Sikojen ruokintasuositukset ja fytaasin vaikutus fosforin sulavuuteen

Samankaltaiset tiedostot
OMAVARA hankkeen loppuseminaari Kotimaiset valkuaislähteet sikojen ruokinnassa. Liisa Voutila, MTT Kotieläintuotannon tutkimus

Rehujen koostumustietojen ja ruokintasuositusten päivitystarpeet. Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus

Sikojen ruokinnan vaikutus lannan ravinnesisältöön. Maija Karhapää

Sikojen Ruokintasuositukset 2014

Kolmirotulihasioille uudet ruokintasuositukset

Viljan rehuarvo sikojen uudessa rehuarvojärjestelmässä. Hilkka Siljander-Rasi MTT Kotieläintuotannon tutkimus

Sikojen uudet ruokintasuositukset

Sikojen Rehutaulukko Soile Kyntäjä MTT Kotieläintuotannon tutkimus Viikki

Palkokasvit sikojen ruokinnassa

Sikojen ruokintasuositukset 2014

Ensikoiden ruokinta. Kansainvälisesti kilpailukykyinen sianlihantuotantoketju -hanke. Kimmo Kytölä Soile Kyntäjä

Ruokintastrategiat fosforin ja typen määrän vähentämiseksi sikojen lannassa. Maija Karhapää, Tiina Kortelainen ja Hanne Damgaard Poulsen

LAITOS RAPORTTI. Kaasutiiviisti varastoidun viljan ravinnearvot verrattuna kuivatun viljan ravinnearvoihin.

Sikojen uusi energia- ja valkuaisarvojärjestelmä

Fytaasi ja uusi rehuarvojärjestelmä. Maija Karhapää

Löytyykö keinoja valkuaisomavaraisuuden lisäämiseksi?

Lihasikojen todellinen kasvupotentiaali ja uusimmat kasvatuskokeet

Laatuvilja rehuksi. Kimmo Kytölä #Kaura8000. Knowledge grows

HERNEKÖ SUOMEN MAISSI?

Topigs Norsvin ja DanBred hybridien vertailu

Härkäpapu siipikarjan rehuna


Palkokasveilla kohti parempaa valkuaisomavaraisuutta

Uuden valkuaisarvojärjestelmän toimivuus kolmirotulihasioilla

PORSAAT, EMAKOT, LIHASIAT SIANREHUJEN TUOTELUETTELO

ICOPP hanke Uusien luomuvalkuaisrehujen sulavuus sioilla: Sinisimpukkajauho Mustasotilaskärpäsen toukkajauho

Ratkaisuja lihasikojen kasvatuksen tehostamiseen

Immunokastraatio ja sikojen käyttäytyminen

Palkokasvit ja puna-apila lehmien ruokinnassa. Mikko J. Korhonen

Mikrolevät lypsylehmien valkuaisrehuna

Minna Tanner, ProAgria Kainuu

Maatalouden Tutkimuskeskus. Sikatalouskoeaseman tiedote N:o 2. Timo Alaviuhkola. Herne ja härkäpapu lihasikojen rehuna.

Ajankohtaisia asioita

Uuden valkuaisarvojärjestelmän toimivuus kolmirotulihasioilla

Kotimaisen valkuaisen taloudellisuus sikojen ruokinnassa. Jarkko Niemi MTT taloustutkimus

Palkokasveilla valkuaisomavaraisempaan maidontuotantoon

Hyvinvoiva vasikka tuotannon tekijänä

Rehuteollisuuden näkökantoja

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa

Herne lisää lehmien maitotuotosta

Suomen Rehun tiivisteohjelmat lihasioille ja emakoille. Optimoinnilla tarkkuutta ruokintaan ympäristöä ajatellen

Palkoviljat lypsylehmien ruokinnassa Tulevaisuustyöpaja, Mustiala Tohtorikoulutettava Laura Puhakka 6.2.

Kotoisista valkuaisrehuista kannattavuutta maidontuotantoon

Taulukko 1. Laskelmissa käytettyjen rehujen rehuarvo- ja koostumustiedot. Puna-apila-

Palkokasvi parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa

Kannattava ruokintaratkaisu mittatilaustyönä. Suomen Rehun räätälöitävät Pekoni-kasvatustäysrehut

Kotimaiset valkuaisrehut siipikarjan ruokinnassa

Sika- ja siipikarjatutkimus uudistuu. Kirsi Partanen

Sianrehujen rehuarvojärjestelmät Pohjoismaissa: voiko rehuarvoja muuntaa järjestelmästä toiseen?

Luomuruokinnan erot tavanomaiseen ruokintaan

Palkokasvit lypsylehmien rehuna

Hyödyllinen puna-apila

Lihasian ruokinnan teemapäivä

Kotimaiset valkuaisrehut siipikarjan ruokinnassa

Palkoviljoista väkirehua ja kokoviljasäilörehua naudoille

Hyötyykö lihasika säilörehusta?

EMAKOT, PORSAAT JA LIHASIAT SIKOJEN RUOKINTAOPAS TAVOITTEENA TERVEET ELÄIMET JA HYVÄ TULOS

Kaura lehmien ruokinnassa

Rehuarvoseminaari Viikki, Helsinki. Prof. Marketta Rinne MTT Kotieläintuotannon tutkimus

Härkäpapu ja sinilupiini lypsylehmien valkuaisrehuina

Rehuarvojärjestelmä. Ruokintasuositukset. Kesän 2004 päivitys. Valkuaissuositukset

Ryhmä 1. Sika tutkimustehtävä Elonkierrossa

Aperehuruokinnan periaatteet

Naudan ruokintavaatimus eri kasvuvaiheessa. Luomulihaseminaari Tampere Maiju Pesonen InnoNauta-hanke

MTT Kotieläintuotannon tutkimus

Strategian perusteet

Proteiiniomavaraisuus miten määritellään ja missä mennään? Jarkko Niemi Luke / Talous ja yhteiskunta Scenoprot-hankkeen proteiiniaamu 24.8.

Kansainvälisesti kilpailukykyinen sianlihantuotantoketju -hanke

MM M SIKOJEN RUOKINTAOPAS SIKOJEN RUOKINTA JA HOITO

Löytyykö keinoja valkuaisomavaraisuuden lisäämiseksi? Alituotantokasvien viljelypäivä Ilmo Aronen, Raisioagro Oy

Lihasian yksi- ja kolmivaiheruokinnan vaikutus kannattavuuteen ja tuotannollisiin parametreihin

Väkirehuvaihtoehtoja loppukasvatukseen

Opti-Pekoni-ruokintaratkaisulla emakkoterveyttä ja tuottavuutta

Kokoviljasäilörehut nautakarjatilan viljelykierrossa

Palkokasveilla valkuaisomavaraisempaa maidontuotantoa

Sikamarkkinoiden taustoitus tilatason näkökulmasta

KOTIMAISEN VALKUAISTUOTANNON NÄKYMÄT. Tarmo Kajander, Hankkija Oy, Vilja- ja raaka-aineryhmä

Hintariskien hallinta sika- ja siipikarjatuotannossa. Jarkko Niemi, Sami Myyrä ja Katriina Heinola, MTT taloustutkimus

Palkokasveja kokoviljasäilörehuihin

LIHAKARJAN RUOKINTAOPAS

Väkirehuvaihtoehtoja loppukasvatukseen - mistä kannattaa maksaa?

Markkinakehityksestä yleensä

Valkuaiskasvit maitotilalla - Herne, rypsi ja härkäpapu nautojen rehustuksessa Osa 2

Kantavan tamman ja kasvavan varsan ruokinta

Kivennäisruokinnan haasteet (= ongelmat, vaikeudet) ruokinnan suunnittelussa

Hevosen lannan ravinteet talteen ja kiertoon ympäristön hyvinvoinnin vuoksi HorseManure

SRV- sulava raakavalkuainen eri nurmirehuissa

APERUOKINTA LOPPUKASVATUKSESSA

Kokoviljan viljely ja käyttö lypsylehmillä

Broilerivehnän viljelypäivä Essi Tuomola

Kauran käyttö kotieläinten ruokinnassa

EvaPig. Yhtälöt ja kertoimet

Palkokasvipitoinen karkearehu lehmien ruokinnassa

Kanojen ruokinta luomussa

KARELIA-AMMATTIKORKEAKOULU Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma. Mari Timonen Sanna Timonen. Työnohjeistuskansion laatiminen Nurmeksen Porsaalle

Herne-viljasäilörehu lehmien ruokinnassa. Jarmo Uusitalo

Valkuaisomavaraisuus ja yhteistyö. Luomupäivät Anssi Laamanen

Nurmen sato ja rehuarvo kolmella reservikaliumpitoisuudeltaan erilaisella maalajilla Lietelannan ja väkilannoitteen vaikutus

HIEHON KASVATUS JUOTOLTAVIEROITUKSELTA POIKIMISEEN - ruokinta, hoito, kasvun seuranta ja valmentautuminen lehmäksi

Transkriptio:

Sikojen ruokintasuositukset ja fytaasin vaikutus fosforin sulavuuteen Kirsi Partanen, Maija Karhapää, Susanna Särkijärvi, Samu Palander, Mikko Tuori ja Liisa Voutila

Sikojen ruokintasuositusten päivittäminen Ensikoille energiaruokintasuositukset nopeaan ja hitaaseen kasvatukseen Kaikkien sikaryhmien fosforisuositukset tarkistettiin laskennallisesti Lihasikojen energianruokintasuositusten tarkistamistarve selvitetään Rajoituskokeen tulosten perusteella ruokintaa on rajoitettava loppukasvatuksessa Rajoitus aloitetaan noin 80 kg painossa Lopulliset tulokset energiasuosituksiin tulevat lähiviikkoina, koska kokeen tulokset on saatu vasta äskettäin laskettua Lisätään fytaasiselvityksen pohjalta fytaasilisän vaikutus rehujen fosforin sulavuuteen

Ensikoiden energiaruokintasuositukset Nopea kasvatus Hidas kasvatus Viikko Runsas ruokinta Rajoitettu ruokinta 1 1,30 1,30 3,5 2 1,40 1,40 3 1,60 1,60 3,0 4 1,80 1,80 5 2,00 2,00 2,5 6 7 2,20 2,40 2,20 2,40 ry /p v 2,0 8 9 2,60 2,80 2,60 2,70 1,5 10 11 12 13 2,95 3,00 3,00 3,00 2,80 2,80 2,80 2,80 1,0 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 Viikko 14 3,00 2,80 Sika 1/2010 Paino 1. viikon alussa n. 30 kg

Sikojen fosforin tarpeen tarkistaminen Suosituksia päivitettiin 2006 kasvatuskokeiden tulosten perusteella Suositusten riittävyys on tarkistettu laskemalla eri tuotantovaiheessa olevien sikojen sulavan fosforin tarve faktoriaalisesti Ylläpitoon Kasvuun Lisääntymiseen ja sikiöiden kasvuun Maidontuotantoon Sulavan fosforin tarpeen laskeminen, g/pv, perustuu Jondrevillen ja Dourmadin (2005) julkaisemiin yhtälöihin (INRA Anim. Prod. 18 (3): 183-192) Lähtötietoina käytetty MTT:n ruokintakokeissa mitattuja kasvuja, rehunkulutusta ja emakoiden painon muutoksia eri porsimakertojen aikana

7,0 4,0 6,0 3,5 5,0 3,0 Tarve, g/pv 4,0 3,0 2,5 2,0 1,5 Tarve, g/ry 2,0 1,0 1,0 0,5 0,0 0,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0 100,0 110,0 120,0 Paino, kg Ylläpitotarve, g/pv Kasvun tarve, g/pv Tarve yhteensä, g/pv 1- ja 2-rotusiat 3-rotusiat

Tiineen emakon sulavan fosforin tarve, g/pv. Tiineysviikko 1 4 7 10 13 16 Emakon kasvu 1. porsimakerta 2,23 2,20 2,17 2,14 2,11 2,08 2. porsimakerta 1,77 1,75 1,73 1,71 1,69 1,67 3. porsimakerta 1,24 1,23 1,21 1,20 1,19 1,18 Ylläpito 1. porsimakerta 1,61 1,71 1,82 1,92 2,03 2,13 2. porsimakerta 2,05 2,13 2,22 2,31 2,40 2,48 3. porsimakerta 2,38 2,44 2,51 2,57 2,63 2,70 Sikiöiden kasvu 10 porsasta 0,00 0,00 0,12 0,76 1,86 2,63 12 porsasta 0,00 0,01 0,15 0,91 2,23 3,15 14 porsasta 0,00 0,01 0,17 1,06 2,60 3,68 Istukan kasvu 10 porsasta 0,00 0,01 0,04 0,04 0,03 0,02 12 porsasta 0,00 0,01 0,05 0,04 0,03 0,03 14 porsasta 0,00 0,01 0,06 0,05 0,04 0,03 Kokonaistarve 1. tiineys, 10 porsasta 3,84 3,93 4,16 4,86 6,03 6,86 2. tiineys, 12 porsasta 3,82 3,90 4,15 4,97 6,35 7,33 3. tiineys, 14 porsasta 3,61 3,68 3,95 4,88 6,46 7,58

Imettävän emakon sulavan fosforin tarve, g/pv. Porsimakerta 1. 2. 3. Porsaita 8 9 10 11 12 13 14 Pahnueen kasvu, g/pv 2405 2600 2765 2902 3010 3088 3138 Ylläpito 2,1 2,4 2,6 Maidontuotanto 12,9 13,9 14,7 15,4 16,0 16,4 16,6

Yhteenveto fosforisuosituksista Ei olennaisia muutostarpeita rehuyksikköä kohti annettuihin sulavan fosforin suosituksiin, mutta fosforin tarpeen esitystapa monipuolistuu: Sulavan fosforin tarve ilmoitetaan myös g/pv Emakoiden osalta päivätarpeessa huomioidaan porsimakerran ja porsastuotoksen vaikutus fosforin tarpeeseen Lihasioille annetaan 1-, 2- ja 3-vaiheruokinnan suositusten lisäksi monivaiheisen ruokinnan suositukset, mikä edesauttaa lannan fosforipitoisuuden vähentämistä Ks. Sika 2/2010 (ilmestyy maaliskuussa)

Lihasikojen energiaruokintasuositusten tarkentaminen Ruokinnan rajoitus -koe tehtiin kolmella erilaisella risteytyksellä MY-risteytykset 50 % hampshire-risteytykset 25 % duroc-risteytykset 3-vaiheruokinta: 9,6, 8,1 ja 7,0 g sulavaa lysiiniä/ry Koekäsittelyt: 1. Imisät vapaa ruokinta 2. Imisät rajoitus 80 kg painosta, maks. 2,9 ry/pv 3. Leikot vapaa ruokinta 4. Leikot rajoitus 65 kg painosta, maks 3,25 ry/pv 5. Leikot rajoitus 65 kg painosta, maks 2,9 ry/pv 6. Leikot rajoitus 80 kg painossa, maks. 3,25 ry/pv 7. Leikot rajoitus 80 kg painosta, maks. 2,9 ry/pv (ei H- & D-rist.)

Imisät kasvu ja rehuhyötysuhde Kasvu, g/pv Rehuhyötysuhde, ry/kg 1020 2,80 1000 2,75 2,70 980 2,65 960 2,60 940 2,55 2,50 920 2,45 900 MY H D 2,40 MY H D Vapaa 80 kg / 2,9 ry/pv Vapaa 80 kg / 2,9 ry/pv

Imisät rehunkulutus ja lihaprosentti Rehunkulutus, ry/sika Hennessy-lihaprosentti 250 61,0 245 60,5 240 235 60,0 230 59,5 225 59,0 220 215 58,5 210 MY H D 58,0 MY H D Vapaa 80 kg / 2,9 ry/pv 2,75 2,63 2,65 ry/pv 2,48 2,56 2,57 ry/pv Vapaa 80 kg / 2,9 ry/pv

Leikot kasvu ja rehuhyötysuhde Kasvu, g/pv Rehuhyötysuhde, ry/kg 1100 2,80 1050 2,75 1000 2,70 950 2,65 900 2,60 850 2,55 800 2,50 750 2,45 700 MY H D 2,40 MY H D Vapaa 65 kg / 3,25 ry/pv 65 kg / 2,9 ry/pv 80 kg / 3,25 ry/pv 80 kg / 2,9 ry/pv Vapaa 65 kg / 3,25 ry/pv 65 kg / 2,9 ry/pv 80 kg / 3,25 ry/pv 80 kg / 2,9 ry/pv

Leikot rehunkulutus ja lihaprosentti Rehunkulutus, ry/sika Hennessy-lihaprosentti 250 60 245 59,5 240 59 58,5 235 58 230 57,5 225 57 220 MY H D 56,5 MY H D Vapaa 65 kg / 3,25 ry/pv 65 kg / 2,9 ry/pv 80 kg / 3,25 ry/pv 80 kg / 2,9 ry/pv Vapaa 65 kg / 3,25 ry/pv 65 kg / 2,9 ry/pv 80 kg / 3,25 ry/pv 80 kg / 2,9 ry/pv

Rotu Ruokinta Myynti- Suku- Kierto- Myyntikate, Vapaaseen puoli kate, /sika nopeus /sikapaikka ruokintaan verrattuna MY Vapaa Imisä 25,90 3,71 96,09 MY 80 kg / 2,9 ry/pv Imisä 29,60 3,64 107,74 11,66 MY Vapaa Leikko 22,70 3,89 88,30 MY 80 kg / 3,25 ry/pv Leikko 25,30 3,72 94,12 5,81 MY 80 kg / 2,9 ry/pv Leikko 24,80 3,72 92,26 3,95 MY 65 kg / 3,25 ry/pv Leikko 25,00 3,85 96,25 7,95 MY 65 kg / 2,9 ry/pv Leikko 26,20 3,69 96,68 8,38 H Vapaa Imisä 22,80 3,47 79,12 H 80 kg / 2,9 ry/pv Imisä 23,60 3,55 83,78 4,66 H Vapaa Leikko 21,00 3,71 77,91 H 80 kg / 3,25 ry/pv Leikko 24,30 3,74 90,88 12,97 H 65 kg / 3,25 ry/pv Leikko 21,90 3,73 81,69 3,78 H 65 kg / 2,9 ry/pv Leikko 20,30 3,64 73,89-4,02 D Vapaa Imisä 26,30 3,55 93,37 D 80 kg / 2,9 ry/pv Imisä 23,90 3,69 88,19-5,17 D Vapaa Leikko 19,10 3,89 74,30 D 80 kg / 3,25 ry/pv Leikko 23,10 3,63 83,85 9,55 D 65 kg / 3,25 ry/pv Leikko 19,40 3,75 72,75-1,55 D 65 kg / 2,9 ry/pv Leikko 21,10 3,63 76,59 2,29 Kiertonopeus = 365 / (kasvatusaika + 2 x keskihajonta + 7)

Rehujen fosfori ja sen käyttökelpoisuus sialle Fosfori varastoituu kasvien siemeniin pääasiassa fytiinihappona (myo-inositoliheksafosfaatti, IP6), jota yksimahaisten eläinten ruuansulatusentsyymit eivät juuri pysty pilkkomaan Fytiinihappo esiintyy kasveissa K- ja Mg-suoloina, ja se muodostaa helposti komplekseja muiden positiivisesti varautuneiden ionien kanssa (Ca, Zn ja Fe) Viljojen ja valkuaisrehujen fosforista yleensä yli puolet, mutta jopa yli 90 % voi olla sitoutuneena fytiinihappoon

Rehujen P, fytiinihappo ja luontaisen fytaasin aktiivisuus Vuoden 2009 viljasadosta ja vakuaisrehuista näytteitä Fosforipitoisuus ICP:llä (Luh Hung ja Schutte 1985) Fytiinihappo ICP:llä rautasaostuksen jälkeen (Plaami ja Kumpulainen 1991) Fytaatti-P / kokonais-p = fytiinihappo x 28,2 % / P Fytaasiaktiivisuus ISO 20024:29 menetelmän mukaan

P ja fytaatti-p Rehu N P (g/kg KA) Fytiinihappo (g/kg KA) Fytaatti P/ P Ohra 17 3,4 ± 0,2 (3,0 3,7) 9,5 ± 0,8 (7,8 11,1) 0,79 ± 0,05 Vehnä 9 3,7 ± 0,4 (3,1 4,5) 11,0 ± 1,5 (8,4 13,6) 0,84 ± 0,07 Kaura 13 3,4 ± 0,2 (3,1 3,7) 10,1 ± 0,6 (9,5 11,1) 0,83 ± 0,03 Herne 2 3,9 ± 0,7 (3,4 4,5) 10,2 ± 2,4 (8,4 11,9) 0,72 ± 0,04 Härkäpapu 5 5,7 ± 0,3 (5,7 6,1) 16,3 ± 1,7 (14,3 17,8) 0,80 ± 0,05 Rypsin siemen 2 7,0 ± 0,2 (6,8 7,1) 23,5 ± 0,2 (23,4 23,6) 0,95 ± 0,03 Rypsipuriste 2 11,3 ± 1,1 (10,5 12,0) 32,4 ±1,8 (31,1 33,7) 0,81 ± 0,03 Rypsirouhe 1 11,0 31,6 0,81 Soijarouhe 1 6,4 16,9 0,74

15 14 13 Fytiinihappo, g/kg KA 12 11 10 9 8 7 6 5 Kaura Ohra Vehnä Lin. (Ohra) Lin. (Vehnä) Lin. (Kaura) 3 3,2 3,4 3,6 3,8 4 4,2 4,4 4,6 P, g/kg KA

Soijarouhe Rypsirouhe Härkäpapu Herne Kaura Vehnä Ohra 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 Fytaatti-P / kokonais-p MTT 2009 INR-AFZ, 2002 Steiner ym. 2007 Pontoppidan ym. 2007

Soijaoruhe Luontaisen fytaasin aktiivisuus 1200 1000 800 600 400 U/kg KA 200 0 Ohra Vehnä Kaura Herne Härkäpapu Rypsin siemen Rypsipuriste Rypsirouhe -200

Fytaasin vaikutus fosforin sulavuuteen Fosforin sulavuuteen vaikuttavat mm.: rehun fytiinihappopitoisuus luontaisen fytaasin aktiivisuus (tuhoutuu helposti lämpökäsittelyssä) Eläimen ikä, tuotantovaihe ja ruokinta Fytaasin vaikutusten arviointiin on erilaisia muuntokertoimia / yhtälöitä Fytaasin vaikutus ei ole lineaarista Substraatin määrä ja ominaisuudet Lukuisia erilaisia fytaasivalmisteita 3- ja 6-fytaaseja Tuotettu useilla eri mikrobeilla

Fytaasilisien vaikutus fosforin sulavuuteen 60 60 50 50 40 40 % 30 % 30 20 20 Natuphos 5000 G 10 0 Natuphos OptiPhos Phyzyme RonozymeP 0 200 400 600 800 1000 10 0 Phytzyme XP 5000 G Phyzyme XP 10000 TPT 0 200 400 600 800 1000 FTU/kg FTU/kg Kerr ym. 2009 (maissi, soijaoruhe) Poulsen ym. 2009 (ohra, vehnä, soija- ja rypsirouhe)

Rehun luontaisen fytaasin aktiivisuuden vaikutus fosforin sulavuuden paranemiseen 30 25 y = -3E-05x 2 + 0,0505x P:n sulavuuden muutos 20 15 10 y = -2E-05x 2 + 0,042x y = -1E-05x 2 + 0,0227x <200 200-400 >400 Polyn. (<200) Polyn. (200-400) Polyn. (>400) 5 0 0 200 400 600 800 1000 Fytaasia, FTU/kg

70 65 60 55 P:n sulavuus, % 50 45 40 35 30 25 Ohra Ohra lämpökäsitelty Kaura, myös lämpökäsitelty ja kuoreton Vehnä Vehnä lämpökäsitelty 20 0 % 50 % 100 % 150 % 200 % Fytaasilisäys, % standardiannoksesta 70 65 60 55 www.infosvin.dk P:n sulavuus, % 50 45 40 35 30 25 Herne Härkäpapu Rapsirouhe Soijarouhe- ja proteiini 20 0 % 50 % 100 % 150 % 200 % Fytaasilisäys, % standardiannoksesta

Kokonaisfosforin vähimmäispitoisuudet, kun rehussa fytaasi 500 FTU/kg (Tybirk 2002) Kasviperäisen fosforin sulavuus Sulava P, g/fe 50% 55% 60% Porsaat 3,2 5,4 5,2 5,0 Tiineet emakot 2,7 4,9 4,6 4,4 Lihasiat ja imettävät emakot 2,2 4,1 3,9 3,7 Sulava P x 1,8 1,7 1,6

Yhteenveto fytaasin vaikutusten laittamisesta rehutaulukoihin Lisätään taulukoihin tärkeimpien rehujen osalta fytaatti- P:n osuus kokonaisfosforista ja luontaisen fytaasin aktiivisuus Fytaasin vaikutus fosforin sulavuuteen esitetään yhtälöiden avulla ottaen huomioon ainakin rehun luontaisen fytaasin aktiivisuus ja mahdollisesti myös fytaatti-p:n määrä Kokonaisfosforin suosituksesta luovutaan ja tilalle vähimmäispitoisuus, kun rehussa on lisättyä fytaasia Fytaasiselvityksestä tulee kevään aikana raportti internettiin

Kiitos