Suomen Luontotieto Oy. välille suunnitellun kiinteän yhteyden ja tuulipuiston vedenalaisten luontotyyppien selvitys 2009

Transkriptio

1 Oulunsalon-Hailuodon välille suunnitellun kiinteän yhteyden ja tuulipuiston vedenalaisten luontotyyppien selvitys 2009 Merenpohjaa matalanveden aikaan. Suurin osa merenpohjasta on samantyyppistä. Suomen Luontotieto Oy 40/2009 Jyrki Oja, Satu Oja

2 Sisältö 1. Johdanto Taustaa Vedenalaisten luontotyyppien luokittelu ja... uhanalaisuus Aineisto ja menetelmät Pohjan laatu Tulokset Alueen kasvilajisto Johtopäätökset Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Oulun tiepiiri ja Oulun Seudun Sähkö tilasivat Destia Oy:ltä / Suomen Luontotieto Oy:ltä vedenalaisten luontotyyppien selvityksen suunnitellun Oulunsalon- Hailuodon kiinteän yhteyden sekä tuulivoimalapuiston alueelta. Selvitys kuuluu hankkeiden ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Destia Oy:ssä tehtävän yhteyshenkilönä on toiminut Heimo Rintamäki ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Oja. 2. Taustaa Osana Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kesäkuussa 2009 suosittelemia ympäristövaikutusten lisäselvityksiä Suomen Luontotieto Oy laati selvityksen alueen mahdollista suojelluista vedenalaisista luontotyypeistä kiinteän yhteyden sekä tuulipuiston suunnittelualueelta. Alueen vedenalaisista luontotyypeistä ei ole aiemmin tehty selvitystä, mutta selvitykseen tarvittavaa taustatietoa mm. pohjanlaadusta ja virtausolosuhteista on tehty kummankin hankkeen ympäristövaikutuksia arvioitaessa. Tämä aineisto oli käytössä raporttia laadittaessa. 3. Vedenalaisten luontotyyppien luokittelu ja uhanalaisuus Kahdentoista vedenalaisen luontotyypin luokitus perustuu luontotyypin kasvillisuuteen tai eliöyhteisöihin. Suomen ympäristökeskuksen arvio vedenalaisten luontotyyppien uhanalaisuudesta perustuu asiantuntijoiden lausuntoihin sekä systemaattiseen maastotarkasteluun, joka on käynnissä edelleen mm. Perämeren alueella. Vedenalaisista luontotyypeistä punaleväyhteisöt, meriajokasyhteisöt ja näkinpartaisniityt on arvioitu erittäin uhanalaisiksi, kallio ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt sekä uposkasvivaltaiset pohjat vaarantuneiksi ja sublitoraalin rihmaleväyhteisöt, sinisimpukkayhteisöt, valoisan kerroksen pohjaeläinyhteisöt ja valoisan kerroksen alapuoliset pohjaeläinyhteisöt silmälläpidettäviksi. Ainoastaan rehevöitymisestä hyötyvät hydrolitoraalin rihmaleväyhteisöt arvioitiin koko rannikollamme säilyväksi luontotyypiksi. Palleroahdinpartayhteisöt ja vesisammalyhteisöt jäivät puutteellisesti tunnetuiksi. Vedenalaisten luontotyyppien kartoitusta on tehty Suomessa aiemmin hyvin vähän, mutta v aloitettu VELMU eli Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma kerää tietoa vedenalaisten luontotyyppien ja lajien monimuotoisuudesta. Inventointiohjelmaa toteutetaan Saaristomerellä, Merenkurkussa, Suomenlahdella, Perämerellä ja Selkämerellä Tätä selvitystä varten haastateltiin Metsähallituksessa työskentelevää Essi Keskistä, joka osallistuu Perämeren alueen vedenalaisen luonnon kartoituksiin. 3

4 4. Aineisto ja menetelmät Alueen merenpohja tutkittiin neljällä eri inventointikerralla kahlaamalla, sukeltamalla ja haraamalla. Videokuvausmenetelmää, joka olisi mahdollistanut vielä laajemman alueen selvityksen ei toteutettu alueen mataluuden ja pohjan homogeenisuuden vuoksi. Videokuvan tulkinta vie myös runsaasti aikaa, johon kireä aikataulu ei antanut mahdollisuuksia. Ensimmäinen selvityskierros tehtiin jo kesäkuun puolivälissä, jolloin kasvillisuus ja linnustoselvitysten yhteydessä alueen matalikkoja tutkittiin veneestä käsin kahlaamalla nykyisen lauttaväylän eteläpuolella. Inventointiajankohtana merivesi oli hyvin alhaalla, jolloin kahlaamalla oli mahdollista tutkia suurin osa alueen matalikoista. Linnustoselvityksen yhteydessä kierrettiin kumiveneellä pohjoisosan luotoja ja samassa yhteydessä alueen matalikot tarkastettiin lähinnä putkilokasvien esiintymisen varalta. Loput inventointikerran painottuivat elokuun loppupuolelle ( ja 30.8), jolloin veneellä kierrettiin systemaattisesti koko suunnitellun kiinteän yhteyden linjaus sekä tuulipuistolle suunniteltu alue. Alueelta oli alun perin tarkoitus tehdä linjakartoitukseen perustuva pohjakasvillisuuden kartoitus, mutta koska kasvilajisto osoittautui oletettuakin niukemmaksi, tästä luovuttiin. Sen sijaan alueelle tehtiin 14 havainnointipistettä, joiden ympäristö tutkittiin tarkasti. Käytännössä laajat matalikot, joissa vedensyvyys oli alle 1.5 metriä, tarkastettiin kahlaamalla. Vain syvänteissä turvauduttiin sukelluksiin. Veden näkösyvyys vaihteli ajankohdan mukaan noin 50 cm puoleentoista metriin. Aallokko ja lauttojen peräaallot vaikeuttivat erityisesti matalikkojen inventointia. Lauttaväylän lähiympäristöön (200 m levyinen kaista ) ei tehty sukelluksia. Inventoinnin toteuttivat Jyrki ja Satu Oja sekä Rami Lindroos Suomen Luontotieto Oy:stä. Käytetty kumivene oli Destia Oy:n luovuttama. Kiitokset merikapteeni Matti Reunaselle (Merenkulkulaitos) välineiden lainasta sekä asiantuntijaneuvoista. 4

5 5. Pohjan laatu Pohjan laatu määrää ensisijaisesti sen millainen eliöyhteisö paikalle muodostuu. Kivikkoisten pohjien luontotyyppien eliöstö eroaa merkittävästi sedimentoituneiden ja hienorakeisten pohjien eliöstöstä. Alueen pohjan laatu tunnetaan erittäin hyvin. Yleisesti kuvaten valtaosa Perämeren pohjukan alueesta on matalaa, pohjatyypiltään hiekkapohjaista aluetta, jolle eroosio on hyvin tyypillistä. Saarten rannat ovat yleensä kivikkoisia. Saaristovyöhyke on kapea ja yhtenäinen eikä sokkeloisia sedimentaatioalueita juurikaan ole. Syvänteiden (>10 m) pohjat puolestaan ovat suurelta osin erittäin paksujen, eloperäisten ja runsaasti fosforia sisältävien liejukerrosten peittämiä (Henriksson & Myllyvirta 2006). Oulunsalon ja Hailuodon välinen merialue on suurimmaksi osaksi matalaa, syvyyden vaihdellessa 1 11 metriin. Nykyisen lauttaväylän eteläpuolella sijaitsevan piiloharjun ympäristössä on matalikko, jossa syvyys vaihtelee laajalla alueella metriin. Lauttaväylän pohjoispuolella on myös lähes koko väylän pituinen matalikko, jossa syvyys on vain 1 3 metriä. Pohjanlaatu Oulunsalon Riutunkarin ja Hailuodon Huikun välisellä vuonna 2009 tutkitulla alueella on pääasiassa hienoa hiekkaa (60 70 % tutkitusta alueesta), joka on osin silttistä. Hiekka on ainakin osittain jäätikön tiivistämää ja rakenteeltaan pääasiassa keskitiivistä. Hiekassa ei havaittu merkittävää kivisyyttä. Hienohiekka-alueen ulkopuolella hiekkakerroksen päällä esiintyy silttikerrostumia, joiden paksuus on pääosin 1 3 metriä, paikoin jopa yli 5 metriä. Nykyisen väylän pohjoispuolella noin 2 kilometrin päässä alkavissa syvänteissä sedimentin pinta on mutaa ja liejua. Laajimmat liikkuvat särkät sijaitsevat nykyisen lauttaväylän läheisyydessä karikkojen tuntumassa ja Oulunsalon rantavyöhykkeessä, missä vallitsevana maalajina on hiekkaa. Lauttaväylän eteläpuolella on laaja, noin 5 kilometriä pitkä luode-kaakkosuuntainen liikkuva hiekkasärkkä, missä vesisyvyys vaihtelee 0-1 metrin välillä. Riutunkarin eteläpuolella lähellä mannerta on myös liikkuva särkkä. Rannikon tuntumassa Oulunsalon Salonpään kohdalla on noin 6,5 kilometrin pituinen lähes pohjois-eteläsuuntainen kapea liikkuva särkkä. Keskellä Luodonselkää sijaitsee myös liikkuva särkkä noin 2-4 metrin syvyydellä. 6. Tulokset Seuraavassa kuvataan lyhyesti havaintopisteiden pohjan laatu ja kasvillisuus sekä muut mahdolliset alueen luontoarvoihin vaikuttavat tekijät. Yhteensä havaintopisteitä, josta inventointi aloitettiin, oli 14, ja ne pyrittiin sijoittamaan eri syvyysvyöhykkeille. Havaintopiste 1 N: E: m. Pisteeltä sukellettiin eteenpäin n.20 m matka suoraan länteen, syvänteen reunaan. Pohja on puhdasta hiekkaa. Pohja täysin kasvitonta linjan alueella sekä Riutunkarin kalasatamaan johtava väylä että lauttaväylä kulkevat linjan vieritse ja potkurivirtaus kohdistuu alueelle voimakkaana. Alueen eteläpuolella on ruopattu väylä. Havaintopiste 2 N: E: m. Pisteeltä kahlattiin länteen päin noin 30 m matka. Karin ympäristö tutkittiin kahlaamalla myös pohjoispuolelta. Alue on hyvin matalaa kivikkoista matalikkoa. Kivien välissä on hiekkaa paksuina kerroksina. Hiekka on hyvin hienoa ja paikoin pinnaltaan aaltokuvioista. Karikon ympärillä on yksittäisiä kiviä hiekan seassa. Karikon vieressä puujätettä, köyttä ym. jätettä. Pisteen länsireunalla kasvaa jonkin verran ahvenvitaa (Potamogeton perfoliatus) sekä hapsivitaa (P.pectinatus) hyvin harvana kasvustona. Karikon pohjoisreunassa kasvoi myös merihauraa (Zannichellia palustris) hyvin harvana kasvustona. Kivien ympärillä kasvoi jonkin verran rihmaleviä, mutta varsinaisesta rihmaleväyhteisöstä ei voi puhua. Alueen matalikolla havaittiin runsaasti kalanpoikasia ja kolmipiikkejä. 5

6 Havaintopiste 3 N: E: m. Havaintopiste valittiin syvänteen reunalta. Pisteeltä sukellettiin lännen suuntaan n. 20 m matka. Pisteen alkupäässä syvänteen itäreunalla pohja oli melko karkeaa hiekkaa. Syvänteen pohjalla oli hienoa hiekkaa/hiesua, jonka pinnalla ohut kerros tummaa sulfidilietettä. Koko linja oli kasviton. Syvänne on melko jyrkkäreunainen Havaintopiste 4 N: E: m. Havaintopisteeltä sukellettiin noin 20 m. matka lännensuuntaan. Pohja täysin tasaista hiekka/hiesupohjaa, jota peitti ohut sulfidiliejukerros. Aluetta harattiin myös pohjoisen suuntaan noin 100 m. matka. Haraan ei tarttunut mitään. Pohja alueella täysin kasviton. Havaintopiste 5 (Kummitus) N: E: m. Havaintopisteeltä kahlattiin /sukellettiin n. 100 m matka lännen suuntaan. Pohja on hienoa hiekkaa, jossa aaltovaikutus näkyy selkeästi. Alueella on merkkejä ihmistoiminnasta mm. kasattuja kiviä. Kohteella lienee ollut aiemmin merimerkki tms. Pohja oli lähes kasviton. Linjan pohjoispuolella oli pohjassa havaittavissa rihmaleviä pienellä alueella yksittäisten kivien ympärillä. Havaintopiste 6 N: E : m. Havaintopisteeltä sukellettiin noin 20 m matka lännensuuntaan Kahden matalikon välinen kapeahko syvänne. Pohja hiesua/silttiä, jonka päällä on hyvin ohut sulfidiliejukerros. Alue on kasviton, kuten myös sen länsipuoleinen matalikko. Havaintopiste 7 N: E: Havaintopisteeltä kahlattiin noin 200 m matka syvänteen reunaan. Matalikko, joka jatkuu pitkälle idän suuntaan. Pohja puhdasta hiekkaa. Matalikko syvenee erittäin nopeasti lähes 7 metrin syvänteeksi. Alue täysin kasviton. rannan puoleisella reunalla havaittiin runsaasti kolmipiikkejä Ei suojeltavia vedenalaisia luontotyyppejä alueella Havaintopiste 8 N: E: m Puhdas hiekkapohja, jonka päällä on hyvin ohut sulfidiliejukerros. Osa syvänteestä oli kuitenkin pinnaltaan puhdasta hiekkaa (kova virtaus?). Ei kasvilajistoa yksittäisiä rihmaleväkasvustoja lukuun ottamatta. Liejukotiloita havaittiin kohteella muuta aluetta runsaammin. Ei suojeltavia vedenalaisia luontotyyppejä alueella Havaintopiste 9 N: E: m. Havainnointipisteeltä sukellettiin sekä idän että etelänsuuntaan n.20 m matka. Hiekkapohjaa, jonka pinnalla esiintyy jonkin verran ja hyvin paikoitellen rihmaleviä. Ei putkilokasvilajeja. Ei suojeltavia vedenalaisia luontotyyppejä alueella 6

7 Havaintopiste 10 N : E: m. Havainnointipisteeltä sukellettiin sekä idän että pohjoisensuuntaan n.20 m matka. Hiekkapohjaa, jonka pinnalla on jonkin verran sulfidiliejua. Ei putkilokasvilajeja eikä makroskooppisia leviä. Ei suojeltavia vedenalaisia luontotyyppejä alueella Havaintopiste 11 N: E: m. Havainnointipisteeltä sukellettiin idänsuuntaan noin 50 metri. Alueen matalimmissa kohdissa kasvoi yksittäisiä ahvenvitoja ja pohjassa näkyi harvaa kasaantunutta rihmaleväkasvustoa. Alueella on myös muutama pohjakivi. Ei suojeltavia vedenalaisia luontotyyppejä alueella Havaintopiste 12 N: E: m. Matalikko kahlattiin ja pintasukellettiin. Lähes ainoa kohde alueella, jossa kasvoi harvakseltaan ahvenvitaa useiden aarien alueella. Pohja kuitenkin puhdasta hiekkaa. Pohjassa myös rihmaleväkasvustoa sekä runsaasti kalanpoikasia. Havaintopiste 13 (Tällin kivikko) N: E: m. Karikkoalue, jossa hiekan seassa lohkareita. Matalikon keskellä on suojaisempia laikkuja, jossa esiintyi hyvin harvalukuisena hapsivita. Ahvenvitaa kasvaa yksitellen matalikon ympäristössä. Kivien väleissä havaittiin rihmaleväkasvustoja. Havaintopiste 14 N: E: m. Hiekkapohjainen alue, jossa ei esiinny putkilokasvilajistoa eikä makroskooppisia leviä. Alue mataloituu itään päin mentäessä ja merikortin syvyystiedot ovat epäluotettavia. Rantaan päin kuljettaessa hiekan seassa on siellä täällä yksitäisiä kiviä ja kiviryhmiä, joita jääeroosio siirtää talvisin. 7

8 7. Alueen kasvilajisto Puhtaasta hiekasta muodostuneiden matalikkojen vesikasvilajisto havaittiin äärimmäisen niukaksi ja suurin osa matalikoista oli käytännössä kasvitonta. Putkilokasveille alueen hiekkapohjat ovat lähes mahdoton kasvuympäristö. Vedenkorkeuden muutokset sekä jatkuva aallokon ja paikoin myös virtausten synnyttämä eroosio tekevät pohjasta epästabiilin elinympäristön, johon putkilokasvien on mahdotonta juurtua. Alueella havaittiin ainoastaan kolme putkilokasvilajia, joista ahvenvita oli huomattavasti hapsivitaa runsaampi. Merihauraa havaittiin vain yhden karikon tuntumassa. Laajoja, yhtenäisiä kasvustoja nämä lajit eivät missään muodostaneet Hiekkapohjan päällä esiintyi hyvin niukasti leviä ja suurin osa havaituista levistä kuului rihmaleviin. Elokuun puolivälin käynnillä Polkankarilla havaittiin hyvin niukkana esiintyvää pinnalla kelluvaa sinilevää, joka ilmeisesti oli ajautunut alueelle Oulun edustalta. Ahdinpartoja, joista palleroahdinparta on runsain alueella esiintyvä laji, havaittiin ainoastaan alueen pohjoisosan karikkojen reunoilla kahdessa havaintopisteessä. Alueen vesikasvilajistoa tarkkailtiin myös rannoilta (Huikun puoli) tehdyllä havainnoinnilla etsimällä rantaan ajautunutta lajistoa. Alueen kasvilajiston niukkuutta kuvaa hyvin se ettei parinsadan metrin havainnoinnilla löytyi vain rantavyöhykkeen lajistoa sekä niukasti myös syvempänä kasvavan ahvenvidan jäänteitä. 8. Johtopäätökset Homogeenisestä pohjanlaadusta johtuen alueella ei esiinny suojeltavia vedenalaisia luontotyyppejä. Teoriassa näistä luontotyypeistä alueella saattaisi esiintyä vain valoisan kerroksen pohjaeläinyhteisöjä, valoisan kerroksen alapuolisia pohjaeläinyhteisöjä tai hydrolitoraalin rihmaleväyhteisöjä. Pohjaeläinselvityksessä (Suomen Luontotieto Oy 35/2009) alueen pohjaeläimistö todettiin tavanomaiseksi ja lajimäärältään niukaksi. Hydrolitoraalin rihmaleväyhteisöt ovat tyypillisiä Perämeren alueelle, mutta hiekkapohjilla rihmaleviä esiintyy runsaammin vain suojaisilla paikoilla. Alueen hiekkapohjainen merialue on sinällään geologinen erikoisuus, johon kuuluu mm. vedenalainen harju ja laajat hiekkamatalikot. Vedenpohjan eliölajisto on äärevistä ympäristöolosuhteista johtuen sen sijaan hyvin niukkalajinen. 8

9 9. Lähteet ja kirjallisuus Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Geobotnia Oy Tuulivoimapuiston maaperän rakennettavuusselvitys, Oulunsalo, Hailuoto. Kemijoki Aquatic Tecnology Oulunsalo-Hailuoto pohjanluotaus. Pohjakäyräkartta. Henriksson, M. & Myllyvirta, T Suomen rannikkoalueen luokittelu rehevöitymisriskin perusteella. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Kalliola, R. 1973: Suomen kasvimaantiede. WSOY. Porvoo. Kekäläinen H., Keynäs K., Koskela K., von Numers M., Rinkineva-Kantola L. ym. (2008) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus (toim. Raunio A., Schulman A. & Kontula T.) Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. 2 Itämeri ja rannikko. 2.2 Itämeren rantaluontotyypit ss Kemijoki Aquatic Tecnology Oulunsalo-Hailuoto pohjanluotaus. Pohjakäyräkartta. Ohenoja, E. (toim) 1995: Pohjois-Suomen uhanalaisten kasvien ja sienien luettelot. OulunYliopiston kasvimuseo. Rassi ym. (2001). Suomen lajien uhanalaisuus Uhanalaisten lajien II seurantaryhmä. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus. Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.): Uhanalaiset kasvimme. Suomen ympäristökeskus ja Kirjayhtymä Oy, Helsinki Suomen kansainväliset vastuuluontotyypit. Valtion ympäristöhallinto 2008a: Internet-sivut osoitteessa ja Hertta-tietokanta osoitteessa: Valtion ympäristöhallinto 2008b: Perämeren saaret. Natura Tietolomake. Velmu-toimintaohjelma Metsähallitus. Ympäristöhallinnon Herttatietokanta (5/2008 alkaen OIVA-tietokanta). 9

10 10. Liitteet Karttaliitteet 10