Elintarviketeollisuus

Toimialaraporttisarja Elintarviketeollisuus Toimialaraportti ennakoi liiketoimintaympäristön muutoksia

Elintarviketeollisuus Toimialaraportti 3/2005 Marraskuu 2005 Ari Grönroos Kari Välimäki

Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin (09) 16001 00170 HELSINKI 00023 VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) 1606 3666 3/2005 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Ari Grönroos Kari Välimäki Julkaisuaika Marraskuu 2005 Toimeksiantaja(t) Kauppa- ja teollisuusministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Elintarviketeollisuuden toimialaraportti Tiivistelmä Elintarviketeollisuuden tuotannon bruttoarvo oli vuonna 2003 8,5 mrd. euroa ja jalostusarvo 2,1 mrd. euroa. Henkilöstön lukumäärä oli vuonna 2003 noin 39 000 henkilöä, mikä on lähes 10 % koko teollisuuden henkilöstöstä. Toimipaikkoja vuonna 2003 oli 2135 kpl. Toimiala jakautuu yhteensä 33:een eri alatoimialaan, joista jalostusarvon mukaan luokiteltuina suurimmat ovat lihanjalostus, leipomo- ja keksiteollisuus, maidonjalostus sekä mallas- ja virvoitusjuomateollisuus. Suurin osa suomalaisista elintarvikealan yrityksistä on hyvin pieniä. Vain muutamat suurimmat yrityksemme ovat kansainvälistyneet merkittävästi. Pienten kotimarkkinoiden johdosta suurimmatkin suomalaiset yritykset ovat kansainvälisessä vertailussa pieniä. Elintarviketeollisuuden yrityskanta ja markkinat jakautuvat selkeästi kahteen osaan. Toisen ryhmän muodostavat valtakunnalliset ja kansainvälistyneet yritykset, joista alkutuotantoon sidoksissa olevat ovat pääosin osuustoiminnallisia. Toisen ryhmän taas muodostavat yksityiset yritykset, joista valtaosa on pieniä. Elintarviketeollisuus on pääosin kotimarkkinateollisuutta. Koko elintarviketeollisuudessa kotimaan myynnin osuus oli vuonna 2004 noin 89 % tuotannon bruttoarvosta. Elintarvikemarkkinoilla tapahtuu vuosittain hyvin vähän muutoksia, koska ruoan kulutus on vakaata. Markkinoiden muutos on siten eräänlaista nollasummapeliä, jossa jonkun tuoteryhmän kulutuksen kasvu heijastuu toisen tuoteryhmän myyntiä vähentävästi. Kuluttajahintojen muutokset ovat myös hyvin pieniä vuositasolla. Vuonna 2004 elintarvikkeiden kuluttajahinnat kohosivat 0,7 %. Vuonna 2004 vienti oli arvoltaan 900 milj. euroa, mikä oli 3 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Venäjä on edelleen tärkein vientimaa 19,3 %:n ja Ruotsi toiseksi tärkein 17,8 %:n osuudella koko viennistä. Viron osuus on vajaa 9 %. Vienti Venäjälle on kuitenkin vähentynyt samoin kuin Yhdysvaltoihin. EU-maihin viedään lähes 60 % suomalaisista vientielintarvikkeista. Tärkeimmät vientituoteryhmät ovat juustot, voi, sokerikemian tuotteet ja sianliha. Vuonna 2004 Suomeen tuotiin elintarvikkeita 2,3 mrd. euron arvosta. Tärkeimmät tuontimaat olivat Saksa 14,8 %, Ruotsi 12,4 % ja Ranska 9 %. Tuonti kasvoi EU-jäsenyyden alusta lukien noin 4 % vuosittaisella vauhdilla viime vuoteen saakka, mutta kasvu on sen jälkeen pysähtynyt. Tuonnissa merkittävimpiä tuotteita ovat hedelmät, raakakahvi. alkoholi ja tupakka. KTM:n yhdyshenkilö: Elinkeino-osasto/Esa Tikkanen, puh. (09) 1606 3681 Asiasanat Elintarviketollisuus, elintarvikkeiden ja juomien valmistus ISSN 1796-0002 Kokonaissivumäärä 48 Julkaisija Kauppa- ja teollisuusministeriö Kieli Suomi ISBN 951-739-915-4 Hinta Kustantaja Edita Publishing Oy

Sisällysluettelo 0 Saatteeksi... 7 1 Toimialan määrittely ja sisältö... 8 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus... 8 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin... 10 2 Toimialan rakenne... 11 2.1 Toimialan yritykset ja rakenne... 11 2.2 Henkilöstö, ammatillinen jakautuma ja työllisyyden kehitys... 11 2.3 Toimialan alueellinen jakautuma... 13 2.4 Yrityskannan muutokset... 14 2.5 Tuotanto ja kapasiteettitilanne... 15 2.5.1 Kapasiteetti... 16 2.6 Yhteistyö ja verkottuminen... 16 2.7 Laatu ja lainsäädäntö... 17 2.8 Alan suurimpia yrityksiä... 18 3 Markkinoiden rakenne ja kehitys... 19 3.1 Kotimaan markkinat... 19 3.2 Vienti, tuonti ja muu kansainvälinen toiminta... 22 3.2.1 Elintarvikkeiden vienti... 22 3.2.2 Elintarvikkeiden tuonti... 24 3.2.3 EU:n vaikutus toimialaan Suomessa... 24 4 Teknologia... 26 4.1 Teknologisen kehittämisen strategiset valinnat... 26 4.2 Logistiikka ja jäljitettävyys... 29 4.2.1 Logistiikka... 29 4.2.2 Jäljitettävyys... 30 5 Taloudellinen tilanne... 31 5.1 Kustannusrakenne... 31 5.2 Kannattavuus ja taloudellinen asema... 31 5.3 Investoinnit... 33 5.3.1 Tuotannolliset investoinnit... 33 5.3.2 Tuotekehitys... 34

6 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet... 37 6.1 Menestystekijät... 37 6.2 Keskeiset ongelmat... 37 6.3 Keskeiset kehittämistarpeet.... 37 7 Tulevaisuuden näkymät toimialalla... 40 7.1 Visio... 40 7.2 Toimintaympäristön muutostekijät... 41 7.3 Kilpailukyvyn kehitysennuste... 41 7.4 Koulutus ja kehittämistoiminta... 42 7.5 Innovaatiot ja tuotteistaminen... 42 8 Yhteenvetoanalyysi (SWOT)... 44 9 Liitteet.... 45 9.1 TE-keskusten rahoitus... 45 9.2 Tekesin rahoitus... 45 Valmistelurahoitus... 46 TUPAS-tutkimuspalveluja pk-yrityksille... 46 Yhteydet Tekesiin... 47 9.3 Hyödyllisiä linkkejä... 47 10 Lähteet... 48

7 0 Saatteeksi Toimiala Infomedia -julkaisusarjaan kuuluvien toimialaraporttien lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi. Elintarviketeollisuus on eräs tärkeimmistä teollisuuden toimialoista, jossa ajankohtaisen toimialatiedon kokoaminen ja saaminen on tärkeätä alan toimijoille, rahoittajille ja sidosryhmille. Tämä toimialaraportti käsittelee toimialaluokkaa 15 Elintarvikkeiden ja juomien valmistus. Raportissa käsitellään elintarviketeollisuuden nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä. Esitetyt arviot ja kannanotot perustuvat uusimpiin käytettävissä oleviin lähdeaineistoihin ja tilastoihin sekä raporttia varten tehtyihin asiantuntija- ja yritysjohtajahaastatteluihin. Elintarviketeollisuuden toimialaraporttisarjaa on uudistettu päivityksen yhteydessä. Sarjan muodostavat tämän koko elintarviketeollisuutta käsittelevän raportin lisäksi neljää alatoimialaa käsittelevät täydennysosat. Nämä osat on vuonna 2005 kirjoitettu seuraavista alatoimialoista: 151 Teurastus ja lihanjalostus, 155 Maitotaloustuotteiden valmistus sekä 1581 ja 1582 Leipomoteollisuus. Tässä yhteydessä haluamme kiittää kaikkia haastatteluihin osallistuneita sekä yhteisöjä ja yrityksiä, joilta olen saanut arvokkaita kommentteja ja näkemyksiä. Raportin toivotaan palvelevan mahdollisimman hyvin elintarvikealalla toimivien, toimintaansa aloittavien yritysten sekä toimialan eri sidosryhmien tietotarpeita.

8 1 Toimialan määrittely ja sisältö 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus Elintarviketeollisuus on metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden jälkeen neljänneksi suurin teollisuudenala Suomessa mitattuna tuotannon brutto- ja jalostusarvolla. Tuotannon bruttoarvo vuonna 2003 oli 8,5 mrd. euroa (koko teollisuus 94,3 mrd. euroa), jalostusarvo 2,1 mrd. euroa (koko teollisuus 28,7 mrd. euroa) ja henkilökunnan määrä 38 965 (koko teollisuus 401 124). Tilastokeskuksen toimialaluokituksen (TOL 2002) mukaisesti toimiala TOL 15 elintarvikkeiden ja juomien valmistus jakautuu seuraaviin luokkiin: Taulukko 1. 2003 Elintarviketeollisuuden tuotannon brutto- ja jalostusarvo sekä henkilöstö 151 Teurastus, lihan ja lihatuotteiden jalostus sekä säilyvyyskäsittely 152 Kalan ja kalatuotteiden jalostus ja säilöntä 153 Hedelmien, marjojen ja vihannestenjalostus ja säilöntä 154 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus Tuotannon bruttoarvo milj. Muutos- % Tuotannon jalostusarvo milj. Muutos- % Henkilökunta 2 226,0-5,8 496,4-4,5 10 947 114,7 12,1 26,6 1,9 687 455,5 6,4 133,4 16,2 2 248 195,5 10,3 40,6 49,8 684 155 Maitotaloustuotteiden valmistus 1 893,0-4,9 217,6-11,4 4 895 156 Myllytuotteiden, tärkkelyksen ja tärkkelystuotteiden valmistus 253,2-6,8 52,2 1,8 615 157 Eläinten ruokien valmistus 517,4-1,7 78,6 11,6 969 158 Muu elintarvikkeiden valmistus 1 846,9 0,2 685,9 10,4 14 054 1581 Pehmeän leivän ja tuoreiden leivonnaisten valmistus 1582 Näkkileivän, keksien ja säilyvien leivonnaisten valmistus 761,2-5,3 339,9-7,6 9 204 157,1 85,9 70,5 135,0 1 055 159 Juomien valmistus 994,7 0,4 344,7-0,8 3 866 Yhteensä TOL 15 8 496,9-2,3 2 076,0 2,6 38 965 Lähde: Tilastokeskus

9 Elintarviketeollisuuden toimintaympäristössä on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana suuria muutoksia: liittyminen Euroopan Unionin jäseneksi, kaupan rakenteiden muutokset ja kansainvälistyminen sekä viimeisimpänä EU:n laajeneminen sekä vähitellen tapahtuva kaupan vapautuminen. Perinteisesti kotimarkkinoilla toiminut elintarviketeollisuus on kansainvälistynyt yhä kiihtyvällä tahdilla. Kansainvälistyminen ja markkinoiden muutokset jatkuvat tulevaisuudessa. Kaupan vapautumisen seurauksena myös pelkästään kotimarkkinoilla toimivilta yrityksiltä vaaditaan sopeutumista kansainvälisen tason kilpailuun. Vuonna 2002 suomalaisten elintarvikeyritysten kansainvälisen liiketoiminnan arvo oli 1,3 mrd. euroa, kun suoran tuoteviennin arvo vuonna 2004 oli 980 milj. euroa. Toukokuussa 2004 tapahtuneen EU:n laajenemisen vaikutukset suomalaiseen elintarviketalouteen ovat olleet ainakin toistaiseksi melko vähäiset. Erityisesti Baltian ja Puolan EU jäsenyys voidaan nähdä positiivisena haasteena, koska kauppa Suomen ja uusien EU-maiden välillä helpottuu. Kilpailu uusien jäsenmaiden markkinoilla tulee kiristymään, mikä vaikuttaa sekä tuotevientiin että markkinoille etabloituneiden suomalaisten yritysten asemaan. On oletettavaa, että myös tuonti Suomeen uusista jäsenmaista kasvaa, mikä aiheuttaa paineita korimaiselle teollisuudelle kehittää kilpailukykyään kansainväliselle tasolle. Lisääntynyttä tuontia myös leipomotuotteissa on jo nyt nähtävissä. Tähän mennessä tuotteet ovat olleet lähinnä pakasteleivonnaisia ja jauhoseoksia. Nyt myös erityisesti kahvileivän tuonti Baltian maista lisääntyy. Kotimaisten elintarvikkeiden arvostus laajenevassa EU:ssa jää nähtäväksi. Se, että suomalaiset suosivat kotimaisia tuotteita ostopäätöksissään, ei ole pysyvä itsestäänselvyys. Kaupan rakenteiden muutokset, erityisesti ulkomaisten ruokaketjujen tulo Suomeen, ovat aiheuttaneet myös kotimaisille kaupoille tarvetta vastata kiristyneeseen kilpailutilanteeseen omilla ns. private label -tuotemerkeillä. Vaikka Suomi markkina-alueena on pieni, houkuttelee korkea hintataso tulevaisuudessakin ulkomaisia kauppaketjuja. Teollisuuden kannalta kaupan omat tuotemerkit ovat kaksijakoisia: tuotteista maksettava hinta on kilpailuttamalla saatu alhaiseksi, mikä kuluttajan kannalta on hyvä asia, mutta saattaa vaikeuttaa esimerkiksi valmistajan mahdollisuuksia panostaa tuotekehitykseen. Niille valmistajille, joiden omien tuotevalikoimien valmistusta private label -tuotteet täydentävät, on nähtävissä positiivisia vaikutuksia, koska näin lisätuotanto tulee jakamaan kiinteitä kustannuksia. Elintarviketeollisuuden yritysten liikevaihto kasvoi vain yhden prosentin vuonna 2003. Tuotannon bruttoarvo kasvoi vuonna 2003 vain 0,9 %, mutta jalostusarvo 2,5 %.

10 120 115 110 105 100 95 90 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Lähde: Tilastokeskus, Toimiala Online Kuva 1. Elintarviketeollisuuden tuotannon volyymi-indeksi, kausitasoitettu 2000=100 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin Alkutuotanto Tuotantoteknologia Kuljetus- ja liike-elämänpalvelut 1. asteen jalostus Paperiteollisuus, pakkaukset Kemianteollisuus, mm. pakkaukset ja lisäaineet 2. asteen jalostus Muu elintarviketeollisuus Suurkeittiöt Kuluttajat Kauppa Kuva 2. Elintarviketeollisuuden kytkennät muihin toimialoihin

11 2 Toimialan rakenne 2.1 Toimialan yritykset ja rakenne Vuonna 2003 Suomessa oli 2 135 elintarviketeollisuuden toimipaikkaa. Toimipaikkojen lukumäärä on ollut viime vuosina lievässä laskussa. Elintarviketeollisuudessa 65 prosenttia toimipaikoista työllistää alle viisi henkilöä. Yli 200 henkilöä työllistäviä toimipaikkoja on vain 33. Taulukko 2. Elintarviketeollisuuden toimipaikkojen lukumäärä 1999 2003 1999 2000 2001 2002 2003 151 Teurastus, lihan ja lihatuott. jal. 282 282 291 293 280 152 Kalan ja kalatuott jal. ja säilöntä 167 172 165 168 170 153 Hedelm, marj ja vihann. jal., säil. 218 211 206 214 208 154 Kasvi-, eläinöljyjen ja -rasv. valm. 15 17 22 23 18 155 Maitotaloustuotteiden valmistus 197 104 105 101 97 156 Myllytuott. ja tärkkelystuott. valm. 101 94 88 90 86 157 Eläinten ruokien valmistus 92 90 87 85 83 158 Muu elintarvikkeiden valmistus 1 166 1 132 1 116 1 089 1 067 1581 Pehmeän leivän ja tuor leivonn valm. 971 933 924 899 881 1582 Näkkil, keks ja säilyv leivonn valm. 20 22 19 22 22 159 Juomien valmistus 116 122 123 125 126 15 Elintarvikkeiden ja juomien valm. 2 264 2 224 2 203 2 188 2 135 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus 2.2 Henkilöstö, ammatillinen jakautuma ja työllisyyden kehitys Elintarviketeollisuus työllistää suoraan lähes 40 000 työntekijää. Alkutuotannossa, kaupassa, liikenteessä ja palveluissa elintarvikeketju työllistää välillisesti lisäksi noin 238 000 henkilöä.

12 Taulukko 3. Elintarviketeollisuuden henkilöstö 1999 2003 1999 2000 2001 2002 2003 Muutos-% 2002 2003 151 Teurastus, lihan ja lihatuott. jal. 10 761 10 045 9 854 9 824 10 174 3,6 152 Kalan ja kalatuott jal. ja säilöntä 566 583 666 737 744 0,9 153 Hedelm, marj ja vihann. jal., säil. 2 301 2 135 2 057 2 112 2 118 0,3 154 Kasvi-, eläinöljyjen ja -rasv. valm. 0 0 563 527 476-9,7 155 Maitotaloustuotteiden valmistus 5 293 4 847 5 080 5 066 5 080 0,3 156 Myllytuott. ja tärkkelystuott. valm. 847 743 659 641 633-1,2 157 Eläinten ruokien valmistus 1 109 973 944 937 982 4,8 158 Muu elintarvikkeiden valmistus 15 163 14 612 14 123 13 946 13 686-1,9 1581 Pehmeän leivän ja tuor. leivonn. 10 356 9 975 9 535 8 989 8 710-3,1 valm. 1582 Näkkil, keks ja säilyv. leivonn. valm. 800 732 745 937 951 1,5 159 Juomien valmistus 3 451 3 650 3 679 3 654 3 696 1,1 15 Elintarvikkeiden ja juomien valm. 41 490 39 588 39 626 37 443 37 589 0,4 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus Elintarviketeollisuus työllistää suoraan lähes 40 000 työntekijää. Alkutuotannossa, kaupassa, liikenteessä ja palveluissa elintarvikeketju työllistää välillisesti lisäksi noin 238 000 henkilöä. 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 15 18 21 24 27 30 33 36 39 42 45 48 51 54 57 60 63 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus Kuva 3. Työllisten ikärakenne elintarviketeollisuudessa

13 Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 -tutkimukseen osallistuneista elintarviketeollisuuden yrityksistä 19 % ilmoitti henkilökunnan määrän olevan nyt suurempi kuin vuosi sitten. Yrityksistä 16 % ilmoitti henkilökunnan määrän olevan suurempi nyt verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen. Tutkimukseen osallistuneista elintarvikealan yrityksistä 14 % odottaa henkilöstön määrän kasvavan seuraavan vuoden aikana ja 9 % arvioi määrän laskevan. Suurin osa vastaajista, 78 %, arvioi määrän pysyvän ennallaan. 2.3 Toimialan alueellinen jakautuma Toimipaikkojen alueellisessa jaossa ei ole viime vuosina tapahtunut merkittävää muutosta. TE-keskus alueittain muutokset heijastelevat pääsääntöisesti toimipaikkojen valtakunnallisen määrän muutoksia. Taulukko 4. Elintarviketeollisuuden toimipaikkojen jakautuminen TE-keskuksittain TE-keskus Toimipaikkojen lukumäärä 1999 2000 2001 2002 2003 Uusimaa 306 298 293 297 301 Varsinais-Suomi 301 302 305 302 276 Satakunta 127 120 110 112 102 Häme 169 162 162 159 162 Pirkanmaa 164 157 158 155 159 Kaakkois-Suomi 150 151 148 147 130 Etelä-Savo 85 88 91 90 86 Pohjois-Savo 125 118 114 110 115 Pohjois-Karjala 108 104 102 104 101 Keski-Suomi 97 95 95 93 93 Etelä-Pohjanmaa 147 144 145 143 140 Pohjanmaa 189 183 181 177 185 Pohjois-Pohjanmaa 146 147 144 144 137 Kainuu 57 58 57 59 53 Lappi 93 97 98 96 95 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus

14 Taulukko 5. Elintarviketeollisuuden toimipaikkojen alueellinen jakautuminen TE-keskuksittain ja alatoimialoittain vuosina 1999 2003 Uusimaa Varsinais- Suomi Häme Satakunta Pirkanmaa Kaakkois- Suomi Etelä- Savo Pohjois- Savo 151 Teurastus, lihan ja lihatuott. jal. 38 37 22 23 33 11 11 14 152 Kalan ja kalatuott jal. ja säilöntä 22 42 9 6 5 8 14 5 153 Hedelm, marj ja vihann. jal., säil. 19 33 10 15 9 5 4 19 154 Kasvi-, eläinöljyjen ja -rasv. valm. 4 5 1 3 1...... 155 Maitotaloustuotteiden valmistus 17 6 1 8 5 6 1 6 156 Myllytuott. ja tärkkelystuott. valm. 10 11 5 10 5 11 3 5 157 Eläinten ruokien valmistus 5 18 5 4 2 4 1 3 158 Muu elintarvikkeiden valmistus 170 107 45 79 91 79 44 55 1581 Pehmeän leivän ja tuor leivonn. 116 73 39 58 77 67 43 52 valm. 1582 Näkkil, keks ja säilyv. leivonn. 2 5 2 1 1 1.... valm. 159 Juomien valmistus 16 17 4 14 8 6 8 8 15 Elintarvikkeiden ja juomien valm. 301 276 102 162 159 130 86 115 Pohjois- Karjala Keski- Suomi Etelä- Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois- Pohjanmaa Kainuu Lappi Koko maa 151 Teurastus, lihan ja lihatuott. jal. 8 9 15 15 17 2 25 280 152 Kalan ja kalatuott jal. ja säilöntä 3 6 5 22 9 6 8 170 153 Hedelm, marj ja vihann. jal., säil. 11 3 18 20 21 13 8 208 154 Kasvi-, eläinöljyjen ja -rasv. valm..... 2 1 1.... 18 155 Maitotaloustuotteiden valmistus 6 4 7 14 10 2 4 97 156 Myllytuott. ja tärkkelystuott. valm. 3 1 10 5 4 2 1 86 157 Eläinten ruokien valmistus 1 2 8 22 7 1.. 83 158 Muu elintarvikkeiden valmistus 62 64 67 81 60 21 42 1067 1581 Pehmeän leivän ja tuor leivonn. 60 59 57 71 54 17 38 881 valm. 1582 Näkkil, keks ja säilyv leivonn..... 5 4 1.... 22 valm. 159 Juomien valmistus 7 4 8 5 8 6 7 126 15 Elintarvikkeiden ja juomien valm. 101 93 140 185 137 53 95 2135 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus 2.4 Yrityskannan muutokset Elintarvikealan yrityskenttä on jatkuvassa muutoksessa eli osa yrityksistä lopettaa, mutta uusiakin aloittaa. Lopettaneita ja konkurssiin menneitä yrityksiä on viime vuosina ollut enemmän kuin aloittaneita.

15 Taulukko 6. Aloittaneet, lopettaneet ja konkurssiin haetut elintarvikealan yritykset vuosina 1999 2004 Aloittaneet yritykset Lopettaneet yritykset Konkurssit 1999 147 182 34 2000 152 171 35 2001 113 144 27 2002 105 138 25 2003 127 149 28 2004 107 78 * 22 * tammikuu-syyskuu 2004 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus 2.5 Tuotanto ja kapasiteettitilanne Suuret elintarvikealan yritykset pääsevät tehokkaaseen valmistukseen brandituotteillaan automaattisilla valmistuslinjoilla. Myös keskisuurissa ja pienissä yrityksissä automaatio on lisääntynyt, mutta alalla on edelleen paljon käsityötä pienissä yrityksissä. Tosin käsityövaltaisten tuotteiden valmistus on vähentymässä työvoimakustannusten jatkuvan kasvun takia. Toisaalta yksilölliset käsityötäkin vaativat tuotteet ovat yritykselle mahdollisuus erilaistua ja tuoda yksilöllisiä tuotteita markkinoille. Tuotantolaitteita tarvitaan kaikissa pienissä yrityksissä. Niillä saavutetaan tehokkuutta, pystytään kasvattamaan tuotannon määrää ja automatisoinnilla vähentämään henkilöresurssien tarvetta. Tuotantolaitteiden osalta tulevaisuuden kehitysnäkyminä on automatisoinnin ja tuotannon älykkyyden kasvaminen, mikä tulee myös pienissä yrityksissä edellyttämään kasvavaa tietotekniikkaosaamisen tasoa. Esimerkiksi tuotannon suunnittelu- ja ohjausjärjestelmillä voidaan saada tuntuvia säästöjä aikaiseksi. Toisaalta on muistettava, että tuotannon tehostaminen edellyttää suhteellisen suuria tuotantomääriä. Korkean teknologian tuotantolaitteisiin tehtävät investoinnit eivät ole kannattavia pienille yrityksille. Pk-sektorilla on muistettava, että olemassa olevat prosessit tulee optimoida ennen kuin uusia teknologioita kannattaa etsiä ja hyödyntää. Perusosaamistasoa tulee nostaa ensimmäisenä. Suurelle mittakaavalle tarkoitetut markkinoilla olevat laitteet ovat usein kooltaan ja teknologisilta ominaisuuksiltaan ylimitoitettuja pienille yrityksille. Isot, pitkälle automatisoidut tuotantolinjat vaativat suuria investointeja. Pienten yritysten näkökulmasta pullonkaulana on siis sopivan kokoluokan ja riittävän edullisten laitteiden löytyminen. Pakkausteknologioiden monipuolinen hyödyntäminen mahdollistaa tuotannon merkittävän tehostamisen. Pienet yritykset useimmiten ostavat pakkausmateriaalit valmiina ja lähitulevaisuudessakin käytetään lähinnä perinteisiä pakkausmateriaaleja. Joillekin pienille yrityksille voi erikoistumisen myötä syntyä kilpailuetua uusista pakkausteknologioista, joita ovat mm. suojakaasu- tai aktiivipakkaukset.

16 2.5.1 Kapasiteetti Elintarviketeollisuuden pk-yrityksissä kapasiteetin käyttöaste on tyypillisesti alhainen. Koneita ja laitteita käytetään vain yhdessä vuorossa ja silloinkin useita laitteita vain muutamia tunteja. Keskisuurissa ja suurissa yrityksissä tilanne on jo toinen. Peräti 71 prosenttia yrityksistä ilmoitti tuotantokapasiteettinsa olevan alikäytössä. Keskimääräinen käyttöaste elintarviketeollisuudessa oli 78,2 prosenttia. % 80 70 65 71 2004 60 50 2005 40 30 25 25 20 10 10 4 0 Alikäyttö Normaalikäyttö Ylikäyttö Lähde: KTM Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 Kuva 4. Elintarviketeollisuuden pk-yritysten tuotantokapasiteetin käyttöaste 2.6 Yhteistyö ja verkottuminen Riskin pienentämiseksi, omien resurssien kasvattamiseksi ja toiminnan tehostamiseksi erityisesti erilaisten yhteistyömallien kehittäminen on tärkeää. Yksi tällainen yhteistyömalli on ulkoistaminen, missä yritys ostaa tarvitsemiaan toimintoja muilta yrityksiltä. Pienet yritykset tekevät keskenään yhteistyötä mm. seuraavilla alueilla: Tuotanto: alihankkijoiden käyttö, tuotantokapasiteetintasaaminen muiden yritysten kanssa, yhteisiä koneita, yhteisiä toimitiloja Markkinointi: yhteismainonta, yhteiset alihankinnat markkinointiin Kuljetus ja jakelu: yhteiskuljetukset Tuotekehitys: tiedon jakoa ja yhteisiä kehitysprojekteja Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 -tutkimuksen mukaan alihankkijana toimii 35 prosenttia elintarvikealan pk-yrityksistä. Keskimäärin alihankinnat muodostavat 29,7 prosenttia yrityksen tuotannosta. Elintarvikealan pk-yrityksistä vain 38 prosenttia käyttää alihankkijoita.

17 Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 -tutkimuksen mukaan yhteistyötä on myös muiden sidosryhmien, kuten muiden yritysten sekä tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoimijoiden kanssa. Seuraavassa taulukossa yritykset kuvaavat yhteistoimintaansa eri tahojen kanssa. 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% Oman toimialan yritykset 21 % 40 % Muiden toimialojen yritykset 18 % 26 % Yliopistot ja korkeakoulut Ammattikorkeakoulut Ammattioppilaitokset Tutkimuslaitokset 10 % 14 % 12 % 13 % 20 % 20 % 12 % 11 % 2004 2005 Muut yhteistyökumppanit 3% 5% Ei minkään em. tahon kanssa/ei osaa sanoa 41 % 47 % Lähde: KTM Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 Kuva 5. Pk-yritysten yhteistoimintatahot 2.7 Laatu ja lainsäädäntö Pienten yritysten kilpailuedun kannalta on erityisen tärkeää tuotteiden korkea laatu ja turvallisuus. Tulevaisuudessa on nähtävissä myös ympäristöasioiden korostuminen. Myös pk-yritysten on osoitettava elintarvikkeiden tuotannon ympäristöystävällisyys ja puhtaus. Toimintaa tukevat standardit ja menetelmät ovat kuitenkin usein mitoitettu suurille tai keskisuurille yrityksille, mikä tekee niistä erittäin kalliita ja kankeita pienten yritysten käyttöön. Hygienian ylläpitoon liittyvät erilaiset menetelmät, joilla testataan elintarvikkeiden turvallisuutta ja toisaalta teknologiat, joilla varmistetaan tuotannon hygieenisyys. Turvallisuus tulee olemaan tulevaisuudessa erittäin tärkeää ja tällä alueella myös pienillä yrityksillä tulisi olla käytössään paras teknologia ja osaaminen. Monet ovat viime vuosina vapaaehtoisesti panostaneet entistä enemmän laadun, hygienian, siisteyden ja tuoteturvallisuuden kehittämiseen mm. työstämällä erilaisia laadunhallintajärjestelmiä. Laadun, hygienian ja tuoteturvallisuuden merkitys on viime vuosina korostunut. Hygieniaosaamisvaatimus tuli voimaan vuoden 2002 alusta. Sen mukaan kaikilla helposti pilaantuvia pakkaamattomia tuotteita käsittelevillä henkilöillä on oltava hygieniaosaamis-

18 todistus. Todistuksen saa automaattisesti vuoden 1995 jälkeen ammatillisen tutkinnon suorittanut henkilö. Muussa tapauksessa työntekijän on suoritettava hyväksytysti hygieniaosaamistesti. Osaamistodistusvaatimusta alettiin soveltaa 1.1.2003 alkaen. Kuitenkin henkilöiltä, jotka ovat työskennelleet hygieniaosaamistodistusta vaativissa tehtävissä jo 1.1.2002, ns. vanhat työntekijät, todistusta edellytetään 1.1.2005. Monet pienet yritykset tarvitsevat edelleen apua ja resursseja omavalvontajärjestelmän toteuttamisessa ja ylläpidossa sekä laadunhallinnan kehittämisessä. Ympäristöasioiden hoito on vain vähän esillä pienissä yrityksissä. Ympäristöasiat olisi hyvä kytkeä laadunhallintaan. Vaikka hygieniaosaamisvaatimus on tullut voimaan, on vaarana, ettei sen oppien ulottamista käytännön toimintaan pystytä toteuttamaan. Monessa pienessäkin yrityksessä hygienia- ja laatuasiat ovat koulutus- ja kehitystyön ansiosta kuitenkin viime vuosina parantuneet. 2.8 Alan suurimpia yrityksiä Suomen suurimpia elintarvikealan yrityksiä ovat: Altia Atria Cloetta Fazer Fazer Hartwall HK Ruokatalo Ingman Foods Järvi-Suomen Portti Lännen Tehtaat Paulig Raisio Saarioinen Sinebrychoff Vaasan & Vaasan Valio

19 3 Markkinoiden rakenne ja kehitys Elintarviketeollisuus on Suomessa pääosin kotimarkkinateollisuutta. Koko elintarviketeollisuudessa kotimaan myynnin osuus oli vuonna 2004 noin 89 prosenttia tuotannon bruttoarvosta. Vain muutamat suurimmat yritykset ovat kansainvälistyneet merkittävästi. Pienten kotimarkkinoiden johdosta suurimmatkin suomalaiset yritykset ovat kansainvälisessä vertailussa pieniä. Elintarviketeollisuuden eri alatoimialojen toimintaympäristö vaihtelee, mutta kaikkien osalta perusongelma on markkinoiden suhteen sama. Markkinoiden kasvu on ruuan kulutuksen hitaan kasvun takia hidasta, lähes olematonta ja kasvua tapahtuu vain jalostusarvon kasvun kautta. Elintarvikekulutuksen arvo vuonna 2003 oli 9,1 mrd. euroa ja se kasvoi edellisestä vuodesta 4,3 prosentilla. Tuonnin merkitys elintarvikemarkkinoilla on kasvanut viime vuosina, mutta valtaosa kotimaassa kulutetusta ruoasta tuotetaan edelleen kotimaassa. Elintarviketeollisuuden yrityskanta ja markkinat jakautuvat selkeästi kahteen osaan. Toisen ryhmän muodostavat valtakunnalliset ja kansainvälistyneet yritykset, joista alkutuotantoon sidoksissa olevat ovat pääosin osuustoiminnallisia. Sidos alkutuotantoon ilmenee mm. sopimusviljelynä. Toisen ryhmän taas muodostavat yksityiset yritykset, joista valtaosa on pieniä. Yksityisen sektorin suurimmat yritykset ovat laajentaneet toimintaansa valtakunnalliseksi. Suurimmat yritykset pyrkivät menestymään volyymituotteilla ja harjoittavat myös kansainvälistä toimintaa. Keskisuuri elintarviketeollisuus on Suomessa melko vähäistä ja sen asema on kiristyneen kansainvälisen kilpailun ja rakennekehityksen myötä heikentynyt, kuten useilla muillakin teollisuuden aloilla. Keskisuurten yritysten ongelmana on tasapainottelu suuruuden etujen ja pienuuden tuomien mahdollisuuksien välillä, joita kumpiakaan keskisuuressa yritystoiminnassa ei voida saavuttaa. Kaupan rakennemuutos ja kiristynyt kilpailu on myös ohjannut teollisuuden rakennekehitystä kaksijakoisuuden suuntaan. 3.1 Kotimaan markkinat Elintarvikekulutuksen jakautuma eri tuoteryhmiin vuonna 2003 on esitetty seuraavassa kuvassa.

20 Leipä ja viljatuotteet 17 % Alkoholittomat juomat 9 % Muut 3 % Sokeri, hillo, hunaja, makeiset ym. 10 % Hedelmät, marjat, juurekset, vihannekset sekä peruna ja -valm. 18 % Rasvat ja öljyt 2% Liha 19 % Kala 4% Maito, juusto,munat 18 % Lähde: Elintarviketeollisuusliitto Kuva 6. Elintarvikekulutuksen jakautuma eri tuoteryhmiin vuonna 2003 Taulukko 7. Eräiden elintarvikkeiden kulutus henkilöä kohti vuosina 2000 2004 Maito Voi Juusto Naudanliha Sianliha Siipikarjanliha 2004 186,2 2,6 18,4 18,6 33,8 16,0 2003 185,1 2,4 16,7 18,0 33,5 15,8 2002 190,0 3,0 16,6 17,9 31,9 15,4 2001 191,7 3,5 16,5 17,9 32,7 14,5 2000 193,9 3,8 16,5 19,0 33,0 13,2 Lähde. MMM, TIKE Elintarvikemarkkinoilla tapahtuu vuosittain hyvin vähän muutoksia, koska ruoan kulutus on vakaata. Markkinoiden muutos on siten eräänlaista nollasummapeliä, jossa jonkun tuoteryhmän kulutuksen kasvu heijastuu toisen tuoteryhmän myyntiä vähentävästi. Kuluttajahintojen muutokset ovat myös hyvin pieniä vuositasolla. Vuonna 2004 elintarvikkeiden kuluttajahinnat kohosivat 0,7 prosenttia, mikä oli lähes sama kuin nousu vuotta aiemmin. Yleiseen inflaatiokehitykseen verrattuna kasvunopeus oli hieman suurempi. Eri tuoteryhmien hintojen muutokset olivat vuonna 2004 vähäisiä. Enimmäkseen tuotteiden hinnat kohosivat, mutta lihan hinta halpeni 1,2 prosenttia, mikä johtui siipikarjatuotteiden hintojen laskusta viidellä prosentilla. Sian- ja naudanlihan hintataso sen sijaan kohosi, samoin kuin meijerituotteidenkin hinnat.

21 EU-jäsenyyden aikana eri toimialojen osuus koko elintarviketeollisuuden myynnistä kotimaassa on muuttunut. Lihanjalostus on kehittynyt tasaisesti ja liikevaihto on hieman kasvanut. kasvua ovat tukeneet kulutusrakenteen muutokset kalliimpiin tuotteisiin ja broilerin sekä kalkkunan kulutuksen voimakas kasvu. Leipomoteollisuus sekä mallas- ja virvoitusjuomien valmistus ovat kehittyneet myös positiivisesti. Muista teollisuuden aloista makeisteollisuus on hiukan menettänyt markkinoita. Elintarvikealan pk-yritysten markkina-alueet kotimaassa ovat vuonna 2005 pk-yrityskyselyn mukaan pääosin paikallisia (38 %) tai maakunnallisia (37 %). Vain viidennes (21 %) ilmoittaa pääasialliseksi markkina-alueekseen koko maan. Tilanne on säilynyt viime vuosina lähes ennallaan. Viennillä ei ole ollut kyselyyn vastanneissa yrityksissä käytännössä merkitystä. Vähittäiskaupan rakenteessa tapahtuneet muutokset ja kilpailun kiristyminen on muuttanut elintarviketeollisuuden toimintaedellytyksiä merkittävästi EU-jäsenyyden aikana. Kaupan ketjuohjauksen syventyminen, tavararyhmähallinnan tiukentuminen, kaupan omien merkkien roolin strateginen lisääminen ja viime vuosina myös ensimmäisen ulkomaisen kauppaketjun tulo Suomeen ovat lisänneet kilpailun ja tehokkuuden merkitystä koko elintarviketeollisuuden toiminnoissa. Ketjutoiminnan tehostamisella on pyritty kaupassa päällekkäisyyksien poistamiseen ja logistiikan tehostamiseen. Kauppaketjut kilpailuttavat teollisuutta kotimaassa ja kasvavassa määrin ulkomaillakin muutamien kuukausien jaksoissa. Hankintayhteistyöverkostot ulottuvat yli rajojen kaikilla suurimmilla ketjuilla Tietotekniikan rooli kaupankäynnin ohjauksessa sekä kaupan ja teollisuuden välisessä yhteistyössä on lisääntynyt todella nopeasti. Kanta-asiakasjärjestelmillä kauppa seuraa kuluttajien ostotottumuksia ja pyrkii asiakasuskollisuuden lisäämiseen. kaupan ketjutuksella pyritään profiilien kohottamiseen ja ketjuista pyritään tekemään yhä vahvempia brandeja tuotemerkkien rinnalle. Elintarvikekaupan nimikkeiden määrä tulee edelleen lisääntymään samalla kun yksittäisten tuotteiden elinkaari lyhenee. Kaupan ketjuissa suurten myymälöiden osuus koko myynnistä on lisääntynyt ja samalla pienten myymälöiden vähentyminen on nopeutunut. Kilpailun lisääntyminen on merkinnyt sitä, että elintarvikkeiden hinnat ovat Suomessa reaalisesti edelleen alemmalla tasolla kuin ennen EU-jäsenyyden alkua. Vuosien 1995 2004 välillä ruoan hinta on kohonnut 11 prosenttia, mikä on 2,4 prosenttia vähemmän kuin yleinen kuluttajahintaindeksi. Kaupan osuus ruoan kuluttajahinnoista on kasvanut, teollisuuden pysynyt lähes ennallaan ja alkutuotannon osuus vähentynyt. Hintakilpailu on tapahtunut EU-jäsenyyden aikana kahdessa aallossa, ensimmäinen heti jäsenyyden alussa ja toinen EU:n laajenemisen ja euroon siirtymisen yhteydessä. Kolmas kilpailun kiristymisen aalto on arvioitu tapahtuvan tämän vuosikymmenen lopulla. Mahdolliset uudet ulkomaiset kaupan toimijat ja ketjujen rakennemuutokset vauhdittavat tätä kehitystä. Myös teollisuudessa on odotettavissa edelleen rakennejärjestelyitä, joilla kaupan kiristyvään kilpailuun voidaan vastata paremmin.

22 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 2004 2005 Julkinen sektori Muut yritykset Tukku- ja vähittäiskauppa Suoraan kotitalouksille Lähde: Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005 Kuva 7. Elintarviketeollisuuden myynnin jakautuma eri asiakasryhmille vuosina 2004 2005 Elintarviketeollisuudessa yritysten välinen alihankinta- ja osavalmistustoiminta on muuta teollisuutta vähäisempää. Noin yksi kolmasosa elintarvikeyrityksistä (35 %) toimii alihankkijana muille alan yrityksille, kun vastaava luku on koko pk-teollisuudessa 56 prosenttia. Elintarviketeollisuuden tuotteiden valmistuksen erityispiirteiden ja säilyvyyden takia alihankinnan yleistyminen on muuta teollisuutta hitaampaa. Yleisintä alihankkijana toimiminen on teurastustoiminnassa, jossa osuus on 59 prosenttia. Vähäisintä osuus on leipomotuotteiden valmistuksessa 21 prosenttia. Tehokkuuden lisäämisen tarpeen ja erikoistumisen myötä sen osuus tulee kasvamaan tulevaisuudessa nykyisestään. Kaupan omien tuotemerkkien eli private label -tuotteiden valmistus on voimakkaassa kasvussa kaikissa tuoteryhmissä kaupan ketjuissa ja tulee lisäämään alihankintatyyppistä tuotantoa. Myös alihankinnan käytössä pk-elintarvikeyritykset ovat muuta teollisuutta selvästi alemmalla tasolla. Elintarvikeyrityksistä 38 prosenttia käyttää itse alihankkijoita, kun koko pk-teollisuudessa vastaava luku on 71 prosenttia. Lihan jalostuksessa alihankinnan käyttö on yleisintä (lähes 60 % ), vähäisintä meijeriteollisuudessa (14 %). 3.2 Vienti, tuonti ja muu kansainvälinen toiminta 3.2.1 Elintarvikkeiden vienti Elintarviketeollisuuden vienti on vaihdellut voimakkaasti EU-jäsenyyden aikana. Vienti kehittyi suotuisasti viime vuosikymmenen lopulla tapahtuneeseen Venäjän -kaupan romahtamiseen saakka. Sen jälkeen vienti on kasvanut vuoteen 2003 saakka, mutta kääntynyt taas laskuun. Vuonna 2004 vienti oli arvoltaan 900 milj. euroa, mikä oli 3 prosenttia

23 enemmän kuin vuotta aiemmin. Venäjä on edelleen tärkein vientimaa 19,3 prosentin ja Ruotsi toiseksi tärkein 17,8 prosentin osuudella koko viennistä. Viron osuus on vajaa 9 prosenttia. Vienti Venäjälle on kuitenkin vähentynyt samoin kuin Yhdysvaltoihin. EUmaihin viedään lähes 60 prosenttia suomalaisista vientielintarvikkeista. Tärkeimmät vientituoteryhmät ovat juustot, voi, sokerikemian tuotteet ja sianliha. Pienille ja keskisuurille elintarvikeyrityksille viennin merkitys on melko vähäinen. Pktoimintaympäristökyselyyn vuonna 2005 vastanneista yrityksistä 12 prosenttia harjoittaa vientiä. Viennin aloittamisesta on kiinnostunut 13 prosenttia yrityksistä, joilla ei ole vientitoimintaa. Vientiä harjoittavilla yrityksillä sen osuus liikevaihdosta on keskimäärin 8,4 prosenttia. Osuus on suurin meijeriteollisuudessa (14 %) ja vähäisin lihan jalostuksessa (6,0 %). Suoran viennin osuus viennistä on pk-elintarvikeyrityksissä 71 prosenttia, kun vastaava luku koko pk-teollisuudessa on 56 prosenttia. Tärkeimpiä vientimaita pk-yrityksille ovat kyselyn mukaan Ruotsi 57 prosenttia ja Venäjä 14 prosenttia. Osuudet ovat erilaiset suurten yritysten vientiin verrattuna. Viennin kehitys on ollut viimeksi kuluneen vuoden aikana pk-yrityksissä hyvin vakaata, sillä 94 prosenttia yrityksistä ilmoittaa viennin pysyneen ennallaan. Viennin kasvuun seuraavan vuoden aikana uskoo 9 prosenttia yrityksistä. Pienet ja keskisuuret elintarvikeyritykset ovat kansainvälistymisaikomuksissaan hyvin varovaisia. Yrityksistä 86 prosenttia ilmoittaa edellä mainitun kyselyn mukaan, ettei niillä ole lainkaan tarvetta kansainvälistymiseen ja 11 prosenttia ilmaisee panostavansa siihen jonkin verran. Vain 3 prosenttia aikoo panostaa siihen voimakkaasti. Niillä, jotka haluavat panostaa kansainvälistymiseen, toimintaa halutaan eniten kehittää yksin ja suorana vientinä (46 %). Vajaa kolmannes eli 28 prosenttia on kiinnostunut toimimaan yhteistyöverkostossa. Välillisen viennin kehittämisestä osana suurten yritysten verkostoa on kiinnostunut 7 prosenttia. 1 000 euroa 180 000 160 000 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 Vienti Tuonti 0 Lähde: Tullihallitus 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Kuva 8. Elintarviketeollisuuden vienti ja tuonti vuosina 2000 2004

24 Suomalaisen elintarviketeollisuuden kansainvälistyminen on kasvavassa määrin tapahtunut 1990-luvun lopulta alkaen yritysostojen kautta mm. Ruotsiin, Baltiaan, Venäjälle ja muualle Itämeren alueelle. Markkinoiden koko ja läheinen sijainti ovat suomalaisille yrityksille niiden kokoluokkaan nähden sopivia. Näille alueille on suuntautunut lähinnä alkutuotantoon sidoksissa oleva teollisuus, mutta myös panimo- ja virvoitusjuoma-ala. Muilla toimialoilla, kuten makeisteollisuudessa kansainvälistyminen on suuntautunut maantieteellisesti huomattavasti laajemmalle. Ulkomaille suuntautuneen sijoitustoiminnan arvo oli 2000-luvun alussa arviolta miljardi euroa ja on sen jälkeen kasvanut huomattavasti. Tulevaisuudessa yritysostojen ja sijoituksien kautta etabloituminen on todennäköisempi kasvukeino elintarvikeyrityksille kuin suora tuotteiden vienti ulkomaille. Ulkomaisten yritysten ja sijoittajien kiinnostus suomalaisiin elintarvikeyrityksiin on myös lisääntynyt. Sijoitustoiminta on keskittynyt joihinkin yrityksiin. Vuonna 2002 Suomessa oli 22 ulkomaisessa omistuksessa olevaa elintarvikeyritystä, mikä oli noin 1 prosenttia kaikista yrityksistä. Niiden osuus alan liikevaihdosta ja henkilöstöstä oli vajaa viidennes. Kiinnostavimmat kohteet sijoittajille ovat olleet panimo-, sokeri-, makeis- ja keksiteollisuus sekä vihannesten ja hedelmien jalostus. 3.2.2 Elintarvikkeiden tuonti Vuonna 2004 Suomeen tuotiin elintarvikkeita 2,3 mrd. euron arvosta. Tärkeimmät tuontimaat olivat Saksa 14,8 prosenttia, Ruotsi 12,4 prosenttia ja Ranska 9 prosenttia. Tuonti kasvoi EU-jäsenyyden alusta lukien noin 4 prosenttia vuosittaisella vauhdilla viime vuoteen saakka, mutta kasvu on sen jälkeen pysähtynyt. Tuonnissa merkittävimpiä tuotteita ovat hedelmät, raakakahvi. alkoholi ja tupakka. Teollisten elintarvikkeiden tuonti oli kaksi kolmasosaa tuonnin arvosta. Niiden tuonti on kasvanut EU-jäsenyyden aikana 82 %. EU:n laajeneminen vuonna 2004 ei ole ainakaan tähän mennessä aiheuttanut pelättyä elintarviketuonnin merkittävää kasvua näistä maista. Niihin maihin kansainvälistyneet yrityksemme ovat sen sijaan kiinnostuneita alueen kasvavista markkinoista viennin muodossa ja sitä kautta myös kolmansiin maihin suuntautuvasta viennin kehittämisestä. On kuitenkin mahdollista, että halvemman kustannustason maissa ryhdytään valmistamaan kotimaahan tuotavia kaupan merkkejä tai muita halpatuotteita. Tällöin on kyse lähinnä hyvin säilyvistä tuotteista ja teollisista elintarvikkeista. On myös mahdollista, että joihinkin näistä maista viedään tulevaisuudessa kotimaista raaka-ainettakin jalostettavaksi alhaisemman kustannustason takia. 3.2.3 EU:n vaikutus toimialaan Suomessa EU-jäsenyyden aikana on selvästi havaittu, että Suomen kaltaisten pienten maiden elintarviketuottajat eivät menesty kansainvälistyneessä kilpailussa standardituotteilla vaan hyvälaatuisilla ja pitkälle erilaistetuilla erikoistuotteilla. Merkittäviä tekijöitä kilpailussa ovat myös maku, terveellisyys ja ympäristöystävällisyys. Kotimaisuuden arvostus on tä-

25 hän saakka ollut eräs tekijä, joka on suojannut tuonnilta. Elintarvikemarkkinoiden avautuminen on lisännyt kansainvälisten markkinoiden vaikutusta Suomen elintarvikesektoriin kahdella eri tavalla. Ensinnäkin elintarvikkeiden hintataso Suomessa määräytyy nykyisin pääosin EU-markkinahintojen pohjalta. Tämä koskee erityisesti ns. ensi asteen jalosteita, joita useimmiten käytetään raaka-aineina pidemmälle jalostetuissa elintarvikkeissa. Vaikka tuonnin osuus kulutuksesta onkin pieni, tuonnin uhka määrittää kotimaistenkin tuotteiden hintatasoa. Esim. lihan, jauhojen, voin ja maitojauheen hinnat eivät voi Suomessa poiketa oleellisesti EU-maiden yleisestä hintatasosta, koska korkeammat hinnat johtavat yritysten raaka-aineostojen suuntaamiseen ulkomaille. Myös jalostettujen elintarvikkeiden osalta markkinat ovat nyt pääosin kansainväliset. Perinteisten vapaakauppatuotteiden kuten makeisten, keksien, mausteiden sekä erilaisten soseiden ja hillojen lisäksi myös jalostettujen hillojen, liha- ja maitotaloustuotteiden, vihannespakasteiden jne. liikkuminen yhteisön alueella on vapaata. Suomalaisyritysten menestyminen kotimarkkinoillakin edellyttää niiltä jatkuvaa sopeutumista eurooppalaiseen hinta- ja laatutasoon. Teollisesti jalostettujen elintarvikkeiden tuonti Suomeen on jatkuvasti lisääntynyt ja oli vuonna 2003 arvoltaan 1,56 mrd. euroa. EU-jäsenyyden aikana jalosteiden tuonti on kasvanut 82 prosenttia. Vain sellaiset tuoretuotteet, joissa säilyvyys- ja laatutekijät rajoittavat tuotteen kuljettelua maasta toiseen voidaan puhua todellisesta tuontisuojasta. Myös kotimainen kilpailu on elintarviketeollisuuden keskeisillä toimialoilla kiristynyt. Mm. leipomo-, liha- ja meijeriteollisuudessa on voimakkaasta rakennemuutoksesta huolimatta vieläkin tuotannollista ylikapasiteettia, kuten kapasiteetin käyttöä kuvaat barometritiedot osoittavat. Kaupan tiukentunut kilpailu ja liikakapasiteetti ovat osaltaan johtaneet ajoittain epäterveeseen hintakilpailuun ja sitä kautta yritysten kannattavuuden alenemiseen.

26 4 Teknologia Peruselintarvikkeiden tuotanto nojaa kotimaiseen raaka-aineeseen, joten elinvoimainen ja tehokas maataloustuotanto on edellytys vahvalle elintarviketeollisuudelle. EU:n maatalouspolitiikka ja WTO:n päätökset kaupan vapautumisesta voivat pitkällä aikavälillä vaikuttaa suuresti elintarviketeollisuuden mahdollisuuksiin Suomessa. Kaupan kansainvälinen keskittyminen luo paineita elintarviketeollisuudelle. Kaupan omien tuotemerkkien lisääntyessä teollisuuden on vähennettävä omia tuotemerkkejään, mutta vahvistettava voimakkaasti jäljelle jääneitä merkkejään. Teollisuuden vaihtoehdoiksi jää tuotannon tehostaminen, erikoistuminen ja palveluiden liittäminen omiin tuotteisiinsa. Suomalaisen elintarviketeollisuuden tavoite on tuottaa turvallisia ja laadukkaita peruselintarvikkeita kustannustehokkaasti ja toisaalta erikoistua terveellisiin ja terveyttä edistäviin elintarvikkeisiin ja ainesosiin, jotka ovat klusterin korkean teknologian ydinaluetta. Merkittävä osa klusteria ovat elintarvikkeisiin ja ravitsemukseen liittyvät tuotteet ja palvelut. Entistä tärkeämpi merkitys on pakkauksilla, jotka ohjaavat kuluttajan valintoja antamalla tietoa tuotteen laadusta ja alkuperästä ja jotka tieto- ja viestintäteknologian keinoin voidaan kytkeä logistiseen ketjuun. Elintarviketeollisuus pyrkii kehittämään tunnustettua asemaansa terveysvaikutteisten elintarvikkeiden ja niiden ainesosien tuottajana. Klusteri pyrkii edistämään korkeatasoista tutkimusta kiinteässä yhteydessä alan teollisuuden kanssa ja korostamaan ravitsemuksen roolia hyvinvoinnin ja kansanterveyden edistäjänä. 4.1 Teknologisen kehittämisen strategiset valinnat Elintarviketeollisuuden teknologisen kehittämisen strategisina osa-alueina ovat toisaalta peruselintarvikkeet ja toisaalta terveyttä edistävät elintarvikkeet. Elintarvikeketjun kokonaisvaltainen hallinta sisältää tuotannon tehostamisen, prosessien ohjauksen, logistiikan ja jäljitettävyyden hallinnan sekä pakkausteknologian ja siihen sisältyvien mahdollisuuksien yhdistämisen. Uudet teknologiat kuten esimerkiksi RFID sekä palveluiden liittämisen tuotteisiin. Elintarvikediagnostiikan kehityksessä käytetään hyväksi jo kehitettyjä kliinisen diagnostiikan menetelmiä, sovellukset lähenevät ajantasaista prosessinhallintaa. Mittausteknologioissa hyödynnetään niin bio- kuin nanosensoreitakin pitkällä aikavälillä. Bioteknologian nykyistä monipuolisempi ja laajempi soveltaminen tehostaa elintarviketeollisuuden tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä tuotantoa. Kasvinjalostus tarjoaa uusia mahdollisuuksia tuottaa haluttuja ainesosia suoraan raaka-aineeseen. Bioprosessiteknolo-

27 gia tarjoaa uusia mahdollisuuksia, mutta korvaa myös osittain mekaanisia tuotantomenetelmiä elintarvikealalla. Tuotteiden rinnalle nousevat uudet palvelukonseptit niin teollisuuden käyttöön kuin kuluttajillekin. Esimerkiksi nutrigenomiikan ja tieto- ja viestintäteknologian yhdistäminen tuo kuluttajan ulottuville yksilöidyt ravitsemuskonseptit ja niihin liittyvät palvelut, niin sanotut personoidut ravitsemuspalvelut. Toisaalta itse tuotteeseen liitetyt palvelut lisääntyvät. Arkipäivään helpotusta tuovat muun muassa valmiit ateriapalvelut. Taulukko 8. Elintarvikeklusterin strategiset osa-alueet Strateginen osa-alue Lyhyt ja keskipitkä Pitkä Terveyttä edistävät elintarvikkeet Terveyttä edistävät tuotteet ja komponentit: Bioprosessiteknologia Erotusteknologiat Bioteknologian hyödyntäminen: Probioottien uudet sovellukset Entsyymiteknologia Rakenteen hallinta Bioteknologian hyödyntäminen elintarviketuotannossa: Bioinformatiikka Bioprosessiteknologia Kasvinjalostus Elintarvikkeet osana kokonaisvaltaista terveydenhuoltoa Palvelut Elintarvikkeiden turvallisuus Elintarvikeketjun hallinta ja kustannustehokkuus Älykkäät pakkausratkaisut Lähde: Tekes Innovatiiviset ravitsemuspalvelut Elintarvikkeisiin, ainesosiin ja tuotantoon liittyvät palvelut ja palvelukonseptit Osaamisintensiiviset t&k-palvelut Älykkäät ravitsemuspalvelut Tuotetiedon hyödyntäminen Prosessien hallinta Elintarvikediagnostiikka Älypakkaukset Prosessien kustannustehokkuus ja hallinta: On-line mittausteknologia Logistiikka Jäjitettävyys Aktiiviset pakkaukset Uudet pakkausmateriaalit Jäljitettävyys Tuotetiedon elektroninen välittäminen Ravitsemuksen personointi Nurigenomiikka Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen Elintarvikkeiden turvallisuusdiagnostiikka: Allergeenit Prosessidiagnostiikka Bioteknologian uudet sovellukset Bioprosessiteknologia Nanosensorit Kuluttajalähtöinen tuotannonohjaus ja logistiikka Älykkäät ja aktiiviset pakkauskomponentit Funktionaaliset nanomateriaalit Nanosensorit

28 Elintarvikealan keskeisiä teknologia-alueita ja niiden hyödyntämismahdollisuuksia liiketoiminnassa ovat: Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden komponentit: Tulevaisuuden mahdollisuutena nähdään erityisesti uusien komponenttien etsiminen kotimaisista raaka-aineista. Haasteena on kuitenkin lainsäädännön selkiytymättömyys, kallis t&k, kansainvälistyminen, kuluttajien käyttäytymisen ennakoimattomuus. Ruoan turvallisuuden testausmenetelmät: Aistinvaraiset, kemialliset, fysikaaliset ja mikrobiologiset menetelmät. Erityisesti pikatestausmenetelmiin panostetaan tällä hetkellä. Bioprosessointi: Eliöiden ja niiden osien käyttö tuotantoprosesseissa muutoksien aikaansaamiseksi. Prosessointi- ja kypsennysmenetelmät: Tavoitteena tuotteiden tuoreus, säilöntäaineettomuus, laadun tasaisuus, kustannustehokkuus ja mikrobiologinen turvallisuus. Elintarvikkeiden raaka-aineista muokataan elintarvikkeita yhdistämällä ja aiheuttamalla mm. kemiallisia muutoksia esim. entsyymien avulla. Kapselointi- ja erotusmenetelmät: Mm. rasvojen, sokereiden, kiintoaineiden, mikrobien ja ei-toivottujen partikkeleiden erotuksessa. Erityisen tärkeiksi muodostuneet terveysvaikutteisten elintarvikkeiden ja myös lääkkeiden tuotannossa. Minimaaliset prosessit: Tavoitteena tuoreuden, säilyvyyden takaaminen, energian säästö prosesseissa ja ympäristökuormituksen vähentäminen. Edellyttävät suuria tuotantovolyymejä. Tuotannonohjausautomatiikka ja -järjestelmät: Tavoitteena on laadun ja tehokkuuden kohottaminen. Anturiteknologiat ja mittausmenetelmät: Analytiikan avulla tunnistetaan mm. raskasmetalleja, toksiineja ja vieraita aineita elintarvikkeista. Nopeat, halvat, tarkat ja toistettavat mittaukset ovat tärkeä osa prosessien hallintaa ja laadun varmistamista. Pakkausteknologiat: Tavoitteena on tuotteiden parempi suojaaminen, säilyvyys sekä informaation saanti. Älypakkaukset mahdollistavat myös elintarvikkeiden tehokkaan tuotannon ja jakelun, jäljitettävyyden ja tuotetiedon välittämisen kuluttajalle. Laatu- ja ympäristöjärjestelmät: Elintarvikkeiden laatu ja turvallisuus ja toisaalta elintarvikkeiden tuottamisen ympäristövaikutusten hallinta. Arvonketjun tarkempi seuranta ja osapuolten yhteistyön tiivistäminen tarpeen.

29 4.2 Logistiikka ja jäljitettävyys 4.2.1 Logistiikka Suurin osa elintarviketeollisuuden tuotteista on tuoretavaraa, joka on saatava nopeasti vähittäiskauppaan tai suurkeittiöön kuluttajan saataville ennen kuin se vanhenee. Tämä aiheuttaa valmistuksen ja logistiikan suunnittelulle suuria haasteita. Tuotteet on kuljetettava nopeasti ja mahdollisesti useamman kerran päivässä moneen kohteeseen. Suuret yritykset ovat ulkoistaneet kuljetuksen ja logistiikan kokonaisuudessaan logistiikkaan erikoistuneille yrityksille. Nämä hoitavat yhteistyössä ostavan yrityksen kanssa kuljetusratkaisut, reititykset ja jakelun organisoinnin ja toteutuksen. Pienet ja keskisuuret yritykset käyttävät sekä omia autojaan että ostettuja kuljetuspalveluja. Kuljetuskustannukset muodostuvat usein pienelle yritykselle suhteettoman kalliiksi. Yritykset ovatkin jonkin verran pyrkineet verkostoitumaan ja tekemään yhteistyötä yhteisten kuljetusten organisoimiseksi mutta toistaiseksi vain vähäisessä määrin tässä on onnistuttu. Pienille yrityksille herkästi pilaantuvien tuotteiden kuljetukset ovat myös ongelmallisia. Nämä tuotteet vaatisivat kylmäkuljetuksia, mutta käytännössä tämä on ylitsepääsemätön kustannuskysymys. Tuotteiden toimitusten ajankohta painottuu edelleen aamupäivään, vaikka ruokaostoksilla käynti on painottunut iltapäivään ja iltaan. Kauppa suhtautuu periaatteessa positiivisesti tuotteiden iltapäiväjakeluun. Käytännössä hyllyt halutaan kuitenkin järjestää aamulla ennen asiakkaiden saapumista. Pienille yrityksille kaksi kertaa päivässä tapahtuvat kuljetukset ja valmistus kahdessa erässä tulevat liian kalliiksi. Erityisesti mikrokokoisten yritysten tavaroiden kuljettamiseen liittyvä tieto on hallittavissa ilman massiivisia logistiikkajärjestelmiä. Yksinkertaisillakin ratkaisuilla voidaan kuitenkin saada huomattavia säästöjä aikaiseksi. Lisäksi tulevaisuudessa on nähtävissä trendi kuluttajille räätälöityjen tuotteiden toimittamiseksi, mikä asettaa uusia vaatimuksia asiakastietokannoille ja esimerkiksi tuotteiden seurantajärjestelmille. Seuraavat logistiikkaan liittyvät osa-alueet nähdään pienille yrityksille tärkeinä: tilausjärjestelmät (esim. internet-pohjaiset tilaus- ja jakelujärjestelmät) operatiivinen ennustaminen päivittäistavarakaupan toimintamallit varaston hallinnan tietokannat seurantajärjestelmät Pienten yritysten toiminnan kehittämiseksi erityisesti informaatioteknologian monipuolinen hyödyntäminen tarjoaa merkittäviä kustannussäästöjä. Pienille yrityksille on luontevaa ulkoistaa tietotekniikkatoimintoja ja esim. internetin kautta saada käyttöönsä pienille