Kulttuuriaineistojen tallettaminen ja säilyttäminen

Transkriptio

1 Eduskunnan sivistysvaliokunnalle Helsinki Kulttuuriaineistojen tallettaminen ja säilyttäminen Viestinnän Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto hallituksen esityksestä, joka koskee lakia kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (HE 68/2007 vp). Lakiehdotuksen yleinen tavoite saattaa kulttuuriaineistot arkistoinnin piiriin tutkijoiden käytettäviksi on mielestämme hyväksyttävä. Esitykseen sisältyy monien kannatettavien asioiden ohessa kuitenkin kohtia, jotka vaativat muuttamista. Toteamme esityksestä seuraavaa: Pääviestit 1. Verkkoaineistot. Laista on ehdottomasti poistettava se mahdollisuus, että yritykset joutuvat avaamaan suljetut tietoverkkonsa ja luovuttamaan sisäisiä aineistojaan Kansalliskirjastolle. Suljetut verkot sisältävät yrityssalaisuuksia, joihin kenelläkään ulkopuolisella ei saa olla pääsyä. Lain pitää koskea vain avoimissa tietoverkoissa olevaa aineistoa, joka on yleisön saatavilla. 2. Painotuotteet. Painotuotteiden luovuttamista koskevat velvoitteet ovat kohtuuttoman epäselvät ja monimutkaiset. Esitämme, että kaikesta luovutettavasta aineistosta luovutetaan Kansalliskirjastolle sama kappalemäärä, esimerkiksi kaksi kappaletta. Lisäksi esitämme, että luovutusvelvollisuuden ulkopuolella jäävät tuotteet määritellään kappale- ja sivumääräisiä rajauksia käyttäen niin selvästi, että painot pystyvät lakia käytännössä noudattamaan. 3. Suunnitelmat. Kansalliskirjaston ja Kansallisen audiovisuaalisen arkiston haku- ja tallentamissuunnitelmien tulisi olla suosituksenluonteisia, ei sitovia. Suunnitelmia laadittaessa pitäisi kuulla niitä tahoja, joille laissa on asetettu uusia velvollisuuksia: verkkojulkaisijoita ja radio- ja televisioyrityksiä. Verkkoaineistot Verkkojulkaisijoiden velvollisuudet menevät lakiesityksessä mielestämme liian pitkälle ja niitä koskevia säännöksiä on välttämätöntä tarkistaa.

2 2 Yleisö. Lakia sovelletaan ehdotuksen mukaan verkkoaineistoihin, jotka on tarkoitettu yleisön saataville. Yleisön käsitettä ei ole lakiehdotuksessa määritelty. Lain tarkoitusta täsmentävänä käsitteenä se on kuitenkin avain koko lain soveltamiseen. Oikeusvarmuus vaatii mielestämme käsitteen selkeyttämistä. Esityksen perusteluissa on mainittu joitakin esimerkkejä siitä, mitä lakia sovellettaessa pidetään yleisönä. Yleisön voi muodostaa muun muassa suurehkon yrityksen henkilökunta. Lain soveltamista ei kuitenkaan pitäisi jättää tällä tavoin vain perusteluissa mainittujen esimerkkien varaan. Erityisesti näin on, jos esimerkit eivät vastaa tavanomaisia ja muualla lainsäädännössä omaksuttuja käsitteitä. Yleisön käsite on määriteltävä selkeästi itse lakitekstissä, jotta lakia on mahdollista soveltaa ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Kun lain tarkoituksena on kansallisen henkisen kulttuuriperinnön säilyttäminen, yleisön saatavilla oleviin verkkoaineistoihin pitäisi lukeutua vain sellainen aineisto, joka on yleisesti kansalaisten saatavilla. Yleisöön kuuluvat henkilöt voitaisiin tällöin määritellä avoimeksi henkilöpiiriksi, jonka muodostavat ennakolta yksilöimättömät henkilöt. Suljetut eli ennalta yksilöitävissä olevat henkilöpiirit, kuten yritysten henkilökunta, tulisi jättää lain soveltamisen ulkopuolelle. Tietoverkot. Esitys koskee aineistoja, jotka ovat saatavilla tietoverkoissa. Tietoverkko voi perustelujen mukaan olla avoin tai suljettu. Laki koskee näin ollen myös yritysten sisäisiä tietoverkkoja, jotka on suojattu salasanoin tai pääsykoodein. Opetusministeriön keväällä 2007 julkaisemassa hallituksen esitysluonnoksessa verkkoaineistolla tarkoitettiin vain avoimissa tietoverkoissa olevaa aineistoa. Avoimuutta koskeva edellytys on ilman perusteita poistettu hallituksen esityksestä. Viestinnän Keskusliiton mielestä avoimuuden edellytys on palautettava lakitekstiin, jolloin Kansalliskirjasto tallentaisi ja säilyttäisi vain avoimissa tietoverkoissa (internet) saatavilla olevaa aineistoa. Yrityksillä on hyvät syyt suojata omat tietoverkkonsa ulkopuolisilta. Suljetuissa verkoissa voi olla esimerkiksi yrityksen sisäiseen käyttöön tarkoitettuja luottamuksellisia raportteja, sopimuksia, yrityskauppoihin liittyviä asiakirjoja, tutkimus- ja tuotekehitysaineistoa, strategisia suunnitelmia tai muusta vastaavaa aineistoa. Tämänkaltaisen aineiston paljastuminen ulkopuolisille voi tuhota yrityksen liiketoiminnan edellytykset. Suojattuja yrityssalaisuuksia sisältävä aineisto ei mitenkään voi olla sellaista kansallista henkistä kulttuuriperintöä, jota ehdotettu laki koskee. Tätä ei liene tarkoitettukaan. Painotuotteita koskevissa perusteluissa on mainittu, ettei yrityksen sisäiseen päätöksentekoon liittyviä aineistoja tarvitse luovuttaa. Esityksen lakiehdotus on kuitenkin kirjoitettu niin, että myös yrityssalaisuudet ja muu luottamuksellinen aineisto voivat kuulua Kansalliskirjastossa tallennettavaan ja säilytettävään verkkoaineistoon. Erityisen huolestuttavaa on, että Kansalliskirjasto voi käyttää verkkoaineiston hakemisessa ja tallentamisessa apuna ulkopuolisia yrityksiä, jotka näin pääsisivät käsiksi verkkojulkaisijoiden yrityssalaisuuksiin. Edellä sanotuilla perusteilla Viestinnän Keskusliitto esittää lakia muutettavaksi siten, että laki koskee vain avoimissa tietoverkoissa yleisön saatavilla olevaa aineistoa. Lisäksi tekijänoikeuslain asianomaisessa säännöksessä tulisi olla vastaava rajaus, jolloin Kansalliskirjasto saisi valmistaa kokoelmiinsa liitettäviksi kappaleita avoimessa tietoverkossa yleisön saataviin saatetuista teoksista.

3 3 Toteennäyttämisvelvollisuus. Verkkoaineiston julkaisijan on esityksen mukaan huolehdittava siitä, että Kansalliskirjasto voi kopioida verkkoaineistoa tallennusvälineeltä toiselle ja muuntaa sen pitkäaikaissäilytykseen sopivaan muotoon teknisten suojausten estämättä. Velvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos julkaisijalla ei ole oikeutta tai teknisiä välineitä tarvittavien toimenpiteiden tekemiseen. Esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan aineiston luovutusvelvollisen on tarvittaessa kyettävä osoittamaan, ettei hänellä ole aineiston muuntamiseen tarvittavia teknisiä välineitä. Tällainen näyttövelvollisuus on täysin kohtuuton. Kuinka ylipäätään on mahdollista osoittaa, ettei omista tietynlaisia laitteita tai tietokoneohjelmia? Mielestämme verkkojulkaisijan ilmoituksen tulisi tällaisessa tapauksessa riittää. Painotuotteet Lakiesitys keventää hieman painotuotteiden luovutusvelvollisuutta nykyiseen verrattuna. Tämä on sinänsä hyvä asia, mutta esitys jää kuitenkin tässä suhteessa puolitiehen ja aiheuttaa samalla uusia tulkintavaikeuksia. Luovutusvelvollisuuden laajuus. Painotuotteet jakautuvat lain mukaan neljään eri luokkaan. Sanomalehdistä luovutetaan Kansalliskirjastolle yksi kappale, pienpainatteista kaksi kappaletta ja muista painotuotteista kuusi kappaletta. Neljännen luokan muodostavat pienpainatteet, joiden tiedollinen tai kuvallinen sisältö on erityisen vähäinen. Tällaisia pienpainatteita ei tarvitse luovuttaa. Sanomalehdet ja aikakauslehdet asetetaan laissa eri asemaan: sanomalehdistä luovutetaan vain yksi kappale, mutta aikakauslehdistä kuusi kappaletta. On vaikea nähdä, miksi erilaiset lehdet ovat kansallisen kulttuurin näkökulmasta eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Lehdistä pitäisi luovuttaa sama kappalemäärä, jonka tulisi olla mahdollisimman alhainen. Viestinnän Keskusliiton mielestä painotuotteiden kappalemääriä koskeva ehdotus on muutoinkin tarpeettoman monimutkainen ja aiheuttaa painoille kohtuuttomia tulkintavaikeuksia. Erityisesti pienpainatteiden luovutusvelvollisuutta koskeva sääntely on ongelmallinen. Pienpainate on lakiesityksessä määritelty mainokseksi, esitteeksi, hinnastoksi tai muuksi niihin verrattavaksi painotuotteeksi. Se seikka, mihin painatteen pienuuden arviointi perustuu, ei käy ilmi pienpainatteen määritelmästä eikä myöskään esityksen perusteluista. Pienpainatteita ei arvioida ainakaan sivumäärän tai koon perusteella, sillä sivumäärältään tai kooltaan isot painatteet voivat perustelujen mukaan olla pienpainatteita. Pelkkiin esimerkkeihin pohjautuva määritelmä on Viestinnän Keskusliiton mielestä liian epämääräinen toimiakseen hyvin käytännössä. Hyvä lainsäädäntötapa edellyttää mahdollisimman selkeitä määritelmiä. Lehtien epätasa-arvoinen kohtelu ja pienpainatteiden määrittelemiseen liittyvät vaikeudet ovat poistettavissa siten, että kaikista painotuotteista luovutetaan Kansalliskirjastolle sama kappalemäärä. Mielestämme kaksi kappaletta kustakin painotuotteesta riittää turvaamaan kansallisen kulttuuriaineiston säilymisen. Tähän ratkaisuun on päädytty mm. Ranskassa ja Tanskassa.

4 4 Jos esityksen mukainen painotuotteiden jako eri luokkiin säilytetään, seurauksena voi olla, että painot toimittavat varmuuden kaikesta aineistosta kuusi kappaletta Kansalliskirjastoon. Tästä aiheutuu tarpeettomia kustannuksia niin Kansalliskirjastolle, painoille kuin julkaisijoillekin. Mikäli ehdotettu painotuotteiden jakaminen neljään eri luokkaan kuitenkin säilytetään, Viestinnän Keskusliitto pitää tärkeänä, että sanomalehtien ryhmään luettaisiin myös aikakauslehdet. Luovutusvelvollisuuden ulkopuolella olevat pienpainatteet. Esityksessä luotu uusi painotuotteiden luokka painotuotteet, joiden tiedollinen tai kuvallinen sisältö on erityisen vähäinen edellyttää painotuotteiden sisällön arviointia kansallisen kulttuurin näkökulmasta. Mielestämme on kohtuutonta, että painoissa joudutaan arvuuttelemaan, mitkä tuotteista ovat sisällöltään erityisen vähäisiä. Väärä tulkinta luovutusvelvollisuuden sisällöstä voi johtaa pahimmillaan uhkasakon määräämiseen tai rangaistukseen tuomitsemiseen. Velvoitteet, jotka synnyttävät rikosoikeudellisen vastuun, eivät saisi olla epäselviä. Lain tarkoitus on säilyttää aineistot, joita levitetään suurina määrinä yleisön saataville. Tästä peruslähtökohdasta käsin on mielestämme riittävää, että luovutusvelvollisuus koskee vain sellaisia painotuotteita, joiden painosmäärä on yli kappaletta. Selkeä kappalemääräinen raja on paljon helpompi soveltaa kuin epämääräinen aineiston sisältöön perustuva rajaus. Esitämme siksi, että pienpainatteeksi, jota luovutusvelvollisuus ei koske, määritellään painotuote, jota valmistetaan enintään kappaletta. Ehdottamamme kappaleen rajaus ei kuitenkaan yksin riitä, sillä vähälevikkinen kirjallisuus ei välttämättä ylitä sanottua rajaa. Esimerkkeinä voidaan mainita runoteokset ja tieteelliset julkaisut, joiden painosmäärät liikkuvat mieluummin sadoissa kuin tuhansissa. Vähälevikkinen kirjallisuus lienee kiistatta sellaista aineistoa, jonka säilyttäminen on kulttuurisyistä tärkeää. Tämän vuoksi esitämme toisen helposti sovellettavan lisärajauksen, joka perustuu painotuotteen sivumäärään. Jos alle kappaleen painotuotteen sivumäärä on 50 sivua tai enemmän, aineisto talletettaisiin Kansalliskirjastoon. Tätä pienemmät aineistot jäisivät tallentamis- ja säilyttämisvelvollisuuden ulkopuolelle. Ehdottamimmillamme rajauksilla laista saataisiin käytännössä helposti sovellettava. Samalla lain tavoite kansallisen kulttuurin tallentamisesta toteutuisi käsityksemme mukaan riittävän hyvin. Suunnitelmat Opetusministeriö vahvistaa Kansalliskirjaston esityksestä suunnitelman verkkoaineistojen hakemisen ja tallentamisen laajuudesta sekä verkkoaineistojen luovuttamiskäytännöistä. Samoin ministeriö vahvistaa Kansallisen audiovisuaalisen arkiston esityksestä suunnitelman radio- ja televisio-ohjelmistojen tallentamisen laajuudesta ja ohjelmien tallettamiskäytännöistä. Viestinnän Keskusliiton mielestä hyvä hallinto edellyttää, että suunnitelmia valmisteltaessa ja vahvistettaessa kuullaan niitä tahoja, joita uudet velvoitteet koskevat: verkkojulkaisijoita ja radio- ja televisioyrityksiä. Tämä seikka olisi hyvä kirjata lakitekstiin. Perustuslakivaliokunta on lakiesityksestä antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota suunnitelmien sitovuuteen. Viestinnän Keskusliiton mielestä suunnitelmien tulisi olla

5 5 suosituksenluonteisia eikä sisältää uusia sitovia velvoitteita verkkojulkaisijoille ja radio- ja televisioyrityksille. Suosituksenluonteisuus toisi myös sen lisäedun, että suunnitelmia olisi mahdollisuus soveltaa joustavasti myös Kansalliskirjaston ja Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kannalta. Liitämme lausuntomme oheen ehdotuksen niistä säännösmuutoksista, jotka olemme tässä lausunnossamme esittäneet. Viestinnän Keskusliitto ry Satu Kangas Johtaja, lakiasiat Viestinnän Keskusliitto on joukkoviestintäalan ja graafisen teollisuuden kattojärjestö, joka edistää toimialan yleisiä toimintaedellytyksiä tavoitteenaan turvata monipuoliset joukkoviestintäpalvelut suomalaisille. Viestinnän Keskusliitto edustaa noin 800 yritystä, jotka työllistävät noin henkilöä. Edustettujen yritysten osuus joukkoviestintämarkkinoista on noin 80 %. Keskusliiton jäseniä ovat Aikakauslehtien Liitto, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen Radioiden Liitto sekä Suomen Televisioiden Liitto. Lisätietoja lausuntoon liittyen antavat tarvittaessa: Håkan Gabrielsson Satu Kangas Toimitusjohtaja johtaja, lakiasiat puhelin puhelin

6 6 Hallituksen esitys 68/2007 vp kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä 3 Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: 2) pienpainatteella mainosta, esitettä ja hinnastoa sekä muita niihin verrattavia painotuotteita; 3) sanomalehdellä vähintään kerran viikossa ilmestyvää painotuotetta, joka sisältää pääasiassa uutisia sekä selostavia ja kommentoivia kirjoituksia ajankohtaisista asioista yhteiskuntaelämän eri aloilta; 5) verkkoaineistolla tietoverkoissa saatavilla olevaa aineistoa; 4 Luovutusvelvollisuus Suomessa valmistetuista painotuotteista ja tallenteista on luovutettava kappaleet seuraavasti: 1) muusta painotuotteesta kuin pienpainatteesta ja sanomalehdestä kuusi kappaletta; 2) pienpainatteesta kaksi kappaletta; 3) sanomalehdestä yksi kappale; Luovutusvelvollisuus ei koske: 1) pienpainatteita ja tallenteita, joiden tiedollinen, kuvallinen tai äänellinen sisältö on erityisen vähäinen; 9 Muut verkkoaineistoa koskevat säännökset Viestinnän Keskusliiton esitys (muutokset alleviivattu) kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä 3 Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: 2) (poist.); 3) (poist.); 3) verkkoaineistolla avoimissa tietoverkoissa yleisön saatavilla olevaa aineistoa; 10 (uusi) yleisöllä avointa henkilöpiiriä, johon kuuluvia henkilöitä ei ole ennakolta yksilöllisesti määrätty. 4 Luovutusvelvollisuus Suomessa valmistetuista painotuotteista ja tallenteista on luovutettava kappaleet seuraavasti: 1) painotuotteesta kaksi kappaletta; 2) (poist.); 3) (poist.); Luovutusvelvollisuus ei koske: 1) painotuotteita, joita valmistetaan enintään kappaletta ja joiden sivumäärä on enintään 50; 9 Muut verkkoaineistoa koskevat säännökset

7 7 Opetusministeriö vahvistaa Kansalliskirjaston esityksestä suunnitelman verkkoaineistojen hakemisen ja tallentamisen laajuudesta sekä verkkoaineistojen luovuttamiskäytännöistä. Opetusministeriö vahvistaa Kansalliskirjaston esityksestä suosituksenluonteisen suunnitelman verkkoaineistojen hakemisen ja tallentamisen laajuudesta sekä verkkoaineistojen luovuttamiskäytännöistä. Suunnitelmaa valmisteltaessa ja vahvistettaessa on kuultava verkkojulkaisijoiden edustajia. 13 Muut televisio- ja radio-ohjelmia koskevat säännökset Opetusministeriö vahvistaa Kansallisen audiovisuaalisen arkiston esityksestä suunnitelman televisio- ja radio-ohjelmistojen tallentamisen laajuudesta sekä televisio- ja radio-ohjelmien tallettamiskäytännöistä. 13 Muut televisio- ja radio-ohjelmia koskevat säännökset Opetusministeriö vahvistaa Kansallisen audiovisuaalisen arkiston esityksestä suosituksenluonteisen suunnitelman televisio- ja radio-ohjelmistojen tallentamisen laajuudesta sekä televisio- ja radio-ohjelmien tallettamiskäytännöistä. Suunnitelmaa valmisteltaessa ja vahvistettaessa on kuultava radio- ja televisioyritysten edustajia. tekijänoikeuslain 16 b ja 16 c :n muuttamisesta Teosten käyttäminen kulttuuriaineistoja säilyttävissä kirjastoissa 16 b Kirjasto, jolle kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä annetun lain ( / ) mukaan on luovutettava teoksen kappale, saa: 3) valmistaa kokoelmiinsa liitettäviksi kappaleita tietoverkoissa yleisön saataviin saatetuista teoksista; tekijänoikeuslain 16 b ja 16 c :n muuttamisesta Teosten käyttäminen kulttuuriaineistoja säilyttävissä kirjastoissa 16 b Kirjasto, jolle kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä annetun lain ( / ) mukaan on luovutettava teoksen kappale, saa: 3) valmistaa kokoelmiinsa liitettäviksi kappaleita avoimissa tietoverkoissa yleisön saataviin saatetuista teoksista;