Lausunto AV-direktiivin täytäntöönpanosta ja toimilupakysymyksistä

Transkriptio

1 Helsinki Liikenne- ja viestintäministeriö Kirjaamo CC: Lausuntopyyntö , LVM 125:00/2007 Lausunto AV-direktiivin täytäntöönpanosta ja toimilupakysymyksistä Viestinnän Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto päivätystä luonnoksesta hallituksen esitykseksi televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain ja tekijänoikeuslain muuttamiseksi. Lainmuutoksilla saatetaan voimaan audiovisuaalisista viestintäpalveluista annettu direktiivi (2007/65/EY, jäljempänä direktiivi). Liitto toteaa lausuntonaan ehdotuksesta seuraavaa: Pääviestit 1. Hallituksen esitysluonnos on monessa suhteessa parantunut aiemmin lausunnolla olleeseen luonnokseen verrattuna. Erityisen tärkeänä ja kannatettavana pidämme sitä, että televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain soveltamisalasta suljetaan selkeästi pois sanoma- ja aikakauslehtien sähköiset versiot (3 :n 3 momentti). 2. Ehdotus audiovisuaalisten ohjelmien saattamisesta näkö- ja kuulorajoitteisten saataville merkitsee liian pitkälle menevää televisioyhtiöiden elinkeinovapauden ja omaisuuden suojan rajoittamista (19 a ). Esitys myös kaventaa tavoitteensa vastaisesti yleisön mahdollisuutta vastaanottaa viestintää ja on omiaan johtamaan ohjelmasisältöjen yksipuolistumiseen. Liitto esittää säännöksen poistamista lopullisesta lakiesityksestä. 3. Ehdotuksen yleislinja mainonnan sääntelyn keventämisestä on erittäin kannatettava. Mainoskatkojen tiheyttä koskevasta säännöksestä tulisi kuitenkin poistaa tulkinnanvarainen muun audiovisuaalisen teoksen käsite, jotta säännös 30 minuutin katkoista koskisi direktiivin mukaisesti vain televisiota varten tehtyjä elokuvia sekä elokuvateoksia (23 :n 1 momentin 1 kohta). 4. Eurooppalaisten ohjelmien kiintiöissä tulisi käyttää direktiivin antama liikkumavara ohjelmatoiminnan kehityksen turvaamiseksi.

2 2 Lehtien sähköisten versioiden sulkeminen pois lain soveltamisalasta on kannatettavaa Lakiehdotuksen 3 :n 3 momentin mukaan lakia ei sovelleta palveluihin, joissa audiovisuaalisen sisällön tarjoaminen on ohjelmien määrä tai lähetysten toistuvuus huomioon ottaen satunnaista eikä se ole palvelun päätarkoitus. Lisäksi sanoma- tai aikakauslehtien sähköiset versiot on nimenomaisesti suljettu pois soveltamisalasta. Viestinnän Keskusliitto kannattaa lämpimästi ehdotettua säännöstä, joka selkeyttää direktiivin johdantokappaleiden mukaisesti uuden sääntelyn soveltamisalaa. Aiemmin pelkästään televisiotoimintaa koskevan sääntelyn laajennuttua myös televisionkaltaisiin tilattaviin palveluihin on tärkeää, että rajanveto lehdistön verkkopalveluihin on mahdollisimman selkeä. Ehdotettu säännös tuo oikeusvarmuutta aikakaus- ja sanomalehtien verkkopalveluiden kehittämiseen. Tämä on erittäin tärkeää kilpailuympäristön jatkuvasti kiristyessä ja lukijoiden siirtyessä yhä laajemmin käyttämään painettujen lehtien rinnalla niiden sähköisiä versioita. On myönteistä, ettei sähköisten palveluiden kehittämiselle aseteta lainsäädännöllä uusia rajoituksia. Tekstitysvelvollisuudella on kohtuuton rajoittava vaikutus ohjelmatoimintaan Luonnoksen esityksessä televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 19 a :ksi säädetään televisiotoiminnan harjoittajien velvollisuudesta saattaa ohjelmistot näkö- ja kuulorajoitteisten henkilöiden saataville liittämällä niihin tekstitys tai selostus tai muulla vastaavalla palvelulla. Velvollisuus koskisi merkittävän osan yleisöstä tavoittavia ohjelmistoja. Tarkentavassa valtioneuvoston asetuksessa olisi otettava huomioon televisiotoiminnan harjoittajalle aiheutuvat kustannukset, ohjelmistojen tavoittavuus ja niiden sisältö. Viestinnän Keskusliitto pitää tekstitys- ja selostusvelvollisuuden asettamista ehdotetulla tavalla liian pitkälle menevänä kajoamisena kaupallisen television toimintaedellytyksiin. Televisiotoimiala on muutoinkin vaikeuksissa median käynnissä olevan rakennemuutoksen ja yleisen taloudellisen taantuman vuoksi. Merkittävien lisäkustannusten aikaansaaminen julkisen vallan toimin ei mielestämme ole perusteltua. Direktiivin lähtökohtana on rohkaista mediapalvelujen tarjoajia varmistamaan, että niiden palvelut saatetaan asteittain näkö- ja kuulovammaisten henkilöiden käytettäväksi (3 c artikla). Direktiivin määräys on tavoitteellinen, ei palveluntarjoajia suoraan velvoittava. Direktiivi ei myöskään vaadi, että palveluntarjoajien olisi otettava näkö- ja kuulovammaisten henkilöiden tarpeet huomioon omalla kustannuksellaan. Lakiehdotus menee siis paljon pidemmälle kuin direktiivi. Tekstityksen, selostuksen tai muun vastaavan palvelun liittäminen kaikkiin televisio-ohjelmiin olisi yksityisille televisiokanaville kohtuuttoman suuri kustannuserä eikä tuottaisi niille lainkaan kustannuksia kompensoivia tuloja. Jäsenyrityksemme ovat arvioineet ehdotuksen kustannusvaikutukseksi noin miljoona euroa kanavaa kohden vuodessa. Velvollisuus ohentaisi merkittävällä tavalla ohjelmatoiminnan harjoittajien elinkeinovapautta ja omaisuuden suojaa. Ehdotuksen tavoite olisi toteutettavissa myös näitä perusoikeuksia vähemmän rajoittavalla tavalla eli kompensoimalla kustannukset julkisin varoin.

3 3 Ehdotettua velvoitetta on perusteltu erityisryhmien sananvapauteen sisältyvällä oikeudella ottaa vastaan viestejä. Ehdotuksen toteuttaminen johtaisi kuitenkin paradoksaalisesti täysin vastakkaiseen seuraukseen eli sekä ohjelmatoiminnan harjoittajien että yleisön sananvapauden kaventumiseen. Tekstityksiin ja selostuksiin käytettävät varat olisivat pois uuden ohjelmiston hankintaan käytettävistä varoista, mikä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa merkitsisi vastaanotettavien ohjelmien määrällistä supistumista. Lisäksi ohjelmat, joiden tekstittämisestä aiheutuu muita korkeampia kustannuksia tyypillisimmin kotimaiset, käsikirjoittamattomat ja välittömästi valmistumisensa jälkeen esitettävät ohjelmat olisivat vaarassa syrjäytyä ulkomailta ostettujen, tekstityskustannuksiltaan halvempien ohjelmistojen tieltä. Tämä johtaisi audiovisuaalisen viestintätarjonnan yksipuolistumiseen. Audiovisuaalisten palvelujen tarjoaminen näkö- ja kuulovammaisille on osa yleisradiotoiminnan julkista palvelua, itse asiassa julkisen palvelun keskeistä ydintä. Julkisen palvelun kautta näkö- ja kuulovammaiset saavat käyttöönsä monipuolisen ja laadukkaan audiovisuaalisen ohjelmiston Kansalaisten yhdenvertaisuutta takaavat palvelut kuuluvat nimenomaan julkisin varoin rahoitettaviksi. Kiinnitämme huomiota myös siihen, että näkö- ja kuulovammaisten asemaa tarkasteltaessa on otettava huomioon myös muut heidän saatavillaan olevat viestintäpalvelut kuin audiovisuaaliset ohjelmat. Mielestämme joukkoviestintäpalveluja on Suomessa erittäin monipuolisesti ja runsaasti erityisryhmien saatavilla. Lisäksi tekninen kehitys parantaa tilannetta jatkuvasti. Viestinnän Keskusliiton mielestä tekstitysvelvollisuutta koskeva säännös on perusoikeussuojaa suhteettomasti kaventavana poistettava luonnoksesta kokonaan. Jos kuitenkin näkö- ja kuulovammaisille henkilöille pidetään välttämättömänä tarjota audiovisuaalisia palveluja nykyistä laajemmin, palvelut olisi ehdottomasti rahoitettava julkisin varoin. Mainostaukojen tiheyttä koskevan säännöksen soveltamisalaa on täsmennettävä Luonnoksen mukainen televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 23 sisältää erittäin tulkinnanvaraisen muun audiovisuaalisen teoksen käsitteen. Käsitteen, jota ei ole määritelty lain 1 :n määritelmäluettelossa, voidaan tekijänoikeuslain näkökulmasta tulkita tarkoittavan kaikkia teoskynnyksen ylittäviä audiovisuaalisia sisältöjä. Tällaista sisältöä ei käsitteelle mitä ilmeisimminkään ole nyt puheena olevassa laissa ollut tarkoitus antaa. Tulkintaongelmaa havainnollistaa hyvin ero ehdotetun 23 :n ja implementoitavan audiovisuaalisia viestintäpalveluja koskevan direktiivin 11 artiklan 2 kohdan välillä: Ehdotettu televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 23 : Televisiotoiminnassa lähetettävän audiovisuaalisen ohjelman saa keskeyttää mainoksilla tai teleostoslähetyksillä seuraavasti: 1) elokuvan, televisiota varten tehdyn elokuvan tai muun audiovisuaalisen teoksen kerran kutakin aikataulun mukaista 30 minuutin jaksoa kohti [ ] Audiovisuaalisista viestintäpalveluista annetun direktiivin 11 artiklan 2 kohta: Televisiota varten tehtyjen elokuvien, lukuun ottamatta sarjoja, sarjafilmejä ja dokumenttiohjelmia, elokuvateosten ja uutisohjelmien lähetyksen saa keskeyttää televisiomainoksilla ja/tai teleostoslähetyksillä kerran kutakin aikataulun mukaista vähintään 30 minuutin jaksoa kohti [ ]

4 4 Edellä lainatun direktiivin kohdan tarkoituksena on säätää muuta ohjelmistoa ankarammista mainonnan määrällisistä rajoituksissa elokuvissa ja televisioelokuvissa joihin ei lasketa sarjoja, sarjafilmejä eikä dokumenttiohjelmia sekä uutisohjelmissa. Sarjojen, sarjafilmien ja dokumenttien osalta mainostaukojen sijoittelu on direktiivin säännöstössä vapaampaa. Myös viimeksi mainitut ovat kuitenkin tekijänoikeuden terminologiassa tyypillisesti audiovisuaalisia teoksia. Muun audiovisuaalisen teoksen käsite sisältyy jo nyt voimassa olevaan televisio- ja radiotoiminnasta annettuun lakiin (22 3 mom.) Sen tarkoituksena on oletettavasti sellaisten pituudeltaan ja kulttuuriselta merkitykseltään elokuvaan rinnastettavissa olevien audiovisuaalisten teosten lukeminen mainostaukoja koskevan rajoitusten piiriin, jotka eivät tiukasti tulkiten mahdu käsitteiden elokuva ja televisiota varten tehty elokuva alaan. Koska käsitettä voidaan muun lainsäädännön, erityisesti tekijänoikeuslain perusteella kuitenkin tulkita olennaisesti tätä laajemmin, se olisi perusteltua nyt käsillä olevan lainmuutoksen yhteydessä poistaa. Toissijaisena muutosvaihtoehtona voidaan esittää määritelmä, jossa muun audiovisuaalisen teoksen käsitettä selvennetään määreillä kuten elokuvateoksiin rinnastettava ja lisäämällä säännökseen direktiivin sanamuotoa vastaava sarjoja, sarjafilmejä ja dokumenttiohjelmia koskeva poikkeus. Viestinnän Keskusliitto pitää kuitenkin parempana vaihtoehtoa, jossa muun audiovisuaalisen teoksen käsite poistetaan säännöksen tekstistä kokonaan, jolloin mainostaukojen sijoittamista koskeva säännös jää koskemaan ainoastaan elokuvia ja televisioelokuvia. Niihin mahdollisesti rinnastettavissa olevia teoksia suojaa tällöinkin saman lain 22 :n 2 momentti, jonka mukaan mainokset ja teleostoslähetykset on sijoitettava joko audiovisuaalisten ohjelmien väliin tai ohjelmien keskelle siten, ettei loukata ohjelman eheyttä ja arvoa eikä tekijänoikeuksien haltijoiden oikeuksia. Eurooppalaisten ohjelmien kiintiöissä on voitava soveltaa direktiivin antamaa liikkumavaraa ohjelmatoiminnan kehityksen turvaamiseksi Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain luonnoksen mukaisessa 16 :ssä asetetaan televisiotoiminnan harjoittajille ehdoton velvollisuus varata suurin osa vuosittaisesta lähetysajastaan eurooppalaisille ohjelmille. Tämä eurooppalaisuusosuus on audiovisuaalisia viestintäpalveluja koskevan direktiivin 4 artiklassa määritelty tavoitteeksi, johon jäsenvaltioiden tulee pyrkiä asteittain ja mahdollisuuksien mukaan, mutta josta on mahdollista poiketa ottaen huomioon mm. ensilähetysten osuus ohjelmistosta, uusien televisiolähetystoiminnan harjoittajien erityisolosuhteet ja niiden maiden erityistilanne, joissa on pieni tuotantokapasiteetti tai suppea kielialue (4 artiklan 3 kohta). Direktiivissä mahdollistetun poikkeuksen hyväksi käyttäminen olisi Suomessa perusteltua erityisesti paitsi pienen tuotantokapasiteetin ja kielialueen, myös vasta kehittymässä olevan maksullisen televisiotoiminnan tukemiseksi. Pienten kotimaisten toimijoiden olisi kohtuuttoman vaikea päästä markkinoille, mikäli ne eivät voisi ainakin alkuvaiheessa keskittyä kysynnältään riittävän laaja-alaisiin ohjelmasisältöihin. Markkinoiden kehittyminen ja riittävän monien toiminnan harjoittajien pääsy markkinoille turvaa pitkällä tähtäimellä edellytyksiä myös eurooppalaisen ohjelmiston yhä laajemmalle välittämiselle jäsenvaltioiden välillä.

5 5 Viestinnän Keskusliitto esittää, että eurooppalaisten ohjelmien kiintiötä koskevaan säännökseen lisätään direktiivin sallima mahdollisuus poiketa tavoitteesta tilanteissa, joissa viestintämarkkinoiden tilanne sitä edellyttää. Muita huomioita Lakiehdotuksilla saatetaan voimaan direktiivin horisontaalinen, tekniikkaneutraali sääntelytavoite laajasti ja kattavasti. Viestinnän Keskusliitto kannattaa tuotesijoittelun edellytysten täsmällistä sääntelyä, sillä joukkoviestinnän luotettavuuden kannalta mainonnan ja toimituksellisen sisällön selkeä erottaminen on tärkeää. Kannatamme myös luonnokseen sisältyviä lyhyet uutisotteet mahdollistavia tekijänoikeuslain säännöksiä. Lakiteknisenä kommenttina esitämme kuitenkin harkittavaksi, tulisiko määre Euroopan talousalueeseen kuuluvasta valtiosta liittää siihen lähettäjäyritykseen, joka lähettää yksinoikeudella yleisöä suuresti kiinnostavan tapauksen. Ehdotetussa tekijänoikeuslain 48 :n säännöksessä määre on nyt liitetty siihen lähettäjäyritykseen, joka ottaa lyhyen otteen omaan yleiseen uutislähetykseensä. Tekijänoikeuslain 48 :ää sovelletaan Suomessa tapahtuvaan lähettämiseen tai lähettämiseen, jossa lähettäjän päätoimipaikka on Suomessa. Direktiiviin liittymättömänä ehdotuksena esitykseen sisältyy säännös, joka mahdollistaa nykyisten televisiotoimilupien voimassaolon jatkamisen painavasta syystä enintään vuoden 2016 loppuun. Viestinnän Keskusliitto kannattaa ehdotusta kertaluonteisena järjestelynä, ottaen huomioon televisiolähetystoiminnan edellyttämät huomattavat investoinnit ja niiden turvaaminen. Viestinnän Keskusliitto ry Håkan Gabrielsson Toimitusjohtaja Viestinnän Keskusliitto on joukkoviestintäalan ja graafisen teollisuuden kattojärjestö, joka edistää toimialan yleisiä toimintaedellytyksiä tavoitteenaan turvata monipuoliset viestintäpalvelut suomalaisille. Viestinnän Keskusliitto edustaa noin 800 yritystä ja yhteisöä, jotka työllistävät noin henkilöä. Edustettujen yritysten osuus joukkoviestintämarkkinoista on noin 80 %. Keskusliiton jäseniä ovat Aikakauslehtien Liitto, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen Radioiden Liitto ja Suomen Televisioiden Liitto.

6 6 Lisätietoja lausuntoon liittyen antavat tarvittaessa: Håkan Gabrielsson Satu Kangas Toimitusjohtaja Johtaja, lakiasiat ja viestintäpolitiikka Puhelin Puhelin GSM GSM