HOVIJUNKKARISTA LINNANNEITOON. Turun linnan opastettujen kierrosten valmisteltu tulkkaus viittomakielelle

HOVIJUNKKARISTA LINNANNEITOON Turun linnan opastettujen kierrosten valmisteltu tulkkaus viittomakielelle Hietaniemi Heidi Nieminen Katja Opinnäytetyö, kevät 2007 Diakonia ammattikorkeakoulu, Turun toimipaikka Viittomakielentulkin koulutusohjelma Viittomakielentulkki (AMK)

TIIVISTELMÄ Heidi Hietaniemi Katja Nieminen Hovijunkkarista linnanneitoon. Turun linnan opastettujen kierrosten valmisteltu tulkkaus viittomakielelle Turku, kevät 2007 49 s., 7 liitettä Diakonia ammattikorkeakoulu, Turun toimipaikka Viittomakielentulkin koulutusohjelma Viittomakielentulkki (AMK) Opinnäytetyön aihe oli kulttuurin ja taiteen tulkkaaminen ja tulkin valmistautuminen tulkkauksiin. Aihe syntyi työn tekijöiden halusta tulkata kulttuuritapahtumassa. Kesällä 2006 tulkattiin viisi keskiaikaista opastettua kierrosta Turun linnassa, ja aihetta käsiteltiin näiden pohjalta. Työn kautta haluttiin selvittää, miten kuurot kokevat kulttuurikohteissa tulkkaamisen ja onko sille tarvetta. Työssä pohdittiin myös millaista valmistautumista vaaditaan tulkilta, joka tulkkaa opastetun kierroksen. Tulkkaukset järjestettiin yhteistyössä Turun maakuntamuseon ja sen alaisuudessa toimivan Turun linnan kanssa. Tulkkauksen tavoite oli tarjota opastettu kierros Turun linnassa kuurojen omalla äidinkielellä. Tämä edellytti huolellista valmistautumista, joka tapahtui tutustumalla Turun linnaan ja opastettuun kierrokseen kirjallisuuden ja linnassa käyntien kautta. Lisäksi vaadittiin käytännön ongelmien ennakointia ja tulkkausratkaisujen miettimistä. Tulkkaustilanteista yksi kuvattiin videolle, jotta kokonaisuutta voitiin analysoida myöhemmin. Kierrosten jälkeen viittomakielisille asiakkaille jaettiin tulkkauksen toteutusta koskeva palautekysely. Tutkimusongelmiin pyrittiin vastamaan saadun palautteen ja tulkkauskokemusten pohjalta. Tulkkaaminen Turun linnassa oli vaativaa, sillä sanasto oli historiallista ja olosuhteet linnassa haastavat. Valmistautumisen kautta valaistus, kuuluvuus ja tulkkausratkaisujen oikeellisuus pystyttiin huomioimaan. Sujuva tulkkaus edellyttää tulkilta huomattavaa ennakkovalmistautumista ja yhteistyötä kulttuuritahon kanssa. Tulkkaamisen koetaan parantavan kulttuurikohteiden esteettömyyttä ja saavutettavuutta viittomakieliselle vähemmistöryhmälle. Viittomakielen näkyvyys valtaväestön kulttuuritapahtumassa tuo vähemmistökielen tutummaksi kuuleville ja siten asenteet viittomakieltä kohtaan voivat parantua. Asiasanat: viittomakieli, tulkkaus, kulttuuri, saavutettavuus, valmisteltu tulkkaus, Turun linna

ABSTRACT Heidi Hietaniemi Katja Nieminen. From courtier to maid in waiting. Sign Language Interpretation to Guided Tours of Turku Castle. Turku, Spring 2007 49 p., 7 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Turku Campus Degree Programme in Sign Language Interpretation Sign Language Interpreter This study is about the interpreting of culture and art into Sign Language and it also deals with the preparations that the interpreter has to do beforehand. The topic arose from the authors keen interest in the interpreting of a cultural event. In the summer of 2006 five guided tours were interpreted into Sign Language at the Castle of Turku. The goal was to determine the need of interpreting for cultural events and its significance for the deaf. The interpretations were organised in cooperation with the Castle of Turku, which is part of the Turku Provincial Museum. The purpose of the interpretations was to provide guided tours to the deaf with their native language. This required careful preparations that included getting to know the Castle of Turku both from literature and on the spot, anticipating practical problems and planning the translational solutions. One of the interpretations was filmed so that the interpreters were able to analyse their work. After the guided tours, the deaf were given a feedback questionaire concerning their opinions of the interpretation. The research problems were answered based on feedback and the professional experience of the authors. The Castle of Turku is a historical building and a challenging environment for interpreting Sign Language. The lightning, acoustics and historical terminology had to be taken into account before the interpretation. Interpreting is thought to improve accessibility to the Sign Language minority. Fluent and adequate interpreting requires good preparations beforehand and cooperation with the cultural institute. The visibility of Sign Language in major cultural events may also accustom the hearing majority to deafness and Sign Language. Key words: Sign language, Interpreting, Culture, Accessibility, Prepared Interpreting, Castle of Turku

SISÄLLYS 1 JOHDANTO...6 2 KULTTUURIN MERKITYS IHMISELLE...7 2.1 Kulttuurin omaksuminen...7 2.2 Kieli ja kulttuuri...8 2.3 Suomalainen kulttuuriperintö...8 2.4 Vähemmistöt valtakulttuurissa...9 2.5 Viittomakielinen kulttuuri ja taide...10 3 TULKKI KULTTUURIN SAAVUTETTAVUUDEN EDISTÄJÄNÄ...12 3.1 Tulkki taiteen ja kulttuurin välittäjänä...12 3.2 Tulkki asenteiden muokkaajana...15 4 VIITTOMAKIELEN TULKKAUS JA KÄÄNTÄMINEN...16 4.1 Tulkkaus kognitiivisena prosessina...17 4.2 Käännöstyössä käytetyt teoriat...17 4.2.1 Dynaaminen ekvivalenssi...18 4.2.2 Skoposteoria...19 4.2.3 Relevanssiteoria...19 5 VALMISTAUTUMINEN TURUN LINNAN KESKIAIKAKIERROKSEEN...21 5.1 Yhteistyön merkitys...21 5.2 Turun linnan historiaa...22 5.3 Kierros keskiajassa...23 5.4 Käytännön ongelmien ennakointia...24 5.5 Tapahtuman markkinointi ja tiedottaminen...26 6 VIITTOMAKIELEN TULKKAUSRATKAISUT JA NIIDEN ANALYSOINTI...28 6.1 Keskiaikainen termistö ja kulttuuri...28 6.2 Viittomavalinnat...29 6.2.1 Valinta usean viittoman väliltä...30 6.2.2 Viittomien yhdistäminen yhdysviittomaksi...30

6.2.3 Polysynteettiset viittomat ja ikonisuus...31 6.2.4 Sormiaakkosten käyttö...33 7 TULKKAUSTILANNE JA PALAUTEANALYYSI...35 7.1 Kierroksen kulku...35 7.2 Käytännön asioiden sujuminen...37 7.3 Ennakoimattomat tapahtumat tulkkaustilanteessa...37 7.4 Viittomisen reflektointi...38 7.5 Palautteiden analysointi...39 8 POHDINTA...41 LÄHTEET...43 LIITTEET LIITE 1 LIITE 2 LIITE 3 LIITE 4 LIITE 5 LIITE 6 LIITE 7 Viittomien lähdeluettelo Kooste käytetyistä viittomista Valokuvia Turun linnasta ja tulkkauksista Palautekysely Keskiaikatapahtuman mainos Kesä Suomessa viitotaan mediatiedote Videotallenne tulkkauksesta

1 JOHDANTO Opinnäytetyömme aiheena on kulttuurikohteessa tulkkaaminen, kulttuurin välittäminen ja tulkin valmistautuminen tulkkaustilanteeseen. Kulttuurikohteet, kuten museot, teatterit ja linnat, ovat vaativia viittomakielen tulkeille sekä paikkoina että sanastoltaan. Teatteriesityksessä koettu riemu tai jännitystä aiheuttavat kauhutarinat linnan vankityrmässä ovat kulttuurielämyksiä, joiden välittäminen vieraalle kielelle on haastavaa. Kulttuurin tulkkausta viittomakielelle on tutkittu vähän ja halusimme oman kokemuksen kautta selvittää, mitä se tulkilta vaatii. Meitä kiinnostivat myös viittomakielisten näkemykset kulttuurin tulkkaamisen tarpeesta. Halusimme tehdä valmistellun tulkkauksen kulttuuritapahtumassa, ja samalla lisätä viittomakielen näkyvyyttä valtaväestölle. Toteutimme tulkkauksen viiteen opastettuun kierrokseen Turun linnassa Keskiaikaisten markkinoiden aikaan kesällä 2006. Tulkkaus vaati valmistautumista, sillä kulttuurin tulkkaaminen ei ollut meille tuttua. Historiallinen sanasto oli meille osin vierasta, joten jo termien merkitysten ymmärtäminen vaati selvitystyötä. Kaikille sanoille ei löytynyt valmiita viittomia, joten meidän oli muodostettava viittomia ja luotava tulkkausratkaisuja, jotka sopivat kierroksen tyyliin. Turun linnassa käytännön haastetta toivat kapeat käytävät ja hämärät huoneet, sillä viittomakielen tulkkaus edellyttää riittävää valaistusta. Myös opastettavan ryhmän aiheuttama taustahälinä ja linnan huono akustiikka piti huomioida etukäteen. Huolellisen valmistautumisen merkitys kulttuurin tulkkaamisessa korostui tämän työn aikana. Työmme on suunnattu tulkeille ja tulkkiopiskelijoille. Opinnäytetyömme kautta saamamme tiedot ja taidot lisäävät ja kehittävät ammatillisuuttamme. Toivomme tämän työn olevan hyödyksi myös muille tulkeille ja antavan heille uusia näkökulmia heidän valmistautuessa tulkkaamaan kulttuurikohteissa.

7 2 KULTTUURIN MERKITYS IHMISELLE Kulttuuri voidaan määritellä monella tavalla. Arkikielessä sitä käytetään usein taide sanan synonyymina, mutta laajemmin sen voidaan käsittää tarkoittavan kaikkea ihmisen toimintaa. Kun ihmisryhmä ymmärtää ympäristönsä ja toimii siinä yhtenäisesti, voidaan heitä sanoa kulttuuriryhmäksi. Historiallisesta näkökulmasta katsottuna kulttuuri tarkoittaa sukupolvelta toiselle siirtyvää perintöä, eli esimerkiksi tarinat, uskomukset, ruoat ja käyttäytymismallit voidaan ajatella osaksi kulttuuria. (Frisk & Tulkki 2005, 6 7.) Käytämme opinnäytetyössä sanaa kulttuuri sen laajemmassa merkityksessä, ja kun viittaamme kulttuurin eri osaalueisiin, käytämme tarkempia termejä kuten kulttuurikohde, taide ja museo. 2.1 Kulttuurin omaksuminen Ihminen oppii kulttuurin ympäristöstään, ja sisäistää muiden ihmisten toimien perusteella arvot ja normit. Kulttuuri ei ole synnynnäistä, eikä periydy biologisesti, vaan se voidaan rinnastaa äidinkielen oppimiseen. (Frisk & Tulkki 2005, 9.) Yksilön kulttuuri muodostuu osakulttuureista eli maailmankulttuurista, eurooppalaisesta kulttuurista ja suomalaisesta kulttuurista sekä asuinpaikan mukaan esimerkiksi turkulaisuudesta. Tärkein kulttuuriin kuulumisen määritelmä on ihmisen oma tunnustautuminen kyseiseen kulttuuriin. Kontaktit muiden kulttuurien kanssa vaikuttavat ihmisiin ja muokkaavat siten jokaiselle ainutlaatuisen kulttuuri identiteetin. (Frisk & Tulkki 2005, 10.) Kieltä, arvoja ja normeja sekä yhteiskuntajärjestelmää pidetään suomalaisuutta määrittävinä ominaisuuksina. Näin ajattelevat ainakin he, jotka pitävät itseään kulttuuri identiteetiltään suomalaisina. Kulttuurista identifioitumistaan ja kuulumistaan valtakulttuuriin pidetään syntymän kautta omaksuttuna, itsestään selvänä asiana. (Matinheikki Kokko 2002, 223.) Kulttuuri tuntuu siis olevan ihmiselle automaattisesti rakentuva identiteetin osa.

8 2.2 Kieli ja kulttuuri Kieltä ja kulttuuria ei voi ajatella toisistaan irrallisina asioina, sillä ihmisen kielitaito vaikuttaa hänen tapaansa ja kykyynsä hahmottaa ympäristöä. Kielitaito edellyttää tietoisuutta kieliyhteisön kulttuurista. Mitään kielen sanaa ei voi kääntää sanatarkasti, sillä merkitykset ja käyttötilanteet ovat kulttuurisidonnaisia. Esimerkiksi sana aurinko ei kaikissa kulttuureissa liity sen valoon ja lämpöön elinehtona, vaan kenties kuoleman tuojana. Tämä riippuu auringon vaikutuksista eri leveysasteilla. Myös adjektiivit ovat kulttuurista riippuvaisia, esimerkiksi suomalaista, sopusuhtaista naista voidaan Kaukoidässä pitää lihavana. (Frisk & Tulkki 2005, 49 50.) Kielellinen identiteetti ei kuitenkaan ole sama asia kuin etninen tai kansallinen identiteetti tai kansalaisuus. Kaikki suomalaiset eivät välttämättä ole suomenkielisiä, ja toisaalta saman kielen puhujien identiteeteissä voi olla eroja ja he voivat kuulua eri yhteisöihin. Täten yhteinen kieli ei automaattisesti tarkoita yhteistä identiteettiä eikä yhteinen identiteetti yhteistä kieltä. (Laihiala Kankainen, Pietikäinen & Dufva 2002a, 15 16.) 2.3 Suomalainen kulttuuriperintö Kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan menneisyyttä, joka elää meissä ja ympärillämme. Siihen kuuluvat tavat, talot ja tavarat, sekä kaikki se mitä opetamme jälkipolville ja mitä he oppivat opettamatta. Se on osa identiteettiämme. (Vuoriheimo 2004, 8.) Historialliseen rakennettuun kulttuuriympäristöön lukeutuvat esimerkiksi puukaupungit, ruukit, pappilat, kirkot ja linnoitukset. Nämä kohteet muodostavat suomalaisen kulttuuriperintömme perustan. (Kärki & Mansikka 1993, 3.) Maat tarvitsevat kansallisia symboleja, kuten historiallisesti tärkeitä rakennuksia. Suomessa yksi tällainen on Turun linna, sillä retki sinne on kuin Suomen historian oppitunti neljän vuosisadan ajalta, 1200 luvulta 1600 luvulle. (Gardberg 1980.) Linnan restaurointi on ollut Pohjoismaisessa mittakaavassa suurta,

9 ja nykyään linna on jälleen Suomen vanhimman kaupungin tärkein nähtävyys ja kokoontumispaikka. Linnan eteen tehty työ kertoo sille annetusta symbolisesta merkityksestä. (Gardberg 1980.) Halusimme toteuttaa tulkkauksen tässä kulttuurikohteessa, ja siten välittää sen historiallista arvoa viittomakieliselle väestölle. 2.4 Vähemmistöt valtakulttuurissa Suomessa on ollut jo kauan kulttuurisia ja kielellisiä vähemmistöjä, eikä monikulttuurisuus sinänsä ole uusi ilmiö. Täällä asuu ihmisiä, jotka eivät ole etnisesti suomalaisia, eivät tunnusta luterilaista uskontoa tai puhu suomea. (Laihiala Kankainen, Pietikäinen & Dufva 2002b, 63.) Useissa maailman valtioissa puhutaan useampaa kuin yhtä kieltä, ja Suomessa elää kielellisinä vähemmistöinä esimerkiksi ruotsin, saamen ja viittomakielisiä. Ihannetapauksessa eri kieli ja kulttuuriryhmät elävät sopuisasti yhdessä, mutta valitettavan usein vähemmistöt joutuvat syrjinnän kohteeksi. Meilläkin vähemmistöryhmien asemat vaihtelevat lainsäädännössä ja yhteiskunnassa. (Dufva 2002, 23.) Usein toisesta kulttuurista tulevilla koetaan olevan oikeus säilyttää omat kulttuuriset erityispiirteensä, ja kuitenkin olla osallisena suomalaisessa yhteiskunnassa. Kulttuurin arvioidaan myös olevan tärkeämpää erityisesti vähemmistöihin kuuluville kuin valtakulttuurin jäsenille. Kulttuurien ja uskontojen koetaan määrittävän tapoja ja ihmissuhteita muissa kulttuuriryhmissä enemmän kuin suomalaisessa kulttuurissa. (Matinheikki Kokko 2002, 224 225.) Moni valtaväestön edustaja tuntee Suomen saamelaisten tai romanien kulttuuria ja muita kulttuurivähemmistöjä erittäin heikosti (Matinheikki Kokko 2002, 226). Kulttuuri identiteetin kehityksen aikana kaikki omasta kokemuksesta poikkeava käytös tai ilmiöt tuntuvat epänormaaleilta ja pelottavilta, mikä on luonnollista itsesuojeluvaistoa. Vähitellen tämä vieraan pelko vähenee, kun ihminen huomaa selviänsä uhkaavina pitämistään tilanteista. (Frisk & Tulkki 2005, 9.) Mielestämme valtakulttuurin edustajien tulisi tutustua vieraisiin vähemmistökulttuureihin, kuten viittomakieliseen yhteisöön, sillä siten he saattaisivat päästä

10 eroon ennakkoluuloistaan. Suomalaista kulttuuria luodaan yhä pääosin suomen kielellä, mutta kielelliset vähemmistöt ja heidän kulttuurinsa ovat muodostumas sa osaksi suomalaista kulttuuria (Dufva 2002, 23). 2.5 Viittomakielinen kulttuuri ja taide Viittomakieli on luonnollinen kieli, joka on syntynyt kuurojen keskuudessa (Malm & Östman 2000, 16). Suomalaista viittomakieltä käyttää äidinkielenään noin 5000 kuuroa (Hytönen & Rissanen 2006, 24). Viittomakieli on kuuroja yhdistävä piirre, ja viittomakielen käyttäjistä käytetään kuuro sanan ohella termiä viittomakielinen (Malm & Östman 2000, 13). Suomen kuurojen yhteisön juuret ovat kuurojenkouluissa, jotka antoivat yhteisen kielen ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Myös kuurojen yhdistyksillä on suuri merkitys viittomakielisille, sillä sen piirissä on tapahtunut kaikki: tiedonsaanti, oman kulttuurin vaaliminen, sosiaalinen kanssakäyminen ja harrastustoiminta. Kuurot ovatkin kautta aikojen kutsuneet kuurojen yhdistyksiä toiseksi kodikseen. (Wallvik 2000, 58 59.) Viittomakielinen kuurojen kulttuuri on määritelty elämänmuodoksi, jonka edellytyksenä on viittomakieli. Esittävä kulttuuri ja taide perustuvat visuaalisuuteen ja ovat osa kuurojen kulttuuria. (Kuurojen kulttuurityöryhmän muistio 1985, 57 58.) Jo Suomen Kuuromykkäin Liiton [nykyisin Kuurojen Liitto ry] säännöissä vuodelta 1906 mainitaan liiton tehtäväksi valvoa kuurojen harrastuksia ja edistää henkistä vaurastumista, mutta sanaa kulttuuri niissä ei käytetty (Wallvik 2005, 10). Kuurojen yhdistyksillä on harrastettu taiteita koko niiden olemassaolon ajan. Yhdistyksien iltamiin kuului usein näytelmiä ja viittomakielistä lausuntaa. Tässä henkisessä perinnössä ovat Kuurojen kulttuuripäivien juuret. (Salmi & Laakso 2005, 368.) Kuurojen kulttuuripäivät järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1956, ja sen jälkeen tapahtuma on järjestetty joka toinen vuosi. Kulttuuripäivillä kilpaillaan esimerkiksi runonlausunnassa, kerronnassa, kuoroesityksissä ja näytelmissä, mutta ohjelmassa on myös kilpailujen ulkopuolella esitettäviä ohjelmanumeroita. Jo tapahtuman alkuaikoina kuurojen keskinäistä kilpailemista ja esiintymistä

11 pidettiin tärkeänä, sillä usein kuulevien kanssa kilpaileminen ei tuottanut tulosta kuulevan tuomariston jäsenten ollessa viittomakielentaidottomia. Kulttuuripäivien sosiaalinen merkitys oli suuri, sillä sen kautta on kasvanut uusi esiintymään tottunut sukupolvi. Kuurojen kulttuuripäivät ovat olleet alusta asti nimenomaan taidetapahtuma. (Salmi & Laakso 2005, 372 382.) Kuurojen Liitto perusti vuonna 1977 kulttuuritoimikunnan, jonka tehtäviin kuuluivat kulttuuripäivien järjestämisen lisäksi yhdistyksien ja liiton kulttuuriharrastuksien tukeminen (Salmi & Laakso 2005, 388). Kymmenen vuotta myöhemmin perustettiin kulttuurikeskus, joka sijaitsee Helsingissä. Sen tarkoitus oli olla valtakunnallinen kuurojen kulttuurin ohjaaja, aloitteiden tekijä ja yhteyksien luoja. (Salmi & Laakso 2005, 390, 407.) Kulttuurikeskus toimi vuoteen 2004 asti, jolloin sen tilalle perustettiin kulttuuriyksikkö. 2000 luvulla kuurojen kulttuuripalvelujen parantaminen on huomioitu aiempaa enemmän valtiovallan taholta, ja opetusministeriössä on perustettu työryhmiä kulttuurisen tasa arvon saavuttamiseksi. Kuurojen käsitys itsestään ja kulttuuristaan on muuttunut taideharrastusten lisääntymisen myötä. Kun viittomakieli alettiin hyväksyä kieleksi ja kuurot oman elämänsä parhaiksi asiantuntijoiksi, alkoi Suomessa syntyä viittomakielellä luotua esittävää taidetta. (Salmi & Laakso 2005, 396 397.) Tärkeä osa kuurojen kulttuuria on teatteri, sillä sitä on harrastettu ensimmäisten kuurojen yhdistysten perustamisesta lähtien. Kuurojen Teatteri perustettiin osaksi kulttuurikeskusta vuonna 1987. Alusta asti toiminnassa oli mukana kuulevia teatterialan ammattilaisia, mutta myös kuuroja koulutettiin alalle. (Salmi & Laakso 2005, 390 392.) Nimensä Teatteri Totiksi vaihtaneen teatterin tärkeä tehtävä on tarjota teatterielämyksiä viittomakielisille ja viittomakielestä kiinnostuneille. Teatteri Totti sai vuonna 2006 valtionavustusta, jonka myötä teatteripalveluita halutaan parantaa edelleen. (Kuurojen Liitto ry.) Kuuroilla on paljon annettavaa kuuleville visuaalisen ilmaisun alalla, esimerkiksi näytelmien muodossa (Kuurojen kulttuurityöryhmän muistio 1985, 58). Näyttelijä Markku Toikan (Wallvik 2005, 44 45) mukaan kyse on oikeasta kulttuurista ja teatterista, sillä elämä ja kuolema ovat asioita, joita voi kertoa yhtä hyvin viitotulla kuin puhutulla kielellä. Hänestä on mielenkiintoista nähdä muita kuin valtakulttuurin tuottamia teatteriesityksiä.

12 3 TULKKI KULTTUURIN SAAVUTETTAVUUDEN EDISTÄJÄNÄ Sanaan saavutettavuus sisältyy eri näkökantoja, mutta yleensä sitä käytetään laajasti sen eri osa alueista: kulttuurisesta, tiedollisesta ja asenteellisesta saavutettavuudesta (Levanto 2003, 16). Ihminen voi syrjäytyä liikkumis tai toimintaesteensä takia, ja usein tämä este ajatellaan vammana. Vamma ei kuitenkaan ole ihmisen ominaisuus, vaan henkilön ja ympäristön suhde. Esteetön ympäristö merkitsee, että kaikki voivat toimia siinä yhdenvertaisina. Mitä paremmin tämä toteutuu, sitä vähemmän on vammaisuutta. (Svensson 2000, 25.) Kulttuuriperintö museoissa tai kulttuuriympäristöissä kuuluu kaikille, ja jokaisella on siihen oikeus. Museot kantavat vastuun siitä, että kaikki ihmiset voivat päästä siitä osalliseksi ja siten olla mukana museon toiminnassa. (Svensson 2000, 24.) Opetusministeriö on tehnyt toimenpideohjelman taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden lisäämiseksi taide ja kulttuurilaitoksissa. Ohjelman painopiste on julkisten kulttuuripalvelujen saavutettavuus, mutta siinä kiinnitetään huomiota myös vähemmistö ja erityisryhmien mahdollisuuksiin harjoittaa omaehtoista kulttuuritoimintaa. (Taiteen ja kulttuurin saavutettavuus 2006, 4.) Kulttuurisisältöjen ymmärtäminen voi olla vaikeaa, jos kulttuurin tuntemus on vähäistä. Syynä tähän voi olla myös taustatiedon puute tai vaikeus hahmottaa valtaväestölle suunniteltuja esitteitä ja opasteita. Tiedollista saavutettavuutta voidaan parantaa esimerkiksi selittämällä esitysten tai näyttelyiden taustoja. Paikoin viitekehyksiä ja taustoja pidetään itsestäänselvyyksinä, mutta niiden purkaminen voi avata uusia näkökulmia kaikille ryhmille. (Taiteen ja kulttuurin saavutettavuus 2006, 9.) 3.1 Tulkki taiteen ja kulttuurin välittäjänä Suomen hallitus uudisti perusoikeussäädökset vuonna 1995, jolloin suomalai sen viittomakielen asema turvattiin oikeudellisesti. Tämän lakikohdan mukaan viittomakieltä käyttävien ja vammaisuuden vuoksi tulkitsemis ja käännösapua

13 tarvitsevien oikeudet turvataan lailla. (Lappi 2000, 72.) Vaikeasti kuulonäkövammaisella on 1.1.2007 lähtien ollut oikeus 360:een ja muilla vaikeavammaisilla henkilöillä vähintään 180 tulkkaustuntiin kalenterivuoden aikana (Finlex). Aiemmin kuuroilla oli oikeus 120 ja kuurosokeilla 240 tulkkaustuntiin vuodessa (Salmi & Laakso 2005, 280). Kuurojen kulttuurityöryhmä on jo vuonna 1985 todennut, että suomalaisen kulttuuriperimän omaksuminen on kuuroille vaikeaa, ellei kansansatuja, loruja ja muuta perinnettä viitota. Ilman viittomakieltä, vain näköaistiin perustuen, ei saa käsitystä tapahtumista. (Kuurojen kulttuurityöryhmän muistio 1985, 66.) Kulttuuritarjontaa suunniteltaessa lähtökohtana on usein kuuleva ja näkevä vastaanottajakunta. Eräs ratkaisu kuurojen kulttuurinsaantiin on käytettävissä oleva tulkkipalvelu. Toisaalta kuurot eivät myöskään tiedä, millaisia kulttuuripalveluja olisi tarjolla. (Kuurojen kulttuurityöryhmän muistio 1985, 68 69.) 1970 luvulla kuurot eivät käyneet kulttuurikohteissa tulkin kanssa. Tulkkipalvelu oli uutta, ja sen koettiin kuuluvan lääkäriin ja muuhun asiointiin, ei esimerkiksi teatteriin. Ehkä sen vuoksi eivät varsinkaan vanhemmat viittomakieliset osaa nykyäänkään ajatella, että voisivat osallistua kuulevien kulttuuriin tulkin kanssa. (Taina Sänkiniemi, henkilökohtainen tiedonanto 27.3.2007.) Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) kieltää syrjinnän kielen perusteella ja velvoittaa viranomaisia edistämään yhdenvertaisuutta kaikessa toiminnassaan (Taiteen ja kulttuurin saavutettavuus 2006, 11). Tiedon välittäminen sekä äänenä että visuaalisena viestinä yhtäaikaisesti parantaa saavutettavuutta. Saavutettavuutta lisää myös tulkkaus, joko kuvailutulkkauksena, viittomakielellä tai erilaisilla kommunikaatiomenetelmillä. (Taiteen ja kulttuurin saavutettavuus 2006, 8.) Jotta viittomakielinen voisi nauttia museon tarjonnasta ja osallistua opastettuihin kierroksiin, tulisi hänellä olla mahdollisuus saada viittomakieltä hallitseva opas. Jos sellaista ei ole, pitäisi hänelle järjestää tulkkaus viittomakielelle. (Svensson 2000, 27.) Mielestämme viittomakielen tulkkaus palvelee asiakkaitaan kulttuurikohteissa ja parantaa kulttuurin saavutettavuutta, sillä kyseessä on palvelun tarjoaminen äidinkielellä. Tulkkauksemme Turun linnassa toteutti tätä ajatusta.

14 Vuonna 1985 kuurojen kulttuurityöryhmä otti kantaa teatteritulkkauksen järjestämiseen todeten, että teatterien ja näyttelijöiden tulisi olla valmiita yhteistyöhön tulkin kanssa tulkkauksen valmistelemiseksi (Kuurojen kulttuurityöryhmän muistio 1985, 106). Myös teatteritulkkauksia paljon tehnyt tulkki Susanna Söderlund sanoo teatteritulkkauksen olevan parhaimmillaan silloin, kun tulkki on mukana koko prosessin ajan. Esittävän taiteen tulkkaustilanteissa tulkki joutuu tulkitsemaan enemmän kuin muissa tulkkauksissa. (Wallvik 2005, 88.) Tulkin ja kulttuurikohteen yhteistyö ennen tulkkausta on tärkeää. Tulkkeja tulisi kouluttaa kulttuurin tulkkaamiseen, jotta kulttuuripalvelujen saanti viittomakielellä olisi riittävää. Koulutus olisi tavallisen tulkkikoulutuksen lisäksi tuleva syvällisemmän kielenhallinnan koulutus, sillä kulttuuriesityksissä tulkin on pystyttävä välittämään kielen vivahteet ja taiteellinen anti. (Kuurojen kulttuurityöryhmän muistio 1985, 104.) Diakonia ammattikorkeakoulun (Diak) viittomakielentulkkien koulutusohjelmaan kuuluvia esittävän kulttuurin tulkkaamiseen liittyviä kursseja ovat Tulkkaus hengellisissä tilaisuuksissa, Monikulttuurisuus tulkkauksessa, Kulttuuri ja historia ja Kulttuuritulkkaus. Nämä ovat yhteensä kahdeksan (8) opintopistettä. (Diakoniaammattikorkeakoulun opinto opas 2006 2007, 168 169.) Vuoden 2003 jälkeen Diakin avoin ammattikorkeakoulu on tarjonnut kaksi kulttuuriin liittyvää kurssia: Viittomakielinen tarinankerronta ja kuurojen huumori, jossa perehdyttiin kuurojen kulttuurin tarinankerronnan perinteeseen, sekä Viittomakieliset sadut ja leikit. Teatteritulkkauksen kurssi on joskus ajateltu järjestää, mutta se ei ole toistaiseksi toteutunut. (Niina Hytönen, henkilökohtainen tiedonanto 19.3.2007.) Humanistisen ammattikorkeakoulun viittomakielentulkkien koulutusohjelmassa suoranaisesti kulttuuriin liittyviä kursseja on yksi, viiden (5) opintopisteen laajuinen Viittomakielinen esittävä taide. Se käsittää viittomakielisten esittävän taiteen tyypilliset taidelajit ja tutustumista viittomakielisen runouden, näytelmien, vitsien sekä laulujen rakenteeseen. (Humanistinen ammattikorkeakoulu.) Varsinaista viittomakielen kulttuuritulkkien koulutusta ei Suomessa ole, vaan kulttuurin ja taiteen tulkkaaminen on sisällytetty viittomakielentulkkien koulutukseen.

15 3.2 Tulkki asenteiden muokkaajana Suunnitellessamme tulkkauksia keskiaikakierroksille Turun linnaan, päätimme tulkata kaikilla kierroksilla, vaikka viittomakielisiä asiakkaita ei aina olisikaan. Tällöin viittomakieli näkyisi tapahtumassa, ja tulkkauspalvelu tarjottaisiin ennakkoon ilmoitetusti. Kuulevien kävijöiden joukossa saattaisi myös olla viittomakielentaitoisia, jotka voisivat hyötyä ja nauttia tulkkauksen seuraamisesta. Näyttelijä Markku Toikan mukaan Kuurojen Teatterilla on tärkeä tehtävä viittomakielen ja kuurojen aseman tunnetuksi tekemisessä ja siten vammaisrasismin vähentämisessä (Wallvik 2005, 45). Mielestämme teimme tulkkeina samaa tuoden viittomakielen näkyville Turun linnassa, riippumatta kuinka moni sitä tilanteessa todella seurasi. Tulkkauksen tavoite ei ole häivyttää kulttuurisia eroja siten, että kaksi toisilleen vieraasta kulttuurista tulevaa eivät huomaa olevansa tekemisissä uuden kulttuurin kanssa. Ihmisillä on oikeus ja velvollisuus oppia uutta toisistaan ja uusien kulttuurien kohtaamisesta. (Outi Huusko, henkilökohtainen tiedonanto 7.3.2007.) Uskomme tulkin näkyvyyden avaavan kuulevan valtaväestön silmiä vähemmistöryhmiä kohtaan, ja siten muokkaavan asenteita positiivisemmiksi. Viittomakielen näkyminen televisiossa koetaan tärkeäksi asenteiden muuttumisen kannalta (Kuurojen kulttuurityöryhmän muistio 1985, 81), miksei siis muukin viittomakielen näkyvyys. Palvelujen parantamista ajatellen tärkeintä on asenteiden muutos, sillä palveluntarjoajat tarvitsevat lisää tietoa kuuroudesta ja viittomakielestä (Kuurojen kulttuurityöryhmän muistio 1985, 79). Asenteita on kuitenkin vaikeaa muuttaa vain yleisellä tiedotuksella, sillä ne muuttuvat usein vasta oman kokemuksen kautta. Viittomakielen tulkkauksen näkeminen voi olla tässä ratkaisevassa asemassa. Viittomakielen ja tulkkauksen tunnettuuden kasvu voi vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin, ja valtaväestö voi rohkaistua ottamaan kontaktia viittomakielisiin. Täten ihmiset saavat kokemuksia, jotka puolestaan muokkaavat asenteita. (Outi Huusko, henkilökohtainen tiedonanto 27.3.2007.)

16 4 VIITTOMAKIELEN TULKKAUS JA KÄÄNTÄMINEN Puhuttujen kielten kääntäminen on kirjoitettujen viestien kääntämistä kielestä toiseen. Viittomakielen kääntämisessä joko lähtöteksti tai tuloteksti on viittomakielinen. Tulkkauksessa puolestaan välitetään viestejä puhutusta kielestä toiseen tai viittomakielen ja puhutun kielen välillä. (Tommola 2006a, 128.) Kääntäminen ja tulkkaus eivät ole tavallista kielenkäyttöä, vaan ne vaativat erityisvalmiuksia ja tekniikoita sekä kulttuurien, eri elämänalojen ja aihepiirien tuntemusta. Ne ovat monitahoisia ilmiöitä, joissa lähde ja kohdekielet ja kulttuurit kohtaavat eri tasoilla. (Tommola 2004, 9 10.) Asioimistilanteissa puhuttuja kieliä tulkataan yleensä konsekutiivisesti eli perättäisesti, kun taas viittomakielen ja puhutun kielen välillä tulkkaus on yleensä simultaania eli samanaikaista (Tommola 2006a, 128). Tavallisesti viittomakielen tulkki tietää tulkkaustilanteesta vain aiheen, jolloin puhutaan suorasta tulkkauksesta. Käännös viittomakielen yhteydessä eroaa suorasta tulkkauksesta lähinnä valmistautumiseen käytetyn ajan ja tuotoksen pysyvyyden suhteen. Valmisteltu tulkkaus on lähempänä käännöstä kuin suora tulkkaus, sillä tulkilla on aikaa ja materiaalia tulkkaukseen valmistautumiseen. Valmisteltua tulkkausta käytetään usein esimerkiksi jumalanpalveluksissa ja teatterissa. (Hytönen & Rissanen 2006, 21 24.) Meidän työhömme Turun linnassa käsite valmisteltu tulkkaus sopii parhaiten, sillä valmistautumiseen oli aikaa noin kuukausi ja käytössä oli materiaalia opastetuilta kierroksilta. Halusimme paneutua asiaan huolellisesti, jotta onnistuisimme välittämään kulttuurikokemuksen Turun linnassa viittomakielisille asiakkaille. Käytämme työssämme viittomista niiden perusmerkitystä vastaavaa suomen kielen sanaa, joka on kirjoitettu suuraakkosin. Näitä sanoja tai sanapareja kutsutaan glosseiksi. (Savolainen 2000, 192.) Tarkemmat kuvaukset viittomista löytyvät suomalaisen viittomakielen sanakirjoista, jotka on mainittu viittomien kohdalla erillisessä liitteessä (LIITE 1: Viittomien lähdeluettelo). Olemme myös koonneet linnassa käytetyistä termeistä ja niistä käyttämistämme viittomista oleellisimpia erilliseksi listaksi (LIITE 2: Kooste käytetyistä viittomista).

17 4.1 Tulkkaus kognitiivisena prosessina Tulkkaus on perimmiltään informaation käsittelyprosessi. Siinä on kyse tiedon vastaanottamiseen, käsittelyyn, varastointiin ja mieleen palauttamiseen liittyvistä toiminnoista, ongelmanratkaisusta ja ajattelusta. Tulkkaus ja kääntäminen vaativat kahden eri kielen järjestelmien ja normien yhtäaikaista hallintaa, eikä pelkkä kielen ymmärtäminen ja tuottaminen riitä. Lisäksi tulkkauksessa on kyse sellaisesta visuaalisesta viestistä tai puheesta, joka ei ole kirjoitetun viestin tavoin pysyvä, minkä vuoksi tulkkausta voidaan pitää vaativana suorituksena. (Tommola 2006a, 129 130.) Simultaanitulkkauksessa tulkin tarkkaavaisuus jakaantuu yhtä aikaa lähdekielisen viestin ymmärtämiseen ja kohdekielisen viestin tuottamiseen, jolloin tärkeää on viestin merkityksen ymmärtäminen ja kohdekielen muotoiluprosessi (Tommola 2006a, 134). Oleellista tulkkauksessa puhutun ja viitotun kielen välillä on viestintäkanavan vaihtuminen. Visuaalinen kanava mahdollistaa monikerroksisen, yhtäaikaisen viestin välittämisen, jolloin viestit eivät ole puheelle tyypillisesti peräkkäin. (Tommola 2006a, 128.) Perinteisen käsityksen mukaan tulkki on kuin kone, joka kääntää saamansa viestin kohdekielelle. Tämä malli ei kuitenkaan huomioi sitä tosiasiaa, että tulkki on tilanteessa aina kolmas osapuoli ja vaikuttaa väkisinkin tilanteen kulkuun. (Laine 2006, 147.) Toisen näkemyksen mukaan tulkin ensisijainen tehtävä on oivaltaa, mitä osapuolet sanovat ja pyrkiä välittämään se eteenpäin toisin sanoin. Näin osapuolten keskustelu mahdollistuu, vaikka heillä ei ole yhteistä kieltä. (Wadensjö 1998, 7.) 4.2 Käännöstyössä käytetyt teoriat Pystyimme valmistautumaan tulkkauksiin miettimällä käännösvaihtoehtoja, sillä saimme etukäteen tietoa opastetun kierroksen sisällöstä. Tallensimme opastuksen ääninauhalle aidossa tilanteessa, minkä jälkeen kirjoitimme puheen tekstiksi. Sen avulla saatoimme muodostaa käsityksen kierroksesta ja pohtia viittoma

18 kielisiä vastineita kierroksella esiintyneille termeille ja ilmauksille. Tulkkaus tapahtui kuitenkin elävässä tilanteessa ja sen ehdoilla, joten emme voineet luottaa materiaaliin liikaa. Käännöstyössä käytimme kolmea käännösteoriaa: dynaaminen ekvivalenssi, skoposteoria ja relevanssiteoria. 4.2.1 Dynaaminen ekvivalenssi Eugene A. Nidan käännösteoria on luonteeltaan kommunikatiivinen käännösteoria, mikä tarkoittaa, että kääntäminen käsitetään nimenomaan yhdeksi viestintämuodoksi. Viestiin kuuluu sekä sisältö että sen muoto. (Vehmas Lehto 1999, 58.) Nidan teoriaa kutsutaan dynaamiseksi ekvivalenssiksi ja sen perusajatuksena on, ettei käännöstä arvioida vain lähde ja kohdetekstin vastaavuuden perusteella, vaan käännöksessä tulee huomioida myös kielen ulkoiset seikat. Näillä tarkoitetaan käännöksen vastaanottajien reaktioita. Jos kohdetekstin vastaanottajien reaktiot ovat lähellä lähdetekstin vastaanottajien reaktioita, käännös on lähdetekstin ekvivalentti. Nidan käännösteoriaan kuuluu oleellisesti myös luonteva tulokieli. Kääntäjän tulee valita lähin luotettava vastine, jolloin lopputulos ei kuulosta käännökseltä. (Vehmas Lehto 1999, 56.) Kokemuksemme mukaan kulttuuritapahtumissa tunteiden ja reaktioiden herättäminen, elämykset sekä vuorovaikutus yleisön kanssa ovat oleellisia seikkoja. Dynaamisen ekvivalenssin mukaan käännettäessä voidaan joskus poiketa paitsi lähdetekstin kielellisestä muodosta, myös merkityksestä. Näin käännös voidaan tuoda lähemmäs kohdekielen kulttuuria. Kuvaannollisten ilmausten yhteydessä voidaan joutua joustamaan merkityksissä, jos lähde ja kohdekielessä ei vastaavia sanoja ole, tai niillä on eri assosiaatioita. Kielissä ei myöskään yleensä ole nimityksiä asioille, esimerkiksi eläimille tai kasveille, joita kyseisellä alueella ei esiinny. (Vehmas Lehto 1999, 56 57.)

19 4.2.2 Skoposteoria Skoposteoria on 1980 luvulla kehitetty kääntämisen malli, jonka mukaan käännöksessä tärkeintä on ottaa huomioon käännöksen tarkoitus eli funktio. Sana skopos on kreikkaa ja merkitsee tavoitetta. Keinot, joilla käännös toteutetaan, voidaan valita skopoksen mukaan. Käännöksen ei siis tarvitse olla ekvivalentti, vaan tärkeintä on, että se on hyvä. Käännös on hyvä silloin, kun se toteuttaa oman funktionsa. (Vehmas Lehto 1999, 92.) Skoposteorian mukaan saatoimme valita haluamamme käännöstavan eri tilanteissa riippuen tavoitteistamme. Jos halusimme välittää asiakkaillemme termin suomenkielisen kirjoitusasun, tulkkasimme sormiaakkosin. Mikäli tavoitteena oli onnistunut kuvailu, tulkkaus perustui enemmän visuaalisuuteen. Vastaanottaja pyritään huomioimaan tekemällä kohdekielestä kieliopillisesti oikeaa, luontevaa ja selkeää, sekä käyttämään kielen keinoja, joita tulokielinen mielellään käyttäisi (Vehmas Lehto 1999, 116). Skoposteorian mukaan saatoimme valita tavoitteeksi luontevan kohdekielen, ja pyrimme kierrosten tulkkauksissa käyttämään viittomakielelle ominaisia piirteitä. Viittomakielessä ilmaistaan osoituksella tilanteessa läsnä olevat tarkoitteet kuten ruumiinosat (Rissanen 1985, 15). Kierroksella opas kertoi aatelisneidon vaatetuksesta, jossa nilkat ja ranteet eivät saaneet näkyä. Viittauksen ranteisiin tulkki ratkaisi osoittamalla etusormella ranteitaan, kuten viittomakieliset asian ilmaisevat. 4.2.3 Relevanssiteoria Relevanssiteoria ei ole varsinainen käännösteoria vaan kognitiivinen viestintäteoria, mutta Ernst August Gutt on soveltanut sitä kääntämiseen. Teoria perustuu viestintään, jossa osapuolet pyrkivät ilmaisemaan ja tunnistamaan ajatuksia, joita halutaan viestiä. Se ei siis ole vain kommunikatiivinen vaan myös kognitiivinen teoria: siinä pyritään pääsemään sisään viestijöiden ajatusprosesseihin. (Vehmas Lehto 2006, 85.) Tällöin ei riitä kielen koodaaminen ja koodin purkaminen, vaan kaikki viestintä perustuu päättelyyn. Sama lause voidaan ymmär

20 tää usealla tavalla, sillä kuulija päättelee merkityksen implisiittisen eli sanomat toman tiedon valossa. (Vehmas Lehto 2006, 86.) Kontekstilla tarkoitetaan relevanssiteoriassa tilannetta ja kulttuurillisia tekijöitä, eli oletusta sen hetkisestä todellisuudesta ja kognitiivisesta ympäristöstä. Kuulijan on oletuksen perusteella ymmärrettävä puhujan tarkoittama konteksti, kun mahdollisia konteksteja on muistissa lukuisia. Kuulija tekee oletuksen kontekstista helppouden mukaan, eli ymmärtää asian itselleen helpoimmalta tuntuvalla tavalla. (Gutt 1991, 25 26.) Guttin mukaan kontekstien ero voi olla viestin lähettäjän ja vastaanottajan välillä niin suuri, että kääntäjän voi olla tarpeellista kaventaa sitä eksplikoinnilla. Eksplikoinnilla tarkoitetaan tekstiin tehtäviä lisäyksiä ja muutoksia riippuen lähtökielen ja tulokielen ympäristöjen eroavaisuuksista. (Vehmas Lehto 2006, 94.) Opastetulla kierroksella opas puhui Kakolanmäestä, jolloin kuulijoiden oletettiin ymmärtävän sanan viittaavan siellä sijaitsevaan vankilaan. Viittomakielelle tulkatessa käänsimme termin viittomayhdistelmällä VANKILA+MÄKI. Suomen kieli on viittomakielisille vieras kieli ja sen taito vaihtelee suuresti (Roslöf & Veitonen 2006b, 173), minkä vuoksi avasimme ilmaisun merkityksen emmekä kertoneet paikan nimeä sormiaakkosin.

21 5 VALMISTAUTUMINEN TURUN LINNAN KESKIAIKAKIERROKSEEN Tulkkasimme viisi opastettua kierrosta Turun linnassa 29.6. 1.7.2006 Keskiaikaisten markkinoiden aikaan. Halusimme toteuttaa opinnäytetyömme käytännön osion, tulkkauksen, jossakin kuuluisassa, mielenkiintoisessa ja tulkkausta ajatellen haastavassa turkulaisessa kulttuurikohteessa. Turun linna vaikutti sopivalta, sillä linnan kapeat käytävät ja kaikuvat ja pimeät huoneet antavat realistisen kuvan siitä, millaisia haastavan tulkkauspaikan kulissit saattavat olla. Uskoimme, että tulkkaukset linnassa antaisivat paljon hyödyllistä tietoa tulevia kulttuuritulkkaustilanteita varten sekä Turun linnassa että muissa kulttuurikohteissa. Onnistunut tulkkaustilanne vaatii tulkilta tulkattavan asian hallintaa, sujuvaa kielitaitoa, keskittymiskykyä, informaation ja muistin käsittelyä ja nopeaa ajattelua. Tulkkauksessa on tärkeää tilanteen nopea analysointi, jolloin tuotoksen hiomiseen ja analyysi ja muotoiluseikkojen prosessiin ei jää aikaa. (Tommola 2006b, 19.) Näiden asioiden valossa halusimme valmistautua tulkkaustilanteisiin huolellisesti, jotta tulkkauksemme palvelisi parhaiten asiakkaitamme. Keräsimme paljon tietoa etukäteen, ja mietimme mahdollisia eteen tulevia käytännön ongelmia. Huolehdimme myös laajasta markkinoinnista, joka takaisi tiedonsaannin mahdollisimman monelle. 5.1 Yhteistyön merkitys Vuonna 1985 Kuurojen kulttuurityöryhmä on ottanut kantaa tulkin valmistautumiseen toteamalla, että tulkin ja tulkkauspaikan välillä vaaditaan yhteistyötä tulkkaustilanteiden järjestelyissä (Kuurojen kulttuurityöryhmän muistio 1985, 106). Kun aloitimme opinnäytetyöprojektin, ehdotimme Turun maakuntamuseon alaisuudessa toimivalle Turun linnalle yhteistyötä, jonka myötä he saisivat uuden opastuskielen ja asiakaskunnan. Turun linna tarjoaa opastettuja kierroksia suomen, ruotsin ja englanninkielisille lapsille ja aikuisille, ja erikseen tilattuna ranskan ja venäjänkielisiä kierroksia (Hilkka Kauppinen, henkilökohtainen tiedonanto 27.3.2007). Valmistautuminen viittomakielelle tulkattuihin kierroksiin ja yhteistyö linnan kanssa alkoi alkukeväästä 2006.

22 Tulkkaukseen liittyvät käytännön asiat sovimme linnan henkilökunnan ja opasvalvoja Hilkka Kauppisen kanssa. Hän oli oppaana jokaisella tulkatulla kierroksella, joten tilanteisiin valmistautuminen voitiin tehdä yhdessä. Ensimmäinen konkreettinen tutustuminen linnaan oli 22.5.2006, jolloin pääsimme kuuntelemaan Kierros keskiajassa peruskierroksen oppaan kertomana. Nauhoitimme oppaan puheen ja kirjoitimme sen lähes sanatarkasti, jotta saimme kierroksen kirjalliseen muotoon. Myöhemmin kävimme samanlaisella kierroksella, jonka Kauppinen piti vain meille. Tällöin saatoimme keskeyttää hänen puheensa kysyäksemme tai selventääksemme joitakin termejä ja yksityiskohtia. Toinen ohjaajamme Taina Sänkiniemi oli myös mukana tällä kierroksella. Saatoimme keskustella oppaan kanssa viittomakielentulkkaustilanteesta ja sen vaatimista elementeistä. Näin hän osasi paremmin ottaa tulkin ja viittomakielisen yleisön huomioon, ja yhteistyön merkitys korostui. Oppaan ei tarvinnut kuitenkaan muuttaa toimintaansa tai puhettaan, sillä huolehdimme tulkkeina itse sijoittumiseen, kuuluvuuteen ja näkyvyyteen liittyvistä seikoista. 5.2 Turun linnan historiaa Turun linna ja Turun tuomiokirkko ovat Suomen vanhimpia edelleen käytössä olevia rakennuksia. Turun linna, kansallinen muistomerkki, on seisonut Aurajoen rannalla 700 vuotta. Linnaa alettiin rakentaa noin vuonna 1280, jolloin ruotsalaiset valloittivat sen omaksi sotilaalliseksi tukikohdakseen. (Rinta Tassi 1995, 5.) Linnan sijainti joen suulla, lähellä kaupungin keskustaa tarkoittanee, että linnan tärkein tehtävä oli suojella kaupunkia vihollisilta ja valvoa joen liikennettä (Gardberg 1980). 1300 luvun alussa linnasta muodostui niin sanottu suljettu linna, jossa oli päälinna ja esilinna. Komeaksi renessanssilinnaksi se muuttui Juhana herttuan aikaan 1556 1563. Linna oli jo tuolloin samankokoinen kuin nykyinen linna. Linnalla on pitkä ja välillä vaikeakin historia. Se vaurioitui pahoin vuoden 1941 pommituksessa. (Turun maakuntamuseo.) Arkkitehti Erik Bryggmanin laatimien suunnitelmien mukaan linnan restaurointi työt aloitettiin 1946 ja saatiin valmiiksi 1961, jolloin linna myös avattiin yleisölle.

23 Entisöinnillä haluttiin saavuttaa kaksi päämäärää: linnan huoneista haluttiin mahdollisimman alkuperäiset ja linnasta elävä. Linnan kirkko on edelleen seurakunnan käytössä, ja juhlasalit toimivat kaupungin edustustiloina. (Grönros 1995, 31 32.) Vuodesta 1881 linnassa on toiminut myös Turun kaupungin historiallinen museo, joka avattiin yleisölle 1885 (Gardberg 1980). 5.3 Kierros keskiajassa Suomessa keskiajan voidaan sanoa alkaneeksi, kun Henrik piispa purjehti noin vuonna 1150 Suomen rannikolle. Piispa Henrikin ja kuningas Erikin aikomuksena oli käännyttää ihmiset kristinuskoon ja liittää linna valtiollisesti Ruotsiin. Keskiaika loppui 1520 luvulla, jolloin Kustaa Vaasa nousi valtaan, Tukholmassa syntyi verilöyly ja katolinen kirkko nujertui. (Väärä 1999, 67.) Turun linnan Kierros keskiajassa tehdään linnan vanhimmassa osassa. Kierros alkaa aulasta, jossa tarkastellaan pienoismallia Turun linnasta. Ensimmäisenä huoneena on portinvartijan kamari, jossa tärkeimmäksi asiaksi muodostuvat siellä olevat maalaukset. Seuraavana on Sturenkirkko, jossa opas kertoo siellä olevista veistoksista ja vaakunoista. Kierros jatkuu vanginvartijan huoneeseen, joka on kierroksen pimein huone, sillä ulkomuurissa ei ole ikkunoita. Huoneessa on vain keskiajalle tyypillisiä pieniä, kapeita ampuma aukkoja, jotka eivät valaise huonetta paljoakaan. Neljäs huone on keskiaikainen vierastupa, jossa sijaitsee suuri, linnan lämmittämiseen käytetty keskusuuni. Sen jälkeen tutustutaan vanhaan linnantupaan, jossa on pienoismalleja linnan eri rakennus ja restaurointivaiheista. Linnan kauniissa nunnakappelissa on vanhoja veistoksia. Keskiaikaisessa kuninkaansalissa on kuninkaan vessa, vaatekomero, erilaisia vaakunoita ja keskiaikaisia juhlapenkkejä ja pöytiä. Nuorten herrain huoneessa sijaitsevat tyypilliset makuualkovit, joissa linnan asukkaat nukkuivat. Seuraavana huoneena on rouvaintupa, jossa opas kertoo seinään kaiverretusta labyrintista, naisten tehtävistä keskiajalla ja kierreportaiden puolustusjärjestelmästä. Kierroksen viimeinen huone on kirjurin tupa, jonka seinillä on maalauksia ja kirjoituksia.

24 Päätimme jakaa tunnin mittaisen peruskierroksen neljään osaan, ja pyrimme noin 15 minuutin tulkkausvuoroihin, jolloin tulkki ei väsyisi eikä tulkkauksen laatu laskisi. Tulkki ei vaihtuisi yhden huoneen aikana, vaan vuoroa vaihdettaisiin vain, kun siirrytään huoneesta toiseen. Näin vaihdot tapahtuisivat sujuvasti ja huomiota herättämättä. Torstaina ja perjantaina tulkattavat kierrokset olisivat peruskierroksia, joiden sisältö olisi meille tuttu ja suunnitellut tulkkausvuorot olisi helppo toteuttaa. Keskiaikaisten markkinoiden aikaan linnassa olisi teemana Keskiaikaa kaiken aikaa, ja viikon huipennukseksi Turun linnan keskiaikatapahtumaa juhlittaisiin lauantaina 1.7.2006. Päivän kunniaksi linnaan olisi tulossa eri alojen ammattilaisia, jotka esittelisivät keskiaikaista elämäntyyliä. Tämän vuoksi opastetun keskiaikakierroksen sisältö tulisi muuttumaan. Saimme kaavion kierroksen kulusta kahta päivää ennen tapahtumaa. Koska vierailijat eivät olleet linnan henkilökuntaa, oppaamme ei tiennyt tarkalleen, mitä vierailijat tulisivat puhumaan. Jotta saisimme hieman etukäteismateriaalia tulevasta esityksestä, soitimme arkeologille, joka esittelisi arkeologisia löydöksiä Turun seudulta. Keskiaikaisessa kuninkaansalissa olisi tanssinopettaja, joka opettaisi tuon ajan tanssia, joten mietimme tulkin sijoittumista opettajaan ja viittomakielisiin asiakkaisiin nähden. Uutena materiaalina kierroksella olisivat myös neljä taulua, joista opas kertoisi. Tästä saimme tietoa etukäteen ja saatoimme valmistautua tulkkaukseen. 5.4 Käytännön ongelmien ennakointia Tiesimme Turun linnan olevan vaativa kohde sekä tulkkauksen että käytännön näkökulmasta. Haasteena olisivat linnan ahtaat käytävät, joissa siirtyminen huoneesta toiseen on hankalaa ja aikaa vievää. Pyysimme opasta välttämään puhetta käytävillä huoneesta toiseen siirryttäessä, sillä asian tulkkaaminen viittomakielisille olisi mahdotonta. Jotta tulkki ei myöhästyisi oppaan aloituksesta, päätimme, että tulkki siirtyisi heti oppaan perässä seuraavaan huoneeseen. Poiketen muiden kielten tulkkaustilanteista viittomakielessä tulkin näkyvyys on varmistettava, joten päätimme ottaa mukaan tulkkijakkaran, joka antaisi hieman lisäpituutta. Tällöin tulkkaus näkyisi paremmin suurenkin ihmisjoukon yli. Jakka

25 ran tuli olla pieni, jotta tulkkausvuoron vaihtuessa se olisi helppo antaa toiselle tulkille. Valaistuksen on oltava tulkkaukseen sopiva, jotta viittomakieliset asiakkaat voivat vaivattomasti seurata tulkkia ja tulkkausta. Heikosti valaistuissa tiloissa kohdevalaisin ja tulkin sijoittuminen valokeilaan auttavat näkyvyyttä. Vastavalo tai liialliset varjot puolestaan häiritsevät tulkkausta. (Svensson 2006, 27.) Mietimme lisävaloa, mutta lampun kuljettaminen olisi tuottanut hankaluuksia tulkkauspaikkojen vaihtuessa. Ratkaisimme ongelman niin, että päätimme sijoittua valoisimpaan paikkaan huoneessa, lähelle ikkunaa tai oviaukkoa, mutta ei sen eteen. Totesimme sivulta tulleen valon parhaimmaksi vaihtoehdoksi käsien ja kasvojen näkyvyydelle. Tulkkaus olisi pääsääntöisesti oppaan puheen tulkkausta viittomakielelle, mutta varauduimme myös asiakkaidemme mahdollisiin kysymyksiin, eli puheelle tulkkaukseen. Päätimme, että vuorossa oleva tulkki tulkkaa molempiin suuntiin. Tällöin hän tulkkaisi oppaalle viitotun kysymyksen tai kommentin puheelle ja sen jälkeen toistaisi tämän myös viittoen. Tällöin muut kierroksella mukana olevat viittomakieliset näkisivät viitottavan asian. Pidimme myös akustiikkaa ongelmana, sillä suurien ja avarien huoneiden kaiku olisi voinut vaikeuttaa oppaan puheen kuulemista, joten sijoituimme oppaan läheisyyteen. Hänen ammattitaitoinen äänenkäyttönsä kuitenkin takasi selkeän ja kuuluvan puheen. Turun linna ehdotti meille teemaan sopivia pukuja tulkkauksiin. Ne olivat yksiväriset, ja kädet erottuivat kankaan väristä selvästi (LIITE 3: Valokuvia Turun linnasta ja tulkkauksista). Pidimme ehdotusta hyvänä myös keskiaikaisen tunnelman saavuttamiseksi. Koska olimme pukeutuneet linnan naishenkilökunnan kanssa samanlaisiin linnanneidon vaatteisiin, ohjaajamme suositteli tulkkikylttien käyttöä, jotta erottuisimme heistä. Kierroksen päätyttyä asiakkaat saisivat täyttää palautekyselyn tulkeille (LIITE 4: Palautekysely). Mietimme, mihin palautelaatikko sijoitettaisiin, sillä asiakaspalautteen täyttäminen ei saisi häiritä linnan muita asiakkaita ja henkilökuntaa. Totesimme, että kierroksen viimeinen huone olisi palautelaatikolle sopiva säily

26 tyspaikka, sillä siellä kyselyt olisi helppo jakaa asiakkaille kierroksen jälkeen. Koska suomalaisen viittomakielen kirjoittamiseen ei ole vakiintunutta tapaa (Savolainen 2000, 189), kirjoitettu suomen kieli saattaa olla joillekin viittomakielisille vierasta. Tämän vuoksi palautteen antaminen suomen kielellä voi tuottaa hankaluuksia. Päätimme, että kyselyn saisi täyttää itsenäisesti tai asiakkaan niin halutessa olisimme valmiit tulkkaamaan sen. 5.5 Tapahtuman markkinointi ja tiedottaminen Opinnäytetyöhömme kuului tulkattujen kierrosten mainostaminen, ja aloitimme sen keväällä 2006. Turun linna laittoi tiedon viittomakielentulkkauksista omiin mainoksiinsa, mutta otimme vastuullemme suoraan kuurojen yhteisöön kohdistuvan mainonnan. Saimme Turun maakuntamuseon viestintäosastolta yhden heidän mainoksistaan (LIITE 5: Keskiaikatapahtuman mainos) sähköisenä, ja saatoimme levittää sitä. Turun linna ilmoitti Turun Sanomissa Keskiaikatapahtumastaan ja samassa oli maininta lauantaipäivän kolmesta tulkatusta kierroksesta. Maakuntamuseon verkkosivuilla oli myös maininta kaikista viittomakielelle tulkatuista kierroksista. Päämarkkinointiväyläksemme muodostui Kuurojen kulttuuripäivät Helsingissä toukokuussa 2006. Kerroimme siellä viittomakielisille tapahtumasta. Lisäksi jaoimme Diakonia ammattikorkeakoulun Turun yksikön Kesä Suomessa viitotaan mediatiedotetta (LIITE 6: Kesä Suomessa viitotaan mediatiedote) ja linnasta saatuja keskiaikatapahtuman lentolehtisiä. Kuurojen yhteisö on melko pieni ja tiivis, joten tiedot saavutetaan myös toisten kertomana. Kerroimme siksi henkilökohtaisesti kuuroille Turun linnan tulkkauksista myös Turun seudulla. Saimmekin positiivista palautetta ja monet pitivät tulkkauksia mielenkiintoisina. Keskiaikatapahtuman mainos levisi myös sähköisesti, kun Kuurojen Liiton tiedottaja laittoi mainokseksemme heidän verkkosivuillensa. Diakonia ammattikorkeakoulun Kesä Suomessa viitotaan tiedote lähetettiin moniin medioihin. Siinä kerrottiin tulkatuista kierroksista Turun linnassa. Keski aikamarkkinaviikolla Turun Sanomat julkaisi Diakin tiedotteen. Jokaisena tulk

27 kauspäivänä Turun Sanomissa oli ilmoitus Minne tänään palstalla, josta saattoi nähdä tiedot tulkkauksista. Aamuset lehti julkaisi myös Diakin tiedotteen keski aikaviikolla. Tieto tulkkauksista laitettiin myös Yleisradion tekstitelevision sivuille noin viikkoa ennen tapahtumaa, joten tapahtumaa mainostettiin valtakunnallisesti. Diakoniaammattikorkeakoulun Turun toimipaikan verkkosivuilla kerrottiin myös Kierros Keskiajassa tulkkauksista, joten myös Diakin opiskelijat saivat tiedon. Turun maakuntamuseo piti tiedotustilaisuuden linnassa 29.6. kesän tapahtumistaan ja uudesta näyttelystään. Lehdistö haastatteli maakuntamuseon henkilökuntaa, ja meidät oli pyydetty paikalle vastaamaan mahdollisiin kysymyksiin viittomakielelle tulkatuista kierroksista. Muutama toimittaja kyseli tulkkaukseen ja viittomakieleen liittyvistä asioista, mutta lehtiin eivät kommenttimme kuitenkaan päätyneet. Tulkkausten jälkeen Kielisilta 4/2006 julkaisi artikkelin, jossa kerrottiin lyhyesti Turun linnassa tapahtuneista tulkkauksista. Tämä oli hyvää mainontaa tulevia tapahtumia ajatellen.