Ulvilan kaupungin PERHEPÄIVÄHOIDON VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 2015

Ulvilan kaupungin PERHEPÄIVÄHOIDON VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 2015

ULVILAN VARHAISKASVATUKSEN TOIMINTA-AJATUS: Ulvilan varhaiskasvatus tunnetaan lapsen ja perheen hyvinvointiin oikea-aikaisesti vastaavasta toimintatavasta, jossa kasvatuskumppanuudella autamme toisiamme onnistumaan. Ulvilan varhaiskasvatus on ajassa kehittyvää, uudistuvaa ja monipuolista. ULVILAN PERHEPÄIVÄHOIDON TOIMINTA-AJATUS: Perhepäivähoidon toiminnan tarkoituksena on järjestää kodinomaista ja kiireetöntä päivähoitoa pienryhmässä. Lapsen kasvua ja kehitystä tuetaan yhteistyössä vanhempien kasvatuskumppaneina.

Sisällys 1. KASVATUSPÄÄMÄÄRÄT JA TAVOITTEET PERHEPÄIVÄHOIDOSSSA 1.1 Arvoperusta 1.2 Hyvinvoiva lapsi 1.3 Varhaiskasvatuksen tavoitteet 2. LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA 2.1 Leikkiminen 2.2 Liikkuminen 2.3 Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen 2.4 Tutkiminen 2.5 Kielellinen ilmaisu ja kommunikointi 3. SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT 3.1 Matemaattinen orientaatio 3.2 Luonnontieteellinen orientaatio 3.3 Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio 3.4 Esteettinen orientaatio 3.5 Eettinen orientaatio 3.6 Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio 4. PERHEPÄIVÄHOIDON VAHVUUDET JA PAINOTUKSET 5. YLEINEN JA ERITYINEN TUKI PERHEPÄIVÄHOIDOSSA 6. KASVATUSKUMPPANUUS 7. LAPSEN JA VANHEMPIEN OSALLISUUS PERHEPÄIVÄHOIDOSSA 8. PERHEPÄIVÄHOIDON YHTEISTYÖTAHOT 9. TOIMINNAN KEHITTÄMINEN, ARVIOINTI JA SEURANTA

1. KASVATUSPÄÄMÄÄRÄT JA TAVOITTEET PERHEPÄIVÄHOIDOSSA 1.1 Arvoperusta Ulvilan perhepäivähoidon keskeisiä arvoja ovat: turvallisuus, tasavertaisuus ja kodinomaisuus. TURVALLISUUS Lapsuudessa koettu turvallisuudentunne luo pohjaa terveelle itsetunnolle. Perhepäivähoidossa lapselle taataan turvallinen ympäristö niin sisällä kuin ulkona. Psyykkisen turvallisuuden luo pysyvä hoitopaikka, jossa on lämmin ja kannustava ilmapiiri. Syli on jokaiselle lähellä. Turvalliset ja lasta arvostavat ihmissuhteet luovat lapselle mahdollisuuden kasvaa sosiaaliseksi sekä toisia, että itseään arvostavaksi ihmiseksi. Perhepäivähoitaja antaa rajat ja toimii lasten kanssa johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti. TASAVERTAISUUS Perhepäivähoidossa vastataan kunkin lapsen kehityshaasteeseen, erityistarpeet ja lapsesta lähtevä tarve huomioiden. Lapset ja perheet kohdataan ja kohdellaan samanarvoisina. KODINOMAISUUS Tuttu ja turvallinen perhepäivähoitaja sekä myönteinen ilmapiiri luovat hyvän perustan kasvulle ja kehitykselle. Perhepäivähoidossa pieni ryhmäkoko mahdollistaa yksilöllisen huomioimisen ja huolenpidon sekä lapsen lähellä olon. Lapset saavat hoitajan kanssa osallistua kodin pieniin tehtäviin ja opetella kodin arkitoimintoja. Perhepäivähoidossa myös kotonaan työskentelevän perhepäivähoitajan perheenjäsenet ovat osa lasten hoitopäivää.

1.2 Hyvinvoiva lapsi Hyvinvoiva lapsi on tyytyväinen ja onnellinen. Hänellä on mahdollisuus toteuttaa ja kehittää itseään. Lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi syntyy monien eri tekijöiden kokonaisuudesta. Lapsen fyysisen hyvinvoinnin turvaaminen taataan huolehtimalla hänen ruoan, liikunnan, levon ja terveyden tasapainon edistämisellä. Päivähoitopaikan säännöistä keskustellaan ja niitä luodaan yhdessä myös lasten kanssa. Psyykkistä turvallisuutta ja hyvinvointia edistetään perhepäivähoitajan aidolla kiinnostuksella lapseen. Turvalliset aikuissuhteet takaavat lapselle hoivan ja antavat hänelle kokemuksia oman minän arvokkuudesta ja ainutlaatuisuudesta. Sosiaalista terveyttä edistetään antamalla lapselle mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja ystävyyssuhteisiin. Lapsen on saatava kokea myös turvallisen aikuisen tukemana pettymyksen tunteita, ristiriitoja ja turhautumista. Kaikkia näitä kokemuksia lapsi tarvitsee tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen. 1.3. Varhaiskasvatuksen tavoitteet Varhaiskasvatuksen tavoitteena on lapsen monipuolinen kasvatus, opetus ja hoito turvallisessa ja innostavassa ympäristössä. Lapsen kasvua ja kehitystä tuetaan hänen omista lähtökohdistaan käsin kumppanuussuhteessa vanhempien kanssa. Perhepäivähoidossa, pienessä lapsiryhmässä, jokainen lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi sekä kokee arvostusta ja hyväksymistä omana itsenään. Näin vahvistetaan tunnetaitojen kehittymistä sekä lapsen asteittaista itsenäistymistä. Perhepäivähoitajan sitoutuminen näkyy herkkyytenä lapsen tunteille ja tunne-elämän hyvinvoinnille. Keskeistä varhaiskasvatuksen toteutumisen kannalta on luottamuksellinen suhde myös lapsen vanhempiin ja mahdollisuus yhdessä asettaa lapsen kasvulle samansuuntaisia tavoitteita. Ulvilassa jokaiselle perhepäivähoidossa olevalle lapselle laaditaan yhdessä lapsen vanhempien, perhepäivähoitajan ja perhepäivähoidon ohjaajan kanssa henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Suunnitelmaan kirjataan yhdessä sovitut kasvatustavoitteet sekä lapsen kasvatukseen liittyvät käytännön sopimukset. Tavoitteiden toteutumista tarkastellaan ja arvioidaan toimenvuoden aikana vähintään kerran, tarvittaessa useammin.

2. LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA 2.1 Leikkiminen Leikki on lapsen tärkein tapa tutkia ja omaksua eri asioita ympäristöstään. Lapselle annetaan mahdollisuus leikkiin joka päivä. Lapsi saa iloa leikistä ja vuorovaikutuksesta toisten lasten kanssa. Leikin avulla lapsi ilmaisee ja käsittelee kokemuksiaan ja tunteitaan, kehittää mm. mielikuvitustaan, sosiaalisia, kielellisiä ja liikunnallisia taitojaan. Kasvattajana perhepäivähoitaja opastaa ja ohjaa leikin kulkua ja huomioi lapsen ikätason. Lapselle tarjotaan virikkeellinen, erilaisia leikkejä tukeva ympäristö ja mahdollisuus pitkäkestoiseen leikkiin. Hyvä leikki antaa lapselle onnistumisen elämyksiä. 2.2 Liikkuminen Päivittäinen liikkuminen on lapsen hyvinvoinnin ja kasvun perusta. Liikkuessaan lapsi oppii ja harjoittelee perusliikuntataitoja ja tutustuu eri liikuntamuotoihin. Hän nauttii onnistumisistaan ja löytää omia fyysisiä rajojaan. Säännöllisellä, ohjatulla liikunnalla on tärkeä merkitys lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja motoriselle oppimiselle. Kasvattajana perhepäivähoitaja toimii liikuntaan innostavana esimerkkinä lapselle, on turvallinen ja motivoiva. Hän mahdollistaa lapsen monipuolisen liikkumisen niin sisällä kuin pihalla hyödyntäen mm. liikuntasalivuoroja, oman pihan ympäristöä, lähipuistoja ja -metsiä. 2.3 Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen ovat osa lapsen esteettistä, eettistä ja muuta oppimista. Hän nauttii taiteen kokemisesta kaikilla aisteillaan, tekemisestä yksin ja yhdessä toisten kanssa. Lapselle annetaan mahdollisuus mm. maalaamiseen, piirtämiseen, soittamiseen, laulamiseen, rakentamiseen, näyttelemiseen, askartelemiseen, satujen kuunteluun ja keksimiseen. Kasvattajana perhepäivähoitaja tarjoaa monipuoliset välineet, kannustaa lasta kokeilemaan ja mahdollistaa taiteellisen kokemisen ja ilmaisemisen lapsen omia persoonallisia valintoja ja havaintoja kunnioittaen. Lapsen mielikuvitukselle ja luovuudelle annetaan myös tilaa, aikaa ja rauhaa. Lapsen tekemiselle ei aseteta suorituspaineita. Tärkeää on myös, että lapsen tuottamaan taiteeseen suhtaudutaan kunnioittaen. 2.4 Tutkiminen Tutkiminen on lapsen luontainen tapa oppia ympäristönsä ilmiöitä. Lapsi kokeilee, kyselee ja ihmettelee kaikin aistein. Lapsella herää luontainen uteliaisuus omaehtoiseen tutkimiseen innostavassa ja luovassa sekä kokemuksellisesti rikkaassa ympäristössä, joka tarjoaa materiaaleja ja välineitä lapsen tutkimisen avuksi.

Kasvattajana perhepäivähoitaja antaa aikaa havaintojen tekemiselle, tutkimiselle ja ihmettelylle. Hän haastaa lapsen omaa ajattelua, mielikuvitusta ja tukee lapsen ongelmaratkaisutaitojen kehittymistä. Yhdessä hoitaja ja lapsi etsivät vastauksia arjen tilanteissa lasta kiinnostaviin kysymyksiin. Lähiympäristö ja luonto ovat oleellinen osa tutkimisen ympäristöä. 2.5 Kielellinen ilmaisu ja kommunikointi Kieli on lapsen ilmaisun ja ajattelun väline, joka myös jäsentää hänen kokemusmaailmaansa. Se liittyy olennaisena osana lapsen tapaan toimia ja olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Perhepäivähoidossa pieni ryhmä tarjoaa hyvät edellytykset rauhalliselle, kiireettömälle ja yksilölliselle vuorovaikutukselle. Kasvattajana perhepäivähoitaja kuuntelee, keskustelee ja havainnoi lasta ja tämän pohjalta tukee lapsen kielen kehitystä ja vuorovaikutusta toisten lasten ja aikuisten kanssa. Perhepäivähoidossa päivittäin hoitaja ja lapset yhdessä *keskustelevat arjen tapahtumista *lukevat ja kertovat satuja *laulavat ja loruttelevat *harjoittelevat nimeämistä ja riimittelyä Lisäksi hoitaja käy mahdollisuuksien mukaan esim. kirjastoretkillä lasten kanssa. 3. SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT Lapsi oppii erilaisissa arjen tilanteissa ja ympäristöissä. Orientaatiot muodostavat kehyksen siitä millaisia kokemuksia, tilanteita ja ympäristöjä lapselle tulee tarjota, jotta lapsen kasvu ja kehitys etenisi tasapainoisesti. Perhepäivähoidossa sisällöllisiä orientaatioita toteutetaan pitkälle arjen tilanteet hyödyntäen ja huomioiden lapsesta lähtevät kiinnostuksen kohteet.

Historiallis yhteiskunnallinen orientaatio *perinteet *vanhat sadut *vanhat leikit *historialliset kirjat *retket esim. museoihin, Liikistön metsään *käytöstavat Uskonnollis katsomuksellinen orientaatio *juhlapyhät ja perinteet kirkkokäynnit *srk:n kerhot *hoitaja lapsi kerhot *hengelliset laulut Luonnontieteellinen orientaatio *vuodenajat *retket luontoon ja lähiympäristöön *luonnonmateriaalien käyttö askartelussa *luonto ja eläinkirjat LAPSI JA AIKUINEN Eettinen orientaatio *toisten kunnioittaminen *erilaisuuden hyväksyminen *hyvät tavat *oikean ja väärän opettaminen Matemaattinen orientaatio *värit *muodot *vertailut *numeroiden opettelu *pelit ja leikit *laulut Esteettinen orientaatio *kauneuden kokeminen *siisteys *luonnon ja asuinympäristön kunnioittaminen 4. PERHEPÄIVÄHOIDON VAHVUUDET JA PAINOTUKSET Perhepäivähoidossa jokainen lapsi otetaan yksilönä vastaan ja kaikkia lapsia kohdellaan tasa-arvoisina. Jokainen lapsi saa kokea olevansa tärkeä. Perhepäivähoidon pieni ryhmäkoko mahdollistaa yksilöllisen huomioimisen, lapsen lähellä olemisen. Syli on aina saatavilla. Sama tuttu hoitaja on koko päivähoitopäivän ajan lapsen kanssa. Pienessä ryhmässä edetään lapsen ehdoilla kodinomaisesti ja kiireettömästi. Perhepäivähoidossa säännöllinen päivärytmi ja toistuvat rutiinit luovat lapselle turvallisuuden tunteen ja hän pystyy ennakoimaan päivän kulun. Vanhempien on helppo luoda suhde hoitajaan, joka säilyy samana. Päivän kuulumiset vaihdetaan tutun, turvallisen hoitajan kanssa joka päivä lapsen haku- ja tuontitilanteissa.

5. YLEINEN JA ERITYINEN TUKI PERHEPÄIVÄHOIDOSSA Jokaisen lapsen kasvu, kehitys ja oppiminen on yksilöllistä. Kun perhepäivähoitaja tai vanhemmat havaitsevat lapsen kehityksessä viivästymistä tai muuten tuen tarvetta, tarvitaan keskustelua hoitajan ja vanhemman/vanhempien kesken. Tarvittaessa myös perhepäivähoidon ohjaaja voi osallistua keskusteluihin. Tärkeää on, että lapsen erityisen tuen tarve todetaan mahdollisimman varhain. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen tai tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueella. Varhaiskasvatuksen omat tukitoimet pyritään aloittamaan heti kun tarve on havaittu. Varhaiskasvatuksen konsultoivaa erityisopettajaa pyydetään havainnoimaan lasta ja yhdessä hän vanhempien, hoitajan ja ohjaajan kanssa sopivat perhepäivähoidossa tehtävistä tukitoimista esim. perustaitoja harjaannuttavista lisäharjoitteista. Samalla jokaiselle erityistä tukea tarvitsevalle lapselle laaditaan yksilöllinen toiminta- ja kuntoutussuunnitelma osana henkilökohtaista varhaiskasvatussuunnitelmaa. Jos lapsen tuen tarve vaatii laajempaa kartoitusta, voi kveo suositella vanhemmille esim. lapsipsykologille menoa. Muita yhteistyötahoja ovat mm. sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät, neuvolan palvelut, puheterapeutit, toimintaterapeutit jne. riippuen lapsen tuen tarpeesta.

6. KASVATUSKUMPPANUUS Koti ja perhe on tärkein lapsen kasvuympäristö ja yhteisö. Vanhemmilla on lapsestaan pääasiallinen kasvatusoikeus ja -vastuu. Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. Perhepäivähoitajalla on ammatillinen tieto ja osaaminen, joka pohjautuu koulutukseen ja kokemukseen. Kasvatuskumppanuuden on tarkoitus yhdistää nämä kaksi asiantuntijatahoa. Perhepäivähoidossa hoitaja tukee vanhempien kasvatusvastuuta tasavertaisessa vuorovaikutuksessa ja yhteistyö perustuu keskinäiseen luottamukseen ja kunnioittamiseen. Hoitajan ja vanhempien jokapäiväinen tapaaminen mahdollistaa lapsen kasvatukseen liittyvän tiedon luontevan välittymisen molempiin suuntiin. Kasvatuskumppanuus laajenee, jos lapsi tarvitsee erityistä tukea. Perhepäivähoidon moniammatillinen kasvattajayhteisö koostuu perhepäivähoitajista, perhepäivähoidon esimiehestä, erityispäivähoidon henkilöstöstä sekä muista tarpeellisista yhteistyökumppaneista. Perhepäivähoidossa aloittavalle lapselle ja hänen vanhemmilleen tarjotaan mahdollisuus käydä tutustumassa hoitajan luona etukäteen. Tutustumiskäynneillä perheet tutustuvat hoitajaan ja perhepäivähoitajan kotiin ja hoitaja kertoo perhepäivähoidon käytännöistä. Lapsen/vanhempien ja hoitajan annetaan tutustua toisiinsa ja hoidon alettua yhdessä perhepäivähoidon ohjaajan toimesta kokoonnutaan täyttämään hoitosopimusta sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa (vasua). Lapsen vasun avulla opitaan tuntemaan lasta. Se on jatkuva prosessi, jonka ääreen kokoonnutaan perhepäivähoidossa kerran vuodessa, tarpeen vaatiessa useammin. Lapsen vasuun kirjataan lapselle tärkeitä kokemuksia, vahvuuksia, mielenkiinnon kohteita sekä hänelle asettuja tavoitteita. Lapsi voi myös osallistua vasun laadintaan, ikä huomioiden. 7. LAPSEN JA VANHEMPIEN OSALLISUUS PERHEPÄIVÄHOIDOSSA Lapsen ja vanhempien osallisuus perhepäivähoidossa alkaa jo tutustumistilanteessa ennen varsinaisen hoidon alkamista. Vanhemmat kertovat hoitajalle lapsen tavoista, tottumuksista sekä vanhempien odotuksista ja toiveista liittyen lapsen hoitopäivään. Avoin vuorovaikutus, luottamussuhteen luominen ja yhteisesti sovitut pelisäännöt ovat tärkeä pohja lapsen hoitosuhteen aloituksessa. Päivittäiset keskustelut vanhempien ja hoitajan välillä tuonti- ja hakutilanteissa ovat tärkeä osa lasta koskevien asioiden tiedonsiirtoa. Vanhemmat, hoitaja ja perhepäivähoidon ohjaaja kokoontuvat hoitosuhteen alussa hoitosopimuksen ja vasun täyttämisen merkeissä. Vanhemmat ja hoitaja täydentävät /päivittävät vasua vuosittain, tarvittaessa useammin.

8.PERHEPÄIVÄHOIDON YHTEISTYÖTAHOT PÄIVÄKODIT JA RYHMIKSET VANHEMMAT JA PERHEET KOULUT *Satakunnan sairaanhoitopiiri *Perheneuvola *Puheterapeutit SRK *kerhot *kirkkokäynnit PERHE PÄIVÄ HOITO LASTENTALO *Kveo *Psykologi *Perhetyönteklijät *Sosiaalityöntekijät NEUVOLA *Terv.hoitajat *Lääkärit

9. TOIMINNAN KEHITTÄMINEN, ARVIOINTI JA SEURANTA Varhaiskasvatuksessa ja näin myös perhepäivähoidossa arvioinnin tulee olla jatkuvaa ja säännöllistä. Perhepäivähoitajat kokoontuvat esimiehensä johdolla yhdeksän kertaa toimintavuoden aikana kuukausipalavereihin, johon osallistuvat kaikki perhepäivähoitajat. Näissä kokoontumisissa mm. arvioidaan toiminnan toteutumista, yhdessä kehitetään toimivia työskentelytapoja ja osallistutaan koko varhaiskasvatusväelle suunnattuihin koulutuksiin. Lisäksi toiminnan arviointia tapahtuu mm. vanhempien ja hoitajien päivittäisissä keskusteluissa ja lapsen vasukeskusteluissa. Perhepäivähoidon ohjaaja tukee kotonaan työtä tekevän perhepäivähoitajan työtä kotikäynnein ja puhelinkeskusteluissa. Lisäksi perhepäivähoitajille lähetetään kuukausittain kuukausikirje, jossa hoitajia tiedotetaan varhaiskasvatukseen liittyvistä asioista. Lisäksi hoitajien ja esimiehen kesken pyritään käymään toimintavuosittain kehityskeskustelut. Perhepäivähoidon asiakasperheet osallistuvat myös koko varhaiskasvatuksen asiakasperheille suunnattuihin asiakaskyselyihin.