Monica Löfgren-Kortela, Tuire Rastio, Hanna-Riikka Vesterholm Pois Syrjästä -hankeen kirjallisuuskatsaus Terveyden edistämisen koulutusohjelma 2015 Ohjaajat: Eila Hirvonen ja Sari Teeri
SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 SÄKYLÄN POIS-SYRJÄSTÄ HANKKEEN TOIMINTASUUNNITELMA... 4 3 VATA-HANKE (VAIKUTTAVAT TAVAT)... 5 3.1 Asetettu Pico-kysymys... 5 3.2 Tiedon haku... 5 3.3 Yhteenveto ja tutkimustuloksia tyttökerho toiminnan toteuttamiseksi... 11 3.3.1 Reilut Tytöt (Pelkonen 2011)... 11 3.3.2 Viihdytään yhdessä (Repponen 2014)... 12 3.3.3 Että kaikki ois kaikkien kavereita ( Paajoki 2011)... 13 3.3.4 Brändit lasten harrastuksissa symbolien merkitykset sosiaalisen indentiteetin kehittymisessä (Väistö 2010)... 16 3.3.5 Nuoret toimijoiksi, vaikuttajiksi ja asiantuntijoiksi liikuntaharrastusten ja lähiliikuntapaikkojen suunnitteluun (Gretschel & Salmikangas 2010)... 18 3.4 Tutkimusten tuloksia... 20 3.5 Arviointia ja yhteenvetoa tyttökerho toiminnan kehittämiseksi ja toteuttamiseksi... 22 4 POHDINTA... 22 LIITTEET
3 1 JOHDANTO Tässä työssä toteutamme kirjallisuushaun, josta pyrimme löytämään menetelmiä ja keinoja tyttöjen pienryhmän toiminnan tueksi. Tiimimme tekee yhteistyötä Sanna Vähä-Vahen kanssa, joka toimii projektityöntekijänä Pois syrjästä -hankkeessa Säkylän kunnassa. Pois syrjästä -hanke on osa KASTE II, joka on sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama hanke. Pois syrjästä -hankkeen tarkoitus on lasten ja nuorten syrjäytymisen ja ylisukupolvisten ongelmien ehkäiseminen 2014-2016. Hankkeen hallinnoija on Satakunnan Sairaanhoitopiiri. Kokonaiskustannukset hankkeella on 1 781 150 josta 75 % muodostuu valtion avustuksista, mikä kertoo yhteiskunnan tahtotilasta. Hankkeessa on mukana Rauma, Salo ja Säkylä ja Satakunnan Sairaanhoitopiiri kahdella kehittämisosiolla. Työssämme keskitymme Säkylän kunnassa toimivaan Pois syrjästä -hankkeen osioon. Pois syrjästä -hankkeen päämääränä on ehkäistä lasten tai nuorten syrjäytymistä peruspalveluja kehittämällä. Lähtökohtina ovat ennaltaehkäisy ja keskittyminen varhaisiin interventioihin. Tämän hankkeen myötä lasten ja nuorten ongelmatilanteisiin tartutaan mahdollisimman varhain vaikuttavilla toimintatavoilla. Hankkeessa pääteemat ovat verkostomaisen yhteistyön kehittäminen ja ylisukupolvisten ongelmien ehkäiseminen. Säkylän keskeisimpinä tavoitteina ovat perheiden kokonaisvaltaisen auttamisen toimintamallin kehittäminen, jossa vanhemmat nähdään keskeisinä tuen kohteena ja verkostomaisen yhteistyön kehittäminen, jossa lapsen ja hänen perheensä ongelmat kohdataan useamman toimijan välisenä yhteistyönä. Täten toiminta jakautuu toimintamallien kehittämiseen ja perheisiin jalkautumiseen. (Satakunnan sairaanhoitopiiri www-sivut 2014.)
4 2 SÄKYLÄN POIS-SYRJÄSTÄ HANKKEEN TOIMINTASUUNNITELMA Säkylän toimintasuunnitelmassa on toimintalinjoissa/tavoiteissa kaksi isoa kokonaisuutta perheiden kokonaisvaltaisten auttamisen toimintamallien kehittäminen, joissa ennen kaikkea vanhemmat nähdään keskeisinä tuen kohteina sekä verkostomaisenyhteistyön kehittäminen, jossa lapsen ja hänen perheensä ongelmat kohdataan useamman toimijan välisenä yhteistyönä. Tässä kirjallisuushaussa keskitymme tuohon jälkimmäiseen ja toimintasuunnitelmassa mainittuun toimenpiteeseen, jossa kehitetään erilaista ryhmätoimintaa useamman toimijan välisenä yhteistyönä. Toimintasuunnitelmassa mainitaan, että syksyllä 2014 aloitetaan liikunnallinen, ei kilpailullinen koulun jälkeinen liikuntatoiminta yhteistyössä nuorisotoimen ja koulun kanssa. (Satakunnan sairaanhoitopiiri www-sivut 2014.) Vähä-Vahen kanssa käytiin puhelinkeskustelu siitä, miten tyttöjen pienryhmätoiminta näkyy toimintasuunnitelmassa. Vähä- Vahen mukaan poikien ryhmässä liikunta toteutuikin toimintasuunnitelman mukaisesti. Tytöt eivät olleet niin kiinnostuneita liikuntapainotteisuudesta, joten liikunta on kyllä osana tyttöjenkin pienryhmätoimintaa, mutta se on vain yksi osa toimintaa, joten siitä oli syntynyt tyttöjen pienryhmätoiminnan toiminta-ajatus. (Vähä-Vahe 2015.) Säkylän kunnassa ollaan aloittamassa tyttöjen kerhomuotoista toimintaa. Ryhmä ei ole kaikille avoin, vaan siihen kutsutaan mukaan tai suositellaan ryhmää kouluissa huoltajille, joiden lapsi voisi hyötyä tyttöryhmä toiminnasta. Projektityöntekijä on lähettänyt esittelykirjeen toiminnasta vanhemmille. Kirjeessä kerrotaan hankkeen tarkoituksesta, mikä on alakouluikäisten tyttöjen kerhomuotoinen pienryhmätoiminta yhteistyössä Pois syrjästä -hankkeen ja kotihoidon perhetyön kanssa. Pienryhmä toiminnalla on tarkoitus tavoitella lasten osallisuutta yhdessä tekemällä ja uusia asioita kokeilemalla. Muu sisältö ryhmätoimille sovitaan ryhmässä ensimmäisillä kokoontumiskerroilla tyttöjen mahdollisten toiveiden mukaan. Lisäksi ryhmässä on tarkoitus tehdä lyhyitä harjoitteita ryhmäytymisen muodostumiseksi. Ryhmä on tarkoitus pitää pienenä jolloin jokainen saa yksilönä tulla huomioiduksi. Osallistuminen ryhmään on vapaaehtoista ja maksutonta. Projektityöntekijä on tiedustellut vanhemmilta lupaa lasten osallistumista tyttöjen pienryhmätoimintaan. (Satakunnan sairaanhoitopiiri www-sivut 2014.)
5 3 VATA-HANKE (VAIKUTTAVAT TAVAT) Hyvinvointiyhteiskunnassa hyvinvointipalvelujen tulee perustua näyttöön ja tutkittuun tietoon. Näyttöön perustuva tutkittu tieto edellyttää osaamista ja yhteistyötä työelämän, ammattikorkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden kesken. Näyttöön perustuvaa tietoa vaikuttavuudesta voidaan analysoida menetelmiä käyttäen systemaattisesti jossa tiedon luotettavuus arvioidaan ja annetaan kehittämisehdotuksia. (Arcadan www-sivut 2015.) VATA - hanke on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke jonka tavoitteena on vahvistaa osaamisperusteista kasvua ja ammattikorkeakoulujen edellytyksiä työelämälähtöiseen opetus-, tutkimus- ja kehitystyöhön erityisesti teollisuus- ja palvelusektorilla sekä hyvinvointipalveluissa. Hankkeen paikallinen tavoite on luoda hyviä käytäntöjä, yhteistyötä ja toimintakyky-suositusta. (Arcadan www-sivut 2015.) 3.1 Asetettu Pico-kysymys Pico-kysymyksen luominen ohjaa tiedon hakua ja rajaa tuloksia sekä vähentää virheosumien määrää. Pico kysymyksen avulla tehty tiedonhaku on tehokkaampaa sekä se tarjoaa rakenteen. Pico-kysymyksen asettelu tulee osioista potilas (patience), intervention (interventio), vertailu (comparison), tulos (outcome). (Hirvonen 2014.) Pois Syrjästä - hankkeen yhtenä tavoitteena on järjestää pienryhmätoimintaa tytöille. Pico-kysymyksemme on P tytöt, I pienryhmä, C yksilö, O osallisuus. Aina ei tarvitse hakea kaikkia kysymyksen osia sillä tuloksia on paljon. Usein riittää, kun tehdään haku P- ja I-osilla. (Isojärvi 2011.) Pico-kysymyksemme on; Millaista on tyttöjen toimiva pienryhmätoiminta? 3.2 Tiedon haku Kirjallisuuskatsauksen ensimmäinen vaihe tehtiin Finna -tietokannasta (taulukko1), joka kokoaa yhteen useammat tietokannat. Finnan kautta osuvimmiksi hakusanoiksi jäi tyttö* AND pienryhmätoiminta. Arto-tietokannassa tyttö* AND pienryhmä ei tuottanut tuloksia, joten yritimme vielä tytöt ja pienryhmä jolla löytyi neljä jotka kaikki olivat yli viisi vuotta vanhoja. Theseuksessa ei ole valittavana tarkennettua
6 hakua, joten rajauksessa on käytetty otsikointia sekä viimeisimpiä viiden vuoden opinnäytteitä. Manuaalisen haun kautta otettiin mukaan yksi julkaisu. Taulukko 1. Saadut kirjallisuushaun tulokset otsikon perusteella. Tietokanta Hakusana Rajaukset Haun tuloksia Finna tytöt AND syrjätyminen 9 opinnäyte + kirja Käytetyt 3 Finna syrjäy* AND tyttö* 9 opinnäyte + 3 kirja Finna ennaltaehkäis* AND tytöt 21 opinnäyte + kirja 0 Finna kerhotoiminta AND tytö* opinnäyte + 2 kirja 0 Finna tyttö* AND pienryhmä* 9 opinnäyte + kirja 3 Melinda tyttö* AND pienryhmä 1 opinnäyte + 6 kirja Arto tyttö* AND pienryhmä* 0 Arto tytöt syrjäytyminen 4 0 Theseus tyttöjen pienryhmätoiminta 14 142 Ebsco girls AND small group Cinal scholarly 2010-1015 46 0
7 Kuntoutusportti tyttö* AND pienryhmä 0 0 Manuaalihaku 1 Kirjallisuushaun jälkeen teimme karsintaa tiivistelmien ja sisällysluettelon perusteella kaikkiaan 13 julkaisusta, näistä valittiin viisi julkaisua jatkoon (taulukko 2). Kyseiset julkaisut antoivat arvioinnin perusteella vastauksia Pico-kysymykseen.
8 Taulukko 2. Kirjallisuushaun tulokset tiivistelmän ja sisällysluettelon perusteella, vastaako tutkimus Pico-kysymykseen: Millaista on tyttöjen toimiva pienryhmätoiminta? Tutkimus Luokkanen, S. 2012. Elämän aarrerasia: nuoren itsetuntemuksen ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen toiminnallisessa ryhmässä Oulun Tyttöjen Talolla. Paajoki, E. 2011. Että kaikki ois kaikkien kavereita : Tyttöjen kokemuksia yhteisöllisyydestä Leppäveden koulun 6 B luokassa. Vastaako Pico kysymykseen K/E E K Herala, T. Menyhart, A. OLEN TÄHTI! LOISTAN, KOSKA: minäryhmä Itä-Pasilan sosiaalisen nuorisotyön tyttöjen itsetuntoa vahvistamassa E Wiitakorpi,T. Lehtonen, E. 2013. Tytöt asialla : Suunnitelma tyttötoiminnan kehittämiseksi Kauniaisissa. E Peltoranta, O. 2011. KUUDESLUOKKALAISTEN TYTTÖJEN KOKEMUKSIA VERTAISRYHMÄSTÄ. E Pihlajasaari, O. 2014. Nuorten tyttöjen ryhmätoiminnan perustamisen tarpeet, haasteet ja opit Pälkäneellä E Pelkonen, T. 2012. REILUT TYTÖT : Vertaistukiryhmä 6.luokkalaisille K Repponen, L. 2014. Viihdytään yhdessä : 4.-6.-luokkalaisten tyttöjen kokemukset ryhmätoiminnasta sosiokulttuurisen innostamisen näkökulmasta Strandell, H. 2012. Lapset iltapäivätoiminnassa : koululaisten valvottu vapaa-aika K E Kalliokorpi, K. 2013. Terveyden edistämisen teemaillat 5.- 6. luokkalaisille tytöille Otsolassa Vaahtera, H. 2013. Pihlavan iltapäiväkerho lastensilmin. Väistö, T. 2010. Brändit lasten harrastuksissa - symbolien merkitykset sosiaalisen identiteetin kehittymisessä. Nuoristutkimus 2/2010. Helsinki: Yliopistopaino. Gretschel, A. & Salmikangas, A. 2010. Nuoret toimijoiksi, vaikuttajiksi ja asiantuntijoiksi liikuntaharrastusten ja lähiliikuntapaikkojen suunnitteluun. Nuoristotutkimus 2/2010. Helsinki: Yliopistopaino. E E K K
9 Aiheeseen liittyvien julkaisujen lukemisen jälkeen jäi kolme amk -opinnäytetyötä ja yksi artikkeli sekä yksi katsaus lähempää tutustumista ja arvioimista varten. Aiheesta ei löydetty väitöskirjoja tai YAMK tasoisia töitä. Manuaalihaussa löytyi nuorisotutkimuksen julkaisu. Nuorisotutkimuksesta löytyy väitöskirjoja, mutta tähän kirjallisuuskatsaukseen emme ottaneet niitä mukaan, koska kirjallisuushaku suoritettiin alakoulu ja pienryhmiin kohdistaen - ei nuoriin. Mukaan otetut opinnäytetyöt arvioitiin vielä Critical Appraisal Skills Program (CASP) arviointikriteereillä. Kolme julkaisua arvioitiin toistamiseen ristiin arviointina. Ristiin arvioinnissa ei muodostunut ristiriitoja töiden arvion suhteen. Kokonaispisteytyksissä oli ero -1/+1 siten, että Paajoen työ arvioitiin molemmissa arvioinneissa 12/20, pisteen arvioinniksi. Pelkosen 13/20 ja 14/20 sekä Repposen 14/20 ja 15/20 arvioinneissa oli hieman eroa, mutta käytännössä saman suuntaiset arvioinnit. Mukaan otettuja artikkelia ja katsausta ei ristiin arvioitu, koska ne eivät ole suoraan tasavertaisia käytettyihin tutkimuksiin nähden. Taulukko 3. Valitut tutkimukset, mitkä vastaavat Pico-kysymykseen. N Tekijä, julkaisu vuosi, Tutkimustehtävä Mene- Aineis- Päätulokset o nimi telmä to 1. Pelkonen 2012 REILUT TYTÖT : Vertaistukiryhmä 6.luokkalaisille Tutkia nuorten tyttöjen syrjäytymistä sekä sen ennaltaehkäisemistä vertaistukiryhmätoiminnan kautta. Tutkimuksen kohteena oli erään Uudellamaalla sijaitsevan koulun syrjäytymisvaarassa olevat ja kasvussaan tukea tarvitsevat tytöt, yhteistyössä seurakunnan ja tyttöjen koulun kesken. Toimintatutkimus: teoriatieto ja havainnointi Kuudes luokkalaisia tyttöjä (N=5) Tytöt pystyivät luomaan uusia kaverisuhteita, ja me henki vallitsi tyttöjen keskuudessa. Ryhmä onnistui olemaan miellyttävä ja innostava kokemus tytöille, ja he ovat kokeneet toisensa osaksi ryhmää. Ryhmä pääsi tavoitteeseensa ja edisti tyttöjen itsetuntoa ja omantunnonarvoa laadukkaasti. Tyttöyttä ja naiseutta tukeva ryhmä antaa nuorelle positiivisella tavalla mahdollisuuden tarkastella itseään ja omaa kehitystään turvallisessa ympäristössä, ja käsitellä sen muutoksia vertaistuen kautta.
10 2. Repponen, 2014. Viihdytään yhdessä: 4.-6.-luokkalaisten tyttöjen kokemukset ryhmätoiminnasta sosiokulttuurisen innostamisen näkökulmasta 3. Paajoki, 2011. Että kaikki ois kaikkien kavereita Tyttöjen kokemuksia yhteisöllisyydestä Leppäveden koulun 6B-luokassa 4. Väistö, 2010. Brändit lasten harrastuksissa - symbolien merkitykset sosiaalisen identiteetin kehittymisessä Toiminnallinen opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Hämeenlinnan Setlementti ry:n kanssa osana Monikulttuurisen ja osallistavan harrastustoiminnan kehittämishanketta. Tavoitteena järjestää tytöille suunnattua toimintaa, jossa ideana yhdessä tekeminen ja ajatusten jakaminen tyttöryhmässä. Tutkimuksen tarkoitus herättää miettimään, kuinka kouluyhteisöä ja sen perinteisiä toimintamalleja voitaisiin kehittää kohti laajoja ja kokonaisvaltaisia yhteisöllisiä toimintamalleja. Opinnäytetyön kohderyhmänä oli Leppäveden koulun 6B-luokan tytöt. Havainnoimalla luokkaa sekä haastattelemalla tyttöjä tavoitteena oli tarkastella luokan yhteisöllisyyttä ja löytää mahdollisia ongelmatekijöitä sekä saada tyttöjen ääni kuuluviin. Leppäveden koulu on mukana Uusiutuva koulu ja nuorisotyö hankkeessa, joten tutkimus oli myös osana kyseistä hanketta. Tutkimuksessa tarkastellaan brändien merkitystä lasten vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Laadullinen tutkimus: jossa aineistonkeruumenetelminä ovat havannointi, josta oli pidetty havannointpäiväkirjaa ( ylös tilanteita, tunteita, havaintoja, ihmetyksen aiheita ja kuultuja juttuja) sekä teemahaastattelu. Ryhmäkeskustelut, joiden aiheena oli brändit harras- Osallistuva havainnointi sekä ryhmäkeskustelu ja palautelomake Alakoulun 4.-6.- luokan tyttöjä Ryhmä 12- vuotiaita lapsia, alaluokalta 6 B. Espoon alakoulu, toisen luokan oppilaita (N=23) Tytöt pitivät kerhon toimintaan tärkeänä ja olivat saaneet kerhosta uutta sisältöä elämäänsä. Oppinäytetyö osoitti myös, että kerhotoiminta vahvisti tyttöjen itsetuntoa, edisti heidän tutustumista toisiinsa ja antoi heille onnistumisen kokemuksia. Sosiaaliset taidot lisääntyivät ja tytöt saivat rohkeutta toimia ryhmän jäsenenä. Osa-alueina tutkimuksessa olivat: turvallisuus, sosiaaliset suhteet ja roolit, osallisuus sekä ilo. Tutkimuksesta käy ilmi, mitkä ovat yhteisöllisyyttä vahvistavia ja murentavia tekijöitä sekä miten ne vaikuttavat niin yksilöön kuin koko luokkayhteisöön. Tutkimus osoittaakin, kuinka merkittävä asia yhteisöllisyys on niin yksittäisen oppilaan kuin koko luokan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi oli havaittu, että koulussa tehtävä nuorisotyö ei kuulu vain yläkouluihin, vaan sille on paikkansa myös alakouluissa. Tutkimuksen näkökulma korostaa lapsen sosiaalisen identiteetin kehittymistä. Lapset nähdään aktiivisina oman sosiaalisen ympäristönsä ra-
11 5. Gretschel & Salmikangas.2010. Nuoret toimijoiksi, vaikuttajiksi ja asiantuntijoiksi liikuntaharrastusten ja lähiliikuntapaikkojen suunnitteluun. Tässä katsauksessa tarkastellaan liikunta- ja urheiluseurojen sekä lähiliikuntapaikkojen tarjoamia mahdollisuuksia lasten ja nuorten osallistumiseen tuksissa, mediassa, koulussa ja leikissä. Katsaus aiheesta 3-18- vuotiaita nuoria kentajina, he toimivat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja tuottavat sen avulla sosiaalista identiteettiään. Nuorten vaikutus mahdollisuudet seuratoimintaan on vähäistä. Nuorten halukkuus osallistua vaikuttamiseen on korkea. Nuorien on mahdollistettava vaikuttaa omiin liikuntaa koskeviin asioihin. Vaikutusmahdollisuuksien lisääminen lisää seuratoiminnan mielekkyyttä ja sitoutumista toimintaan. 3.3 Yhteenveto ja tutkimustuloksia tyttökerho toiminnan toteuttamiseksi Kirjallisuuskatsauksesta saatiin esille kolme tutkimusta, artikkeli ja katsaus aiheesta, mitkä auttavat hahmottamaan tyttökerhon toiminnan kokonaisuutta. Näiden tutkimusten sisältöä tarkastellaan seuraavaksi perusteellisemmin. 3.3.1 Reilut Tytöt (Pelkonen 2011) Reilut Tytöt tyttökerho kokoontui kahdeksan kertaa. Kesto oli kaksi tuntia ja kokoontuminen tapahtui heti koulun jälkeen. Jokaisella kerhokerralla ryhmällä oli sama perustoteutuskaava, jossa toistuivat samat asiat kuten yhteinen aloitus ja lopetus. Jokainen kerta koostui erilaisesta teemasta. Aiheena oli muun muassa ryhmäytyminen, minä itse, nuorisokulttuuri ja elämän kipeät kysymykset, perhe, ystävät jne. Tutkimuksen lopusta löytyy kattava toimintapaketti. Kerhokerran runko koostui seuraavasti: 1. välipala (tyttöjen toiveiden mukainen), 2. aloitus ja kuulumiskierros, tunnetilan ilmaisu eri tavoin, 3. päivän teeman mukainen toiminta, mukana aina fyysisyys ja itse tekeminen, 4. toiminnan purkaminen ja oppimispäiväkirja, 5. hiljentyminen ja 6. siivoaminen, jatkosta tiedottaminen ja kotiin lähtö. Kerho kerroilla tarkoituksena oli
12 mahdollistaa tyttöjen erilaisten tunteiden välittyminen ja tunnistaminen toiminnan kautta. Tämän mahdollisuuden avasi teemojen jatkumo. Jatkumon tavoitteena oli, että nuori tarkastelisi omaa itseään ja tunnistaisi oman elämänsä vahvuudet ja heikkoudet sekä hyväksyisi ne osana persoonaansa ja elämäänsä. Pelkosen tutkimuksesta nousi esille, että kerhoryhmästä muodostui tytöille turvallinen ympäristö, jossa pystyi puhumaan vaikeistakin asioista. Tytöt saivat yhdessä keksiä kerhotoiminnan alkutaipaleella ryhmälle nimen, ja he nimesivät ryhmän Reiluiksi Tytöiksi, koska he kokivat olevansa sellaisia toinen toisilleen. Tämä kuvastaa hyvin ryhmässä muodostunutta tunnesidettä, joka kantoi läpi prosessin. Tytöillä syntyi luottamussuhde toisiinsa sekä ohjaajiin. Tämän vuoksi tytöt avautuivat tuntemuksistaan tuntematta itseään millään tavalla uhatuksi tai naurettavaksi, koska muilla oli samankaltaisia kokemuksia elämässään. Kerhoryhmä onnistui olemaan miellyttävä ja innostava kokemus tytöille, ja he kokivat toisensa sekä ohjaajat osaksi ryhmää. Kerho toiminta pääsi tavoitteeseen eli se edisti tyttöjen itsetuntoa ja omantunnonarvoa laadukkaasti. Kerhoryhmän ohjaajalta vaaditaan rauhallisuutta, kykyä kuunnella ja asettua toisen näkökulmaan sekä taitoa olla oma itsensä kuitenkaan tuomatta itseään liian vahvasti esille, koska ryhmässä ryhmäläiset ovat kaiken toiminnan keskipiste. Tutkimus toi hyvin esille, että kyseistä kerhotoimintaa tarvitaan ja se on tärkeä. Ryhmää voisi kehittää jatkossa niin, että se olisi pitkäkestoisempi, esimerkiksi vuoden pituinen prosessi, jolloin nuoria voisi olla tukemassa esimerkiksi ala- ja yläkoulun siirtymävaiheessa ja sen jälkeen. 3.3.2 Viihdytään yhdessä (Repponen 2014) Repposen tutkimuksessa kerhotoimintaa järjestettiin yhdeksän kertaa. Ryhmän kesto oli 1,5 tuntia ja toimintaa oli järjestetty kerran viikossa. Ryhmän kesto eli 1,5 tuntia, koettiin kuitenkin riittämättömäksi. Kerhon kokoontumiskerrat koostuivat eri teemat muun muassa leivonnasta, parityöskentelystä ja tunne itsesi ja muut jne. Kerhossa tarjottiin välipala järjestäjän taholta. Tutkimuksesta tuli esille, että harrastustoiminta
13 olisi tärkeää järjestää lähellä lasten koteja, varsinkin jos välimatka muihin harrastustoimintoihin on pitkä. Repposen mukaan kerhotoiminta olisi hyvä suunnitella joustavasti, koska tyttöryhmät toimivat aktiivisemmin kuin saavat itse päättää toiminnan sisällöstä. Tutkijan mukaan tytöt pitivät kuvakorttitutustumisleikistä, jossa erilaisia kuvakortteja oli levitetty pöydälle, joista tytöt valitsivat itselleen sellaiset kortit, mitkä kuvaavat heidän tunnetilaa sillä hetkellä ja he saivat kertoa itse omista tuntemuksistaan kaikille. Tutkijan havainnoinnin ja ryhmäläisten omiin kokemuksiin perustuvat seuraavat asia kokonaisuudet kerhotoiminnasta: Tytöt kokivat, että he ovat liittyneet johonkin, kokivat kuuluvansa johonkin ja ovat tulleet hyväksytyksi ryhmän myötä, on paikka mihin tulla ja siellä on valvonta ei tarvitse olla yksin kotona. Tyttökerhon ilmapiiriä kuvattiin kodinomaiseksi ja turvalliseksi, yhteisöllisyys ilmeni toiminnassa yhdessä tekemisen ja toiminnan kautta. Ryhmäläiset olivat keskenään vuorovaikutuksessa ja jokainen tyttö sitoutui ryhmään omalla tavallaan. Tyttökerho on auttanut tyttöjä luomaan uusia kaverisuhteita ja he kokivat, että kerhoon oli helppo ja turvallista tulla. Tyttöjen erimielisyyksistä huolimatta yhteisöllisyys koettiin hyvinkin tärkeäksi. Kerhotoiminta vaikutti tyttöjen elämään positiivisesti ja kerhosta tuli tytöille tärkeä paikka, jossa tytöt voi tuntea itsensä merkitykselliseksi. Tutkimuksesta tullut palaute osoitti toiminnan tarpeelliseksi ja mielekkääksi. 3.3.3 Että kaikki ois kaikkien kavereita (Paajoki 2011) Paajoki aloitti tutkimuksen havainnoinnilla Leppäveden koulun 6B-luokan keskuudessa kerran viikossa, kevätlukukauden kolmen kuukauden aikana 2011. Luokka tiesi tutkijan roolin luokassa; mitä ja miksi tutkija osallistui koulupäivään ja hyväksyivät asian. Tutkija piti havainnointipäiväkirjaa, johon kirjattiin ylös tilanteita, tunteita, havainnointeja, ihmetyksen aiheita ja kuultuja juttuja. Tutkijan rooli oli luokassa aktiivinen ja se antoi mahdollisuuden tutustua luokkaan ja sen oppilaisiin ja keskustella heidän kanssa monista asioista, jotka toimivat hyvin oleellisessa roolissa havainnointiprosessia samoin tilanteet, joissa keskityttiin vain seuraamaan ja tarkkailemaan tapahtumia. Erityisen antoisana havainnointikohtana Paajoki toteaa olleen tyttöjen
14 tekstiilityön tuplatunnit, jolloin paikalla olivat vain luokan tytöt ja luokan tunnelma oli otollinen rennolle ja luovalle keskustelulle. Tutkija kuunteli ja havainnoi myös sivusta monia keskusteluja, joista myöhemmin tehtiin tulkintoja siitä, mitä tytöille kuuluu ja missä niin sanotusti mennään. Toisena aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu, joka suoritettiin havainnoinnin jälkeen. Käytössä oli puolistrukturoitu haastattelu, eli kaikille tytöille oli esitetty samat kysymykset, joihin he saivat vastata omin sanoin. Itse haastattelussa kysymysten järjestys ja muoto saattoi vaihdella sen mukaan, mitä tytöt vastasivat. Haastattelu eteni teemahaastattelulle tyypilliseen tapaan tiettyjen teemojen varassa, jättäen paljon tilaa myös tyttöjen omille mielipiteille ja ajatuksille. Kysymykset oli hiottu mahdollisimman ymmärrettäviksi ja selkeiksi 12 -vuotiaan näkökulmaan sopiviksi. Luokan kymmenestä kahdeksan tyttöä oli halukkaita osallistumaan haastatteluun, heidän vanhempansa antoivat myös suostumuksensa. Tutkimuksen tulokset analysoinnin jälkeen osoittavat, että turvallisuudella, sosiaalisilla suhteilla, osallisuudella ja ilolla on tärkeä tehtävä yhteisöllisyyden luomisessa ja ylläpitämisessä. Huomioin arvoista on, että kuinka kaikilla näillä osa-alueilla muutamat asiat nousivat ylitse muiden. Hyvät sosiaaliset suhteet, itsensä kokeminen hyväksytyksi, arvostetuksi ja tasavertaiseksi sekä kokemus ryhmään kuulumisesta koettiin kaikkein tärkeimpinä tekijöinä yhteisöllisyyden kannalta. Näillä asioilla voi katsoa olevan myös selkeä yhteys terveen itsetunnon sekä yksilön ja yhteisön hyvinvoinnin kannalta. Kiteytettynä on tullut tutuksi lause, joka on joskus lausuttu suurin tarve ihmisellä on rakastaa ja tulla rakastetuksi, joka voidaan ymmärtää koulumaailmassa siten, että jokaisella lapsella on tarve kokea olevansa tärkeä ja pitää joitakin ihmisiä itselleen tärkeinä eli kokea yhteenkuuluvuutta. Tutkimuksessa ilmitulleet kokemukset kiusaamisesta ja hyväksynnän puutteesta viestivät voimakkaasti siitä, että luokan yhteisöllisyyden tunne ei ole tarpeeksi vahva. Toimivan yhteisön yksi tunnusmerkeistä on erilaisuuden sietäminen ja kääntäminen rikkaudeksi ja voimavaraksi. Yhteinen tekeminen ja osallisuuden lisääminen ovat siten avainasemassa. Näitä elementtejä voidaankin lähteä opettelemaan esimerkiksi yhteistoiminnallisten ryhmien avulla tai käymällä yhteistä keskustelua turvallisuuskasvatuksesta. Oleellista kuitenkin on, että tehdään jotain yhdessä ja oppilailla on
15 siinä aktiivinen rooli. Tekeminen ja yhdessä vaikuttaminen muiden kanssa antaa kokemuksen omasta merkityksellisyydestä sekä vahvistaa yksilön yhteisöllisyyden tunnetta. Yhteiset kivat ja vaikeatkin kokemukset auttavat luokkaa hitsaantumaan yhteen tehokkaasti. Paajoki otti esille tutkimuksen yhteenvedossa sen miten haasteellista luokkatoiminnassa oli saada luokka toimimaan yhdessä, vaikka tytöt kokivat yhteisen tekemisen mielekkäänä ja antoisana. Yhteistä tekemistä kaivattiin jopa lisää ja yhdessä toimimista tulisi harjoitella ja lisätä. Kaverit ja yhdessä tekeminen koettiin myös merkittävänä ilon tuottajana tyttöjen elämään. Loppupäätelmänä tutkimuksesta voidaan todeta, että nuoret eivät välttämättä kuulu muihin yhteisöihin, joten koulu ja oma luokka ovat keskeisessä asemassa. Omassa luokassa on mahdollisuus kokea ja oppia sellaisia asioita, jotka eivät ole mahdollisia muualla: hyviä vuorovaikutustaitoja, yhteisöllisiä menetelmiä ja toimintatapoja, työskentelemistä erilaisissa ryhmissä erilaisten yksilöiden kanssa kokien sekä hyviä että haastavia hetkiä, ja ylipäätään kokea yhteenkuuluvuutta. Tulevaisuuden haasteena on miettiä, mitä tulisi muuttaa ja mihin suuntaan, että yksilön perustarpeet tulisivat täytetyiksi ja jotta koulu, ja ennen kaikkea oma luokka, olisi paikka, jossa hän viihtyisi ja johon kokisi kuuluvansa. Koulussa ja kunnassa olisi hyvä miettiä, millaisia edellytyksiä heillä on yhteisöllisyyden eri osa-alueiden huomioimiselle. Kuten esimerkiksi tutkimuksesta käy ilmi, että opettajilla ei aina ole aikaa, halua tai resursseja suunnitella ja toteuttaa uudenlaisia malleja, jotka tukisivat kokonaisvaltaista oppimista ja sitä kautta kouluviihtyvyyttä ja kaikkien hyvinvointia. Yksi kehittämisen paikka olisi miettiä uusia yhteistyön muotoja esimerkiksi nuorisoalan ammattilaisten, kuten yhteisöpedagogien kanssa. Heillä on sellaista sosiaalisiin taitoihin liittyvää käytännön ja teoriaan perustuvaa osaamista, jota tarvitaan niin koulumaailmassa kuin muuallakin. Mahdollisuuksia on monia, jos vain halukkuutta yhteistyöhön koulun ja kunnan puolelta paikkakunnalla löytyy. Yhteistyöhalukkuutta ja motivaatiota mietittäessä on hyvä muistaa, että sekä tytöillä että pojilla on samat
16 perustarpeet: kuulua johonkin, kokea olevansa hyväksytty ja arvostettu, kokea osallisuutta sekä tehdä yhdessä jotain ja kokea sitä kautta iloa elämässään. Tutkimuksesta nousee vahvasti ilmi, että vuorovaikutustaitojen sekä minäkuvan merkitys kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on merkittävä. Tulevaisuuden työelämässä hyvät vuorovaikutussuhteet korostuvat entisestään, koulumaailman tulisikin muuttua vastaamaan myös tulevaisuuden työelämän tarpeita. Yksilön hyvinvointi heijastuu koko ryhmän hyvinvointiin, joten ne ovat sidoksissa toisiinsa. 3.3.4 Brändit lasten harrastuksissa symbolien merkitykset sosiaalisen indentiteetin kehittymisessä (Väistö 2010) Tässä artikkelissa Väistö esittelee 2009 tehtyä tutkimusta brändien merkityksestä lasten vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Väistö pitää lähtökohtana sitä, että lapset rakentavat sosiaalista identiteettiään suhteessa muiden ryhmien kautta. Ryhmille on ominaista symbolien, kuten brändien käyttö ryhmän identiteetin esille tuomisessa ja muista ryhmistä erottumisessa. Väistö suoritti tutkimuksen Espoolaisessa alakoulussa toukokuussa 2009. Lapset olivat iältään 9-10-vuotiaita alakouluoppilaita, tytöt ja pojat olivat eritelty omiin keskusteluryhmiin. Vanhemmilta saatiin lupa tutkimukseen osallistumiseksi. Osallistujia ryhmäkeskusteluihin oli 23 ja ryhmänkoot vaihtelivat 3-4 oppilasta. Keskustelut kestivät 30 45 minuuttia, riippuen lasten innostuksesta ja mielenkiinnosta. Aiheena keskusteluissa olivat lapsia kiinnostavat asiat kuten tavarat ja harrastukset. Lapset saivat esittää kirjoittaen lempiasioitaan kartongille, joista sitten valittiin aiheita tarkempaan keskusteluun. Lapset myös piirsivät unelmiensa huoneen ja jakoivat sen muille, kertoen huoneesta. Oli huomattavaa, että erilaisten osioiden avulla lasten oli helpompi keskittyä, niiden antaessa mahdollisuuden ottaa aktiivisesti osaa ryhmäkeskustelutilanteeseen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että projektiiviset tekniikat kuten piirtäminen ovat hyödyllisiä puheen tuottamisessa ryhmäkeskustelutilanteissa. (Väistö 2010, 41.) Väistö arvioi, että suurin osa tutkimukseen osallistuneista lapsista osallistui myös keskusteluun innokkaasti ja pitivät käsiteltyjä aiheita mukavina. Ne ryhmät, joissa
17 lapset eivät jaksaneet keskittyä, olivat kestoltaan lyhyempiä kuin innostuneempien lasten ryhmät. (Väistö 2010, 41.) Väistö havaitsee, että syyt eroihin lasten ryhmäytymisen välillä saattavat johtua sekä toisaalta liittyä kotiympäristöön ja perheen arvoihin. Tutkimukseen osallistuneet lapset ovat siinä iässä, että vanhempien mielipiteitä kunnioitetaan ja kuunnellaan, kapinointi vanhempia kohtaan on vähäistä. Vanhemmilla on vahva rooli lasten vaatevalinnoissa, jolloin ajatukset saattoivat poiketa lasten toiveista siitä, minkälaisia vaatteita he halusivat käyttää. (Väistö 2010, 42.) Tutkimuksessa todettiin, että tyttöjen mielenkiinto keskittyy vaatteisiin, leluihin ja suuren suosion saavuttaneeseen Stardoll-yhteisöön. Kaikki lapset eivät ole kiinnostuneita brändeistä lainkaan, mutta lapset tunnistavat brändejä ja tiesivät mitkä olivat ryhmissä hyväksyttyjä ja mitkä eivät. (Väistö 2010, 42.) Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että lapset pitivät urheilubrändeistä, koska ne saavat heidät tuntemaan itsensä vahvemmiksi ja muotitietoisiksi. (Väistö 2010, 42.) Esimerkiksi urheilujoukkueissa muodostui sisäryhmiä, joista ulkopuolelle jäämisen uhka saattoi johtua väärän brändin käyttämisestä. Todettava kuitenkin on, etteivät brändit ole ainoastaan niiden symbolisten merkitysten vuoksi merkityksellisiä, vaan lapset myös luottavat niiden olevan merkki laadusta. (Väistö 2010, 43.) Nyky-yhteiskunnassamme lapset kohtaavat ja tunnistavat brändejä enemmän kuin yksikään sukupolvi ennen heitä. Perheiden lapset, jotka kuuluvat keskiluokkaan on hyvät edellytykset rakentaa identiteettiään muotivaatteilla ja erilaisilla tavaroilla. Vaatteita ei kuluteta pelkästään niiden tarpeellisuuden vuoksi, vaan myös niiden tuoman symbolisen arvon takia. Artikkelissa pohditaan myös sitä, miten brändit ovat lasten sisä- ja ulkoryhmien muodostamisessa vapaa-ajalla ja harrastuksissa sekä miten lapset rakentavat sosiaalista identiteettiään niiden avustuksella. Tutkimuksen näkökulmassa korostetaan lapsen sosiaalisen identiteetin kehittymistä tietyssä kontekstissa tiettynä aikana. Sosiaalisen ympäristön rakentumisessa, lapset nähdään aktiivisina toimijoina ollen vuorovaikutteessa ympäristön kanssa rakentaen sen avulla sosiaalista identiteettiään. Väis-
18 tön tutkimuksessa brändit toimivat symbolisten merkitysten kantajina, jotka määrittelevät sisä- ja ulkoryhmien rajoja ja ovat siten apuna identiteetin rakentamisessa. Väistön pyrkimys oli löytää vastauksia kysymyksiin, miten brändit vaikuttavat lasten sosiaalisen identiteetin muodostukseen ja miten ne ovat mukana lasten sisä- ja ulkoryhmien muodostumisessa. Tajfelin (1982) ajatusten mukaan stereotypiointi ja ennakkoluulot ovat seurauksia ihmisten jakamisesta sisä- ja ulkoryhmiin, joten brändit ja niiden symboliset vaikututukset toimivat ryhmien muodostumisen ja ennakkoluulojen syntymistä tukevana. (Väistö 2010, 44.). Yksi Väistön tutkimukseen osallistuneista tytöistä kertoi harrastavansa telinevoimistelua, jolloin lajissa olivat varusteet tärkeässä roolissa, joilla on vaikutusta joukkueen sisäryhmän muodostumiseen. Yhtenäinen asu luo yhtenäisyyttä joukkueen sisällä erottuen siten muista ryhmistä sybolisesti sisäryhmäksi. Identiteetti ei ole muuttumaton kokonaisuus vaan se rakentuu jatkuvasti uudelleen suhteessa muihin henkilökohtaisella ja ryhmän tasolla. Sosiaalinen identiteetin katsotaan olevan sitä, että miten ihmiset käyttäytyvät sosiaalisissa tilanteissa ja ymmärtävät kuuluvansa erilaisiin ryhmiin. Henkilökohtainen identiteetti jää usein ryhmätilanteissa taka-alalle, jolloin ryhmän identiteetti ja etu nousevat tärkeämmäksi. Stetsin ja Burken (2000) toteavat, että sosiaalinen ryhmä on joukko yksilöitä, jotka haluavat samaistua toisiinsa ja näkevät itsensä osaksi tiettyä sosiaalista kategoriaa tai sisäryhmää. Jäsenet jotka kuuluvat sisäryhmään tekevät positiivisia arvioita ryhmästään, jolloin ryhmän jäsenet arvioidaan itsensä kaltaiseksi. Ulkoryhmään kuuluvia pidetään erilaisina. (Väistö 2010, 37-38.) 3.3.5 Nuoret toimijoiksi, vaikuttajiksi ja asiantuntijoiksi liikuntaharrastusten ja lähiliikuntapaikkojen suunnitteluun (Gretschel & Salmikangas 2010) Gretschel ja Salmikangas käsittelevät katsauksessaan aihetta nuorten osallisuudesta liikuntaharrastusten ja lähiliikuntapaikkojen toimijoina, vaikuttajina ja asiantuntijoina. He ovat katsauksessaan käyttäneet kansallista liikuntatutkimusta, jonka mukaan seuraurheilun aloittaa nykyään yhä nuoremmat. 14-ikävuoden jälkeen lopettaminen seuroissa alkaa kiihtyä. Viimeisen 10-vuoden aikana 13 % on 15-30-vuotiaiden osuus laskenut seuratoiminnassa Nuorten vapaa-aikatutkimuksen 2009 mukaan.
19 Nuorten vaikutusmahdollisuudet ovat seuratoimintaan vähäistä kun taas muussa vapaa-ajan ympäristöissä vaikuttamismahdollisuudet ovat korkeammat. Tämä kertoo siitä, että liikunta- ja urheiluseurat eivät näyttäydy nuorten elämässä yhteisöinä joihin nuoret pystyvät osallistumaan ja jotka reagoivat heidän odotuksiin ja tarpeisiin. Nuorten halukkuus osallistua vaikuttamiseen on kuitenkin korkealla tasolla. Päätelmänä todetaan, että nuorten omia mahdollisuuksia vaikuttaa omiin liikuntaa koskeviin asioihin on lisättävä. Nuorille ja lapsille saattaa nyt välittyä kuva että kaikki on valmiiksi tehty ja joku ulkopuolinen aina valmistaa asiat heille. Tämän vuoksi nuoret ja lapset eivät löydä rooliaan yhteiskunnassa vaan luottavat systeemiin ja markkinoihin. Palvelut, joita heille suunnitellaan ilman heitä, eivät vastaa nuorien ja lapsien tarpeita. Päättäjät ovat vuodesta 1995 asti säätäneet lakeja sekä kansallisia ohjelmia jotka lisäsivät nuorten osallisuutta. Tästä esimerkkinä nuorisolaki (72/2006), joka edellyttää ottamaan nuoret mukaan nuorisotyöhön ja politiikkaan sekä varmistaa että nuoria kuullaan näihin liittyvissä asioissa. Liikuntalain (1054/1998) 2 mukaan kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle tukemalla muun muassa kansalaistoimintaa. Otetaanko tällä hetkellä nuoret ja lapset tarpeeksi mukaan liikuntaa koskevissa asioissa? Esimerkiksi alakoulujen koulupihoilla on huonot olosuhteet, joka johtuu siitä, ettei yhteisöllisyyttä ole tarpeeksi huomioitu koska käyttäjiä ei ole kuultu Koulupihojen ja liikuntaolosuhteet tutkimuksen mukaan. Gretschelin mukaan nuorten osallistaminen liikuntarakentamiseen on muutamien innokkaiden varassa eikä kunta anna riittävästi resursseja sen todelliseen toteuttamiseen. Koskisen mukaan lasten ja nuorten osallistuminen ei ole niveltynyt osaksi koulujen eikä suunnitteluorganisaatioiden arkeen. Tarvitaan sallivaa ja kaikenlaisen liikunnan ja avoimenympäristön liikuntapaikkoja. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä liikunnan edistämisen linjoista (2008) nähdään tärkeäksi liikuntapaikkojen käyttöasteen nosto. Turussa on esimerkiksi Koulut liikkeelle hanke jonka tavoitteena on luoda liikuntaa yhteisten pihaprojektien ja hyötyliikunnan avulla. Turussa on tehty paljon uudistuksia ympäristöön lasten ja nuorten näkökulmasta. Turun malli laajennettiin valtakunnalliseksi hankkeeksi vuonna 2010. Lasten ja nuorten liikkumista ei voida lisätä ulkoapäin, mutta tarjoamalla mahdollisuuksia siihen voidaan edistää omatoimiseen lähiliikuntaan. Jokaiseen suunniteltavaan asiaan tulee merkitä ketä nii-
20 den suunnitteluun toivotaan osallistuvan. Vaikutusmahdollisuuksien lisääminen lisää seuratoiminnan mielekkyyttä sekä lisäämällä muita eri vaihtoehtoja toimia esim. valmentajana, erotuomarina, kannattajana jne. tuo mielekkyyttä nuorten toimintaan seuroissa sekä sitouttaa heitä. Tutkimatta on vielä, miten lasten ja nuorten kasvu ja kehitys liikunnan avulla voi suuntautua myös aktiiviseen toimijuuteen niin oman elämän kuin yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna. Selkeät rajaukset ja tavoitteet helpottavat kokeilujen käynnistämistä kunnissa. Seuratyö saattaa määrittää nuoren identiteettiä. Identiteetit luovat erilaisia rooleja joita pääsee kokeilemaan seuratoiminnassa. Kilpaurheilu ei välttämättä anna mahdollisuutta toimia eri rooleissa. Onko siis urheilu- ja seuratoiminta liika kilpailu-keskeistä? Tulisiko luopua yhden urheilulajin käsitteestä, jossa keskitytään olemaan huipulla yhdessä lajissa. Huippu urheilussakin on tosin todettu kilpaurheilijoiden motivaatioin kasvavan ja suoritusten parantuvan kun asioihin pääsee vaikuttamaan. (Gretschell & Salmikangas 2010, 96 100.) 3.4 Tutkimusten tuloksia Kirjallisuuskatsauksessa vastattiin Pico-kysymykseen: Millaista on tyttöjen toimiva pienryhmätoiminta? Vahvaa tutkimusnäyttöä ei löytynyt, mutta hyvin toimivia käytäntöjä. Kaikki kolme tutkimusta, yksi artikkeli ja yksi katsaus antoivat vastauksia asetettuun Pico-kysymykseen. Eri tavoin ja eri menetelmin toteutettujen tutkimusten tuloksista tuli esille, että miten hyvänä pienryhmätoiminta voidaan pitää. Pienryhmätoiminta lisäsi tai tuki tyttöjen hyvinvointia ja osallisuutta yksilötasolla. Yhteenvetona voidaankin todeta, että edellä olevat tutkimukset täydensivät toisiaan tuomalla huomioon otettavia näkökulmia pienryhmään suunniteltaessa ja auttoivat ymmärtämään sitä kokonaisuutta, josta on apua ryhmätoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Ymmärrys lisääntyi myös siitä, mitä hyötyjä pienryhmätoiminnalla mahdollisesti saavutetaan tyttöjen elämään. Ryhmätoiminnan aloittaminen vaatii monien seikkojen ja näkökulmien huomioimista. Yhteenvetotaulukko pienryhmätoimintaan vaikuttavista toimivan käytännön tunnuspiirteistä on taulukossa neljä. (TAULUKKO 4)
21 TAULUKKO 4. Yhteenvetoa toimivan käytännön tunnuspiirteistä perustuen Pelkosen, Repposen ja Paajoen tutkimuksiin sekä Väistön laatimaan artikkeliin ja Gretschel & Salmikankaan katsaukseen. KÄYTETYT LÄHTEET Reilut tytöt Että kaikki ois kaikkien kavereita Brändit lasten Viihdyt ään yhdessä harrastuksissa jne. Nuoret toimijoiksi ja vaikuttajiksi jne. Yht. TEKIJÄT Pelkonen Repponen Paajoki Väistö Gretschel, Salmikangas Ryhmän suunnittelussa huomioitava Kerhorunko etukäteen (suunnittelu; tavoitteet, x x x 3 selkeät toimintarajat) Ympäristön ja yhteisön turvallisuus (koti, ryhmä) x x 2 Suunnitella joustavaksi toiminnaksi x 1 Osallistuja suunnittelussa mukana x x x 3 Projektiivisten tekniikoiden käyttäminen(lasten x 1 keskittyminen +) Kerhotoiminta lähellä kotia suotavaa x 1 Vetäjältä odotetaan Rauhallisuutta x 1 Kykyä kuunnella x 1 Kykyä asettua toisen näkökulmaan x 1 Tasa-arvoinen kohtaaminen(brändit, kotitaustat) x 1 Taitoa olla oma itsensä x 1 Ryhmätyön onnistumisen edellytykset Turvallisuuden kokeminen x 1 Sosiaaliset suhteiden kehittyminen x 1 Osallisuus x x 2 Hyväksytyksi tuleminen x 1 Sitoutuneisuus x x x 3 Osallistumisen vaivattomuus x 1 Yksilön saama hyöty ryhmätoiminnasta Vuorovaikutustaitojen lisääntyminen x 1 Yhteisölliset menetelmät ja toimintatavat x x 2 Ryhmätyöskentely, yhteistyö x x 2 Yhteenkuuluvuus x 1 Tunteiden ilmaisu x 1 Itsetuntemus x 1 Mahdollisuus puhua vaikeistakin asioista x 1 Luottamus ryhmässä x 1 Vuorovaikutus, kokemusten jakaminen x x x 3 Miellyttävä ja innostuva kokemus x x 2 Osallisuus x x x 3 Yhteisöllisyys x x 2 Uudet kaverisuhteet x 1 Toiminta tarpeellista ja mielekästä x x x 3 Positiivinen vaikutus x 1 Toiminnan merkityksellisyys x 1 Koettu ilo x 1 Identiteetin vahvistuminen ja rakentuminen x x 2 Kokemusten jakaminen x 1 Tulevaisuudessa kiinnitettäviä asioita Yhteistyö muiden tahojen kanssa(esim.kunta, x 1 koulu, järjestöt) Vuorovaikutustaitojen paraneminen, edistäminen x 1 Minäkuvan hyvään suuntaan kehittyminen x 1 Yhteensä 14 14 12 7 11 58
22 3.5 Arviointia ja yhteenvetoa tyttökerho toiminnan kehittämiseksi ja toteuttamiseksi Pienryhmän vetäjältä vaaditaan ominaisuuksia, jotka tukevat positiivisia vaikutuksia osallistujille ryhmässä. Tasavertaisesti kohdelluksi tuleminen on ihmisen perustarpeita, joten ohjaajan tulee huomioida tämä tyttöjen kanssa ollessaan, esimerkiksi kotitausta ei saa olla vaikuttamassa ulkoryhmään joutumiseksi. Samoin ohjaajan on osattava huomioida ryhmän mahdolliset pienryhmät ryhmän keskuudessa ja kitkeä ne pois. Tätä kautta ohjaaja luo kaikille ryhmäläisille tunteen, että jokainen on tervetullut ryhmään ja kokee turvallisuutta kerhotoiminnassa. Luottamus ja vuorovaikutus antavat mahdollisuuden puhua vaikeistakin asioista. Yhteisöllisyyden kokemus, kuuluminen joukkoon ja yhdessä tekeminen auttavat lisäämään vuorovaikutustaitoja ja tätä kautta antaa mahdollisuuden oman identiteetin kasvulle. Ryhmätoiminnan vahvana pohjana on hyvä suunnittelu, jotta toiminta on sujuvaa ja kaikilla on hyvä olla. Suunnittelussa tulisi huomioida ryhmätoiminnan toiminnan rajat sekä tavoitteet toiminnalle pienryhmässä. Pienryhmän toiminnan sujumiseksi kannattaa hyödyntää erilaisia tekniikoita muun muassa projektiivisten tekniikoiden käyttöä, joiden avulla voidaan lisätä lasten keskittymistä tekemiseen ja tukea innostumista yhdessä tekemisestä pienryhmässä, toiminnan ollessa tarpeellista ja mielekästä. Tulevaisuudessa olisi hyvä asia jos aihetta tutkittaisiin vielä syvemmin ja pitkällä aikavälillä, jotta olisi käytettävissä lisätietoa pysyvistä vaikutuksista pienryhmätoiminnasta. Tämä kirjallisuushaku antaa jo viitteitä pienryhmätoiminnan suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. 4 POHDINTA Pico- kysymyksen asettelu auttaa tiedonhaussa. Tehtävänanto ja tulokset osoittavat hyvin sen miksi tietoa pitää arvioida onko se todellista ja paikkansa pitävää. Aluksi tiedonhaut olivat epämääräisempiä, lopuksi osattiin nopeammin hakea tarvittavat tiedot. Pico kysymys nopeuttaa tätä prosessia. Aiheestamme ei ole tehty yliopistotason töitä vaan aihepiiri oli luonteeltaan sen kaltainen, että sitä oli toteutettu ja tutkittu
23 ammattikorkeakoulu tasolla. Hakuja tarkistettaessa oli havaittavissa hakukoneiden toimivuudessa epätarkkuuksia. Samojen hakusanojen ja rajauksien kanssa joku työ saattoi jäädä hakutuloksista pois, jonka tosin saattoi löytää jonkin muun hakukoneen kautta. Loppuraporttia kootessamme tarkistimme hakuja uudelleen, sillä tehtävän alussa hakujen tulokset oli epämääräisesti merkattu. Aluksi tuntui siltä, että oli vaikea löytää sitä tietoa aiheesta. Julkaisuja piti lukea moneen kertaan ennen kuin sai otteen jäsentelystä, kaikki tieto oli kätkettynä tekstiin, otsikoinnit olivat siis pettäneet. Kun saatu tieto alkoi jäsentyä, hahmottui sen linkittäminen toiseen julkaisuun, jotta siitä syntyisi kokonaisuus. Nyt kun saatua aineistoa tarkastelee, niin mukaan otetuista julkaisuista jokainen täydensi toistansa. Näin toimien saatiin vastaustauksia asetettuun Pico-kysymykseen. Käytetyistä julkaisuista saa selvän käsityksen, miten vahvana ryhmätyöskentely näyttäytyy tyttöjen elämässä ja on siten tarpeellista.
24 LÄHTEET Arcada. 2015. Vaikuttavat tavat (VATA). Viitattu 25.1.2015. http://rdi.arcada.fi/vata/fi/ Gretschel, A. & Salmikangas, A. 2010. Nuoret toimijoiksi, vaikuttajiksi ja asiantuntijoiksi liikuntaharrastusten ja lähiliikuntapaikkojen suunnitteluun. Nuoristotutkimus 2/2010. Helsinki: Yliopistopaino. Hirvonen, E. 2014. Terveyden edistämisen arviointi ja näyttöön perustuva toiminta. Luento Satakunnan ammattikorkeakoulun Ylemmän ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen linja 12.9.2014. Isojärvi, J. 2011. Tutkimuskysymyksestä hakustrategiaksi PICO-asetelma informaatikon työkaluna. Viitattu 22.1.2015. http://www.bmf.fi/file/view/picoasetelma+informaatikon+ty%c3%b6kaluna.pdf Paajoki, E. 2011. Että kaikki ois kaikkien kavereita. Tyttöjen kokemuksia yhteisöllisyydestä Leppäveden koulun 6B-luokassa. HUMANISTINEN AMMATTIKORKEAKOULU OPINNÄYTETYÖ. Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma 210 op. 11/2011. Viitattu 18.1.2015. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34832/paajoki_eeva.pdf?sequenc e=1 Pelkonen, T. 2011. REILUT TYTÖT vertaistukiryhmä 6.luokkalaisille. Diakoniaammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaaja. Järvenpää. Viitattu 18.1.2015. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/35758/pelkonen_tiia.pdf?sequence= 1 Repponen, L. 2014. Viihdytään yhdessä : 4.-6.-luokkalaisten tyttöjen kokemukset ryhmätoiminnasta sosiokulttuurisen innostamisen näkökulmasta. Hämeen ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Ohjaustoiminnan koulutusohjelma. Viitattu 18.1.2015. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/78116/repponen_lilia- 1.pdf?sequence=1 Satakunnan sairaanhoitopiiri. Yhteisvoimin kotona- ja Pois syrjästä Kaste hankkeet Satakunnan alueella. Viitattu 22.1.2015. http://www.satshp.fi/tutkijoille/tutkimus-ja-kehittamistoiminta/kaynnissa-olevathankkeet/poissyrjasta/hankesuunnitelmat/hankkeen%20viestint%c3%a4suunnitelma%2 029.9.2014.pdf Satakunnan sairaanhoitopiiri. Kaste hanke 2014 2016. Pois syrjästä hanke. Toimintasuunnitelma. Viitattu 22.1.2015. http://www.satshp.fi/tutkijoille/tutkimus-jakehittamistoiminta/kaynnissa-olevathankkeet/poissyrjasta/skyl/s%c3%a4kyl%c3%a4,%20tarkennettu%20toimintasuunnite lmataulukko.pdf
25 Väistö, T. 2010. Brändit lasten harrastuksissa - symbolien merkitykset sosiaalisen identiteetin kehittymisessä. Nuoristutkimus 2/2010. Helsinki: Yliopistopaino. Vähä-Vahe, S. 2015. Hanketyöntekijä. Puhelinkeskustelu. Säkylän kunta.
LIITE 1/5 26
LIITE 2/5 27
LIITE 3/5 28
LIITE 4/5 29
LIITE 5/5 30