fosfori- ja kiintoainekuormitus vuonna 23. Typpikuormitus sen sijaan ei ole muuttunut merkittävästi ko. ajanjaksona. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 7

10 jätevesikuormittajan typpikuormaan, niin Kuusakoski Oy:n jätevesien osuus Heinolan alueen jätevesien kokonaistyppikuormasta on ollut viime vuosina noin 2 % Jätevesimäärä m3/v JA Kok. N kg/v Kloridi kg/v Jätevesimäärä m3/v Kok. N kg/v Kloridi kg/v Kuva 5. Kuusakoski Oy:n kuormitus Kymenvirtaan vuosina Maitiaislahdella on oma kuormitushistoriansa (Mikkelin vesi- ja ympäristöpiiri 199), jota on käyty tarkemmin läpi edellisessä pitkäaikaisyhteenvedossa (Anttila-Huhtinen 23). Tämän pitkän ja erillisen lahtialueen selvästi rehevämpää luonnetta verrattuna muuhun Konniveteen selittää ensisijaisesti vanha kuormitus ja alueen huono vedenvaihtuvuus. Viimeisinkin jätevesikuormitus Maitiaislahteen loppui kesäkuussa 28, jolloin myös Stora Enso Packaging Oy aaltopahvitehtaan painoväripitoiset pesuvedet alettiin johtaa muiden jätevesien tapaan Heinolan kaupungin puhdistamolle. UPM WOOD Oy:n Heinolan vaneritehtaan lopetettua tuotannollisen toimintansa tammikuussa 29 Maitiaislahteen johdetaan tätä nykyä vain Packaging Oy:n jäähdytys- ja hulevesiä. 3.2 KOKONAISKUORMITUS Konniveteen kohdistuvan kokonaiskuormituksen esittämisessä on hyödynnetty Ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmän VEMALA osiota. Konniveteen tulevan ja Konnivedestä lähtevän kokonaisravinnekuorman vuosivaihtelu on suurta, ja se on yhteydessä erilaisiin vesivuosiin. Sekä Konniveteen tulevat että sieltä lähtevät ravinteiden summakuormat olivat erityisen suuria suurten virtaamien vuosina 28 ja 212 ja vastaavasti pienimmillään vuonna 23, jolloin Kymijoessa virtasi selvästi normaalia vähemmän vettä (Kuva 6). 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

11 VEMALA:n mukaan pistemäisen jätevesikuormituksen osuus Konniveden lähivalumaalueen (14.131) kokonaisfosforikuormasta oli ajanjaksolla keskimäärin 62 % ja vastaavasti typpikuormasta 59 % (Taulukko 2). Vuositasolla tarkasteltuna pistekuormituksen osuus lähivaluma-alueen fosforikuormituksesta on kuitenkin pienentynyt ajanjaksolla (Kuva 7). Typpikuormituksen puolella ei ole havaittavissa vastaavaa kehitystä (Kuva 7). Myös Heinolan alueen pistekuormituksen osuus Konniveden lähtevästä fosforikuormasta (Kuva 6) on pienentynyt ajanjaksolla Vuosituhannen alkuvuosina Heinolan alueen (14.131) pistekuormituksen osuus oli jopa % Konniveden lähtevästä fosforikuormasta, mutta viime vuosina se on ollut vesimääristä riippuen 3-6 %. Kuva 6. Konniveteen tuleva ja sieltä lähtevä fosforisummakuorma (1 kg/vuosi) vuosina Vuosien väliset erot ovat merkittäviä johtuen erilaisista sää- ja vesioloista. Suurten virtaamien vuonna 212 fosforia poistui Konnivedestä alajuoksulle yli 3,5 kertaa enemmän kuin vähävetisenä vuonna 23. Tiedot: Vesistömallijärjestelmä VEMALA V1 fosfori Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 9

12 Taulukko 2. Konniveteen kohdistuva fosfori- ja typpikuormitus ja vesistöalueelta lähtevä ravinnekuorma ajanjakson keskiarvojen mukaan (Vesistömallijärjestelmän VEMALAosio V1, ). Fosfori Typpi kg/v % tn/v % Konniveden lähivaluma alue pistekuorma ,1 59 pelloilta ,4 4 metsistä ,1 23 haja asutus ,23,7 laskeuma vesiin 463,6 7 25,16 13 Yhteensä ,9 1, Räävelin reitiltä (14.171) tuleva 923,4 11,6 Ruotsalaisesta (14.141) tuleva , 3 659,3 Yhteensä ,8 Alueelta lähtevä Prosenttia % P-kuorm % N-kuorm % Lin. (P-kuorm %) Lin. (N-kuorm %) Kuva 7. Pistekuormituksen osuus (%) Konniveden lähivaluma-alueen (14.131) ravinnekuormituksesta vuosina Tiedot: Vesistömallijärjestelmän VEMALA osio V1, Kuvassa on esitetty myös vastaavat kehitystrendit. Fosforin osalta trendi on ollut laskeva eli pistekuormituksen osuus Konniveden lähivaluma-alueen fosforikuormasta on vähentynyt. Typpikuormituksen osalta ei ole havaittavissa vastaavaa trendiä. 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

13 4 VEDENLAATU 4.1 VEDENLAATU VIRTAPAIKOILLA Voimassa olevan yhteistarkkailuohjelman mukaan kolmelta virtahavaintopaikalta eli Jyrängönvirrasta, Sulkavankoskesta ja Vuolenkoskesta (Kuva 8) haetaan vesinäytteet joka kuukausi. Jyrängönvirta kertoo Konniveteen tulevasta Ruotsalaisen vedenlaadusta eli Kymijoen pääreitin vedenlaadusta ja Sulkavankoski Konniveteen tulevasta Räävelinreitin vedenlaadusta. Vuolenkoski puolestaan ilmentää Konnivedestä poistuvaa vedenlaatua. Noin 95 % Konniveteen tulevasta vedestä on Ruotsalaisen vettä. Ruotsalaiseen ei kohdistu jätevesikuormitusta ja hajakuormituskin on vähäistä, joten Ruotsalaisen vedenlaadun määrää lähinnä Päijänteestä purkautuva vesi. Virtahavaintopaikkojen vedenlaadun pitkän aikavälin trendejä tarkasteltiin vedenlaatuparametrien vuosimediaanien avulla. Aikasarjoihin sovitettiin erilaisia lineaarisia, epälineaarisia ja taitekohtamalleja, joista kuvaavin valittiin selitysasteen avulla Sähkönjohtavuus ja veden väri Kymijoen veden sähkönjohtavuus on ollut Vuolenkoskella hyvin samaa tasoa kuin Jyrängönvirrassa ja myös muutostrendi on ollut em. näyteasemilla hyvin samankaltainen (Kuva 9). Taitekohtamallin mukaan jo vuonna 1984 alkanut sähkönjohtavuuden nousu taittui molemmilla näyteasemilla vuosina 26-27, jonka jälkeen veden sähkönjohtavuus on ollut lievästi laskussa (Vuolenkoski) tai vaihtelevaa (Jyrängönvirta). Räävelin reitin vesi on selvästi vähäsuolaisempaa kuin Kymijoen pääreitin vesi, mutta myös sen sähkönjohtavuuden muutostrendi on samansuuntainen kuin Kymijoen pääreitin (Kuva 9). Jyrängönvirran ja Vuolenkosken vuosimediaanit korreloivat keskenään erittäin voimakkaasti (Taulukko 3). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 11

14 Kuva 8. Heinolan alapuolisen vesistöalueen eli Konniveden yhteistarkkailun ja alueen muiden vesistötarkkailujen vedenlaatuseurannan näyteasemat ja jätevesien purkupaikat. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

15 Ruotsalaisesta purkautuvan veden väriarvon eli humuspitoisuuden jo 198-luvun alkupuolella alkanut laskeva trendi jatkui aina vuoteen 1998, jonka jälkeen yläpuolisesta vesistöstä tulevan veden väri alkoi taas tummua ja tämä kehityssuunta on jatkunut (Kuva 9). Vuolenkoskella veden värin taitekohta ajoittui vuoteen 1991, jolloin alkoi lyhytaikainen laskeva kehityssuunta. Yläpuolisen vesistön tapaan veden väriarvo alkoi taas voimistua vuonna luvulla Jyrängönvirran ja Vuolenkosken väriarvoissa ei ole ollut eroa (Kuva 9). Räävelin reitin vesi on selvästi humusleimaisempaa kuin Kymijoen pääreitin vesi ja myös vuosien väliset vaihtelut ovat suurempia. Räävelinreitillä veden väri on ollut nousussa koko tarkastelujakson ajan (Kuva 9). Virtahavaintopaikkojen väriarvojen välinen korrelaatio oli voimakas ajanjaksolla (Taulukko 3). 8 Sähkönjohtavuus ms/m 7,5 7 6,5 6 5,5 5 4, Jyr Vuol Sulk Jyr malli Vuol malli Sulk malli 6 Väriarvo Mg Pt/l Jyr Vuol Sulk Jyr malli Vuol malli Sulk malli Kuva 9. Veden sähkönjohtavuus (ms/m) ja väri (mg Pt/l) vuosimediaaneina kolmella virtahavaintopaikalla, Jyrängönvirralla, Vuolenkoskella ja Sulkavankoskella vuosina Lisäksi kuvissa on esitetty em. parametrien taitekohtamallin mukaiset trendisuorat taitekohteineen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 13

16 Taulukko 3. Virtahavaintopaikkojen vedenlaatuparametrien (vuosimediaanit ) väliset korrelaatiot. Suuri eli voimakas korrelaatio tulosten välillä kertoo siitä, että ko. parametrien ajalliset muutokset ovat olleet ko. näyteasemilla samansuuntaisia. Erityisesti Jyrängönvirran ja Vuolenkosken kokonaistyppi- ja nitriittinitraattityppitulosten sekä sähkönjohtavuus- ja väritulosten väliset korrelaatiot olivat merkittäviä. Kok.P Kok.N NO23 N NH4 N liuk. P Sähkönj Väri Jyrängönvirta Vuolenkoski,632,877,831,627,546,981,747 Sulkavankoski Vuolenkoski,115,689,299,29,459,63, Ravinteet Yläpuolisesta vesistöstä tulevan veden fosforipitoisuuden laskeva trendi jatkui edelleen 199-luvulla, mutta vuonna 1997 trendi loiveni (Kuva 1). Sama fosforipitoisuuden laskeva trendi on havaittavissa Vuolenkoskella ilman yläpuolisessa vesistössä havaittua trendin loivenemista. Taitekohtamallin mukaan Jyrängönvirran ja Vuolenkosken fosforipitoisuuden ero oli tarkastelulla ajanjaksolla suurimmillaan vuonna 1997, jolloin se oli 1,5 µg/l. Senjälkeen ero on vain kaventunut, ja viime vuosina em. kahden näyteaseman välinen kokonaisfosforin pitoisuusero on ollut mallin mukaan vain,1,2 µg/l (Kuva 1). Eron kaventumista selittää omalta osaltaan Heinolan alueen jätevesikuormittajien fosforikuorman väheneminen ensin vuonna 1998 ja pysyvämmin vuonna 23 (Kuva 1). Kokonaistyppipitoisuudessa Jyrängönvirran ja Vuolenkosken pitoisuudet seurasivat hyvin toisiaan mikä näkyi myös korrelaatioissa (Taulukko 3); Vuolenkoskella pitoisuudet olivat hieman korkeampia, mutta erot olivat vähäisiä (Kuva 1). 199-luvun alkupuolella pitoisuudet olivat laskussa, mutta laskeva trendi taittui vuonna Senjälkeen pitoisuudet ovat olleet hyvin lievässä nousussa (Kuva 1). Räävelin reitin typpipitoisuudet olivat nousussa aina vuoteen 28, jonka jälkeen pitoisuudet olivat pari vuotta vähäisempiä kunnes taas vuoden 211 jälkeen pitoisuudet ovat nousseet (Kuva 1). Konnivedestä lähtevän veden (Vuolenkoski) ammoniumtyppipitoisuus on ollut laskussa tarkastelulla ajanjaksolla, mutta trendi on ollut sama myös yläpuolisilla virtapaikoilla (Jyrängönvirta ja Sulkavankoski) (Kuva 11). Viime vuosina pitoisuudet ovat olleet usein Jyrängönvirrassa ja Sulkavankoskessa mutta joskus myös Vuolenkoskellakin niin vähäisiä, että ne ovat jääneet alle määritysrajan. Tuolloin pitoisuutena on käytetty arvoa 3 µg/l. Taitekohtamallin mukaan Kymijoen vedessä on ollut koko tarkastellun ajanjakson Vuolenkoskella 3 4 µg/l enemmän ammoniumtyppeä kuin Jyrängönvirrassa (Kuva 11). 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

17 12 Kokonaisfosfori ug/l Jyr Vuol Sulk Jyr malli Vuol malli Sulk malli 7 Kokonaistyppi ug/l Jyr Vuol Sulk Jyr malli Vuol malli Sulk malli Kuva 1. Veden kokonaisfosfori- ja typpipitoisuus (µg/l) vuosimediaaneina kolmella virtahavaintopaikalla, Jyrängönvirralla, Vuolenkoskella ja Sulkavankoskella vuosina Lisäksi kuvissa on esitetty em. parametrien taitekohtamallin mukaiset trendisuorat taitekohteineen. 4.2 VEDENLAATU SYVÄNNEALUEILLA Yleistä Konniveden veden laatua ja jätevesivaikutuksia seurataan yhteistarkkailun puitteissa 8 syvännehavaintopaikalla (Kuva 8), joilta haetaan vesinäytteet kolme kertaa vuodessa. Lisäksi erikseen seurataan Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan jätevesien purun vaikutuksia Kymenvirrassa (Kuva 8). Maitiaislahden tilan kehitystä tarkastellaan omassa kappaleessaan. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 15

18 14 Ammoniumtyppi ug/l Jyr Vuol Sulk Jyr malli Vuol malli Sulk malli Kuva 11. Veden ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) vuosimediaaneina kolmella virtahavaintopaikalla, Jyrängönvirralla, Vuolenkoskella ja Sulkavankoskella vuosina Lisäksi kuvissa on esitetty em. parametrien taitekohtamallin mukaiset trendisuorat taitekohteineen Happitilanne Jätevesien orgaaninen, happea kuluttava kuormitus on vähentynyt merkittävästi 199- luvun puolivälistä; Heinolan alueen jätevesien biologinen happea kuluttava kuorma (BOD 7 ) on ollut vuodesta 26 lähtien vain 1-17 % vuoden 1995 tasosta (Kuva 4). Jätevesien orgaaninen aines lisää omalta osaltaan syvännealueiden hapen kulumista. Vesistöjen happitilanne on yleisesti heikoimmillaan kerrostuneisuuskausien loppupuolella eli lopputalvesta ja loppukesästä. Talvisen happitilanteen tarkastelua vaikeuttaa kuitenkin se, että useat Heinolan alapuolisen vesialueen syvännenäyteasemat jäävät talvinäytteenottokierroksella ottamatta johtuen huonoista jääolosuhteista. Voimakasta jätevesien ja vanhan kuormituksen aiheuttamaa pohjan happitilanteen heikkenemistä on esiintynyt edelleen aikaisempien vuosien tapaan kesäkauden loppupuolella Maitiaslahden suulla (as 3), Kymenvirran syvänteessä Enson purkuputken alapuolella (as 5) ja Rautsaaren pohjoispuolella (as 6) (Kuva 12). Vuosien välistä suurta vaihtelua asemilla 5 ja 6 selittää se, oliko vesimassa näytteenottoaikaan vielä kerrostunut vai oliko kerrostuneisuus jo purkautunut ja sitä myötä happitilanne kohentunut. Alhaisin määritettävä happipitoisuus on ollut jo pitkään <,5 mg ja tämän mukainen alhaisin happikyllästys < 5 %; käytännössä pohjan läheinen vesimassa on tuolloin hapetonta. Pohjan läheistä loppukesän hapettomuutta havaittiin asemalla 5 viimeksi vuosina , asemalla 6 vuosina ja Maitiaislahden suulla (as 3) säännöllisesti (Kuva 12). 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

19 Konniselän syvällä alueella (as 11) pohjan läheinen happitilanne vastasi yläpuolisen vertailualueen Ruotsalaisen (as ) tilaa, mikä tukee päätelmää siitä, ettei Konniselälle ajaudu jätevesiä (Kuva 12). Loppukesän alusveden happikyllästysten perusteella Ruotsalaisen ja Konniselän pohjan läheisessä happitilanteessa ei ole tapahtunut muutosta 2-luvulla. Löysinselällä (as 7) ja alempana Konnivedellä (asemat 8 ja 9) alusveden happitilanne ei ole ollut yhtä hyvä kuin Ruotsalaisella ja Konniselällä. Näillä noin metrin syvyisillä alueilla alusveden happikyllästys on ollut yleisesti loppukesästä noin 5 %, mikä kertoo jonkinasteisesta jätevesivaikutuksesta. Tosin Löysinselällä (as 7) voisi olettaa esiintyvän jo luonnostaan alhaisempia happikyllästyksiä liittyen alueen luonteeseen; se on pienialainen syvänne Selkäsaarten ja matalikkojen eristämällä alueella. Em. alueiden loppukesän happitilanteessa ei ole havaittavissa selkeää muutossuuntaa (Kuva 12). Lopputalven osalta happitilanteen havainnot ovat hajanaisempia ja aikasarjat osittain epäyhtenäisiä (Kuva 13). Matinsalmessa (as 6) lämpötilakerrostuneisuus on ollut jo purkautunut näytteenottoaikaan, minkä seurauksena happitilanne on ollut alusvedessäkin hyvä. Maitiaislahden suulla (as 3) ja Löysinselällä (as 7) alusveden talvinen happitilanne näyttäisi lievästi kohentuneen 2-luvulla. Maitiaislahden suulla on viimeksi talvisaikaan havaittu hapetonta alusvettä maaliskuussa 23 ja Löysinselällä huhtikuussa 1998 (kuva 13). Konniselällä (as 11) on havaintojen mukaan talvellakin hyvä happitilanne, mutta vertailualueella Ruotsalaisella on esiintynyt viimeisen 5 vuoden aikana tavanomaista alhaisempia happikyllästyksiä kuten kyllä myös 199-luvullakin ajoittain. Etelä- Konnivedellä (as 9) alusveden happitilanne on vaihdellut suuresti riippuen siitä, oliko vesimassa näytteenottoaikaan kerrostunutta vai oliko kerrostuneisuus jo purkautunut (Kuva 13). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 17

20 1 Alusveden happikyllästys elokuussa O2 % (6m) 5 (2m) 6 (7m) 7 (27m) O2 % (25m) 9 (25m) 11 (47m) (47m) Kuva 12. Alusveden happikyllästys (kyll. %) näyteasemilla loppukesän näytteenoton aikaan vuosina Asema on kuormituksen yläpuolinen vertailuvesistö Ruotsalainen. Muut asemat ovat: as 3 = Maitiaislahden suu, as 5 = Kymenvirran syvännealue, as 6 = Matinsalmi, as 7 = Löysinselkä, as 8 = Saunasaaren alue, as 9 = Isosaaren alue ja as 11 = Konniselkä. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

21 1 Alusveden happikyllästys maalis huhtikuussa O2 % (6m) 6 (7m) 7 (27m) O2 % (25m) 11 (47m) (47m) Kuva 13. Alusveden happikyllästys (kyll. %) näyteasemilla loppulopputalven näytteenoton aikaan. Asema on kuormituksen yläpuolinen vertailuvesistö Ruotsalainen. Muut asemat ovat: as 3 = Maitiaislahden suu, as 6 = Matinsalmi, as 7 = Löysinselkä, as 9 = Isosaaren alue ja as 11 = Konniselkä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 19

22 4.2.3 Sähkönjohtavuus Sähkönjohtavuus on vesistölle tyypillinen suure, mutta esim. jätevesikuormitus voi kohottaa sitä. Päällysveden sähkönjohtavuus on vaihdellut Konnivedellä pienissä rajoissa; satunnaisesti kuormituksen lähialueella (asemat 3, 5 ja 6) on havaittu muita asemia lievästi korkeampia sähkönjohtavuusarvoja (Kuva 14). 9, Sähkönjohtavuus ms/m 1 m 8, 7, 6, 5, 4, 3, Sähkönjohtavuus ms/m 1 m 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, Kuva 14. Päällysveden (1 m) sähkönjohtavuus (ms/m) syvännenäyteasemilla vuosina Esitetyt arvot ovat kunkin näyteaseman vuosikeskiarvoja (2-3 tulosta/vuosi). Asema on kuormituksen yläpuolinen vertailuvesistö Ruotsalainen. Muut asemat ovat: as 3 = Maitiaislahden suu, as 5 = Kymenvirran syvännealue, as 6 = Matinsalmi, as 7 = Löysinselkä, as 8 = Saunasaaren alue, as 9 = Isosaaren alue ja as 11 = Konniselkä. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

23 Näyteasemien välisiä eroja merkittävämpi trendi tutkimusalueella on päällysveden sähkönjohtavuuden nousu, mikä on täysin yhteneväinen Konniveteen tulevan eli Jyrängönvirran vastaavan kehityssuunnan kanssa (Kuva 15). Tulosten välillä on erittäin selvä positiivinen korrelaatio vuosien tulosten perusteella (r =,86). Koko 199- luvun jatkunut sähkönjohtavuuden nousu taittui sekä Jyränvirrassa että Konnivedellä vuonna 27, jonka jälkeen sähkönjohtavuuden kehitys on ollut molemmilla alueilla vaihtelevaa mutta samansuuntaista. Tulosten perusteella päällysveden sähkönjohtavuus Konnivedellä määräytyy ennen kaikkea yläpuolisesta vesistöstä tulevan veden laadun mukaan. 8 Sähkönjohtavuus ms/m Konnivesi 1 m ka med Jyrängönvirta Kuva 15. Konniveteen tulevan eli Jyrängönvirran ja Konniveden päällysveden (1 m) sähkönjohtavuus (ms/m) vuosina Jyrängönvirran tulokset ovat vuosimediaaneja (12 tulosta/v) ja Konniveden tulokset ovat kaikkien Konniveden syvännenäyteasemien päällysveden vuosikeskiarvoja (yhteensä tulosta/v). Tulosten välillä on vahva positiivinen korrelaatio (r =,86). 199 luvulla jatkunut sähkönjohtavuuden nousu taittui vuonna 27, jonka jälkeen kehitys on ollut vaihtelevaa. Vuonna 1992 Konnivedellä mitatut alhaiset sähkönjohtavuudet jäävät ilman selitystä; Jyrängönvirran tulokset eivät anna tukea ko. tuloksille. Alusveden sähkönjohtavuudessa on havaittu ajoittain jätevesikuormituksesta johtuvaa kohoamista kuormituksen lähialueella. Voimakkainta alusveden sähkönjohtavuuden kohoaminen on ollut Kymenvirrassa Enson purkuputken alapuolisessa syvänteessä (as 5), johon jää ajoittain makaamaan jätevesiä, mikä näkyy selvästi kohonneina sähkönjohtavuusarvoina (Kuva 16). Enson purkuputken sijaintia muutettiin syksyllä 1996 siten, että uusi purkuputki purkaa jätevedet keskemmälle Kymenvirtaan, kun entinen purkuputki oli lyhempi, ja tuolloin jätevesiä ajautui herkemmin Rautsaaren pohjoispuolelle. Alusveden sähkönjohtavuus on ollut asemalla 5 viimeksi selvästi kohonnut kesällä 29 ja elokuussa 211. Maitiaislahden suulla alusveden sähkönjohtavuudet ovat olleet Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 21

24 maksimissaan välillä 1-14 ms/m. Matinsalmessa (as 6) ja Löysinselällä (as 7) alusveden sähkönjohtavuudet ovat nousseet suurimmillaan välille 8-9 ms/m. Muilla näyteasemilla alusveden sähkönjohtavuudet ovat tätäkin alhaisempia. Alusveden sähkönjohtavuustuloksissa ei voitu havaita mitään selviä kehityssuuntia. Alusveden sähkönjohtavuus maalis, kesä ja elokuussa ms/m Kuva 16. Alusveden sähkönjohtavuus (ms/m) syvännenäyteasemilla vuosina Esitetyt arvot ovat asemilta 5 (Kymenvirran syvännealue) ja 3 (Maitiaislahden suualue) Veden väri ja kemiallinen hapenkulutus Veden kemiallista hapenkulutusta (COD Mn ) lisäävät sekä orgaanista ainetta sisältävät jätevedet että veden luontainen humuspitoisuus, jota ilmentää myös veden väriarvo. Molemmat vedenlaatuparametrit ovat vaihdelleet päällysvedessä aika pienissä rajoissa ja näyteasemien väliset erot ovat olleet vähäisiä (Kuva 17). Lähinnä Maitiaislahden suualueella arvot ovat olleet lievästi taustatasoa korkeampia kuten myös Matinsalmessa (as 6) vielä 199-luvulla. Näyteasemien välisiä eroja merkittävämpää on tutkimusalueen päällysveden väriarvon yleinen muutostrendi, joka on erittäin yhteneväinen Konniveteen tulevan eli Jyrängönvirran vastaavan kehityssuunnan kanssa (Kuva 18). Tulosten välillä on myös erittäin voimakas positiivinen korrelaatio (r =, ) kuten myös Konniveden päällysveden väri ja CODarvojen välillä (r =, ). Taitekohtamallin mukaan jo 198-luvulla alkanut väriarvojen laskeva trendi taittui Jyrängönvirrassa vuonna 1998, jonka jälkeen väriarvot ovat vain nousseet. Konniveden päällysveden väriarvojen yleinen kehitystrendi on ollut hyvin samankaltainen. Tulosten perusteella päällysveden väriarvo Konnivedellä on määräytynyt ennen kaikkea yläpuolisesta vesistöstä tulevan veden laadun mukaan. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

25 9, CODMn mg O2/l 1 m 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,, Väriarvo mgpt/l 1 m Kuva 17. Päällysveden (1 m) kemiallinen hapenkulutus (CODMn mg O2 /l) ja väri (mg Pt/l) syvännenäyteasemilla vuosina Esitetyt arvot ovat kunkin näyteaseman vuosikeskiarvoja (2-3 tulosta/vuosi).konniselän normaalia korkeampaa COD arvoa vuonna 22 selittää yksi yksittäinen korkeampi tulos kesältä 22. Asema on kuormituksen yläpuolinen vertailuvesistö Ruotsalainen. Muut asemat ovat: as 3 = Maitiaislahden suu, as 5 = Kymenvirran syvännealue, as 6 = Matinsalmi, as 7 = Löysinselkä, as 8 = Saunasaaren alue, as 9 = Isosaaren alue ja as 11 = Konniselkä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 23

26 Veden väri mg Pt/l Konnivesi 1 m ka med Jyrängönvirta Kuva 18. Konniveteen tulevan eli Jyrängönvirran ja Konniveden päällysveden (1 m) väriarvo (mg Pt/l9 vuosina Jyrängönvirran tulokset ovat vuosimediaaneja (12 tulosta/v) ja Konniveden tulokset ovat kaikkien Konniveden syvännenäyteasemien päällysveden vuosikeskiarvoja (yhteensä tulosta/v). Tulosten välillä on erittäin vahva positiivinen korrelaatio (r =,9). 198 luvulla alkanut veden väriarvon lasku taittui vuonna 1998, jonka jälkeen veden väriarvot ovat vain nousseet Ravinteet Ravinteiden määrä vesimassassa ja erityisesti päällysvedessä säätelee vesialueen tuotantoa eli rehevyyttä. Vesialueen rehevyyden eli tuotannon kannalta tärkeitä ovat kokonaisravinteet eli fosfori ja typpi, mineraaliravinteet ja ravinnesuhteet (kok.n/kok.p ja mineraaliravinnesuhde). Päällysvedessä on ollut fosforia muuta Konnivettä selvästi enemmän rehevän Maitiaislahden suulla (as 3) ja myös kuormituksen lähialueella (asemat 5 ja 6) on mitattu ajoittain taustatasoa korkeampia pitoisuuksia (Kuva 19). Samoilla alueilla myös fosforipitoisuuksien ajalliset vaihtelut ovat olleet normaalia suurempia. Löysinselällä (as 7) ja varsinaisella Konnivedellä (as 8, 9 ja 11) fosforipitoisuudet ovat olleet 2-luvulla pääsääntöisesti välillä 5 1 µg/l, mitä pidetään erinomaisena tasona tämän tyyppisille vesistöille (SVh = suuret vähähumuksiset järvet). Ajoittain pitoisuudet ovat kuitenkin näillä alueilla ylittäneet tason 1 µg/l. Tuotantokauden aikaisten keskimääräisten fosforipitoisuuksien mukaan varsinainen Konnivesi on karua vesialuetta. Selvimmin päällysveden fosforipitoisuuden laskeva trendi on nähtävissä kuormitetuilla alueilla eli Maitiaislahden suulla (as 3) ja Matinsalmessa (as 6) (Kuva 19). 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

27 3 Fosforipitoisuus 1 m kesä elokuu µg/l Fosforipitoisuus 1 m kesä elokuu µg/l Kuva 19. Päällysveden (1 m) kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) Konniveden syvännenäyteasemilla vuosina Esitetyt arvot ovat kunkin näyteaseman kesäkauden tulosten vuosikeskiarvoja (2 tulosta/vuosi). Asema on kuormituksen yläpuolinen vertailuvesistö Ruotsalainen. Muut asemat ovat: as 3 = Maitiaislahden suu, as 5 = Kymenvirran syvännealue, as 6 = Matinsalmi, as 7 = Löysinselkä, as 8 = Saunasaaren alue, as 9 = Isosaaren alue ja as 11 = Konniselkä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 25

28 Konniveden päällysveden fosforipitoisuuksiin vaikuttaa sekä yläpuolisesta vesistöstä tulevan veden fosforipitoisuus (Jyrängönvirta) että alueen jätevesikuormittajien fosforikuorma (Kuva 2). Sekä fosforikuormitus että Konniveteen tulevan veden fosforipitoisuus ovat olleet laskussa 199 luvulta, mikä on näkynyt myös Konniveden päällysveden fosforipitoisuuksien laskuna, vaikkakin lievänä. Konniveden päällysveden fosforipitoisuuden korrelaatio oli vahvempi fosforikuormituksen (r =,57) kuin Konniveteen tulevan veden (r =,33) kanssa. Konniveden keskimääräinen tuotantokauden aikainen päällysveden fosforipitoisuus on ollut 2-luvulla noin 2 µg/l korkeampi kuin Konniveteen tulevan veden fosforipitoisuus. Fosforia ug/l Fosforipitoisuus 1 m ja jätevesien fosforikuormitus kok.p K vesi Kok.P Jyrängönv P kuormitus Lin. (kok.p K vesi) Lin. (Kok.P Jyrängönv) Lin. (P kuormitus) Fosforikuormitus kg/vrk Kuva 2. Konniveden päällysveden (1 m) tuotantokauden aikainen fosforipitoisuus, Konniveteen tulevan veden (Jyrängönvirta) fosforipitoisuus ja Heinolan alueen jätevesien fosforikuorma vuosina Konniveden arvot ovat Konniveden näyteasemien tuotantokauden aikaisten tulosten vuosikeskiarvoja; tuloksissa ei ole mukana Maitiaislahden näyteasemaa (as 3), jossa vedenlaatua määrittää paljolti vanha kuormitus. Jyrängönvirran tulokset ovat vuosimediaaneja (12 tulosta/vuosi). Päällysveden tuotantokauden aikaisissa typpipitoisuuksissa ei ole ollut juurikaan näyteasemien välisiä merkittäviä eroja; ainoastaan ajoittain kuormituksen läheisillä näyteasemilla on mitattu muuta aluetta korkeampia pitoisuuksia (Kuva 21). Sen sijaan eri näyteasemien vuotuisissa typpipitoisuuksissa näyttää olevan keskenään samantapainen trendi vuosina (Kuva 21). Konniveden päällysveden typpipitoisuuksiin voisi olettaa vaikuttavan sekä yläpuolisesta vesistöstä tulevan veden typpipitoisuuden (Jyrängönvirta) että alueen jätevesikuormittajien typpikuorman (Kuva 22). Heinolan alueen jätevesien typpikuormitus on ollut lievässä laskussa 199 luvulta, mutta se ei ole heijastunut Konniveden typpipitoisuuksiin eikä parametrien välillä olekaan korrelaatiota (r = -,17). Sen sijaan Konniveden päällysveden typpipitoisuuksilla näyttää olevan selvä yhteys Konniveteen tulevan veden (Jyrängönvirta) typpipitoisuuksiin, vaikkei 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

29 7 Typpipitoisuus 1 m kesä elokuu µg/l Kuva 21. Päällysveden (1 m) kokonaistyppipitoisuus (µg/l) Konniveden syvännenäyteasemilla vuosina Esitetyt arvot ovat kunkin näyteaseman kesäkauden tulosten vuosikeskiarvoja (2 tulosta/vuosi). Asema on kuormituksen yläpuolinen vertailuvesistö Ruotsalainen. Muut asemat ovat: as 3 = Maitiaislahden suu, as 5 = Kymenvirran syvännealue, as 6 = Matinsalmi, as 7 = Löysinselkä, as 8 = Saunasaaren alue, as 9 = Isosaaren alue ja as 11 = Konniselkä. 7 Typpipitoisuus 1 m ja jätevesien typpikuormitus Typpeä ug/l TAI typpikuormitus kg/vrk Kok.N K vesi Kok.N Jyrängönv N kuormitus Lin. (Kok.N K vesi) Lin. (Kok.N Jyrängönv) Lin. (N kuormitus) Kuva 22. Konniveden päällysveden (1 m) tuotantokauden aikainen typpipitoisuus (µg/l), Konniveteen tulevan veden (Jyrängönvirta) typpipitoisuus (µg/l) ja Heinolan alueen jätevesien typpikuorma (kg/vrk) vuosina Konniveden arvot ovat Konniveden näyteasemien tuotantokauden aikaisten tulosten vuosikeskiarvoja; tuloksissa ei ole mukana Maitiaislahden näyteasemaa (as 3), jossa vedenlaatua määrittää paljolti vanha kuormitus. Jyrängönvirran tulokset ovat vuosimediaaneja (12 tulosta/vuosi). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 27

30 parametrien välinen korrelaatio olekaan kovin voimakas (r =,32). Taitekohtamallin mukaan tulevan veden typpipitoisuudet olivat laskussa 199-luvun alkupuolella, mutta laskeva trendi taittui vuonna Sen jälkeen pitoisuudet ovat olleet hyvin lievässä nousussa (Kuva 1). Hapettomissa olosuhteissa pohjasedimentistä alkaa vapautua fosforia; tätä kutsutaan ns. sisäiseksi kuormitukseksi. Happikadon mittasuhteista ja pohjalietteen ravinnevaroista riippuu, kuinka suuri rehevöittävä vaikutus lietteestä vapautuvalla fosforilla on koko vesialueen kannalta. Alusveden hapettomuutta on Konnivedellä esiintynyt 199-luvulta eteenpäin lähinnä Maitiaislahden suulla (as 3), Kymenvirrassa Enson purkuputken alapuolisessa syvänteessä (as 5) ja Matinsalmessa (as 6). Voimakkainta fosforin vapautuminen on ollut huonossa happitilanteessa Maitiaslahden suulla. Alueella esiintyy edelleen hapettomuutta, mutta pohjasedimentin ravinteiden pidätyskyky on parantunut; vuoden 25 jälkeen korkeimmat havaitut fosforipitoisuudet ovat olleet vain tasoa 2 µg/l (Kuva 23). Enson purkuputken alapuolisessa syvänteessä (as 5) Kymenvirrassa on esiintynyt usein hapettomia tilanteita; alusveden fosforipitoisuudet ovat nousseet tuolloin välille 4 1 µg/l, mutta satunnaisesti alusvedessä on havaittu fosforia jopa 1 µg/l. Tällä asemalla on vaikea erottaa huonosta happitilanteesta johtuvaa sisäistä kuormitusta ja jätevesien suoraa vaikutusta. Ajoittain Enson jätevedet eivät ole sekoittuneet tehokkaasti Kymijoen vesimassaan, ja tuolloin jätevesien suorat vaikutukset ovat voineet olla poikkeuksellisen suuria purkuputken alapuolisessa syvänteessä kuten esim. elokuussa 1997 ja heinäkuussa 22 (Kuva 23). Matinsalmessa on viimeisen 1 vuodenkin aikana esiintynyt hapettomuutta alusvedessä, mutta havaitut fosforipitoisuudet ovat olleet vain tasoa 1-2 µg/l (Kuva 23). Löysinselällä havaittiin vielä joskus 199- luvun puolessa välissä sisäistä kuormitusta, mutta siellä kuten muuallakin Konnivedellä alusveden fosforipitoisuudet ovat olleet koko 2 luvun alhaisia pohjan läheisiksi fosforipitoisuuksiksi. Hyvänä esimerkkinä tästä on Konniselän syvä alue, jolla karun vesistön tapaan alusvedenkin fosforipitoisuudet ovat enimmäkseen alle 1 µg litrassa (Kuva 23). 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

31 Kuva 23. Alusveden fosforipitoisuus (µg/l) ja vastaavan ajankohdan happitilanne (kyll. %) vuosien näytteenottokerroilla syvännenäyteasemilla Maitiaislahden edustalla (as 3), Kymenvirrassa (as 5), Matinsalmessa (as 6) ja Konniselällä (as 11). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 29

32 Päällysveden tuotantokauden aikainen ammoniumtyppipitoisuus on ollut viimeisen 1 vuoden aikana Konnivedellä lukuun ottamatta asemaa 3 keskimäärin 11 µg/l kun Ruotsalaisella vastaava luku on 6 µg/l. Maitiaislahden ja muun kuormituksen lähialueen lisäksi myös muualla Konnivedellä ammoniumtyppipitoisuudet ovat lievästi kohonneita verrattuna Ruotsalaiseen (Kuva 24). Ammoniumtyppi pitoisuus 1 m kesä elokuu µg/l 3 51 ug/l 53 ug/l as 3 as 5 as 6 as 7 as 8 as 9 as 11 as Kuva 24. Päällysveden (1m) ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) Konniveden syvännenäyteasemilla vuosina Esitetyt arvot ovat kunkin näyteaseman kesäkauden tulosten vuosikeskiarvoja (2 tulosta/vuosi). Asema on kuormituksen yläpuolinen vertailuvesistö Ruotsalainen. Muut asemat ovat: as 3 = Maitiaislahden suu, as 5 = Kymenvirran syvännealue, as 6 = Matinsalmi, as 7 = Löysinselkä, as 8 = Saunasaaren alue, as 9 = Isosaaren alue ja as 11 = Konniselkä. Konniveteen tulevan veden ammoniumtyppipitoisuus on laskenut vuodesta 1995, mutta Konniveden päällysvedessä ei ole havaittu vastaavaa trendiä (Kuva 25). Tosin neljän viimeisen vuoden aikana pitoisuudet ovat olleet Konnivedellä aikaisempia vuosia vähäisempiä (Kuva 25). Alusveden ammoniumtyppipitoisuuden alueellinen vaihtelu on ollut suurta; korkeat pitoisuudet alusvedessä ovat ilmentäneet yleensä huonoa happitilannetta ja ne ovat ajoittuneet kesäkerrostuneisuuskauden loppupuolelle eli heinä-elokuuhun, jolloin happitilanne on huonoin (Kuva 26). Heikentynyttä pohjan läheistä happitilannetta ilmentäviä kohonneita ammoniumtyppipitoisuuksia on esiintynyt Maitiaislahden suulla (as 3), Matinsalmessa (as 6) mutta myös varsinaisella Konnivedellä eli Saunasaaren edustalla (as 8) ja Etelä-Konnivedellä (as 9). Eteläisellä Konnivedellä (asemat 8 ja 9) pitoisuudet ovat olleet aikaisempaa vähäisempiä viimeisen 8 vuoden aikana. Enson purkuputken 3 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

33 alapuolisessa syvänteessä (as 5) tavatut huikeat ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet seurausta suorasta jätevesivaikutuksesta (Kuva 26) Ammoniumtyppipitoisuus 1 m tuotantokausi Ammoniumtyppeä ug/l NH4 N K vesi NH4 N Jyrängönv Lin. (NH4 N K vesi) Lin. (NH4 N Jyrängönv) Kuva 25. Konniveden päällysveden (1 m) tuotantokauden aikainen ammoniumtyppipitoisuus (µg/l), ja Konniveteen tulevan veden (Jyrängönvirta) ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) vuosina Konniveden arvot ovat Konniveden näyteasemien tuotantokauden aikaisten tulosten vuosikeskiarvoja; tuloksissa ei ole mukana Maitiaislahden näyteasemaa (as 3), jossa vedenlaatua määrittää paljolti vanha kuormitus. Jyrängönvirran tulokset ovat vuosimediaaneja (12 tulosta/vuosi). Lisäksi kuvassa on esitetty parametrien lineaariset trendiviivat. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 31

34 7 Alusveden NH4 N kesä elokuu µg/l Alusveden NH4 N kesä elokuu µg/l 64 ug/l 11 ug/l Alusveden NH4 N kesä elokuu µg/l Kuva 26. Tuotantokauden aikainen alusveden ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) vuosina Asema on kuormituksen yläpuolinen vertailuvesistö Ruotsalainen. Muut asemat ovat: as 3 = Maitiaislahden suu, as 5 = Kymenvirran syvännealue, as 6 = Matinsalmi, as 7 = Löysinselkä, as 8 = Saunasaaren alue, as 9 = Isosaaren alue ja as 11 = Konniselkä. 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

35 Sekä mineraaliravinteiden (NO 2 + NO 3 + NH 4 N / liukoinen fosfori) että kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhteen perusteella Konnivesi on selkeästi fosforirajoitteinen. Mikäli mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde on yli 12, pidetään fosforia rajoittavana tekijänä ja suhteen ollessa alle 5 on typpi tuotannon minimitekijä (Forsberg ym. 1978). Vastaavat suhteet ovat kokonaisravinteiden osalta 17 ja 1 (Forsberg ym. 1978). Ainoastaan Maitiaislahden suualueella (as 3) on havaittu satunnaisesti rajatapauksia ja aikajänteellä kerran Saunasaaren edustalla (as 8). Konniveden rehevimmällä alueella eli Maitiaislahden suualueella (as 3) fosforirajoitteisuus on vain vahvistunut aikavälillä (Kuva 27) NO23 N + NH4 N / liuk. P suhde as 3 as K vesi Polyn. (as 3) Polyn. (as ) Polyn. (K vesi ) 12 Kok. N / Kok. P suhde as 3 as K vesi Polyn. (as 3) Polyn. (as ) Polyn. (K vesi ) Kuva 27. Tuotantokauden aikainen typpi fosfori suhde sekä mineraaliravinteiden että kokonaisravinteiden perusteella päällysvedessä Maitiaislahden suulla (as 3), Konnivedellä ja Ruotsalaisella (as ). Kuvassa on esitetty myös muuttujien polynomiset trendikäyrät. Konniveden arvot ovat alueen näyteasemien kesäkauden tulosten vuosikeskiarvoja arvoissa ei ole mukana Maitiaislahden tuloksia. Kaikki tutkimusalueet ovat olleet selkeästi fosforirajoitteisia aikajänteellä Myös tutkimusalueen rehevimmällä alueella eli Maitiaislahden suulla (as 3) fosforirajoitteisuus on voimistunut aikajänteellä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 33

36 4.2.6 Näkösyvyys Näkösyvyys kuvastaa sekä vesialueen yleistä luonnetta että siinä tapahtuneita muutoksia. Näkösyvyyteen vaikuttavat sekä vedessä oleva kasviplanktonin, humuksen että saven määrä mutta myös jätevesien suorat vaikutukset. Viimeisen 1 vuoden aikana näkösyvyyttä on ollut kesällä Maitiaislahdella keskimäärin 1,5 m vähemmän, kuormituksen lähialueella (as 5 ja 6) noin,7 m vähemmän ja Löysinselällä (as 7) sekä eteläisellä Konnivedellä (as 8 ja 9),3-,4 m vähemmän kuin Ruotsalaisella (Kuva 28). Konniselän keskimääräinen näkösyvyys ei ole poikennut Ruotsalaisesta. Vuosien väliset vaihtelut ovat suuria, kun kultakin näyteasemalta on vain kaksi vuosittaista tulosta tuotantokaudelta. Vuosien välisestä vaihtelusta huolimatta sekä Ruotsalaisella että Konnivedellä on havaittavissa näkösyvyyden laskeva trendi viimeisen 1 vuoden aikana. Trendi on yhteneväinen Konnivedellä havaittuun veden väriarvon muutokseen ja erityisesti vuodesta 24 eteenpäin näiden kahden vedenlaatumuuttujan välinen käänteinen korrelaatio on ollut erityisen selvä (r = -,82); veden värin voimistuessa näkösyvyys on vähentynyt (Kuva 29). Jo aiemmin on todettu, että Konniveden päällysveden väri on puolestaan ennenkaikkea riippuvainen Konniveteen tulevan veden (Jyrängönvirta) väristä. 4.3 VEDEN HYGIEENINEN LAATU Konniveden ja Ruotsalaisen pintaveden hygieenistä laatua seurataan kesällä syvännehavaintopaikoilla. Hygieenisen laadun indikaattoreina on käytetty fekaalisia enterokokkeja ja vuodesta 211 eteenpäin myös Escherichia coleja. Tässä esitetty pidemmän aikavälin tarkastelu perustuu fekaalisiin enterokokkeihin. Tulosten mukaan veden hygieeninen tila on ollut näyteasemilla erinomainen; bakteerimäärät ovat olleet aikavälillä aina alle EU-normien mukaisen (STM asetus 177/28) uimaveden toimenpiderajan (4 fek.enterokokkia/1 ml) ja myös uimaveden erinomaisen laatuluokituksen mukaisia (alle 2 fek.enterokokkia/1 ml). Viimeisen 1 vuoden aikana fekaalisten enterokokkien mediaani on ollut näyteasemilla välillä -2 pmy/1 ml (=pesäkettä muodostavaa yksikköä), joten yleensä veden hygieenistä laatua ilmentävien bakteerien määrät ovat olleet tutkimusalueella todella vähäisiä. Ajoittain näytteenotolla on kuitenkin saatu kiinni normaalista kohonneita bakteerimääriä (Kuva 3). Aikajänteellä tarkasteltuna kohonneet bakteerimäärät ovat olleet yleisempiä 199-luvun alkupuolella kuin 2-luvulla. Viimeksi bakteerimäärät olivat koholla elokuussa 211. Taustatasosta kohonneita bakteerimääriä on mitattu kuormituksen lähialueella eli Kymenvirrassa (as 5), Matinsalmessa (as 6) ja Löysinselällä (as 7), mutta joskus myös vertailualueella Ruotsalaisella. Syvänneasemien bakteeritulokset kertovat veden hygieenisestä tilasta selkävesillä ja etäämpänä rannasta. Ranta-alueilla veden hygieeninen laatu on yleensä selkävesiä heikompi, koska siellä näkyy selvemmin kaikenlaisen rannoilta tulevan hajakuormituksen vaikutukset. 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2013

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2013 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 213 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Perifyton Marja Anttila-Huhtinen Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 239/214 ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2014

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2014 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2014 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Perifyton ja rantavyöhykkeen pohjaeläimet Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 249/2015

Lisätiedot

HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VEDENLAADUN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 2007

HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VEDENLAADUN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 2007 HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VEDENLAADUN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 27 vedenlaatu perifyton Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2009

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2009 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 29 fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu perifyton ja rantavyöhykkeen pohjaeläimet Anne Åkerberg JanneRaunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

Lisätiedot

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu Alajärven ja Takajärven vedenlaatu 1966-16 Alajärvi Alajärven vedenlaatua voidaan kokonaisuudessaan pitää hyvänä. Veden ph on keskimäärin 7,3 (Jutila 1). Yleisellä tasolla alusvesi on lievästi rehevää

Lisätiedot

HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMON SEKOITTUMISVYÖHYKETUTKIMUS KEVÄÄLLÄ 2015

HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMON SEKOITTUMISVYÖHYKETUTKIMUS KEVÄÄLLÄ 2015 HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMON SEKOITTUMISVYÖHYKETUTKIMUS KEVÄÄLLÄ 2015 Kymijoen vesi ja ympäristö ry Janne Raunio SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 TUTKIMUSALUE 1 3 AINEISTO JA METELMÄT 1 4 TULOKSET 4

Lisätiedot

Haukiveden vesistötarkkailun tulokset talvelta 2015

Haukiveden vesistötarkkailun tulokset talvelta 2015 1 / 3 Stora Enso Oyj LAUSUNTO A 1741.6 Varkauden tehdas 14.10.2013 Varkauden kaupunki Tekninen virasto Carelian Caviar Oy Tiedoksi: Pohjois-Savon ely-keskus Keski-Savon ympäristölautakunta Rantasalmen

Lisätiedot

HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN LAHTIEN VEDEN TILA

HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN LAHTIEN VEDEN TILA HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN LAHTIEN VEDEN TILA 1993-23 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 Erkki Jaala ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ Hamina-Kotka-Pyhtää merialueella veden laatua tarkkaillaan

Lisätiedot

HEINOLAN KONNIVEDEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU PYYDYSTEN LIMOITTUMISTUTKIMUS

HEINOLAN KONNIVEDEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU PYYDYSTEN LIMOITTUMISTUTKIMUS HEINOLAN KONNIVEDEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU PYYDYSTEN LIMOITTUMISTUTKIMUS Janne Raunio ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Heinolan Konniveden kalataloudellista tarkkailuohjelmaa uudistettiin vuonna 2005. Uusi

Lisätiedot

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2014

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2014 VUOSIYHTEENVETO..1 VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 1 1 YLEISTÄ Asikkalan kunnan Vääksyn taajaman puhdistetut jätevedet johdetaan Päijänteen Asikkalanselän kaakkoisosaan

Lisätiedot

Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014

Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014 Lausunto 8.5.2014 Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014 Tausta: Kalastajat olivat 6.4.2014 tehneet havainnon, että jäällä oli tummaa lietettä lähellä Viitasaaren

Lisätiedot

Aurajoen vedenlaatu ja kuormitus

Aurajoen vedenlaatu ja kuormitus Aurajoen vedenlaatu ja kuormitus Aurajoen virtaa seminaari Aurajoen nykyisyydestä ja tulevasta Lieto 28.11.213 Sari Koivunen biologi www.lsvsy.fi Sisältö: Aurajoen ja Aurajoen vesistöalueen yleiskuvaus

Lisätiedot

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2010

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2010 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 21 fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu perifyton ja rantavyöhykkeen pohjaeläimet Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/211

Lisätiedot

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2012

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2012 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2012 fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Anne Åkerberg perifyton ja rantavyöhykkeen pohjaeläimet Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2013

Lisätiedot

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2011

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2011 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2011 fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu perifyton Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 215/2012 ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2016

SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2016 VUOSIYHTEENVETO 8.4.27 SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 26 YLEISTÄ Sysmän kunnan viemäröinnin toiminta-alueen puhdistetut jätevedet johdetaan avo-ojaa pitkin Majutveden pohjoisosan

Lisätiedot

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 3.12.2014 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin vuonna 2014 Helsingin yliopiston

Lisätiedot

PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2007

PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2007 PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 27 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27 Anne Åkerberg SISÄLLYS sivu 1 Johdanto 1 2 Näytteenotto ja sääolot 1 3 Tulokset 2 3.1 Lämpötila

Lisätiedot

Espoon kaupunki Pöytäkirja 32. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1

Espoon kaupunki Pöytäkirja 32. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1 Ympäristölautakunta 13.03.2014 Sivu 1 / 1 2412/11.01.03/2012 32 Espoon vesistötutkimus vuonna 2013 Valmistelijat / lisätiedot: Ilppo Kajaste, puh. 043 826 5220 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Va.

Lisätiedot

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2016

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2016 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2016 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Perifyton ja rantavyöhykkeen pohjaeläimet Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Lisätiedot

RUSKON JÄTEKESKUKSEN VELVOITETARKKAILU VUONNA 2009

RUSKON JÄTEKESKUKSEN VELVOITETARKKAILU VUONNA 2009 9M6998 Ruskon jätekeskuksen tarkkailu v. 29, tiivistelmä 1 RUSKON JÄTEKESKUKSEN VELVOITETARKKAILU VUONNA 29 Vuonna 29 Ruskon jätekeskuksen ympäristövaikutuksia tarkkailtiin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen

Lisätiedot

RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014

RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014 Vesistöosasto/MM 25.9.2013 Kirjenumero 766/13 Renkajärven suojeluyhdistys ry RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014 1. YLEISTÄ Renkajärvi on Tammelan ylänköalueella, Hattulan ja Hämeenlinnan kunnissa sijaitseva,

Lisätiedot

Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela

Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio 1.12.211 Janne Suomela Varsinais-Suomen päävesistöalueet Kiskonjoki Perniönjoki 147 km 2 Uskelanjoki 566 km 2 Halikonjoki

Lisätiedot

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2015

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2015 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2015 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Perifyton Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 257/2016 ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

Outamonjärven veden laatu Helmikuu 2016

Outamonjärven veden laatu Helmikuu 2016 .3.16 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Outamonjärven veden laatu Helmikuu 16 Outamonjärven näytteet otettiin 4..16 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta. Tarkoituksena oli selvittää

Lisätiedot

HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 2006

HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 2006 HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 26 vedenlaatu perifyton Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 152/27 ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa

Lisätiedot

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2015

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2015 VUOSIYHTEENVETO 1..1 VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 1 1 YLEISTÄ Asikkalan kunnan Vääksyn taajaman puhdistetut jätevedet johdetaan Päijänteen Asikkalanselän kaakkoisosaan

Lisätiedot

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto Johdanto Tämä raportti on selvitys Luoteis-Tammelan Heinijärven ja siihen laskevien ojien

Lisätiedot

Vedenlaatutilanne Imatran seutukunnassa loppukesällä 2014 Saimaan ammattiopisto, auditorio Esitelmöitsijä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n

Vedenlaatutilanne Imatran seutukunnassa loppukesällä 2014 Saimaan ammattiopisto, auditorio Esitelmöitsijä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n Vedenlaatutilanne Imatran seutukunnassa loppukesällä 2014 Saimaan ammattiopisto, auditorio Esitelmöitsijä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n toimitusjohtaja ja limnologi Pena Saukkonen Ympäristön,

Lisätiedot

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA 2014. Väliraportti nro 116-14-7630

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA 2014. Väliraportti nro 116-14-7630 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA 2014 Väliraportti nro 116-14-7630 Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy lähettää oheisena tulokset 13. 14.10.2014 tehdystä Rauman merialueen tarkkailututkimuksesta

Lisätiedot

HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VEDENLAADUN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 2008

HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VEDENLAADUN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 2008 HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VEDENLAADUN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 28 vedenlaatu perifyton Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 183/29 ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

Hollolan pienjärvien tila ja seuranta. Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut

Hollolan pienjärvien tila ja seuranta. Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut Hollolan pienjärvien tila ja seuranta Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut 2016 2017 2018 2019 2020 2021 Pienjärvien seuranta Pienjärvien vedenlaadun seuranta Hollolassa

Lisätiedot

TURPAANKOSKEN JA SAARAMAANJÄRVEN POHJAPATOJEN RAKENTAMISEN AIKAINEN VESISTÖTARKKAILU

TURPAANKOSKEN JA SAARAMAANJÄRVEN POHJAPATOJEN RAKENTAMISEN AIKAINEN VESISTÖTARKKAILU TURPAANKOSKEN JA SAARAMAANJÄRVEN POHJAPATOJEN RAKENTAMISEN AIKAINEN VESISTÖTARKKAILU Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 14/211 Anne Åkerberg SISÄLLYSLUETTELO sivu 1 JOHDANTO 1 2 TARKKAILU

Lisätiedot

Liite 1. Saimaa. Immalanjärvi. Vuoksi. Mellonlahti. Joutseno. Venäjä

Liite 1. Saimaa. Immalanjärvi. Vuoksi. Mellonlahti. Joutseno. Venäjä Liite 1 Saimaa Immalanjärvi Vuoksi Mellonlahti Joutseno Venäjä Liite 2 1 5 4 3 2 Liite 3 puron patorakennelma Onnelan lehto Onnelan lehto Mellonlahden ranta Liite 4 1/7 MELLONLAHDEN TILAN KEHITYS VUOSINA

Lisätiedot

KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA

KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA Näytteenotto ja näytteiden analysointi Vesinäytteet on otettu lopputalvella 2006 ja 2007 sekä loppukesällä 2006, 2007 ja 2010

Lisätiedot

ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin

ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin LUVY/121 18.8.215 Lohjan kaupunki Ympäristönsuojelu ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin Sammatin Iso Heilammen länsiosan 6 metrin syvänteeltä otettiin vesinäytteet

Lisätiedot

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y Tervon kunta (email) A.. Tiedoksi: Tervon ympäristönsuojelulautakunta (email) Pohjois-Savon ELY-keskus (email) Lähetämme oheisena Tervon kunnan

Lisätiedot

Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin

Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin Annukka Puro-Tahvanainen Saariselkä 18.9.2014 25.9.2014 1 2 Inarijärveen tuleva ravinnekuorma Kokonaisfosfori 55 t/v Kokonaistyppi Piste- ja hajakuormitus

Lisätiedot

Varsinais-Suomen suurten jokien nykyinen tila ja siihen vaikuttavat tekijät

Varsinais-Suomen suurten jokien nykyinen tila ja siihen vaikuttavat tekijät Varsinais-Suomen suurten jokien nykyinen tila ja siihen vaikuttavat tekijät Veera-hankkeen loppuseminaari 2.11.216 Janne Suomela Varsinais-Suomen ELY-keskus 1 Esityksen sisältö Yleistä alueen joista Jokien

Lisätiedot

Näytteenottokerran tulokset

Näytteenottokerran tulokset Ensiäiset vedenlaaturekisteristäe löytyvät tulokset ovat taikuulta 1984. Näytteenottopaikan kokonaissyvyydeksi on tuolloin itattu 7,9, ja näytteet on otettu 1, 3 ja 7 etrin syvyyksiltä. Jäätä on ollut

Lisätiedot

Ähtärinjärven tila ja kuormitus

Ähtärinjärven tila ja kuormitus Ähtärinjärven tila ja kuormitus Ähtäri 24.11.2016 Anssi Teppo/Etelä-Pohjanmaa ELY-keskus Pertti Sevola/ Ähtärinjärvi Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Närings-, trafik- och miljöcentralen

Lisätiedot

Espoon kaupunki Pöytäkirja 56. Ympäristölautakunta 14.06.2012 Sivu 1 / 1

Espoon kaupunki Pöytäkirja 56. Ympäristölautakunta 14.06.2012 Sivu 1 / 1 Ympäristölautakunta 14.06.2012 Sivu 1 / 1 2412/11.01.03/2012 56 Espoon järvien tila talvella 2012 Valmistelijat / lisätiedot: Kajaste Ilppo, puh. (09) 816 24834 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus

Lisätiedot

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y Tervon kunta (email) A 776 4..2 Tiedoksi: Tervon ympäristönsuojelulautakunta (email) Pohjois-Savon ELY-keskus (email) Lähetämme oheisena Tervon

Lisätiedot

Vihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016

Vihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016 29.8.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Ojakkalassa sijaitsevasta Kaitlammesta otettiin 16.8.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992 LUVY/149 4.8.215 Minna Sulander Ympäristönsuojelu, Vihti ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 198 ja 1992 Vihdin pohjoisosassa sijaitsevasta Iso-Kairista otettiin vesinäytteet

Lisätiedot

Haukiveden yhteistarkkailu talvi 2016

Haukiveden yhteistarkkailu talvi 2016 1 / 4 Stora Enso Oyj LAUSUNTO A 1741.6 Varkauden tehdas 10.4.2016 Keski-Savon Vesi Oy Carelian Caviar Oy Tiedoksi: Pohjois-Savon ely-keskus Keski-Savon ympäristölautakunta Rantasalmen ympäristönsuojelultk

Lisätiedot

Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016

Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016 26.8.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Otalammella sijaitsevasta Tuohilammesta otettiin 20.7.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Kärjenlammin vedenlaatututkimus 2016

Kärjenlammin vedenlaatututkimus 2016 31.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kärjenlammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan kaakkoisosassa sijaitsevalta Kärjenlamilta otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

HARTOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2006

HARTOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2006 HARTOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 81/27 Anne Åkerberg SISÄLLYS sivu 1 Johdanto 1 2 Näytteenotto ja sääolot 1 3 Tulokset 2 3.1 Lämpötila ja happi 2

Lisätiedot

URAJÄRVEN LLR-KUORMITUSVAIKUTUSMALLINNUS

URAJÄRVEN LLR-KUORMITUSVAIKUTUSMALLINNUS URAJÄRVEN LLR-KUORMITUSVAIKUTUSMALLINNUS Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 251/2014 Niina Kotamäki, Suomen ympäristökeskus, SYKE JOHDANTO 30.9.2014 Tämä työ on osa Kymijoen alueen järvikunnostushankkeessa

Lisätiedot

PAIMIONJOEN, TARVASJOEN JA VÄHÄJOEN TARKKAILUTUTKIMUKSET HELMIKUUSSA Väliraportti nro

PAIMIONJOEN, TARVASJOEN JA VÄHÄJOEN TARKKAILUTUTKIMUKSET HELMIKUUSSA Väliraportti nro PAIMIONJOEN, TARVASJOEN JA VÄHÄJOEN TARKKAILUTUTKIMUKSET HELMIKUUSSA 2016 Väliraportti nro 21-16-1591 Oheisena lähetetään Paimionjoesta, Tarvasjoesta ja Paimion Vähäjoesta 22.2.2016 otettujen vesinäytteiden

Lisätiedot

Lahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016

Lahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016 8.9.2016 Lahna- ja Suomusjärven hoitoyhdistys Mauri Mäntylä Lahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet otettiin Lahna- ja Suomusjärven suojeluyhdistyksen toimesta 28.8.2016

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2014

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2014 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2014 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 248/2015 Anne Åkerberg ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormittajien

Lisätiedot

HUNTTIJÄRVEN VEDENLAADUNSEURANTA Eteläinen laskuoja

HUNTTIJÄRVEN VEDENLAADUNSEURANTA Eteläinen laskuoja 1 LAUREA-AMMATTIKORKEAKOULU Hyvinkää HUNTTIJÄRVEN VEDENLAADUNSEURANTA Eteläinen laskuoja Heidi Rantala Syyskuu 2008 2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 SÄHKÖNJOHTOKYKY... 3 3 VEDEN HAPPAMUUS... 4 4 VÄRILUKU...

Lisätiedot

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2016

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2016 Heinijärven vedenlaatuselvitys 2016 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 13.12.2016 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin Helsingin yliopiston Lammin

Lisätiedot

SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2014

SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2014 VUOSIYHTEENVETO 2.4.2015 SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2014 1 YLEISTÄ Sysmän kunnan viemäröinnin toiminta-alueen puhdistetut jätevedet johdetaan avo-ojaa pitkin Majutveden

Lisätiedot

AURAJOEN TARKKAILUTUTKIMUS HEINÄKUUSSA Väliraportti nro

AURAJOEN TARKKAILUTUTKIMUS HEINÄKUUSSA Väliraportti nro AURAJOEN TARKKAILUTUTKIMUS HEINÄKUUSSA 2016 Väliraportti nro 15-16-5740 Oheisena lähetetään Aurajoesta ja Vähäjoesta 18.7.2016 otettujen vesinäytteiden tutkimustulokset. Aurajoen varrella olevien jätevedenpuhdistamoiden

Lisätiedot

ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin

ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin 29.8.2016 Iso Ruokjärven suojeluyhdistys ry Tarja Peromaa ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin 2009-2015 Sammatin Iso Ruokjärvestä otettiin uusimmat vesinäytteet 15.8.2016

Lisätiedot

Jätevesiohitusten vaikutukset jokivesien laatuun Kirsti Lahti Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Kirsti Lahti, VHVSY 1.2.

Jätevesiohitusten vaikutukset jokivesien laatuun Kirsti Lahti Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Kirsti Lahti, VHVSY 1.2. Jätevesiohitusten vaikutukset jokivesien laatuun Kirsti Lahti Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Vantaanjoen vesistön yhteistarkkailut Vantaanjoen vesistön yhteistarkkailuohjelma

Lisätiedot

TEERNIJÄRVEN TULOKSET JA

TEERNIJÄRVEN TULOKSET JA Vesiosasto/MP 1.1.214 Kirjenumero 83/14 NOKIAN KAUPUNKI Ympäristönsuojeluyksikkö Harjukatu 21 371 NOKIA TEERNIJÄRVEN TULOKSET 19.3.214 JA 13.8.214 1. YLEISTÄ Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys

Lisätiedot

Kakarin vedenlaatututkimus 2016

Kakarin vedenlaatututkimus 2016 31.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kakarin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan kaupunkitaajaman länsipuolella olevalla ylänköalueella sijaitsevalta Kakarilta otettiin Karkkilan

Lisätiedot

Vesistövaikutukset eri puhdistamo- ja purkupaikkavaihtoehdoilla

Vesistövaikutukset eri puhdistamo- ja purkupaikkavaihtoehdoilla Vesistövaikutukset eri puhdistamo- ja purkupaikkavaihtoehdoilla Toiminnanjohtaja, limnologi Reijo Oravainen Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Vesistö kuvaus 0 5 kilometriä 10 Siuron reitti

Lisätiedot

Jäälinjärven alueen veden laatuseuranta, tulokset vuodelta 2013

Jäälinjärven alueen veden laatuseuranta, tulokset vuodelta 2013 Kari Kainua/4.12.2013 Jäälinjärven alueen veden laatuseuranta, tulokset vuodelta 2013 1 1. Taustatiedot Vuonna 2011 perustettu Kiimingin Jäälin vesienhoitoyhdistys pyrkii parantamaan entisen Kiimingin

Lisätiedot

RAPORTTI KARHOISMAJAN JÄRVIREITIN OJA- JA JÄRVITUTKIMUKSISTA

RAPORTTI KARHOISMAJAN JÄRVIREITIN OJA- JA JÄRVITUTKIMUKSISTA Vesistöosasto/RO 13.1.215 Kirjenumero 852/15 Jorma Järvensivu Kankaistonkatu 14 F 21 3871 Kankaanpää RAPORTTI KARHOISMAJAN JÄRVIREITIN OJA- JA JÄRVITUTKIMUKSISTA 4.8.215 1. TUTKIMUKSEN SUORITUS Tutkimus

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN JA MERIALUEEN PYHTÄÄ KOTKA HAMINA TILA VUOSINA 2000-2009

KYMIJOEN ALAOSAN JA MERIALUEEN PYHTÄÄ KOTKA HAMINA TILA VUOSINA 2000-2009 KYMIJOEN ALAOSAN JA MERIALUEEN PYHTÄÄ KOTKA HAMINA TILA VUOSINA 2-29 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/211 Kymijoen vesi ja ympäristö ry ISSN 1458-864 Kirjoittajat Marja Anttila Huhtinen (toim.)

Lisätiedot

HEINOLAN ALAPUOLISEN VESISTÖALUEEN TARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 2005

HEINOLAN ALAPUOLISEN VESISTÖALUEEN TARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 2005 HEINOLAN ALAPUOLISEN VESISTÖALUEEN TARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 25 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 138/26 Anne Åkerberg ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Heinolan alapuolisen

Lisätiedot

Valkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016

Valkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016 24.8.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Valkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016 Lohjan Saukkolassa sijaitsevan pienen Valkialammen vesinäytteet otettiin 2.8.2016 kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Paskolammin vedenlaatututkimus 2016

Paskolammin vedenlaatututkimus 2016 5.9.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Paskolammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan Vuotinaisissa sijaitsevalta Paskolammilta otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016

Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016 29.2.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016 Vesinäytteet Enäjärven Elämännokan syvänteeltä otettiin 17.2.2016 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta.

Lisätiedot

Sammatin Enäjärven ja siihen laskevan Suomusjärvenjoen vedenlaatututkimus

Sammatin Enäjärven ja siihen laskevan Suomusjärvenjoen vedenlaatututkimus 24.8.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Sammatin Enäjärven ja siihen laskevan Suomusjärvenjoen vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Enäjärven Elämännokan syvänteeltä otettiin 17.2.2016 ja 2.8.2016.

Lisätiedot

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN ENNAKKOTARKKAILUN YHTEENVETO

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN ENNAKKOTARKKAILUN YHTEENVETO 1 TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN ENNAKKOTARKKAILUN YHTEENVETO 18.1.2010 1 YLEISTÄ Tavase Oy toteuttaa tekopohjavesihankkeen imeytys- ja merkkiainekokeen tutkimusalueellaan Syrjänharjussa Pälkäneellä.

Lisätiedot

KOKEMÄENJOKI JA ITÄMERI ESITELMÄ Limnologi Reijo Oravainen.

KOKEMÄENJOKI JA ITÄMERI ESITELMÄ Limnologi Reijo Oravainen. KOKEMÄENJOKI JA ITÄMERI ESITELMÄ 28.09.2013 Limnologi Reijo Oravainen www.kvvy.fi Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry (KVVY) Perustettu 1961 Toimialue Kokemäenjoen ja Karvianjoen vesistöalueet

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2013

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2013 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2013 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014 Anne Åkerberg ja Janne Raunio ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa julkaisussa on

Lisätiedot

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y Varkauden kaupunki LÄHETE A 4 Vesi- ja viemärilaitos Käsityökatu 42-44 29.3.23 2 VARKAUS Tiedoksi: Pohjois-Savon ELY-keskus (email) Varkauden

Lisätiedot

Puruveden kehitys ja erityispiirteet. Puruvesi-seminaari 6.8.2011 Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto

Puruveden kehitys ja erityispiirteet. Puruvesi-seminaari 6.8.2011 Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto Puruveden kehitys ja erityispiirteet Puruvesi-seminaari 6.8.2011 Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto PURUVESI KARU JA KIRKASVETINEN SUURJÄRVI Sekä Puruvesi että Pyhäjärvi ovat kirkasvetisiä suurjärviä,

Lisätiedot

Kuva Rautuojan (FS27), Kylmäojan (FS03) ja Laurinojan (FS04) tarkkailupisteet.

Kuva Rautuojan (FS27), Kylmäojan (FS03) ja Laurinojan (FS04) tarkkailupisteet. Kuva 1-8-18. Rautuojan (), Kylmäojan (FS3) ja Laurinojan (FS4) tarkkailupisteet. 2 1.8.4.6 Äkäsjokeen laskevat purot Hannukaisen alueella Äkäsjokeen laskevien purojen vedenlaatua on tutkittu Hannukaisen

Lisätiedot

Kolmpersjärven veden laatu Heinäkuu 2017

Kolmpersjärven veden laatu Heinäkuu 2017 9.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Kolmpersjärven veden laatu Heinäkuu 2017 Lohjan Sammatissa sijaitsevan Kolmpersjärven vesinäytteet otettiin 19.7.2017 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Mustijoen vesistön ainevirtaama ja kuormitus

Mustijoen vesistön ainevirtaama ja kuormitus MÄNTSÄLÄN VESI Mustijoen vesistön ainevirtaama ja kuormitus Selvitys FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 5.11.2013 P21707P001 Selvitys 1 (29) Kamppi Kari 5.11.2013 Sisällysluettelo Liitteet... 2 1 Selvityksen

Lisätiedot

No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017

No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017 No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2016 Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017 Niina Hätinen tutkija SISÄLTÖ FINAS-akkreditointipalvelun

Lisätiedot

Sammatin Lihavajärven veden laatu Vuodet 2009-2013

Sammatin Lihavajärven veden laatu Vuodet 2009-2013 25.7.213 Lihavajärven Suojeluyhdistys Senja Eskman, Antero Krekola Sammatin Lihavajärven veden laatu Vuodet 29-213 Lihavajärven tuoreimmat näytteet otettiin heinäkuussa 213 järven suojeluyhdistyksen ja

Lisätiedot

Syvälammen (Saukkola) veden laatu Heinäkuu 2017

Syvälammen (Saukkola) veden laatu Heinäkuu 2017 11.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Syvälammen (Saukkola) veden laatu Heinäkuu 2017 Lohjan Saukkolassa sijaitsevan Syvälammen vesinäytteet otettiin 19.7.2017 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Kaitalammin (Hajakka) veden laatu Elokuu 2017

Kaitalammin (Hajakka) veden laatu Elokuu 2017 4.9.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kaitalammin (Hajakka) veden laatu Elokuu 2017 Karkkilan Hajakassa Kaupinojan valuma-alueella (23.087) sijaitsevan Kaitalammin vesinäytteet otettiin 3.8.2017

Lisätiedot

Kangasalan Välkkyvä Vesijärvi ry. Kangasalan Vesijärven veden laadun kehitys, kuormitus ja suositukset seurantaohjelmaksi

Kangasalan Välkkyvä Vesijärvi ry. Kangasalan Vesijärven veden laadun kehitys, kuormitus ja suositukset seurantaohjelmaksi Kangasalan Välkkyvä Vesijärvi ry Kangasalan Vesijärven veden laadun kehitys, kuormitus ja suositukset seurantaohjelmaksi Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus Tutkimusraportti 224 / 213 Arja Palomäki

Lisätiedot

Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS

Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS 2014-2015 15.2.2017 ESITYKSEN SISÄLTÖ 1. Selvityksen tausta ja lähtöainesto 2. Ylivirtaamatilanteet ja niiden määritys 3. Virtaaman vaikutus vedenlaatuun

Lisätiedot

HIITOLANJOEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN TARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2015 JA PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA 1995 2015

HIITOLANJOEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN TARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2015 JA PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA 1995 2015 SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Hietakallionkatu 2, 53850 LAPPEENRANTA PL 17, 53851 LAPPEENRANTA No 421/16 HIITOLANJOEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN TARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2015 JA PITKÄAIKAISTARKASTELU

Lisätiedot

Lestijärven tila (-arvio)

Lestijärven tila (-arvio) Lestijärven tila (-arvio) Virallinen VHS Tyypittely: - Matalat humusjärvet järvi Luokittelu: - erinomainen ekologinen tila! - hyvä kemiallinen tila Mikä on TOTUUS Historia -järven vesi juomakelpoista 60-

Lisätiedot

Veden laatu eri mittausvälineet ja tulosten tulkinta

Veden laatu eri mittausvälineet ja tulosten tulkinta Veden laatu eri mittausvälineet ja tulosten tulkinta Anu Suonpää, Vihdin vesistöpäivä, 12.11.2016 Sisältö Erilaiset mittauskeinot ja välineet - Aistihavainnot - Laboratoriomittaukset - Kenttämittarit -

Lisätiedot

VESISTÖN JA KALASTON TARKKAILUSUUNNITELMA TÄYDENNYKSET JA TARKENNUKSET LITTOISTENJÄRVEN OSAKASKUNTIEN HOITOKUNTA ENV

VESISTÖN JA KALASTON TARKKAILUSUUNNITELMA TÄYDENNYKSET JA TARKENNUKSET LITTOISTENJÄRVEN OSAKASKUNTIEN HOITOKUNTA ENV VESISTÖN JA KALASTON TARKKAILUSUUNNITELMA TÄYDENNYKSET JA TARKENNUKSET LITTOISTENJÄRVEN OSAKASKUNTIEN HOITOKUNTA 2 (4) 1 Johdanto Vesistön ja kalaston tarkkailu perustuu hoitokunnalle 11.9.2014 myönnettyyn

Lisätiedot

Suomen vesistöjen tummuminen. Antti Räike Suomen ympäristökeskus Merikeskus

Suomen vesistöjen tummuminen. Antti Räike Suomen ympäristökeskus Merikeskus Suomen vesistöjen tummuminen Antti Räike Suomen ympäristökeskus Merikeskus Mitä vesien tummumisella tarkoitetaan? Kuva: Stefan Löfgren Tummumisella käsitetään humuksen lisääntymistä, joka ilmenee veden

Lisätiedot

SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY IMATRAN IMMALANJÄRVEN TARKKAILU SYKSYLLÄ 2016

SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY IMATRAN IMMALANJÄRVEN TARKKAILU SYKSYLLÄ 2016 Hietakallionkatu 2, 53850 LAPPEENRANTA PL 17, 53851 LAPPEENRANTA No 3135/16 23.11.2016 IMATRAN IMMALANJÄRVEN TARKKAILU SYKSYLLÄ 2016 Imatran Immalanjärven tarkkailu perustuu Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus

Lisätiedot

Viidanjärven veden laatu Heinäkuu 2017

Viidanjärven veden laatu Heinäkuu 2017 11.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Viidanjärven veden laatu Heinäkuu 2017 Hiidenveden Retlahden pohjoispuolella sijaitsevan pienen Viidanjärven vesinäytteet otettiin 19.7.2017 Lohjan kaupungin

Lisätiedot

VILAJOEN JA PUKALUSJÄRVEN VESISTÖTARKKAILU VUODELTA 2015 SEKÄ YH- TEENVETO VUOSILTA

VILAJOEN JA PUKALUSJÄRVEN VESISTÖTARKKAILU VUODELTA 2015 SEKÄ YH- TEENVETO VUOSILTA SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Hietakallionkatu 2, 53850 LAPPEENRANTA PL 17, 53851 LAPPEENRANTA No 621/16 VILAJOEN JA PUKALUSJÄRVEN VESISTÖTARKKAILU VUODELTA 2015 SEKÄ YH- TEENVETO VUOSILTA 1985-2015

Lisätiedot

SIMPELEJÄRVEN VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2006

SIMPELEJÄRVEN VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2006 No 1635/06 SIMPELEJÄRVEN VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2006 Lappeenrannassa 18. päivänä joulukuuta 2006 SAIMAAN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Pentti Saukkonen limnologi SIMPELEJÄRVEN VESISTÖTARKKAILUN

Lisätiedot

Ahmoolammin veden laatu Maalis- ja elokuu 2017

Ahmoolammin veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 29.8.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Ahmoolammin veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 Karkkilan Ahmoossa sijaitsevan Ahmoolammin vesinäytteet otettiin 1.3.2017 ja 2.8.2017 Karkkilan kaupungin

Lisätiedot

Vihdin Komin vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016

Vihdin Komin vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016 28.10.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Komin vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Komista otettiin 20.7. ja 10.10.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta.

Lisätiedot

KATSAUS RÄYSKÄLÄN JÄRVIEN TALVITULOKSIIN 2014

KATSAUS RÄYSKÄLÄN JÄRVIEN TALVITULOKSIIN 2014 Vesistöosasto/RO 13.5.214 Kirjenumero 417/14 Luoteis-Lopen Loma-Asukkaat ry c/o Leila Rajakangas Vanha Valtatie 1 B 4 425 KERAVA KATSAUS RÄYSKÄLÄN JÄRVIEN TALVITULOKSIIN 214 1. JOHDANTO Kokemäenjoen vesistön

Lisätiedot

Sammatin Lohilammen veden laatu Elokuu 2014

Sammatin Lohilammen veden laatu Elokuu 2014 7..1 Lohilammen kyläyhdistys Tiina Raukko Sammatin Lohilammen veden laatu Elokuu 1 Lohilammen näytteet otettiin 7..1 kyläyhdistyksen ja Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta. Näytteet

Lisätiedot

LOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi

LOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi LUVY/109 27.7.2012 Risto Murto Lohjan kaupunki ympäristönsuojelu LOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi Näytteenotto liittyy Lohjan kaupungin lakisääteiseen velvoitteeseen seurata ympäristön

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2011

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2011 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2011 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 220/2012 Anne Åkerberg ja Janne Raunio ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa julkaisussa on

Lisätiedot

VUONNA 2009 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU

VUONNA 2009 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU KOKEMÄENJOEN VESISTÖN Marika Paakkinen 16.11.2009 Kirje nro 746 1 Tampereen kaupunki/ Ympäristövalvonta PL 487 33101 Tampere VUONNA 2009 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU 1. JOHDANTO Tampereen järvien

Lisätiedot