Teknologialla muutosta kotihoidon toimintaprosesseihin TeKo-hankkeen loppuraportti 1.1.2006-31.12.2007
Julkaisija: Kainuun maakunta -kuntayhtymä Sosiaali- ja terveystoimiala Kotona asumista tukevat palvelut Teknologialla muutosta kotihoidon toimintaprosesseihin -hanke PL 400 87070 KAINUU Puh. (08) 615 541 Fax: (08) 6155 4260 kirjaamo@kainuu.fi www.kainuu.fi Toimittajat: Pirkko Hyvönen Katja Karjalainen Mirva Karjalainen Kuvat: Teknologialla muutosta kotihoidon toimintaprosesseihin -hanke ISSN 1795-5661 Kajaani 2007
FinnWell - Terveydenhuollon teknologiaohjelma 2004-2009 Teknologialla muutosta kotihoidon toimintaprosesseihin TeKo-hankkeen loppuraportti 1.1.2006-31.12.2007 Kainuun maakunta -kuntayhtymä, sosiaali- ja terveystoimiala 2007 D:10
Sisällys Hankkeen perustiedot...1 Tiivistelmä...2 1. Hankkeen lähtökohta, tavoitteet ja kohderyhmä...3 1.1. Lähtökohta...3 1.2. Tavoitteet...3 1.3. Kohderyhmä...4 2. Taustatiedot...5 2.1. Yleistä taustaa...5 2.1.1. Kainuun hallintokokeilu...5 2.1.2. Teknologia sosiaali- ja terveysalan muutoksissa...6 2.1.3. Innovaatioiden juurruttaminen sosiaali- ja terveysalalle...6 2.2. Hankkeen taustalla vaikuttavia teorioita ja tutkimuksia...7 2.2.1. Toimintaprosessilähtöinen tietojärjestelmien kehittämismalli ZipIT-hankkeen työstämänä...7 2.2.2. Hiljainen tieto hoitotyössä Raija Nurmisen mukaan...8 2.2.3. Elämänlaadun ulottuvuudet Vaaraman mukaan...9 2.2.4. Ikääntyvän itsestä huolenpidon malli Kaisa Backmanin mukaan...10 2.2.5. Toimintakyky, toimijuus...12 2.2.6. RAI-järjestelmä...14 2.2.7. Stakesin lastensuojelun huolimittari...14 2.2.8. Elämäntarina hoitotyössä, Merja Mäkisalon ajatuksia...15 3. Hankkeen toteutus ja yhteistyö...16 3.1. Hankkeen toteutus...16 3.1.1. Mobiili -osio...16 3.1.2. Huolimittari -osio...17 3.1.3. Netti -osio...17 3.2. Eri tahojen yhteistyö hankkeessa...17 3.3.1. Hankkeen organisaatio...18 3.3.2. Hankkeen tapahtumat...19 3.4. Kansainvälinen yhteistyö...19
4. Hankkeen tulokset...20 4.1. Arvio tavoitteiden toteutumisesta ja kuvaus hankkeen konkreettisista tuloksista...20 4.1.1. Mobiili...20 4.1.2. Huoli...23 4.1.3. Netti elämä on tarina...24 4.1.4. Osatavoitteiden toteutuminen...25 4.2. Työllisyyteen liittyvät välittömät tulokset...29 5. Julkisuus ja tiedottaminen...29 6. Ongelmat ja suositukset...30 7. Pohdinta...31 8. Hankkeen innovatiivisuus...36 9. Toiminnan jatkuvuus...37 10. Hankkeen rahoitus...39 11. Hankkeen taloushallinto ja arkistointi...40 11.1. Hankekustannusten hyväksymisestä vastanneet henkilöt...40 11.2. Hankkeen kirjanpidosta vastannut henkilö/organisaatio...40 11.3. Hallinnoijan vuosittaisen tilinpidon tarkastuksesta vastannut henkilö/ organisaatio...40 11.4. Hankkeen päätyttyä lopputilintarkastuksen suorittanut henkilö/organisaatio...40 11.5. Hankkeen asiakirjojen ja kirjanpitoaineiston (tositteineen) säilytyksestä vastaava organisaatio/henkilö...40 11.6. Hankkeen asiakirjojen ja kirjanpitoaineiston säilytyspaikka...41 12. Allekirjoitus ja pvm...41 Lähteet...42
Liitteet Liite 1. Hoivatyön tietovirrat ZipIT-hankkeen kuvaamana Liite 2. Organisaatiokaavio: Kainuun maakunta -kuntayhtymä ja vanhuspalveluiden tulos alue Liite 3. Toimintalähtöinen tietojärjestelmien kehittämismalli pähkinänkuoressa Liite 4. Huolimittari - omavastuiseen perehtymiseen kannustava ohjelehtinen Liite 5. Pilotointiraportti Liite 6. Hiljainen tieto näkyväksi workshop 27.11.2007, päivän ohjelma Liite 7. Sotkamon kotihoidon työntekijän kokema huoli asiakkaan kotona selviytymisestä huolimittarin avulla opinnäytetyön tiivistelmä Liite 8. Elämäntarina apuna muistisairaan hoidossa opinnäytetyön tiivistelmä Liite 9. Lista hankkeeseen liittyvistä opinnäytetöistä Liite 10. Hankkeen työryhmien kokoonpanot Liite 11. Tapahtumataulukko Liite 12. Workshop 27.11.2007: Palautekyselyn yhteenveto Liite 13. Tiedotussuunnitelma Liite 14. Kotihoidon osaamisen kehittäminen Liite 15. Rahoituksen käyttö
Hankkeen perustiedot Hanke Teknologialla muutosta kotihoidon toimintaprosesseihin Lyhenne TeKo Toteuttamisaika 1.1.2006 30.8.2007, jatkoaika 31.8.2007-31.12.2007 Hallinnoija Kainuun maakunta -kuntayhtymä, sosiaali- ja terveystoimiala Budjetti 272 600 Hankkeen rahoitus Tekes EAKR 50 %, 136 300 Kainuun maakunta -kuntayhtymä 50 %, 136 300 Rahoituspäätös Tekes Tutkimusrahoituspäätös 31.3.2006 nro 70004/06 Vastuullinen johtaja sosiaali- ja terveysjohtaja Tuomo Pääkkönen tuomo.paakkonen@kainuu.fi, puh. 044 777 3033 1.6.2006 alkaen kehittämispäällikkö Marita Pikkarainen marita.pikkarainen@kainuu.fi, puh. 044 710 0862 Hankehenkilöstö hankevastaava Pirkko Hyvönen pirkko.hyvonen@kainuu.fi puh. 044 750 2169 fax (08) 6156 5029 hankesihteeri Mirva Karjalainen atk-suunnittelija Katja Karjalainen 1
Tiivistelmä Teknologialla muutosta kotihoidon toimintaprosesseihin -hanke toteutettiin Sotkamon kotihoidossa 1.1.2006-31.12.2007 välisenä aikana. Hanke jaettiin kolmeen osaan mobiili, huoli ja netti. Hankkeen tavoitteena oli kotihoidon toimintaprosessien muuttaminen teknologiaa hyödyntämällä. Muuttunut toimintaprosessi nykyaikaistaa ja tehostaa kotihoidon työkäytäntöjä ja työtapoja sekä parantaa työn kokonaishallintaa ja tukee työssä jaksamista. Se muuttaa ja oikaisee manuaaliset ja monivaiheiset työprosessit yksinkertaisemmiksi teknologian avulla. Kotihoidon huolimittarin tavoitteena on ohjata työntekijöitä arvioimaan asiakkaan toimintakykyä ja mahdollistaa varhainen puuttuminen toimintakyvyn laskuun. Mobiiliosiossa ohjelmistoyritys kehitti yhdessä kotihoidon työntekijöiden kanssa toimintaprosessilähtöisesti sovelluksen, joka mahdollistaa kotihoidon työhön liittyvän tiedon saannin ja kirjaamisen asiakkaan kotona. Sovellus toimii tiimityön työvälineenä hoivatyön työnjaossa. Kotihoidon huolimittarin / mobiililaitteen ja sovelluksen avulla asiakkaan toimintakyvyn muutoksiin liittyvä työyhteisön hiljaisen tieto saadaan näkyväksi. Työprosessin muutos parantaa tiimin dialogisuutta ja mahdollistaa asiakkaan hoitoon liittyvät oikea-aikaiset interventiot. Lisäksi sovellukseen liittyy raportointityökalut, joiden avulla esim. välittömään asiakastyöhön käytettyä aikaa voidaan seurata. Ohjelmistoyrityksellä oli kehittämistyöhön oma hanke. Toimintaprosessilähtöinen kehittäminen toteutettiin yhteistyössä Kuopion yliopiston ja Savonia ammattikorkeakoulun ZipIT-hankkeen kanssa kartoittamalla hoivatyössä liikkuvan tiedon lähtötilanne ja käyttöön tarvittavan laiteen asiakasvaatimukset sekä mallinnettiin tavoitteena oleva muuttunut toimintaprosessi. (Toivanen, Luukkonen, Ensio, Häkkinen, Ikävalko, Jaatinen, Klemola, Korhonen, Martikainen, Miettinen, Mursu, Röppänen, Silvennoinen, Tuomainen & Palmén 2007, 69.) Huoliosiossa kehitettiin kotihoidon huolimittari mittaamaan työntekijöiden kokemaa huolta asiakkaan toimintakyvyn muutoksista. Huolimittarin avulla työntekijöiden hiljainen tieto asiakkaan toimintakyvyn muutoksista saadaan näkyväksi ja se mahdollistaa tarpeenmukaiset interventiot asiakkaan toimintakyvyn jostakin syystä laskiessa. Samalla se tukee työntekijöiden työssä jaksamista. Nettiosiossa työstettiin kuvallinen elämäntarina, jota kokeiltiin lyhytaikaishoidon yksikössä. Hankkeen toimeksiannosta Kajaanin ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijat tekivät opinnäytetöitä kotihoidon toimintaprosessin eri vaiheista. Tuloksia voidaan hyödyntää kotihoidon työprosesseja ja ammatillista osaamista kehitettäessä. Jatkohaasteena on tulosten jalkauttaminen osaksi kotihoidon arkea. 2
1. Hankkeen lähtökohta, tavoitteet ja kohderyhmä 1.1. Lähtökohta Teknologialla muutosta kotihoidon toimintaprosesseihin, TeKo -hankkeella haluttiin vahvistaa maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknistä kehittämistä erityisesti kotihoidossa. Hankkeella haettiin konkreettisia muutoksia kotihoidon toimintaprosesseihin, jotka olivat vahvasti vielä organisaatio- ja kuntakohtaisia ja jotka eivät palvelleet tilanteessa, jossa tavoitteena on järjestää palvelut maakunnallisesti. Hankkeella kehitettiin kotihoidon toimintaprosesseja tiiviissä yhteistyössä teknologian käyttöönoton ja työn kehittämisen kanssa. Tavoite oli vahvasti työtoiminnan ja työprosessien yhteiskehittämistä rinnakkaisesti tietojärjestelmien ja teknisten työn apuvälineiden rakentamisprosessin kanssa. Kuva 1. Toimintalähtöisen tietojärjestelmien kehittämismallin vaiheet ja tasot (Toivanen ym. 2007, 21). 1.2. Tavoitteet Hankkeen tavoitteena oli: kotihoidon toimintaprosessien muuttaminen teknologiaa hyödyntämällä - muutoksella tuetaan, nykyaikaistetaan ja tehostetaan kotihoidon työkäytäntöjä ja työtapoja, työn kokonaishallintaa ja työssä jaksamista. muuttaa ja oikaista manuaaliset ja monivaiheiset työprosessit yksinkertaisemmiksi teknologian avulla. edelleen kehittää ns. huolen vyöhykkeistöä ikäihmisten hoitoon sopivaksi työprosessiksi. Hankkeessa pyrittiin löytämään kotihoidon hoivatyöhön mukana kuljetettava tiedonsiirtoon soveltuva laite ja rakentamaan siihen liittyvä it-infrastruktuuri, joka mahdollistaa työhön liittyvän tiedon saannin ja kirjaamisen asiakkaan kotona (liite 1 Hoivatyön tietovirrat ZipIThankkeen kuvaamana). Lisäksi tavoitteena oli kehittää kotihoidon hoivatyöhön huolimittari 3
mittaamaan työntekijöiden kokemaa huolta asiakkaasta, tehdä hiljainen tieto näkyväksi ja tehostaa ennakoivaa toimintaa kotihoidon arjessa. Tavoitteena oli myös kokeilla tietoteknisiä mahdollisuuksia omaisten kanssa tehtävässä yhteistyössä. Alla oleva kuva (kuva 2) esittää hankkeen tavoitteiden toiminta- ja tietokokonaisuuden. Tavoite työstettiin yhdessä hankkeen projektityöryhmään kuuluneiden työntekijöiden, ZipIT- ja HOTI-hankkeiden toimijoiden kanssa toimintaprosessilähtöisesti. Tavoitteena oli saada kaikki kotihoidon it-pohjaiset työvälineet ja niiden kautta kulkevat tietovirrat liittymään rajapintojen kautta toisiinsa niin, että arjen toimintaprosessit sujuisivat kitkatta. Tavoitteen saavuttamisen jälkeen eri tietojen tallentaminen manuaalisesti vähenisi / poistuisi ja näin tehokkuus paranisi. Työajan käytön järkevöitymien ja tiedon saanti reaaliaikaisesti ja kätevästi toimintaprosessien eri vaiheissa lisäisi myös työn mielekkyyttä ja työssä jaksamista, työhyvinvointia. KUVA 2. Mobiili- ja huolimittariosioiden tavoitteet (TeKo-hankkeen projektityöryhmä, 28.3.2006) 1.3. Kohderyhmä Hankkeen kohderyhmänä oli kotihoidon hoivatyötä tekevä henkilöstö, jonka työn toimintaprosessia pyrittiin nykyaikaistamaan ja helpottamaan. Välillisenä hankkeen kohderyhmänä olivat myös kotihoidon asiakkaat, joille suunnatun laadukkaan hoiva-ajan lisäämiseen hankkeella pyrittiin. 4
2. Taustatiedot TeKo-hanke toteutettiin Kainuun maakunta -kuntayhtymän hallinnoimana ja hallinnoijan toisena ja kolmantena toimintavuonna, jolloin yhdeksän eri peruskunnan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät olivat työskennelleet vuoden uudessa yhteisessä organisaatiossa. Yhteiset toimintaprosessit olivat vielä muotoutumassa ja työyhteisöt etsimässä yhteistä tapaa toimia. Hanke teki tiivistä yhteistyötä pk-yrityksen (it-ohjelmistoyritys Luovaliike Oy) kanssa yhteisen tavoitteen suuntaisesti. Luovaliike Oy:llä oli oma hanke hoivapalvelun tietojärjestelmän (HOTI) kehittämiseksi. Hankkeessa hyödynnettiin ko. aiheeseen liittyviä viimeaikaisia eri julkaisuista saatavilla olleita tutkimustuloksia ja teorioita. Hankkeessa työstettyä materiaalia on tarkoitus käyttää jatkossa kotihoidon osaamisen kehittämisen apuvälineenä. Taustateoriaa tarvitaan mm. mallinnettaessa muuttunut toimintaprosessi kotihoidon työntekijöille ja koulutettaessa heidät kotihoidon huolimittarin käyttöön. 2.1. Yleistä taustaa 2.1.1. Kainuun hallintokokeilu Eduskunta sääti helmikuussa 2003 lain Kainuun hallintokokeilusta (343/2003). Kokeilu käynnistyi 1.1.2005 ja aloitti samalla Kainuun maakunta -kuntayhtymän toiminnan. Lain mukaan maakunta huolehtii pääosista ennen kuntien vastuulla olleista sosiaali- ja terveydenhuollon sekä osin opetustoimen tehtävistä. Maakunta vastaa myös maakunnan yleisestä elinkeinopolitiikasta sekä maakunnan suunnittelusta ja Kainuun alueen kehittämisestä. Hallintokokeilun tarkoituksena on saada kokemuksia maakunnallisen itsehallinnon vahvistamisen vaikutuksista maakunnan kehittämiseen, peruspalveluiden järjestämiseen, kansalaisten osallistumiseen, maakunnan ja valtion keskushallinnon suhteeseen sekä kuntien ja valtion aluehallinnon toimintaan. Hallintokokeilun yksi keskeinen tavoite on hakea uusia työtapoja sekä toimintamalleja maakunnan ja kuntien ja yhteistyökumppaneiden ja elinkeinoelämän sekä muun työelämän välillä. Kuntayhtymä vastaa Kainuun yhdeksän (hankkeen loppuessa kahdeksan Vuolijoki yhdistyi Kajaaniin 1.1.2007) kunnan (Kajaani, Kuhmo, Hyrynsalmi, Paltamo, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo, Suomussalmi, Vuolijoki) sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (lukuun ottamatta lasten päivähoitoa, josta em. peruskunnat vastaavat itse). Kainuun maakunta -kuntayhtymässä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut on organisoitu uudella tavalla palvelukokonaisuuksiksi, jotka sisältävät perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon palvelut (www.kainuu.fi, liitteenä organisaatiokaavio ja tarkemmin vanhuspalveluiden tulosalue, jossa kotihoito = kotona asumista tukevat palvelut, liite 2). Väestöä maakunnan alueella on noin 85 000. Kuntayhtymässä työskentelee yhteensä noin 3 400 työntekijää, joista sosiaali- ja terveydenhuollossa 2 500. Vanhuspalveluissa työskentelee noin 700 työntekijää, joista kotihoidossa 300. 5
Kainuun maakunta -kuntayhtymän strategisena tavoitteena on mahdollistaa vanhusten kotona asuminen niin pitkään kuin se on asiakkaan ja palveluntuottajan kannalta inhimillistä ja taloudellisesti järkevää. Tämän tavoitteen toteuttamiseen tarvitaan ennakointia, voimavaralähtöisyyttä, uudenlaisia työkäytäntöjä ja välineitä sekä työntekijöiden osaamisen laaja-alaista varmentamista. 2.1.2. Teknologia sosiaali- ja terveysalan muutoksissa Sosiaali- ja terveysala on ollut ja tulee olemaan seuraavina vuosikymmeninä muutosten ja murroksen kourissa. Tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa kansainvälistyminen, väestön ikääntyminen, kansantalouden kehitys ja työttömyys, palvelurakenteen muutos sekä tekniikan ja informaatioteknologian kehitys. (Kivisaari, Kortelainen & Saranummi 1999, 7.) Tällä hetkellä hoiva-alaa uhkaa jo työvoimapula, joka vaikeuttaa lähihoitajien rekrytointia ainakin Sotkamossa. Tulevaisuudessa terveydenhuoltomme suurin haaste tullee olemaan käytössä olevien resurssien ja yhä kasvavien tarpeiden välinen ristiriita. Palvelutarpeita luovat osaltaan perherakenteen murros, väestön ikääntyminen ja odotukset sekä terveyskäsitystä yhä täydellisemmäksi muokkaava medikalisaatio. Kehittyvä teknologia pystyisi vastaamaan näihin tarpeisiin koko ajan paremmin, mutta lääketieteessä uusi hoitoteknologia on yleensä aikaisempaa kalliimpaa ja sitoo entistä enemmän työvoimaa. Terveyspalvelujen tuotannon ja jakelun turvaamiseksi tarvitaankin uusia toimintamalleja. Kehittyvä teknologia voisi olla ratkaisu tilanteeseen. (Winblad & Reponen 2004, 23.) Eräs uuden teknologian ilmentymä, mobiilit laitteet ja sovellukset, ovat yleistyneet terveydenhuollossa niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Mobiileja sovelluksia kehitetään moniin eri tarpeisiin, esimerkiksi tiedon välityksen ja päätöksenteon tukemiseen, laboratoriotulosten lähettämiseen sekä erilaisten dokumenttien laatimiseen. (Leiviskä, Oinas- Kukkonen & Räisänen 2006, 39.) Kivisaaren ym. (1999, 1) mukaan radikaalien innovaatioiden tarve terveydenhuollossa pohjautuu tarpeeseen hallita julkisen terveydenhuollon kustannuksia väestön ikääntyessä. Tulevaisuuden haasteena onkin tuottaa enemmän korkealaatuisia palveluja kohtuullisin kustannuksin. Haasteeseen vastaaminen tulee edellyttämään koko terveydenhuollon käytännöistä ja teknologioista muodostuvan järjestelmän kehittämistä. Kivisaaren ym. (1999, 1) mukaan ratkaisua ei synny vain yksittäisiä uusia teknologioita kehittämällä. 2.1.3. Innovaatioiden juurruttaminen sosiaali- ja terveysalalle Innovaatioiden juurruttaminen yhteiskuntaan tarkoittaa prosessia, jossa radikaalin innovaation käyttöönotolle luodaan edellytyksiä. Kysymys on kaksipuolisesta vaikutussuhteesta, jossa sekä innovaatio että sen ympäristö pyritään sopeuttamaan toisiinsa. Kuvassa 3 esitetään innovaation tie ideasta markkinoille ja juurruttamisen ydinkysymykset. (Kivisaari ym. 1999, 1.) 6
KUVA 3. Tie ideasta markkinoille ja juurruttamisprosessin ydinkysymykset (Kivisaari ym. 1999, 5) Kivisaaren ym. (1999, 39) mukaan tuotteen teknistä edistyksellisyyttä ja sen kykyä vastata asiakkaan tarpeisiin pidetään innovaatioiden laadukkuuden kahtena peruskriteerinä. Terveydenhuollon tekniikassa asiakkaan tarpeisiin vastaamisen tekee haasteelliseksi se, että asiakas ei olekaan yksi ainoa taho, vaan voi muodostua erillisistä käyttäjistä, maksajista ja ostopäätöksen tekijöistä. Esimerkiksi terveyskeskuksesta lainattavan apuvälineen käyttäjänä voi toimia tavallinen kansalainen, maksajana kunta ja hankintapäätöksen tekijöinä sairaalan hallintoviranomaiset. Eri tahoilla on toisistaan poikkeavat perusteet arvioida innovaation hyödyllisyyttä ja toimijasta riippuen hoitotuloksen laatu, hoidon saatavuus ja taloudellisuus arvottuvat eri tavoin. Kivisaari ym. mainitsee, että yhteiskunnallisesti laadukkaan innovaation tulee vastata eri tahojen toisistaan eroaviin tarpeisiin ja lisäksi soveltua käyttöympäristöön ja kulttuuriin. Näiden kriteerien täyttäminen ei kuitenkaan vielä takaa innovaation yhteiskunnallista laadukkuutta, vaan lisäksi tuotteen tulee olla vallitsevan normiston mukainen ja saavuttaa kansalaisten hyväksyntä. Julkista keskustelua on käyty muun muassa uusien terveydenhuollon tietojärjestelmien tietosuojasta ja kansalaisten valmiudesta terveystietojen avoimeen tiedonsiirtoon. (Kivisaari ym. 1999, 9.) 2.2. Hankkeen taustalla vaikuttavia teorioita ja tutkimuksia 2.2.1. Toimintaprosessilähtöinen tietojärjestelmien kehittämismalli ZipIT-hankkeen työstämänä Toimintalähtöisen tietojärjestelmien kehittämismallin mukaan työtoimintaa onnistuneesti palveleva kehittäminen edellyttää nykytilan analysoimista kehittämistarpeiden tunnistamiseksi ja tavoitetilan suunnittelemista ja mallintamista niin, että kaikki osapuolet voivat ym- 7
märtää kehittämistyön vaikutukset omaan työhönsä. Vasta sen jälkeen voidaan ryhtyä laatimaan käytännön suunnitelmaa siitä, miten tuo tavoite saavutetaan. Toisaalta kehittämishankkeen aikana asioita joudutaan usein tarkastelemaan monelta eri tasolta: kehittämistyöllä voi olla vaikutuksia koko organisaation ja jopa organisaatioiden rajat ylittävään toimintaan, päivittäistä työtä yhdessä tekevien ammattilaisten yhteistyöhön ja kunkin yksittäisen työntekijän työhön. (Toivanen, Luukkonen, Ensio, Häkkinen, Ikävalko, Jaatinen, Klemola, Korhonen, Martikainen, Mursu, Röppänen, Silvennoinen, Tuomainen ja Palmén 2007) Toimintalähtöinen tietojärjestelmien kehittämismalli perustuu toiminnan teoriaan ja ZipIThankekokonaisuuden aikana tehtyihin pilotteihin, joissa kokeiltiin, tutkittiin ja kehitettiin erilaisia toiminnan teorian, tietojärjestelmätieteen, ohjelmistotuotannon ja käyttöliittymäsuunnittelun menetelmiä yhdessä hankkeeseen osallistuneiden organisaatioiden kanssa. Pilottikohteet olivat varsin vaihtelevia sekä sisällöltään että tavoitteiltaan, mutta yhtenä johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että tässä toimintalähtöinen lähestymistapa auttoi jäsentämään kokonaisuutta ja siihen liittyviä osatekijöitä. (Toivanen ym. 2007) Sotkamon kotihoito ja tämä hanke yhdessä Luovaliike Oy:n HOTI-hankkeen kanssa olivat yksi näistä pilotoinnissa mukana olleista yhteistyötahoista. ZipIT-hanke tuotti TeKo-hankkeelle alkukartoitusraportin (TeKo-hanke, Toimintaympäristön ja tiedonkulun kuvaus 1.12.2005-10.5.2006 Sotkamon kotihoidossa. Kartoitus ennen mobiililaitteen käyttöönottoa, Kainuun maakunta - kuntayhtymä, D:11, 2007), jota on hyödynnetty hankkeen aikana kokonaisuuden hahmottamiseen ja tällä hetkellä hoivatyössä liikkuvien tietovirtojen kuvausta ja tiedonsiirtoon käytettyjen työvälineiden kuvausta tavoitetilaa asetettaessa. Tämän raportin liitteenä on kaaviokuva Toimintalähtöinen tietojärjestelmien kehittämismalli pähkinänkuoressa (liite 3). 2.2.2. Hiljainen tieto hoitotyössä Raija Nurmisen mukaan Hiljainen tieto on useiden vuosien ajan ollut esillä keskusteluissa tietoyhteiskunnassa. Nyky-yhteiskunnassa suuntaudutaan lyhyen aikavälin tiedon varassa ja päätöksenteon perusteiden aikaulottuvuus supistuu. Kuitenkin erityisesti hiljainen tieto nähdään tulevaisuudessa ihmisten ja yhteisöjen pääomaksi. (Nurminen 2000) Hiljainen tieto ja intuitio mahdollistavat käsityksen olennaisesta. Käsitys olennaisesta ei muodostu hoitotyöntekijöille ainoastaan järjen ja todistusaineiston vallitsemasta lähtökohdasta. Se syntyy sisäisenä tunteena yksilöä ja ihmistä arvostavassa kohtaamisessa. Intuitio tuo tietoisuuteen hiljaisen tiedon, jossa yhdistyvät objektiivinen tieteellinen tieto, käytännöllinen tieto, kokemustieto ja monimuotoisena julkaistu tietoaines. Kokemustieto osana hiljaista tietoa kehittyy ammatillisena osaamisena sekä elämänkokemuksena ja se muokkaantuu ajallisen, sosiaalisen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen kautta. (Nurminen 2000) Intuition ja intuition perustana olevan sekä sen kautta kehittyvän tiedon kuvaus on tärkeää hoitotyön käytännölle. Erityisesti hoitotyössä eettiset valinnat, asiantunteva hoitotyö ja taito hyödyntää puutteellista ja epäselvää tietoa edellyttävät erilaisista lähtökohdista kehittyvän tiedon soveltamista. On korostettu hoitajien intuitiivista oivaltamista, koska hoitotyössä edetään nopeasti teknistä osaamista ja sisäistynyttä tietoa edellyttävistä tilanteista herkkyyttä ja eläytymiskykyä edellyttäviin tilanteisiin. Monet hoitotyön tilanteet edellyttävät hoitajilta ajatuksellista keskittymistä, joka ei noudata lineaarisesti tapahtuvan ajattelun ohjaamaa toimintaa. On todettu, että intuitio edesauttaa hoitajia havaitsemaan muutoksen tarpeen potilaan hoidollisessa kokonaistilanteessa yksittäisten tai useiden vaihtelevien vihjeiden ja havaintojen ohjaamana. Intuitiivisen oivaltamisen kautta hoitaja pystyy toimimaan 8
ennakoivasti ja välittömästi. Intuition ja intuition perustana olevan ja sen kautta kehittyvän tiedon kuvaus hoitotyössä on tärkeää myös siksi, että intuition kuvataan olevan luovan sekä holistisen ajattelutavan, joka täydentää loogista ja rationaalista hoitotyön päätöksentekoa. Myös hiljaisuuden ja hiljaisen tiedon kuvaaminen hoitotyössä nähdään tärkeänä, mutta haasteellisena, koska hiljaisuuden sanallinen kuvaus on vaikeaa. On kuvattu, että intuition kautta hiljaisuus ja hiljainen tieto tulevat ihmisen tietoisuuteen. (Nurminen 2000, tiivistelmä) Nurmisen (2000) mukaan hiljaisesta tiedosta saatua tutkimustietoa voidaan hyödyntää hoitotyön pätevyysvaatimusten ja hoitotyöntekijän asiantuntijuuden määrittämisessä ja arvioinnissa. Lisäksi hänen tutkimansa tieto laajentaa aiemmin enemmän rationaalisesta lähtökohdasta tarkasteltua hoidollisen päätöksenteon tietoperustaa. KUVA 4. Organisaatioissa oleva tietämys (TIMANTTI Kokemusperäisen tietämyksen ja asiantuntemuksen jakaminen organisaatiossa.) 2.2.3. Elämänlaadun ulottuvuudet Vaaraman mukaan Elämänlaatua voidaan lähestyä moniulotteisesti kuvan 5 kuvaamalla tavalla, eli elämänlaadun nähdään koostuvan yksilön fyysisestä ja psyykkisestä toimintakyvystä, sosiaalisista suhteista ja sosiaalisesta hyvinvoinnista sekä yksilön toimintakyvyn ja ympäristön välisestä yhteensopivuudesta. Mitä huonokuntoisempi ikääntynyt on, sitä tärkeämpää hänelle on oikea-aikainen ja hänen tarpeisiinsa räätälöity ympäristön tuki, mihin mallissa sisällytetään niin fyysinen ja emotionaalinen ympäristö kuin apu, palvelu ja hoitokin. (Vaarama 2006) 9
KUVA 5. Elämänlaadun ulottuvuudet (Vaarama 2006) 2.2.4. Ikääntyvän itsestä huolenpidon malli Kaisa Backmanin mukaan Kaisa Backman on tehnyt 2001 lisensiaattityön kotona asuvien ikääntyvien itsensä huolenpidosta. Tutkimuksen tavoitteena on kuvailla ja ymmärtää kotona asuvien ikääntyvien itsestä huolenpitoa ja tuottaa ilmiötä kuvaava malli. Backmanin tutkimuksessa tarkastellaan ikääntyvien itsestä huolenpitoon liittyviä asioita kolmesta eri näkökulmasta. Ne ovat toimintakyky, elämään tyytyväisyys ja itsearvostus. Hänen tutkimuksessaan toimintakyvyllä tarkoitetaan päivittäisistä toiminnoista selviytymistä, kuten peseytymistä, pukeutumista, syömistä, talouden hoitamista ja kaupassakäyntiä. Elämään tyytyväisyys on yksilöllinen kokemus, joka pohjautuu toiveiden ja saavutettujen tulosten ja kokemusten vertailuun. Itsearvostus on minäkäsitykseen kuuluva itseä koskeva arvioiva asenne, joka muotoutuu ihmisen suhteessa yhteisöön. Korkea itsearvostus tarkoittaa sitä, että ihminen tuntee olevansa riittävän hyvä ja hän arvostaa itseään ja muita. Varhaiset kokemukset omista vanhemmista vaikuttavat ikääntyvän hyvinvointiin ja itsearvostukseen. Backmanin mukaan itsestä huolenpito on terveyden ja sairauksien hoitamista sekä päivittäisten askareiden tekemistä, joissa näkyy itsestä välittäminen. Toiminnan edellytyksenä on ikääntyvän taustaansa ja persoonallisuuteensa liittyvät tekijät sekä vanhenemisen ja terveyden kokeminen. Itsestä huolenpidon merkitys näkyy tulevaisuuteen suuntautumisena, sosiaalisessa toiminnassa sekä vanhenemiseen ja tulevaisuuteen asennoitumisessa. Backman esittää neljä pääkategoriaa, jotka on nimetty sen mukaan miten ikääntyvä pitää itsestään huolta. Kategoriat ovat omavastuinen, ulkoapäin ohjattu, omapäinen ja luovuttaja. Tarkempi selitys kategorioiden sisällöstä löytyy TeKo-hankkeessa työstetystä Huolimittarin ohjelehtisestä (liite 4). Kaisa Backmanin tutkimuksen mukaan erityisen haasteen hoitotyössä ja kaikessa ikääntyvien parissa tehtävässä toiminnassa muodostavat luovuttajat ja alistujat. Luovuttamisen taustalla voi olla muun muassa akuutti sairastuminen tai läheisen kuoleman aiheuttama suru. Surutyön tukeminen on tärkeä toiminta-alue ikääntyvien parissa toimittaessa. Hoitotyön kannalta yksi merkittävimmistä haasteista, johon vastaamalla voidaan ehkäistä ikääntyvien luovuttamista, on kotiutuminen sairaalajakson jälkeen. Luovuttaminen ja siihen 10
usein kytkeytyvä depressio voi myös juontaa juurensa jo pitkälle menneisyyteen kyseisen ihmisen henkilöhistoriassa. Ikääntyvien määrän kasvaessa tulevaisuudessa, on todennäköistä, että myös luovuttajien määrä kasvaa. Tällöin suomalaisessa yhteiskunnassa voidaan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ohella puhua saman uhan alla elävistä ikääntyneistä. Syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa elävien ikääntyvien tukemiseksi tarvitaan uusia toimintamalleja, joissa heidän auttamiseensa paneudutaan moniammatillisella yhteistyöllä perustettujen ja ylläpidettyjen turvaverkkojen voimin. (Backman 2001) Backmanin tutkimuksessa mukana olleet ikääntyvät ovat kaikki saman sukupolven kasvatteja. He edustavat sodan ja pulan sukupolvea, jolle on yhteistä puutteelliset elinolosuhteet, varhainen kotoa lähtö ja työn täyteinen elämä. He ovat osallistuneet sodan jälkeisen Suomen jälleenrakentamiseen ja viettävät nyt vanhuuttaan hyvinvointivaltion murroksen keskellä. Ikääntyvien parissa työskenneltäessä on hyvä tunnistaa tämä sukupolvelle yhteinen kulttuurihistoriallinen tausta, joka tässä tutkimuksessa näyttäytyy siten, että uhrautuminen ja katkeroituminen ovat tutkimukseen osallistuneiden yleisempiä menneisyyttä luonnehtivia piirteitä. (Backman 2001) Samassa tutkimuksessa todetaan, että sukupolvea yhdistävien tekijöiden lisäksi on aina yksilöitä erottelevia tekijöitä ja että Roosin (1987) mukaan erottelevana tekijänä sodan ja pulan sukupolven elämässä on varallisuuden mukanaan tuoma sosiaalinen eriarvoisuus. Myös Backmanin tutkimuksessa mainittu eriarvoisuus on havaittavissa ja se liittyy myös itsestä huolenpidon ilmenemiseen ja kehittymiseen siten että, sisäistetty, selkeä itsestä huolenpito kytkeytyy turvattuun, vakavaraiseen elämään ja ulkokohtainen, selkiytymätön huolenpito turvattomaan taustaan. Tämän lisäksi Backmanin tutkimus antaa viitteitä siitä, että itsestä huolenpidon tavat ja niiden kytkeymät menneisyyteen ja tulevaisuuteen suuntautumiseen ovat lopulta hyvin yksilöllisiä. Ikääntyvien parissa toimittaessa yksilöllisten elämäntarinoiden kuunteleminen ja eri muodoissaan taltioiminen voi antaa hyvän lähtökohdan yksilöllisten huolenpitotapojen ymmärtämiselle ja hoidon sekä muun toiminnan suunnittelulle ja toteutukselle. Toisaalta vuorovaikutustilanteissa mahdollistuu tällöin myös tiedon antaminen iäkkäille. Backmanin tutkimuksessa kerrotaan, että Laurin ja Sainion (1996) mukaan terveydenhuollon asiakkaat haluavat osallistua keskusteluun ja saada tietoa omasta tilastaan, sairauden hoidosta ja hoidon vaikutuksista, vaikka eivät haluaisi tehdä itse päätöksiä hoidostaan. (Backman 2001) Gerontologista hoitotyötä ajatellen Backmanin tutkimus viittaa ikääntyvien hoidon ainutlaatuisuuteen. Tutkimuksessa sanotaan, että McCormackin ja Fordin (1999) mukaan ikääntyvien hoitotyön ydin liittyy eettisiin kysymyksiin. Myös Kaisa Backmanin tutkimuksen tulokset herättävät ajatuksia siitä millaiseksi esimerkiksi omapäisen ikääntyvän hoidon tavoitteet mielletään ja kuka ne asettaa. (Backman 2001) 11
TAULUKKO 1. Kaksi itsestä huolenpidon ohjautumista kuvaavaa pääsuuntausta (Backman 2001, 53) Itsestä huolenpidon ohjautumista luonnehtivat tekijät 1. Elämän taitekohtien luonne Sisäistetty, selkeä itsestä huolenpito Lapsuudessa koettu hyväksytyksi tuleminen ja nuoruuden itsenäistymispyrkimys. Aikuisuudessa vastuunottopakko, joka vanhuudessa puolison kuoleman jälkeen vaihtunut oman roolin selkeytymiseen. Ulkokohtainen, selkeytymätön itsestä huolenpito Lapsuudessa koettu hylätyksi tuleminen, josta on nuoruudessa seurannut vastuunottopakko itsestä. Aikuisuudessa koettu itsenäistyminen ja oman kodin perustaminen. Puolison kuoleman jälkeen oman roolin epäselvyys. 2. Reagointitapa Lapsuudessa ja nuoruudessa maailman valloittaminen, joka aikuisuudessa vaihtunut elämän realiteetteihin tyytymiseen. Vanhuudessa itsenäistyminen Lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa kohtaloon tyytyminen tai alistuminen, jota sävyttää katkeroituminen, kovettuminen ja ja vastuunotto omasta elämästä. vaiennettu kapina. Vanhuudessa luopumi- nen, murtuminen tai sinnittely. 3. Voimavarat Korkea itsearvostus Harvat turvalliset ihmissuhteet, vaatimattomuus ja työhön pakeneminen. 4. Itsestä huolenpidon merkitys Aktiivisena aikana luonteva osa elämää. Vanhuudessa luottavainen vastuunotto itsestä. Aktiivisen aikana torjuttu asia. Vanhuudessa pakonomainen vastuunotto itsestä. 5. Vanhenemisen kokemus Eteenpäin pyrkiminen kuten ennenkin. Katkeroitumisen sävyttämä 2.2.5. Toimintakyky, toimijuus Ikääntyminen ja toimintakyky: Haasteet tutkimukselle Kolmas kansallinen ikääntymisen foorumi 9.11.2006 julkaisussa korostetaan toimintakyvyn suurta merkitystä esimerkiksi terveydenhuollon kustannusten kannalta: ne eivät riipu iästä vaan sairauksista ja toimintakyvystä. Seppo Koskisen, Tuija Martelin ja Päivi Sainion esityksessä todetaan, että toimintakyky jäsennetään kolmeksi ulottuvuudeksi, jotka ovat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Fyysisen toimintakyvyn tärkeimpiä osa-alueita ovat liikkuminen, yläraajojen toiminnat ja aistitoiminnat. Psyykkisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan usein lähinnä kykyä suoriutua kognitiivisista tehtävistä, jotka edellyttävät mm. oppimiskykyä, muistamista ja kielellisiä taitoja. Myös psyykkinen hyvinvointi, selviytymiskeinot ja elämänhallinta ovat psyykkisen toimintakyvyn ulottuvuuksia. Sosiaalisella toimintakyvyllä puolestaan tarkoitetaan suoriutumista erilaisten yhteisöjen jäsenyyteen liittyvistä velvoitteista ja odotuksista. Nämä toimintakyvyn ulottuvuudet nivoutuvat toisiinsa. Jotta toimintakyvystä saataisiin kattavampi kuva, onkin tarpeen selvittää paitsi se, mihin henkilö kykenisi, myös se, mitä hän todellisuudessa tekee. Tämä on tärkeää siitäkin syystä, että toimintakyvyn ylläpitämiseksi on yleensä tarpeen käyttää kykyjään. Iäkkäiden toimintakykyä voidaan kohentaa vaikuttamalla toimintakyvyn keskeisiin määrittäjiin, joita ovat sairaudet ja tapaturmat, aktiivisuus sekä toimintaympäristö. Sairauksien ja tapaturmien ehkäisy, varhainen toteaminen ja hyvä hoito edistävät iäkkäiden itsenäistä selviytymistä. Sairauksien ehkäiseminen ja hyvä hoito, elinympäristön muokkaaminen erilaisia toimintoja helpottavaksi ja fyysisen, henkisen ja sosiaalisen toimeliaisuuden edistäminen erilaisin keinoin ovat kaikki tärkeitä keinoja pyrittäessä edistämään iäkkäiden toimintakykyä. (Kolmas kansallinen ikääntymisen foorumi 2006) Samassa julkaisussa Jyrki Jyrkämä haluaa haastaa meidät tarkastelemaan toimintakykyä uudesta näkökulmasta, toimijuudesta käsin. Hänen mukaansa painopiste tulee suunnata 12
perinteisesti ymmärretystä sosiaalisesta toimintakyvystä kohti toimintakyvyn sosiaalisuutta. Hänen mukaansa toimintakyky määrittyy, rakentuu, tulkitaan ja ymmärretään erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa ja tilanteissa, eikä vain sosiaaliselta vaan myös muilta ulottuvuuksiltaan. Toiseksi, näkökulman muutos vie tutkimuksen painopisteen potentiaalisesta, mahdollisesta toimintakyvystä, aktuaaliseen, käytössä olevaan; voisi puhua myös performatiivisesta toimintakyvystä. Olennaisempaa kuin mitattu käden puristusvoima on se, mihin ja miten tätä puristusvoimaa käytetään. Kolmanneksi, objektiivista, mitattavissa olevaa toimintakykyä keskeisemmäksi asettuu koettu, arvioitu, ennakoitu toimintakyky, se, miten ihmiset eräällä tapaa elävät toimintakykynsä. Neljäntenä, muutos merkitsee kiinnostuksen siirtymää toimintakyvystä yksilön ominaisuutena kohti toimintaa, toimintakäytäntöjä ja -tilanteita, kaiken kaikkiaan kohti arkielämää ja siinä ilmenevää ja toteutuvaa toimijuutta. Jyrkämän mukaan ikääntyvät ihmiset rakentavat elämänkulkuaan, elämäntilanteitaan ja vanhenemista toimien ja tehden valintoja niissä rakenteellisissa ja kulttuurisissa niin rajoja, esteitä kuin mahdollisuuksiakin luovissa ajallis-paikallisissa puitteissa, joissa he elämäänsä ikääntyessään elävät. Näkökulmana toimijuus hänen mukaansa korostaa aiempaa enemmän toiminnan ja ilmiöiden kontekstuaalisuutta, niiden liittymistä laajasti ottaen aikaan ja paikkaan, tiettyyn tilanteeseen. Alla oleva kuva (Kuva 6) auttaa hahmottamaan toimijuuden ulottuvuudet. Analyysin lähtökohtana on eron tekeminen osaamisen ja kykenemisen välillä. Osata viittaa tässä taitoihin ja tietoihin, joita ihmisellä on tai oletetaan olevan. Kykeneminen viittaa perinteisesti ymmärrettyyn fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn. Haluta viittaa yksilön motivaatioon, tavoitteisiin ja päämääriin kussakin elämäntilanteessa. Täytyä - ulottuvuus liittyy tilanteissa ilmeneviin ja vaikuttaviin pakkoihin ja rajoituksiin, jotka saattavat olla fyysisiä, sosiaalisia, moraalisia kuin kulttuurisiakin. Voida - ulottuvuus ilmentää tilanteissa olemassa olevia ja nähtyjä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Tuntea - ulottuvuus viittaa tilanteisiin ja asioihin kohdistuviin arvoihin ja emootioihin. Ulottuvuudet kietoutuvat tietenkin toisiinsa. fyysinen ja psyykkinen toimintakyky tiedot ja taidot pakko ja rajoitukset motivaatio, tavoitteet ja päämäärät mahdollisuudet ja vaihtoehdot arvot ja emootiot KUVA 6. Toimijuuden ulottuvuudet (Mukailtu Jyrkämä 2006) 13