Yliopistouudistuksen loppukiri Aivotutkijan ihanteellinen työympäristö TEM ja toimivat tilat kontrahti Senaatti-kiinteistöjen sidosryhmälehti 3 2009 Maakunta-arkisto sai uuden aarrekammion
Kontrahti 3 2009 Sisältö 12 Yliopistouudistus Kiinteistöjohtajat esittelyssä. Kimmo Kuortti 4 Graafinen aarrekammio pitää huolta sisällöstään Maakunta-arkisto sai ensimmäistä kertaa omaa käyttötarkoitusta varten suunnitellut tilat Hämeenlinnaan. 9 AVIen ja ELYjen palapeliä Senaatti-kiinteistöt vastaa Alkuhankkeen toimitilaratkaisuista. 12 Yliopistouudistus loppukiriin 16 Musiikkitalo syntyy käsityönä Yleisö pääsi tutustumaan raksabileissä Musiikkitaloon. 18 Toimivan työtilan metsästys 22 Työ ja elinkeinoministeriö Onni onnettomuudessa: TEM sai entistä paremmat tilat tulipalon jälkeen. 21 Pinnalla Puumuovikomposiitti taipuu huonekaluiksi. 22 TEM: jotain uutta, jotain vanhaa 26 Kolumni Jouni Virtaharju 27 Kiinteistöpalvelujen laatuvaatimukset yksiin kansiin KiinteistöRYL kokoaa kiinteistöpalvelujen laatukriteerit yhteen. 28 Esittelyssä rajavartioasemat 30 Picasso saapui Helsinkiin 31 Ammattilaisen valinnat 32 Uutiset 34 Resumé Jari Härkönen 2 kontrahti 3 2009
Pääkirjoitus 18 Kiti Müller 30 Picasso Helsinkiin Aistit huomioon myös työ - ympäristössä.. Noin 200 Pablo Picasson työtä on esillä Ateneumissa 6. tammikuuta asti. Johanna Kannasmaa Pablo Picasso: Suuri sohvapöytäasetelma (1931) Succession Picasso 2009 Kuvasto; photo RMN / René-Gabriel Ojéda Vääjäämättömät suhdannevaihtelut Taloustieteilijöiden harmiksi opit itsensä tasapainottavista markkinoista eivät ole koskaan käytännössä toimineet keynesiläisen mallin mukaan. Kerta kerran jälkeen noususuhdanne pitkittyessään on tuonut mukanaan hintojen nousun ja nousukausi on ennemmin tai myöhemmin päätynyt markkinoiden epätasapainoon ja lamaan. Tuhannen taalan kysymys kuuluu, onko näin pakko käydä ja mitkä syyt johtavat kysynnän ja tarjonnan tasapainon järkkymiseen. Epätasapainon syiksi on mainittu muun muassa vauhtisokeus, ahneus ja ihmisen narsismi sekä myös erityyppisten interventioiden vaikutus. Interventiotahoiksi on yleisemmin nähty joko julkinen valta tai työmarkkinamekanismi. Kuitenkin jo 90-luvun alkupuolella Hyman P. Minsky nimesi markkinoiden pahimmaksi interventio-osapuoleksi rahoitusmarkkinat. Rahoitusmarkkinat unohtivat roolinsa rahan markkinapaikan pitäjänä ja varovaisena luotonantajana menemällä osapuoleksi laajalla rintamalla heille uuden tyyppiseen riskinottoon. Rahoituslaitokset alkoivat innovoimaan haltuunsa uskottuja varoja ja kasvattamaan taseitaan ja tuottojaan mitä erilaisempien johdannaistuotteiden avulla. Samalla erkaannuttiin vanhasta otto-antolainaus asetelmasta. Noususuhdanteen jatkuessa ja pitkittyessä rahoitussektorin riskipolitiikka näyttää kokemusten valossa asteittain muuttuvan laman jälkeisestä varovaisesta hedgetyyppisestä rahoituksesta enemmän ja enemmän spekulatiiviseen suuntaan. Tätä kehitystä ruokkivat heikosti valvotut johdannaismarkkinat, pankkiirien varsin avokätisiksi kuvatut kannustinjärjestelmät sekä tarjolla olevien riskien kasvava volyymi ja koko. Kun spekulatiivinen fi nanssisektorin riskinotto on saavuttanut saturaatiopisteensä, nousukausi päättyy suureen ryminään ja lamaan. Edellä mainittua taustaa vasten fi nanssikriisi on oikea nimitys meneillään olevalle lamalle. Mutta opittiinko tälläkään kertaa mitään? Keskustelu tiukemman valvonnan tarpeellisuudesta on käynnistynyt. Listalla on johdannaismarkkinat sekä fi nanssisektori kannustinjärjestelmineen ainakin sen aikaa, kun ne ovat erimuotoisten tukijärjestelyjen piirissä. Voimakas kritiikki kohdistuu myös rating-laitoksiin ja niiden kykyyn arvioida riskipitoisuutta. Toivottavaa on, että turha kompleksisuus karsiutuu rahoitustuotteista, eikä sijoitusinstrumentteja enää kaupiteltaisi talletusten kaapuun puettuina, eikä myöskään väitettäisi, että hajautettu riski ei olisikaan riski. Senaatti-kiinteistöjen kannalta meneillään olevan fi nanssikriisin vaikutukset tuntuvat luotonsaannin vaikeutumisena ja kallistumisena. Viimeisen vuoden aikana ulkomaiset luotottajapankit ovat vaihtuneet lähinnä kotimaisiin eläkevakuutusyhtiöihin. Myös kalliimpien kiinteistökohteiden myynnit ovat lähes kokonaan pysähtyneet. Todennäköistä myös on, että pitkittyessään fi nanssikriisin seuraukset tulevat vaikuttamaan käytössä oleviin tilamääriin ja luovat paineita vuokrahinnoitteluun. Aulis Kohvakka toimitusjohtaja Jari Härkönen
Graafinen aarrekammio pitää huolta sisällöstään Kaikki kuvat Jari Härkönen Arkistotilojen ulkoseinät ovat graafista betonia, johon graafikko Aimo Katajamäki suunnitteli kuvioaiheen arkiston vanhoja materiaaleja hyödyntäen. 4 kontrahti 3 2009
Elokuussa yleisölle avatun Hämeenlinnan maakunta-arkiston upea rakennus tarjoaa näyttävän, turvallisen ja käyttötarpeen mukaisen ympäristön kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien asiakirjojen säilyttämiseen. Kaikki kuvat Jari Härkönen Tuija Holttinen Mielikuva pölyisestä arkistosta loputtomine käytävineen ja tunkkaisine tuoksuineen haihtuu välittömästi, kun astuu Hämeenlinnan maakuntaarkistoon. Asiakastilojen kaksi pitkää seinää ovat kokonaan päivänvalon sisään päästävää lasia ja koko tila on avara, valoisa ja raikas. Tyylikästä harmaata pintaa elävöittää muutama tarkkaan valittu kirkas huomioväri. Ison aulan toiminnalliset osat, tutkijasalit, asiakkaiden vaatesäilytys ja takana oleva koulutustila ovat kaarevien seinien takana. Suoraa pintaa löytyy vain mikrofilmihuoneen seinästä ja aulan kalusteista. Tiskin takana henkilökunta on valmiina palvelemaan arkiston kätköistä kiinnostuneita kävijöitä. Arkistoille tyypilliseen tapaan kovin usein ovi ei kuitenkaan käy, keskimäärin Hämeenlinnan maakunta-arkistossa käy noin 3 000 ihmistä vuodessa. Päivittäin se tarkoittaa noin kolmeakymmentä kävijää. Valtaosa vierailijoista on sukututkijoita, historioitsijoita ja opiskelijoita. Valtion viranomaisten asiakirjat tallessa Maakunta-arkiston tärkein tehtävä on nimensä mukaisesti tarjota asialliset ja tarkkaan säädellyt arkistointitilat valtion viranomaisten piiri- ja paikallishallinnon pysyvästi säilytettäville asiakirjoille.»käytännössä tämä tarkoittaa, että meillä on täällä esimerkiksi alioikeuksien arkistot. Hierarkkisesti tänne kuuluu vielä lääninhallitus, mutta sitä ylempien hallintoviranomaisten aineistot menevät Kansallisarkistoon Helsinkiin», selventää ylitarkastaja Kari Korpi Hämeenlinnan maakunta-arkistosta. Lisäksi maakunta-arkisto ottaa vastaan arkistoja yksityishenkilöiltä, järjestöiltä ja seuroilta. Mikrofilmikokoelmasta löytyy myös paljon selattuja seurakuntien väestörekisterikirjoja ja Suomen Sukututkimusseuran historiakirjakopioita. Viranomaismateriaalista otetaan tällä hetkellä vastaan otetaan yli 40 vuotta vanhaa aineistoa.»sitä nuoremmat aineistot viranomaiset säilyttävät itse. Puhetta aikarajan muuttamisesta on tosin ollut. Yksityisarkistoissa ikärajaa ei ole.» Lisää tilaa ja tekniikkaa Näyttävä A-kirjain on vuonna 1652 Saksassa painetun Johannes Gerhardin kirjoittaman teoksen esipuheesta. Tilanpuute oli suurin syy, miksi Hämeenlinnan maakunta-arkiston uudisrakennus tarvittiin. Entiset tilat yksinkertaisesti jäivät riittämättömiksi. Kun jatkuvasti lisääntyvää arkistoitavaa materiaalia on kilometritolkulla, seinät tulivat vastaan kymmenen hyllykilometrin kohdalla. Uudessa talossa arkistotilaa on 28 hyllykilometriä kolmessa kerroksessa. Loputtomiin sekään ei riitä. Kari Korpi kertoo, että tämän hetkisten arvioiden mukaan nämäkin hyllyt täyttyvät 20 30 vuoden aikana.»aineistoa laitetaan jatkuvasti sähköiseen muotoon, mutta työ on hirmuisen työlästä ja hidasta. Koko aineistosta vain pienenpieni murto-osa on laitettu verkkoon, eikä kaikkea koskaan tulla sinne siirtämäänkään, se on mahdotonta. Tosin tänä päivänä iso osa tiedosta on jo nyt sähköisessä muodossa. Tavoite onkin, että se mikä syntyy sähköisenä myös otetaan arkistoon vastaan sähköisessä muodossa.» Uudisrakennuksen moderni tekniikka palvelee niin henkilökuntaa kuin kontrahti 3 2009 5
Kaikki kuvat Jari Härkönen»Ensimmäistä kertaa arkistolla on omaa käyttötarkoitusta varten suunnitellut tilat», Kari Korpi toteaa tyytyväisenä. Asiakastilat ovat katutasossa muo dostaen eri toimintojen läpinäkyvän, helposti palveltavan ja valvottavan mutta samalla riittävästi tutkimusrauhaa tarjoavan alueen. asiakkaitakin ja arkistoitavaa aineistoa aivan eri tavalla kuin vanhoissa tiloissa. Henkilökunta nauttii etenkin hyvästä ilmastoinnista, joka pitää työskentelyolosuhteet mukavana ja vireänä. Ilmastointilaitteille on varattu koko viides kerros, sillä arkistotiloille on määritelty tarkat rakenne- ja olosuhdemääräykset. Niillä turvataan asiakirjojen säilyminen. Kari Korpi kertoo, että arkistomakasiinien vaatimat ilmasto-olosuhteet olivat rakennusteknisesti hankalia toteuttaa.»lämpötila- ja kosteusarvot eivät sinänsä olleet ongelma, mutta niiden hyvin pieni päivittäinen vaihtelumarginaali tahtoi tuottaa haasteita asentajille ja laitetoimittajille. Nyt muutamien säätöjen jälkeen nekin ovat kohdallaan ja tilanne on hallinnassa.» Hämeenlinnan uusi maamerkki Yksi rakennuksen haluttuja ominaisuuksia oli myös maakunta-arkiston helppo saavutettavuus. Sijainniltaan uusi arkisto onkin upeasti Hämeenlinnan»porttina» Lahden suuntaan menevän Viipurintien varrella, Keinusaaren alueella. Keskustaan on matkaa reilu kilometri, rautatieasemalle alle 200 metriä ja linja-autoasemalle noin 800 metriä. Kari Korpi muistuttaa, että tärkeimmät vaatimukset ovat kuitenkin arkiston toimintaan perustuvia, eli täällä olevan materiaalin säilymisen varmistaminen mahdollisimman hyvin sekä toimiva 6 kontrahti 3 2009
Info Hämeenlinnan maakunta-arkisto: Arkkitehtisuunnittelu: Heikkinen-Komonen Oy Rakennusurakoitsija: Peab Seicon Oy Rakennuttajakonsultti: ISS Proko Oy Rakennuksen pinta-ala 6 000 m 2 Asetettu elinikätavoite 200 vuotta, laskennallinen elinkaari-ikä 236 vuotta Kustannukset noin 10 Me Keskimäärin 3 000 kävijää vuodessa 12 arkistomakasiinia 28 hyllykilometriä 21 tutkijasalipaikkaa 15 mikrofi lmien lukulaitetta Vanhin yksittäinen asiakirja on vuodelta 1504 Arkistotilojen päivittäinen lämpötilan vaihtelumarginaali +-1 C Arkistotilojen päivittäinen kosteuden vaihtelumarginaali +- 3 prosenttiyksikköä Sekä ulkoa että sisältä maakunta-arkiston rakennus jakautuu näkyvästi kahtia. Viisikerroksinen arkisto, arkkitehdin sanojen mukaan»aarrekammio» on harasiakaspalvelu. Arkiston henkilökunta iloitseekin aiheellisesti siitä, että ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan maakunta-arkiston 80-vuotisen historian aikana heillä on käytössään tilat, jotka on alusta asti tätä käyttötarkoitusta varten suunniteltu. Kari Korven mukaan toiminnalliset lähtökohdat otettiin suunnittelussa hyvin huomioon, ja ratkaisut ovat miellyttäneet niin rakennuksen omistajaa, suunnittelijaa kuin käyttäjiäkin. Mutta ei rakennuksen upeasta ulkomuodosta ole varmaan kenelläkään mitään vastaansanomista.»vaikka kyseessä on arkistorakennus, siitä haluttiin tehdä arkkitehtonisesti korkeatasoinen, julkisen rakentamisen parhaita perinteitä kunnioitten. Ainahan näyttävä rakennus kohottaa koko kaupungin imagoa.» Harmaa aarrekammio täynnä tietoa kontrahti 3 2009 7
maan, näyttävän graafisen betonivaipan sisällä. Avara valokuilu erottaa arkiston rakennuksen toisesta osasta, joka on omistettu henkilökunnan työhuoneille. Värimaailma toistuu rakennuksen molemmissa osissa samanlaisena: lämmin tammilattia, paljon lasia, erittäin paljon eleetöntä, pinnaltaan rouheaksi jätettyä betonia ja tummaa harmaata. Väripilkkuina henkilöstö- ja toimistotiloissa on violetteja tuolia. Arkistomateriaalin käsittelyn, asiakaspalvelun ja kokoelmien hoidon välissä on nautinnollista lepuuttaa katsetta arkistokuution harmaassa betonipinnassa, johon on koottu talon omasta aineistosta kauneimmat merkit ja kirjaimet. Kaikki kuvat Jari Härkönen Maakuntaarkistot Maakunta-arkistot ovat arkistolaitokseen kuuluvia valtion piirihallintoviranomaisia, alueellisia keskusarkistoja sekä tutkimus- ja kehittämiskeskuksia. Hallinnollisesti ne ovat Helsingissä toimivan Kansallisarkiston alaisia. Maakunta-arkistot sijaitsevat Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Mikkelissä, Oulussa, Turussa ja Vaasassa. Hämeenlinnan maakunta-arkisto on näistä vanhin, se on perustettu vuonna 1927. Maakunta-arkistot vastaanottavat ja säilyttävät asiakirjoja sekä edistävät niiden käyttöä tutkimuksen lähdeaineistona. Maakunta-arkistot myös ohjaavat ja valvovat, että arkistolain piiriin kuuluvat viras tot ja laitokset hoitavat arkistotointaan lain säädännön ja arkistolaitoksen ohjeiden mukaisesti. Maakunta-arkisto on avoin kaikille. Suurimpia asiakasryhmiä ovat suku- ja kotiseuduntutkimuksen harrastajat, historiantutkijat ja opiskelijat. Maakunta-arkiston asiakkaita ovat myös viranomaiset ja yksityiset kansalaiset heidän tarvitessaan tietoja, todistuksia ja selvityksiä arkistoista. 8 kontrahti 3 2009
AVIen ja ELYjen palapeliä Virpi Hopeasaari Valtion uudet aluehallintovirastot AVIt ja ELYt kokoavat toisiaan tukevia toimintoja saman katon alle ja yhteistyötä tekeviä yksiköitä lähelle toisiaan. Senaatti-kiinteistöillä on haastava tehtävä suunnitella uusien virastojen toimitilaratkaisut. Pia Holm Valtion aluehallinnon uudistaminen eli Alku-hanke tähtää tehokkaaseen ja tulokselliseen, kansalais- ja asiakaslähtöiseen aluehallintoon. Se merkitsee muun muassa viranomaisten työnjaon selkeyttämistä, päällekkäisyyksien poistamista ja hallintoviranomaisten määrän vähentämistä. Myös viranomaisten aluejakoja uudistetaan ja tehtäviä kootaan yhteen. Lupa-, valvonta- ja oikeusturvatehtäviä tulee hoitamaan kuusi aluehallintovirastoa eli AVIa, joihin siirtyy noin 1 500 henkilöä. Viiteentoista elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukseen eli ELYyn kootaan valtionhallinnon täytäntöönpanoja kehittämistehtäviä, joita hoitaa noin 4 400 henkilöä.»ohjenuorana AVIen ja ELYjen tilaratkaisuissa on valtion toimitilaohje. kontrahti 3 2009 9
Se edellyttää, että huomioidaan muun muassa tilojen turvallisuus ja terveellisyys, tilankäytön tehokkuus, muutosten hallinta ja ympäristönäkökohdat ja varmistetaan valtion kokonaisetu», kertoo johtava asiantuntija Petri Porkka. Toimitila-asiantuntija Riitta Sirénin kanssa hän vastaa Senaatti-kiinteistöissä AVIen ja ELYjen toimitilasuunnittelusta. Lisäksi tiimiin kuuluu kiinteistöasiantuntija Marja Multimäki. Asiantuntijoiden käsissä Porkka on mukana Alku-hankkeen talous- ja toiminnansuunnitteluryhmässä, jonka ohjauksessa tilaratkaisuja suunnitellaan. Lisäksi jokaisella AVI- ja ELYpaikkakunnalla on muutostyöryhmä, jossa Senaatti-kiinteistöt on edustettuna.»myös valtion tilankäyttö tehostuu.» Pia Holm 10 kontrahti 3 2009
Senaatti-kiinteistöt tuottaa paikkakunnittain ja organisaatiokohtaisesti lähtökohtatietoja toimitilasuunnittelulle ja tekee toimitilaratkaisuehdotukset, ja muutosryhmä valmistelee esitykset sen pohjalta.»kyse on haastavasta palapelistä. Me näemme tilojen kokonaistarpeen ja tunnemme nykyiset käytettävissä olevat tilat. Tämän tiedon pohjalta voimme miettiä, mistä millaisiakin tiloja löytyy, kuinka paljon henkilöstöä niihin mahtuu ja miten tilat saadaan vastaamaan konseptoinnin esille nostamia virastojen toiminnallisia tavoitteita», Riitta Sirén kertoo.»tavoitteena on sijoittaa virastot valtion kiinteistöihin. Myös valtion tilojen tilankäyttö tehostuu», Porkka jatkaa. Tilaratkaisujen palapeliä senaattilaiset pyörittävät Optimaze.net-toimitilahallintaohjelman avulla. Se on Senaattikiinteistöjen työkalu toimitilojen tilankäytön ja kustannusten hallintaan. Ohjelmaa muokataan Alku-hankkeen tarpeisiin.»työkalu tarjoaa täsmällisen, faktoihin perustuvan tiedon tilojen nyky- ja tavoitetilanteesta ja sen avulla saadaan tuotettua yhdenmukaiset ja keskenään vertailukelpoiset raportit», Porkka selittää. Vaativaa tilahiontaa AVIt ja ELYt linkittyvät vahvasti valtion tuottavuustavoitteisiin. Lopullisille muutoksille on suunnitteilla kolmen vuoden siirtymäaika. Aluehallintoviranomaisten henkilöstömäärä tulee vähenemään noin 19 prosentilla vuoteen 2015 mennessä, mikä tulisi huomioida tilaratkaisuissa jo nyt.»tilasuunnittelu on haastavaa, koska organisaatiot eivät ole vielä valmiita. Henkilöstömäärät ovat tiedossa 1.1.2010, mutta siirtymäkauden muutokset ja tuottavuustavoitteiden toteutuminen ovat vielä avoimia. Toiminta ei ole muotoutunut niin, että siitä voisi johtaa tilatarpeet. Tavoitteena on kuitenkin saada tilat tukemaan toimintaa. Sitten, kun tiedetään virastojen prosessit ja työn tekemisen tavat, itse tilojen toteuttaminen on selkeää», Riitta Sirén pohtii. Syyskuun loppuun mennessä muutosryhmät esittävät ja Senaatti-kiinteistöt kokoaa lopullisen tavoitesuunnitelman tilaratkaisuista Alku-hankkeen talous- ja toiminnansuunnitteluryhmälle. Marraskuun loppuun mennessä valmistuu virastokohtainen huonetilasuunnitelma, josta käy ilmi henkilöiden sijoittuminen toimitiloihin 1.1.2010 lähtien, jolloin uudet virastot aloittavat toimintansa. Pia Holm Mukana asiakkaan strategiaprosessissa Valtion toimitilaratkaisujen tuottaminen edellyttää Senaatti-kiinteistöiltä sekä valtion tuottavuustavoitteiden että asiakaskunnan toiminnallisten tavoitteiden ymmärtämistä. Yhä useammin Senaatti-kiinteistöt astuu asiantuntijana mukaan asiakkaan strategiaprosessiin ja linkittää siihen asiakkaan koko toimitilahallinnan.»esimerkiksi aluehallinnon uudistuksessa ei ole kyse vain siitä, että löydämme aluehallintovirastoille sopivat tilaratkaisut. Lisäksi voimme toimia koko hallinnonalan kehittäjänä ja ohjaajana tarjoamalla asiakkaillemme toimitilajohtamisen asiantuntemusta ja tuottavuutta tukevia palveluita», sanoo Senaatti-kiinteistöjen Toimistot-toimialan johtaja Jorma Heinonen. Senaatti-kiinteistöt on luonut asiantuntijapalveluita muun muassa toimitilaratkaisujen konseptointiin. Konseptointi helpottaa toimitilaratkaisujen tekemistä asiakkaan toiminnan ja prosessien muuttuessa. Esimerkiksi Alku-hankkeessa Senaatti-kiinteistöt on pilotoimassa Turun ja Tampereen ELYissä strategialähtöistä työympäristökehittämistä, josta on tarkoitus johtaa konseptiratkaisu.»konseptointi tuo tehokkuutta tilaratkaisujen toteuttamiseen. Asiakas voi kaikissa toimipisteissään toteuttaa samaa kerran muotoiltua konseptia paikallisesti varioiden», Heinonen selittää. Senaatti-kiinteistöjen tarjoamiin strategisiin asiantuntijapalveluihin kuuluu myös esimerkiksi toimitilojen tarjoaminen valtion toimitilastrategian mukaisella yksityisrahoitusmallilla silloin, kun valtion omilla kiinteistöillä ei voida vastata tilojen käyttäjien tarpeisiin. Senaatti-kiinteistöt voi myös huolehtia tilojen ylläpito- ja käyttöjäpalveluista, jolloin asiakas voi keskittyä ydintoimintoihinsa. kontrahti 3 2009 11
Kuva on TKK:n tietotekniikan laitokselta Otaniemestä. Jaakko Vähämäki Opetusministeriö Johtaja Anita Lehikoinen opetusministeriöstä vakuuttaa, että yliopistojen perustehtävä ja akateeminen vapaus säilyvät uudistuksesta huolimatta ennallaan. 12 kontrahti 3 2009
Yliopistouudistus loppukiriin Maarit Seeling Ensi vuoden alussa voimaan tuleva yliopistouudistus lisää yliopistojen itsenäisyyttä. Samalla paranevat niiden edellytykset järjestää toimintaansa tehokkaasti. Uudet yliopistot eivät vuoden 2010 alusta enää ole juridisesti osa Suomen valtiota kuten nyt, vaan itsenäisiä oikeushenkilöitä. Samalla ne siirtyvät valtion budjettitalouden ulkopuolelle, eivätkä jatkossa toimi enää valtion virastoina. Näin niillä on myös huomattavasti suurempi valta ja vastuu toiminnastaan. Uudet korkeakoulurakenteet ovat valtaosin käytössä vuonna 2012.»Pääsääntöisesti yliopistoista tulee uudentyyppisiä julkisoikeudellisia laitoksia. Poikkeuksen tekevät Teknillinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu, joiden toiminnat yhdistetään säätiölain mukaiseen Aalto-yliopistoon ja Tampereen teknillinen yliopisto, joka myös muuttuu yksityisoikeudelliseksi säätiöksi. Ratkaisun itselleen sopivasta mallista yliopistot tekivät itse», johtaja Anita Lehikoinen opetusministeriöstä selvittää. Muutoksella halutaan turvata Suomen yliopistojen kansainvälinen kilpailukyky. Uudistuksella pyritään tekemään yliopistoista niin hyviä, että ne houkuttelevat suomalaisia opettajia, tutkijoita ja opiskelijoita jäämään Suomeen. Toisaalta halutaan houkutella tänne kansainvälisiä osaajia. Talouden pohja levenee Yliopistoverkosto uudistuu myös rakenteellisesti. Aalto-yliopiston tapauksessa kolmesta yliopistosta tulee yksi kokonaisuus. Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu yhdistyvät. Kuopion ja Joensuun yliopisto yhdistyvät Itä-Suomen yliopistoksi.»yliopistot ovat jo pitkään toivoneet laajempaa taloudellista autonomiaa ja päätösvaltaa. Osana valtiota ne ovat joutuneet toimimaan valtiokonsernin periaatteiden mukaisesti. Se ei ole aina paras mahdollinen tapa kansainvälistä kärkeä tavoitteleville yliopistoille», Lehikoinen myöntää. Vastedes yliopistot pystyvät hankkimaan yksityistä rahoitusta esimerkiksi elinkeinoelämältä. Ideana on, että yliopistot vastaavat omilla varoilla toiminnastaan. Opetusministeriön ja yliopistojen välistä ohjaussuhdetta höllennetään. Monet asiat siirtyvät yliopistojen kokonaan itsensä päätettäviksi samalla kun rehtorin asema vahvistuu.»valtio rahoittaa silti yliopistoja edelleen vähintään samalla volyymillä kuin ennenkin. Ulkopuolinen rahoitus ei vähennä valtion tukea vaan yliopistot saavat käyttää hankkimansa varat omaksi edukseen», Lehikoinen selvittää. Akateeminen vapaus säilyy Lain vastustajat pelkäävät uudistuksen lisäävän yritysten vaikutusvaltaa ja rajoittavan akateemista vapautta. Lehikoinen ei pidä uhkaa todellisena. Hän muistuttaa, että yliopistojen perustehtävä ei muutu. Opetusministeriön ohjausvalta valtakunnallisen yliopisto- ja tiedepolitiikan koordinoinnissa säilyy. Yritysten lahjoittamaan pääomaan ei voi myöskään liittää käyttöehtoja. Yliopistojen tehtävänä on edelleen edistää vapaata tutkimusta, tieteellistä ja taiteellista sivistystä sekä antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Tutkintoon johtava perusopetus säilyy maksuttomana.»elinkeinoelämä arvostaa yliopistojen pitkäjänteistä perustutkimusta. Lyhytjänteisen tutkimuksen teettäminen yliopistoilla ei ole sen etujen mukaista. Yliopistoyhteisö sitä paitsi valitsee itse hallituksensa jäsenet. Kontrolli säilyy niillä», Lehikoinen pohtii. Aikapula suurin haaste Uudistukseen liittyy yliopistokiinteistöjen yhtiöittäminen vielä tämän vuoden aikana. Yhtiöittämisellä pääomitetaan yliopistoja ja turvataan niiden vakavaraisuutta ja luottokelpoisuus. Yliopistojen omistusosuus uusissa kiinteistöosakeyhtiöissä on kaksi kolmasosaa ja valtion yksi kolmasosa. Senaatti-kiinteistöjen hallinnoinnista yliopistoille siirtyvän kiinteistövarallisuuden arvo oli viime vuoden lopussa 1,73 miljardia euroa. Uuden yliopistolain valmistelu aloitettiin keväällä 2007. Senaatti-kiinteistöjen yliopistot ja tutkimus -toimialan johtaja Juha Lemström toteaakin tiukkojen aikataulujen olleen ja edelleen olevan uudistuksen toteutuksen kenties suurin käytännön haaste. Uusien kiinteistöosakeyhtiöiden toimitusjohtajat aloittivat tehtävissään heti kesälomien jälkeen. Tarkoitus on, että syyskuun aikana yhtiöiden loput-»muutoksella halutaan turvata Suomen yliopistojen kansainvälinen kilpailukyky.» kontrahti 3 2009 13
kin avainhenkilöt on palkattu ja he ovat aloittaneet työnsä. Valmistelutyöt tehdään ennen vuoden vaihdetta 2010. Lemström pitää kuitenkin todennäköisenä, että jälkitöitä kuten omistusoikeuksiin liittyviä lainhuudatuksia ja kiinteistötietojen siirtoja, joudutaan vielä tekemään. Uudet yliopistokiinteistöosakeyhtiöt noudattavat liiketoiminnassa kiinteistömarkkinoiden tavanomaisia liike- ja kiinteistötalouden periaatteita ja osakeyhtiölakia.»on tärkeää saada yliopistokiinteistöt toimimaan siten, että yliopistoilla on käytettävissään toiminnan edellyttämät toimitilat, kiinteistöjen arvo säilyy, ja että kiinteistöjen hoito ja hallinta on kustannustehokasta», Lemström summaa. Uudistusbuumi Euroopassa Euroopassa on paraikaa meneillään suoranainen yliopistouudistusten aalto.»ne ovat koko lailla samanhenkisiä kuin Suomessa eli pyrkimyksenä on vahvistaa yliopistojen autonomiaa ja erottaa ne valtion ohjauksesta. Useiden Euroopan maiden yliopistojen oikeudelliseen asemaan on jo tehtykin muutoksia, jotka antavat niille aikaisempaa itsenäisemmän taloudellisen ja hallinnollisen aseman», johtaja Anita Lehikoinen opetusministeriöstä selvittää. Virastomallista on pääosin luovuttu niissä maissa, joissa ylipistot ovat toimineet osana valtionhallintoa. Itävallassa ja Tanskassa uudistukset toteutettiin 2000-luvun alussa. Viime vuoden lopulla Ruotsissa jätettiin ehdotus valtion yliopistojen ja korkeakoulujen uusiksi toimintamuodoiksi. Ehdotus noudattelee pitkälti suomalaisen uudistuksen suuntaviivoja. Samoin Norjassa on luvassa uudistusesityksiä. Ranskassa on meneillään laaja autonomiaa lisäävä yliopistouudistus, tosin yliopistot edelleen säilyvät valtion laitoksina. Muun muassa yliopistojen kiinteistöt on tarkoitus siirtää yliopistojen omaan omistukseen. Kiinteistöjohtajat luupin alla Jukka Kumara Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy:n toimitusjohtajaksi valittu Jukka Kumara, 52, kertoo olevansa paljasjalkainen helsinkiläinen, naimisissa ja kahden, nyt jo aikuisen lapsen isä. Koulutukseltaan hän on rakennusinsinööri (-82), DI (-96) ja MBA (-07). Rakennusalan konsulttitoimistoissa Kumara on työskennellyt reilut kymmenen vuotta projektin- ja kiinteistönjohtotehtävissä. Sen jälkeen hän toimi viitisen vuotta suoraan kiinteistön omistajien palveluksessa vastaten rakennuttamisasioista ja kiinteistöjen ylläpidon kehittämisestä. Viimeiset kymmenen vuotta Jukka Kumara on keskittynyt kiinteistökehitykseen ensin tanskalaisen kiinteistökehitysyhtiön, TK developmentin palveluksessa ja viimeksi Aberdeen Property Investors Finland Oy:n kiinteistökehitysjohtajana. Yliopistokiinteistöyhtiöiden käynnistämisvaiheessa keskeistä on Kumaran mielestä suhteiden luominen eri yhteistyötahoihin. Tässä tapauksessa keskeisimmiksi nousevat omistajat, joista useimmat ovat myös vuokralaiskäyttäjinä kohteissa, sekä tulevat rahoittajat. Yksi keskeinen asia on se, miten varmistetaan eri käyttäjä tahojen tasapuolinen kohtelu.»yhtiön omistukseen ja hallintaan luovutettava kiinteistöomaisuus on hyvin verrattavissa kruununjalokiviin niin arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti kuin pääoma-arvoltaankin, joten sen arvojen ylläpitämisestä vastuu painaa raskaasti», Kumara toteaa. 14 kontrahti 3 2009
Info Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy: Pääkaupunkiseudulla toimivat yliopistot eli Helsingin yliopisto, Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia, Svenska Handelshögskolan ja Teatterikorkeakoulu. Suomen Yliopistokiinteistöt Oy: Pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimivat yliopistot. Aalto-yliopistokiinteistöt Oy: Taideteollinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu. Jaakko Vähämäki Mauno Sievänen Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n toimitusjohtajana aloitti Tampereella elokuun alussa diplomi-insinööri Mauno Sievänen, 50. Sievänen siirtyi tehtävään ISS Proko Oy:n aluejohtajan paikalta. Alkujaan Jyväskylästä kotoisin olevan Sieväsen perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi teini-ikäistä poikaa. Valmistuttuaan Tampereen teknillisestä korkeakoulusta 1985 Sievänen aloitti rakennusliikkeen palveluksessa. Rakennuttamistehtäviin Projektikonsultit Oy:n palvelukseen hän siirtyi 1987. ISS Prokossa Sievänen johti 60 hengen rakennuttamis- ja kiinteistöjen käytön asiantuntijapalvelua. Myös Sievänen pitää uuden kiinteistöyhtiön käynnistämisaikataulua tiukkana.»meidän on määritettävä keskeiset prosessit ja luotava niiden ympärille aloitusorganisaatio ja toimintamallit. It-järjestelmät ovat haaste, kuten myös monille normaalisti toimiville yrityksille. Uusi yliopistolaki muuttaa yliopistojen päätöksentekoa varsin paljon. Yliopistoihin tulee yritystoiminnan mukaiset hallitukset ja rehtorin asema hallituksen esittelijänä muistuttaa yrityksen toimitusjohtajaa. Muutos varmaan aluksi hämmentää ja luonnollisesti myös pelottaa», Sievänen pohtii. Kari Kontturi Aalto-Yliopistokiinteistöt Oy:n toimitusjohtajan DI, MBA Kari Kontturin, 49, juuret ovat sanojensa mukaan syvällä itäsuomalaisissa vaaramaisemissa. Ilomantsissa syntynyt Kontturi siirtyi uuteen tehtäväänsä syyskuussa Vantaan kaupungin omistamasta VTK Kiinteistöt Oy:stä, jossa hän työskenteli toimitusjohtajana vuodesta 2004. Kontturi asuu Helsingissä vaimon ja neljän lapsensa kanssa.»työuraa on kertynyt noin 25 vuotta, josta parikymmentä vuotta rakennusliikkeissä eri tehtävissä, loppuvaiheessa kiinteistökehittämisessä, rakennuttamisessa ja markkinoinnissa. VTK Kiinteistöt Oy:n toimitusjohtajaksi tulin viisi vuotta sitten Oy Alfred A. Palmberg Ab:n projektipäällikön tehtävistä», Kontturi selvittää. Varsinainen haaste uuden yrityksen käynnistämisessä on hänen mielestään löytää hyvin rajatussa ajassa oikeat ihmiset tehtäviin ja saada heidät toimimaan yhteisen tavoitteen mukaisesti heti alusta. Kaikki muu on tekniikkaa ja sopimuksia.»yliopistokiinteistöjen juridinen selvitys on vielä kovin levällään. Verotuksellisesti on selvitettävää. Samoin käyttöpääoman ja vieraan pääoman hankinta tulevat hyvin nopeasti eteen, kun yhtiöiden perustamisvaiheessa on päädytty niukkaakin niukempaan pääomitukseen. Lainasalkun rakenne ja koko ovat edelleen hakusessa, joten muutama iso asia on selvitettävänä», Kontturi toteaa. kontrahti 3 2009 15
Yleisö nautti Musiikkitalon alkusoitoista Marjo Tiirikka»Tämä on vasta alkusoittoa», lukee Musiikkitalon työmaata ympäröivissä suojalakanoissa. Sinfonioiksi tahtien pitäisi yltyä kahden vuoden kuluttua, kun ensimmäiset varsinaiset konsertit talossa järjestetään. Esimakua musiikkitarjonnasta kuultiin raksabileissä. Musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta kertoi aikanaan toivovansa eduskuntataloa vastapäätä sijaitsevasta rakennuksesta helposti lähestyttävää koko kansan konserttitaloa. Tätä tukee jo rakennusaikana se, että yleisöä on aika ajoin päästetty työmaalla talon vaiheita seuraamaan. Syyskuisena lauantaina järjestetyt kaikille avoimet raksabileet houkuttelivat arviolta 1500 2000 kävijää tutustumaan työmaahan. Talon tulevat isännät eli Sibelius- Akatemia, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri tarjosivat
Taideteoskilpailu käynnissä»hienoa, että paikalla on sekä lapsia että varttuneempiakin musiikin ystäviä», iloitsevat Musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta ja johtaja Juha Lemström Senaatti-kiinteistöistä. Kaikki kuvat Arno de la Chapelle Valtion taideteostoimikunta julisti taidekilpailun, jolla haettiin ehdotuksia Musiikkitaloon ja sen tontille sijoitettaviksi taideteoksiksi. Kilpailuun osallistui lähes 800 teosta, joissa toistuvina teemoina olivat viitteet musiikin maailmaan ja paikan menneisyyteen. Jatkoon selvisi kuusi teosta, joiden tekijät ovat Kari Cavén, Reijo Hukkanen, Pekka Kauhanen, Kirsi Vaulanen, Tapio Kettunen ja Kari Södö. Kaikki kilpailuun saapuneet ehdotukset asetetaan näytteille myöhemmin ilmoitettavaan paikkaan tammikuussa 2010 toisen vaiheen ratkettua. Raksabileissä esiintyivät muun muassa Helsingin kaupunginorkesterin Vaskiseitsikko (vas.) ja kansanmusiikkia soittanut Sibelius-Akatemian Polka Chicks (keskellä). yleisölle monipuolisia musiikillisia makupaloja.»monen mielestä oli hauska idea, että vaikka esiintyjinä olivat eri yhtyeet HKO:sta, RSO:sta ja Sibelius-Akatemiasta, ei kuultukaan yhtään klassista musiikkia vaan viihdettä, jazzia, kansanmusiikkia ja musiikkisatu», Helena Hiilivirta kertoo. Yleisö pääsi ensimmäistä kertaa opastetuille kierroksille Musiikkitalon rakenteilla oleviin sisätiloihin. Ehkä eniten hämmästeltiin sitä, että suuri osa rakennuksesta on todellakin maan pinnan alapuolella ja miten "pienet" salit näyttivät suurilta. Musiikkitalo syntyy käsityönä Viikonvaihteen vaihduttua arjeksi työmaan valtasivat jälleen työmiehet. Vuoden vaihteessa valmistuva runko on hyvin betoninen, vaikkei lopputuloksessa betonia juuri näy. Julkisivu on nimittäin pääosin lasia ja kuparia. Tällä hetkellä pääsalin runkotyöt, talotekniset työt, harjoitussalien ruiskubetonikattojen teko, muuraustyöt ja pintalattioita täydentävä teräsrakentaminen työllistävät noin 250 työmiestä. Suurimmillaan työmaalla ahkeroi 400 450 rakennusalan ja näyttämötekniikan ammattilaista.»uusina, isompina työvaiheina aloitamme pian lasiseinien asennuksen ja ulkoseinien verhouksen. Lisäksi näyttämötekniset työt käynnistyvät», kertoo projektipäällikkö Markku Muhonen SRV Yhtiöistä. Monenlainen musiikki soi aikanaan viidessä 150 300-paikkaisessa salissa. Pääkonserttisalissa on erikoista se, että saliin on näköyhteys ulkoa.»runko on monimuotoinen ja haastava, samoin akustiset vaatimukset detaljeineen. Tämä on varsin käsityövaltainen rakennustyömaa», Markku Muhonen kertoo. kontrahti 3 2009 17
Kaikki kuvat Johanna Kannasmaa Ihmisen ajattelulle ja toiminnalle ei ole lainkaan samantekevää, millaisessa ympäristössä hän töitään tekee. Millainen tila olisi, jos aivotutkija saisi päättää? Toimivan työtilan metsästys Marjo Tiirikka Pienen neuvottelupöydän kahvimukissa juoksee Muumeista tuttu Haisuli ja sivupöydällä laiskottelee puukala riippukeinussa. Viherkasvit tuovat tuulahduksen viidakkoa tutkimusprofessori Kiti Müllerin työhuoneeseen. Pöydillä lepää tuhteja paperipinoja.»joku saattaisi pitää huonettani sotkuisena. Itse tiedän kuitenkin tarkkaan, missä mitäkin on, joten minun ei tarvitse käyttää muistikapasiteettia tavaroiden etsimiseen», Kiti Müller selittää Työterveyslaitoksella Helsingin Haartmaninkadulla sijaitsevassa huoneessaan. Moderni aivotutkimus on Müllerin mukaan osoittanut ihmisen lähiympäristön laajentavan muistia ja toimivan sen tukena. Jatkuvat suursiivoukset tai työpisteen muutokset vaikeuttavat työn sujuvuutta, koska ne merkitsevät poisoppimista totutusta.»aistit kiinnittävät ihmisen aivot ja mielen ympäristöön, joten aistiensa avulla hän on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ympäristö vaikuttaa siis ratkaisevasti olotilaamme ja tapaamme toimia.» Erilaiset olosuhteet kuten väri-, kaluste- ja äänimaailma aiheuttavat ihmisille vaihtelevia tunnetiloja, jotka puolestaan vaikuttavat keskittymiseen, motivaatioon ja oppimiseen. Ärsykkeiden sekamelska kuormittaa aivoja, mutta ärsykkeetönkään ympäristö ei ole hyväksi.»jouduimme muuttamaan unilaboratoriomme olosuhteita, koska ihmisten mielestä siellä oli liian hiljaista. Aivot tarvitsevat perusmiellyttävän taustakohinan. Jos informaatiota ei tule lainkaan, tila koetaan epäluonnolliseksi.» Desibelit vaikuttavat Työterveyslaitoksen Aivot ja työ -tutkimuskeskuksen johtaja Kiti Müller luettelee monta tieteellisesti todennettua faktaa aivojen toiminnasta: osa aivojen hermosoluista on hyvin herkkiä tietynlaisille haju- tai makuärsykkeille, toisenlaiset hermosolut taas herkistyvät kuulo- tai näköärsykkeistä. Ylirasittunut ja huonosti yönsä nukkunut tai stressaantunut ihminen kokee ympärillä olevat hälyäänet ärsyttävämpinä kuin hyvin levännyt. 18 kontrahti 3 2009
»Kaikki aistit tarvitsevat kutittelua. Se lisää hyvinvointia», sanoo aivotutkija Kiti Müller.»Työympäristön muokkaaminen pitää sallia, vaikka se olisikin suunnittelijan pahin painajainen.» Tutkimukset ovat osoittaneet, että jos ihminen tekee keskittyneesti työtään, ja yhtäkkiä joku naurahtaa, puhelin soi tai työkaveri kilistelee kahvikuppia, keskittyminen herpaantuu. Saadakseen jälleen työrytmistä kiinni punainen lanka on löydettävä uudelleen. Kiti Müller epäileekin, että mahdollinen tyytymättömyys avotoimistoihin johtuu usein siitä, ettei akustiikkaan ole kiinnitetty riittävästi huomiota.»joskus tyytyväisyys saattaa olla ainoastaan kymmenestä desibelistä kiinni. Tämän voi helposti korjata, sillä markki- noilla on jo runsaasti akustiikkaa parantavia rakennus- ja pintamateriaaleja.» Hajuton, mauton ja väritön ei häiritse mutta ei inspiroikaan Jos samaan avotoimistoon asettuu sata työntekijää, voi halujen ja mieltymysten kirjo olla melkoinen. Kuka siis määrää kaapin värin ja paikan? Muutostilanteessa aivotutkija antaisi henkilökunnalle mahdollisuuden kertoa toiveistaan tiettyyn päivämäärään mennessä. Yleensä ne, jotka kokevat asian tärkeäksi, reagoivat. Työntekijöitä olisi
Kaikki kuvat Johanna Kannasmaa»Aistit kiinnittävät aivot ja mielen ympäristöön.» syytä muistuttaa, ettei kaikkia ideoita ole mahdollista toteuttaa.»ehkä pitäisi keskustella siitä, mikä on kyllin hyvää suurimmalle osalle, esimerkiksi 80 prosentille henkilöstöstä. Yksilöllistä variaatiota olisi hyvä suosia, mutta ei liiaksi. Samalla on syytä pohtia, mihin tilaa tarkalleen ottaen käytetään.» Tutkimusten mukaan voimakkaat hajut häiritsevät useampia, samoin liika lämpö tai veto, mutta kun mennään väreihin, mielipide-eroja alkaa syntyä.»voidaan sanoa, että sopivan hajuton, mauton ja väritön ei häiritse ketään. Mutta toisaalta se ei myöskään ketään inspiroi. Ehkä kannattaa uskaltaa tehdä uudenlaisiakin ratkaisuja, sillä kaikki aistit tarvitsevat kutittelua. Se edistää hyvinvointia.» Müller kannattaa myös sitä, että tilasuunnittelulla, värien ja pintamateriaalien käytöllä luodaan tiloja, joissa voi virittäytyä erilaisiin työskentelytapoihin. Omassa työpisteessä tehdään keskittymistä vaativia töitä, ryhmätiloissa halutaan pistää luovuus kukkimaan. Hyötyliikuntaa ja vuorovaikutusta Liikkuminen vaikuttaa oleellisesti aivojen vireystilaan.»tila voisi tarjota enemmän luontaisia taukoliikunnan paikkoja eli sitä, että kävellään vähän kauemmaksi printterille tai eri kerroksen neuvotteluhuoneeseen. Hyötyliikunnan lisäksi matkan aikana ennätetään irrottautua työstä ja siirtää ajatukset tulossa olevaan kokoukseen.» Lisääntyneiden videoneuvottelujen rinnalle aivotutkija toivoisi satsausta taukotiloihin.»jos saisin päättää, sisustaisin upeasti tauko- ja lounastilat, joissa parhaat ideatkin monesti syntyvät. Tiedämme, että mukavat tuoksut, makuelämykset, hyvä ruoka ja seura stimuloivat aivoja.» Kohtaamisiin kannustava tilasuunnittelu edistää Müllerin mukaan ihmisten välistä verkottumista ja epämuodollista tiedonkulkua. Müller pitääkin positiivisena kaikenlaista vuorovaikutusta tukevaa tilasuunnittelua, kuten lasisia väliovia. Ne madaltavat kynnystä koputtaa toisin kuin tiukasti kiinni oleva ovi. Avotoimistossa voisi hyödyntää lasisia sermejä tilanjakajina ainakin yhdellä puolella työpistettä. Se toisi tilan tuntua ja samalla jaksamisen kannalta tärkeä luonnonvalo pääsisi ilahduttamaan arkista aherrusta.»ihminen tarvitsee tilaa ympärilleen. Samaa työtä tekevät tiimiläiset voisivat toimia yhdessä lasiseinien ympäröiminä. Se toisi yksityisyyttä enemmän kuin täysin avonainen tila.» Yhtä ainoaa ei löydykään Aivot ovat yksilöllisiä, samoin tavat työskennellä. Yhtä oikeaa ideaalityöpistettä ei aivotutkijan mukaan taida ollakaan ja hän ehdottaa variaatiota sallivaa tilaa.»ajattelua voi tukahduttaa liika kuormitus tai unenpuute sekä myös se, 20 kontrahti 3 2009