PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2012

AHMA YMPÄRISTÖ OY 10724/2013 PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2012 VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILU

PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2012 VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILU VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUN YHTEENVETO OSA I OSA II OSA III JOHDANTO VESISTÖTARKKAILU KALATALOUSTARKKAILU Ahma ympäristö Oy Miia Savolainen, limnologi FM Simo Paksuniemi, iktyonomi

VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUN YHTEENVETO Pyhäjoen pistekuormituksessa tapahtuneet muutokset olivat kokonaisuutena melko vähäisiä. Taajamien ja teollisuuden yhteenlaskettu kuormitus oli happea kuluttavan aineen, fosforin ja kiintoaineen osalta pienempää kuin vuosina 2009 2011, kun taas typen osalta kuormitus oli pienempää kuin vuosina 2010 2011, mutta hieman suurempaa kuin vuonna 2009. Pyhäsalmen kaivoksen kuormitus oli vuonna 2012 kiintoaineen osalta selvästi viime vuotta pienempää. Myös raudan ja typen kuormitus olivat alentuneet. Sulfaatin ja kemiallisen hapenkulutuksen kuormitukset olivat sen sijaan kohonneet. Haapaveden voimalaitos oli toiminnassa vuonna 2012 vain 86 päivää. Vesistöön kohdistunut kuormitus oli sulfaatin, kloridin, kiintoaineen ja CODMn osalta pienempää kuin viime vuonna. Vuonna 2012 tarkkailtiin Pyhäjoen pääuoman (3 paikkaa) ja Piipsanjoen (1 paikka) veden laatua intensiivisesti. Lisäksi tarkkailtiin veden laatua eräissä Pyhäjoen sivujoissa, pääuoman vuosittaisen alueellisen tarkkailun havaintopaikoilla sekä Pyhäjärvessä ja Haapajärvessä. Raportissa on käsitelty myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seuranta tulokset mm. Pyhäjoen alaosalta, Iso-Vatjusjärvestä, Pirnesjärvestä sekä Piipsjärvestä. Vuonna 2012 Pyhäjoen veden laadun ajallinen vaihtelu oli jokseenkin tavanomaista. Pyhäjoen pääuoman keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet kuvastivat aiempaan tapaan rehevyyttä. Loppukesän ja syksyn sateet aiheuttivat huuhtoumien kasvua ja veden laadun heikentymistä ajankohdan tavanomaista tasoa jonkin verran heikommaksi erityisesti joen keski- ja alaosalla. Pyhäjärven luusuassa veden laatu oli myös jokseenkin keskimääräinen. Sivujokien veden laatu oli Pyhäjoen pääuomaa heikompi, mikä vaikutti Pyhäjoen pääuoman veden laadun heikkenemiseen alavirtaa kohden. Sivujokien veden laadussa oli voimakasta ajallista ja alueellista vaihtelua. Pyhäjärven Junttiselän pohjan läheinen vesi oli talvella hapetonta, koko alusveden ph oli hapan ja pitoisuustasot koholla. Junttisyvän happitilanne oli silti keskivedessä aikaisempaa parempi talven ilmastuksen vaikutuksesta. Junttiselän happitilanne oli kesälläkin ajoittain heikentynyt. Pyhäjärven Kirkkoselällä ja Pyhäselällä esiintyi myös talvella happiongelmia, mutta muutoin vedenlaatu oli Junttiselkää selvästi parempi. Haapajärvessä alusveden happitilanne oli keväällä ja kesällä heikko, mikä näkyi myös alusveden laadun heikentymisenä. Ravinteita oli runsaasti ja vesi oli humuspitoista ja tummaa. Myös Iso Vatjusjärvessä, Piipsjärvessä ja Pirnesjärvessä happitilanne oli kerrostuneisuudesta johtuen talvella heikko, mikä vaikutti myös alusveden muuhun laatuun. Pyhäjoen vesistön kalataloudellinen yhteistarkkailu käsitti vuonna 2012 vuosittaisen kalastuskirjanpidon. Haapajärvellä harvoilla verkoilla saadun hauen, lahnan ja kuhan yksikkösaaliit olivat aikaisempien tulosten tavoin vuonna 2012 pieniä. Hauen yksikkösaalis on ollut vuoden 2002 jäleen alle puolet aiempien vuosien tasosta, mikä johtunee pääasiassa kirjanpitäjien vaihtumisesta ja aiempaa aktiivisemmasta kesäkalastuksesta. Lahnan yksikkösaalis on alentunut tarkkailujakson aikana. Kuhaistutukset ovat onnistuneet Haapajärvellä, ja kuha on ollut verkkokalastuksen merkittävä saalislaji 1990-luvun puoli-välistä lähtien.

ii Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA I: Johdanto Pyhäjokisuulla verkkokalastus keskittyy keväiseen nousuhauen pyyntiin sekä talvikalastukseen. Verkoilla vuonna 2012 saadun hauen yksikkösaalis oli edelleen hyvä. Saalis on ollut v. 2003 lähtien aiempaa heikompi, mikä johtunee paljolti kalastajien vaihtumisesta ja pyynnin erilaisesta ajoittumisesta. Nahkiaisen rysäpyyntitulos vuonna 2012 oli keskimääräistä parempi. Virtaama joessa oli syksyllä varsin suuri loppukesän runsaista sateista johtuen, mikä edesauttoi nahkiaisen nousua jokeen. Pyhäjokisuun meriedustalla verkoilla saadun siian yksikkösaalis oli vuonna 2012 tavanomainen. Harvoilla rysillä saatiin siikaa vuonna 2012 hyvin. Rysillä saatu taimensaalis oli myös hyvä, mutta lohisaaliit olivat keskimääräistä heikompia.

PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2012 OSA I: JOHDANTO Copyright Ahma ympäristö Oy 15.4.2013 Miia Savolainen, FM Sisällysluettelo 1. JOHDANTO... 2 2. TARKKAILUVELVOITTEET... 2 2.1 YHDYSKUNTAJÄTEVEDENPUHDISTAMOT... 2 2.2 TEOLLISUUS... 2 2.3 TURVETUOTANTO... 4 2.4 HAJAKUORMITUS... 5 2.5 MUUT... 5 3. TARKKAILUALUEEN KUVAUS... 5 4. SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET... 7 4.1 SÄÄ... 7 4.2 VIRTAAMA... 7 5. KUORMITUS... 9 5.1 TAAJAMAT JA TEOLLISUUS... 9 5.2 KAATOPAIKAT... 11 5.3 TURVETUOTANTO... 11 5.4 KOKONAISKUORMITUS... 12 VIITTEET... 13

2 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA I: Johdanto 1. JOHDANTO Pyhäjoen vesistöalueen voimassa oleva yhteistarkkailuohjelma on laadittu vuosille 2012 2018 ja se sisältää kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelman (Pöyry Finland Oy 2011). Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on hyväksynyt tarkkailuohjelman päätöksellään POPELY/314/07,00/2011 (22.6.2011) tehden siihen tarkennuksia sekä Kainuun ELY-keskus kalataloustarkkailusuunnitelman päätöksellään Dnro 664/5723 2011 (23.8.2011). Vesistötarkkailu sisältää vuosittain Pyhäjoen pääuoman ja Piipsanjoen intensiivisen tarkkailun sekä eräiden sivujokien pisteiden tarkkailun. Myös Pyhäjärven ja Haapajärven veden laadun tarkkailu on vuosittaista. Määrävuosina toteutetaan laajempi alueellinen veden laadun tarkkailu sekä Pyhäjärven sedimenttitutkimukset, Pyhäjärven ja Haapajärven kasviplanktontarkkailu, Pyhäjoen pääuoman piilevä- ja pohjaeläintarkkailu, Haapajärven pohjaeläintarkkailu, kohdekuvaukset sekä Pyhäjärven kalojen raskasmetallipitoisuuden tarkkailu. Vuosi 2012 oli normaalin tarkkailun vuosi. Raportoinnissa hyödynnetään vuosittain myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatuloksia. Kalataloudellinen yhteistarkkailu käsittää vuosittaisen kalastuskirjanpidon sekä määrävuosin tehtäviä kalastustiedusteluja ja sähkökoekalastuksia sekä Pyhäjärven Junttiselän verkkokoekalastuksia. Tarkkailuohjelman mukaisesti Pyhäjoen vesistöalueen kuormitustarkkailu raportoidaan erikseen, mutta vesistö- ja kalataloustarkkailut raportoidaan yhdessä. Tässä raportissa esitetään vesistö- ja kalataloustarkkailujen tulokset vuodelta 2012. Raportissa esitetään lisäksi lyhyet yhteenvedot alueella toteutetuista erillistarkkailuista. 2. TARKKAILUVELVOITTEET 2.1 Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot Pyhäjoen yhteistarkkailuun kuuluu seitsemän jätevedenpuhdistamoa sekä kaksi pienempää puhdistamoa. Vihannin jätevedenpuhdistamolta jätevedet on johdettu keväästä 2010 alkaen siirtoviemäriä pitkin Raaheen puhdistettavaksi. Vihannin Lampinsaaren lammikkopuhdistamolta on lupa johtaa käsiteltyjä jätevesiä Vihanninjokeen vielä vuoden 2012 kesäkuun loppuun saakka. Taulukossa 1 on esitetty jätevedenpuhdistamoiden tarkkailuvelvoitteiden perusteena olevat lupapäätökset ja purkuvesistöt. Kuormittajien sijainti on esitetty osan II Vesistötarkkailu liitteessä 1. 2.2 Teollisuus Pyhäjoen vesistöalueella on elintarviketeollisuutta. Lisäksi alueella sijaitsevat Pyhäsalmi Mine Oy:n Pyhäsalmen kaivos ja Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden turvevoimalaitos. Valio Oy:n Haapaveden tehtaan jätevedet johdetaan Haapaveden kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Oulaisten jäähdyttämö on lopettanut toimintansa ja se ei enää

3 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA I: Johdanto ole mukana yhteistarkkailussa. Tarkkailuvelvolliset teollisuuslaitokset sekä niiden velvoitteen perusteena olevat lupapäätökset ja purkuvesistöt on esitetty taulukossa 2. Teollisuuslaitosten sijainti on esitetty osan II Vesistötarkkailu liitteessä 1. Taulukko 1. Pyhäjoen vesistöalueen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden lupapäätökset ja purkuvesistöt. Kuormittaja Lupapäätös Vesistö tarkkailu velvoite Kalatalous tarkkailu velvoite Lupa voimassa Purkuvesistö Pyhäjärvi PSY nro 86/07/2 Pyhäjärvi 18.9.2007 x x 2014 VNp 888/2006 Kärsämäen PPO-2004-Y-362-121 Vesihuolto Oy 11.8.2005 x x 2015 Pyhäjoki VNp 888/2006 Haapavesi PSY nro 67/08/2 x x 2017 Pyhäjoki 2.6.2008 Oulainen PSY 29/05/2 2.6.2005 x x 2015 Pyhäjoki VNp 888/2006 Pyhäjokisuun PPO-2008-Y-422-111 Vesi Oy 9.12.2009 x 2019 Pyhäjoki VNp 888/2006 Vihannin Vesi Oy, VH 1827/500 x toistaiseksi Vihanninjoki Lampinsaari Merijärvi PPO 1101Y1660-121 2.10.2001 x x 2010* Talusoja VNp 888/2006 Vattukylän koulu Ouvy 1192 A 171/29 10.3.1993 toistaiseksi Pyhäjoki Haapaveden ympäristöjaos, 15.4.1993 Mieluskylän koulu PPO-2006-Y-432-111 toistaiseksi Pyhäjoki 3.4.2007 * uusi ympäristölupa vireillä Taulukko 2. Pyhäjoen vesistöalueen tarkkailuvelvollisten teollisuuslaitosten lupapäätökset ja purkuvesistöt. Kuormittaja Lupapäätös Vesistö tarkkailu velvoite Kalatalous tarkkailu velvoite Purkuvesistö Valio Oy Haapavesi, PPO 2003-Y-83-111, x Haapajärvi lauhdevedet 18.11.2004 Pyhäsalmi Mine Oy, PSY 86/07/2, x Pyhäjärvi Pyhäsalmen kaivos 18.9.2007 Kanteleen Voima Oy, PSY 58/01/2, 29.11.2001 Haapaveden voimalaitos VHO 03/013/3, 4.7.2003 x x Haapajärvi KHO 3043/1/03, 23.11.2005

4 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA I: Johdanto 2.3 Turvetuotanto Turvetuotannon kokonaispinta-ala oli vuonna 2012 Pyhäjoen vesistöalueella 3 483 ha, josta tuotantovaiheessa oli yhteensä 2 295 ha. Tuotannosta poistuneita alueita ilmoitettiin 1 032 ha ja kunnostusvaiheessa oli 156 ha. Kaikkiaan ympäristöluvan saaneita turvetuotantoalueita oli Pyhäjoen vesistöalueella 30. Turvetuotantoalueiden sijainti käy ilmi osan II Vesistötarkkailu liitteestä 1. Turvetuotantoalueiden voimassaolevat lupapäätökset on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Pyhäjoen vesistöalueen tarkkailuvelvollisten turvetuotantoalueiden lupapäätökset ja purkuvesistöt. Suon nimi Lupapäätös Voimassa Vesistö tarkkailu velvoite Kalatal. Tarkkailu velvoite Laskureitti Ala Vesistöalue 2012 ha Vapo Oy Ahmaneva 37/03/2, 20.8.03* 2012 x x 32 54.079 Ahmaoja-Vihanninjoki Haaponeva PSY 3707/2, 2.7.2007 2016 x x 321 54.022 Humaloja/Lylyoja Iso-Lamminneva PSY 74/09/2, 30.9.2009 2019 x x 32 54.041 laskuoja-venetoja Kivineva PSY 70/06/2, 1.9.06 2015 x x 87 54.037 laskuoja-luonuanoja Kuljunneva PSY 25/08/2 21.2.08 2018 x x 83 54.032 kuivatusojasto-pyhäjoki Kuuhkamonneva PSY 16/07/2, 2.2.07 2016 x x 314 54.072 Piipsanjoki-Piipsanjärvi-Piipsanjoki Lehtoneva II PSY 79/03/1, Puuro-oja/Tammapuro-Vuohtojoki- 2012 x x 41 54.085 11.9.03 Kärsämäenjoki Luomaneva 93/06/2, 4.12.06 2016 x x 96 54.085 Luomaoja-Vuohtojoki-Kärsämäenjoki Märsynneva PSY/50/09/2, 26.5.2009 2019 x x 128 54.077 Vihanninjoki Piipsanjoki Piipsjärvi Nurmesneva (osa) 87/07/2, 20.9.07* 2012 x x 102 54.047 Iso-Peurapuro Ojaneva PSY 87/07/2, Kilpuanoja-Piipsanjoki-Piipsanjärvi- 2016 x x 52 54.076 20.9.2007 Piipsanjoki Onkineva PSY 28/04/1, 22.3.04 2012 x x 41 54.084 Juurusoja-Kärsämäenjoki Pihlajaneva PSY 64/03/1, 18.7.03* 2012 x x 116 54.085 Luomaoja-Vuohtoj.-Kärsämäenjoki Piipsanneva (osa) 98/07/2, 7.12.07* 2012 x x 889 54.034 Kotaoja-Piipsanoja Porkanneva PSY 39/07/2, 2.4.2007 2016 x x 40 54.085 metsäoja-vuohtojoki-kärsämäenjoki Puutionneva PSY 98/07/2, 54.027 2015 x x 127 7.12.2007 54.028 laskuoja-mäyränoja Siloneva PSY 27/04/1, 22.3.04* 2012 x x 128 54.084 Silo-oja-Juurusoja-Kärsämäenjoki Verkaneva PSAVI/6/04.08/2010 2020 x x 58 54.072 Piipsanjoki Piipsjärvi Vittouvenneva (osa) PSAVI 23/11/1, 27.4.2011** 2013 x x 67 54.051 Sammaljoki-Pyhäjärvi Äijönneva PSY 31/05/2 21.6.05 2015 x x 96 54.028 laskuoja-mäyränoja Turveruukki Lehtoneva PSY 79/03/1, 11.9.03* 2012 x x 115 54.085 Vuohtojoki-Kärsämäenjoki Megaturve Oy Jahtavisneva 100/03/1, 13.11.03* 2012 x 20 54.017 Uitonoja-Tähjänjoki Marjaneva 52/03/2, 16.10.03* 2012 x 15 54.019 Sarpaoja-Talusoja-Tähjänjoki AP-Peat Oy Kärsämäenneva PSY 33/07/2 22.3.07 2016 x x 139 54.081 laskuoja-kärsämäenjoki VHO 07/0601/3, 8.10.2007 KHO 326, 22.2.2008 Tmi Hämäläinen Palaneva Jukuturve Oy Aittoneva PSY 95/06/2, 4.12.2006 PPO lausunto 30.3.1990 2016 x x 26 54.077 metsäoja-vihanninjoki-piipsanjoki- Piipsjärvi x 14 54.06 Viirelänoja-Saarelanoja-Hiito-oja Kanteleen Voima Oy Hankilanneva (osa) PSY 17/07/2, 7.3.03 2012 x x 9,3 54.037 Hankilanoja-Luonuanoja Ilkanneva PSAVI/242/04.08/2010 2021 x x 87 54.036 Makkaraoja-Veneoja Veneneva PSAVI/67/04.08/2010 2020 x x 142 54.036 Makkaraoja-Veneoja Puntarisuo PSY 5/09/2 13.1.09 2019 x x 67 54.046 laskuoja-haapapuro-lohvanjärvi- Lohvanjoki * Lupamääräysten tarkistamishakemus vireillä ** Lupa ei lainvoimainen, valitettu VHO:een

5 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA I: Johdanto 2.4 Hajakuormitus Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on alueensa kuntien kunnanhallituksille osoittamalla kirjeellään (22.8.1995) esittänyt, että kunnat kuntien ympäristönsuojeluhallintolain 6 3 lainkohdan perusteella osallistuisivat alueensa vesistön yhteistarkkailuun hajakuormituksen vaikutusten selvittämiseksi. Pyhäjoen vesistöalueen kaikki kunnat (Merijärvi, Vihanti, Haapavesi, Pyhäjoki, Pyhäjärvi, Kärsämäki ja Oulainen) ovat suhtautuneet myönteisesti vesistöjen tilan tarkkailuun osallistumiseen hajakuormituksen vaikutusten selvittämiseksi. 2.5 Muut Pohjois-Suomen vesioikeus on päätöksellään nro 68/74/1, 21.8.1974 myöntänyt vesihallitukselle luvan Piipsjärven säännöstelyyn. Päätökseen sisältyy velvoite tarkkailla rakentamisen ja säännöstelyn vaikutusta alapuolisen vesistön kala- ja rapukantaan maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän ohjelman mukaisesti. Vesihallitus pyysi kirjeessään 16.12.1982 maa- ja metsätalousministeriöltä vapautusta Piipsjärven alapuolisen vesistön kala- ja rapukannan tarkkailusta ja esitti, että vaikutusten seurantaa jatketaan veden laadun tarkkailuna. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi esityksen kirjeellään 4.11.1983. Hankkeen nykyinen luvanhaltija on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. 3. TARKKAILUALUEEN KUVAUS Pyhäjoki alkaa Pyhäjärven kaupungin alueella sijaitsevasta Pyhäjärvestä. Joki virtaa Pyhäjärven, Kärsämäen, Haapaveden, Oulaisten ja Merijärven kautta kaakko - luodesuunnassa laskien Perämereen Pyhäjoen kunnan alueella. Kärsämäen taajaman yläpuolella pääuomaan laskee idästä Kärsämäenjoki, joka alkaa Kärsämäen kunnan itäosissa sijaitsevilta soilta ja pikkujärvistä. Pyhäjoen toinen huomattava lisäjuoksu, Piipsanjoki, yhtyy pääuomaan Oulaisten kaupungin alueella. Pyhäjoen pituus Pyhäjärvestä Perämereen on 162 km ja korkeusero 140 m. Valumaalueen koko jokisuulla on 3 712 km 2 ja järvisyys 5,2 % (Ekholm 1993). Pyhäjoen vesistöalueella on pinta-alaltaan yli 0,01 km 2 :n järviä kaikkiaan 143 kpl. Järvien kokonaispinta-ala on 189 km 2. Vesistöalueen suurin ja merkittävin järviallas on vesistön latvoilla sijaitseva Pyhäjärvi, jonka kokonaispinta-ala on 126 km 2. Pyhäjoen keski- ja yläosan vesistöjärjestelyt on toteutettu 1950-luvun lopussa ja 1960- luvun alussa, jolloin aloitettiin Pyhäjärven ja Haapajärven säännöstely sekä toteutettiin Kärsämäenjoen, Viirelänojan ja Piipsanojan perkaus. Pyhäjoen yläosaan on rakennettu kolme vesivoimalaitosta (Venetpalo, Kalliokoski, Vesikoski). Lisäksi Haapajärven alapuolella sijaitsee Haapakosken voimalaitos. Koskiensuojelulain (23.1.1987/35) perusteella Pyhäjoen alaosa Haapakosken alapuolelle asti on rauhoitettu voimalaitosrakentamiselta. Pyhäjoen latvalla sijaitseva Pyhäjärvi on laadultaan jokseenkin kirkasvetinen ja niukkaravinteinen. Hyvälaatuisella Pyhäjärven vedellä on olennainen vaikutus Pyhäjoen veden laatuun etenkin alivirtaamakausina. Pyhäjärven ja Haapajärven

6 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA I: Johdanto välisellä jokiosuudella Pyhäjoen veden ravinne- ja erityisesti humuspitoisuus kasvaa kuitenkin voimakkaasti humuspitoisista ja ravinteikkaista sivu-uomista tulevien vesien vaikutuksesta. Osaltaan ravinnepitoisuuksia nostaa jokeen kohdistuva taajamien, elintarviketeollisuuden ja turvetuotannon kuormitus. Haapajärven alapuolella veden ravinnepitoisuudet ovat yleensä suurimmillaan ja laskevat jonkin verran jokisuulle mentäessä. Joen keskiosalla sijaitseva Haapajärvi on luonteeltaan rehevä läpivirtausjärvi. Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien johtaminen Haapajärveen aiheuttaa järven jäätymisen viivästymistä ja järvellä voi olla laajoja sula-alueita talvellakin. Jäähdytysvesienjohtamisen vuoksi myös Haapajärven alapuolisella Pyhäjoella on ajoittain tavallista suurempia sula-alueita. Pyhäjärven ekologinen tila on arvioitu hyväksi Junttiselkää lukuun ottamatta. Junttiselän ekologinen tila on välttävä. Pyhäjoen yläosa Kärsämäenjokeen saakka on tunnistettu voimakkaasti muutetuksi ja sen ekologinen tila suhteessa parhaaseen saavutettavaan tilaan on huono. Kärsämäenjoen alapuolella Pyhäjoen ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi. Pyhäjoen sivujoista on luokiteltu Kärsämäenjoki, jonka ekologinen tila on välttävä, ja Piipsanjoki, jonka ekologinen tila on valtaosin tyydyttävä ja osin (Piipsjärvi) välttävä. (Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue 2009). Kemiallisessa luokittelussa arvioidaan haitallisten aineiden pitoisuuksia pintavesissä. Kemiallisessa luokittelussa vedet jaetaan kahteen luokkaan: hyvä tila ja hyvää huonompi tila. Pyhäjoen vesistöalueella kaikkien luokiteltujen vesimuodostumien kemiallinen tila on arvioitu hyväksi. Vesienhoidon yleistavoitteena on Suomen vesien hyvä ekologinen ja kemiallinen tila vuoteen 2015 mennessä. Oulujoen Iijoen vesienhoitosuunnitelmaan liittyvän eteläisten vesistöjen toimenpideohjelman mukaan suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on valtaosassa Pyhäjoen alueen vesimuodostumia liian suuri ravinneja kiintoainekuormitus sekä Pyhäjoen pääuomassa, Piipsanjoessa, Kärsämäenjoessa ja Pyhäjärven Junttiselällä happamuuden aiheuttamat haitat. Lisäksi talviaikainen happitilanne on heikko johtuen sisäisestä ja/tai ulkoisesta kuormituksesta Komujärvessä, Osmangissa, Pienessä ja Isossa Vatjusjärvessä sekä Piipsjärvessä. Tavoitteista tärkein on rehevyystason laskeminen, mutta suuressa osassa kohteista on tarpeen parantaa myös vesimuodostumien hydrologista ja/tai morfologista tilaa. Tilatavoitteen saavuttamiseen ravinnepitoisuuksien alenemisen nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä on arvioitu riittävän ainoastaan Pyhäjärven Pyhäselällä. Lisätoimenpiteitä tarvitaan lähes kaikissa Pyhäjoen vesistön vesimuodostumissa. Myös Pyhäjärven Pyhäselälle esitetään toimenpiteitä alueellisesti tärkeäksi katsotun tavoitteen saavuttamiseksi. Toimenpidesuunnitelmassa on esitetty lisätoimenpiteiksi mm. hajakuormituksen monipuolista vähentämistä, kalateiden rakentamista, järvien ja jokiuomien kunnostuksia, säännöstelykäytäntöjen selvittämistä sekä yhdyskuntajätevesien puhdistuksen keskittämismahdollisuuksien selvittämistä. Pyhäjoki oli v. 1997 käynnistetyn Itämeren kalastuskomission valmisteleman Itämeren lohen laajan kotiuttamisohjelman (Salmon Action Plan) yksi kohdevesistö. Ohjelman tarkoituksena oli palauttaa lohikannat moniin entisiin lohijokiin siten, että vuoteen 2010 mennessä luonnonpoikastuotanto olisi puolet luonnontilaisesta. Pyhäjoella laajamittaiset lohenpoikasten istutukset eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta eikä niitä ole enää tehty v. 2007 jälkeen.

7 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA I: Johdanto Haapakosken voimalaitoksen (Haapavesi) alapuoliset koskialueet on kunnostettu 1990-luvulla ja myös Pyhäjoen yläosan kunnostussuunnitelmat ovat valmiina toteutusta varten. 4. SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET 4.1 Sää Vuosi 2012 oli Haapavedellä keskimääräistä sateisempi ja hieman kylmempi. Vuoden kokonaissademäärä 634 mm oli Haapavedellä 20 % korkeampi kuin pitkän ajan (1981 2010) keskiarvo. Sateisin kuukausi oli elokuu, mutta lokakuussa satoi lähes kaksinkertaisesti normaalia enemmän. Huhtikuusta elokuuhun oli tavanomaista sateisempaa, kun taas kuivia kuukausia olivat maalis-, syys- ja marraskuu. Maaliskuu oli kuivin kuukausi ja silloin satoi 73 % normaalia vähemmän. Muutoin kuukausittaiset sademäärät olivat vertailuarvojen tuntumassa. (Kuva 1) Vuoden keskilämpötila oli 2,2 ºC, mikä on 0,3 astetta alempi kuin pitkän ajan (1981 2010) keskiarvo. Kylmin kuukausi oli joulukuu, jolloin oli 73 % tavanomaista kylmempää. Alkuvuosi ja loppukesä sekä syksy olivat keskimääräistä kylmempiä lukuun ottamatta marraskuuta, jolloin oli jopa 97 % lämpimämpi. Maalis- ja huhtikuu olivat myös normaalia lämpimämpiä kuukausia. (Kuva 1) Lämpötila ( C) 20 Haapavesi 2012 1981-2010 Sadanta (mm) 120 Haapavesi 2012 1981-2010 15 100 10 5 0-5 -10 80 60 40 20-15 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilat ja sademäärät Haapavedellä vuonna 2012 sekä vertailujaksolla 1981 2010 keskimäärin. Lähde: Ilmatieteenlaitos. 4.2 Virtaama Pyhäjoen keskivirtaama oli vuonna 2012 tavanomaista selvästi suurempi. Pyhäjärven luusuasta juoksutettu vesimäärä oli keskimäärin 60 % suurempi, Haapakoskesta juoksutettu vesimäärä 70 % suurempi ja Tolpankosken vesimäärä oli myös noin 70 % suurempi kuin pitkän ajan (1981 2010) keskiarvo. Pyhäjärven luusuasta juoksutettiin vettä alkuvuonna normaalin verran, mutta Tolpankoskella virtaamat olivat tavanomaista korkeammat jo alkuvuodesta. Kevättulvahuippu muodostui normaalia myöhemmin toukokuussa, mutta virtaamat olivat koholla jo huhtikuussa. Virtaamat olivat koko kesän ja syksyn kaikilla Pyhäjoen

8 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA I: Johdanto virtaamamittausasemilla keskimääräistä korkeammat. Syksyn suurimmat ylivirtaamapiikit ajoittuivat elokuuhun, jolloin sademäärä oli vuoden korkein. Joulukuussa juoksutukset olivat tavanomaisella tasolla, mutta Haapakosken ja Tolpankosken virtaamat olivat normaalia alemmat. (Kuvat 2 ja 3) m 3 /s 400 350 300 250 200 150 100 50 Virtaama Pyhäjärvi Haapakoski Tolpankoski 0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 2. Vuorokausivirtaama Pyhäjärven luusuassa, Haapakoskella ja Tolpankoskella vuonna 2012. m 3 /s 140 120 Virtaama Pyhäjärvi Haapakoski Tolpankoski 100 80 60 40 20 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 3. Virtaama Pyhäjärven luusuassa, Haapakoskessa ja Tolpankoskessa kuukausikeskiarvoina vuonna 2012 (pylväät) ja vertailujaksolla 1981 2010 keskimäärin (viivat). (Lähde: Hertta-tietokanta) Kuvassa 4 on havainnollistettu virtaaman lisääntymistä eri jokiosuuksilla vuonna 2012. Pyhäjärvestä juoksutettu vesi muodosti keskimäärin 19 % koko Pyhäjoen virtaamasta alajuoksulla. Huhtikuussa juoksutusten osuus oli pienin (5 %). Toukokuussa, elolokakuussa ja marraskuussa juoksutusten osuus oli myös suhteellisen vähäinen, noin 10 20 % Tolpankosken virtaamasta. Kesä-heinäkuussa juoksutusten osuus oli noin

9 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA I: Johdanto 35 37 %. Enimmillään Pyhäjärvestä juoksutetun veden osuus oli helmi-maaliskuussa noin 50 55 % Tolpankosken vesimäärästä. 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Pyhäjärvi Haapakoski Tolpankoski Kuva 4. Pyhäjärven luusuan, Haapakosken ja Tolpankosken virtaamien osuudet Pyhäjoena kokonaisvirtaamasta kuukausittain vuonna 2012. 5. KUORMITUS Pyhäjoen vesistöalueen kuormitustarkkailujen tulokset on raportoitu erikseen. Kuntien ja teollisuuden tarkkailujen tulokset on raportoitu Pyhäjoen yhteistarkkailun kuormitustarkkailuraportissa (Ahma ympäristö Oy 2013b), turvetuotannon kuormitukset on raportoitu Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotannon kuormitustarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 2013c) ja kaatopaikkojen tarkkailujen tulokset omissa erillisissä raporteissaan (Ahma ympäristö Oy 2013a, Pöyry Finland Oy 2013a-b, d). 5.1 Taajamat ja teollisuus Taulukossa 4 on esitetty Pyhäjoen vesistöalueen asutuksen, teollisuuden ja kaivostoiminnan kuormitus. Vuonna 2012 edellisten yhteenlaskettu keskimääräinen happea kuluttava (BOD 7 ) kuormitus Pyhäjoen vesistöalueella oli 47 kg/d happea kuluttavia aineita (BOD 7 ), 4,6 kg/d fosforia, 226 kg/d typpeä ja 148 kg/d kiintoainetta. Kuormitus oli kaikilta osin edellisvuotta pienempi. Kanteleen Voima Oy:n (30.11.2006 asti Fortum Power and Heat Oy:n) Haapaveden voimalaitoksen jätevedestä tutkitaan ravinne- ja kiintoainekuormituksen lisäksi metalli, sulfaatti- ja kloridipitoisuudet. Haapaveden voimalaitoksen happea kuluttavan aineen kuormitus mitataan voimalaitoksen jätevesille paremmin soveltuvana COD Mn -kuormituksena. Vesistöön kohdistunut kuormitus oli vuonna 2012 typpi- ja fosforikuormitusta lukuun ottamatta pienempää kuin vuonna 2011 (taulukko 5).

10 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA I: Johdanto Taulukko 4. Pyhäjoen vesistöalueen asutuksen, teollisuuden ja kaivostoiminnan kuormitus vuonna 2012 sekä kuormitus yhteensä vuosina 2009 2012. Kuormitus kg/d Kuormittaja BOD 7 Kok.P Kok.N Kiintoaine Purkuvesistö Pyhäjärvi 9,4 0,9 31 22 Pyhäjärvi Kärsämäki 1,6 0,1 12 5,4 Pyhäjoki Haapavesi 23 2,5 57 42 Pyhäjoki Oulainen 7,5 0,4 44 13 Pyhäjoki Pyhäjoki 2,4 0,2 12 7,1 Pyhäjoki Vihanti, Lampinsaari 0,8 0,1 2,0 1,9 Vihanninjoki Merijärvi 0,8 0,2 3,4 7,4 Talusoja Yhteensä 46 4,4 161 99 Valio Oy 1,5 0,1 0,5 Haapajärvi Kanteleen Voima Oy 0,1 0,7 8 Haapajärvi Pyhäsalmi Mine Oy 63 41 Pyhäjärvi Yhteensä 2012 47 4,6 226 148 2011 68 7,1 252 277 2010 64 5,5 265 179 2009 59 5,5 222 216 Taulukko 5. Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen kuormitus vuosina 2009 2012. Vuosi Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N SO 4 Cl t/a t/a kg/a kg/a t/a t/a 2009 4,8 5,9 24 770 155 10 2010 11 8,1 2,3 225 32 2,3 2011 6,6 5,2 2,2 21 25 1,4 2012 2,9 2,9 19 263 17 1,0 Keskiarvo 6,2 5,5 12 320 57 3,7 Kaivosteollisuutta Pyhäjoen vesistöalueella harjoittaa Pyhäsalmi Mine Oy, jolla on toiminnassa Pyhäsalmen kaivos. Pyhäsalmen kaivoksella tarkkaillaan kiintoaineen, happea kuluttavan aineen (COD Cr ), typpiyhdisteiden sekä sulfaatin ja metallien kuormitusta. Myös kaivoksen fosfaattifosforikuormitusta tarkkailtiin vuosina 2008 2010, mutta koska pitoisuudet olivat alle määritysrajan, ei fosfaattia enää määritetä. Vuonna 2012 kalsiumin, sulfaatin, sinkin, kuparin, kadmiumin ja COD Cr :n kuormitusarvot olivat viime vuosia suurempia (taulukko 6). Taulukko 6. Pyhäsalmi Mine Oy:n Pyhäsalmen kaivoksen kuormitus vuosina 2009 2012. Tarkkailu- Kiintoaine Ca SO 4 Cu Zn Fe COD Cr Cd Kok. N vuosi t/a t/a t/a kg/a kg/a kg/a t/a kg/a t/a 2009 15 3 791 9 234 133 641 2 676 513 1,2 24 2010 14 4 485 11 196 182 1 823 5 422 578 5,5 34 2011 55 3 558 8 850 238 2 147 16 625 331 5,2 27 2012 14 4 848 12 082 246 2 299 11 543 599 5,7 23 keskiarvo 25 4171 10341 200 1728 9067 505 4 27

11 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA I: Johdanto 5.2 Kaatopaikat Pyhäjoen vesistöalueella ei ole enää toiminnassa olevia kaatopaikkoja. Suljettujen kaatopaikkojen (Pyhäjärvi, Kärsämäki, Haapavesi ja Oulainen) päästöjä tarkkailtiin jälkihoitovaiheen tarkkailuna voimassaolevien tarkkailuohjelmien mukaisesti. Tarkkailut on raportoitu erikseen (Ahma ympäristö Oy 2013a, Pöyry Finland Oy 2013a-b, d). Kaatopaikoilla ei ole mitattu virtaamia enää sulkemisen jälkeen. Pyhäjärvellä, Kärsämäellä ja Oulaisissa mittapadot olivat vuonna 2012 näytteenottohetkinä kuivia tai kokonaan kadonneet ja näin ollen kuormitusta ei voitu määrittää. Ainoastaan Haapaveden suljetun kaatopaikan kuormitukset pystyttiin arvioimaan näytteenoton yhteydessä mitattujen virtaamien perusteella ja arvio on myös Haapaveden kaatopaikan osalta varsin karkea. Haapaveden kaatopaikalla näytteenottohetkillä (3 kertaa avovesikaudella) mittapadon virtaama vaihteli välillä 3,4 6,9 m³/d. Näytteenottohetkien virtaamien ja vedenlaatutietojen perusteella mittapadon kautta vesistöön menevä kuormitus oli hyvin vähäistä: COD Mn 0,1 kg/d, fosfori 0,00 kg/d, typpi 0,1 kg/d, kloridi 0,7 kg/d ja kiintoaine 0,06 kg/d. 5.3 Turvetuotanto Pyhäjoen vesistöalueella oli vuonna 2012 kaikkiaan 30 turvetuotantosuota ja tuotantoa oli 28 suolla. Tuotantopinta-alaa oli 2295 ha, joka on hieman vähemmän kuin edeltävänä vuonna. Poistuneita alueita ilmoitettiin 1032 ha ja kuntoonpanossa oli 156 ha. Pyhäjoen vesistöalueen suurin turvetuotantosuo on Vapo Oy:n Piipsanneva, joka muodosti 26 % koko Pyhäjoen valuma-alueen turvetuotantopinta-alasta. Suurin osa soista oli Vapo Oy:n hallinnassa. Lisäksi alueella toimi kuusi muuta tuottajaa. Turvetuotantoalueiden sijainti käy ilmi osan II Vesistötarkkailu liitteestä 1. Turvetuotannon kuormitustarkkailu toteutettiin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella keskitetysti. Osa soista oli päästötarkkailun piirissä (jatkuvatoiminen virtaaman mittaus ja näytteenotto) ja muille tuotantosoille kuormitukset laskettiin tarkkailusoiden ominaiskuormituslukujen perusteella. Tulokset turvetuotannon kuormitustarkkailusta Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella v. 2012 on esitetty erillisessä raportissa (Pöyry Finland Oy 2013c). Turvetuotannon kuormitus on esitetty taulukossa 7. Turvetuotannon vuoden 2012 nettokuormitus (kuormitus, josta on mitatusta bruttokuormituksesta vähennetty luonnontilaisten soiden kuormitus vastaavalla pintaalalla) oli noin 1 050 kg fosforia, 25 t typpeä ja 134 t kiintoainetta. Kuormitus oli typen ja kiintoaineen osalta suurempaa kuin aikaisempina vuosina, fosforikuormitus oli vuoden 2009 tasoa. Turvetuotannon vesistöpäästöjen suuruus riippuu hyvin voimakkaasti valunnasta, joten vallitsevat sääolosuhteet vaikuttavat päästöjen syntymiseen enemmän kuin vaihtelut valumaveden laadussa.

12 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA I: Johdanto Taulukko 7. Turvetuotannon kuormitus Pyhäjoen valuma-alueella vuosina 2009 2012 Vuosi Pinta-ala Bruttokuormitus t/a Nettokuormitus t/a km 2 COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine 2009 3946 374 1,3 22 133 1 14 103 2010 4136 374 0,9 24 139 0,6 16 110 2011 3584 319 0,9 21 105 0,7 14 79 2012 3483 628 1,4 35 175 1 25 134 5.4 Kokonaiskuormitus Viimeisin Pyhäjoen vesistöalueen hajakuormitusselvitys on esitetty ympäristöhallinnon Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuonna 2009 (Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue 2009). Taulukossa 8 on esitetty vesienhoitosuunnitelman mukainen yhteenveto ravinnekuormituksesta ja luonnonhuuhtoumasta koko Pyhäjoen valuma-alueella. Lisäksi taulukossa 8 on esitetty pistekuormitustiedot vuodelta 2012. Taulukossa 8 esitetyt arviot perustuvat jokisuulle v. 2001 2006 laskettuihin ja HELCOMille raportoituihin ainemääriin, joihin on lisätty varovainen järviprosenttiin perustuva arvio sedimentoituneesta kuormituksesta. Ainemäärästä on erotettu laskeuma ja luonnonhuuhtouma ympäristöhallinnon vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmän (VEPS) tietojen perusteella. Pistekuormitustiedot perustuvat ympäristöhallinnon kuormitustietojärjestelmän (VAHTI) v. 2001 2006 tietoihin. Jäljelle jäävä osa on arvioitu hajakuormitukseksi, joka on jaettu eri lähteisiin samassa suhteessa kuin VEPS:issä. (Pöyry Finland Oy 2012) Hajakuormituslähteiden arvioitu kokonaiskuormitus on 45 900 kg/a fosforia ja 609 100 kg/a typpeä, mikä on noin 80 % vesistöalueen kokonaiskuormituksesta (taulukko 8). Maatalous on selvästi suurin kuormittaja Pyhäjoen valuma-alueella. Ravinnekuormituksesta maatalouden osuus on keskimäärin noin 67 %. Seuraavaksi merkittävimpiä hajakuormituslähteitä ovat fosforin osalta haja-asutus ja typen osalta ilmalaskeuma. Hajakuormitus on selvästi pistekuormitusta suurempaa. Vesienhoitosuunnitelman mukaisesti arvioituna pistekuormittajien fosforikuormitus on noin 9 % ja typpikuormitus 13 % kokonaiskuormituksen määrästä. Vuonna 2012 fosforin pistekuormitus oli vesienhoitosuunnitelmassa arvioitua pienempää. Taajamien fosforikuormitus oli vuonna 2012 suurempaa, mutta teollisuuden ja turvetuotannon selvästi pienempää. Mahdollisesti eroon vaikuttaa jossain määrin myös laskentatapa. Teollisuuden ja kaivostoiminnan yhteenlaskettu typpikuormitus oli vuonna 2012 vesienhoitosuunnitelmassa arvioitua suurempaa, mihin vaikuttaa Pyhäsalmen kaivoksen typpikuormituksen ottaminen mukaan tarkkailun. Fosforin luonnonhuuhtouma on vesienhoitosuunnitelman mukaan noin 30 % ja typen luonnonhuuhtouma noin 60 % kokonaiskuormituksesta (taulukko 8).

13 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA I: Johdanto Taulukko 8. Yhteenveto Pyhäjoen vesistöalueen ravinnekuormituksesta. Fosfori kg/a Typpi kg/a Kuormittaja 2001-2006* 2012 2001-2006* 2012 Haja-asutus 6 300 28 000 Maatalous 33 700 475 400 Metsätalous (peltoviljely) 3 900 35 600 Ilmalaskeuma 2 000 70 100 Hajakuormitus yht. 45 900 609 100 Asumajätevedet 1 000 1 606 30 700 58 765 Teollisuus ja kaivostoiminta 1 800 73 14 100 23 433 Turvetuotanto 1 700 1 000 50 500 25 000 Pistekuormitus yht. 4 500 2 679 95 300 107 198 Kokonaiskuormitus 50 400 704 400 Luonnonhuuhtouma 14 900 430 100 *Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue 2009 VIITTEET Ahma ympäristö Oy 2013a. Oulaisten kaupunki. Oulaisten kaupungin jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailuraportti vuodelta 2012. Moniste. Ahma ympäristö Oy 2013b. Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012. Käyttö- ja kuormitustarkkailu. Moniste. Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 126. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue 2009. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 Pöyry Finland Oy. 2011. Pyhäjoen kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma vuosille 2012 2018. Moniste. Pöyry Finland Oy. 2012. Pyhäjoen vesistö- ja kalataloustarkkailu 2011. Moniste. Pöyry Finland Oy 2013a. Haapaveden kaupungin jätteenkäsittelyalueen tarkkailun yhteenveto v. 2012. Moniste. Pöyry Finland Oy 2013b. Kärsämäen kunnan jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailu v. 2012. Moniste. Pöyry Finland Oy 2013c. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 2012. Moniste. Pöyry Finland Oy 2013d. Pyhäjärven kaupunki. Jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailu vuonna 2012. Moniste.

AHMA YMPÄRISTÖ OY 10724/2013 OSA II VESISTÖTARKKAILU

ii Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA II: Vesistötarkkailu PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2012 OSA II: Vesistötarkkailu Copyright Ahma ympäristö Oy 15.4.2013 Miia Savolainen, FM Sisällysluettelo 1. TARKKAILUN TOTEUTUS... 1 2. VEDEN LAADUN TARKKAILU... 1 2.1 INTENSIIVINEN TARKKAILU... 1 2.2 ALUEELLINEN TARKKAILU... 7 2.3 KUORMITTAJIEN LÄHIALUEET... 11 2.4 PYHÄJÄRVI... 13 2.5 HAAPAJÄRVI... 16 2.6 ISO VATJUSJÄRVI... 17 2.7 PIIPSJÄRVI JA PIRNESJÄRVI... 18 2.8 VEDEN HYGIEENINEN LAATU... 19 2.9 LÄMPÖTILA JA JÄÄTARKKAILU... 20 3 AINEVIRTAAMAT... 20 4 ERILLISTARKKAILUT... 22 4.1 TURVETUOTANTOALUEET... 22 4.2 JUNTTISELÄN ILMASTUSKOKEILUT... 22 4.3 YHTEENVETO LAKKAUTETTUJEN KAATOPAIKKOJEN TARKKAILUSTA... 23 5 VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO... 24 VIITTEET... 26

iii Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA II: Vesistötarkkailu LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Liite 10 Liite 11 Liite 12 Pyhäjoen vesistöalue, kuormittajien sijainti sekä vesistötarkkailupisteet Havaintopaikkaluettelo Intensiivisen tarkkailun tulokset Vuosittaisen alueellisen tarkkailun tulokset Pyhäjärven tarkkailun tulokset Tikkalansalmen ja Pyhäjärven luusuan tarkkailun tulokset Haapajärven tarkkailun tulokset Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatulokset Kuntien uimavesiseurannan tulokset Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen lämpötila- ja jäätarkkailun tulokset Ainevirtaamat Kanteleen Voima Oy:n Ilkannevan ja Venenevan vesistötarkkailutulokset

1 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA II: Vesistötarkkailu 1. TARKKAILUN TOTEUTUS Vuonna 2012 Pyhäjoen vesistötarkkailu koostui Pyhäjoen pääuoman ja Piipsanjoen intensiivisestä tarkkailusta, Haapajärven ja Pyhäjärven tarkkailusta sekä eräiden sivujokien ja Pyhäjoen pääuoman pisteiden alueellisesta tarkkailusta (Pöyry Finland Oy 2011). Yhteistarkkailun yhteydessä toteutettiin lisäksi Kanteleen Voima Oy:n Venenevan ja Ilkannevan turvetuotantoalueiden kuntoonpanon aikaista vesistötarkkailua. Kaikkien tarkkailupaikkojen sijainti on esitetty liitteessä 1 ja havaintopaikkaluettelo liitteessä 2. Tarkkailutulokset on esitetty liitteissä 3 7, Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatulokset liitteessä 8 ja kuntien uimavesiseurannan tulokset liitteessä 9. Velvoitetarkkailunäytteitä otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti intensiivisen tarkkailun pisteiltä (Py161, Py82 ja Pi1) 13 kertaa vuoden 2012 aikana. Pyhäjoen alaosalta Hourunkoskesta (Py2) näytteitä otettiin poikkeuksellisesti kolme kertaa kahden sijasta vuonna 2012. Myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimesta otettiin näytteitä Hourunkoskesta 14 kertaa. Alueellisen tarkkailun jokipisteiltä sekä Haapajärvestä ja Pyhäjärvestä otettiin näytteet maaliskuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Pyhäjärven Tikkalansalmesta näytteitä otettiin Pyhäsalmen kaivoksen toimesta huhti-toukokuussa kerran viikossa ja kesä-lokakuussa kerran kuukaudessa (liite 6). Velvoitetarkkailun tulosten lisäksi tässä raportissa käsitellään Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatulokset velvoitetarkkailun havaintopaikoilta sekä Iso- Vatjusjärvestä. Lisäksi ympäristökeskus on ottanut näytteitä Piipsjärvestä ja Pirnesjärvestä ja ne on käsitelty raportin kohdassa 2.7. Ympäristöhallinnon seurantatulokset on esitetty velvoitetarkkailutulosten yhteydessä sekä liitteessä 8. Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutusta purkuvesistön lämpöoloihin ja jäätilanteeseen tarkkailtiin marraskuulta huhtikuulle kerran kuukaudessa viidellä havaintopaikalla. Tulokset lämpötila- ja jäätarkkailusta on esitetty liitteenä 10. 2. VEDEN LAADUN TARKKAILU 2.1 Intensiivinen tarkkailu Intensiivisen tarkkailun tulokset vuodelta 2012 on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 3. Vedenlaadun keski- ja ääriarvot on esitetty taulukossa 1. Pyhäjoen pääuoman happitilanne oli vuonna 2012 pääosin hyvä tai tyydyttävä (kyll. % >70). Uoman yläosalla (Py161)ja Piipsanjoen suualueella (Pi1) happitilanne aleni välttäväksi kevättalvella, kun taas pääuoman keskiosalla (Py82) happitilanne oli välttävä tammi- ja elokuussa. Pyhäjoen suualueella (Py2) puolestaan happitilanne oli tyydyttävä elokuussa. Veden ph vaihteli vuonna 2012 kaikilla tarkkailupaikoilla pääsääntöisesti välillä 6 7. Kaikilla havaintopaikoilla ph-taso laski toukokuussa kevättulvan aikana ja lokakuussa syyssateiden aikaan. Alin ph-arvo 5,9 mitattiin lähellä jokisuuta (Py2). Muutoin ph-arvo ei laskenut millään intensiivisen tarkkailun havaintopaikalla alle kuuden. Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen Hourunkosken (Py2) seurantanäytteistä määritettiin myös

2 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA II: Vesistötarkkailu puskurointikykyä kuvaava alkaliniteetti. Alkaliniteettiarvojen perusteella (Heikkinen & Alasaarela 1988) puskurikyky oli vuoden 2012 näytteissä hyvä tai erinomainen lukuun ottamatta toukokuun alkua, jolloin puskurikyky laski tyydyttävällä tasolle. Alimmillaan Hourunkoskella mitattiin alkaliniteettiarvo 0,064 mmol/l. Pyhäjärvestä lähtevän veden sähkönjohtavuutta kasvattavat Pyhäsalmen kaivoksen jätevedet. Pyhäjärvestä juoksutetun veden sähkönjohtavuus kohoaa tyypillisesti keväällä ja laskee vähitellen syksyä kohden (kuva 1). Pääuoman alemmilla havaintopaikoilla veden sähkönjohtavuus laimeni luusuan tasosta seuraten pääpiirteittäin luusuan sähkönjohtavuuden muutoksia. Kevättulvan aikana sivuvesien kasvanut valunta laimentaa sähkönjohtavuutta jokiuomassa alavirran suuntaan. Vuosikeskiarvona sähkönjohtavuus laski Pyhäjoen keskiosalla luusuaan verrattuna noin 24 % (taulukko 1). Piipsanjoessa sähkönjohtavuus laski selvästi kevättulvan aikana niukkaelektrolyyttisten lumen sulamisvesien vuoksi, mutta muutoin Piipsanjoen sähkönjohtavuuden vaihtelu oli jokseenkin vähäistä. Pyhäjoessa veden väri lisääntyy yleensä alajuoksua kohden johtuen sivujokien tuomasta, pääuomaa tummemmasta vedestä. Mutta vuonna 2012 vesi oli tumminta uoman keskiosalla. Selvin muutos tapahtui joen yläosalta keskiosalle (Py161 -> Py 82), kun taas joen alaosalla muutos on suhteellisesti pienempi. Pyhäjärven luusuaan verrattuna veden väriarvo oli vuosikeskiarvona Pyhäjoen keskiosalla ja jokisuussa noin 2-kertainen. Pyhäjärvestä lähtevän veden väri vaihtelee yleensä melko vähän, mutta toukokuussa 2012 siellä mitattiin vuoden 2011 tavoin poikkeuksellisen korkea väriarvo (200 mgpt/l), joka oli samaa tasoa kuin alemmilla havaintopaikoilla. Ilmeisesti väriarvon kohoaminen liittyi kevättulvaan. Veden humuspitoisuutta kuvaavan COD Mn -arvon ajallinen ja alueellinen vaihtelu oli hyvin samankaltaista kuin väriarvon vaihtelu. Loppukesän ja syksyn sateet kasvattivat huuhtoumaa valuma-alueelta, mistä johtuen väriarvot ja COD Mn -arvot olivat koholla erityisesti Pyhäjoen keski- ja alaosalla. Piipsanjoessa veden värin ajallinen vaihtelu on yleensä vähäisempää ja vesi on tummempaa kuin Pyhäjoen pääuomassa. Vuonna 2012 kevättulvan ja loppuvuoden runsaiden valumien aikaan Piipsanjoen väriarvot olivat kuitenkin likimain samaa luokkaa kuin Pyhäjoen keski- ja alaosalla. Kiintoainepitoisuuden ajallinen vaihtelu oli melko suurta (kuva 1). Enimmillään vedessä mitattiin kiintoainetta keväällä Pyhäjoen yläosalla 15 mg/l ja keskiosalla 38 mg/l. Pyhäjoen alaosalla 40 mg/l. Myös vuoden keskimääräiset pitoisuudet kasvoivat pääuomassa alajuoksua kohden. Ympäristöhallinnon näytteistä kiintoainemääritys tehdään erityyppisellä suodattimella, jolloin tulokseen tulee mukaan enemmän hienoa kiintoainesta, mikä voi selittää osittain jokisuun keskimäärin korkeampia kiintoainepitoisuuksia. Piipsanjoen kiintoainepitoisuudet olivat pääosan vuotta samaa tasoa kuin pääuomassa, mutta ajallinen vaihtelu oli siellä selvästi vähäisempää ja myös kiintoainepitoisuuden vuosikeskiarvo oli pääuomaa alhaisempi. Elokuun alussa pääuomasta ja Piipsanjoesta mitattiin korkeampia kiintoainepitoisuuksia.

3 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA II: Vesistötarkkailu 25 Sähkönjohtavuus (ms/m) 20 15 10 5 0 1.1. 20.2. 10.4. 30.5. 19.7. 7.9. 27.10. 16.12. Väriluku (mgpt/l) 400 300 200 100 0 1.1. 20.2. 10.4. 30.5. 19.7. 7.9. 27.10. 16.12. COD Mn (mg/l) 60 40 20 0 1.1. 20.2. 10.4. 30.5. 19.7. 7.9. 27.10. 16.12. 40 Kiintoaine (mg/l) 30 20 10 0 1.1. 20.2. 10.4. 30.5. 19.7. 7.9. 27.10. 16.12. Py161 Py82 Pi1 Py2 Kuva 1. Veden sähkönjohtavuus, väriluku, COD Mn - ja kiintoainepitoisuus Pyhäjoessa ja Piipsanjoessa intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna 2012.

4 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA II: Vesistötarkkailu Pyhäjärvestä lähtevän veden fosforipitoisuudet olivat tavallisen tapaan keskimäärin pienempiä kuin muilla intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla (taulukko 1). Vuosikeskiarvona laskettuna kokonaisfosforipitoisuus kasvoi Pyhäjärvestä Haapakoskelle noin kaksinkertaisesti. Fosfaattifosforin pitoisuuksissa alueelliset erot olivat suhteellisesti vielä selvemmät, ja luusuan vuosikeskiarvo oli noin kolmasosa alempien tarkkailupaikkojen tasosta. Haapaveden ja Hourunkosken näytteiden fosforitasossa ei ollut merkittävää eroa. Piipsanjoen fosforipitoisuus oli keskimäärin Pyhäjoen pääuomaa korkeampi. Fosforin vuodenaikaiset maksimipitoisuudet mitattiin pääuoman yläosalla ja keskiosalla toukokuussa, kun taas Piipsanojassa ja pääuoman alaosalla elokuussa (kuva 3). Kesän keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus ilmensi kaikilla intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla rehevyyttä. Fosfaattipitoisuus laski luusuassa heinäkuussa melko alhaiseksi, mutta alempana pääuomassa sekä Piipsanjoella fosfaattia oli vedessä runsaasti myös kesäaikana (kuva 3). Elokuussa mitattiin kevättulvan tasoinen fosfori- ja fosfaattifosforipitoisuuspiikki. Typpipitoisuudet olivat fosforin tavoin keskimäärin alimmat Pyhäjärven luusuassa (taulukko 1). Suhteelliset erot Pyhäjärven ja Haapakosken välillä olivat keskimäärin hieman pienempiä kuin fosforin kohdalla, mutta Pyhäjärvestä Hourunkoskelle pitoisuus kasvoi kaksinkertaisesti. Typpipitoisuudet olivat kaikilla tarkkailupaikoilla korkeimmillaan keväällä tulvan aikaan (kuva 3). Kesällä typpipitoisuudet ensin laskivat, mutta kohosivat sitten keski- ja alajuoksulla loppuvuotta kohden valumien ja huuhtoumien kasvaessa. Liukoisten epäorgaanisten typpiyhdisteiden (NO 23 -N + NH 4 - N) pitoisuudet olivat koholla vuodenajalle tyypillisesti keväällä, mutta kesällä mitattiin ajoittain lähellä määritysrajaa olevia pitoisuuksia etenkin nitraatti-nitriittypen osalta (kuva 3). Kesän keskimääräiset typpipitoisuudet kuvastivat kaikilla muilla pisteillä rehevyyttä paitsi Pyhäjärven luusuan pisteellä, jossa pitoisuudet kuvastivat lievää rehevyyttä. Piipsanjoen typpipitoisuudet olivat keskimäärin korkeampia kuin Pyhäjoessa. Taulukko 1. Veden laadun keski- ja ääriarvot Pyhäjoen ja Piipsanjoen intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna 2012. (n= havaintokertojen määrä) Väri O 2 O 2 ph Sähkö KA COD Mn Kok.N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Lämpök. NO 23 -N kolif. mgpt/l mg/l kyll% ms/m mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml µg/l Py161 ka 92 10 83 6,49 13 7 13 665 37 34 9 35 324 (n=13) min 50 8 68 7,28 9 1 10 470 5 7 2 2 94 max 200 12 98 6,06 17 15 22 1400 82 67 22 180 1100 Py82 ka 193 10 80 6,52 10 10 23 962 52 60 28 87 437 (n=13) min 81 7 64 7,07 6 2 10 600 5 20 11 1 59 max 360 13 95 6,16 16 38 42 1900 170 120 58 800 2000 Pi1 ka 279 9 79 6,51 7 8 31 1373 102 67 28 35 412 (n=13) min 210 7 59 7,11 5 3 21 830 15 44 11 0 34 max 390 13 95 6,07 12 18 50 2000 320 120 53 190 1500 Py2 ka 189 11 88 6,38 10 12 26 1295 50 60 28 180 526 (n=17) min 80 7 73 7,18 4 2 12 790 2 27 12 16 200 max 360 13 95 5,90 16 40 42 2600 220 120 61 500 1500

5 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA II: Vesistötarkkailu Pyhäjärven luusuassa (Py161) tuotantoa rajoittava ravinne vaihteli kevään ja alkukesän fosforirajoitteisuudesta loppukesän typpirajoitteisuuteen (kuva 2). Luusuassa molempien epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet olivat kesällä ajoittain pieniä, jolloin todennäköisesti molemmat pääravinteet rajoittivat perustuotantoa. Pyhäjoen keskiosalla (Py82) tuotantoa rajoittava ravinne vaihteli kevään ja alkukesän fosforirajoitteisuudesta keskikesän yhteisrajoitteisuudesta loppukesän typpirajoitteisuuteen. Pyhäjoen alaosalla (Py2) myös kevät ja alkukesä olivat fosforirajoitteisia, mutta keskikesällä molemmat ravinteet olivat mahdollisia minimiravinteita. Piipsanjoen (Pi1) minimiravinne oli toukokuussa fosfori, kun taas heinäkuussa typpi. Elokuussa Piipsanjoki oli yhteisrajoitteinen. Pyhäjoen keski- ja alaosalla sekä Piipsanjoessa molempia ravinteita oli kuitenkin ajoittain runsaasti, joten tuotantoa todennäköisesti rajoittivat muut tekijät kuin ravinteiden saatavuus. 800 DIN (µg/l) 700 600 500 400 P rajoittaa P ja/tai N rajoittaa Pi1 Py161 Py82 Py2 300 200 N rajoittaa 100 0 0 20 40 60 80 DIP (µg/l) Kuva 2. Pyhäjoen ja Piipsanjoen intensiivisten havaintopaikkojen minimiravinne kesällä 2012. Veden hygieenistä laatua kuvaavien fekaalisten koliformisten bakteerien tiheydet alittivat kaikissa muissa yhteistarkkailunäytteissä sosiaali- ja terveysministeriön sisävesille asettaman erinomaisen uimaveden laatuun (STMa 177/2008) liittyvän rajaarvon 500 kpl/100 ml paitsi elokuun Haapaveden näytteessä. Pyhäjoen alaosalla koliformiset bakteerit määritettiin ainoastaan konsultin ottamista näytteistä (3 kpl), joissa bakteeritiheydet olivat 16 500 kpl/100 ml. Pyhäjärvestä lähtevästä vedestä määritetään lisäksi raudan, mangaanin, kuparin ja sinkin sekä sulfaatin pitoisuus kolme kertaa velvoitetarkkailunäytteistä (liite 3). Vuonna 2012 näytteenottoja oli enemmän inhimillisen erehdyksen seurauksena. Vuonna 2012 kaikki mitatut kuparin ja sinkin pitoisuudet olivat luusuassa alle määritysrajan tai sen läheisyydessä. Mangaanipitoisuudet vaihtelivat välillä 29 80 μg/l ja rautapitoisuudet välillä 260 810 μg/l siten, että pienimmät pitoisuudet mitattiin talvella, ja suurimmat kesällä. Sulfaattia vedessä oli 26 47 mg/l.

6 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA II: Vesistötarkkailu Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Hourunkosken (11400) näytteistä määritetään mm. EU:n prioriteettiainelistalla olevien metallien (kadmium, lyijy ja nikkeli) pitoisuuksia (liite 8). Em. metallien pitoisuudet olivat alhaisia eivätkä ylittäneet ympäristölaatunormeja. Rautaa on Pyhäjoen alaosalla runsaasti ja etenkin kevään tulva-aikoina myös alumiinipitoisuudet olivat suuria. 120 Kok.P (µg/l) 90 60 30 0 1.1. 20.2. 10.4. 30.5. 19.7. 7.9. 27.10. 16.12. PO 4 -P (µg/l) 60 40 20 0 1.1. 20.2. 10.4. 30.5. 19.7. 7.9. 27.10. 16.12. Kok.N (µg/l) 3000 2000 1000 0 1.1. 20.2. 10.4. 30.5. 19.7. 7.9. 27.10. 16.12. 2500 Epäorgaaninen typpi (µg/l) 2000 1500 1000 500 0 1.1. 20.2. 10.4. 30.5. 19.7. 7.9. 27.10. 16.12. Py161 Py82 Pi1 Py2 Kuva 3. Ravinnepitoisuudet Pyhäjoessa ja Piipsanjoessa intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna 2012.

7 Pyhäjoen yhteistarkkailu 2012 OSA II: Vesistötarkkailu 2.2 Alueellinen tarkkailu Vuosittainen alueellinen vesistötarkkailu toteutettiin vuonna 2012 tarkkailuohjelman mukaisesti maaliskuussa, heinäkuussa ja elokuussa neljästä sivujoesta (Kärsämäenjoki, Piipsanoja, Mäyräoja ja Vihanninjoki) sekä Pyhäjoesta Haapakoskesta (Py79) ja jokisuulta (Py1). Toukokuussa 2012 otettiin vahingossa ylimääräinen näyte Kärsämäenjoen pisteeltä Kä0. Vuosittaisen alueellisen tarkkailun tulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 4 ja vedenlaadun keskiarvot taulukossa 2. Veden laatu sivujoissa oli lähes poikkeuksetta selvästi heikompi kuin Pyhäjoen pääuomassa. Vedenlaatu vaihteli hieman sekä ajallisesti että eri sivujokien välillä. Erityisesti elokuun näytteenottokerralla pitoisuudet olivat monissa sivujoissa koholla johtuen ilmeisesti rankkasateiden aiheuttamasta huuhtouman kasvusta. Happitilanne oli kevättalvella Vihanninjoessa erittäin huono. Muissa tarkkailluissa sivujoissa happitilanne oli kevättalvella hieman Vihanninjokea parempi kyllästystason ollessa 58 70 kyll%. Pyhäjoen pääuoman vuosittaisen alueellisen tarkkailun havaintopaikoilla happitilanne oli kevättalvella hyvä. Happitilanne oli heinäkuussa pääasiassa tyydyttävä kaikilla pisteillä lukuun ottamatta Pyhäjoen suualueen pistettä, jossa happitilanne oli erinomainen. Elokuussa lähes kaikilla pisteillä happitilanne oli jälleen vain välttävä. Veden ph-arvot olivat alimmillaan yleisesti elokuussa ja alimmat arvot mitattiin Kärsämäenjoesta (ph 5,43). Sähkönjohtavuudet olivat koholla kevättalvella. Korkeimmat sähkönjohtavuudet mitattiin Vihanninjoesta. Taulukko 2. Keskimääräinen veden laatu vuonna 2012 Pyhäjoen alueellisen tarkkailun havaintopaikoilla sivujoissa sekä pääuomassa. Väri O 2 O 2 ph Sähkö KA COD Mn Kok.N NH 4 -N NO 23 -N Kok.P PO 4 -P Lämpök. kolif. bakt. m gpt/l mg/l kyll% m S/m mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml Kä0 390 8 71 5,95 6 16 43 1145 89 203 90 51 360 Pio2 367 8 69 6,49 7 15 42 1200 69 220 114 72 1068 Mä0 360 7 63 6,70 9 23 31 1267 122 337 139 77 1243 Vi2 443 6 54 6,30 14 12 38 1160 158 237 103 57 474 Py79 212 9 85 6,76 11 7 27 970 53 230 66 29 230 Py1 207 9 74 6,77 11 11 25 913 67 221 68 32 273