GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Rovaniemen yksikkö M19/4621,4622/2004/1/82 SALLA Pennanen Varpuselkä Panu Lintinen

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Rovaniemen yksikkö M19/4621,4622/2004/1/82 SALLA Pennanen Varpuselkä Panu Lintinen 28.5.2004 KAOLIINITUTKIMUKSET SALLAN PENNASESSA JA VARPUSELÄSSÄ 1999-2001

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä 28.5.2004 Tekijät Panu Lintinen Raportin laji Tutkimusraportti Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Kaoliinitutkimukset Sallan Pennasessa ja Varpuselässä 1999 2001 Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskus suoritti vuosina 1999-2001 kaoliinitutkimuksia Sallan Pennasessa ja Varpuselässä. Geofysikaalisesta matalalentoaineistosta havaittiin kohteissa ei-magneettiset imaginäärianomaliat, joiden poikki mitattiin maastossa VLF-R- ja gravimetrisia hajaprofiileja. Mittausprofiileilla ilmenneissä painovoimaminimeissä ja johteissa suoritettiin iskuporanäytteenotto. Molemmat kohteet sisältyivät Sallan alueella vuosina 2000-2001 toteutettuun gravimetriseen harvapistemittaukseen. Kohteissa tavattiin laajalta alueelta ja paikoin yli 20 metriä paksulti rapautumahiekkoja ja -savia. Pennasen kohteelta tavattiin yhdestä reiästä alle 5 metriä paksu kerros valkoista kaoliinia, joka laboratorioanalyysien mukaan oli varsin hyvälaatuista. Muilta osin näytteistä mitatut vaaleudet olivat erittäin alhaisia ja niiden kaoliniittipitoisuudet pieniä. Varpuselän näytteet sisälsivät runsaasti albiittista plagioklaasia, joka näkyi korkeina natriumpitoisuuksina. Tutkimuskohteiden läheltä on tavattu valkoista kaoliinia Vittajängän esiintymästä. Mikäli Vittajängän kaoliinin rikastuskokeissa saadaan riittävän laadukasta kaoliinirikastetta, saattaa Pennasen ja Varpuselän kohteilla olla aihetta jatkotutkimuksiin. Suositukset jatkotoimenpiteiksi on selostettu raportin lopussa. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Salla, Pennanen, Varpuselkä, matalalentomittaukset, VLF R menetelmä, gravimetrinen menetelmä, iskuporanäytteenotto, rapakallio, kaoliini Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Lapin lääni, Salla, Pennanen, Varpuselkä Karttalehdet 4621 09, 4622 07 Muut tiedot Arkistosarjan nimi M19 Arkistotunnus M19/4621,4622/2004/1/82 Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus 9 + 10 liitesivua suomi julkinen

GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE Date 28.5.2004 Authors Panu Lintinen Type of report Exploration report Commissioned by Geological Survey of Finland Title of report Kaoliinitutkimukset Sallan Pennasessa ja Varpuselässä 1999 2001 Abstract During 1999-2001 the Geological Survey of Finland carried out kaolin exploration at two locations - Pennanen and Varpuselkä - in Salla municipality, northeastern Finland. Strong electromagnetic out-of-phase anomalies from both locations were detected from airborne geophysical maps and these anomalies were crossed by geophysical ground survey profiles. Methods used were the electromagnetic VLF-R-method and gravity method. As a result considerable gravimetric minimums together with zones of low resistivity were recognized and these zones were studied by a follow-up percussion drilling. Wide areas of dark colored weathered bedrock at least 20 meters thick were found at both locations. At Pennanen, a single less than 5 meters thick core section of relatively high quality white kaolin was also encountered. All the other samples of weathered bedrock showed very low brightness values and kaolinite contents. Samples from Varpuselkä contained high amount of albitic plagioclase resulting high sodium contents in chemical analyses. In the vicinity of the Pennanen and Varpuselkä lies the Vittajänkä white kaolin deposit. If the ongoing concentration tests of Vittajänkä kaolin provides successful, producing high-grade kaolin, then it becomes actual to carry out some further investigations at both Pennanen and Varpuselkä. Recommendations of such investigations are given at the end of the report. Keywords Salla, Pennanen, Varpuselkä, airborne geophysical methods, VLF R method, gravity method, percussion drilling, weathered bedrock, kaolin Geographical area Finland, Lapland, Salla, Pennanen, Varpuselkä Map sheet 4621 09, 4622 07 Other information Report serial Archive code M19 M19/4621,4622/2004/1/82 Pages Language Price Confidentiality 9 + 10 appendices Finnish Non confidential

2 SISÄLLYS 1. JOHDANTO. 3 1.1 Tutkimuskohteiden sijainti. 3 1.2 Tausta ja aikaisemmat tutkimukset 3 2. SUORITETUT TUTKIMUKSET. 4 2.1 Geofysikaaliset mittaukset.. 4 2.2 Näytteenotto 5 2.3 Laboratoriotutkimukset.. 6 2.3.1 Näytteet ja analyysimenetelmät 6 2.3.2 Pennasen analyysitulokset 6 2.3.3 Varpuselän analyysitulokset. 7 2.4 Ohuthietutkimukset... 7 3. JOHTOPÄÄTÖKSET, AIHEIDEN ARVIOINTI JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI. 8 KIRJALLISUUSVIITTEET.. 9 LIITTEET. 9 LIITTYY-MATERIAALI. 9

3 1. JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt kaoliinitutkimuksia Sallan kirkonkylän itä- ja koillispuolella lähes yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1999 lähtien (Lintinen 2000, 2002; Al-Ani et al. 2004). Tutkimusten tavoitteena on ollut löytää laadultaan ja mittasuhteiltaan hyödyntämiskelpoinen kaoliiniesiintymä. Riittävällä laadulla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaoliinia, joka rikastettuna ja puhdistettuna soveltuisi paperin pigmenttimineraaliksi. Tässä raportissa selostetaan kahden kohteen, Pennasen ja Varpuselän, kaoliinitutkimusten tulokset. Tutkimusten suunnittelusta ja käytännön toteutuksesta vastasi allekirjoittanut. Maastossa tapahtuvaan näytteenoton valvontaan ja näytteiden esikäsittelyyn osallistuivat lisäksi tutkimusavustajat Martti Melamies ja Seppo Kurttila. 1.1 Tutkimuskohteiden sijainti Molemmat tutkimuskohteen sijaitsevat Sallan kunnassa; Pennanen karttalehdellä 4621 09 D ja Varpuselkä karttalehdellä 4622 07 A (Liite 1). Pennasen kohteella maasto on pääosin tasaista, osin avonaista suota, josta kohoaa matalia hiekka- ja sorakumpareita. Kohteen lounaisnurkassa kohoaa jyrkkärinteinen Puu-Matovaara, jonka itäreunalla virtaa Mato-oja 50-100 metriä leveässä, soistuneessa kurussa (Liite 2.1). Kohteen läpi kulkee hyväkuntoinen asutustie, josta erkanee tieuria sekä etelä- että pohjoispuolella sijaitseville soramontuille. Kohteelta on matkaa Sallan kirkonkylään maanteitse noin 7 kilometriä. Varpuselän tutkimusalue on kauttaaltaan tasaista, eteläosassa ojituksen seurauksena metsittynyttä, pohjoisosassa pääosin avonaista suota (Liite 2.2). Alueen pohjoisosassa on laajahko ja matalapiirteinen, koneellisesti aurattu moreeniselänne, jota peittää istutettu mäntytaimikko. Tutkimusaluetta kiertää sorapintainen yleinen tie, jonka varrella on harvakseltaan asutusta. Alueelta on maanteitse matkaa Sallan kirkonkylään noin 20 kilometriä. 1.2 Tausta ja aikaisemmat tutkimukset Tutkimusalueelta on julkaistu Sallan kartta-alueen (lehdet 4621 + 4623) 1:100 000 mittakaavainen kallioperäkartta (Lauerma 1967) sekä sen selitys (Lauerma 1995). Tarkan kallioperän laatimista heikosti paljastuneelta alueelta vaikeutti tuolloin vielä kokonaan puuttuva aerogeofysikaalinen matalalentoaineisto. Lapin vulkaniittiprojekti (LVP) suoritti Sallan vulkaniittialueella kartoitusta vuosina 1987-88 (Manninen 1991). Kartoitus kohdistui osittain myös vulkaniittien länsipuolisiin sedimenttikiviin. LVP:n kallioperäaineiston mukaan Pennasen ja Varpuselän tutkimusalueet sijoittuvat metasedimenttiseen Matovaaran muodostumaan. Sen litologia koostuu Mannisen (1991) mukaan karbonaattipitoisista silttikivistä, karsikivistä ja laminaarisista ortokvartsiiteista. Ensimmäiset kaoliinitutkimuskohteet karttalehdellä 4621 olivat vuoden 1999 touko-kesäkuussa kairatut Tielto-oja (Lintinen 2000) ja Vittajänkä (Al-Ani et al. 2004). Näistä jälkimmäisestä tavattiin valkoista kaoliinia, joka osoittautui alustavissa tutkimuksissa varsin hyvälaatuiseksi. Vittajängän esiintymää on sittemmin tutkittu varsin monipuolisesti mm. perusteellisilla rikastuskokeilla, jotka ovat tätä raporttia laadittaessa edelleen käynnissä. Tarkasteltaessa Vittajängän esiintymän ja nyt raportoitavien kohteiden geologisia ja geofysikaalisia piirteitä, havaittiin niissä selviä yhtäläisyyksiä; molemmat kohteet sijoittuivat

4 kallioperäaineiston perusteella Matovaaran muodostumaan ja ne vaikuttivat myös geologiselta rakenteeltaan yhteneviltä. Lisäksi matalalentoaineiston perusteella kohteisiin liittyi hyvin samankaltainen ei-magneettinen imaginäärianomalia. 2. SUORITETUT TUTKIMUKSET 2.1 Geofysikaaliset mittaukset Aerogeofysikaalisella matalalentokartalla Pennasen tutkimuskohde sijaitsee yhtenäisen pohjoiseteläsuuntaisen, ei-magneettisen imaginäärianomalian pohjoispäässä. Anomalian pituus on noin 8 km, leveys 0,5-1 km ja sen pohjoispää kaartuu itäkoilliseen. Johtavan vyöhykkeen poikki mitattiin yhteensä seitsemän itä-läntistä ja yksi pohjois-eteläinen profiili. Syys- ja lokakuussa 1999 teki GTK VLF-R-mittauksen kaikkiin kahdeksaan profiiliin ja lisäksi neljään profiiliin tehtiin tuolloin gravimetrinen mittaus. Toukokuussa 2000 teki Suomen Malmi Oy kolmeen profiiliin gravimetrisen mittauksen. Yksi pohjois-eteläinen profiili jäi siis gravimetraamatta. Yhteensä vyöhykkeen poikki mitattiin VLF-R-menetelmällä 13,2 km ja gravimetrisella menetelmällä 12 km. Mittauksissa käytetty pisteväli oli 20 metriä. Kolme pohjoisinta mittausprofiilia erotettiin näytteenottovaiheessa omaksi työmaaksi ja nimettiin Pennaseksi. Sen eteläpuoliset Matovaaran, Sadinmaan ja Husumaan työmaat on aikaisemmin raportoitu (Lintinen 2002). Pennasen kohteeseen mitattujen kahden itä-läntisen VLF-R- ja gravimetrisen profiilin (yhteispituus 3 km) sekä yhden pohjois-eteläisen VLF-Rprofiilin (pituus 1,2 km) sijainti ilmenee liitteestä 2.1. Gravimetriset mittaukset itä-läntisillä profiileilla osoittivat vyöhykkeeseen liittyvän voimakkaan negatiivisen painovoima-anomalian, suuruudeltaan 3-4 mgal ja leveydeltään 800-1000 metriä. VLF-R-mittaus puolestaan osoitti painovoima-anomaliaan liittyvän johteen, jossa ominaisvastus oli alle 100 ohm-m ja vaihekulma yli 45 astetta. Pohjois-eteläisellä profiililla vaihekulman arvo jäi alle 40 asteen, jolloin se päätettiin jättää gravimetrauksen ulkopuolelle. Mittaustulokset antoivat hyvin vahvan viitteen rapautuman esiintymiselle vyöhykkeessä. Varpuselän kohteeseen liittyvä imaginäärianomalia on laajuudeltaan yli 5 km 2. Sen sisällä on joitakin hajanaisia magneettisia häiriöitä. Anomalian poikki mitattiin kaksi itä-läntistä profiilia, yhteispituudeltaan 5,9 km. Syyskuussa 1999 teki GTK profiileihin VLF-R-mittauksen ja toukokuussa 2000 Suomen Malmi Oy gravimetrisen mittauksen. Mittauslinjojen sijainti ilmenee liitteestä 2.2. Gravimetrinen mittaus osoitti molemmilla profiileilla anomaliaan liittyvän noin 2,5 mgal suuruisen negatiivisen painovoima-anomalian, jonka leveys oli peräti 1500 metriä. VLF-Rmittauksen mukaan painovoimaminimiin liittyy johtava vyöhyke (100-200 ohm-m), johon liittyi myös kohonnut vaihekulma (45-60 astetta). Johtava vyöhyke sijoittui painovoimaminimin keskelle ja oli selvästi sitä kapeampi; 400-600 metriä. Molempien profiilien itäreunalla oli vielä erillinen kapeampi "painovoimakuoppa", johon liittyi em. kaltainen johde. Mittaustulokset siis viittasivat vahvasti rapautuman olemassa oloon myös Varpuselässä. Kaoliinitutkimuksiin liittyen tehtiin Sallan alueella vuoden 2000 syyskuun ja vuoden 2001 maaliskuun välisenä aikana alueellinen harvapistegravimetraus. Mittauksen suoritti Suomen Malmi Oy. Mitattava alue oli suuruudeltaan 300 km 2 ja pistetiheys oli 8 pistettä / km 2. Mittausalueeseen sisältyivät myös nyt raportoitavat kohteet, jotka tulivatkin mittauksessa selvästi

5 esiin. Verrattaessa keskenään profiilimittausten käyriä sekä tietyille aallonpituuksille suodatettua harvapistemittaustulosta, on vastaavuus suorastaan hämmästyttävän suuri. 2.2 Näytteenotto Pennasessa pohjois-eteläsuuntaisista profiileista pohjoisempaan suunniteltiin kahdeksan reiän näytteenotto (R701 - R708, liite 2.1), jossa pystyjen reikien väli oli 100 metriä. Näytteenotto toteutettiin vuoden 2000 huhtikuussa. Kalustona käytettiin Suomen Malmi Oy:n GM 200- kairausyksikköä. Yksikkö oli varustettu wireline-iskunäytteenottimella, jota käytettiin rapakallionäytteenotossa. Kovasta kalliosta saatiin tarvittaessa kalliokairausnäyte T46- timanttikairauksella. Alkuperäisen näytteenottosuunnitelman toteuduttua tihennettiin linjan reikäväliä kahdella reiällä (R709 ja R710) sekä kairattiin 50 metriä tuloksiltaan parhaaksi katsotun reiän etelä- ja pohjoispuolelle vielä reiät R711 ja R712. Profiilin keskeltä rei'istä R702, R704, R705 ja R706 tavattiin voimakkaasti värillinen rapautuma, jolle oli tyypillistä tiheä vaihtelu sekä värin (tummanruskea valkoinen), asun (massiivinen juomuinen/raitainen) että raekoon (savi karkea hiekka) suhteen. Rapautuma oli yli 30 metriä paksu ja sen päällä oleva moreenivaltainen irtomaakerros oli melko tasainen ja noin 15 metriä paksu. Vaaleat osuudet olivat pääosin karkeaa kvartsirikasta rapautumahiekkaa, tummat osuudet puolestaan hyvin hienorakeista ja yleensä massiivista savea. Tavoiteltua vaaleaa kaoliinisavea ei esiintynyt lainkaan. Tarkemmat näytekuvaukset on esitetty liitteessä 4.1. Näytteenottoa täydennettiin kairaamalla rapautuman keskiosaan reiät R709 ja R710. Näistä ensiksi mainitusta tavattiin paksulti rapautumisen synnyttämää kvartsihiekkaa, jälkimmäisessä sen sijaan valkoista kaoliinia rapautuman pintaosasta. Lävistyksen paksuus oli 4,8 metriä ja valkoisessa kaoliinissa oli useita kapeita, voimakkaan värillisiä kerroksia. Lisäksi varsinkin lävistyksen alussa kaoliinin joukossa esiintyi karkeita kvartsin kappaleita. Rapautuma muuttui syvemmällä muista rei'istä tutuksi tulleeksi, laadultaan vaihtelevaksi rapakallioksi, jossa vaaleaa savea ei enää lainkaan esiintynyt. Lyhyen kaoliinilävistyksen rohkaisemana kairattiin 50 metriä reiän R710 pohjois- ja eteläpuolelle reiät R711 ja R712. Ensin mainitussa tavoitettiin 25 metrin maakairauksen jälkeen tumma kiillerikas rapautuma, jälkimmäisessä ainoastaan murskaantunutta ortokvartsiittia. Varpuselän mittauslinjojen painovoimaminimeihin suunniteltiin 13 reiän näytteenotto. Pohjoisemmalle profiilille suunniteltiin viisi reikää (R201 - R205), eteläisemmälle puolestaan kahdeksan reikää (R206 - R213). Suunnitelmassa kaikki reiät olivat pystyjä reikävälin ollessa yleensä 100 metriä. Molempien profiilien itäpään lähellä oleviin kapeisiin painovoimaminimeihin ja johteisiin suunniteltiin yksi muista erillään oleva reikä (R205 ja R213). Reikien sijainti ilmenee liitteestä 2.2. Näytteenotto aloitettiin vuoden 2000 lokakuun lopussa reiältä R206. Kalustona käytettiin Geotek Oy:n GM200GL-2 POKA-konetta, joka oli varustettu iskuwireline näytteenotto- ja T46- kairauskalustolla. Näytteensaannissa ilmenneiden vaikeuksien vuoksi näytteenotto keskeytettiin kuukauden kuluttua urakan alkamisesta. Tällöin oli saatu valmiiksi kolme reikää (R206 - R208), joista saatiin tyydyttävä näyte. Lopuilla rei'illä näytteenotto toteutettiin kesäkuussa 2001. Tuolloin kalustona käytettiin Suomen Malmi Oy:n GM200-kairausyksikköä. Yksikkö oli varustettu wireline-iskunäytteenottimella, jota käytettiin rapakallionäytteenotossa. Kovasta kalliosta saatiin tarvittaessa näyte T46-kalliokairauksella. Näytteenotto toteutui lopulta suunnitelman mukaisesti. Eteläisemmän profiilin rei'issä R206, R209 ja R210 tavattiin 15-20 metriä paksu rapautuma, joka oli väriltään melko tummaa ja

6 sisälsi runsaasti rapautumattomia kiven kappaleita. Silmämääräisesti arvioituna rapautumattomat muruset ja kivet olivat hienorakeista albiittikiveä. Näytteet sisälsivät myös kauttaaltaan runsaasti talkkia. Muissa profiilin rei'issä sekä kaikissa pohjoisemman profiilin rei'issä rapautuma oli vain 1-4 metriä paksu, koostui yleensä kvartsihiekasta tai -murskeesta ja muuttui syvemmällä nopeasti puhtaaksi kvartsiitiksi tai albiittikiveksi. Pohjoisemmalla profiililla maapeitteiden paksuus vaihteli välillä 5-12 metriä, keskiarvon ollessa noin 8 metriä. Eteläisemmällä profiililla paksuus oli 8-18 metriä, keskimäärin 13 metriä. Reikätiedot ja näytekuvaukset on tarkemmin esitetty liitteessä 4.2. 2.3 Laboratoriotutkimukset 2.3.1 Näytteet ja analyysimenetelmät Pennasesta valittiin neljä silmämääräisesti arvioituna mahdollisimman vaaleaa näytettä analyyseihin. Reiästä R702 valittiin analyysiin kaksi näyteväliä; 15,70 19,70 sekä 31,0 34,8. Ensin mainittu oli karkeahko, valkoinen tai hieman kellertävä rapautumahiekka, jälkimmäinen puolestaan raitainen, väriltään punertava-kellanvihreä kiillerikas rapautuma. Reiän R706 näyteväli 19,9 24,6 oli punertavan- tai ruskeanharmaata rapautumasavea. Neljäs näyte otettiin reiän R710 lyhyestä kaoliinilävistyksestä (20,9 21,2 + 22,65 22,8). Varpuselästä valittiin viidestä reiästä yhteensä kahdeksan näytettä. Reiän R206 vaaleankellertävästä ja -punertavasta hiekka- ja savirapautumasta otettiin kolme näytettä (8,25 12,5; 12,5 18,0 ja 18,0 22,5). Saman tyyppistä ainesta olivat myös reiän R209 kaksi näytettä (21,5 24,9 ja 25,5 28,0). Väriltään vaaleista, mutta ohuista kvartsiittikallion pintarapautumista otettiin lisäksi näytteet rei'istä R201, R202 ja R212. Näytteet lähetettiin GTK:n Espoon yksikön tutkimuslaboratorioon, jossa niistä määritettiin raekokojakauma Sedigraph-analysaattorilla, erotettiin <20µm fraktiot ja mitattiin niistä vaaleudet ja keltaisuudet. Pennasen näytteille mittaukset tehtiin Minolta CR200-värimittarilla ja tulokset kalibroitiin ISO-standardin arvoja vastaaviksi. Varpuselän näytteet puolestaan mitattiin Minolta CM3700dP-spektrofotometrillä, jonka ohjelmalla vaaleudet saadaan suoraan ISO-arvoina (R457nm+UV) ja keltaisuudet yleisesti käytetyn DIN 6167 mukaisesti. Raakanäytteistä ja <20µm fraktioista määritettiin mineraalikoostumukset XRD-menetelmällä Espoon yksikön röntgenlaboratoriossa ja kemialliset koostumukset XRF-menetelmällä (175X) Espoon yksikön kemian laboratoriossa. Pennasen näytteet analysoitiin vuoden 2000 joulukuun ja vuoden 2001 tammikuun välisenä aikana, Varpuselän vastaavasti 2001 marraskuun ja 2002 kesäkuun välillä. 2.3.2 Pennasen analyysitulokset Reiän R702 ensimmäinen näyte, karkea rapautumahiekka, koostui lähes kokonaan kvartsista. Hienofraktiossa (<20µm), jonka osuus oli raekokoanalyysin mukaan alle 10 %, oli kvartsin lisäksi 30 % kaoliniittia sekä hieman plagioklaasia ja muskoviittia. Värilliset saviset rapautumat rei'issä R702 ja R706 sisälsivät nekin runsaasti kvartsia ja muskoviittia. Lisäksi esiintyi hematiittia, kloriittia ja maasälpää. Kaoliniitin määrä nousi vain vähän raakanäytteen 10 %:sta hienofraktion 15-30 %:iin. Hienofraktiossa hematiitin/götiitin määrä nousi 30 %:iin, mikä näkyi korkeana rautapitoisuutena (6-10 % Fe 2 O 3 ) XRF-analyysissä sekä erittäin alhaisina vaaleusarvoina (35-50).

7 Reiän R710 valkoisella kaoliinilla oli korkea vaaleusarvo (80) ja melko alhainen keltaisuusarvo (9,4). Raakakaoliini sisälsi XRD-analyysin mukaan puolet kvartsia ja puolet kaoliniittia. Hienofraktiossa kvartsin määrä laski 20 %:iin ja kaoliniitin vastaavasti nousi 75 %:iin. Hienofraktio sisälsi myös hieman kalimaasälpää, plagioklaasia ja muskoviittia. Kvartsin runsaus hienofraktiossa näkyi korkeana SiO 2 -pitoisuutena (55,1 %) ja alhaisena Al 2 O 3 -pitoisuutena (29,3 %) verrattuna kaupallisten kaoliinituotteiden tai teoreettisen kaoliniitin koostumukseen. Hienofraktion titaanipitoisuus oli varsin korkea (1,42 % TiO 2 ). Myös rauta- ja kaliumpitoisuudet olivat hieman koholla (1,34 % Fe 2 O 3 ja 1,3 % K 2 O), vaikkakin Vittajängän valkoisen kaoliinin pitoisuuksiin verrattuna selvästi pienempiä (Al-Ani et al. 2004). 2.3.3 Varpuselän analyysitulokset Varpuselän näytteiden vaaleusarvot olivat kauttaaltaan erittäin alhaisia (<50) ja keltaisuusarvot vastaavasti korkeita (27-64). Reikien R206, R209 ja R212 rapakalliolävistyksistä otetut näytteet osoittautuivat kaikki albiittivaltaisiksi. Raakanäytteet sisälsivät XRD-analyysin mukaan 50-75 % plagioklaasia, 15-30 % kvartsia ja vähän sekä kaoliniittia että smektiittiä. Näytteiden hienofraktioissa kvartsin ja plagioklaasin määrät eivät juurikaan muuttuneet, mikä on osoituksena lähtökiven hienorakeisuudesta. Savimineraalien määrät pysyivät alhaisina smektiitin esiintyessä kaoliniitin rinnalla. Albiitin runsaus ilmeni selvimmin XRF-analyyseistä, joiden mukaan sekä raakanäytteet että hienofraktiot sisälsivät 3-7 % Na 2 O. Reikien R201 ja R202 raakanäytteet sisälsivät vain vähän plagioklaasia, mutta runsaasti kvartsia ja hematiittia. Kaoliniitin vastaavat pitoisuudet prosentteina olivat raakanäytteessä 45 ja 20, hienofraktiossa 80 ja 35. Smektiittiä oli molemmissa näytteissä ja fraktioissa vähän, mikä näkyi 2-4 % MgO-pitoisuutena. Hematiitti nosti Fe 2 O 3 -pitoisuuden 7 %:iin. 2.4 Ohuthietutkimukset Pennasen kohteesta kairattiin T46-timanttikairauksella kovaa kalliota kuudesta reiästä, joissa neljässä kivilaji oli valkoista ortokvartsiittia. Reiässä R707 kvartsiitti oli serisiittipitoista ja väriltään kellanvihreää. Reiästä R708 tavattiin keskirakeista ofiittista metadiabaasia, joka ohuthieen perusteella koostui plagioklaasista, biotiitista sekä aksessorisesta klinopyrokseenista. Rapautuman sisällä olevasta kovasta välikerroksesta, reiästä R702, saatiin timanttikairauksella karbonaattikiveä, jossa massiivisessa hienorakeisessa karbonaattisessa perusmassassa esiintyi karkeita omamuotoisia flogopiittiporfyroblasteja. Varpuselässä saatiin jokaisesta reiästä talteen myös kovaa kalliota. Tosin rei'issä R206 ja R209 esiintyvä talkki-kloriitti-albiittikiveksi arvioitu kivilaji oli niin rapautunutta, ettei hieen tekeminen siitä ollut mahdollista. Rei'issä R201, R203, R205, R207, R208, R211 ja R212 kivilaji oli hyvin puhdasta ja vaaleaa kvartsiittia. Reiässä R202 esiintyi hyvin hienorakeista massiivista fylliittiä, jossa esiintyi porfyroblasteina skapoliittia. Reiän R204 kvartsiitti oli asultaan breksiamaista aiheutuen kiven osittaisesta albiittiutumisesta. Reiässä R213 esiintyi ristikerroksellista karbonaatti-serisiittiliusketta, jossa ristikerrokset erottuivat hyvin kapeina biotiittirikkaina nauhoina.

8 3. JOHTOPÄÄTÖKSET, AIHEIDEN ARVIOINTI JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Pennasen ja Varpuselän tutkimuskohteet tekee kiinnostaviksi ennen muuta niiden samankaltaisuus geologinen sijainti, rakenne ja aerogeofysiikka Vittajängän kaoliiniesiintymän kanssa. Kuitenkin tutkimuksissa tavattiin valkoista kaoliinia ainoastaan yhdestä reiästä Pennasen kohteelta ja sieltäkin alle viiden metrin paksuudelta. Sen sijaan molemmissa kohteissa esiintyi laajalti ja paksulti värillistä rapakalliota, jossa kaoliniitin määrät olivat alhaisia ja erityisesti magnesium- ja rautapitoisuudet, Varpuselässä myös natriumpitoisuudet korkeita. Näytteenottotulokset korreloivat varsin hyvin geofysikaalisten mittaustulosten kanssa: Kallioperän rapautuminen aiheuttaa sekä mittauksissa havaitut johteet että osan tiheyden alenemisesta. Kohteisiin liittyvien negatiivisten painovoima-anomalioiden suuruuteen vaikuttaa lisäksi voimakkaasti kallioperän rakenne, jossa emäksinen vulkaniitti reunustaa rapautuneita sedimenttikiviä. Merkittävät erot rapakallion laadussa nyt tutkittujen kohteiden välillä sekä verrattuna Vittajängän kaoliiniin, selittyvät ainakin osittain lähtökivien erilaisuudella. Varpuselässä kallioperä koostuu albiittiutuneista kvartsiiteista ja albiittikivistä, jotka hienorakeisina massamaisina kivinä eivät rapaudu kovin herkästi. Tästä on osoituksena vielä rapakallion hienofraktiossakin korkea XRDanalyysissä todettu plagioklaasipitoisuus sekä XRF-analyysissä todettu korkea natriumpitoisuus. Pennasen kohteella kovaa kalliota saatiin kairauksella talteen vain vähän, mutta rapautuman laadusta päätellen kallioperä koostuu vuorottelevista ortokvartsiittikerroksista, jotka ovat rapautuneet kvartsihiekaksi sekä magnesium- ja rautarikkaista savikerroksista, joiden lähtökivenä ovat mahdollisesti olleet metapeliitit. Vittajängän kaoliinin mineraalikoostumus, kvartsi-kaoliniitti-muskoviitti/illiitti, viittaa lähtökiven siellä olleen serisiittirikasta kvartsiittia tai serisiittiliusketta. Pennasen ja Varpuselän kohteilla saattaa ilmetä aihetta jatkotutkimuksiin, mikäli Vittajängän kaoliinin rikastuskokeet antavat hyvän tuloksen ja varsinkin jos esiintymän hyödyntämiseen ilmenee kiinnostusta. Esiintymät sijaitseva lähellä toisiaan, niiden geologiset piirteet ovat varsin samankaltaisia ja vasta hyvin pieneen osaan alueista on kohdistettu tutkimuksia. Mikäli jatkotutkimuksiin päädytään, suositellaan Pennasen kohteella näytteenottoa kahdella mitatulla profiililla (liite 2.1). Varpuselässä puolestaan suositellaan ensi vaiheessa näytteenottoprofiilien täydentämistä koko painovoimaminimin alueelle, varsinkin minimin keskiosan itäpuolelle (liite 2.2). Sen jälkeen voidaan myös kairata joitakin hajareikiä profiilien väliin, pohjoiseteläsuunnassa. Alue on hyvin laaja ja ennen lisänäytteenottoa lieneekin paikallaan käyttää joko sähköistä vastusluotausta tai mahdollisesti seismistä luotausta paksuimpien rapautumien paikantamiseksi ja samalla maapeitteen paksuuden selvittämiseksi.

9 KIRJALLISUUSVIITTEET Al-Ani, Thair & Lintinen, Panu & Karhunen, Jukka 2004. Mineralogical Description and Preliminary Processing of the Vittajänkä Kaolin Deposit, Salla, Northeastern Finland. 33 s., 36 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/4621/2004/1/82. Lauerma, Raimo 1967. Salla. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : kallioperäkartta 4621+4623. Lauerma, Raimo 1995. Kursun ja Sallan kartta-alueiden kallioperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : kallioperäkarttojen selitykset 3643, 4621+4623, 40 p. Lintinen, Panu 2000. Rapakalliotutkimukset Sallan Tielto-ojalla 1999. 6 s., 6 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/4621/2000/1/82. Lintinen, Panu 2002. Kaoliinitutkimukset Sallan Matovaarassa, Sadinmaassa ja Husumaassa vuosina 1999-2001. 10 s., 6 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/4621/2002/1/82. Manninen, Tuomo 1991. Sallan alueen vulkaniitit: Lapin vulkaniittiprojektin raportti. Summary: Volcanic rocks in the Salla area, northeastern Finland: A report og the Lapland Volcanite Project. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 104. 97 p. + 5 app. LIITTEET Liite 1. Tutkimuskohteiden sijainti, 1:200 000 Liite 2. Mittauslinjat ja näytteenottopisteet, 1:20 000 2.1 Pennanen 2.2 Varpuselkä Liite 3. Yhteenvetotaulukko näytteenotosta Liite 4. Näytekuvaukset 4.1 Pennanen 4.2 Varpuselkä LIITTYY MATERIAALI Kairasydännäytteet Kiillotetut ohuthieet Matalalentoaineisto ja -kartat Geofysikaalisten mittausten tulokset - profiilimittaukset - harvapistepainovoimamittaus Laboratorioanalyysien tulokset

Liite 3. Yhteenvetotaulukko näytteenotosta syvyysväli Kohde Reikä no. X Y maakairaus rapakallio kallio loppusyvyys Pennanen R701 7420.900 4445.700 7,3 7,3-10,3 10,3 - '' - R702 7420.900 4445.800 10,6 10,6-39,4 39,4 - '' - R703 7420.900 4445.900 16,2 16,2-19,2 19,2 - '' - R704 7420.900 4446.000 14,2 14,2-23,15 23,15-35,0 35,0 - '' - R705 7420.900 4446.100 14,1 14,1-50,8 50,8 - '' - R706 7420.900 4446.200 15,5 15,5-39,35 39,35 - '' - R707 7420.900 4446.300 15,1 15,1-16,1 16,1-18,4 18,4 - '' - R708 7420.900 4446.400 20,55 20,55-24,2 24,2 - '' - R709 7420.900 4446.050 14,0 14,0-31,3 31,3 - '' - R710 7420.900 4446.150 11,0 11,0-32,7 32,7 - '' - R711 7420.950 4446.150 25,1 25,1-28,4 28,4 - '' - R712 7420.850 4446.150 16,0 16,0-26,3 26,3 Varpuselkä R201 7432.500 4442.700 12,0 12,0-16,3 16,3-21,2 21,2 - '' - R202 7432.500 4442.800 8,4 8,4-11,0 11,0-15,2 15,2 - '' - R203 7432.500 4442.900 7,5 7,5-11,0 11,0-12,0 12,0 - '' - R204 7432.500 4443.000 4,6 4,6-6,3 6,3-11,4 11,4 - '' - R205 7432.500 4443.600 7,5 7,5-8,6 8,6-11,5 11,5 - '' - R206 7430.500 4443.700 8,25 8,25-22,8 22,8-36,25 36,25 - '' - R207 7430.500 4443.800 16,8 16,8-18,9 18,9-22,2 22,2 - '' - R208 7430.500 4443.900 12,05 12,05-13,25 13,25-20,25 20,25 - '' - R209 7430.500 4444.000 18,2 18,2-34,0 34,0-42,1 42,1 - '' - R210 7430.500 4444.100 15,0 15,0-35,4 35,4-36,7 36,7 - '' - R211 7430.500 4444.200 10,0 10,0-19,6 19,6 - '' - R212 7430.500 4444.300 11,0 11,0-15,0 15,0-20,0 20,0 - '' - R213 7430.500 4444.800 15,7 15,7-18,0 18,0-23,4 23,4

Liite 4.1 Näytekuvaukset / Pennanen R701 X = 7420.900, Y = 4445.700-7.3 Maakairaus -10.3 kallio 7,3-10,3 / ORTOKVARTSIITTI, valkoinen tai hieman kellertävä. R702 X = 7420.900, Y = 4445.800-10.6 Maakairaus -13.8 rapautuma (?) soijan väri valkoinen, ei saatu näytettä. -39.4 rapautuma 13,8-14,7 / punertava rapautuma, jossa valkoisia juovia ja laikkuja, Kaoliinia mukana. 14,7-15,7 / ruskehtavan keltainen rapautuma, alussa kaoliinia, lopussa hiekkaisempi ja vaaleampi. 15,7-18,3 / valkoinen hiekkainen rapautuma, mukana karkeita 15,7-19,7 kvartsin kappaleita. 18,3-19,7 / hieman kellertävä, lähes valkoinen hiekkainen rapautuma, edellisen kaltainen. 19,7-26,2 / kellanruskea, raitainen ja karkea kiillerikas rapautuma, mukana punertavia ja harmaita raitoja. 26,2-30,0 / karkea, massiivinen, tummanruskea tai lähes musta kiillerikas rapautuma. 30,0-31,0 / tummanruskea raitainen rapautuma vaihettuu punertavaksi ja lopulta keltaiseksi kiillerikkaaksi rapautumaksi. Raekoko pienenee loppua kohden. 31,0-33,0 / vaalean kellertävä/vihertävä kiillerikas raitainen 31,0-34,8 rapautuma, lopussa hieman ruskehtava. 33,0-34,8 / vaalean punertava/kellertävä raitainen rapautuma. 34,8-35,6 / punertavan vihreä, lopussa tummanruskea ja raitainen kiillerikas rapautuma. 35,6-36,0 / tummanruskea, raitainen kiillerikas rapautuma. 36,0-36,3 / vaalean punaraitainen savinen rapautuma. 36,3-36,7 / punertava kiillerikas rapautuma, lopussa näyte soijaa. 36,7-37,0 / rapautumatonta karbonaattikivimurskaa, flogopiittia. Kairattiin timanttikairauksella samaa kiveä oleva väli 37,0-38,8. KOH 37.40 37,0-37,8 / ruskea kiillerapautuma, mukana rapautumatonta ainesta. 37,8-38,6 / tummanruskea, karkea, juomuinen kiillerikas rapautuma. 38,6-39,4 / vaalea, punertava/kellanvihreä rapautuma, hienojakoista kvartsia ja kiillettä. R703 X = 7420.900, Y = 4445.900-16.2 Maakairaus -19.2 kallio 18,0-19,2 / ORTOKVARTSIITTI, murskaa R704 X = 7420.900, Y = 4446.000-14.2 Maakairaus -23.15 rapautuma 14,2-20,0 / tummanharmaa, paikoin raitainen rapautuma, karkeaa kiillettä ja kvartsia. 20,0-21,0 / edellisiä vaaleampi, ruskeansävyinen. 21,0-22,7 / tummanharmaa, karkeaa kiillettä ja kavartsia sisältävä rapautuma, näyte murusina ja palasina. 22,70-23,05 / punaruskea rapautuma, näyte palasina 23,05-23,15 / kvartsiitin kappaleita -35,0 kallio, jossa saviainesta 23,15-26,6 / KVARTSIITTI, osittain rapautunut (hajonnut). raoissa/välikerroksina 26,6-26,75 / kellanruskea saviaines. 26,75-27,5 / KVARTSIITTI, rapautunut. 27,5-28,3 / tummanharmaa saviaines 28,3-29,2 / KVARTSIITTI, kellertävä. 29,2-29,9 / kellanruskea karkea hiekka, rapautuman tyyppinen. 30,0-31,0 / saatu näyte kellanruskeaa kvartsimurskaa. 31,0-31,3 / kellertäviä kvartsin paloja.

Liite 4.1 jatkuu R705 X = 7420.900 Y = 4446.100-14.1 Maakairaus -14,7 rapautuma 14,1-14,7 / kellanruskea rapautuma, karkearakeista kiillettä ja kvartsia. -21,3 kvartsirikas kaoliini 14,7-16,1 / vähän valkoista savista soijaa, jossa karkeita kvartsin kappaleita. Sydänhukkaa 1,2m. 16,1-17,6 / valkoista kaoliinia, jossa kvartsin kappaleita, hukkaa 1,3 m. Väliltä 17,6-21,3 ei saatu lainkaan näytettä. Soijavesi oli valkoista. -50,8 rapautuma 21,3-23,1 / kellanruskea rapautumahiekka. 23,1-28,1 / punaruskeaa rapautumahiekkaa ja -savea, paikoin vaaleankeltaisia juomuja ja linssejä. 28,1-30,1 / ruskeankeltainen rapautumahiekka, karkeaa kvartsia. 32,1-34,9 / ruskeanharmaa rapautumahiekka. 34,9-35,5 / ruskeanharmaarapautumasiltti tai -savi. 35,5-46,7 / tummanharmaa/ruskea savirapautuma, kiillettä ja mahdollisesti smektiittiä, raitainen/juomuinen. 46,7-48,9 / vaalean kellanharmaa rapautuma, kiillettä ja karkeaa kvartsia. 48,9-49,5 / vaaleanruskea kvartsirikas rapautumahiekka. 49,9-50,8 / kvartsiitin kappaleita. R706 X = 7420.900, Y = 4446.200-15.5 Maakairaus -39.35 rapautuma 15,5-15,7 / vaaleanharmaa rapautumasavi, alussa moreenikiviä. 15,7-16,7 / ruskea laikukas rapautumasavi. 16,7-21,9 / ruskea tai ruskeanharmaa raitainen rapautumasavi. 19,9-24,6 21,9-22,4 / oranssinpunertava rapautumahiekka. 22,9-23,9 / vaalean punertavanharmaa rapautumasavi. 23,9-25,2 / ruskeanharmaa laikukas rapautumasavi. 25,8-26,5 / harmaanruskea raitainen rapautumasavi. 27,3-27,8 / harmaa, hieman ruskehtava rapautumasavi. 27,9-28,6 / ruskeanharmaa rapautumasavi. 28,9-29,35 / punaruskea rapautumasavi. 29,9-30,3 / harmaanruskea rapautumasavi 30,4-30,7 / punaruskea rapautumasavi, näyte soijana. 30,7-30,95 / punertavan harmaa rapautumasavi 30-95-32,9 / punaruskea rapautumasavi 32,9-33,65 / punaharmaa rapautumasavi. 33,9-34,6 / vaalean punertavan harmaanruskea rapautumasavi.?-36,75 / kuten edellä, alkupiste ei varma. 36,9-37,1 / ruskea rapautumasavi, näyte soijana. 37,1-39,35 / harmaan punaruskea rapautumasavi. R707 X = 7420.900, Y = 4446.300-15.1 Maakairaus -16.1 rapautuma 15,1-16,1 / valkoinen kvartsihiekkarapautuma, mukana vähän kiillettä. -18.4 kallio 15,8-18,4 / SERISIITTIKVARTSIITTI, kellertävä/vihertävä. R708 X = 7420.900, Y = 4446.400-20.55 Maakairaus -24.2 kallio 20,55-24,2 / METADIABAASI, muuttunut, keskirakeinen, ruostunut/rapautunut KOH 23.30 paikoin ruskeaksi, plagioklaasia ja biotiittia, subofiittinen rakenne. R709 X = 7420.900, Y = 4446.050-14,0 Maakairaus -31.3 kvartsihiekka 28,2-29,2 / vaaleankeltainen kvartsihiekka tn. rapautuma 30,5-31,3 / - '' -

Liite 4.1 jatkuu R710 X = 7420.900, Y = 4446.150-11,0 Maakairaus -18,0 kvartsihiekka Ei näytteitä, saattaa olla rapautumalla syntynyttä. -22,8 kaoliini 19,9-20,6 / kvartsimurskaa, joukossa valkoista kaoliinia. 20,9-21,3 / kellertävän valkoinen kaoliini, lopussa 5 cm harmaampaa. 20,9-21,2 + 21,3-21,8 / harmaa kaoliinisavi, jossa valkoisia laikkuja. 22,65-22,8 21,8-22,3 / voimakkaasti värillinen (keltainen-punaruskea-harmaavalkoinen) rapautumasavi. 22,3-22,8 / alussa ruskeaa savea, lopussa 15 cm valkoista kaoliinia. -32,7 rapautuma 22,8-23,8 / valkoinen-keltaharmaa, varsin hiekkainen rapautuma. 23,8-27,3 / ruskea/vaaleanruskea rapautumasavi/-hiekka. Värin, asun ja raekoon vaihtelu tiheää. 27,3-28,6 / ruskeanharmaa, savinen rapautuma. 28,6-29,0 / punaruskea rapautuma, Alussa savinen, muuttuu loppua kohden vähitellen karkeammaksi, hiekkaiseksi. R711 X = 7420.950, Y = 4446.150-25.1 Maakairaus -28.4 rapautuma 25,1-25,3 / harmaan kellanvihreä, karkea kiillerikas rapautuma 26,2-26,4 / - '' - R712 X = 7420.850, Y = 4446.150 Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Näyteväli/-kuvaus Analyysiväli -16,0 Maakairaus -26.3 rapakallio (kv-hiekkaa 23,7-24,4 / ORTOKVARTSIITTI, valkoinen. ja -murskaa)

Liite 4.2 Näytekuvaukset / Varpuselkä R201 X = 7432.500, Y = 4442.700-12,0 Maakairaus -16,3 rapautuma 12,0-14,2 / punaruskea, erittäin hienorakeinen savirapautuma. 12,00-16,30 Paikoin kellertäviä laikkuja ja raitoja, lienee smektiittiä. 14,2-14,7 / kvartsiitin kappaleita. 14,7-16,3 / ruskea massiivinen savirapautuma, smektiittiä, sisältää jonkinverran rapautumatonta ainesta. -21,2 kallio 16,3-21,1 / KVARTSIITTI, hieno-keskirakeinen, rakenne massiivinen. Huokoinen, onteloissa kvartsikiteitä. Ruosteisia laikkuja. R202 X = 7432.500, Y = 4442.800-8,4 Maakairaus -11,0 rapautuma 8,4-11,0 / ruskea savi-silttirapautuma, jossa vaaleanruskeita 8,40-10,70 laikkuja ja juomuja. -15,2 kallio 11,0-15,2 / FYLLIITTI, harmaa, massiivinen, eriasteisesti rapautunut. Sisältää KOH 13.40 punaruskeita pyöreitä skapoliittiporfyroblasteja, halkaisijaltaan 2-4 mm. Perusmassa erittäin hienorakeinen. Kivi on jonkinverran albiittiutunut. R203 X = 7432.500, Y = 4442.900-7,5 Maakairaus -11,0 rapautuma 7,5-9,7 / alussa vähän moreenikiviä, loppuosa kvartsirikasta. vaaleanharmaata tai vaaleankeltaista rapautumahiekkaa. 9,7-10,0 / ruskea savirapautuma. 10,0-11,0 / vaalea kvartsirikas rapautumahiekka. -12,0 kallio 11,0-12,0 / ORTOKVARTSIITTI, valkoinen, keskirakeinen. R204 X = 7432.500, Y = 4443.000-4,6 Maakairaus -6,3 rapautuma 4,6-5,0 / vaalean kellertävä kvartsirikas rapautumahiekka. -11,4 kallio 6,3-8,65 / KVARTSIITTI, breksiarakenteinen, hienorakeinen, vaal.vihreä. Breksioitunut ehkä epätäydellisen albiittiutumisen seurauksena, osittain ehkä myös rapautmisprosessin seurauksena. "Klastit" ortokvartsiittia tai kvartsivakkaa, breksoiva "matriksi" hienorakeista amfibolipitoista albiittikvartsikiveä. 8,65-10,2 / ORTOKVARTSIITTI. Väri vaalea, hieman punertava. Hienorakeinen ja massiivinen, kapeita kvartsijuonia. 10,2-11,4 / KVARTSIITTI, breksiarakenteinen - kuten alussa. KOH 10.85 R205 X = 7432.500, Y = 4443.600-7,5 Maakairaus -8,6 rapautuma 7,5-8,2 / vaalean kellanruskea kvartsirikas rapautumahiekka -11,5 kallio 8,6-11,5 / ORTOKVARTSIITTI, hienorakeinen, massiivinen R206 X = 7430.500, Y = 4443.700-8,25 Maakairaus 7,75-8,25-22,8 rapautuma 8,25-12,5 / vaalea, ruskeankellertävä rapautumahiekka. Näyte 8,25-12,50 palasina ja jopa soijana 12,5-22,8 / vaaleanpunertava savirapautuma, näyte pääosin palasina 12,50-18,00 18,00-22,50-36,25 (rapa)kallio 22,8-29,1 / TALKKI-ALBIITTIKIVI, voimakaasti rapautunut. Savisia osueita, joissa näyte palasina tai soijana. Vaaleanharmaa-vaaleanpunertava. 29,1-36,25 / TALKKI-KLORIITTI-ALBIITTIKIVI. Rapautunut, breksiarakenteinen.talkki ja kloriitti keski-karkearakeisia, albiitti hienorakeista tummanharmaata massaa.

Liite 4.2 jatkuu R207 X = 7430.500, Y = 4443.800-16,8 Maakairaus -18,9 rapautuma 16,8-18,9 / vaaleanpunainen rapautuma, karkeita kvartsimurusia -22,2 kallio 18,9-22,0 / ORTOKVARTSIITTI, vaaleanpunertavan harmaa. Kerrallinen KOH 20.10 rakenne, joka näkyy raekoon vaihettumisena - ei juurikaan koostumuksessa. R208 X = 7430.500, Y = 4443.900-12,05 Maakairaus -13,25 rapautuma 12,05-13,25 / harmaa kvartsirikas rapautumahiekka, alussa hieman moreenia joukossa. -20,25 (rapa)kallio 13,25-20,25 / KVARTSIITTI, täysin murskaa. R209 X = 7430.500, Y = 4444.000-18,2 Maakairaus -34,0 rapautuma 18,2-18,7 / ruskeanpunainen savirapautuma. 19,5-21,2 / valkoinen talkkirikas rapautuma, jossa vaaleanpunaisia raitoja, talkki on keskirakeista. 21,2-24,9 / savirapautuma, vaaleanharmaa-vaaleanpunainen, 21,50-24,90 juovikas/laikukas, sisältää tn. myös kaoliniittia. 25,5-28,5 / vihertävänruskea laikukas/juovikas savi-silttirapautuma. 25,50-28,00 28,8-29,1 / harmaa-ruskea rapautumahiekka, sisältää runsaasti rapautumattomia kiviä. Näyte pääosin murusina ja palasina. 29,7-30,6 / - '' - 31,3-31,5 / - '' - -42,1 (rapa)kallio 34,0-42,1 / KLORIITTI-TALKKI-ALBIITTIKIVI. Voimakkaasti rapautunut, näyte palasina. Voimakkaat ja vaihtelevat värit. Kloriitti ja talkki keskikarkearakeisia. Albiitti hienorakeista. Kivi on breksiarakenteista. R210 X = 7430.500, Y = 4444.100-15,0 Maakairaus -35,4 rapautuma 15,0-15,9 / Vaalea talkkirikas rapautuma, melko karkeaa. Joukossa runsaasti rapautumatonta albiittiainesta. Näytettä on otettu epäyhtenäisesti (vain talkkirikasta saatu ylös). Näyte paljolti murusina ja palasina. 19,0-19,3 / - '' - 20,2-20,4 / - '' - 26,0-26,2 / - '' - 27,9-28,2 / - '' - 30,8-32,4 / - '' - 33,2-33,4 / - '' - -36,7 kallio 35,4-35,85 / KVARTSIITTI, vaalea, keskirakeinen, ruhjeinen, huokoinen. 35,85-36,7 / ALBIITTIKIVI, talkkipitoinen. Albiitti hienorakeisena harmaana massana. R211 X = 7430.500, Y = 4444.200-10,0 Maakairaus -19,6 kallio 10,0-19,6 / ORTOKVARTSIITTI, vaaleanpunainen, massiivinen, hienorakeinen ja hyvin ruhjeinen. R212 X = 7430.500, Y = 4444.300-11,0 Maakairaus -15,0 rapautuma 11,0-12,0 / vaalean punaruskea rapautumahiekka. 12,0-12,7 / vihreänruskea raitainen/laikukas savi-silttirapautuma. 12,7-14,2 / vaaleanpunainen siltti-hiekkarapautuma, jossa valkoisia 13,10-14,20 laikkuja/raitoja. 14,6-15,0 / kvartsiitin kappaleita, joukossa vähän rapautumahiekkaa. -20,0 kallio 15,0-16,8 / KVARTSIITTI, harmaa,serisiittipitoinen. 16,8-18,2 / SERISIITTILIUSKE, harmaanvihreä, serisiittipitoista kvartsiittia ohuina välikerroksina. 18,2-20,0 / KVARTSIITTI, harmaa,serisiittipitoinen - kuten alussa.

Liite 4.2 jatkuu R213 X = 7430.500, Y = 4444.800-15,7 Maakairaus -18,0 rapautuma 15,7-16,0 / vaaleankeltainen raitainen silttirapautuma. 16,0-17,3 / vaalea rapautumahiekka, joukossa kvartsinkappaleita. -23,4 kallio 18,0-18,2 / kvartsikiven kappaleita. 19,0-23,4 / KARBONAATTI-SERISIITTILIUSKE. Liuskeinen, risti- KOH 19.25 kerroksellinen, hyvin ohuet tummat biotiittirikkaat kerrokset. KOH 22.25