PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2006

Transkriptio

1 PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2006 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007 Anne Åkerberg ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa käsitellään Kymijoen edustan merialueen kuormittajien yhteistarkkailun vedenlaatutulokset vuodelta Merialueen kokonaiskuormitukseen vaikuttaa suoraan merialueelle tulevan kuormituksen lisäksi jokien tuoma kuormitus. Kymijoen virtaamat olivat aivan vuoden loppua lukuun ottamatta keskimääräistä pienempiä. Vuoden sademäärä oli normaalia pienempi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana eniten on vähentynyt BOD-kuormitus, joka on nyt noin puolet vuoden 1997 tasosta. Samaan aikaan kiintoainekuormitus on laskenut hieman. COD- ja fosforikuormitus oli nyt samaa tasoa kuin vuonna Typpikuormitus on kasvanut 15 %. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen suurin BOD- ja kiintoainepistekuormittaja vuonna 2006 oli Kotkan Enso. Suurin COD- ja fosforikuormitus oli Sunila Oy:llä. Typpikuormitus oli suurinta Mussalon jätevedenpuhdistamolla. Kevättalvella 2006 Pyhtään merialueella fosforipitoisuudet olivat pääasiassa melko pieniä. Myös Kotkan rannikon lähellä fosforipitoisuudet olivat enimmäkseen melko pieniä. Haminan edustalla fosforipitoisuudet olivat selvästi korkeampia. Koko tutkimusalueen korkeimmat kevättalven fosforipitoisuudet olivat Summanlahdella. Kesällä fosforipitoisuudet olivat pienimmillään Kirkonmaan ympäristössä, Pyhtään Äyspäänselällä ja hieman kauempana merellä Pyhtään edustalla. Haminan edustalla pitoisuudet olivat jälleen korkeimpia, mutta myös Kotkan edustalla oli korkeita pitoisuuksia. Koko tutkimusalueen korkeimmat kesän fosforipitoisuudet olivat nyt Hallanväylällä ja Summanlahdella. Seuraavaksi korkeimpia pitoisuudet olivat Haminanlahti Hilloniemi Neuvottomanlahti alueella, Kotkanlahti-Hallanväylä alueella sekä Siltakylänlahdella. Koko vuoden keskiarvoina intensiiviasemien päällysveden ravinnepitoisuudet olivat suurimpia Haminan Hillonniemen asemalla ja pienimpiä Pyhtään Heinäsaaren asemalla. Näkösyvyys oli noin 3 metriä Heinäsaaressa, Lellerissä ja Varviossa, ja noin 2 metriä Varissaaressa ja Hillonniemessä. Pyhtään merialueen touko-syyskuun klorofyllitulosten keskiarvo oli 8,3 µg/l, Kotkan 12,5 µg/l ja Haminan 11,8 µg/l. Kotkan pitoisuus oli selvästi korkeampi kuin edellisvuonna. Kesä-elokuussa alueiden välillä ei ollut kovin suurta eroa pitoisuuksissa, mutta touko- ja syyskuussa Pyhtään alueen pitoisuudet olivat muita pienempiä. Ympäristöhallinnon vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan klorofyllitulosten perusteella Pyhtään merialue kuuluu luokkaan tyydyttävä. Haminan ja Kotkan alue on tyydyttävän ja välttävän rajalla. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen alusveden fosforipitoisuus on viime vuosina näyttänyt olevan laskussa. Haminan alueen veden sameusarvo on ollut laskussa 2000-luvulla, myös Kotkassa alusveden sameus on vähentynyt. Muutoin vedenlaadussa ei ole havaittavissa selviä muutossuuntia.

3 SISÄLLYS Tiivistelmä 1 Johdanto 1 2 Tutkimusaineisto ja menetelmät 1 3 Taustatiedot Keskilämpötila Sadesummat Tuuliolot Meriveden korkeus Merialueen jäätyminen Jokien virtaamat Summanjoki ja Vehkajoki Kymijoki 5 4 Vesistökuormitus ja lupaehdot Jokien ainevirtaamat Merialueen pistekuormitus Haminan merialueen jätevesikuormittajat Haminan kaupunki, Nuutniemen jätevedenpuhdistamo Stora Enso Publication Papers Oy Ltd, Summan tehtaat Kotkan merialueen jätevesikuormittajat Kotkan kaupungin Mussalon ja Sunilan jätevedenpuhdistamot Stora Enso Laminating Papers ja Stora Enso Publication Papers, Kotkan tehtaat Sunilan Puhdistamo Oy Pyhtään Siltakylänlahti Ahvenkoskenlahti ja Purolanlahti 15 5 Vedenlaatutulokset Talviaika meriasemilla Haminan Summan merialue Kotkan merialue Pyhtään merialue Ulkomerialue ja Kirkonmaan edusta Kesäaika meriasemilla Haminan Summan merialue Kotkan merialue Pyhtään merialue Ulkomerialue ja Kirkonmaan edusta Intensiivi- ja klorofylliasemat Uimarantojen vedenlaatu 26

4 6 Vertailu edellisiin vuosiin Talviaika meriasemilla Haminan-Summan merialue Kotkan merialue Pyhtään merialue Ulkomerialue Kesäaika meriasemilla Haminan-Summan merialue Kotkan merialue Pyhtään merialue Ulkomerialue 31 7 Yhteenveto 32 Viitteet Liitteet

5 JOHDANTO Kymijoen vesi ja ympäristö ry tarkkailee veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia Pyhtää - Kotka - Hamina -merialueella. Tarkkailussa selvitetään merialueen pistemäisen kuormituksen vaikutuksia veden laatuun. Tarkkailu on osana Kymijoen ja sen edustan merialueen yhteistarkkailua, josta raportoidaan nyt merialueen osalta vuosi Velvoitetarkkailua tehdään Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n laatiman ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen (Dnro 0498Y ) hyväksymän yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Merialueen yhteistarkkailuun osallistuivat vuonna 2006: Haminan kaupunki, Nuutniemen puhdistamo, ISY 107/05/2, Myllykylän puhdistamo, vesihallituksen lausunto no 3264/500 VH 1974 J.M. Huber Finland Oy, Hamina Stora Enso Publication Papers Oy Ltd, Summa, ISY , VaHO Puolustuslaitos, Kirkonmaan linnake, Kirje no 0497Y0101, , Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Sunilan puhdistamo Oy, Kotka, ISVO n:o 76/96/1, 1995/228 (Hp), Kotkan kaupunki, Sunilan ja Mussalon puhdistamo, ISVO n:o 76/96/1, 1995/231 (Hp), Laminating Papers Oy ja Enso Publication Papers Oy Ltd, Kotka, Itä-Suomen ympäristölupavirasto nro 72/03/1, Pyhtään kunta, Siltakylän puhdistamo, jätevedet johdettu Mussalon puhdistamolle 12/2004 lähtien 2 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusalueet havaintoasemineen ja kuormittajien sijainnit on esitetty liitteissä 1-2, asemien koordinaatit liitteessä 3. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

6 Merialueen fysikaalis-kemialliseen veden laadun seurantaan kuuluu 42 havaintoasemaa (liite 2.1). Näistä 4 havaintoasemaa on ns. intensiiviasemia, joista vesinäytteet otetaan 13 kertaa vuodessa (taulukko 2). Näistä intensiiviasemista kaksi on Kotkan ja kaksi Haminan edustalla. Pyhtään edustalla on ympäristöhallinnon intensiiviasema Kyvy-1. Muista pisteistä näytteet otetaan 2 kertaa vuodessa; maaliskuussa ja heinä-elokuussa (taulukko 1). Taulukko 1. Yhteenvetotaulukko merialueen fysikaalis-kemiallisista tutkimuksista Kaikki asemat, näytteenotto: III, VII /VIII. Määritys koodi menetelmä 1m 3m 5m 10m 20m p-1m Näkösyv. Lämpötila T_WM x x x x x x Happi O2_DTB SFS 3040 x x x x x x Happi % O2_STB x x x x x x Sameus TBY_SNT SFS-EN x x x x x x PH PH_L25 SFS 3021 x x x x x x Saliniteetti Sähk.joht. SAL_LS CTY_25L SFS-EN 27888s Väri CNR_NC EN-ISO 7887 x x x x x x Kok. P PTOT_NS SFS 3026 x x x Kok. N NTOT_NCA SFS 3031 x x x Fek.strep. FS35_F2K SFS-EN ISO /00 x x x x x x x x x x x x x Taulukko 2. Intensiiviasemat, taulukon 1 analyysien lisäksi, näytteenotto: III-X, XII Määritys koodi menetelmä 1m 10m*) p-1m Nitriitti + nitraatti NO23N_NA SFS 3031 x x x Ammonium NH4N_NS SFS 3032 x x x Fosfaatti PO4P_NS SFS 3025 x x x *) näyte vain, jos kokonaissyvyys yli 20 m Rehevyyden selvittämiseksi on 42 näytepaikasta valittu 24 paikkaa klorofyllitutkimukseen (CP_E, SFS 5772) (liite 2.2). Lisäksi Mussalon pohjoispuolella on yksi havaintoasema (as. 106), koska tämä alue on muuta tutkimusaluetta selvästi rehevämpää. Näiltä asemilta otetaan näytteitä touko-syyskuussa kerran kuukaudessa ja intensiiviasemilta kaksi kertaa kuukaudessa touko-elokuussa. Analyysitulokset on esitetty raportin lopussa liitteinä 4-6. Näytteet on analysoitu voimassa olevien standardien tai Suomen ympäristökeskuksen ohjeiden mukaisesti Ewica laboratoriot Oy:ssä. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

7 3 TAUSTATIEDOT 3.1 KESKILÄMPÖTILA Helmikuun alku ja loppu olivat tavanomaista kylmempiä (kuva 1). Maaliskuu oli selvästi tavallista kylmempi ja jäänpaksuudet kasvoivat kuukauden loppuun saakka. Kesä oli lämmin. Myös säteilysumma oli kesällä 2006 normaalia suurempi, erityisesti heinäkuussa. Loppuvuosikin oli normaalia lämpimämpi. Joulukuu oli ennätyslämmin, noin 5 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Koko vuoden keskilämpötila oli normaalia korkeampi. sademäärä mm oc Kuva 1. Eri kuukausien sadesumma (mm) ja keskilämpötila ( o C) vuonna 2006 ja vastaavat pitkän ajanjakson ( ) keskiarvot Kotkassa (Rankki). Rankin sääasemalta ei enää loppuvuodesta 2006 saatu sadantatietoja. Tilalle tuli Kotkan Kirkonmaan sääasema, mutta lokakuun arvo on Helsingin Isosaaren mittausasemalta, koska Kirkonmaalla ei vielä lokakuussa tehty sademäärämittauksia. Lähde: Ilmatieteen laitos. 3.2 SADESUMMAT Tammikuussa satoi puolet normaalimäärästä (kuva 1). Toukokuun alkupuoli oli lähes sateeton, loppupuolella satoi reippaasti. Kesä oli poikkeuksellisen vähäsateinen. Elokuussa satoi vain kuudesosa normaalimäärästä. Lokakuussa satoi kaksi ja puoli - kertaisesti normaalimäärään verrattuna. Joulukuun sateet tulivat pääasiassa vetenä. Koko vuoden sademäärä normaalia pienempi, noin 80 mm pitkäaikaiskeskiarvoja vähemmän. 3.3 TUULIOLOT Vuonna 2006 tuuli eniten lounaasta, lähes 25 % havainnoista, ja myös länsipuolen tuulia oli runsaasti, noin 15 % (kuva 2). Vuoden 2006 keskimääräiset tuulenvoimakkuudet olivat tasoa 4 6 m/s. Kesällä tuulta oli keskimäärin 3-4 m/s (kuva 2). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007 3

8 tuulen voimakkuus m/s N 8 NW W 0 NE E W NW N tuulen suunta % NE E 2006 I-XII V-VIII SW SE SW SE S S Kuva 2. Tuulen suunta (%) ja voimakkuus (m/s) kesällä ja koko vuoden aikana Lähde: Ilmatieteenlaitos. 3.4 MERIVEDEN KORKEUS Merentutkimuslaitos mittaa meriveden korkeutta Haminassa sijaitsevalla mareografilla. Mareografi sijaitsee Haminanlahdessa lähellä Tervasaaren matkustajasatamaa. Merenpinnankorkeus vaihteli vuoden 2006 aikana etupäässä -30 ja +40 cm välillä. Merivedenkorkeus oli matalimmillaan tammikuussa ja nousi vuoden loppua kohden. Syyskuusta lähtien korkeus oli keskivedenkorkeuden yläpuolella (kuva 3). cm Kuva 3. Merivedenkorkeudet Haminassa vuonna Lähde: Merentutkimuslaitos. 3.5 MERIALUEEN JÄÄTYMINEN Jäätalvi 2005/2006 oli keskimääräinen, kun talven luokitteluna on jään pinta-ala 1. Jäätyminen alkoi Suomenlahden itäosissa noin viikon keskimääräistä aiemmin. Tammikuun loppupuolella sää kylmeni ja jäätä muodostui kaikille merialueille. Suomenlahden itäosassa jääalue laajeni Suursaareen saakka. Talven laajin tilanne saavutettiin maaliskuun puolivälissä. Suomenlahti oli kauttaaltaan jään peittämä. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

9 Suomenlahdelta jäät hävisivät toukokuun alkupuolella runsaan viikon keskimääräistä myöhemmin. Kiintojään suurin paksuus Suomenlahdella oli cm. Ulapan jään paksuus oli Suomenlahden itäosassa cm. 3.6 JOKIEN VIRTAAMAT Summanjoki ja Vehkajoki Vehkajoen simuloitu keskivirtaama vuonna 2006 oli 4,0 m 3 /s ja Summanjoen 6,4 m 3 /s (kuva 4). Virtaamat olivat suurimmillaan joulukuussa. Simuloituja arvoja tarkasteltaessa kannattaa kuitenkin olla kriittinen, sillä ne eivät välttämättä aina vastaa todellista tilannetta. m3/s Vehkaj Summaj Kuva 4. Vehka- ja Summanjoen simuloidut kuukausikeskivirtaamat (m 3 /s) vuonna Lähde: Kaakkois-Suomen ympäristökeskus (KAS) Kymijoki Kymijoen virtaamat olivat keskimääräistä pienempiä aivan vuoden loppua lukuun ottamatta (kuva 5). Pienimmillään virtaamat olivat syys-lokakuussa. Vuoden 2006 keskivirtaama oli 232 m 3 /s, joka on selvästi pitkäaikaiskeskiarvoa pienempi. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007 5

10 m³/s I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 5. Kymijoen virtaama (m 3 /s) Kuusankoskella vuonna 2006 ja pitkällä ajanjaksolla Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä. 4 VESISTÖKUORMITUS JA LUPAEHDOT 4.1 JOKIEN AINEVIRTAAMAT Kymijoki on merkittävä ravinne- ja kiintoainekuormittaja Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella. Vuonna 2006 ainevirtaamat olivat normaalia pienempiä (taulukko 3). Kymijoen kokonaisainevirtaamasta Kymijoen alaosan jätevesien osuus oli laskelmien mukaan vuonna 2006 kiintoaineesta 4 %, fosforista 18 % ja typestä 13 % 2. Taulukko 3. Kymijoen kokonaisainevirtaamat tn/v vuosina tn/v 2001 tn/v 2002 tn/v 2003 tn/v 2004 tn/v 2005 tn/v 2006 tn/v Kiintoaine COD Mn Kok N Kok P Kotkan seudun jokihaarat (Koivukosken ja Korkeakosken haarat) tuovat Kotkan alueelle Kymijoen kokonaisvirtaamasta hieman alle puolet. Kotkan alueen ainevirtaamien osuus koko joen ainevirtaamista oli vuonna % (taulukko 4). 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

11 Taulukko 4. Kymijoen Koivu- ja Korkeakosken haarojen ainevirtaamat sekä koko Kymijoen ainevirtaamat ilman Pyhtään osuutta. Pyhtään haaran osuus on noin 2 % koko Kymijoen ainevirtaamista. Koivukosken haara 2006 kg/vrk % Kotkan alueesta Kiintoaine COD Mn Kok N Kok P virtaama m3/s Korkeakosken haara 2006 % Kiintoaine COD Mn Kok N Kok P virtaama m3/s Kotkan haarat yht % Kymijoesta Kiintoaine COD Mn Kok N Kok P virtaama m3/s Ahvenkoski ja Kotka yht Kiintoaine COD Mn Kok N Kok P 398 virtaama m3/s 232 Summanjoen ja Vehkajoen kautta tuleva kuormitus on pientä Kymijoen tuomaan kuormitukseen verrattuna, mutta paikallisesti niillä on suuri merkitys (taulukko 5). Summanjoen ainevirtaamat olivat % Kymijoen ainevirtaamista ja Vehkajoen noin 5 %. Vehkajoen ainevirtaamiin sisältyy Myllykylän jätevedenpuhdistamon kuormitus. Taulukko 5. Summan- ja Vehkajoen ainevirtaamat (kg/vrk) vuonna Kg/vrk Kiintoaine Fosfori Typpi Summanjoki Vehkajoki sis. Myllykylän jvp 1,1 0,03 0,55 Yhteensä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007 7

12 4.2 MERIALUEEN PISTEKUORMITUS Viimeisen kymmenen vuoden aikana eniten on vähentynyt BOD-kuormitus, joka on nyt noin puolet vuoden 1997 tasosta (kuva 6). Samaan aikaan kiintoainekuormitus on laskenut 15 %. COD- ja fosforikuormitus oli nyt samaa tasoa kuin vuonna Typpikuormitus on kasvanut 15 %. AOX-kuormitus on kasvanut eniten. BOD-kuormitus kg/vrk COD-kuormitus kg/vrk teoll yhdysk fosforikuormitus kg/vrk kiintoainekuormitus kg/vrk typpikuormitus kg/vrk AOX-kuormitus kg/vrk Kuva 6. Kotka-Hamina merialueen jätevesien BOD-, COD-, fosfori-, typpi-, kiintoaine- ja AOXkuormitus viimeisen 10 vuoden aikana. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen suurin BOD- ja kiintoainepistekuormittaja vuonna 2006 oli Kotkan Enso. Suurin COD- ja fosforikuormitus oli Sunila Oy:llä. Typpikuormitus oli suurinta Mussalon jätevedenpuhdistamolla (taulukko 6). 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

13 Taulukko 6. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen pistekuormitus vuonna Q BOD7 CODcr SS N P 2006 m3/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Enso Kotka Sunilan Puhdistamo Oy Enso Summa JM Huber Teollisuus yht Kotka, Sunilan jvp ,4 Kotka, Mussalon jvp ,9 Hamina, Nuutniemen jvp ,8 Yhdyskunnat yht Pyhtään kalankasvatus 44 5,6 Yhteensä Lisäksi Sunilan Puhdistamo AOX 202 kg/vrk 4.3 HAMINAN MERIALUEEN JÄTEVESIKUORMITTAJAT Haminan merialuetta kuormittaa teollisuuden ja asutuksen lisäksi Summanjoki ja Vehkajoki. Kuivina aikoina jokien virtaamat ovat pieniä, mutta tulva-aikoina ne ovat merkittäviä ravinteiden ja kiintoaineen tuojia Haminan kaupunki, Nuutniemen puhdistamo Nuutniemen puhdistamo sai marraskuussa 2005 uuden ympäristölupapäätöksen Itä- Suomen ympäristölupavirastolta. Lupapäätöksen mukaan jätevedet on käsiteltävä siten, että jäteveden pitoisuusarvot ovat neljännesvuosikeskiarvoina enintään seuraavat sekä puhdistustehot vähintään seuraavat: Pitoisuus Teho BOD 7 15 mgo 2 /l 90 % COD Cr 125 mgo 2 /l 75 % Kokonaisfosfori 0,4 mg/l 92 % Kiintoaine 35 mg/l 90 % Lisäksi on pyrittävä mahdollisimman tehokkaaseen typen poistoon. Nuutniemen puhdistamo täytti vuonna 2006 kaikilla neljällä laskentajaksolla uudet kiristyneet lupaehdot (taulukko 7). Puhdistamo täytti myös valtioneuvoston päätöksessä 365/1994 asetetut vaatimukset kiintoaineen ja COD:n yksittäisille näytteenottokerroille ja fosforin vuosikeskiarvolle. Typen kohdalla vuosikeskiarvovaatimus jäi täyttymättä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007 9

14 Taulukko 7. Nuutniemen puhdistamon jaksotiedot vuodelta JAKSOT BOD7 P N 2006 mg/l % mg/l % mg/l % 1/4 6,1 98 0, /4 3,9 98 0, /4 9,3 98 0, /4 8,4 95 0, koko vuosi ,8 97 0, CODCr SS 1/ ,2 98 2/ ,3 99 3/ ,7 98 4/ ,4 94 koko vuosi , Stora Enso Publication Papers Oy Ltd, Summan tehtaat Vaasan hallinto-oikeuden vuoden 2005 päätöksen mukaan jätevesien mukana mereen joutuvan kuormituksen lupa- ja tavoiterajat ovat: kk luparaja kk tavoite vuosi tavoite BOD 7 kgo 2 /d Kiintoaine kg/d 1000 Fosfori kg/d COD Cr kgo 2 /d Typpi kg/d Summan tehtaiden jätevesipäästöt ylittivät maalis-huhtikuussa fosforin ja kiintoaineen luparajat (kuva 7). Tavoitearvoissa oli useita ylityksiä. Jätevedenpuhdistamolla oli alkuvuodesta ongelmia jätevesien käsittelyssä, mutta veden käytön vähentäminen ja valkaisukemikaalien käytön optimointi ovat parantaneet tilannetta. Peroksidivalkaisulla ja muilla prosessimuutoksilla on ollut arvioitua suurempi vaikutus jätevesilaitoksen toimintaan. Muuttuneen tilanteen johdosta tehdas haki muutosta päästöraja-arvoihin. Uuden päätöksen mukaiset raja-arvot tulevat voimaan vuoden 2007 alusta. 4.4 KOTKAN MERIALUEEN JÄTEVESIKUORMITTAJAT Kotkan edustalla vaikuttavat Kymijoen tuoman kuormituksen lisäksi suoraan mereen johdettu Kotkan alueen pistekuormitus. Kirkonmaan linnakkeen jätevedenpuhdistamolta ei ole kuormitustietoja, mutta kyseessä onkin kooltaan vain hengen mitoitusperusteella tehty puhdistamo. 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

15 BOD kg/vrk COD kg/vrk luparaja 1500 tavoitearvo 600 kg/vrk tavoitearvo 5000 kg/vrk Fosfori kg/vrk Typpi kg/vrk luparaja 25 kg/vrk, tavoitearvo tavoitearvo 150 kg/vrk Kiintoaine kg/vrk luparaja Kuva 7. Summan Enson kuukausikuormitukset (kg/vrk) vuonna Kuviin on lisäksi merkitty kuukausikeskiarvon mukaiset kuormituksen lupa- ja/tai tavoiterajat Kotkan kaupungin Mussalon ja Sunilan jätevedenpuhdistamot Sunilan ja Mussalon puhdistamot saivat uuden ympäristöluvan Itä-Suomen ympäristölupavirastolta joulukuussa Luvasta on valitettu. Valituksen alaisen luvan jäteveden luparajat ovat samat kuin aiemmassa luvassa: Mussalo pitoisuus teho BOD ATU 10 mg/l, 90 % COD Cr 125 mg/l 75 % Kiintoaine 15 mg/l 90 % Kokonaisfosfori 0,5 mg/l 90 % Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/

16 Sunila BOD ATU 30 mg/l 90 % COD Cr 125 mg/l 75 % Kiintoaine 15 mg/l 90 % Kokonaisfosfori 1 mg/l 85 % Puhdistustulokset lasketaan neljännesvuosikeskiarvoina mahdolliset ohijuoksutukset ja ylivuodot mukaan lukien. Mussalon puhdistamo täytti vuonna 2006 lupaehtojen vaatimukset (taulukko 8). Taulukko 8. Mussalon jätevedenpuhdistamon vuoden 2006 jaksotiedot. BOD7 P N SS CODCr 2006 mg/l % mg/l % mg/l % mg/l % mg/l % 1/ , / , / , / , koko vuosi , Sunilan vuoden 2006 toisella jaksolla puhdistamolla oli ongelmia BOD-, kiintoaine- ja COD-kuormituksen käsittelyssä, johtuen runsaista vuotovesistä sekä teollisuusjätevesien laadusta (taulukko 9). Myös neljännellä jaksolla BOD-, kiintoaine- ja COD-pitoisuus ylitti luparajan. Vain fosforinpoisto jätevesistä toimi koko vuoden lupaehtojen mukaan. Taulukko 9. Sunilan jätevedenpuhdistamon vuoden 2006 jaksotiedot. Lihavoituna tulokset jotka eivät täyttäneet luvan ehtoja. BOD7 P N SS CODCr 2006 mg/l % mg/l % mg/l % mg/l % mg/l % 1/ , / , / , / , koko vuosi , Stora Enso Laminating Papers ja Stora Enso Publication Papers, Kotkan tehtaat Itä-Suomen ympäristölupaviraston vuoden 2003 päätöksen mukaan tehtaiden jätevedet on käsiteltävä siten, että jätevesien mukana mereen joutuva kuormitus on enintään seuraava: kk keskiarvo vuosikeskiarvo BOD 7 kg O 2 /d COD Cr kg O 2 /d Fosfori kg/d Typpi kg/d Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

17 Vuonna 2006 laitos toimi lupaehtojen mukaisesti lukuun ottamatta BOD-kuormituksen ylitystä joulukuussa (kuva 8). Joulukuussa lietettä karkasi korkean lieteindeksin takia. Lisäksi tehtaan jätevedenpuhdistamon etuselkeyttimen harat pysähtyivät Selkeyttimen korjaamisen ajaksi tehtaan jätevedet ohjattiin käsittelemättöminä ohituslinjan kautta mereen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry haki tehtaan edustalta ylimääräiset vesinäytteet Aivan ohitusputken lähialueella oli havaittavissa jätevesivaikutusta (sameus, väri, näkösyvyys). BOD kg/vrk COD kg/vrk luparaja luparaja Fosfori kg/vrk Typpi kg/vrk luparaja 40 kg/vrk luparaja 200 kg/vrk Kiintoaine kg/vrk Kuva 8. Kotkan Enson kuukausikuormitukset (kg/vrk) vuonna Kuviin on lisäksi merkitty kuukausikeskiarvon mukaiset kuormituksen luparajat Sunilan Puhdistamo Oy Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen mukaan puhdistamon jätevedet on käsiteltävä siten, että jätevesien mukana mereen joutuva kuormitus on enintään seuraava: Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/

18 kk keskiarvo vuosikeskiarvo BOD 7 kg O 2 /d CO DCr kg O 2 /d fosfori kg/d AOX kg/d kiintoaine, muissa kuin biologisesti käsitellyissä jätevesissä kg/d Typpikuormituksen tavoitearvo on 370 kg/d kuukausikeskiarvona ja 310 kg/d vuosikeskiarvona laskettuna. Sunilan Puhdistamo toimi vuonna 2006 lupaehtojen mukaisesti (kuva 9). Heinäkuun lopulla noin 30 m 3 kalkkimaitoa pääsi Sunilanlahteen kaustisointisäiliön pohjan tukkeutumisen seurauksena 4. Heti päästön jälkeen ph oli purkuputken edustalla 10,2, samana iltana se oli jo normalisoitunut tasolle 6-7. BOD kg/vrk COD kg/vrk luparaja 4000 kg/vrk luparaja Fosfori kg/vrk Typpi kg/vrk luparaja 60 kg/vrk tavoiteraja 370 kg/vrk AOX kg/vrk Kiintoaine, biopuhd. kg/vrk luparaja 600 kg/vrk luparaja 1500 kg/vrk, muu kuin biopuhd Kuva 9. Sunilan Puhdistamo Oy:n kuukausikuormitukset (kg/vrk) vuonna Kuviin on lisäksi merkitty kuukausikeskiarvon mukaiset kuormituksen lupa- tai tavoiterajat. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

19 4.5 PYHTÄÄN SILTAKYLÄNLAHTI Siltakylänlahtea ja Äyspäänselkää kuormitti aiemmin sekä Siltakylän puhdistamo että Siltakylänjoki. Siltakylän puhdistamon jätevedet on johdettu Mussalon puhdistamolle 12/2004 lähtien. Lisäksi ulompana Äyspäänselän tuntumassa on ollut kalankasvatuslaitos. Nykyisin Äyspäänselälle ei kohdistu pistemäistä kuormitusta. 4.5 AHVENKOSKENLAHTI JA PUROLANLAHTI Suoraan Pyhtään edustan merialueelle ei tule teollisuuden tai yhdyskuntapuhdistamoiden pistekuormitusta. Kymijoen mukana tulee merkittävin osa alueen kuormituksesta. Pääosa Kymijoen läntisten haarojen vesistä purkautuu Ahvenkoskenlahdelle (95-97 %) ja vain vähäinen osa Purolanlahdelle. Ahvenkosken- ja Purolanlahden ainevirtaamat olivat vuonna 2006 tarkasteluparametrista riippuen noin 55 % koko Kymijoen ainevirtaamista. Purolanlahden edustalle sijoittuvan viiden kalankasvatuslaitoksen yhteinen lisäkasvu oli vuonna t/v. Laitosten aiheuttama ravinnekuormitus kasvatuskaudella (180 d) oli 11,4 kg/d fosforia sekä 89 kg/d typpeä. Määrällisesti kalankasvatuksen aiheuttama kuormitus Kymijokeen verrattuna on vähäistä, mutta ravinteet ovat paremmin levien hyödynnettävissä. 5 VEDENLAATUTULOKSET 5.1 TALVIAIKA MERIASEMILLA Haminan Summan merialue Haminan-Summan merialue on asemien alue. KYVY-13, 212 ja 179 pohjoispuolelleen rajaama Talvella 2006, kuten edellisinäkin talvina, pintavesi oli selvästi alusvettä ruskeampaa, typpipitoisempaa ja siinä oli pienempi sähkönjohtavuus (taulukko 10). Pintavesi oli myös alusvettä sameampaa. Vehka- ja Summanjoen makean veden vaikutus näkyy mm. kohonneina typpipitoisuuksina ja pienempänä sähkönjohtavuutena alusveteen verrattuna. Pintaveden hapen kyllästyksen keskiarvo oli 80 %. Heikoin happitilanne oli Hillonlahden asemalla 216: 47 %. Pintaveden keskimääräinen fosforipitoisuus oli 40 µg/l. Alhaisin fosforipitoisuus 12 µg/l oli Kuutingin asemalla 179. Pintaveden korkein fosfori- ja typpipitoisuus 110 µgp/l ja 2000 µgn/l oli Summanlahden asemalla 198 Summan tehtaiden edustalla. Haminan ja Summan edustan meriveden typpipitoisuus on pintavedessä keskimäärin 865 µg/l. Arvo on itäisen Suomenlahden keskiarvotyppipitoisuutta (alle 400 µg/l) selvästi korkeampi. Lähimpänä itäisen Suomenlahden keskiarvoa olivat itäisimmät asemat 346 ja KYVY-13, joilla pitoisuudet olivat 530 µg/l. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/

20 Alueen keskimääräisestä väriarvosta 53 mgpt/l poikkesi eniten Summanlahden asema mgpt/l. Vesi oli kyseisellä asemalla, ja myös Summanlahden asemalla 205, keskimääräistä sameampaa. Välivesi oli enemmän alusveden kaltaista kuin päällysveden alusveden happitilanne oli edellisvuotta parempi. Tasalämpöisen vesimassan alusveden hapen kyllästysaste vaihteli 65 % ja 90 %:n välillä ollen pienimmillään Neuvottomanlahden asemalla 189 syvyydessä 8 metriä. Alusvedessä oli eniten fosforia ja typpeä sataman ja Vilniemen välissä olevalla asemalla 230 (49 µgp/l ja 660 µgn/l). Kyseisellä paikalla alusvesi oli myös muita paikkoja selvästi sameampaa. Taulukko 10. Keskimääräinen veden laatu (keskiarvot) Haminan edustalla talvella Talvi 2006 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus FTU 1,8 1,0 1,1 Sähkönjoht. ms/m ph 7,3 7,6 7,7 Väri mgpt/l Kok N µg/l Kok P µg/l näytemäärä Kotkan merialue Talvella 2006 päällysvesi oli Kotkan merialueella väli- ja alusvettä makeampaa ja hieman ruskeampaa (taulukko 11). Päällysvesi oli vain hieman välivettä hapekkaampaa. Typpipitoisuus oli alusveden pitoisuutta selvästi suurempi ja fosforipitoisuus selvästi pienempi. Päällysvesi on Kotkan merialueen asemilla jokiveden vaikutuksen alaista, joka näkyy mm. alhaisena sähkönjohtavuutena. Eri asemilla sähkönjohtavuus vaihteli välillä ms/m. Kotkan merialueen päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella 2006 oli 17 µg/l. Mussalo-Hovinsaari alueella (asemat 96, 100 & 104) päällysveden fosforipitoisuus oli selvästi muita pienempi, 8-9 µg/l. Näillä asemilla myös sähkönjohtavuus oli pienin. Typpeä päällysvedessä oli keskimäärin 600 µg/l. Alusvedessä hapen kyllästysaste oli keskimäärin 72 %. Heikoin happitilanne oli Mussalon asemalla 100 ja Varissaaren asemalla 128 noin 60 %. Alusveden keskimääräinen fosforipitoisuus oli 41 µg/l. Pienin alusveden typpipitoisuus, 400 µg/l, mitattiin Mussalo- Lelleri -alueella (as 91 & 123). Samalla alueella vesi oli myös suolaisinta. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

21 Taulukko 11. Keskimääräinen veden laatu Kotkan edustalla talvella Talvi 2006 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus 1,0 0,9 1,0 Sähkönjoht ph 7,3 7,6 7,6 Väri KokN KokP näytemäärä Pyhtään merialue Pyhtään merialueen päällysvesi oli talvella 2006, kuten aikaisempinakin vuosina, hieman alusvettä ruskeampaa ja huomattavasti makeampaa (taulukko 12). Päällysvedessä oli enemmän typpeä kuin yleensä, mutta alusvedessä puolestaan vähemmän. Päällysvedessä oli huomattavasti vähemmän fosforia kuin alusvedessä. Alhaiseen sähkönjohtokykyyn vaikuttaa joista laskeva makea vesi. Erityisen selvästi makean veden vaikutus on näkyvillä asemien 32, KYVY-9 ja 18 vedenlaadussa. Näillä asemilla veden sähkönjohtavuus oli välillä 9-13 ms/m. Päällysveden happikyllästys oli Pyhtään merialueella muualla noin 80 %, mutta Siltakylänlahdella (as 84) vain 61 %. Keskimääräinen fosforipitoisuus päällysvedessä oli 15 µg/l. Siltakylänlahdella (as 84) vesi oli ruskeinta, ja siinä oli eniten typpeä ja fosforia. Välivesi oli alueella melko tasalaatuista. Ahvenkoskenlahden asemalla 32 vesi oli selvästi makeampaa kuin muualla. Väliveden keskimääräinen hapen kyllästysaste alueella oli 81 %, Ahvenkoskenlahden asemalla Kyvy9 vain 60 %. Alusvesi sisälsi fosforia keskimäärin 45 µg/l. Selvästi korkein fosforipitoisuus (110 µg/l) oli Ahvenkoskenlahden aseman Kyvy9 alusvedessä. Hapen kyllästysaste vaihteli välillä %, paitsi Ahvenkoskenlahden Kyvy9 asemalla 41 %. Alusveden sähkönjohtavuus oli Pyhtään alueella ms/m. Taulukko 12. Keskimääräinen veden laatu Pyhtään edustalla talvella Talvi 2006 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus 1,2 0,6 0,7 Sähkönjoht ph 7,1 7,5 7,5 Väri KokN KokP näytemäärä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/

22 5.1.4 Ulkomerialu e ja Kirkonmaan edusta Ulkomerialueen talvista päällysveden laatua koskevia havaintoja on ainoastaan neljältä asemalta (K2, KYVY-4, KYVY-5 ja KYVY-12). Velpperkarin asemalla KYVY-12 päällysveden fosforipitoisuus oli 43 µg/l, muilla asemilla noin 20 µg/l. Päällysvedessä oli alusvettä pienempi sähkönjohtavuus ja enemmän typpeä (taulukko 13). Ulkomerialueen välivesi oli mittauspisteiden välillä tasalaatuista. Alusveden happikyllästys oli %. Vähiten happea oli Einonkarin aseman KYVY-4 alusvedessä. Alusvedessä oli enemmän fosforia kuin päällysvedessä. Keskimäärin alusvesi sisälsi fosforia 40 µg/l. Talvella 2006 alusveden fosforipitoisuudessa ei ollut eroa eri mittauspisteiden välillä. Taulukko 13. Keskimääräinen veden laatu ulkomerialueella talvella Talvi 2006 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus 0,5 0,4 0,4 Sähkönjoht ph 7,5 7,8 7,7 Väri KokN KokP näytemäärä KESÄAIKA MERIASEMILLA Haminan Summan merialue Kesällä 2006 päällysveden sähkönjohtokyky oli melko korkea ja suolapitoisuus 3,9, eli makean veden vaikutus oli vähäinen (taulukko 14). Keskimäärin päällysvedessä oli typpeä 435 µg/l ja fosforia 31 µg/l. Korkeimmillaan fosforipitoisuus oli Summanlahden asemalla 205, jossa fosforia oli 47 µg/l. Korkein typpipitoisuus (560 µg/l) mitattiin Kuuttingin asemalla 181. Sekä fosfori- että typpipitoisuus oli pienin Varvion asemalla 212. Vesi oli sameinta Hillonlahdella. Fekaalisia streptokokkeja alueella oli 0-10 kpl/100 ml. Välivesi oli päällysveden kaltaista ja tasalaatuista koko alueella. Neuvottomanlahdella (as 186) vesi oli viidessä metrissä muita sameampaa ja vähähappisempaa. Myös fosforipitoisuus oli suurin, 79 µg/l. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste oli 74 %. Haminanlahden aseman 231 alusveden hapen kyllästysaste oli 86 % (vesi tasalämpöistä, kokonaissyvyys 8 m), kun taas Kuuttingissa (as 179) 58 % (pinnan ja pohjan lämpötilaero 8 C, syvyys 14 m). Viereisellä Kuuttingin asemalla (as 181) alusveden fosfori- ja typpipitoisuudet olivat muita suurempia. Alusveden keskimääräinen fosforipitoisuus oli 44 µg/l. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

23 Taulukko 14. Keskimääräinen veden laatu (keskiarvot) Haminan edustalla kesällä Kesä 2006 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus FTU 2,3 2,1 2,8 Sähkönjoht. ms/m Saliniteetti 3,9 4,0 4,2 ph 8,0 8,0 7,8 Väri mgpt/l Kok N µg/l Kok P µg/l näytemäärä Kotkan merialue Kotkan merialueen päällysveden hapen kyllästysaste vaihteli kesällä 2006 välillä %. Suolapitoisuus oli pienempi kuin Haminan edustalla. Keskimääräinen hapen kyllästysaste päällysvedessä oli 98 % (taulukko 15). Keskimääräinen päällysveden fosforipitoisuus oli 29 µg/l. Päällysveden fosforipitoisuus oli alusveden vastaavaa pitoisuutta selvästi alhaisempi. Suurin fosforipitoisuus, 56 µg/l, mitattiin Hallanväylältä (156). Pienin fosfori- ja typpipitoisuus oli Lellerin asemalla (123). Keskimääräistä huomattavasti pienempi sähkönjohtavuus ja suolapitoisuus oli Hirssaari-Hovinsaari alueella (100 & 104) Kymijoen edustalla. Fekaalisia streptokokkeja päällysvedessä oli 0-13 kpl/100 ml. Välivedessä oli päällysvettä korkeampi sähkönjohtavuus. Alusvedessä happea oli %. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste oli 72 %. Huonoin happitilanne oli Hallanväylä-Santaniemi alueella (156 & 160). Muita selvästi suurempi alusveden typpipitoisuus, 650 µg/l, mitattiin Mussalon asemalla 096 jätevedenpuhdistamon edustalla. Fosforipitoisuus oli puolestaan suurin Hallanväylän asemalla 152, jossa alusvesi oli myös muita asemia sameampaa. Alusvedessä oli ylempiä vesikerroksia suurempi sähkönjohtavuus. Suurin sähkönjohtavuus oli Lellerin intensiiviasemalla 123, 887 ms/m. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/

24 Taulukko 15. Keskimääräinen veden laatu Kotkan edustalla kesällä Kesä 2006 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus 2,1 1,8 2,0 Sähkönj Saliniteetti 2,8 3,6 4,2 ph 8,0 8,0 7,7 Väri KokN KokP näytemäärä Pyhtään merialue Kesällä 2006 Pyhtään alueen päällysvesi oli melko tasalaatuista koko alueella. Jokiveden vaikutus päällysvedessä näkyi lähempänä rannikkoa olevalla Ahvenkoskenlahden asemalla 32. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste kesällä 2006 oli 95 % (taulukko 16). Keskimääräinen fosforipitoisuus Pyhtään merialueella oli 25 µg/l. Suurin fosforipitoisuus oli Siltakylänlahdella (084). Fekaalisia streptokokkeja ei ollut lainkaan. Aseman 32 välivedessä jokiveden vaikutus näkyi vielä lievästi. Purolanlahden asemalla 46 hapen kyllästysaste oli viidessä metrissä pienin, 76 %. Muutoin välivesi Pyhtään merialueella oli varsin tasalaatuista. Alusveden happipitoisuudessa oli eroja. Veden kyllästysaste vaihteli välillä %. Keskimääräinen hapen kyllästysaste oli 69 %. Heikoin happitilanne oli Purolanlahdella (as 46). Tällä asemalla myös alusveden fosfori- ja suolapitoisuus oli muita suurempaa. Alusveden fosforipitoisuus oli pienin Äyspäänselällä (as 077). Taulukko 16. Keskimääräinen veden laatu Pyhtään edustalla kesällä Kesä 2006 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus 2,0 1,6 1,4 Sähkönj Saliniteetti 3,3 3,6 4,7 ph 8,0 7,9 7,6 Väri KokN KokP näytemäärä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

25 5.2.4 Ulkomerialu e ja Kirkonmaan edusta Kesällä 2006 päällysvesi oli alueella erittäin tasalaatuista. Suuria eroavuuksia ei ollut havaittavissa myöskään päällysveden ja väliveden välillä (taulukko 17). Päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus oli 18 µg/l. Hieman muita suurempi typpipitoisuus oli Ristisaaren (Kyvy3) ja Kirkonmaan (K2) luona. Suolapitoisuus ei juuri ollut suurempi kuin Haminan edustalla. Välivesi oli mitattujen parametrien suhteen erittäin tasalaatuista eri asemien välillä. Alusvedessä oli keskimäärin 70 %:n happikyllästys. Keskimäärin alusveden fosforipitoisuus oli 49 µg/l. 40 metrissä (Kyvy3, 5, 12) happipitoisuudet olivat laskeneet tasolle %. Tuolloin myös fosfori- ja typpipitoisuudet olivat koholla; µgp/l ja noin 700 µgn/l (Kyvy5 & 12). Sähkönjohtavuus oli uloimmilla asemalla yli ms/m. Suolapitoisuus oli suurimmillaan Ristisaaren luona (Kyvy3) alusvedessä 6,2. Taulukko 17. Keskimääräinen veden laatu ulkomerialueella kesällä Kesä 2006 pintavesi välivesi alusvesi ka ka ka Happi % Sameus 1,0 0,9 0,9 Sähkönj Saliniteetti 4,1 4,1 4,8 ph 8,3 8,3 7,8 Väri KokN KokP näytemäärä INTENSIIVI- JA KLOROFYLLIASEMAT Haminan merialueen Varvion ja Hillonniemen intensiiviasemilla 212 ja 218 sekä Kotkan edustan Lellerin ja Varissaaren intensiiviasemilla 123 ja 128 otetaan näytteet 13 kertaa vuodessa, lisäksi Kaakkois-Suomen ympäristökeskus ottaa Pyhtään edustalta näytteitä Heinäsaaren Kyvy-1 asemalta 14 kertaa vuodessa. Maalis-huhtikuussa päällysveden hapen kyllästysaste oli intensiiviasemilla noin %, paitsi maaliskuussa Varviossa vain 66 %. Heinäsaaressa näkyi selvä jokiveden vaikutus sähkönjohtavuudessa. Hillonniemen asema erottui huhtikuussa suuremmilla sameus- ja väriarvoilla ja ravinnepitoisuuksillaan. Fosforipitoisuus oli intensiiviasemilla noin 28 µg/l ja typpipitoisuus 660 µg/l (kuvat 11 & 12). Alusvedessä happikyllästys oli noin 70 %. Alusvesi oli kirkkaampaa ja sähkönjohtavuus oli suurempi kuin päällysvedessä. Typpeä oli alusvedessä vähemmän kuin ylemmissä vesikerroksissa, mutta fosforia vastaavasti enemmän (kuva 13). Keskimäärin alusvesi sisälsi fosforia 39 µg/l. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/

26 Touko-kesäkuussa intensiiviasemilla päällysveden sähkönjohtavuus oli noussut ja typpipitoisuus laskenut kevään tilanteesta (kuva 11). Alueen päällysvedessä oli typpeä keskimäärin 440 µg/l. Eniten typpeä oli Varissaaressa toukokuun alussa, 780 µg/l. Tuolloin vesi oli siellä selvästi jokiveden vaikutuksen alaista: sähkönjohtavuus ja ph olivat muita asemia alhaisempia, väri- ja sameusarvot olivat koholla. Päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus oli 27 µg/l. Fosforia oli eniten Heinäsaaren suunnalla toukokuun alussa, 78 µg/l. Alusvedessä oli happea keskimäärin 73 % (kuva 14). Pienin happikyllästys oli kesäkuussa Heinäsaaressa, 59 %. Tuolloin myös alusveden fosforipitoisuus oli koholla (kuva 13) Kyvy1 0 µg/ maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka joulu Kuva 11. Päällysveden typpipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Touko-elokuun tulokset ovat kukin kahden näytteenottokerran keskiarvoja, muut yksittäisiä tuloksia. Kyvy-1:ltä on toukokuulta neljät tulokset µg/ maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka joulu Kyvy1 Kuva 12. Päällysveden fosforipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Touko-elokuun tulokset ovat kukin kahden näytteenottokerran keskiarvoja, muut yksittäisiä tuloksia. Kyvy-1:ltä on toukokuulta neljät tulokset. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

27 µg/ maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka joulu Kyvy1 Kuva 13. Alusveden fosforipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Touko-elokuun tulokset ovat kukin kahden näytteenottokerran keskiarvoja, muut yksittäisiä tuloksia. Kyvy-1:ltä on toukokuulta neljät tulokset % maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka joulu Kyvy1 Kuva 14. Alusveden happikyllästysprosentit Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Touko-elokuun tulokset ovat kukin kahden näytteenottokerran keskiarvoja, muut yksittäisiä tuloksia. Kyvy-1:ltä on toukokuulta neljät tulokset. Heinä-elokuussa päällysveden hapen kyllästysaste oli noin 98 %. Typpi- ja fosforipitoisuus oli samaa tasoa kuin touko-kesäkuussa (kuvat 11 & 12). Eniten typpeä ja fosforia oli Varissaaressa heinäkuussa. Alusvedessä keskimääräinen hapen kyllästysaste oli heinäkuussa 70 % ja elokuussa 56 %. Vähiten happea (noin 45 %) oli Heinäsaaressa ja Varviossa elokuussa. Tuolloin myös ravinnepitoisuudet olivat korkeita. Keskimäärin fosforia oli alusvedessä 55 µg/l ja typpeä 440 µg/l. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/

28 Loppuvuodesta päällysvedessä oli typpeä keskimäärin 470 µg/l ja fosforia 46 µg/l. Alusveden happikyllästys oli loppuvuodesta heikoimmillaan syyskuussa, Varviossa ja Heinäsaaressa vain noin 27 % (kuva 14). Tuolloin myös alusveden fosforipitoisuudet olivat koholla (kuva 13). Lokakuussa vesimassa sekoittui ja alusvesi sai happitäydennystä. Intensiiviasemien ravinnepitoisuudet päällysvedessä vuonna 2006 olivat suurimpia Haminan Hillonniemen asemalla ja pienimpiä Pyhtään Heinäsaaren asemalla kuten edellisenäkin vuonna. Typpipitoisuudet olivat suurimmillaan huhtikuussa ja fosforipitoisuudet syyskuussa. Pienimmillään ravinnepitoisuudet olivat heinäkuussa. Näkösyvyys oli noin 3 metriä Heinäsaaressa, Lellerissä ja Varviossa, ja noin 2 metriä Varissaaressa ja Hillonniemessä (kuva 15). Enimmillään näkösyvyyttä oli 4,8 m lokakuussa Heinäsaaressa. Pienimmillään näkösyvyys oli toukokuun alussa, noin 1,8 m. Näkösyvyys m m 06 h 06 t 06 t 06 k 06 k 06 h 06 h 06 e 06 e 06 s 06 l 06 j 06 Ängsön Kyvy-1 Lelleri 123 Varissaari 128 Varvio 212 Hillonniemi 218 Kuva 15. Intensiiviasemien näkösyvyydet (m) vuonna Klorofyllituloksia on intensiiviasemien lisäksi 25 muulta asemalta. Pyhtään merialueen touko-syyskuun klorofyllitulosten keskiarvo oli 8,3 µg/l, Kotkan 12,5 µg/l ja Haminan 11,8 µg/l (kuva 16). Kesä-elokuussa alueiden välillä ei ollut kovin suurta eroa pitoisuuksissa, mutta touko- ja syyskuussa Pyhtään alueen pitoisuudet olivat muita pienempiä (kuva 17). Verrattuna edellisvuoteen Kotkan alueen klorofyllipitoisuudet olivat nyt selvästi nousseet. Suurimmat koko kesän keskiarvopitoisuudet mitattiin kuitenkin Haminanlahdella (as 236) 20,3 µg/l ja Summanlahdella (as 205) 18,3 µg/l (kuva 16), kuten viime vuonnakin. Pienimmät keskiarvopitoisuudet (6,6-7,4 µg/l) saatiin Pyhtään Kaunissaaren ympäristöstä (as Kyvy10, 66 & Kyvy2). Syyskuussa mitattiin poikkeuksellisen korkea klorofyllipitoisuus Kotkan Hallanväylältä (as 152), 51 µg/l. Samaan aikaan toisella Hallanväylän asemalla hieman ulompana (as 156) pitoisuus oli 16 µg/l. Seuraavaksi suurimmat yksittäiset tulokset olivat Haminan ja Kotkan intensiiviasemien toukokuun alun tulokset µg/l. Toukokuun lopulla samojen asemien tulokset olivat jo laskeneet alle puoleen maksimistaan. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

29 Haminanlahden rehevyyttä on verrattu muuhun Haminan merialueeseen, jotta saataisiin arviota missä määrin Vehkajoen ja alueelle tulevan Nuutniemen puhdistamon vedet rehevöittävät Haminanlahtea. Haminanlahden klorofylliasemilla 230 ja 236 kesän keskiarvopitoisuus oli 16,6 µg/l. Haminanlahdella klorofylli-a -pitoisuus oli siis noin 5 µg/l suurempi kuin muualla Haminan alueella. Klorofylli µg/l Pyhtää Kyvy Kyvy1 66 Kyvy2 Kyvy10 Kotka Hamina Kyvy4 Kuva 16. Klorofyllitulosten (µg/l) kunta- ja asemakohtaiset keskiarvot touko-syyskuulta Kultakin asemalta on 5-10 tulosta. Klorofylli µg/l touko kesä heinä elo syys Pyhtää Kotka Hamina Kuva 17. Klorofyllitulosten (µg/l) kuukausittaiset keskiarvot Pyhtään, Kotkan ja Haminan merialueilla Pyhtäältä tuloksia on 6-10 kpl/kk, Kotkasta 6-17 ja Haminasta Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/

30 5.4 UIMARANTOJEN VEDENLAATU Kotkan kaupunki tutki uimarantavesistä touko-elokuussa fekaalisia streptokokkeja, fekaalisia koliformisia bakteereja, koliformisia bakteereja ja ph:ta. Kotkan kaupungin yleisten uimarantojen vedenlaatu oli kesällä 2006 yleensä hyvä 5. Elokuun puolivälissä Mansikkalahden lasten rannan vedenlaatu ei täyttänyt uimaveden laatuvaatimuksia mikrobiologisen laadun osalta: fekaalisia streptokokkeja oli yli 2000 pmy/100ml ja E. coleja pmy/100ml. Muutoin fekaalisia streptokokkeja oli enimmillään 40 pmy/100 ml (uimaveden laatuvaatimus alle 200 pmy/100 ml), fekaalisia koliformisia bakteereja 400 pmy/100 ml (alle 500 pmy/100 ml) ja koliformisia bakteereja 1000 pmy/100 ml (alle pmy/100 ml) Mansikkalahden lasten rannalla elokuun lopussa. Uimavesien ph oli yleensä vähän yli 8, vaihdellen välillä 7,0-8,7 (laatuvaatimus 6-9). 6 VERTAILU EDELLISIIN VUOSIIN 6.1 TALVIAIKA MERIASEMILLA Haminan - Summan merialue Päällysveden typpipitoisuus on Hamina-Summan merialueella ollut jo pitkään korkealla tasolla (taulukko 18). Päällysveden fosforipitoisuus oli samaa tasoa kuin kahtena edellisenä talvena. Tuloksissa on vaihtelua vuosittain ja selvää trendiä ei vedenlaadun kehityksessä ole nähtävissä. Alusveden sähkönjohtavuusarvo on kahtena viime vuotena ollut aiempia vuosia pienempi (taulukko 18). Alusveden fosforipitoisuus on laskenut parina viime vuonna. Talvella 2006 alusveden keskimääräinen fosforipitoisuus oli 39 µg/l, joka on pienin pitoisuus sitten vuoden Taulukko 18. Talvien keskimääräinen veden laatu Haminan merialueella. 1 m ka Happi % Sameus FTU 5,4 1,5 3,8 2,5 1,8 Sähkönjoht. ms/m ph 7 7,3 7,2 7,2 7,3 Väri mgpt/l Kok N µg/l Kok P µg/l näytemäärä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

31 Alusvesi ka Happi % Sameus 1,6 1,2 1,8 1,6 1,1 Sähkönj ph 7,7 7,5 7,6 7,3 7,7 Väri Kok N Kok P näytemäärä Kotkan merialue Kotkan merialueen päällysveden happikyllästys oli laskenut talven 2005 edellisiä vuosia korkeammasta tuloksesta (taulukko 19). Fosforipitoisuus oli edellisvuotta pienempi. Alueella on havaittavissa selvä makean veden vaikutus, joka näkyy vedenlaadussa mm. alhaisena sähkönjohtavuutena. Taulukko 19. Talvien keskimääräinen veden laatu Kotkan merialueella. 1 m ka Happi % Sameus 1,2 2,1 1,2 1,9 1,0 Sähkönj ph 7,2 7,1 7,2 7,2 7,3 Väri Kok N Kok P näytemäärä Alusvesi ka Happi % Sameus 0,8 0,7 1,1 0,7 1,0 Sähkönj ph 7,6 7,5 7,7 7,7 7,6 Väri Kok N Kok P näytemäärä Myös alusveden happitilanne oli laskenut ta lven 2005 edellisiä vuosia korkeammasta tuloksesta (taulukko 19). Alusveden typpipitoisuus oli talvella 2005 edellisvuosia pienempi, mutta oli taas noussut aiemmalle t asolle. Sen sijaan fosforipitoisuus oli edelleen pienentynyt. Keskimäärin alusved essä oli ta lvella 2006 fosforia 41 µg/l, suurin piirtein saman verran kuin Summan-Haminan a lueella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/

32 6.1.3 Pyhtään merialue Talvella 2006 Pyhtään merialueen päällysvesi oli pääpiirteiltään edellisten vuosien kaltaista (taulukko 20). Sähkönjohtavuudessa on ollut vaihtelua eri vuosien välillä. Typpipitoisuus oli edellisvuotta pienempi. Fosforipitoisuus on pysynyt samalla tasolla kolme vuotta. Taulukko 20. Talvien keskimääräinen veden laatu Pyhtään merialueella. 1 m ka Happi % Sameus 2,7 2,5 1,2 1,6 1,2 Sähkönj ph 7,1 7,1 7,0 7,0 7,1 Väri Kok N Kok P näytemäärä Alusvesi ka Happi % Sameus 1,2 0,5 0,7 1,1 0,7 Sähkönj ph 7,7 7,6 7,6 7,7 7,5 Väri Kok N Kok P näytemäärä Alusveden sähkönjohtavuus on vaihdellut 2000-luvulla välillä ms/m (taulukko 20). Alusveden fosforipitoisuus oli nyt selvästi pienempi kuin kolmena edellisenä vuotena. Talvella 2006 alusvesi sisälsi fosforia keskimäärin 45 µg/l Ulkomerialue Koko vesipatsaasta määritettyjen pitoisuuksien mukaan ulkomerialueen veden sähkönjohtavuudessa on laskeva trendi. Typpipitoisuus oli noussut edellisvuodesta toissavuotiselle tasolle (taulukko 21). Keskimääräinen fosforipitoisuus alueella talvella 2006 oli 34 µg/l, joka on tämän alueen alhaisin pitoisuus 2000-luvulla. 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

33 Taulukko 21. Talvien keskimääräinen veden laatu ulkomerialueella. koko patsas Happi % Sameus 0,7 1,1 1,2 0,7 0,4 Sähkönj ph 7,8 7,5 7,7 7,8 7,7 Väri Kok N Kok P näytemäärä KESÄAIKA MERIASEM ILLA Haminan- Summan merialue Kesällä 2006 päällysvesi oli edellisvuosien kaltaista (taulukko 22). Veden sameus on vähentynyt 2000-luvulla. Taulukko 22. Kesien keskimääräinen vedenlaatu Ham inan merialueella. 1 m ka Happi % Sameus FTU 3,5 3,0 2,6 2,3 2,3 Sähkönjoht. ms/ m ph 8,1 8,5 8,2 8,5 8,0 Väri mgpt/l Kok N µg/l Kok P µg/l näytemäärä alusvesi ka Happi % Sameus 5,1 4,4 2,9 3,1 2,8 Sähkönjoht ph 7,8 7,7 7,9 7,8 7,8 Väri Kok N Kok P näytemäärä Merkittäviä muutoksia alusveden laadussa ei ole havaittavissa vuosien välisenä aikana Hamina-Summan merialueella. Alusveden sameus näyttäisi olevan vähenemään päin. Fosforipitoisuus laski samalle ta solle kuin kaksi vuotta sitten. Samoin happikyllästys nousi vuoden 2004 tasolle. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/

34 Kotkan mer ialue Vedenlaatu on päällysveden osalta pysynyt viiden viimeisen kesän aikana melko muuttumattomana ( taulukko 23). Sähkönjohtavuus oli nyt aiempia vuosia korkeampi. Fosforipitoisuus oli nyt vain hieman pienempi kuin Haminan alueella. Taulukko 23. Kesien keskimääräinen vedenlaatu Kotkan merialueella. 1 m ka Happi % Sameus 2,0 2,9 2,9 1,8 2,1 Sähkönj ph 7,7 8,2 7,8 8,0 8,0 Väri Kok N Kok P näytemäärä alusvesi ka Happi % Sameus 4,2 2,7 2,9 2,8 2,0 Sähkönj ph 7,6 7,9 7,6 7,6 7,7 Väri Kok N Kok P näytemäärä Alusveden happikyllästys oli parempi kuin viime vuosina. Myös sameus on laskusuunnassa. Alusveden typpi- ja er ityisesti fosforipitoi suus oli laskenut edellisvuosista Pyhtään merialue Pyhtään merialueella päällysvedenlaatu on pysynyt melko samanlaisena viimeisen viiden kesän aikana. Päällysveden hapen kyllästysaste alueella on ollut keskimäärin 100 % (taulukko 24). Sähkönjohtavuusarvo oli nyt aiempaa korkeampi ja väriarvo pienempi. Fosforipitoisuus on pysynyt vakaana. Kesällä 2006 päällysvedessä oli fosforia 25 µg/l. 30 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

35 Taulukko 24. Kesien keskimääräinen vedenlaatu Pyhtään merialueella. 1 m ka Happi % Sameus 1,7 2,6 2,3 1,5 2,0 Sähkönj ph 8,1 8,3 8,0 8,1 8,0 Väri Kok N Kok P näytemäärä alusvesi ka Happi % Sameus 3,2 2,0 2,4 2,0 1,4 Sähkönj ph 7,6 7,8 7,6 7,6 7,6 Väri Kok N Kok P näytemäärä Alusvesi oli laadultaan melko samanlaista kuin aikaisempina vuosinakin. Happitilanne oli lähes yhtä heikko kuin edellisinä vuosinakin. Sameus ja väri olivat aiempia vuosia pienempiä. Fosforipitoisuus on viime vuosina hieman laskenut Ulkomerialue Myöskään ulkomerialueen vedenlaadussa ei ole viimeisten vuosien aikana tapahtunut suuria muutoksia. Parina aiempana kesänä ulkomerialueen päällysvesi oli hieman ruskeampaa kuin nyt (taulukko 25). Hapen kyllästysaste päällysvedessä on pysytellyt lähellä 100 %:a. Typpeä oli vedessä hieman enemmän kuin aiemmin 2000-luvulla. Taulukko 25. Kesien keskimääräinen vedenlaatu ulkomerialueella. 1 m ka Happi % Sameus 0,8 0,9 2,0 0,8 1,0 Sähkönj ph 8,4 8,6 8,4 8,5 8,3 Väri Kok N Kok P näytemäärä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/

36 alusvesi ka Happi % Sameus 1,1 0,6 1,3 0,7 0,9 Sähkönj ph 7,8 7,8 7,7 7,6 7,8 Väri Kok N Kok P näytemäärä Alusvedessä ei juuri ole tapa htunut muutoksia vuosien varrella. Myös alusvedessä väriarvo o li parin vuoden jä lkeen taas l askenut. Alusvedenkin typpipitoisuus oli noussut. 7 YHTEENVETO Tässä julkaisussa käsitellään vuoden 2006 vedenlaatutulokset Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen yhteistarkkailusta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana alueen teollisuuden ja yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden yhteenlasketusta kuormituksesta eniten on vähentynyt BOD-kuormitus, joka on nyt noin puolet vuoden 1997 tasosta. Samaan aikaan kiintoainekuormitus on laskenut 15 %. COD- ja fosforikuormitus oli nyt samaa tasoa kuin vuonna Typpikuormitus on kasvanut 15 %. AOX-kuormitus on kasvanut eniten. Pyhtää-Kotka- Hamina merialueen suurin BOD- ja kiintoainepistekuormittaja vuonna 2006 oli Kotkan Enso. Suurin COD- ja fosforikuormitus oli Sunila Oy:llä. Typpikuormitus oli suurinta Mussalon jätevedenpuhdistamolla. Kevättalvella 2006 Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella pienimmät fosforipitoisuudet (8-10 µg/l) mitattiin Pyhtään Ahvenkoskenlahti-Heinäsaari alueella ja Kotkan Mussalo- -alueella ( kuva 18). Pyhtään merialueella fosforipitoisuudet olivat pääasiassa Hovinsaari melko pieniä lu kuun ottamatta Heikinhelliä, jossa pitoisuus oli 30 µg/l. Myös Kotkan rannikon lähellä fosforipitoisuudet olivat melko pieniä, poikkeuksena Viikarinsaaren ja Luotsi-Kuu sisen asem at (noin 25 µg/l). Haminan edustalla fosforipitoisuudet olivat selvästi kork eampia. Alle 20 µg/l pitois uuksia oli vain Kuuttingin alueella. Koko tutkimusalueen korkeimmat kevättalven fosforipitoisuudet olivat Summanlahd ella (110 µg/l). Ympäristöhallinnon vesien käyttökelpoisuusluokituksessa yhtenä tärkeänä kriteerinä on fosforipitoisuus 6. Erinomaisessa luokassa pitoisuus on merellä alle 12 µg/l, hyvässä µg/l, tyydyttäv ässä µg/ l, välttäväss ä µg/l ja huonossa yli 80 µg/l. 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

37 Kesällä 2006 fosforipitoisuudet olivat pienimmillään Kirkon maan ympäristössä, Pyhtään Äyspäänselällä ja hieman kauempana merellä Pyhtään edustalla (14-19 µg/l) (kuva 19), eli luokan hyvä tasoa. Haminan edustalla pitoisuudet olivat jälleen korkeimpia, mutta myös Kotkan edustalla oli korkeita pitoisuuksia. Koko tutkimusalueen korkeimmat kesän fosforip itoisuudet olivat nyt Hallanväylä llä (56 µg/l) ja Summanlahdella (47 µg/l), luokkaa välttävä. Summanlahdella pitoisuus on aiempinakin vuosina ollut korkeimpien joukossa. Seuraavaksi korkeimpia, µg/l, pitoisuudet olivat Haminanlahti Hilloniemi Neuvottomanlahti alueella, mutta myös Kotkanlahti-Hallanväylä alueella sekä Siltakylänlahdella. Koko vuoden keskiarvoina intensiiviasemien päällysveden ravinnepitoisuudet olivat suurimpia Haminan Hillonniemen asemalla ja pienimpiä Pyhtään Heinäsaaren asemalla. Näkösyvyys oli noin 3 metriä Heinäsaaressa, Lellerissä ja Varviossa, ja noin 2 metriä Varissaaressa ja Hillonniemessä. Enimmillään näkösyvyyttä oli 4,8 m lokakuussa Heinäsaaressa. Klorofyllituloksia on intensiiviasemien lisäksi 25 muulta asemalta. Pyhtään merialueen touko-syyskuun klorofyllitulosten keskiarvo oli 8,3 µg/l, Kotkan 12,5 µg/l ja Haminan 11,8 µg/l. Kotkan pitoisuus oli selvästi korkeampi kuin edellisvuonna. Kesä-elokuussa alueiden välillä ei ollut kovin suurta eroa pitoisuuksissa, mutta touko- ja syyskuussa Pyhtään alueen pitoisuudet olivat muita pienempiä. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen alusveden fosforipitoisuus on viime vuosina näyttänyt olevan laskussa. Haminan alueen veden sameusarvo on ollut laskussa 2000-luvulla, myös Kotkassa alusveden sameus on vähentynyt. Muutoin vedenlaadussa ei ole havaittavissa selviä muutossuuntia. Itäinen Suomenlahti on tunnetusti Itämeren kuormitetuimpia ja rehevöityneimpiä alueita. Rannikkomallin 7 perusteella alue on rannikkoalueistamme eniten altis hapettomuudelle ja siitä johtuvalle sisäiselle kuormitukselle. Leveä saaristovyöhyke, lukuisat syvänteet ja matalat kynnysalueet estävät pohjanläheisen veden vaihtumista. Pitkät, säännöllisesti kerrostuneisuuskausina esiintyvät hapettomat ja sisäisesti kuormittavat kaudet ovat yleisiä alueen kraaterimaisissa syvänteissä. Saariston sisäosissakin ajoittaista, sääolosuhteista riippuvaa hapettomuutta ja sisäistä kuormitusta esiintyy. Kuormitus ja varsinkin hapettomuutta ja sisäistä kuormitusta suosiva geomorfologia ovat aikaansaaneet sen, että alue on pohjan- ja vedenlaadun suhteen Suomen rannikon huonokuntoisin. Geomorfologisesti voimakkaasti lokeroituneilla alueilla kuormitusvaikutukset eivät välttämättä ole voimakkaimpia päästölähteen lähellä, vaan vaikutukset tulevat näkyviin geomorfologisten edellytysten mukaisesti. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/

38 VIITTEET 1 Merentutkimuslaitos Jäätalvi 2005/2006. Merentutkimuslaitoksen internet-sivut 2 Åkerberg, A Kymijoen alaosan vedenlaadun yhteistarkkailu vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/ s + liitteet. 3 Åkerberg A Stora Enso Kotkan ylimääräinen vesistötarkkailu Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n lausunto. 4 Sunila Oy 2007, Vuoden 2006 liite Sunila Oy:n ympäristöselontekoon Kotkan kaupunki, ympäristökeskus, elintarvike- ja ympäristölaboratorio Kotkan kaupungin yleisten uimarantojen vesien laatu. Projektitodistukset. 6 Suomen ympäristökeskus Vedenlaatuluokituksen luokkarajat. - Ympäristöhallinnon internetsivut, > Ympäristön tila > Pintavedet > Vesien tila > Pintavesien laatu. 7 Henriksson, M. & Myllyvirta, T Suomen rannikkoalueen luokittelu rehevöitymisriskin perusteella. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y. 83 s. 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 160/2007

39 Kyvy Kyvy Kyvy 9 66 K2 Kyvy Kyvy-1 Kyvy-2 Kyvy-5 Kyvy µgp/l µgp/l µgp/l µgp/l 41 - µgp/l Kyvy-3 VELVOITETARKKAILUN HAVAINTOASEMA Värittömistä pisteistä ei näytettä ole saatu KAS:IN HAVAINTOASEMA KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY Kuva 18. Merialueen päällysveden fosforipitoisuus kevättalvella 2006.

40 Kyvy Kyvy Kyvy 9 K2 Kyvy Kyvy-2 Kyvy-5 Kyvy-1 Kyvy-10 Kyvy-3-10 µgp/l µgp/l µgp/l µgp/l 41 - µgp/l VELVOITETARKKAILUN HAVAINTOASEMA KAS:IN HAVAINTOASEMA Kuva 19. Merialueen päällysveden fosforipitoisuus kesällä KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY