Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiojohtaminen

Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiojohtaminen Ville Valovirta & Jukka Hyvönen (toim.) 9-2011 Sektoritutkimuksen neuvottelukunta Osaaminen, työ ja hyvinvointi

Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen 1 Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiojohtaminen Ville Valovirta & Jukka Hyvönen (toim.) Sektoritutkimuksen neuvottelukunta 2011

2 Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen Esipuhe Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Osaaminen, työ ja hyvinvointi jaosto on tarkastellut pitkäjänteisesti julkisen sektorin innovaatiotoimintaa. Aihe nousi jaoston agendalle heti toiminnan alkuvaiheessa vuonna 2008. Taustalla vaikutti mm. kansallisen innovaatiostrategian näkemys siitä, että myös julkisella sektorilla innovaatiotoiminnalla voi olla merkittävä rooli palveluiden laadun, tehokkuuden ja vaikuttavuuden kehittämisessä. Vuonna 2009 julkaistiin esiselvitysraportti ( Julkisen sektorin innovaatiot ja innovaatiotoiminta Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan raportteja 11-2009, ISBN: 978-952-485-674-4). Se jäsensi tutkimusaluetta ja siihen liittyviä tutkimusongelmia. Jatkotutkimus päätettiin kohdistaa julkisen sektorin innovaatioprosesseihin ja innovaatiotoiminnan johtamiseen. Jatkohankkeen 1. vaiheen raportti (Julkisen sektorin innovaatiotoiminta Pub I hankkeen väliraportti, Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan raportteja 5-2010, ISBN: 978-952-485-943-1) julkaistiin kesäkuussa 2010. Käsillä oleva loppuraportti kattaa koko jatkohankkeen sisällön. Hankkeen yhteydessä on myös toteutettu katsaus julkisen sektorin innovaatioita ja innovaatiotoimintaa käsittelevään kansainväliseen kirjallisuuteen. Katsaus on julkaistu sähköisesti VTT:n tiedotteita sarjassa (Julkisen sektorin innovaatiot ja innovaatiotoiminta. Katsaus kansainväliseen kirjallisuuteen; Raimo Lovio & Sirkku Kivisaari; VTT Tiedotteita 2540; http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2010/t2540.pdf). Tutkimuksen toteutti VTT:n johtama konsortio, johon kuului VTT:n lisäksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu (HSE), Terveyden ja hyvinvoinnin tutkimuslaitos (THL) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE). Hankkeen vastuuhenkilönä VTT:ssä toimi asiakaspäällikkö Ville Valovirta. Hankkeen muut toteuttajat olivat ohjelmajohtaja Mikael Hildén (SYKE), tutkija Jukka Hyvönen (VTT), tutkija Kirsi Hyytinen (VTT), johtava asiantuntija Hannu Hämäläinen, vanhempi tutkija Petrus Kautto (SYKE), Senior Research Scientist Sirkku Kivisaari (VTT), tutkija Satu Korhonen (THL), tutkija Suvi Lehtoranta (SYKE), professori Raimo Lovio (HSE) ja tutkija Sari Yli-Kauhaluoma (HSE). Kauppatieteiden kandidaatti Heidi Kemppi ja erityisasiantuntija Maisa Lovio Suomen kuntaliitosta ovat osallistuneet innovaatioita ja innovaatiojohtamista kunnallisissa kirjastoissa käsittelevän tapaustutkimuksen toteutukseen. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa siitä, miten julkisen sektorin innovaatiot Suomessa syntyvät, millaisia ovat innovaatioihin johtaneet prosessit ja miten innovaatiotoiminnan erityisvaatimuksia otetaan huomioon julkisen sektorin organisaatioiden johtamisessa. Tavoitteena on myös ollut tuottaa tietoa julkisen sektorin innovaatiotoiminnan esteistä ja mahdollistavista tekijöistä sekä suosituksia ja kehitysideoita siitä, miten julkisen sektorin innovaatioita ja innovaatiotoimintaa voidaan edistää ja kehittää. Tutkimusongelmaa on lähestytty neljän varsin erilaisen tapaustutkimuksen kautta. Lisäksi on kartoitettu esimerkkejä siitä, miten julkisen sektorin innovaatiotoimintaa on edistetty ulkomailla. Raportti sisältää myös hahmotelman erityisestä julkisen sektorin innovaatioiden tietokannasta. Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen hahmottuu tutkimuksessa hyvin monitahoisena ilmiönä. Tutkimuksen mukaan ei ole löydettävissä yksittäisiä reseptejä, joita voitaisiin monistaa ja levittää. Kyse on pikemminkin strategisesta otteesta ja toimintakulttuurin

Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen 3 muutoksesta. Organisaation sisäisen johtamisen ohella organisaation vuorovaikutuksella yhteistyöverkostoon kuuluvien sidosryhmien kanssa on ratkaiseva merkitys julkisen sektorin innovaatiotoiminnalle. Tutkimuksen pääasiallisia rahoittajia ovat olleet työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö. 1. vaiheen rahoitukseen osallistuivat niiden lisäksi myös sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö. Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan Osaaminen, työ ja hyvinvointi jaosto on toiminut hankkeen ohjausryhmänä. Jaostossa hankkeen vastuuhenkilönä on toiminut neuvotteleva virkamies Seppo Kangaspunta työ- ja elinkeinoministeriöstä. Ympäristöministeriössä hankkeen vastuuhenkilönä on toiminut asuntoneuvos Raija Hynynen Ohjausryhmä kiittää tutkijoita hyvin tehdystä työstä. Tutkimus sopii kaikkien julkisen sektorin innovaatiotoiminnasta ja sen kehittämisestä kiinnostuneiden henkilöiden peruslukemistoon.

4 Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen Tiivistelmä Tutkimusraportissa analysoidaan innovaatioprosessien ja niiden johtamisen luonnetta julkisella sektorilla. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu neljästä tapaustutkimuksesta, joissa tarkastellaan palveluinnovaatioita, johtamisen ja politiikkaohjauksen innovaatioita sekä innovaatioympäristöjä. Eri toimialoja edustavien tapausanalyysien avulla pyritään muodostamaan monipuolinen kuva innovaatioprosessien luonteesta julkisella sektorilla. Lisäksi tutkimuksessa esitetään eräitä kiinnostavia ulkomaisia esimerkkejä julkisten palveluiden innovaatiotoiminnan aktivoinnista sekä pohditaan mahdollisuuksia perustaa julkisen sektorin innovaatioiden tietokanta. Tapausanalyysit osoittavat, että innovaatioprosessit voivat käynnistyä useista suunnista kuten organisaation sisäisestä kehitystyöstä, asiakkaiden taholta, kansainvälisestä yhteistyöstä, lainsäädännön muutoksesta tai julkisen talouden kustannuspaineista. Innovaatioiden kehittämisvaiheessa korostuvat henkilöstön rooli, tiivis yhteistyö palveluiden käyttäjien kanssa sekä riittävä tuki kehitystyölle. Innovaation hyötyjen monipuolinen arviointi on tärkeää, sillä sen avulla voidaan perustella uuden toimintamallin käyttöönottoa hyötyjen, kustannussäästöjen ja muiden vaikutusten perusteella. Kehittämisessä on eduksi, mikäli uutta toimintamallia voidaan kehittää riittävän pitkälle laajemman toimintaympäristön paineilta suojatussa, kokeilua ja oppimista mahdollistavassa ympäristössä. Innovaatioiden leviäminen uusiin sovelluskohteisiin on havaittu olevan ongelmallista julkisella sektorilla. Tapauksissa havaittiinkin, että innovaation menestyksellinen käyttöönotto edellyttää usein sekä itse innovaation muokkaamista että käyttökohteen mukauttamista. Levittämisvaiheessa keskeinen rooli on välittäjätoimijoilla ja muutosagenteilla. Tapausanalyyseissä havaittiin, että ammatilliset järjestöt toimivat tärkeinä innovaatioiden levittäjinä. Myös asiantuntijapalveluja tarjoavat yritykset voivat eräissä tapauksissa levittää innovaatioita tehokkaasti. Innovaatiotoiminnan johtaminen julkisella sektorilla korostaa innovaatiokulttuurin ja kannustavan toimintaympäristön luomista ammattihenkilöstölle. Toinen keskeinen johtamista koskeva johtopäätös on, että innovaation käyttöönoton edellyttäessä yleensä työkäytäntöjen, organisaation, teknologian tai yhteistyökäytäntöjen muutosta, tarvitaan kehittämisprosessien rinnalla jäntevää muutosjohtamista. Kolmas havainto on, että innovaatioprosessien johtaminen useita organisaatioita koskevassa muutoksessa on luonteeltaan neuvottelevaa verkostojohtamista. Monipuolinen innovaation hyötyjen, käyttöönoton kustannusten ja muiden vaikutusten arviointi on myös tärkeä osa innovaatioprosessien johtamista julkisella sektorilla.

Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen 5 Sammandrag Forskningsrapporten analyserar innovationsprocesser och hur de kan ledas inom den offentliga förvaltningen. Det empiriska materialet bygger på fyra fallstudier, som utforskar tjänsteinnovationer, innovationer för ledning och politiska styrmedel samt innovationsmiljöer. Med hjälp av fallstudierna, som representerar olika sektorer, strävar rapporten till att ge en mångsidig bild av innovationsprocessernas natur inom den offentliga sektorn. Rapporten presenterar även intressanta utländska exempel på processer som aktiverar den offentliga sektorns tjänsteinnovationer. Möjligheterna att skapa en databas för den offentliga sektorns innovationer diskuteras även. Fallstudierna visar att innovationsprocesser kan initieras på många olika sätt. Organisationens interna utvecklingsarbete, kunder, internationellt samarbete, förändringar i lagstiftning eller kostnadstryck kan sätta igång processen. I innovationernas utvecklingsskede understryks personalens roll, ett nära samarbete med dem som utnyttjar tjänsten samt ett tillräckligt stöd för utvecklingsarbetet. Det är viktigt att innovationens nytta utvärderas mångsidigt. En utvärdering som belyser den nya lösningens kostnadseffektivitet, inbesparingar och övriga effekter kan användas för att motivera ibruktagandet. Det är en fördel för utvecklingsarbetet om de nya lösningarna kan utvecklas tillräckligt lång i en miljö som är delvis skyddad för hela verksamhetsfältets krav så att experiment och lärande gynnas. Spridningen av innovationer till nya tillämpningsområden har visat sig problematisk inom den offentliga sektorn. I fallstudierna kunde man observera att ett framgångsrikt ibruktagande förutsatte att man modifierade själva innovationen men också användningsområdet. Olika förmedlare och förändringsagenter spelar en central roll i spridningen. I fallstudierna kunde man observera att yrkesorganisationer är viktiga spridare av innovationer. Även företag som erbjuder experttjänster kan i vissa fall sprida innovationer effektivt. I innovationsledningen inom den offentliga sektorn betonas betydelsen av en gynnsam innovationskultur och uppmuntrande verksamhetsförutsättningar för personalen. En annan viktig slutsats är att ibruktagandet av innovationer vanligen förutsätter att arbetsrutiner, organisation, teknologi och samarbetsförhållanden ses över, vilket kräver en flexibel och spänstig ledning av hela förändringsprocessen. En tredje observation är att innovationsledning som omfattar flera organisationer kräver ledning av nätverk och bygger på förhandlingar. Mångsidig utvärdering av nytta, kostnad samt övriga effekter utgör också en viktig del av innovationsledningen inom den offentliga sektorn.

6 Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen Summary This report provides an analysis of the nature of innovation processes and innovation management in the public sector. The empirical analysis focuses on four case studies reviewing service innovations, management innovations and policy innovations as well as networked innovation environments. The analysis of cases representing various policy domains aims to provide an overview of the diversity of innovation processes in the public sector. The study presents also interesting international examples of ways to promote innovation in public services and discusses the feasibility of setting up a database of public sector innovations. The case studies demonstrate that innovation processes can originate from various directions such as internal development of an organisation, client interaction, international collaboration, regulatory change or budgetary pressures. In the development process the role of the staff, close collaboration with clients and sufficient support for the innovation process are essential. A balanced evaluation of the innovation is important, as it provides information about benefits, costs and other impacts of new innovative practices. It is beneficial for the development work if the new service or practice can be developed to a sufficient degree within a space which is protected from external pressures thus enabling experimentation and learning. Dissemination of innovations is challenging in the public sector. The case studies demonstrate that successful adoption of an innovation often requires both transforming the original innovation as well as adaptation of the context of use. A critical role in dissemination is played by intermediary actors and various types of champions. Professional associations were discovered to perform important functions in spreading innovations. Also knowledgeintensive service firms may disseminate innovations effectively. Creating an innovation culture and a supportive organisational setting for professional personnel are key features of innovation management in the public sector. The study also concludes that as adopting an innovation typically requires changes in work practices, organisation, technology, or collaboration practices, change management practices are needed alongside development processes. The third observation is that as innovation processes often encompass several organisations the management of the process requires an approach based on consultative network management. Finally, a balanced evaluation of benefits, impacts and adoption costs is an essential part of management of an innovation process in the public sector.

Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen 7 Sisällys 1. Johdanto... 8 2. Innovaatioiden synnyttäminen, kehittäminen ja levittäminen kunnallisissa kirjastoissa... 11 3. Kuntien tarpeisiin kehitetyn johtamistyökalun levittäminen johtamisen haasteet... 23 4. Päästökauppa ja tuottajavastuu... 35 5. Avoimen innovaatioympäristön luominen julkiselle sektorille case Innokylä... 55 6. Kansainvälisiä esimerkkejä julkisen sektorin innovaatiotoiminnan edistämisestä... 75 7. Julkisen sektorin innovaatioiden tietokanta... 90 8. Johtopäätökset... 98 Kirjallisuus... 106

8 Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen 1. Johdanto Tässä raportissa esitetään julkisen sektorin innovaatiotoimintaa koskevan tutkimushankkeen tuloksia. Tavoitteena on syventää kuvaa julkisen sektorin innovaatiotoiminnan piirteistä. Kyseessä on monitieteinen ja monialainen kokonaisuus, jonka kantavana ajatuksena on ollut vertailla innovaatiotoiminnan ominaispiirteitä eri toimialoilla ja erityyppisten palveluiden osalta. Tällä tavoin pyritään luomaan monipuolisempi ymmärrys siitä, millaisen lisäarvon innovaationäkökulma voi tuoda julkisen sektorin kehittämiseen. Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan rahoituksella toteutettu hanke palvelee ministeriöiden yhteisiä tiedontarpeita julkisten palveluiden innovaatiotoiminnan kehittämiseksi. Raportti sisältää neljä tapaustutkimusta. Ensimmäinen niistä käsittelee innovaatioita kirjastoalalla. Osiossa on tunnistettu joukko kirjastoinnovaatioita, joiden luonnetta, syntyhistoriaa ja vaikutuksia arvioidaan. Myös innovaatioon johtaneita syitä sekä kehityksen esteenä olleita tekijöitä analysoidaan. Tapaustutkimuksessa havaittiin, että innovaationäkökulman hyödyntämisellä alan kehittämisessä on ollut myönteinen toimijoita innostava ja motivoiva vaikutus. Toinen keskeinen havainto on, että innovaatiotoiminta tulisi kyetä integroimaan osaksi normaalia toimintaa. Innovaatiot syntyvät luontaisesti parhaiten tavanomaisen toiminnan yhteydessä erityisesti erilaisissa muutostilanteissa. Kolmas keskeinen havainto on, että koska innovaatioiden hyödyt ovat moniulotteisia, tulisi niiden arviointi myös toteuttaa useita rinnakkaisia kriteereitä ja näkökulmia hyödyntäen. Kolmannen tapaustutkimuksen kohteena on niin sanottu maisemamalli, jota voidaan luonnehtia kuntien johtamisen työkaluksi. Tämän johtamisinnovaation konkreettinen ydin on budjetointityökalu, joka muodostuu budjetointitaulukoista, niiden käyttöönottokoulutuksesta sekä taulukoiden avulla tapahtuvan muutosjohtamisen tukipalveluista. Paikalliselta tasolta lähtenyt kehittämishanke toteutui kokeiluhankkeen muodossa, jonka tueksi koottiin laaja toimijaverkosto. Analyysi osoittaa käyttäjien tarpeista oppimisen tärkeyden. Levittämisvaiheessa nousi esiin puolestaan, että uusiin kuntiin sovellettaessa kyse on pienimuotoisesta innovoinnista, ei yksisuuntaisesta teknologian siirrosta. Maisema-mallia koskeva tapaustutkimus osoittaa myös, että välittäjätoimijoilla voi olla ratkaiseva merkitys innovaation kehityksen, käyttöönoton ja levittämisen kannalta. Kolmannessa tapaustutkimuksessa tarkastellaan kahta ympäristökysymysten hallintaan liittyvää politiikkatason innovaatiota. Päästökauppa ja tuottajavastuu ovat kiinnostavia esimerkkejä innovaatiohallinnan näkökulmasta, sillä ne ovat yhdistelmiä erityyppisistä elementeistä. Tapausanalyysi osoittaa innovaatioiden syntyneen osana eurooppalaista monitasoista hallintoa, joka koostuu vuorovaikutuksesta kansallisten ja eurooppalaisten prosessien välillä. Innovaation kehitysprosessissa korostuvat uudenlaisten tehtävien kautta syntyvät uudet vastuunjaot ja tehtävät. Innovaatiojohtamisen kannalta katsoen tapausesimerkit osoittavat johtamisen hajaantuvan eri toimijoiden väliseksi vuorovaikutukseksi, jossa prosessin hallinta siirtyy eri tasojen välillä. Neljäs tapaustutkimus liittyy InnoKylä-toimintamallin kehittämiseen sosiaalija terveydenhuollon alueella. Kyseessä on laaja, monitoimijainen yhteistyöalusta, jonka tavoitteena on luoda sosiaali- ja terveydenhuollon alueelle avoin innovaatioympäristö. Tässä tutkimuksessa tapaus edustaa systemaattista tapaa rakentaa julkisten palveluiden kehittämiseen soveltuvaa innovaa-

Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen 9 tioympäristöä. Tässä mittakaavassa ei vastaavaa verkostoyhteistyön toimintamallia ole aiemmin luotu, joten se on kiinnostava esimerkki yhteistyön puitteiden rakentamisesta julkisten palveluiden uudistamiselle. Tapaustutkimuksen johtopäätöksinä esitetään havaintoja niistä tekijöistä ja haasteista, joita liittyy laajan yhteistyöverkoston rakentamiseen ja ylösajoon. Useita vuosia vienyt valmisteluvaihe eteni hitaammin kuin toivottiin. Sen nähdään kuitenkin merkittävällä tavalla muokanneen yhteistä toimintakulttuuria ja luottamuksen syntymistä osapuolten välille, mitkä ovat keskeisiä tekijöitä toimintamallin onnistumiselle pitkällä aikavälillä. Toinen keskeinen havainto liittyy laajan ja monipuolisen ohjelman sirpaloitumiseen, kun se joudutaan kasaamaan useiden eri rahoittajien ehtojen mukaan osahankkeina. Riskinä on intressien eriytyminen ja siten kokonaiskonseptin hämärtyminen. Raportin kuudennessa luvussa esitetään kolme kuvausta kansainvälisistä esimerkeistä julkisen sektorin edistämisestä muutamissa kiinnostavissa verrokkimaissa. Ensimmäinen niistä tarkastelee Yhdysvalloissa kehitettyä innovaatiopalkinnon konseptia, joka on sittemmin otettu käyttöön useissa muissakin maissa. Toisessa luodaan katsaus julkisen sektorin innovaatioiden ja sosiaalisten innovaatioiden kehittämiseen Iso-Britanniassa. Maassa on jo yli kahden vuosikymmenen perinne ja monipuolinen joukko innovaatiotoimintaan omistautuneita organisaatioita. Kolmas esimerkki koskee Tanskassa kehitettyä käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan kehittämisympäristöä. Seitsemännessä luvussa pohditaan tarvetta ja toteutusmahdollisuuksia lähteä kokoamaan aineistoa ja tietokantaa julkisen sektorin innovaatioista. Pohdinnan taustalla on VTT:llä kehitetty Sfinno-innovaatiotietokanta suomalaisten yritysten innovaatioista sekä siihen liittyvä osaaminen ja kuinka tätä voitaisiin soveltaa julkisen sektorin innovaatioihin. Osiossa kuvataan ratkaisu julkisen sektorin innovaatioiden tietokannasta ja sen rakentamisesta sekä sen käytöstä. Lisäksi tutkimushankkeessa on tuotettu systemaattinen kirjallisuuskatsaus julkisen sektorin innovaatiotoimintaa käsittelevästä kansainvälisestä tutkimuksesta. Tämä osio on julkaistu erillisenä tutkimuksena (Lovio & Kivisaari 2010). Katsauksen perusteella päätellään, että potentiaalinen hyöty innovaationäkökulman käyttämisestä julkisten palveluiden kehittämisessä on siinä, että julkisten organisaatioiden uudistumissuuntautuneisuus vahvistuisi ja kunnianhimoisuus toiminnan vaikuttavuuden parantumisessa lisääntyisi. Tärkeänä pidetään sitä, että innovaatiokäsitteistö tarjoaisi uusia näkökulmia nykytoiminnan analysointiin ja uudistusten suunnitteluun. Tutkimusmenetelmäksi on valittu tapaustutkimus. Kiinnostavien kehityspolkujen analysointi tapaustutkimuksen keinoin pyrkii paljastamaan monipuolisen kuvan innovaatioprosesseista ja niiden johtamiseen liittyvistä piirteistä eri toimialoilla ja hallinnon tasoilla. Tapauksia ei pyritä suoraan vertailemaan keskenään, sillä niiden kohteet eroavat huomattavasti toisistaan. Tästä huolimatta tapausanalyysien avulla voidaan tunnistaa useita yhtäläisyyksiä, jotka auttavat muodostamaan kokonaiskuvaa julkisen sektorin innovaatioprosessien erityispiirteistä sekä niiden johtamiseen liittyvistä kysymyksistä. Lovion ja Kivisaaren tekemässä kirjallisuuskatsauksessa tunnistettiin kolme julkisen sektorin innovaatiotoiminnan lajia: palvelutuotannon, johtamisen ja politiikan innovaatioihin (Lovio & Kivisaari 2010). Tapausanalyysit kattavat nämä tyypit. Kirjastoalalta tunnistetut innovaatiot edustavat uusia palveluja, uusia palvelukonsepteja, palvelujen organisointitapoja sekä yhteistyömalleja. Kyse niissä on pääosin palvelutuotannon innovaatioista. Maisema-malli voidaan puolestaan määritellä johtamisinnovaatioksi kuntien toimintaympä-

10 Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen ristössä. Päästökauppa ja tuottajavastuu edustavat politiikan innovaatioita, joilla pyritään uudella tavalla ohjaamaan teollisuuden ja yhteiskunnan toimijoiden käyttäytymistä. Yksittäisten innovaatioiden analysoinnin lisäksi neljännessä tapaustutkimuksessa tarkastellaan avoimen innovaatioympäristön toimintamallin kehittämistä, sosiaali- ja terveydenhuollon alalle. Erityisenä motiivina Inno-Kylätoimintamallin perustamiselle on ollut tarve nopeuttaa ja parantaa uusien palvelu- ja toimintamallien leviämistä sosiaali- ja terveydenhuollon alueella. Tavoitteena on muodostaa verkostomaisesti toimiva ympäristö innovaatiotoiminnalle ja uusien toimintamallien levittämiselle. Pohjoismaiden tilastokeskusten toteuttamassa pilottikyselyssä (Bugge ym. 2011) havaittiin, että kolme pääasiallista innovaatiotyyppiä julkisen sektorin kontekstissa ovat tuote- tai palveluinnovaatiot, prosessi-innovaatiot sekä organisatoriset innovaatiot. Niiden osuus oli kaikissa maissa suurin piirtein yhtä suuri. Neljäs kyselyssä käytetty innovaation tyyppi oli viestintäinnovaatiot, joita oli edellä mainittuja innovaatiotyyppejä selvästi vähemmän. Vaikka kyselyssä ja tässä tutkimuksessa käytetyt innovaatioiden tyypittelyt eivät ole täysin yhtenevät, voidaan kuitenkin todeta, että tyypillisimmät innovaation lajit ovat edustettuina tähän tutkimukseen valikoiduissa innovaatioissa.

Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen 11 2. Innovaatioiden synnyttäminen, kehittäminen ja levittäminen kunnallisissa kirjastoissa Raimo Lovio & Sari Yli-Kauhaluoma, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Heidi Kemppi & Maisa Lovio, Suomen Kuntaliitto 1. Johdanto Kirjastoinnovaatiot tarkentui Pub-I projektin opetus- ja kulttuurialan tapaustutkimuksen kohteeksi, koska kirjastot koettiin sopivan rajatuksi ja uudeksi alueeksi pohtia julkisen sektorin innovaatiotoiminnan mahdollisuuksia ja johtamista. Lisäksi Suomen Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikössä oli käynnistynyt samanaikaisesti hanke kirjastoinnovaatioista. Pub-I projekti ja Kuntaliiton Kirjastoinnovaatiot-hanke tekivät yhteistyötä siten, että empiirinen analyysi kirjastoinnovaatioista tehtiin yhdessä. Tämän vaiheen tulokset julkaistiin Pub-I projektin väliraportissa (Lovio, R. ym. 2010), Heidi Kempin (2010) pro gradu -tutkielmassa sekä erityisanalyysissa monikulttuurisuuden edistämisestä kirjaston palveluissa (Lovio, I. 2011). Tässä raportissa tutkimushankkeen tuloksia syvennetään innovaatiojohtamisen näkökulmasta hyödyntämällä David Alburyn (2011) käyttämää innovaatiojohtamisen mallia (Disciplined Innovation Model). Alburyn mallissa innovaatiojohtamisen prosessi jaetaan kolmeen vaiheeseen: ideoiden synnyttämiseen, innovaatioiden kehittämiseen sekä innovaatioiden käyttöönottoon ja levittämiseen. Kuvaamme aluksi lyhyesti kunnallisen kirjastolaitoksen yleispiirteitä sekä tutkittuja kirjastoinnovaatiotapauksia. Sen jälkeen etenemme Alburyn kolmivaiheisen mallin mukaisesti. Analyysin yleiset innovaatiojohtamista koskevat johtopäätökset on koottu viimeiseen jaksoon. 2. Kunnallinen kirjastolaitos ja tutkitut kirjastoinnovaatiot Suomessa on kattava ja kansalaisten arvostama yleisten kunnallisten kirjastojen järjestelmä. Kaupunkien kirjastoista osa toimii myös maakuntakirjastona. Kunnallisten kirjastojen lisäksi Suomen kirjastoverkostoon kuuluvat mm. yliopistokirjastot ja ammattikorkeakoulukirjastot. Kunnalliset yleiset kirjastot kuuluvat Kirjastolain ja asetuksen (1998) piiriin. Kuntien tehtävänä on järjestää kirjastolain mukaiset kirjasto- ja tietopalvelut. Palvelut voidaan järjestää osittain tai kokonaan myös yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Rahoitus on kuntavetoinen. Kunnat saavat käyttökustannuksiin kuitenkin lakisääteistä valtionosuutta. Vuonna 2010 kirjastojen käyttökustannukset olivat noin 300 milj. euroa (n. 56 euroa/asukas). Kuluista suurimmat erät kohdistuvat henkilöstön palkkoihin (164 milj. eu-

12 Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen roa). Aineistoa kirjastot hankkivat 40 miljoonalla eurolla. Kansalaisille kirjaston omien kokoelmien käyttö kirjastoissa ja niiden lainaus on maksutonta. Kirjastolain mukaan yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Kirjastotoiminnassa on myös tavoitteena edistää virtuaalisten ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa 22.6.2011 kirjastoista todetaan seuraavaa: Kirjastolaitoksella on keskeinen merkitys suomalaisten lukutaidon ylläpitämiselle ja kehittämiselle sekä lukuharrastuksen edistämiselle. Hallitus tukee kirjastotoiminnan kehittämistä sekä edistää koulujen ja kirjastojen yhteistyötä. Kirjastoja kehitetään vastaamaan tietoyhteiskunnan haasteisiin. Edistetään kirjastojen, museoiden ja julkisten taidelaitosten digitoitujen aineistojen avaamista kansalaisten vapaaseen käyttöön (Valtioneuvosto 2011). Vuonna 2010 kirjastoyksiköitä oli yhteensä 840, joista kunnallisia pääkirjastoja oli 311 ja loput sivukirjastoja. Kirjastoautoja oli 154. Kirjastojen kokoelmiin kuului 40 milj. aineistonimikettä, joista kirja-aineisto kattaa noin 90 %. Vuonna 2010 hankittiin 2,1 milj. uutta aineistonimikettä. Kirjastoissa tehtiin 4200 henkilötyövuotta (kirjaston palkkaamat). Kansalaiset tekivät kirjastoihin keskimäärin 10 fyysistä käyntiä (yhteensä 52 milj. käyntiä). Sen lisäksi kirjastojen verkkosivuilla rekisteröitiin 57 milj. käyntiä. Kansalaiset lainasivat keskimäärin 18 aineistonimikettä vuoden 2010 aikana, mikä tarkoittaa 96 milj. aineistonimikkeen lainaamista. Lainatuista aineistonimikkeistä 75 % on kirjoja ja 25 % muita (mm. musiikki- ja elokuvatuotteita). Lainaajia oli 2 miljoonaa henkilöä. Lainaamisen lisäksi kirjaston käyttäjät lukevat kirjastoissa laajasti lehtiä, kuuntelevat musiikkia, hyödyntävät tietotekniikkapalveluja jne. (OKL 2011). Tutkimusta varten pyrittiin muodostamaan monipuolinen ja ennakkoluuloton otos kirjastoinnovaatioista. Ennakkoluulottomuudella haluttiin korostaa sitä, ettei ole aivan selvää millaisia hyödylliset innovaatiot kirjastoissa voivat olla. Tämän vuoksi innovaatioita ei määritelty eikä luokiteltu etukäteen tarkasti, vaan annettiin otoksen syntyä luontaisesti kunnioittaen kirjastoammattilaisten käsityksiä ja ehdotuksia. Innovaatioiden merkittävyyden suhteen haluttiin mukaan sekä pieniä että suuria innovaatioita. Käytännössä hankkeessa päädyttiin 16 innovaation listaan seuraavien vaiheiden kautta: Erityisasiantuntija Maisa Lovio laati Kuntaliiton Kirjastoinnovaatiot-hankkeessa monivuotisen valtakunnallisen tietämyksen perusteella alustavan luettelon tuntemistaan uusista ja erilaisista innovatiivisista ratkaisuista. Listasta keskusteltiin Pub-I-hankkeen tutkijoiden kanssa. Innovaatiotutkijoiden kysymysten perusteella listaa täydennettiin muutamilla lisäinnovaatioilla. Kuntaliiton kokoama Suomen suurimpien kaupunkien kirjastotoimenjohtajien verkostossa listasta keskusteltiin ja heillä oli mahdollisuus ehdottaa uusia innovaatioita. Lopuksi oltiin yhteydessä kuhunkin tapaukseen ja varmistettiin, että kyseisiä innovaatioita voidaan tutkia haastattelemalla niiden kehittämisessä ja käyttöönotossa mukana olleita henkilöitä.

Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen 13 Syntynyttä 16 innovaation otosta ei pidä ottaa listana parhaista Suomessa tehdyistä kirjastoinnovaatioista. Otos on kuitenkin monipuolinen ja riittää paljastamaan kirjastoinnovaatioiden erityispiirteitä ja haasteita Pub-Ihankkeen näkökulmasta. Ehkä merkittävin rajaus otoksessa on se, että siinä eivät ole esillä kirjastojen toiminnan kannalta tärkeät kirjastotietojärjestelmät, jotka on pääasiassa kehitetty ja otettu käyttöön jo hieman aiemmin. Taulukossa 1 innovaatiot on esitelty lyhyesti. Innovaatiot voidaan ryhmitellä neljään pääryhmään, vaikkakin tarkempia ja myös erilaisia luokitteluja voidaan tehdä. Ryhmät ovat toimintamalli-innovaatiot, kirjastokonseptiuudistukset, uusien palvelujen kehittäminen sekä perinteisten palvelujen uudistaminen. Tarkempi kuvaus innovaatioista löytyy sekä Heidi Kempin (2010) pro gradu tutkielmasta että Pub-I-hankkeen väliraportista (Lovio, R. ym. 2010). Taulukko 1. Tutkimuksessa analysoidut 16 innovaatiota. Innovaatio Paikkakunta Luonnehdinta Synty Alustava ryhmittely Seutukirjasto Joensuu Usean kunnan kirjastot yhdistetty Toimintamalli Alueelliset monipalvelupisteet Salo Kuntien yhdistyessä uudistettiin paikallisia kirjastoja Toimintamalli ja lisäpalvelut Oppilaitoskirjaston ulkoistaminen Vantaa Yleinen kirjasto hoitaa myös oppilaitoksen kirjaston Toimintamalli Työnkierto Tampere Henkilöstön työnjaon kehittäminen koti- ja laitospalvelussa Open zone -projekti Turku Monikulttuuristen palveluiden kehittäminen mm. kouluttamalla henkilöstöä Toimintamalli ja henkilöstön työn organisointi Toimintamalli, henkilöstön kehittäminen, uudet palvelut Lähikirjastojen profilointi Turku Lähikirjastojen erikoistuminen ja integroituminen muihin palveluihin Kirjastokonseptin uudistaminen Kirjasto 10 Helsinki Uudentyyppinen musiikki- ja tietotekniikkakirjasto Entressen kirjasto Espoo Ostoskeskuksessa sijaitseva maahanmuuttajiin ja nuoriin profiloitu kirjasto Kirjastoauto Tilda Leppävirta Kirjastoauton palvelujen täydentäminen sosiaali- ja terveyspalveluilla Kirjastokonseptin uudistaminen Kirjastokonseptin uudistaminen Uudet palvelut Liikuntavälineiden lainaus kirjastossa Heinola Erilaisten liikuntavälineiden lainauspalvelu Uudet palvelut

14 Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen Ompelukone kirjastossa Helsinki Asiakkaiden käytössä ompelukone kirjastotilassa Uudet palvelut Tapahtumatuotanto verkostoyhteistyönä Turku Kirjasto ja yhteistyötahot tuottavat yhdessä tapahtumia uudessa pääkirjastossa Uudet palvelut Chat-tietopalvelu Haapajärvi Reaaliaikainen virtuaalinen kysy-vastaa - tietopalvelu Älyhylly Luvia RFID-teknologiaan perustuva hylly, joka välittää tietoa kirjasta ja sen arvosteluista Lukupysäkki Jvväskylä Tärkeän uutuuskirjallisuuden lukemiseen tarkoitettu erityistila Varauslahjakortti Jyväskylä Varausmaksun jalostaminen kirjaston käyttöä kannustavaksi tuotteeksi Perinteisen palvelun parantaminen tietotekniikalla Perinteisen palvelun parantaminen tietotekniikalla Perinteisen palvelun kehittäminen tila- ja palveluratkaisulla Asiakaspalvelun uudistaminen 3. Innovaatioideoiden synnyttäminen kunnallisissa kirjastoissa Innovaatioideoiden synnyttämisvaiheeseen kuuluu David Alburyn (2011) mallin mukaan mm.: 1. innovaatiotarpeiden tunnistaminen, 2. uusien mahdollisuuksien, oivallusten ja ideoiden synnyttäminen organisaatioiden sisällä, 3. uusien ideoiden etsiminen muualta yhdessä muiden toimijoiden kanssa sekä 4. innovaattoreiden etsiminen. Tutkimuksen aineiston mukaan kunnallisissa kirjastoissa innovaatioideoiden synty ei noudata näin johdonmukaista mallia. Innovaatioideat ovat syntyneet spontaanimmin ja vaihdellen tapauksesta toiseen. Syntyprosesseja luonnehtii pääasiassa paikallisuus ja luonteva kytkentä kirjaston arkipäivään. Innovaatiot eivät ole syntyneet erityisten valtakunnallisten tai alueellisten kehittämishankkeiden jalkauttamisen yhteydessä, vaan pikemminkin ne ovat nousseet alhaalta ylöspäin kirjastoammattilaisten normaalityöhön liittyen tai tilanteissa, joissa tehdään muita uudistuksia. Innovaatioiden taustalla voidaan kuitenkin nähdä eräitä yleisiä taustatekijöitä, jotka liittyvät sekä yleensä kuntien toiminnan että erityisesti kirjastotoiminnan uudistumistarpeeseen. Innovaatiotarpeiden voimistuminen kirjastoissa Nykyisen kaltainen kunnallinen kirjastolaitos luotiin Suomeen jo 1920- luvulla. Toimintaa on sen jälkeen kehitetty monilta osin, mutta kirjaston

Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen 15 2010-luvun toimintaympäristö on kuitenkin kovin erilainen kuin menneinä vuosikymmeninä. Kunnallinen kirjastolaitos ei ole enää laajentunut 2000- luvulla. Henkilötyövuosien lukumäärä on pysynyt muuttumattomana. Verkkokäyntien määrä on kasvanut huimasti, mutta fyysiset käynnit ovat olleet laskusuunnassa. Lainausten määrä on kuitenkin pysynyt kutakuinkin ennallaan samoin kuin uuden aineiston hankinnat. Kuntaliiton Kirjastoinnovaatiot-hankkeessa innovoinnin tärkeyttä kirjastoissa korostetaan monilla perusteilla (Lovio, M. 2009). Ensimmäinen perusteluryhmä liittyy kuntien yleistilanteen muutoksiin. Tällaisia perusteluja ovat mm.: Kunnallinen toiminta on yleisesti muuttumassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen edetessä; Kuntien kuten koko julkisen sektorin taloudellinen tilanne on heikkenemässä, mikä tarkoittaa, että varojen tehokas ja oikeaan osuva käyttö on entistä tärkeämpää; Syrjäseutujen väestön väheneminen vaikeuttaa kirjastopalvelujen ylläpitoa näillä alueilla. Myös kaupungeissa lähikirjastoverkoston kehittäminen on ajankohtainen haaste. Toinen ryhmä perusteluja liittyy kirjastojen muuttuneeseen asemaan tietoyhteiskuntapalvelujen tuotannossa ja jakelussa. Erityisesti internetin käytön yleistyminen ja monipuolistuminen ovat lisänneet kansalaisten mahdollisuuksia päästä käsiksi monenlaiseen informaatioainekseen. Sama teknologia on toisaalta käytettävissä kirjastopalvelujen uudistamisessa. Joka tapauksessa kirjastojen on päivitettävä roolinsa modernin tietoyhteiskunnan osana. Kolmanneksi kirjastoille on yhteiskunnan muutoksen myötä syntymässä uusia palvelutarpeita. Nämä liittyvät mm. palvelujen luomiseen maahanmuuttajille sekä erilaisten poikkisektoraalisten palvelukokonaisuuksien luomiseen yhteistyössä muiden hallinnonalojen, kansalaisten ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Myös käyttäjien vaatimukset kirjastopalveluja kohtaan kasvavat mm. koulutustason noustessa. Ideoiden syntymistä laukaisevat tilanteet Innovaatioille on siis merkittävää tarvetta kirjastoissa. Samaan aikaan myös mahdollisuudet uusien ideoiden keksimiseen ja toteuttamiseen ovat parantuneet. Lopullinen sysäys ideoiden syntyyn on tehdyn tutkimuksen mukaan kuitenkin syntynyt hyvinkin erilaisten tilanteiden yhteydessä. Tällaisia laukaisevia tilanteita olivat esimerkiksi: kunta- ja palvelurakenteen uudistus (Salon monipalvelupisteet, Joensuun seutukirjasto); kirjastoverkoston kehittämishaaste (Turun uudistettu lähikirjastokonsepti, Leppävirran monipalveluauto); uuden kirjastorakennuksen tai -tilan suunnittelu (Kirjasto 10, Entressen kirjasto, Turun uusi pääkirjasto, Luvian uusi kirjastotalo); asiakaskyselyssä esitetyn idean yhdistäminen tilauudistukseen (Etelä-Haagan ompelukone); haettavana ollut ESR-raha (Open Zone); ulkopuolisen aloite (Heinolan liikuntavälineiden lainaus, Vantaan oppilaitoskirjaston ulkoistaminen); henkilöstön aloitteellisuus (mm. Tampereen työnkierto, Jyväskylän lukupysäkki).

16 Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen Innovaatiot ovat siis syntyneet varsin luontaisesti tavanomaisen toiminnan yhteydessä erityisesti erilaisissa muutostilanteissa. Tätä voidaan pitää toisaalta toiminnan vahvuutena: kirjastoissa ei ole erillisiä ehkä helposti kalliiksi tulevia innovointiorganisaatioita jotka pyrkisivät päätyökseen keksimään innovaatioita. Toisaalta tässä voidaan nähdä myös ehkä heikkous: kirjastolaitoksesta näyttäisi puuttuvan systemaattisempi pyrkimys toiminnan uudistamiseen innovaatioiden kautta. 4. Innovaatioiden kehittäminen Innovaation kehittämisvaiheeseen kuuluu David Alburyn mukaan ensinnäkin ratkaisujen hahmottaminen, prototyyppien luominen ja kokeileminen sekä innovaation paikallinen käyttöönotto, ja toiseksi synnytetyn innovaation hyödyllisyyden arviointi ennen sen jatkokehittämistä ja levittämistä. Innovaatioiden kehittämisessä tärkeitä osapuolia ovat henkilöstö, ulkopuoliset tahot sekä asiakkaat. Henkilöstön aloitteellisuus ja kouluttaminen innovaatioiden kehittämisessä Varsin monissa tutkituissa tapauksissa kirjaston henkilöstön asema hankkeissa on ollut keskeisessä asemassa. Henkilöstö voidaan tässä mieltää laajasti pitäen sisällään kunnan sivistystoimen/kulttuuritoimen/kirjastotoimen johtajat, kirjastoyksiköiden vetäjät sekä kirjastovirkailijat. Kirjastoalalla organisaatiot ovat matalia ja henkilöstö yleisesti ottaen hyvin koulutettua, mikä tarjoaa hyvän lähtökohdan paikalliselle innovaatiotoiminnalle. Tapauksista tehdyissä muistioista voidaan poimia tähän liittyen esimerkiksi seuraavia esimerkkejä: Kirjasto 10: "Kirjaston suunnittelun haluttiin olevan henkilökuntalähtöistä. Henkilöstö suunnitteli monet kirjaston toiminnat osastonjohtajan ja suunnittelijoiden avulla. Suunnitteluvaiheessa käytettiin myös ulkopuolista apua, tehtiin asiakaskyselyitä ja keskusteltiin kaupunkikulttuurin parissa toimivien ihmisten kanssa. Uuden kehittäminen jatkuu Kirjasto 10:ssä koko ajan. Kirjastossa pyritään mahdollisimman paljon keskustelemaan, kuuntelemaan, vaihtamaan ideoita ja kertomaan havainnoista muille. Henkilöstöä kannustetaan kertomaan ideoistaan ja toimivia ideoita lähdetään prosessoimaan eteenpäin. Henkilöstö kokee, että he saavat vaikuttaa siihen, minkälainen heidän työpaikkansa on ja miten he työskentelevät. Henkilökuntalähtöinen toimintatapa motivoi ja innostaa henkilöstöä." Entresse: "Prosessiin osallistui kirjaston henkilökunta ja suunnittelijat. Henkilökunta käytti runsaasti aikaa idean kehittelyyn ja tutustui useisiin kirjastoihin ja vastaaviin yhteisöihin. Suunnitteluvaiheessa henkilökunta kokeili useiden uusien ideoiden toimivuutta vanhassa kirjastossa. Vanhassa kirjastossa kokeiltiin esimerkiksi laajempia aukioloaikoja ja itsepalveluvarausta. Prosessin yhteydessä henkilöstön keskuudessa tehtiin osaamiskartoituksia. Erilaista osaamista tehtiin näkyväksi ja jokainen etsi itsestään kehittämisalueen. Osaamiskartoitusten tekemiseen käytettiin vuosi aikaa." Tampereen työnkiertojärjestelmä: "Työnkiertojärjestelmä elää koko ajan ja sen kehittämisestä vastaa yksikkö itse. Viikkopalavereissa keskustellaan kokemuksista ja kehitellään uusia ideoita. Henkilökunta pitää säännöllisesti yhteyttä muiden toimijoiden, kuten sairaalan henkilökunnan, kanssa, koska suuri osa palveluista menee heidän välityksellään asiakkaille. Työnkiertojärjestelmä on myös mahdollistanut uusien palvelumuotojen kehittymisen, koska työntekijät ovat

Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen 17 tyytyväisiä työhönsä ja innokkaita kehittämään omaa työtään sekä yksikön palveluja." Jyväkylän "lukupysäkki oli kirjaston tietopalvelutiimin idea ja se toteutettiin kirjaston oman henkilökunnan kesken. Lukupysäkistä ja sen valikoimista vastaa vahvan kirjallisuustuntemuksen omaava kirjastonhoitaja." Jyväskylän varauslahjakortti: "Suunnitteluun osallistui kirjastotoimenjohtaja, kirjaston tiedottaja ja graafisen suunnittelun koulutuksen saanut työntekijä." Chat-palvelu: "Idea Pohjois-Pohjanmaan maakunnalliseen chat-tietopalveluun syntyi maakunnassa Haapajärven kirjastossa, josta lähdettiin keräämään maakunnan kirjastoja yhteistyöhön." Ompelukone: "Henkilökunta pohti, miten tila käytetään ja mitä he itse toivoisivat kirjastolta sekä mitä alueen asukkaat tarvitsisivat. Silloin keksittiin, että aiemmin esiin noussut ompelukone voisi olla hyvä idea. Kirjastossa tehtiin pelisäännöt ompelukoneen käyttöä varten ja valittiin ompelukonevastaava. Muutamalle kiinnostuneelle kirjaston työntekijälle opastettiin ompelukoneen käyttöä." Kaiken kaikkiaan tapaustutkimusten mukaan henkilöstöllä on siis ollut useimmissa tapauksissa tärkeä rooli innovaation kehittämisessä ja täytäntöönpanossa. Tärkeä on myös se tutkimuksen havainto, että monien innovaatioiden täytäntöönpano on edellyttänyt henkilöstön lisäkoulutusta. Uusien palveluiden myötä tulee uusia koulutustarpeita myös perinteisen ammattiosaamisen ulkopuolelta. Tutkittujen tapausten yhteydessä henkilöstölle on annettu koulutusta mm. seuraavista aihepiireistä: työn ja organisaation kehittämiskoulutus, tapahtumatuotanto ja esiintyminen, tietotekniikka, musiikki, kielet, monikulttuurisuus ja maahanmuuttajat, muistelukoulutus, kirjavinkkauskoulutus, äänenkäyttökoulutus. Yhteistyö ulkopuolisten tahojen kanssa Varsin monissa innovaatioprosesseissa innovaation käytännön toteuttamisessa olennaista on ollut yhteistyö ulkopuolisten kanssa. Ulkopuolisina tahoina tutkituissa tapauksissa tunnistettiin mm. seuraavia tahoja: Kuntaliitto, seutuhallinnon kehittämispäällikkö, muiden palvelusektoreiden ja tilahallinnon edustajia (esim. terveys- ja liikuntatoimi), ammattioppilaitos, ammattikorkeakoulut ja yliopistot, yksityiset yritykset ja kansalaisjärjestöt. Tapauksissa tuli myös esiin, että kuntarajat ylittävissä ratkaisuissa aiemmin tehty yhteistyö helpotti innovaatioiden syntyä: Salo: "Monipalvelupisteet oli helppo perustaa juuri kirjastoihin, koska Salon alueella kirjastot olivat tehneet yhteistyötä jo pitkään. Yhteistyön kehittäminen ja palvelupisteiden rakentaminen oli helppoa aloittaa vakiintuneen yhteistyön pohjalta."

18 Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen Joensuu: "Yhteistyö oli helppo aloittaa ja prosessi eteni hyvin, koska kirjastot olivat tehneet yhteistyötä aikaisemmin ja tunsivat toisensa." Tämä havainto korostaa vuorovaikutteisen toiminnan ja yhteistyökyvykkyyden merkitystä innovaatioiden syntymisessä ja niiden toteuttamisessa. Siiloutumista vain oman sektorin sisäiseen toimintaan tulee välttää. Asiakasyhteistyön kehittäminen Tämän lisäksi tutkittujen innovaatioiden kehittämiselle on ollut ominaista yhteistyön tiivistäminen asiakkaiden ja kirjaston käyttäjien kanssa eri muodoissa. Kirjastoja profiloidaan tarkemmin tietyille asiakasryhmille ja samalla pyritään kehittämään uusia palveluja, joilla palvellaan juuri heitä. Tärkeää on myös kirjaston mieltäminen asiakkaiden monipuolisen toiminnan tilana fyysisesti (tapahtumatuotanto, tietotekniikan ja musiikin kanssa työskentely, uutuuskirjojen ja lehtien lukeminen, ompelukoneen käyttö) ja virtuaalisesti (chat-palvelu). Kirjasto on kehittymässä asiakkaan monipuoliseksi alustaksi (platform), jota henkilöstö kehittää ja jonka käyttöä henkilöstö opastaa. Asiakkaiden ja kirjastovirkailijoiden raja-aitaa on madallettu myös avoimilla tilaratkaisuilla. Innovaatioiden hyödyn arviointi Pub-I hankkeessa on korostettu, etteivät innovaatiot ja uudistukset ole itseisarvo. Innovaatioista pitää olla hyötyä. Myös David Alburyn mallissa innovaatioiden hyödyllisyyden arviointi on olennainen osa innovaatioiden kehittämisvaihetta. Kirjastoinnovaatioiden tutkimus toi esiin, että innovaatioiden hyötyä pitää katsoa monista näkökulmista kun selvitetään innovaatioiden vaikutusta tuottavuuteen ja palvelujen laadukkuuteen ja vaikuttavuuteen. Tapaustutkimukset osoittivat, että tutkittujen innovaatioiden hyödyllisyyttä tulee tarkastella ensinnäkin kirjaston käyttäjien, yhteistyötahojen ja henkilöstön näkökulmista. Näiden lisäksi tulevat kirjastoinstituution, ylläpitäjäkunnan ja valtion näkökulmat. Kirjaston käyttäjien näkökulmasta tapaustutkimuksissa on identifioitu seuraavia hyödyn dimensioita: parantunut palvelujen saatavuus (lähipalvelut kyetään turvaamaan, aukioloaikoja on pystytty laajentamaan, chat-palvelua saa etäältäkin), paremmat (= paremmin kohdennetut ja helpommin lähestyttävät) palvelut tietyille asiakasryhmille (esim. nuoret miehet, maahanmuuttajat, ikääntyneet ja heikon terveyden omaavat henkilöt, lapset; lukufriikit, käsityöharrastajat, liikuntaihmiset), vanhojen peruspalvelujen ja toimintatapojen parantaminen (esim. älyhylly), uudet palvelut (esim. käsityöharrastajille ja liikuntaihmisille), monipalvelutoiminta, jossa käyttäjät saavat samasta pisteestä monia palveluja, kirjastojen kehittäminen fyysisinä ja virtuaalisina työskentely- ja tapahtumatiloina. Tapaustutkimuksissa tuli esiin, että innovaatioiden kautta kirjastojen yhteistyötahot ovat saaneet toiminnalleen uusia mahdollisuuksia esimerkiksi ta-

Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen 19 pahtumatuotannon kautta. Yhteistyötahoja ovat esimerkiksi kansalaisjärjestöt tai muut julkisen sektorin toimijat. Tapaustutkimukset osoittavat, että innovaatiot onnistuvat kun henkilöstö on mukana niiden kehittämisessä. Henkilöstö motivoituu toimintaan, koska se voi uudistaa ja laajentaa heidän toimenkuvaansa ja lisätä heidän osaamistaan ja työhyvinvointiaan. Kirjastot ovat voittaneet innovaatioilla uusia käyttäjiä puolelleen ja sitä kautta niiden profiili on noussut myös poliittisten päättäjien keskuudessa. Kunta voi hyötyä innovaatioista mm. kustannusten säästämisen kautta sekä parantuneen poikkisektoraalisen yhteistyön kautta. Valtio voi saada innovaatioiden kautta uusia kulttuuri- ja koulutuspoliittisia tavoitteitaan aikaisempaa helpommin toteutettua (esim. maahanmuuttajien kotouttaminen). Joissakin tutkituissa tapauksissa saavutetut hyödyt olivat selkeitä ja numeraalisesti osoitettavia (säästyneet kustannukset, lisääntyneet lainausluvut jne.). Joissakin tapauksissa hyötyjä ei ollut suoranaisesti mitattu ja joissakin tapauksissa innovaatio on vielä niin alkutaipaleella, että sen menestys on vielä avoin kysymys. Julkisen sektorin innovaatiojohtamisen kannalta tärkein johtopäätös on kuitenkin se, että hyötyjä pitää aina arvioida ja mitata monesta näkökulmasta käsin. 5. Innovaatioiden levittäminen Alburyn (2011) mallin mukaan innovaatioiden levittämisvaiheeseen kuuluu: 1. innovaation markkinointi käyttäjille ja muille vastaaville organisaatioille, 2. innovaatiosta kiinnostuneiden levittäjien löytäminen ja kouluttaminen, 3. innovaation käyttöönottoa helpottavien toimintatapojen, työkalujen ja sovellusten kehittäminen ja 4. innovaation ja organisaation muun toimintajärjestelmän yhteensovittaminen ja innovaation parantaminen. Innovaatioiden vastaanotto käyttäjien taholta Useimmat tutkitut suoraan asiakkaille suunnatut uudet tai parannetut palvelut on otettu hyvin vastaan. Esimerkiksi liikuntavälineiden lainaus Heinolassa menestyy hyvin. Turussa kahdessa uudistetussa lähikirjastossa kävijä- ja lainausmäärät ovat nousseet. Entressen kävijämäärä nousi 66 % verrattuna vanhan kirjaston kävijämäärään. Joidenkin innovaatioiden kohdalla uusia palveluja on käytetty vähemmän kuin kirjaston henkilökunta oli odottanut ja toivonut (älyhylly, chat-palvelu, Salon monipalvelupisteet ja Leppävirran kirjastoauton uudet palvelut). Haastateltujen käsityksen mukaan uusien palveluiden markkinoiminen on ollut puutteellista osittain johtuen siitä, ettei perinteisissä kirjastoissa ole markkinointiosaamista. Tähän onkin syytä kiinnittää huomiota. Huomattavat pettymykset käyttäjälukuihin saattavat muodostua paikalliseksi esteeksi jatkoinnovoinnille mm. koska kirjastojen tuloksellisuutta on perinteisesti mitattu käynti- ja lainausmäärillä. Tosin alhaiset käyttäjäluvut eivät välttämättä heijasta suoraan innovaation epäonnistumista. Se voi johtua myös asiakkaiden ennakkoluuloisuudesta tai yksinkertaisesti tiedon puutteesta.

20 Julkisen sektorin innovaatioprosessit ja innovaatiotoiminnan johtaminen Innovaatioiden levittäminen Tutkimuksessa analysoidut 16 innovaatiotapausta ovat uusia niissä kirjastoissa, joissa ne on toteutettu. Pääsääntöisesti ne ovat uusia myös yleisemmin Suomessa. Siksi julkisen sektorin innovaatiotoiminnan kannalta on mielenkiintoista tietää, missä määrin innovaatiot ovat jo levinneet muihin kirjastoihin ja millaisia mahdollisia ongelmia leviämiseen liittyy. Varsin monessa tapauksessa innovaatio on omaksuttu myös jollakin muulla paikkakunnalla. Esimerkiksi Salon kirjaston tyyppisiä palvelupisteitä on nykyisin myös Mikkelissä ja niitä on perusteilla Hämeenlinnassa. Joensuun seutukirjastomallista keskustellaan monilla paikkakunnilla. Kirjasto 10:ssä ja Entressen kirjastossa käydään paljon tutustumassa ja osia niiden käytännöistä on omaksuttu muuallakin. Leppävirran monipalveluauton tapaan oheispalveluja on kokeiltu Suomessa laajemminkin. Työnkiertomalli on jonkin verran yleistymässä muuallakin kuin Tampereella. Turun uudessa pääkirjastossa on Jyväskylän lukupysäkin kaltainen lukusalonki. Luvian älyhyllyn kaltaista älykuutiota kehitellään Helsingissä. Liikuntavälineiden lainaus ja ompelukoneet ovat yleistyneet monissa kirjastoissa. Innovaatioiden leviäminen on kuitenkin vielä ehkä satunnaista ja tarpeettoman hidasta. Toisaalta on muistettava, etteivät kaikki innovaatiot ole helposti siirrettävissä. On kuitenkin todennäköistä, että Kuntaliiton, Opetus- ja kulttuuriministeriön, Suomen kirjastoseuran ja muiden alan valtakunnallisten toimijoiden verkostoja kehittämällä tietoa innovaatioista voitaisiin levittää nykyistä tehokkaammin. 6. Johtopäätöksiä innovaatiojohtamisen kannalta 1. Innovaatiot innostavat ja motivoivat: Pub-I-hanke ja Kuntaliiton Kirjastoinnovaatiot-hanke on otettu hyvin vastaan kirjastoalalla. Vaikka hankkeissa etukäteen hieman epäiltiin, että innovaatiokäsitteistön käyttö voi herättää myös kriittisiä kysymyksiä, niin tällaiseen ei lainkaan törmätty. Hankkeet saivat hyvän vastaanoton, koska kirjastoammattilaiset ja innovaattorit ovat kokeneet saavansa tätä kautta uudenlaista huomiota omalle työlleen. Haastatteluissa selvisi myös, että jo aiemmin innovaatioiden toteuttaminen on herättänyt positiivista julkisuutta ja luonut näin alalle positiivisen kehittämisen ilmapiiriä. Selvästi pienetkin innovaatiot luovat näkyvyyttä ja kannusteita muuten hyvin näkymättömälle, mutta arvokkaalle yhteiskunnalliselle kirjastopalvelulle, kuten seuraavat lainaukset tapausmuistioista osoittavat: "Entressen kirjastosta on kirjoitettu lehdistössä ja opetusministeriön myöntämä palkinto toi positiivista julkisuutta. siihen käy tutustumassa kymmeniä suomalaisia ja ulkomaalaisia kirjastoammattilaisia kuukausittain. Entressen myönteinen vastaanotto ja sen saama huomio loi uskoa kirjastojen muuttumiseen." Leppävirran "uusi kirjastoauto sai julkisuutta ja herätti paljon kiinnostusta". "Älyhylly toi Luvian pienelle kirjastolle julkisuutta kirjastomaailmassa." "Liikuntavälineiden lainaaminen kirjastosta toteuttaa osaltaan terveysliikuntakaupungin strategiaa. Kaupunki ja kirjasto ovat saaneet positiivista julkisuutta. Liikuntavälineiden lainaamisesta Heinolan kirjastosta on kirjoiteltu paljon lehdissä ja muut kirjastot ovat kiinnostuneet asiasta ja ottaneet yhteyttä Heinolan kirjastoon.. Liikuntavälineiden lainaamisen myötä kirjaston saama julkisuus on tehnyt kirjaston toiminnan laajemmin tutuksi ja eri toimijat haluavat tehdä yh-