Kainuun maakunta -kuntayhtymä 17.8.2005/AT KUNTATALOUSSELVITYS 1993 2003 (2004) Maakuntahallitus on päättänyt kokouksessaan 7.12.2004, että kuntien talouden kehitys selvitetään viimeisten 10 vuoden ajalta ja päätetään sen jälkeen mahdollisista toimenpiteistä asiassa. Talouden kehitystä on selvitetty ajalta 1993 2003 (2004 tiedossa olevien tietojen osalta) keskeisimmillä kuntatalouden mittareilla mitattuna. Mittareina on käytetty seuraavia: Asukasluku Verorahoitus (verotulot + valtionosuudet), /asukas Tuloveroprosentti Nettokäyttökustannukset, / asukas Sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannukset, / asukas Opetus- ja kulttuuritoimen nettokustannukset, / asukas Yhdyskuntapalvelujen nettokustannukset, / asukas Vuosikate, /asukas Vuosikate, prosenttia poistoista Kertynyt yli-/alijäämä 31.12., /as Konsernilainakanta 31.12., / asukas Tiedot on kerätty Kuntaliiton kuntien tunnuslukutiedostosta. Asukasluvun kehitys
Asukasluku on vähentynyt koko Kainuussa vuodesta 1993 vuoteen 2004 yhteensä 10 121 henkilöä eli keskimäärin n. 850 henkilöä vuodessa. Eniten väestö on vähentynyt suhteellisesti Puolangalla -21,4 %, Ristijärvellä -20,6 % ja Hyrynsalmella -20,4 %. Myös ns. suurista kunnista Suomussalmi ja Kuhmo ovat menettäneet väestöään ko. ajan jaksolla yli 15 %. Merkille pantavaa on, että Kainuun pääkaupungin Kajaanin väki luku kasvoi aina vuoteen 1996 saakka, kun muut Kainuun kunnat samanaikaisesti me nettivät asukkaitaan. Valitettavasti myös Kajaanin väkiluku on siirtynyt alenevalle tren dille vuodesta 1997 lukien. Kajaanin väestö on vähentynyt vuodesta 1996 vuoteen 2004 yhteensä 3,1 %. Asukasluvun muutoksella on suora yhteys kuntien valtionosuuksiin, koska valtionosuuksien määräytyminen on perustunut vuoden 1993 alusta lukien asukaslukuun ja väestön rakennetta kuvaaviin kertoimiin. 2 Verorahoitus (verotulot + valtionosuudet), /asukas Kainuun verorahoitus eli valtionosuudet ja verotulot yhteensä ovat olleet vuosina 1993-2003 vuositasolla n. 88 320 euroa asukasta kohti suuremmat kuin koko maassa keskimäärin. Vuoden 2002 verotulot sisälsivät normaalia enemmän edellisten vuosien maksamattomia tilityksiä. Kuntien verotulot supistuivat neljä prosenttia vuonna 2003. Kunnallisveron tilityksiä pienensivät verovähennysten muutokset sekä verojen tilityksiin liittyvät ajoitustekijät. Lisäksi koko maassa kuntien osuus yhteisöveron tuotosta supis tui voimakkaasti.
3 Tuloveroprosentti Kainuun tuloveroprosentit ovat kehittyneet viime vuosina maltillisemmin kuin maassa keskimäärin. Vuonna 1993 Kainuun keskimääräinen tuloveroprosentti oli 0,55 prosenttiyksikköä suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Suurimmillaan ero koko maan keskimääräiseen tuloveroprosenttiin oli vuonna 2002 eli 1,04 prosenttiyksikköä. Vuon na 2005 ero on supistunut 0,54 prosenttiyksikköön. Korkein veroprosentti 19,75 on Puolangalla ja alhaisin Suomussalmella eli 18,5 %.
4 Nettokäyttökustannukset, / asukas Kainuun kuntien palvelutuotannon nettokustannukset (pl. liiketoiminta) ovat olleet vuosittain 218-412 euroa asukasta kohden koko maan keskiarvoa suuremmat. Vuonna 1993 ero oli 218 euroa asukasta kohden ja ero on kasvanut vuosittain tasaisesti siten, että se oli vuonna 2003 jo 412 euroa asukasta kohden. Koko tarkasteluajanjakson ajan kustannukset ovat kasvaneet koko maassa 34,5 % eli keskimäärin 3,1 % vuodessa ja Kainuussa kustannusten kasvu on ollut 39,5 % eli 3,6 % vuotta kohden. Vuosina 2000-2002 Kainuun kustannusten kasvu oli keskimäärin 3,9 % vuosittain eli alle valtakunnan keskimääräisen kasvun, joka oli ko. vuosina 4,4 %. Vuonna 2003 kehitys on jälleen kääntynyt siten, että Kainuun kustannukset ovat kasvaneet 6,2 %, kun ne koko maassa samanaikaisesti kasvoivat keskimäärin vain 3,8 %. Ongelmana kustannusten kasvussa asukasta kohden on se, että kun palvelutuotanto on
rakennettu suuremmalle asukasmäärälle, väestön vähentyessä nopeasti palvelu tuotanto ei kykene sopeutumaan muutokseen yhtä nopeasti. 5 Palvelutuotannon nettokustannusten kattamisen jälkeen jäävät tulot ovat liian pienet, eivätkä, ne riitä kattamaan kaikkia rahoitus- ja pääomakuluja. Sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannukset, / asukas Sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannukset ovat olleet vuosina 1993 1998 likipitäen koko maan keskiarvon mukaiset. Vuodesta 1999 vuoteen 2002 Kainuun kehitys on ollut maltillisempaa kuin koko maassa keskimäärin. Vuonna 2003 näyttää jälleen tapahtuneen selvä käänne kustannustason nousussa. Kainuun kustannukset ovat kasvaneet vuonna 2003 7,75 %, kun vastaava luku koko maan osalta on keskimäärin 5,09 %.
Vuonna 2003 eniten sosiaali- ja terveydenhuollon menot kasvoivat Vuolijoella ja Hyrynsalmella, kummallakin n. 14 prosenttia. Suomussalmen menot kasvoivat 10,7 % kun samanaikaisesti Ylä-Kainuun Palvelukeskuksen toinen osakaskunta Puolanka pystyi vähentämään menojaan 1,2 %. Kaikkein pienimmät sosiaali- ja terveystoimen menot vuonna 2003 olivat Sotkamolla eli 1992 euroa asukasta kohden. Seuraavina tulivat Kajaani ja Suomussalmi, joiden kustannukset olivat 2064 ja 2074 euroa asukasta kohden. Koko maan keskiarvo oli 2 196 euroa asukasta kohden. 6
7 Opetus- ja kulttuuritoimen nettokustannukset, / asukas Opetus- ja kulttuuritoimen nettokustannukset asukasta kohden ovat Kainuussa olleet koko tarkasteluajanjakson ajan selvästi koko maan keskimääräisiä lukuja suuremmat. Vuonna 1997 opetustoimen valtionosuudet muuttuivat siten, että opetustoimen valtionosuus maksetaan suoraan ylläpitäjälle ja ns. oppilaiden kotikuntaosuus jäi pois. Tämä näkyy oheisessa kaaviossa.
Pienimmillään Kainuun ero muuhun valtakuntaan oli vuonna 1994 eli 182 euroa asukasta kohden. Ero koko maan keskiarvoon verrattuna on kasvanut tasaisesti vuosittain siten, että vuonna 2003 ero oli jo 357 euroa asukasta kohden. Tämä on kaiken kaikkiaan n. 32 milj. euroa vuosittain. 8 Eniten opetus- ja kulttuuritoimen menot ovat tarkasteluajanjaksona kasvaneet Kajaanissa eli yli 60 %, mikä on keskimäärin vuosittain n. 5,6 %. Kajaanin kasvua tarkasteltaessa on huomattava vuoden 1997 muutos, jolloin opetustoimen kotikuntaosuudet jäivät pois ja Kajaanin järjestämä ammatillinen koulutus on liikelaitostettu vuosina 2001 ja 2004. Koko Kainuun kasvu on ollut keskimäärin alle 3 prosenttia vuodessa. Ristijärvi on kyennyt pienentämään kustannuksiaan ikärakenteen muutosta vastaavasti n. 12,5 % vuoden 1993 tasosta. Yhdyskuntapalvelujen nettokustannukset, / asukas Yhdyskuntapalvelujen kustannukset sisältävät tehtäväluokat yhdyskuntasuunnittelu, rakennusvalvonta, ympäristön huolto, liikenneväylät, puistot ja yleiset alueet, palo- ja pelastustoimi sekä muun toiminnan.
9 Kainuun yhdyskuntapalveluiden kustannukset olivat 1993-1996 hieman alle maan keskiarvon. Vuonna 2003 kustannukset olivat 20 euroa asukasta kohden suuremmat kuin koko maassa keskimäärin. Tämä on kokonaiskustannuksina n. 1,7 miljoonaa euroa. Vuosikate, /asukas Kainuun vuosikate /asukas, eli palvelujen tuottamisen jälkeen investointeja varten jäävä omarahoitusosuus, on ollut kahdentoista vuoden tarkasteluajanjakson aikana pääsääntöisesti koko maan keskimääräistä vuosikatetta pienempi. Poikkeuksen muodostavat vuodet 1993, 1994 ja 2002, joka oli Kainuussa keskimääräisellä tasolla joh tuen verotilitysten rytmihäiriöstä.
Vaikka koko maakunnan yhteenlaskettu vuosikate ei ole ollut tarkasteluajanjakson aikana negatiivinen, tilapäisesti negatiivisen vuosikatteen kuntia on ollut kahdeksan. Näistä ongelmallisin on Vuolijoen kunta, jonka vuosikate on ollut negatiivinen yhteensä kuutena vuotena. Negatiivinen vuosikate tarkoittaa sitä, että vuosittainen palvelutoiminta aiheuttaa velkaantumista eli ns. syömävelkaa. Kainuun kehittämistarpeen mukaisen vuosikatteen tulisi olla vähintään 300 400 euroa asukasta kohti. Lisäksi ongelma on vuosikatteen suuret vaihtelut kuntien kesken vuosittain. 10
11 Vuosikate, prosenttia poistoista Vuosikatteen prosentuaalinen osuus poistoista kuvaa kuntatalouden tasapainoa. Mikäli vuosikate on alle 100 prosenttia poistoista, talous on epätasapainossa ja syntyy alijäämää, joka vähentää kunnan varallisuutta ja käytettävissä olevia rahoitusmahdollisuuk sia kehittämiseen. Kainuun vuosikate ei ole vuotta 2002 lukuun ottamatta riittänyt kattamaan investoinneista aiheutuneita vuosittaisia poistoja vaan investointien maksu on siirtynyt tuleville vuosille eteenpäin. Kertynyt yli-/alijäämä 31.12., /as Se, että kunnan vuosikate on tilapäisesti negatiivinen, ei ole ongelma, jos kunnalla on kertyneitä ylijäämiä aikaisemmilta vuosilta. Kuntien kertyneitä yli-/alijäämiä on seurattu vuodesta 1997 lukien.
12 Koko maakunnan osalta yhteenlaskettuna vuodesta 1997 vuoteen 2004 mennessä Kainuussa ei ole syntynyt lainkaan ylijäämää. Ajanjaksolla 1997 2004 vain yhdellä kunnalla oli koko ajanjakson ajan kertyneitä ylijäämiä. Toisin sanoen kuntien varautuminen vuosittaisiin rahoituksen vaihteluihin tai kehittämishankkeisiin on olematonta. Lisäksi ero muuhun Suomeen näyttää kasvavan edelleen. Voidaankin sanoa, että Kainuun kuntatalouden ongelma on kertyneet alijäämät. Toimintatuotot ja verorahoitus eivät ole riittäneet kumulatiivisesti laskettuna kattamaan syntyneitä kuluja ja investoinneista aiheutuneita poistoja keskipitkällä aikavälillä. Huolestuttavin tilanne kertyneiden alijäämien osalta on Vuolijoella. Vuoden 2004 lopussa kertyneet alijäämät olivat enemmän kuin Vuolijoen vuotuiset opetus- ja kulttuuritoimen nettokustannukset. Vain kolmella kunnalla (Paltamo, Sotkamo ja Suomussalmi) oli vuoden 2004 loppuun mennessä kertyneitä ylijäämiä. Konsernin lainakanta 31.12., / asukas
13 Kainuun kokonaislainakanta on alle maan keskiarvon, mutta erot kuntien välillä ovat suuret. Konsernilainakanta on hyvällä tasolla, jos se on alle 3 000 euroa asukasta koh ti. Tällöin lainojen hoitokulut pysyvät kohtuullisella tasolla ja lainat saadaan hoidettua ajallaan suhteutettuna investoinnin taloudelliseen pitoaikaan. Konsernilainakanta sisältää kaikki kunnan vastuulla olevat lainat myös kunnan omistamien liikelaitosten lainat. Kunnan oma lainakanta sisältää pelkästään omaan tasee seen otetut lainat.
14 YHTEENVETO Kainuun kuntien tulorahoitusta, kustannuksia ja talouden kantokykyä on selvitetty ajal ta 1993 2004. Lähteenä on käytetty Suomen kuntaliiton kuntataloustilastoa, joka perustuu Tilastokeskuksen viralliseen kunnan/kuntayhtymän taloustilastoon. Kainuun kuntien tulorahoitus on ollut kohtuullinen koko maan keskimääräisiin lukuihin verrattuna. Huomion otettava on, että Kainuun verotulot perustuvat koko maan keskiarvoa korkeampaan veroprosenttiin. Mikäli veroprosentti olisi ollut vuonna 2003 maan keskiarvon mukainen, verotulot olisivat olleet n. 8 miljoonaa euroa pienemmät (= 90 euroa / asukas). Se, onko tulorahoitus koko maan tasolla muutoin ollut riittävä, on laajemman tutkimuksen vaativa kysymys. Kainuun kuntien koko palvelutuotantoon käyttämät kustannukset asukasta kohden ovat suuremmat kuin maassa keskimäärin. Ero koko maan keskiarvoon on vuositasolla jopa 400 euroa asukasta kohden eli koko maakunnan tasolla tämä merkitsee sitä, että Kainuu käyttää 35 miljoonaa euroa enemmän rahaa kuin vastaavan asukasluvun mukainen muu alue Suomessa. Vastaavasti tulorahoitus on ollut 28 miljoonaa euroa suurempi. Perusteluina on käytetty Kainuun harvaa asutusta, pitkiä etäisyyksiä, väestön ikärakennetta ja sairastavuutta, joiden oletetaan aiheuttavat sen, että palvelujen tuottaminen tasapuolisesti kaikille asukkaille on keskimääräistä kalliimpaa. Sosiaali- ja terveysmenojen osalta Kainuun kestää kuitenkin vertailun ja mikäli em. demograafiset tekijät huomioidaan, Kainuu järjestää jo nyt sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kohtuullisen taloudellisesti ja tehokkaasti. Sen sijaan Opetus- ja kulttuuritoi men palvelujen järjestäminen vie koko maakunnan tasolla asukasta kohden enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Ero on yli 350 euroa asukasta kohden eli yhteensä noin 31 miljoonaa euroa. Ero johtuu suurimmalta osalta siitä, että Kajaanin järjestämä ammatillinen koulutus ei ole ollut tarkasteluajanjaksolla liikelaitoksen muodossa tapahtuvaa toimintaa ja opetustoimen nettokustannuksia on tarkasteltu ilman valtionosuuk sia ja kotikuntaosuudet jäivät pois vuonna 1997. Myös muiden yhdyskuntapalveluiden järjestäminen Kainuussa maksaa hieman keskimääräistä enemmän. Suurin ongelma kuntatalouden kannalta on väestön vähentyminen ja sen seurauksena suhteellinen tulorahoituksen vähentyminen ja edelleen palvelutuotantoon kohdistuvat kustannusten pienentämistarpeet. Väestön väheneminen Kainuussa noin prosentin
vuosivauhdilla on aiheuttanut sen, että on jouduttu koko tarkasteluajanjakson ajan pelkästään keskittymään siihen, miten palvelutuotannon kustannukset saadaan sopeutettua tulorahoitukseen. Samalla kuitenkaan ei ole pystytty tekemättä riittävän radikaaleja rakennemuutoksia ja rationalisointitoimenpiteitä. Kunnat eivät ole pystyneet kerää mään ylijäämiä tai aina edes katetta rahoitusmenoja varten ja näin varautumaan mah dollisiin tulorahoituksen heilahteluihin tai suuriin investointeihin, joiden avulla väestön vähenemisen aiheuttama kurjistumiskierre olisi voitu katkaista. Osa kunnista on jopa velkaantunut järjestääkseen palvelutuotannon entisillä ehdoilla ja entisellä tasollaan, huomioon ottamatta väestössä tapahtuneita muutoksia. Jotta Kainuun kuntien talouden kehitys saadaan positiiviselle uralle, se vaati joko reippaita ja rohkeita palvelurakenteen muutokseen tähtääviä toimenpiteitä tai valtionosuuksien tason kasvamista. Vuosittaisia alijäämiä ei saisi enää hyväksyä yhtenäkään vuonna. Koska valtionosuuksien lisääntyminen lähi vuosina on hyvin epätodennäköis tä, tulisi kuntien käyttää hyväkseen kaikki muut mahdolliset keinot mukaan lukien yh teistyön ja jopa kuntaliitokset. 15