ERIKOISKASVIEN MERKITYS SUOMESSA -hankkeen avausseminaari 16.6.2003 MTT Ympäristöntutkimus, Ekologinen tuotanto, Karila, Mikkeli - 1 -
BOREAL HERB CENTER MIKKELI HANKKEEN ALOITUSSEMINAARI Aika: 16.6.2003 klo 12-16 Paikka: Luennot: Rantakylä-talo (entinen Mikkelin maalaiskunnan kunnantalo) Peltovierailu: MTT, Ekologinen tuotanto, Karila Puheenjohtaja: Bertalan Galambosi, vanhempi tutkija, MTT Ekologinen tuotanto, Karila Ohjelma Rantakylä-talolla: 12.00-12.10 Avaus johtajan sijainen, tutkija Pirjo Kivijärvi, MTT Ekologinen tuotanto, Karila 12.10 12.30 Yrttikasvien kotiutuminen Järvi-Suomeen 1980-2000 Bertalan Galambosi, vanhempi tutkija MTT Ekologinen tuotanto, Karila 12.30-13.00 Uusien kasvien ja ideoiden merkitys Suomen maataloudessa Marjo Keskitalo, erikoistutkija, MTT Kasvinviljely, Jokioinen 13.00-13.30 Rohdoskasvitutkimusten merkitys yritysten kehittämisstrategiassa Pirjo Toivokoski, tiedottaja ja Matti Kaarlas, tuotantopäällikkö, Hankintatukku Oy, Helsinki 13.30-14.00 ( Pohjolan yrttitietokeskus) -hankkeen esittely Marjo Marttinen, projektikoordinaattori, MTT Ekologinen tuotanto, Karila 14.00-14.45 Siirtyminen Karilaan Kahvitarjoilu Karilassa 14.45-16.00 Tutustuminen Karilan uutuusyrttikokeisiin Bertalan Galambosin johdolla: Kihokin, nokkosen, etelänarnikin, Amerikan ginsengin, keltakatkeron ja ruusujuuren viljely Minttukokoelma Kiinalaisten rohdoskasvien kokoelma Liköörikasvien kokoelma 16.00 Aloitusseminaarin päättyminen - 2 -
YRTTIKASVIEN KOTIUTUMINEN JÄRVI-SUOMEEN 1980-2003 Bertalan Galambosi, vanhempi tutkija MTT Ekologinen tuotanto, Karila Järvi-Suomi tunnetaan veneilystä ja mökkeilystä. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana täällä on tehty paljon työtä sen eteen, että Järvi-Suomi voitaisiin tulevaisuudessa tuntea myös tuoksuvista yrttipelloista. Idean syntyminen Eteläsavolaisen yrttiviljelyn isäksi voidaan nimittää Erkki Kaukovirtaa, Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitoksen professoria. Hän aavisti 1980-luvun alussa yrttien suosion suomalaisessa yhteiskunnassa ja aloitti yrttiviljelyn opetuksen ja kehittämisen. Hänen aloitteestaan syntyi mm. Seija Hälvän yrttiaiheinen gradu-työ ja ensimmäinen viljelyopas (Hälvä, 1986) sekä Suomen Akatemian Maustekasviprojekti v.1983-1985 (Mäkinen ym.1996). Tutkimuksen ohessa syntyi tarve aloittaa yrttien tuotantomittakaavainen viljelykokeilu ja se toteutettiin v. 1984-1988 ns. Puumala projektissa (Galambosi ym. 1991). Viisivuotisen projektin hallinnoi Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Yrttiprojektin sijoittumiseen Etelä-Savoon vaikuttanut silloinen maaherra Uki Voutilainen. Sopihan luonnonmukainen yrttiviljely hyvin Mikkelin ekoläänin strategiaan. Puumalan yrttiprojekti 1984-1988 Alun perin Puumalan yrttiprojektin salaisena ja kunnianhimoisena tavoitteena oli yrtti-instituutin perustaminen Suomeen, mutta se ei toteutunut. Viiden vuoden työ antoi kuitenkin valtavan määrän tietoa ja arvokkaita kokemuksia. Projektin toteuttamiseen osallistui useita tutkijoita Helsingin yliopiston Farmakognosian laitokselta prof. Max von Schantz johdolla. Silloinen tutkija, nykyinen prof. Heikki Vuorela analysoi satoja Puumalan yrttinäytteitä. Usean kasvilääkintäkirjan kirjoittaja, dosentti Yvonne Holm väitteli Puumalan aromikasveista tohtoriksi (Holm-Hiltunen, 2003). Projektin vetäjä Veli-Oskar Huttusella ja kunnan johtohenkilöillä oli suuri merkitys, että pitkä projekti saatiin vietyä loppuun saakka. Kaikkein tärkein rooli oli kuitenkin niillä kahdellakymmenellä viljelijällä, jotka halusivat tutustua uusiin kasveihin ja omaksua uutta tuotantokulttuuria. Projektin päättyessä v.1989 yrttipinta-ala oli 13 ha, täysin uusia koneita oli kehitelty Esko Ruottisen konepajassa ja viljellyt yrtit myytiin Pauligin maustesuolana. Useat viljelijät kehittelivät omia yrttipohjaisia tuotteita, kuten Seija Hyvönen Sulkavalla tai Riitta Kosonen Viljakansaaressa. Ellu Pulliaisen (Arpola) ja Pekka Luukkosen (Hurissalo) pelloilta on viimeisen viidentoista vuoden aikana mennyt yli kahteenkymmeneen eri maahan jalostettuja luontaistuotteita. Pioneerityön vaikeuksiakaan ei Puumalan projektissa pystytty välttämään. Kaupallinen toiminta aloitettiin liian aikaisin ja yrttialan varsinaista kaupallista osaamista ei projektissa ollut. Opittiin myös se, että täysin uusi asia etenee melko hitaasti. Mielestäni Puumalan projektista saatiin paljon tärkeä tietoa: saatiin tieto yli viidenkymmenen yrtin satotasosta pohjoisissa olosuhteissa kokeiltiin ja opeteltiin yrttiviljelyn koneellistamista, sovellettiin ja kehiteltiin koneita uusien kasvien viljelyyn sopivaksi saatiin ensimmäiset kokemukset yrttien siementuotannosta - 3 -
saatiin herätettyä kiinnostusta yrttiviljelyä kohtaan koko maassa Projektin ansioiksi voidaan lukea kaksi yrttiviljelykirjaa ja lukuisat ammattiartikkelit, kymmenet luennot maatalousoppilaitoksissa ja kansalaisopistoissa. Niiden tehtävä oli kertoa viljelykokemuksista eri puolilla maata. Puumala yrttipellot olivat suosittu vierailukohde mm. Mikkelin maatalousnäyttelyn aikaan. Yrteistä tuli yksi median lempiaihe. Hankkeen esimerkin avulla käynnistyi mm. Lohtajan ja Kittilän yrttiprojektit. Myös se, että nyt on käynnistynyt hanke, perustuu Puumalan projektissa tehtyyn pohjatyöhön. Ruukkuyrtit Järvikylän kartanosta: Ruukkuyrttien tuotanto, jonka Karl von Grotenfelt Joroisissa aloitti, tarjosi suomalaisille kuluttajille mahdollisuuden syödä tuoreita yrttejä ympäri vuoden. Hyvä tarjonta on lisännyt kulutusta. V.1987 tuli ensimmäisen kerran Joroisista markkinoille 90.000 kpl ruukkuyrttejä. Puutarhayritysrekisterin mukaan v.2002 kolmisenkymmentä yritystä tuotti 9,3 miljoona ruukkuyrttiä, joista edelleenkin merkittävä osa koko maan ruukkuyrteistä - lähes puolet - kasvatetaan Joroisissa. Ulla Lehtonen - tietokirjailija Varkaudesta: Ulla Lehtosen merkitystä yrttien käytön lisäämisessä voidaan verrata ruukkuyrttien merkitykseen. Hän on vaikuttanut Varkaudesta käsin kompostikasojen ja vihannespalstojen ääreltä kymmeniin tuhansiin kotipuutarhureihin. Hän on uupumatta puhunut luonnonmukaisen viljelyn, ympäristöystävällisen kotipuutarhan ja luonnon sekä viljeltyjen yrttien käytön puolesta. Ullan yrtit -kirjassa hän esittelee kolmenkymmenen luonnonyrtin käyttöä ja terveydellisiä vaikutuksia. Ullan maustemaa -kirjassa viljelyja käyttötietoja on peräti seitsemästäkymmenestä lajista. (Tämän kirjan olen antanut pojalleni oman kirjani sijaan, kun hän aloitti palstaviljelyn Helsingissä!) Ulla Lehtonen on kirjoittanut yrteistä useisiin muihin kirjoihin ja TE-lehteen. Hänellä on merkittävä rooli myös siinä, että petroskoilaisen fytoterapeutti Ljudmila Rumjantsevan kotiutuminen Suomeen oli helppoa. Puumalan punahattuviljelmät Etelä-Savon yrttimainetta ovat kasvattaneet ne Puumalan projektissa osaamisensa saanet yrttiviljelijät, jotka rohkeasti lähtivät Hankintatukku Oy:n sopimusviljelijöiksi. Sitoutuminen viljelysopimukseen on ollut molemminpuolinen ja sopimukset ovat edelleen voimassa. Hankintatukku Oy:n järjestämät avoimien ovien päivät tekivät tunnetuksi Arpolan punahattuviljelykset koko maassa. Vuosina 1990-1993 koulutuspäivillä Arpolan viljelmiin tutustui vuosittain 300-350 luontaistuotekauppiasta eri puolilta Suomea. Nykyisin punahattu- ja muiden rohdoskasvipohjaisten tuotteiden ostajat Ruotsista, Norjasta, Tsekistä, Italiasta ja Bulgariasta tutustuvat viljelmiin ja jopa osallistuivat sadonkorjuun itse. MTT Ekologinen tuotanto, Karila Etelä-Savon näkökulmasta on tärkeää, että yrttiviljelytutkimus siirtyi Puumalan projektin loputtuna silloiselle MTT:n Etelä-Savon tutkimusasemalle Karilaan (nyk. MTT Ekologinen tuotanto, Karila). Peltoviljelytutkimukset jatkuivat Järvi-Suomessa ja laajenivat MTT:n kahdeksalle muulle tutkimusasemalle aina Piikkiöstä Kittilään asti. Näin Puumalassa saatuja kokemuksia voitiin hyödyntää eri puolilla suomea. Vuosina 1990-2002 Karilassa on suoritettu yli 20 pienempää tai suurempaa tutkimushanketta, joiden tuloksia on julkaistu sekä kotimaassa että ulkomailla. Laaja koetoiminta on antanut pohjaa ja uutta tietoa lukuisten yrttikurssien järjestämiseen ja Karilasta onkin tullut yrttiammattilaisten ja oppilaitosten opintoretkien tutustumiskohde. Merkittävä opetussarja, viisi tehokurssia, järjestettiin v. 1990-1994 Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkelin, kanssa. Kursseille osallistui yli 350 opettajaa, tutkijaa, neuvojaa ja yrttiviljelijää. Kurssimateriaaleista tehtiin kolme julkaisua ja 200 kuvan diasarja, joita edelleen käytetään oppilaitoksissa.(galambosi, 1995). - 4 -
Karilassa on järjestetty sekä kansallisia että kansainvälisiä seminaareja. V.1994 oli Pohjoismaiden ensimmäinen yrttisymposiumi, jossa oli 64 osanottajaa 14 maasta (Ahonen, 1994). V.1996 400 ihmistä tutustui Hankintatukku Oy:n rahoittamiin koeviljelyksiin. V.2002 järjestettiin kaksikin seminaaria: toinen ruusujuuren ja toinen kiinalaisten rohdoskasvien viljelykokemuksista. Karilassa tehty tutkimustyö on antanut pohjaa useamman yrttiviljelykirjan kirjoittamiselle. Kaksi niistä käännettiin pohjoismaisen seminaarin jälkeen norjan kielelle (Dragland-Galambosi, 1996). Mikkelin Kenkävero Kun Karila on ammattilaisten suosima vierailukohde, niin Mikkelin Kenkävero on kotipuutarhurien suosikki. Osaava ja innostava henkilökunta on saanut tehtyä rapistuneesta pappilasta vuoden matkailukohteen, osin sen tunnelmallisen yrttitarhan ansiosta. Kenkäveroon suuntautuneen kaupunkipuutarhurien seuran kesäretken seurauksena yrttitarhan suunnittelija, Anneli Miekk-Oja, sai kutsun suunnitella Kotkan linnanmuurin upean barokkipuutarhan. Sekin on vierailun arvoinen nähtävyys! Yrttiyrittäjyys Järvi-Suomessa Yrttiviljelyn kotiuttamiseksi Järvi-Suomeen on tarvittu riskinottokykyisiä yrittäjiä. Vuosina 1986-96 Heinäveden yrttipajan tuotteet, luostariin menevän tien varrella oleva paja ja sen perustaja, Martti Hämäläinen tunnettiin melkein koko maassa. Eläkkeelle siirryttyään hän myi yrttipajan OMN Yrttiosuuskunnalle Savonlinnaan, joka jatkaa toimintaa osin uudistettuna ONM Marketing Ltdnimisenä. Osuuskunnan toimintamalli on merkittävä hajallaan toimivien erikoisviljelijöiden toiminnan koordinoijana. Osuuskunnan jäsenet ovat vuosien varrella opetelleet eri yrttien viljelyä. Vain vähän aikaa sitten osuuskunnan jäsenten ansiosta voitiin maistella ensimmäistä kotimaiselle väinönputkella maustettu juomaa. Muut alueella viljelty tärkeimmät yrttikasvit ovat ruusujuuri, etelänarnikki ja n. 20 erilaisia kukka- ja lehtiyrttilajia. Yksittäisten tilojen valmistamia yrttipohjaisia tuotteita löytyy erilaisten kauppojen hyllyiltä. Joukosta on mainittava Eila Räisäsen johtama Puulan yrtti- ja marjaherkut Oy Hirvensalmelta Taina ja Tuomo Laitisen Vavesaaren tila Kangasniemeltä Marjatta Arola ja Savon Amazone Osuuskunta Pieksämäeltä Liisa ja Hannu Hytösen Rastun taimisto Rautalammilta tunnelmallinen Tertin kartano Mikkelissä Pohjois-Karjalan suunnalta mainittakoon Karjalan Minttu -osuuskunta Liperistä, jonka laitteet ja osaaminen aromiöljyjen tislauksessa on tärkeä savolaisille yrttiviljelijöillekin Kuminan viljely Etelä-Savossa: Yrttiviljely on uusi tuotantokulttuuri. On kuljettava pitkä tie ja useiden tekijöiden on oltava kohdallaan ennekuin kuin oppikirjojen ja kurssien sisältö muuttuu merkittäväksi tulolähteeksi. Esimerkiksi onnistumisesta sopii Etelä-Savon kuminaviljelyn kehitys. Kun viljelijöiden kiinnostus uusiin viljelykasveihin kohtasi kansainvälistä markkinointia osaava yrityksen, Trans Farm Oy:n Hikiältä, muuttui pienimuotoinen toiminta ammattimaiseksi. Kumina viljelyala Etelä-Savossa oli v. 1996 vain 44 ha ja v. 2002 se oli jo 1217 ha! Etelä- Savon Yrttiohjelma Koska uuden tuotantomuodon vahvistaminen vaatii jatkuvaa oppimista, opetusta ja kehittämistä, laativat Mikkelin tutkimus- ja opetuslaitokset vuosille 2000-2006 alan kehittämisstrategian. Ekoneum - 5 -
ry:n laatimassa Etelä-Savon yrttiohjelmassa mukana olevat organisaatiot pyrkivät kukin tahollaan jatkamaan yrttialan kehittämistä Järvi-Savossa. Strategian mukaan Mikkelin ammattikorkeakoulu ja YTI tutkimuskeskus tutkii ja kehittää yrttien kuivatusmenetelmiä, aromiöljyjen määrittelyä ja aistinvaraisen laadun arviointimenetelmiä. Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkeli keskittyy yrttien elintarvikekäytön laajentamiseen, yrttien mikrobiologisen laadun tutkimiseen ja keruutuotteiden hyödyntämiseen opetuksen ja laitekehittelyn avulla. V. 2003 aloitettiin uudelleen yrttikurssit, missä käsitellään suomalaisen yrttituotannon kansainvälisiä ulottuvuuksia ja Suomessa ensimmäisen kerran yrttipohjaisen maatilayrityksen mahdollista toimintaa. MTT:n Ekologinen tuotanto aloittaa -hankkeen, jonka tarkoitus on välittää tutkittua viljely- ja markkinatietoa uusista mauste- ja rohdosyrteistä. Etelä-Savon TE-keskus Yrttialan kehitystyö ja alueen yrttiohjelman laatiminen ja toteuttaminen olisi ollut ja olisi mahdotonta ilman Etelä-Savon TE-keskuksen myöntämää rahoitusta. Tukirahoitusta myöntäessään TE-keskuksen johtajat ja asiantuntijat ovat ymmärtäneet sen, että uuden tuotantohaaran oppiminen vie aikaa. Alueen yrttitoimijat ovat saaneet ehdotuksilleen ymmärtämystä, kärsivällisyyttä ja tietysti rahoitusta, mistä TEkeskukselle on lausuttava parhaat kiitokset! TE-keskuksen pitkäjänteisen työn tuorein esimerkki on v.2002 aloitettu uusi Euroopan Pohjoinen Yrttituotanto -hanke, jonka avulla Järvi-Suomen yrttitoimintaa laajennetaan Pietarin suuntaan. Yhteenveto: Laatiessani tätä lyhyttä historiikkia olen itsekin yllättynyt siitä, miten laajasti on levinnyt ja miten monelle peltolohkolle ovatkaan rönsyilleet ne pienet yrtit, jotka professori Erkki Kaukovirta istutti Puumalan vuonna 1983! Yrttialan kehityksen kulku ei ole aina ollut suora. Joskus on ollut isojakin kiviä vastassa. Asioiden eteneminen on ollut kiinni ensisijaisesti ihmisistä: niistä kaikista naisista ja miehistä, viljelijöistä, tutkijoista ja rahoittajista, jotka ovat uskoneet tähän ideaan ja antaneet oman osuutensa kehityksen kultuun. Vaikka täällä Etelä-Savossa on Suomen kauneimmat maisemat, niin ne eivät sinällään anna mahdollisuuksia yrttien kaupalliselle tuotannolle. Toimintaa vaikeuttaa alueen hajanaisuus, yrttiperinteen vaatimattomuus ja teollisuustaustan puute. Uskon kuitenkin, että yrttialan kehitys jatkuu, yrttien uusi tuotantokultuuri vahvistuu Etelä-Savossa ja yhä useampi yrittäjä saa yrteistä varteenotettava tuloja. Henkilökohtaisesti ja MTT Karilan henkilökunnan puolesta toivon, että - hanke antaa oman panoksensa tähän kehitystyöhön. Lähteet: Ahonen, S. 1994. Production of herbs, spices and medicinal plants in the Nordic countries: proceedings of the NJF seminar no.240. Mikkeli, 2-3 August. NJF-utredning/rapport nro 91-119 s. Dragland, S.and Galambosi, B. 1996. Produksjon og forste-foredling av medicinplanter. AS, Ås. 213 s. EKONEUM, 2000. Etelä-Savon yrttiohjelma vv. 2000-2006. www.ekoneum.com Galambosi, B.1995. Tärkeimpien yrtti- ja rohdoskasvien viljely. Diasarja. Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli. 200 diakuva. - 6 -
Galambosi,B. Kaukovirts, E., Sz.Galambosi Zs. 1991. Mauste- ja rohdosyrttien viljely. Puumalan rohdos- ja maustekasvihanke 1984-1988. Loppuraportti. Helsingin yliopisto. Puutarhatieteen laitos. Julkaisuja nro 18.114 s. Holm, Y ja Hiltunen, R. 2003. Lääkkeitä luonnosta. Palmenia.141 s. Hälvä, S. 1986. Mausteita omasta maasta. Kirjayhtymä, Helsinki,117 s. Lehtonen, U. 1987. Ullan yrtit. WSOY, 246 s. Lehtonen, U. 1989. Ullan maustekasvimaa. Otava, 320 s. Mäkinen, et al. 1986. Maustekasvitutkimus, SA 01/813: Loppuraportti. 112 s. - 7 -
UUSIEN VILJELYKASVIEN JA IDEOIDEN MERKITYS SUOMEN MAATALOUDESSA Marjo Keskitalo, erikoistutkija MTT Kasvinviljely ja biotekniikka, Jokioinen Mitä uusilla viljelykasveilla tarkoitetaan Uutuuskasveilla tarkoitetaan erilaisia viljelykasveja, joita voidaan alueellisesti tarkasteltuna, käyttökohteen tai taloudellisen merkityksen mukaan pitää uusina. Kasvit eivät välttämättä kuitenkaan ole täysin tuntemattomia, vaan niitä on saatettu viljellä historian aikana jo aikaisemminkin tai jollakin muualla alueella. Voidaan myös katsoa, että tähän ryhmään kuuluvat kaikki ne viljelykasvit, joiden asema kasvinviljelyssä on syystä tai toisesta tällä hetkellä vähäisempi. Siten myös uudet lajikkeet, mikäli niiden ominaisuudet poikkeavat selvästi aikaisemmista voidaan aluksi laskea kuuluvaksi tähän ryhmään. Uusia kasveja on siten kaikissa kasviryhmissä, mutta nykyisistä kasvilajeista ehkä eniten kuuluu juuri yrttivihannes-, marja- tai valeviljoihin. Joka tapauksessa uusilla viljelykasveilla haetaan vaihtoehtoja nykyiseen tuotantoon. Kasvi-innovaatioita vuosien takaa ja niiden läpimurtoon vaikuttaneita tekijöitä Uusia viljelykasveja voidaan pitää eräänlaisina innovaatioina, koska yleensä tällaisen kasvin viljelystä seuraa uutta toimintaa, investointeja sekä perehtymistä asiaan. Tietynlaisina aikansa innovaatioina voidaan pitää esimerkiksi perunaa, sokerijuurikasta sekä öljykasveja, jotka ovat nyt vakiinnuttaneet asemansa kasvintuotannossa. Myöhemmin tulleita uutuuksia ovat monet vihannekset sekä yrttikasvit. Näiden lisäksi ovat uusia olleet joskus kaikki muutkin viljelykasvimme, jotka on tuotu maahamme historian eri vaiheissa. Tarkastelemalla aikaisempien innovaatioiden läpimurtoon vaikuttaneita tekijöitä, on uusien viljelykasvien parissa työskentelevien tutkijoiden, viljelijöiden ja muiden yrittäjien ehkä helpompi ymmärtää nykyisiä haasteitamme. Toisaalta aikaisemmat onnistumiset luovat uskoa omaan työhön. Aikanaan uusien kasvien läpimurtoon ovat vaikuttaneet useatkin tekijät. Esimerkiksi perunan tuloon Suomeen vaikutti ensimmäiseksi suomalaisten sotilaiden kansainvälistyminen. Erityisesti pitkään ulkomailla ja sotarintamalla viettäneet sotilaat olivat Suomeen tulessa valmiimpia korvaamaan aikaisemmin käytetyn nauriin perunalla. Viljelyn onnistumiseen vaikuttivat koneellistuminen kuten kyntöaurojen käyttö, mikä mahdollisti maan muokkauksen. Rypsin viljelyn laajentumista edesauttoi myös koneellistuminen, tällä kertaa leikkuupuimurien käyttöönotto. Sen lisäksi rypsin viljelyn puolestapuhujina toimi tunnettuja vaikuttajia, muun muassa Urho Kekkonen 1950-luvulla. Raakaaineen luotettava saatavuus ja viljelijöiden osaaminen uudella saralla on ollut myös tärkeää. Esimerkiksi Turkuun perustettiin jo 1800-lopulla sokeritehdas, mutta koska raaka-ainetta ei ollut saatavilla eikä viljelijöillä vielä siinä vaiheessa tietoa juurikkaan viljelystä, tehtaan oli lopetettava toimintansa. On selvää, että markkinoiden kehittyminen oli kaikkien kasvien kohdalla erittäin merkittävä tekijä. Perunalle tuli kysyntää, koska se muodosti tärkeän osan kansan ruokavaliossa. Sokerijuurikkaasta oli puolestaan kysyntää, koska sokeri oli sodan jälkeen säännösteltyjen elintarvikkeiden listalla, minkä takia oman maan tuotantoa haluttiin lisätä. Rypsiöljy puolestaan osui aikaan, jolloin ruokavalio muuttui kevyemmäksi ja eläinperäisten rasvojen haittavaikutukset tulivat esille. Merkittävyytensä takia kasvien tutkimus- ja jalostustoimintaa voitiin myös tehdä. Uudet tauteja kestävämmät (mm peruna), vähemmän työtä vaativat (sokerijuurikkaan yksi-itoiset siemenet vähensivät harvennuksen tarvetta) ja laadultaan paremmat (rypsin 00-lajikkeet) lajikkeet antoivat lisäpuhtia sekä viljelyyn että raaka-aineen jalostukseen. Kasvien kohdalla voidaan ehkä todeta, että näille oli yhteiskunnallinen tilaus. - 8 -
Uusien kasvien merkitys viljelyhistoriamme aikana Uutuuskasvien viljelyn merkitystä tarkasteltaessa otetaan yleensä huomioon vain suorat, viljelijän talouteen kohdistuneet vaikutukset. Uusien kasvi-innovaatioiden tulo on kuitenkin lisännyt myös muiden tahojen taloudellista toimintaa ja hyvinvointia. Yrittäjän näkökulmasta uutuuskasvien viljelyyn ryhdytään paremman kannattavuuden saavuttamiseksi. Sokerijuurikkaan ja öljykasvien yhteenlasketut viljelypinta-alat lisääntyivät 1930-luvulta vuoteen 1999 noin 5000 hehtaarista noin 100 000 hehtaariin. Tämä tapahtui siis 70 vuoden aikana. Perunan viljelyalat alkoivat vastaavana ajanjaksona pienentyä. Vielä 1930-luvulla perunan kokonaisviljelyala oli noin 85 000 hehtaaria, kun se 2000-luvulle tultaessa oli noin puolet tästä. Viljellyt pinta-alat antavat kuvan siitä, mikä merkitys kasvien viljelyllä on täytynyt olla maatilojen talouteen, hyvinvointiin sekä kehittymiseen. Uudet viljelykasvit mahdollistivat myös viljelykiertojen käytön, millä puolestaan on ollut sekä taloudellista että ympäristön kannalta edullinen vaikutus. Rypsi sopi hyvin viljatilojen viljelykiertoon, jolla voitiin ylläpitää maan kasvukuntoa sekä hallita tuholaisten ja tautien esiintymistä ja jopa vähentää lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttöä. Uutuuskasvien sijoittumiseen tai kotiutumiseen tietyille alueille on vaikuttanut maaperä- ja ilmastotekijöiden lisäksi myös yhteisöllisyys. Lähinaapurien innoittamana on saatu uusia yrittäjiä mukaan. Tämän takia voidaan myös ajatella, että uutuuskasveilla on ollut merkitystä viljelijäyhteisöjen toimintaan. Tunnetaanhan Suomessa nykyään peruna -, mansikka - ja yrttiviljelyyn erikoistuneita pitäjiä. Uutuuskasveilla on ollut suuri merkitys työnantajana sekä yritystoiminnan kehittymisessä. Perunan, sokerijuurikkaan sekä öljykasvien viljely synnytti aivan uudentyyppistä jalostustoimintaa, jota ei ollut Suomessa aikaisemmin lainkaan. Näiden kautta työtä ovat saaneet tuhannet suomalaiset kautta vuosikymmenten. Kiinteästi uutuuskasveihin liittyviä yrityksiä ovat olleet ne, jotka ovat sekä valmistaneet että myyneet tuotantopanoksia maatiloille kuten siemenhuollosta, koneista sekä lannoite- ja kasvinsuojeluaineista vastaavat. Sen lisäksi työtä ovat tarjonneet jatkojalostus-, kuljetus-, sekä markkinointialat. Useat näistä yrityksistä toimivat kaupunkien lisäksi maaseudulla, joten uutuuskasveilla on ollut myös maaseudun elinvoimaisuutta ylläpitävää merkitystä. Kotimainen tuotanto takasi kuluttajalle sen, että elintarvikkeita oli saatavilla myös silloin kun sen tuonti olisi ollut muualta vaikeaa. Perunalla ja öljykasveilla on ollut erityinen merkitys myös suomalaisten ravitsemukseen ja kansanterveyteen. Peruna tuli Suomeen aikana, jolloin tuoreiden vihannesten ja juurikasvien kulutus oli erittäin pientä ja C-vitamiinin saannista oli puutetta yleisesti. Peruna olikin silloin ja on edelleenkin merkittävä juuri C-vitamiinin lähteenä. Öljykasvien viljely puolestaan ajoittuu vaiheeseen, jolloin tyydyttyneiden eläinrasvojen haittavaikutuksista alettiin saada tietoa ja ryhdyttiin suosimaan tyydyttymättömiä kasviöljyjä. Rypsiöljyjen käytön yleistyminen onkin ollut yksi merkittävimmistä suomalaisten kansanterveyttä edistävistä tekijöistä. Uuden rypsikasvin viljely ja rypsiöljyn saatavuuden takaaminen olivat siten yhtenä tekijänä muutoksessa, jonka tuloksena suomalaisten veren kolesterolipitoisuudet ja siten myös sydän- ja verisuonitautien esiintyminen lähti laskemaan 1970-luvulta lähtien. Nykyiset uutuuskasvit ja niiden mahdollisuudet Nykyinen yhteiskunta on erilainen kuin 1930-luvulla, jolloin rypsin ja sokerijuurikkaan viljelyä alettiin kehittää. Muutoksista huolimatta tai ehkä juuri niiden takia myös tänään ja tulevaisuudessa tarvitaan uutuuskasveja, jotka tuovat toimeentuloa myös tuleville yrittäjille ja uudenlaisia hyödykkeitä kuluttajille. Tarpeet, joihin uutuuskasveja nykyisin ja myös tulevaisuudessa etsitään eroavat ehkä menneistä. Tärkeiksi tekijöiksi on maaseutuelinkeinoissa ja niiden tuottamissa hyödykkeissä muodostunut muun muassa luontoläheisyys, ekologisuus, elämyksellisyys, nautinnollisuus ja terveys. Yrtit mukaan lukien mauste- ja lääkekasvit ovat tämän päivän uusia viljelykasveja. Historiaa tarkastelemalla voimme havaita yhtymäkohtia entisajan (peruna, sokerijuurikas, öljykasvit) ja tämän päivän uutuuskasvien välillä. Yrttikasvien tuloon Suomeen on vaikuttanut kansainvälistyminen sekä asian puolesta puhuvien asiantuntijoiden vihkiytyminen alaan. Yrttialalla jo kahden vuosikymmenen - 9 -
ajan työtä tehnyt vanhempi tutkija Bertalan Galambosi on aikamme uranuurtaja juuri tällä saralla. Hänen ansiotaan on mittava tutkimustyö, jota ilman uusien kasvien viljely ja jatkojalostus olisi mahdotonta. Ansiokkaan julkaisu- ja tiedotustoiminnan takia tulokset on myös siirretty tutkimuksesta käytäntöön. Nykyisiä ja tulevaisuudenkin tarpeita ajatellen, yrtit ovat mitä parhaimpia elämysten ja nautintojen lähteitä. Suomessa tuotettuna ne ovat myös yleensä luomuviljeltyjä. Useiden yrttikasvein tiedetään tuottavan aineosia, joita voidaan käyttää muun muassa lääkkeissä ja terveysvaikutteisissa elintarvikkeissa. Näiden tekijöiden lisäksi uusilla viljelykasveilla saadaan vaihtelua nykyisiin, yhä yksinkertaisempiin viljelykiertoihin, jolla saattaa olla vaikutusta pellon monimuotoisuuteen lisäten esimerkiksi pölyttäjien ja perhosten määrää. Yrtit ovat mainioita myös maisemoinnissa. Onkin hyvä syy uskoa, että yrttiviljelyn laajeneminen jatkuu myös tulevaisuudessa tavalla, jolla aikoinaan muut uudet kasvit valtasivat alaa Suomessa. Ilman ponnisteluja ei rypsin viljelykään laajentunut, vaan tarvittiin ja tarvitaan edelleen tutkimus- ja kehitystyötä eri tuotantoketjun osissa. Myös uudet viljelykasvit kuten yrtit tarvitsevat jatkuvaa tutkimus- ja kehitystyötä, jotta kasveihin liittyvät innovaatiot voisivat hyödyntää suomalaista bioalan yritystoimintaa sekä luoda kuluttajille yhä parempia tuotteita. - 10 -
ROHDOSKASVITUTKIMUSTEN MERKITYS YRITYSTEN KEHITTÄMISSTRATEGIASSA Pirjo Toivokoski, viestintäpäällikkö Hankintatukku Oy, Helsinki Suomella on erityisvahvuuksina kasvituotannossa puhdas ilma ja maa sekä ympäristöä vain vähän kuormittavat tuotantomenetelmät. Luonnonmukainen viljely pääsee oikeuksiinsa saasteettomassa ympäristössä. On luonnollista, että puhtaita ja ympäristöä säästäviä arvoja kannattava luontaistuotealan yritys haluaa panostaa mahdollisimman korkealuokkaisten rohdoskasviraaka-aineiden saamiseen. Hankintatukku Oy on vuodesta 1982 toiminut erityisvalmisteiden ja rohdosvalmisteiden suurin valmistaja Suomessa. Hankintatukulla on lääketehdasoikeudet, mikä asettaa erityisvaatimuksia niin raaka-aineen viljelylle, varastoinnille kuin muullekin toiminnan laadulle. Luonnontuotealalle luonnonmukaista Luontaistuotealan katsotaan saaneen alkunsa Suomessa vuonna 1956, kun ensimmäinen luontaistuotekauppa perustettiin Helsinkiin. Luontaistuoteala kasvoi melko hitaasti ensimmäiset vuosikymmenet Suomessa, kunnes 1970- ja 1980-lukujen taitteessa tiedotusvälineet alkoivat käsitellä terveellistä ravintoa kirjoituksissaan ahkerasti. 1980-luvun alkuvuosina julkaistiin havainto, että Suomen maaperä on seleeniköyhää ja että suomalaiset saattavat potea seleenin puutosta yleisesti. Noihin aikoihin aktivoituivat kauppatieteiden maisteri Arno Latvus ja eläinlääketieteen tohtori Aimo Niskanen, jotka ottivat mukaansa maatalous- ja metsätieteiden maisteri Pekka Salovaaran. Muutamien suunnittelukuukausien jälkeen, helmikuun 5. päivänä eli Runebergin päivänä vuonna 1982 Hankintatukku Oy aloitti toimintansa erityisvalmisteiden valmistajana. Yritys alkoi valmistaa seleenitabletteja ravintolisäksi. Ajankohta oli mitä otollisin. Erään tutkimuksen mukaan terveellistä ravintoa sekä lääkekasveja käsitteleviä kirjoituksia oli vuosina 1981-1982 5,9 artikkelia/vuosi/sanomalehti, kun niitä kahdeksan vuotta myöhemmin oli jo 14,2 artikkelia/vuosi/sanomalehti. Hankintatukun tuotannossa seleenitabletteja seurasivat mm. erilaiset lesitiini-, vitamiini- ja piivalmisteet omalla tavaramerkillä kuten Piimax, Xylisweet Acerola, Magnesan ym. Omat tavaramerkit ovat aina olleet Hankintatukun vahvuus. Vuonna1984 perustettiin Vaihtoehtoisen Lääketieteen yhdistys, mikä vaikutti osaltaan otollisen maaperän muokkaantumiseen. Edelleen maataloutta opiskelevien keskuudessa kiinnostus luonnonmukaiseen tuotantoon lisääntyi samanaikaisesti. Vuonna 1992 jopa 94 % viljelijäopiskelijoista halusi tietää enemmän lääkekasvien tuotannosta. Vuosien 1980-1995 välisenä aikana maatalouskoulujen erikoistumisaste lisääntyi. 1980-luvun loppupuolelta lähtien on ollut selkeästi nähtävissä luonnonmukaisen viljelyn lisääntyminen sekä puhtaiden, kasvinsuojeluaineista vapaiden kasvien kysynnän kasvu. Nämä tekijät yhdessä loivat hyvän pohjan luonnonmukaisen rohdoskasvituotannon kehittämiselle Suomessa. Nykyään luontaistuoteala on jo kehittynyttä ja laajalle levinnyttä Suomessa: Alan erikoisliikkeitä on yli 300. Lisäksi noin 1000 päivittäistavarakauppaa/ tavarataloa pitää valikoimissaan luontaistuotteita sekä yli 700 apteekkia on mukana alan kilpailussa suppeammalla valikoimalla. Verkosto- ja nettimyynti on tullut vielä täydentämään tarjontaa, samoin suoramyynti tiloilta on lisääntynyt. - 11 -
Hankintatukku Oy arvostaa puhtautta ja laatua On tärkeää löytää oma erikoisosaamisensa haasteellisessa kilpailutilanteessa. Hankintatukku Oy on luonut oman toiminta-ajatuksensa onnistuneesti ja kestäväksi. Hankintatukun toiminta-ajatuksena on kautta vuosikymmenten ollut valmistaa ja markkinoida itsehoitoon käytettäviä tuotteita, jotka auttavat ylläpitämään terveyttä ja hyvinvointia sekä ennalta ehkäisemään sairauksia joiden tuotekehityksessä hyödynnetään uusinta ravitsemuksellista ja farmakologista tieteellistä tietoa jotka (ravintolisät) ovat ravitsemuksellisesti tehokkaita ja tasapainotettuja ja turvaten vitamiinien sekä kivennäis- ja hivenaineiden saannin jotka ovat turvallisia ja jotka (fytoterapeuttiset valmisteet) on valmistettu puhtaista raaka-aineista, jotka on viljelty tai ovat kasvaneet saasteettomassa ympäristössä Suomessa Hankintatukku Oy:n menestystekijöitä Laadukkaat tuotteet ja tieteellinen tausta tuotekehityksessä Tehokas ja hyvin organisoitu tuotanto Tehokas markkinointi, hyvä asiakkaiden, kuluttajien ja tuotteiden tuntemus markkinoinnin pohjana Asiantunteva ja innostunut organisaatio, syvä sitoutuminen Alan seuraaminen tieteellisten julkaisujen ja kansainvälisten kongressien avulla Vapaa, avoin ja innostava ilmapiiri, mikä antaa tilaa luovuudelle ja lisää vastuuntuntoa Puhtaat, suomalaiset raaka-aineet Taloudellinen ajattelu toiminnan joka tasolla Yrityksen olemassaolo ja aktiivisuus pohjautuvat omaan tuotekehitykseen ja tuotantoon, hyvään imagoon sekä tehokkaaseen markkinointiin. Hankintatukun tuotteiden tulee olla: tehokkaita ja käyttötarkoitukseensa hyvin kohdennettuja käyttökelpoisia ja toimivia kuluttajan näkökulmasta ulkoasultaan näyttäviä ja houkuttelevia Korkealuokkaisten tuotteiden valmistusta varten yritys on investoinut paljon. Tuotekehitysstrategia sisältää seuraavat tekijät:: Yrityksen johtohenkilöt osallistuvat säännöllisesti kansainvälisiin symposiumeihin ja konferensseihin saadakseen uusinta tietoa päätöksenteon pohjaksi Hankintatukun tieteellinen neuvottelukunta, jossa on yrityksen ulkopuolisia tiedemiehiä, kokoontuu säännöllisesti pohtimaan uusia tuoteideoita Tuoteideoita saadaan myös osaavalta henkilökunnalta, yhteistyökumppaneilta ja sisaryrityksistä sekä asiakkailta ja kuluttajilta Tuotekehittely hioutuu Hankintatukun omassa laboratoriossa, jossa on ajanmukaiset välineet ja laitteet Korkealuokkainen raaka-aine on olennainen osa onnistumista, minkä vuoksi - 12 -
Hankintatukku Oy on jo yli kymmenen vuotta rahoittanut rohdoskasvien kotimaista viljelytutkimusta, jota tehdään MTT:n Ekologisella tutkimusasemalla. Hyvässä yhteistyössä on markkinoille saatu muutama alalle merkittävä tuote, kuten Echinamax auringonhattu-uute eri versioineen sekä uusimpana onnistuneena kehitystyönä Dynaforce ruusujuuriuute. Molempien kasvien raaka aineen saanti edellytti kotimaassa suoritettua viljelytutkimus-toimintaa. Ruusujuuren (Rhodiola rosea) kehitys lähti liikkeelle mielenkiintoisesti: amerikkalaiset kysyivät ruusujuurituotetta ja, arktinen rohdos kun on kyseessä, oli helppo tehdä päätös rohdoksen viljelykokeista Suomessa. Viiden vuoden viljelyn jälkeen, kesällä 2001, voitiin kerätä ensimmäinen sato ruusujuurta sen tuotteistamista varten. Monta tekijää osui ruusujuuren viljelykokeilun osalta kohdalleen. Ruusujuuriuutteesta saatiin tehokas ja vieläpä hyvänmakuinen. Kun tuote on toimiva, sen kysyntä on jatkossakin taattu. Ruusujuurta käytetään niin fyysisen kuin psyykkisen kestävyyden lisäämiseen, mielialan kohentamiseen, keskittymiskyvyn parantamiseen ja vastustuskyvyn lisäämiseen. Jatkossa haasteellista on saada sato riittämään, sillä kysyntää on myös Suomen ulkopuolella. Ruusujuuren monivuotinen kehitystyö on oiva esimerkki riskinottokyvystä uutta hanketta kohtaan. Sato voidaan kerätä nimittäin vasta viiden vuoden viljelyn jälkeen. Puhtaan suomalaisen rohdoskasviraaka-aineen merkitys Kuluttajat ovat alkaneet entistä enemmän arvostaa ympäristöystävällisyyttä tuotteiden valmistuksessa lähtien raaka-aineen kasvuolosuhteista/viljelymenetelmistä. Suomalaiset kuluttajat ovat erityisen vaativia syömänsä ruoan ja muiden käyttämiensä tuotteiden puhtauden osalta. Suomalaiset kuluttajat arvostavat luonnonmukaisesti tuotettua suomalaista raaka-ainetta. Hankintatukku Oy on yksi harvoja suomalaisia luontaistuotteiden valmistajia, joka käyttää suomalaisia kasviraaka-aineita tuotteissaan. Tuotantokustannukset ovat korkeammat, ja viljely pohjoisessa ilmastossa on riski etenkin monivuotisten kasvien osalta. Vertailevia tutkimuksia on tehty Suomessa ja Keski-Euroopassa viljellyistä kasveista raskasmetallispitoisuuksien osalta. Erään tutkimuksen mukaan suomalaisissa kasveissa oli 50 70 % vähemmän raskasmetalleja kuin keskieurooppalaisissa. Vuodesta 1989 lähtien Hankintatukku on tehnyt viljelysopimuksia koulutettujen viljelijöiden kanssa saadakseen kasvinsuojeluaineista vapaata kasviraaka-ainetta tuotteisiinsa. Nykyään yli 20 viljeltävää rohdoskasvia ja 4 keräiltävää kasvia saadaan Suomen luonnosta. Sopimusviljelijöitä Hankintatukulla on kaksi. Tärkein sopimusviljelmien kasvi on Echinacea purpurea ja hyvänä kakkosena Rhodiola rosea. Kun käytetään Suomessa viljeltyä kasviraaka-ainetta, saavutetaan useita kilpailuetuja: kasville optimaalinen, saastumaton alue, oikea kasvin kemotyyppi, vaivaton viljelyn valvonta siemenestä sadonkorjuuseen, käsittelyyn, kuljetukseen ja varastointiin. Hankintatukulla on hyvä maine viljelijöiden keskuudessa. Mitä tekijöitä on otettava huomioon viljelyyhteistyön onnistumisen kannalta: on varmistettava raaka-aineen riittävyys Suomen markkinoiden lisäksi vaativille vientimarkkinoille on käytännöllistä keskittää tietyn kasvin tuotanto harvoille ja ammattitaitoisille viljelijöille Uudet kasvit yrityksen kannalta Erityisesti luontaistuotealalla toimivat yritykset, kuten Hankintatukku Oy, antavat paljon arvoa sille, että fytoterapeuttisten tuotteiden raaka-aineet ovat mahdollisimman korkealuokkaisia eli käytännössä luonnonmukaisesti viljeltyjä ja vaikuttavien aineiden pitoisuuksiltaan hyviä. - 13 -
Yritykselle on merkittävä kilpailutekijä, että tuotteiden raaka-aineet ovat peräisin puhtaasta Suomesta eivätkä esimerkiksi Keski-Euroopasta, joissa teollisuuden päästöt voivat olla merkittäviä ja laskeumaalue laaja. Kuluttajat, jotka kiinnittävät huomiota tuotteiden alkuperään, arvostavat tutkittua suomalaista laatua, mikä on merkittävä asia tuotteiden menekin kannalta. Hankintatukulla on vientiä yli 30 maahan. Luonnollisesti suomalaisen luonnon puhtaus yhdistettynä viljelyn luonnonmukaisuuteen antavat merkittävän kilpailuedun, minkä vuoksi Hankintatukku on halukas panostamaan puhtauteen. Uuden kasvin viljelyn onnistuminen ja saaminen kaupalliseksi tuotteeksi on pitkä prosessi, ja se edellyttää pitkäjänteistä tutkimus- ja kehitystyötä. Uusi kasvi joutuu useiden tarkastusten ja analyysien kohteeksi. Uuden kasvin käyttökelpoisuus edellyttää ensinnäkin potentiaalisten markkinoiden selvittämistä ja riittävää kysyntää, varman viljelytekniikan luomista, peltoviljelyn ja jatkojalostuksen tuotantoketjun luomista sekä kasvin tuotteistamisen (kasvin soveltuvuus tuotantoon ja mikä on käyttökelpoinen tuotemuoto). Esimerkki onnistuneesta hankkeesta: Dynaforce-ruusujuuriuute. Vaihtoehdot uusien kasvien viljelyn aloittamiseksi Kylmissä ilmasto-oloissa uusien rohdoskasvien valinnalla on kaksi vaihtoehtoa. Molempia on käytetty Hankintatukku Oy:n ja MTT:n tutkimusyhteistyössä. 1. Sellaisten kasvien viljely, jotka peräisin melkein samanlaisista ilmasto-oloista kuin Suomessa 2. Suomessa luonnonvaraisina esiintyvien kasvien viljelyn aloittaminen Vaihtoehto 1. on nopeampi toteuttaa, sillä tietoa ja kokemuksia viljelystä jo on ja toisaalta on helppo valita kasveja, joilla tiedetään olevan kysyntää. Yleensä kasvit, joita voidaan ajatella Suomen olosuhteissa varmuudella viljeltäviksi, ovat kylmää kestäviä ja peräisin esimerkiksi korkealta vuoristosta tai mantereen kylmiltä alueilta. Pohjois-Amerikasta on otettu viljelykokeiluihin mm. lännen arnikki (Arnica chamissionis), Siperiasta on Suomen oloihin sovellettu mm. maraljuurta (Leuzea carthamoides) ja venäjänjuurta (Acanthopanax senticosus). Euraasian vuoristoalueilta (Alpit, Karpaatit) on kehitelty mm. etelänarnikin (Arnica montana) sekä keltakatkeron (Gentiana lutea) viljelyä. Echinamax rohdosvalmisteen rohdos on punahattu (Echina purpurea), joka on kotoisin Pohjois- Amerikasta ja joka kotiutettiin Suomeen vuosina 1982 1995. Tämä laji on kotoisin kuitenkin Suomesta hieman lämpimimmistä alueista. Viljelytutkimusten yksi tärkeä kysymys oli lajien talvehtimisen seuranta ja potentiaalinen sadon määrän arviointi Suomen ilmasto-oloissa. Samanlainen pitkä havaintokausi tarvitaan sekä kaitapäivänhatun (Echinacea angustifolia) että rohtopäivänhatun (Echinacea pallida) kotiutumiseen Suomessa. Vaihtoehto 2:n ratkaisun toteuttaminen on pitkäaikaisempi prosessi. Vaikka näiden lajien ilmastollinen soveltuvuus on hyvä, luonnonkasvien ominaisuuksien vaihtelevuuden vuoksi on valittava ensin vähemmän vaihteleva kanta ja toiseksi oikean viljelytekniikan kehittäminen vie oman aikansa. Viljelyteknisissä tutkimuksissa ovat tärkeitä kysymyksiä olleet mm. lajien helppo ja tehokasta lisäysmenetelmiä, sadon määrä ja laatu sekä lajin soveltuvuus koneellisiin tuotantomenetelmiin. Suomessa luonnonvaraisina kasvavia kasveja, joita on alettu viljellä, ovat mm. siankärsämö (Achillea millefolium), kultapiisku (Solidago virgaurea), mäkikuisma (Hypericum perforatum), nokkonen (Urtica dioica) ja voikukka (Taraxacum officinale). Osa niistä on jo yrityksen sopimusviljelyksissä. Aina ei kokeisiin lähdettäessä tiedetä, mitä erilaisia sovelluksia kasvin käytöllä voisi olla. Lainsäädännön muuttuminen on yksi epävarmuustekijä. Esimerkiksi Suomessa on voimassa ns. Lääkeluettelo, joka rajaa monien kasvien vapaata myyntiä. Yritys ottaa tästäkin näkökulmasta asiaa tarkastellen aina riskin lähtiessään uuteen hankkeeseen. Vaikutuksiltaan vähäiseen kasviin kun ei kannata lähteä panostamaan. - 14 -
Suomalaisten rohdoskasvien merkitys luontaistuoteteollisuudelle Mitkä tekijät vaikuttavat laadun paremmuuteen? 1. Laatutekijät viljelyssä 2. Laatutekijät varastoinnissa 3. Laatutekijät tuotannossa 1. Laatutekijät viljelyssä Puhtaus: Tutkimusten mukaan suomalaiset rohdoskasvit ovat puhtaampia kuin Keski-Euroopassa viljellyt. Sekä raskasmetalli- että pestisidi- ja herbisidijäämien pitoisuudet ovat olleet pienempiä suomalaisissa näytteissä. Tietysti luonnonmukainen viljelytapa eliminoi pestisidi- ja herbisidijäämät kokonaan. Siemenet: On tärkeää löytää Suomen oloihin sopivia siemeniä sekä valittava vaikutukseltaan mahdollisimman tehokas kanta. Lannoitteet: Rohdoskasviraaka-aineille on asetettu tiukat rajat lannoitteiden käytön osalta. Yrityksessä suosittelemme luonnonmukaista viljelyä. Valvonta: Suomessa toimii tehokas ja luotettava omavalvonta sekä viranomaisvalvonta. Tietotaito: Suomessa on osattu soveltaa tieteellisiä tutkimuksia kaupallisiin terveystuotteisiin. Sadonkorjuu: Valvonta sadonkorjuuvaiheessa on tärkeää. Käsittely nopeasti korjuun jälkeen on varmistettava. Joko raaka-aine esim. pakastetaan, kuivataan tai uutetaan. 2. Laatutekijät varastoinnissa Raaka-aine on siis joko käytettävä tai saatettava säilyvään muotoon nopeasti, muutaman tunnin sisällä sadonkorjuusta. Varastoinnin onnistumiseksi on luotava hyvät menetelmät, välineet ja tilat. Pakastaminen: Pakastamisessa on otettava huomioon, että kasvimassa pakastuu riittävän nopeasti, että on olemassa varavirtalähde sähkökatkosten torjumiseksi, että on käytettävissä hygieeniset pakkaukset. Kuivaus: Kuivattaessa on varmistettava, että kuivauslämpötila ei ole liian korkea ja että raaka-aine kuivuu kunnolla homevaaran torjumiseksi. On taattava mm. riittävä ilmanvaihto, suojattava raaka-aine auringonvalolta ja mahdollisilta kontaminaatioilta. - 15 -
3. Laatutekijät tuotannossa Rohdoskasvin analysointi on tärkeä vaihe ennen tuotantoon saattamista. Niin raaka-aineen puhtaus (mikrobiologinen, vieraat aineet) kuin vaikuttavien aineiden pitoisuudetkin on selvitettävä. Lääkevalmisteita tuottava laitos on sitoutunut raaka-aineen tarkastukseen tiettyjen normien mukaisesti. Lääketehtaan sisällä tuotteiden valmistuksessa ovat voimassa GMP (Good Manufacturing Practice) laatu- ja turvallisuusstandardeja. GMP-standardeja noudattavalle yritykselle on tärkeää, että koko laadunvarmistusketju siemenistä lopulliseen rohdosvalmisteeseen toimii aukottomasti ja luotettavasti. Tämän takia Hankintatukku Oy yhteistyötä MTT:n yrttitutkijoiden kanssa on kehittänyt myös sopimusviljelijöiden tiloilla raaka aineiden laatu- ja turvallisuusstandardeja GAP eli Good Agricultural Practice säännöstöjä. Yhteistyö tutkimuslaitoksen ja useiden sopimusviljelijöidenkin kanssa luo pohjaa yritystoiminnan laajentamiseksi puhtaiden ja toimivien terveystuotteiden tarjonnan lisäämiseksi niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. - 16 -
BOREAL HERB CENTER, MIKKELI HANKE Marjo Marttinen, projektikoordinaattori MTT Ekologinen tuotanto, Karila on yrttitietoa välittävä hanke, jota hallinnoi MTT Ympäristöntutkimus Ekologinen tuotanto Karila. Etelä-Savon TE-keskuksen maaseutuosasto on myöntänyt hankkeelle rahoitusta EMOTR:in ja kansallisista varoista.6 % rahoituksesta on saatu Mikkelin ja Pieksämäen seutujen liitoilta ja 10% tulee osallistujilta. Hankkeen kokonaisbudjetti on 242.000 euroa. BHC-hankkeen toiminta alkoi helmikuussa 2003 ja päättyy syyskuussa 2005. Sen tavoitteena on välittää uutta ja käytännönläheistä tietoa yrttialan toimijoille uusista kasveista, joiden on todettu menestyvän Suomen olosuhteissa välittää tietoa yrttialan kansainvälisestä kehittymisestä ja markkinatilanteesta Mikkelin ja Etelä-Savon alueen yrttiosaamisen vahvistaminen Tieteellisiä selvityksiä ja tietolehtisiä Hankkeen aikana laaditaan kaksi tieteellistä selvitystä: toisen aiheena on yrttien sisältämät raskasmetallit ja toisen yrttien sisältämät aromiaineet. Selvitysten perimmäisenä tarkoituksena on saada tietoa, johon yrttien markkinoinnissa voisi nojata. Selvitystyön tulos tulee julki seminaareissa, julkaisuissa ja erilaisissa artikkeleissa. Uusien yrttien viljelyohjeet ja markkinatiedot julkaistaan säännöllisin väliajoin ilmestyvissä tietolehtisissä. Tietolehtiset ovat Suomessa uusi tapa levittää yrttitietoa. Yrttilehtiset 2003 2004 2005 keltakatkero Tuoksumarianheinät koiruoho ruusujuuri Punahattu kihokki mintut Hurtanminttu malvat keto-orvokki Saksankirveli perilla euroopanalppitähti Kevätesikko tulikukat etelänarnikki Meksikonrakuuna palsamipäivänkakkara anisiisot Niittyhumala kissanmintut Markkinalehtiset 2003 2004 2005 Suomi Saksan yrttimarkkinat aromiöljyt Suomessa Skandinavia Suomen yrttimarkkinat liköörimausteet Baltia Suomen rohdosmarkkinat reseptikokoelma Keski-Eurooppa siemenöljyt? erikoisluonnontuotteet? - 17 -
Hanke järjestää kolme seminaaria: v.2003 avausseminaari Erikoiskasvien merkitys Suomessa, v. 2004 Nokkosesta hyötykasviksi ja v.2005 Ovatko suomalaiset yrtit puhtaampia ja aromikkaampia kuin ulkomaiset? Kun tehdään uusia kasveja tutuksi, pelkkä viljelyosaaminen ei riitä. Tarvitaan myös kuluttajille suunnattua tiedottamista. Hankkeessa järjestettävät avoimien ovien päivät on suunnattu hankkeeseen osallistujien lisäksi suurelle yleisölle. Avoimilla ovilla tehdään yrttialan toimijoita ja tuotteita tunnetuiksi. Avoimien ovien päivien teemaksi on valittu v. 2003 mintut, v. 2004 keittiöyrtit ja v.2005 liköörimausteet. Käytön lisäämistä edistetään myös järjestämällä kaksi yrttien käyttökilpailua. Osallistujia kuutisenkymmentä Hankkeeseen on ilmoittautunut kuutisenkymmentä osallistujaa: viljelijöitä, opettajia, neuvojia, jalostajia. Pääosa osallistujista on eteläsavolaisia, muutamia osallistujia on niin Pohjois-Savosta, Pohjois-Karjalasta kuin Kainuustakin. On mukava huomata, että mukaan on lähtenyt aikaisemmissa hankkeissa mukana olleita. Ilahduttavaa kuitenkin on, että osallistujista noin kolmannes on uusia. Tiedon taustalla tiimityö Hankkeeseen on palkattu kaksi henkilöä. Tutkija Marja Roiton tehtävänä on tieteelliset selvitykset ja niihin liittyvät asiat. Projektikoordinaattori Marjo Marttinen järjestelee tilaisuudet, toimittaa tietolehtiset, hoitaa hankehallinnoinnin ja muun tiedottamisen. Hanketyöntekijät ovat osa Karilan yrttitiimiä, jota johtaa vanhempi tutkija Bertalan Galambosi. Tiimissä ovat tällä hetkellä tutkimussihteeri Zsuzsanna Galambosi, tutkimusmestari Ritva Valo ja puutarhuri Hannu Kirjonen. Aikaisemmissa tutkimuksissa ovat mukana olleet myös tutkija Kirsi Jokela ja hortonomi Sirkka Kantanen sekä vaihtelevasti kesätyövoimaa. Markkinatietoa hankitaan MTT:n ulkopuolelta, mm. yhteistyössä Trans Farm Oy:n kanssa. - 18 -