Tutkimustyöselostus Kittilän Tiukuvaarassa suoritetuista kultatutkimuksista vuosina 2005-2010

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen yksikkö Rovaniemi 3.5.2012 37/2011 Tutkimustyöselostus Kittilän Tiukuvaarassa suoritetuista kultatutkimuksista vuosina 2005-2010 Veikko Keinänen, Ilkka Lahti, Tuomo Karinen ja Pertti Sarala

li~.!(~~ CJ ~~ t'1 4 C) ~L' r:.,\('''''' \ C?\~.>~r.:, --::r '..!~7; Tekijat Raportin Jaji ~"~ 'e,o'.. i / Veikko Keiniinen veikko.keinanen@gtk.fi <"GJ;; ~~:::<. Pertti Sarala Ilkka Lahti pertti.sarala@gtk.fi iikka.lahti@gtk.fi Toimeksianlaja GTK Raportin nimi Tutkimustyoselostus Kittiliin Tiukuvaarassa suoritetuista kultatutkimuksista vuosina 2005-2010 '. \....,...., '1. Tiivislelma Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Tiukuvaaran aluella vuosina 2005-2010. Tutkimukset toteutettiin GTK:n tutkimushankkeiden 2108002, 2901005, 2141006 ja 2551009 aba. Tiukuvaaran tutkimusalue sijaitsee KittiHin kunnassa, paaosin Kaukosen kylan lansi- ja luoteispuoleba. Geologisesti tutkimusalue kuuluu Keski-Lapin vihreakivialueen etelaosaanja sijaitsee kahden granitoidialueen, Kittiliin graniittialueen ja Keski-Lapin graniittialueen valissa. Alueen liuskeet ovat Onkamo-ryhmaan kuuluvia happamia, intermediaarisiaja komatiittikoostumuksebisia metavulkaniitteja. Niiden paabe on kerrostunut Sodankyla-ryhman kiilleliuskeitaja kvartsiitteja. Lounaisosassa vanhempiin liuskeisiin ovat intrudoituneet Haaparanta-sarjaan kuuluvat synorogeeniset syvakivet, jotka ovat usein montsoniitteja. Tutkirnusten labtokohtana ovat olleet alueelle tehty malrnipotentiaalimallinnus ja alueen sijainti FlRE-tulosten mukaan etelaan kaatuvan syvarakenteen vaikutuspiirissa. Alueelle tehtiin tihennetty georysikaalinen matalalento vuonna 2006, moreenigeokerniabinen verkkoniiytteenotto 2005-2006. Moreeni-rapakaBionaytteenotto- ohjelma kiisitti seitseman naytteenottolinjaaja se toteutettiin vuonna 2008. Tutkimusmontutusta tehtiin kahdessa vaiheessa vuosina 2007 ja 2010. MMIniiytteenottoa tebtiin kolrnelle linjalle vuonna 2008. Syvakairauksia tehtiin vuosina 2007 ja 2010. Kesiin 2009 kartoituksen aikana tutkimusalueen pohjoisosasta loytyi kulta- ja kuparipitoinen kvartsi-karsirnineraaleja sisaltanyt juoni. Sen ymparistoa tutkittiin montuttamalla ja kairaarnalla. Tuloksena loydettiin joitakin heikosti kultapitoisia juonia. Palovaaran metsaautotien varresta saatiin geokemiallisella naytteenotolja seka kahdesta tutkimusmontusta viihaisiii kuban merkkeja. Kohteelle tehtiin kahden kairareian profiili, josta niin ildian saatiin pienia kultaviitteita. ~ " Asiasaoat (kohde, menetclmal joe.) Malminetsinta, georysikaalinen tihennetty matalalento, MMI-geokernia, geokemiallinen pedonaytteenotto sekii linjanay!- teenotto, tutkimusmontutus, geologinen kartoitus, syvakairaus Maaotieteellinen alue (maa. Hiani, kunta. kylii. esiintyma) Suomi, Lappi, Kittila, Tiukuvaara Karttalehdet 2731 12, 273207,2732 10 vastaten UTM-Iuokituksen karttalehteii U441 Muut liedot ArkistosaIjan nimi Arkistotunnus malmitutkimusraportti 37/20 11 Kokonaissivumaara Kieli Hinta lulkisuus 19 s., 4 liites. suomi julkinen Yksikk6 ja vastuualue Hanketunnus Pohjois-Suornen yksikko, va ~ l 2551009 Allek;<jo;tuslnimen sel v1~./ Veikko Keinanen 'Alf(k AllekiIjoihlsinimen selvennys Pertti Sarala Ikka Lahti?Jh~ ;7~L ' GTK GEOlOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOlOGISKA FOR SKN INGSCENTRALEN GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND

(~(~~~ GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND :~,'~:::"NTATION P\~~ ~X, ~.}# Authors Veikko Keinanen Pertti Sarala Ilkka Lahti '1'-., ~.,." '; /, '" I,.) r I(, ----::::...-:::-- ->-. I JAN!.\'r sry; 3.5.2012 \,. ~ "'" u r' V ".,d; 'r:~'c;.. '),... Type of report Commissioned by GTK '.. J. Title of report Tutkimustyoselostus Kittiliin Tiukuvaarassa suoritetuista kultatutkimuksista vuosina 2005-2010 Abstract Geological Survey of Finland (GTK) conducted mineral exploration on the Tiukuvaara area during 2005-2010. Geographically the target area is located in the municipality ofkittila near the village ofkaukonen. The study area is situated in the southern part of the Paleoprotezoic Central Lapland Greenstone Belt, between The Kittila Granite area and the Middle Lapland Granite area. The schists are composed of acid, intermediary and komatitic metavolcanic rocks of the Onkamo Group. Quartzites and schists of the Sodankylii Group were deposited above them. In the southwest area, synorogenic plutonic rocks, mostly montzonites of the Haaparanta suite were intruded into the older schists. Tiukuvaara was selected as an exploration target based on previous regional scale prospectivity mapping and the FIRE seismic data. Low-altitude geophysical airborne measurement was done in the target during 2006 as well as percussion drilling program for till geochemistry. Till sampling was completed by seven till geochemical profile sampling in 2008, and 31 test pits in 2007 and 8 test trenches in 2010. Weak leach sampling by tbree sampling profile using MMI methods was carried out in 2007. Deep drilling was done in the area in 2007 and 2010. Gold- and copper bearing quartz-scam vein was found in the northern part of the study area during bedrock mapping in 2009. Test pit surveys and deep drilling were focused on that vein and its surrounding area in 2010. As a result, some additional gold-bearing veins were found. In other areas, some elevated gold contents were found in till and also in the bedrock near the Palovaara road. In the deep drillings, gold was somewhat anomaly near the Palovaara road but not in the Isovaara area. Based on this study, some future research orooosais were made. Keywords Ore exploration, geochemical mapping, geophysical measurements, gold Geographical area Finland, Lapland, Kittilii, Tiukuvaara Map sheet 2731 12,2732 07, 2732 10 Other infonnation Report serial Archive code Exploration report 3712011 Total pages Language Price Confidentiality 19 p., 4 appended pages Finnish public Unit and section Project code Northern Finland Office, Bedrojik Geology and Resources 2551009 PI Signature/name. Signature/name Veikko Keiniinen Ilkka Lahti P ertti S arala?'dt;>~..?~4.. GTK GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGISKA FORSKNINGSCENTRALEN GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND

Sisällysluettelo Kuvailulehti Documentation page 1 JOHDANTO 1 1.1 Tutkimusalueen sijainti 1 1.2 Tutkimusten tausta, tavoitteet ja vastuuhenkilöt 2 1.3 Aikaisemmat tutkimukset 3 2 ALUEEN GEOLOGIA 3 2.1 Kallioperä 3 2.2 Maaperä 4 3 SUORITETUT TUTKIMUKSET JA NIIDEN TULOKSET 7 3.1 Geofysiikka 7 3.2 Moreenigeokemia, MMI ja tutkimusmontutus 7 3.2.1 Moreenigeokemia 7 3.2.2 MMI näytteenotto 9 3.2.3 Tutkimusmontutus 10 3.3 Kallionäytteenotto, kairaukset ja näytteiden analysointi 10 4 TUTKIMUSTEN TULOKSET 14 4.1 Isovaaran tutkimukset 14 4.2 Tolpinkurun tutkimukset 15 4.3 Palovaaran tien tutkimukset 17 5 AIHEEN ARVIOINTI 18 6 KIRJALLISUUSLUETTELO 19

1 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimusalueen sijainti Tiukuvaaran tutkimusalue sijaitsee Kittilän kirkonkylältä etelään, Rovaniemi-Kittilän valtatien länsipuolella. Kaukosen kylään nähden alue sijaitsee pääosin Kaukosen kylän länsi- ja luoteispuolella ja sen eteläraja kulkee noin 5 kilometriä Kaukosesta Kallon-Kurtakon kautta Kolariin johtavan tien eteläpuolella (Kuva 1). Alue sijaitsee KKJ-karttalehdillä 2731 12 ja 2732 07 ja 2732 10 vastaten UTM-luokituksella karttalehteä U441. Tärkeimmälle tutkimuskohteelle, joka sijaitsee Palovaaran-Tolpinkurun alueella, päästään metsäautotietä, joka lähtee Kaukosen kylästä noin 5 km pohjoiseen. Risteyksestä käännytään länteen ja ajetaan metsäautotietä noin 2 kilometriä (Tarkennettu alue Kuvassa 1). Kuva 1. Tiukuvaaran tutkimusalueen sijainti magneettisella matalalentokartalla. Vuonna 2010 kairatut reiät tarkennetulla magneettisella kartalla. Geokemiallinen näytteenottoalue on rajattu sinisellä viivalla. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/12.

2 1.2 Tutkimusten tausta, tavoitteet ja vastuuhenkilöt Tiukuvaaran alue on uusi kultatutkimuskohde Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeen eteläosassa. Se sijaitsee Kittilän graniittialueen ja Keski-Lapin graniittialueen välissä. Tutkimusten lähtökohtana on ollut alueelle tehty malmipotentiaalimallinnus (Nykänen ja Salmirinne 2007, Sarala et al. 2007a, b ja Nykänen et al. 2008). Malmipotentiaalimallinnuksessa Tiukuvaaran kohde nousi esiin kultapotentiaalisena jatkotutkimuskohteena. Au-potentiaali näyttäisi kohdentuvan aluetta halkoviin suurrakenteisiin. Lisäksi alue on anomaalinen 1:200000 mittakaavaisen paleojännityskenttä- ja GIS mallinnuksien perusteella (Ojala ja Nykänen, 2007). Varsinaisia kultatutkimuksia GTK ei ole alueella aikaisemmin tehnyt, koska resurssit ovat olleet kohdennettu muille alueille. Tiukuvaaran alue on jo aikaisemmin havaittu rakenteellisesti erittäin mielenkiintoiseksi ja FIRE tulokset (Kuva 5) vahvistavat otollisen etelään kaatuvan syvärakenteen. Tutkimusta tehtiin prospektiivisuus- ja paleojännityskenttämallinnusten tulosten perusteella, geokemian näytteenoton (Kuva 4) tulosten ja geofysikaalisella matalalennolla (Kuva 1) saadun uuden tiedon perusteella hankkeissa 2108002, 2901005, 2141006 ja 2551009. Raportointi on tehty Pohjois-Suomen mineraalipotentiaalin arviointihankkeessa 2011 ja viimeistelty 2012. Tutkimustyön suunnittelusta vastasivat 2005-2007 geologit Juhani Ojala, Veikko Keinänen ja Pertti Sarala. Kuva 2. Kaukosen alueen geologinen kartta vuodelta 1975. Kartan on laatinut LuK Raimo Ristimäki.

3 1.3 Aikaisemmat tutkimukset Pentti Rastas kartoitti Kaukosen aluetta 1970-luvulla yhdessä Raimo Ristimäen kanssa. Siitä on tuloksena Raimo Ristimäen laatima geologinen kartta vuodelta 1975 (Kuva 2). GTK:n malmiennustekartoitusyksikön vuonna 1987 tuottamassa malmipotentiaalikartassa eräs potentiaalinen alue sijoittuu Kaukosen kylään (karttalehdet 2732 07 ja 2732 10). Myös moreenigeokemian kartoissa useat korkeat Cu-pitoisuudet (maksimi 9400 ppm) sattuvat samalle alueelle. Kuparianomalioden selvittämiseksi GTK teki vuosina 1989 ja 1991-1992 alueelle syvä-kairauksia. Kairaukset tehtiin Ollerokanvuomalle sekä sen eteläpuolella sijaitsevan Isovaaran pohjoisosaan. Vuonna 1989 kairattiin kolme reikää (378,3 m) ja vuodenvaihteessa 1991-92 kuusi reikää (625,0 m) (Keinänen, 1993). Lapin vulkaniittiprojekti kairasi Palovaaraan (P. Rastas) yhden 191m:n pituisen kairareiän (K2732/86/R12). Jukka Väänänen kairautti Kaukosen- Kallon tien läheisyyteen neljä lyhyttä POKA-reikää kallioperäkartoitusta varten vuonna 1990 (K2732/90/R42- R45). 2 ALUEEN GEOLOGIA 2.1 Kallioperä Tiukuvaaran tutkimusalue sijaitsee Kittilän graniittialueen ja Keski-Lapin graniitin välissä. Alueen liuskeet ovat Onkamo-ryhmään kuuluvia happamia, intermediaarisia ja komatiittikoostumuksellisia metavulkaniitteja. Niiden päälle on kerrostunut Sodankylä-ryhmän kiilleliuskeita ja kvartsiitteja. Lounaisosassa tulevat Haaparanta-sarjaan kuuluvat synorogeeniset syväkivet, jotka ovat usein montsoniitteja (Kuvat 3 ja 10).

4 Kuva 3. DigiKP-kartta Kaukosen-Tiukuvaaran-Ala-Kittilän alueelta. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/12. 2.2 Maaperä Tiukuvaaran alue sijoittuu viimeisimmän jäätiköitymisvaiheen jäänjakajavyöhykkeen eteläreunaan, jossa jäätikön pohjaan kohdistama eroosio- ja aineksen kuljetus ovat olleet vähäisiä (Sarala & Ojala 2008). Kallioperä on yleensä hyvin moreenipeitteistä ja laajoilla alueilla kalliopaljastumia on vähän (kuva 4). Moreeni on yleensä jäätikön pohjalla tai reunaosissa kerrostunutta. Deglasiaation loppuvaiheessa Ounasjokilaaksossa esiintyi jäätikön sulamisvesistä syntynyt jääjärvi, joka vaihettui jäätikön reunan perääntymisen myötä Ancylus-järveen hieman yli 10000 vuotta sitten (Johansson 2005). Ylimmän rannan taso on ollut Kaukosen alueella n. 180 m, joten järvivaiheella ei ole ollut merkittävää vaikutusta Tiukuvaaran tutkimusalueen maaperään. Harjuja ja muita jäätikkösyntyisiä lajittuneita aineksia esiintyy tutkimusalueella jonkin verran. Merkittävimpiä ovat luode-kaakkosuuntaiset, lajittuneita hiekkoja sisältävät sulamisvesiuomat, joista pohjoisempi sijoittuu tutkimusalueen pohjoisosaan ylittäen alueen luode-kaakkosuunnassa kohti Ounasjokea ja toinen sivuaa tutkimusaluetta sen eteläosassa. Lisäksi Kaukosen kylän

5 alueella, tutkimusalueen kaakkoisnurkassa esiintyy lajittuneita muodostumia, mutta niillä ei ole merkitystä tutkimuksen kannalta. Moreenipeite on yleensä korkeamman topografian alueilla ja painanteiden korkeimmilla kohdilla ohut, vain metristä kahteen tai kolmeen metriin paksu. Yleensä peite koostuu yhden jäätiköitymisvaiheen moreenista, jossa alaosa edustaa jäätikön aktiivista etenemisvaihetta (subglasiaalinen kerrostuminen) ja pintaosa sulamisvaihetta (jään reunalla tapahtunutta kerrostumista). Laaksoissa ja painanteissa moreenin paksuus kasvaa useasta metristä yli kymmeneen metriin ja moreenipatjoja voi olla useita. Moreenin matriksin koostumus on yleensä hiekkainen tai paikoin hienoainespitoinen. Vaihtelevan kokoisten, usein melko pyöristyneiden kivien koostumus heijastelee ennemmin alueellista kuin paikallista kallioperän koostumusta. Teräväsärmäisiä kiviä ja lohkareita tavattiin moreenista vain pohjoisimmissa montuissa, jossa ne vastasivat paikallisen kallioperän koostumusta indikoiden samalla lyhyttä jäätikön kuljetusta. Keski-Lapille tyypillistä preglasiaalista rapakalliota (vrt. Hirvas 1991, Sarala & Ojala 2008) ei juurikaan tavattu alueen montuissa.

Kuva 4. Tutkimusalueen maaperä. Kuvassa näkyvät myös vuonna 2008 tehdyt näytteenottoprofiilit. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/12. 6

7 3 SUORITETUT TUTKIMUKSET JA NIIDEN TULOKSET 3.1 Geofysiikka Vuonna 2006 GTK teki aerogeofysiikan tihennyslennon Tiukuvaaran tutkimusalueelle. Kittilän ja Kaukosen kylän välillä on merkittävä itä-länsi suuntainen kullanetsinnän kannalta mielenkiintoinen, mutta vähän tutkittu rakenne, joka on myös yksi selvimmistä FIRE-profiililla näkyvistä syvämurroksista (Kuva 5). Kaukosesta syvärakenne jatkuu itään Lammasvuoman, Pikku-Mustavaaran ja Tungankuusikon kultaaiheiden kautta ennen kuin se yhtyy Sirkka-ruhjeeseen Kuva 5. Fire-profiilin tulkinta (Patison et al., 2006), josta voidaan havaita Tiukuvaaran tutkimuskohteen sijaitsevan syvärakenteen kohdalla. 3.2 Moreenigeokemia, MMI ja tutkimusmontutus 3.2.1 Moreenigeokemia Ensimmäisessä vaiheessa Tiukuvaaran alueelle tehtiin moreenigeokemiallinen näytteenotto 500 x 500 m verkolla 10 x 12,5 neliökilometrin alueelle (yhteensä 304 + 258 näytettä). Tulosten perusteella voitiin tehdä jatkotutkimuksia varten tutkimuskohteiden rajauksia (Analyysitilaukset 89556 ja 89557) (Kuva 6). Toinen moreeni-rapakallionäytteenotto ohjelma käsitti seitsemän näytteenottolinjaa (Kuva 6)., joilta näytteet otettiin (rapakallio + moreeni) 50 m:n välein. Rapakallionäytteet saatiin 114 näytepisteestä (Analyysitilaus 215917 ja moreeninäytteet 234 näytepisteestä (Analyysitilaus 215916). Lisäksi kohteelle on tehty kolme MMI-näytteenottolinjaa (Kuvat 4 ja 8).

Kuva 6. Tiukuvaaran alueelle tehty moreeninäytteenotto 2005-2006. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/12. 8

9 Kuva 7. Vuonna 2008 toteutettu pedogeokemiallinen profiilinäytteenotto. Kuvassa moreeninäytteiden Aupitoisuuksia ja rakallionäytteiden K-pitoisuuksia. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/12. 3.2.2 MMI näytteenotto Heikkouuttonäytteenottoa (Mobile Metal Ion l. MMI) tehtiin kolmella linjalla Kaukosen länsi-puolella. Niillä pyrittiin tutkimaan näkyykö kalliosta geofysiikassa tulkitut rakenteet heikkouuttokemiassa ja aiheutuuko niistä indikaatiota geokemian anomalioiden muodossa. Menetelmää ja näytteenottoa sekä tuloksia on esitelty tarkemmin Sarala ym. (2008) raportissa. Linjoilla ei tulosten valossa ole näkyvissä mitään merkittävää anomaliaa. Esim. kullalla ja koboltilla esiintyy satunnaisia anomalioita (kuva 8), jotka eivät ole aiheuttaneet jatkotoimenpidetarvetta.

10 Kuva 8. Tiukuvaaran MMI-näytteenoton Au- ja Co-pitoisuudet magneettisella kartalla. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/12. 3.2.3 Tutkimusmontutus Tutkimusmontutusta tehtiin Tiukuvaaran tutkimusalueelle kahdessa eri vaiheessa siten, että kesällä 2007 kaivettiin 31 kaivantoa (taulukko 1). Montuista tehtiin stratigrafinen havainnointi ja otettiin geokemian ja raskasmineralogian näytteitä eri moreenikerroksista. Alkukesällä 2010 tehtiin Tolpinkurun pohjoispuolelle (noin 300 m) 6 matalaa kaivantoa (U441/2010/R1- R6) ja Palovaaran metsäautotien varteen 2 tutkimuskaivantoa (U441/2010/R7-R8) (taulukko 2). Näiden kaivantojen tulokset ovatkin selvästi edellisiä tuloksia mielenkiintoisempia ja kultapitoisuuksia esiintyy useassa montussa (ks. kappale 4). 3.3 Kallionäytteenotto, kairaukset ja näytteiden analysointi Kesällä 2009 Tiukuvaaran aluetta tutkittiin tekemällä kallioperäkartoitusta etukäteen suunniteltuja tutkimuslinjoja pitkin (Kuva 9). Ne oli suunniteltu geofysiikkaa ja topografiaa hyväksi käyttämällä. Tutkimusta tekivät tutkimusavustaja Martti Melamies sekä kesäapulaiset Jaakko Hietava ja Samppa Pelttari Oulun yliopistosta.

11 Kairauksia tehtiin vuonna 2007 9 kpl (2731-2007-R337-R343 ja 2732-2007-R320-R321, yhteensä 789,60 m) ja vuonna 2010 5 kpl (U441-2010-R009-R013, yhteensä 409,40 m) (taulukko 3). Kuva 9. Kesän 2009 kartoituslinjat. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/12.

12 Taulukko 1. Tiukuvaaran tutkimusalueelle vuonna 2007 tehdyt montu.t Monttujen tunnus Koordinaatit Syvyys, m x y 2007 POS-000036 7493465 3404978 1,8 2007 POS-000037 7492871 3405318 1,4 2007 POS-000038 7493526 3405932 4,5 2007 POS-000039 7492983 3406404 1,5 2007 POS-000040 7492860 3406014 3,0 2007 POS-000041 7492790 3405990 1,5 2007 POS-000042 7492429 3404989 1,0 2007 POS-000043 7492159 3404946 1,5 2007 POS-000044 7491970 3404937 1,3 2007 POS-000045 7491639 3404955 4,5 2007 POS-000046 7491345 3405014 5,0 2007 POS-000047 7494483 3401688 1,5 2007 POS-000048 7494527 3401884 5,0 2007 POS-000049 7493077 3402438 2,9 2007 POS-000050 7493024 3402941 2,0 2007 POS-000051 7492992 3403115 2,0 2007 POS-000052 7493093 3403466 1,5 2007 POS-000053 7492050 3402418 3,5 2007 POS-000054 7491608 3402487 1,0 2007 POS-000055 7491412 3403535 2,2 2007 POS-000056 7491231 3404646 5,0 2007 POS-000057 7491030 3404732 4,0 2007 POS-000058 7490877 3404733 4,5 2007 POS-000059 7490714 3404676 4,5 2007 POS-000060 7490183 3404820 4,2 2007 POS-000061 7490325 3405090 4,0 2007 POS-000062 7490248 3405690 4,5 2007 POS-000063 7490500 3405765 4,0 2007 POS-000064 7490802 3405564 5,0 2007 POS-000065 7491038 3405397 5,0 2007 POS-000066 7491004 3405166 4,5

13 Taulukko 2. Tiukuvaaran tutkimusalueelle kairatut reiät vuosina 2007 ja 2010. Reikätunnus Koordinaatit Korkeus Suunta/kaltevuus Syvyys Maata x y M2731/07/R337 7491588 3402093 090/45 99,4 8,3 M2731/07/R338 7491588 3402163 090/45 100,9 9,5 M2731/07/R339 7490720 3404491 189 090/45 101,1 8,8 M2731/07/R340 7490720 3404566 090/45 91 15 M2731/07/R341 7490318 3405116 190 090/45 67,85 9,5 M2731/07/R342 7490318 3405195 190 090/45 100 10,5 M2731/07/R343 7490318 3405273 190 090/45 33,8 12,6 M2732/07/R320 7494203 3401488 245 055/45 98,55 6,6 M2732/07/R321 7491164 3409213 245 055/45 97 8 U441/10/R009 7495773 3409213 310/45 32,1 3,5 U441/10/R010 7495847 3409156 130/45 123,75 2,5 U441/10/R011 7495768 3409211 310/45 61,5 3,5 U441/10/R012 7475261 3408899 000/45 91,5 8,5 U441710/R013 7495204 3408892 000/45 100,5 6,5 Taulukko 3. Tiukuvaaran tutkimusalueelle vuonna 2010 tehdyt montut. Montun tunnus Koordinaatit Suunta Pituus x y U441/2010/R1 7495781 3409189 330 28 U441/2010/R2 7495776 3409165 350 31 U441/2010/R3 7495782 3409221 315 18,5 U441/2010/R4 7495762 3409062 345 20 U441/2010/R5 7495817 3409063 5 19 U441/2010/R6 7495846 3409086 335 22 U441/2010/R7 7495275 3408911 355 12 U441/2010/R8 7495316 3408888 0 5,5

14 4 TUTKIMUSTEN TULOKSET 4.1 Isovaaran tutkimukset Isovaaran alueen tutkimusten tarkoituksena oli esiselvitystyyppisesti tehdä arvioita alueen kallioperän ja siinä tavattujen rakenteiden malmipotentiaalisuudesta. Alue oli ennestään heikosti tunnettu ja erittäin peitteinen alue ja sen vuoksi kohdetta lähestyttiin maaperätutkimuksen kenoin. Tutkimuskaivantoja tehtiin kaikkiaan 31 kpl, joiden keskisyvyys oli 3,1 m. Kallio tavoitettiin 18:ssa montussa n. 1-2 m:n syvyydellä. Moreenipeite koostui kahdesta moreenipatjasta, joista alempi oli tiivis ja usein hyvin kivinen, harmaan tai sinisen harmaan värinen. Ylempi moreeni oli hieman löyhempi, mutta usein myös runsaskivinen ja myös isot lohkareet olivat yleisiä. Lamellirakennetta tavattiin useassa montussa merkkinä pohjamoreenista. Joissakin montuissa havaittiin moreenissa hiekkaisia välikerroksia tai kivipintoja. Kivien suuntaus oli kolmessa montussa lähes pohjois-eteläsuuntainen, mutta yhden montun pohjalta kalliosta tehdyn ristiuurrehavainnon perusteella vanhempi suuntaus on alueella ollut 325 ja nuorempi 290. Moreenigeokemiassa kaivannoissa esiintyi paikoin kohonneita kulta- ja kuparipitoisuuksia (max. 28 ppb Au, 311 ppm Cu, 192 ppm V) (ks. kultapitoisuudet kuva 6). Myös antimoni-, barium-, telluuri- ja vismuttipitoisuudet olivat kauttaaltaan koholla indikoiden hydrotermistä toimintaa ja mineralisoitumista. Raskasmineraalinäytteissä tavattiin muutamia kohtalaisen pyöristyneitä kultahippuja sekä kupari- ja rikkikiisurakeita. Kaukosesta Ylläkselle menevän päätien varressa (kuva 1) Haaparantatyyppisiin granitoideihin kuuluva Kallon massiivi muodostaa itäreunallaan kaakkoon suuntautuvia haarakkeita. MMI-näytteenottoalueelle tehdyt 5 kairanreikää (2731-2007-R339 R343) (Kuva 1) antavat uutta geologista tietoa Kallon massiivin itäisestä kontaktialueesta. Pohjoisemmalla profiililla (x= 7490,720) vulkaanisperäinen amfiboliitti muuttuu karsikivibreksiaksi (2731-2007-R340), jossa on parin metrin levyisiä monzoniittisia juonia. Breksiavyöhykkeessä esiintyy karsikivien lisäksi juonimaisia albitiittikiviä. Kairareiästä 2731-2007-R339, joka on 75 metriä länteen edellä mainitusta reiästä R340 puuttuvat monzoniittiset juonet ja kivi on hyvin vaihtelevaa breksiaa. Vuonna 2007 toteutetun 9 kairareikää (2731-2007-R337-R343 ja 2732-2007-R320-R321, yhteensä 789,60 m, Taulukko 1) käsittäneen kairausohjelman tulokset ovat vaatimattomia kultatulosten suhteen, mutta antavat hyvää uutta kallioperätietoa. Syynä huonoihin kultapitoisuuksiin on kivien heikko kiisuuntuminen. Vähäisen kiisuuntumisen tärkeimpänä syynä voidaan pitää alueen sijaintia suuren ruhjealueen ulkopuolella (Kuva 1).

15 Kuva 10. Tiukuvaaran alueen uusi geologinen kartta, jonka on laatinut Tuomo Karinen 2011. 4.2 Tolpinkurun tutkimukset Tutkimusten keskittymisen Tolpinkurun lähimaastoon saivat kimmokkeen tutkimusavustaja Martti Melamiehen löydettyä kesällä 2009 profiilikartoituksessa mineralisoituneen (MTM$-2009-20, x=7495,77 ja y=3409,15) kallionnokan Tolpinkurun alueelta. Tämä kallionnokka on kvartsijuoni, jonka ympärillä on karsikiveä. Juonen molemmin puolen esiintyy selvää hornfels-tyyppistä kontaktimetamorfoosia (kuva 11). Kvartsijuoni kulkee itä-länsisuunnassa ja siinä on selvästi näkyvillä rikkikiisua, kuparikiisua ja malakiittia. Yhden näytteen pitoisuuksiksi saatiin kultaa 3,96 ppm, kuparia 1,2 %, hopeaa 4,22 ppm ja vismuttia 3,43 ppm. Lisäksi kohonneina pitoisuuksina esiintyvät Mo, Se, Te heikosti, samoin S (Analyysitilaus 217805). Jos näytteitä olisi analysoitu enemmän, olisi juonen pitoisuusvaihteluista saatu selkeämpi kuva. Edellä mainitun juonen ympärille, noin 200 x 150 neliömetrin alueelle, kaivettiin kesällä 2010 kuusi tutkimusmonttua, joissa on kvartsijuoniosueita sekä kvartsiutumista näkyvillä. Moreenissa kultapitoisuudet vaihtelevat 2-32 ppb:n välillä ja kuparipitoisuudet nousevat osassa näytteistä 200 ppb:n tasolle. Raskasmineraaleissa on muutamia kultahippuja sekä yleisesti kupari- ja rikkikiisurakeita. palanäytteitä 19 kpl (analyysitilaus 218353) sekä jatkuvia näytteitä 66 kpl (analyysitilaus 218536).

16 Kuva 11. Martti Melamiehen kesällä 2009 löytämä Au-Cu-pitoinen karsikivi-kvartsijuonipaljastuma (MTM-2009-020). Juonen edessä kuvan alaosassa näkyy hornfelsivyöhyke. Lyhyt yhteenveto Tolpinkurun alueella suoritetusta montutuksesta: Montussa R1 (U441/2010/R1) on välillä 17,0-21,0 m vähäinen, mutta selvä 0,8 ppm:n suuruinen kultapitoisuus. Montun kivi on serisiittirikasta kiilleliusketta, joka 19,7m:n kohdalla muuttuu biotiittikloriittiliuskeeksi. Tässä kloriittirikkaassa tyypissä on 1,3 m:n levyinen hiertosauma, jossa on kvartsijuoniosueita sekä kvartsiutumista näkyvillä. Moreenissa kultapitoisuudet vaihtelevat 2-32 ppb:n välillä ja kuparipitoisuudet nousevat osassa näytteistä 200 ppb:n tasolle. Raskasmineraaleissa on muutamia kultahippuja sekä yleisesti kupari- ja rikkikiisurakeita. Montussa R2: (U441/2010/R2) budinoituneesta kvartsijuonesta otetussa 1,67 kg:n näytteestä analysoitiin 0,8 ppm:n kultapitoisuus. Näytteessä ovat kohonneina pitoisuuksina lisäksi Ag 0,36 ppm, Bi 36 ppm ja Mo 25 ppm. Montussa R3: (U441/2010/R3), nk. Martin juonen jatkeelta noin 10 metriä itään, analysoitiin kvartsijuonesta 0,32 % Cu, 1,16 ppm Au ja 0,5 ppm Ag. Lisäksi Se-, Te- ja Bi-pitoisuudetkin ovat hieman kohonneina.

17 Seuraavassa lyhyt yhteenveto Tolpinkurun alueella suoritetuista kairauksista (Kuvan 1 tarkennettu osa): Kairareiät U441-2010- R010 ja R011: U441-2010-R010: Kivi on kiilleliusketta, jossa paikoin karsiraitaisia osia (10,30-10,90 ja 11,90-12,25) noin 60 m:iin saakka. Kairareiän loppuosa on karsiraitaista kiilleliusketta (kairareikäprofiileissa nimellä karsiliuske). 75,70-77,90 sarvivälke-kvartsikivi, joka on massamaista. Molemmilla puolin 10 cm leveät hornfelsivyöhykkeet. 87,10-87,90 kvartsijuoni, jonka kontakteissa kloriittia. 90,15-90,30 liuskeisuuden suuntainen muutaman cm:n levyinen kvartsijuoni, jossa esiintyy kuparikiisua (Au-pitoisuus välillä 90,0-90,7 m 0,1 ppm, Cu 0,4 %. Lisäksi Te-, Bi-, Se- ja Mo-pitoisuudet selvästi kohonneita). U441-2010-R011: Tässä henkselireiässä R011 pääkivilaji on koko matkalla karsiraitaista kiilleliusketta. Syvyysvälillä 20,30-22,30 esiintyy juonivyöhyke, joka koostuu kvartsista, maasälvistä, biotiitista ja kloriitista, mutta tällä syvyydellä siinä ei näy yhtään kiisumineraaleja eikä tämä juoni ei ole myöskään kultapitoinen. 4.3 Palovaaran tien tutkimukset Palovaaran tienvarren tutkimuskohteen kairausten merkittävimmät tulokset (Kairareiät U441-2010- R012 ja R013): R012: Reiän alku on emäksistä vulkaniittia, joka on massamaista, välillä raitaista ja osaksi karbonaattijuonekkeista. Noin 39 metrin paikkeilla kivi muuttuu gabroksi. Gabro on paikoin ruhjeista ja biotiittiutunutta ja siinä esiintyy myös karbonaattijuonekkeita. Vähäinen rikki-, kupari- ja kultapitoisuuden kohoaminen havaitaan vulkaniitin ja gabron kontaktin molemmin puolin. R013: Tämä on takareikä reiälle R012. Reiässä vuorottelevat mafiittiset ja ultramafiittiset vulkaniitit. Ultramafiittien välissä syvyydellä 58,20-66,20 m esiintyy mafinen, kiisuuntunut kerros, jossa esiintyvät anomaalisen kohonneina pitoisuuksina Ni, Se, Bi, Te ja Au. Kultaa on kahden metrin pituisella matkalla parhaimmillaan 0,65 ppm. Toinen kulta-anomaalinen vyöhyke tässä kairareiässä on 75,90-92,10 m:n syvyydellä ja muina kohonneina pitoisuuksina esiintyvät S, Ni ja Mn.

18 Kuva 12. Palovaarantien- Tolpinkurun vuonna 2010 tehtyjen monttujen ja kairareikien sijaintikartta. Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/12. 5 AIHEEN ARVIOINTI Tiukuvaaran tutkimusalueella kannattaa tutkimuksia ehdottomasti jatkaa, sillä jo vähäiselläkin geokemiallisella näytteenotolla (rapakallio + moreeni) sekä tehdyillä montuilla nähdään, että Au-anomalioita esiintyy paikoissa jossa magneettiset alueet ovat rikkonaisia. Tämä rikkonaisuus johtuu erittäin todennäköisesti hydrotermisestä toiminnasta, joka on aiheuttanut ainakin osin kiven magneettisuuden häviämisen. Kullan etsintää kannattaisi pohjoisalueella edelleen jatkaa tutkimusmontutuksella ja geokemiallisella näytteenotolla varsin tiheällä verkolla seuraavissa kohteissa: 1. Kittilän granitoidin eteläreunan ja sen eteläpuolisella magneettisesti rikkonaisella alueella (kooltaan noin 4,5 x 4,5 km 2 ). 2. Toinen geokemiallinen näytteenottoverkko (rapakallio moreeni) noin 1 km 2 :n laajuisesti Tolpinkurun-Palovaaran metsäautotien alueelle, koska alueella on selvästi kultapotentiaalia. Tämä havaittiin selvästi yhdestä paljastumasta, tutkimuskaivannoista sekä myös kairaustuloksissa. 3. Isovaaran alueella, päätien molemmin puolin, lounais-koillissuuntaiseen rakenteeseen liittyen ja toisaalta Virttiövaaran ja Kaukosen muodostumien pohjois-eteläsuuntaista kivilajikontaktia eli samaa kontaktivyöhykettä kuin Tolpinkurussa seuraten.

19 4. Rovaselän alueella (kuva 1) esiintyy kalliossa myös mielenkiintoisia rakenteita, joita ei ole tarkemmin tutkittu. Sille alueelle voisi myös tehdä esiselvityksen hyödyntäen samoja menetelmiä kuin tässä työssä. 6 KIRJALLISUUSLUETTELO Keinänen, V. 1993. Raportti karttalehdellä 2732 10 vuosina 1988-92 Kittilän Isovaarassa tehdyistä kuparitutkimuksista. Geologian tutkimuskeskus M19/2732/-92/1/10. Lehtonen, M., Airo, M.-L., Eilu, P., Hanski, E., Kortelainen, V., Lanne, E., Manninen, T., Rastas, P., Räsänen, J. ja Virransalo, P. 1998. Kittilän vihreäkivialueen geologia: Lapin vulkaniittiprojektin raportti Summary: The stratigraphy, petrology and geochemistry of the Kittilä greenstone area, northern Finland: A report of the Lapland Volcanite Project. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 140, Geologian tutkimuskeskus, 144 s. Nykänen, V. ja Salmirinne, H. 2007. Prospectivity analysis of gold using regional geophysical and geochemical data from the Central Lapland Greenstone Belt, Finland. In: Gold in the Central Lapland Greenstone Belt. Geological Survey of Finland. Special Paper 44. Espoo: Geological Survey of Finland, 251-269. Patison, N., Korja, A., Lahtinen, R., Ojala, J., 2006. FIRE seismic reflection profiles 4, 4A and 4B : insights into the crustal structure of northern Finland from Ranua to Näätämö. In: Finnish Reflection Experiment FIRE 2001-2005. Geological Survey of Finland. Special Paper 43. Espoo: Geological Survey of Finland, 161-222. Sarala, P. 2009. Heikkouuttomenetelmät malminetsinnässä Suomen olosuhteissa. Teoksessa: Sarala, P. (toim.), 9. Geokemian Päivät 2009-9th Finnish Geochemical Meeting 2009, 25.-26.3.2009, GTK, Espoo, Finland. Tiivistelmät - abstracts. Vuorimiesyhdistys, Sarja B 90. Espoo: Vuorimiesyhdistys, 54-60. Sarala, P. (toim.); Kirjoittajat: Hartikainen, A., Sarapää, O., Iljina, M., Korkiakoski, E., Kousa, J., Heiku-ra, P., Hulkki, H., Pulkkinen, E., Törmänen, T. & Sarala, P., 2008. Mobile Metal Ion (MMI) -menetelmän testaus malminetsintätutkimuksissa Itä- ja Pohjois-Suomessa vuonna 2007. Geologian tutkimuskeskus S44/2008/37, 62 s., 3 liitettä. Sarapää, O., Pankka, H., Hulkki, H., Karvinen, A., Keinänen, V., Pulkkinen, E., Lahti, I., Salmirinne, H. & Sarala, P. 2008. Pohjois-Suomen kultavarojen kartoitus vuosina 2003-2008. Loppuraportti. Hanke 2108002, 2901005. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti M10.4/2008/77, 91 s. Sarala, P. 2009. Heikkouuttomenetelmät malminetsinnässä Suomen olosuhteissa. Teoksessa: Sarala, P. (toim.), 9. Geokemian Päivät 2009-9th Finnish Geochemical Meeting 2009, 25.-26.3.2009, GTK, Espoo, Finland. Tiivistelmät - abstracts. Vuorimiesyhdistys, Sarja B 90. Espoo: Vuorimiesyhdistys, 54-60.

Kairareikäprofiili, jossa reiät U441-2010-R10 ja R11 Liite 1

Kairareikäprofiili, jossa reiät U441-2010-R10 ja R11 Liite 2

Kairareikäprofiili, jossa reiät U441-2010-R12 ja R13 Liite 3

Kairareikäprofiili, jossa reiät U441-2010-R12 ja R13 Liite 4