Nuotta-projektin loppuraportti

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä 2005:3 Nuotta-projektin loppuraportti Isla Perkiö ja Jaana Karvonen

HELSINGIN KAUPUNKI SOSIAALIVIRASTO TERVEYSKESKUS HELSINGFORS STAD SOCIALVERKET HÄLSOVÅRDSCENTRALEN Tekijä(t) - Författare - Author(s) Isla Perkiö ja Jaana Karvonen Julkaisun nimi Publikationens titel Title of the Publication Nuotta-projektin loppuraportti CITY OF HELSINKI SOCIAL SERVICES DEPARTMENT HEALTH CENTRE KUVAILULEHTI PRESENTATIONSBLAD PRESENTATION Julkaisija Utgivare Publisher Helsingin kaupungin sosiaalivirasto Sarja - Serie Series Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä ISSN/Sosv 1457-9847 ISSN/Terke ISBN/Sosv 952-473-475-3 Julkaisuaika - Publikationsdatum Published 2005 IBSN/Terke Sivumäärä, liitteet - Sidoantal, bilagor Pages, appendixes 24 s. + 3 s. Osanumero - Del nummer Part number 2005:3 Kieli - Språk - Language suomi Tiivistelmä - Referat - Abstract Helsingissä kymmenellä asuinalueella - Myllypurossa, Itäkeskuksessa, Kontulassa, Kivikossa, Meri-Rastilassa, Kallahdessa, Jakomäessä, Maunulassa, Itä-Pasilassa ja Länsi-Herttoniemessä - on toiminut vuosina 2001-2004 sosiaaliviraston positiivisen diskriminaation hankkeita. Positiivisen diskriminaation hankekokonaisuuteen kuuluvia hankkeita on nimitetty varhaisen tuen hankkeiksi. Hankkeiden yhteisenä lähtökohtana on ollut kielteiseen sosiaaliseen ja alueelliseen eriytymiseen vaikuttaminen. Hankkeiden kohderyhmänä ovat olleet alle kouluikäiset lapset ja pikkulapsiperheet, erityistä huomiota on kiinnitetty maahanmuuttajataustaisten lasten ja perheiden kotoutumiseen. Hankkeiden työn luonne on ollut ennaltaehkäisevää. Hankkeiden työn sisältöä kuvaa varhainen puuttuminen tai toisin nimitettynä varhainen tuki, joka on vakiintunut nimitys hankkeiden kehittämistyön myötä. Hankkeissa on kehitetty varhaisen tuen työskentelymenetelmiä, joiden tarkoituksena on tukea lapsia ja perheitä ennen ongelmien kärjistymistä. Keskeisiä kehittämisalueita ovat olleet perhetyö, maahanmuuttajatyö ja aluetyö. Nuotta-projekti toimi vuosina 2001-2004 Vuosaaressa Kallahden pienalueella. Projekti käynnistettiin vuonna 2001 varhaisen tuen hankkeena (pd-hanke). Projektissa työskenteli lähes koko toiminnan ajan yksi ohjaaja kokopäiväisenä palkattuna työntekijänä sekä yksi alueellisen lastensuojeluryhmän sosiaalityöntekijä oman työnsä ohessa projektin vetäjänä. Lisäksi koko lastensuojelutyöryhmä oli sitoutunut yleiseen toiminnan kehittämiseen ja projektin asiakasprosesseihin. Projekti käynnistettiin vuonna 2001 alueellisen yhteistyön ja etsivän työn ajatuksesta. Projektissa tehtiin tuolloin säännöllistä iltapartiointia ja yhteistyötä alueellisten toimijoiden kanssa. Projektin kohderyhmänä olivat heti alusta alkaen 10-14-vuotiaat kallahtelaiset nuoret, mutta ryhmätoiminnan puitteissa kohderyhmärajoihin suhtauduttiin joustavasti. Loppuvuodesta 2001 toimintaan alkoi tulla mukaan entistä tiiviimmin yksilöllisen työn tekemisen tarve nuorten kanssa. Palveluvalikkoon lisättiin syksyn 2001 aikana nuorten kanssa tehtävä yksilötyö sekä näpistelykeskustelut. Vuoden 2002 alussa päätettiin projektissa luopua iltapartioinnista tarpeettomana palvelun muotona. 301-144.doc 4.3.2004 Vuosien 2002-2004 aikana projektissa on kehitetty yksilöllisen työn menetelmiä tiiviissä yhteistyössä lastensuojelun, koulujen sekä nuorisotyön ilmaisemien tarpeiden pohjalta. Lisäksi projektissa on kokeiltu useita erilaisia ryhmätyöskentelyn menetelmiä ja alueellista verkostotyötä. Avainsanat - Nyckelord - Key words yksilötyö; näpistelykeskustelut; ryhmätoiminta; koulutyöskentely; prosessit; arviointi Hinta Pris Price Julkaisun myynti ja jakelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon tietopalvelu PL 7010, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI Puhelin: 310 43772 Telekopio: 310 43151 Sähköposti:sosv.kirjasto@hel.fi Tiimiposti: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Julkaisumuoto Publikationsform Publishing form Distribution och försäljning: Social- och hälsovårdens informationstjänst PB 7010, 00099 HELSINGFORS STAD Telefon: 310 43772 Telefax: 310 43151 E-post: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Distribution and sales: Social and Health Care Information Services PB 7010, 00099 Helsingin kaupunki Telephone: +358-9-310 43772 Telefax: +358-9-310 43151 E-mail: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv

1 NUOTTA-PROJEKTI 2001-2004 1. INTERVENTIO 2 1.1. Alueen tarpeet 2 1.2. Projektin kohderyhmä ja tavoite 2 2. ARVIOINTI JA TULOKSET 3 2.1. Arviointitiedon kerääminen 4 2.2. Palvelukohtainen arviointi 5 2.2.1. Yksilökohtainen työ 7 2.2.2. Koulutyöskentely 11 2.2.3. Ryhmätoiminta 14 2.3. Asiakaslähtöinen arviointi 16 2.4. Viranomaistyön arviointi 17 2.5. Projektin arvioimista prosessina 19 3. JOHTOPÄÄTÖKSET JA TULEVAISUUS 22 4. LIITTEET 24

2 NUOTTA-PROJEKTI 2001-2004 1. INTERVENTIO 1.1. ALUEEN TARPEET Vuosaaren eteläosassa sijaitseva Kallahden pienalue rakennettiin pääosin 1990-luvun puolivälin molemmin puolin. Asuntotuotanto muodostui heti alusta alkaen vuokra-asuntovaltaiseksi. Alueella on suhteellisen paljon myös isompia perheasuntoja. Tämän johdosta alueelle muutti paljon lapsiperheitä, erityisesti maahanmuuttajaperheitä ja yhden huoltajan perheitä. Tiivistahtinen rakentaminen ja vuokra-asuntovaltaisuus vaikuttivat siihen, että väestörakenteessa näkyi selvästi lasten ja nuorten suuri määrä. Vuosaaren sosiaalipalvelutoimisto perustettiin 1990-luvun alussa ja sosiaalityö kohdentui ensin väestöpohjan mukaisesti Keski-vuosaareen ja Meri-Rastilaan. Vuonna 1996 Kallahden alueella työskenteli 1 aluesosiaalityöntekijä ja 1 lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Nuotta-projektin käynnistyessä vuonna 2001 Kallahden työryhmässä työskenteli johtavan sosiaalityöntekijän alaisuudessa jo 3 aluesosiaalityöntekijää ja 3 lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Vuosituhannen vaihteessa alueellisena haasteena oli erityisesti moniammatillisen yhteistyön kehittäminen. 1.2. PROJEKTIN KOHDERYHMÄ JA TAVOITE Nuotan toiminnassa pyrittiin vaikuttamaan kallahtelaisten 10 14 -vuotiaiden varhaisnuorten elämänhallinnan vahvistumiseen. Välillisesti projektin toiminnoista ja niiden vaikutuksista ovat hyötyneet kallahtelaisten nuorten ja heidän perheidensä lisäksi kaikki Vuosaaren nuoret, alueen muut toimijat ja Vuosaaren asukkaat yleensä. Nuoren oman elämänhallinnan ja itsetunnon vahvistuminen on ollut työskentelyn päätavoitteena. Oman elämän hallinta auttaa selviytymään yllättävistäkin päivittäisistä haasteista ja tuo elämään tavoitteita. Tämä lisää nuoren tyytyväisyyttä, onnellisuutta ja hyvää oloa. Turvallisuus nuoren elämässä lisääntyy. Itsetunnon parantuessa ja elämän ollessa hallinnassa nuori pystyy paremmin kieltäytymään itselleen vahingollisista asioista (esim. päihteet) ja vaikuttamaan itse oman elämän kulkuun. Toiminnan keinoin on mahdollista löy-

3 tää nuoren omat voimavarat ja kehittää oman itsen tuntemusta. Nuori pystyy luottamaan itseensä enemmän ja näkemään maailmansa ja ajatuksensa realistisessa valossa keskusteltuaan ajatuksistaan työntekijän kanssa. Nuoren vanhemmat ovat olleet mukana Nuotan interventioissa tarpeen mukaan, mikä lisää vanhemman ja lapsen yhteisyyttä ja antaa lapselle turvallisuuden tunteen hänen nähdessään vanhemman välittävän hänestä. Nuoren oma kiinnostus tehdä muutoksia omaan elämäänsä on kaikista merkittävin tekijä elämänhallinnan vahvistumisessa. Monesti tähän muutostyöhön on ollut tarpeen saada ulkopuolista tukea. Nuotta-projektin keinoin on ollut mahdollista tukea nuorten elämänhallintaa sen alkaessa heikentyä. Nuoret, joilla elämänhallinta on ollut jo kadoksissa, tarvitsevat voimakkaampaa tukea kuin mitä Nuotta pystyy tarjoamaan. Tavoitteena on ollut, että työskentelyn onnistuttua nuorella olisi jokin kiinnekohta elämässään tai jokin osa-alue, minkä hän itse pystyy hallitsemaan. Nuori pystyy esimerkiksi itse kontrolloimaan harrastuksessa käyntiään ja kehittymistään tai kotiolojen ollessa huonot nuori on saattanut löytää itselleen sopivia keinoja omalta osaltaan helpottaa kotioloja tai hakea tarvittaessa itselleen apua. Tarkoituksena on ollut kasvattaa nuoren työkalupakkia elämää varten ja auttaa nuorta löytämään ja vahvistamaan omia positiivisia keinojaan hallita elämäänsä tarjoamalla lyhytaikaista tukea hankalassa elämäntilanteessa. Huoli yksittäisten nuorten tilanteesta on näkynyt lastensuojelussa sekä kouluissa. Vanhemmat ovat usein olleet kykenemättömiä itse tukemaan lastaan. Tarvitaan tukea, joka on tiiviisti kontaktissa kaikkiin toimijoihin. Ohjattujen ryhmien antama tuki ja yksilöllinen työ tuntuisi olevan tehokas keino ratkaista mahdollisia ongelmia ennen kuin ne pahenevat. Nuotta on onnistunut valitsemaan nuorista sen kohderyhmän, jolle on ollut vaikuttavaa tarjota varhaista tukea. Nykyisin nuoret kohtaavat ongelmia elämässään entistä aiemmin ja siksi erilaista tukea täytyykin tarjota laajemmalle ikähaarukalle. Ammatillinen yksilöllinen tuki on hyödyllistä Nuotan kohderyhmän ikäisille, mutta ryhmien ja muiden toimintojen osalta nuoret voisivat olla nuorempia tai vanhempia riippuen muista tarjolla olevista palveluista. Nuotan työntekijäresursseihin nähden sekä alueellinen että ikärajallinen rajaus on ollut onnistunutta. 2. ARVIOINTI JA TULOKSET Työn taustalla kulki sosiaalipedagoginen työote ja empowerment (vahvistaminen) ajattelutapa. Lähtökohtana kaikelle toiminnalle on ollut nuoren oma osallisuus toiminnan suunnittelussa sekä tietoisuus nuoren kyvystä vaikuttaa toiminnan laatuun. Nuotan avulla on py-

4 ritty löytämään kunkin nuoren omat voimavarat ja elämänhallintakeinot lähtien yksilöstä itsestään. Ennaltaehkäisevyys ja varhainen tuki ovat olleet projektin toimintojen perusta. Toisaalta Nuotan on nähty liikkuvan ennaltaehkäisevän ja korjaavan työn välimaastossa. Ennaltaehkäisevä työ suhteessa korjaavaan työhön nähtiin jaottelultaan hankalana. Toisaalta ennaltaehkäisevä työ vähentää korjaavan työn tarvetta mutta korjaavaa työtä joudutaan lastensuojelun avohuollossa aina tekemään, mikä vaatii enemmän resursseja ja työpanosta kuin varhain annettu tuki. Nuotta on tulostensa valossa onnistunut tukemaan asiakkaitaan varhaisessa vaiheessa, suurimmalla osalla on tuen tarve vähentynyt tai lakannut kokonaan etenkin projektin osuessa oikeaan aikaan. Toisaalta nuoria on myös jouduttu sijoittamaan, mutta sijoitukset ovat olleet avohuollon tukitoimenpiteitä ja ne on tehty yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa. Kehitettävää löytyi lähinnä ikärajoihin liittyen, liian monen palvelua tarvitsevan nähtiin jäävän ilman tukea ja ennaltaehkäisevyyden nähtiin kärsivän ikärajojen vuoksi. Nuotassa ikärajat ovat kuitenkin olleet tarpeen työn rajaamisen kannalta, yhden työntekijän työpanoksella ei ole voitu tarjota palveluja suuremmalle joukolle eikä näin ollen ole tavoitettu riittävästi varhaisen tuen tarpeessa olevia nuoria. Lastensuojelun tiimi olisi toivonut lisää varhaista tukea hiljaisille ja ujoille nuorille, sekä niille, joiden vanhemmat eivät pysty tukemaan lastaan vapaa-ajan toiminnan etsimiseen. Syrjäytymisen ehkäisemiseen olisi toivottu voimakkaampaa panosta. Tiimi ehdotti ryhmän perustamista toiminnan ulkopuolelle jääneille. Näin saavutettaisiin kattavampi osa tukea tarvitsevista nuorista. Myös Itäluotsista ulkopuolelle jäävät tuntuivat putoavan nuorille suunnattujen palveluiden verkosta. 2.1. ARVIOINTITIEDON KERÄÄMINEN Nuotan toimintojen kehittymistä jatkuvasti toiminnan aikana kuvaa hyvin Paavo Viirkorven (2000) esittämä kaavio kehittämisen itsereflektoivan prosessin etenemisestä. Työtä tekemällä kerätään havaintoja, jotka tuottavat arviointitietoa siitä, miten työssä on onnistuttu. Näiden havaintojen pohjalta tehdään muutostarpeita koskevia päätöksiä. Muutokset toteutetaan ja seurannasta sovitaan. Nuotassa havainnot ovat olleet alueelta nousseita tarpeita ja asiakkailta saatuja suoria palautteita, joihin on pyritty vastaamaan projektin kehysten sisällä (ikäryhmä, alue, resurssit). Uusia toimintoja on uskallettu kokeilla ja turhista luopua. Jatkuva arviointitiedon kerääminen on taannut muutosten jälkeisen seurannan. Yksilötyössä nuoret ovat itse arvioineet suullisesti ja kirjallisesti jakson hyötyjä. Kirjallisessa palautteessa nuoret ovat arvioineet jakson eri osa-alueita asteikolla 1 5 (LIITE 1). Jaksoista on tehty myös prosessiarviointia ja konseptia on kehitetty tarpeen mukaan joustavasti.

5 Prosessiarvioinnilla saatiin selville myös jaksojen heikoimmat kohdat, eli ne jakson vaiheet, jotka useimmin jäivät toteutumatta ja vastaavasti myös toteutuneimmat vaiheet. Vanhemmat ja yhteistyökumppanit arvioivat jaksoa suullisesti väli- ja loppuarviointipalavereissa. Myös yksittäisen nuoren kanssa asetettujen tavoitteiden toteutumista arvioitiin nuoren antamassa kirjallisessa palautteessa sekä kokeilun omaisesti erillisessä palautteessa. Näpistelykeskustelujen hyötyä on arvioitu uusien näpistelyilmoitusten määrällä ja lisäksi työntekijä on tehnyt omaa itsearviointia. Vanhemmat ovat antaneet suullista palautetta keskustelun jälkeen. Keskustelurungon hyötyjä arvioitiin sekä keskustelun aikana että toisten työntekijöiden ilmaiseman tarpeen perusteella. Ryhmien, leirien ja tapahtumien onnistumista ovat arvioineet toimintaan osallistuneet nuoret suullisesti ja kirjallisesti. Sosiaalisten taitojen kehittyminen näkyy pitempikestoisissa ryhmissä ja se on arvioitavissa ryhmän vetäjän tekemien havaintojen perusteella. Nuotan toimintaa yleisesti ja verkoston kanssa yhteistyössä toteutettuja toimintoja (mm. ryhmätoiminnot, koulutyöskentely) arvioivat yhteistyökumppanit suullisesti ja projektin päätyttyä kyselyn avulla. Kävijämäärien perusteella pystytään arvioimaan nuorten kiinnostus ja tarve toiminnoille. Yhteistyöverkostosta itsestään on tehty tutkimus (Mirja Määttä, 2004) ja toimintaa on kehitetty alueen tarvetta ja verkoston tavoitetta vastaavaksi. Lastensuojelun tiimi arvioi järjestetyssä arviointipäivässä projektin toimintoja ja sen toimivuutta lastensuojelun osana. Projektin kokonaisuutta prosessina on arvioitu lähes viikoittaisissa keskusteluissa projektista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa. Näissä itsearviointikeskusteluissa on suunniteltu työntekijän tekemää työtä sekä arvioitu tarjottuja toimintoja ja prosessin kulkua. 2.2. PALVELUKOHTAINEN ARVIOINTI Projektin vaikutuspiiriin kuului hyvin suuri osa Kallahden nuorista. Projektin kohderyhmälle tarjottiin merkittävä osa Nuotan palveluista, mutta myös nuoremmat ja osa vanhemmistakin nuorista olivat tekemisissä projektin kanssa lähinnä kouluyhteistyön kautta. Ikärajojen suhteen oltiin joustavia myös yksilökohtaisissa toiminnoissa. Asiakkaat valikoituivat ilmoitusten, koulun, nuorisotalon sekä sosiaalitoimiston avulla. Näpistelykeskusteluihin kutsuttiin nuoret, joiden näpistelystä tuli tieto alueelliseen lastensuojelutiimiin. Projekti onnistui luomaan alueen nuorille muutamia mielekkään tekemisen mahdollisuuksia ja loi sopivia menetelmiä nuorten elämähallinnan tukemiseksi. Nuotta itsessään henkilöityi vahvasti työntekijän mukaan ja se miellettiin osaksi Kallahden palveluja. Nuotta koettiin pirstaleisena palveluna, joka on tehnyt paljon kaikkialla mutta on

6 silti ollut rajattua toimintaa. Mielikuvat projektista ovat olleet positiivisia; Nuotta on ollut tuki omalle työlle, se on vastaanottanut ideoita ja se on ollut valmis kokeilemaan uusiakin toimintoja hyläten toimimattomat työskentelytavat. Vahvuuksina nähtiin avoimuus, luottamuksellisuus ja selkeä asiakasnäkökulma, minkä takia asiakkaiden on ollut helppo ottaa vastaan Nuotan palveluja. Nuotta toimii mukana myös niissä nuorten palveluissa, joissa tarvittiin lisäresursointia (mm. perheleirit, koulun päihdevalistus). Nuotan toiminnat koettiin lastensuojelutiimissä tueksi ja voimavaraksi omalle työlle ja lastensuojelu koki hyötyneensä projektin tuomista avohuollon palveluista. Projektin loppuessa suurin huoli nousikin toimintojen jatkumisesta projektin jälkeen, pahimpana uhkana nähtiin toimintojen katoaminen palveluvalikosta kokonaan. Lastensuojelutiimi piti kehitettyjä toimintoja tarpeellisina ja toimivina. Toisaalta tuleva organisaatiomuutos nähtiin mahdollisuutena taata projektin tuomat hyödylliset palvelut sosiaaliohjaajien määrän lisääntyessä perheiden palveluissa. Lastensuojelutiimi piti välttämättömänä, että jatkossa vastaavanlaista palvelua tuottaa perustyössään työpari tai tiimi, yksi työntekijä ei olisi riittävä määrä. Kehitettyjen hyvien toimintamallien haluttiin siirtyvän myös muille työntekijöille ja ryhmien vetäminen osana omaa työnkuvaa innosti sosiaalityöntekijöitä. Nuotan toiminnoissa parhaimpana pidettiin joustavuutta, nopeaa reagointia ja kykyä vastata spontaanisti nuorten tarpeisiin. Lapsinäkökulman korostaminen ja asiakkaan asiaan paneutuminen olivat projektin toimintojen suurimpia vahvuuksia. Asiakkaan arjen tunteminen toi sosiaalityöntekijöille lisää objektiivista informaatiota nuoresta ja tämän perheen tilanteesta. Projektin koettiin olevan matalan kynnyksen palvelu, jota asiakkaiden on ollut helppo ottaa vastaan. Projektityötä ei nähdä yhtä kontrolloivana ja uhkaavana kuin avohuollon muuta lastensuojelutyötä. Projektin tekemän työn nähtiin edistävän myös lastensuojelun peruspalveluiden markkinointia asiakkaalle, projektissa ollut asiakas on ollut avoimempi vastaanottamaan muitakin palveluja. Yhteistyökumppanit arvioivat kaikkien toimintojen olleen tarpeellisia. Retkiä, tapahtumia ja koulutoiminnan ryhmäyttämistä ja kummiluokkaa pidettiin kuitenkin vähemmän tärkeinä lastensuojelun työtaakan alla varsinkin kun näitä toteuttamaan löytyi muita toimijoita.

7 2.2.1. Yksilökohtainen työ Yksilökohtainen työ Osallistuneet Kuvaus ja työskentelyn tavoitteet Prosessi Näpistelykeskustelut Kutsuja lähetetty: 38 Tapaamiseen saapuneet: 27 Keskusteltu puhelimitse: 5 Ilmoitukset tulleet: Näppäriprojektit, poliisi, poliisin sosiaalityöntekijä Tekijän ikä: 7-15 v. (ka 11 v.) Yksilötyö Aloitettuja jaksoja: 20 Jakson pituus: 1 kk 1v. 2 kk (ka n. 6-8 kk) Aktiivisesti mukana: Ls: 15/Koulu: 7 Muu lähettävä taho: 3 Iät: - 14 v. (ka 12 v.) Keskustelu näpistyksestä ensimmäistä kertaa kiinnijääneiden kanssa. Keskustelulla on selvitetty nuoren koko elämäntilannetta ja etsitty nuoren omia voimavaroja estää näpistykset jatkossa. Tavattu myös huoltajaa. Suunnitelmallista yksilötyötä, joka sisältää tavoitteiden nimeämisen, tilannearvion, keskusteluja ja toiminnallisia menetelmiä (retkiä, tehtäviä). Tavoitteet ovat liittyneet omaan itseen/perheeseen, sosiaalisiin konteksteihin, koulutyöhön tai vapaaaikaan. Ilmoitus saapuu lastensuojeluun. Lähetetään kutsu asiakkaalle (nuori + huoltaja) saapua tapaamiseen. Tapaamisessa käydään nuoren tilanne läpi keskustelurunkoa käyttäen. Viedään tieto käynnistä asiakastietojärjestelmään. Lähettävä taho ottaa yhteyttä Nuottaan. Järjestetään tapaaminen yhdessä perheen kanssa. Tavataan nuorta muutama kerta. Tehdään nuoren kanssa tavoitteet (1-3). Tavataan alkupalaverissa, jossa tehdään yksilötyön suunnitelma. Työskentely nuoren kanssa. Väliarviointi tarvittaessa ja loppuarviointi nuoren, perheen ja lähettävän tahon kanssa. Jaksosta kirjoitetaan yhteenveto perheelle ja lähettävälle taholle. Näpistelykeskustelut Kun lastensuojeluun tulee näpistelyilmoitus, on se käsiteltävä jollakin tavalla. Lastensuojelun työpaineissa vähäiset näpistykset on ollut pakko arvioida ilman yhteydenottoa asiakkaaseen ja reagoida vasta uuden ilmoituksen saapuessa. Työntekijöiden mielestä tämä järjestely ei kuitenkaan ole ollut tyydyttävää sosiaalityötä, näpistykset on työryhmässä otettu vakavasti. Näpistelykeskustelujen kuuluminen Nuotan työnkuvaan on helpottanut erityisen paljon lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työtä. Näpistelyitä on projektin toiminnan aikana tullut yllättävän paljon tasaisesti ympäri vuoden, samanaikaisesti on saattanut tulla useampikin ilmoitus. Suurella osalla on kyseessä ollut ensimmäinen näpistyskerta, mutta muutamalla kerta on ensimmäinen, jolloin on jääty kiinni ulkopuoliselle. Suurimmassa osassa tapauksista vanhemmat ovat tienneet lapsensa aikaisemmista näpistyksistä.

8 Näpistelykeskusteluissa käytettiin haastattelurunkoa (LIITE 2), joka on hioutunut kattamaan nuoren koko elämän sillä hetkellä. Runkoa ja haastattelutekniikkaa kehitettiin seuraamalla alan keskusteluja ja kokeilemalla uusia ideoita. Haastattelussa on käyty läpi nuoren ajatukset ja kokemat tunteet näpistystilanteessa ja sen jälkeen, elämäntilanne yleensä, koulussa viihtyminen, kotitilanne, sosiaaliset suhteet ja vapaa-ajan viettäminen. Haastattelussa on käytetty tarpeen mukaan asteikkoja (1 5) tai vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden avulla nuoren on ollut helpompi arvioida elämänsä osa-alueita. Tarvittaessa kysytään myös nuoren päihdekokeiluja. Lopuksi arvioidaan nuoren omat voimavarat näpistyksen uusimisen ehkäisemisessä. Haastattelu on antanut työntekijälle riittävät tiedot arvioida nuoren tarvitseman tuen tarvetta. Keskustelussa työntekijä on arvioinut samalla lastensuojelun tuen tarvetta perheessä. Nuoren huoltaja on ollut useimmissa tapaamisissa mukana, mikä on antanut lisää tietoa nuoren tilanteesta kotona ja vapaa-ajalla. Toisaalta nuoret ovat olleet rehellisiä arvioidessaan omaa elämäänsä ja kertoessaan näpistyksestään. Sosiaalityöntekijöillä on omasta mielestään vähän työkaluja näpistyksiin puuttumiseen ja he toivovatkin saavansa käyttöönsä Nuotan käyttämän haastattelurungon. Valmis runko helpottaa sosiaalityöntekijöiden työtä myös ajallisesti, kun haastatteluun valmistautumiseen kuluu vähemmän aikaa. Keskustelujen dokumentointia asiakastietojärjestelmään pidettiin tärkeänä. Näpistelykeskustelujen ajateltiin olevan yksi sosiaalityöntekijän työtehtävistä ja keskustelujen toteuttamisen osoittaminen tietyille työntekijöille tai tiimille on ollut ehdotuksena suunniteltaessa uusia työnkuvia sosiaalityöntekijöille organisaatiouudistuksen yhteydessä. Näpistyskeskustelujen painetta helpottaa huomattavasti Näpistelyprojektin tekemä haastattelu heti tilanteen yhteydessä, jolloin ihan kaikkiin näpistysilmoituksiin ei tarvitse enää uudestaan puuttua. Näpistelyprojekti ilmoittaa erikseen alueelle huolta herättävät näpistelytapaukset. Keskustelujen vaikuttavuus näyttää olleen tehokasta. Uusia ilmoituksia näpistyksistä on kutsun keskusteluun saaneista (38 hlöä) vain kaksi. Näyttää siltä, että jo näpistelykirjeen vastaanottaminen on vaikuttava reagointitapa, nuoret ovat ymmärtäneet tekonsa vakavuuden lastensuojelun ottaessa yhteyttä heihin. Yksilötyö Yksilötyössä käytetyt menetelmät kehittyivät jaksojen myötä ja uusia soveltuvia menetelmiä kokeiltiin. Tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuuden korostaminen ovat olleet tärkeitä työn jäsentämiseksi. Koulutuksella oli menetelmien keräämisessä merkittävä rooli. Yhteistyökumppanit ja lastensuojelun työntekijät käyttivät yksilötyötä paljon, jaksolla olevia nuoria

9 oli suurimman osan ajasta maksimimäärä, vaikka tilaa löytyikin melkein aina tarvittaessa. Yksilötyöhön on voinut lähettää nuoren kuka tahansa, joka on ollut huolissaan nuoresta ja ongelman ratkaisussa on voitu tukea yksilötyön keinoin. Lastensuojelun asiakkuus ei ole ollut välttämätöntä, vaikka noin 90 %:la asiakkuus onkin ollut. Yksilötyö alkoi nuoren ja hänen huoltajansa suostumuksella yksilötyöhön. Tutustumiskauden jälkeen nuoren ja hänen verkostonsa kanssa kirjoitettiin suunnitelmalomakkeelle nuoren tilanne, jakson tavoitteet ja jo olemassa oleva verkosto. Nuorten kanssa tehtiin retkiä, itsetuntemusta lisääviä harjoituksia, keskusteltiin tekemisen ohella ja kerättiin kokemuksia tutustumalla tarjolla oleviin vapaa-ajanviettotapoihin. Työskentely oli joustavaa, suunnitelmia saatettiin muuttaa kokonaan tai työskentely keskeyttää tarvittaessa. Kokonaisuudessaan yksilötyön jaksoon kulutettiin aikaa kuukaudesta vuoteen. Jaksojen tavoitteet olivat jaoteltavissa kotiin tai omaan itseen, vapaa-aikaan, sosiaalisiin tilanteisiin ja koulutyöhön. Yleisimmin nuoret toivovat itselleen harrastusta ja mielekästä tekemistä. Koulumenestystä haluttiin parantaa tunnilla keskittymisen ja kouluun menemisen tukemisella sekä läksyavulla. Uusien kokemusten, oman elämän pohtimisen ja itsetunnon nousun kautta nuoret toivoivat itselleen parempaa oloa. Yksilötyön jaksoihin kuuluivat aina keskustelut nuoren elämäntilanteesta ja mahdollisuuksista vaikuttaa itse elämäänsä. Perhe toivoi yleensä samoja asioita kuin nuori, kouluasiat tulivat yleisimmin vanhemman toivomuksesta kirjatuiksi suunnitelmaan. Lähettävää tahoa kiinnostivat erityisesti nuoren omat käsitykset elämäntilanteestaan. Asetetut tavoitteet toteutuivat pääsääntöisesti osittain, ainakin yksi tavoite toteutui jokaisella jaksolla ja muutamalla jaksolla saavutettiin kaikki tavoitteet. Osaa tavoitteiden toteutumattomuudesta selittää yksilötyön pieni volyymi, vain yksi työntekijä ei saa järjestettyä riittävästi mahdollisuuksia toteuttaa tavoitteita. Esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja sosiaalista pääomaa ei ole voitu vahvistaa tehokkaasti vain kahdenkeskisillä keskusteluilla eikä siihen sopivaa ryhmätoimintaa ole ollut mahdollista järjestää. Nuorten mielestä parasta jaksoilla olivat retket ja keskustelut työntekijän kanssa. Jaksoa käytettiin myös selvittämään nuoren elämäntilannetta ja tukemaan lastensuojelun sijoituksen yhteydessä. Suunnitelman hyväksyessään nuori ja hänen huoltajansa antoivat kirjallisesti luvan tarpeellisten tietojen välittämiseen verkoston ja työntekijän kesken. Verkoston tuki työlle ja tiivis yhteys esimerkiksi kouluun on ollut tärkeää, koulussa nuoret usein käyttäytyvät erilailla kuin kotona tai työntekijän seurassa. Jaksoissa, joissa perheen ja/tai yhteistyöverkoston tuki ei ole ollut kovinkaan tiivistä tai sitä ei ole ollut lainkaan, jäi puuttumaan tietynlainen jämäkkyys, joka olisi antanut myös nuorelle tunteen siitä, että muutkin ovat kiinnostuneita hänen

10 elämästään. Jaksoille lähettivät nuoria eniten koulu ja lastensuojelu. Monesti koulu ja lastensuojelu olivat tehneet yhteistyötä jo aiemmin kyseisen nuoren kohdalla tai yhteistyö käynnistyi ja vahvistui jakson myötä. Muita lähettäjätahoja olivat aluesosiaalityöntekijä, Nuotta itse käydyn näpistelykeskustelun jälkeen tai nuoren vanhemmat. Jaksoja alkoi kaikkiaan 20, joista keskeytyi eri prosessin vaiheissa kuusi. Etappimallin (LIITE 3) avulla selvisi, että useimmiten nuoret olivat alkuun motivoituneita jaksoon, mutta jättivät silti usein tapaamisia väliin. Tässä merkittävinä tekijöinä ovat olleet vanhempien kannustus ja motivointityö ja nuoren oma valmius muutokseen. Jaksojen loppuarvioinnit jäivät myös usein toteutumatta yllättävien elämänmuutosten (sijoitus, muutto) johdosta tai nuoren keskeyttäessä jakson. Jakson keskeytyessäkin yritettiin saada nuorelta henkilökohtainen palaute. Satunnaisista motivaatiokatkoksista huolimatta nuoret antoivat hyviä arvosanoja käymälleen jaksolle. Jakson loppupalautteessa nuoret antoivat jakson kokonaisuudelle arvosanaksi keskimäärin 4,1 (asteikolla 1 5/paras). Työntekijään tutustuttiin riittävän hyvin (ka 4,8) ja hänen kanssaan oli hyvä olla (4,7). Tavoitteiksi kirjattiin oikeita asioita. (4,7) ja tilanne kotona parantui (4,7). Nuorten mielestä tavoitteita ei ollut ihan helppo toteuttaa (3,5) ja omasta itsestä oli opittu jonkin verran uusia asioita (3,6). Jaksolle osallistuminen kokonaisuutena oli jokseenkin hyvä asia (3,6) nuorten mielestä. Jakson pituudella oli vaikutusta muutamien nuorten kohdalla, eniten tavoitteiden toteutumiseen vaikutti motivaatio ja tavoitteen konkreettisuus. Vanhempien tuki ja työskentely muutokseen omalta osaltaan oli merkittävää myös tavoitteiden toteutumisessa. Onnistunut jakso saattoi olla toisaalta sellainenkin, jossa tavoitteet jäivät toteutumatta, mutta nuoren elämäntilanne kohentui. Jaksojen jälkeen nuoria ohjattiin Dorikseen, perhetyön tai lastensuojelun alkuarviointiin. Nuori saattoi tulla yksilötyöhön myös tehdyn alkuarvioinnin jälkeen. Alkuarvioinnin jälkeen oli helpompi muodostaa tavoitteet ja saada sekä nuori että vanhempi motivoituneeksi muutokseen. Yksilötyö olisikin oivallinen jatkotyöskentelytapa alkuarvioinnin jälkeen. Näin kummatkin työmuodot hyödyttäisivät asiakasta eniten. Jakson jälkeen kirjoitetaan yhteenveto lähettäjätaholle ja perheelle, jossa lyhyesti käydään läpi tulotilanne, tavoitteet ja jakson vaikutusten arviointi. Yhteenvetoon kirjoitetaan nuoren hyvät puolet ja suosituksia jatkoa varten. Lastensuojelun työntekijät ovat arvioineet yksilötyön merkityksen olleen suuri niin asiakkaille kuin heille itselleenkin. Sosiaalityöntekijöitä on helpottanut tieto siitä, että nuorta tapaa työntekijä viikoittain ja näin nuoren tilanne on valvonnan alla. Lastensuojelun työntekijät ovat saaneet työnsä kannalta hyödyllistä tietoa niistä perheistä, joiden lapset ovat ol-

11 leet Nuotan toiminnassa mukana. Suurimmalla osalla perheistä lastensuojelun kontaktit ovat vähentyneet tai lakanneet jakson jälkeen, noin 25 %:la nuorista huoli nousi jakson aikana tai sen jälkeen. Prosessin rajallisuutta pidettiin hyvänä asiana, samoin nopeaa reagointia asiakastilanteisiin. Jonoja yksilötyöhön ei päässyt syntymään. Vanhempien parempaa osallistumista jakson toteutukseen kaivattiin, samalla sosiaalityöntekijät harmittelivat oman osuutensa jääneen kovin pieneksi työpaineiden alla. Nuoria yksilötyön tarvitsijoita löytyy sosiaalityöntekijöiden mukaan aina, varsinkin kun ikärajoja laajennettaisiin tai poistettaisiin. Jaksojen kirjaamista asiakastietojärjestelmään pidettiin tärkeänä. Yhteistyökumppanit pitivät yksilötyötä tärkeänä lisänä nuorten palveluiden kenttään ja toivoivat sen olevan jatkossakin lastensuojelun työn tärkeimpiä työmuotoja. 2.2.2. Koulutyöskentely Koulun kanssa tehtävä Osallistuneet Tavoitteet Tulokset yhteistyö Kummiluokka Syksy 2003: kohteena koko luokka vanhempineen, 10 aktiivista kävijää. Nostaa luokkahenkeä ryhmäyttämällä ja tukea oppilaita koulunkäynnissä. Tapaamiset toteutuivat syksyn ajan. Varsinainen lopetus ja arviointi eivät toteutuneet. Tapaamisia 1 krt/kk. Yhteistyössä mukana koulu, nuorisotalo ja seurakunta. Arvioida erityispanostuksen vaikutusta. Ryhmäyttäminen Vuosina 2001 2003 kaikki alueen 7. lk oppilaat ja tukioppilaat. V. 2003 myös oppilaiden vanhemmat mukana. Yhteistyössä mukana Tutustuttaa uusien luokkien oppilaat toisiinsa. Näin lisätään kouluviihtyvyyttä ja estetään kiusaamistapauksia. Ryhmäyttämiset ovat olleet onnistuneita. Vanhemmilta ja oppilailta kerätty palaute ja arvioitu yhdessä järjestäjien kanssa. koulut, nuorisotalo ja seurakunta. Tukea ryhmän vuorovaikutusta. Stoppari Kallahden peruskoulun oppilaat. Tunnilta poistetut, lisätukea tarvitsevat ja hyppytuntia viettävä oppilaat. Myös mamu- ja tyttöryhmiä. Yhteistyössä mukana koulu ja nuorisotalo. Sosionomiopiskelijat suorittivat harjoitteluitaan. Käsitellä tunnilla tapahtunut tilanne, keskustella nuoren tilanteesta ja antaa tarpeenmukaista tukea. Huolehti koulun sosiaalisesta hyvinvoinnista, jakaa tietoa alueen tapahtumista yms. Kävijöitä muutamia päivässä. Käytössä oma huone koulun tiloista. Stoppariin tultiin mielellään välitunniksikin. Oppilaat saivat tukea tilanteisiinsa. Yhteistyö oppilashuollon kanssa tiivis. Koulussa selkeä tilaus vastaavanlaiselle, pysyvälle toiminnalle.

12 Kummiluokka Kummiluokkatoiminta ajatuksena lähti kehkeytymään seitsemäsluokkalaisten ryhmäyttämisen jälkeen. Haluttiin kokeilla, miten erityiseen ryhmähenkeä kohottavaan toimintaan panostaminen koko lukuvuoden ajan vaikuttaa luokan ilmapiirin ja oppilaiden koulumenestykseen. Toimintaa suunnittelemaan ja toteuttamaan lähtivät Nuotan lisäksi seurakunta ja nuorisotalo. Valitussa luokassa oli paljon heikommin koulusta suoriutuvia oppilaita ja he olivat pääsääntöisesti vieraita toisilleen seitsemännen luokan alussa. Oppilaiden lisäksi kutsuttiin toimintaan myös vanhemmat ja luokanvalvoja. Vanhemmat kutsuttiin mukaan, jotta myös he tutustuisivat toisiinsa ja pystyisivät näin luomaan yhteisiä pelisääntöjä sekä kouluun että vapaa-aikaan ja jotta he saisivat tukea toisiltaan kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. Oppilaat saisivat mukavia kokemuksia yhdessä luokkatovereidensa kanssa, uusia ystäviä ja aikaa olla vanhempansa kanssa. Tapaamisiin tuli ensimmäisillä kerroilla muutamia oppilaita ja vanhempia. Toiminta hiipui pikkuhiljaa eikä sitä jatkettu enää keväällä. Osa oppilaista oli innostuneita ja kyseli usein seuraavan tapaamisen ajankohtaa. Vanhempien osallistuminen oli selvästi heikompaa. Monet oppilaat asuivat Vuosaaren ulkopuolella ja tapaamisten ajat olivat heille ja heidän vanhemmilleen huonoja työaikojen ja lukujärjestyksen vuoksi. Idea sinänsä oli toimiva ja sen kehittäminen olisi kannattava. Ryhmäyttäminen Kaikki Vuosaaren alueen koulujen seitsemäsluokkalaiset ryhmäytettiin ensimmäisten koulupäivien aikana. Nuotta oli mukana toiminnassa kolmena vuonna yhdessä nuorisotalon ja koulun kanssa. Jokaiselle luokalle varattiin yksi kokonainen päivä koulun ulkopuolella, mukana olivat sekä luokanvalvoja että mahdolliset tukioppilaat. Nuorisotalo ja Nuotta ottivat vastuun toiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta. Luokanvalvojan rooli oli olla mukana oppilaidensa kanssa, mutta palautekeskusteluissa toivottiin opettajalle selvempää roolia päivän kulussa. Koulukuraattori pyrki olemaan läsnä mahdollisimman usein. Tukioppilaiden tehtävä oli olla osa luokkaa, mutta myös seiskojen motivoiminen ja innostaminen olivat heidän vastuullaan. Tavoitteena oli tutustuttaa oppilaat toisiinsa, lisätä vuorovaikutusta ja saada luokka toimimaan ryhmänä. Nuorisotyöntekijät esittelivät nuorisotalon toimintaa. Yhdessä koulussa kokeiltiin vanhempainillan yhdistämistä ryhmäyttämispäivään. Paikalle saapuikin joka ilta monia oppilaiden vanhempia. Tukioppilaiden osallistuminen ja vanhempien mukanaolo koettiin toimivana ja hyvänä tapana. Kaikki saman koulun oppilaat saivat sisällöltään lähes samanlaisen päivän. Tämä

13 rutiininomaisuus koettiin hyvänä, se oli helppo toteuttaa myös lyhyen ajan sisällä. Toisaalta ei haluttu jämähtää liiaksi tuttuihin ryhmäytystehtäviin. Turvallisuustekijät ja säännöt kaipaisivat vielä tarkennusta. Ryhmäyttämisten huomattiin palvelevan tarkoitustaan, vaikkakin tavoitetta olisi hyvä vielä tarkentaa kaikille osapuolille. Luokkatovereihin tutustuttiin paremmin, vuorovaikutus lisääntyi ja vuorovaikutustaidot kehittyivät. Ryhmässä oli päivän jälkeen helpompi toimia ja nuorisotyöntekijöiden kontaktit tukivat nuoria jatkossakin. Nuotta sai tilaisuuden kertoa toiminnastaan ja lastensuojelusta laajemmalle yleisölle ja tavoitti näin lähes kaikki kallahtelaiset yläasteikäiset nuoret. Vanhempainillan jälkeen aloitti yksi nuori äiti yhteydenoton perusteella yksilötyön jakson ja toinen äiti päätyi Nuottaan harjoittelijaksi. Nuorilta kerättävä palaute kaipasi vielä parannusta. Vanhempien palautteen mukaan he saivat tietoa koulun ja nuorisotalon säännöistä ja toiminnoista, koulun yhteistyötahoja opittiin tuntemaan paremmin ja oli tilaisuus kysyä asioista. Pidettiin hyvänä, että paikalla oli paljon henkilökuntaa ja sai tavata muiden lasten vanhempia. Lisäksi toivottiin vanhempien ja lasten välistä toimintaa. Ryhmäyttäminen on jo vakiintunut yhdeksi alueella säännöllisesti toimivaksi yhteistyön tavaksi. Stoppari Stopparin idea nousi Turvaverkkotyöryhmän kokouksessa koulun taholta. Kouluun tuli paljon uusia oppilaita, kun koulu muuttui pelkästä ala-asteesta peruskouluksi. Yläasteen oppilaat maleksivat usein tuntien aikana käytävillä ja lintsauksia oli paljon. Ongelman ratkaisuksi päätettiin koululla kokeilla Stopparia, jonne tunnilta poistetut tai hyppytuntia viettävät oppilaat voisivat tulla. Toimijoiksi tulivat nuorisotalo ja Nuotta, alkuun 1,5 päiväksi viikossa. Myöhemmin aikaa lisättiin kahteen päivään viikossa ja sosionomiharjoittelijoiden myötä toiminnasta saatiin jokapäiväinen. Tunnilta poistettujen oppilaiden kanssa keskustelemisen lisäksi Stopparin henkilökunta veti kerhoja, tapasi sovitusti yksilötyön tapaisesti oppilaita ja jutteli hyppytuntilaisten kanssa. Stopparin aukioloaikana kuka tahansa saattoi tulla tapaamaan työntekijää esimerkiksi välituntisin. Stoppariin saattoi lähettää oppilaan tekemään rästitehtäviä tai jatkamaan tehtävien tekemistä, kun tunnilla ei jaksettukaan istua rauhallisesti. Stopparin toiminnan osaksi kokeiltiin myös erilaista jälki-istuntoa, jossa tietyn säännön rikkonut oppilas saattoi suorittaa jälki-istuntonsa keskustelemalla Stopparin työntekijän kanssa. Oppilaat ottivat Stopparin omakseen hitaasti, mutta ensimmäisten harjoittelijoiden aloitettua olivat kävijämäärät huimat. Tarve oli suunnaton. Opettajat lähettivät oppilaita Stoppariin hyvin vaihtelevasti, mutta pitivät Stopparin olemassaoloa omaa työtä tukevana toimintana.

14 Oppilaat kävivät erityisesti välituntisin tervehtimässä työntekijöitä ja juttelemassa heidän kanssaan monenlaisista asioista. Yksilötyötä ja läksytukea sai muutama oppilas. Stopparista muodostui oppilaiden tukikohta, jossa sai aikuisen huomiota sekä tukea ja jossa saattoi hengähtää koulupäivän keskellä. 2.2.3. Ryhmätoiminta Ryhmätoiminnat Osallistuneet Tavoitteet Tulokset Ryhmät Tyttöryhmiä: 7/30 hlöä Poikaryhmiä: 1/9 hlöä Mamuryhmiä: 1/5 hlöä Yhteistyössä nuorisotalo, perhetyöntekijät, koulu Vuorovaikutustaitojen parantaminen, ryhmätaitojen parantaminen, positiivisia yhdessäolon ja onnistumisen elämyksiä. Henkilökohtaisten vahvuuksien löytäminen, itsetunnon nostaminen. Ryhmäläiset kävivät tapaamisissa innostuneesti, vaikka välillä oli vaikeuksia sitoutua ryhmään. Ryhmäläiset saivat positiivisia elämyksiä ja monen itsetunto nousi ja he saivat tukea tilanteeseensa. Leirit Seikkailuleiri: 1/8 hlöä Perheleirit: 6/48 perhettä Tyttöryhmien leiri Poikaryhmän leiri Ryhmätaitojen parantaminen, onnistumisen kokemukset, rentoutuminen, voimaantuminen. Osallistujat saivat onnistumisen kokemuksia, pääsivät rentoutumaan ja löysivät itsestään uusia voimavaroja. Ryhmien leireillä nuoret tutustuivat paremmin toisiinsa ja ohjaajiin. Retket Retkiä 9/110 hlöä Mm. Puuhamaa, kotieläintila, kesäteatteri, Serena. Positiivisten, vahvistavien kokemusten sekä onnistumisen elämysten saaminen. Toisiin lapsiin tutustuminen. Lapset olivat innostuneita. Monet olivat kohteessa ensimmäistä kertaa. Lapset ystävystyivät toistensa kanssa. Tapahtumat Lapsi kaupungissa messut 2003 Tyttöjen kauneusilta 2003 Disko Kallahden koululla 2003 Talvirieha perhetyön asiakkaille 2002. Rentoutuminen, tiedon jakaminen, toisiin lapsiin tutustuminen. Uusien positiivisten kokemusten saaminen. Messuilla kävijät saivat tietoa PD-hankkeista ja työntekijät verkottuivat. Kauneusillalla tytöt rentoutuivat ja oppivat huolehtimaan hygieniastaan. Diskossa tutustuttiin uusiin koulukavereihin, talviriehassa kokeiltiin uusia asioita.

15 Ryhmät Nuotta järjesti alueelle yhteensä yhdeksän erilaista ryhmää. Kaikkien ryhmien perusajatuksena oli elämänhallinnan ja itsetunnon vahvistuminen sekä ryhmässä tarvittavien taitojen opetteleminen. Ryhmät pyrkivät tukemaan nuorta tarjoamalla turvallisen aikuiskontaktin, uusia kokemuksia sekä tietoja ja taitoja elämän varrelle. Edellisten lisäksi tyttöryhmässä tuettiin tyttöjen kasvua nuoriksi naisiksi, poikaryhmässä keskityttiin erityisesti ryhmätaitoihin ja maahanmuuttajatyttöjen ryhmässä puhuttiin kulttuuriin liittyvistä asioista. Osassa ryhmistä vetäjinä toimivat harjoittelijat, lopuissa projektityöntekijän työparina olivat alueen asukas tai muut toimijat (mm. perhetyö, nuorisotalo). Ryhmissä tehtiin retkiä ja leirejä. Ryhmät olivat pääsääntöisesti aluksi avoimia, myöhemmin suljettuja ryhmiä. Nuoria osallistui ryhmiin koko Vuosaaren alueelta painottuen kuitenkin Kallahteen. Etenkin vertaisryhmien ja muiden ammatillisempien ryhmien perustamiselle oli ja on edelleenkin kovasti tarvetta. Ryhmä mm. syrjäytymistä ennaltaehkäisevänä tukimuotona on halpa ja tehokkaasti vaikuttava. Nuotta yritti yhdessä Messin kanssa järjestää hiljaisille tytöille voimaannuttavaa ryhmää, mutta se ei kuitenkaan syystä tai toisesta toteutunut suunnitellulla tavalla. Tällaisia nuoria on vaikea saada toimintaan mukaan, vaikka tarvetta olisikin. Ryhmän kokoontumispaikka voi olla toiselle vaikea paikka tulla, kun toiselle on vaikeata olla itse ryhmässä. Ryhmien perustamisessa pidettiin tärkeänä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa resurssien jakaantumisen, mutta myös ammattitaidon monipuolistumisen valossa. Työparin löytäminen saattaa monesti olla suurin este ryhmän perustamiselle. Etenkin lastensuojelu toivoi itselleen lisää mahdollisuuksia vetää ryhmiä osana omaa työtänsä. Leirit Leirien toiminnassa on ollut pitkälti samat tavoitteet kuin ryhmissä. Nuotta järjesti 11 12 -vuotiaille pojille seikkailuleirin ja oli mukana monilla lastensuojelun perheleireillä. Palaute leireistä on ollut hyvää, ne ovat saavuttaneet osallistujien mielestä tavoitteensa. Poikien seikkailuleiri oli merkittävä ennaltaehkäisevänä toimena, mukana olleet pojat herättivät huolta koulukuraattorissa ennen leiriä, leirin jälkeen ei ole kyseisistä pojista juurikaan tullut ilmoituksista lastensuojeluun. Poikien mielestä leiri oli onnistunut, vaikka ohjaajien mielestä jokaista asetettua sääntöä rikottiinkin. Mukana olleille ohjaajille leiri vilkkaitten poikien kanssa olikin tärkeä kokemus ammatillisessa mielessä. Perheleireille osallistui lastensuojeluperheitä, joista vain muutamat olivat Nuotan kautta tuttuja. Perheleireillä ei välttämättä ollut kohderyhmän nuoria, mutta projektin osallistuminen leireille nähtiin muuten tärkeänä.

16 2.3. ASIAKASLÄHTÖINEN ARVIOINTI Nuoruus ikävaiheena on tasapainoilemista lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Nuori huomaa kaipaavansa välillä samaa hellää huolenpitoa kuin lapsenakin ja samalla aikuisten maailma kiehtoo ja nuori haluaa testata omaa paikkaansa tulevassa elämismaailmassaan. Tämä paikan etsiminen synnyttää väistämättä erilaisia ristiriitoja nuorten ja aikuisten välille. Suotta ei tätä vaihetta kutsutakaan nuoruuden kriisiksi ja murrosiäksi. Kriisi tuo tullessaan sekä positiivisia että negatiivisia haasteita. Nykynuoret joutuvat kamppailemaan sellaisten asioiden kanssa, joita aikuiset eivät osaa kuvitellakaan. Lähes rajattomat mahdollisuudet ovat kaikkien ulottuvilla, nuori voi valita suhteellisen vapaasti, mitä hän haluaa tulevaisuudessa tehdä. Valinnat ovat usein riippuvaisia nuoren omasta päätöksestä. Toisaalta valintojen jälkeiset seuraukset eivät välttämättä ole sellaisia, joiksi nuori ne kuvitteli. Fyysiset ja psyykkiset muutokset eivät kehityksessä useinkaan tapahdu samassa tahdissa, vaikka ympäröivä yhteiskunta niin antaisi ymmärtää esimerkiksi mainosten viesteissä. Murrosikä alkaa nykyään yhä nuorempana. Nuori on hyvin hämmentynyt eivätkä vanhemmat osaa heitä riittävästi tukea löytämään omaa paikkaansa. Tähän työhön tarvitaan usein tukea sellaiselta ulkopuoliselta taholta, joka tuntee nuorten elämismaailman paremmin. Vanhempia tarvitaan kuitenkin nuoren rinnalle toteuttamaan muutosta. Nuotan nuoret ovat saaneet tukea elämänsä pieniin valintoihin varhaisessa vaiheessa. He ovat voineet tuen avulla hallita sen hetkistä elämäänsä ja saaneet välineitä myös tulevaisuuteen. Monien nuorten ongelmat ovat olleet kuitenkin niin haastavia, että tukea tarvittaisiin jatkossakin seuraavan, ehkä nopeasti tulevan kriisin yhteydessä. Annettu tuki saattaa usein kantaa nuorta myös myöhemmin hänen hahmotettuaan paremmin omia toiveitaan ja tavoitteitaan elämässään. Myös pieneltä kuulostavat asiat saattavat nostaa nuoren itsetuntoa riittävästi. Nuoren ongelmat ovat usein niin henkilökohtaisia, että samaan ongelmaan on löydettävä kullekin sopiva ratkaisu. Tukea annettaessa itse keino ei ole niin merkittävä kuin saavutettu tulos. Nuotta on usein ollut vain yksi tekijä monen muun ohella, jotka edesauttavat nuorta hänen tilanteessaan. Huonolta kuulostava tulos, esimerkiksi sijoitus, saattaakin olla paras mahdollinen tulos annetusta tuesta. Yhtenä esimerkkinä on äiti, joka yksilötyön jakson väliarvioinnissa kertoi huumeiden käytöstään. Tyttö sijoitettiin, mutta Nuotan tuki tytölle jatkui. Äidin mielestä tuki tuli heidän perheen kannalta juuri oikeaan aikaan ja tuki oli ollut merkittävää myös tytölle. Toisessa ääripäässä eräällä pojalla oli kaiken kaikkiaan hyvin asiat, mutta ei juurikaan ystäviä. Häntä rohkaistiin ystävien löytämiseen ja hänen itsetuntoaan nostettiin. Muutos näkyi pojan habituksesta, ryhdistä ja vaatetyylin muutokses-

17 sa sekä rohkaistumisessa. Vaikka poika ei jakson aikana saanutkaan muodostettua uusia läheisiä ystävyyssuhteita, vahvistui suhde hänen ja hänen parhaan ystävänsä kanssa. Tuki ei siis useinkaan ole ollut suuren suurta. Suurin muutosta edesauttava tekijä on ollut nuoren oma halu muutokseen. Kuten edellä jo sanottiin, nuori itse tekee päätöksensä ja työntekijä voi vain ohjata nuorta oikeaan suuntaan. Nuotan resursseilla ei ole mahdollista mullistavasti vaikuttaa nuorten elämän kulkuun, mutta pienikin askel on askel lähemmäksi elämää, jonka nuori kokee hallitsevansa. Tunnilla häiriköinyt ja vanhempiensa kanssa riitelevä poika halusi itse muuttaa käyttäytymistään ja tavattuaan työntekijää hän päätti haluta vaihtaa ESY-luokalle ja teki parhaansa kotona. Nyt pojalla menee edelleen todella hyvin sekä koulussa että kotona. Nuorelle on tärkeää, että hän saa itse valita muutoksen kohteen. Ulkoapäin annetut tavoitteet aiheuttavat ennemminkin kapinaa kuin muutosta. Työntekijän tehtävä on arvioida muutoksen tarve ja näyttää myös nuorelle järkevät muutosalueet. Asiakkaat itse ovat arvioineet saaneensa uusia positiivisia kokemuksia; tekemistä vapaaajalle esimerkiksi harrastuksen muodossa. Ystäviä on saatu lisää tai ne ovat vaihtuneet positiivisessa mielessä. Kotona on mennyt paremmin ja koulutyö parantunut. Itsetunto ja usko omiin kykyihin kasvoivat. Muutokset omassa olossa olivat rauhoittumista, reippautta ja lisääntynyttä tyytyväisyyttä omaan elämään. Yleensä arveltiin tapahtuneen ajattelun kehittymistä sekä erittelemätöntä edistymistä ja muutosta. Vaikutukset saattoivat olla konkreettisia, kuten päiväjärjestyksen selkiytyminen, perhetyön alkaminen tai tukihenkilön saaminen. Vaikka vanhemmat joissain tapauksissa arvioivat, ettei nuoren tilanne oleellisesti muuttunut, nuoret arvioivat itse kuitenkin lähes aina, että tuesta oli ollut heille hyötyä etenkin käytyjen keskustelujen muodossa. Tytöt ovat mm. ryhmissä saaneet tietoa naiseudesta ja oikeuksistaan ja aikuiskontaktin, jonka kanssa puhua asioista, joista ei voi puhua kotona (mm. poikaystävistä). Heille on tärkeätä kohdata samanikäisiä tyttöjä ja tehdä tyttöjen juttuja yhdessä. Perheleirien asiakkaat hyötyivät saadessaan erilaisen loman, tavattuaan muita perheitä ja olemalla oman perheen kanssa yhdessä. Leirien nähtiin antaneen uutta tietoa perheen muista jäsenistä ja tiivistäneen perhesuhteita. Näpistäneet nuoret ovat saaneet vahvistusta näpistyksistä luopumiseen. Projektin antaman varhaisen tuen vaikutukset ovatkin nähtävissä yksittäisten nuorten elämissä eikä niitä ole helppoa kuvata yhdellä lauseella. 2.4. VIRANOMAISTYÖN ARVIOINTI Vuosaari on uusilta asuinalueiltaan suhteellisen nuori kaupunginosa, jossa on alusta asti panostettu viranomaisten verkostoitumiseen. Nuotta on ollut aktiivisesti mukana alueen nuoriin liittyvissä verkostoissa. Nuotta on alueellisten verkostojen lisäksi kuulunut paitsi varhai-

18 sen tuen hankkeiden, myös idän pienryhmäohjaajien verkostoon. Kallahden turvaverkko on ollut kuitenkin Nuotalle merkittävin verkosto. Nuotta on toiminut verkostossaan (alueella ja lastensuojelussa) nuorten asioiden asiantuntijana ja antanut konsultaatiota sitä pyydettäessä. Turvaverkko aloitti toimintansa projektin kanssa samaan aikaan ja Nuotta on ollut mukana kehittämässä verkostoa alusta asti. Nuotan rooli verkostossa on mielletty nimenomaan projektina, ei lastensuojelun edustajana. Myös lastensuojelun perhetyöntekijä on käynyt turvaverkon palavereissa. Yhteistyöverkoston palautteessa tuli voimakkaasti esille lastensuojelun sosiaalityöntekijän roolin tärkeys verkostoissa. Nyt lastensuojelu on koettu etäiseksi tahoksi ja sen panosta alueen asioihin kaivattiin entistä enemmän. Turvaverkossa toimii aktiivisesti koulun edustajia (kuraattori, terveydenhoitaja, opettaja), vanhempainyhdistyksen edustaja, nuorisotyöyksikkö ja projekti. Verkkoon kuuluu myös Klaarin, poliisin ja seurakunnan työntekijöitä, jotka osallistuvat kokoontumisiin harvemmin. Ryhmällä on positiivinen kuva mahdollisuuksistaan vaikuttaa alueen lasten ja nuorten elämään. Turvaverkon tavoitteena on vaikuttaa mm. alueen nuorten päihteidenkäyttöön. Ryhmässä kehitetään käytännön ratkaisuja ongelmallisiksi koettuihin tilanteisiin. Turvaverkosta on lähtöisin esimerkiksi Vuosaaren kauppiaille lähetetty kirje koskien alkoholin myymistä alaikäisille. Turvaverkossa etsitään ja kehitetään viranomaisten yhteisiä pelisääntöjä, (esimerkiksi suhtautuminen nuorten päihteidenkäyttöön), joissa määritellään tilanteiden toimintatavat ja vastuutahot. Yhteistyöverkosto nuoren ympärillä toimii aktiivisesti mukana nuoren elämässä tukien häntä. Projektin työntekijän mukana oleminen tässä verkostossa oli työn vaikuttavuuden kannalta oleellista. Verkostoituminen on tärkeää alueen viranomaisten oman jaksamisen, työn vaikuttavuuden ja mielekkyyden kannalta. Resurssien vähentyessä on minimoitava päällekkäisen työn tekeminen ja etsittävä yhteistyökumppaneita toisista organisaatioista. Sosiaaliviraston uudet visiot tulevalle toiminnalle painottavat yhteistyön merkitystä työvälineenä sekä resurssien hyödyntämisessä. Verkostoitumisen hyötyjä on vaikea kyseenalaistaa, mutta moniammatilliseen työhön osallistumista ei vielä ole sisällytetty monenkaan työntekijän toimenkuvaan. Lasten lisääntyvä pahoinvointi vaatii lastensuojelun sosiaalityön vahvistamista eri ammattilaisten yhteistyöllä. Lastensuojelun toimiminen osana moniammatillista yhteistyöverkostoa on koettu olevan todella tärkeätä. Alueen muiden toimijoiden tunteminen lisää mahdollisuuksia puuttua riittävän ajoissa nuoren huolestuttavaan käyttäytymiseen. Etenkin ehkäisevässä päihdetyössä paikallinen moniammatillinen työskentely nähdään yleisesti välttä-

19 mättömyytenä. Moniammatillisen yhteistyön käynnistyminen on hidas prosessi. Nuotan jäädessä verkostosta pois tulisi saavutetun kehityksen takaamiseksi yhteistyöverkostoon osallistuminen sisällyttää jonkun lastensuojelun sosiaalityöntekijän työnkuvaan. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät itse kokivat Nuotan kuulumisen alueen verkostoihin hyvänä asiana. Lastensuojelu sai tietoa alueesta projektin kautta ja verkostossa taas oltiin tyytyväisiä lastensuojelun kontakteista, koska Nuotan avulla lastensuojelun antama panos alueen asioihin nousi. Yhteistyö alueella loi myös alueen muille työntekijöille luottamusta lastensuojeluun ja helpotti yhteydenottoja lastensuojeluun. Sektorirajoja ylittävä yhteistyö useiden eri toimijoiden kanssa oli toimivaa ja tuloksellista. Verkoston kautta alueellinen tuntemus on lisääntynyt myös lastensuojelussa, mitä arvostettiin sosiaalityöntekijöiden palautteessa. Aluetyön haluttiin jatkuvan projektin jälkeenkin. Yhteistyökumppaneiden etsiminen muista toimijoista tulee olemaan jatkossa myös sosiaalityöntekijöiden arkea etenkin ryhmätoimintojen lisääntyessä myös lastensuojelussa. Verkostoyhteistyö on tuonut työntekijöille enemmän välineitä kohdata ja ymmärtää nuorten hankaliakin elämäntilanteita, mutta myös uusia toimintaideoita. Nuoret hyötyivät välillisesti viranomaisten verkostoitumisesta. Nuoren tukiverkko tiivistyi ja myös nuoret tuntuivat huomaavan sen. Monesti nuoret ihmettelivät, mitä eri tahojen työntekijät tekevät ihan uudessa kontekstissa. Esimerkiksi nuorisotalon työntekijöiden ilmestyminen kouluun oli ihmeellistä, mutta ihanaa. Nuotan asiakkaat hyötyivät paljon projektin osallistumisesta sektorirajojen ylittävästä työstä projektityöntekijän tavatessa asiakkaitaan erilaisissa nuorelle luonnollisissa tilanteissa. Nuorten kynnys hakea itselleen tukea ja apua madaltui sekä tietoisuus lastensuojelusta nousi projektin osallistuessa kouluelämään ja järjestettyjen ryhmien myötä. Nuoren elämästä on löydettävissä kolme osa-aluetta, koti, koulu ja vapaa-aika, joita nuoren tulisi hallita osana hyvää elämää. Monet tarvitsevat tukea elämänsä hallintaan kaikilla näillä alueilla, toisilla tuen tarve löytyy yhdestä tai kahdesta alueesta. Samojen pelisääntöjen päteminen kaikissa nuoren kohtaamissa tilanteissa tuo nuorelle turvallisuutta ja nuorta pystytään tukemaan mahdollisimman hyvin. Nuoret ovat hyötyneet myös projektin antamasta lisäresurssista esimerkiksi päihdevalistuksen järjestämiseen. 2.5. PROJEKTIN ARVIOIMISTA PROSESSINA Projektin käynnistäminen on ollut kaikille osapuolille opettavaista sekä antoisaa. Vastoinkäymisiä on koettu lähes säännöllisesti, mutta ilon aiheitakin on löytynyt. Eniten olemme olleet tyytyväisiä saamaamme arvokkaaseen kokemukseen projektin luonteesta. Projektin kehittäminen on ollut haastavaa sosiaaliviraston byrokratiassa, jossa projektin luonteista