Lausunto tekijänoikeutta koskevasta esitysluonnoksesta

Transkriptio

1 Helsinki Opetus- ja kulttuuriministeriö Lausuntopyyntö OKM/5/010/2013, Lausunto tekijänoikeutta koskevasta esitysluonnoksesta Viestinnän Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta sekä laiksi orpoteosten käyttämisestä. Lausuntonaan liitto toteaa seuraavaa: Pääviestit 1. Viestinnän Keskusliitto kannattaa esitysluonnokseen sisältyvää ehdotusta, jonka mukaan televisio- ja radioyhtiöt ja lehtikustantajat voivat sopia arkistoaineistojensa hyödyntämisestä sopimuslisenssin nojalla. Näin saadaan historiallisesti ja yhteiskunnallisesti kiinnostavaa ja kotimaisen kulttuurin näkökulmasta arvokasta aineistoa yleisön käytettäväksi. Edellytyksenä lainmuutoksen puoltamiselle on, että aineiston hyödyntämisestä voi ehdotetulla tavalla sopia sopimuslisenssijärjestön kanssa vain televisio- tai radio-ohjelman lähettänyt yritys tai sanoma- tai aikakauslehden julkaissut kustantaja. On perusteltua tukea alkuperäiset investoinnit tehneiden lähetys- ja kustannusyritysten oikeuksien hankintaa, kuten televisiolähetysten uudelleen lähettämisen suhteen on jo tehty. Kilpailijoihin järjestelyä ei tule ulottaa. Puollamme myös sopimuslisenssiehdotukseen liittyviä aikarajoja. Tekijänoikeuslakiin ei mielestämme tule yleisesti luoda rakenteita, jotka rajoittavat oikeudenhaltijoiden oikeutta sopia suoraan aineistonsa käytöstä. Sopimuslisenssi soveltuu tarkoin rajattuun, vanhaan aineistoon kohdistuvien oikeuksien massakäyttöön. Ennen vuotta 2002 lähetettyjen ohjelmien tai ennen vuotta 1999 julkaistujen lehtien oikeuksista on käytännössä mahdollista sopia kattavasti vain sopimuslisenssin nojalla ja tämän vuoksi tuemme ratkaisua. 2. Liitto ei kannata tekijänoikeudellisen lainauskorvauksen luovuttamattomuutta. Ehdotus rajoittaa tekijöiden määräysvaltaa teokseensa, sopimusvapautta ja oikeuksien ostavien yritysten elinkeinovapautta. Kirjat ovat tuotteita, joiden aikaansaamiseen sekä tekijät että kustantajat ovat osallistuneet omilla panostuksillaan. Kirjojen lainaaminen kirjastoista vähentää kirjamyyntiä ja myynnin väheneminen vaikuttaa tekijöiden ohella myös kustantajien etuihin. Kustanta-

2 2 jat ovat julkaisuoikeuksien haltijoita. Tämän vuoksi myös kustantajien tulisi olla oikeutettuja lainauskorvauksiin. 3. Liiton mielestä ehdotettu 47 a :n muutos on oikeudellisesti epäselvä eikä sitä tulisi toteuttaa. Musiikin osalta hallituksen esitykseen tulisi sisällyttää vain suoja-aikadirektiivin perusteella välttämättömät muutokset. Näin ollen myöskään äänitteiden suojan liittymäkriteereiden laajennusta ei tulisi toteuttaa. Tallennusmaakriteerin täydentäminen kansallisuuskriteerillä merkitsee äänitteiden suojan laajentamista. Emme näe perusteita laajennetulle tulonsiirrolle radiotoimialalta musiikkituottajille. 4. Liitolla ei ole huomautettavaa orpoteosdirektiivin kansallisesta voimaansaattamisesta erillisellä orpoteoslailla. Direktiivin sisällöstä aiemmin esittämämme näkemykset ovat yhä voimassa. 5. Esitysluonnokseen sisältyy ehdotus sopimuslisenssiä koskevan perussäännöksen muuttamisesta. Liitto katsoo, että muutos on perusteeton ja ettei sopimuslisenssijärjestelmää ole tarpeen vahvistaa. Ehdotuksen ydinsisältö Ehdotuksella saatetaan voimaan kaksi tekijänoikeusdirektiiviä, joista toinen koskee musiikin suoja-aikoja ja toinen orpoteoksia eli teoksia, joiden tekijää ei tunnisteta tai tavoiteta. Tallennetun musiikin ja sanoitettujen sävellysten tekijänoikeudelliset suoja-ajat pitenevät. Kirjastot, arkistot, museot, oppilaitokset ja julkisen palvelun yleisradioyhtiö voivat käyttää kokoelmissaan olevia orpoteoksia laillisesti määrätyin edellytyksin. Direktiivien voimaan saattamisen lisäksi esitysluonnos sisältää ehdotuksen uudeksi sopimuslisenssisäännökseksi, joka mahdollistaa televisio- ja radioyhtiöiden sekä lehtikustantajien arkistoaineistojen verkko- ja muun käytön. Kun lähettäjäyritys tai lehtikustantaja sopii käytöstä tekijöitä edustavan järjestön kanssa, tehty sopimus sitoo kaikkia aineiston oikeudenhaltijoita. Kirjojen lainaamisesta suoritettava, verovaroin maksettava tekijänoikeudellinen lainauskorvaus rajataan ehdotuksessa vain tekijöihin ja heidän perillisiinsä. Sopimusvapautta ja elinkeinovapautta rajoitetaan säätämällä, ettei korvausoikeutta voi luovuttaa. Esitysluonnokseen sisältyy myös äänitteiden suojan liittymäkriteerien laajennus sekä täsmennys sopimuslisenssejä koskevaa yleissäännökseen. Televisio-, radio- ja lehtiarkistoja koskeva sopimuslisenssi Hallituksen esityksen luonnokseen sisältyvä ehdotus televisio-, radio- ja lehtiarkistojen käytöstä uuden sopimuslisenssisäännöksen nojalla vastaa sisällöltään ja perusteluiltaan tekijänoikeustoimikunnan yksimielisesti tekemää ehdotusta (Ratkaisuja digiajan haasteisiin, Tekijänoikeustoimikunnan mietintö, opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja julkaisuja 2012:2). Liitto kannattaa ehdotusta. Arkistoihin sisältyy yhteiskunnallisesti, historiallisesti ja dokumentaarisesti arvokasta ja kotimaisen kulttuurin kannalta kiinnostavaa aineistoa, jonka avaaminen yleisön saataville edistää sananvapauden toteutumista.

3 3 Lähtökohtana tekijänoikeuksista sopimisessa on aina yksilöllinen sopiminen oikeudenhaltijan ja käyttäjän välillä. Aina tämä ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista. Television ja radion ohjelma-arkistojen ja sanoma- ja aikakauslehtien julkaisuarkistojen käytössä on kyse niin laajoista massoista vanhaan aineistoon kohdistuvia oikeuksia, etteivät yksilölliset sopimukset oikeudenhaltijoiden kanssa ole käytännössä mahdollisia. Arkistojen digitaalisia käyttömahdollisuuksia ei ole osattu ennakoida sovittaessa tekijänoikeuksista ensijulkaisuhetkellä. Sopimuslisenssi on ainoa tapa, jolla arkistoidut aineistot on mahdollista saada laillisesti hyödynnettäviksi. Olennainen edellytys hallituksen esityksen puoltamiselle on se, että opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymän sopimuslisenssijärjestön sopijakumppani on ehdotetulla tavalla ohjelmiston alkuperäinen lähettäjäyritys tai lehdenkustantaja, joka on ollut taloudellisessa vastuussa arkistoiden aineiston julkaisemisesta. Sopimuslisenssisääntelyllä ei olisi perusteltua oikeuttaa lähettäjä- ja kustannusyritysten kilpailijoita vapaamatkustamaan yritysten tekemillä sisältöinvestoinneilla. Toinen keskeinen edellytys ehdotuksen puoltamiselle ovat arkistoituun aineistoon liittyvät aikarajat: Sopimuslisenssi koskee ennen lähetettyjä ohjelmistoja ja ennen julkaistuja lehtiä. Sovittaessa näitä aikarajoja tuoreemman aineiston hyödyntämisestä on yleensä ollut mahdollista ottaa huomioon digitaalisen kehityksen mukanaan tuoma aineiston käytön monimuotoistuminen. Yleisperustelujen mukaan osien käyttäminen irrallaan kokonaisuudesta ei olisi sallittua (kohdan 4.3. viimeinen virke). Näin esitettynä toteamus on ristiriidassa lainmuutoksen tarkoituksen ja yksityiskohtaisten perustelujen kanssa. Esitämme virkkeen poistamista, sillä se on harhaanjohtava ja omiaan aiheuttamaan tarpeettomia tulkintaongelmia käytännössä. Liitto puoltaa hallituksen esitysluonnokseen sisältyvää ehdotusta, joka koskee televisio- ja radioyhtiöiden sekä lehtikustantajien arkistojen hyödyntämistä uudistetun 25 g :n sopimuslisenssisäännöksen nojalla. Lainauskorvaus Kirjailijoille maksetaan kahta erityyppistä korvausta heidän teostensa lainaamisesta yleisistä kirjastoista: julkisoikeudellista kirjastokorvausapurahaa ( euroa vuonna 2013) sekä tekijänoikeudellista lainauskorvausta ( euroa vuonna 2013). Viestinnän Keskusliiton mielestä on ymmärrettävää, että julkisoikeudelliset kirjastokorvausapurahat suunnataan kirjailijoiden ja kääntäjien tukemiseen kulttuuri- ja sosiaalipoliittisin perustein. Kustantajat eivät ole hakemassa valtiolta apurahoja omalle liiketoiminnalleen. Sen sijaan ei ole oikeuspoliittisesti hyväksyttävää, että tekijänoikeudellisen lainauskorvauksen piiristä suljetaan pois luovutuksensaajat. Ehdotettu lainmuutos: rikkoo tekijänoikeuden ydinperiaatetta siitä, että tekijä voi käydä kauppaa oikeuksillaan ja niistä maksettavilla korvauksilla ja loukkaa julkaisuoikeuksien ostajan oikeusasemaa ja elinkeinovapautta: julkaisuoikeutta eli oikeutta määrätä teoskappaleiden levittämisestä yleisölle on rajoitettu lainaamisen osalta, mutta korvausta tämän rajoituksen perusteella ei makseta julkaisuoikeuden haltijalle.

4 4 Ehdotuksen taustalla lienee tekijänoikeusneuvoston lausunto 2010:16. Tapauksessa lainauskorvausta hallinnoiva Sanasto ry oli kieltäytynyt maksamasta lainauskorvausta eräälle tekijänoikeuksien ostajalle (yksityishenkilö), koska yhdistyksen käsityksen mukaan tekijänoikeuden sopimusperäisellä siirronsaajalla ei ollut oikeutta lainauskorvauksiin. Neuvosto tulkitsi tekijänoikeuslakia toisin ja katsoi, että tekijä voi luovuttaa oikeutensa lainauskorvauksiin sopimuksella. Neuvoston ratkaisu tehtiin äänin 9 5. Kirjoja lainattiin yleisistä kirjastoista vuonna 2011 noin 71,5 miljoonaa kappaletta. Samana vuonna kirjoja myytiin noin 17 miljoonaa kappaletta. Mahdollisuus lainata kirjoja ilmaiseksi kirjastoista vähentää ihmisten halukkuutta ostaa kirjoja. Kirjastolainauksen vuoksi kirjailijat menettävät myynnin perusteella maksettavia tekijänoikeuskorvauksia ja kirjojen kustantajat myyntituloja. Lainauskorvaus on korvausta siitä, että tekijänoikeutta on rajoitettu kansalaisten tiedonsaannin hyväksi. Rajoitus kohdistuu sekä kirjailijoiden että kustantajien oikeutettuihin etuihin. Kirjastoista lainattavat kirjat ovat tuotteita, jotka ovat syntyneet kirjailijoiden ja kustantajien yhteisin ponnistuksin. Kirjailijat ovat kirjoittaneet sisällön, kustantajat ovat toimittaneet, tuotteistaneet, painattaneet, markkinoineet ja myyneet kirjat. Kustantajat ovat ostaneet kirjailijoilta teosten julkaisuoikeudet ja maksaneet hankkimistaan oikeuksista kirjailijoille, yleensä myynninmukaisena tekijänoikeuspalkkiona. Kustantajilla ei ehdotuksen nojalla olisi oikeutta lainauskorvaukseen, vaikka kirjastolainaaminen vaikuttaa kustantajien etuihin samalla tavoin kuin tekijöiden etuihin - myyntiä vähentävästi. Lainaamista koskevan oikeudenrajoituksen kielteiset taloudelliset vaikutukset kohdistuvat sekä tekijöihin että kustantajiin. Ehdotuksessa viitataan EU:n vuokraus- ja lainausdirektiiviin (92/100/ETY) ja todetaan, ettei direktiivi edellytä lainauskorvausta oikeuksien siirronsaajalle. Viestinnän Keskusliiton käsityksen mukaan direktiivi ei edellytä korvausta esittäville taiteilijoille ja muille direktiivissä tarkoitetuille lähioikeuksien haltijoille. Sen sijaan direktiivi edellyttää korvauksen maksamista tekijöille ja näiden siirronsaajille. Vähintään voidaan todeta, ettei direktiivi estä korvauksen maksamista tekijöiden ohella myös laillisille siirronsaajille. Laki ei myöskään voi soveltua taannehtivasti jo luovutettuihin oikeuksiin. Liiton näkemys on, että tekijänoikeudellista lainauskorvausta tulisi maksaa kirjailijoiden ohella myös oikeuksien siirronsaajille, kuten kustantajille. Lainauskorvaus on korvaus tekijänoikeuksien käytöstä, ei tekijöitä koskeva kulttuurin tukimuoto. Kustannusyritykset eivät käsityksemme mukaan ole vaatineet Sanastolta tai Kopiostolta osuutta lainauskorvauksista, vaikka olisivat siihen oikeutettuja. Kustantajille on kuitenkin tärkeää, että siirronsaajien asemaa ei lainmuutokselle heikennetä. Jos tekijöille halutaan turvata nykytasolla oleva kompensaatio kirjastolainauksesta, eräs mahdollisuus olisi siirtää vähintään lainauskorvaukseen osoitettua määrärahaa vastaava summa kirjastoapurahamomentille, josta maksetaan apurahoja vain kirjailijoille ja kääntäjille. Lainauskorvaukseen osoitettaisiin edelleen EU-velvoitteiden täyttämiseksi korvaus, joka jaettaisiin valokopiokorvausten tapaan tekijöiden ja kustantajien kesken. Nykyisessä valtiontaloudellisessa tilanteessa lainauskorvaus olisi todennäköisesti nimellinen, mutta taloudellisen tilanteen parantuessa korvauksen tulisi vastata sitä tulonmenetystä, joka tekijöille ja kustantajille aiheutuu kirjojen lainaamisesta kirjastoista.

5 5 Liitto esittää, ettei tekijöiden ja kustantajien sopimusvapautta rajoiteta säätämällä oikeus lainauskorvaukseen luovuttamattomaksi oikeudeksi. Musiikkiin liittyvät muutosehdotukset Äänitemusiikin suoja-ajan pidentäminen 50 vuodesta 70 vuoteen merkitsee lisääntyviä kustannuksia sellaisille radioyrityksille, jotka käyttävät ohjelmistossaan vanhaa äänitemusiikkia. Kustannusten kasvua on omiaan lisäämään myös sanoitettuja sävelteoksia koskeva suoja-ajan laskemistavan muutos. Ehdotus äänitteiden suojan alan laajentamisesta siten, että tallentamiskriteerin lisäksi sovellettaisiin kansallisuuskriteeriä, vaikuttaa samaan suuntaan. Suomalainen radiotoimiala on pieni ja täysin riippuvainen mainosrahoituksesta. Käynnissä oleva median rakennemuutos merkitsee mainosrahojen yhä nopeampaa siirtymistä perinteisistä kansallisista medioista globaaleille verkkotoimijoille. Taloudellinen taantuma vahvistaa kielteistä kehitystä. Tässä tilanteessa pienetkään kustannuksia lisäävät säännösmuutokset eivät ole toivottavia. Viestinnän Keskusliitto ei ole pitänyt musiikin suoja-aikojen pidentämistä perusteltuna suojaaikadirektiivistä aiemmin antamissaan lausunnoissa. Käytännössä kysymys on tulonsiirrosta radiotoimialan ja muiden musiikkia käyttävien toimialojen yrityksiltä muutamalle globaalille musiikin tuotantoyhtiölle ja kansainvälisille huippuartisteille. Suomen oikeusjärjestyksen kannalta pidämme erittäin valitettavana sitä, että ehdotetulla lainsäädännöllä puututaan taannehtivasti sopimusvapauteen. Perusoikeuksien kannalta kysymys on myös elinkeinovapauden ja omaisuuden suojan rajoittamisesta. Olisi toivottavaa, että tulevasta hallituksen esityksestä hankittaisiin perustuslakivaliokunnan lausunto. Suoja-aikadirektiivin perusteella annetut säännösehdotukset vastaavat käsityksemme mukaan sinänsä direktiivin määräyksiä. Tekijänoikeuslain muutosehdotukseen sisältyy ehdotus 47 a :n muuttamiseksi. Tämä muutos ei ole direktiivin edellyttämä. Säännökseen on lisätty maininta korvauksesta sopimuslisenssisäännöksen perusteella tapahtuvasta 47 :n 1 momentin 2 kohdan mukaisesta alkuperäisestä yleisölle välittämisestä muulla tavalla kuin tilauspohjaisesti. Viitattu säännös 47 :n 1 momentin 2 kohdassa ei ole sopimuslisenssisäännös, vaan pakkolisenssisäännös. Ehdotuksen sisältö ei ole ymmärrettävä. Liitto esittää, että musiikin osalta toteutetaan vain ne tekijänoikeuslain muutokset, jotka ovat suoja-aikadirektiivin perusteella välttämättömiä. Ehdotettua 47 a :n muutosta sekä äänitteiden suojan liittymäkriteereiden laajennusta 64 :ssä ei mielestämme tule sisällyttää hallituksen esitykseen. Orpoteosdirektiivin voimaan saattaminen Liitto on esittänyt näkemyksensä orpoteosdirektiivin sisällöstä opetus- ja kulttuuriministeriölle antamassaan lausunnossa. Kantamme on yhä voimassa. Ehdotus laiksi orpoteosten käyttämisestä vastaa direktiivin määräyksiä.

6 6 Uusi orpoteoslaki koskee lehtien ja kirjojen kustantajia vain hyvin rajoitetusti. Sanoma- ja aikakauslehdet ovat kokoomateoksia ja kokoomateosten tekijänoikeudet ovat kustantajilla. Yksikään lehden numero ei voi käsitteellisesti olla orpoteos, jos kustantaja - kokoomateoksen tekijänoikeuden haltijana - on tunnettu. Vastaavasti kirjojen osalta esimerkiksi antologiat ja monet oppikirjat ovat kokoomateoksia. Orpoteoslaki ei vaikuta tekijänoikeuslain 7 :n soveltamiseen. Tästä seuraa, että julkaisija tai kustantaja edustaa jatkossakin sellaista tekijää, jota ei ole ilmoitettu teosta julkaistaessa. Orpoteoslaki ei myöskään vaikuta tekijänoikeuslain 2 luvun mukaisesti tapahtuvaan teosten käyttämiseen. Tekijänoikeuslain 2 luku sisältää useita kirjasto-, arkisto- ja museolaitosta sekä opetustoimintaa koskevia rajoituksia tekijänoikeuden haltijan oikeuksiin. Olemassa oleva sääntely jää tältä osin voimaan ja kustantajilla on 16 d :n sopimuslisenssin nojalla halutessaan yhä mahdollisuus valtuuttaa Kopiosto ry tekemään puolestaan sopimuksia kustannettujen aineistojen käytöstä kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa. Viestinnän Keskusliitolla ei ole huomautettavaa orpoteosdirektiivin kansallisesta voimaansaattamisesta lailla orpoteosten käyttämisestä. Sopimuslisenssijärjestelmän vahvistaminen Ehdotuksen mukaan sopimuslisenssijärjestelmän oikeudellista perustaa ja sen asemaa kansallisena oikeuksien järjestelynä Euroopan unionin sisämarkkinoilla vahvistettaisiin muuttamalla tekijänoikeuslain 26 :n perussäännöstä sopimuslisenssistä. Viestinnän Keskusliitto katsoo, ettei esitys ole perusteltu. Sopimuslisenssijärjestelmää ei ole tarpeen yleisesti vahvistaa. Tekijänoikeuksista sopimisen lähtökohta on yksilöllinen sopimus oikeudenhaltijan ja käyttäjän välillä. Sopimuslisenssijärjestelmä on poikkeus tekijänoikeuden yleisistä periaatteista, ja se tulee rajata suppeasti ja tarkkarajaisesti. Tämän vuoksi emme kannata myöskään niin sanottua yleistä sopimuslisenssiä. Liitto ei yhdy opetus- ja kulttuuriministeriön käsitykseen siitä, että sopimuslisenssi on vain oikeuksien hallinnoimista koskeva järjestely. Sopimuslisenssi on tekijänoikeutta rajoittava säännös, koska sen myötä tekijänoikeusjärjestö saa määräysvallan sellaisten oikeudenhaltijoiden teoksiin, joita järjestö ei edusta. Sopimuslisenssi siis rajoittaa järjestön ulkopuolisten oikeudenhaltijoiden tekijänoikeuksia. Sopimukset tekijänoikeudellisesti suojatun aineiston käytöstä on aina ensisijaisesti tehtävä oikeudenhaltijan ja käyttäjän välisin yksilöllisin sopimuksin. Sopimuslisenssijärjestelmään pohjautuvat kollektiiviset sopimusjärjestelyt ovat perusteltuja vain niissä aineistojen massakäyttötilanteissa, joissa yksilöllinen sopiminen ei ole mahdollista. Hyvä esimerkki tällaisesta tilanteesta ovat edellä mainitut lehtikustantajien ja lähetysyhtiöiden arkistot vuosia 1999 ja 2002 edeltävältä ajalta. Liitto ei näe perusteita sopimuslisenssijärjestelmän vahvistamiseen tekijänoikeuslain 26 :ää muuttamalla.

7 7 Viestinnän Keskusliitto ry Valtteri Niiranen toimitusjohtaja Viestinnän Keskusliitto on joukkoviestintäalan ja graafisen teollisuuden kattojärjestö, joka edistää toimialan yleisiä toimintaedellytyksiä tavoitteenaan turvata monipuoliset viestintäpalvelut suomalaisille. Viestinnän Keskusliitto edustaa noin 800 yritystä ja yhteisöä, jotka työllistävät noin henkilöä. Edustettujen yritysten osuus joukkoviestintämarkkinoista on noin 80 %. Keskusliiton jäseniä ovat Aikakauslehtien Liitto, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto, Suomen Kustannusyhdistys, RadioMedia sekä televisioalan yritykset MTV MEDIA ja Nelonen Media. Lisätietoja lausuntoon liittyen antavat tarvittaessa: Valtteri Niiranen Satu Kangas toimitusjohtaja johtaja, lakiasiat ja viestintäpolitiikka puhelin puhelin matkapuhelin matkapuhelin