Luontotyyppien tila ja trendit. Tytti Kontula SYKE / Biodiversiteettikeskus Säätytalo

Transkriptio

1 Luontotyyppien tila ja trendit Tytti Kontula SYKE / Biodiversiteettikeskus Säätytalo

2 Arvioitujen luontotyyppien määrä Arvioituja luontotyyppejä tällä kertaa 388 Etelä-Suomessa 317 Pohjois-Suomessa 253 ESITYKSEN PITÄJÄ, SYKE Edelliskerralla yhteensä

3 Uhanalaisuusluokkien osuudet luontotyyppien lukumääristä Uhanalaisten (VU, EN ja CR) osuudet: Koko maassa 48 % Etelä-Suomessa 59 % Pohjois-Suomessa 32 % ESITYKSEN PITÄJÄ, SYKE

4 Uhanalaisuusluokkaosuudet ryhmittäin Korkeimmat uhanalaisten osuudet perinnebiotoopeissa (100 %) ja metsissä (76 %) Pienimmät sisävesien (20 %), Itämeren (24 %) sekä kallioiden ja kivikoiden luontotyypeillä (25 %) ESITYKSEN PITÄJÄ, SYKE

5 Uhanalaistumisen syyt Metsien uudistamis- ja hoitotoimet Ojitus Pellonraivaus Rakentaminen Vesien rehevöityminen ja likaantuminen Vesirakentaminen ESITYKSEN PITÄJÄ, SYKE

6 Uhkatekijät Suurimmat erot verrattuna uhanalaistumisen syihin Ilmastonmuutos Vieraslajit ESITYKSEN PITÄJÄ, SYKE

7 Vertailu edelliseen arviointiin Suoraa vertailua ei menetelmämuutoksen vuoksi voi tehdä Menetelmät kuitenkin pitkälle samoilla linjoilla Suurin osa muutoksista menetelmän muutoksesta johtuvia

8 Vertailu edelliseen arviointiin Aitoa muutosta on vain 22 luontotyypin luokkamuutoksen taustalla Lähes kaikki tilaltaan heikentyneitä luontotyyppejä: variksenmarjadyynit, kangas- ja varpukorvet sekä tunturikoivikkotyyppejä ja lumenviipymiä

9 Itämeren luontotyyppien uhanalaisuus 42 tyyppiä arvioitiin: 24 % uhanalaisia Uhanalaistumisen syinä Itämeren rehevöityminen, ruoppaukset, väylät ja vesiliikenne Esimerkkejä uhanalaisista luontotyypeistä: Haurupohjat (EN) Suojaisat näkinpartaispohjat (VU) Fladat (VU)

10 Rannikkoluontotyyppien uhanalaisuus 45 tyyppiä arvioitiin: 58 % uhanalaisia Uhanalaistumisen syinä Itämeren rehevöityminen, rehevöittävä laskeuma, kuluminen, rantarakentaminen sekä metsäisillä tyypeillä metsien uudistamis- ja hoitotoimet Esimerkkejä uhanalaisista luontotyypeistä: Itämeren hiekkarannat (EN) Variksenmarjadyynit (CR) Maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat (EN) 10

11 Tärkeimpiä tietolähteitä Metsähallituksen kuviotietojärjestelmä SAKTI Luontodirektiivin luontotyyppien raportointitiedot Tuuli- ja rantakerrostumien inventointiaineisto TUURA Rannikon hietikkoalueita tarkasteltiin myös kartta- ja ilmakuvavertailulla tässä vuoden 1954 peruskartassa Kalajoen Letto 11

12 Rantarakentaminen on yhteydessä kulumiseen. Valkoisina pisteinä näkyvät nykyiset rakennukset ja vihreällä rajaviivalla vuoden 1954 peruskartan mukainen avoin hiekka-alue Herkimmillä alueilla kulkua ja käyttöä tulisi ohjata virkistyskäytön haittojen vähentämiseksi. 12

13 Rehevöitymisen hillitseminen kohentaisi myös rannikkoluontotyyppien tilaa Torjuntaa tarvitaan jatkuvana luonnonhoitona Rannoille ajautuvat rihmalevät aiheuttavat hiekka- ja niittyrantojen umpeenkasvua Rantaluontotyyppien ongelmina ovat myös vieraslajit, kuten kurtturuusu

14 Sisävesi- ja rantaluontotyyppien uhanalaisuus 59 tyyppiä arvioitiin: 20 % uhanalaisia Uhanalaistumisen syinä vesien rehevöityminen ja likaantuminen, vesirakentaminen, ojitukset ja metsätaloustoimenpiteet sekä rantarakentaminen Esimerkkejä uhanalaisista luontotyypeistä: Runsasravinteiset järvet (EN) Lähteiköt (VU) Suuret savimaiden joet (CR) 14

15 Uhanalaisimpia ovat virtavedet Uhanalaistumisen taustalla valuma-alueiden maankäyttö (hydrologiset muutokset, haja- ja pistekuormitus) sekä vesistöjen perkaaminen, patoaminen ja säännöstely. Pato 15

16 Vesistöjen rehevöityminen ja likaantuminen arvioitiin merkitykseltään suurimmaksi uhanalaistumisen syyksi sisävesi- ja rantaluontotyypeillä. runsaasti Järvien ja jokien arvioinnissa käytettiin Taustalla maa- ja metsätalouden, turvetuotannon ja kalankasvatuksen kiintoainekuormitus ja ympäristöhallinnon vedenlaatu-aineistoa ja orgaaninen kuormitus ja myös asutuksen ja teollisuuden vesienhoidon päästöt. ekologisen tilaluokittelun vesistöjen liettyminen ja ruskettuminen sekä rantojen aineistoja, umpeenkasvu yhteensä 9 erillistä muuttujaa ja lisäksi ekologista tilaluokkaa. Järvien tila vesienhoidon ekologisen tilaluokittelun mukaan Järvien ja jokien tila-aineistoa 16

17 Lampien tilaa tutkittiin paikkatietotarkastelussa, jossa oli noin lampea. Paljonko lammen lähiympäristössä on: rakennettua aluetta maatalousmaata avohakkuita ojitettua turvemaata. Esimerkiksi suolampien lähiympäristöstä on Etelä- Suomessa noin 50 % muuttunutta. 17

18 Rantaluokittelu tarkentui huomattavasti Edellisessä arvioinnissa kuvattiin ja arvioitiin vain kolme järvien rantaluontotyyppiä, nyt 17 järvien ja jokien rantaluontotyyppiä Valtaosa rantaluontotyypeistä jäi kuitenkin luokkaan puutteellisesti tunnetut (DD) Jokien eroosiotörmät (DD) Järvien sora- ja somerikkorannat (DD) Järvien ja jokien suursaraikot (DD) 18

19 Suoluontotyyppien uhanalaisuus 69 tyyppiä arvioitiin: 57 % uhanalaisia Uhanalaistumisen syinä ojitus, pellonraivaus ja metsien uudistamis- ja hoitotoimet Esimerkkejä uhanalaisista luontotyypeistä: Varpukorvet (EN) Kilpikeitaat (VU) Suotyypit Suoyhdistymätyypit

20 Metsäluontotyyppien uhanalaisuus 34 tyyppiä arvioitiin: 76 % uhanalaisia Uhanalaistumisen syinä etenkin kuolleen puun määrän ja vanhojen metsien väheneminen Esimerkkejä uhanalaisista luontotyypeistä: Vanhat havupuuvaltaiset lehtomaiset kankaat (EN) Tammilehdot (VU) Sisämaan tulvametsät (VU) 20

21 Kallio- ja kivikkoluontotyyppien uhanalaisuus 44 tyyppiä arvioitiin: 25 % uhanalaisia Uhanalaistumisen syinä metsien uudistamis- ja hoitotoimet, rakentaminen ja kaivannaistoiminta Esimerkkejä uhanalaisista luontotyypeistä: Merenrantakalkkikalliot (EN) Varjoisat kalkkikalliojyrkänteet (VU) Laakeat serpentiinikalliot (VU) 21

22 Yli 99 % kallioluonnon pinta-alasta ei ole uhanalaista 22

23 Uhanalaisimpia kalkki- ja serpentiinikalliot Kalkkikallioita on louhittu jo satoja vuosia, Etelä-Suomessa jopa pääosa niiden alkuperäisestä alasta. Serpentiinikallioita on hävinnyt tähän mennessä vähemmän, mutta uhka niiden häviämisestä on olemassa, kun malmi- ja raaka-ainevaroja louhitaan.

24 Kalkkikallioiden taantumisen taustalla monia tekijöitä Vuosaaren satama, Helsinki kalkkikallio Kurittukosken voimalan patoallas, Sodankylä

25 Perinnebiotooppien luontotyyppien uhanalaisuus 42 tyyppiä arvioitiin: 100 % uhanalaisia Uhanalaistumisen syinä niitto- ja laidunkäytön loppuminen, myös pellonraivaus ja metsittäminen Esimerkkejä uhanalaisista luontotyypeistä: Karut pienruohokedot (CR) Suursaramerenrantaniityt (CR) Lehtipuuhaat (CR)

26 Kaikki perinnebiotoopit uhanalaisia Suurin osa äärimmäisen uhanalaisia Lähes kaikilla tyypeillä väheneminen on ollut yli 90 % 1960-luvulta nykypäivään 26

27 Maatalouden ympäristökorvaus: ha hoidossa Hoidettavaa alaa lisää ja tehokkaampaa kohdennusta arvokohteille 27

28 Tunturiluontotyyppien uhanalaisuus 53 tyyppiä arvioitiin: 38 % uhanalaisia Uhanalaistumisen syinä ilmaston lämpeneminen, porolaidunnus ja niiden yhteisvaikutukset Esimerkkejä uhanalaisista luontotyypeistä: Variksenmarjatunturikoivikot (EN) Tuulikankaat (VU) Lumenviipymät (CR) 28

29 Lisää tehoa parantaviin toimiin tarvitaan Etenkin Etelä-Suomessa kehityssuunnat edelleen valtaosin heikkeneviä Eri sektoreilla on tehty oikeansuuntaisia asioita, mutta ei vielä sellaisella volyymillä, että se olisi kääntänyt luontotyyppien kehityssuuntaa Lievää paranemistakin kuitenkin näkyvissä: esimerkiksi joillakin kangasmetsätyypeillä kehityssuunta katsotaan positiiviseksi ESITYKSEN PITÄJÄ, SYKE

30 Kiitos mielenkiinnosta! 30 Valokuvat: Kasper Koskela, Seppo Tuominen, Arto Saikkonen, Heidi Arponen, Petra Pohjola, Jaakko Haapamäki, Terhi Ryttäri, Jarkko Leka, Jari Ilmonen, Anssi Teppo, Kari-Matti Vuori, Anne Raunio, Krister Karttunen, Kimmo Syrjänen, Tytti Kontula, Jari Teeriaho, Jukka Husa, Terhi Korvenpää, Maija Mussaari, Tiina Jalkanen, Kaisa Raatikainen, Ritva Kemppainen, Maria Yli-Renko, Tuomas Lahti, Katja Raatikainen, Saara Tynys ja Riku Lumiaro