SOSIAALITURVA 8/04. Psykososiaalista tukea tarvitsevat lapset joutuvat odottamaan liian kauan

SOSIAALITURVA 8/04 Psykososiaalista tukea tarvitsevat lapset joutuvat odottamaan liian kauan

Pääkirjoitus 10. toukokuuta 2004 Lasten psykososiaalinen tuki on kuntien vastuulla Asiantuntijat varoittivat 1990-luvun laman aikana heikentämästä ja leikkaamasta lasten palveluita: lasku tulisi maksettavaksi myöhemmin. Kävi niin kuin pelättiin. Vuosikymmenen lopulla alkoi tulla hälyttäviä tietoja, että lasten psykososiaalisten häiriöiden määrä on kasvanut. Eduskunta reagoi asiaan antamalla kunnille erityisvaltionavustusta lasten ja nuorten psyykkisen kehityksen tukemisesta, häiriöiden ehkäisystä ja psykiatristen hoitopalveluiden palveluiden turvaamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Kela sai eduskunnalta erillismäärärahan lasten harkinnanvaraiseen psykiatriseen kuntoutukseen. Rahoille löytyi käyttöä.tänä vuonna sosiaali- ja terveysministeriössä on tultu siihen tulokseen, että hätäavun aika on ohi ja kunnissa pitää palata lasten psykoterapioissa normaalipalveluihin. Päätöstä perustellaan sillä, että lapset tulevat parhaiten autetuiksi kuntien monimuotoisilla lasten ja perheiden palveluilla kuin niistä irrallisilla psykoterapioilla. Kuinka paljon Kelan lisäterapiarahat ja kuntien saamat erityisvaltionavut paransivat tilannetta, ei ole valtakunnantasoista tietoa, eikä myöskään lasten psykososiaalisen tuen tämänhetkisestä tarpeesta. Paikallistasolla asiasta voi olla selkeämpi käsitys. Asiantuntijoiden mukaan lapset eivät edelleenkään saa riittävästi tarvitsemaansa psykososiaalista tukea.tarpeen kasvuun on vaikuttanut osaltaan se, että tuen tarve huomataan nykyisin aiempaa paremmin. Kaikki lapset ovat koulussa ja lähes kaikki päivähoidossa ja ammatti-ihmisten tarkkailussa, joten lasten ongelmat tulevat huomatuiksi. Lapsen tilanteen arvioimiseen voimavarat riittävät, mutta tuen ja hoidon järjestyminen onkin jo toinen juttu. Voimavarat eivät ole kunnissa pysyvästi lisääntyneet. Niinpä monissa kunnissa on ryhdytty katsomaan, voitaisiinko nykyiset palvelut järjestää järkevämmin. Suomen Kuntaliiton ja Lastensuojelun Keskusliiton yhteisen Harava-projektin kunnissa on laitettu käytäntöön juhlapuheiden taikasanat: hallintokuntien rajojen ylittäminen, strategisten kumppanuuksien luominen, ylikunnallinen yhteistyö ja seudullisten palvelumallien ja sopimusten laatiminen. Myös monissa Harava-projektiin kuulumattomissa kunnissa on kartoitettu muun muassa lapsipoliittisten ohjelmien yhteydessä lasten psykososiaalisen tuen parantamismahdollisuudet nykyisten palvelujen puitteissa. Esimerkiksi koulu voi monin pienin tavoin ehkäistä lasten mielenterveysongelmia tai tuottaa niitä. Lasten psykososiaaliselle tuelle riittää tarvetta, koska monet lapset kasvavat riskioloissa. Ajankohtaisin riski on vanhempien ja erityisesti äitien lisääntynyt alkoholin käyttö. Arvioiden mukaan kuusi prosenttia synnyttävistä äideistä on päihdeongelmaisia. Näiden äitien lapset tarvitsevat apua jo ennen syntymäänsä. Odottavien äitien päihteiden käyttö on esimerkki riskistä, jota ei 25 vuotta sitten edes tunnistettu. Muita uusia riskejä lapsille ovat vanhempien vaihtuvat parisuhteet, työuupumus ja mielenterveysongelmat. Niidenkään vaikutuksia lapsiin ei vielä paljosta puheesta huolimatta kovin hyvin tunneta, ja tukimuodot ovat vielä paljolti kehitteillä. Merja Moilanen SOSIAALITURVA 8/2004 92. vsk Perustettu 1912 Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2004 Julkaisija Huoltaja-säätiö talouspäällikkö Yrjö Saarinen yrjo.saarinen@sosiaaliturva-lehti.fi p. 09-4774 570, 040-8393 467 Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistusja tiedotustoimintaa. Huoltaja-säätiön hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Riitta Pihlaja Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, 00250 Helsinki p. 09-4774 570, fax 09-479 334 päätoimittaja Merja Moilanen p. 09-4774 5714 merja.moilanen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Satu Kontiainen p. 09-4774 5712 satu.kontiainen@sosiaaliturva-lehti.fi toimittaja Minna Tarvainen p. 09-4774 5713 minna.tarvainen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Erja Saarinen (vap.) toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö (vap.) Taitto:Anne-Mari Luhtanen,Vihreä Peto Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Internet: www.kolumbus.fi/sosiaaliturva-lehti p. 09-4774 570, fax 09-479 334 toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Tilaushinnat 2004 49,50 /vuosi, kestotilaus 45 /vuosi, opiskelijatilaus 24,75 /vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 4,20 /kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Koulutus- ja työpaikkailmoitukset tekstin jälkeen, hinta 3,42 palstamm:ltä, palstan leveys 90 mm. Hintaan lisätään alv. 22 %. p. 09-4774 570, fax 09-479 334 toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Mannerheimintie 31 A 3, 00250 Helsinki Mainosilmoitukset Julkaisu Bookers Oy Sanna Laaksonen p. 09-773 821 sanna.laaksonen@bookers.fi Kirjapaino ISSN 0355-6565 2 SOSIAALITURVA 8/2004

Tässä numerossa Päihdeongelmasta on osattava keskustella odottavien äitien kanssa moralisoimatta, jotta mahdollisimman moni motivoituisi hoitoon jo raskausaikana. s. 18. EEVA MEHTO Kela ei korvaa enää lasten psykoterapioita. Kunnat ovat entistä tiukemmalla lasten mielenterveysongelmien hoidossa. Arviointia on, vain hoito puuttuu. s. 9. EEVA MEHTO Kuntien sosiaalijohtoa huolestuttaa jääkö sosiaalialan kehittämishanke terveydenhuollon jalkoihin. s. 23. SATU KONTIAINEN 2 Lasten psykososiaalinen tuki on kuntien vastuulla Merja Moilanen 4 Koulu sai konsteja mielenterveyden kohentamiseen Minna Tarvainen 6 Yhteistyöhön lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi Satu Kontiainen 8 Kelan siivu kutistui Minna Tarvainen 10 Arviointia on vaan ei hoitoa Minna Tarvainen 12 Kuuluuko perheen ääni yhteiskunnassa? Mikael Juudin 14 Kolumni Viina-ilmiö Unto Matinlompolo Nettipaloja Tietoa lasten mielenterveydestä laidasta laitaan Erja Saarinen 16 Lapsidiakoniassa nähdään lapsen hätä Kati-Pupita Mattila 17 Tukea päihdeongelmaisille äideille ja heidän lapsilleen Virpi Kujala 18 Hoitoon motivointia ja hoitoa moralisoimatta Satu Kontiainen 20 Tuki ja apu omaan kotiin Kati Pitkänen 22 Kohti parempia päiviä Kati Pitkänen 23 Jyrääkö terveyshanke sosiaalihankkeen? Merja Moilanen Väitöksiä 26 Kirjallisuutta Lastenkotien historiikki puhuu laitosten arjesta ihmisäänin Sirpa Tarkkinen 27 Digitaalinen kuilu lasten ja vanhempien välillä? Varsu ohjaa oppimaan Kannen kuva: Eeva Mehto Seuraava Sosiaaliturva 9/04 postitetaan lukijoille 26.toukokuuta 2004. Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 18.toukokuuta 2004. SOSIAALITURVA 8/2004 3

Koulu sai konsteja mielenterveyden kohentamiseen Koulu on oiva paikka mielenterveystyölle, sillä siellä tavoitetaan koko lapsiväestö.välineitä vain on puuttunut. Hanna Gråsten-Salonen ja Anne Konu tarjosivat kouluille kahden välineen työkalupakin. tänään poissaolijoita? alkaa moni oppitunti tänäänkin koulussa. Onko Se onkin hyvä kysymys.toistuvasti tyhjäksi jäävä pulpetti voi olla oire psyykkisestä huonovointisuudesta. Pirkanmaalla vuonna 2002 alkaneessa Koulumiete-projektissa poissaoloja ei ole ohitettu olankohautuksella. Projektityöntekijät Hanna Gråsten-Salonen ja Anne Konu sanovat, että runsaat poissaolot ovat ikkuna, jonka kautta on mahdollista tavoittaa huonoimmin voivia oppilaita. Mukana on seitsemän pilottikoulua: kaksi alakoulua ja viisi yläkoulua. Hankkeen aikana ne ovat rakentaneet systemaattisia poissaolojen seurantajärjestelmiä ja varhaisen puuttumisen malleja. Tässä ei ole kysymys mistään kyttäämisestä, vaan siitä, että päästäisiin auttamaan niin pian kuin mahdollista. Poissaolojen seuranta on auttamisen väline. Poissaoloihin pitäisi reagoida aina nopeasti ja niitä pitäisi voida ehkäistä. Toisena työvälineenä hankkeessa on ollut hyvinvointikysely, josta koulut ovat saaneet tietoa hyvinvoinnin edistämisen pohjaksi. Kytkös poissaolojen hyvinvointinäkökulman ja seurannan välillä on Konun ja Gråsten-Salosen mukaan selkeä. Kun kouluyhteisö voi paremmin, jää enemmän voimavaroja heikoimpien auttamiseen. Poissaolot kirjoihin, kansiin ja verkkoon Poissaolojen seuranta ei ole kouluissa yhtä automaattista kuin ennen. Osittain käytäntöjen rapautuminen on seurausta lakimuutoksista.vuonna 1998 säädetty perusopetuslain muutos poisti kouluilta velvollisuuden seurata oppilaiden paikallaoloa. Kun pakkoa ei ollut, poissaolojen kirjaaminen saattoi jäädä hataraksi. Viime elokuussa voimaantullut perusopetuslaki toi velvoitteen takaisin kouluille, mutta syntynyttä vahinkoa ei ole ollut helppo korjata. Lain lisäksi opetussuunnitelman perusteissa vaaditaan oppilashuollon toimenpidesuunnitelmaa poissaolojen seurantaan. Erityisesti yläkoulussa paikallaoloa on hankala seurata. Oppilaat vaeltavat luokasta toiseen, opettajat vaihtuvat, luokat hajoavat eri puolille koulua, jopa eri rakennuksiin atk-ryhmiin ja kotitalousryhmiin. Luokanvalvoja saattaa tavata omaa luokkaansa vain silloin tällöin. Hanna Gråsten-Salonen korostaa, että poissaolojen seurannassa on kysymys tiedonkulun systemaattisuudesta. Vaikka luokanvalvojalla on viime kädessä vastuu seurata poissaoloja, on kaikkien opettajien sitouduttava kirjaamaan tiedot yhteisiin kansiin. Yhdessä pilottikoulussa on kokeiltu atk-pohjaista seurantajärjestelmää. Jokaisessa luokassa on pääte, josta opettaja pääsee merkitsemään poissaolot Poissaolojen seuraaminen ei käy koulussa yhtä automaattisesti kuin ennen. Seurantaan kuitenkin kannattaisi paneutua. Runsaat poissaolot voivat kieliä myös psyykkisestä pahoinvoinnista. ja myöhästymiset verkossa pyörivään ohjelmaan. Tiukkuus on vanhemmille mieleen Tärkeää on myös tiedonkulun joutuisuus kodin ja koulun välillä. Monessa koulussa kotiin otetaan yhteyttä vasta kolmen poissaolopäivän jälkeen. Gråsten-Salosen mukaan tätä nopeampi puuttuminen kuitenkin kannattaa. Miksi odottaa monta päivää? Kun ei tarvitse ilmoitella, on inhimillistä, että halu olla pois kasvaa. Ja palaamisen kynnys nousee. Monen päivän poissaolon jälkeen on helppo ajatella, että kun en ollut eilen, en mene tänäänkään enkä kolmantena päivänä. RAIMO LIETSALA 4 SOSIAALITURVA 8/2004

Anne Konun ja Hanna Gråsten-Salosen mielestä koulu voi tehdä itse paljon hyvinvoinnin ja mielenterveyden eteen. Yhdessä pilottikouluissa on sovittu, että koulun on saatava ilmoitus poissaolosta kello kymmeneen mennessä.yleisimmin käytössä on yhden päivän raja. Tämän jälkeen poissaolo tulkitaan luvattomaksi, ja luokanvalvoja tai luokanopettaja ottaa yhteyttä kotiin. Mietimme ensin kouluissa, onko tämä liian tiukkaa. Vanhemmilta kuitenkin tuli palautetta, että tämä on hyvä järjestelmä. Jo toimiva tiedonkulku on näyttänyt ehkäisseen poissaoloja. Pilottikoulut ovat myös sopineet tuntimääristä, joiden jälkeen hälytyskellot soivat, ja poissaolojen syitä aletaan tutkia tarkemmin. Puuttumisen ohella koulut ovat etsineet jämptejä auttamisen malleja: Milloin luokanvalvoja tarvitsee avukseen oppilashuoltoa, kuraattoria tai terveydenhoitajaa? Milloin on tarpeen ottaa yhteyttä lastensuojeluun? Kriittinen kysymys on myös kouluun palaaminen. Tarvitseeko runsaasti poissa ollut oppilas tukiopetusta vai yksilöllisempää ohjausta päästäkseen takaisin kiinni opiskelurytmiin? Ehkäisystä ja korjaamisesta edistämiseen Lisäksi koulut ovat miettineet, mitä ne voisivat tehdä, että poissaoloja aiheuttavia pulmia ei pääsisi syntymään. Esimerkiksi seitsemänsien luokkien kokoonpanoja kannattaa Gråsten- Salosen mukaan pohtia tarkoin etukäteen.yläasteelle siirryttäessä nuoren mieli muuttuu, ja silloin luvattomat poissaolot tuppaavat lisääntymään. Usein seiskaluokkalaiset tulevat eri kouluista. On tärkeää, että luokat saataisiin toimiviksi niin, että kouluun on mukava tulla ja ryhmähenki säilyy. Pulmia tulee aina, mutta niitä pitäisi pystyä ratkomaan. Koulu ei saisi olla kaoottinen ja kauhea paikka, minne ei voisi mennä, Gråsten-Salonen kertoo. Yhtenä Koulumiete-hankkeen ajatuksena onkin juuri edistää mielenterveyttä. Ongelmia voidaan estää ennen kuin ne ovat nousseet pintaan, Anne Konu sanoo. Hän on lähestynyt mielenterveyden edistämistä hyvinvointi-käsitteen avulla. Hyvinvointi on mielenterveyttä ja hyvinvoinnin puute on myös puutetta mielenterveydestä. Levottomuudella monta syytä Anne Konu on kehittänyt kouluille mielenterveyden työkalupakin toisen työvälineen, hyvinvointikyselyn, väitöskirjansa pohjalta. MINNA TARVAINEN Minut kirvoitti tutkimaan hyvinvointiasiaa se, että huomasin levottomuuden ja lisätuen tarpeen lisääntyneen koulussa. Olin aikaisemmin luokanopettaja ja pidin välillä kymmenen vuoden tauon. Kun palasin, tuli tunne, että jotakin on tapahtunut. Se oli ihan mutua, mutta se tuli vahvana. Konu ja Gråsten-Salonen eivät suoraan sano, että mielenterveysongelmat olisivat lisääntyneet kouluissa. He puhuvat levottomuudesta. Luokissa on hälinää ja häiriöitä enemmän kuin ennen. Levottomuuden taustalla Konu ja Gråsten-Salonen näkevät sekä kulttuurisia, sosiaalisia että koulusta itsestään lähteviä syitä. Yleisellä tasolla kulttuurinen minäkeskeisyys, kiireisyys ja uudenlaiset ihanteet, Konu pohtii. Virikkeitä on nyt paljon. Kouluikäisenä 70-luvulla meillä oli televisio, mutta muuten touhuttiin pihalla ja pelattiin tammea ja myllyä. Nykypäivän nuorilla on paljon erilaisia mahdollisuuksia katsella tätä maailmaa. Elämä on monella netissä, irkissä ja virtuaalipeleissä, Gråsten-Salonen jatkaa. Elämänmeno on muuttunut perheissä, ja sekin näkyy koulussa.yksinhuoltajuus on parissa vuosikymmenessä yleistynyt. 90-luvun lama lisäsi vanhempien työttömyyttä ja toi perheisiin ahdistusta ja huolta. Lama painoi jälkensä myös kouluun. Koulujen kerhot vähenivät huimasti. Opettajilla oli lomautuksia.tilanne ei ole kohentunut entiselleen. Opettajien työmäärää lisäävät toistuvat opetussuunnitelmauudistukset. Jatkuva kehittäminen vie voimia. Moni opettaja on ihmetellyt, millä ajalla tämän kaiken ehtii tehdä. Kysely kertoo yhteisön hyvinvoinnista Konun luomassa mallissa koulun hyvinvointia tarkastellaan yhteisön näkökulmasta. Koulu elää ympäröivässä yhteisössä. Kouluyhteisöön taas kuuluvat niin oppilaat, henkilökunta kuin taustavaikuttajina oppilaiden koditkin. Aika vaikuttaa niin, että hyvinvointi voi ajan myötä muuttua. Konun mukaan oppiminen, kasvatus ja hyvinvointi ovat aina sidoksissa toisiinsa. Hyvinvointi jakautuu kyselyssä neljään osaan: koulun olosuhteisiin, sosiaalisiin suhteisiin, itsensä toteuttamisen mahdollisuuksiin ja terveyteen. Olosuhteet kattavat koulun organisoinnin ilmavaihdosta Oppimisvaikeuksia, depressiota ja lintsaamista Parikymmentä vuotta koulukuraattorin virkaa hoitanut Hanna Gråsten-Salonen tietää, että luvattoman poissaolon taustalta voi paljastua pelkoa, kiusaamista, pulmia kaverisuhteissa, perheongelmia tai hankaluuksia opettaja-oppilas -suhteissa. Kynnys jäädä pois koulusta laskee niin ikään silloin, kun lapsella tai nuorella on oppimisvaikeuksia. Hänelle juolahtaa herkästi mieleen, että ei huvita, teen jotakin muuta. Koulukieltäytyjällä poissaolot liittyvät usein vanhempien ja lapsen väliseen vuorovaikutussuhteeseen. Taustalla saattaa olla eroahdistusta ja depressiota. Kouluun lähtö laukaisee pikkuvaivoja, kuten vatsakipuja ja päänsärkyä. Jotkut nuorista potevat silkkaa motivaation puutetta. Varsinaiseksi lintsaamiseksi sanotaan sellaista luvatonta poissaoloa, josta vanhemmat eivät tiedä. Jos poissaolojen annetaan jatkua, voivat seuraukset olla ikäviä. Oppimisvaikeudet syvenevät. Jatko-opintoja ja elämää varten tarvittavat taidot jäävät puutteellisiksi. Nuori jää myös koulun sosiaalisten ympyröiden ulkopuolelle. SOSIAALITURVA 8/2004 5

turvallisuuteen. Millaisia ovat välitunnit ja lukujärjestys? Miten palvelut toimivat? Saako tukiopetusta tai kuraattorin ja terveydenhoitajan apua tarvitessaan? Sosiaalisten suhteiden alle menevät oppilaiden keskinäiset suhteet, oppilaan ja opettajan väliset suhteet, luokkien ja ryhmien toiminta sekä yhteistyö kotien ja koulun välillä. Itsensä toteuttamisen mahdollisuuksissa kysytään, tunteeko oppilas olevansa arvostettu ja voiko hän opiskella omien edellytystensä ja oppimisvauhdin mukaan. Löytyykö koulusta sellaista, missä oppilas pääsee eteenpäin. Jollekin se voi olla kuvis, toiselle koulun XPkone. Terveydentila ei tarkoita ainoastaan fyysistä tilaa, vaan se pitää sisällään myös psykosomaattisen oireilun. Se on oireilua, joka voi johtua muustakin kuin yksilöstä itsestään. Aika helposti on vatsa kipeä eikä halua tulla kouluun, kun on kaverin kanssa ongelmia. Kysely pohjana parannuksille Kyselyyn on vastannut koko koulun väki, rehtorista keittäjään ja oppilaista siistijään. Kyselyn pohjalta syntyy koulun hyvinvointiprofiili.tulokset on tarkoitettu koulujen omaan käyttöön. Tulokset on käyty lävitse henkilökunnan kanssa palautekeskusteluissa. Siten palaute on toiminut tietoon perustuvana informaatio-ohjauksena. Opettajat ovat sanoneet, että jo pelkkä asioiden esiin nostaminen on vaikuttanut. Normaali, vastuuntuntoinen työntekijä muuttaa toimintaansa, jos hän esimerkiksi kuulee, että oppilaiden tasapuolista kohtelua koskevasta kysymyksestä on saatu heikko tulos. Koulun kehittämis- tai oppilashuoltoryhmät ovat valinneet yksi tai kaksi tärkeintä asiaa, joihin ne ovat puuttuneet.yhdessä koulussa ruokailujärjestelyt olivat osoittautuneet huonoiksi, joten niitä muutettiin. Toisessa koulussa päätettiin lähteä hakemaan apua univaikeuksiin. Lisäksi kyselyjen tuloksia on tarkoitus käyttää uuden oppiaineen, terveystiedon, oppisisältönä. Tulokset voidaan analysoida luokittain, joten ne antavat hedelmällisen pohjan käsitellä sosiaalisia suhteita ja mielenterveyskysymyksiä oppilaiden omaa elämää koskettavan aineiston pohjalta. Kaikissa kouluissa ainetta ei vielä ole. Niissä luokanvalvojat ovat esitelleet tuloksia omille luokilleen. Raameja puhua hyvinvoinnista Kysely on tehty osassa pilottikouluista kaksi kertaa. Mielenkiintoista oli esimerkiksi se, että seitsemäs- ja neljäsluokkalaisten vastaukset olivat positiivisempia syksyllä kuin keväällä. Muutos nostattaa alkuinnostusta, mutta se hiipuu kevääseen mennessä, Konu arvelee. Koulussa vuoden sykli vaikuttaa moneen asiaan. Syksyllä kesäloman jälkeen vastaukset ovat erilaisia kuin pitkän pakertamisen jälkeen keväällä. Siksi kyselyiden tulosten vertailu oli vaikeaa. Muutoksia on kuitenkin havaittavissa. Jossakin sosiaaliset suhteet ovat menneet parempaan suuntaan.yksittäisiä asioita on pystytty parantamaan. Anne Konun mielestä kysely pitäisi tehdä säännöllisesti samaan aikaan vuodesta. Näin koulut saisivat pysyvän välineen tarkastella hyvinvoinnin tilaa. Hän toivoo, että kyselystä saataisiin versio esimerkiksi nettiin jaettavaksi. Silloin mikä hyvänsä koulu voisi napata sen käyttöönsä. Kouluista löytyy hänen mielestään halua kohentaa hyvinvointia. Se on kuitenkin niin laaja asia. Jos ei ole raameja puhua aiheesta, käy helposti niin, että aletaankin puhua siitä, ovatko vessat kunnossa. Sekin on tärkeä asia, mutta ei ainoa. Minna Tarvainen Koulumiete-projekti on osa laajempaa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin mielenterveystyön hanketta. Rahoituksen Koulumietehanke on saanut Sosiaali- ja terveysministeriön Terveyden edistämisen määrärahoista. Hanke alkoi vuonna 2002 ja päättyy tämän vuoden lopussa. Yhteistyöhön lasten ja Psykososiaalisen tuen kasvanut tarve on asettanut palvelujärjestelmän koetteille. Harava-projektissa on vastattu pulmaan kehittämällä uusia yhteistoimintaja palvelumalleja. Kuntaliiton ja Lastensuojelun Keskusliiton yhteisessä Harava-projektissa on vuosina 2000-2004 kehitetty lasten ja nuorten psykososiaalista palvelujärjestelmää. Projektin syntyyn vaikuttivat havainnot siitä, että tuen kysyntä ja tarjonta oli keikahtamassa pahasti epätasapainoon. Rahaa, työntekijöitä ja osaamista alkoi olla paikoin huolestuttavan vähän palveluntarpeeseen nähden. Ymmärsimme, että lisäresursseja ei mistään saada, joten kehittämistyö oli kohdistettava vallitsevaan palvelujärjestelmään nykyisine resursseineen, projektipäällikkö Eila Kihlman kertoo. Taikasanat ylikunnallinen ja seudullinen yhteistyö, hallintokuntien rajojen ylittäminen, strategisten kumppanuuksien luominen sekä seudullisten palvelumallien ja sopimusten laatiminen päätettiin laittaa käytäntöön. Harava kokosi yhteen laajan toimijoiden joukon yli sektorirajojen. Mukana oli erilaisten lastensuojelujärjestöjen sekä yksityisen ja julkisen sektorin toimijoita. Porukalla pohdittiin, mitkä palvelujärjestelmän ongelmat ovat, mitkä ovat resurssit ja miten toimintaa ryhdytään kehittämään, projektipäällikkö Sari Välimäki kertoo. Haravassa kehitettyjä yhteistoiminta- ja palvelumalleja on tarkoitus hyödyntää valtakunnallisesti. Projektin varsinaiset toiminta-alueet ovat olleet Varsinais- Suomi, Keski-Suomi ja Länsipohja. Alueilla on vedetty erilaisia yhteistoimintamallikokeiluja, joissa on kehitetty esimerkiksi seudullista sosiaali- ja kriisipäivystystä, pienen kunnan psykiatrista osaamista, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisyä tai seudullista työnohjausta. Huolen harmaa vyöhyke kasvanut Psykososiaalisen tuen tarve ja tehdyn työn määrä ovat lisääntyneet viime vuosina Stakesin selvitysten mukaan. Nuorten kerrotaan voivan huonoimmin moneen kymmeneen vuoteen. Pahoinvointi vaikuttaa lisääntyneen lähes jokaisen mittarin mukaan. Ainakin huostaanotot ja avohuollon tukitoimet ovat lisääntyneet.toisaalta työskentelykin on tehostunut, joten työmäärän lisääntyminen ei välttämättä heijastele suoraan pahoinvoinnin lisääntymistä, projektipäällikkö Aino Arponen pohtii. Vuonna 2001 Stakesin julkaisemassa raportissa Mikä lapsiamme uhkaa? arvioitiin noin joka kolmannen lapsen ja nuoren voivan huonosti ja määrän nähtiin kasvavan. Huonosti voivien lasten ja nuorten määrää arvioidessa prosenttimäärät vaihtelevat kovasti käytetyn mittarin mukaan. Niin sanotun normaalin rajaus on mittareissa aika tiukka, ja suhtaudunkin jossain määrin kriittisesti esitettyihin prosenttilukuihin.todella huonosti voivien määrästä voidaan olla kyllä jokseenkin samaa mieltä, Eila Kihlman lisää. Viime vuosina on myös kiinnitetty enemmän huomiota siihen, mitä lasten hyvinvointi on. Ei-hyvinvoivat lapset voivat pahoin. Seurauksena niin sanottu huolen harmaa vyöhyke on valtavasti kasvanut, Sari Välimäki pohtii. Vaatimukset lisääntyneet Huoli kohdistuu muun muassa lasten ja nuorten lisääntyneeseen masennukseen. Oireilua ei pitäisi kuitenkaan laskea heti mielenterveysongelmien kasvuksi. Se, mikä herkästi diag- 6 SOSIAALITURVA 8/2004

nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi Haravan mallissa korostetaan, että asiakkaan ei tarvitse hakea apua monesta paikasta ja kertoa toistuvasti joskus hyvin traumaattistakin historiaansa. Työprosesseissa on päävastuullinen työntekijä, joka on verkoston keskushenkilö, jonka puoleen asiakas voi aina kääntyä. Työprosesseissa on havaintomme mukaan korostunut sosiaalityöntekijän keskeinen rooli, koska asiakkaiden tilanteet koskettavat usein lastensuojelua. Toinen tärkeä henkilö on terveydenhoitaja, mutta monilla paikkakunnilla sosiaalityöntekijästä on luontevasti tullut keskushenkilö, varsinkin jos asiakkuuksia on monissa paikoissa, Aino Arponen kertoo. Keski-Suomen Haravan projektipäälliköt Aino Arponen (vas.), Eila Kihlman ja Sari Välimäki uskovat, että Haravassa kehitetyt yhteistoimintamuodot ovat vähentäneet lisäresurssien saamisen paineita kunnissa. nosoidaan epänormaaliksi käytökseksi tai jopa mielenterveysongelmaksi, saattaa olla nuoren normaali reaktio vaikeisiin olosuhteisiin. Pulmat voivat liittyä nuoren kehitysvaiheeseen ja usein ne ovat monien osien summa. Hyvin usein lasten ja nuorten ongelmat toistavat aikuisten pahoinvointia.yleisin syy huostaanottojen taustalla onkin vanhempien mielenterveys- tai päihdeongelma. Vähitellen on alettu huomioida niiden lasten hoidon ja tuen tarve, joiden vanhemmille on annettu päihdehuolto- ja mielenterveyspalveluja. Paljonhan tässä on vielä tekemistä, vaikka myöskin aikuispalveluja velvoittava lastensuojelulaki on pian 20 vuotta vanha, Eila Kihlman toteaa. Myös vanhempien työttömyys tai työriippuvuus saattaa vaarantaa lasten hyvinvointia. Koko yhteiskunnassa vallitsee järjetön suorituskeskeisyys, joka heijastuu ensin vanhempien työntekoon ja sitä kautta lasten päivähoitojärjestelyihin, sitten kouluun ja harrastuksiin. Laiskuuden ja olemisen itseisarvo on jäänyt pahnan pohjimmaiseksi, Sari Välimäki pohtii. Lapsistakin on tullut sellaisia pärjääjiä - tai heistä on pitänyt tulla sellaisia nykymaailmassa, Aino Arponen huokaisee. Lapset kaipaavat yhä enemmän ulkopuolista tukea, jotta he pystyisivät vastaamaan lisääntyneisiin vaatimuksiin. Pullonkaula toimintatapojen kehittymättömyydestä Psykososiaalisen tuen kasvanut tarve on asettanut palvelujärjestelmän koetteille. Nähdäksemme olemassa olevia voimavaroja ei osata hyödyntää riittävästi, Eila Kihlman selvittää Haravan periaatteita. Kun lisäresursseja ei ole näköpiirissä, moniammatillisuuden puute on järjestelmän suurimpia puutteita. Vastuu on Kihlmanin mukaan määritelty puutteellisesti ja palvelutoiminta on sirpaleista ja päämäärätöntä. Päällekkäisyyteen hukkaantuu hirvittävän paljon resursseja. Asiakkaan ongelmat saattavat sillä välin vain pahentua. Asiakkaan kokonaistilannetta ei Sari Välimäen mukaan kyetä näkemään yksiammatillisuudesta mustasukkaisesti kiinni pitävissä organisaatioissa. Paljon näkee vielä sitä, että asiakas käy yhdessä palvelussa ja etsii sitten seuraavan ja sitä seuraavan ja palaa vielä ensimmäiseen. SATU KONTIAINEN Moniammatillisen työn pulmia Eila Kihlman arvelee, että Haravan käyttöönottoa on luultavasti eniten vaikeuttanut yksiammatillisuuden perinne. Moniammatillista työtä ei koeta oikeaksi työksi, eikä siihen löydetä resursseja - aikaa tai rahaa. Oma työ nähdään niin paljon tärkeämmäksi, ja suoritteita kerätään vain omista työtoiminnoista. Tämä ei kuitenkaan ole ensisijaisesti työntekijöistä kiinni, vaan se on laajempi järjestelmän ongelma. Moniammatillista työtä ei tilastoida eikä tehty työ näy heti samalla tavalla suoritemäärinä. Mitä järjestelmä arvostaa? Kovaa tulosta.työntekijä voi olla tässä tilanteessa eettisesti aika kovassa puristuksessa, Sari Välimäki pahoittelee. Eräässä Haravan toimintamallikokeilussa on kehitetty moniammatillisen työotteen kehittämis- ja arviointimenetelmä Matka. Kokemuksellisessa menetelmässä avataan asiakastyön prosesseja ja tarkastellaan, miten moniammatillinen työporukka toimii, ei niinkään, mitä asiakkaalle on tapahtunut. Menetelmän avulla moniammatillinen työ saadaan paremmin määriteltyä, ja näin moniammatillisuus alkaa saada to- SOSIAALITURVA 8/2004 7

dellista jalansijaa. Lisäksi menetelmä tuottaa arvokasta tietoa palveluketjujen ja -prosessien sujuvuudesta ja solmukohdista. Harava avannut pullonkaulaa Haravassa kehitetyt yhteistoimintamuodot ovat Kihlmanin mukaan järkeistäneet psykososiaalisen palvelujärjestelmän toimintaa ja näin ne vähentävät lisäresurssien saamisen paineita kunnissa. Nähdäksemme voimavarojen vähentämiseen ei ole mitään mahdollisuuksia, mutta asiakkaita voidaan nyt palvella hieman paremmin. Haravan valtakunnallinen toiminta on päättymässä tänä vuonna. Keski-Suomen Haravan projektipäälliköt Kihlman, Arponen ja Välimäki uskovat, että pysyvälle muutokselle on luotu pohjaa. Olemme keskittyneet jo aivan alusta asti ajatusten juurruttamiseen ja levittämiseen. Emme ole koonneet valmiiksi raporttia perinteisen projektin tyyliin ja häipyneet sitten. Osallistumme vastuun kantamiseen siitä, että nämä toimintatavat voisivat myös juurtua käytäntöön, sinne missä niitä on kokeiltu, ja levittää niitä laajemmallekin, Eila Kihlman kertoo. Tuleva syksy on varattu erityisesti tähän. Osahankkeiden perinnönjako on jo aloitettu. Monet hankkeista ovat saaneet kotipesän eli uuden päävastuullisen tai ne ovat edenneet itsenäisiksi jatkohankkeiksi. Satu Kontiainen Haravan Internet-sivuilta löytyy lisätietoa muun muassa alueellisista toimintamallikokeiluista: www.harava.net. Mielenterveyspalvelujen yhteistyössä parannettavaa Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on selvittänyt työnjakoa ja työnrasitusta mielenterveyspalveluissa. Selvitystyössä haettiin vastauksia siihen, kuinka sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita olisi uudistettava vastaamaan väestön lisääntynyttä henkistä pahoinvointia ja palveluiden suurentunutta kysyntää. Kasvanutta kysyntää varten ei ole kyetty kehittämään toimintaa selkiyttäviä työnjako- ja yhteistyömalleja. Seurauksena on ollut kohtuuton työrasitus ja erityisesti psykiatrien siirtyminen pois julkishallinnon tehtävistä. Mielenterveyspalveluiden nykyisillä resursseilla, hajautetuilla tehtävillä ja osaamisella ei ole mahdollista vastata ajankohtaisiin vaatimuksiin. Työryhmä esittää tilanteen ratkaisemiseksi alueellisten yhteistoimintamallien kehittämistä, parannuksia sosiaali- ja terveydenhuollon ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon väliseen yhteistyöhön ja työnjakoon, mielenterveyspalveluiden ja sitä laajemman mielenterveystyön yhteensovittamista ja uusien toimintamallien kehittämistä. Parannusten aikaansaamiseksi valtiovallan ja läänien olisi tuettava sairaanhoitopiirikohtaisia mielenterveystyön hankkeita, joissa kehitetään, kokeillaan ja tutkitaan ehdotettuja uudistuksia ja luodaan uusia toimintamalleja. Selvitys painottuu terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittämiseen. Sairaanhoitopiirit ovat työryhmän ehdotuksessa keskeisiä kehittämisen kohteita ja kehittämistyön koordinoijia. Sosiaalihuollon kokonaisuus on selvityksessä jäänyt tavoittamatta. Työryhmän puheenjohtajan Sakari Lankisen mukaan sosiaalitoimen on vaikeaa ottaa sisälleen mielenterveysasioita, mutta myöntää, että jatkotyössä sosiaalitoimi on tarpeen nivoa paremmin mukaan kehittämistyön kokonaisuuteen. Kelan siivu kutistui Lasten psykoterapioiden tarina Kelassa jäi lyhyeksi. Kunnat joutuvat järjestämään tilalle korvaavaa terapiaa. Vuosituhannen vaihteessa alkoi nousta huoli siitä, että julkisen sektorin resurssit eivät riitä vastaamaan lasten ja nuorten mielenterveysongelmien hoidon kasvaviin vaatimuksiin.valtakuntaan tarvittiin lisää voimavaroja. Eduskunta myönsi kunnille valtionavustusta lasten ja nuorten psyykkisen kehityksen tukemisesta, häiriöiden ehkäisystä ja psykiatristen hoitopalveluiden palveluiden turvaamisesta aiheutuviin kustannuksiin ensimmäisen kerran vuonna 2000. Kela aloitti samana vuonna lasten psykoterapioiden korvaukset erillismäärärahalla, jonka eduskunta myönsi lasten harkinnanvaraiseen psykiatriseen kuntoutukseen. Kunnissa tuntui olevan patoutunutta tarvetta lasten psykoterapioihin. Kelan kriteerit täyttäviä hakijoita riitti. Uusien kuntoutujien määrä kasvoi vuosi vuodelta. Jo aloitettuja terapioita ei kuitenkaan päättynyt samaan tahtiin. Kirstunpohja psykoterapioiden korvaamisen määrärahoissa tuli vastaan vuoden 2003 syyskesällä. Neljän miljoonan lisärahalla saatiin turvattua kriittisimmät psykoterapiat. Muut ohjattiin hakeutumaan kuntien palvelujen piiriin. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän arvioimaan tilannetta ja miettimään psykoterapioiden työnjakoa kuntien ja Kelan välillä.viime syksyn ja talven aikana psykoterapioiden ympärillä käytiin kiivasta keskustelua, joka rönsysi aina koulukuntariitoihin saakka. Tänä vuonna Kelan linja lasten terapioissa muuttui: 5-15- vuotiaiden lasten ja nuorten kuntoutuksessa Kela painottaa monimuotoisen perhekuntoutuksen järjestämistä tutkimusja kehittämishankkeissa. Tämä on tarkoittanut sitä, että Kela ei korvaa enää uusia lasten psykoterapioita. Jo aloitetuista terapioista tehdään vain toisen vuoden jatkopäätöksiä yksi tai kaksi kertaa viikossa annettavaan terapiaan. Kun nämä loppuvat, loppuvat myös Kelan tuet lasten psykoterapioihin. Tietokatkokset äläkän alkujuurena Kelan kuntoutuslinjan kehittämispäällikön Tomi Ståhlin mukaan kuohunnan ja ongelmien yhtenä alkusyynä oli informaatiosekaannus Kelan ja terapeuttien välillä. Ongelma oli lähinnä se, että psykoterapeuttien käsitys rahavaroista ei ollut täysin realistinen. Nämä lasten psykoterapiat oli sidottu tiettyyn rahamäärään. Opetus voisi olla se, että Kelan olisi pitänyt heti alkuvaiheessa informoida enemmän sitä, että tämä on nyt vuodeksi kerrallaan, mutta jatkosta ei ole takuuta. Kelan puolelta oli selvää, että lasten psykoterapia oli harkinnanvaraisen kuntoutuksen varoista kustannettua: varojen loppuessa voi siis loppua myös kuntoutus, jollei toista rahoittajaa löydy. Harkinnanvaraiset päätökset tehdään vain kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Terapeutit puolestaan suunnittelivat lasten terapiat oman ammatillisen logiikkansa mukaisesti useamman vuoden pituisiksi. Palveluodotusten ja rahoituksen välille syntyi ristiriita.terapia oli suunniteltu kolmeksi vuodeksi, mutta raha riitti vain kahdeksi. Miksi psykoterapia lopetettiin? Psykoterapioiden lopettamispäätökselle on esitetty useita perusteita. STM:n kokoama työryhmä esitti kannakseen sen, että Suomen hoitojärjestelmä painottuu liikaa psykoterapioihin. 8 SOSIAALITURVA 8/2004

Kelasta vakuutetaan, että päätöksellä on haluttu varmistaa se, että lapsen psykiatrinen kuntoutus ei jäisi pelkän psykoterapian varaan ja lapsi ei unohtuisi yksin Kelan hoteisiin. Kunnissa lapsi saa tarvitsemansa kokonaispaketin läheltä. Ei ole hyvä, että yksi lapsi joutuisi hakemaan palveluita monen järjestelmän kautta.vaikuttavuudesta on saatu sellaista tietoa, että lasten kuntoutuksen on oltava moniammatillista. Lapset tarvitsevat vanhempien ja koulun tuen sekä ehkä sosiaalitoimen ja terveydenhuollon palveluita. Yksi syy Ståhlin mukaan on myös se, että Kelan vahvinta aluetta ovat kehittämishankkeet, ei suinkaan lastenpsykiatria. Kelassa on kokemusta ja osaamista jalostaa parhaita kuntoutuskäytäntöjä. Tämän ohella hankkeet tarjoavat kunnille aidosti lisää, koska Kela käyttää niissä yksityisiä palveluntuottajia. Koko ajanhan nämä lapset saavat myös palveluita, Ståhl perustelee.vielä ei tiedetä, kuka löydettyjä hyviä käytäntöjä jatkossa toteuttaa. Tänä vuonna Kela myöntää harkinnanvaraisena kuntoutuksena mielenterveysongelmista kärsiville lapsille tutkimus- ja kehittämishankkeita. Kela ei korvaa enää psykoterapiaa alle 16-vuotiaille. Mitä jäi jäljelle? Tänä vuonna 5-15-vuotiaat jakavat Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen potin yhdessä nuorten ja aikuisten kanssa. Erillistä määrärahaa ei Kelalle tullut. 98 miljoonan määrärahasta on varattu lasten ja nuorten hankkeisiin 3,5 miljoonaa. Tällä hetkellä hankkeita on 14. Tämän vuoden alussa hankkeissa oli 688 lasta. Uusiin hankkeisiin osallistuu 451 5-25-vuotiasta kuntoutujaa sekä 896 heidän omaistaan. Aloitettavissa hankkeissa painopistettä on tarkoitus siirtää vuoden aikana lasten ikäryhmän suuntaan. Alkuvuonna Kelan järjestämässä psykoterapiassa oli vielä 848 alle 16-vuotiaista. Ei-harkinnanvaraiset, huomattavasti vaikeammin sairaille myönnettävät tuet kulkevat entisissä uomissaan. Vakavista mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöistä kärsivät lapset voivat saada vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta. Edellytyksenä on, että lapsen hoitoon on myönnetty lasten hoitotukea. Lisäksi vamman täytyy olla niin vakava, että se vaikeuttaa selviytymistä kotona tai koulussa. Sopeutumisvalmennuskurssit jatkuvat myös samaan malliin kuin ennen. Silti nykyinen vastuunjako ei jää epäselväksi. Lasten psykiatrinen hoito ja kuntoutus vaikeavammaisia lukuun ottamatta on ollut ja tulee olemaan kuntien käsissä. Kela voi siirtyä kehittämis- ja tutkimustoiminnan suuntaan. Kenellekään, perheille tai muille, ei pitäisi olla epäselvää, kuka lasta hoitaa, Ståhl sanoo. Minna Tarvainen EEVA MEHTO SOSIAALITURVA 8/2004 9

Arviointia on vaan ei hoitoa Eräs terapiaa tarvitseva ryhmä on huostaanotetut ja sijoitetut lapset. Monet heistä ovat niin traumatisoituneita, että he tarvitsevat yksilöterapiaa,kirsi Hatanpää kertoo. on sellainen käsitys, että tutkivia tahoja on, Minulla mutta hoitavia ei ole, Kirsi Hatanpää arvioi lasten mielenterveysongelmien hoidon tilannetta kunnissa. Hatanpää on siirtynyt hiljattain Kasvatus- ja perheneuvontaliiton toiminnanjohtajaksi Vihdin perheneuvolan johtajan paikalta. Sekä Vihdissä että muualla hän on havainnut saman ongelman: avun saaminen tyssää hoitovaiheeseen. Siksi Hatanpään mielestä Kelan psykoterapiahanan tyrehtyminen tuli väärään paikkaan. Tämäkin tuki olisi ollut tarpeen. Ei voi ottaa pois, jos ei ole antaa mitään tilalle, Hatanpää sanoo. Sairaanhoitopiirit ovat saaneet seitsemän miljoonan määrärahan lasten psykiatristen hoitojen järjestämiseen tälle vuodelle, mutta se ei ole muuttanut tilannetta kunnissa. MINNA TARVAINEN Arviointia saa monelta portaalta Arviointi on Hatanpään mukaan kunnissa paremmassa kunnossa kuin koskaan. Lasten tunne-elämään ja persoonallisuuteen liittyviä ongelmia sekä oppimishäiriöitä osataan havainnoida ja tunnistaa monissa kunnan peruspalveluissa. Neuvoloiden henkilökunta kohtaa lapset jo aivan vauvasta lähtien. Päiväkodeissa työntekijät seuraavat leikki-ikäisten lasten kehitystä. Koulussa lapsi ohjataan oppilashuoltoon, jos ongelmia ilmenee. Useissa kouluissa on omat koulukuraattorit sekä koulupsykologit, jotka osaavat arvioida lapsen tilannetta. Voi olla, että terveyskeskuslääkäri huomaa vastaanotolla jotakin ja huolestuu. Kaikki nämä yksiköt havainnoivat, onko jotakin poikkeuksellista tai sellaista, joka kannattaa huomioida ja hoitaa mahdollisimman varhain, jotta vaikeudet eivät kasaantuisi. Mahdollisista ongelmista kärsivää lasta kuljetetaan palvelujärjestelmissä kohti seuraavaa porrasta. Alle 13-vuotiailla se on ohjeistusten mukaan perheneuvola, mutta sinne voi tulla myös tätä vanhempia. Nuoret ohjataan psykiatrisille poliklinikoille tai nuorisoasemille. Tällä portaalla ongelmaa voidaan alkaa hoitaa ja tehdään tarkempia tutkimuksia. Asiantuntijat arvioivat, tarvitseeko lapsi esimerkiksi sairaalatutkimuksia. Esimerkiksi Vihdissä arviointijaksot jatkuvat lastenpsykiatrisella poliklinikalla. Sieltä lapsi saa lähetteen Lasten- ja nuorten sairaalaan arviointijaksolle. Portaat loppuvat lääkärin arvioon Arviointien ketju kestää jonotuksineen puolitoista, jopa kaksi vuotta. Tämän jälkeen lapsi saa lastenpsykiatrilta lausunnon ja hoitosuositukset. Lääkärikin on silmät pyöreinä, jos hän on kirjoittanut, että lapsi tarvitsee terapiaa, mutta sitä ei sitten saa. Mistä sitä saa? Lasta on puolitoista vuotta arvioitu, Hatanpää puuskahtaa. Lääkärin pitäisi olla se asiantuntija, joka päättää potilaan parhaasta hoidosta. Kunnan rahat eivät kuitenkaan Hatanpään mukaan riitä yksityisiin terapioihin, joita Kela aikaisempina vuosina kustansi. Kunnan omat henkilöstöresurssit ovat rajalliset. Hän kertoo, että esimerkiksi Vihdin perheneuvolassa on yksi psykologi. Psykologi kyllä antaa terapiaa, mutta 160 lapsiasiakkaan vuosivauhdilla hänen on mahdotonta ottaa terapia-asiakkaaksi enemmän kuin yksi tai kaksi lasta kerrallaan. Kertaviikkoisena terapia on supportiivista eli lasta ja perhettä tukevaa. Perheneuvoloiden pitäisi hoitaa lasten mielenterveyshäiriöitä, mutta työntekijöiden määrä ei ole noussut asiakasmäärien kasvaessa. Raskaat oireet vaativat raskaan terapian Psykoterapian tarpeessa olevat lapset ovat usein raskaasti oireilevia. Eräs terapiaa tarvitseva ryhmä on huostaanotetut ja sijoitetut lapset. Monet heistä ovat niin traumatisoituneita, että he tarvitsevat terapiaa, Kirsi Hatanpää kertoo. Sijoitetut lapset eivät ole ainoita. On myös muita, joiden kokemukset ovat liian rankkoja lapsen maailmaan. Joku on kokenut väkivaltaa, nähnyt pahoinpitelyjä tai joutunut katselemaan äidin huumeidenkäyttöä. Normaaleissakin kasvuolosuhteissa elävällä lapsella voi olla ahdistusoireita ja pelkotiloja. Psykoterapiaan ohjatut lapset tarvitsevat intensiivistä tukea parantuakseen.terapiaistuntoja täytyy olla usein ja säännöllisesti, jotta terapia olisi tuloksellista. Viime aikoina julkisuutta saaneet lyhytterapiat eivät ole kaikille riittävä tuki ja apu. On tutkittu, kuinka monta kertaa asian pitää toistua, että saadaan muutoksia. Lyhytterapeuttisilla menetelmillä saadaan kyllä paljon aikaiseksi, ja ne ovat kustannuksiltaan edullisia. Mutta jotta niistä seuraisi pysyviä muutoksia, niitä pitäisi saada toistettua muutamia kertoja. Silloin niistä tulisi oikeita muutoksia käyttäytymiseen ja ajattelumalleihin, Hatanpää kertoo. Perheen tilanne vaikuttaa hoitosuositukseen Paradoksaalista parantavassa pitkässä ja intensiivisessä terapiassa on se, että lapsen perheen tai muiden huoltajien elämän pitää olla kunnossa ennen hoidon aloittamista. Ilman vanhempien tukea lapsen toipuminen ei lähde liikkeelle. Toisaalta hoito vie voimia koko perheeltä. Terapia vaatii sitoutumista vanhemmilta, jotta nämä jaksavat viedä lasta terapiaan useita kertoja viikossa useiden vuosien ajan. Hatanpää sanoo varovasti, että lääkärit suosittelevat harvoin psykoterapiaa esimerkiksi lastensuojeluasiakkaille. Ei sellaiseen jaksa sitoutua, jos itsellään on taloudellisia ja muita vaikeuksia ja kaikki asiat ovat huonosti. Tällaisille perheille muu tuki voi olla parempi. Joskus jopa huostaanotto toimii parempana kuntouttajana kuin psykiatriset hoidot. Jonokin voi hoitaa, kukaties Mitä tapahtuu lapsille, jotka nyt odottavat lääkärinlausunnon kanssa psykoterapiaan pääsyä? Vihdin kunnassa heitä on tällä hetkellä kolme, ja monta monta muuta ympäri Suomea. Sitten vain odotellaan, Kirsi Hatanpää sanoo. Perheneuvolassa yritetään keksiä jotakin. Annetaan leikkiterapiaa ja muuta supportiivista tukea. Jossakin voidaan tarjota musiikkiterapiaa. Lapsi saattaa mennä huonompaan kuntoon ja joutuu sairaalaan. Ei siinä ole mitään selkeätä mallia. Jo perheen joutuminen tällaisiin arviointikuvioihin voi auttaa. Ja sanotaanhan, että ihmiset paranevat joskus jopa jonoissa. Miksi sitten niin käy? Minna Tarvainen 10 SOSIAALITURVA 8/2004

Kuuluuko perheen ääni yhteiskunnassa? Teppo Kröger, Minna Zechner ja Katja Repo julkistivat kansainvälisen hoivatutkimuksen tulokset Perhetutkimuksen päivillä maaliskuussa 2004. Kuuluu ja ei kuulu, todettiin Perhetutkimuksen päivillä Jyväskylässä. MIKAEL JUUDIN Usein perheen ääni yhteiskunnassa hukkuu yleiseen meteliin. Joskus taas päätöksiä tekevät teroittavat korvansa kuullakseen kuiskauksenkin. Raha, tapahtumien ajankohdat ja joskus jopa sattuma ohjaavat sitä, miten perheiden tarpeet täyttyvät. Perhetutkimuksen päivien järjestäjän edustaja, Jyväskylän yliopiston perhetutkimusyksikön tutkija Marjo Kuronen arvioi, että alituinen ongelmista toitottaminen ei vie asioita välttämättä eteenpäin. On tietysti tosiasia, että käytöshäiriöinen lapsi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin niin sanottu normaali lapsi. Mutta on puhuttava myös positiivisista asioista, ei aina lasten ja perheiden ongelmista. Arki ja muutos, nämä ovat kaksi ajankohtaista sanaa. On puhuttava perheen ja työn yhteensovittamisesta myös lasten kannalta, ei pelkästään aikuisten näkövinkkelistä, hän sanoi. Perhe muotoilee oman hoivansa Päivillä julkistettiin Euroopan komission rahoittama kansainvälinen Soccare-tutkimus, jossa selvitettiin, miten eurooppalaiset perheet järjestävät lasten ja vanhusten hoivan. Kolmivuotisessa vertailututkimuksessa haastateltiin yhteensä 400 perhettä Suomessa, Ranskassa, Britanniassa, Italiassa ja Portugalissa. Hanketta johtivat tutkijat Teppo Kröger, Katja Repo, Minna Zechner ja Jorma Sipilä Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitokselta. Kaikkiaan tutkijoita oli 15. Kuuluiko perheen ääni hoivan järjestämisessä, dosentti Teppo Kröger? Kuului ja ei kuulunut. Sikäli kuului, että perheillä oli vaihtoehtoja. Jokainen perhe rakensi itselleen sopivan järjestelyn. Sikäli ei kuulunut, että perheiden mahdollisuudet jakautuivat epätasaisesti. Oli hoivarikkaita perheitä, joilla oli runsaasti mahdollisuuksia; hoivaköyhillä taas oli vähän mahdollisuuksia. Hoivarikkaus tai -köyhyys ei ollut aina rahasta kiinni. Entä johtopäätökset? Julkisia, tarpeeksi joustavia hoivapalveluja on oltava riittävästi. Työmarkkinoilla on otettava huomioon, että työntekijät hoivaavat lapsia ja vanhuksia. Epätyypilliset työajat ovat ongelma. Palvelut ovat vain yksi osa perheiden arkielämän kokonaisuudesta. Palvelujärjestelmän käyttämiseen pitää olla riittävästi tietotaitoa, Kröger listasi. Suomessa on alettu oivaltaa, että työntekijät ovat samalla lasten vanhempia. Sitä ei ole havaittu riittävästi, että moni työntekijä on vastuussa iäkkäistä vanhemmistaan. Miten joustamaton palvelu voi olla hyvä? Ranskassa ja Suomessa lastenhoitopalvelut olivat perheiden saatavilla, mutta Italiassa ja Portugalissa perheet käyttivät runsaasti isovanhempien apua. Ikääntyneille Etelä- Euroopassa ei ole julkisia hoivapalveluja. Italiassa vanhusten tarpeet hoidettiin ennen lasten tarpeita.yllättävintä minusta oli se, että neuvottelut ja säännöt olivat samanlaisia Italiassa ja Suomessa, Minna Zechner arvioi. Katja Revon mielestä joustavat palvelut ovat keskeisessä asemassa. Mutta joskus joustamaton palvelu voi olla hyvä. Elämä oli täynnä hoivariskejä Suomessa ja Britanniassa. Esimerkiksi lapsen sairaus tai yllättävä työmatka romahduttivat hoivan. Toisaalta joustamaton palvelu voi olla hyvä asia, sillä se rakentaa rajan hoivan ja työn välille. Kun lapsen päiväkoti menee kiinni tiettyyn aikaan, aikuisen on silloin lopetettava työpäivänsä, Repo huomasi. Useimpien koulutettujen keskiluokkaisten suomalaisten vanhempien viikoittainen työaikatoive asettuu 35-40 tunnin välille. Suunnilleen kolmannes työntekijöistä puskee kuitenkin 40-50 tuntia työtä viikossa, kuudennes tekee yli 50-tuntisia viikkoja. Aikapula puristaa enemmän naisia kuin miehiä. Nämä asiat selviävät Raija Julkusen, Jouko Nätin ja Timo Anttilan tutkimuksesta Aikanyrjähdys - keskiluokka tietotyön puristuksessa. Työntekijät joustavat työnantajan tarpeiden mukaan. Samalla hoivasuhde lapsiin ja vanhuksiin joutuu koetukselle. Suomessa on palattava kahdeksan tunnin työpäivään. Päiväkoti kiinni tiettynä aikana, silloin isän on pakko hakea lapsi ajoissa, sanoi Väestöliiton toimitusjohtaja Helena Hiila. 12 SOSIAALITURVA 8/2004

Ainainen joustaminen uhkana työelämässä Suurin osa työntekijöistä tekee normaaleja työviikkoja, osa tavallista lyhyempiä. Mutta nämäkin työntekijät joustavat jatkuvasti, arvioi SAK:n kehittämisjohtaja Eija Hietanen. Pätkätyöt ovat luoneet epävarmuutta työmarkkinoille. Työaikojen yksilöllistyminen lisää työntekijöiden psyykkistä kuormitusta, joka uhkaa nousta liian korkealle. Perheet ovat joustaneet työelämän tarpeille, nyt alkaa olla aika työelämän joustaa perheen tarpeille.työelämän on inhimillistyttävä, Hietanen vaatii. Tarvittaessa töihin kutsuttavista on tullut normaalia työvoimapolitiikkaa. Elämästä puuttuu suunnitelmallisuus, jos seuraavan päivän työt tietää vasta edellisenä iltana. Työhön aamulla, sitten useita hyppytunteja, töihin taas illaksi. Miten perheen ääni kuuluu tällaisessa työrytmityksessä? Hietanen on huolissaan palveluiden rapautumisesta. Jos emme pysty rahoittamaan tarvittavia palveluja, edessä on iso romahdus. Tarvitsemme perheystävällisempiä työpaikkoja. Fiksuilla työpaikoilla tämä on ratkaistu, mutta muita työpaikkoja varten pitää olla myös pakkokeinoja. Hoitovapaan laajentaminen, pätkätöiden ja osa-aikatöiden vähentäminen, isien kannustaminen perhevapaiden käyttöön sekä naisten ja miesten palkkaerojen kaventaminen ovat SAK:n lähiaikojen tavoitteita. Vanhempien rooli liian passiivinen kouluelämässä Kasvatustieteiden tohtori, aiemmin rehtorina toiminut Leevi Launonen toimii pääkoordinaattorina Jyväskylän yliopiston Mukava-hankkeessa, jossa pohditaan keinoja koulun ja kodin yhteistyön parantamiseksi. Hän arvioi, että koulu voisi hyödyntää paljon nykyistä enemmän vanhempien asiantuntemusta. Vanhempainillan sanankuulija ja luokkaretken varojenkerääjä, siinä kaksi vanhemman tyypillistä nykyroolia. Mutta pitäisikö vanhemman olla mieluummin tasavertainen yhteistyökumppani, jolloin hän olisi aidossa roolissa? Vain yksi kymmenestä luokanopettajasta arvioi saaneensa riittävät valmiudet kodin kanssa tehtävään yhteistyöhön. Erityisen haasteellisia ovat vanhempien henkilökohtaiset tapaamiset, Launonen tietää. Perheen ääni alkoi kuulua selvemmin 1990-luvulta lähtien, jolloin kuvaan tulivat koulukohtaiset opetussuunnitelmat ja oppilaskohtaiset arviointikeskustelut. Tietotekniikka voi myös parantaa kodin ja koulun yhteistyötä. Vanhempainillat, pelkkää pakkopullaa? Vanhempainillat koettelevat sekä vanhempia että opettajia. Miten perheen ääni kuuluu vanhempainillassa? Eija Hietanen (vas.) ja Helena Hiila puhuivat perheen puolesta SAK:n ja Väestöliiton äänellä. Valto Koski myöntää, että perhepolitiikka on jäänyt eläkeasioiden varjoon eduskunnassa. Soolo on yhden vanhemman voimakas kanta. Duetto on pienen ryhmän ajatus. Kuoro on tavoiteltavaa moniäänisyyttä, Launonen tuumii. Leevi Launonen ja Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Pirjo Somerkivi myöntävät, että vanhempainilloista tulee helposti pakkopullaa. Paikalla ovat vanhemmat, joiden ei pitäisi olla täällä.tämä lause ei ole hyvä lähtökohta vanhempainillalle, Somerkivi sanoo. Vanhempainliitto toteutti vuonna 2003 nettikyselyn, jossa vanhemmat arvioivat yhteistyötään opettajien kanssa. Monet vanhemmat ilmoittivat, että he tietävät lapsen koulusta liian vähän pystyäkseen arvioimaan sen toimintaa. Koulun arki ja opetuksen tavoitteet tuntuivat vierailta, koulun MIKAEL JUUDIN MIKAEL JUUDIN ammattislangi vaikeasti ymmärrettävältä. Lisäksi aktiivinen ja kantaa ottava vanhempi leimataan helposti hankalaksi ihmiseksi. Arviointi mielletään arvosteluksi. Opettajien on vaikea sietää vanhempien palautetta.vanhempien puolestaan on vaikea ottaa vastaan palautetta lapsestaan, Somerkivi tietää. Lapsiasianvaltuutetun virka perustetaan Perheen ääni kuuluisi selvemmin, jos olisi perheministeri. Vai kuuluisiko? Perheministeri on Väestöliiton tavoitteena. Ehkä perheministeri olisi hyvä ratkaisu. Mutta hallitusohjelmassa olevat politiikkaohjelmat voisivat olla yhtä hyvä ratkaisu, mietiskeli Helena Hiila. Eija Hietanen ei usko, että perheministeri olisi oikea vastaus haasteisiin. Perhepolitiikassa on monta toimijaa. Politiikkaohjelmat ovat parempi ratkaisu, Hietanen arveli. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Valto Koski ei ottanut suoraa kantaa perheministeriasiaan. Sen sijaan lapsiasiainvaltuutetun virka perustetaan. Asiaa koskeva lakiesitys on tekeillä, Koski ilmoitti. Lapsiasiainvaltuutetun korviin pitäisi kuulua muun muassa alkoholiongelmaisten vanhempien lasten ääni.tällä hetkellä näitä lapsia ei kuuntele juuri kukaan, arvioi asiasta väitöskirjan tehnyt Maritta Itäpuisto Kuopion yliopistosta. Perheen ulkopuoliset ihmiset eivät kuuntele näitä lapsia, kun he yrittävät kertoa vanhempiensa alkoholinkäytöstä.ympäristön suhtautumista kuvaavat sellaiset käyttäytymismallit kuin leimaaminen, hiljentäminen ja hyljeksiminen. Valto Koski sai kritiikkiä siitä, että perhe on kansanedustajille enemmän objekti kuin subjekti. Perhepolitiikka on jäänyt varjoon eduskunnassa. Eläkeasiat ovat olleet huomattavasti enemmän esillä kuin perhepolitiikka, Koski myönsi. Minusta lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat kipein kysymys. Eduskunnan katsantokanta on muuttumassa hallituksen uuden perhepolitiikan ansiosta. Nykyisessä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa perheen ääni on kuulunut aiempaa voimakkaammin. Poliittinen riitely on jäänyt vähemmälle. Valto Koski on toiminut neljä vuotta valiokunnan jäsenenä ennen nykyistä puheenjohtajuutta. Eduskunnasta tämän kauden jälkeen luopuva Koski sanoi eduskunnassa toivottavan enemmän palautetta lakien toimivuudesta. Mikael Juudin SOSIAALITURVA 8/2004 13

Kolumni NETTIPALOJA Unto Matinlompolo VIINA-ILMIÖ Harvoin tulee yhteiskunta bruttokansaa vastaan niin reilusti kuin alkoholin verouudistuksessa. Erityisemmin ansaitsematta, kansa on saamassa valtavan veroedun. Mitä enemmän jaksaa juoda, sitä enemmän verojen laskusta hyötyy. Ja hyödyn tavoittelijoista ei ole puutetta yhteiskunnassa, jossa tehdään selväksi, että vain omalla toiminnalla voi päästä tulokseen. Jopa päihdetyöläiset korostavat, että jokainen ottaa itse ryyppynsä, kukaan ei ota sitä toisen puolesta. Etenkin köyhät hyötyvät uudistuksesta. Ihminen joka juo kaikki rahansa, pysyy nyt sijoituksellaan pidempään ja jos mahdollista entistä syvemmässä humalassa.yleistyy niin sanottujen paavikännien osuus, jossa kaksi taluttaa ja kolmas tulkkaa. Toinen asia on, löytyykö porukoista riittävästi taluttajia ja tulkkeja vai onko yhteiskunnan ryhdyttävä heitä erityisesti valmentamaan valkoviinien lipittäjistä tai muista jälkeenjääneistä olioista. Veroalen kohdentamisessa raskaisiin juomiin on myös ympäristönäkökohta. Puhdas vesi on eräs uhanalaisimmista luonnonvaroistamme, ja on erittäin tyhmää pilata sitä muuttamalla se viiniksi tai olueksi vain muutaman prosentin tähden. Samalla vesimäärällä voi tainnuttaa kymmenkertaisen määrän asiakkaita, ja veden kuskaus vähenee.yksi rommia kuljettava rekka vastaa kymmentä kaljarekkaa, se on logistinen totuus tässä heittelehtivien perävaunujen maassa. Hempeät litkut voisikin liittää suoraan vesijohtoverkostoon eikä ajeluttaa pitkin rappeutuvaa tiestöä. Myös kansan henkinen hyvinvointi harppaa pitkiä askeleita. Juominen on osalle meistä terapeuttinen kokemus, ja ikävien asioiden unohtaminen entistä syvemmin ja pidempään korvaa monta masennuslääkettä, eihän niitä edes saa nauttia ryyppäämisen kestäessä. Oikeastaan Kelan tulisi korvata osa juomisen aiheuttamista pääomakustannuksista. Alkoholihan on flavonoideineen funktionaalinen elintarvike. Se pitää verisuonet auki kasvisterolien tapaan hautaan asti. Myös perheasioiden ratkominen liian heikolla juomalla tuottaa vain turhaa jankutusta ja tarpeettomasti tyhjiä pulloja. Uusi tilanne on haaste Alkolle, sillä isänmaalliset juopot kantavat Viroon viedyt koffinsa takaisin, ja kotimainen kauppa deprivoituu. Alkon tulisi pystyttää plussa- tai bonussysteemi, joka kannustaisi kotimaiseen ryyppäämiseen. Kannustimena voisi olla vaikkapa sadan viinalitran juomisesta ilmainen viikon katkaisuhoito, jolla on päihdehuollon ammattilaisten hyvin tuntema, jatkojuomiseen kannustava vaikutus. Tällä lisäkäyttöön valmentavalla syötillä osoitettaisiin myös modernin markkinatalouden tulleen osaksi Alkoa ja suomalaista päihdepolitiikkaa. Tietoa lasten mielenterveydestä laidasta laitaan Kuinka avioero tai asunnottomuus vaikuttaa lasten mielenterveyteen? Miten tunnistaa lapsen masennus? Muun muassa tällaisia teemoja käsitellään englantilaisen Young minds -järjestön nettisivulla. Lasten mielenterveyttä edistävän Young mindsin verkossa oleva tietokeskus, Info center, antaa laajasti tietoa lasten mielenterveyden häiriöistä ja niihin vaikuttavista asioista. Mukana on myös tietoa ehkäisevästä työstä ja eri hoitomuodoista, lainsäädännöstä ja ylipäänsä siitä, mitä yhteiskunnassa tehdään lasten auttamiseksi. Sivuilta on ladattavissa paljon lapsille ja nuorille sekä vanhemmille ja ammattilaisille tarkoitettuja esitteitä ja Young minds -lehden artikkeleita.tarjolla on myös lukuisia linkkivinkkejä ja tietoa eri aihepiirejä käsittelevästä kirjallisuudesta. Itseään vahingoittavat lapset Lapsilla ja nuorilla itsensä vahingoittaminen on yleisempää kuin luullaan. Englannin self harm -käsite sisältää kaikenlaisen tahallisen itsensä vahingoittamisen, kuten viiltelyn tai itsensä polttamisen. Itsemurha ei kuitenkaan yleensä ole vahingoittamisen tarkoituksena. Itseä vahingoittava käyttäytyminen pysyy usein salassa. Häpeän tai pelon vuoksi siihen ei haeta apua. Asiasta saa tietoa muun muassa National Childrens Bureau, NCB, -järjestön Young people and self harm -verkkosivulta. Toisen lastensuojelujärjestön, NCH:n, sivulta taas löytyy raportti, joka herättelee sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta ja keskustelua asiasta. Raportin saa verkosta käyttöönsä. Samalta sivulta löytyvät yleisimmät itsensä vahingoittamista koskevat kysymykset vastauksineen. Lasten näkökulma ammattilehden nettisivulla "Minulla on valtava perhe, jossa on kolme osaa; isän perhe, äidin perhe ja isäpuoleni perhe", kertoo seitsenvuotias Abby englantilaisen 0-19-lehden verkkosivuilla. Lehti on tarkoitettu lasten parissa työskenteleville. Lasten artikkelit ja kuvaukset elämästään ovat hyvä idea ammattiartikkeleiden rinnalla. Lehden verkkosivuilla on suuri osa painetun lehden aineistosta. Artikkelit käsittelevät muun muassa lasten ja nuorten terveyttä, lapsiperheiden köyhyyttä ja nuorisorikollisuutta. Lasten syrjäytymisen ehkäisy on yksi tärkeimmistä teemoista. Erja Saarinen Nettiaineistojen osoitteet: Young minds -järjestö: www.youngminds.org.uk Young people and self harm -verkkopalvelu: www.selfharm.org.uk Self harm: Look beyond the scars -raportti: www.nch.org.uk/selfharm 0-19-lehden verkkosivut: www.zero2nineteen.co.uk 14 SOSIAALITURVA 8/2004

Lapsidiakoniassa nähdään lapsen hätä Lapsidiakoniaa voi kutsua myös lapsen turvallisen tai hyvän kasvun tukemiseksi. Lapsidiakoniaa se on lähtökohtansa perusteella. Lapsidiakonia lähti kehittymään siitä näköalasta, että lapsen hätä nykyyhteiskunnassa on torjuttua ja välteltyä, ja lapsen pahoinvointiin puututaan usein vasta, kun hänellä on niin isoja ongelmia, että ne häiritsevät aikuisia. Koska diakonian tehtävä on lievittää niiden ihmisten hätää, jotka muut ovat unohtaneet tai eivät halua, nousi lapsidiakonia työnäyksi. Lapsen turvattomuuden havaitseminen Lasten kanssa työskentelevät huomaavat aika ajoin lapsen, joka oireilee turvattomuuttaan. Turvattomuuden taustalla voi olla perheessä ilmenevä päihdeongelma tai muu tilapäinen tai pysyvä vanhemmuutta heikentävä tekijä. Voi olla myös, ettei työntekijä tiedä syytä, mutta havaitsee lapsen turvattomuuden. Vastuuntuntoisen työntekijän ensitoiminta on yritys keskustella vanhempien kanssa ja tukea heidän vanhemmuuttaan. Mutta se voi osoittautua toivottomaksi. Miten ihmeessä auttaa ja tukea lasta, jos vanhemmat eivät lähde mukaan yhteistyöhön ja kasvamaan vanhempina? Helposti työntekijä kyynistyy ja ajattelee, ettei mitään ole tehtävissä. Ja kuitenkin hyvin paljon on tehtävissä tavallisessa arjessa. Lapsen haavoittumisen syy on, ettei hän tule nähdyksi.tähän kietoutuvat turvattomuus, yksinäisyys, huolenpidon puute ja joutuminen aikuisten onnellisuuden tavoittelun välikappaleeksi. Kasvaakseen ehjästi ja vahvistuakseen lapsi tarvitsee nähdyksi tulemista sekä turvaa ja huolenpitoa. Tätä kaikkea työntekijä voi antaa lapselle arkitoimintojen yhteydessä. Lapsi tulee nähdyksi, kun hän saa itse kertoa, kuka hän on, mitä hänelle kuuluu ja mitä hän tarvitsee, ja me katsomme ja kuuntelemme häntä. Mitä on nähdyksi tuleminen? Me emme näe mitä lapselle kuuluu, miten hän voi ja mitä tarvitsee, jos olemme tietävinämme hänet niin hyvin. Me uskomme tietävämme, mitä lapsi tarvitsee, minkälainen ihminen hän on ja mitä hänestä tulee. Tietäminen nousee näkemisen esteeksi. Lapsi tulee nähdyksi, kun hän saa itse kertoa, kuka hän on, mitä hänelle kuuluu ja mitä hän tarvitsee, ja me katsomme ja kuuntelemme häntä. Kun lapsi tulee nähdyksi, hän oppii luottamaan siihen, että on arvokas ihminen, jonka tunteilla ja ajatuksilla on merkitystä. Hän uskoo, että hänellä on oma paikkansa ja tehtävänsä tässä maailmassa. Hänellä on olemassaolon oikeus, jota ei tarvitse erikseen ansaita tietynlaisella persoonallisuudella tai käyttäytymisellä, vaan hän saa olla olemassa omana itsenään, heikkona ja vahvana, sopeutuvana ja särmikkäänä, iloisena ja vakavana. Turvallinen ympäristö Turvalliseen oloonsa lapsi tarvitsee turvallisen, läsnäolevan aikuisen sekä kannustavan ja sallivan vertaisryhmän ja turvallisuutta vahvistavan ympäristön. Myös jälkimmäisten luomisessa aikuisella on keskeinen vastuu. Turvallinen aikuinen kestää lapsen tunteet. Hän kestää sen, että lapsi on vihainen, peloissaan tai pettynyt. Hän osaa ja uskaltaa kuitenkin asettaa rajat sille toiminnalle, mikä näitä tunteita seuraa. Lapsi tarvitsee kokemuksen, että aikuinen on 'iso' ja tietää, miten asiat tehdään. 'Isona' olemiseen sisältyy elämää suojelevien rajojen asettaminen ja niistä kiinni pitäminen.turvallinen aikuinen myös kantaa vastuun omista tunteistaan eikä syytä tai syyllistä lasta niistä. Hän uskaltaa tuntea ne, mutta ei laita niitä lapsen kannettavaksi. Turvallisessa ympäristössä turvattoman lapsen on hyvä olla ja hänen turvallisuutensa voi jopa lisääntyä. Turvallinen ympäristö sisältää sekä fyysisen turvallisuuden että psyykkisen turvallisuuden. Fyysinen turvallisuus edellyttää esimerkiksi sitä, KIRSTI LAURINOLLI että tila on riittävän iso toiminnan luonteeseen nähden, etteivät lapsi sohi toisiaan välineillä. Psyykkinen turvallisuus merkitsee sitä, että lapsi voi olla oma itsensä pelkäämättä tulevansa syrjityksi tai pilkatuksi. Turvallinen vertaisryhmän muodostuminen on myös työntekijän vastuulla. Turvallisessa ryhmässä ketään ei paineta alas, ketään ei syrjitä eikä kenenkään asemaa määritellä ennakkoasenteen mukaisen roolin perusteella. Lapset tarvitsevat ohjausta ollakseen kannustavia toisiaan kohtaan ja ymmärtääkseen minkälainen menettely on toista ihmistä alaspainavaa ja minkälainen vastaavasti tukevaa.työntekijän on oltava esimerkillinen luotettavuudessa ja avoimuudessa sekä siinä, ettei kenenkään mielipidettä ja tunteita väheksytä. Turvaverkon luominen Turvaverkon olemassaolo merkitsee, että lapsella on varmuus siitä, että hänen tarpeisiinsa vastataan oikea-aikaisesti, oikeanlaisesti ja oikeamääräisesti. Lapsi voi luottaa siihen, että hänestä huolehditaan silloin, kun hän sitä tarvitsee. Lapsi tietää saavansa apua silloin, kun hän ei itse pärjää. Lasta ei auta, vaikka hänen ympärillään olisi parvi ystävällisiä aikuisia, jos hän ei saa apua ja tukea silloin, kun tarvitsee ja sellaista kuin tarvitsee. Kun lapsella on turvaverkko, hän saa yrittää itse, elää omaa elämäänsä ilman painostusta, onnistua rauhassa, epäonnistua ja pudota turvaverkkoon. Kati-Pupita Mattila Kirjoittaja on teologian tohtori ja lääketieteen opiskelija. Yhteystiedot: kati-pupita.mattila@uta.fi LÄHDE: Mattila, Kati-Pupita, Lapsidiakonian käsikirja.sininauhaliitto 2003. 16 SOSIAALITURVA 8/2004

Tukea päihdeongelmaisille äideille ja heidän lapsilleen Eevan perhe -projektissa yritetään lapsidiakonian avulla katkaista sukupolvelta toiselle siirtyvän syrjäytymisen ja haavoittuneisuuden ketju. Projektissa yhdistetään ammatillista ja vertaistukea, käytetään yhteisöä yksilön ja perheen tukemisessa ja noudatetaan lapsidiakonian periaatteita. Perustana on kristillinen ihmiskäsitys, joka huomioi ihmisen kokonaisvaltaisesti. Erityisesti Rauman osaprojektissa toteutetaan lapsidiakoniaa kaikissa projektin toiminnoissa. Lapsidiakonian tavoitteena on lapsen aidon persoonan kohtaaminen sekä lapsen huomioiminen jokaisessa tilanteessa. Päihdeperheiden lasten vertaisryhmätoiminnan keskeisimpänä tavoitteena on katkaista sukupolvelta toiselle siirtyvien ongelmien ketju. Omissa ryhmissään samaa kokeneet lapset ja heidän vanhempansa jakavat kokemuksiaan päihteiden käytön seurauksista ja saavat näin tukea toisiltaan. Lasten ja vanhempien ryhmässä opetellaan puhumaan vaikeista asioista, tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteita sekä löytämään uusia toimintatapoja uudelleen eteen tuleviin tilanteisiin. Toiminnan avulla annetaan lapsille lupa puhua perheen ongelmista ja lapsen tunteista. Raumalla on koulutettu kolmetoista päihdeperheiden lasten ja vanhempien vertaisryhmän ohjaajaa. Päihdeperheiden lasten ja vanhempien vertaisryhmät aloitettiin syksyllä 2003 yhteisellä viikonlopun perheleirillä ja ryhmät päätettiin perheviikonloppuleiriin maaliskuussa 2004. Ryhmäkertoja oli Eevan perhe -projekti on kolmivuotinen (2002-05) Rahaautomaattiyhdistyksen rahoittama Sininauhaliiton Lapsi-, nuoriso- ja perhetyön yksikön kehittämishanke. Projektin kohderyhmänä ovat päihteitä käyttävät naiset ja äidit sekä heidän lapsensa, sijoitettujen lasten vanhemmat sekä Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen henkilöstö. Projektia toteutetaan Raumalla, Tampereella ja Jyväskylässä. Projektin ohjaajana toimii teologian tohtori Kati-Pupita Mattila. Eevan perhe -projektin tavoitteet ovat: 1. Eheyttää päihdeongelmaisten naisten äitiyttä ja naiseutta, jotta he pystyvät vastaamaan paremmin lastensa tarpeisiin. 2.Vahvistaa päihdeongelmaisten naisten identiteettiä ja lisätä heidän kykyään käsitellä tunne-elämänsä ongelmia. 3. Lisätä lasten hyvinvointia ja välttää huostaanottoja parantamalla päihdeongelmaisten vanhempien vanhemmuutta ja elämänhallintaa. 4. Parantaa sijoitettujen lasten äitien/vanhempien vanhemmuutta ja elämänhallintaa ja vahvistaa heidän kykyään vanhemmuuteen. 5.Vahvistaa Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen perhetyön ammatillisuutta. yhteensä neljätoista. Lasten ja vanhempien ryhmäkerroissa käsiteltiin samoja teemoja erilaisin toiminnallisin menetelmin. Päiväkeskukset ovat arjen keitaita Jyväskylässä toimii Naisten talo, joka matalan kynnyksen kohtaamis- ja toimintakeskus naisille/äideille ja heidän lapsilleen. Talo tarjoaa päivittäistä, ammatillista ja vertaistukea päihdeongelmaisten naisten ja äitien, lasten ja koko perheiden tueksi. Naiset kohdataan kokonaisvaltaisesti ihmisinä, eikä vain ongelmiensa kautta. Naisten talossa voi asioida ilman ajanvarausta, ja sieltä saa puhelinneuvontaa ja keskusteluapua. Naisten talossa toteutetaan ryhmätoimintoja, joita ovat kaikille avoimet luovan toiminnan ryhmä ja teemailtapäivät. Suljettuja, kokoontumiskerroiltaan rajattuja ryhmiä ovat olleet sijoitettujen lasten äitien ryhmät, toimintaterapeuttinen ryhmä ja tarinataloryhmä. Rauman seudun katulähetyksen Toivonpihan tiloissa on naisille ja lapsille tarkoitettu päiväkeskus. Pirkanmaan Sininauha ry:n Sinivainion tukiasumis- ja päiväkeskusyksikössä ovat kokoontuneet Siniset Ladyt lapsineen saamaan eväitä arkipäiväänsä ja vahvistumista naiseuteensa ja äitiyteensä. Naiset ja äidit ovat kokeneet päivätoiminnoista saamansa tuen merkitykselliseksi.yhteisöllisyys on luonut perheyhteyttä, turvallisuutta ja mahdollisuuden toipumiseen. Naiset ovat voineet turvallisessa ympäristössä, vain naisten kesken, käsitellä omia asioitaan. Naisten elämän kiperiä kysymyksiä ovat naiseuteen, äitiyteen ja parisuhteeseen liittyvät asiat, joista ei helposti keskustella, jos läsnä on miehiä. Leireiltä eväitä arkeen Eevan perhe -projektissa on pidetty yksi yhteinen ja kaksi Jyväskylän Naisten talon järjestämää äitien ja lasten leiriä. Leireillä on vahvistettu naisten ja äitien voimavaroja ja kehitetty äitien ja lasten vuorovaikutusta naisten ja äitien keskinäisellä vertaistuella ja ammatillisen tuella. Projektin työntekijät yhteistyökumppaneineen ovat kokeneet äiti-lapsileirit ensiarvoisen tärkeiksi ja haastaviksi äitien ja lasten arkielämän ja vuorovaikutuksen tukemisen välineeksi. Leirien aikana ovat tulleet esille päihdeongelmaisten äitien ja heidän lastensa tarpeet olla yhdessä ja saada vuorovaikutukseensa uusia muotoja.yksittäinen leiri ei anna riittävässä määrin tukea perheille. Lisäksi tarvitaan samojen perheiden parissa tehtävää pitkäkestoista ja monipuolista prosessinomaista työskentelyä. Leiriprosessit ja niiden väliin sijoittuvat ryhmätapaamiset ovat hyvä keino auttaa perheitä auttamaan itseään. Virpi Kujala Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri ja Eevan perhe -projektin koordinaattori. Yhteystiedot: virpi.kujala@sininauhaliitto.fi SOSIAALITURVA 8/2004 17

Hoitoon motivointia ja hoitoa moralisoimatta Päihdeongelmasta on voitava keskustella neutraaliin sävyyn odottavan äidin kanssa. Ensi- ja turvakotien liitto kouluttaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia kohtaamaan päihdeongelmaisia äitejä ja kehittää erilaisia hoitomuotoja vauvaperheille, joissa äidillä on päihdeongelma. Vuonna 1990 avasi ensimmäinen päihdeongelmien hoitoon erikoistunut ensikoti ovensa Helsingin Oulunkylässä. Tätä ennen päihdeongelmaiset äidit yhdessä vauvan kanssa eivät olleet erityinen hoidon kohde päihdehoitolaitoksissa. Oulunkylässä keskityttiin ensimmäistä kertaa sekä päihdeongelman hoitamiseen että äitiyteen valmistautumiseen, lapsuuden turvaamiseen ja vanhemmuuden tukemiseen. Päihdeongelmaiset äidit tarvitsevat erityistä tukea ja hoitoa. Ensikodeissa voidaan kuntouttaa äitiä ja samalla hyvin varhaisessa vaiheessa tukea äidin ja vauvan välisen suhteen tervettä kehitystä. Pieni vauva ei myöskään voi odottaa olosuhteiden paranemista, ja päihdekuntoutus räätälöidäänkin vanhemmuuden tukemisen ehdoilla, Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikkö Maarit Andersson kertoo. Kysynnän kasvun vuoksi perustettiin vuonna 1998 Turkuun Ensikoti Pinja. Viime vuonna liitto avasi kolme uutta yksikköä Espooseen, Jyväskylään ja Kuopioon. Kaikkien näiden ensikotien yhteydessä toimivat avopalveluyksiköt. Tänä vuonna ensikotien määrä kasvaa vielä kahdella. Mitä pikemmin, sen parempi Kussakin päihdeongelmiin erikoistuneessa ensikodissa hoidetaan keskimäärin 10 perhettä vuodessa. Viisipaikkaiset kodit täyttyvät tasaista tahtia, Oulunkylään on ollut jonojakin. Uusien ensikotien avaamisen ansiosta perheitä voidaan ottaa Ensi- ja turvakotien liitossa toivotaan, että yhä useampi päihdeongelmainen äiti aloittaisi hoidon jo raskaana ollessaan. Viime vuonna hoitoon tulleista hieman alle puolet oli raskaana. hoitoon enemmän.viime vuonna hoidettiin yhteensä 40 asiakasperhettä, joista kaikkiaan 16 aloitti hoitonsa raskausaikana. Toivoisimme, että raskaana aloittavien määrä olisi suurempi. Edelleen on paljon äitejä, jotka hakeutuvat tai ohjautuvat hoitoon vasta synnytyssairaalasta tai jopa kotoa vauvan kanssa, Maarit Andersson kertoo. Anderssonin mukaan on hyvin haastavaa, jos äiti ja vastasyntynyt tulevat hoitoon vasta synnytyssairaalasta. Äiti ja vauva voivat molemmat kärsiä vieroitusoireista, joka mutkistaa varhaista vuorovaikutusta. Yhtäaikainen äidiksi tuleminen ja päihdehoidon aloittaminen on todella suuri haaste.tietysti tämäkin on parempi kuin se, että heidät lähetetään sairaalasta suoraan kotiin. Alun ei tarvitse olla kaikessa niin vaikeaa Raha-automaattiyhdistys on viime vuodesta maksanut raskaana olevan hoidon ensikodissa kokonaan kahdelta ensimmäiseltä kuukaudelta.täyssubventiolla tahdotaan laskea hoidon kynnystä ja tukea varhaista hoitoon ohjautumista. Kun asiakas on motivoitunut hoitoon ja lähtee hakemaan maksusitoumusta, voi kulua kolmekin viikkoa, ennen kuin hän saa edes ajan sosiaalityöntekijälle, Andersson pahoittelee. Paljon ehtii tapahtua sinä aikana. Tuen vaikutukset alkavat pikku hiljaa näkyä. Raskaana hoitoon tulleiden määrä on kasvanut selvästi muun muassa Turun Pinjassa. Neljännes asiakkaista on hakeutunut itse hoitoon. Lastensuojelu on merkittävä hoitoon ohjaaja.tämän lisäksi asiakkaita tulee synnytyssairaaloista, neuvoloista, mielenterveystoimistoista ja päihdehuollon yksiköistä. Joskus on tuntunut siltä, että jos äiti hakeutuu itse hoitoon, niin hänet kuntapuolella katsotaan tällä kriteerillä sopivaksi avohoitoon. Jos hän on näinkin EEVA MEHTO 18 SOSIAALITURVA 8/2004

motivoitunut, ei hän tarvitse niin vahvaa tukea, liiton koulutussuunnittelija Eija Kettunen pohtii. Täyssubventio takaa kuitenkin sen, että halutessaan hoitoon myös pääsee. Äiti voi ottaa itse yhteyttä ensikotiin tai avohoitoyksikköön ja mennä tutustumiskäynnille.yksiköt päättävät yhdessä äidin kanssa hoitoon tulosta. Hoidon aikana käynnistetään yhteistyö viranomaisten kanssa mahdollisen jatkohoidon turvaamiseksi. Häpeä vaikeuttaa hoitoa Odottavan äidin päihdeongelma on vaikea asia äidille itselleen, mutta myös työntekijälle. Herkästi voi käydä niin, että arkaa asiaa ei osata ottaa puheeksi. Pahin seuraus voi olla se, että päihdeongelmaan ei reagoida mitenkään koko neuvola-aikana. Mielenterveyden ongelmista, kuten masennuksesta, voi puhua jo kohtuullisen neutraalisti. Ei ole häpeä tunnustaa, jos on masentunut synnytyksen jälkeen. Päihdeongelmassa on kuitenkin edelleen häpeällinen sävy, joka vaikuttaa äidin hoitomyönteisyyteen ja työntekijöiden asenteisiin, Eija Kettunen pohtii. Monet naiset käyttävät nykypäivänä päihteitä, ja se on todellisuutta yhä useammalle myös raskausaikana. Marjukka Pajulo selvitti väitöskirjassaan, että jopa kuusi prosenttia odottavista äideistä on päihdeongelmaisia. Maassamme syntyy vuosittain tuhansia lapsia päihdeongelmista kärsiville äideille. Olisi korkea aika kyetä lähestymään tätä asiaa neutraalisti, moralisoimatta, Kettunen painottaa. Koulutusta kohtaamiseen Moni työntekijä kokee paineita päihdeongelman puheeksiottamisesta. Kenen kanssa mahdollisesta ongelmasta ja sen vaikutuksista sikiöön pitäisi erityisesti keskustella? Miten tunnistaa nämä äidit? Miten kuulostaa neutraalilta, ettei äiti salaisi ongelmaansa? Neutraaliuteen kuuluu se, että ongelmaa ei vain havaita ja syyllistetä, että tehkää nyt jotain, vaan myös tarjotaan apua - tunnetaan hoitopaikat ja osataan ohjata niihin, Maarit Andersson korostaa. Ensi- ja turvakotien liitto tarjoaa syventävää koulutusta Pato-hankkeessaan kuuden paikkakunnan terveydenhoitajille ja sosiaalityöntekijöille raskausajan päihdeongelmista ja varhaisesta vuorovaikutuksesta Kaksivuotisen koulutuksen tavoite on valmentaa kullakin paikkakunnalla työntekijäpari kouluttamaan edelleen muita paikkakuntiensa työntekijöitä kohtaamaan raskaana olevia naisia, joilla on päihdeongelma. Korostamme, että kaikkien äitien kanssa on keskusteltava päihteiden käytöstä, yhdessä vaikkapa ruokavalioasioiden kanssa. Näin siitä tulee luonnollinen osa neuvolakäyntejä. Eikä riitä, että kysytään käytätkö vai et ensimmäisellä käynnillä. Luottamus työntekijään kasvaa vähitellen, Eija Kettunen kertoo. Äitiä pitää rohkaista puhumaan päihteiden käytöstä useamman kerran raskauden kuluessa. On voitava kysyä, minkä verran olet viime viikkoina käyttänyt. Samaan tapaan kuin kysytään, mikä on ollut vointi ja mieliala. Kun keskusteluyhteys on saatu avattua, valtaosa äideistä on motivoitavissa miettimään omaa päihteiden käyttöä ja sen vaikutuksia sikiöön. Äiti haluaa yleensä lapsensa parasta, vaikka päihteidenkäyttö olisi jo muodostunut ongelmaksi. Aika onkin erityinen mahdollisuus vaikuttaa päihteiden käyttöön naisen elämässä, Maarit Andersson pohtii. Pakkohoitoajatukset jäädytettävä Valitettavasti motivaatio ei aina takaa hoitoa nykypäivänä, Maarit Andersson pahoittelee. Puheet päihdeongelmaisten äitien pakkohoidosta ovat Anderssonin mielestä ennenaikaisia niin kauan kun ihmiset eivät pääse vapaaehtoiseen hoitoon. Vapaaehtoisen hoitojärjestelmän pitää olla kattava ja toimiva, ennen kuin voidaan miettiä niitä harvoja tapauksia, joita ei saada hoitoon. Liiton arvion mukaan vain muutamalle prosentille äideistä ei tehoa mikään muu kuin pakkohoito. Esimerkiksi Tanskassa on rakennettu hyvin kattava matalan kynnyksen hoitojärjestelmä, joka tavoittaa lähes kaikki päihdeongelmaiset äidit. Yhtäaikainen äidiksi tuleminen ja päihdehoidon aloittaminen on todella suuri haaste. Eija Kettunen (vas.) ja Maarit Andersson Ensija turvakotien liitosta kertovat useimpien äitien olevan kuitenkin hyvin motivoitavissa päihdeongelmansa hoitoon. Heillä pakkohoitolaki voisi olla nyt ajankohtainen. Jos laki tulisi ennen näin hyvää tavoittavuutta, vaikutus olisi se, että päihdeongelmia tulisi entistä vähemmän esille. Vauvaperheet hyötyvät kotikäyntityöstä Päihdehoidon tarpeen odotetaan kasvavan tulevina vuosina. Työntekijöiden kouluttamisen ja viranomaisten verkottumisen lisäksi tämä edellyttää hoitopaikkojen lisäämistä ja uusien hoitomuotojen kehittämistä. Ensi- ja turvakotien liitto on kehittämässä laitos- ja avohoitoyksiköidensä rinnalle päihdekuntoutuksen ja varhaisen vuorovaikutuksen näkökulmista tehtävää kotikäyntityötä. Kotikäyntityön projektissa järjestetään kolmelle tai neljälle pilottialueelle kotikäyntityön kehittämishanke, jossa muun muassa VOIMAVARAKESKEINEN TYÖNOHJAAJAKOULUTUS 40 ov 1.2.2005 kevät 2007, Helsinki Koulutuksessa perehdytään voimavarakeskeisen työskentelyn filosofiaan, teoriaan ja käytäntöön työnohjauksessa. Koulutus antaa osallistujille valmiudet toimia itsenäisinä työnohjaajina ja sopii kasvatus- ja opetus- sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, joilla on vähintään opistotasoinen peruskoulutus ja omakohtaista kokemusta työnohjaukseen osallistumisesta. Kurssin johtajana toimii ve-perheterapeutti Pekka Holm. Hinta 6000 euroa, lukukaudessa 1200 euroa. Palmenia ERITYISTASON PERHETERAPIAKOULUTUS 25.1.2005 syksy 2007, Helsinki Soveltuu henkilöille, jolla on käytännön kokemusta perheiden kanssa työskentelystä. Koulutus antaa valmiudet perheterapeuttina toimimiseen ja täyttää erityistason psykoterapiakoulutuksen kriteerit. Kouluttajina toimivat perheterapeutit Pekka Holm, Jan-Christer Wahlbeck, Helena Lounavaara-Rintala ja Pirjo Vuornos. Hinta 9120 e, lukukaudessa 1520 euroa. Lisätietoja koulutuksista Pekka Holm, p.040-546 7741, pekka.holm@ofw.fi, tai erikoissuunnittelija Mari Juote-Pesonen p. (09)191 54037, mari.juote@helsinki.fi. Esite ja ilmoittautuminen: www.studium.helsinki.fi Helsingin yliopisto Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia SOSIAALITURVA 8/2004 19 SATU KONTIAINEN

sosiaalityöntekijöitä, terveydenhoitajia tai diakoneja voidaan kaksivuotisen prosessikoulutuksen avulla valmentaa tekemään kotikäyntityötä uudenlaisin työmenetelmin vauvaperheisiin, jossa äidillä on päihdeongelma.yhteistyön toivotaan käynnistyvän jo raskausaikana. Rahat kotikäyntityön kehittämiseen ja työparien koulutukseen saadaan Yhteisvastuu 2004 -keräyksestä. Varsinainen kotikäyntityö alkaa vuonna 2005. Yhdysvalloissa on havaittu, että lapsiperheiden hyvinvointiin voidaan merkittävästi vaikuttaa raskaus- ja vauvaperheaikaan sijoittuvalla pitkällä kotikäyntityön prosessilla (Odds 2003). Vastaavasti myös Suomessa on huomattu, että moniongelmaiset äidit ja erityisesti heidän lapsensa hyötyvät kotikäyntityöstä merkittävästi pitkällä aikavälillä. Nämä ovat rohkaisevia havaintoja, ja odotammekin projektilta paljon, Kettunen kertoo. Kotiin tarjottu tuki on sopiva ja luonteva hoitomuoto vauvaperheille. Perheiden voi olla vaikea lähteä hoitoon muualle, mutta he ottavat mielellään apua kotiinsa. Kotiolot voivat kertoa myös työntekijälle paljon. Varsinkin toistuvilla käynneillä saadaan todellisempaa tietoa olosuhteista, ja perhettä voidaan auttaa paremmin. Kaikille kotikäynnit eivät ole kuitenkaan riittävä tuen muoto.tämän vuoksi hoitosuhteen alussa on molemminpuolinen harkintajakso ennen varsinaisen yhteistyön aloittamista. Harkintavaiheen jälkeen tehdään sopimus kotikäyntityöstä yhdessä perheen kanssa. Kotikäynnit muodostavat tulevaisuudessa tärkeän osan palvelupalettia, Maarit Andersson uskoo. Satu Kontiainen LÄHTEET: Odds, David (2003) Reducing program attrition in home visiting: what do we need to know? Child Abuse & Neglect 27 (2003). Pajulo, Marjukka (2001) Early motherhood at risk: mothers with substance dependency.väitöskirja, Turun yliopisto. Myönteiset mielikuvat vauvasta ja vanhemmuudesta ennustavat pärjäämistä Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa ensikodeissa keskitytään päihdekuntoutuksen ohella erityisesti äidin ja vauvan väliseen vuorovaikutukseen. Raskausaikana äitiyteen valmistaudutaan muun muassa mielikuvitustyöskentelyllä. Lääketieteen tohtori, lastenpsykiatri Marjukka Pajulo tutkii parhaillaan tutkimusryhmänsä kanssa ensikodeissa hoidolliseen ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa seurataan kaksivuotiaaksi asti lapsen hyvinvointia sekä varhaisen vuorovaikutussuhteen kehittymistä. Pajulon tutkimuksessa selvitetään muun muassa sitä, voivatko äidin mielikuvat vauvasta vaikuttaa vanhemmuuteen ja lapsenhoitoon. Myönteisellä mielikuvalla vauvasta ja äitinä olemisesta uskotaan olevan suuri merkitys pärjäämiselle. Äiti sitoutuu vauvaan ja on motivoitunut pysymään kuivilla. Aiemman seurannan mukaan yhden vuoden jälkeen hoidon päättymisestä yhdellä kolmannesta hoidetuista perheistä menee hyvin, kolmannes pärjää kohtalaisesti ja lopulla kolmanneksella päädytään huostaanottoon. Näissäkin tapauksissa on hoitokontaktin ansiosta voitu tavallisesti välttää lapsen kannalta negatiiviset nopeat huostaanotot. Tuki ja apu omaan kotiin Tandem-projektissa omaneuvojat tukevat mielenterveyskuntoutujaa tämän omassa arkiympäristössä. Monelle mielenterveyskuntoutujalle arjesta selviytyminen on yhtä taistelua. Joku ei pääse sängystä ylös koko päivänä, toinen taas pelkää oman ulko-ovensa avaamista. Arkea on vaikea tukea konkreettisesti mielenterveystoimistokäynnillä, psykologin vastaanotolla tai hoitojaksolla sairaalassa. Siksi Kaarinan seudun vammaisten palveluyhdistys ry:n Tandem-projektin idea tuntuu raikkaan yksinkertaiselta: omaneuvojat tulevat asiakkaan omaan kotiin auttamaan arjen hallinnassa ja aktivoivat asiakasta. Kotona on erilaista Opettelemme yhdessä vaikka avaamaan sitä ulko-ovea tai totuttelemme kadulla kävelemiseen ja bussilla liikkumiseen, kuvailee sosiaaliohjaaja Marika Telenius, joka toimii omaneuvojana hankkeessa. Hän korostaa, miten hienoa on päästä tekemään työtä asiakkaan kotiin. Asiakkaan arkiympäristössä näkee nopeasti, mitkä asiat tuottavat pulmia. Keskusteluissa on myös erilainen, intiimimpi sävy kuin toimistossa tavatessa. Asiakas tuntuu sitoutuvan yhdessä tehtävään työhön syvemmin. Laskeehan hän työntekijän omalle reviirilleen, arvioi sairaanhoitaja Sanna-Mari Reivo, hankkeen toinen omaneuvoja. Kuka muu menisi mielenterveyskuntoutujan kotiin? Kunnalliselta sektorilta ei juuri löydy kotiinmenijöitä, joilla olisi tarpeeksi aikaa tukea arjen rutiineissa. Ja Tandemissa edetään rauhallisesti. Osa-tavoitteet ovat pieniä. Näin asiakas voi kokea onnistuneensa. Apua kotiin tarvitaan Tandemia edelsi saman yhdistyksen projekti Omista voimavaroista aktiiviseen arkeen, joka päättyi vuonna 1999. Siinä aktivoitiin ja tuettiin vammaisia ja pitkäaikaissairaita. Projekti vähensi sosiaalihuollon ja sairaanhoidon kuluja sekä paransi asiakkaiden elämänlaatua, painottaa Kaarinan seudun vammaisten palveluyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirkko Heino. Voi kuulostaa omituiselta, että vammaisyhdistys tukee nyt mielenterveyskuntoutujia. Edellisen projektin aikana huomattiin kuitenkin, että mielenterveyskuntoutujille ei näyttänyt olevan tarpeeksi tukipalveluja. Ennen Tandemin aloittamista palveluyhdistys haastatteli eri yhteistyötahoja hankkeen tarpeellisuudesta. Vastaus oli selvä: aloittakaa hanke. Tukea tarvitsevia riittää. Kaarinan mielenterveyskeskuksessa asioi vuonna 2001 noin 500 eri asiakasta. Vuosi tandemilla Tandem-ohjelma kestää vuoden verran. Tarvittaessa ohjelmaa voidaan jatkaa kolmella kuukaudella. Hankkeen työntekijöillä, Reivolla ja Teleniuksella, on kummallakin samanaikaisesti kuudesta seitsemään asiakasta. Näiden luona he käyvät viikoittain jopa neljä kertaa. Vuonna 2001 alkaneessa Tandemissa on ollut kaikkiaan 34 asiakasta. Heissä on muun muassa paniikkihäiriöisiä, skitsofreenikkoja ja masentuneita.tyypillinen asiakas on 40-50 vuotias nainen, joka on sairaseläkkeellä.takana on pitkä sairashistoria, hoitojaksoja sairaalassa, ja toimintakyky on vahvasti heikentynyt. 20 SOSIAALITURVA 8/2004