21.12.2009 VIHDIN KUNTA Etelä-Nummelan pintavesiselvitys
1 Esipuhe Etelä-Nummelan pintavesiselvitys laadittiin Etelä-Nummelan osayleiskaavan tarpeisiin. Raportin laati Pöyry Environment Oy:stä HTM, maisema-arkkitehti Elisa Lähde, DI Timo Nikulainen, MMM Merilin Pienimäki ja DI Arto Vuorela. Vihdin kunnan puolelta työssä olivat mukana Matti Hult, Suvi Lehtoranta ja Suvi Siivola. Yhteystiedot PL 50 (Jaakonkatu 2) FI-01621 Vantaa Finland Kotipaikka Helsinki, Finland Y-tunnus 0196118-8 Puh. +358 10 3311 Faksi +358 10 33 26761 www.environment.poyry.fi Pöyry Environment Oy
1 Yhteenveto Nummelan eteläosiin valmistellaan osayleiskaavaa. Osayleiskaavan maankäytön varauksissa huomioidaan mm. Länsiradan aluevaraus sekä Turunväylän (vt 1) ja Porintien (vt 2) risteysalueelle suunnitteilla oleva Ideapark-hanke. Tämä pintavesiselvitys laadittiin osayleiskaavoituksen tarpeisiin. Selvityksen lähtökohtana oli tunnistaa ja luokitella sellaiset riskialueet, joille saattaa aiheutua merkittäviä vaikutuksia hulevesien määrän tai laadun muuttuessa, kun maankäytössä tapahtuu muutoksia. Osayleiskaava-alueen valuma-alueet jaettiin pienempien vedenjakajien mukaan 31 pienvaluma-alueeseen. Näiden pienvaluma-alueiden maankäytön muutosta tutkimalla selvitettiin osayleiskaavan mukaisen rakentamisen vaikutusta alueen pintavesiolosuhteisiin ja niiden muutoksesta aiheutuviin riskeihin. Pintavesiolosuhteiden muutoksesta aiheutuvina riskeinä tunnistettiin vesiuomien eroosio ja tulviminen, vesistökuormituksen lisääntyminen, arvokkaissa luontokohteissa tapahtuvat muutokset sekä pohjavedenpinnan muutokset. Riskejä arvioitiin tulevan olosuhdemuutoksen ja sen voimakkuuden perusteella, ja arviossa otettiin huomioon lisäksi paikalliset olosuhteet sekä pienvaluma-alueen kohteiden herkkyys muutoksille. Riskiselvitys laadittiin ainoastaan riskien tunnistamista varten, eikä selvityksessä otettu huomioon osayleiskaavaan sisältyviä pintavesien hallintaa koskevia kaavaratkaisuja tai aluevarauksia. Vesistökuormituksen arvioimisessa käytettiin eri maankäyttömuotojen ominaiskuormituslukuja (liite 2). Vesistökuormitusarviossa ei huomioon ilmaperäisen laskeuman osuutta eikä rakentamisen aikaista kuormitusta. Merkittäviä tai suuria eroosio- ja tulvimisriskejä tunnistettiin 16 pienvaluma-alueella. Vesistökuormitus kasvoi erityisesti kiintoaineen osalta. Usealla pienvaluma-alueella kiintoainekuormituksen arvioitiin vähintään kaksinkertaistuvan nykyisestä. Kokonaisfosforikuormituksen arvioitiin enimmillään kasvavan noin kaksin- tai kolminkertaiseksi, kun taas kokonaistyppikuormituksen arvioitiin monin paikoin vähenevän. Enäjärveen aiheutuvan kuormituksen arvioitiin pysyvän kutakuinkin ennallaan, mutta Kypärijärveen, Huhmarjärveen- ja jokeen sekä Palojärveen saattaa aiheutua vesistövaikutuksia lisääntyvästä kiintoaine- ja fosforikuormituksesta. Lisääntyvästä kiintoainekuormituksesta arvioitiin aiheutuvan vesistövaikutuksia mahdollisesti Siuntionjoessa Palojärven luusuan alapuolella Karhujärveen saakka sekä Karhujärvessä. Paikallisesti lisääntyvä rakentaminen kasvattaa riskiä pohjavesitasapainon muutoksiin alueilla, joilla maaperä on hyvin vettä läpäisevää. Tällaisia pienvaluma-alueita tunnistettiin 7 kpl. Etelä-Nummelan osayleiskaava-alueella on kymmeniä arvokkaita luontokohteita, ja useat niistä ovat sellaisia, jotka ovat vesitalouden kannalta herkkiä ekosysteemejä. Arvokkaita luontokohteita koskevassa arviossa kävi, että noin puolet pienvaluma-alueista oli sellaisia, että maankäytön muutoksesta saattaa aiheutua suuria tai merkittäviä vaikutuksia arvokkaisiin luontokohteisiin, ellei niitä oteta kaavoituksessa huomioon. Tässä työssä tunnistettuja riskejä voidaan pienentää tai mahdollisesti poistaa jopa kokonaan toteuttamalla luonnonmukaisia hulevesiratkaisuja mahdollisimman laajasti osayleiskaavan alueella. Hulevesiratkaisujen tulisi sijaita mahdollisimman lähellä alueita, joilla pintavesiolosuhteissa arvioidaan tapahtuvan merkittäviä muutoksia. Toteutettavien hulevesiratkaisujen tulisi olla myös riittäviä ja kyseiselle alueelle hyvin soveltuvia. Luonnonmukaisia hulevesiratkaisuja ovat esimerkiksi vettä läpäisemättömän
pinnan minimointi rakennettavalla alueella, hulevesien imeyttäminen maahan ja kasvillisuuteen ja hulevesien pidättäminen esimerkiksi erilaisin allas- ja patorakentein. Lisäksi hulevesien johtamiseen ja pintavesiuomien kapasiteettiin tulee kiinnittää erityistä huomiota eroosio- ja tulvariskien minimoimiseksi. Hulevesien luonnonmukainen käsittely antaa myös monia mahdollisuuksia virkistyksellisen ja elämyksellisen kaupunkitilan luomiseen ja rakennetun alueen maisemakuvan parantamiseen. 2
Sisältö 1 Esipuhe Yhteenveto 1 JOHDANTO 2 2 LÄHTÖTIEDOT 2 2.1 Osayleiskaavaluonnos 2 2.2 Korkeusmallin koostaminen 2 2.3 Kasvillisuus ja suojelukohteet 3 2.4 Vesistökuormitus 4 2.5 Ridalinpuron hulevesiselvitys 4 3 SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILANTEEN KUVAUS 5 3.1 Sijainti 5 3.2 Topografia ja maaperä 5 3.3 Pohjavesialueet 7 3.4 Pintavedet 9 3.4.1 Osayleiskaava-alueen vesistöt 9 3.4.2 Kuormitus 11 3.4.3 Vedenlaatu 11 3.5 Luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet ja suojelualueet 13 4 OSAYLEISKAAVA 15 5 VALUMA-ALUEMALLINNUS 17 5.1 Pienvaluma-alueisiin jakaminen 17 5.2 Nykyisen maankäytön ja osayleiskaavaluonnoksen mukaisen maankäytön vertailu valumiskertoimien muutoksina 18 6 RISKIEN TUNNISTAMINEN JA PAIKALLISTAMINEN 20 6.1 Pintavesiuomien tulviminen ja niiden eroosion lisääntyminen 20 6.2 Vesistökuormituksen kasvu 22 6.2.1 Hajakuormitus 22 6.2.2 Kuormitus- ja vesistövaikutusarvio osayleiskaavan vaikutusalueen järviin ja Siuntionjokeen 24 6.3 Pohjavedenpinnan muutokset 26 6.4 Arvokkaissa luontokohteissa tapahtuvat muutokset 27 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Arvokkaat luontokohteet Ominaiskuormitusluvut Nykyinen ja osayleiskaavaluonnoksen mukainen maankäyttö prosentteina sekä valumakertoimien muutokset Luontokohteet
2 1 JOHDANTO Nummelan eteläosiin valmistellaan osayleiskaavaa. Osayleiskaavan maankäytön varauksissa huomioidaan mm. Länsiradan aluevaraus sekä Turunväylän (vt 1) ja Porintien (vt 2) risteysalueelle suunnitteilla oleva Ideapark-hanke. Osayleiskaava-alueen laajuus on n. 2000 hehtaaria ja kaavassa on osoitettu aluevaraukset 15 000 25 000 uudelle asukkaalle ja 6 500 työpaikalle. Tämä pintavesiselvitys laadittiin osayleiskaavoituksen tarpeisiin. Selvityksen lähtökohtana oli tunnistaa ja luokitella sellaiset riskialueet, joille saattaa aiheutua merkittäviä vaikutuksia hulevesien määrän tai laadun muuttuessa, kun maankäytössä tapahtuu muutoksia. Maankäytön aiheuttamia muutoksia ovat esimerkiksi nykyisiin hulevesien johtamisrakenteisiin kohdistuvan kuormituksen merkittävä lisääntyminen, vesistöihin kohdistuvan epäpuhtauskuormituksen kasvu, eroosion lisääntyminen ja tulviminen purku-uomissa, pohjavedenpinnan muutokset sekä kasvillisuudessa tapahtuvat oleelliset muutokset. Pintavesiselvitys koostuu suunnittelualueen nykytilan kuvauksesta, valumaaluemallinnuksesta, osayleiskaavaluonnoksen aiheuttamien vaikutusten arvioimisesta ja yleisistä jatkotoimenpide-ehdotuksista. 2 LÄHTÖTIEDOT 2.1 Osayleiskaavaluonnos Tätä selvitystä laadittaessa käytössä oli: Vihdin kunta 2009. Kaava 0249, Nummelan eteläosien osayleiskaava, kaavaluonnoksen selostus 22.10.2009. 2.2 Korkeusmallin koostaminen Työssä laadittiin osayleiskaava-alueelle korkeusmalli. Mallia hyödynnettiin valumaalueiden määrittämisessä. Korkeusmallin laatimisessa on hyödynnetty seuraavia lähtötietomateriaaleja: Vihti_korkeusmalli - kahden metrin laserkorkeusmalli \kantakartta\ - 1:1000 kartan käyriä ja muita tietoja. Täydentävää aineistoa maastotietokannasta Vihti_korkeusmalli - 10 metrin rasterimalli Näistä aineistoista on koottu koko tarkastelualueen kattava maastomalli, joka kuvaa alueen topografiaa. Eri lähtöaineistojen välillä on pieniä tasopoikkeavuuksia, jotka tulevat esiin, kun malleja tarkastelee profiilikuvana (Kuva 1). Yleensä ero eri mallien välillä on hyvin pieni, < 0,5 metriä.
3 Kuva 1 Maastomalli ja eri lähtötietoaineistojen profiilikuvat. 2.3 Kasvillisuus ja suojelukohteet Luonnonsuojelukohteet, luonnonsuojeluohjelmien kohteet ja Natura-kohteet haettiin ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä. Luonnonsuojelullisesti arvokkaiden kohteiden tiedot saatiin seuraavista osayleiskaavaan liittyvistä selvityksistä: Luontotieto Keiron Oy 2009. Vihdin kunta, Mäyränojanlaakson Rajakallion luontoselvitys (Nummelan eteläosien osayleiskaava 1B luontoselvityksen kohteen 7 uudelleenarviointi). Luontotieto Keiron Oy 2009. Vihdin kunta, Verisuon läjitysalue, luontoselvitys. Luontotieto Keiron Oy 2008. Vihdin kunta, Nummelan eteläosien osayleiskaava. Täydentävä selvitys: Kasvillisuus ja linnusto 2008. Luontotieto Keiron Oy 2007. Vihdin kunta, Nummelan eteläosien osayleiskaava. 1B- Höytiönnummen osa-alue. Luontoselvitys 2007. Faunatica Oy 2007. Nummelan eteläosien osayleiskaava 1A:n Täydentävät kasvillisuusselvitykset 2007. Rytömäki, Syrjämäki, Alhonpää ja Järvenpäänmäki. Luontotieto Keiron Oy 2005. Vihdin kunta, Nummelan eteläosien osayleiskaava. Luontoselvitys 2005. Luontokohteet on koottu liitteenä 1 olevaan taulukkoon, ja niiden valintaperusteet on esitetty kappaleessa 3.5. Nummelanharjun pohjavesialueen tiedot saatiin ympäristöhallinnon Herttatietojärjestelmästä sekä seuraavasta selvityksestä:
Ramboll Finland Oy 2009. Uudenmaan ympäristökeskus, Vihdin Vesi, Nummelanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma. 4 2.4 Vesistökuormitus Vesistökuormituksen laskennassa käytetyt ominaiskuormitusluvut perustuvat kirjallisuuslähteisiin ja osittain suulliseen tiedonantoon ympäristöviranomaisilta. Laskennoissa käytetyt ominaiskuormitusluvut ovat liitteenä 2. 2.5 Ridalinpuron hulevesiselvitys Tätä selvitystä laadittaessa käytössä oli: TKK Vesitalous ja vesirakennus 2007. Nummelan hulevesien luonnonmukainen hallinta, Suunnittelukohteena Ridalinpuron valuma-alue.
5 3 SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILANTEEN KUVAUS 3.1 Sijainti Etelä-Nummelan osayleiskaava-alue sijaitsee Hanko-Hyvinkää radan ja valtatie 1 välisessä kolmiossa (Kuva 2). Pohjoisen puolelta alue rajautuu Meritiehen ja Enäjärveen. Lännessä osayleiskaava-alue halkaisee Huhmarjärven ja rajautuu Vanhaan Turuntiehen. Valtatie 2 kulkee noin 20 km² laajuisen alueen halki. Osayleiskaava-alueen asutus on keskittynyt asemakaavoitetulle Huhdanmäen alueelle sekä Huhmarin alueelle paikallisteiden varteen, pääosin 60 metrin korkeuskäyrän tuntumaan. Muilta osin alue on harvaan asuttua, lähinnä laajojen metsäisten moreeni- ja kallioselänteiden sekä peltoaukeuden ja suoalueiden luonnehtimaa aluetta. Teollisuustai toimistokäytössä olevaa rakennuskantaa osayleiskaava-alueella on lähinnä Huhmarin seudulla, Porintien ja Vanhan Turuntien liittymän läheisyydessä sekä alueen länsiosassa rautatien ja Mäyrääntien varressa. Kaava-alueen pohjoisosassa, Huhdanmäen taajamanosan luoteisosassa sijaitsee kaupallisten palveluiden keskittymä. Kaava-alueen keskiosassa, Höytiönnummen alueella, toimii kunnan jäteveden puhdistamo sekä ajoharjoittelurata ja eläinten hautausmaa. Ajoharjoittelurajan kupeessa sijaitsee suhteellisen iso hiekkakuoppa. Kuva 2 Suunnittelualueen eli Etelä-Nummelan osayleiskaavan rajaus 3.2 Topografia ja maaperä Alueen topografia on vaihtelevaa ja paikalliset korkeuserot ovat paikoitellen lähes 50 metriä (Kuva 3). Tarkastelualueen alavinta seutua ovat Risubackaojan ja Huhmarjoen laaksot, kaava-alueen pohjoisosaan sijoittuva niin sanottu Etelä-Nummelan tasankoalue
sekä metsäisten kallioselänteiden väliin jäävät murroslaaksojen peltoalueet, korkeustason ollen näillä alueilla 50 60 mpy. Pelto- ja suoalueita rajaavat kallioselänteet kohoavat alueella monelta osin yli 80 metriin merenpinnasta, korkeimpien selänteiden kohoten yli 100 metrin korkeudelle merenpinnasta (mm. Kauhumäki 117,1 mpy, Lemmoonkallio 110 mpy, Linnanmäki 103,3 mpy, Höytiönnummmi 108,3 mpy, Mäyränkallio 100,3 mpy). 6 Kuva 3 Osayleiskaava-alueen maastomalli Alueella rinteiden jyrkkyys on paikoitellen yli 20 prosenttia, mutta pääosin alueen kaltevuustaso on 5 ja 20 prosentin välillä. Kaava-alueen pohjoisosan tasankoalueella ja kallioselänteiden murroslaaksoissa kaltevuus on alle 5 prosenttia. Maiseman perustason muodostavat Enäjärvi (49,4 mpy) ja Huhmarjärvi (47,1 mpy).
67090387WN 7 Kuva 4 Maaperäkartta (sininen savea, punainen kalliota, vihreä hiekkaa, ruskea turvetta). Kaava-alueen maaperää luonnehtii pääosin kallioselänteet sekä näiden väliin jäävät saviset ja hiesuiset murroslaaksot (Kuva 4). Paikoin kallioselänteiden väliin jäävät murroslaaksot ovat soistuneet ja niiden maaperä on sara- ja rahkaturvetta. Kallioselännealueita reunustaa pääosin moreenimaat, mutta paikoin myös hietamaat. Huhmarissa ja Höytiönnummella on laajemmat delta-alueet, joiden maaperä on hiekkaa ja karkeaa hietaa. Maaperä on paksuimmillaan peltoalueilla, jossa savikerrostumat voivat olla jopa kymmenien metrien paksuisia. Ohuinta maaperä on kallioaluilla, jossa peittävä maaperä puuttuu paikoin kokonaan. 3.3 Pohjavesialueet Etelä-Nummelan osayleiskaavan alueen lähistöllä on neljä ensimmäiseen (I) luokkaan kuuluvaa eli vedenhankintaa varten tärkeää pohjavesialuetta (Kuva 5), joiden kuvaukset on esitetty jäljempänä. Toisen (II) luokan eli vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita alueella ei ole. Kolmannen (III) luokan pohjavesialueita ei ole esitetty tässä yhteydessä, mutta ne ovat kuitenkin otettu huomioon riskejä koskevassa osiossa (kappale 6.3). Etelä-Nummelan osayleiskaavan alue pääasiassa rajautuu lounaasta kaakkoon Nummelanharjun pohjavesialueeseen (nro 0192755), mutta osittain myös sijoittuu kyseiselle pohjavesialueelle. Nummelanharjun pohjavesialue on pinta-alaltaan 12,98 km2 (muodostumisalue 9,28 km2). Nummelanharjun pohjavesialueella on kaksi vedenottamoa, jotka sijoittuvat harjun luoteisosaan, kun taas osayleiskaavan alue sijoittuu harjun kaakkoispuolelle.
Osayleiskaavan koillispuolelle sijoittuu pinta-alaltaan 1,94 km 2 (muodostumisalue 0,08 km 2 ) oleva Tervalammen pohjavesialue (nro 0192702). Tervalammen pohjavesialueella ei ole vedenottamoita. Osayleiskaavan alueesta noin 750 m etelään sijaitsee kooltaan 0,28 km 2 (muodostumisalue 0,15 km 2 ) oleva Mäntylän pohjavesialue (nro 0142804). Alueella sijaitsee yksi vedenottamo. Mäntylän pohjavesialue sijaitsee Lohjalla. Osayleiskaavan alueesta noin 100 m kaakkoon sijaitsee 0,55 km 2 (muodostumisalue 0,22 km 2 ) oleva Veikkola II:n pohjavesialue (nro 0125752). Alueella sijaitsee vedenottamo. Veikkola II sijaitsee pääasiassa Kirkkonummen puolella ja osittain Vihdissä. 8 Kuva 5 Ensimmäisen (I) ja toisen (II) luokan pohjavesialueet. Vaalea sininen osoittaa pohjavesialueen rajaa ja tumma sininen varsinaisen muodostumisalueen rajaa.
9 3.4 Pintavedet 3.4.1 Osayleiskaava-alueen vesistöt Etelä-Nummelan osayleiskaavan alue sijoittuu Siuntionjoen vesistöalueen neljälle ylimmälle osavaluma-alueelle (Kuva 6). Siuntionjoen vesistöalue (nro 22, F=487,07 km 2 ) Björnträskin valuma-alue (nro 22.003, F=225,99 km 2 ), Palojärvenkosken alue (nro 22.004, F=86,28 km 2 ), Enäjärven valuma-alue (nro 22.005, F=33,54 km 2 ) ja Risubacka ån valuma-alue (nro 22.007, F=42,2 km 2 ). Kuva 6 Suunnittelualue (harmaa soikio) vesistöaluekartalla (Lähde: Ekholm M. 1993, Suomen Vesistöalueet, Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A.) Enäjärven valuma-alueelta vedet kulkeutuvat Palojärvenkosken alueelle ja sieltä edelleen Björnträskin alueelle, jonne tulee vedet myös Risubackaån valuma-alueelta. Kaava-alueen pintavesien kulkeutumien on esitetty kappaleessa 5. Etelä-Nummelan osayleiskaavan alueen itäraja halkaisee Huhmarjärven (A 38,6 ha), joka on ainoa järvi kaava-alueella (Kuva 7). Huhmarjärvi laskee Huhrmarjokea (Siuntionjokea) pitkin Palojärveen. Kaava-alueen länsiosassa sijaitsee yksi pieni (A<1 ha) luontainen lampi, ja lisäksi kaava-alueella sijaitsee muutamia tekolampia. Kaavaalueen lähteet, lähteiköt ja pinta-alaltaan alle yhden hehtaarin kokoinen lampi on esitetty kappaleessa 3.5.
10 Kuva 7 Vesistökartta suunnittelualueelta, nuolet kuvaavat virtaussuunnitia Siuntionjoen yläosalla virtaamia mitataan Huhmarjoen Palojärvenkoskessa Palojärvenkosken alueen ala-rajalla. Virtaama-arvot kyseisellä havaintopaikalla ovat vuosina 1991 2005 (Korhonen toim. 2007) olleet seuraavat: MQ 0,95 m 3 /s HQ 6,1 m 3 /s MHQ 3,5 m 3 /s MNQ 0,08 m 3 /s NQ 0 m 3 /s Virtaaman tunnusluvut laskettiin myös Karhujärven luusuaan eli Björnträskin valumaalueen alarajalle edellä mainittujen Palojärvenkosken virtaama-arvojen perusteella ja kyseisten valuma-alueiden pinta-alojen suhteella. Palojärvenkoskesta on Karhujärven luusuaan matkaa noin 9 km. Karhujärven luusuan kohdalla virtaama-arvoiksi saatiin seuraavat: MQ 2,5 m 3 /s HQ 16 m 3 /s MHQ 9,2 m 3 /s MNQ 0,21 m 3 /s NQ 0 m 3 /s
Etelä-Nummelan osayleiskaava-alueen lähimmät järvet, jonne kaava-alueelta tulee pintavesiä, ovat Huhmarjärvi, alueen pohjoispuolella sijaitseva Enäjärvi sekä alueen eteläpuolella sijaitsevat Kypärijärvi ja Palojärvi (Taulukko 1). Huhmarjärven kaakkoispuolella sijaitsevaan Haukilampeen ei tule kaava-alueen pintavesiä. 11 Taulukko 1 Suunnittelualueen järvien tunnuslukuja Järvi Pinta-ala (km 2 ) Valuma-alue (km 2 ) Keskisyvyys (m) Enäjärvi 514 34 3,2 Huhmarjärvi 38 84 Palojärvi 168 103 4,3 Kypärijärvi 54 6,3 3.4.2 Kuormitus Etelä-Nummelan osayleiskaava-alueella sijaitsee yksi pistekuormittaja, joka on Nummelan jätevedenpuhdistamo. Kyseisen jätevedenpuhdistamon puhdistetut jätevedet johdetaan Risubackajoen latvahaaraan, mikä luontoselvityksen mukaan (Luontotieto Keiron Oy) näkyy häiriönä puron luonnontilassa. Vaikka puron virtaama on tasainen ja runsas, ja vesi on kirkkaan näköistä, mutta puron uoma on lajistoltaan lähes kuollut. Puron uoma on vesiensuojelusyistä verhottu muovipeitteellä, jonka päälle on levitetty soraa ja hiekkaa. Haja-kuormituslähteitä ovat yleisesti muun muassa: maatalous metsätalous haja-asutus ilmalaskeuma Kaava-alueelle on ominaista peltoalueiden runsaus, eli pelloilta tuleva kuormitus muodostaa nykytilanteessa merkittävän osan alueen pintavesikuormituksesta. 3.4.3 Vedenlaatu Etelä-Nummelan osayleiskaava-alueen ja sen lähialueen järvien ja Siuntionjoen vedenlaatua tarkasteltiin vuosien 2005 2009 vedenlaatutulosten perusteella, jotka olivat peräisin ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä. Ympäristöhallinto on luokitellut tässä mainitut järvet ja Siuntionjoen ekologisiin luokkiin (Kuva 8).
12 Kuva 8 Pintavesien ekologinen luokitus Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella (lähde: http://www.ymparisto.fi) Enäjärvi on Siuntionjoen vesistön matala latvajärvi, jonne on aikoinaan johdettu jätevesiä, minkä vuoksi järvi on rehevöitynyt. Enäjärven tilan parantamiseksi on järvellä tehty useita hoitotoimenpiteitä. Järvellä on suoritettu hoitokalastusta, ja järveä on ilmastettu. Järveen laskeviin ojiin on tehty useita laskeutusaltaita ja kosteikkoja. Järven tila on parantunut kunnostustoimenpiteiden seurauksena, mutta järvi on edelleen hyvin rehevä. Järven tilaa seurataan talvella noin kerran kuussa ja kesäaikaan kaksi kertaa kuussa. Enäjärvi kuuluu ekologisessa luokituksessa luokkaa välttävä. Enäjärven (havaintopaikka: Rompsinmäki 5) humuspitoisuus vaihteli pintaveden COD Mn -arvojen (4,2 15 mg/l) perusteella vähäisestä melko runsaaseen. Pintaveden kokonaisravinnepitoisuudet olivat korkeita, mutta epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet olivat kesällä (kesä-elokuu) olleet usein alhaisia levien kulutuettua vapaana olevat ravinteet kasvuunsa. Levien tuotantoa rajoittavana ravinteena toimi pääasiassa typpi epäorgaanisten ravinteiden suhteiden perusteella. Kesä-elokuun klorofylli-a:n pitoisuudet (7,3 94 µg/l) olivat tyypillisiä reheville tai erittäin reheville vesille. Myös kesäajan ph-arvot pintavedessä kertoivat runsaasta levätuotannosta; Kahtena kesänä veden ph nousi jopa yli yhdeksään (ph max 9,8). Pintavedessä esiintyi usein hapen yläkyllästystä voimakkaan perustuotannon vuoksi. Pintaveden sameus (4,1 38 FNU) vaihteli vähäisestä selvään. Alusvesi oli usein kesäisin ja lopputalvesta vähähappinen tai hapeton. Järven puskurikyky oli alkaliniteettiarvojen perusteella hyvä. Osittain Etelä-Nummelan osayleiskaavan alueella sijaitseva Huhmarjärvi on vuoden 2005 vedenlaatutulosten perusteella rehevä tai erittäin rehevä järvi, jonka alusvedessä ilmenee happiongelmia. Klorofylli-a:n pitoisuudet vaihtelivat välillä 15 84 µg/l kesäelokuussa. Pintaveden humuspitoisuudet vaihtelivat COD Mn -arvojen (8,7 17 mg/l) perusteella vähäisestä melko runsaaseen, ja vesi oli väriltään pääasiassa tummaa.
Pintaveden ph-arvot vaihtelivat melko laajalla välillä (6,6 7,8) ja sameus (3 68 FTU) vähäisestä runsaaseen. Järven puskurikyky oli alkaliniteettiarvojen perusteella hyvä. Huhmarjärvi on ekologiselta luokitukseltaan välttävä. Huhmarjärven alapuolella sijaitseva Palojärvi on pisteen Palojärvi Palosaari 3 vedenlaatutulosten perusteella rehevä järvi, ja järven alusvedessä esiintyi vähähappisuutta ja hapettomuutta muiden edellä mainittujen järvien tapaan. Klorofylli a:n pitoisuudet vaihtelivat kesä-elokuussa välillä 15 24 µg/l. Pintaveden COD Mn arvot vaihtelivat välillä 12 18 mg/l ja väri 40 150 mg/l Pt humuspitoisuutta ilmentäen. Pintaveden sameusarvot (3,7 23 FTU) kuvastivat sameutta lievästä kohtalaisen runsaaseen. Pintaveden ph-arvot vaihtelivat laajalla välillä (6,1 8,8). Järven puskurikyky oli alkaliniteettiarvojen perusteella hyvä. Palojärvi on ekologiselta luokitukseltaan tyydyttävä Palojärven eteläosaan laskevasta Kypärijärvestä on vedenlaatutietoja vain kolmelta havaintokerralta tarkastelujaksolta 2005 2009. Myös Kypärijärvi on vedenlaatutulosten perusteella runsasravinteinen, ja humusvaikutteinen järvi, jonka alusvedessä ilmenee ajoittain happiongelmia. Pintaveden ph-arvot (6,7 7,8) vaihtelivat lievästi happamasta emäksiseen. Järven puskurikyky oli alkaliniteettiarvojen perusteella hyvä. Kypärijärvi kuuluu ekologiselta luokitukseltaan luokkaan hyvä. Siuntionjoen vedenlaatua tarkasteltiin tässä yhteydessä joen yläosassa (havaintopiste Siuntionjoki 39,4) sijaitsevan havaintopisteen vedenlaatutietojen perusteella. Joki on kokonaisravinnepitoisuuksiensa perustella rehevä tai erittäin rehevä. Kesä-elokuussa pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 74 160 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä 890 2200 µg/l. Levien kasvua rajoittavana ravinteena toimi pääasiassa fosfori kesä-elokuun fosfaattifosforipitoisuuksien mukaan. Joen vesi oli pintaveden COD Mn arvojen (8,9 15 mg/l) ja väriarvojen (35 120 mg/l Pt) perusteella pääasiassa humuspitoista. Sameuden arvot vaihtelivat 4 40 FTU eli vähäisestä melko runsaaseen. Happitilanne oli ajoittain heikko (min 1,5 mg/l O 2 ). Päällysvedessä esiintyi ajoittain hapen ylikyllästystä voimakkaan perustuotannon aikaansaamana. Joen puskurikyky oli alkaliniteettiarvojen perusteella hyvä. Siuntionjoki kuuluu ekologiselta luokitukseltaan pääasiassa luokkaan tyydyttävä. 13 3.5 Luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet ja suojelualueet Etelä-Nummelan osayleiskaavan alueella sijaitsee ympäristöhallinnon Herttatietojärjestelmän mukaan kaksi luonnonsuojelualuetta, jotka ovat alaltaan 1,24 ha:n suuruinen Linnanniitun pähkinäpensaslehto (LTA 203564) ja alaltaan 0,99 ha:n suuruinen Linnanniitun koillinen pähkinäpensaslehto (LTA 20563). Suunnittelualueella ei sijaitse Natura-alueita eikä luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Siuntionjoki on Natura-aluetta (FI0100085) alaosaltaan, noin 8,8 km Palojärven luusuasta. Kyseinen alue on pinta-alaltaan yhteensä 303 ha ja on profiililtaan SCI-alue, mikä tarkoittaa sitä, että suojeluperusteina ovat luontotyypit ja luontodirektiivin mukaiset lajit. Tämän pintavesiselvityksen tarpeita varten rajasimme Etelä-Nummelan osayleiskaavan alueen luonnonsuojelullisesti arvokkaiden kohteiden listaa (Kuva 9). Kohteiden valintaperusteina olivat seuraavat tekijät: luonnonsuojelulain suojeltu luontotyyppi (LsL 29 / LsA 10 )
erityisesti suojeltavan lajin esiintymä (LsL 47 / LsA 22 ) luontodirektiivin liitteen IV(a) lajin esiintymä (LsL 49 / LsA 23 ) metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (mel 10 / MeA 7&8 ) vesilain 1 luvun 15a ja 17a :ssä mainittu luontotyyppi arvokas vesialue tai virtavesi perinnemaiseman luontotyyppi uhanalaisen ja silmälläpidettävän lajin esiintymä muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet, kuten vanha tai runsaasti lahopuuta sisältävä metsä Edellä esitetyt valintaperusteet vastaavat pääasiassa Keiron Oy:n tekemien luontoselvitysten valintaperusteita. Ainoastaan geologisesti arvokkaat muodostumat on jätetty tässä yhteydessä valintaperusteista pois, sillä vesiolosuhteiden muutoksilla ei katsottu olevan vaikutuksia kyseisiin muodostumiin. Tässä selvityksessä otettiin huomioon edellä mainitut valintaperusteet ainoastaan kasvillisuutta koskien. Eläimistöä ei otettu huomioon, sillä eläimistössä mahdollisesti tapahtuvat muutokset ilmenevät tässä tapauksessa kasvillisuudessa tapahtuvien muutosten kautta. Lista arvokkaista luontokohteista on esitetty liitteessä 1. 14 Kuva 9 Arvokkaat luontokohteet valikoidut kohteet
15 4 OSAYLEISKAAVA Osayleiskaavaluonnoksessa on varauduttu Nummelan kasvuun 12 000 asukkaan taajamasta 27 000 30 000 asukkaan taajamaksi. Perinteisesti harjulle sijoittunut taajamarakenne ohjataan tulevaisuudessa etelään ja lounaaseen metsäiseen kalliomoreenimaastoon pohjavesialueiden ulkopuolelle. Valtatiet 2 ja 25 halkaisevat vanhan Nummelan taajaman ja uusi kasvu jatkuu valtatie 2:n vartta myöten Helsingin suuntaan. Eteläisenä rajana on valtatie 1. Vanha Turuntie (mt 110) jää kasvavan taajaman sisään. Uutena ja keskeisenä yhdyskuntarakennetta ohjaavana joukkoliikenneyhteytenä kaavaluonnokseen on linjattu Länsirata ja sille kaksi asemapaikkaa. Länsirata (Espoo-Lohja) on yksi ESA-radan (Espoo-Salo) vaihtoehdoista. Kaavaratkaisussa on keskeisellä sijalla ollut työpaikka-alueiden lisääminen pohjavesialueiden ulkopuolelle. Kehityskuvatyön ja rakennemallin pohjalta suurin osa työpaikoista sijoittuu Vanhan Turuntien tuntumaan taajama-alueen reunoille. Julkiset ja kaupalliset palvelut on keskitetty kolmeen paikkaan: Nummelan vanhaan keskustaan sekä uusille asemaseuduille Höytiönnummelle ja Huhmariin. Näiden palvelukeskittymien kautta kulkee lenkkimäinen joukkoliikennekäytävä, jonka varrelle keskitetään tiivistä asuntorakentamista. Tiiviimmän rakentamisen ympärillä on pientaloalueiden vyöhykkeet. Laajat virkistysalueet yhdistävät asuntoaluekokonaisuuksia. Rakentaminen jättää tilaa myös luonnolle kaavaluonnoksen sisältäen kolme suurta suojelualuetta sekä yli 30 arvokasta luontokohdetta. Taajamarakenteen reunoilta alkaa laajat yhtenäiset maa- ja metsätalousalueet. Asemakaavoitettavaksi tarkoitetut alueet on merkitty osayleiskaavaluonnokseen kahdella eri tavalla: umpivärillä ja valkeana alueena, jossa on värilliset reunat. Umpivärillä merkityt alueet on tarkoitettu asemakaavoitettavaksi ja toteutettavaksi ensivaiheessa. Valkoisten alueiden suunnittelu ja rakentaminen tulee ajankohtaiseksi myöhemmin, yhdyskuntarakenteen niin edellyttäessä. Osayleiskaava sisältää alueita kaupan palveluihin noin 56 ha, julkisiin ja muihin palveluihin 34 ha, työpaikka- ja teollisuusrakentamiseen 217 ha ja asumiseen noin 850 ha. Asuntoalueiden kaavamääräys sisältää paikalliset palvelut ja keskustatoimintojen kaavamääräys mahdollistaa niin asunto- kuin työpaikkarakentamisen palveluineen, joten esitetyt hehtaariluvut ovat arvioita. Kaiken kaikkiaan 2100 hehtaarin osayleiskaava-alue sisältää erilaisia rakentamiseen varattuja alueita noin 1140 hehtaaria (Kuva 10).
16 Kuva 10 Kaava-alue. Kuvassa näkyvät osayleiskaavaluonnoksen rakennettavaksi tarkoitetut alueet, päätieverkko ja Länsirata. Ruskea väri on asumista, oranssi keskustatoimintoja ja työpaikka-alueita. (Lähde: Vihdin kunta 22.10.2009. Kaava 0249, Nummelan eteläosien osayleiskaava, kaavaluonnoksen selostus.)
17 5 VALUMA-ALUEMALLINNUS 5.1 Pienvaluma-alueisiin jakaminen Siuntionjoen vesistöalueen osavaluma-alueet jakavat osayleiskaava-alueen neljään osaan eli osayleiskaava-alueen keskellä on alueen sisäinen päävedenjakaja. Muodostuneet valuma-alueet on jaettu pienempien vedenjakajien mukaan pienvalumaalueisiin (Kuva 11). Näiden pienvaluma-alueiden maankäytön muutosta tutkimalla selvitettiin osayleiskaavan mukaisen rakentamisen vaikutusta alueen pintavesiolosuhteisiin. Maankäytön muutokset on esitetty prosentteina (liite 3). Pienvaluma-alueet muodostavat myös tässä työssä käytetyn tarkastelualueen, joka on osayleiskaava-aluetta laajempi. Luonnontilaisten alueiden rakentaminen muuttaa veden normaalia kiertokulkua, kun luontaista kasvillisuutta sekä vettä pidättävää maan pintakerrosta poistetaan, painanteita tasataan ja rakennetaan heikosti vettä läpäiseviä pintoja. Pintavalunnan määrää ja muodostumista kuvaava parametri on aluekohtainen valumiskerroin. Valumiskerroin on kyseiseltä valuma-alueelta välittömästi pintavaluntana poistuvan veden osuus alueen kokonaissadannasta erilaisten häviöiden, kuten haihtumisen, pintavarastoitumisen, imeytymisen ja pidättymisen jälkeen. Esimerkiksi tiiviiden kerrostalokortteleiden valumiskerroin on huomattavasti korkeampi kuin peltoalueen, koska kovia vettä läpäisemättömiä pintoja on enemmän ja valuntaa hidastavia ja imeyttäviä painanteita on yleensä vähemmän. Kuva 11 Siuntionjoen osavaluma-alueet ja niiden muodostamat pienvaluma-alueet. Nuolet kuvaavat kunkin pienvaluma-alueen pintavesien purkusuuntaa.
5.2 Nykyisen maankäytön ja osayleiskaavaluonnoksen mukaisen maankäytön vertailu valumiskertoimien muutoksina Eri maankäyttötyypeille käytettyä pintavaluntakerrointa on käytetty tässä yhteydessä kuvaamaan alueella vallitsevia yleisiä pintavesiolosuhteita. Pintavaluntakerroin tarkoittaa sateesta muodostuvan välittömän pintavalunnan osuutta sadannasta (valunta/sadanta). Eri maankäyttömuodoille määritettiin valumiskertoimet (liite 3), joita käytettiin pienvaluma-alueiden keskimääräisten valumiskertoimien laskemisessa sekä nykytilanteessa että osayleiskaavan osoittamassa tilanteessa. Valumiskertoimien laskemisessa otettiin huomioon eri maankäyttömuotojen prosentuaalinen jakautuminen. Mikäli valumiskertoimessa tapahtuva muutos on suuri, se ilmentää erityistä tarvetta kiinnittää huomiota hulevesien luonnonmukaiseen käsittelyyn sekä pienvaluma-alueen sisällä että sen virtaamasuunnassa alapuolella sijaitsevilla pienvaluma-alueilla ja pintavesiuomissa. Osayleiskaavan mukaisen rakentamisen aiheuttama valumiskertoimien muutos on suuri (kasvu yli 30 % verrattuna lähtötilanteeseen) noin puolessa tarkastelualueen pienvaluma-alueista (Kuva 12). Suurin valumiskertoimen muutos todettiin alueella C3, jossa valumiskertoimen arvioidaan kasvavan noin 100 % eli kaksinkertaistuvan nykytilanteeseen nähden. Muutokset heijastuvat myös niihin, virtaamasuunnassa alapuolella sijaitseviin pienvaluma-alueisiin, joiden yläpuolisella pienvaluma-alueella valumiskerroin muuttuu. Tarkastelualueen 31 pienvaluma-alueesta kaikkiaan 22 tulee kiinnittää erityistä huomiota hulevesien luonnonmukaiseen käsittelyyn ja hulevesivirtaamien äärevöitymisen aiheuttamien tulva- ja eroosioriskien hallintaan. 18
Ei muutosta Pintavalunnan vähäinen muutos alueella Pintavalunnan merkittävä muutos alueella Pintavalunnan merkittävä muutos yläpuolisella valuma-alueella 19 Kuva 12 Valumiskertoimen muutos tarkastelualueella.
20 6 RISKIEN TUNNISTAMINEN JA PAIKALLISTAMINEN Maankäytön muutokset muuttavat pintavesiolosuhteita. Pintavesiolosuhteiden muutoksesta aiheutuvia riskejä tunnistettiin seuraavasti: Pintavesiuomien tulviminen ja niiden eroosion lisääntyminen Vesistökuormituksen kasvu Pohjavedenpinnan muutokset Arvokkaissa luontokohteissa tapahtuvat muutokset Pintavesiolosuhteiden muutoksista aiheutuvia vaikutuksia ja riskejä tarkasteltiin pienvaluma-aluekohtaisesti. Riskejä arvioitiin tulevan olosuhdemuutoksen ja sen voimakkuuden perusteella, ja arviossa otettiin huomioon lisäksi paikalliset olosuhteet sekä pienvaluma-alueen kohteiden herkkyys muutoksille. Pienvaluma-alue tunnistettiin siis riskialueeksi, mikäli olosuhdemuutokset arvioitiin merkittäviksi, ja toisaalta alueella todettiin herkkyyttä riskien esiintymiselle. Tämä riskiselvitys laadittiin ainoastaan riskien tunnistamista varten, eikä selvityksessä otettu huomioon osayleiskaavan kaavaratkaisuja tai aluevarauksia, jotka sinällään mahdollistavat hulevesien hallinnan. Osayleiskaavassa on esimerkiksi osoitettu alueita, joilla voidaan toteuttaa luonnonmukaisia hulevesiratkaisuja. Riskiselvityksessä ei myöskään arvioitu nykytilanteen riskejä. Esitettyjen riskien teemakartoissa ei otettu huomioon Nummelan jätevedenpuhdistamon vaikutusta. Puhdistamon toiminnan jatkumisesta tai mahdollisesta siirtoviemärin rakentamisesta ei tätä kirjoitettaessa ollut tehty päätöksiä. Suunnitellun Länsiradan vaikutuksia ei ole huomioitu tässä työssä. Radan suunnitteluvaiheessa tehdään uudet pintavesiin liittyvät suunnitelmat, joissa arvioidaan ratalinjan vesistövaikutukset ja esitetään toimenpiteet haitallisten vesistövaikutusten vähentämiseksi. Länsiradan rakentaminen saattaa muuttaa jonkin verran pintavesien valumisreittejä. 6.1 Pintavesiuomien tulviminen ja niiden eroosion lisääntyminen Rakentamisen myötä pintavaluntaolosuhteet muuttuvat äärevämmiksi ja maksimivirtaamat voimistuvat. Tämä kasvattaa riskiä pintavesiuomien eroosion voimistumiselle ja tulvimiselle. Tulvimisen kannalta keskeisiksi rakenteiksi muodostuvat teitä alittavat rumpurakenteet. Pintavesiuomien tulviminen on tässä tarkastelussa eroteltu paikallisesta maankäytön muutoksista aiheutuvaksi riskiksi ja toisaalta koko yläpuolisen valuma-alueen maankäytön muutoksista aiheutuvaksi riskiksi tulvimiseen ja uomien voimistuvaan eroosioon. Paikallisen maankäytön muutosten aiheuttamaa riskiä pintavesien tulvimiseen ja uomien lisääntyvään eroosioon on tarkasteltu pienvaluma-aluekohtaisesti (Kuva 13). Jos alueen maankäytön muutokset ja siitä johdettavissa oleva alueen keskimääräinen pintavaluntakerroin muuttuu voimakkaasti, on koko alueen hulevesijärjestelmän kehittämiseen kiinnitettävä erityistä huomiota. Tarkastelussa ei ole huomioitu nykytilanteessa mahdollisesti esiintyviä ongelmia, joihin vähäisempikin kuormituksen lisääminen voisi aiheuttaa merkittäviä ongelmia.
21 Kuva 13 Pintavesiuomien tulviminen ja eroosio riskikartoitus Ei riskiä, osayleiskaava-alueen ulkopuolella Ei riskiä, osayleiskaava-alueella Kohtalainen riski Suuri riski Merkittävä riski Merkittävä riski hulevesijärjestelmien tulvimiselle ja voimistuvalle eroosiolle on havaittu seuraavilla pienvaluma-alueilla: A8, A12, ja C2. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yksityiskohtaisempaa maankäytönsuunnittelua tulisi näille alueille laatia aluekohtaiset hulevesien hallintasuunnitelmat. Hulevesien hallintasuunnitelmassa määritetään mm. tulevien hulevesienuomien ja mahdollisten hulevesiä imeyttävien ja viivyttävien rakenteiden tarve ja sijoittuminen. Hulevesien hallintasuunnitelma tulee olla laadittuna jo ennen asemakaavoitusta, jotta hulevesien vaatimat aluevaraukset voidaan ottaa maankäytönsuunnittelussa huomioon. Suuri riski hulevesijärjestelmien tulvimiselle ja voimistuvalle eroosiolle on havaittu seuraavilla pienvaluma-alueilla: A1, A3, A6, A7, A9, A11, B1, B4, C1, C3, D1, D5 ja D6. Näistä alueistä A3, B4 ja D6 ovat luonteeltaan sellaisia, joissa merkittävin osa riskistä syntyy yläpuolisen valuma-alueen voimakkaasta maankäytönmuutoksesta. Tällöin näiden alueiden riskiä tarkemmin kartoittavat ja ehkäisevät toimenpiteet rajoittuvat aluetta halkovan uoman kehittämiseen. Muilla alueilla on tarpeen laatia tarkempi selvitys koko alueen hulevesien hallinnasta asemakaavoituksen yhteydessä. Alueella D5 Risubackajoen latvalla virtaamaan lisää nykytilanteessa merkittävästi Nummelan jätevedenpuhdistamolta lähtevät puhdistetut jätevedet. Mikäli toiminta puhdistamolla lopetetaan, puron virtaama vähenee oleellisesti. Näin ollen alueelle D5 ja siten myös alueelle D6 arvioitu eroosio- ja tulvimisriski vähenevät.
Kohtalaisen riskin alueiksi on havaittu pienvaluma-alueet A5, A10, B2, C6 ja D2. Näidenkin alueiden pintavaluntaolosuhteet muuttuvat, mutta muutos jää vähäisemmäksi kuin suuremman riskiluokituksen alueilla. Mikäli näillä alueilla on jo nykyisellään esiintynyt puutteita hulevesien johtamisessa, tulee myös tämän riskiluokituksen alueiden hulevesijärjestelmän nykytila selvittää. 22 6.2 Vesistökuormituksen kasvu 6.2.1 Hajakuormitus Vesistöön kohdistuvan hajakuormituksen muutosta arvioitiin nykyisen maankäytön ja osayleiskaavan mukaisen maankäytön perusteella. Arviossa ei otettu huomioon osayleiskaavan kaavaratkaisuja tai aluevarauksia, joissa voidaan ottaa huomioon hulevesien hallinta. Vesistökuormituksen parametreinä käytettiin kiintoainetta, kokonaisfosforia ja kokonaistyppeä. Tarkastelu tehtiin nykyisen ja tulevan maankäytön sekä eri maankäyttömuotojen ominaiskuormituslukujen perusteella pienvalumaaluekohtaisesti, eikä yläpuolisen pienvaluma-alueen vesistökuormitusta huomioitu kuormitusarviossa. Vesistökuormitusarviossa ei myöskään otettu huomioon ilmaperäisen laskeuman osuutta eikä rakentamisen aikaista kuormitusta. Ominaiskuormituslukujen perusteella tehty vesistökuormitusarvio on suuntaa-antava, sillä vesistökuormitus vaihtelee hyvin paljon esimerkiksi ajallisesti ja paikallisesti, ja kuormitukseen vaikuttaa monta tekijää. Esimerkiksi viljellyn maan vesistökuormitus vaihtelee suuresti riippuen maalajista, kaltevuudesta, viljelymenetelmistä ja viljelykasveista. Samoin metsämaalta aiheutuva vesistökuormitus vaihtelee riippuen muun muassa metsätaloustoimenpiteistä. Luonnontilaiselta metsäalueelta aiheutuva vesistökuormitus on hyvin pientä, kun taas vesistökuormitus esimerkiksi kunnostusojituksen jälkeen on hyvin suurta. Ojituksen aiheuttama vesistökuormitus laskee voimakkaasti muutamassa vuodessa. Tässä kuormitusarviossa ei huomioitu muun muassa edellä mainittujen tekijöiden vaikutusta, vaan jokaiselle maankäyttömuodolle annettiin yksi ominaiskuormitusluku kuormitusparametriä kohden. Metsämaan ominaiskuormitusluvussa on otettu huomioon myös metsätaloustoimenpiteiden vaikutusta. Osayleiskaavan aiheuttama vesistökuormituksen kasvu näkyy erityisesti kiintoaineen kuormituksessa (Kuva 14). Usealla pienvaluma-alueella kiintoainekuormituksen arvioidaan vähintään kaksinkertaistuvan nykyisestä. Kokonaisfosforikuormituksen arvioidaan enimmillään kasvavan noin kaksin-kolminkertaiseksi, kun taas typpikuormitus jää selvästi pienemmäksi. Erityisesti kokonaistypen kohdalla vesistökuormituksen arvioidaan monin paikoin vähenevän.
Kiintoaines 23 Ei muutosta osayleiskaavaalueen ulkopuolella Ei muutosta osayleiskaavaalueella Vähenee Kasvaa Kasvaa merkittävästi Kokonaisfosfori Ei muutosta osayleiskaavaalueen ulkopuolella Ei muutosta osayleiskaavaalueella Vähenee Kasvaa Kasvaa merkittävästi Kokonaistyppi Ei muutosta osayleiskaavaalueen ulkopuolella Ei muutosta osayleiskaavaalueella Vähenee Kasvaa Kasvaa merkittävästi Kuva 14 Hajakuormituksen muutokset
Osayleiskaavan vesistökuormitus kasvaisi arvion mukaan kiintoaineen, kokonaisfosforin ja typen osalta selvästi eniten pienvaluma-alueella A11. Tulokseen vaikuttaa merkittävästi alueelle suunniteltu maankaatopaikka, joka on tämän selvityksen maankäyttöluokituksessa luokassa pelto/niitty. Kyseisen luokan osuus alueella kasvaa (0 20 %) tulevassa maankäytössä. Todellisuudessa vesistökuormitus alueelta A11 on arvioitua selvästi pienempi, sillä maankaatopaikan alue tullaan padottamaan, jonka jälkeen vesiä lasketaan maastoon hallitusti pintavesilammikoiden kautta. Näillä toimenpiteillä saadaan vesistökuormitusta leikattua oleellisesti. Edellä mainituista seikoista johtuen pienvaluma-alueelta A11 aiheutuva vesistökuormituksen kasvu on esitettyä (Kuva 14) alhaisempi. Risubackajoen latvahaaran vesitalouteen ja kuormitukseen vaikuttaa nykytilassa ratkaisevasti Nummelan jätevedenpuhdistamolta lähtevä puhdistettu jätevesi. Kyseisen uoman kuormitus mutta myös virtaama laskevat merkittävästi, kun toiminta Nummelan jätevedenpuhdistamolla lopetetaan. Alueilla, joilla kuormitus kasvaa merkittävästi (Kuva 14) tulee erityisesti pyrkiä toteuttamaan kuormitusta hillitseviä tai rajoittavia hulevesiratkaisuja. Näitä voivat olla muun muassa hulevesien imeytys ja viivytys. Hulevesien laatua parantavat ratkaisut olisi hyvä toteuttaa mahdollisimman lähellä hulevesien syntypaikkaa. 24 6.2.2 Kuormitus- ja vesistövaikutusarvio osayleiskaavan vaikutusalueen järviin ja Siuntionjokeen Järvien ja Siuntionjoen vesistövaikutusarvio tehtiin kiintoaineen, kokonaisfosforin ja kokonaistypen osalta perustuen pienvaluma-alueiden kuormitusarvioihin, jotka laadittiin nykyiselle maankäytölle ja osayleiskaavan mukaiselle maankäytölle. Muiden aineiden osalta vaikutusarvio perustui asiantuntija-arvioon. Arviossa ei huomioitu rakentamisen aikaisia vaikutuksia eikä Nummelan jätevedenpuhdistamon kuormitusta. Enäjärven kuormitus ei juurikaan kasva pienvaluma-alueiden (A1 A13) kuormitusarvion perusteella. Kokonaisfosforin ja typen kuormitus saattaa jopa hieman laskea. Näin ollen järveen ei arvioida aiheutuvan juurikaan kiintoaineesta johtuvia vaikutuksia eikä myöskään rehevyysvaikutuksia. Huhmarjärveen kohdistuva vesistökuormitus kasvaa selvästi kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta pienvaluma-alueiden (B1, B2 ja B3) kuormitusarvion perusteella. Kokonaistypen kuormitus kasvaa arviolta jonkin verran. Kiintoaineen ja kokonaisfosforin kuormitukset ovat suurimmillaan valumien ollessa suurimmillaan eli rankkasateiden ja kevään sulamisvesien aikaan. Huhmarjärveen arvioidaan aiheutuvan rehevyysvaikutuksia lisääntyvän fosforikuormituksen myötä. Fosfori toimii yleensä yhteyttävien vesieliöiden kasvua rajoittavana ravinteena Suomen sisävesissä. Fosforikuormituksen merkitys riippuu fosforin esiintymismuodosta. Mikäli fosfori esiintyy epäorgaanisessa muodossa, perustuottajat voivat käyttää sitä suoraan hyväkseen. Fosfori on usein sitoutunut kiintoaineeseen, jolloin se on heikommin perustuottajien käytettävissä. Ravinnekuormituksen vaikutukset ilmenevät lähinnä kesäaikaan, jolloin vedet ovat lämpimiä ja perustuotanto voimakasta. Ravinteisuuden kasvu lisää planktonin ja pinnoilla kasvavan levän (perifyton) kasvua, mikä saattaa ilmetä rantojen ja seisovien kalanpyydysten limoittumisena. Ravinnekuormitus voi lisätä myös vesikasvillisuutta.
Lisääntynyt perustuotanto heikentää järven alusveden happitaloutta, kun kuollutta orgaanista ainesta vajoaa pohjaan ja kuluttaa happea hajotessaan. Alusveden heikentynyt happitilanne saa aikaan fosforin sisäistä kuormitusta, mikä lisää järven rehevyyttä entisestään. Lisääntynyt kiintoainekuormitus samentaa vettä ja häiritsee muun muassa uposkasvien kasvua. Sameuden leviäminen riippuu sääolosuhteista ja järven virtausolosuhteista. Palojärveen kohdistuva vesistökuormitus kasvaa selvästi kiintoaineen ja jonkin verran kokonaisfosforin osalta pienvaluma-alueiden (B4, C5, C6 ja C7) kuormitusarvion perusteella. Kokonaistypen kuormituksessa ei arvioida tapahtuvan suuria muutoksia. Palojärven kuormitusarvioon sisältyy epävarmuustekijä, joita ei ole muissa järvien kuormitusarvioissa. Kuormitusarviossa ei huomioitu Huhmarjärven pienvaluma-aluetta (B3), eikä sen yläpuolella olevia pienvaluma-alueita (B1 ja B2). Edellä mainittujen alueiden kuormitus vaikuttaa Palojärveenkin, mutta merkityksen arvioimista hankaloittaa Huhmarjärvessä tapahtuva sedimentoituminen. Näin ollen Palojärven vesistökuormitus saattaa olla jonkin verran esitettyä suurempi. Palojärveen arvioidaan aiheutuvan samankaltaisia rehevyysvaikutuksia ja kiintoainekuormituksesta aiheutuvia vaikutuksia kuin Huhrmarjärveen. Kypärijärveen kohdistuva vesistökuormitus kasvaa merkittävästi kiintoaineen ja selvästi kokonaisfosforin osalta pienvaluma-alueiden (C1, C2, C3 ja C4) kuormitusarvion perusteella. Kokonaistypen kuormitus saattaa hieman laskea. Kypärijärveen arvioidaan aiheutuvan samankaltaisia rehevyysvaikutuksia ja kiintoainekuormituksen aiheuttamia vaikutuksia kuin Huhmarjärveen, mutta kiintoainekuormituksen vaikutukset ovat merkittävämmät. Lisäksi Kypärijärvi on luokiteltu ekologiselta tilaltaan hyväksi, kun taas muiden tässä esitettyjen järvien ekologinen tila on heikompi. Näin ollen kiintoaine- ja kokonaisfosforikuormituksen lisääntymisestä aiheutuvat ekologiset vaikutukset tulevat olemaan Kypärijärvessä todennäköisesti merkittävämmät kuin muissa järvissä ja voivat heikentää sen ekologista luokitusta. Kaikkiin järviin joutuu todennäköisesti osayleiskaavan toteutumisen myötä enemmän bakteereja ja raskasmetalleja sekä muita haitta-aineita kuin nykyisin, kun alueelle rakennetaan ja alueita päällystetään. Haitta-aineiden, kuten myös kiintoaineen ja kokonaisfosforin joutumista vesiin voidaan ehkäistä tehokkaasti luonnonmukaisilla hulevesiratkaisuilla. Siuntionjoki Vesistökuormituslaskelmien perusteella osayleiskaava-alueelta aiheutuva kokonaisfosforikuormitus ei juurikaan muutu nykytilanteeseen nähden. Huhmarjokeen aiheutuvan kokonaisfosforikuormituksen arvioidaan kuitenkin kasvavan ja aiheuttavan siellä rehevyysvaikutuksia (vrt. Huhmarjärvi ja Palojärvi). Koko osayleiskaava-alueen kokonaistyppikuormitus saattaa hieman laskea, kun taas kiintoainekuormitus voi kasvaa noin viidenneksen. Kiintoainekuormitus saattaa lisätä veden sameutta Siuntionjoen yläosalla, etenkin Huhmarjoessa ja mahdollisesti Siuntionjoessa Palojärven luusuan alapuolella Karhujärveen saakka sekä Karhujärvessä. Karhujärven alapuolelle ei arvioida aiheutuvan merkittäviä kiintoainekuormituksesta aiheutuvia vaikutuksia järvissä tapahtuvasta sedimentoitumisesta johtuen. Kiintoainekuormitus on voimakkaimmillaan lumien sulaessa ja rankkasateiden jälkeen, jolloin myös virtaama on suurimmillaan. Virtaamien ollessa suurimmillaan, myös 25
järvien vesi vaihtuu nopeammin ja heikentää kiintoaineksen laskeutumista. Näin ollen kiintoainesta kulkeutuu tuolloin myös järvialtaista alajuoksulle enemmän kuin esimerkiksi kuivana kesäkautena. Suuret virtaamat edistävät myös jokiuomaan sedimentoituneen aineksen liikkumista. Myös Siuntionjokeen osayleiskaava-alueelta aiheutuvaa ainekuormitusta voidaan estää tehokkaasti toteuttamalla alueella luonnonmukaisia hulevesimenetelmiä. 26 6.3 Pohjavedenpinnan muutokset Suunnittelualueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita lukuunottamatta Etelä- Nummelan osayleiskaava-alueen länsikärjessä sijaitsevaa pientä aluetta, joka sijoittuu Nummelanharjun pohjavesialueelle. Näinollen ei rakentamisen aiheuttamien muutosten pohjavesitasapainoon katsottu olevan suurta alueellista merkitystä. Tässä tapauksessa pohjaveden merkitys keskittyy haja-asutusalueella sijaitsevien kiinteistöjen vedenhankinnan turvaamiseen jatkossakin. Paikallisesti lisääntyvä rakentaminen kasvattaa riskiä pohjavesitasapainon muutoksiin alueilla, joilla maaperä on hyvin vettä läpäisevää (Kuva 15). Suunnittelualueen maaperä on suurelta osin sellaista, että rakentamisesta ei aiheudu merkittäviä muutoksia pohjaveden muodostumiseen. Kuva 15 Muutokset pohjaveden muodostumisessa Ei riskiä, osayleiskaava-alueen ulkopuolella Ei riskiä, osayleiskaava-alueella Kohtalainen riski Suuri riski Merkittävä riski
Pohjaveden muodostumisen edistämiseen tulee kiinnittää huomiota koko alueen kaavoituksessa ja alueelle laadittavassa rakennusjärjestyksessä erityisesti alueella D4 - Lehtimäen alue. Merkitykseltään vähäisempiä kohteita olivat A3, A9, A10, B1, C1 ja D5. Näiden alueiden kohdalla tulee paikallisesti tarkastella hulevesien imeyttämisratkaisuiden toteutusmahdollisuuksia ja pyrkiä edistämään pohjaveden imeytymistä alueella. Näillä alueilla tulisi suosia kiinteistökohtaisten pintavesien imeyttämistä ja mahdollisesti myös laajempien alueiden pintavesiä imeyttävien rakenteiden toteuttamista tulee harkita. Yhtä kiinteistöä laajempien alueiden pintavesiä imeyttävien rakenteiden sijoittuminen alueelle tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Aluekohtaisia toimenpidesuosituksia pintavesien imeyttämisen suhteen laadittaessa tulee ottaa huomioon myös kunnallisen vesihuollon nykyinen laajuus ja mahdolliset laajentumisalueet. Kunnallisen vesihuollon piirissä olevien alueiden kohdalla vähäinen pohjavedenpinnan muutos ei aiheuta merkittävää tarvetta laajamittaiseen pintavesien imeyttämiseen. 27 6.4 Arvokkaissa luontokohteissa tapahtuvat muutokset Etelä-Nummelan osayleiskaava-alueella on kymmeniä arvokkaita luontokohteita, ja useat niistä ovat sellaisia, jotka ovat vesitalouden kannalta herkkiä ekosysteemejä. Tällaisia ekosysteemejä ovat esimerkiksi erilaiset suot, kuten korvet, rämeet ja avosuot sekä norot ja lähteiköt. Kohteet, niitä koskevat lait ja niiden arvottaminen sekä sijainti pienvaluma-alueilla on esitetty liitteenä 1 olevassa taulukossa. Arvokkaita luontokohteita koskevassa arviossa otettiin huomioon muun muassa maankäytön muutoksen suuruus, luontokohteiden määrät, laajuudet sekä niiden arvottaminen. Arvokkaita luontokohteita koskevassa arviossa käy ilmi (Kuva 16), että merkittävässä osassa pienvaluma-alueita maankäytön muutoksesta saattaa aiheutua suuria tai merkittäviä vaikutuksia arvokkaisiin luontokohteisiin, ellei niitä oteta kaavoituksessa huomioon.
28 Kuva 16 Muutokset arvokkaissa luontokohteissa Ei riskiä, osayleiskaava-alueen ulkopuolella Ei riskiä, osayleiskaava-alueella Kohtalainen riski Suuri riski Merkittävä riski Merkittävimmät alueet, joilla luontokohteisiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota, ovat A6, A7, A8, B4, D1 ja D5. Vaikutukset arvokkaisiin luontokohteisiin voivat olla välittömiä tai välillisiä. Välillistä vaikuttamista on esimerkiksi suoalueen vesitasapainoon vaikuttaminen. Vaikka suohon ei suoranaisesti kohdisteta mitään toimia, maankäytön muutos muualla saattaa aiheuttaa suon kuivumista, joka pahimmillaan hävittää vedestä voimakkaasti riippuvaisen suoekosysteemin. Toisena esimerkkinä maankäytön muutoksen välillisistä vaikutuksista on valuma-alueen uomien, purojen ja norojen virtaamissa ja vedenlaadussa tapahtuvat muutokset. Useat uomat ja purot ja niiden lähiympäristöt ovat tärkeitä ekosysteemejä, joista riippuvaiset eliöt saattavat häiriintyä virtaamassa ja vedenlaadussa tapahtuvista muutoksista johtuen. Erityisesti alueilla, joille hulevesistä on arvioitu koituvan merkittävää tai suurta riskiä, tulee yksityiskohtaisemmassa maankäytönsuunnittelussa varmistaa, että luontokohteiden vesitasapainossa ei tapahdu haitallisia muutoksia. Lisäksi tulee ottaa huomioon, ettei kohteisiin aiheutuva kuormitus kasva merkittävästi.