Itämeren luontotyypit ja uuden tiedon tulva. Lasse Kurvinen Metsähallitus Luontopalvelut Lutu-seminaari

Transkriptio

1 Itämeren luontotyypit ja uuden tiedon tulva Lasse Kurvinen Metsähallitus Luontopalvelut Lutu-seminaari

2 Itämeri-ryhmä Viranomaisten, asiantuntijoiden ja tutkijoiden yhteistyö Yhteensä 18 jäsentä Itämeriryhmässä työn aikana Lisäksi useat ryhmän ulkopuoliset asiantuntijat osallistuneet työhön, arviointien tai aineistojen osalta 2

3 Lutu 2008 Itämeren vedenalaiset luontotyypit 12 arvioitua luontotyyppiä, esimerkiksi: Hydrolitoraalin/sublitoraalin rihmaleväyhteisöt Kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt Meriajokasyhteisöt Uposkasvivaltaiset pohjat Näkinpartaisniityt Sinisimpukkayhteisöt Valoisan kerroksen pohjaeläinyhteisöt Pitkälti asiantuntijarvioita Annica Långnabba 3 Petra Pohjola

4 2018 luokittelu Uusi luokittelujärjestelmä 2018 luokittelun pohjana käytettiin Itämeren laajuista Helcom Underwater Biotopes (HUB)-luokittelua Tämä on hierarkkinen luokittelu, joka etenee mm. pohjan valoisuuden ja kasvualustan kautta, sekä vallitsevan eliöyhteisön kautta tiettyyn luokkaan 4

5 2018 luokittelu HUB-luokittelua ei kuitenkaan sovellettu täysin suoraan vaan joihinkin soveltamisiin päädyttiin Kasvualustaa ei eritelty, paitsi näkinpartiaispohjien kohdalla, jossa käytimme jakoa liejupohjien (suojaiset) ja hiekkaisempien (avoimet) pohjien välillä Myöskään valon määrää (eli foottisuutta) ei käytetty tässä luokittelussa Joissain tapauksissa usea eri HUB-luokka yhdistettiin, kuten punaleväyhteisöissä tai kehitettiin kokonaan uusi luokka, kuten kelluslehtisten luonnehtimissa yhteisöissä Lisäksi arvioinnissa oli mukana kolme luontotyyppiyhdistelmä, eli laajempia kokonaisuuksia, joissa voi esiintyä useampaa luontotyyppiä, sekä pelagiaalin tyyppejä 5

6 2018 luokittelu Yhteensä 42 luontotyyppiä mukana arvioinnissa Monivuotisten levien tai sammalten luonnehtimat kovat pohjat Haurupohjat Vesisammalpohjat Kasvillisuuden luonnehtimat pehmeät pohjat Ärviäpohjat Näkinpartaisyhteisöt Avoimet näkinpartaispohjat Suojaisat näkinpartaispohjat Selkärangattomien luonnehtimat kovat pohjat Sinisimpukkapohjat 6 Heidi Arponen

7 Selkärangattomien luonnehtimat pehmeät pohjat Hietasimpukkapohjat Valkokatka-merivalkokatkapohjat Ulappa ja merijää Perämeren ulappa Merijää Luontotyyppiyhdistelmät Jokisuistot Suvi Kiviluoto 7 Petra Pohjola

8 Aineistot VELMU aineistot Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma (VELMU1&2) on inventoinut vuodesta 2004 Suomen merialueita Aineisto koostuu mm. videoiden ja sukeltaen kerättyä tietoa merenpohjan lajistosta, sekä kasvualustasta Vuoden 2008 ja 2018 arviointien välissä, VELMUssa kartoitettujen pisteiden määrä on liki kymmenkertaistunut 8

9 Juho Lappalainen 9

10 Aineistot Muita aineistoja Luontodirektiivin-raportointia 2013 varten tuotettuja aineistoja luontotyypeistä ja ihmistoiminnoista Pohjaeläinrekisterin (POHJE) tietoja Taustamuuttujia veden ja merenpohjan ominaisuuksista Vesipuitedirektiivin makrofyyttiseuranta-aineistoja Ahvenanmaan aineistoja (mm. Husön tutkimusraportteja) Planktonseuranta-aineistoja avomerialueilta 10

11 Lyhyesti kriteereistä IUCN Red List of Ecosystems kriteerit Määrällinen muutos (A) Harvinaisuus (B) Laadullinen muutos (C&D) 11

12 Esimerkkejä kriteerien käytöstä A-kriteeri (määrän muutos) Seurantatiedon puuttuessa, määrällistä muutosta arvioitiin mm spatiaalista mallintamista hyödyntäen Haurupohjille luotiin ensin malli, jolla pystyi ennustamaan luontotyypin potentiaalisia esiintymisalueita Tämän jälkeen luotiin malli käytten historiallisia näkösyvysstietoja ja näiden mallien tuloksia vertaamalla arvioitiin määrällinen muutos Matti Sahla 12

13 Esimerkkejä kriteerien käytöstä C-kriteeri (abioottinen muutos) Rautamangaanisaostumapohjille pyrittiin tekemään C- kriteeriarvio pohjien hapettomuuden kautta Saostumat alkavat liueta hapettomissa olosuhteissa Saostumien muodostumisnopeus on suhteellisen hidas. Luultavimmin myös liukeneminen on hidasta, mutta suoria havaintoja merenpohjan olosuhteissa ei tästä kuitenkaan ole Hapettomuuden kehittymisestä on hyvät seuranta-aineistot tätä tietoa voidaan mahdollisesti käyttää tekemään päätelmiä saostumapohjien kehityksestä Suomen rannikolta 13

14 14 Aarno Kotilainen

15 v1920 v1965 v1993 v1994 v1995 v1996 v1997 v1998 v2000 v1999 v2001 v2002 v2003 v2004 v2005 v2006 v2007 v2008 v2009 v2010 v2011 v2012 v2013 v2014 v2015 ELS v1920 v1965 v2007 v2008 v2009 v2010 v2011 v2012 v2013 v2014 v2015 ELS 0,70 Esimerkkejä kriteerien käytöstä 0,60 D-kriteeri (bioottinen muutos) Haurupohjissa sovellettiin D- kriteeriä, hyödyntämällä Vesipuitedirektiivin makrofyyttiseurantatietoa rakkohaurun esiintymisen alarajasta Esiintymissyvyyden alarajan muutosta verrattiin teoreettiseen lähtötilaan ja romahdusarvoon, jolloin voitiin arvioida muutoksen suhteellinen vakavuus 1,00 0,90 0,80 0,50 0,40 0,30 0,20 0,10 0,00 1 0,9 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0, ,9 0,8 0,7 ELS 1965= 0, =0,41 Romahdus= 0,28 Lounainen välisaaristo (0,75-0,41)/(0,75-0,28)= 72% ELS 1965 =0, = 0,46 Romahdus= 0,29 Lounainen sisäsaaristo (0,77-0,46)/(0,77-0,29)=65% Suomenlahden ulkosaaristo Ari Ruuskanen 15

16 Tulokset Uhanalaisiksi arvioitiin: Haurupohjat (EN) Punaleväpohjat (EN) Suojaisat näkinpartaispohjat (VU) Meriajokaspohjat (VU) Suursimpukkapohjat (EN) Valkokatka-merivalkokatkapohjat (EN) Merijää (VU) Fladat (VU) Kluuvit (VU) Jokisuistot (EN) Vertailu edelliseen arvioon hankalaa, sillä sekä arviointimenetelmä, että luontotyyppiluokittelu muuttunut 16

17 Tulokset Kehityssuunnat 17

18 Uhanalaistumisen syitä 18

19 Uhanalaistumisen syitä Rehevöityminen Edelleen suurin luontotyyppejä rasittava tekijä. Arvioitiin 13:sta luontotyypin uhanalaistumisen syyksi Koko Itämerta koskeva ongelma, joka vaatii pitkäjänteistä ja laaja-alaista sitoutumista toimenpiteisiin Petra Pohjola Anu Riihimäki 19

20 Uhanalaistumisen syitä Vesirakentaminen Paikallisesti merkittävä haitta. Arvioitiin yhdeksän luontotyypin uhanalaistumisen syyksi Vaikuttaa kahdella tavalla: Suora mekaaninen haitta rakennuspaikalla Laaja-alaisempi epäsuora vaikutus samenemisen, liettymisen ja ravinteiden (haitta-aineiden) vapautumisen kautta Voidaan vaikuttaa lainsäädännöllä, valvonnalla ja tiedon jakamisella 20

21 Uhanalaistumisen syitä Ilmastonmuutos Arvioitu olleen syynä yhden luontotyypin uhanalaistumiseen Toisaalta arvioitiin kymmenen luontotyypin mahdolliseksi uhkatekijäksi Oletettavat vaikutukset moninaisia: Sademäärien kasvu -> suolaisuuden väheneminen Veden ja ilman lämpötilan nousu Jäätalvien väheneminen ja lyheneminen Kasvukauden aikaistuminen Vaikutuksia kuitenkin vaikea ennustaa 21

22 Johtopäätöksiä Huomoitava erot lajien uhanalaisuusarviointeihin. Yleinenkin laji voi olla harvinainen luontotyypin muodostaja Tieto on lisääntynyt, mutta vielä riittää selvitettävää, sillä 1/3 luontotyypeistä puutteellisesti tunnettuja Rehevöityminen vielä suurin uhka, vaikka toimenpiteitä kehityksen taittamiseksi onkin tehty Tulevaisuudessa ilmastonmuutos voi nousta merkittäväksi uhkatekijäksi usealle luontotyypille, varsinkin jos suolaisuus laskee tämän seurauksena 22 Pekka Lehtonen

23 Kiitoksia mielenkiinnosta! Kysymyksiä? Lasse Kurvinen Metsähallitus Luontopalvelut Lutu-seminaari