Liesjärvi Kansallisaarteemme Heli Jutila, Minna Rautiainen, Heli Närhi ja Anniina Simola Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 1 2005 Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi JÄRKI-hanke Liesjärven Suojelu ry
Kannen kuva: Liesjärven ulappaa. Heli Jutila, JÄRKI-hanke 25.8.2005. Sisäkansi: Aihkipetäjä Karjusillalla. Heli Jutila, JÄRKI-hanke 29.4.2005. Lähdeviite Jutila H, Rautiainen M, Närhi H & Simola A 2005: Liesjärvi Kansallisaarteemme. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 1. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke & Liesjärven Suojelu ry. 48 s. ISBN 952-9509-16-2 ISSN 1795-8997 Esitteen taitto ja paino: Nordmanin Kirjapaino 2005.
Sisällysluettelo HYVÄT LUKIJAT...2 JÄRKI HANKE...4 JÄRKI-hankkeen toimet Liesjärvellä v. 2002-2005...4 LIESJÄRVI PÄHKINÄNKUORESSA...6 LIESJÄRVEN HISTORIAA...8 Sedimenttitutkimukset...9 LIESJÄRVEN VEDENLAATU...12 LIESJÄRVEN LÄHIJÄRVIEN TILA...14 VEDENKORKEUDEN VAIHTELU...15 KALASTO...16 Istutukset...16 Koekalastus vuonna 2000...17 Koekalastus vuonna 2003...17 Hoitokalastus...17 Yhteenveto...18 KASVILLISUUS...19 SINILEVÄT...22 Mistä sinilevän tuntee...22 Liesjäven levätilanne...22 LINNUT...24 HAJAKUORMITUSKYSELY...25 LIESJÄRVEEN KOHDISTUVA RAVINNEKUORMITUS...27 Liesjärven ainetase...28 Vaarallinen ja sallittava pintakuormitus...28 VALUMAVESIEN KÄSITTELY...30 VESIKASVIEN POISTO JA RUOPPAAMINEN...32 Niitto...32 Ruoppaus...32 Ilmoitukset ja luvat kuntoon...33 JÄTEVESIHUOLTO...35 Jätevesien haittavaikutukset...35 Asetus talousvesistä...35 Jätevesien käsittely...35 Jätevesien käsittely Liesjärvellä...37 Maitohuoneiden jätevedet...38 JÄTEHUOLTO...40 Jätemaksut...40 LIESJÄRVEN KANSALLISPUISTO...42 LIESJÄRVELLÄ TOIMIVIA YHDISTYKSIÄ JA YHTEISÖJÄ...44 Liesjärven suojelu...44 Liesjäven osakaskunta...46 Liesjärven kyläyhdistys ry....47 NÄIN SUOJELET LIESJÄRVEÄ...48 1
HYVÄT LUKIJAT Ensimmäisiä vesiensuojeluyhdistyksiä perustettiin uudistetun vesilainsäädännön tultua voimaan 1960-luvun alkupuolella. Tämän suuntauksen ansiosta perustettiin myös Liesjärven Suojeluyhdistys vuonna 1971. Valta vesiensuojeluasioissa siirtyi ympäristöministeriölle 1980-luvulla. Vesiensuojeluasioissa edettiin ripeästi, vaikka vesiensuojelusta oli silloin perin vähän kokemusta ja tietotaitoa. Suurin este oli asenteissa. Vesiensuojeluun suhtauduttiin välinpitämättömästi, sillä ympäristön saastuminen oli silloin paremminkin taloudellisen kehityksen mittari. Käytännön toimenpiteet kehittyivät ja yleinen vesistöihin kohdistuva ajattelutapa muuttui positiivisemmaksi. Hyvää kehitystä varjostavat aina uudet ongelmat ja uudet uhkatekijät, joita vastaan täytyy ylläpitää valmiutta. On hyvä, että Liesjärven suojeluyhdistys toimii yhä aktiivisesti yli 34 vuoden kokemuksella ja pyrkii saamaan kaikki eri tahot puhaltamaan yhteen hiileen vesiemme suojelemiseksi. On myös muistettava, että Liesjärven kalastuskunnalla ja Liesjärven osakaskunnalla kummallakin on oma erityinen virkavastuunsa vesistöstämme. Kaikki maksaa. Toivottavasti tämä opas antaa kuvan siitä, mitä kuluja, lupia ja toimenpiteitä vaaditaan vesinäytteiden ottamiseen, pohjatietojen hankkimiseen, koe- ja hoitokalastukseen, eläimistön ja kasvien tutkimiseen ja vesistön niittämiseen sekä ruoppaamiseen. Korkea-arvoinen ympäristövirkamies totesi televisiossa, että ympäristötuilla tehdyillä toimenpiteillä ei ole vielä saavutettu vastinetta asiaan panostetulle rahalle. Hänen mielestään tulokset tulevat myöhemmin nähtäviksi. Toivottavasti näin käy. Toivottavasti opimme myös huomaamaan, että pienetkin epäpuhtaudet veteen jouduttuaan aiheuttavat haittaa vesistölle ja veteen liuettuaan niitä on lähes mahdotonta poistaa. Haluan tässä yhteydessä kiittää yhteistyöstä Tammelan kuntaa, ympäristöviranomaisia, JÄRKI- ja Järviverkkohanketta, Liesjärven kyläyhdistystä, kalastuskuntaa ja osakaskuntaa sekä yksityisiä ihmisiä, jotka lahjoittivat varojaan ns. projektirahoina tähän toimintaan. Yhdistyksemme perustajajäsen Antti Alasentien sanoja lainatakseni toivon, että olisimme kuin suuri perhe, jossa todella keskustellaan ja jokainen yrittää omalla panoksellaan hoitaa asioita ja viedä terveisiä toisillekin suojeluyhdistyksen tarkoitusperistä. Tervetuloa tähän perheeseen, yhdistyksemme jäseneksi taistelemaan vesiensuojeluasioitten puolesta ja auttamaan järjestäytyneen yhteiskunnan valvovia viranomaisia heidän työssään. Vesiemme ja ympäristömme suojelu kuuluu kaikille. Tulette varmaankin huomaamaan, kuinka paljon aikaa vuodessa tähän vapaaehtoiseen talkootyöhön oikein tarvitaan. Tämän suojeluoppaan tarkoituksena on antaa tietoa Liesjärven Suojeluyhdistyksen 2
toiminta-alueen järvistä ja niiden suojelusta sekä siitä, mitä on tehty ja mitä vielä pitäisi tehdä. Haluamme, että vetemme säilyvät puhtaina myös jälkipolvillemme. Toivomme, että voisimme huoletta nyt ja aina nauttia kauniista järvimaisemasta, pulahtaa saunan jälkeen virkistävään järveen, tarkkailla vesistöjemme kasveja ja eläimiä, soudella tai meloa sekä retkeillä ympärivuotisesti kauniissa järviluonnossamme. Vaikka tilanne tällä hetkellä näyttää kutakuinkin hyvältä, emme saa kuitenkaan tuudittautua siihen, että näin on jatkossa, sillä uusia uhkia on tulossa. Terho Jousi Liesjärven Suojelu ry:n puheenjohtaja Ilta Hiiliniemenselällä. Heikki Sätilä. 3
JÄRKI-HANKE Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen eli JÄRKI -hanke on Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen vetämä EAKR-rahoitteinen järvien suojelu- ja kunnostushanke (1.5.2002-31.12.2005), joka kohdistuu kahdeksan kantahämäläisen järven valuma-alueille. Hankkeen keskeisiä toimijoita ovat järvien suojeluyhdistykset, jotka yhdessä alueen kuntien, Hämeen ammattikorkeakoulun ja Hämeen ympäristökeskuksen kanssa rahoittavat hanketta. Hankkeen yleistavoitteita ovat väestön hyvinvoinnin edistäminen ja järvien veden laadun parantaminen ja säilyttäminen hyvänä. JÄRKI -HANKKEEN TOIMET LIESJÄRVELLÄ V. 2002-2005 Veden laadun tutkimukset järvi- ja ojapisteillä Liesjärvellä, Herttuanjärvellä, Kantelus- ja Karkauslammilla Liesjärveen kohdistuvan kuormituksen selvittäminen Kysely kiinteistöille jätevesien käsittelystä ja vesistön tilasta Julkaisu Liesjärven veden laadusta ja kuormituksesta Järvisedimenttitutkimukset talvella 2003 (julkaisu) Ojasedimenttitutkimukset Niitto ja rantakasvillisuuden perkaaminen neljänä vuonna sekä niittokysely Ruoppauskohteiden sedimenttitutkimukset, ranta-asukkaiden ruoppauskysely, ruoppausilmoitus ja ruoppaus Karjunsillan läheisyydessä Kalastoselvitys koekalastuksen avulla kesällä 2003 (julkaisu) Hoitokalastus Vege-katiskoin kesällä 2003 Ilmakuvaus ja vesikasvillisuuskartoitus kesällä 2004 Valumavesien käsittelymahdollisuuksien ja -kohteiden selvittäminen Laskeutusallas-kosteikkojen suunnittelu ja kahden altaan rakentaminen Joensuun alueelle tavella 2005 Tiedotus hankkeesta, tehdyistä toimista ja suunnitelmista Hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen syksyllä 2005 Liesjärven suojeluoppaan julkaiseminen syksyllä 2005 Tiedotustaulu järvestä järven läheisyyteen syksyllä 2005 Lisätietoja JÄRKI -hankkeesta: Projektipäällikkö Heli Jutila heli.jutila@hameenlinna.fi JÄRKI-hanke, Torikatu 33, 13130 Hämeenlinna p. 050-554 6736, 03-6725 963 http://www.ymparistotoimi.fi/jarki/ index.htm 4
Liesjärveä Joensuun rannalta. JÄRKI-hanke, 2003. Talvinen Kanteluslammi 9.3.2005. 5
LIESJÄRVI PÄHKINÄNKUORESSA Sijaitsee Tammelan, Nummi-Pusulan ja Someron alueilla Helsinki Pori -valtatien varressa. Loimijoen vesistöalueen suurin latvajärvi ja Turpoonjoen alueen keskusjärvi. Pinta-ala on 884 ha ja tilavuus 26,5 milj. m 3. Suurin syvyys Hiiliniemen syvänteellä on noin 12 m, mutta suurin osa järvestä on alle 3 m syvyistä. Vesi viipyy Liesjärvessä teoreettisesti vajaan vuoden. Valuma-alueen pinta-ala on noin 130 km 2, josta suurin osa on metsää. Lisäksi valuma-alueella on runsaasti laajoja suoalueita. Maanviljelystä Liesjärven ranta-alueilla on melko vähän. 71 % valuma-alueesta kuuluu Tammelaan, 13 % Nummi-Pusulaan, 15 % Someroon ja 1 % Karkkilaan. Liesjärven lisäksi valuma-alueella on 19 järveä mm. Herttuanjärvi, Kanteluslammi, Karkauslammi, Levonniemenjärvi, Lintumaajärvi, Ruostejärvi, Salkolanjärvi ja Tapolanjärvi. Laskee vetensä Turpoonjoen kautta Kuivajärveen. On lievästi rehevä, hieman hapan ja väriltään vesi on keskiruskeaa. Vesi luokitellaan hyvään laatuluokkaan kuuluvaksi. Osa Liesjärvestä kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan sekä Liesjärven kansallispuistoon. Valuma-alueella on myös Tartlammin soidensuojelualue. Paikallisesti arvokas lintuvesi. Suosittu mökkijärvi: rannan tuntumassa on n. 200 loma-asuntoa, ja koko valuma-alueella vajaat 600 mökkiä. Forssan ammatti-instituuttiin kuuluva metsäoppilaitos sijaitsee järven rannalla. Liesjärvellä voi virkistäytyä esimerkiksi kansallispuiston alueella sijaitsevalla uimapaikalla ja laavulla. Liesjärven Suojelu ry. on toiminut järven hyväksi jo vuodesta 1971. Liesjärven Suokkajärveä. JÄRKI-hanke 2003. 6
Joensuun hiekkarantaa. Heli Jutila 25.08.2005. Joensuun eteläisempi lasketusallas. JÄRKI-hanke, Kevät 2005. Joensuunlahtea matalan veden aikaan. JÄRKI-hanke 25.7.2003. 7
LIESJÄRVEN HISTORIAA Liesjärvellä on asuttu ja viljelty maata ainakin 1600 -luvulta lähtien. Liesjärvestä ja Salkolanjärvestä on nostettu limoniittia eli järvimalmia aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Järvimalmia esiintyy Suomessa pääasiassa sisämaan järvialueilla, joiden humuspitoisuus on tarpeeksi korkea pidättääkseen raudan. Malmia syntyy, kun rautapitoisten kivi- ja maalajien rapautuessa pohjaveteen joutuu rautaa, joka lopulta kulkeutuu järviveteen. Järvessä malmi alkaa saostua jonkin kiinteän esineen, esimerkiksi hiekanjyvän ympärille, jonka jälkeen malmia kertyy lisää kerros kerrokselta. Järvimalmia saostuu tavallisesti yhä uudestaan samoille paikoille. Malmia on hauleina, levyinä tai kokkareina järvien pohjassa 1-3 m syvyydessä. Liesjärven malmivarat eivät olleet vähäpätöiset, sillä Aarnion vuonna 1917 julkaiseman tutkimuksen mukaan Liesjärvi oli seudun malmijärvistä huomattavin. Liesjärvestä nostettiin vuosikymmenien kuluessa säännöllisesti satoja kuormia malmia vuosittain. Tammelan ylängöllä, joka oli Loimaan puulaakin omistama, on harjoitettu uittoa aina 1950-luvun lopulle saakka. Liesjärveen tuli kaksi uittoreittiä. Yksi reitti kulki Salkolanjärvestä nykyisen kakkostien ali ja toinen Haukilammista Mustijokea pitkin. Liesjärvestä uittoa jatkettiin Turpoonjokea pitkin ensin Tammelan Kuivajärveen ja edelleen Pyhäjärveen. Liesjärvelle ei ole annettu säännöstely- tai järjestelylupaa, mutta Liesjärven luusuaa lienee jo ruopattu ja järven pinta on laskenut. Vedenpinnan lasku on ollut huomattava, sillä vanhoja rantatörmiä on vielä näkyvissä muun muassa Liesjärven kansallispuistossa. Liesjärven rannan asukkaat ovat pitkään olleet huolissaan vedenpinnan korkeuden vaihteluista. Lähellä luusuaa olevan Karjusillan kohdalla veden pintaa on mitattu 1960-luvun alusta alkaen. Tulosten mukaan pidemmällä aikavälillä veden pinnan korkeudessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, vaikka vuosittaiset muutokset ovat voineet olla suuriakin. Loppukesäisen vedenpinnanlaskun estämiseksi laskujokeen on toivottu pohjapatoa. Vedenpinnan säätelystä tehtiin esitys 1970 -luvun lopulla Helsingin vesi- ja ympäristöpiirille, jossa tehty suunnitelma aliveden- ja keskivedenpinnan korkeuksien nostamisesta valmistui 1990-luvun alussa. Toimenpiteelle haettiin lupaa vesioikeudelta, mutta sitä ei myönnetty puutteellisen hakemuksen vuoksi vuonna 1996. Hanketta ei ole tällä hetkellä ajankohtainen, mutta ei sitä ole vielä kokonaan hylättykään. Liesjärvestä suunniteltiin johdettavan raakavettä Turun seudulle 1960-luvun puolivälissä, jolloin Turun kaupunki haki lupaa vedenottoon järvestä. Hanke määrättiin katselmukseen, ja siitä tehtiin myös uusi, kevennetty suunnitelma alkuperäiseen verrattuna. Hakemuksen ei katsottu täyttävän 8
luvanmyöntämisedellytyksiä säännöstelystä seuraavien vaikutusten vuoksi. Hanke peruttiin 1980-luvun lopulla mm. Turun seudun vesihuollon järjestämisen ratkettua toisin. Lehesjoen ympäristössä ja Taipaleensuolla aloitettiin suo-ojitukset vuonna 1917 metsän kasvun parantamiseksi. Laajimmillaan suo-ojitukset olivat 1930-luvulla. SEDIMENTTITUTKIMUKSET JÄRKI -hankkeessa selvitettiin sedimenttitutkimusten avulla Liesjärven ympäristöhistoriaa. Sedimentti eli pohjakerrostuma sisältää arkiston, johon on rekisteröitynä koko järven elinajan tapahtumat ja käännekohdat. Sedimenttitutkimus on tärkeää, koska sen avulla saadaan käsitys järven tilasta suhteellisen pitkän ajan kehityksenä. Sen avulla voidaan myös ajoittaa järven rehevöitymiseen johtaneiden tapahtumien ajankohta sekä syyt järven rehevöitymiseen. Helsingin yliopiston Geologian laitos ja Geologian tutkimuskeskus tutkivat Liesjärven rehevöitymiskehitystä erilaisten fysikaalis-kemiallisten analyysien sekä piilevätutkimuksien avulla vuonna 2003. Liesjärven syvännepisteestä tutkittu sedimenttisarja edustaa aikajaksoa 1970-luvulta tähän päivään. Sedimenttiprofiili osoitti sedimentin olevan pääosin terve ja hyväkuntoinen. Siinä näkyvät 1970-luvun lopulta 1980-luvulle jatkuneet laajat metsä- ja suoojitukset, jotka ovat kasvattaneet sedimentaatiota ja kuluttaneet ajoittain pohjan happea. Tämä ei ole kuitenkaan muuttanut pohjan tilaa pysyvästi huonompaan suuntaan. Suurin osa fosforista on kiinnittyneenä heikosti liukenevaan orgaaniseen fraktioon. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Liesjärven tila on sedimentin ominaisuuksien perusteella vakiintunut eikä siinä ilmene kehitystä huonompaan suuntaan. Liesjärven piilevälajisto on tyypillinen niukka- ja keskiravinteisille oloille eikä siinä ole havaittavissa suuria muutoksia 1970-luvulta nykypäivään: vain heikkoja merkkejä alkavasta rehevöitymisestä oli nähtävissä. Sedimentin näytteenottoa Liesjärvellä huhtikuussa 2003. Veli-Pekka Salonen. Venäläisellä jääkairalla otettu sedimenttinäyte. JÄRKI-hanke 2003. 9
Kirjallisuutta: Rantanen, U. 2000: Loimaan höyrysaha Tammelan ylängöllä: Enämpi hyvän yhtiön maineessa. Artikkeli. Saviseudun joulu 2000 - lehti. Majuri, H. 2001: Hyödynarviointi vesistöjen kunnostushankkeissa. Julkaisuja 333. Tampereen teknillinen korkeakoulu. Tampere. JÄRKI-hanke 2004: Janakkalan Joutjärven, Riihimäen Paalijärven, Tammelan Liesjärven ja Hämeenlinnan Katumajärven sedimenttitutkimukset vuonna 2003. - Ympäristöosaston julkaisuja 27. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 63 s. sisältää seuraavat: Forsell, J, Salonen, V-P & Valpola, S. 20.12.2003. Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen -hanke - Sedimenttitutkimus. Loppuraportti. Helsingin yliopiston geologian laitos. Helsinki. Kauppila, T.22.12.2003. Katumajärven ja Liesjärven sedimenttien piikuoristen levien tutkimukset, Geologian tutkimuskeskus. Espoo. Elokuinen Liesjärvi. Heli Jutila, JÄRKI-hanke 25.8.2005. 10
Korteniemen perinnetilaa Liesjärven kansallispuistossa. Arja Andersson JÄRKI-hanke. Kyynäränjärvi. Arja Andersson JÄRKI-hanke. 11
LIESJÄRVEN VEDENLAATU Liesjärven vedenlaatuun vaikuttavat järven lähivaluma-alue ja sillä suoritettavat toiminnot sekä kaukovaluma-alue toimintoineen. Liesjärven lisäksi valuma-alueella on peräti 19 järveä, joista suurimpia eli yli 100 ha järviä ovat Salkolanjärvi, Ruostejärvi, Tapolanjärvi ja Kyynärä. Liesjärven lähituntumassa sijaitsevat Herttuanjärvi, Kanteluslammi ja Karkauslammi. Liesjärven vedenlaatua on seurattu epäsäännöllisesti 1960-luvun loppupuolelta lähtien vesinäytteenotoin. Järvi voidaan vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan luokitella veden laadultaan hyväksi. Liesjärvi on pääilmeeltään ruskeavetinen, matala ja heinikkorantainen järvi, jonka vesi on hivenen sameaa ja humuksen värittämää. Järvi on lievästi rehevä ja hieman hapan. Puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä. Liesjärven kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 10-30 µg/l eli pitoisuuksien perusteella Liesjärvi on vedenlaadultaan mesotrofinen eli keskiravinteinen järvi. Kokonaistyppipitoisuudet ovat vaihdelleet 300 µg/l ja 950 µg/l välillä. Typpipitoisudet ovat alhaisia, koska valuma-alueella ei ole suuria peltoaloja. Kokonaistyppipitoisuuksien perusteella Liesjärvi onkin vedenlaadultaan oligotrofinen eli niukkaravinteinen. Veden sähkönjohtokyky on jokin verran kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana. Liesjärvi ei kerrostu kesäisin pysyvästi mataluutensa takia, koska kovat tuulet pystyvät sekoittamaan vesimassan pohjaa myöten. Liesjärven syvänteen alusveden happipitoisuus on vaihdellut talvisin 5 40 % välillä, keskiarvon ollessa lähellä 20 %. Kesäisin alusveden happikyllästysaste on ajoittain (35,7% näytteenottokerroista) laskenut alle 10% ja muutaman kerran alusvesi on ollut täysin hapeton. Fosforipitoisuudet ovat pysyneet kuitenkin järven pohjassa matalina, joten sisäinen kuormitus ei ole mainittavaa. Kokonaisuutena Liesjärven happitilanne on hyvä. Liesjärvellä on seurattu näkösyvyyttä harvakseltaan 1960 -luvun lopulta lähtien. Näiden havaintojen perusteella Hiiliniemenselän näkösyvyys sekä kesällä että talvella näyttää laskeneen hieman. Liesjärveen laskevista 24 ojasta ja yhteensä 28 näytepisteestä on otettu ojavesinäytteitä. Edelleen on kuitenkin lukuisia ojia, joista ei ole mitään tietoja. Ojasedimenttinäytteitä on otettu 10 ojasta. Sedimentin ravinteikkuuden perusteella voidaan määrittää valuma-alueelta ojia pitkin tulevan ravinnekuormituksen suuruusluokka. Tulosten perusteella Liesjärveen tulee pääsääntöisesti vain vähän kiintoaineeseen sitoutunutta ravinnekuormitusta. Ravinnepitoisimpiin ojiin on pyritty ja pyritään edelleen kartoittamaan ja toteuttamaan sopivia valumavesien käsittelymenetelmiä. Järven sedimenttitutkimuksen sekä sedimentin piikuoristen levien tutkimuksen perusteella järvi ei ole juurikaan rehevöitynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Ravinteikkuus on ehkä hiukan noussut luonnontilaisesta kunnosta, mutta muutos ei ole suuri. Liesjärven tila on hyvä myös muiden tutkimusten, kuten ojasedimenttien, ojien ja järvien vesinäytteiden sekä koekalastusten perusteella. 12
Liesjärven fosfori- ja happipitoisuudet v. 1966-2005 50 45 100 90 kokonaisfosfori (µg/l) 40 35 30 25 20 15 10 5 0 1966 1968 1970 1972 1974 1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004vuosi talvi, fosfori 1 m talvi, fosfori n. 10 m kesä, fosfori 1 m kesä, fosfori n. 10 m talvi, happi 1 m talvi, happi n. 10 m kesä, happi 1 m kesä, happi n. 10 m Liesjärven fosfori- ja happipitoisuudet järven pinnassa ja pohjalla mitattuna Hiilenniemen selän syvänteeltä. JÄRKI-hanke ja Hertta-tietokanta. 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Näkösyvyys (m) hapen kyllästysaste (%) Liesjärven näkösyvyys Hiilinimenen selällä. JÄRKI-hanke ja Hertta-tietokanta. Viivat ovat havaintopisteitä vastaavia regressiosuoria. 13
LIESJÄRVEN LÄHIJÄRVIEN TILA Herttuanjärvi (29 ha) on selvästi syvempi (12 m) ja hieman rehevämpi kuin siihen laskevat Levonniemenjärvi ja Lintumaanjärvi. Järven syvänne on pienialainen ja järven kokoon nähden syvä. Siksi hapen kuluminen näissä oloissa on hyvin luonnollista. Järvi on lievästi hapan, mutta sen kyky vastustaa happamoitumista on tyydyttävä. Herttuanjärven fosforipitoisuudet ovat yleisimmin olleet lievästi rehevälle vesistölle ominaisia. Järven yleisluokitus on hyvä. Levonniemenjärvi (17 ha) ja Lintumaanjärvi (24 ha) ovat kirkasvetisiä ja karuja, lievästi happamia järviä, joiden puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä. Karusta luonteesta huolimatta talvisin happitilanne heikkenee näissä järvissä. Tämä johtuu lähinnä järvien mataluudesta. Järvien yleisluokitus lienee lähinnä hyvä. Karkauslammi (6 ha), joka sijaitsee Liesjärven itäpuolella, on hyvin matala lampi. Sen valuma-alueella on huomattava määrä ojitettua suota ja jonkin verran peltoja. Lampi on rehevä ja veden laadultaan tyydyttävä. Lammen happitilanne on ajoittain huono. Fosforipitoisuuksissa on havaittavissa laskua ja vedenlaatu näyttäisi parantuneen 1980-luvulta nykypäivään. Karkauslammin sedimentin paksuus vaihtelee veden syvyydestä riippuen 1,6-4 metrin välillä ja sen alla on savi. Kanteluslammi (14 ha), joka sijaitsee Liesjärven pohjoispuolella Pirttiniemen kohdalla, on hyvin pieni ja matala lampi, johon laskee vesiä suo- ja peltoalueilta. Vesi onkin hyvin humuspitoista ja myös selvästi ravinteikkaampaa kuin alueen isommissa järvissä. Lammen mataluudesta johtuen talvinen happitilanne muodostuu hyvin heikoksi ja tämä rajoittaa jo kalojenkin hyvinvointia. Talvella 2003 happi loppui kokonaan, mikä johti kalakuolemaan. Selvästi hapan Kanteluslammi on yleisluokitukseltaan lähinnä tyydyttävä.. Kanteluslammin järvisedimentin paksuus vaihtelee veden syvyydestä riippuen 1-4 metrin välillä, ja sen alla on savi. Lammin poikki kulkee itä-länsisuunnassa harjuselänne, jonka kohdalla pohja on karkearakeista soraa. Sedimentin ruoppaus on mahdollista imuruoppaajalla sekä Kantelus- että Karkauslammilla. Liesjärveen laskevien Mustijoen ja Kauhaojan valuma-alueilta sekä Kyynäränjärvestä ja Tapolanjärvestä ei ole vedenlaatutietoja. Karttatarkastelun perusteella valuma-alueilla on runsaasti ojitettuja soita, joten vesi lienee melko humuspitoista. Liesjärven valuma-alueella on mm. Liesjärven kansallispuisto sekä runsaasti soita, joista osa on ojitettu ja sittemmin mahdollisesti ennallistettu. 14
VEDENKORKEUDEN VAIHTELU Liesjärven pinnan korkeutta on mitattu vuodesta 1963 lähtien. Mittauspiste sijaitsee Karjunsillalla, lähellä luusuaa. Rannan asukkaat ovat olleet huolissaan vedenpinnan korkeuden vaihtelusta ja sen laskemisesta. Toisaalta korkeusvaihtelussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuodesta 1964 lähtien tehtyjen mittausten mukaan. Vuosia on toivottu, että laskujokeen tehtäisiin pato ja järven pinnan korkeutta säännöstel- täisiin, mutta tähän mennessä lupaa ei ole saatu. Kirjallisuutta: Närhi, H. & Jutila, H. 2005. Tammelan Liesjärven tila ja kuormitus. - Ympäristöosaston monisteita 67. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä, ympäristöosasto, JÄRKI-hanke. Moniste ja pdf-tiedosto. 70 s. + 6 liitettä. cm 180,0 160,0 140,0 120,0 100,0 80,0 60,0 40,0 20,0 0,0 Vedenpinnan korkeuksien vaihtelu MW HW NW Lin. (HW) Lin. (MW) Lin. (NW) Tammelan Liesjärven vedenpinnan korkeuden muutokset Karjunsillan mitta-uspisteellä. MW= kesivesi, HW= ylivesi, NW= alivesi. Lähde Hämeen ympäristökeskus ja JÄRKI-hanke. 15
KALASTO Liesjärvi on hyvä kalavesi. Järven kalasto on varsin monipuolinen ja siihen kohdistuu paikallinen virkistyskäyttö. Liesjärven kalastoa on tutkittu lähivuosina pariin otteeseen koekalastuksin, joilla selvitettiin järven kalaston rakennetta ja lajien välisiä runsaussuhteita. Koekalastuksin saatavat tiedot ovat apuna järven mahdollisia hoito- ja kunnostustoimenpiteitä suunniteltaessa ja seurattaessa. ISTUTUKSET Kalaistutuksilla pyritään vaikuttamaan järven ravintoketjuun ja kalaston rakenteeseen. Petokalojen istutuksilla pyritään lisäämään virkistyskalastuksessa toivottujen petokalojen määrää, vahvistamaan niiden kantaa sekä pitämään ei toivottujen kalojen kantoja kurissa. Istutusten tuloksellisuutta arvioidaan joko erilaisin merkintämenetelmin tai vertaamalla istutusmääriä ja saaliita. Kaikille lajeille on tyypillistä istutustuloksen erittäin suuri ajallinen ja alueellinen vaihtelu. Istukkaan laadun ja istutuksen teknisen onnistumisen lisäksi istutustulokseen vaikuttavat mm. istutusvesistön ominaisuudet, kalayhteisö sekä istukkaisiin kohdistuva kalastus. Myös ympäristön tilan muuttuminen ihmisen toiminnan seurauksena, kuten rehevöityminen, heijastuu istutusten tuloksellisuuteen. Taulukko. Kalataloushallinnon istutusrekisteri, Liesjärvi 1.1.1989-31.12.2004 hauki järvisiika järvitai karppi kirjolohi kuha lahna muikku plankton men siika 1989 x x x 1990 x x x x 1991 x x x x x 1992 x x 1993 x x x 1994 x 1995 x x x 1996 x x x x 1997 x x x 1998 x x 1999 x x 2000 x x 2001 x x x 2002 x x 2003 x 2004 x Hämeen TE-keskus, kalatalousyksikkö, 2005 16
KOEKALASTUS VUONNA 2000 Liesjärvellä suoritettiin koekalastusta syyskuussa vuonna 2000 kahtena yönä kymmenellä Nordic-yleiskatsaus- ja VKA-koeverkolla. Koeverkkojen saaliista yli 80 % oli ahventa ja särkeä. Muita särkikaloja havaittiin erittäin vähän. Yksikkösaaliiksi saatiin 444 g/verkko (19 kalaa/verkko), mikä on selvästi vähemmän kuin järvillä, joilla harjoitetaan hoitokalastusta (50-300 kalaa/verkko ja 1-5 kg/verkko). Vähäisen verkkovuorokausimäärän vuoksi tutkimus oli vain suuntaa antava. Liesjärven kalastoa tutkittiin heinäkuussa 2003 koekalastuksin Nordic -yleiskatsausverkkoja apuna käyttäen. Koekalastukset suoritettiin talkootyönä paikallisin voimin, ja Pohjolan Luonto ja Kala koosti koekalastuksesta raportin. Kaloja pyydettiin yhteensä 32 verkkovuorokautta eri syvyyksissä. Suoritetuissa koekalastuksissa saatiin saaliiksi kalaa yhteensä reilu 43 kg ja 1970 kpl. Yksikkösaaliiksi saatiin n. 62 kalaa/verkko/yö ja vastaavasti n. 1 352 g/verkko/yö. Runsaslukuisimpia saalislajeja olivat ahven ja särki, jotka muodostivat kappalemääräisesti katsottuna yhteensä lähes 85 % koko saaliista. Yksikkösaaliit sekä särkikalojen määrä olivat alhaisia verrattuna useisiin Etelä-Suomen rehevöityneisiin järviin. Särkikaloja (särki, salakka, lahna, suutari) saaliissa oli 36 % painosta ja 31 % kappalemäärästä. Petomaisten ahventen (yli 15 cm) osuus koekalastussaaliissa oli varsin suuri, mikä osaltaan voi selittää särkikalojen pientä määrää. 3 % KOEKALASTUS VUONNA 2003 Saaliin jakautuminen lajeittain saaliin painosta v. 2003 koekalastuksessa. HOITOKALASTUS Vuosina 2000 2002 suoritetuissa hoitokalastuksissa saaliiksi saatiin nuottaamalla n. 22 000 kg eli noin 25 kg/ha. Jotta hoitokalastuksella olisi vaikutuksia kalakantaan, tulisi kokonaissaalismäärän olla huomattavasti suurempi. Liesjärvellä toteutettiin JÄRKI-hankkeessa kevätkesällä 2003 hoitokalastusta Wege-katiskoilla paikallisin voimin. Saalis jäi varsin vähäiseksi. Koekalastusten tulosten perusteella on katsottu, ettei Liesjärvellä ole erityistä tarvetta hoitokalastuksille. 17
YHTEENVETO Kuha näyttää viihtyvän ja kasvavan Liesjärvessä kohtalaisen hyvin, ja se onkin ollut viime vuosina tärkeä saaliskala. Myös järven haukikanta on varsin runsas. Hyvät petokalakannat rajoittavat särkikalakantojen voimistumista järvessä. Muikkukannan olemassaolo viestii järven hyvästä kunnosta, sillä muikku on veden laadun suhteen vaativa kalalaji ja on sopivissa olosuhteissa hyvinkin tehokas lisääntyjä. Siika ei ole saaliskirjanpidon mukaan menestynyt Liesjärvessä kovinkaan hyvin. Niukkoihin siikaistutuksiin käytetyt varat kannattaisi jatkossa suunnata suurempiin kuhaistutuksiin, rapukantojen kohentamiseen tai muuhun alueen virkistyskäyttöä kohentavaan rakentamiseen. Monipuolinen, kaikkiin kalalajeihin kohdistuva kalastus edesauttaa sopusuhtaisen ja tuottavan kalakannan säilymistä Liesjärvessä. Kirjallisuutta: Vauhkonen, O. 2003: Liesjärven koekalastukset heinäkuussa 2003. - Ympäristöosaston monisteita 52. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä, ympäristöosasto, JÄRKI-hanke ja Pohjolan Luonto ja Kala. 12 s. Moniste pdf-tiedostona Taulukko. Liesjärven kalastuskunnan kirjanpidon mukaiset saalismäärät vuosilta 1994-2000 18
KASVILLISUUS Kesällä 2004 Liesjärvellä toteutettiin vesikasvillisuuskartoitus. Kartoituksista vastasi Tmi Teppo Häyhä. JÄRKI.-hankkeen työntekijät avustivat ja projektipäällikkö Heli Jutila osallistui myös osaan maastokartoituksista, hankki ilmakuva-aineistot (elokuussa 2003 lennetty ilmakuvausaineisto, Vallas Oy), niiden oikaisut sekä taustamateriaalia. Lisäksi järvelle laadittiin kymmenen kasvillisuuden päävyöhykelinjaa. Kasvillisuuskartoituksessa selvitetään kohdejärvien vesi- ja ranta-kasvillisuus, kasvisto (sekä putkilo- että sammalkasvisto) ja arvokkaat luontotyypit. Uhanalaisten (mukaan lukien alueellisesti uhanalaiset) lajien, erityisesti suojeltavien lajien ja Suomen kansainvälisten vastuulajien esiintymät tulee selvittää. Pääosin keskitytään vesikasvillisuuteen, mutta kasvistoltaan mielenkiintoisimmissa kohdissa selvitetään Järviruoko on vallitseva ilmaversoiskasvi Matolahden rantojen matalissa osissa. Teppo Häyhä. 19
myös rannan lajistoa. Aluetta tutkitaan myös ilmakuvista. Lajiston ja kuvioiden kartoitus tehdään aluksi rannalta ja soudelleen sekä haraten käyden koko järven ympäri. Ilmakuvien ja maastohavaintojen pohjalta keskitytään mielenkiintoisimmille paikoille. Liesjärvellä kuvattiin 64 kasvillisuuskuviota kuudella osa-alueella. Kaikkiaan havaittiin 52 vesimakrofyyttitaksonia, joista 36 on varsinaisia vesikasveja, 9 ilmaversoisia ja 7 usein vedessä kasvavia rantakasveja. Näistä Toivosen (1981) mukaan 16 on karujen vesien, viisi keskiravinteisten vesien ja 16 ravinteisten vesien ilmentäjää. Loput ovat ekologisesti laaja-alaisia ja luokittelemattomia. Viimeisinä vuosikymmeninä Liesjärveen levinneitä lajeja ovat vesirutto, pikkulimaska, tylppälehtivita, pystykeiholehti, oikovesirikko, hiussirppisammal ja kelluhankasammal. Esimerkiksi oikovesirikon kaikki havaitut viisi kasvupaikkaa Liesjärvellä sijaitsevat paikallisesti rehevöityneiden ojasuiden tuntumassa. Liesjärveltä ei löydetty vuoden 2004 tutkimuksessa yhtään uhanalaista kasvia tai luontodirektiivin liitteiden 2 tai 4 lajia, mutta vesikasvistoon lukeutuu silmälläpi- Soukkajärveä Karjusillalta., Heli Jutila, JÄRKI-hanke 25.7.2003. 20
dettävä suvantonäkinsammal (Fontinalis dichelymoides). Kasvi löydettiin niukkana kolmesta eri kohdasta. Suomen kansainvälisistä vastuulajeista Liesjärven kasvistoon kuuluvat nuottaruoho, oikovesirikko, vaalea- ja tummalahnaruoho sekä äimäruoho. Melko karulla Liesjärvellä vesikasvillisuus oli monin paikoin niukkaa, mutta myös laajoja kasvillisuuskuvioita tavattiin. Puhtaudesta kertovat kirkasta vettä vaativat pohjaruusukkeiset kasvit olivat Liesjärvellä vielä varsin yleisiä. Liesjärven vesikasvillisuus on runsastunut ja kasvien runsaussuhteissa on tapahtunut kohtalaisia muutoksia. Vesipuitedirektiivin määritelmien mukaan Liesjärven tila on vesikasvillisuuden perusteella heikentynyt hyvän ja tyydyttävän välille. Rehevöityminen näkyy Liesjärvellä selvimmin matalissa mutapohjaisissa lahdissa, joihin tulee rehevöittäviä ojavesiä: Tällaisia ovat Taipaleenlahti, Joensuunlahti ja Soukkajärven pohjoisosa. Rehevöitymisestä ovat hyötyneet ilmaversoiset ja kelluslehtiset vesikasvit. Soukkajärven etelä- ja keskiosissa on laajoja vesisammalkasvustoja: lettoliero- ja upossirppisammalta. Soukkajärven pohjoisosa on järvikortteen ja kelluslehtisten valtaamaa. Tiheää kelluslehtistä ja ilmaversoista kasvillisuutta on Joensuunlahden Mustijokisuussa. Matalan ja pehmeäpohjaisen Taipaleenlahden rannoilla on tiheitä järvikorte- ja -ruokokasvustoja, keskiosat ovat ulpukka- ja uistinvitakasvustojen valtaamia ja paikoin esiintyy lampisirppisammalta. Tammelan Liesjärven vesikasvillisuuskartoitus on tarkoitus julkaista Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisusarjassa. Kirjallisuutta: Häyhä, T. 2005: Tammelan Liesjärven ja Kalvolan Äimäjärven vesikasvillisuuskartoitus. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke. Käsikirjoitus. Vasemmalla järvikaislan kukinto ja oikealla rehevyyttä indikoiva pystykeiholehti. Kuvat Karri Jutila. 21
SINILEVÄT Sinilevät eli syanobakteerit ovat maapallon vanhimpia eliölajeja. Vähäisinä määrinä esiintyessään ne kuuluvat luontaisina vesiympäristöön. Sinilevät muistuttavat rakenteeltaan bakteereja, ja ne viihtyvät erityisesti rehevissä ja lämpimissä vesissä. Ne saattavat suotuisissa olosuhteissa muodostaa laajojakin massaesiintymiä. Niin kutsutut sinileväkukinnat ovat tavallisimpia loppukesän lämpiminä ja tyyninä päivinä. Syntyneet levälautat kulkeutuvat usein tuulten mukana suojaisiin lahtiin ja rannoille. Suomen sinileväesiintymistä noin puolet ovat myrkyllisiä. Sinilevät tuottavat mm. ihoa ärsyttäviä yhdisteitä sekä hermo- tai maksamyrkkyjä. Runsaan sinilevämäärän nieleminen voi ilmetä äkillisinä myrkytysoireina. ÄLÄ käytä sinilevää sisältävää vettä talousvetenä! ÄLÄ päästä lapsia levämassan tahrimaan rantaan! PIDÄ myös koti- ja lemmikkieläimet poissa rannasta! ÄLÄ ui runsaasti levämassaa sisältävässä vedessä! ÄLÄ niele levien värjäämää vettä! ÄLÄ käytä leväpitoista vettä löylyvetenä! JOS olet uinut sinileväpitoisessa vedessä, käy heti sen jälkeen suihkussa! MISTÄ SINILEVÄN TUNTEE? Kun sinilevä runsastuu vedessä, se esiintyy aluksi vihertävinä tai kellertävinä tikkusina, hippusina ja palleroina. Lopuksi se voi nousta veden pinnalle levälautoiksi. Rannan tuntumaan ajautunut sinilevämassa muistuttaa hernerokkaa tai paksua maalia. Ajan kuluessa se muuttuu ruskehtavaksi, vihreäksi, sinivihreäksi tai jopa turkoosiksi. Sinilevän haju on ummehtunut, maamainen ja antibioottinen. Sinileväesiintymää voi yrittää määrittää erilaisilla kokeilla. Nostettaessa sinilevämassaa tikulla ylöspäin, massa hajoaa hippusiksi veteen, eikä jää rihmoina kiinni tikkuun. Toisessa testausmenetelmässä levämassaa sisältävää vettä otetaan lasiin ja annetaan sen seistä vähän aikaa. Jos levä nousee pintaan, todennäköisesti kyseessä on sinilevä. LIESJÄRVEN LEVÄTILANNE Sinilevää ei ole havaittu Liesjärvellä erityisen häiritsevissä määrin. Sinileväesiintymät ovat olleet satunnaisia ja lyhytaikaisia. Jonkin verran haittaa Liesjärvellä on aiheuttanut Gonyostomum semen -limalevä, joka muodostaa ihon pinnalle ruskehtavan, kuivuessaan ihon ärsytystä, kutinaa ja kiristymistä aiheuttavan kalvon. Limalevä ei ole myrkyllinen, mutta jos sitä on runsaasti järvivedessä, tuntuu iho uimisen jälkeen 22
liukkaalta ja limaiselta leväsolujen hajotessa uimarin iholle. Laji runsastuu ruskeissa ja lämpimissä vesissä sekä se näyttää suosivan humuspitoista ympäristöä, jonka ravinnepitoisuus on korkeahko. Liesjärven veden laatu vastaa melko hyvin lajin ympäristövaatimuksia, vaikka syy limalevän runsaisiin esiintymiin on todennäköisesti lähtöisin useista eri tekijöistä. Levät voivat aiheuttaa myös rantavyöhykkeen limoittumista ja haitata kalastusta likaamalla pyydyksiä varsinkin loppukesällä ja syksyllä. Limoittumisen aiheuttaa rihmamainen, viherleviin kuuluva Hyalotheca dissiliens -levä, joka esiintyy karuissa ja kirkasvetisissä järvissä. Loppusyksyllä ja talvella havaittu ruskehtavanvihreä verkkojen limoittuminen on kuitenkin useimmiten piilevien aiheuttamaa. Haitoista huolimatta levät ovat mm. elintärkeitä ravinnon ja hapen tuottajia maapallolla. Tähän perustuotantoon koko järven vesiekosysteemien elämä perustuu. Esimerkiksi mikroskooppisen pienet planktonlevät ovat ensimmäinen linkki myös meidän ravintoketjussamme. Kallioihin ja kiviin kiinnittyneenä kasvavat makrolevät (viherlevät, ruskolevät ja punalevät) tarjoavat taas kaloille ja muille veden eliöille ravintoa ja suojaisia lisääntymispaikkoja. Kirjallisuutta: Rissanen J. (toim.) 1999: 100 kysymystä levistä. Ympäristöopas 63. Suomen ympäristökeskus, ympäristönsuojelu. Liesjärven Kanteluslahtea. JÄRKI-hanke 25.7.2003. 23
LINNUT Liesjärvi on paikallisesti arvokas lintuvesi, ja siellä pesivät vaarantunut selkälokki, harmaahaikara, kuikka, härkälintu, laulujoutsen ja kanadanhanhi. Liesjärven tyyppilintuja ovat tukka- ja isokoskelo ja sieltä tavataan tavallisimmat sorsalinnut. Linnustollisesti arvokkainta aluetta on järven länsiosa, Kyynäränjärvi sekä lintusaaret. Vanhat metsät ja rantapuustot ovat erityisesti tikkojen suosiossa. Järvellä kalastelee myös kalasääksi ja tuntumassa pesii kurki. Järvi on hyvä syysmuutonaikainen levähdyskohde. Kirjallisuutta: Metsähallitus 1996: Liesjärven kansallispuiston linnut. 11 s. Tukkakoskelo. Piirros Karri Jutila. Laulujoutsenia. Karri Jutila maaliskuu 2003. 24
HAJAKUORMITUSKYSELY JÄRKI-hankkeessa selvitettiin Liesjärven tilaa ja kuormitusta. Osana opinnäytetyötä toteutettiin hajakuormituskysely, joka lähetettiin Liesjärven, Herttuanjärven, Kanteluslammin ja Karkauslammin rannan läheisyydessä olevien kiinteistöjen omistajille kesällä 2003. Kyselyjä lähetettiin 383 kappaletta ja sen vastausprosentti oli 35. Kyselyyn osallistui sekä alueen vakituisia asukkaita että vapaa-ajan asukkaita. Saatuja vastauksia käytettiin hyväksi määritettäessä haja-asutuksen aiheuttamaa ravinnekuormitusta Liesjärveen. Lisäksi kyselyssä kartoitettiin myös järven virkistyskäyttöä. Hajakuormituskyselyn perusteella käyttövesi hankitaan omatoimisesti joko omasta kaivosta tai järvestä. Suurin osa mökeistä ja asuinrakennuksista sijaitsee alle 100 m päässä rannasta, vakituisen asutuksen sijaitessa jonkin verran kauempana rannasta kuin mökkiasutus. Saunoista 89 % ja käymälöistä 81 % sijaitsee 100 m päässä järven rannasta. Yleisin harmaiden jätevesien eli pesuvesien käsittelytapa on imeytyskaivo tai - kuoppa ja suora maahan imeytys. Lähes puolet mustista jätevesistä eli käymälävesistä kerättiin umpisäiliöön. 30 % vastaajista 700 600 500 pisteet 400 300 200 100 0 kalastus, hyötykäyttö luonnonrauha luonnon tarkkailu mökkisaunottelu vesillä liikkuminen talvikäyttö uintimahdollisuus muu 2003 1999 Liesjärven ranta-asukkaiden arvostamat asiat vuosina 1999 ja 2003. Lähde Närhi & Jutila 2005. 25
Liesjärveä Joensuunnokasta etelään. Heli Jutila, JÄRKI-hanke 25.8.2005. käsitteli mustat jätevetensä imeytyskentässä tai -ojastossa. Käytetyin vessaratkaisu oli kuivakäymälä. Käymäläjätteet sijoitettiin kyselyn mukaan yleisimmin joko kompostiin tai haudattiin maahan. Kompostointi tapahtuu noin 60 metrin ja hautaaminen noin 150 metrin päässä rannasta. Vastaajista suurin osa on tyytyväisiä nykyisiin jätevesiratkaisuihin, eivätkä ole suunnittelemassa muutoksia niihin. Todettakoon, että kompostikäymälä on oikein hoidettuna ja toteutettuna vesiensuojelullisesti hyvä ratkaisu. Liesjärven virkistyskäyttömuodoista vastaajat arvostivat selvästi eniten luonnonrauhaa, uintimahdollisuutta ja mökkisaunottelua. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin Liesjärven suojeluyhdistyksen vuonna 1999 toteuttamassa kyselyssä, jossa kartoitettiin osaltaan myös ihmisten Liesjärveen kohdistuvaa kiinnostusta. Silloin uintimahdollisuus, luonnonrauha ja luonnon tarkkailu olivat arvostetuimpia virkistyskäyttömahdollisuuksia. Kyselyn perusteella järveen on tullut lisää vesikasvillisuutta ja vedenpinnan korkeuden vaihtelu on lisääntynyt. Toivotuimpia hoitotoimia järvelle ovat vedenpinnan nosto, niitto, ruoppaus sekä vedenpinnan vaihtelun estäminen. Kirjallisuutta: Närhi, H. & Jutila, H. 2005. Tammelan Liesjärven tila ja kuormitus. - Ympäristöosaston monisteita 67. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä, ympäristöosasto, JÄRKI-hanke. Moniste ja pdf-tiedosto. 70 s. + 6 liitettä. 26
LIESJÄRVEEN KOHDISTUVA RAVINNEKUORMITUS Heli Närhen opinnäytetyössä laskettiin Liesjärveen kohdistuva kokonaisravinnekuormitus. Kuormituksen määrän selvittäminen edellyttää järven valuma-alueen tietojen selvittämistä maatalouden, haja-asutuksen, pistekuormituksen, laskeuman ja perushuuhtouman sekä sisäisen kuormituksen osalta. Tutkimuksessa Liesjärveen kohdistuva kuormitus määritettiin viidellä eri tavalla. Eri mallien ja laskutapojen kautta saadut Liesjärveen kohdistuvat ravinnemäärät vaihtelivat suurestikin, mutta kuormituslähteiden väliset suhteet olivat samankaltaisia. Fosforikuormituksesta ns. luonnollista kuormitusta eli laskeumaa ja huuhtoumaa on noin 50 65 % kuormituksesta, laskutavasta riippuen. Typpikuormituksessa luonnollisella kuormituksella on vielä selkeämpi osuus, sillä jopa 70 80 % kuor- mituksesta on peräisin huuhtoutumasta ja laskeumasta. Ihmisen aiheuttamasta kuormituksesta suurimman siivun tuo maatalous, vaikka peltoviljelyä on valuma-alueella vain vähän. Toiseksi suurin osa on haja- ja loma-asutuksen aiheuttama kuormitus. Metsätalouden kuormitus on pientä, vaikka pinta-alaisesti Liesjärven valuma-alueella on paljon metsää. Soilta tulevaa kuormitusta ei huomioida laskuissa erikseen, vaan suot kuuluvat samaan luonnonhuuhtouman tai perushuuhtouman joukkoon. Liesjärven valuma-alue koostuu kokonaisuudessaan Liesjärven lähivaluma-alueesta sekä Tapolan-Kyynärän, Kauhaojan, Mustijoen ja Salkolanjärven valuma-alueista. Kuormituslaskelmien perusteella noin puolet järveen kohdistuvasta kuormituksesta on peräi- Laskeuma 20 % Pistekuormitus 2 % Metsätalous 3 % Pistekuormitus 2 % Metsätalous 3 % Maatalous 18 % Maatalous 29 % Laskeuma 34 % Haja- ja lomaasutus 4 % Perushuuhtouma 33 % Haja- ja lomaasutus 13 % Perushuuhtouma 39 % Liesjärveen kohdistuva fosforikuormitus Bilaletdin mallin perusteella. Lähde Närhi & Jutila 2005. Liesjärveen kohdistuva typpikuormitus Bilaletdin mallin perusteella. Lähde Närhi & Jutila 2005. 27
Tammelan Liesjärven osavaluma-alueet ja pistekuormituskohteet Eerikkilän urheilupuisto TAPOLAN-KYYNÄRÄN JÄRVIEN VALUMA-ALUE Tammelan metsäoppilaitos KAUHAOJAN VALUMA-ALUE LIESJÄRVEN LÄHIVALUMA-ALUE MUSTIJOEN VALUMA-ALUE SALKOLANJÄRVEN VALUMA-ALUE Stena Metalliyhtymä Oy:n tehdas 0 2 500 5 000 metriä Liesjärven valuma-alue. Lähde Närhi & Jutila 2005. sin lähivaluma-alueelta. Kaukovaluma-alueista Tapolan-Kyynärän ja Mustijoen valuma-alueet tuovat järveen eniten kuormitusta. LIESJÄRVEN AINETASE Liesjärveen kohdistuva vuosittainen fosforikuormitus on 1 078 kg ja typpikuormitus 25 704 N kg/a. Kuormitusmäärät on saatu kahden luotettavimman laskumallin tuloksen keskiarvona. Liesjärvestä poistuva ravinnemäärä on fosforin ja typen osalta noin 70 % järveen kohdistuvasta ulkoisesta kuormituksesta. Vuosittain Liesjärveen jää noin 300 kg fosforia, joka varastoituu järven sedimenttiin. VAARALLINEN JA SALLITTAVA PINTAKUORMITUS Sallittava pintakuormitus tarkoittaa suurinta järveen tulevaa ravinnekuormitusmäärää, jonka järvi kestää rehevöitymättä. Vaarallinen pintakuormitus tarkoittaa puolestaan kuormitusmäärää, jota suuremmilla arvoilla järvi rehevöityy. Järven tämän- 28
hetkinen fosforikuormitus aiheuttaa järven pinta-alaa kohden 0,113 P g/m 2 /a kuormituksen, joka jää alle sallittavan pintakuorman 0,130 P g/m 2 /a rajan. Vaarallinen pintakuormituksen raja on 0,327 g/m 2 /a. Vaikka Liesjärveen tuleva pintakuormitus onkin alle sallittavan pintakuorman, ei kuormituksen tarvitse olla kuin 163 kg/a suurempi rajan ylittymiseksi. Todellisuudessa sallittavan pintakuorman raja voi ylittyä jo nyt, koska kuormitustietoja ei ole saatu tarkasti kaikista kohteista. Kolmella muulla tavalla laskettuna fosforin aiheuttama kuormitus ylittää jo nyt sallittavan pintakuormituksen vuosittaisen fosforimäärän 1 241 kg. Millään laskutavalla laskettuna vaarallinen pintakuormitus ei ylity. Ihmistoiminnasta riippumaton kuormitus suoraan ilmasta järveen eli laskeuma ja luonnonhuuhtouman aiheuttama kuormitus ovat noin puolet sallitun pintakuorman määrästä. Yhden vuoden fosforikuorma pienenee noin 100 kg:n verran, jos kaikki kiinteistöt hoitavat jätevetensä uuden asetuksen vaatimalla tavalla. Kuormituksen kannalta tärkeimpiä kiinteistöjä ovat heti rannan läheisyydessä olevat vakituiset ja loma-asunnot, koska etäisyyden kasvaessa järveen kohdistuva kuormitus pienenee. Kirjallisuutta: Närhi, H. & Jutila, H. 2005. Tammelan Liesjärven tila ja kuormitus. - Ympäristöosaston monisteita 67. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä, ympäristöosasto, JÄRKI-hanke. Moniste ja pdf-tiedosto. 70 s. + 6 liitettä. 29
VALUMAVESIEN KÄSITTELY Liesjärvi on laaja ja suurimmaksi osaksi matalavetinen järvi, jolla on laaja valumaalue. Suurimmaksi osaksi valuma-alue on metsää ja suota. Peltoa on vähän, mutta rannoilla on paljon vapaa-ajan asutusta. Erilaiset valuma-alueelle toteutettavat vesiensuojelumenetelmät ovat osa Liesjärven vesiensuojelua, jossa järven rehevöitymisen kehitys halutaan estää ja järven veden laatu säilyttää hyvänä. Peltoviljelyssä yleisimpänä vesiensuojelumenetelmänä ovat suojakaistat, koska ne ovat maatalouden ympäristötuen perustuen saannin edellytyksenä. Vähintään metrin levyisiä suojakaistoja leveämmät, vähintään 15 m levyiset suojavyöhykkeet oikeuttavat maatalouden ympäristötuen erityistukeen. Suojavyöhykkeen perustaminen on hyödyllisintä silloin, kun pelto viettää jyrkästi vesistöön tai valtaojaan sekä kun vesi nousee jatkuvasti pellolle vesistön tulviessa. Suojavyöhyke on peltoalueelle perustettu hoidettu alue. Hoito tarkoittaa lähinnä alueen säännöllistä niittoa. Lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita suojavyöhykkeellä ei saa käyttää. Laiduntaminen on sallittua suojavyöhykkeellä, jos siitä ei aiheudu haittaa vesiensuojelulle. Yleisesti vesiensuojelun ja viljelyn yhteensovittamisen kannalta on tärkeintä, ettei lannoitteita käytetä kuin tarpeellinen määrä. Kosteikkojen ja laskeutusaltaiden avulla voidaan vähentää maa- ja metsätalouden kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Laskeu- tusaltaat ja kosteikot rakennetaan esimerkiksi ojien suihin. Mieluiten sellaisiin paikkoihin, joihin luonnonmukaisestikin saattaisi muodostua tällaisia alueita. Laskeutusaltaan perusajatuksena on hidastaa veden virtausnopeutta, jolloin kiintoaines vajoaa altaan pohjalle, vieden parhaassa tapauksessa mukanaan myös ravinteita. Ravinnekuormituksen vähentämiseen pelkkä laskeutusallas ei ole kovin tehokas vaihtoehto, vaan järkevintä onkin perustaa vielä kosteikko laskeutusaltaan perään. Kosteikon toimintaideana on ravinteiden jäänti kosteikkokasvien hyödyksi. Altaat ja kosteikot vaativat myös säännöllistä hoitoa ja kunnossapitoa toimiakseen. Kosteikon ja laskeutusaltaan perustaminen oikeuttaa myös ympäristötuen erityistukeen tietyin ehdoin. Säätösalaojituksen tarkoituksena on tasoittaa pellon vesitaloutta sekä vähentää kastelutarvetta ja pellolta tapahtuvaa veden poisvirtausta. Tavoitteena on pitää säätöjärjestelmän avulla pohjaveden taso niin ylhäällä kuin se viljelyn kannalta on mahdollista. Tällöin salaojaverkosto on kokonaan vedenalaisena. Runsaiden sateiden sekä sadonkorjuun ja syystöiden aikana ojasto säädetään toimimaan täydellä tehollaan. Säätösalaojituksessa vesistön kokonaiskuormitus on jopa 40% tavallista salaojitusta pienempi. Säätösalaojituksessa, säätökastelussa ja kuivatusvesien kierrätyksessä kierrätetään valumavesiä, jolloin niiden sisältämät ravinteet tulevat takaisin pellolle 30
kasvien käyttöön. Säätösalaojitus, säätökastelu ja valumavesien kierrätys ovat kaikki ympäristötuen erityistuen toimenpiteitä. Kalkkisuodinoja on salaoja, jonka kaivannon täyttömaahan on sekoitettu poltettua kalkkia. Kalkkiseoksen ansiosta ojakaivannon vedenläpäisevyys parantuu ja valumavedet suodattuvat rakenteen läpi, jolloin veden mukana liikkuvaa fosforia sitoutuu ojakaivantoon. Menetelmä vähentää myös happamien sulfaattimaiden valumavesien happamuutta. Tutkimuksissa kalkkisuodinojilla on saatu fosforin poistumaksi keskimäärin 46 %. Myös kalkkisuodinojat ovat tietyillä reunaehdoilla ympäristötuen erityistukeen oikeuttavia toimenpiteitä. Pieniin ojiin erittäin sopiva valumavesien käsittelymenetelmä on lietetasku eli pieni patoallas, jolla voidaan laskeuttaa vedestä kiintoainetta ja samalla ravinteita. Altaana toimii itse oja, jossa pohjakynnys kohottaa vedenpintaa vain sen verran, ettei siitä aiheudu haittaa ja tulvaa padon yläpuolelle. Altaita voi olla samassa ojassa monta peräkkäin, jolloin niiden vaikutus tehostuu. JÄRKI -hankkeessa Liesjärven valumaalueelle on suunniteltu ja tammikuussa 2005 rakennettu Joensuuntien ja Mustijoen tuntumaan, kahteen pienehköön ojaan, kaksi laskeutusallas-kosteikkoa. Kirjallisuutta: Närvänen, A. & Jutila H. 2004: Joensuun laskeutusallas-kosteikkosuunnitelmat, Liesjärven valuma-alue, Tammela. Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen eli JÄRKI-hanke. 12 s. Karjusillalta pohjoiseen. JÄRKI-hanke 2003 31
VESIKASVIEN POISTO JA RUOPPAAMINEN NIITTO Vesikasvit ovat olennainen osa järvimaisemaa ja niillä on tärkeä tehtävä mm. ravinteiden sitojana. Rehevöitymisen seurauksena vesikasvillisuuden voimakas lisääntyminen ja kiihtynyt umpeenkasvu voivat aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Vesikasvien niitoilla voidaan lisätä järven virkistysmahdollisuuksia, poistaa ravinteita sekä parantaa kalojen ja lintujen elinolosuhteita. Niitto ei varsinaisesti paranna vedenlaatua, mutta virtauksen ja veden vaihtuvuuden lisääntymisen kautta vesistön yleistila paranee. Tarkoituksena ei ole poistaa kaikkia kasveja, vaan niittopaikoille jätetään vesikasvikaistaleita tai -saarekkeita. Parhaiten niitto tehoaa ilmaversoisiin vesikasveihin, kuten järvikortteeseen, järviruokoon ja järvikaislaan. Kelluslehtisten (esim. lumme, ulpukka ja uistinvita) ja uposvesikasvien (esim. ahvenvita, vesirutto ja karvalehti) niittäminen on ongelmallista, sillä ne kasvavat nopeasti takaisin ravintovarastojensa ja tehokkaiden lisääntymiskeinojensa avulla. Vesikasvien niitto on tärkeää toteuttaa oikeana ajankohtana. Tehokkain niittoaika on heinä-elokuun vaihteessa, jolloin kasvin versojen ravinnemäärä on suurimmillaan ja juuristossa on vain vähän ravinnevarastoa. Jos niittokertoja on useampia, ensimmäinen niitto kannattaa tehdä juuri ennen kasvien kukkimista kesäkuun lopulla ja seuraavat niitot 3-4 viikon välein. Niitoissa tulee varautua monivuotiseen työhön. Niitettäessä on otettava huomioon muun muassa alueen luontoarvot, linnusto ja kalasto. Niitetyt kasvit kerätään pois vedestä ja läjitetään kuivumaan maalle. Kasvimassaa voidaan käyttää maanparannusaineena pelloilla tai kompostoida. Tärkeintä on, että lopullinen kasvijätteen sijoituspaikka on tarpeeksi kaukana järvestä, jotta ravinteet eivät pääse valumaan sinne takaisin. Liesjärvellä kalastuskunta ja osakaskunta ovat tehneet niittoa Turpoonselällä ja Salkolanjärvellä. JÄRKI-hankkeessa vesikasveja on niitetty koneellisesti vuosina 2002-2005 Soukkajärvellä, Matolahdella, Pillistönnokassa, Kanteluslahdella, Taalaankärjen itäpuolisella lahdella sekä Joensuun edustalla. RUOPPAUS Ruoppausta eli pintasedimentin poistoa voidaan käyttää järven syventämiseen, ravinteiden vähentämiseen, myrkyllisten aineiden poistamiseen ja kasvillisuuden vähentämiseen. Ruoppaus on niittoa pitkävaikutteisempi vesikasvien vähentämistapa, sillä ruoppaamalla voidaan poistaa myös kasvien juuria. Ruoppaus vaatii etukäteen huolella tehdyn suunnittelun, jossa ruop- 32
Talkoolaisia keräämässä niittojätettä kesällä 2003. JÄRKI-hanke. pauksen tarve arvioidaan yhdessä mahdollisten riskien kanssa. Esimerkiksi hienojakoisen pohjan ruoppaus palautuu nopeasti alkuperäiseen tilaan. Veden hetkellisen samentumisen, ravinteiden vapautumisen ja muiden ruoppauksesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi ruoppaustyö tulisi ajoittaa virkistyskäyttökauden ulkopuolelle. Paras ruoppausajankohta onkin näin ollen loppusyksy tai talvi. Ruoppausjätteet tulee läjittää tarpeeksi kauas vesialueesta. JÄRKI -hankkeessa selvitettiin mahdollisuutta ruoppauksiin Liesjärven alueella. Sedimenttien ruopattavuutta tutkittiin Liesjärvellä Karjusillan alueella, Vanajassuonlahdella, Taipaleenlahdella sekä Mustijoen suulla sekä Kanteluslammilla ja Karkauslammilla Liesjärven sedimenttitutkimusten yhteydessä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että sedimentti on vähäravinteista, eikä sisällä haitallisia aineita, joten ruoppaaminen on mahdollista ilman huolta ruoppauksen aiheuttamasta ravinteiden liikkeelle lähdöstä. Ruoppauksia suunniteltiin alustavasti Kanteluslammilla ja Karjusillan alueella ja vaihtoehtoja vertailtiin keskenään. Koska Kanteluslammin kiinteistöjen omistajilla ei ilmennyt riittävää halukkuutta osallistua kustannuksiin, ruoppaukseen ei ole ryhdytty. Karjusillan osalta ruoppaukseen lopulta päädyttiin ja sen ajankohta on syksyllä 2005. ILMOITUKSET JA LUVAT KUNTOON Vain pienimuotoiset niitot ja ruoppaukset saa tehdä ilman lupaa. Jos niitettävä alue on alle yhden hehtaarin (1 ha) tai ruopattava 33
määrä alle 200 m 3, tehdään niitosta ilmoitus Tammelan kunnan ympäristölautakunnalle. Yli yhden hehtaarin alueen niitosta ja yli 200 m 3 ruoppauksesta tehdään ilmoitus Hämeen ympäristökeskukselle, joka arvioi, tarvitsevatko toimenpiteet ympäristölupaviraston lupaa. Ilmoitukset kunnalle ja ympäristökeskukselle tehdään kirjallisesti ilmoitus vesirakennustyöstä - lomakkeella kuukautta ennen työhön ryhtymistä. Kunnostustöihin tulee hankkia lupa vesialueen omistajalta, ja myös naapureiden kanssa on syytä keskustella asiasta. Läjityspaikalle tulee hankkia lupa maanomistajalta, samoin niiltä, joiden maiden tai yksityisteiden kautta niitto- tai ruoppausjäte kuljetetaan. Natura- ja muiden luonnonsuojelualueiden osalta on otettava yhteyttä Hämeen ympäristökeskukseen. Kunnostuksen laajuudesta huolimatta tulevista kunnostussuunnitelmista on hyvä neuvotella ensin Tammelan kunnan ympäristösihteerin kanssa. Hän antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita ja asiaan liittyvää tietoa sekä ilmoituksen tekemiseen tarvittavia lomakkeita. Niitosta ja ruoppauksesta on olemassa erilaisia ohjeita ja muistilistoja, joihin kannattaa tutustua ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Lisätietoja: Tammelan kunta, ympäristösihteeri Erja Klemelä, p. (03) 412 0530 tai 050-324 8172 www.ymparisto.fi Hoida ja kunnosta kotirantaasi - esite, Suomen ympäristökeskus. 2004. Ruoppausta Karjusillan alajuoksun puolella. Arja Andersson, JÄRKI-hanke 2.9.2005. 34
JÄTEVESIHUOLTO JÄTEVESIEN HAITTA- VAIKUTUKSET Huonosti käsitellyn jäteveden johtaminen vesistöön tai ojaan ei ole koskaan haitatonta. Jätevedet sisältävät tavallisesti orgaanista eli eloperäistä ainesta sekä ravinneyhdisteinä fosforia ja typpeä. Jossain tapauksissa jätevesissä voi myös olla luonnolle haitallisia kemikaaleja sekä tautibakteereita ja -viruksia. Jäteveden sisältämät yhdisteet kuluttavat vedestä happea, aiheuttavat hygieenisiä ja esteettisiä haittoja ja rehevöittävät järveä. Haitat ilmenevät yleensä juuri kesäisin, jolloin vesistöjen nautintoarvo on suurimmillaan. On laskettu, että vuodessa yhtä ihmistä kohden vesistöihin päätyy 0,8 kg fosforia, 5,1 kg kokonaistyppeä ja 18,3 kg orgaanista ainesta. Valtaosa pysyvän haja-asutuksen jäteveden käsittelylaitteista vaatisi tehostamista laitteiden vanhentuneisuuden, toimimattomuuden tai ympäristönsuojelullisesti riittämättömän tehon vuoksi. Haja- ja lomaasutuksen jätevedet ovat valtakunnallisesti tarkasteltuina maatalouden jälkeen suurimpia vesistöjen fosforikuormittajia yhdessä teollisuuden kanssa. ASETUS TALOUSJÄTEVESISTÄ Ympäristönsuojelulain mukaan kiinteistökohtaiset jätevedet on puhdistettava sellaisella teholla, ettei jätevesistä aiheudu ym- päristön pilaantumisen vaaraa. Vuoden 2004 alussa voimaan tullut asetus talousjätevesien käsittelystä säätää vähimmäisvaatimukset vesihuoltolaitokseen liittymättömän kiinteistön jätevesien käsittelylle. Asetuksen mukaan talousjätevesien kuormitusta ympäristöön on vähennettävä orgaanisen aineen (BHK7) osalta vähintään 90 %, kokonaisfosforin osalta vähintään 85 % ja kokonaistypen osalta vähintään 40 % verrattuna käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen. Lisäksi kiinteistön omistajan täytyy olla selvillä oman kiinteistönsä jätevesien käsittelyjärjestelmästä, käytöstä ja huollosta (useimmilla kiinteistöillä vuoden 2005 loppuun mennessä). Asetuksen määräykset koskevat välittömästi uusia rakennuskohteita ja rakennuksia, joissa tehdään merkittäviä korjaus- ja muutostöitä eli kiinteistöjä, joille haetaan rakennus- tai toimenpidelupaa. Käytössä olevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmien kunnostamiseksi asetuksen vaatimusten mukaisiksi, on asetuksessa annettu 10 vuoden siirtymäaika. Lisätietoa asetuksesta löytyy osoitteesta www.ymparisto.fi. Tammelassa rakennusvalvontaviranomaiset ja ympäristösihteeri antavat lisätietoja asetuksesta ja sen soveltamisesta. JÄTEVESIEN KÄSITTELY Jätevesien käsittelyn tarkoituksena on estää ympäristön pilaantuminen. Käsittelyn ta- 35
voitteena on erottaa haitta-aineet ja vesi toisistaan. Jätevesi luokitellaan kahteen eri luokkaan: Harmaa jätevesi: asumisesta muodostuvat pesuvedet (peseytyminen, astianpesu, pyykinpesu) Musta jätevesi: vesikäymälän huuhteluvedet. Saostuskaivo on yleisin jätevesien esikäsittelymenetelmä. Saostuskaivojärjestelmä muodostuu yleensä kolmesta eri kaivosta. Kiinteä aine laskeutuu saostuskaivojen pohjalle lietteeksi ja selkeytetty jätevesi johdetaan seuraavaan käsittelyvaiheeseen. Saostuskaivokäsittely vähentää kiintoainesta jopa 70 %, mutta ei yksinään riitä kiinteistön jätevedenkäsittelyjärjestelmäksi, sillä ravinnekuormitus vähenee vain noin 10 %. Saostuskaivossa käsitelty jätevesi johdetaan jatkokäsittelyyn. Maaperäkäsittelyn perusmenetelmiä ovat maaimeytys ja maasuodatin. Maaimeytyksessä periaatteena on johtaa jätevesi putkia pitkin maaperään, johon se imeytyy. Maaimeytys tarvitsee toimiakseen juuri sopivasti vettä läpäisevän maaperän. Pohjaveden pilaantumisriskin takia systeemi ei sovellu pohjavesialueelle. Uutta talousjätevesiasetusta on tulkittu niin, että maaimeytys ainoana menetelmänä soveltuu vakituisilla asunnoilla vain harmaiden vesien käsittelyyn. Maasuodatin on periaatteeltaan lähes samanlainen kuin maaimeytys, mutta suodatinkerroksena toimii paikalle muualta tuotu hiekka. Suodatinkentän pohjaa voi tarvittaessa tiivistää muovikalvolla, jotta jäteveden joutuminen pohjaveteen estyy. Puhdistettu jätevesi johdetaan suodatinkentästä fosforinpoistojärjestelmään ja edelleen purkupaikkaan, esim. avoojaan. Jätevesi voidaan saostuksen jälkeen johtaa myös tehdasvalmisteiselle panospuhdistamolle, joita on sekä biologisesti että biologisesti ja kemiallisesti toimivia. Panospuhdistamoa voidaan käyttää silloinkin kun jäteveden käsittelyn on mahduttava pieneen tilaan ja maaperältään vaikeisiin olosuhteisiin. Ne soveltuvat erityisesti yhden talouden jätevesille ja näin ollen myös vapaa-ajanasunnoille. Jätevedet on myös mahdollista kerätä pienpuhdistamolle tai ns. kyläpuhdistamolle. Pienpuhdistamojen toimintaperiaate voi olla biologinen, kemiallinen tai niiden yhdistelmä, joiden toiminta vaatii yleensä sähkövirtaa. Pienpuhdistamon puhdistustehokkuus vaihtelee, mutta hyvin hoidettuna se on hyvinkin tehokas. Suuren huoltotarpeensa ja suurien kustannusten takia pienpuhdistamo ei välttämättä ole suositeltava ratkaisu yhden talouden jätevesille. Pienpuhdistamot soveltuvat myös paljon jätevettä tuottaville kohteille. Näin ollen esimerkiksi useampien kotitalouksien on mahdollista käsitellä jätevetensä yhdessä pienpuhdistamossa. Jätevesi voidaan johtaa myös umpikaivoon tai -säiliöön. Se ei ole suoranainen jäteveden käsittelymenetelmä, vaan se vain varastoi jäteveden tilapäisesti ennen kuljetusta muualle käsiteltä- 36
väksi. Umpikaivosta tai -säiliöstä ei saa päästää jätevesiä maastoon. Liittyminen vesihuoltolaitoksen viemäriverkkoon on vesiensuojelun ja kiinteistön haltijan kannalta suositeltavin vaihtoehto. Se vaatii liittyjältä vähiten tietotaitoa ja huoltotoimia ja on pitkällä aikavälillä kustannuksiltaan edullinen, mutta kaikilla alueilla ei ole viemäriverkostoa. JÄTEVESIEN KÄSITTELY LIESJÄRVELLÄ Liesjärven alueelle ollaan rakentamassa lähivuosina vesi- ja viemäriverkostoa. Forssan seudun vesihuollon yleissuunnitelma, joka sisältää vedenhankinnan ja - jakelun sekä jätevesien johtamisen ja käsittelyn kehittämisvaihtoehdot Forssan kaupungissa sekä Humppilan, Jokioisten, Tammelan ja Ypäjän kunnissa, valmistui vuoden 2004 alkupuolella. Tammelassa yleissuunnitelma on hyväksytty syksyllä 2004. Alueellisen yleissuunnitelman pohjalta on laadittu myös Tammelan kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma, jossa esitetään suunnitelmat siitä, miten viemäriverkostoa laajennetaan ja missä aikataulussa. Kyläpuhdistamo, jätevesien maaperäkäsittely sekä panospuhdistamo ovat mahdollisia jätevesien käsittelymenetelmiä Liesjärvellä. Tärkeillä pohjavesialueilla jätevedet on johdettava käsiteltäväksi pohjavesialueen ulkopuolelle tai kaikille jätevesille on oltava tiiveyden suhteen valvottavissa oleva umpikaivo. Ranta-alueilla WC-vesille on oltava umpikaivo ja muille jätevesille saostuskaivot ja maaperäkäsittely. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää kemiallis-biologista puhdistusta. Muilla alueilla kaikille jätevesille on oltava saostuskaivot ja maaperäkäsittely. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää jätevesien biologista puhdistusta ja maahan imeytystä. Parhain käymäläratkaisu Liesjärven kannalta on kuivakäymälä. Varsinkin loma-asutukseen kuivakäymälä on suositeltava, mutta sopii myös vakituisiin asuntoihin. Sisätiloihin suunnitellun kuivakäymälän hoito vaatii enemmän vaivaa kuin vesikäymälän, mutta on oikein hoidettuna siisti ja ympäristön kannalta hyvä ratkaisu. Myös ulkona sijaitseva kompostikäymälä on mukava käyttää, kunhan käymälän asiamukaisesta hoidosta huolehditaan. Ulkokäymälän ja mieluiten myös ulosteastian on oltava ilmastoitu. Kuivikkeita tulee käyttää runsaasti kasan ilmavuuden turvaamiseksi. Liiallinen neste saattaa aiheuttaa ongelmia ulkokäymälässä. Ratkaisu ongelmaan on turpeella täytetty haihdutusallas, joka asetetaan rei itetyn varsinaisen alusastian alapuolelle. Tärkeätä on myös huolehtia ulkotai sisäkäymälän tuotteiden huolellisesta loppukompostoinnista. Huomioitavaa on, että haja-asutuksen jätevesien käsittelyvaatimukset koskevat myös lomakiinteistöjä. Imeytyskaivoa voidaan käyttää vesijohdottomilla kiinteistöillä ja rantasaunoilla, joissa veden käyttö on vähäistä. Maaperän tulee olla tällöin hyvin vettä läpäisevää. 37
Ulkokäymälöitä. Järki-hanke, 2003. MAITOHUONEIDEN JÄTEVEDET Karjatalouden kuormitus lasketaan yleensä mukaan hajakuormitukseen, vaikka se luonteeltaan onkin enemmän pistemäistä kuormitusta. Karjapihojen valumavesissä ja esimerkiksi maitohuonejätevesissä voi tulla vesistöön runsaasti happea kuluttavaa orgaanista ainesta ja ravinteita. Maitotiloista aiheutuu vesistöihin huomattavaa kuormitusta, joka koostuu asumisesta sekä maitohuoneista syntyvistä jätevesistä. Maitotilojen jätevedet sisältävät runsaasti vesistöistä happea kuluttavaa ainesta, ravinteita sekä myrkyllisiä klooriyhdisteitä. Maitohuo- neessa tarvitaan vettä lypsykoneen, sen laitteiden ja putkistojen, tilasäiliön, lypsyastioiden ja lattioiden pesuun. Keskimäärin jätevesiä syntyy noin 400 litraa vuorokaudessa. Käytetyt pesumenetelmät ja aineet vaikuttavat syntyvien jätevesien laatuun. Pesuvesien ph vaihtelee ja usein jätevesi on huomattavan emäksistä. Karjatalouden jäte- ja valumavesien käsittelyssä voidaan hyödyntää samanlaista tekniikkaa kuin jäteveden pienpuhdistamoillakin, mutta menetelmiä on kehitettävä karjatalouteen sopiviksi. Puhdistamon yhteyteen voidaan liittää myös useita maitotiloja ja asuinrakennuksia. Maitohuoneen 38
jätevedet voidaan johtaa lietelanta- tai virtsasäiliöön, mistä ravinteet kulkeutuvat hyötykäyttöön pelloille. Maitohuonevedet voidaan puhdistaa tilalla yhdessä asumajätevesien kanssa. Menetelmistä ovat yleistymässä maapuhdistamot ja aktiivilietepanospuhdistamot. Käsittelymenetelmän valinnassa tarvitaan aina asiantuntijaa, jotta valituksi tulee paras menetelmä. On tärkeää, että puhdistamon suunnittelee, mitoittaa ja rakentaa ammattilainen puhdistamon tyypistä riippumatta. Lisätietoja: www.ymparisto.fi Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla, 542/2003 Hyvä jätevesien käsittely - esite, Suomen ympäristökeskus. 2004. Tammelan kunta, ympäristösihteeri Erja Klemelä, p. (03) 412 0530 tai 050-324 8172 Kauniston jätevesikaivot ladon edustalla. Heli Jutila, JÄRKI-hanke 21.9.2004. 39
JÄTEHUOLTO Tammelan kunnan jätehuollon tehtäviä hoitaa Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy, jonka keskus sijaitsee Forssassa Kiimassuon alueella. Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy vastaa jätehuollon järjestämisestä, jätteiden kierrätyksestä ja loppusijoituksesta sekä neuvoo jäteasioissa. Voimassa olevat säädökset velvoittavat jokaisen jätteen tuottajan liittymään järjestettyyn jätehuoltoon. Jätehuollon järjestämisessä voi valita seuraavista vaihtoehdoista: Kiinteistö hankkii oman jäteastian ja tilaa sille kuljetuksen ammattimaiselta jätteenkuljettajalta. Naapurit hankkivat yhteisen jäteastian, sopivat kustannusten jakamisesta ja tilaavat kuljetuksen ammattimaiselta jätteenkuljettajalta. Tiehoitokunta hankkii osakkailleen yhteisen jäteastian, perii kustannukset tiemaksun yhteydessä ja tilaa kuljetuksen ammattimaiselta jätteenkuljettajalta. Kiinteistö liittyy Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:n yhteisastian käyttäjäksi, jolloin jätepisteen käytöstä peritään vuosimaksu. Tammelan kunnan alueella sijaitsee yhteensä 21 seka- ja/tai hyötyjätepistettä, jotka on tarkoitettu tavanomaiselle kotitalousjätteelle. Hyötyjätepisteisiin voi viedä lasia, paperia, metallia ja paristoja. Sekajätepisteet on tarkoitettu ainoastaan sellaisille kotitalouksille ja vapaa-ajanasunnoille, joilla ei ole kiinteistöllään jätteenkuljetusta. Pisteisiin voi viedä päivittäin syntyvän kotitalousjätteen, jos maksaa yhteisastiamaksun. Liesjärveä lähimmät jätepisteet ovat Salkolan levähdysalueella ja Liesjärven koulun luona olevat sekajäte- ja hyötyjätepisteet sekä Jokelantien ja Liesjärventien risteyksessä oleva sekajätepiste. Suuremmat esineet ja jäte-erät viedään Kiimassuon Jätekeskukseen. Kunnan varikolla Iisaksentiellä toimivaan Tammelan ongelmajätepisteeseen voi viedä kotitalouksien ongelmajätteitä, kuten syttyviä, syövyttäviä, myrkyllisiä ja haitallisia kemikaaleja. Ongelmajätteitä vastaanotetaan sopimuksen mukaan arkipäivisin. Asiaa voi tiedustella puhelimitse numerosta (03) 4120 511. Erilaisista jätetempauksista tiedotetaan paikallislehdissä ja Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:n internet-sivuilla. JÄTEMAKSUT Jätemaksut ovat jätehuollon vuosimaksuja, jotka perustuvat kunnalliseen jätetaksapäätökseen sekä jätelakiin. Ne koostuvat kahdesta osasta: ekomaksusta sekä joidenkin kiinteistöjen osalta yhteisastiamaksusta. Ekomaksulla ylläpidetään ongelmajätehuoltoa, hyötyjätepisteverkostoa sekä neuvonta- ja tiedotuspalvelua. Maksu peritään kaikilta alueella asumiskäytössä olevilta kiinteistöiltä, sekä vakituisilta että kesä- 40
asunnoilta. Yhteisastiamaksu laskutetaan kaikilta niiltä kiinteistöiltä, jotka eivät ole liittyneet alueella järjestettyyn säännölliseen jätteenkuljetukseen. Näiden kiinteistöjen jätehuollon järjestämiseksi on rakennettu alueelle yhteisastiaverkosto, jonka ylläpito katetaan tällä maksulla. Lisätietoja: Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy, puhelin: (03) 4242 600, www.l-hjatehuolto.fi sekä Tammelan kunnanvirastosta, puhelin (03) 41 201. Hiekkarantaisen Joensuunlahden rannan vinoja puita. Heli Jutila, JÄRKI-hanke 25.8.2005. 41
LIESJÄRVEN KANSALLISPUISTO Liesjärven kansallispuisto on perustettu Metsähallituksen omistaman Korteniemen metsänvartijatilan maille vuonna 1956. Kansallispuistoa laajennettiin vuonna 2000 ja nyt sen pinta-ala on lähes 900 ha. Puistoa on tarkoitus edelleen laajentaa lähivuosina 1790 hehtaarin suuruiseksi, jolloin se täyttäisi kansallispuiston kansainvälisen kokovaatimuksen. Liesjärven kansallispuisto on osa ns. Hämeen järviylänköä, joka on säilynyt erämaisena takamaana asutus- ja viljelyseutujen välissä. Alueelle ovat luonteenomaisia karut metsät ja humuspitoiset järvet ja pienet lammet. Maisemia hallitsevat rannat, jotka luikertavat neljän toisiinsa liittyvän järven ja parin suolammen ympärillä. Puiston pienestä alasta huolimatta metsäistä rantaviivaa on yli 40 km. Liesjärven kansallispuiston maa-alue on lähes kokonaan tuuheiden metsien ja metsäisten, pienten soiden peitossa. Alasta lähes puolet on tuoreita kuusimetsiä. Männyn hallitsemia kuivahkoja kankaita on neljännes, mutta reheviä metsiä, lehtomaisia kankaita ja lehtoja, on karulle Tammelan ylängölle ominaiseen tapaan vain vähän. Soista pääosa on korpia. Suurin osa alueesta oli metsätalouskäytössä kansallispuiston perustamiseen asti, joten nuoria ja keski-ikäisiä metsiä on paljon. Kuitenkin yli kolmannes metsistä on toista sataa vuotta vanhoja. Alueen luonnontilaisimpia aarniometsiä - Ahonnokkaa ja Isosaarta - on suojeltu säästömetsinä jo 1920-luvulta lähtien. Talouskäytön muuttamia metsiä on alettu vuodesta 1993 lähtien palauttaa luonnontilaan. Niitä on poltettu luonnonkuloa jäljitellen. Uuden metsän syntyä metsäpalon jälkeen voi tarkkailla retkeilypolun varressa. Lisäksi vanhat metsäojat on padottu tai tukittu. Lahopuun lisäämiseksi eläviä puita on kaulattu ja kaadettu. Liesjärven valuma-alueesta osa kuuluu Liesjärven kansallispuistoon ja Tartlammin soidensuojelualueeseen. Osa valumaalueesta kuuluu myös Natura 2000-verkkoon, jonka avulla suojellaan luontodirektiivien mukaisia luontotyyppejä: keidassoita ja nevoja, boreaalisia lehtoja ja vanhoja metsiä. Metsien karusta yleisluonteesta huolimatta kansallispuiston linnusto on rikas. Tämä johtuu vanhojen metsien runsaudesta sekä pitkästä rantaviivasta, joka lisää eläimille tärkeiden reuna- ja vaihettumisalueiden määrää. Natura -verkon alueilla on myös luontodirektiivin liitteen II eläinlajeja, kuten liito-oravia, ja liitteen I lintuja, kuten kurkia ja varpuspöllöjä. Runsaimpia lintulajeja ovat peippo, pajulintu, harmaasieppo ja punarinta. Vanhat metsät ja rantapuustot ovat erityisesti tikkojen suosiossa. Runsaita ovat myös muut kololinnut kuten tiaiset ja puukiipijät. Liesjärvellä pesii myös vaarantunut selkälokki sekä kuikkia ja harmaahaikaroita. Järvi onkin paikallisesti arvokas lintuvesi. 42
Syrjäisen Korteniemen rakentaminen metsänvartijatilaksi alkoi 1880-luvulla, kun valtio osti maat ja asuintalon jatkeeksi lisättiin tupa metsähallinnon virkamiesten tarkastusmatkojen majoitusta varten. Asuintalon lisäksi Korteniemen suojeltuja rakennuksia 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta ovat aitta, karjarakennus, kalustovaja, talli, savusauna, puuvaja ja riihi. Metsähallitus on kunnostanut rakennukset Museoviraston valvonnassa. Tilan pihapiiri rakennuksineen, puutarhoineen ja viljelyksineen on siis säilynyt lähes muuttumattomana yli sata vuotta ja nykyään tilalla eletään 1910-luvun mukaisesti. Korteniemen perinnetilan tarkoituksena on kulttuurimaiseman, vanhan rakennuskannan ja kulttuurista riippuvaisten lajien suojelu sekä tietenkin vanhan perinnetiedon ylläpitäminen. Kirjallisuutta: Torkkomäki, M. 2001. Lounais-Hämeen kansallisaarteet Torronsuo ja Liesjärvi. Taikametsä. Offset. Saarijärvi. Metsähallitus 11/2002. Liesjärven kansallispuisto, esite. Lisätietoja: www.luontoon.fi ja www.metsa.fi Liesjärven kansallispuiston silta Kyynärän ja Liesjärven välillä. JÄRKI-hanke 27.5.2004. 43
LIESJÄRVELLÄ TOIMIVIA YHDISTYKSIÄ JA YHTEISÖJÄ LIESJÄRVEN SUOJELU RY. Liesjärven Suojelu ry:llä on pitkät perinteet vesiensuojelun edistämisestä, sillä yhdistyksen perustava kokous pidettiin Tammelan metsätyönjohtajakoululla 4.9.1971. Yhdistyksen perustamisen taustalla oli halu säi- lyttää Liesjärven vesi puhtaana. Yhdistyksen toimialueeseen kuuluvat Liesjärvi, Herttuanjärvi, Karkauslampi, Kyynärä, Tapolanjärvi ja Kanteluslampi sekä Liesjärven kylässä olevat joet. Suojeluyhdistys on pyrkinyt kolmen vuoden välein ottamaan vesinäytteet järvistä ja 44
selvittänyt myös järveen laskevien jokien ja purojen vedenlaatua ja niiden pohjasedimenttejä. Lisäksi yhdistys on toteuttanut esimerkiksi niittoa ja hoitokalastusta. Yhdistys on laatinut tavoiteohjelman vuosille 2000-2010, ja on mukana JÄRKI-hankkeessa. Ohjelman mukaan tavoitteena on parantaa vesistön tilaa, estää haitalliset muutokset sekä lisätä tiedotusta ja yhteistyötä eri intressipiirien kanssa. Toiminta on katettu lähinnä jäseniltä kerätyin jäsenmaksuin. Yhdistyksen jäsenmaksu vuonna 2004 oli 10. Yhdistyksellä on liki 180 jäsentä. Lisää tietoa Liesjärven Suojelu ry:n toiminnasta saat yhdistyksen kotisivuilta osoitteesta http://www.liesjarvi.fi/liesu. Liesjärven Suojelu ry.:n hallitus: puheenjohtaja Terho Jousi varapuheenjohtaja Matti Alasentie sihteeri Heikki Sätilä, rahastonhoitaja Tapani Myyrinmaa, Teuvo Tuominen Risto Lindblom Varajäsenet: Airi Meriala ja Heikki Simola Näkymä Karjusillalta alajuoksulle päin. Heli Jutila, JÄRKI-hanke 13.1.2003 45
LIESJÄRVEN OSAKASKUNTA Liesjärven osakaskunnan yhteinen alue käsittää Liesjärven vesioikeudellisen kylän yhteiset vesialueet ja vesijätöt. Osakaskunnalla on hoitokunta, johon kuuluu 5 jäsentä. Hoitokunnan jäseninä kautena 1.1.2004-31.12.2006 ovat Olavi Iso-Herttua, Tapani Kiiskinen, Valto Mattila, Heikki Sätilä ja Kari Vähä-Herttua. Osakaskunnan nettisivut löytyvät osoitteesta www.liesjarvi.fi/liesu/osku Liesjärvellä kalastettaessa vaaditaan valtion kalastuskortti ja virkistyskalastuslupa, joka kattaa Liesjärven, Salkolan ja Letkun kalastuskuntien alueet. Liesjärven kalastuskunnan esimiehenä toimii Tapani Kiiskinen (p. 0400-413 120), varaesimiehenä Valto Mattila (p. (03) 436 3617) ja sihteerinä Sari Kiiskinen. Letkun kalastuskunnan puheenjohtaja on Taisto Lintula (p. (03) 435 0878). Lupia myydään Liesjärven kaupalla. Liesjärven kalastuskunta on suorittanut vesikasvien niittoa sekä yhdessä osakas- Pasi Rantala ja Terho Jousi Liesjärven rannalla. Heli Jutila, JÄRKI-hanke, 13.1.2003. Pirkko Kajava ja Arja Andersson saunamökin edustalla. Heli Jutila, JÄRKI-hanke 25.8.2005. 46
kunnan kanssa muun muassa roskakalojen tehokalastusta nuottaamalla. LIESJÄRVEN KYLÄYHDISTYS RY. Kyläyhdistyksen perustava kokous pidettiin vuonna 1995 ja yhdistys rekisteröitiin vuonna 1998. Puheenjohtajana toimii Mikko Rosenberg. Liesjärven kyläyhdistys ry. pyrkii kehittämään Liesjärven kylää monin erilaisin keinoin. Yhdistys on esimerkiksi tehnyt aloitteen Tammelan kunnalle kunnallisen vesijohtoveden tuomisesta Liesjärven asukkaille. Liesjärven kylä esittäytyy internetissä osoitteessa www.liesjarvi.fi, jossa on tietoa esimerkiksi kylän palveluista ja tapahtumista sekä muista kylällä toimivista yhdistyksistä ja yhteisöistä. Liesjärven saaria. Heli Jutila JÄRKI-hanke 25.8.2005. 47