JYRKKÄKOSKI PUDASJÄRVI LUONTOSELVITYS Sepänkatu 9 A 7 90100 Oulu PUH. 08-883030 FAX. 08-8830333 aija.degerman@airix.fi PUDASJÄRVEN KAUPUNKI
SISÄLLYSLUETTELO ALKUSANAT... 3 2. KALLIO- JA MAAPERÄ... 4 3. VESISTÖT... 4 4. KASVILLISUUS... 4 4.1 Kasvillisuuden päätyypit... 4 5. ELÄIMISTÖ... 6 7. UHANALAISET LAJIT... 7 8. TÄRKEÄT KOHTEET... 7 8.1 Suojelualueet... 7 8.2 Arvokkaat elinympäristöt... 7 8.3 Muut merkittävät luontokohteet... 9 9. KULUTUSKESTÄVYYS JA ALUEIDEN SOVELTUMINEN RAKENTAMISEEN... 9 LÄHTEET... 9 LIITTEET: Kasvillisuuskartta 2
Alkusanat Luontoselvitys on laadittu Pudasjärven Törrönkankaan ja Jyrkkäkosken alueen osayleiskaavaa varten. Selvitysalueen rajaus on esitetty kasvillisuuskartalla. Törrönkankaan alueella kasvillisuutta on kartoitettu maastokäynnillä 30.7.2002, jolloin luontoselvityksestä vastasi biologi Päivi Latvalehto. Törrönkankaan selvitysalueen rajaus on merkitty kasvillisuuskarttaan. Ympäröivillä alueilla maastokartoituksen teki biologi Aija Degerman 13.10.2004. Raportin kuvat on otettu 13.10.2004 lukuun ottamatta kuvia 3 ja 5, jotka on otettu 30.7.2002. Luontoselvityksestä on vastannut Ympäristötaito Oy, jossa työhön ovat osallistuneet: FM Aija Degerman Ympäristötaito Oy Suunnitteluavustaja Outi Ronkainen Ympäristötaito Oy Oulussa 8.11.2004 Aija Degerman 3
2. Kallio- ja maaperä Maaperä alueella on suurimmaksi osaksi hiekkaa. Soiden ja soistumien kohdalla maaperä on turvetta. 3. Vesistöt Selvitysalueen lounaispuolella on Pudasjärvi, joka on Iijoen laajentuma. Alueen pohjoispuolella virtaa Kivarinjärveen laskeva Kivarinjoki. Kivarinjärvi on yhteydessä Iijoen vesistöön selvitysalueen kaakoispuolella virtaavan Törrönjoen välityksellä. Iijoki on yksi Pohjanmaan suurimmista joista ja kuudenneksi suurin jokivesistö koko Suomessa. Joen alaosa on rakennettu 70 km:n matkalta ja joessa on viisi voimalaitosta. Vesistön keski- ja yläosat on suojeltu koskiensuojelulailla. Suurin osa Iijoen vesistöalueen ravinnekuormituksesta muodostuu maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta. Pudasjärven Tuulisalmen asteikon havaintojen mukaan vedenkorkeudet Pudasjärvessä ovat vuosijaksolla 1960-2003 olleet seuraavat: HW (ylin havaittu vedenkorkeus)= N43 + 110,90 m MHW (joka vuoden ylimpien keskiarvo) = N43 + 109,93 m MW (koko jakson keskivedenkorkeus) = N43 +107,56 m NW (alin vedenkorkeus) = N43 + 106,25 m MNW (edellisten keskiarvo) = N43 + 106,76 m Selvitysalueen ulkopuolelta Kirkkosuolta laskee Kemettioja Pudasjärven Karvalampeen. 4. Kasvillisuus 4.1 Kasvillisuuden päätyypit Selvitysalueen metsät ovat puustoltaan mäntyvaltaisia. Metsät ovat talousmetsiä eikä alueella ole vanhoja luonnontilaisia metsiä. Kuivaa kangasmetsää on Törrönkankaalla ja selvitysalueen länsiosassa Ranuantien eteläpuolella (Kuva 1). Törrönkankaalla on laajoja soranottoalueita. Törrönkankaan ulkopuolella metsät ovat kuivahkoa kangasta. Tuoreita ja lehtomaisia kankaita esiintyy Kivarinjärven länsipuolella. Kemettiojan eteläpuolella ja Törrönjoen länsipuolella on metsitettyjä peltoja sekä hylättyä pensoittunutta peltoa. 4
Kuva 1. Kuivaa kangasta Karvalammen rannalla. Suot selvitysalueella ovat suurimmaksi osaksi rämeitä. Selvitysalueen länsiosassa Ranuantien pohjoispuolella on suot on ojitettu. Kuikkasuo Kivarinjärven rannalla on raviradan ojien takia kuivunut eikä ole luonnontilainen. Suo on tyypiltään isovarpurämettä (Kuva 2). Radan keskellä Kuikkalammen rannalla on puutonta nevaa. Kivarinjoen rannassa on pienialainen ruoho/heinäkorpi. Kuva 2. Räme Jyrkkäkosken leirintäalueen eteläpuolella. Pudasjärven suistosaaristossa on tulvaniitty- ja tulvametsäalue, joka laajuudessaan on merkittävä. Tulvaniityt ja -metsät vaihettuvat ilman selviä rajoja luhtanevoihin ja pensaikkoluhtiin. Tulvametsät ovat paikoin hyvin reheviä. Pudasjärveen laskevien jokien 5
suistoissa on suistosaarten ja -niemekkeiden kärjissä tulvaniittyjä, jotka ovat ainoat jäljellä olevat avoimina säilyneet niityt. Pääosa niityistä on vesisara- ja kastikkavaltaista niittyä. Tulvaniittyjen niitto on loppunut 1970-luvun puolivälissä. Myös Kivarinjärven rannalla on tulvaniittyä ja pensaikkoa pienialaisesti (Kuva 3). Kuva 3. Tulvaniittyä Kivarinjärven rannalla. Viljelykäytössä tai hevoslaitumena olevaa peltoa on maatalousoppilaitoksen ympärillä. 5. Eläimistö Eläimistöä ei selvitetty erikseen. Pudasjärven Natura-alueella esiintyvät lintudirektiivin liitteen I linnut on lueteltu taulukossa 1. Näiden lisäksi Natura-alueen linnustoon kuuluu yksi uhanalainen laji, jonka tiedot ovat salassa pidettäviä. Maastokäynnillä 13.10.2004 havaittiin lepäileviä joutsenia Pudasjärvellä, Karvalammella (Kuva 4) sekä Kivarinärvellä. Muista linnuista havaittiin tikka ja närhi ja nisäkkäistä jänis ja orava. Hirven ja poron jälkiä oli eri puolilla selvitysaluetta. Kuva 4. Joutsenia Pudasjärvellä. 6
Taulukko 1. Pudasjärven Natura-alueella esiintyvät lintudirektiivin liitteen I linnut. Kaakkuri Kalatiira Kapustarinta Kuikka Lapintiira Laulujoutsen Liro Mustakurkku-uikku Sinirinta Suokukko Uivelo Vesipääsky Gavia stellata Sterna hirundo Pluvialis apricaria Gavia arctica Sterna paradisaea Cygnus cygnus Tringa glareola Podiceps auritus Luscinia svecica Philomachus pugnax Mergus albellus Phalaropus lobatus 7. Uhanalaiset lajit Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tietojen (8.11.2004) mukaan alueella ei esiinny uhanalaisia putkilokasvilajeja. Sammalista alueella kasvaa silmälläpidettävää taantunutta tulvasammalta (Myrinia pulvinata). Esiintymä on Kivarinjoen rannassa Jyrkkäkoskella. Esiintymän tarkemmasta sijainnista ei ole tietoa. Maastokäynnillä 30.7.2002 ei havaittu uhanalaisia lajeja. Laajennusalueilla maastokäynnin ajankohta oli myöhäinen (13.10.2004) kasvillisuuden tarkempaan selvittämiseen. 8. Tärkeät kohteet 8.1 Suojelualueet Selvitysalue rajautuu etelässä Pudasjärven Natura 2000 alueeseen. Pudasjärvi on lintuvesiensuojeluohjelmassa luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi. Pudasjärven suistosaaristo tulvaniittyineen on ainutlaatuinen. Pudasjärven tulvaniityt ja Hietajokisuu sekä Mursulammen saarten tulvaniityt on luokiteltu paikallisesti arvokkaiksi perinnemaisemiksi. Pudasjärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. 8.2 Arvokkaat elinympäristöt Arvokkaita elinympäristöjä ovat metsälain (10 ) erityisen tärkeät elinympäristöt, luonnonsuojelulain (29 ) ja asetuksen (10 ) suojellut luontotyypit, vesilain (1:15a ja 1:17a ) suojelemat pienvedet ja muut arvokkaat elinympäristöt. Selvitysalueella on laaja hiekkaranta Pudasjärven rannalla, joka on mahdollinen luonnonsuojelulain tarkoittama luontotyyppi. Luonnonsuojelulain mukaan luonnontilaisella hiekkarannalla tarkoitetaan: Luonnontilaisia hiekkarantoja, jotka ovat riittävän laajoja, jotta niihin on muodostunut sulkeutumatonta hiekkarannan kasvillisuutta ja joilla esiintyy hiekkarannalle tyypillisiä eliölajeja. Maa-aines on hiekkaa tai hietaa eikä rantaa ole rakentamisella taikka täyttämis- tai tasoittamistoimenpiteillä merkittävästi muutettu. Luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu (LSL 29 ). Muuttamiskielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on määritellyt luontotyypin rajat ja antanut päätöksen tiedoksi omistajille ja haltijoille. Hiekka- 7
ranta on luonnontilainen lukuun ottamatta uimarannan aluetta. Uimarannalla on pukukoppeja ja lintutorni. Kasvillisuus hiekkarannan alueella on laikuttaista. Rannan lajistoon kuuluu saroja, heinistä ruokohelpi, rönsyrölli ja siniheinä. Ylempänä rannassa hiekkarannalla kasvaa myös kangasmetsän kasvillisuutta. Hiekkarannan ja metsän välillä on rantavalli, jossa kasvaa mäntyä. Uimarannan länsipuolella kasvillisuus on tulvaniittyä. Metsälain mukaan suojellut arvokkaat elinympäristöt ovat pienialaisia, poikkeavat tavanomaisesta metsäluonnosta ja erottuvat selvästi ympäristöstään. Ne ovat usein pienialaisia. Metsäojitusten takia kosteikkojen ja pienvesien luontotyypit ovat harvinaistuneet ja niiden luonnontilaisuutta arvioitaessa ojittamattomuus on tärkeä tekijä. Metsälain mukaisista erityisen arvokkaista elinympäristöistä selvitysalueella on ruoho- ja heinäkorpi selvitysalueen pohjoisosassa Kivarinjoen rannassa (Kuva 5). Puusto muodostuu hieskoivusta, pihlajasta ja männystä. Kenttäkerroksessa vallitsevat metsäkorte ja metsäimarre. Selvitysalueen länsiosassa sijaitseva Kemettioja on metsälaissa mainittu puronvarsi. Kemettioja laskee Kirkkosuolta Pudasjärveen. Kirkkosuolla Kemettiojaa on kaivettu laskuojaksi, mutta selvitysalueella Kemettioja on luonnontilainen. Kasvillisuus puron varsilla on rehevää. 8
Kuva 5. Ruoho- ja heinäkorpi Jyrkkäkosken rannalla. 8.3 Muut merkittävät luontokohteet Luonnon kannalta arvokkaita kohteita ovat luonnon monimuotoisuutta lisäävät ja virkistyskäytön kannalta merkittävät luontokohteet. Pudasjärven rannassa on tulvametsiä, jotka jäävät Natura 2000-alueen ulkopuolelle. Parhaimmillaan metsät ovat reheviä lehtipuuvaltaisia tulvametsiä, joissa on myös runsaasti lahopuuta. 9. Kulutuskestävyys ja alueiden soveltuminen rakentamiseen Luonnon kulutuskestävyys määräytyy erilaisten maaperällisten (maalaji, topografia, kosteus) ja bioottisten (kasvillisuustyyppi, kasvilajisto, eläimistö) tekijöiden vuorovaikutuksen summana. Tärkeimmät maaperän kulutuskestävyyteen vaikuttavat tekijät ovat kyky kestää tiivistymättä voimakasta tallausta sekä mekaaninen kulutuskestävyys. Nenosen (1990) mukaan kasvillisuuden kulutuskestävyys voidaan luokitella seuraavasti: 1. Hyvä: niityt, pellot, rakennettu ympäristö 2. Kohtalainen: lehdot, lehtomaiset kankaat, tuoreet kangasmetsät, kuivahkot kangasmetsät (tuoreemmat) 3. Melko heikko: kuivahkot kangasmetsät (kuivemmat), puustoiset suot 4. Heikko: kuivat kangasmetsät, avosuot 5. Erittäin heikko: karukkokankaat, kalliokasvillisuus, lentohiekka- ja dyynialueet, lähteiköt, märät avosuot Lähteet Holmström, H. 1979. Eräiden Etelä-Suomen vapaa-aika-alueiden kasvillisuuden kulutuskestävyyden tutkimus. Uudenmaan seutukaavaliitot. Lounais-Suomen seutukaavaliitto. 53 s. 9
Häkli, L. 2001. The effects of recreation on understorey vegetation a case study with methodological implications. Pro gradu tutkielma. Helsingin yliopisto, Soveltavan biologian laitos, Puutarhatiede. Kellomäki, S. & Saastamoinen, V-L. 1975. Trampling tolerance of forest vegetation. Acta Forestalia Fennica 147:1-21. Kuusipalo, J. 1996. Suomen metsätyypit. Kirjayhtymä Oy. Rauma. Laine, J. & Vasander, H. 1998. Suotyypit. Kirjayhtymä Oy. Hämeenlinna. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus, Tapio. Helsinki. Nenonen, S-P. 1990. Matkailu ja ympäristö. Lapin seutukaavaliitto. Rovaniemi. Oulun seudun uhanalaiset kasvit. 1989. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto. B:59. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000. Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 10