KAOLIINITUTKIMUKSET SODANKYLÄN SUOLAKAARKOSSA

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto M19/3732/2000/1/82 SODANKYLÄ Suolakaarko Panu Lintinen KAOLIINITUTKIMUKSET SODANKYLÄN SUOLAKAARKOSSA

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä Tekijät Panu Lintinen Raportin laji M19/3732/2000/1/82 Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Kaoliinitutkimukset Sodankylän Suolakaarkossa Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskus suoritti vuosina kaoliinitutkimuksia Sodankylän Suolakaarkossa, Kelujär- havaittu imaginäärianomalia, johon liittyi alhainen magneettisuus ja heikko reaalianomalia. Kohteen potentiaa- ven kylän koillispuolella, peruskarttalehdillä ja 04. Aiheen tutkimukselle antoi matalalentoaineistosta li rapakallion/kaoliinin esiintymiselle varmistettiin VLF-R- ja gravimetrisellä maastomittauslinjalla, jonka jälkeen kohteessa suoritettiin iskuporanäytteenotto. Kohteesta tavattiin noin 30 metriä paksu valkoinen tai hieman kellertävä kaoliini. Laboratoriotutkimukset osoittivat raakanäytteille huomattavan korkeita kaoliniittipitoisuuksia (65-85 %) ja erinomaista raekokoja- epäpuhtauksia, pääasiassa kvartsia, mikä heijastui kaoliinin korkeana SiO 2 - pitoisuutena ja alhaisena Al 2 O3- pitoisuutena verrattuna kaupallisiin tuotteisiin. Vaaleus- ja keltaisuusarvot eivät rikastuskokeiden jälkeenkään kaumaa ( 70 % < 20 µm). Kuitenkin alle 2 µm fraktioon jäi kaoliniitin lisäksi vielä noin 5 % mineralogisia täyttäneet päällyste- tai edes täytekaoliinin laatuvaatimuksia. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Sodankylä, Kelujärvi, Suolakaarko, matalalentomittaukset, VLF-R-menetelmä, gravimetrinen menetelmä, iskuporanäytteenotto, rapakallio, kaoliini Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Lapin lääni, Sodankylä, Kelujärvi, Suolakaarko Karttalehdet Muut tiedot Arkistosarjan nimi M19 Arkistotunnus Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus liitesivua suomi

3 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE Date Authors Panu Lintinen Type of report M19/3732/2000/1/82 Commissioned by Geological Survey of Finland Title of report Kaoliinitutkimukset Sodankylän Suolakaarkossa Abstract During the Geological Survey of Finland carried out an investigation for weathered bedrock and kaolin at Suolakaarko, Central Lapland. Reason for the investigation was electromagnetic out-of-phase anomaly detected by airborne geophysical methods. Further studies of the anomaly included geophysical ground measurements. Methods used were the electromagnetic VLF-R- and the gravity method. As a result, a considerable gravimetric minimum was recognized. The site of the gravimetric minimum was studied by a follow-up percussion drilling. As a result a white or slightly yellowish kaolin layer about 30 meters in thickness was found. Laboratory tests showed a very high kaolinite content for raw kaolin (65-85 %) and an excellent particle size distribution (70 % <20 µm). However, <2 µm fraction still contained about 5 % mineralogical impurities, mainly quartz. This was reflected as a high silica content and a low alumina content of the kaolin compared to the commercial kaolin products. Despite of the concentration tests the brightness and yellowness values did not reach the requirements for pigment-grade kaolin. Keywords Sodankylä, Suolakaarko, Kelujärvi, airborne geophysical methods, VLF-R -method, gravity method, percussion drilling, weathered bedrock, kaolin Geographical area Finland, Lapland, Sodankylä, Kelujärvi, Suolakaarko Map sheet Other information Report serial Archive code M19 Pages Language Price Confidentiality appendices finnish

4 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO Tutkimuskohteen sijainti Tausta ja aikaisemmat tutkimukset 3 2. SUORITETUT TUTKIMUKSET Geofysikaaliset mittaukset Iskuporanäytteenotto Laboratoriotutkimukset Vaaleus ja keltaisuus Raekokojakauma Mineraloginen koostumus Kemiallinen koostumus Rikastuskoe 7 3. JOHTOPÄÄTÖKSET JA AIHEEN ARVIOINTI 8 KIRJALLISUUTTA 9 LIITTEET LIITTYY -MATERIAALI

5 3 1. JOHDANTO 1.1 TUTKIMUSKOHTEEN SIJAINTI 1.2 TAUSTA JA AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Suolakaarkon tutkimuskohde sijaitsee Sodankylän kunnan itäosassa, Kelujärven kylän koillis- noin 15 km, Savukosken Tanhuan kylään noin 20 km ja Sodankylään noin 35 km. Tutkimuskoh- teen läpi kulkee hyväkuntoinen puolella peruskarttalehdillä ja 04 (liite 1). Kohteelta on maanteitse matkaa Kelujärvelle metsäautotie. Suolakaarkon kohteen tutkimukset käynnistyivät kevättalvella Tuolloin GTK:n Pohjois- Suomen aluetoimistossa otettiin käyttöön uudenlainen rapakallioiden etsintämenetelmä, jolla numeerisessa muodossa olevasta matalalentoaineistosta haetaan ATK:ta hyväksi käyttäen rapa- kallioille tyypillisiä geofysikaalisia piirteitä. Menetelmällä haetaan alueita, joissa yhdistyvät alhainen magneettisuus (< nt), voimakas imaginäärikomponentti sekä heikompi reaalikom- ponentti (imaginääri/reaali >1). Parhaista kohteista tehdään VLF-R- ja gravimetriset maastomit- taukset ennen mahdollista näytteenottoon ryhtymistä. Karttalehdeltä 3732 ei ole tehty 1: mittakaavaista kallioperäkarttaa. Alueelta on julkaistu 1: mittakaavainen Suomen geologinen yleiskartta (Mikkola 1941). Lapin vulkaniitti- projektin kallioperäaineiston mukaan Suolakaarkon ympäristön kallioperä kuuluu metasedimen- teistä koostuvaan Virttiövaaran muodostumaan (Lehtonen et al 1998). Muodostuma koostuu serisiitti- ja ortokvartsiiteista sekä arkoosi- ja kiillegneisseistä. Tähän muodostumaan kuuluu myös 15 km Suolakaarkosta lounaaseen sijaitseva Siurunmaan kaoliiniesiintymä (Pekkala & Sarapää 1989), jota Geologian tutkimuskeskus tutki vuosina SUORITETUT TUTKIMUKSET 2.1 GEOFYSIKAALISET MITTAUKSET Suolakaarkossa anomalia, joka täyttää edellä mainitut rapakalliolle tyypilliset geofysikaaliset piirteet, on noin 2 km pitkä, 800 metriä leveä ja sen pituusakselin suunta on lounaasta koilliseen. Matalalentoaineistosta paikannetun anomalian poikki tehtiin luode-kaakko-suuntainen VLF-R-ja gravimetrinen mittauslinja. Tämän linjan sijainti ilmenee liitteestä 2. Mittausten tulokset on puo- lestaan esitetty liitteessä 3. Mittaukset osoittivat vyöhykkeeseen liittyvän huomattavan (>1 mgal) negatiivisen painovoima-anomalian, johon liittyi VLF-R-mittauksen mukaan myös alhai- että nen ominaisvastus sekä kohonnut vaihekulman arvo. Mittaustulokset antoivat aiheen olettaa, kyseessä on rapakallio.

6 4 2.2 ISKUPORANÄYTTEENOTTO Mittauksissa havaittuun negatiiviseen painovoima-anomaliaan suunniteltiin 12 reiän iskupora- reikää, reiät R409-R412, sijaitsivat puolestaan kohtisuoraan linjan molemmin puolin (liite 2). näytteenotto. Suunnitelmassa 8 reikää, reiät R401-R408, sijaitsivat mittauslinjalla. Loput neljä Suunnitellut reiät olivat kaikki pystyreikiä reikävälin ollessa 100 metriä. Näytteenotto toteutettiin elo-syyskuussa 1998 Geokeskus Oy:n raskaalla GMT300-iskuporalla. Mittauslinjalla sijainneet kahdeksan reikää toteutettiin lähes suunnitelman mukaisesti. Ainoas- taan reikä R404 jätettiin väliin. Lisäksi kaakkoisimman reiän (R408) paikkaa jouduttiin siirtämään maaston pehmeyden vuoksi 30 metriä koilliseen. Mittauslinjaa vastaan kohtisuoran näytteenottoprofiilin paikkaa siirrettiin 150 metriä lounaaseen poraustuloksista johtuen. Samalla reikien numerointia muutettiin. Seuraavassa kuvataan kairausprofiilit lyhyesti. Tämän raportin lopussa liitteessä 4 on tarkemmat kairauksenseurantaraportit, jossa on näytekuvaukset nostoittain sekä myös maalajikuvaukset. Rei'issä R401-R403 ei rapakalliota löytynyt. Maapeitteen paksuus oli metriä. Reiästä R405 löytyi tumman punavihreä rapakallio, jonka paksuus oli 5 metriä. Reiästä R406 löytyi puo- kellertävä ja asultaan massiivinen. Välittömästi kaoliinin alapuolelta tavattiin erittäin kova kal- lio. Linjan viimeisessä reiässä R408 ei rapakalliota lestaan 10 metriä paksu rapakallio, joka oli väriltään pääosin kellanharmaata. Reiästä R407 löytyi kaoliinia, tosin vain reilun metrin vahvuisena kerroksena. Tämä kaoliini oli väriltään hieman ollut. Mittauslinjan koillispuolella reiässä R413 tavattiin 11 metriä paksu rapakallio, jonka päällä oli 26,5 metrin paksuiset maapeitteet. Väriltään rapakallio oli pääosin ruskeanharmaata ja siinä oli punaisia, vihreitä ja keltaisia laikkuja ja raitoja. Näyte saatiin murusina tai pieninä palasina. Rei- tai laikukasta ja siinä oli runsaasti värivaihtelua. Näyte oli pääosin ehjää sydäntä, mikä viittasi ässä R414 rapakallion paksuus oli 21 metriä. Maapeitteitä oli 24 metriä. Rapakallio oli raitaista savimineraalien runsaaseen määrään. Rei'issä R415, R416 ja R417 tavattiin osittain rapautunut kallio, jossa rapautuneet kerrokset ja kovemmat kerrokset vuorottelivat melko tiheään vaikeuttaen näytteen saantia. Sata metriä mittauslinjan lounaispuolella sijaitsevasta reiästä R418 tavattiin kohteen paras lävis- hieman kellertävää, kuitenkin lähes valkoista. Välillä 29,0-37,0 kaoliini oli raitaista ja väriltään edellistä keltaisempaa. Välillä 37,0-41,4 kaoliiniin tuli harmaita osueita ja raitoja. Loppuosassa tys valkoista kaoliinia. Kaoliinirapauman kokonaispaksuus oli 27 metriä ja sen päällä oli 24 metrin maapeitteet. Välillä 24,0-29,0 kaoliini oli asultaan massiivista ja väriltään silmämääräisesti reikää, syvyydellä 41,4-50,6, kaoliini oli väriltään pääosin keltaista ja asultaan vaihtelevaa. Kao- kallioon oli varsin terävä eli välittömästi kaoliinirapauman alla oli ehjä rapautumaton kallio. liinin väri tummeni syvemmälle mentäessä ja siihen tuli ruskeita sävyjä. Kontakti alla olevaan Erityispiirteenä lävistykselle olivat kaoliinin sisäiset hiekkaiset kerrokset, joissa oli mukana kvartsia ja vaaleaa kiillettä. Nämä kerrokset sijoittuivat syvyysväleille 31,7-33,8; 42,25-43,85 ja 47,4-50,25. Reiästä R419 ei tavattu rapakalliota ja maapeitteitäkin oli vain 14 metriä.

7 5 2.3 LABORATORIOTUTKIMUKSET Rapakalliosta saaduista porasydännäytteistä valittiin seitsemästä reiästä yhteensä 19 näytettä laboratoriotutkimuksiin. Ensin selvitettiin, minkä laatuisia olivat kaksi silmämääräisesti parhailta vaikuttavat näytteet ennen kuin muista näytteistä tehtiin laatuselvityksiä. Tämän esiselvityksen jälkeen näytteitä yhdisteltiin laboratorion toimesta siten, että analysoitavien näytteiden määräksi tuli lopulta 11 näytettä. Analyysit tehtiin GTK:n teollisuusmineraali-laboratoriossa Espoossa. Näytteistä erotettiin aluksi laskeuttamalla <20 µm fraktiot, joista mitattiin vaaleus ja keltaisuus Minolta CR200-värimittarilla. Tulokset kalibroitiin ISO-arvoja vastaaviksi. Näytteistä tehtiin lisäksi XRF- ja XRD-analyysit sekä raaka- että <20 µm fraktioista. Myös kaikkien raakanäyttei- den raekokojakaumat määritettiin sedigraafilla Vaaleus ja keltaisuus Taulukkoon 1 on merkitty analyysinäytevälit sekä niistä mitatut vaaleus/keltaisuus-arvot <20 µm fraktiosta ISO-arvoiksi kalibroituina. Reikä/Näyteväli Vaaleus/keltaisuus R405 / 27,0-30,85 R406 / 25,2-34,95 R407 / 22,0-23,05 R413 / 27,4-33,7 + 33,9-37,45 R414 / 29,0-35,0 R414 / 35,0-41,7 R416 / 22,6-24,9 R418 / 24,0-29,0 (R418 / 24,0-31,5 R418 / 29,0-31,5 + 33,8-36,5 R418 / 36,5-39,1 R418 / 39,1-42,4 + 43,85-47, / / / / / / / / / 20.8) 61.7 / / / 33.1 Taulukko 1. Analyysinäytteet ja niistä mitatut vaaleus-/keltaisuusarvot. Tässä raportissa kaoliini luokitellaan <20 µm fraktiosta mitatun ISO-vaaleusarvon perusteella valkoiseksi (vaaleus > 60%) ja värilliseksi (vaaleus < 60%). Edelleen raakanäytteen kaoliniittipi- toisuuden ollessa yli 30 %, puhutaan kaoliinista. Alle 30 % kaoliniittia sisältäviä näytteitä kutsu- perustuva ja se on tarkoitettu helpottamaan analyysitulosten kuvausta. Valkoisen ja värillisen kaoliinin raja-arvona käytetty ISO-vaaleus (60%) on sama, mitä Sarapää (1996) käytti Virtasal- taan rapakallioksi. Tämä luokittelu on vain esiintymäkohtainen, analysoituun näytemateriaaliin men kaoliinin yhteydessä. Luokittelun perusteella reiän R418 kaoliini on viimeistä analyysiväliä lukuun ottamatta valkoista kaoliinia. Lisäksi tähän luokkaan luetaan reiän R407 ohut kaoliinilä- vistys. Värillistä kaoliinia ovat reikien R413 ja R414 näytteet sekä reiän R418 viimeinen näyte- väli. Loput näytteistä luetaan rapakallioksi.

8 Parhaat vaaleusarvot reiässä R418 ovat yli 70 %. Tätä voidaan pitää kohtuullisen hyvänä vaaleu- tena puhdistamattomalle <20 µm fraktiolle. Sen sijaan keltaisuusarvot ovat valkoisellakin kaoliinilla korkeahkoja, %. Yhdistetyistä raakanäytteistä R418 / 24,0-31,5 + 36,5-39,1 erotetulle <20 µm fraktiolle tehtiin vahvamagneettinen märkäpuhdistus Salan erottimella Kemira Agro Oy:ssä. Erotusajot suoritet- osalle tehtiin kahteen kertaan. Magneettisen fraktion osuus oli 15,4 %. Magneettisella erotuksel- la saatiin näytteen vaaleus kohoamaan 72,3 %:sta 74,3 %:iin. Keltaisuus saatiin puolestaan las- tiin laitteen maksimiarvolla, joka on noin 2 Teslaa (=20 kgaus). Kertausajoja epämagneettiselle kemaan 19,6 %:sta 18,7 %:iin. Kuten tuloksista huomataan eivät vaaleus- ja keltaisuusarvot paljon parantuneet vahvamagneettisessa erotuksessa Mineraalikoostumus Raekokojakauma Suolakaarkon valkoisella kaoliinilla vastaavat raekokojakauman arvot <20 µm, <10 µm, <6 µm ja <2 µm fraktioille olivat keskimäärin 71%, 58%, 50% ja 34%. Korkeasta hienofraktion osuu- suhteellinen osuus vielä noin 65 %, mutta <10 µm fraktiolla enää 45 desta johtuen voidaan kaoliinin raekokojakaumaa pitää erinomaisena. Värillisellä kaoliinilla hienofraktion suhteellinen osuus laskee selvästi. Kuitenkin esim. reiässä R414 on <20 µm fraktion %. Reikien R407 ja R418 raakanäytteiden kaoliniittipitoisuudet olivat XRD-analyysien mukaan huomattavan korkeita, %. Myös rei=issä R413 ja R414 kaoliniittipitoisuus nousi vielä %:iin. Lopuissa rei=issä pitoisuudet jäivät alle 15 %:in. Kaoliniitin lisäksi merkittävinä pitoi- suuksina raakanäytteissä esiintyi kvartsia, jonka määrä oli valkoisella kaoliinilla % ja värillisellä kaoliinilla %. Valkoinen kaoliini sisälsi myös pieniä määriä kalimaasälpää, plagioklaasia, kloriittia, kiillettä ja apatiittia. Näiden pitoisuudet olivat kuitenkin vähäisiä (< 5 %) XRD-analyysien mukaan. Smek- tiittiä ei valkoisessa kaoliinissa esiintynyt. Värillisessä kaoliinissa oli edellä mainittujen lisäksi smektiittiä, hematiittia sekä talkkia. Reiän R406 rapakallionäyte sisälsi viimeksi mainittua jopa 40 %. Alle 20 µm fraktiossa valkoisen kaoliinin kaoliniittipitoisuus nousi %:iin. Kaoliniitin li- plagioklaasia, kiillettä ja apatiittia. Myös värillisellä kaoliinilla hienofraktio sisälsi epäpuhtauk- sina erityisesti kvartsia, kalimaasälpää ja plagioklaasia, mutta myös kiillettä, smektiittiä ja hema- tiittia. Erityisesti kalimaasälpä ja plagioklaasi näyttivät XRD-analyysin perusteella rikastuvan säksi näytteeseen jäi kuitenkin vielä 5-10 % kvartsia sekä edelleen pieniä määriä kalimaasälpää, hienofraktioon. Mineraalikoostumusten tarkentamiseksi määritettiin muutamista näytteistä XRD-analyysien li- säksi laskennallisesti XRF-analyysituloksista mineraalien suhteelliset osuudet. Määrityksen tu- loksena havaittiin mm. että näytteen R418/29-36,5 <20 µm fraktio sisälsi jopa % illiittiä. Lisäksi reiän R407 raakanäytteen kvartsipitoisuus nousi XRD-analyysin 15 %:sta aina 30 %:iin Kemiallinen koostumus

9 7 Suolakaarkon valkoisen kaoliinin < 20 µm fraktion kemialliselle koostumukselle on luonteen- omaista korkea SiO 2 -pitoisuus (49 %) sekä alhainen Al 2 O 3 -pitoisuus (34 %). Tämä on seurausta hienofraktioon jäävästä kvartsista, joka nostaa piin määrää ja vastaavasti laskee alumiinin mää- rää. Puhdas kaoliniitti sisältää teoriassa 46,3 % SiO 2, 39,8 % Al 2 O 3 ja 13,9 % H 2 O. Titaanin ja raudan määrät ovat valkoisella kaoliinilla kohtalaisen korkeita. TiO 2 -pitoisuus on raakanäytteessä noin 1 % ja sen määrä nousee <20 µm fraktiossa noin 1,5 %:iin. Fe 2 O 3 -pitoisuus on raakanäytteellä 0,7-2,5 % eli määrässä esiintyy melko suurta vaihtelua. Alle 20 µm fraktiolla Fe 2 O 3 -pitoisuus on 1-1,5 %. Raudan ja titaanin pitoisuudet eivät siis alene hienofraktiossa, titaanipitoisuus pikemminkin kasvaa. Myös K 2 O-pitoisuudessa esiintyy suurta vaihtelua. Näytteessä R418/29-36,5 K 2 O-pitoisuus oli sekä raakanäytteessä että <20 µm fraktiossa noin 1,3 %. Muuten kaliumpitoisuudet ovat valkoisella kaoliinilla suhteellisen alhaisia. Näytteessä R418/24,0-29,0 on MgO-pitoisuus varsin korkea, noin 1,4 % sekä raakanäytteessä että hienofraktiossa Rikastuskoe Kaoliinin tarkempia laatuselvityksiä varten tehtiin kohteen parhaasta yhtenäisestä kaoliinilävis- ajettiin tyksestä (näyte R418 / ) rikastuskoe. Kokeeseen otettiin 2 kg näytettä, josta hydrosyklonilla <2 µm fraktio. Tämän fraktion puhdistamista jatkettiin edelleen Salan vahvamagneettisella erottimella. Keraamisen laadun testaamiseksi vahvamagneettisesti puhdistetun kaoliinituotteen värimuutoksia tutkittiin polttokokeella. Kokeessa kuivattua kaoliinipulveria otettiin 15 g, jota kuumennettiin posliiniupokkaassa 1180 C lämpötilassa 15 minuuttia. Taulu- jälkeen. Lisäksi taulukossa on jo aiemmin mitattu vaaleus-/keltaisuusarvo < 20 µm kosta 2 seuraavalla sivulla nähdään vaaleus- ja keltaisuusarvot edellä kuvattujen toimenpiteiden fraktiosta. Kuten tuloksista voidaan havaita, ei suoritetuilla toimenpiteillä ollut suurtakaan vaikutusta vaa- Keltaisuusarvo puolestaan aleni poltossa lähes puoleen verrattuna ennen polttoa leusarvoihin. mitattuun arvoon. Suoritetuista puhdistustoimenpiteistä huolimatta vaaleus- ja keltaisuusarvot eivät täytä päällystetai edes täytekaoliinin laatuvaatimuksia. Täytekaoliinin ISO-vaaleuden tulisi olla vähintään 80% ja päällystekaoliinin yli 85%. Keltaisuusarvojen tulisi puolestaan olla selvästi alle 10 sekä täyteettä päällystekaoliinilla.

10 8 Toimenpide Laskeuttamalla erotettu < 20 µm fraktio Laskeuttamalla erotettu < 2 µm fraktio Vahvamagneettisesti puhdistettu kaoliinituote (< 2 µm ) ISO-kalibroitu us/keltaisuus Minolta CR / / 17.5 vaale / / 19.4 Poltettu kaoliinituote (< 2 µm ) 72.8 / 10.8 ISO-vaaleus/DIN6167-keltaisuus MinoltaCM3700dPspektrofotometri Taulukko 2. Vaaleus- ja keltaisuusmittausten tulokset kaoliinin rikastus- ja puhdistustoimenpi- teiden jälkeen. Näyte R418/ JOHTOPÄÄTÖKSET JA AIHEEN ARVIOINTI Vahvamagneettisesti puhdistettua kaoliinituotetta tutkittiin heikkojen vaaleus- ja keltaisuusarvo- jen vuoksi SEM-EDS-analyyseillä. Niissä havaittiin kaoliinin sisältävän erillisinä rakeina titaanirikasta mineraalia, joka ilmeisesti on anataasia. Titaania ja rautaa on runsaahkosti myös itse kaoliniitti-mineraalissa. Kaoliinituotteesta otetusta näytteestä tehdyn XRD-analyysin mukaan näyte sisälsi 95 % kaoliniittia. Loppuosa koostui kvartsista, kalimaasälvästä, kiilteestä ja talkista luetellussa runsausjärjestyksessä. XRF-analyysin mukaan kaoliinituotteen Al 2 O 3 -pitoisuus (34,3 %) jää alhaiseksi kaupallisiin tuotteisiin verrattuna. Korkea SiO 2 -pitoisuus suhteessa Al 2 O 3 - pitoisuuteen kuvastaa, että näytteessä on vielä kaoliniitin, kalimaasälvän, kiilteen ja talkin lisäksi myös runsaasti vapaata kvartsia. Raudan ja titaanin määrät ovat edelleen korkeahkoja, eivätkä sanottavammin muuttuneet rikastuskokeessa. Suolakaarkon esiintymän parhaiden näytteiden korkea kaoliniittipitoisuus (raakanäytteessä %) on lupauksia antava. Myös raekokojakauma raakanäytteissä on Suolakaarkon valkoisella kaoliinilla erinomainen. Myöskään kaoliinin rauta- ja titaanipitoisuudet eivät nouse hälyttävän korkeiksi. Ongelmaksi sen sijaan muodostuvat kaoliinin hienofraktioon jäävät mineralogiset epäpuhtaudet, erityisesti kvartsi. Tämä näkyy myös hienofraktion kemiallisessa koostumuksessa korkeana SiO 2 -pitoisuutena ja alhaisena Al 2 O 3 -pitoisuutena verrattuna kaupallisiin tuotteisiin. Myöskään vaaleus- ja keltaisuusarvot eivät täytä päällyste- tai edes täytekaoliinin laatuvaatimuk- sia. Raudan uuttaminen vahvamagneettisen erotuksen jälkeen saattaisi parantaa em. arvoja. Suolakaarkon kaoliinirapaumaan liittyvän geofysikaalisen anomalian poikki on mitattu ainoas- on taan yksi VLF-R- ja gravimetrinen mittausprofiili. Edelleen näytteenottopisteiden pisteväli 100 metriä eli hyvin harva. Esiintymän todelliset mittasuhteet ovat siis vielä selvittämättä. Kuitenkin ottaen huomioon syrjäisen sijainnin, paksut maapeitteet sekä nyt analysoitujen näytteiden laatuongelmat, esiintymä tuskin on taloudellisesti hyödyntämiskelpoinen. Näin ollen kohteella ei ole tällä hetkellä aihetta jatkotutkimuksiin.

11 9 KIRJALLISUUSVIITTEET Lehtonen, M., Airo, M-L., Eilu, P., Hanski, E., Kortelainen, V., Lanne, E., Manninen, T., Rastas, P., Räsänen, J. & Virransalo, P Kittilän vihreäkivialueen geologia. Summary: The stratigraphy, petrology and geochemistry of the Kittilä greenstone area, northern Finland. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Investigation sivua, 79 kuvaa, 20 taulukkoa ja 1 liite. Mikkola, Erkki Muonio-Sodankylä-Tuntsajoki. Suomen geologinen yleiskartta [1: ] : kivilajikartan selitys B7-C7-D7, 286 p. + 4 pls. + 1 map Pekkala, Y. & Sarapää, O Kaolin exploration in Finland. In:. Autio, S. (ed.) Current Research Geological Survey of Finland, Special Paper 10, Sarapää, Olli Proterozoic primary kaolin deposits at Virtasalmi, Southeastern Finland. Geological Survey of Finland, Espoo. 152 p. + 6 apps. LIITTEET Liite 1. Tutkimuskohteen sijainti 1: mittakaavaisella kartalla Liite 2. Mittauslinja ja näytteenottopisteet 1: mittakaavaisella kartalla Liite 3. VLF-R- ja gravimetristen maastomittausten tulokset Liite 4. Kairauksenseurantaraportit LIITTYY -MATERIAALI Matalalentoaineisto ja -kartat, kairasydännäytteet, laboratorioanalyysiraportit (3 kpl) Geologian tutkimuskeskus, Rovaniemi

12

13

14

15

16

17

18