GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Rovaniemen yksikkö M19/3731,3643,3644/2003/1/82 PELKOSENNIEMI Mätäsaapa SALLA Vittikko Panu Lintinen 19.3.

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Rovaniemen yksikkö M19/3731,3643,3644/2003/1/82 PELKOSENNIEMI Mätäsaapa SALLA Vittikko Panu Lintinen KAOLIINITUTKIMUKSET PELKOSENNIEMEN MÄTÄSAAVALLA JA SALLAN VITTIKOSSA

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä Tekijät Panu Lintinen Raportin laji Tutkimusraportti Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Kaoliinitutkimukset Pelkosenniemen Mätäsaavalla ja Sallan Vittikossa Tiivistelmä Mätäsaavan tutkimuskohde sijaitsee laajan, halkaisijaltaan 15 kilometrisen topografisen painanteen länsireunalla. Geofysikaalisen matalalentoaineiston mukaan painanteen alueen peittää lähes yhtenäinen imaginääri- ja reaalianomalia. Aeromagneettisen matalalentoaineiston mukaan yhtenäiset anomaliat katkeavat ja muuttuvat epäyhtenäisiksi painanteen alueella. Gravimetrisen hajaprofiilimittauksen mukaan painanteen länsireunalla painovoiman taso laskee keskustaa kohti voimakkaasti. Geofysikaalisista ja myös topografisista piirteistä johtuen rakennetta on pidetty mahdollisena meteoriittiimpaktina, jossa saattaisi olla säilyneenä paksujakin rapakallio-/kaoliinikerroksia. Kohteella toteutettiin 19 pystyreiän iskuporanäytteenotto, jossa tavattiin paksujen maapeitteiden alta epäyhtenäinen ja väriltään tumma rapautuma, jossa oli vain vähän kaoliniittia. Timanttikairauksella lävistettiin joitakin erikoisia breksioita, joista kuitenkaan ei ohuthietutkimuksissa tavattu impaktiittiin viittaavia shokkilamelleja. Vittikon tutkimuskohteeseen tehtiin kultatutkimuksiin liittyen laajahko systemaattinen magneettinen ja VLF R mittaus, jonka tuloksena havaittiin yhtenäinen ei magneettinen vyöhyke, jossa oli lisäksi alhainen ominaisvastus ja kohonnut vaihekulma. Nämä tulokset antoivat aiheen kaoliinitutkimusten käynnistämiseen kohteella. Gravimetrisilla hajaprofiileilla vyöhykkeen poikki paikannettiin selvä painovoimaminimi, johon kohdistetussa iskuporanäytteenotossa tavattiin hyvin ohut, väriltään tumma, kaoliniittiköyhä ja smektiittirikas rapautuma. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pelkosenniemi, Salla, Mätäsaapa, Vittikko, matalalentomittaukset, VLF R menetelmä, gravimetrinen menetelmä, iskuporanäytteenotto, rapakallio, kaoliini Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Lapin lääni, Pelkosenniemi, Salla, Mätäsaapa, Vittikko Karttalehdet , , , , Muut tiedot Arkistosarjan nimi M19 Arkistotunnus M19/3731,3643,3644/2003/1/82 Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus liitesivua suomi julkinen

3 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE Date Authors Panu Lintinen Type of report Exploration report Commissioned by Geological Survey of Finland Title of report Kaoliinitutkimukset Pelkosenniemen Mätäsaavalla ja Sallan Vittikossa Abstract Mätäsaapa kaolin exploration target is situated on the western edge of a large 15 kilometers wide circular topographic depression. According to low-altitude aerial geophysical data the depression is almost wholly covered by electromagnetic in-phase and out-of-phase anomalies. Magnetic anomalies appear to be incoherent and fragmentary within the depression. Gravimetric decline of 8 mgal from west to east at the depression edge was revealed by a gravimetric measurement profile. Due to geophysical and topographic features, a meteorite impact of origin has been proposed for the depression. Consequently, this kind of origin could enable a preservation of thick weathering crust and possibly kaolin deposits. As a result of 19 vertical percussion drill holes only dark colored weathered bedrock of variable thickness and low kaolinite content was found. An interesting breccia of unweathered bedrock was discovered by diamond drilling, but no shocked quartz indicating impact origin was found. In Vittikko area a systematic magnetic and electromagnetic VLF R field measurement for a gold exploration was carried out. As a result a linear, non magnetic zone of low apparent resistivity and high phase angle was discovered. Gravimetric profile measurements across the zone also revealed a gravimetric minimum. Because of these results the kaolin potential of this zone was checked by percussion drilling. Unfortunately, only thin and dark colored weathered bedrock rich in smectite was found. Keywords Pelkosenniemi, Salla, Mätäsaapa, Vittikko, airborne geophysical methods, VLF R method, gravity method, percussion drilling, weathered bedrock, kaolin Geographical area Finland, Lapland, Pelkosenniemi, Salla, Mätäsaapa, Vittikko Map sheet , , , , Other information Report serial M19 Archive code M19/3731,3643,3644/2003/1/82 Pages Language Price Confidentiality appendices Finnish Non confidential

4 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 3 2. MÄTÄSAAVAN TUTKIMUKSET Tutkimuskohteen sijainti Tausta ja aikaisemmat tutkimukset Geofysikaaliset tutkimukset Näytteenotto Laboratoriotutkimukset Ohuthietutkimukset VITTIKON TUTKIMUKSET Tutkimuskohteen sijainti Tausta ja aikaisemmat tutkimukset Geofysikaaliset tutkimukset Näytteenotto Laboratoriotutkimukset Ohuthietutkimukset JOHTOPÄÄTÖKSET JA AIHEIDEN ARVIOINTI Mätäsaapa Vittikko 10 KIRJALLISUUSVIITTEET. 11 LIITTEET.. 12 LIITTYY MATERIAALI 12

5 3 1. JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus suoritti rapakallio- ja kaoliininäytteenottoa vuoden 2001 maalis-kesäkuussa viidessä tutkimuskohteessa Keski- ja Itä-Lapissa. Näistä kolme Sodankylässä sijaitsevaa kohdetta (Sisnakka-aapa, Suksiaapa ja Tuohiaapa) on raportoitu (Lintinen 2002b) ja kahden muun kohteen (Mätäsaapa ja Vittikko) tutkimukset selostetaan tässä raportissa. Tutkimusten tavoitteena oli ensi vaiheessa löytää geofysikaalisten menetelmien ja iskuporanäytteenoton avulla paksu ja laaja-alainen kallioperän rapautuma. Lopullisena tavoitteena oli paikantaa laadultaan ja mittasuhteiltaan hyödyntämiskelpoinen kaoliiniesiintymä. Riittävällä laadulla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaoliinia, joka soveltuu käytettäväksi paperin pigmenttimineraalina. Koska raportoitavat tutkimuskohteet ovat hyvin erilaisia sekä tutkimus- ja löytöhistorialtaan että myös geologisilta piirteiltään ja mittasuhteiltaan, selostetaan ne erillisinä kokonaisuuksina. Tutkimusten suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi allekirjoittanut. Maastossa tapahtuvaan näytteenoton valvontaan ja näytteiden esikäsittelyyn osallistuivat lisäksi tutkimusavustajat Martti Melamies ja Seppo Kurttila. 2. MÄTÄSAAVAN TUTKIMUKSET 2.1 Tutkimuskohteen sijainti Mätäsaavan tutkimuskohde sijaitsee Pelkosenniemen kunnan pohjoisosassa, Aapajärven kylän luoteispuolella, peruskarttalehdillä ja 05 (liite 1.1). Kohteelta on matkaa Pelkosenniemen kirkonkylään noin 25 km ja Sodankylän keskustaan noin 40 km. Maasto-olosuhteiltaan kohde on lähes kokonaan märkää suota, joko avorimpeä tai kitukasvuista ojitettua rämemaata. Luonnonojien varsilla on myös rehevää pensaikkoa ja leveä vyöhyke heinämättäitä, mikä tekee maastosta paikoin hyvin vaikeakulkuista. Tutkimusalueen itäreunalla kulkee pohjois-eteläsuuntaisena Aapajärveltä Härkäjoelle johtava hyväkuntoinen sorapäällysteinen yleinen tie. Välittömästi kohteen länsipuolella sijaitsee suuri Lämsänaavan Sakkala-aavan soidensuojelualue, joka kuuluu myös Natura 2000 verkostoon. 2.2 Tausta ja aikaisemmat tutkimukset Karttalehdellä 3731 (Kelujärvi) on 1: mittakaavainen kallioperäkartoitus parhaillaan käynnissä, joten ainoa alueelta julkaistu kallioperäkartta on 1: mittakaavainen Suomen geologinen yleiskartta (Mikkola 1941).

6 4 Mätäsaavan tutkimuskohde sijaitsee laajan, halkaisijaltaan noin 15 kilometrisen pyöreähkön topografisen painanteen länsireunalla. Alue on soista ja erittäin heikosti paljastunutta; ainoastaan painanteen keskellä Luirojoen varressa on kalliota muutamin paikoin paljastuneena. Mikkolan (1941) mukaan alueen vallitsevat kivilajit ovat vuorottelevia liuskeita ja emäksisiä kiviä; sarvivälkeliuskeita ja sarvivälkegneissejä. Lisäksi tutkimusalueen länsi- ja luoteispuolella on noin 2 km 2 laajuinen pyrokseenigabro. Myös GTK:n kallioperäaineiston mukaan gabroa on paljastuneena tutkimusalueelta luoteeseen, Aapajärveltä Härkäjoelle johtavan tien länsipuolella. Tutkimusalueella ja sen ympäristössä ei ole tehty aikaisemmin kaoliinitutkimuksia, eikä juuri muitakaan geologisia tutkimuksia. Viime vuosina heikosti paljastuneeseen ja kallioperältään heikosti tunnettuun alueeseen on kuitenkin kohdistunut uudenlaista mielenkiintoa, sillä sen topografiset ja erityisesti geofysikaaliset piirteet (kappale 2.3) muistuttavat impaktikraatereiden vastaavia (Mutanen 2000). Meteoriitti-impaktin mahdollisuus lisää alueen mielenkiintoa myös potentiaalisena kaoliinin esiintymisalueena, koska impaktin aiheuttama topografinen vajoama estäisi kaoliinia pyyhkiytymästä eroosion vaikutuksesta pois. Lisäksi impaktiin liittyvä shokkivaikutus aiheuttaisi kivien ja mineraalien särkymistä ja siten edesauttaisi niiden rapautumista. 2.3 Geofysikaaliset tutkimukset Laaja pyöreähkö topografinen painanne, jonka länsireunalla Mätäsaavan tutkimusalue sijaitsee, on myös geofysikaalisilta piirteiltään mielenkiintoinen. Aeromagneettisen matalalentoaineiston mukaan yhtenäiset magneettiset häiriöt katkeavat painanteen reunalla muuttuen sen sisäpuolella rikkonaisiksi ja epäyhtenäisiksi. Lisäksi painanteen alueella sähkönjohtavuus on koholla; sähkömagneettinen matalalentoaineisto osoittaa alueelle lähes yhtenäisiä imaginääri- ja reaalianomalioita. Mätäsaavan alue valittiin tutkimuskohteeksi, koska sen poikki kulkee suhteellisen leveä ei magneettinen vyöhyke, alue sijaitsee suojelualueen ulkopuolella ja on tien läheisyyden vuoksi suhteellisen helppopääsyinen. Tutkimuskohteen poikki mitattiin kolme itä-läntistä ja yksi pohjois-eteläinen VLR R mittauslinja, yhteispituudeltaan 8,8 kilometriä. Mittaukset teki GTK huhtikuussa Linjojen suunta valittiin aeromagneettisen aineiston perusteella magneettisten häiriöiden kulkua vastaan kohtisuoraan. Kolmella itä-läntisellä linjalla teki Suomen Malmi Oy huhtikuussa 2000 gravimetrisen mittauksen. Näiden mittauslinjojen yhteispituus oli 6,7 kilometriä. Mittauslinjojen sijainti ilmenee liitekartasta 2.1. Painovoimamittauksen perusteella kohteen länsireunaan liittyy huomattava gravimetrisen tason lasku. Pohjoisimmalla profiililla painovoiman taso laskee profiilin länsipäästä peräti 8 mgal noin kilometrin matkalla. Kahdella eteläisemmällä profiililla tason lasku on selvästi loivempi ja määrältään pienempi, ainoastaan 3 4 mgal. Tason lasku sijoittuu kohtaan, missä aeromagneettisella kartalla kohteen länsipuolen yhtenäiset häiriöt katkeavat. Topografisen kartan mukaan gravimetrisen tason muutos sijoittuu juuri laajan painanteen reunalle.

7 5 VLF R mittaus osoitti ominaisvastuksien olevan suhteellisen alhaisia ( ohm-m) lähes koko profiilien pituudelta. Pohjoisimman profiilin keskiosassa ominaisvastus nousee yli 1000 ohm-m:in. Myös kahden pohjoisimman linjan länsipäässä sekä pohjoiseteläisen linjan eteläpäässä vastus nousee selvästi yli 1000 ohm-m:in. Kaikilla itä läntisillä linjoilla on vyöhykkeitä, joissa vaihekulma nousee yli 45 asteen, enimmillään 60 asteeseen. Eteläisimmällä itä-läntisistä profiileista yli 45 asteen vaihekulmat ovat jopa vallitsevia. Edellä kuvatut geofysikaaliset piirteet painovoimaminimi, alhainen ominaisvastus ja yli 45 asteen vaihekulma ovat rapakallioille tyypillisiä. Gravimetrisen tason voimakas lasku kohteen länsireunalla saattaa peittää mahdollisen rapakallion aiheuttamat pienemmät negatiiviset anomaliat. Varsinaisella alhaisen painovoiman vyöhykkeellä on joitakin melko kapeita painovoimakuoppia, joihin näyttäisi aina liittyvän myös alentunut ominaisvastus ja kohonnut vaihekulma. Nämä paikat ovat potentiaalisimpia rapautumien esiintymisalueita ja niihin sijoittuivatkin useimmat näytteenottopisteistä. 2.4 Näytteenotto Mätäsaavalle suunniteltiin 19 pystyreiän näytteenotto. Pohjoisimmalle itä-läntiselle profiilille suunniteltiin 6 reikää, keskimmäiselle 5 ja eteläisimmälle 8 reikää. Reikien väli vaihteli huomattavasti, koska ne sijoitettiin useisiin profiileilla esiintyviin painovoimaminimeihin, joissa lisäksi oli alhainen ominaisvastus ja vaihekulma yli 45 astetta. Reikien paikat ilmenevät liitekartasta 2.1, liitteessä 3 on yhteenveto kohteille kairatuista rei istä. Tarkemmat näytekuvaukset on liitteessä 4. Näytteenotto toteutettiin touko-kesäkuussa Urakoitsijana toimi Suomen Malmi Oy, joka käytti kalustona GM-200 kairausyksikköä. Yksikkö oli varustettu wireline iskunäytteenottimella, jota käytettiin rapakallionäytteenotossa. Kalliokairausnäyte kovasta kalliosta saatiin tarvittaessa T46 timanttikairauksella. Näytteenotto toteutui lähes suunnitelman mukaisesti. Ainoastaan yksi reikä (R201) jäi toteuttamatta tulvivan ojan ja pehmeän maaston vuoksi. Kohteelta tavattiin voimakkaan värillinen rapautuma 10 reiästä. Yleensä rapautuma oli melko ohut, mutta neljässä reiässä sen paksuus ylitti 20 metriä. Hienojakoista rapautumasavea oli ainoastaan rei issä R202 ja R212, näissäkin ainoastaan rapautuman pintaosissa. Muualla esiintyi karkeampaa rapautumahiekkaa, jossa oli mukana myös suurempia rapautumattomia kiven kappaleita. Väri oli kaikkialla voimakas, yleensä tummanpunainen tai kellanruskea. Yhdeksästä reiästä saatiin timanttikairausnäyte rapautuman alapuolisesti kalliosta. Näytteenotto lopetettiin rapakalliossa ainoastaan reiässä R212. Viidessä reiässä ei ollut rapautumaa ja saatu näyte oli timanttikairasydän kallion pinnasta. Näissä kivi oli paikoin ruhjoutunut murusiksi tai palasiksi. Reiässä R209 hienojakoinen hiekka tukki kairausputken 25 metrin syvyydellä ja näytteenotto keskeytettiin. Rei issä R213 ja R214 kairaus lopetettiin maapeitteisiin yli 30 metrin syvyydellä. Maapeitteiden

8 6 paksuudet vaihtelivat voimakkaasti ollen metriä. Keskimäärin maita oli hyvin paksulti, lähes 25 metriä. 2.5 Laboratoriotutkimukset Kuudesta Mätäsaavan reiästä lähetettiin yhteensä 17 rapakallionäytettä analysoitavaksi GTK:n Espoon tutkimuslaboratorioon. Paksummista rapakalliolävistyksistä otettiin analyysinäytteitä koko lävistyksen pituudelta. Alle viiden metrin lävistyksistä ei näytettä otettu lainkaan. Analyysinäytteet on merkitty liitteeseen 4. Näytteistä erotettiin <20 µm fraktio, josta mitattiin ISO 2469 standardin mukaiset vaaleus- ja keltaisuusarvot L&W Elrepho spektrofotometrilla. Raakanäytteistä ja <20 µm fraktiosta määritettiin mineraalikoostumukset XRD menetelmällä ja kemialliset koostumukset XRF menetelmällä. Lisäksi raakanäytteistä määritettiin raekokojakaumat SediGraph raekokoanalysaattorilla. Kaoliniittia esiintyi XRD analyysin mukaan ainoastaan neljässä raakanäytteessä, mutta vain alle 5 %. Sen sijaan smektiittiä oli yhtä näytettä lukuun ottamatta kaikissa näytteissä 5 15 %. Raakanäytteiden yhteenlaskettu kvartsi- ja plagioklaasipitoisuus oli kauttaaltaan hyvin korkea, %. Alle 20 µm:n fraktiossa (= hienofraktio) kaoliniittipitoisuus nousi keskimäärin 10 %:iin ollen suurimmillaan 35 %. Hienofraktion smektiittipitoisuudessa esiintyi yllättävää vaihtelua; pitoisuus oli suurimmillaan 90 %, kun taas joidenkin näytteiden hienofraktiosta smektiitti hävisi. Kuitenkin smektiitin määrä oli hienofraktiossa keskimäärin prosenttiyksikköä suurempi kuin raaka-näytteessä. Kvartsia ja plagioklaasia oli mukana edelleen %. Hienofraktio sisälsi myös runsaasti hematiittia. Kemiallisten analyysien mukaan raakanäytteet sisälsivät runsaasti magnesiumia (ka. 8,3 % MgO) ja rautaa (ka. 7,2 % Fe 2 O 3 ). Hienofraktiossa MgO- ja Fe 2 O 3 -pitoisuudet nousivat edelleen (11,5 % ja 9,7 %, vastaavasti). Myös keskimääräinen natriumpitoisuus oli varsin korkea (2,1 %). Näytteiden vaaleudet olivat erittäin alhaisia ja keltaisuusarvot puolestaan korkeita. Keskimääräinen vaaleus oli ainoastaan 18,2 % ja keskimääräinen keltaisuus 57 %. Korkein vaaleusarvo oli 35,6 % ja alhaisin keltaisuuden arvo 32,5 %. Reiästä R210 saatu T46 timanttikairausnäyte karbonaattijuonesta syvyysväliltä 21,0 24,0 analysoitiin GTK:n Rovaniemen yksikön laboratoriossa. Näytteistä määritettiin GFAAS tekniikalla kultapitoisuus, joka oli alle määritysrajojen. 2.6 Ohuthietutkimukset Timanttikairasydämistä tehtiin 20 kpl kiillotettuja ohuthieitä GTK:n Rovaniemen yksikön hielaboratoriossa. Pohjoisimman profiilin (reiät R202 R206) kivet olivat ohuthieiden perusteella pääasiassa voimakkaasti muuttuneita metagabroja ja albiittikiviä. Metagabrot koostuivat pääasiassa plagioklaasista, biotiitista ja hienorakeisesta amfibolista (uraliitti). Lisäksi esiintyi kvartsia, karbonaattia ja kloriittia. Syväkiven rakenne oli säilynyt vain paikoin. Albiittikivet olivat yleensä massiivisia ja hienorakeisia, paikoin myös raitaisia tai

9 7 breksiarakenteisia. Paikoin niissä esiintyi juonina karkeampirakeista kvartsia ja porfyroblasteina skapoliittia. Keskimmäisen profiilin läntisimmässä reiässä R207 esiintyi kyaniittipitoista kiillegneissiä. Gneissi oli melko hienorakeista ja kloriitin vihreäksi värjäämää. Reiän R210 alkuosa oli karbonaattikiveä, loppuosa voimakkaasti rapautunutta karkearakeista kiveä, todennäköisesti metagabroa. Profiilin itäisimmän reiän R211 näyte oli muuttunutta, mutta muuten kohtalaisen hyvin säilynyttä metagabroa, jossa sarvivälkkeen ja biotiitin lisäksi oli jäljellä myös vähän klinopyrokseenia. Skapoliitti esiintyi tässä gabrossa suurina poikiliittisina rakeina. Eteläisimmän profiilin itäosassa, rei issä R216 R219 esiintyi erikoislaatuista breksiaa, jossa hienorakeisessa ja suuntautumattomassa kvartsialbiittikivessä esiintyy tiheässä kapeiden mikrobreksiajuonien verkosto. Kvartsin ja albiitin lisäksi esiintyy biotiittia ja vähän karbonaattia. Varsinkin kivissä olevista karkeammista kvartsirakeista tutkittiin, näkyykö niissä impaktin aiheuttamia shokkilamelleja ei näkynyt. 3. VITTIKON TUTKIMUKSET 3.1 Tutkimuskohteen sijainti Vittikon tutkimusalue sijaitsee Sallan kunnassa Ahvenselän kylän kaakkoispuolella. Tutkimusalue on noin 7 km pitkä ja noin 1 km leveä itä-läntinen vyöhyke, joka sijoittuu suurimmaksi osaksi peruskarttalehdille ja 06 (liite 1). Alueen itäosassa geofysikaaliset mittausprofiilit jatkuvat myös peruskarttalehdelle Tutkimusalueen länsiosasta on matkaa Sallan kirkonkylään noin 25 kilometriä. Etäisyys alueen itäosasta Ahvenselkään on 4 kilometriä. Tutkimusalueen maisemaa hallitsee Jaurujoen laakso, jonka eteläpuolella kohoavat Jalkavaara ja Suvastunturi. Sallasta Ahvenselkään kulkeva sorapäällysteinen yleinen tie kulkee tutkimusalueen poikki sen pituusakselia seuraten, joten alueelle on erittäin hyvät kulkuyhteydet. 3.2 Tausta ja aikaisemmat tutkimukset Sallan alueella on viime vuosina tehty runsaasti kaoliinitutkimuksia. Niiden alueellinen painopiste on kuitenkin ollut kirkonkylän itä- ja koillispuolella, karttalehdillä 4621 ja 4622 (Lintinen 2000, 2002a). Vittikon tutkimusalueen välittömässä läheisyydessä ei kaoliinitutkimuksia ole aikaisemmin tehty. Sen sijaan tutkimusalueelta pohjoiseen aina Savukosken kirkonkylän länsipuolelle ulottuva alue on tunnettua rapakallion esiintymisaluetta. Rapautumia on tavattu sekä kaoliinitutkimusten yhteydessä (Vartiainen 1990, 1991a ja b) että muiden kallioperä- ja malmitutkimusten yhteydessä, erityisesti tutkittaessa alueen rautamuodostumia (mm. Paarma et al. 1973, Nuutilainen ja Mäkelä 1973).

10 8 Tutkimusalue sijoittuu Kursun karttalehden (KL 3643) 1: mittakaavaisen kallioperäkartan pohjoisreunalle (Lauerma 1967). Pohjoispuoliselta Vuotostunturin lehdeltä (KL 3644) on myös julkaistu 1: mittakaavainen kallioperäkartta (Räsänen 1983). Karttalehtien rajavyöhyke, varsinkin Jaurujoen laakso, on heikosti paljastunutta, eivätkä kartat ole keskenään yhteensopivia. Karttojen laatimisajankohdat poikkeavat huomattavasti toisistaan, eikä Kursun lehden kallioperäkarttaa laadittaessa ollut käytössä aerogeofysikaalista matalalentoaineistoa. Karttojen perusteella tutkimusalue sijoittuu karkeasti ottaen pohjoispuolen granitoidien ja vulkaniittien ja eteläpuolen sedimenttikivien (kiillegneissi ja kvartsiitti) kontaktivyöhykkeeseen. Tälle vyöhykkeelle on kohdistettu viime vuosina systemaattisia kultatutkimuksia, joista on vastannut geologi Heikki Pankka. Tutkimusten yhteydessä on tehty alueellisia geofysikaalisia mittauksia, jotka antoivat aiheen myös nyt raportoitaville kaoliinitutkimuksille (kappale 3.3). Lisäksi on kairattu muutama lyhyehkö POKA reikä tutkimuskohteiden läheisyyteen. Näitä kultatutkimuksia ei ole toistaiseksi erikseen raportoitu. 3.3 Geofysikaaliset tutkimukset Kultatutkimusten yhteydessä Vittikon tutkimusalue katettiin systemaattisilla VLF R ja magneettisilla mittauksilla. GTK mittasi pinta-alaltaan 13,75 km 2 alueen huhtimarraskuussa 1998, mittausalueen sijainti ilmenee liitekartalta 2.2. Pohjois-eteläisten profiilien väli oli 100 metriä ja pisteväli 20 metriä. Mittausten tuloksena havaittiin yhtenäinen itä-läntinen, metriä leveä ei magneettinen vyöhyke, jossa ominaisvastus oli alhainen (<100 ohm-m) ja vaihekulma korkea (50 60 ). Tulokset olivat rapautuman olemassaoloa indikoivia ja niistä antoi vihjeen geofyysikko Teuvo Pernu. Suomen Malmi Oy mittasi vyöhykkeen poikki toukokuussa 2000 kolme pohjois eteläistä gravimetrista mittausprofiilia, yhteispituudeltaan 6 kilometriä. Aikaisemmin oli GTK mitannut vyöhykkeen poikki 1,3 kilometriä pitkän gravimetrisen profiilin. Painovoimamittausten mukaan vyöhykkeeseen liittyy noin 1 mgal suuruinen negatiivinen painovoima-anomalia, jonka leveys vaihteli 200 metristä 700 metriin. Anomalia ei ollut erityisen voimakas, mutta kuitenkin selvästi yhteydessä ei magneettiseen johtavaan vyöhykkeeseen, mikä antoi selvän viitteen rapautuman esiintymisestä. 3.4 Näytteenotto Vittikkoon suunniteltiin kahteen profiiliin yhteensä viiden pystyreiän näytteenotto. Läntiselle profiilille (Y= ) suunniteltiin kolme reikää ja itäiselle (Y= ) kaksi (liite 2.2). Näytteenotto toteutettiin kesäkuussa Urakoitsijana toimi Suomen Malmi Oy, joka käytti kalustona GM-200 kairausyksikköä. Yksikkö oli varustettu wireline iskunäytteenottimella, jota käytettiin rapakallionäytteenotossa. Kalliokairausnäyte kovasta kalliosta saatiin tarvittaessa T46 timanttikairauksella.

11 9 Itäisen profiilin reiässä R705 näytteenotto jouduttiin keskeyttämään rapakallioon maaputken katkettua. Tämän reiän läheisyyteen tehtiin kaksikin uutta näytteenottoyritystä. Näistä jälkimmäinen, 20 metriä reiän R705 koillispuolelle kairattu reikä, tuotti toivotun tuloksen (R707). Läntiseltä profiililta jätettiin kairaamatta pohjoisin reikä (R703) muiden saman profiilin reikien vaatimattomista tuloksista johtuen. Kaikista kohteen rei istä tavattiin 2 6 metriä paksu rapautuma, joka oli pääasiassa punaruskeaa rapautumahiekkaa. Maapeitteiden paksuus oli yleensä yli 20 metriä, reiässä R707 maita oli vain 13 metriä. Lukuun ottamatta em. reikää R705, saatiin rapautumasta yhtenäinen näyte ja lisäksi alapuolisesta kovasta kalliosta timanttikairausnäyte. Itäisellä profiililla kallio oli ruhjeista kvartsiittia, läntisellä profiililla puolestaan karbonaattialbiittikiveä (kpl 3.6 ohuthietutkimukset). 3.5 Laboratoriotutkimukset Kaksi näytettä lähetettiin analysoitavaksi GTK:n Espoon yksikön tutkimuslaboratorioon. Näytteistä erotettiin <20 µm fraktio, josta mitattiin ISO 2469 standardin mukaiset vaaleus- ja keltaisuusarvot L&W Elrepho spektrofotometrilla. Raakanäytteistä ja <20 µm fraktiosta määritettiin mineraalikoostumukset XRD menetelmällä ja kemialliset koostumukset XRF menetelmällä. Lisäksi raakanäytteistä määritettiin raekokojakaumat SediGraph raekokoanalysaattorilla. XRD analyysin mukaan molemmissa näytteissä kaoliniittipitoisuus oli alle 10 % sekä raakanäytteessä että hienofraktiossa. Sen sijaan smektiittiä oli runsaasti, hienofraktiossa sen määrä nousi yli 50 %:in. Kemiallisen analyysin mukaan varsinkin näytteiden natrium- ja magnesiumpitoisuudet olivat erittäin korkeita, myös rautaa oli melko runsaasti. Molemmissa näytteissä vaaleusarvot olivat alle 30 %. 3.6 Ohuthietutkimukset Läntisen profiilin reikien R701 ja R702 timanttikairausnäytteistä tehtiin kummastakin yksi kiillotettu ohuthie GTK:n Rovaniemen yksikön hielaboratoriossa. Kivet olivat hienotai keskirakeisia, suuntautumattomia, paikoin breksiarakenteisia kiviä, jotka koostuivat albiitista, karbonaatista ja flogopiitista. Aksessorisina mineraaleina esiintyi lisäksi kvartsia, kloriittia, talkkia, kalimaasälpää ja opaakkia.

12 10 4. JOHTOPÄÄTÖKSET JA AIHEIDEN ARVIOINTI 4.1 Mätäsaapa Paksut hienojakoiset maapeitteet sekä epäsäännöllisesti esiintyvät ja vaihtelevan paksuiset rapautumat selittävät Mätäsaavan alueen sähköiset anomaliat. Myös alueen länsireunan gravimetrisen tason laskun nämä piirteet ainakin osittain selittävät. Kuitenkin tason muutos on niin suuri (8 mgal pohjoisimmalla profiililla), että sillä todennäköisesti on muitakin aiheuttajia, kuten kivilajin vaihtelut, kivien ruhjeisuus ja breksioituminen, voimakas hydroterminen muuttuminen ja juonenmuodostus. Näitä piirteitä on nähtävissä tutkituissa ohuthieissä. Pohjoisen profiilin länsiosan ympäristössä on laajalti paljastuneena gabroa, mikä aiheuttanee siellä painovoiman korkean tason. Kallioperän kivilajien, rakenteiden ja myös mahdollisten impaktirakenteiden selvittämiseksi tarvittaisiin paljon syvempiä reikiä. Nyt kovaan kallioon kairattiin enimmilläänkin vain 10 metriä. Kaikki tutkitut rapakallionäytteet olivat väriltään tummia ja niiden kaoliniittipitoisuudet olivat kauttaaltaan erittäin alhaisia. Ohuthietutkimusten perusteella rei issä, joissa paksumpia rapautumia esiintyi, oli lähtökivenä yleensä metagabro tai biotiittirikas albiittikivi. Nämä kivet soveltuvat korkeiden rauta-, natrium- ja magnesiumpitoisuuksien vuoksi heikosti valkoisen kaoliinin lähtömateriaaliksi. Rapautumista esiintyi kohteessa hyvin epäyhtenäisesti, paikoin sitä ei ollut lainkaan. Myös maapeitteiden paksuus vaihteli huomattavasti ollen keskimäärin peräti 25 metriä. Edellä esitetyn perusteella kaoliinitutkimuksia ei ole syytä jatkaa Mätäsaavan kohteella, eikä niitä ole jatkossa syytä kohdistaa myöskään ympäröivään topografiseen painanteeseen, vaikka alue muuten onkin kallioperägeologisesti mielenkiintoinen ja toistaiseksi hyvin heikosti tunnettu. 4.2 Vittikko Vittikon kohteen geofysikaaliset piirteet sähkönjohtavuus ja pienehkö painovoimaminimi ovat sekä paksujen ja varsinkin pinnalta märkien maapeitteiden että ohuen rapakallion aiheuttamia. Analyysien mukaan rapautuneen aineksen kaoliniittipitoisuudet olivat alhaisia, kuten myös vaaleusarvot. Karbonaattirikas lähtökivi rapautuman alapuolella soveltuu teoriassa heikosti valkoisen kaoliinin lähtömateriaaliksi. Kaoliinin kannalta jatkotutkimuksiin ei Vittikon kohteella siten ole aihetta.

13 11 KIRJALLISUUSVIITTEET Lauerma, Raimo Kursu. Suomen geologinen kartta 1: : kallioperäkartta 3643 [+Karttalehtiselitys: painettu] MS: 3643 Lintinen, Panu Rapakalliotutkimukset Sallan Tielto-ojalla s., 6 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/4621/2000/1/82. Lintinen, Panu 2002a. Kaoliinitutkimukset Sallan Matovaarassa, Sadinmaassa ja Husumaassa vuosina s., 6 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/4621/2002/1/82. Lintinen, Panu 2002b. Kaoliinitutkimukset Sodankylän Sisnakka-aavalla, Suksiaavalla ja Tuohiaavalla s., 14 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/3713,3714,3732/2002/1/82. Mikkola, Erkki Muonio-Sodankylä-Tuntsajoki. Suomen geologinen yleiskartta [1: ] : kivilajikartan selitys B7-C7-D7, 286 p. + 4 pls. + 1 map Mutanen, Tapani New possible impact sites in northern Finland. In: Plado, J. & Pesonen, L. J. (eds.) Meteorite impacts in Precambrian shields, May 24-28, 2000, Lappajärvi-Karikkoselkä-Sääksjärvi, Finland : programme and abstracts. Espoo : Helsinki: Geological Survey of Finland : University of Helsinki, 81. Nuutilainen, Juhani; Mäkelä, Kaarlo On banded iron formations in northern Finland. In: XI Nordiska Geologiska Vintermötet, Oulu/Uleåborg, 1974 Januari, 3-5: A. Föredragstexter utgivna före mötet, Paarma, H.; Aarnisalo, J.; Talvitie, J On the tectonic control of weathered iron formations in Finnish Lapland. In: XI Nordiska Geologiska Vintermötet, Oulu/Uleåborg, 1974 Januari, 3-5 : B. Abstracts, program, deltagarlista och allmänna instruktioner, 73. Räsänen, Jorma Vuotostunturi. Suomen geologinen kartta 1: : kallioperäkartta 3644 MS: 3644 Vartiainen, Risto 1991a. Kaoliinitutkimukset Savukosken Hevoskuusikonaavalla s., 7 l. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/3733/91/1/82. Vartiainen, Risto 1991b. Kaoliinitutkimukset Savukosken Purnuojalla s., 16 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/3733/91/2/82. Vartiainen, Risto Kaoliinitutkimukset Savukosken Nilakaisessa s., 6 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/3733/-90/1/82.

14 12 LIITTEET Liite 1. Tutkimuskohteen sijainti, 1: Mätäsaapa 1.2 Vittikko Liite 2. Mittauslinjat ja näytteenottopisteet, 1: Mätäsaapa 2.2 Vittikko Liite 3. Yhteenvetotaulukko näytteenotosta Liite 4. Näytekuvaukset 4.1 Mätäsaapa 4.2 Vittikko LIITTYY MATERIAALI Kairasydännäytteet Kiillotetut ohuthieet Matalalentoaineisto ja -kartat Geofysikaalisten maastomittausten tulokset Laboratorioanalyysien tulokset GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, ROVANIEMI

15

16

17

18

19 Liite 3. Yhteenvetotaulukko näytteenotosta syvyysväli Kohde Reikä no. X Y maapeitteen paksuus rapakallio kallio loppusyvyys Mätäsaapa R ,5-25,6 25,6-29, '' - R ,0-19,8 19,8-26, '' - R ,6-27,9 27,9-32, '' - R ,0-35,8 35,8-40, '' - R ,7-33,1 33,1-38, '' - R ,5-32, '' - R ,0-49, '' - R > '' - R ,8-20,5 20,5-28, '' - R ,4-30,2 30,2-37, '' - R ,5-50, '' - R >31, '' - R >31, '' - R ,8-47,5 47,5-51, '' - R ,6-37,0 37,0-44, '' - R ,9-31, '' - R ,5-45, '' - R ,9-32,6 32,6-36, Vittikko R ,8-27,0 27,0-30, '' - R ,8-21,0 21,0-24, '' - R ,0-29,5 29,5-34, '' - R ,5-28, '' - R ,4-19,0 19,0-21, Kaikki reiät ovat pystyjä.

20 Liite 4.1 Näytekuvaukset / Mätäsaapa R202 X = , Y = ,0 turve -11,5 hiekkamoreeni -25,6 rapautuma 11,5-12,45 / harmaa rapautuma, koostuu tummasta karkearakeisesta 11,5-12,45 kiilteestä. 12,45-13,8 / keltainen rapautuma, joka koostuu keski-karkearakeisesta 12,45-13,8 kiilteestä. Lopussa valkoisia kvartsirikkaita laikkuja. 13,8-15,3 / Harmaa rapautuma, joka muistuttaa hieman moreenia. 15,3-19,0 / ruskeankeltainen rapautumahiekka, tummemmat osiot 15,6-19,0 hienorakeisempia. 19,0-22,0 / vaaleankeltainen, paikoin lähes valkoinen kvartsirikas 19,0-22,0 rapautumahiekka. 22,0-24,6 / harmaanruskea savinen rapautuma, alussa valkoisia 22,0-25,6 kvartsirikaita laikkuja, muuten homogeeninen. 24,6-25,6 / vaaleanharmaa rapautuma, joka on alussa savinen. Lopussa mukana rapautumatonta kiviainesta. -29,6 kallio 26,2-29,6 / Metagabro. Harmaanruskea, voimakkaasti rapautunut kivi. R203 X = , Y = ,0 turve -8,0 hiekka -12,0 moreeni -19,8 rapautuma 12,0-19,8 / vaaleanharmaa - vihertävänharmaa rapautuma, 12,0-16,1 värivaihtelu tiheää. Vaaleat osiot hiekkarapautumaa, tummat osiot 16,1-19,8 savisempia. Paikoin vaaleita kvartsirikkaita klunsseja. -26,8 kallio 20,9-26,8 / kvartsialbiittikivi. Alussa ruhjeinen. Paikoin kerroksellinen ja KOH kerrallinen, paikoin breksiarakenteinen. Albiitti harmaa, tiivis ja hieno- KOH rakeinen, kvartsi vaalea tai hieman punertava ja keskirakeinen. Kivessä KOH on kapeita biotiittisuonia ja paikoin skapoliittia porfyroblasteina. R204 X = , Y = ,0 turve -20,0 hiekkamoreeni 19,8-20,0-25,8 moreeni -26,6 pulteri 25,8-26,1 / albiittibreksia 26,1-26,6 / - '' - -27,9 rapautuma 26,6-27,9 / rapautumahiekka. Väriltään vaaleanharmaa-keltainen. -32,1 kallio 27,9-31,5 / Albiittikivi. Osin breksiarakenteinen, paikoin 'serttimäisiä' raitoja. KOH Skapoliittiporfyroblasteja. Hyvin ruhjeinen, paikoin myös rapautunut. 31,5-32,1 / Metagabro. Voimakkaasti muuttunut - skapoliittiutunut ja KOH uraliittiutunut. Alkuperäisen syväkiven rakennetta ei juurikaan jäljellä. R205 X = , Y = ,0 turve -34,0 moreeni 30,3-31,0 33,3-33,5-35,8 rapautuma 34,2-35,4 / kiillerikas rapautuma, melko karkearakeinen. Väriltään vihertävän ruskea, kuitenkin melko vaalea. -40,9 kallio 35,8-40,9 / Metagabro. Rapautunut, syväkiven rakenne säilynyt vain paikoin, KOH myös paikoin porfyyristä-/breksiarakennetta. Hieitten perusteella koostuu KOH biotiitista, kloriitista, plagioklaasista ja kvartsista. Lisäksi on jonkin verran KOH amfibolia (uraliittia). Hieno-keskirakeinen. Väri vaihtelee;harmaa-punertavakellanvihreä. R206 X = , Y = ,0 turve -32,7 moreeni -33,1 rapautuma 32,7-33,1 / kvartsi-kiillerapautuma. Karkearakeinen. Väriltään kellanruskea, sisältää myös tummaa kiillettä. -38,0 kallio 33,6-38,0 / Metagabro. Vaalea, keskirakeinen, subofiittinen rakenne. KOH Koostuu biotiitista ja plagioklaasista, lisäksi amfibolia, karbonaattia ja kloriittia.

21 Liite 4.1 jatkuu R207 X = , Y = ,0 turve -29,5 hiekka -32,9 kallio 29,5-32,9 / Kyaniittikiillegneissi. Tummanvihreä (kloriittia), hienorakeinen. KOH magnetiittipirote + vähän CuK. R208 X = , Y = ,0 turve -40,0 hiekka -45,0 moreeni -49,2 (Rapa)kallio 45,1-49,2 / Rapautunut, hyvin rikkonainen kivi. Ruskean pigmentin peittämä. KOH Koostuu ainakin biotiitista, albiitista ja kvartsista. Biotiitti esiintyy kapeina juonina. Tn. reikien R205 ja R206 kaltainen metagabro, tosin rapautuneempi. R209 X = , Y = ,0 turve -25,0 hiekka Reikä tukkeutui, keskeytettiin ennen rapkalliota/kalliota. R210 X = , Y = ,0 turve -11,8 moreeni -17,8 rapautuma 11,8-12,5 / Alussa harmaanruskea rapautuma, joka muuttuu vähitellen punaruskeaksi. Melko karkearakeinen, sisältää talkkia, kiillettä ja karbonaattia. 13,0-13,2 / - '' - 15,3-16,8 / - '' - 17,5-17,8 / - '' - -20,5 rapakallio ei näytettä -28,3 kallio 20,5-24,0 / Karbonaattikivi. Vaaleanruskea, vaaleita kapeita juonia melko KOH tiheässä, juonet talkkipitoisia. Hieno-keskirakeinen, paikoin rikkonainen. Au-analyysi, näytevälit: 21,0-22,0; 22,0-23,0; 23,0-24,0 24,0-28,3 / Voimakkaasti rapautunut kivi, jota peittää kauttaaltaan ruskea pigmentti. Tumma, melko karkearakeinen ja karbonaattipitoinen. R211 X = , Y = ,5 turve -9,4 moreeni -30,2 rapautuma 9,4-11,3 / punaruskea, karkearakeinen, kiillerikas. Erittäin tiukkaa 9,40-18,00 ajaa, näytteensaanti vaikeaa. Paikoin lähes kivimurskaa. 12,0-12,1 / - '' - 12,8-13,0 / - '' - 13,6-13,9 / - '' - 14,9-15,2 / - '' - 16,5-17,1 / - '' - 17,4-18,0 / - '' - 18,4-18,7 / - '' - 19,3-19,4 / tummanruskean punainen. Edellistä hienorakeisempi, 19,30-26,00 kuitenkin edelleen melko karkeaa. 20,1-20,4 / - '' - 20,5-20,6 / - '' - 21,0-22,8 / - '' - 23,0-26,0 / - '' - 26,0-27,1 / kivimurskaa, osittain ylempää valunutta moreeniainesta. -37,3 kallio 30,2-37,3 / Metagabro. Keski-karkearakeinen. Sarvivälkettä ja biotiittia. KOH Myös vähän klinopyrokseenia jäljellä. Vaaleanharmaa, paikoin rapautunut ruskeaksi. Suuria poikiliittisia skapoliittirakeita.

22 Liite 4.1 jatkuu R212 X = , Y = ,5 turve -15,0 moreeni -25,5 hiekka -50,0 rapautuma 25,5-40,0 / savirapautuma, hienorakeinen, väriltään 25,50-31,00 punertavanruskea - kellanruskea, paikoin harmaa. Välillä 37,7-38,5 31,00-34,00 on moreeniainesta valunut rapakallionäytteen joukkoon. 34,00-37,70 40,0-41,5 / tumman punaruskea, karkeampi, hiekkainen rapautuma. 42,0-43,0 / - '' - 40,00-44,00 43,5-46,5 / - '' - 47,0-50,0 / - '' - 44,00-48,40 R213 X = , Y = ,5 turve -12,0 moreeni -24,0 hiekka 12,0-16,0 18,0-19,0 21,0-22,0-31,7 moreeni 24,0-24,3 27,0-27,4 28,5-30,2 31,2-31,7 R214 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi näyteväli/-kuvaus Hie Analyysiväli -8,0 moreeni -31,00 hieno hiekka 11,6-12,6 15,0-16,0 18,5-19,0 22,8-23,0 25,5-26,5 30,0-30,3-31,4 pulteri 31,0-31,4 R215 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi näyteväli/-kuvaus Hie Analyysiväli -1,0 turve -6,0 moreeni -10,0 hiekka -12,0 pultereita -16,8 moreeni -47,5 rapautuma 16,8-17,3 / punaruskea-harmaa silttirapautuma. Tiukkaa ajaa. Näyte 16,80-36,20 paikoin murusina ja palasina. 19,5-20,0 / - '' - 22,0-23,0 / - '' - 24,2-24,5 / - '' - 26,5-27,0 / - '' - 30,0-30,7 / - '' - 31,8-32,0 / - '' - 32,7-33,0 / - '' - 34,2-34,4 / - '' - 34,9-35,1 / - '' - 35,5-36,2 / - '' - 37,0-37,4 / - '' - 38,0-39,7 / punaruskea kiillerikas rapautuma, melko hienorakeinen. 38,00-42,40 41,3-42,4 / - '' - 43,0-43,3 / - '' - -51,0 kallio 47,5-51,0 / Albiittikivi. Hienorakeinen, harmaa, yleensä massiivinen, KOH paikoin breksiarakenteinen. Hyvin rikkonainen.

23 Liite 4.1 jatkuu R216 X = , Y = ,0 turve -18,6 moreeni -37,0 rapautuma 18,6-19,0 / punainen siltti-/hiekkarapautuma. 18,60-35,00 20,2-20,4 / - '' - 25,0-26,0 / - '' - 26,0-26,5 / tummanruskea, edellistä savisempi / hienorakeinen osuus. 27,4-28,0 / jälleen kuten alussa. 28,3-29,2 / - '' - 31,3-31,7 / - '' - 34,8-35,0 / - '' - -44,5 kallio 37,0-44,5 / Breksia. Huokoinen, punaruskea, yleensä melko hienorakeinen - KOH tosin raekoko vaihtelee, suuntautumaton. Koostuu yleensä kvartsista, KOH biotiitista ja albiitista. Breksioiva juoniaines on itsekin eräänlaista mikro- KOH breksiaa. Erikoislaatuinen kivi. R217 X = , Y = ,5 turve -10,0 moreeni -18,0 hiekka -23,9 moreeni -31,5 kallio 23,9-31,5 / Albiittibreksia. Harmaata ja hienorakeista albiittikiveä breksioivat KOH karkearakeiset kvartsi-biotiitti-karbonaattijuonet. Huokoinen ja rikkonainen KOH kivi. R218 X = , Y = ,5 turve -18,0 moreeni -26,8 hiekkamoreeni -28,8 pulteri 26,8-28,8 / gabro -32,5 hiekkamoreeni -45,30 (rapa)kallio 32,5-33,0 / punaruskeaa kivimurskaa 34,6-35,1 / - '' - 45,0-45,3 / - '' - R219 X = , Y = ,0 turve -14,0 hiekka -17,9 moreeni -32,6 (rapa)kallio 17,9-18,0 / punaruskea kivimurska 20,6-21,0 / - '' - 22,9-23,0 / - '' - 25,8-26,0 / - '' - -36,7 kallio 32,6-36,7 / kvartsialbiittibreksia. Punaruskea-vaalea, osittain KOH rapautunut, huokoinen, keskirakeinen. Näyte pääasiassa palasina. Mikrobreksiajuoniverkosto, kuten reiässä R217.

24 Liite 4.2 Näytekuvaukset / Vittikko R701 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Näyteväli/-kuvaus -2.5 turve -4,0 hiekka -22,0 hiekkamoreeni 21,6-22,0-23,8 rapakalliomoreeni 22,0-22,7 / punaruskea, voimakkaasti rapautunut karbonaattipitoinen kivi. Keskirakeinen, sisältää kiillettä ja götiittiä. Melko homogeeninen. 22,7-23,5 / väriltään tumman punaruskea rapakalliomoreeni, < 5mm klasteja. 23,5-23,8 / ruskea, paikoin vihreä rapakalliomoreeni mm klasteja. -27,0 rapautuma 23,8-24,7 / ruskea, paikoin vihertävä laikukas rapautuma. Kiillettä ja savea. 24,7-25,0 / vaalean kellanruskea hiekkainen rapautuma. Runsaasti rapautumatonta ainesta. 26,0-26,3 / tummanpunainen kiillerikas rapautuma. -30,50 (rapa)kallio 27,0-30,5 / breksioitunut karbonaattialbiittikivi. Sisältää jonkinverran flogopiittia ja talkkia. Hieno- tai keskirakeinen. Flogopiitti kellanvihreä. Albiitti harmaa ja hienorakeinen. R702 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Näyteväli/-kuvaus -2,0 turve -18,8 hiekkamoreeni -21,0 rapautuma 18,8-19,4 / ruskea, vaaleita laikkuja sisältävä rapautuma. Savi/siltti. 19,4-20,0 / ruskeanpunainen rapautuma. Karkeaa vihreänkeltaista kiillettä ja götiittiä. 20,0-20,4 / ruskea, vaaleita laikkuja sisältävä rapautuma. Savi/siltti. 20,4-21,0 / ruskea, karkeaa kiillettä sisältävä rapautuma. -24,7 kallio 21,0-21,6 / voimakkaasti rapautunut flogopiittikarbonaattikivi. Näyte murusina ja palasina. 21,6-23,7 / Breksioitunut karbonaattiflogopiittialbiittikivi. Ruskeaa götiittiä. Kellanvihreä flogopiitti. Harmaa ja hyvin hienorakeinen albiitti. 23,7-24,7 / voimakkaasti rapautunut ja ruosteinen karbonaattipitoinen kivi. Rakenteet ja mineraalit epäselviä. R704 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Näyteväli/-kuvaus -0,5 turve -16,5 moreeni -19,4 iso pulteri 16,5-19,4 / harmaa keskirakeinen gabbro. -28,0 moreeni -29,5 rapakallio 28,0-28,2 / vaalea, karkea kvartsihiekka. -34,1 kallio 29,5-34,1 / valkoinen ortokvartsiitti. Sisältää vähän vaaleavihreitä amfiboliraekasautumia. Keskirakeinen ja varsin ruhjeinen kivi. R705 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Näyteväli/-kuvaus -6,0 moreeni -11,0 hiekka -18,0 moreeni -27,5 hiekka -28,4 rapautuma 27,5-28,4 / punainen rapautuma. Raekooltaan silttinen. Vaaleita ja vaaleanvihreitä laikkuja ja raitoja. MAAPUTKI POIKKI, NÄYTTEENOTTO KESKEYTYI. R707 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Näyteväli/-kuvaus -0,5 turve -5,0 kivinen moreeni -13,4 hiekka -19,0 rapautuma 13,4-17,6 / Raitainen silttinen rapautuma. Raidat ohuita ja tiheässä, väriltään vaaleanruskeita ja vihertävänkeltaisia. 17,6-18,0 / ruosteen punaruskea siltti-hiekkarapautuma. 18,0-18,6 / keltainen kvartsirikas rapautumahiekka. -21,3 kallio 19,0-21,3 / ruhjeinen vaaleanvihertävä kvartsiitti. Sisältää epidoottia. Näyte palasina.