Ulkoasiainministeriö MINVA UM

Ulkoasiainministeriö MINVA UM2017-01359 POL-30 Nissinen Matti(UM) 04.12.2017 Viite Asia Ulkoasiainneuvosto 11.12.2017; tavoitemuistiot Ulkoasiainneuvosto kokoontuu 11.12. Brysselissä. Suomea edustaa ulkoministeri Soini. Asialistalla ovat Irak, Lähi-idän ajankohtainen tilanne, Sahel huippukokous ja yhteisistunnossa kehitysministereiden kanssa EU-Afrikka suhteet (huippukokouksen seuranta). Irak Valmisteilla olevan EU:n Irak-strategian on annettava vahva viesti EU:n pitkäaikaisesta sitoutumisesta Irakin vakauttamiseen ja turvallisuuden parantamiseen, joka on paitsi Irakin, myös EU:n intressissä. Samalla tulee korostaa Irakin hallituksen vastuuta täyttää omat velvoitteensa, joihin se on sitoutunut mm. EU:n ja Irakin välisessä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa. Kumppanuussopimus sisältää seikkaperäiset kirjaukset yhteistyöstä muuttoliikkeen ja palautusten suhteen ja kirjaukset tulisi toimeenpanna tehokkaasti. Palautusten sujuvuus on nostettava keskeisempään rooliin EU:n ja Irakin välisessä yhteistyössä. Irakin keskushallinnon ja Pohjois-Irakin Kurdistanin välinen poliittinen dialogi tulisi saada pikaisesti käyntiin. Jos ulkopuolista välittäjää tarvitaan, YK on tähän sopivin. EU:n oltava pyydettäessä valmis tukemaan YK:n välitystyötä, EU:n siviilikriisinhallintaoperaation (EUAM Iraq) merkitys Irakin siviiliturvallisuussektorin kehittämisessä on keskeinen ja operaation jatko on turvattava. EU:n oltava vahvasti mukana edesauttamassa Irakin kansalaisten osallistumista sovintotyöhön ja maansa kehittämiseen. Naisten osallistuminen tärkeää. EU:n on vaikutettava sekä keskushallinnon että alue- ja paikallishallintojen tasoilla. Lähi-idän ajankohtainen tilanne Lähi-idän alueen tilanteen kiristyminen Saudi-Arabian ja Iranin vastakkainasettelun vahvistuttua herättää vakavaa huolta alueen vakaudesta. Osapuolia tulee kehottaa jännitteiden lieventämiseen ja eskalaation välttämiseen. EU:n tulisi käyttää kaikkia välineitään alueen vakauden edistämiseksi, ml. konfliktien ennaltaehkäiseminen ja rauhanvälitys.jemenin pitkittyneessä konfliktissa on ensiarvoisen tärkeää turvata viipymättä humanitaarisen avun perille pääsy koko maahan. Konfliktin osapuolia tulee kannustaa palaamaan pikaisesti YK-johtoiseen poliittiseen prosessiin kriisin ratkaisemiseksi.eu:n tulee antaa vahva tuki Libanonin poliittisen tilanteen ratkaisemiselle, maan vakauden turvaamiselle ja sisäisten uudistusten toimeenpanolle. Libanonia tulee kannustaa vahvistamaan dissosiaatiopolitiikkansa toimeenpanoa eli pysyttäytymään alueen kriisien

2(19) ulkopuolella. EU:n tulee jatkaa tukeaan Libanonin kantokyvyn vahvistamiseksi ja pakolaisten elinolosuhteiden parantamiseksi. Sahel huippukokous Suomen tavoitteena EU:n ja kansainvälisen yhteisön jäsenenä on koko Sahelin alueen tilanteen vakauttaminen ja rauhan palauttaminen Maliin. Näihin päämääriin pyritään sekä kriisinhallinnan että kehityspolitiikan keinoin. Suomi tukee alueen maiden omaa aloitetta perustaa G5-asevoimat terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaista taistelua varten ja selvittää mahdollisuuksia tukea taloudellisesti. On erinomaista, että maat ottavat vastuuta taistelusta terrorismia vastaan Sahelin alueella. Alueen vakauttamisella on keskeinen vaikutus myös muuttoliikkeen kannalta. Aloitteen toteuttamisessa on tärkeää edistää sitä, että asevoimat huomioivat toiminnassaan ihmisoikeuksien noudattamisen ja toimivien suhteiden rakentamisen paikallisyhteisöihin, erityisesti naisiin ja nuoriin Näitä tavoitteita voidaan edistää EU:n kehitysyhteistyön ja kansainvälisten hankkeiden avulla ja kriisinhallintaoperaatioiden koulutustoiminnan kautta. Suomi jatkaa tukeaan Sahelin alueelle kontribuoimalla YK:n MINUSMA-operaatioon ja kaikkiin kolmeen EU:n kriisinhallintaoperaatioon. EU-Afrikka suhteet (huippukokouksen seuranta) Korostetaan huippukokouksen konkreettisten linjausten toimeenpanoa koskien mm. nuorisoa, tasa-arvoa ja inklusiivista talouskehitystä. Kokouksen pääteeman mukaisesti nuorten, samoin kuin kansalaisyhteiskunnan ja yksityissektorinkin äänen on kuuluttava myös huippukokouksen linjausten toimeenpanossa ja seurannassa. Huippukokouksen seurantamekanismi tulee luoda tältä pohjalta. Suomi jatkaa huippukokoukselle asettamiensa tavoitteiden eteenpäin viemistä (demokratia ja hyvä hallinto, koulutus, naisten ja tyttöjen oikeudet ml. seksuaalija lisääntymisterveys, rauha ja turvallisuus, inklusiivinen talouskasvu). Suomen tavoitteisiin kuuluu jatkossakin maatalouden, maaseutukehityksen ja uusiutuvien luonnonvarojen hoidon ja käytön edistäminen. Erityisesti Suomi korostaa EU:n ja AU:n välisen yhteistyön tiivistämistä rauhan ja turvallisuuden alalla, ml. konfliktinesto, rauhanvälitys, sekä kriisinsietokyvyn vahvistaminen. Muuttoliikeyhteistyön tasapainoiseen ja tavoitteelliseen eteenpäin viemiseen on panostettava riittävällä tavalla samalla kun huolehditaan huippukokouksessa sovittujen yhdistävien teemojen tasapainoisesta edistämisestä. Yhteisiä ratkaisuja tulee löytää ilmastopakolaisuuden, ihmissalakuljetuksen ja -kaupan, siirtolaisten/pakolaisten suojelun ja humanitaarisen tilanteen parantamiseksi. Huippukokouksen tulosten tulee heijastua täysimääräisesti EU:n ja AKT-maiden tulevia suhteita koskevissa Post Cotonou-keskusteluissa. EU:n kehitysyhteistyön tulee keskittyä vähiten kehittyneisiin ja hauraisiin valtioihin, ja Afrikan tulee olla tulevan, Cotonoun sopimuksen jälkeisen yhteistyön prioriteettina. Afrikka EUyhteisstrategia (JAES) tarjoaa pohjan yhteiselle tavoitteenasettelulle. On myös tuettava Afrikan omia aloitteita ja omistajuuden vahvistamista. EU:n ulkoisten investointien ohjelman toimeenpanossa on edettävä ripeästi. Sen tuloksellisuutta on tarkasteltava sekä EU:n että hyödynsaajamaiden ja -tahojen näkökulmasta. EKKR:n kautta on pyrittävä tukemaan etenkin nuorten ja naisten työllisyyttä sekä yksityisen sektorin vahvistamista.

3(19)

Asialista: 4(19) Irak s. 4 Lähi-idän ajankohtainen tilanne s. 7 Sahel huippukokous s. 10 EU-Afrikka suhteet (huippukokouksen seuranta) s. 13

Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 5(19) ALI-10 Hyyppä Kirsti 27.11.2017 Asia Irak Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 11.12.2017 Asiakirjat Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Kirsti Hyyppä, UM/ALI-10, kirsti.hyyppa@formin.fi, p. 0295 351 430 Yp. Kirsikka Lehto-Asikainen, UM/ALI-10, kirsikka.lehto-asikainen@formin.fi, p.0295 351 851 Pekka Marttila, UM/POL-10, pekka.marttila@formin.fi, p. 0295 350 233 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Irakin tilanne, erityisesti Pohjois-Irakin Kurdistan, sekä EU:n Irak-strategian valmistelut 2. SUOMEN TAVOITE Valmisteilla olevan EU:n Irak-strategian on annettava vahva viesti EU:n pitkäaikaisesta sitoutumisesta Irakin vakauttamiseen ja turvallisuuden parantamiseen, joka on paitsi Irakin, myös EU:n intressissä. Samalla tulee korostaa Irakin hallituksen vastuuta täyttää omat velvoitteensa, joihin se on sitoutunut mm. EU:n ja Irakin välisessä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa. Kumppanuussopimus sisältää seikkaperäiset kirjaukset yhteistyöstä muuttoliikkeen ja palautusten suhteen ja kirjaukset tulisi toimeenpanna tehokkaasti. Palautusten sujuvuus on nostettava keskeisempään rooliin EU:n ja Irakin välisessä yhteistyössä. Irakin keskushallinnon ja Pohjois-Irakin Kurdistanin välinen poliittinen dialogi tulisi saada pikaisesti käyntiin. Jos ulkopuolista välittäjää tarvitaan, YK on tähän sopivin. EU:n oltava pyydettäessä valmis tukemaan YK:n välitystyötä. EU:n siviilikriisinhallintaoperaation (EUAM Iraq) merkitys Irakin siviiliturvallisuussektorin kehittämisessä on keskeinen ja operaation jatko on turvattava. EU:n oltava vahvasti mukana edesauttamassa Irakin kansalaisten osallistumista sovintotyöhön ja maansa kehittämiseen. Naisten osallistuminen tärkeää. EU:n on vaikutettava sekä keskushallinnon että alue- ja paikallishallintojen tasoilla.

6(19) 3. NEUVOTTELUTILANNE Ulkoasiainneuvosto keskustelee Irakin yleisestä tilanteesta ja erityisesti Irakin keskushallinnon ja Pohjois-Irakin Kurdistanin välisistä suhteista. Suhteet kriisiytyivät Pohjois-Irakin Kurdistanin 25.9. järjestämän, itsenäistymistä koskevan kansanäänestyksen johdosta. Neuvosto keskusteli Irakista viimeksi kesäkuussa, jolloin se antoi kattavat päätelmät linjaten EU:n uuden Irak-strategian painopisteet tuleville vuosille. Ulkosuhdehallinto ja komissio viimeistelevät parhaillaan tätä koskevaa tiedonantoa, joka on tarkoitus julkaista joulukuussa, ei kuitenkaan ennen 11.12. neuvostoa. Strategiaa koskevat neuvoston päätelmät valmisteltaisiin tammikuun neuvostoon. EU:n ja Irakin välinen kumppanuus- ja yhteistyösopimus on tulossa voimaan ensi vuoden alkupuolella. 4. TAUSTA Irakin tilanne, Pohjois-Irakin Kurdistan Irakissa ISILin kalifaatti on käytännöllisesti katsoen kukistettu ja se on menettänyt valtaamansa maa-alueet. Järjestö hakee uusia toimintamuotoja. Turvallisuuteen liittyvät haasteet jatkuvat edelleen ja Irakin hallinnolta vaatii suuria ponnisteluja ISILiltä takaisin vallattujen alueiden vakauttaminen niin, että paossa olevat yli kolme miljoonaan ihmistä voivat palata turvallisesti koteihinsa. Sovintotyö ja luottamuksen rakentaminen eri etnisten, uskonnollisten ja poliittisten ryhmien välillä on perusedellytys sisäiselle turvallisuudelle. Irakissa on tarkoitus pitää parlamentti- ja aluevaalit 15.5.2018. Vaatii mittavia järjestelyjä, jotta kaikille voidaan taata mahdollisuus äänestää turvallisissa olosuhteissa. Irakissa on käynnistymässä vakauttamis- ja jälleenrakennusvaihe, johon tarvitaan myös kansainvälistä rahoitusta. Kuwaitissa on tarkoitus järjestää helmikuussa kansainvälinen Irakin jälleenrakennus- ja apulupauskonferenssi. UNDP on arvioinut, että Irak tarvitsee 289 miljoonaa USD ISILiltä vapautettujen alueiden vakauttamiseen. Maan jälleenrakennustarpeet ovat moninkertaiset, joten yksityisen sektorin investoinnit ovat välttämättömiä. Humanitaarisen avun tarvekaan ei ole vielä ohi. ISILin lopun lähestyessä, pinnalle on alkanut nousta kiistoja, jotka jäivät ISILin vastaisen taistelun varjoon. Irakin keskushallinto ja Pohjois-Irakin Kurdistanin autonominen alue ovat syyttäneet pitkään toisiaan, että toinen ei täytä Irakin perustuslain velvoitteita. Tämän seurauksena Pohjois-Irakin Kurdistanin autonominen alue järjesti kv. yhteisön vetoomuksista ja Turkin ja Iranin uhkauksista huolimatta 25.9. neuvoa-antavan kansanäänestyksen alueen itsenäistymisestä. Kaikki Pohjois-Irakin Kurdistanin puolueet eivät kuitenkaan täysin olleet kansanäänestyshankkeen takana. Äänestys järjestettiin myös ns. kiistanalaisilla alueilla. Itsenäistymistä kannatti runsaat 92% äänestäneistä. Pohjois-Irakin Kurdistan on syyttänyt Bagdadia mm. siitä, ettei se ole saanut sille kuuluvaa osuutta Irakin budjetista. Lisäksi sopimatta on ollut kiistanalaisten alueiden ja öljyvarojen hallinta. Kurdien peshmerga-joukot ovat taistelleet menestyksekkäästi ISILiä vastaan ja saivat v. 2014 haltuunsa mm. öljyrikkaan Kirkukin alueen. Kansanäänestyksen jälkeen Irakin keskushallinto reagoi Pohjois-Irakin Kurdistania vastaan voimakkaasti mm. lentokielloin ja oikeustoimin. Lokakuun puolivälissä tilanne eskaloitui, kun PMI Al-Abadi määräsi Irakin joukot valtaamaan takaisin

7(19) Kirkukin ja muita kurdien haltuunottamia autonomisen alueen ulkopuolisia alueita. Kurdijoukot vetäytyivät ilman suurempia taisteluja. Irakin joukot ottivat haltuunsa kurdien haltuunottamat alueet ja maan rajojen valvonnan. Sotilastoimien lopettamisesta päästiin molemminpuoliseen sopimukseen ja tilanne on siltä osin rauhoittunut. Operaation jälkiselvittelyt, kuten tutkinta kurdisiviileihin kohdistuneista väkivaltaisuuksista, kestävät vielä pitkään. Epäonninen kansanäänestys seurauksineen johti keskushallinnon ja PMI Abadin aseman vahvistumiseen sekä kurdipuolueiden keskinäisiin ja sisäisiin syyttelyihin. Marraskuulle ajoitetut presidentti- ja parlamenttivaalit peruttiin, kansanäänestyksen "pääarkkitehti", presidentti Barzani erosi ja hänen tehtävänsä jaettiin muille instituutioille. Bagdad ja Erbil eivät ole toistaiseksi päässeet yksimielisyyteen poliittisen dialogin aloittamisesta. Myönteistä on, että Pohjois-Irakin Kurdistan on ilmoittanut hyväksyvänsä äskettäiset liittovaltion tuomioistuimen päätökset Irakin perustuslain tulkinnasta: Irak on yhtenäinen valtio, eikä millään sen osalla ole oikeutta siitä irtaantua. Kv. yhteisö on jatkuvasti vedonnut osapuoliin, että ne istuvat neuvottelupöytään ja ratkaisevat kiistansa dialogin kautta. Pohjana tulee olla Irakin perustuslaki, jonka velvoitteet kummankin osapuolen tulee täyttää. Jos osapuolet pyytävät ulkopuolista välittäjää, ainakin YK on valmis tehtävään. EU on ilmoittanut tukevansa dialogia, jos kaikki osapuolet sitä pyytävät. EU:n ja Irakin väliset suhteet; ajankohtaista EU:n ulkosuhdehallinnon ja komission on tarkoitus julkaista yhteinen tiedonantonsa EU:n uudesta Irak-strategiasta joulukuussa, minkä jälkeen siitä valmistellaan neuvoston päätelmät todennäköisesti tammikuun ulkoasiainneuvostoon. Tiedonanto tulee sisältämään poliittista taustaa sekä näkemyksiä Irakin haasteista ja EU:n strategisista tavoitteista. Lisäksi siinä esitetään EU:n sitoutumisen mahdollisia aihealueita ja läpileikkaavia teemoja. Toinen keskeinen asiakirja EU:n ja Irakin välissä on suhteissa on EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin välinen kumppanuus-ja yhteistyösopimus (Partnership and Cooperation Agreement, PCA). Sopimus allekirjoitettiin vuonna 2012 ja kaikki jäsenmaat ovat sen ratifioineet. EU:n omat proseduurit ovat meneillään ja sopimus on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alkupuolella. Sopimus antaa raamit maiden väliselle yhteistyölle useilla aloilla kuten oikeudellisissa kysymyksissä, terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa sekä tieteen, teknologian ja koulutuksen aloilla. Sopimuksessa on myös muuttoliikettä koskevia määräyksiä, joiden mukaan osapuolet mm. sopivat ottavansa vastaan toisen osapuolen pyynnöstä ja ilman lisämuodollisuuksia kansalaisensa, jotka eivät täytä voimassa olevia edellytyksiä päästä toisen osapuolen alueelle tai oleskella siellä. PCA-sopimuksen muuttoliikettä ja palautuksia koskevat kirjaukset ovat selkeitä ja niiden tehokas toimeenpano parantaisi nykytilannetta. Irakilaiset ovat Suomessa tällä hetkellä suurin turvapaikanhakijoiden kansallisuusryhmä. Vastaanottopalvelujen piirissä on tällä hetkellä noin 6800 irakilaista. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita tuetaan ensisijaisesti vapaaehtoiseen paluuseen, mutta Irakin kanssa tulisi päästä sopimukseen myös ei-vapaaehtoisten paluiden toimeenpanosta. Kahdenvälisen yhteistyön lisäksi Suomi pitää tärkeänä EU-tason yhteistyötä tämän asian ratkaisemisessa. Parhaillaan on käynnistymässä EU:n siviilikriisinhallintaoperaatio (EUAM Iraq), jonka tehtävänä on tukea Irakin siviiliturvallisuussektorin kehittämistä. Suomi on ollut vahvasti ajamassa operaation perustamista. Irakin turvallisuustilanne tulee

8(19) olemaan haaste pitkälle tulevaisuuteen ja operaation jatkon turvaaminen on keskeistä. Operaatio keskittyy neuvonantoon ministeriötasolla. Operaation vahvuus on aluksi n. 35 asiantuntijaa ja mandaattina yksi vuosi. Operaatioon on valittu tähän mennessä kaksi suomalaista asiantuntijaa.

Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 9(19) ALI-10 Lahti Miia 29.11.2017 Asia Lähi-idän ajankohtainen tilanne Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 11.12.2017 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Marianne Mäkinen, UM/ALI-10, Marianne.Makinen@formin.fi, p. 0295 351 510 Miia Lahti, UM/ALI-10, Miia.Lahti@formin.fi, p. 0295 351 877 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET EU:n ulkoasiainneuvosto keskustelee Lähi-idän ajankohtaisesta tilanteesta keskittyen erityisesti viimeaikaisiin tapahtumiin Libanonissa ja Jemenissä. Taustalla on Saudi-Arabian ja Iranin vastakkainasettelun vahvistuminen alueella. Tavoitteena on kokonaisvaltainen keskustelu, jossa tarkastellaan myös sitä, miten EU voisi parhaiten tukea aluetta tilanteen eskaloitumisen välttämiseksi. 2. SUOMEN TAVOITE Lähi-idän alueen tilanteen kiristyminen Saudi-Arabian ja Iranin vastakkainasettelun vahvistuttua herättää vakavaa huolta alueen vakaudesta. Osapuolia tulee kehottaa jännitteiden lieventämiseen ja eskalaation välttämiseen. EU:n tulisi käyttää kaikkia välineitään alueen vakauden edistämiseksi, ml. konfliktien ennaltaehkäiseminen ja rauhanvälitys. Jemenin pitkittyneessä konfliktissa on ensiarvoisen tärkeää turvata viipymättä humanitaarisen avun perille pääsy koko maahan. Konfliktin osapuolia tulee kannustaa palaamaan pikaisesti YK-johtoiseen poliittiseen prosessiin kriisin ratkaisemiseksi. EU:n tulee antaa vahva tuki Libanonin poliittisen tilanteen ratkaisemiselle, maan vakauden turvaamiselle ja sisäisten uudistusten toimeenpanolle. Libanonia tulee kannustaa vahvistamaan dissosiaatiopolitiikkansa toimeenpanoa eli pysyttäytymään alueen kriisien ulkopuolella. EU:n tulee jatkaa tukeaan Libanonin kantokyvyn vahvistamiseksi ja pakolaisten elinolosuhteiden parantamiseksi. 3. NEUVOTTELUTILANNE Alueellinen tilanne ja Saudi-Arabian ja Iranin välinen vastakkainasettelu on kiristynyt viime viikkoina Libanonin pääministerin Saad Haririn annettua 4.11. yllättäen eroilmoituksensa vieraillessaan Saudi-Arabiassa. Pääministeri Hariri syytti Irania ja Hizbollahia Libanonin ja koko alueen vakauden horjuttamisesta sekä oman henkensä uhkaamisesta. Samana päivänä Jemenin huthi-kapinalliset tekivät Riadin lentokentälle suunnatun ohjusiskun, joka saatiin kuitenkin torjuttua. Saudi-Arabia on syyttänyt Irania iskusta. Tapahtumat ilmentävät alueen epävakaata tilannetta, joka on altis provokaatioille.

10(19) 4. TAUSTA Jännitteet Lähi-idän alueella ovat lisääntyneet viime viikkoina Saudi-Arabian ja Iranin välien kiristymisen myötä. Vaikutuksia on nähty etenkin Libanonissa ja Jemenissä. Iran on vahvistanut vaikutusvaltaansa alueella, ja Saudi-Arabia liittolaisineen pyrkii vastamaan tähän. Viimeisin tapahtumaketju nähtiin Libanonissa. Libanonin pääministeri Saad Hariri ilmoitti yllättäen Saudi-Arabian vierailullaan 4.11. eroavansa pääministerin tehtävästään. Eropuheessaan saudimyönteinen Hariri syytti Irania ja Hizbollahia Libanonin ja koko alueen vakauden horjuttamisesta sekä oman henkensä uhkaamisesta. Libanonin presidentti Michel Aoun kieltäytyi hyväksymistä eroa ja vaati Hariria palaamaan Libanoniin henkilökohtaisesti jättämään eroilmoituksensa, myös muut poliittiset toimijat korostivat maan yhtenäisyyttä ja vaativat Haririn paluuta. Libanonissa Haririn ero tulkittiin Saudi-Arabian painostuksen alla tehdyksi ja häntä nähtiin jopa pidettävän maassa vasten tahtoaan. Poliittisen tilanteen rauhoittamiseksi Ranskan presidentti Macron kutsui Haririn Ranskaan, josta tämä jatkoi Egyptin kautta Libanoniin. Hariri palasi Libanoniin maan itsenäisyyspäivänä 22.11. ja ilmoitti toistaiseksi jäädyttävänsä eroanomuksensa. Libanonin poliittisten ryhmittymien välillä käydään neuvotteluja, joiden tavoitteena on selvittää edellytyksiä Haririn pääministerin tehtävässä jatkamiselle. Neuvottelujen keskeisin kysymys on Libanonin parempi sitoutuminen dissosiaatiopolitiikkansa toimeenpanoon. Dissosiaatiopolitiikan mukaisesti Libanonin tulee pysytellä erossa alueen kriiseistä, erityisesti Syyrian osalta. EU:n korkea edustaja Mogherini antoi EU:n ulkoasiainneuvoston yhteydessä 13.11. järjestetyssä lehdistötilaisuudessaan EU:n vahvan tuen Libanonille ja pääministeri Harirille sekä toimille Libanonin itsenäisyyden ja vakauden ylläpitämiksi sekä hallituksen alkuun saattamien uudistusten toimeenpanemiseksi. Mogherini myös kehotti Libanonia dissosiaatiopolitiikkansa mukaisesti pysyttelemään erossa alueellisista konflikteista. Pääministeri Haririn eron kanssa samana päivänä Jemenin huthi-kapinalliset ampuivat ohjuksen kohti Riadin lentokenttää. Ohjusisku saatiin torjuttua, mutta se oli ensimmäinen näin pitkälle maan sisälle laukaistu isku. Saudi-Arabia johtaa koalitiota, joka tukee konfliktissa Jemenin kansainvälisesti tunnustettua hallitusta. Saudi-Arabian mukaan kapinalliset eivät olisi voineet laukaista ohjusta ilman Iranin tukea, ja se on pitänyt ohjusiskua Iranin sotilaallisena aggressiona. Lausunnossaan Saudi-Arabia viittasi myös siihen, että iskua saatettaisiin pitää jopa sotatoimena. Saudi-Arabia, Yhdysvallat ja YK:n asiantuntijat tutkivat ohjusiskua parhaillaan. Jemenin sodan loppuminen ei ole näköpiirissä. Poliittiset neuvottelut ovat olleet jo pitkään umpikujassa ja jo entisestään katastrofaalinen humanitaarinen tilanne on edelleen pahentunut. Saudi-Arabia sulki humanitaarisen avun pääsyn meri-, ilmaja maateitse huthi-kapinallisten ohjusiskun jälkeen. Kansainvälisen yhteisön voimakkaan painostuksen jälkeen aputoimituksia on jälleen sallittu ja viimeisimpänä huthien hallussa oleva Sanaa'n lentokenttä avattiin uudelleen

11(19) ensimmäisille aputoimituksille. Osaan kapinallisten hallussa olevista alueista ei kuitenkaan saada vieläkään aputoimituksia. Humanitaarisen avun pääsyn takaaminen kaikkialle maahan on kiireellinen tavoite. Myös EU:n korkea edustaja Mogherinin 21.11. antamassa lausunnossa vedottiin humanitaarisen avun perille pääsyn sallimiseen pikaisesti sekä kehotettiin osapuolia poliittisen neuvotteluprosessin uudelleenkäynnistämiseen. EU:lla on rajalliset keinot vaikuttaa Jemeniin poliittisen ratkaisun löytymiseksi. Keskeistä on EU:n vahva tuki YK:n rauhanponnisteluille. EU tukee Jemeniä kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun keinoin, ml. tuki kansalaisyhteiskunnalle. Konfliktin pitkittyessä kansainvälisen yhteisön kritiikki ja paine poliittisen ratkaisun löytymiselle on kasvanut konfliktissa menehtyneiden ja loukkaantuneiden siviiliuhrien korkean määrän vuoksi. Molemmat konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin. Tilanne on heijastunut myös koalitiolle, erityisesti Saudi-Arabialle suunnattuun puolustustarvikevientiin. Vientiä harkitaan entistä tarkemmin ja useat jäsenmaat ovat tiukentaneet linjaansa. Merkittävää on myös Saudi-Arabiassa meneillään oleva sisäinen muutosprosessi. Nuori kruununprinssi Muhammed bin Salman on pannut alulle joukon uudistuksia, joista julkisuudessa paljon huomiota saanut päätös naisten ajokiellon poistamisesta on osa huomattavasti laajempaa kokonaisuutta. Kruunuprinssi uudistaa maan taloutta kunnianhimoisen Vision2030-ohjelman mukaisesti, tavoittelee tiukasta uskontulkinnasta luopumista ja harjoittaa aktiivista ulkopolitiikkaa, jota Libanonin tapahtumien ohella ilmentää myös mm. kesäkuussa alkanut Qatarin kriisi, jossa Saudi-Arabia yhdessä Arabiemiraattien kanssa ovat alullepanijoita syyttäen Qataria terrorismin tukemisesta. Parhaillaan Saudi-Arabiassa ovat korruptiosta syytettynä parisataa pidätettyä, joiden joukossa on maan talouseliitin ohella entisiä ja nykyisiä ministereitä ja prinssejä. Uudistukset ovat saaneet erityisesti nuorilta tukea, mutta vallan keskittäminen ja vastustajien vaimentaminen ovat myös herättäneet kysymyksiä. Yhdysvaltain Lähi-idän politiikassa keskeinen tavoite on Iranin uhkaan vastaaminen. Saudi-Arabia onkin saanut ulkopolitiikassa taustatukea toimilleen Yhdysvalloilta. Kenenkään intresseissä ei kuitenkaan ole alueellisen epävakauden lisääminen. Myös Saudi-Arabian ja Israelin suhteissa ovat lähentymistä yhteisen vihollisen yhdistäessä. Lähi-idän kiristyneeseen tilanteeseen ei ole nähtävissä nopeaa ratkaisua. Tärkeää olisi välttää tilanteen eskaloituminen ja kannustaa osapuolia vuoropuheluun. Oleellista olisi nykytilanteessa Jemenin poliittisten neuvottelujen saaminen jälleen käyntiin sekä Libanonin poliittisen tilanteen ratkaiseminen ja maan vakauden turvaaminen.

12(19) Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO ALI-30 29.11.2017 Asia Sahel-huippukokous Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 11.12.2017 Asiakirjat Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Mari Lankinen ALI-30, mari.lankinen@formin.fi, p. 040 743 1887 Seija Toro ALI-21, seija.toro@formin.fi p. 050 325 4957 Laura Hassinen, KEO-10, laura.hassinen@formin.fi, p. 0295 350226 Pekka Marttila POL-10, pekka.marttila@formin.fi, p. 050 521 2539 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Käydään valmistelevaa keskustelua Sahel-huippukokouksesta, jossa aiheena ovat Sahelin turvallisuus ja kehitys. 2. SUOMEN TAVOITE Suomen tavoitteena EU:n ja kansainvälisen yhteisön jäsenenä on koko Sahelin alueen tilanteen vakauttaminen ja rauhan palauttaminen Maliin. Näihin päämääriin pyritään sekä kriisinhallinnan että kehityspolitiikan keinoin. Suomi tukee alueen maiden omaa aloitetta perustaa G5-asevoimat terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaista taistelua varten ja selvittää mahdollisuuksia tukea taloudellisesti. On erinomaista, että maat ottavat vastuuta taistelusta terrorismia vastaan Sahelin alueella. Alueen vakauttamisella on keskeinen vaikutus myös muuttoliikkeen kannalta. Aloitteen toteuttamisessa on tärkeää edistää sitä, että asevoimat huomioivat toiminnassaan ihmisoikeuksien noudattamisen ja toimivien suhteiden rakentamisen paikallisyhteisöihin, erityisesti naisiin ja nuoriin Näitä tavoitteita voidaan edistää EU:n kehitysyhteistyön ja kansainvälisten hankkeiden avulla ja kriisinhallintaoperaatioiden koulutustoiminnan kautta. Suomi jatkaa tukeaan Sahelin alueelle kontribuoimalla YK:n MINUSMAoperaatioon ja kaikkiin kolmeen EU:n kriisinhallintaoperaatioon. 3. NEUVOTTELUTILANNE

13(19) Rauhaan ja kestävään kehitykseen Sahelin alueella painottuva huippukokous näyttää siirtyvän tammikuulle. Aloite konferenssin järjestämiseen tulee G5- valtioiden päämiehiltä ja EU:lta, ja taustalla on huoli Sahelin alueen rahoituksesta ja erityisesti G5-asevoimien budjetin kattamisesta. Huippukokoukseen osallistuviin maihin kohdistuu painetta tehdä konkreettisia lupauksia Sahelin tukemisesta. Suomi selvittää taloudellisen tuen mahdollisuutta. Asevoimien kokonaisrahoitustarpeesta (250 miljoonaa euroa) on suuri osa vielä kattamatta. EU ohjaa 50 miljoonaa euroa Afrikan rauhanrahastolle osoittamistaan varoista G5-maiden asevoimille. Jäsenmaista Ranska on G5-joukkojen merkittävin tukija Barkhane-operaation kautta + 35 miljoonaa euroa vuosittain. Myös Saksa ja Tanska (1 miljoona) ovat ilmoittaneet rahoituksestaan. Ranska on neuvotellut aktiivisesti eri maiden kanssa tukimahdollisuuksista ja sopinut jo USA:n kanssa, että tulevassa konferenssissa se lupaa joukoille 60 miljoonaa dollaria. 4. TAUSTA Sahelin alueen turvallisuustilanteeseen vaikuttaa ennen kaikkea Malin epävakaus, joka kärjistyi vuonna 2012, kun maa ajautui sisällissotaan. Ranskan Serval-sotilasoperaatiolla tilanne saatiin hallintaan vuonna 2013 useiden Afrikan maiden tukiessa operaatiota. Poliittisesti ja taloudellisesti heikkojen Sahel-maiden rajavalvonnan kehittäminen ja turvallisuuden parantaminen on erittäin tärkeää. Kansalaisten köyhyys ja tulevaisuuden näköalattomuus sekä (osittain ilmastonmuutoksesta johtuvat) humanitaariset kriisit ja nopeasti kasvava väestö edistävät aseellisten ryhmien syntymistä ja radikalisoitumista. Vuonna 2015 Algerian ja kansainvälisen yhteisön tuella aikaansaatu Malin rauhansopimus edellyttää mm. hallinnon ja armeijan paluun maan pohjoisosiin ja luottamuksen palauttamisen osapuolten välillä. Malin ongelmien ratkaisussa keskeistä on maan omien turvallisuusjoukkojen vahvistaminen. Hallituksen täytyisi pystyä palauttamaan auktoriteettinsa ja takaamaan peruspalvelut ja ruokaturva myös maan pohjoisosissa. Malissa terrori-iskut ovat viime aikoina lisääntyneet, ja humanitaarinen tilanne Pohjois- ja Keski-Malissa on entisestään huonontunut. Rauhansopimusta ei ole onnistuttu toteuttamaan sovitussa aikataulussa huolimatta jatkuvasta seurannasta ja kansainvälisestä paineesta. Malin tilanne taas heijastuu suoraan Sahelin alueen yleiseen turvallisuustilanteeseen. Viiden Sahel-maan (Burkina Faso, Mauritania, Mali, Niger ja Tšad) nk. G5-ryhmä päätti vuoden 2017 alussa huippukokouksessaan perustaa maiden yhteiset asevoimat taistelemaan terrorismia vastaan Sahelin alueella. AU, YK:n turvallisuusneuvosto ja EU ovat asettuneet tukemaan tätä päätöstä. G5-joukot saavuttivat alustavan toimintavalmiuden 30.10., ja niissä on nyt noin 2500 sotilasta keski-sektorilla, ja kuuden kuukauden sisällä joukot lanseerataan Malin, Burkina Fason ja Nigerin rajaseuduilla. Tavoitteena on saavuttaa 5000 sotilaan kokonaisvoima maaliskuuhun 2018 mennessä. Sahel-tukilupauskonferenssissa on turvallisuusulottuvuuden lisäksi kehitysulottuvuus (Sahel-allianssi). Sahel-allianssi (Alliance avec le Sahel) on

14(19) presidentti Macronin aloite, jonka Saksa ja EU:n puolesta KE Mogherini ovat allekirjoittaneet. Itse koordinaatiomekanismin kuvaus on niin yleisellä tasolla, että on vaikea muodostaa käsitystä siitä, miten allianssi toimisi käytännössä. Ranskan päätavoite on nopeuttaa kehitysyhteistyötä ja parantaa tuloksia. Allianssi ei ole varsinaisesti pledging-aloite, vaan pyrkimyksenä on muuttaa perinteisiä kehitysyhteistyön toimintatapoja sekä miettiä uusia lähestymistapoja ja metodeja Sahelin alueen haasteisiin. Painopistealueina ovat nuorisotyöllisyys, ruokaturva, ilmasto ja energia, hallinto, peruspalvelut ja desentralisaatio ja turvallisuus. Aloitteesta on keskusteltu mm. EU:n kehitysosastopäällikkökokouksessa lokakuussa 2017. Muitakin jäsenmaita on ilmoittanut alustavasta kiinnostuksestaan liittyä mukaan. Vuonna 2018 Malissa järjestetään presidentin- ja eduskuntavaalit, joiden pelätään vievän vallanpitäjien kaiken huomion rauhan palauttamisen kustannuksella. Alueella toimivat YK:n rauhanturvaoperaatio MINUSMA, Ranskan sotilasoperaatio Barkhane sekä kolme EU:n sotilas- ja siviilikriisinhallintaoperaatiota (EUTM Mali, EUCAP Sahel Mali ja EUCAP Sahel Niger). Sotilaallinen läsnäolo on edistänyt tilanteen rauhoittumista samalla kun EU-operaatiot ovat vahvistaneet Malin omia turvallisuusviranomaisia koulutuksen ja neuvonannon keinoin. Tämä on välillisesti vaikuttanut myös muuttoliikkeen hillitsemiseen. Lisäksi operaatioista suorimmin tähän tavoitteeseen kontribuoi EUCAP Sahel Niger perustettuaan kenttätoimiston ihmissalakuljetuksen solmukohtaan Agadeziin. Suomi osallistuu kaikkien edellä mainittujen operaatioiden toimintaan, ja EUCAP Sahel Nigerin päällikkö on suomalainen Kirsi Henriksson. YK päätti lokakuussa Malin pakoteregiimin perustamisesta kohdistaen pakoteuhan rauhansopimuksen toteutusta jarruttaviin tai sitä vahingoittaviin henkilöihin. EU ja Suomi korostavat rauhansopimuksen toteutusta ainoana keinona rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi Maliin ja valtion läsnäolon ja instituutioiden palaamiseksi maan pohjoisosiin. Yleisesti Malissa Suomi on pyrkinyt osana EU:n toimintaa tukemaan rauhanponnisteluja. Olemme korostaneet naisten ja nuorison oikeuksien edistämistä keinoina vakauttaa aluetta ja tarjota muita tulevaisuuden näkymiä kuin siirtolaisuus tai radikalisoituminen. Suomi on osallistunut EU:n hätärahastoon, ja lisäksi Malissa toimii joitakin suomalaisia kansalaisjärjestöjä, jotka saavat osan rahoituksestaan Suomen kehitysyhteistyövaroista. EU:n Sahelin erityisedustajan työ on ollut tärkeää rauhansopimuksen aikaansaamisessa ja erityisedustajaa hyödynnetään myös sopimuksen toimeenpanossa.

Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 15(19) ALI-20/KEO-10 28.11.2017 Asia EU-AU -huippukokouksen seuranta Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 11.12.2017 Asiakirjat Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Pirjo Virtanen, ALI-20 Olivia Packalén-Peltola, ALI-20 Laura Hassinen, KEO-10 Johanna Lammi, EUR-20 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Ulko- ja kehitysministerit keskustelevat yhteiskokoonpanossa marraskuun lopussa Norsuluuluurannikolla järjestetyn AU-EU -huippukokouksen tuloksista ja seurannasta. EU:n komissio on julkaisemassa esityksensä Post-Cotonou - neuvottelumandaatiksi 12.12. On todennäköistä, että myös se nousee keskustelussa esille. 2. SUOMEN TAVOITE Korostetaan huippukokouksen konkreettisten linjausten toimeenpanoa koskien mm. nuorisoa, tasa-arvoa ja inklusiivista talouskehitystä. Kokouksen pääteeman mukaisesti nuorten, samoin kuin kansalaisyhteiskunnan ja yksityissektorinkin äänen on kuuluttava myös huippukokouksen linjausten toimeenpanossa ja seurannassa. Huippukokouksen seurantamekanismi tulee luoda tältä pohjalta. Suomi jatkaa huippukokoukselle asettamiensa tavoitteiden eteenpäin viemistä (demokratia ja hyvä hallinto, koulutus, naisten ja tyttöjen oikeudet ml. seksuaali- ja lisääntymisterveys, rauha ja turvallisuus, inklusiivinen talouskasvu). Suomen tavoitteisiin kuuluu jatkossakin maatalouden, maaseutukehityksen ja uusiutuvien luonnonvarojen hoidon ja käytön edistäminen. Erityisesti Suomi korostaa EU:n ja AU:n välisen yhteistyön tiivistämistä rauhan ja turvallisuuden alalla, ml. konfliktinesto, rauhanvälitys, sekä kriisinsietokyvyn vahvistaminen. Muuttoliikeyhteistyön tasapainoiseen ja tavoitteelliseen eteenpäin viemiseen on panostettava riittävällä tavalla samalla kun huolehditaan huippukokouksessa sovittujen yhdistävien teemojen tasapainoisesta edistämisestä. Yhteisiä ratkaisuja tulee löytää ilmastopakolaisuuden, ihmissalakuljetuksen ja -kaupan, siirtolaisten/pakolaisten suojelun ja humanitaarisen tilanteen parantamiseksi.

16(19) Huippukokouksen tulosten tulee heijastua täysimääräisesti EU:n ja AKTmaiden tulevia suhteita koskevissa Post Cotonou-keskusteluissa. EU:n kehitysyhteistyön tulee keskittyä vähiten kehittyneisiin ja hauraisiin valtioihin, ja Afrikan tulee olla tulevan, Cotonoun sopimuksen jälkeisen yhteistyön prioriteettina. Afrikka EU-yhteisstrategia (JAES) tarjoaa pohjan yhteiselle tavoitteenasettelulle. On myös tuettava Afrikan omia aloitteita ja omistajuuden vahvistamista. EU:n ulkoisten investointien ohjelman toimeenpanossa on edettävä ripeästi. Sen tuloksellisuutta on tarkasteltava sekä EU:n että hyödynsaajamaiden ja - tahojen näkökulmasta. EKKR:n kautta on pyrittävä tukemaan etenkin nuorten ja naisten työllisyyttä sekä yksityisen sektorin vahvistamista. 3. NEUVOTTELUTILANNE Viides AU-EU -huippukokous saatiin pidettyä haasteellisen valmisteluvaiheen jälkeen Norsunluurannikolla 29. 30.11.2017. Huippukokouksen odotetaan vahvistavan EU:n ja AU:n välisiä suhteita ja nostavan ne strategisemmalle tasolle. Huippukokouksen päätösasiakirjaluonnoksen (23.11.) mukaan EU:n ja AU:n komissioille annetaan tehtäväksi seurantamekanismin kehittäminen. Mekanismiin saattaa sisältyä esitys vuosittaisten ministerikokousten järjestämisestä. Nyt pidetty huippukokous on jatkoa edelliselle, v. 2014 järjestetylle huippukokoukselle, jossa niin ikään käsiteltiin suhteiden tulevaisuutta ja vahvistettiin EU:n ja Afrikan välisiä yhteyksiä. 4. TAUSTA EU:n ja Afrikan Unionin huippukokous pidettiin Abidjanissa Norsunluurannikolla 29.-30.11.2017. Suomen delegaatiota johti PMI Juha Sipilä. Huippukokouksen teemana oli "Investing in Youth for a Sustainable Future". Huippukokouksella tavoiteltiin edellytysten luomista tulevalle, aiempaa tuloksellisemmalla sekä molempia osapuolia hyödyttävälle yhteistyölle Huippukokous nostatti esiin myös vaikeita aiheita, kuten esimerkiksi joidenkin Afrikan maiden esille nostama siirtolaisten kohtelu Libyassa sekä kysymys sidosryhmien osallistumisesta toimeenpanossa ja seurannassa. Lisäksi sidosryhmien osallistumista itse huippukokoukseen on haluttu rajoittaa. Nuorisonäkökulman tärkeyden korostamiseksi Suomen huippukokousdelegaatiossa oli myös nuorisoedustaja. Suomen kanta on, että nuoriso tulee huippukokouksen jälkeenkin huomioida (YK:n nuoriso-, rauha- ja turvallisuuspäätöslauselman mukaisesti) myös oikeudenhaltijoina, ei ainoastaan toiminnan kohteina. Vaikka nuoriso on myös AU:n kuluvan vuoden pääteema, oli osa Afrikan maista halukkaita rajaamaan myös nuorten osallistumista ja horisontaalinen nuorisoteema poistettiin huippukokouksen sessioista. Tästä johtuen EU:n tulee jatkossakin vahvasti ajaa nuorten osallisuutta ja YK:n 2250 Nuoret, rauha ja turvallisuus päätöslauselman toimeenpanoa AU-EU -suhteissa. Huippukokous vahvisti sen, että Afrikan strateginen merkitys Euroopalle on kasvava. Afrikan kehitys heijastuu yhä enemmän myös Suomeen yhtäältä kasvavina liiketoimintamahdollisuuksina, toisaalta lisääntyneinä muuttoliikkeinä ja epävakauden leviämisenä. Kilpajuoksun kiihtyessä Afrikkaan EU:n on jatkossa

17(19) kyettävä muodostamaan paitsi itseään hyödyttävä yhteistyöagenda, myös agenda, joka on riittävän houkutteleva Afrikan maille niiden sitoutumisen varmistamiseksi. Jo tällä hetkellä EU jäsenmaineen on Afrikalle tärkeä ulkomainen investoija, pääasiallinen kauppakumppani, keskeinen turvallisuuden tuottaja sekä tärkein Afrikan diasporan rahalähetysten lähde. Lisäksi EU on rahassa mitattuna suurin kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun antaja Afrikalle. Suomi on myös korostanut Afrikan omaa omistajuutta ja vastuuta kehitykseen ja vakauteen liittyvissä kysymyksissä. EU myös toimii aktiivisesti rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi Afrikassa, ml. kriisinhallintaoperaatioiden muodossa, sekä käy vuoropuhelua AU:n ja Afrikan maiden kanssa eri politiikanaloilla. Rauhan ja turvallisuuden yhteisymmärryspöytäkirjaa ei allekirjoitettu huippukokouksessa. Suomi on pitänyt esillä tiiviin EU:n ja AU:n välisen yhteistyön jatkumista rauhan ja turvallisuuden alalla, ml. konfliktinesto ja rauhanvälitys, sekä korostanut kriisinsietokyvyn vahvistamista niin EU:n naapurialueilla kuin laajemminkin Afrikassa. YTPP-operaatiot tulevat jatkossakin olemaan keskeinen EU:n ulkopoliittinen instrumentti Afrikassa. Pitkällä aikavälillä mantereiden välinen ei-toivottu muuttoliike voidaan saada hallintaan ainoastaan, mikäli Afrikka saadaan kestävän kehityksen tielle. Yksi kestävän kehityksen avaimista on tyttöjen ja naisten oikeuksien ja tasavertaisen aseman turvaaminen niin koulutuksessa kuin terveyssektorilla ml. seksuaali- ja lisääntymisterveys. Maataloudella tulee myös olemaan merkittävä rooli nuorten työllistymisessä maaseudulla ja sitä kautta muuttoliikkeen rajoittamisessa. AU on huippukokousvalmistelujen aikana ehdottanut uuden muuttoliikedialogin (Continental Platform) perustamista. Sen osalta on varmistuttava siitä, että se ei vaaranna jo meneillään olevia, fokusoituja prosesseja eikä aiheuta Afrikan maiden keskinäistä köydenvetoa. Nykyisten prosessien ja dialogien (Valletta, Rabat, Khartoum) haittana on, että niissä eivät ole kaikki Afrikan maat mukana, joten uutta muuttoliikedialogia voidaan muuttoliikekeskustelujen maakattavuuden laajenemisen perustella kannattaa. Samalla tulee ottaa huomioon AKT-maiden kanssa käytävä post-cotonou -keskustelu, jossa takaisinotolla tulee olemaan oma vielä määrittelemätön roolinsa. On varmistuttava siitä, ettei uuden muuttoliikedialogin puitteissa käytävä keskustelu vaikeuta uuden/tulevan "Cotonoun" lopputuloksen saavuttamisessa On arvioitu, että Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan pitäisi luoda vuoteen 2035 mennessä 18 miljoonaa työpaikkaa vuosittain, jotta kasvava nuorisomäärä työllistyisi. EU:n ulkoisella investointiohjelmalla on tarkoitus luoda työpaikkoja, elinkeinoja ja kestävää kehitystä Afrikassa ja EU:n naapurimaissa. Ulkoisen investointiohjelman tuloksellisuutta on jatkossa tarkasteltava sekä EU:n että hyödynsaajamaiden ja -tahojen näkökulmasta ja huippukokouksessa käytyjen keskustelujen valossa. EKKR:n kautta on pyrittävä tukemaan etenkin nuorten ja naisten työllisyyttä sekä yksityisen sektorin vahvistamista. EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maat) suhteet nojautuvat Cotonoun sopimukseen, joka umpeutuu vuonna 2020. EU:n neuvottelumandaattiluonnos julkistetaan 12.12.2017, ja jäsenmaiden tulisi

18(19) päästä siitä yhteisymmärrykseen, ennen kuin neuvottelut AKT-osapuolen kanssa alkavat syksyllä 2018. Afrikan yhteinen kanta on tarkoitus muodostaa Afrikan unionin huippukokouksessa tammikuussa 2018. Uudessa kumppanuudessa tullaan keskittymään entistä enemmän yhteistyön alueelliseen ulottuvuuteen, jolloin Afrikkaakin tulee katsoa kokonaisuutena. EU-Afrikka yhteisstrategia (JAES) tullee muodostamaan pohjan EU:n ja Afrikan kumppanuudelle myös Post Cotonou-viitekehyksessä. Suomi katsoo, että Afrikan tulisi olla tulevan yhteistyön prioriteetti.

19(19) LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Irak, Lähi-idän tilanne, Sahel, Afrikka UM, VNK EUE, OKM, PLM, SM, TEM, YM