Opetusministeriö PL Valtioneuvosto

Transkriptio

1 Opetusministeriö PL Valtioneuvosto Lausunto komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY muuttamisesta Suomen Muusikkojen Liitto ry edustaa suomalaista ammattimaista musiikin esittäjää kaikista tyylisuunnista ja ammattiryhmistä. Tekijänoikeudet ovat keskeinen osa jäsenistön tulonmuodostusta. Seuraavassa lausumme ensisijaisesti esittävien taiteilijoiden suoja-ajan pidentämisestä. Mitä tulee ehdotukseen sisältyvään muutokseen tekijöiden suoja-aikaan, olemme samalla kannalla kuin kotimaiset luovan säveltaiteen edustajat. Muutokseen ei ole perusteita, koska se hyödyttäisi lähinnä tekijöiden kuolinpesiä ja perillisiä elävien tekijöiden kustannuksella. Sääntelytarve ja sen merkitys suomalaisille musiikin esittäjille Esittävien taiteilijoiden nykyinen suoja-aika, 50 vuotta tallentamisvuodesta, ei tarjoa nykypäivän olosuhteissa riittävää suojaa musiikin esittäjille. Yhä useampi musiikin esittäjä joutuu havaitsemaan nuorena tehtyjen äänilevyjen jäävän ilman suojaa. Suojan pidentäminen niin, että se kattaisi musiikin esittäjien koko eliniän, on tarpeellista. Esittävien taiteilijoiden suoja-aikaa pidennettiin 25 vuodesta 50 vuoteen tekijänoikeuslain muutoksella 34/1991. Nyt suoja-aikaa ollaan EU-tasolla pidentämässä 50 vuodesta 95 vuoteen. Näin pidennettynäkin suoja-aika olisi kuitenkin merkittävästi 1

2 luovien tekijöiden suoja-aikaa lyhyempi. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, levynkansienkin suoja on äänitteen sisällön suojaa pidempi. Esittävien taiteilijoiden suoja-ajan kehityshistoria osoittaa, että alun perin poliittisena kompromissina aikaan saatu lyhyt suoja-aika ei ollut markkinoiden eikä esittävien taiteilijoiden tarpeiden kannalta oikeaan osunut eikä tyydyttävä. Tärkeintä kuitenkin oli tuolloin saada ylipäänsä jonkinlaista tekijänoikeussuojaa esittäville taiteilijoille. Myöhempi kehitys osoittaa, että suoja-ajan saattaminen tasolle, joka vastaa esittävien taiteilijoiden sekä oikeuksien kansallisten ja kansainvälisten markkinoiden tarpeita, on välttämätöntä. Komission nyt esittämä pidennys vastaa esittävien taiteilijoiden ja markkinoiden tarpeita. Sitä, miten esittävien taiteilijoiden tulovirrat kehittyvät, ei ole osattu ennakoida esittävien taiteilijoiden suojasta alun perin säädettäessä. Suoja-ajan pidennyksen vastustajat argumentoivat, että levy-yhtiöiden pitäisi voida kotiuttaa investointiensa tuotot paljon lyhyemmässäkin ajassa kuin nykyisessä 50 vuoden suoja-ajassa. Tämä voi pitää menestystuotteiden kohdalla paikkansa, mutta se ei kerro mitään esittävien taiteilijoiden tulonmuodostuksesta. Äänitemyynnistä levytyssopimuksen tehneille artisteille maksettavat rojaltit eivät Suomen olosuhteissa ole kokonaisuutena ottaen läheskään yhtä merkittävä tuloerä kuin tekijänoikeusjärjestö Gramexin kautta tilitettävät korvaukset. Gramex-korvauksia kertyy mm. äänitteiden massakäytöstä yleisradioinnissa ja julkisessa esittämisessä sekä yksityisen kopioinnin hyvitysmaksusta. Lisäksi myyntirojaltit koskevat merkityksellisessä määrin vain pientä osaa koko musiikin esittäjien joukosta, eivätkä siis lainkaan ns. studiomuusikoita. Isommilla markkinoilla, kuten Iso-Britanniassa, levyrojaltien merkitys on eri syistä selvästi suurempi taiteilijoiden tulonmuodostuksen kokonaisuudessa. Vaikka suomalaiset yhtiöt pystyisivät kotiuttamaan ainakin menestystuotteisiin tehdyt investoinnit melko lyhyessä ajassa, esittäville taiteilijoille tulo kertyy jo rakenteellisista syistä Suomessa selvästi myöhemmin. Ikivihreistä tuloa kertyy Gramexin kautta koko suoja-ajan niin artisteille kuin studiomuusikoille, mutta levymyynti on tuolloin jo yleensä hiipunut. Ikääntyvän studiomuusikon työtulojen vähetessä Gramex-korvausten osuus tulonmuodostuksessa lisääntyy. Gramexin kautta saatavan korvaustulon merkitys on suomalaisille musiikin esittäjille kansainvälisesti suhteutettuna suuri. Gramex-tuloa kertyy verrattain pitkän ajan kuluessa. Suomalainen muusikko hyötyisikin suoja-ajan pidennyksestä todennäköisesti suhteellisesti muita eurooppalaisia muusikkoja enemmän. Kun merkittävimmät myyntitulot sijoittuvat tyypillisesti äänitteen elinkaaren alkupäähän, eikä suoja-ajan pidennys vaikuta niihin, olisi pidennyksellä suurempi vaikutus äänitteiden massakäytön puolella. Suomalaisen muusikon ääniteoikeuksien hyödyntämiseen perustuva tulonmuodostus painottuu äänitteiden massakäyttöön. 2

3 Suojan päätyttyä äänitteitä hyödyntävät tyypillisesti ns. haudankaivajayritykset ja mm. elokuva- ja av-tuottajat. Suoja-ajan jälkeen he saavat koko tuotteen valmiina ilmaiseksi käyttöönsä ja korjaavat voitot äänitteiden taloudellisesta hyödyntämisestä. Esiintyjät eivät saa tästä käytöstä senttiäkään, vaikka erityisesti nk. ikivihreiden äänitteiden käyttöarvo perustuu suurelta osin juuri esittäjän panokseen. Kysymys ei ole vain siitä, että musiikin esittäjän suorite on äänitetty aikanaan studiossa, vaan artisti on tyypillisesti tehnyt kappaletta tunnetuksi ja rakentanut sen käyttöarvoa koko uransa ajan esiintyessään julkisesti. Tällaisen musiikkikappaleen taloudellinen hyväksikäyttö kolmansien toimesta suoja-ajan päätyttyä taiteilijan elinaikana ei miltään osin vastaa yleistä käsitystä oikeudenmukaisuudesta. Haaskalinnutkin malttavat odottaa, kunnes eläin kuolee. Musiikin esittäjien eläketurva oli Suomessa ns. freelancesektorilla, jolle komission esitys näyttää pääasiallisesti suunnatun, olematon vuoteen 1986 saakka. Tuolloin alalle saatiin oma eläketurva, TaEL. Komission ehdotus toisi merkittävää vanhuudenturvaa etenkin niille lukuisille muusikoille, joiden työskentelystä musiikkialan pätkätöissä ei ennen vuotta 1986 ole kertynyt edes eläketurvaa. On huomattava, että tällä sektorilla on tehty lähes yksinomaan pätkätöitä jo kauan ennen kuin ilmiö alkoi koskea yleisemmin koko yhteiskuntaa. Pätkätöiden yleistyttyä niihin liittyvää sosiaaliturvaa on ryhdytty korjaamaan. Heikoimmassa asemassa olevat ikääntyvät muusikot eivät kuitenkaan ehdi korjauksista hyötymään. Muusikkojen vanhuudenturvasta on nyt suoja-ajan pidennyksen yhteydessä käydyssä keskustelussa kriittisesti todettu, että se pitäisi hoitaa yleisten eläkejärjestelmien ja sosiaaliturvan keinoin. Tästä voi olla toiveiden tasolla vain samaa mieltä, mutta siihen ei ole Suomessa eikä laajemminkaan Euroopassa mahdollisuutta, kun otetaan huomioon eläkejärjestelmien yleinen kehitysvaihe ja -suunta. Tämä on eläkejärjestelmiä ja sosiaaliturvaa tunteville täysin selvä asia. Siksi olisi liian helppoa pyrkiä sivuuttamaan esillä oleva sääntelytarve vetoamalla täysin epärealistisesti sosiaaliturvaan. Sosiaaliturva- ja eläkesääntely on kehittynyt koko ajan yleisempään suuntaan, eikä sijaa erityistapauksille tai -sääntelylle valitettavasti ole. Suoja-ajan pidentäminen nimenomaan 95 vuoteen ei ole ainoa esillä ollut sääntelyvaihtoehto. Komissio on siihen tässä yhteydessä kuitenkin esittämillään perusteilla päätynyt. Esittävien taiteilijoiden kannalta muunlaisetkin vaihtoehdot voisivat tulla kysymykseen. Olennaista on se, että suojan pitää kestää vähintään taiteilijan elinikä. Pidennyksen tulee koitua esittävän taiteilijan hyväksi myös käytännössä. Komission tekemä ehdotus täyttää nämä perusedellytykset ja on sellaisenaan kannatettava. Komissio kiinnittää huomiota myös suoja-aikojen yhtenäistämiseen EU:n sisällä ja erityisesti EU:n ja USA:n välillä. Tilanne, jossa esittävien taiteilijoiden suoja-aika on EU:ssa lyhyempi, ei ole kilpailumielessä tyydyttävä. On myös huomattava, että 3

4 oikeuksien palautuminen taiteilijoille tapahtuisi USA:ssa komission ehdotuksen toteuduttuakin selvästi aikaisemmin ja taiteilijoiden kannalta suotuisammin edellytyksin. Suomalaiset musiikin luovat tekijät eivät selvästi halua komission esityksen mukaista erityistä pidennystä suoja-aikaansa. Yhtä selvää on, että sekä suomalaiset musiikin esittäjät että koko musiikin esittäjien Euroopan laajuinen yhteisö ovat yksimielisesti suoja-aikansa pidentämisen kannalla. Komission esittämät lisätoimet: use it or lose it ja 20 prosentin rahastointi Komissio ehdottaa esittävien taiteilijoiden suojaksi kaksi lisätoimenpidettä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että sääntely todella koituisi esittävien taiteilijoiden hyväksi. Sääntely on tältä osin tarkoituksenmukaista ja erittäin tarpeellista. Esittävä taiteilija on oikeuksien markkinoilla lähes väistämättä heikompi osapuoli, joka ei tunnetusti yleensä pärjää sopimusneuvottelussa monikansallisen levy-yhtiön kanssa. Neuvotteluvoima ei riitä, ja siksi levy-yhtiö voi usein sanella sopimuksen keskeisen sisällön. Edellä kuvattua taustaa vasten komissio on pitänyt tarpeellisena lainsäädännöllisiä lisätoimia, joilla pyritään tasapainottamaan taiteilijoiden heikkoa neuvotteluasemaa. Use it or lose it -lauseke korostaa tarvetta hyödyntää hankittuja oikeuksia. Musiikkialalla ei ole tavatonta, että taiteilijoiden oikeudet ikään kuin lepäävät levy-yhtiöllä, vaikka taiteilijat ja kuluttajatkin toivoisivat tuotteiden pitämistä saatavilla. Digitaalijakelu avaa entistä paremmat mahdollisuudet pitää pienilevikkistäkin musiikkia yleisön saatavilla. Kun saatavilla pitämisen taloudellinen kynnys on selvästi aiempaa alempi, on komission ehdotus oikeuksien palautumisesta tietyin edellytyksin taiteilijoille perusteltu. Levy-yhtiöiden tulisi komission ehdotuksen mukaisesti kartuttaa suoja-ajan pidennyksen osalta rahastoa, johon siirrettäisiin 20 prosenttia äänitteiden hyödyntämisestä kertyvästä tulosta. Rahastoon kertyvät varat maksettaisiin ilmeisesti tekijänoikeusjärjestöjen välityksellä studiomuusikoille, jotka esiintyvät äänitteillä. Studiomuusikko ei saa sopimusperusteista myyntirojaltia, vaan alkuperäispalkkionsa lisäksi hänelle kertyy vain ns. Gramex-korvauksia. Ilman komission ehdottamaa sääntelyä studiomuusikkojen oikeudenluovutuksen ajallinen laajennus jäisi vaille kompensaatiota. Ehdotus on tältä osin hyvin perusteltu ja kannatettava, jos kohta rahaston käytännön toteutusta on syytä täsmentää. Esimerkiksi 2 miljoonan euron liikevaihtoraja on Suomen oloissa liian korkea, jotta ehdotuksella kattavasti saavutettaisiin ajateltu tarkoitus. Taloudelliset vaikutukset Edellä on tullut selväksi - eikä siitä liene erimielisyyttä muutenkaan - että komission ehdottama sääntely parantaisi etenkin ikääntyvien musiikin esittäjien taloudellista 4

5 asemaa. Kysymykseen siitä, miten tämä rahoitettaisiin, löytyy vastauksia komission ehdotuksesta. Use it or lose it -lauseke mahdollistaisi oikeuksien palautumisen taiteilijoille tilanteessa, jossa levy-yhtiö ei niitä halua tai voi hyödyntää. Taiteilijalle avautuisi mahdollisuus hankkia lisätuloja todennäköisesti jopa olennaisesti paremmin tulonjakoehdoin kuin vuosikymmeniä sitten tehdyn levytyssopimuksen perusteella. Ehdotettu 20 prosentin rahastointi olisi merkittävä tulonsiirto levy-yhtiöiltä taiteilijoille. Suojan pidennyksen ajalta kertyvästä tulosta rahastoitaisiin ehdotuksen mukaan 20 prosentin osuus nimenomaan studiomuusikoille siis niille, jotka eivät saa rojaltia levymyynnistä. Äänitteiden käytön kustannuksiin radiossa/tv:ssä ja julkisessa esittämisessä ei suojaajan pidentämisellä olisi suurta vaikutusta. Yksittäisen äänitteen käyttö ei sinänsä kallistuisi, vaan maksaisi saman kuin ennenkin. Toki sille, ettei tietyn äänitteen käyttö muuttuisikaan ilmaiseksi ääniteoikeuksien osalta 50 vaan 95 vuoden kuluttua tallentamisvuodesta, voi ajatella kustannusvaikutusta. Elävässä elämässä äänitteiden massakäyttö mediassa ja julkisessa esittämisessä on kuitenkin yritystasolla budjetoitua toimintaa. Käyttö ei todellisuudessa maksaisi sen enempää kuin aikaisemminkaan, vaan käytön volyymi ja suojatun/suojaamattoman aineiston suhde sopeutettaisiin niin, että budjetissa pysytään. Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa musiikin käyttötariffeissa on ainakin esittävän taiteen osalta erilaisten oikeusprosessien tuloksena ollut laskeva trendi. Tämä johtuu pitkälti nykylainsäädännön rakenteesta. Näyttää siltä, että musiikin käyttäjien kannattaa aina yrittää tariffien alentamista prosessaamalla. Tämän realiteetin valossa olisi suojaajan pidennyksen johdosta odotettavissa jonkin suuruisia tulonsiirtoja nuoremmilta taiteilijoilta vanhemmille taiteilijoille. Kun jaettava ei käytännössä lisäänny ja korvauksen piirissä olevien määrä kasvaa ainakaan se ei vähenisi entisellä vauhdilla eräänlainen suhteellinen tulonsiirto olisi sääntelyn väistämätön seuraus. Kun suoja-ajan pidennyksestä on musiikin esittäjien kesken keskusteltu jo useita vuosia kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, on käynyt selväksi, että taiteilijoiden piirissä edellä kuvatulla tulonsiirtoajatuksella on täysi sosiaalinen hyväksyntä. Sitä, että musiikin esittäjän suojaaika riittäisi kattamaan koko eliniän, pidetään ensisijaisena oikeushyvänä. Mitä tulee äänitteiden myyntiin niin fyysisinä kuin tiedostomuotoisina tallenteina, kuluttajalle tarjottavat äänitteet, jotka sisältävät suoja-aikansa menettäneitä musiikkiesityksiä, eivät nytkään ole ilmaisia. Niistä pyydetään markkinoilla käypä hinta. Tämä osoittaa, että suoja-ajan päättyminen ei muuta äänitteitä ilmaisiksi kuluttajan kannalta. Merkityksellinen muutos tapahtuu siinä, kenelle myyntitulot kertyvät. On markkinoiden ja kilpailuolosuhteiden kannalta selvästi parempi vaihtoehto, että tulot kertyvät tahoille, jotka tuotteen ovat synnyttäneet luovilla ja tuotannollisilla panoksillaan. Vertailukohdaksi ei sovellu esimerkiksi patentti, joka suojaa lähinnä menetelmää. Äänite 5

6 on valmis tuote, jota sellaisenaan myydään kuluttajalle. Esittävillä taiteilijoilla ja äänitetuottajilla on mahdollisuus ohjata osa kertyneestä tulosta takaisin uuden tuotannon luomiseen. Kyseessä on tältä osin oikeus-, markkina- ja myös kulttuuripoliittinen valinta. Halutaanko tukea esittäviä taiteilijoita ja äänitetuotantoa vai ns. haudankaivajayrityksiä? Ehdotetun sääntelyn vastustaminen olisi kannanotto viimemainittujen hyväksi. Ikääntyvien musiikin esittäjien taloudellisen aseman paraneminen rahoitettaisiin siis pääosin tuotantoalan sisäisin tulonsiirroin. On merkityksellistä, että myös levy-yhtiöt ovat ainakin periaatteellisella tasolla suhtautuneet hyväksyvästi komission ehdottamiin lisätoimiin musiikin esittäjien aseman turvaamiseksi suoja-ajan pidentymisen yhteydessä. Kulttuuriset vaikutukset Kulttuuriselta kannalta katsottuna ei ole toivottavaa, että erilaisen ja eri-ikäisen musiikin valintaan esimerkiksi radiosoitossa vaikuttaa määräävästi se, onko tekijänoikeussuoja voimassa vai jo päättynyt, eli tarvitseeko käytöstä maksaa musiikin esittäjille ja tuottajille korvausta. Äänitteet ovat markkinoilla olevia tuotteita. Markkinoilla vallitsee kova kilpailu siitä, mitä musiikkia käytetään. Kilpailuasetelma ei ole neutraali, jos kaksi äänitettä on täysin eri asemassa sillä perusteella, minä vuonna tallennus on tehty. Helsingissä, 16. syyskuuta 2008 Suomen Muusikkojen Liitto ry Ahti Vänttinen puheenjohtaja 6