Lausunto tekijänoikeudellisten suoja-aikojen muuttamista koskevasta valtioneuvoston kirjelmästä

Transkriptio

1 Helsinki Eduskunnan sivistysvaliokunnalle U 63/2008 vp Lausunto tekijänoikeudellisten suoja-aikojen muuttamista koskevasta valtioneuvoston kirjelmästä Viestinnän Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto valtioneuvoston kirjelmästä U63/2008 vp, joka koskee EU:n suoja-aikadirektiivin muuttamista. Liitto toteaa lausuntonaan seuraavaa: Pääviestit 1. Viestinnän Keskusliitto puoltaa valtioneuvoston kielteistä kantaa suoja-aikojen pidentämiseen. 2. Direktiiviehdotus merkitsisi toteutuessaan lisääntyneitä kustannuksia radioyhtiöille ja muille äänitemusiikin käyttäjille. Ehdotuksessa ei ole esitetty hyväksyttäviä perusteita näille lisäkustannuksille. 3. Ehdotuksen perusteena oleva tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden suojan lähentäminen ei ole järkevä päämäärä, sillä eri suojamuodoilla on erilaiset lähtökohdat ja erilaiset tavoitteet. 4. Ehdotus hyödyttäisi amerikkalaisia muusikoita ja levy-yhtiöitä, mutta ei parantaisi eurooppalaisen musiikin asemaa USA:n markkinoilla. 5. Äänitteiden menestyminen markkinoilla riippuu muista seikoista kuin suoja-ajan pituudesta. Emme näe ehdotuksen millään lailla kannustavan uuden musiikin tuottamiseen ja tekemiseen. 6. Sävelteosten suoja-aikojen laskennan yhdenmukaistaminen johtaisi musiikkia käyttävien yritysten kustannusten kasvamiseen ja teosten oikeudenomistajien eriarvoiseen kohteluun. Tavoitteena oleva yhdenmukainen sääntely EU-alueella saavutetaan paremmin laskemalla kunkin tekijän teosten suoja-ajat erikseen, kuten Suomessa jo tehdään.

2 2 Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Komissio ehdottaa, että muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeudellinen suoja-aika pidennetään nykyisestä 50 vuodesta 95 vuoteen. Viestintätoimialan kannalta ehdotus tarkoittaa, että äänitemusiikkia käyttävät lähettäjäyritykset olisivat velvollisia maksamaan korvauksia myös yli 50 vuotta vanhemmista äänitteistä. Komissio perustelee ehdotustaan tarpeella lähentää tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden suojaa toisiinsa muusikoiden, erityisesti studiomuusikoiden, huonolla sosiaalisella ja taloudellisella asemalla sekä äänitetuottajien liiketoiminnan vaikeutumisella piratismin puristuksessa. Direktiiviehdotukseen sisältyy myös säännöksiä, jotka liittyvät äänitetuottajien ja muusikoiden välisiin sopimussuhteisiin. Lisäksi komissio ehdottaa, että sävellysteosten suoja-ajat yhdenmukaistetaan siten, että sekä teksti että sävel olisivat suojattuja 70 vuotta viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Osassa EU:n jäsenmaista, Suomi mukaan lukien, sanoittajan ja säveltäjän suojaajat lasketaan erikseen. Ehdotuksen tavoitteena on soveltaa samoja sääntöjä koko EU:n alueella. Ehdotuksen taloudelliset vaikutukset Komissio väittää, että ehdotus ei lisää radioyhtiöiden ja muiden äänitemusiikin käyttäjien kustannuksia eikä nosta äänitemusiikin kuluttajahintoja. Väite ei Viestinnän Keskusliiton käsityksen mukaan voi pitää paikkaansa, kun ehdotuksen tavoitteena kuitenkin on tuottaa lisäkorvauksia muusikoille ja levy-yhtiöille. Jonkun on lisäkorvaukset maksettava. Suoja-ajan pidentäminen 50 vuodesta 95 vuoteen tuo suojan piiriin suuren joukon vanhoja, mutta yleisöä yhä kiinnostavia äänitteitä. Näiden äänitteiden käyttäjillä on velvollisuus maksaa käytöstä. Komission käsityksen mukaan äänitteiden radioinnista ja julkisesta esittämisestä maksettavien korvausten määrä ei muutoksen myötä muuttuisi, koska korvaukset maksetaan prosenttiosuutena käyttäjien liikevaihdosta. Ehdotus on lähtökohdaltaan väärä eikä lainkaan ota huomioon sitä mahdollisuutta, että suoja-ajan pidennys voi nostaa korvausprosentin suuruutta. Suomessa radioiden maksamien Gramex-korvausten laskennassa keskeinen tekijä on suojatun musiikin osuus lähetysajasta. Jos suojatun musiikin määrä suhteessa lähetysaikaan kasvaa kuten tapahtuisi suoja-ajan pidentyessä korvaukset kasvavat. Ehdotuksen suorana vaikutuksena olisi näin ollen yli 50 vuotta vanhoja äänitteitä käyttävien radioyritysten kustannusten nousu. Komissio arvioi muusikoiden tulojen lisääntyvän ehdotuksen perusteella keskimäärin euroa vuodessa. Tulonlisäys saavutettaisiin komission mukaan pääosin äänitteiden radiosoiton avulla. Yhtälö, jonka mukaan radiot maksaisivat enemmän äänitteiden käytöstä, mutta radioiden kustannukset eivät kuitenkaan lisääntyisi, on mahdoton.

3 3 Mielestämme on selvää, että äänitteiden suoja-aikojen pidentämisestä aiheutuisi kustannuksia kaikille niille äänitteiden käyttäjille, jotka käyttävät vuotta vanhaa äänitemateriaalia. Suoja-ajan pidentämisestä mahdollisesti aiheutuva hyöty oikeudenhaltijoille on suhteettoman pieni muutoksesta aiheutuviin kustannuksiin verrattuna. Erityisenä ongelmana ehdotuksessa on lisäksi ns. use it or lose it periaate. Se tekee suojan laskemisen tavattoman monimutkaiseksi. Äänitteiden käyttäjille tulee vaikeaksi, jollei mahdottomaksi, hahmottaa, mistä heidän kuuluu maksaa ja mistä ei. Myös sävelteosten uusi suoja-ajan laskentatapa viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuoden päättymisestä olisi omiaan nostamaan lähettäjäyritysten maksamia korvauksia. Huomattava osa yritysten käyttämistä musiikkiteoksista sisältää sekä sävelen että tekstin ja niillä on usein eri tekijät. Pidämme enemmän kuin todennäköisenä, että ehdotuksen toteutuessa tekijäpuolelta tultaisiin esittämään vaatimuksia musiikkikorvausten korottamiselle. Vastustamme ehdotusta myös tältä osin. Lähioikeuksien suojan lähentäminen tekijänoikeuteen Eräänä keskeisenä perusteena ehdotetulle suoja-aikojen pidentämiselle on lähentää lähioikeuksien suojaa tekijänoikeudelliseen suojaan. Tämä tavoite ei ole järkevä, sillä eri suojamuotojen tavoitteet ja suojan kohteet poikkeavat täysin toisistaan. Tekijänoikeus suojaa luovaa henkistä työtä ja sen tuloksena syntyviä immateriaalisia teoksia. Muusikoiden suojan taustana on ollut huoli heidän työtilaisuuksiensa vähenemisestä äänilevyjen käytön myötä ja suoja kohdistuu pääasiassa teoksen tallennettuun esitykseen. Äänitetuottajien suojan perusteena on puolestaan taloudellisten investointien kattaminen ja suojan kohteena on teknisin menetelmin taltioitu äänite. Argumentti eri suojamuotojen lähentämisestä ei ole vakuuttava. Suoja-aikojen pidentämisestä aiheutuvat kustannukset eivät ole perusteltuja suhteessa tavoitteeseen, joka on täysin keinotekoinen. EU ja USA Eräänä tavoitteena ehdotukselle on EU:n ja USA:n tekijänoikeudellisen suojan yhdenmukaistaminen. USA:ssa esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien suojan sisältö on erilainen kuin EU-maissa. Suoja-ajan pidentäminen EU:ssa ei vaikuta näihin sisällöllisiin eroihin. EU-maista peräisin olevat äänitteet ja esitykset nauttivat USA:ssa yhtä pitkää lähioikeussuojaa kuin kansalliset tuotteet. Direktiiviehdotus ei vaikuta eurooppalaisten oikeudenhaltijoiden suoja-aikaan USA:ssa. Direktiiviehdotuksen ainoa vaikutus EU:n ja USA:n välisessä suhteessa olisi käsittääksemme se, että suoja-ajan pidennys koituisi kansallisen kohtelun periaatteen nojalla myös amerikkalaisten muusikoiden ja levy-yhtiöiden hyväksi. Näin tapahtuisi siltä osin kuin EU:n jäsenvaltiot eivät ole tehneet varaumia ulkomaisten tuotteiden suojaan. Eurooppalaiset musiikin käyttäjät

4 4 joutuisivat siten rahoittamaan amerikkalaisia oikeudenhaltijoita, mikä markkinoiden kokoerot huomioon ottaen ei ole perusteltua. Kannustinvaikutus Komissio toteaa ehdotuksensa perusteluissa, että jos mitään ei tehdä, yhä suurempi osa vuosina julkaistuista äänitteistä putoaa suojan piiristä. Mielestämme tämä ei ole huono asia, vaan hyvä asia. Public domain aineisto muodostaa rikkaan lähteen kansalaisten kulttuuritarjonnalle ja luo myös mahdollisuuksia kehittää kokonaan uutta liiketoimintaa. Nykyinen 50 vuoden pituinen suoja riittää hyvin turvaamaan muusikoiden ja levy-yhtiöiden taloudelliset edut. Suoja-ajan pidentäminen ei millään lailla kannusta uusien äänitteiden julkaisemiseen. Yksikään äänite tuskin jää tekemättä sen vuoksi, että sen suoja päättyy 50 vuoden kuluttua. Vuonna 2006 Isossa-Britanniassa julkaistussa Gowersin raportissa on esitetty vakuuttavat taloudelliset perustelut sille, että suoja-ajan pidentämisellä ei ole vaikutusta investointipäätöksiin. Viestinnän Keskusliitto yhtyy tähän johtopäätökseen. Äänitteiden menestyminen markkinoilla riippuu muista seikoista kuin suoja-ajan pituudesta: kiinnostavasta tarjonnasta, onnistuneesta markkinoinnista, kuluttajien tarpeiden huomioon ottamisesta jne. Jos liiketoiminnassa ei ole onnistuttu 50 vuoden kuluessa, on vaikea nähdä, miten pelkkä suoja-ajan pidentäminen muuttaisi toiminnan kannattavaksi. Esittävien taiteilijoiden sosiaaliseen asemaan mahdollisesti liittyvät ongelmat on ratkaistava muilla keinoin kuin tekijänoikeuslainsäädännön avulla. Oikeudenhaltijoiden eriarvoinen kohtelu Sanoitettujen musiikkiteosten osalta aiemmin kuolleen tekijän oikeudenomistajien hyväksi voisi koitua kymmenien vuosien suoja-ajan pidennys nykytilanteeseen verrattuna. Kiinnitämme huomiota siihen, että ehdotus johtaisi musiikkialan teosten eripituisiin suoja-aikoihin sattumanvaraisten seikkojen perusteella. Tämä ei ole hyvää lainsäädäntöä. Ehdotus myös kohtelisi tekijöiden oikeudenomistajia epätasa-arvoisesti. Jälkimmäisenä kuolleen tekijän oikeudenomistajat saisivat hyväkseen lyhyemmän suojan (70 vuotta) aiemmin kuolleen tekijöiden oikeudenomistajiin verrattuna (70 vuotta plus kuolinvuosien ero). Komission esittämä peruste yhtenäisestä EU-sääntelystä ei tässä suhteessa ole vakuuttava. Tavoiteltuun yhtenäisyyteen päästäisiin myös laskemalla suoja-ajat erikseen kunkin tekijän osalta koko EU:n alueella. Jos harmonisointi nähdään välttämättömäksi, se pitäisi toteuttaa tältä pohjalta. Esittäviä taiteilijoita ovat muusikoiden lisäksi esimerkiksi näyttelijät ja tanssijat. Muusikoiden suoja-aikojen pidennys asettaa muut esittävät taiteilijat eriarvoiseen asemaan. Todennäköisesti suoja-ajan pidennys yhden taiteilijaryhmän osalta johtaisi vaatimuksiin muidenkin ryhmien suoja-ajan pidentämisestä. Tämä puolestaan johtaisi lisäkorvauksiin esimerkiksi televisioyhtiöille. Direktiiviehdotuksen vaikutukset on tältäkin osin puutteellisesti arvioitu.

5 5 Yhteenveto Komission ehdotus suoja-aikojen pidentämisestä on huonosti valmisteltu, heikosti perusteltu ja sisäisesti ristiriitainen. Viestinnän Keskusliitto esittää, että sivistysvaliokunta asettuisi tukemaan valtioneuvoston kielteistä kantaa ehdotukseen. Viestinnän Keskusliitto ry Satu Kangas johtaja, lakiasiat ja viestintäpolitiikka Viestinnän Keskusliitto on joukkoviestintäalan ja graafisen teollisuuden kattojärjestö, joka edistää toimialan yleisiä toimintaedellytyksiä tavoitteenaan turvata monipuoliset viestintäpalvelut suomalaisille. Viestinnän Keskusliitto edustaa noin 800 yritystä ja yhteisöä, jotka työllistävät noin henkilöä. Edustettujen yritysten osuus joukkoviestintämarkkinoista on noin 80 %. Keskusliiton jäseniä ovat Aikakauslehtien Liitto, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen Radioiden Liitto ja Suomen Televisioiden Liitto. Lisätietoja lausuntoon liittyen antavat tarvittaessa: Håkan Gabrielsson Satu Kangas Toimitusjohtaja Johtaja, lakiasiat ja viestintäpolitiikka Puhelin Puhelin GSM GSM