Tuukka Jussinmäki. Talouden suunnittelu ja seuranta ELY:n Aakkoset - kehittämisohjelmaan osallistuneissa yrityksissä

Tuukka Jussinmäki Talouden suunnittelu ja seuranta ELY:n Aakkoset - kehittämisohjelmaan osallistuneissa yrityksissä Opinnäytetyö Kevät 2014 Liiketoiminta ja kulttuuri Liiketalouden koulutusohjelma

2 SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU Opinnäytetyön tiivistelmä Koulutusyksikkö: Liiketoiminta ja kulttuuri Koulutusohjelma: Liiketalouden koulutusohjelma Tekijä: Tuukka Jussinmäki Työn nimi: Talouden suunnittelu ja seuranta ELY:n Aakkoset -kehittämisohjelmaan osallistuneissa yrityksissä Ohjaaja: Aapo Länsiluoto, Erkki Kytönen Vuosi: 2014 Sivumäärä: 65 Liitteiden lukumäärä: 1 Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, millaista talouden suunnittelu ja seuranta on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen Aakkoset -kehittämisohjelmaan osallistuneissa yrityksissä. Lisäksi selvitin osallistujien tyytyväisyyttä Aakkosiin ja heidän oppimistaan talouden suunnittelussa sekä seurannassa. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Opinnäytetyön teoriaosuus koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä teoriaosuuden pääkappaleessa kuvataan talouden suunnittelun ja seurannan suhdetta. Toisessa pääkappaleessa käsitellään talouden suunnittelua ja siihen liittyviä menetelmiä. Kolmannessa pääkappaleessa käsitellään talouden seurantaa sekä siihen liittyviä menetelmiä. Opinnäytetyöhön käytettiin laadullista eli kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimukseen haastateltiin kuutta yritystä, jotka olivat osallistuneet Aakkoset - kehittämisohjelmaan. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastatteluaineiston analysointi tapahtui teemoittelumenetelmällä. Tutkimustulosten perusteella kaikissa yrityksissä koettiin Aakkoset yleisesti hyödylliseksi koulutukseksi. Puolet haastateltavista eivät olleet kuitenkaan täysin tyytyväisiä Aakkosiin. Talouden suunnittelua suoritettiin lähinnä puolissa yrityksistä, muilla se oli erittäin vähäistä. Toinen puoli koki esteeksi talouden suunnittelulle joko sen tarpeettomuuden itselleen tai ajan ja resurssien vähyyden. Tutkimuksen mukaan kaikki yritykset kuitenkin seurasivat talouttaan jollakin asteella. Osa yrityksistä oli siirtänyt vastuun talouden seurannasta tilitoimistolle. Kaikki yritykset kokivat talouden suunnittelun ja seurannan olevan kuitenkin tärkeää. Kaikissa yrityksissä koettiin, että talouden suunnittelussa ja seurannassa oli tapahtunut oppimista yrittäjäuran aikana. Aakkosten ei koettu kuitenkaan poikkeuksetta antaneen lisätietoa talouden suunnittelusta ja seurannasta. Kaikki haastateltavat olivat kuitenkin kiinnostuneita ainakin jollakin tasolla koulutuksesta talouden suunnitteluun ja seurantaan liittyen. Avainsanat: talouden seuranta, talouden suunnittelu

3 SEINÄJOKI UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Thesis abstract Faculty: School of Business and Culture Degree programme: Business Management Author: Tuukka Jussinmäki Title of thesis: Economic planning and economic follow-up at companies who have participated in the Aakkoset development program of the ELY Centre Supervisors: Aapo Länsiluoto, Erkki Kytönen Year: 2014 Number of pages: 65 Number of appendices: 1 The aim of this thesis was to study what kind of financial planning and follow-up is in companies which had participated in the Aakkoset -development programme, organized by the ELY Centre for South Ostrobothnia. I also explored the participants satisfaction with Aakkoset and their learning of financial planning and follow-up. The client of this thesis is the ELY Centre for South Ostrobothnia. The theoretical part consists of three parts. The first head section of theoretical part describes the relationship of economic planning and economic follow-up. The second head section deals with financial planning and related methods. The third head section deals with economic follow-up and related methods. The thesis was made using a qualitative method. In the study, six companies which had participated in the Aakkoset -development programme were interviewed. The study was collected by semi-structured interviews. The interview data was analysed by themes. The results show that all the companies experienced Aakkoset as a beneficial programme. However, half of the interviewees were not completely satisfied with Aakkoset. Economic planning was carried out mainly at half of the companies, for others it was very low. The second half saw either redundancy or the lack of time and resources as an obstacle to economic planning. The surveys showed that all the companies still followed their economy in some way. Some of the companies had transferred the responsibility for economic follow-up to an accounting firm. However, all the companies experienced financial planning and economic followup to be important. All the companies felt that their knowledge of economic planning and follow-up had increased in the entrepreneurial career. However, not all of the interviewees thought Aakkoset had provided them with more information on economic planning and follow-up. All of the interviewees were interested in at least some level of training in economic planning and follow-up. Keywords: economic follow-up, economic planning

4 SISÄLTÖ Opinnäytetyön tiivistelmä... 2 Thesis abstract... 3 SISÄLTÖ... 4 Kuvio ja talulukkoluettelo... 6 Käytetyt termit ja lyhenteet... 7 1 JOHDANTO... 7 1.1 Opinnäytetyön rakenne... 8 1.2 Yritystoiminnan Aakkoset -kehittämisohjelma... 9 2 TALOUDEN SUUNNITTELUN JA SEURANNAN SUHDE... 10 2.1 Talouden suunnittelu ja seuranta... 10 2.2 Talousjohtaminen... 11 2.3 ELY- keskukset... 12 3 TALOUDEN SUUNNITTELU... 14 3.1 Budjetointi... 14 3.2 Budjetin laatiminen... 15 3.3 Budjetointi menetelmiä ja toteuttamistapoja... 15 3.4 Osabudjetit... 17 3.4.1 Myyntibudjetti, valmistusbudjetti ja valmistuskustannusten budjetti 17 3.4.2 Varastobudjetti, ostobudjetti ja Investointibudjetti... 18 3.5 Pää- eli kokoomabudjetit... 19 3.6 Tulosbudjetti, rahoitusbudjetti ja ennakoitu tase... 19 3.7 Investointisuunnittelu... 20 3.8 Investointiprosessi ja laskentamenetelmät... 21 3.9 Hinnoittelu... 23 3.10 Hinnoitteluprosessi ja hinnoittelumenetelmät... 24 3.10.1 Kustannusperusteinen hinnoittelu... 25 3.10.2 Markkinalähtöinen hinnoittelu... 27 3.10.3 Arvoperusteinen ja sopimusperusteinen hinnoittelu... 27

5 3.10.4 Kysynnän hintajousto... 28 3.11 Yhteenveto talouden suunnittelusta... 28 4 TALOUDEN SEURANTA... 30 4.1 Tilinpäätös... 30 4.1.1 Tuloslaskelma ja tase... 31 4.1.2 Rahoituslaskelma ja liitetiedot... 32 4.2 Toimintakertomus... 32 4.3 Tilinpäätöksen analysointi tunnuslukujen avulla... 33 4.3.1 Kannattavuus... 34 4.3.2 Vakavaraisuus... 35 4.3.3 Maksuvalmius ja tehokkuusluvut... 36 4.3.4 Koko ja Kasvu... 37 4.4 Budjetin seuranta ja kontrollointi... 38 4.5 Investoinnin kannattavuuden tarkkailu ja seuranta... 38 4.6 Yhteenveto talouden seurannasta... 39 5 HAASTATTELUTUTKIMUS ELY: N AAKKOSIIN OSALLISTUNEILLE YRITTÄJILLE... 41 5.1 Tutkimusmenetelmä... 41 5.2 Tutkimuksen toteutus ja aineiston keruu... 42 5.3 Aineiston analysointi... 43 5.4 Tutkimuksen luotettavuus... 44 5.5 Haastateltavien taustatiedot... 45 5.6 Tyytyväisyys aakkosiin ja sen kehittäminen... 46 5.7 Talouden suunnittelu Aakkosiin osallistuneissa yrityksissä... 48 5.8 Talouden seuranta Aakkosiin osallistuneissa yrityksissä... 50 5.9 Kehittyminen talouden suunnittelussa ja seurannassa... 52 5.10 Johtopäätökset ja pohdintaa... 54 6 YHTEENVETO... 58 LÄHTEET... 60 LIITTEET... 63 LIITE 1. Teemahaastattelurunko... 64

6 Kuvio ja talulukkoluettelo Kuvio 1. Johtamisprosessin kehä... 12 Taulukko 1. Yhteys teorian ja empirian välillä sekä kehittämisehdotuksia... 56

7 Käytetyt termit ja lyhenteet Aakkoset Etelä-Pohjanmaan ELY- keskuksen järjestämä juuri yritystoiminnan aloittaneille tai yritystoimintaa suunnitteleville suunnattu kehittämisohjelma. ELY- keskus Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus

7 1 JOHDANTO Talouden suunnittelu ja seuranta ovat yhä tärkeämpiä asioita nykyajan vaihtuvissa taloustilanteissa kamppaileville yrityksille. Hyvä talouden suunnittelu ja seuranta antaa paremmat lähtökohdat yrityksen toiminnan jatkuvuudelle ja kannattavuudelle. Olisikin tärkeää, että yrityksien taloudenhoito olisi edes jollakin tasolla suunnitelmallista ja sitä seurattaisiin säännöllisesti. Tämän opinnäytetyön aiheena on yritysten talouden suunnittelu ja seuranta. Aihealue on ajankohtainen ja tärkeä, koska talouden suunnittelua ja seurantaa korostetaan jatkuvasti. Lisäksi aiheen selvittäminen on tärkeää ELY- keskusten ohjelmakauden vaihtuessa 2014 alusta, joka aiheuttaa mahdollisia muutoksia ELY- keskuksien koulutustarjonnassa. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää millaista Etelä-Pohjanmaan ELY- keskuksen tarjoaman Aakkoset -kehittämisohjelmaan osallistuneiden yrittäjien talouden suunnittelu ja seuranta on. Lisäksi empiriaosuudessa pyrin selvittämään yritysten tyytyväisyyttä Aakkoset -kehittämisohjelmaan ja oppimista talouden suunnittelussa ja seurannassa. Tutkimuksen avulla on tarkoitus kehittää ELY- keskuksen koulutuspalveluja ja kartoittaa yritysten koulutustarvetta sekä halukkuutta osallistua tietyn tyyppisiin koulutuksiin. Yritysten talouden suunnitteluun ja seurantaan liittyviä opinnäytetöitä on tehty useita jo aikaisemmin. Töitä jotka käsittelevät talouden suunnittelua ja seurantaa näin laajasti molempia ei löydy juurikaan. Useimmiten työt ovat case- tyyppisiä kehittämishankkeita ja niissä keskitytään johonkin tiettyyn talouden suunnittelu- tai seurantamenetelmään. Ahvonen (2009) esimerkiksi on keskittynyt työssään talouden seurantaan tunnuslukujen avulla. Työn tuloksena hän on tehnyt toimeksiantajalle talouden seurantajärjestelmän, joka pohjautuu tunnuslukujen käyttöön. Nieminen (2013) taas työssään on laatinut kohdeorganisaatiolle budjetin ja sen lisäksi talouden seurantajärjestelmän. Vaikka useat työt ovat case- tyyppisiä, löytyy joukosta myös poikkeuksia. Esimerkiksi Lepikön (2012) opinnäytetyössä on kyselyn avulla selvitetty Länsi-Suomen

8 läänin keskisuurten yritysten budjetointikäyttäytymistä. Tässäkin työssä on keskitytty ainoastaan budjetoinnin näkökulmaan. Hannula (2008) on työssään ottanut näkökulmakseen talouden suunnittelun ja seurannan. Työ on kuitenkin toteutettu lähinnä kirjallisuuteen pohjautuen, eikä työssä ole niin sanottua empiriaosuutta lainkaan. Talouden suunnittelu ja seuranta liittyvät toisiinsa hyvin tiiviisti, joten oli luonnollista tällaisessa tapauksessa lähteä tutkimaan niitä molempia haastateltavissa yrityksissä. Opinnäytetyöni on muihin aikaisemmin tehtyihin verrattuna aihepiiriltään hyvin laaja. Lisäksi en ole törmännyt töihin, joissa olisi aiemmin tutkittu haastatteluiden avulla talouden suunnittelua ja seurantaa tietyissä yrityksissä. 1.1 Opinnäytetyön rakenne Opinnäytetyön teoriaosuus koostuu kolmesta pääkappaleesta. Ensimmäisessä pääkappaleessa käsitellään talouden suunnittelun ja seurannan suhdetta. Toisessa osassa käsitellään talouden suunnittelua. Talouden suunnittelu- osassa käsitellään budjetointia, investointisuunnittelua ja hinnoittelua. Tämän osion tarkoitus on esitellä edellä mainittujen suunnitteluvälineiden käyttöä ja niiden laadinnan prosesseja. Opinnäytetyön teoriaosuuden kolmannessa osassa käsitellään talouden seurantaa. Tämän kappaleen tarkoituksena on selventää, mitä tilinpäätökseen kuuluu ja millaisia tunnuslukuja tilinpäätöksen avulla voidaan laskea. Lisäksi kerrotaan budjetin ja investointisuunnitelman seurannasta sekä sen tärkeydestä. Opinnäytetyön empiria osuudessa kerrotaan tutkimusmenetelmästä ja tutkimuksen etenemisestä. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus ja aineistonkeruu tapahtui haastattelemalla Aakkosiin osallistuneita yrittäjiä. Tutkimukseen osallistui yhteensä seitsemän yrittäjää kuudesta eri yrityksestä. Haastatteluja suoritettiin kuusi ja ne olivat teemahaastatteluja. Haastattelujen avulla pyrittiin selvittämään millaista yritysten talouden suunnittelu ja seuranta on. Empiria osassa selvitettiin myös haastateltavien tyytyväisyyttä Aakkosiin ja oppimista talouden suunnittelussa ja seurannassa. Lisäksi osion lopussa on johtopäätöksiä työn tuloksista ja pohdintaa

9 mahdollisista jatkotutkimusaiheista. Työn kuudes ja viimeinen luku koostuu työn yhteenvedosta. 1.2 Yritystoiminnan Aakkoset -kehittämisohjelma Yritystoiminnan Aakkoset -kehittämisohjelma on yrityksen perustaneille sekä yrittäjäksi mahdollisesti aikoville suunnattu koulutus. Koulutuksen järjestäjänä toimii Etelä-Pohjanmaan ELY- keskus. Aakkosten kouluttajina toimivat kokeneet yrityskonsultit. Ohjelma toimii perusvalmiuksien antajana yrittäjänä toimimiselle. Aakkoset -kehittämisohjelma muodostuu kymmenestä koulutusillasta, joiden aikana käsitellään tärkeitä asioita yritystoimintaan liittyen, kuten taloushallintoa, liiketoiminnan suunnittelua sekä markkinointia. Ohjelman aikana on mahdollista kehittää omaa liiketoimintasuunnitelma. Lisäksi kaikki osallistuneet ovat oikeutettuja saamaan asiantuntija-apua erinäisten mahdollisten ongelmien ratkaisuun. Aakkoset järjestetään perinteisesti keväisin ja syksyisin.

10 2 TALOUDEN SUUNNITTELUN JA SEURANNAN SUHDE Tässä osiossa käsitellään talouden suunnittelun ja seurannan suhdetta. Osion alussa selvitetään talouden suunnittelun ja seurannan tärkeyttä ajatellen esimerkiksi yrityksen omistajia ja yrityksen kannattavuutta. Osiossa kuvataan myös talousjohtamista sekä sen yhteyttä talouden suunnitteluun ja seurantaan. Lopussa kerrotaan ELY-keskuksien historiasta, niiden tehtävistä ja rakenteesta. 2.1 Talouden suunnittelu ja seuranta Alholan ja Lauslahden (2005, 64) mukaan yrityksen toiminnan suunnitteluakin ajatellen pätee sama paljon käytetty lause, "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Yrityksen toimintaa ilman minkäänlaista suunnittelua voidaankin pitää täysin sattumanvaraisena. Sattuman ja tuurin ansiostakin voidaan pärjätä hetkellisesti, mutta pitkällä tähtäimellä menestymiseen tarvitaan myös suunnittelua. Suunnitelmien avulla pyritään varmistamaan, että yritys tuottaa sen omistajille ja asiakkaille arvoa. Taloudellisesta näkökulmasta voidaan ajatella esimerkiksi, että suunnitelmilla pyritään varmistamaan yrityksen kannattavuutta. Yrityksen kannattavuuteen vaikuttavat ulkoiset ympäristötekijät voivat muuttua jatkuvasti (Andersson, Ekström & Gabrielsson 2001, 15). Tällöin yrityksen kannattaa pyrkiä ennakoimaan muutoksia ajoissa hyvällä suunnittelulla. Suunnittelun toimiessa hyvin yritys voi reagoida ulkoisen ympäristön muutoksiin tekemällä hyviä päätöksiä. Suunnitelmaa seuraamalla voidaan tarkastella, kuinka asetettuihin tavoitteisiin päästään. Yritysten tavoitteet voivat olla hyvin erilaiset riippuen paljon yrityksen luonteesta ja koosta. Esimerkiksi yhdellä yrityksellä voi olla tavoitteena toimia kannattavana, kun toisella on tavoite kasvaa markkinajohtajaksi alallaan. Suunnittelun ohella yrityksen toiminnan talouden ja tehokkuuden seuraaminen on vähintäänkin yhtä tärkeää (Vilkkumaa 2010, 255). Seurannan avulla voidaan tehdä erilaisia huomioita yrityksen toiminnasta ja tällöin mahdollisiin virheisiin voidaan reagoida mahdollisimman nopeasti. Yrityksen jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että virheistä opitaan ja samoja virheitä ei tehdä tulevaisuudessa. Tällöin on tärke-

11 ää, että esimerkiksi yrittäjä, joka seuraa yrityksensä taloutta, myös ymmärtää talouden seurannasta ja voi silloin hyötyä siitä. Usein varsinkin suuremmissa yrityksissä yrityksen strategia määrittää hyvin pitkälti talouden seurantaa (Vilkkumaa 2010, 255). Tällöin yrityksen johto tarvitsee tietoa yrityksen tilanteesta, jotta he voivat ohjata yritystään sen strategian mukaisiin tavoitteisiin. On kuitenkin yrityskohtaista mitä seurataan ja miten seurataan. 2.2 Talousjohtaminen Yritys tarvitsee toimiakseen hyvää johtamista ja talousjohtamista. Faktan artikkelin mukaan taloushallinto onkin tullut nyt yhä enemmän yritysten keskelle, kun ennen se on vaikuttanut taustalla (Nivaro 2010, 8). Tällaista kehitystä pidetäänkin hyvänä. Suuremmissa yrityksissä johtajia voi olla useampia esimerkiksi talousjohtaja, toimitusjohtaja ja työnjohtaja, kun taas pienemmässä yrityksessä yksi henkilö saattaa hoitaa periaatteessa kaiken. Riippumatta yrityksen koosta tai sen johtajien määrästä yritystä pyritään johtamisen avulla ohjaamaan asetettuihin tavoitteisiin (Järvenpää, Länsiluoto, Partanen & Pellinen 2013, 14). IBM:n tutkimuksen mukaan talousjohtaminen yrityksissä on korostunut varsinkin viimevuosien talouskriisien johdosta (Kauppalehti 2010, 11). Tutkimuksesta käy myös ilmi, että Suomalaisissa yrityksissä taloushallinnossa on parantamisen varaa ja varsinkin taloushallinnon tehokkuudessa ja materiaalin analysoinnissa Suomalaiset globaalit yritykset ovat muita vastaavia jäljessä. Yrityksen talousjohtaminen ja sen tehtävät pystytään jakamaan suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan (Järvenpää ym. 2013, 14). Tämä opinnäytetyö keskittyy lähinnä talouden suunnitteluun ja seurantaan. Yrityksen talousjohtamista pystytään kuvaamaan johtamisprosessin kehällä.

12 Kuvio 1. Johtamisprosessin kehä (Järvenpää ym. 2013, 13) Yrityksen talouden suunnittelussa pyritään asettamaan taloudellisia tavoitteita ja päämääriä yrityksen toiminnalle (Järvenpää ym. 2013, 14). Esimerkiksi budjetin tai investointisuunnitelman laatiminen on tästä hyvä esimerkki. Toteuttamisessa talousjohto pyrkii toteuttamaan omalta osaltaan suunnitelmat kehittämällä toimintaa tavoitteiden edellyttämillä menetelmillä. Talouden seurannassa tarkkaillaan suunnitelmien toteutumista ja raportoidaan tapahtumista. Lisäksi pyritään analysoimaan mahdollisia poikkeamia suunnitelmien ja toteutumien välillä sekä analysoidaan syitä niiden taustalla. 2.3 ELY- keskukset ELY- keskuksia on yhteensä 15 ja niiden toiminta on aloitettu vuoden 2010 tammikuun ensimmäisenä päivänä (ELY-keskukset... [Viitattu 19.2.2014]). Niiden tarkoitus on parantaa alueellista kehittämistä. Tämä tapahtuu valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtävien hoitamisena eri alueilla. ELY- keskukset muodostuvat kolmesta eri vastuualueesta. Yksi vastuualueista pitää sisällään elinkeinot, työvoiman ja osaamisen. Toinen vastuualueista sisältää liikenteen ja infrastruktuurin. Kolmas vastuualue sisältää ympäristön ja luonnonvarat. ELY- keskukset lukeutuvat työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan ja niitä ohjaa useiden ministeriöiden lisäksi Liikennevirasto. Lisäksi keskuksilla pyritään toteuttamaan Maaseutuviras-

13 ton, Elintarviketurvallisuusviraston, Maahanmuuttoviraston ja Tekesin päämääriä. ELY- keskuksien vastuualueet ovat muodostuneet tiepiirien, TE- keskusten, ympäristökeskusten, liikenne- ja sivistysosastojen ja Merenkulkulaitoksen tehtävistä.

14 3 TALOUDEN SUUNNITTELU Tässä osassa käsitellään yrityksien yleisimpiä talouden suunnitteluun liittyviä toimintoja. Ensimmäiseksi käsitellään budjetointia yleisesti sen tarkoituksia ja laadintaa. Lisäksi kerrotaan budjetointimenetelmistä ja sen toteuttamisesta. Budjetoinnista käydään läpi myös keskeisimpiä osabudjetteja ja pääbudjetit. Budjetoinnin jälkeen tutustutaan investointisuunnitteluun. Investointisuunnittelua tarkastellessa käydään lävitse siihen liittyviä laadinta- prosesseja sekä erilaisia investointilaskentamenetelmiä. Budjetoinnin ja investointisuunnittelun jälkeen osion viimeiseksi käsitellään hinnoittelua. Hinnoittelu -osassa tarkastellaan sen tärkeyttä yrityksen toiminnalle ja käydään läpi hinnoitteluprosessi. Lisäksi tarkastellaan erilaisia hinnoittelumenetelmiä ja niiden käyttöä. 3.1 Budjetointi Ikäheimon, Lounasmeren ja Waldenin (2009, 162 163) mukaan budjetti on yrityksen laatima numeerinen toimintasuunnitelma, jossa on pyritty kuvaamaan tuloja ja menoja kuukausi-, laji- ja vastuualuetasolla. Yrityksen elinkaaren alkuvaiheessa budjetit ovat usein hyvin yksinkertaisia, mutta yrityksen sekä sen toiminnan kehittyessä, myös budjetin laatiminen kehittyy. Yrityksen elinkaaren myöhemmässä vaiheessa budjetointia ja suunnittelua pidetäänkin yhä tärkeämpinä osina yrityksen toimintaa. Budjetointi on olennainen osa yrityksen lyhyen aikavälin talouden suunnittelua (Lindfors & Syväperä 2008, 11). Yritykset laativat budjetteja päästääkseen johonkin tiettyyn taloudelliseen tulokseen ja tulosten saavuttamista valvotaan raportoimalla. Budjetointi onkin usein olennainen osa yrityksen talouden seurantaa ja raportointia. Raportointimallin luomiseen ja suunnitteluun on syytä käyttää riittävästi aikaa. Raportoinnin on oltava mahdollisimman selkeää, jotta johdolle saataisiin selvä kuva asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta sekä yrityksen kannattavuudesta, vakavaraisuudesta ja maksuvalmiudesta. Raportoinnin toimiessa hyvin, yrityksen johdolla on mahdollisuudet nopeaan reagointiin eri tilanteissa.

15 Budjeteilla on erilaisia käyttötarkoituksia ja budjetin käyttötarkoitus vaikuttaa budjettikauden pituuteen (Jyrkkiö & Riistama 2006, 229 231). Budjettikaudella tarkoitetaan sitä aikajaksoa, jolta kertyvät tuotot sekä kustannukset ovat budjetin tavoitelukuina. Tavallisin budjetti on vuosibudjetti, jonka budjettikautena toimii kalenterivuosi tai tilikausi. Vuosibudjetti on lyhyen aikavälin tavoitelaskelma ja siten myös tarkempi kuin pitemmän aikavälin budjetit. Kehysbudjetti on keskipitkän aikajänteen budjetti jonka kausi on pituudeltaan kahdesta kolmeen vuotta. Kehysbudjetissa toimintasuunnitelmat eivät ole sidoksissa käytössä olevaan kapasiteettiin kuten vuosibudjetissa, vaan siinä on otettava huomioon myös mahdolliset investoinnit ja muutokset henkilökunnassa. Pitkän aikajänteen suunnittelussa eli strategisessa suunnittelussa, pyritään kartoittamaan yrityksen toimintaedellytyksiä useiden vuosien päähän. Viime vuosien aikana yritysten toimintaympäristö on ollut erityisen haasteellinen, jonka johdosta strategisesta suunnittelusta on tullut vieläkin haasteellisempaa ja myös lyhytjänteisempää. 3.2 Budjetin laatiminen Yrityksen budjetti koostuu yleensä useista osabudjeteista, jotka muodostavat koko yrityksen kattavat pääbudjetit (Jyrkkiö & Riistama 2006, 231 232). Laadittaessa budjetteja on huomioitava kaksi vaihetta. Lähtökohtana ovat ennusteet, jossa käytetään apuna tilastotietoja ja tietoja kilpailijoista sekä asiakkaista. Toisena vaiheena pidetään toiminnan tavoitteellisuutta, joka on jaettu kahdeksi tavoitteeksi. Ensimmäisenä tavoitteena on taloudellinen tavoite, kuten tuottotavoite. Toisena tavoitteena on toimintatavoite, joka voi olla esimerkiksi markkinaosuuden saavuttaminen tai säilyttäminen. 3.3 Budjetointi menetelmiä ja toteuttamistapoja Budjettia voidaan lähteä rakentamaan monin eri menetelmin. Budjetin rakennustapaan vaikuttaa kuitenkin eri asiat, kuten yrityksen koko, taloudellinen tilanne, osaaminen, muut suunnitelmat, johtaminen, käytettävä aika ja tietojärjestelmät

16 (Alhola & Lauslahti 2005, 97; Stenbacka Mäkinen & Söderström 2003, 292). Pienemmissä yrityksissä yrittäjä laatii itse tulevan vuoden budjetin. Suuremmissa yrityksissä yrityksen johto organisoi budjetointinsa parhaaksi katsomallaan tavalla. Tyypillisintä on rakentaa budjetti alhaalta ylös, ylhäältä alas tai yhteistyömenetelmällä (Alhola & Lauslahti 2005, 97; Stenbacka ym. 2003, 293). Kaikissa menetelmissä on omat hyvät ja huonot puolensa, joten yrityksen on päätettävä sille sopivin budjetin rakentamistapa, jotta budjetista saataisiin mahdollisimman paljon hyötyä. Nimensä mukaisesti ylhäältä alas rakennetussa budjetissa esimerkiksi yhtiön talouspäällikkö laatii johdon kanssa budjetin, kun taas alhaalta ylös rakennetussa budjetissa on mukana koko yritys. Yhteistyömenetelmä on edellisten yhdistelmä, jossa keskijohto tekee suunnitelmaa ylimmän johdon kanssa ja keskijohto vie keskustelua myös alas päin. Budjetointimenetelmien lisäksi yrityksissä voidaan käyttää erilaisia budjetointitapoja (Alhola & Lauslahti 2005, 98; Lindfors & Syväperä 2008, 16). Yritykset käyttävät yleisesti esimerkiksi rullaavaa, liukuvaa, kiinteää ja tarkistettavaa budjettia. On myös yrityksiä, jotka toimivat ilman budjettia käyttämällä esimerkiksi tasapainotettua mittaristoa. Rullaava budjetti muodostuu vuoden aikana. Tulevaa 12 kuukautta pyritään tunnistelemaan kuukausi-, neljännesvuosi- tai puolivuositasolla. Usein yrityksissä rullaavan budjetin takana on myös normaali tilikauden mittainen budjetti. Liukuva budjetti sopii hyvin yrityksille, joilla toiminta-aste muuttuu kausittain. Liukuvan budjetin luvut muuttuvat toiminta-asteen mukaan ja kiinteät kustannukset pidetään yleensä samana muuttuvien kustannusten muuttuessa. Kiinteä budjetti tehdään usein tilikauden alkua ennen, ja se käsittää koko budjettikauden (Alhola & Lauslahti 2005, 98; Lindfors & Syväperä 2008, 16). Kauden jälkeen voidaan suorittaa vertailua toteutuneiden ja budjetin vastaavien lukujen kesken ja tehdä havaintoja eroista. Tarkistettava budjetti tehdään tilikauden alkua ennen mutta siihen voidaan tehdä muutoksia tilikauden aikana esimerkiksi kuukausittain. Näin budjettia voidaan sopeuttaa ulkoisiin muutoksiin. Kuten budjetointimenetelmää laadittaessakin, on yrityksen tärkeää valita budjetointitavakseen itselleen sopivin vaihtoehto. Tällöin budjetoinnista saataisiin yritykselle mahdollisimman paljon hyötyä niin kustannuksiin kuin yrityksen muuhunkin toimintaan nähden.

17 3.4 Osabudjetit Osabudjetit tehdään perinteisesti yrityksen keskeisimmille toiminnoille (Ikäheimo ym. 2009, 165). Osabudjetit ovat osa budjetointiprosessia ja ne kytkeytyvät tiiviisti yhteen pääbudjetin kanssa. Seuraavaksi kerron muutamista yleisemmistä osabudjeteista. 3.4.1 Myyntibudjetti, valmistusbudjetti ja valmistuskustannusten budjetti Useimmiten budjetin laatiminen aloitetaan yrityksen liiketoimintaa eniten rajoittavasta tekijästä, joka useimmissa yrityksissä on myynnin tavoitteet (Alhola & Lauslahti 2005, 107). Myyntiarvioilla on laajat vaikutukset yrityksen muihin toimintoihin, esimerkiksi myynnin kohdistaminen voi laskea myyntivolyymia, jolloin myös tuotantokapasiteettia joudutaan mahdollisesti laskemaan. Myyntibudjettia tehdessä ensiksi budjetoidaan seuraavan kauden myytävät määrät (Ikäheimo ym. 2009, 164). Myyntimäärät voidaan budjetoida ennakoimalla kaikkien nykyisten asiakkaiden tai asiakasryhmien ostot. Tähän lisätään kaikki ennakoidut uusien asiakkaiden ostot ja lopuksi vähennetään pois jäävien asiakkaiden ostot. Myyntimääriä voidaan budjetoida myös ennakoimalla kokonaiskysyntä, laskemalla oma markkinaosuus ja myyntimäärä budjetoidaan markkinaosuuden mukaan. Myytävien määrien budjetoinnin jälkeen budjetoidaan hinnat (Ikäheimo ym. 2009, 164). Hintoja ennustettaessa on otettava huomioon markkinatilanne, kilpailijoiden hinnat sekä omista ennakoiduista kustannuksista muodostunut katetarve. Ennustamalla jokaisella hintavaihtoehdolla toteutuvat myyntimäärät, voidaan laskea hintojen antama myyntikate ja pääoman tuotto. Näistä hinnoista budjettiin valitaan parhaan tuoton antava vaihtoehto. Jos yrityksellä on useampia valmistettavia tuotteita, kannattaa edellä mainittu analyysi suorittaa vain muutamien päätuotteiden osalta (Jyrkkiö & Riistama 2006, 233).

18 Valmistusbudjetti ja valmistuskustannusten budjetti ovat tiiviisti kytköksissä myynnin budjetointiin (Jyrkkiö & Riistama 2006, 234). Valmistusyrityksen on budjetoitava valmistusmäärät, tuotannontekijät ja niistä muodostuvat kustannukset. Valmistusmäärien lisäksi valmistusbudjettiin on sisällytettävä budjettikauden käyttötekijöiden määrät kuten ainekset, tarvikkeet, energian kulutus ja huolto. Lisäksi valmistuksen budjetoinnissa on otettava huomioon kapasiteetin käyttö, alihankinnan suunnittelu sekä ylityön ja vuorotyön tarve. Valmistuskustannusbudjetti voidaan laskea kertomalla valmistusbudjetin käyttötekijöiden määrä niiden yksikköhinnoilla, jolloin saadaan muuttuvat kustannukset (Jyrkkiö & Riistama 2006, 235). Tähän lisätään valmistuksen kiinteät kustannukset. Lisäksi on otettava kustannuspaikoittain huomioon muuttuvat välilliset ja kiinteät välilliset kustannukset. 3.4.2 Varastobudjetti, ostobudjetti ja Investointibudjetti Usein yrityksissä varastobudjetti on hyvin keskeisessä asemassa (Alhola & Lauslahti 2000, 290). Sen avulla on mahdollista koordinoida sekä valmistusta ja myyntiä, että ostoja ja valmistusta keskenään. Monissa yrityksissä varastoihin on voinut sitoutua paljon pääomaa, joten myös rahoituksellinen merkitys voi olla suuri. Siitä johtuen varaston suunnittelu aloitetaan usein eri varastojen kiertoa koskevista tavoitteista. Riittävän nopealla varaston kierrolla voidaan ehkäistä epäkuranttiusriskiä, joka on mahdollista esimerkiksi elintarvikkeita tai muotivaatteita myyvillä yrityksillä. Ostobudjetin pohjana toimivat tiedot myyntibudjetista ja varastossa olevista raakaaineiden ja tuotteiden määrästä (Stenbacka ym. 2003, 278). Tämän lisäksi on otettava huomioon muutokset raaka-aineiden tai tuotteiden kustannuksissa. Ostobudjettia tulee myös suunnitella siten, että kausivaihtelut ja määräalennukset voidaan hyödyntää. Investointien suunnittelu ja budjetointi ovat osa pitemmän aikavälin suunnittelua ja kehysbudjettia (Jyrkkiö & Riistama 2006, 235). Investointibudjetti kuvaa vuosittai-

19 sia pitkän aikavälin investoinnista koituvia maksuja. Se kuvaa myös yrityksen liiketoiminnan vaatimia vuosittaisia pienempiä investointeja, kuten toimistotarvikkeita sekä peruskorjauksia ja muita hankinnoista kertyviä maksuja. Investointibudjettien lisäksi yrityksillä on erillisiä investointisuunnitelmia, jotka ovat pituudeltaan pitemmän aikavälin suunnitelmia kuin tuleva budjettikausi (Stenbacka ym. 2003, 279). Investointibudjetissa otetaan kuitenkin huomioon vain kyseisellä budjettikauden aikana toteutettavat investointiprojektit. 3.5 Pää- eli kokoomabudjetit Pääbudjetit kootaan osabudjettien tietoihin perustuen (Jyrkkiö & Riistama 2006, 236). Pääbudjetteja ovat tulosbudjetti, rahoitusbudjetti ja ennakoitu tase. Tulos- ja rahoitusbudjetin avulla voidaan muodostaa ennakoitu tase, joka kuvaa budjetin vaikutuksia yrityksen rahoitusasemaan. 3.6 Tulosbudjetti, rahoitusbudjetti ja ennakoitu tase Tulosbudjetti muodostetaan kokoamalla yhteen yrityksen arvioidut tuotot ja kustannukset osabudjeteista (Stenbacka ym. 2003, 279; Jyrkkiö & Riistama 2006, 236). Tulosbudjetti kootaan tuloslaskelmamuotoon ja sen avulla nähdään, kuinka yrityksen tulos on muodostunut. Tulosbudjetin pohjalta voidaan tarkastella budjetille asetetun tuottovaatimuksen toteutumista, jolloin voidaan myös arvioida joudutaanko osabudjetteja ja niiden perustana olevia toimintasuunnitelmia muuttamaan. Yhdenkin osabudjetin muuttaminen voi aiheuttaa muutoksia myös muihin osabudjetteihin. Tästä voi seurata, että budjettia laadittaessa joudutaan tekemään monta budjettikierrosta, jotta saadaan aikaiseksi hyväksyttävä tavoitelaskelma. Vuosittaisen tulosbudjetin lisäksi yritys voi laatia tulosbudjetin esimerkiksi neljännesvuosittain tai kuukausikohtaisesti (Stenbacka ym. 2003, 279). Tämä mahdollistaa sen, että yritys voi jo seurantavaiheessa saada nopeammin tietoa budjetin toteutumisesta ja sen poikkeamista.

20 Rahoitusbudjetin kaksi perustehtävää ovat rahan riittävyyden varmistaminen budjettikaudella ja yrityksen likvidien rahavarojen käytön optimointi (Alhola & Lauslahti 2005, 118). Eli rahoitusbudjetin tavoitteena on likvidien varojen mahdollisimman tehokas käyttö, eli korkokustannusten minimointi tai varojen tuottojen maksimointi. Rahoitusbudjettiin kootaan kaikki budjettikaudella tapahtuneet kassaan maksut ja kassasta maksut. Rahoitusbudjetti koostuu pääosin viidestä osasta (Stenbacka ym. 2003, 280 281). Niitä ovat myyntituotot ja ostot, investoinnit, palkat, rahoituserät ja verot. Ennakoitu tase eli budjetoitu tase esittää yrityksen budjetin mukaisen taseen (Alhola & Lauslahti 2005, 119). Tiedot ennakoituun taseeseen saadaan kerättyä osabudjeteista, tulos- sekä rahoitusbudjeteista. Ennakoidun taseen pohjana toimii budjettikauden aloittava tase. Ennakoidun taseen vastaavaa-puoli kertoo, mihin yrityksen pääomat ovat sitoutuneet. Vastattavaa-puoli kertoo, mistä rahaa on saatu. 3.7 Investointisuunnittelu Investoinnilla tarkoitetaan sellaista hankintaa, joka tuottaa tuloja pitempänä kuin vain yhden vuoden aikana, yleensä useiden vuosien aikana (Stenbacka ym. 2003, 219). Yleisimmin yrityksien investoinnit koskevat koneita ja kalusteita, maa-alueita, kuljetusvälineitä ja rakennuksia. Näiden lisäksi investointeina voidaan pitää esimerkiksi tutkimustyöstä ja henkilökunnan kouluttamisesta aiheutuvia menoja. Investoinnit luovat yritysten toiminnan puitteet, joten investointiin liittyvät päätökset ovat yrityksille tärkeitä ja niitä on syytä suunnitella tarkasti. Yrityksen investoidessa, se sijoittaa tulevaisuuteen, joten investointiin liittyy aina tietynlainen epävarmuus, ja epävarmuus kasvaa kun investoinnin kesto pitenee. Tätä epävarmuutta voidaan kuitenkin vähentää investointilaskelmilla. Investointilaskelmien avulla yritetään selvittää investoinnin kannattavuutta. Laskelmien avulla voidaan selvittää onko investointi kannattavaa. Kannattavana voidaan pitää sellaista investointia, josta saadaan enemmän tuloja kuin se aiheuttaa menoja.

21 Investointien luokittelutapoja on monia (Niskanen & Niskanen 2013, 302). Yhden mukaan investoinnit voidaan jakaa kahteen eri ryhmään, jotka ovat reaaliinvestoinnit ja rahoitus-investoinnit. Reaali- investoinneilla tarkoitetaan tuotannontekijän hankintaa, jolla on pitkäaikaiset vaikutukset. Se usein tarvitsee pitkäaikaisen rakennusprojektin ruvetakseen tuottamaan yritykselle tuloja. Rahoitusinvestoinnilla sen sijaan tarkoitetaan sijoittamista tuotantoyritykseen joko vieraalla tai omalla pääomalla ostamalla yrityksen osakkeita tai velkakirjoja. 3.8 Investointiprosessi ja laskentamenetelmät Riippumatta investoinnin kohteesta investointiprosessi jaetaan yleensä kuuteen eri vaiheeseen (Ikäheimo, Laitinen, Laitinen & Puttonen. 2011, 124 125). Ensimmäisenä tunnistetaan investointitarve, jossa pyritään selvittämään mitä investointeja yrityksen täytyy tehdä tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisena tutkitaan mahdollisia investointivaihtoehtoja. Kolmantena hankitaan informaatiota vaihtoehtoisten investointimenetelmien aiheuttamista tuotoista ja kustannuksista sekä mahdollisista epävarmuustekijöistä. Neljäntenä päätetään, mikä investointimenetelmä täyttää asetetut tavoitteet parhaiten. Viidennessä vaiheessa päätetään rahoituksen järjestämisestä. Lopuksi toteutetaan investointi ja valvotaan sen käytännön toteutumista sekä investointia koskevien ennusteiden toteutumista. Jyrkkiön ja Riistaman (2006, 206) mukaan nykyään yrityksissä innostetaan suunnitelmallisesti kehittämistä ja investointi-ideoiden syntymistä. Lisäksi tutkimus- ja kehitystoiminnot saavat enenemässä määrin huomiota. Joillakin yrityksillä on investointiehdotuksia varten oma lomakkeensa, jonka avulla pyritään helpottamaan käsittelyä ja selkeyttämään ehdotusta. Suuret yritykset pyrkivät etsimään ja kehittämään investointi- ideoita järjestelmällisesti. Pienemmissä yrityksissä investointi ei ole yhtä jatkuvaa, mutta investointikohteiden suunnitelmallinen etsintä johtaa niissäkin parempiin ratkaisuihin. Tarkasteltaessa investointia ja sen kannattavuutta täytyy kerätä tietoja ja analysoida seuraavanlaisista asioista (Ikäheimo ym. 2011, 126; Järvenpää ym. 2013, 379). Ensimmäisenä investoinnin tarkastelu tulee aloittaa hankintamenon eli investoin-

22 nin toteuttamishetken menojen arvioinnilla. Toisena on selvitettävä nettotulo, joka muodostuu investoinnin kausittaisista juoksevasti syntyvien tulojen ja menojen erotuksella. Kolmantena on arvioitava investoinnin pitoaika, eli se miltä ajalta investoinnista syntyy juoksevia menoja ja tuloja. Yleensä pitoajan määrittelyssä käytetään kolmea erilaista lähestymistapaa, jotka ovat investoinnin arvioitu tekninen, fyysinen tai taloudellinen käyttöikä. Neljäntenä arvioidaan investoinnin jäännösarvo, jolla tarkoitetaan odotusten mukaista myyntituloa kun sen käyttö yrityksessä lopetetaan. Laskelma saattaa olla positiivinen, nolla tai joissakin tapauksissa jäännösarvo voi olla jopa negatiivinen. Lopuksi lasketaan investoinnin kannattavuuteen olennaisesti vaikuttava laskentakorko, joka ilmaisee tuottovaatimuksen investoinnille. Näiden lisäksi usein tarkastellaan investointiin liittyviä riskejä, joita voidaan analysoida simulointien ja herkkyysanalyysien avulla. Investointilaskelmamenetelmiä ja niiden muunnelmia on monia erilaisia (Niskanen & Niskanen 2013, 307). Menetelmät voidaan jakaa modernin investointiteorian mukaan sen suosittelemiin kehittyneisiin menetelmiin sekä perinteisiin menetelmiin. Teorian mukaan kehittyneitä menetelmiä ovat nettonykyarvo ja sisäisen korkokannan menetelmä sekä eräät muunnelmat. Investoinnin tuottoprosenttimenetelmä ja takaisinmaksuajan menetelmä ovat perinteisiä menetelmiä, jotka molemmat ovat sisäisen korkokannan menetelmän yksinkertaistuksia. Perinteisistä menetelmistä on myös eri muunnelmia. Nykyarvomenetelmä on investointiteorian mukaan teoreettisesti suositeltavin laskentamenetelmä (Niskanen & Niskanen 2013, 308). Menetelmän mukaan investointi on kannattava nettonykyarvon ollessa positiivinen. Nettonykyarvo saadaan laskettua vähentämällä yrityksen ennakoitujen kassavirtojen nykyarvo investoinnin hankintamenosta. Lisäksi laskelmassa otetaan huomioon investoinnin jäännösarvo, jos investoinnilla on investointiajan jälkeen jotain arvoa. Investoinnin sisäisen korkokannan menetelmä on toinen yleisesti käytetty kehittynyt investointilaskentamenetelmä (Niskanen & Niskanen 2013, 310 311). Menetelmä ilmoittaa investoinnin tuottotason, jolla investoinnin nettonykyarvo on nolla. Tällöin investoinnin tuottovaatimuksen ollessa suurempi sisäistä korkokantaa ei

23 investointi ole kannattava. Kannattava investointi on, kun sisäinen korkokanta on tuottovaatimusta suurempi. Joidenkin tutkimusten mukaan investoinnin takaisinmaksuaika on yleisin yritysten käyttämä investointilaskentamenetelmä (Niskanen & Niskanen 2013, 319 323). Investoinnin takaisinmaksuajan menetelmällä pyritään selvittämään, monessako vuodessa yritys pystyy nettokassavirralla kattamaan hankintamenon. Investoinnin tuottoprosentti on myös yrityksissä usein käytetty laskentamenetelmä. Se on yksinkertaistettu menetelmä sisäisen korkokannan menetelmästä. Sen avulla voidaan laskea tuottoprosentti esimerkiksi joko alkuperäiselle hankintamenolle tai keskimääräiselle investoinnille. 3.9 Hinnoittelu Gregson (2008, 5) määrittelee hinnan olevan rahamääräinen veloitus tuotteen tai palvelun hyödystä tuotteen tai palvelun vastaanottajalle. Tuotteiden ja palveluiden hinnoittelu on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka vaikuttaa yrityksen menestymiseen. Tämä johtuu siitä, että hinnoittelulla on suora vaikutus yrityksen kannattavuuteen. (Järvenpää ym. 2013, 212). Yritystoimintaa voidaankin pitää kannattavana vain, jos myyntituotot ovat kustannuksia suuremmat. Myyntihinnan vaikuttaessa näin paljon yritysten myyntimääriin ja tuottoihin, onkin tärkeää analysoida myyntihinnan ja -määrän suhdetta sekä myynnin kannattavuutta. Yrityksen on onnistuttava hinnoittelussa, jotta yrityksen myynti olisi kannattavaa. Gregson (2008, 5) kertoo esimerkiksi hinnoittelun olevan onnistunut, kun yritys sekä sen omistaja maksavat veroja, yritys saa tuottoa investoinneilleen, yritys maksaa helposti laskunsa tai maksaa työntekijöilleen kohtuullista palkkaa. Hinnoittelulla on vaikutuksia yrityksen kannattavuuden lisäksi sen tuotteen asemointiin markkinoilla, toisin sanoen siihen, kuinka arvokkaana ja laadukkaana markkinat tuotetta pitävät (Järvenpää ym. 2013, 213). Lisäksi hinnoittelun avulla on mahdollista vaikuttaa tuotteen kysyntään nostamalla tai laskemalla tuotteen hintaa.

24 Hinnoittelulaskentamenetelmiä on useita erilaisia (Alhola & Lauslahti 2005, 36). Menetelmiä voidaan käyttää yksittäin tai useampaa yhtäaikaisesti. Esimerkiksi nykyään harvemmin yritys pystyy asettamaan hinnan pelkästään kustannuspohjaisella hinnoittelulla, koska yhä useammin tuotteen hinta määräytyy markkinoiden mukaan. Tätä kutsutaan markkinaperusteiseksi hinnoitteluksi. Laskentamenetelmiä yhdistää kaksi haasteellista tekijää (Alhola & Lauslahti 2005, 37). Ensinnäkin on tärkeää tunnistaa kustannukset ja kaikki kustannustekijät, joissa usein tapahtuu suuria virheitä. Lisäksi palvelun koko elinkaaren kustannusten näkeminen ja tuotannontekijöiden hintojen muutosten ennakointi on erittäin haastavaa. Oikean hinnan löytäminen onkin suuri haaste yrityksille, vaikka itse hintalaskelman teko voi olla helppoa on sitä ennen kuitenkin otettava huomioon monia eri asioita. 3.10 Hinnoitteluprosessi ja hinnoittelumenetelmät Tuotteen tai palvelun hinnoitteluprosessi koostuu perusanalyysivaiheesta, strategian yhteensovitusvaiheesta ja hinnan asetusvaiheesta (Järvenpää ym. 2013, 226). Perusanalyysivaihe koostuu esimerkiksi kilpailuun, kysyntään ja kustannuksiin liittyvistä asioista. On tärkeää tarkastella oman tuotteen tai palvelun suhdetta muihin substituutteihin eli markkinoiden tarjoamiin muihin vastaaviin tuotteisiin. Lisäksi on tärkeää asettaa hinta sellaiseksi, että se kattaa kokonaiskulut tuotannosta ja toimittamisesta pitkällä aikavälillä. Toisessa vaiheessa pohditaan yrityksen strategian ja sen tavoitteiden vaikutuksia hinnoitteluun, tätä kutsutaan strategian yhteensovitusvaiheeksi (Järvenpää ym. 2013, 227). Hinnoittelu eroaa paljon siinä, mitä hinnoittelulla pyritään saavuttamaan. Esimerkiksi kasvuun pyrkivän yrityksen hinnoittelu eroaa parempaa kannattavuutta tavoittelevan hinnoittelusta. Tässä vaiheessa sovitaan esimerkiksi mahdollisista hinnanmuutoksista elinkaaren aikana ja siitä mihin hinnoittelulla pyritään. Hinnan asetusvaiheessa määritetään tuotteelle tai palvelulle sen lopullinen hinta (Järvenpää ym. 2013, 227). Tässä vaiheessa on mietittävä sitä, onko niin sanottua

25 psykologista hintaa olemassa. On myös mietittävä, kannattaako asiakkaille antaa alennusta ja millaisia alennusten pitäisi olla. Mikäli alennuksia annetaan, voidaan tuotteen hintaa nostaa alennuksen verran korkeammaksi. 3.10.1 Kustannusperusteinen hinnoittelu Kustannusperusteinen hinnoittelu on suomalaisyritysten suosituin menetelmä asetettaessa hyödykkeille lopullista hintaa (Laitinen & Länsiluoto 2008, 48). Kustannusperusteinen hinnoittelu pohjautuu pitkälti tuotteen tai palvelun kustannuksiin (Järvenpää ym. 2013, 215). Tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että yritys laskee kustannukset oikean suuruisiksi. Tuotekohtaiset kustannukset voivat vaihdella suurestikin erilaisilla laskentaperiaatteilla. Varsinkin välillisten ja kiinteiden kustannusten ollessa suuria tulee miettiä kuinka eri laskentatavat vaikuttavat tuotteen tai palvelun loppukustannuksiin. Kustannusperusteinen hinnoittelu on laskentatoimilähtöinen ja ohjausnäkökulmasta luonteeltaan passiivinen menetelmä (Alhola & Lauslahti 2005, 36). Menetelmässä voidaan laskea kustannuksia ottamatta huomioon esimerkiksi tuotantoprosessien tehokkuutta. Kustannusperusteisen hinnoittelun heikkoutena pidetään sitä, että se ei ota markkinaolosuhteita huomioon. Tällöin hinta on voitu määrittää asiakkaalle liian korkeaksi tai kilpaileva tuote on huomattavasti halvempi. On myös mahdollista, että tuote hinnoitellaan liian halvaksi jolloin markkinoille jää ylikysyntää. Laitisen (2007, 157) mukaan kustannusperusteinen hinnoittelu ei kuitenkaan aina käytännössä perustu ainoastaan kustannuksiin, sillä ainakin kysyntä ja kilpailu vaikuttavat jossain määrin hinnoitteluun. Nykyajan markkina- ja kilpailuolosuhteissa onkin harvinaista, että tuote hinnoiteltaisiin puhtaasti kustannusperusteisesti. Kustannusperusteista hintaa käytetäänkin yleensä ainoastaan lähtökohtaisena hintana, josta pyritään muodostamaan lopullinen hinta tuotteelle tai palvelulle. Kustannusperusteisia hinnoittelumenetelmiä on useita erilaisia (Järvenpää ym. 2013, 216 217, 219). Katetuottohinnoittelu ja omakustannusarvoon perustuva hinnoittelu ovat kustannusperusteisen hinnoittelun kaksi perusmenetelmää. Lisäksi hinnoittelukerroin, pääoman tuottoasteeseen perustuva hinnoittelu ja hintaporras-

26 tus ovat käyttökelpoisia omakustannusarvoon perustuvia hinnoittelumenetelmiä. Katetuottohinnoittelussa lasketaan muuttuvat kustannukset ja niiden päälle katelisä, joka muodostuu kiinteistä kustannuksista ja voittotavoitteesta. Katetuottohinnoittelussa kustannusten laskennassa käytetään minimikalkyyliä. Kiinteiden kustannusten suuretessa, myös katelisä suurenee. Näin ollen katelisäprosentin suuruudelle ei ole olemassa yhtä oikeaa ohjearvoa, koska kiinteiden kustannusten määrä vaikuttaa katelisän suuruuteen. Katetuottohinnoittelua voidaan yleisesti pitää luotettavampana, kun muuttuvien kustannusten osuus kokonaiskustannuksista kasvaa (Järvenpää ym. 2013, 217). Kiinteiden kustannusten osuuden ollessa suuri, esimerkiksi yrityksessä, jossa valmistetaan useita eri tuotteita, keskimääräinen katettuottohinnoittelu, voi aiheuttaa joillekin tuotteille virheellisen hinnan. Tätä ongelmaa voidaan kuitenkin korvata tuotekohtaisilla katelisillä. Katetuottohinnoittelun pidetään kuitenkin sopivan parhaiten sellaisille yrityksille, joiden muuttuvat kustannukset muodostavat suuren osuuden kokonaiskustannuksista. Omakustannusarvoon perustuvaa hinnoittelua käytettäessä on ensiksi laskettava muuttuvat ja kiinteät kustannukset, niiden päälle lasketaan voittotavoitteen kattava voittolisä (Järvenpää ym. 2013, 218). Menetelmää käytettäessä on tärkeää tietää tarkasti, kuinka välilliset ja kiinteät kustannukset tuotteisiin kohdistuvat. Omakustannusarvoon perustuvaa hinnoittelutapaa suositellaankin käytettävän varsinkin yrityksissä, joilla on suuret kiinteät tai välilliset kustannukset ja hyvät laskentajärjestelmät. Kustannuksia laskettaessa käytetään hyväksi keskimääräis- ja normaalikalkyyliä. Yksikkökustannusten laskeminen tapahtuu joko lisäys- tai toimintolaskentaa käyttäen. Koska omakustannusarvoon perustuvan hinnoittelun tavoitteena on varmistaa, että tuotetta ei myydä tappiolla, pidetään sitä turvallisena menetelmänä (Laitinen 2007, 165 166). Menetelmässä tuotteen omakustannusarvoa pidetään hinnan alarajana, jota pienemmällä hinnalla ei yleensä myydä edes lyhyellä aikavälillä. Omakustannushinnoittelua pidetään kuitenkin sellaisenaan melko jäykkänä hinnoittelumenetelmänä. Menetelmän haasteina voidaan pitää voittolisän määrittämistä ja tuotekohtaisten kustannusten riittävän tarkkaa tunnistamista.

27 3.10.2 Markkinalähtöinen hinnoittelu Markkinalähtöisessä hinnoittelussa tuotteen tai palvelun hinta määräytyy niiden markkinoiden mukaan (Järvenpää ym. 2013, 223). Markkinalähtöinen hinnoittelu on yleistä raaka-aineiden hintojen määräytymisessä esimerkiksi öljyn ja kullan hinnat määräytyvät markkinoiden kysynnän ja tarjonnan mukaan. Markkinalähtöistä hinnoittelua käyttävän yrityksen on pyrittävä toimimaan markkinahintaa pienemmillä kustannuksilla ainakin pitkällä aikavälillä, jotta sen toiminta olisi kannattavaa. Markkinoiden määräämää hintaa on vaikeaa ylittää, mutta siinä voidaan onnistua differoimalla omaa suoritetta jotenkin kilpailijoihin nähden. Markkinalähtöisen hinnoittelun ottaessa huomioon markkinoilla vallitsevan hintatason, on mahdollista, että yritys toimii joko hinnanasettajana tai hinnanottajana (Ikäheimo ym. 2009, 198). Hinnan asettajana voi olla esimerkiksi monopoliasemassa oleva yritys. Markkinataloudessa toimivat yritykset ovat yleensä ainakin jossain määrin hinnanottajia, koska kilpailun johdosta hintaa ei voi määrittää miten tahansa. Lisäksi yritysten huomatessa suurikatteisen alan, synnyttää se alalle kilpailua, jolloin myös hinta todennäköisesti tippuu. 3.10.3 Arvoperusteinen ja sopimusperusteinen hinnoittelu Arvoperusteinen hinnoittelu perustuu asiakkaan kokemukseen ja arvostukseen millaiseksi asiakas tuotteen tai palvelun mieltää (Järvenpää ym. 2013, 223 224). Arvoperusteista hinnoittelua käytettäessä onkin tärkeää pyrkiä samaistumaan asiakkaaseen ja miettiä mitä lisäarvoa yrityksen tarjoamalla palvelulla tai tuotteella on sen kilpailijoihin nähden. Asiakkaan arvostamia asioita tuotteessa tai palvelussa voivat olla esimerkiksi hinta, laatu, hyvä palvelu, paikallisuus tai kotimaisuus. Yrityksen tuotteella tai palvelulla voi olla eri hinta riippuen esimerkiksi markkinaalueesta, käyttötilanteesta tai asiakassegmentistä (Alhola & Lauslahti 2005, 44). Yritykset saattavat tietoisesti rakentaa tuotteelleen mielikuva-arvoa, tehdäkseen tuotteestaan merkkituotteen. Esimerkiksi urheilukisoissa tarjottavalla juomalla voi

28 olla kisoissa suurempi hinta kuin kaupan hyllyllä. Tällöin asiakas arvostaa juoman helppoa saatavuutta. Sopimusperusteinen hinnoittelu perustuu myyjän ja asiakkaan välisiin neuvotteluihin, jossa palvelun tai tuotteen hinta sovitaan (Järvenpää ym. 2013, 224). Sitä käytetään usein esimerkiksi neuvoteltaessa hintoja rakennusurakalle. Sopimusperusteista hinnoittelua voidaan käyttää lisäksi konserneissa päätettäessä siirtohinnan tasosta tuotteen valmistusprosessin edetessä. Arvoperusteisen ja sopimusperusteisen hinnoittelun käyttö yrityksissä yleistyy yleensä kilpailun kiristyessä. 3.10.4 Kysynnän hintajousto Hinnoittelua suoritettaessa yrityksen on mietittävä erilaisia kysynnän joustoja, eli kysyntään vaikuttavia tekijöitä (Järvenpää ym. 2013, 225). Varsinkin uusien tuotteiden kohdalla näiden tekijöiden arviointi on hankalaa. Vanhan tuotteen kohdalla on kuitenkin helpompaa arvioida esimerkiksi hinnan muutoksien vaikutuksia kysyntään. Hinnan vaikutuksia kysyntään voidaan tutkia laskemalla hintajousto. Hintajoustoa voidaan tulkita siten, että pienenkin hinnanmuutoksen vaikuttaessa kysyntään merkittävästi on kyseessä joustava kysyntä. Kun hinnan muutoksilla ei ole merkittävää vaikutusta kysyntään kyseessä on joustamaton kysyntä. Kysynnän tulojouston avulla pyritään selvittämään, kuinka tuloissa tapahtuvat muutokset vaikuttavat kysyntään. Kysynnän ristijouston avulla voidaan arvioida, kuinka kilpailevan tuotteen hinnan muutokset vaikuttavat oman yrityksen tuotteen kysyntään. 3.11 Yhteenveto talouden suunnittelusta Budjetointi on yksi yleisimpiä talouden suunnittelumenetelmiä. Budjetoinnin laatu ja laajuus voi vaihdella yrityksen elinkaaren alkuvaiheessa hyvinkin paljon. Budjetoinnin toteuttamistapoja on monia. Budjetti koostuu osabudjeteista ja pääbudjeteista jotka kootaan osabudjettien tietojen perusteella.

29 Erilaisten investointilaskelmien avulla pyritään selvittämään onko investointi kannattava. Lisäksi investointisuunnitelman avulla voidaan vähentää tietynlaista epävarmuutta, joka liittyy aina tulevaisuuteen sijoittamiseen. Investointia pidetään yleisesti sellaisena hankintana, joka tuottaa tuloja pidemmällä kuin vuoden aikavälillä. Investointeja voidaan luokitella monin eri tavoin, mutta yksi käytetyistä on jakaa ne reaali-investointeihin ja rahoitusinvestointeihin. Investointilaskentamenetelmiä on useita, mutta on tärkeää, että yritys valitsee itselleen sopivimman vaihtoehdon. Hinnoittelu on yksi tärkeimpiä tekijöitä yrityksen menestystä ajatellen, koska sillä on suorat vaikutukset yrityksen kannattavuuteen. Tällöin on tärkeää, että hinnoittelua mietitään tarkoin ja valitaan oikea hinnoittelumenetelmä. Menetelmiä voidaan käyttää yhtä tai useampia kerralla ja onkin harvinaista, että yritys pystyisi asettamaan hinnan täysin kustannuspohjaisesti. Vaikka laskentamenetelmiä on monia, yhdistää niitä kaksi haasteellista tekijää. Ensiksi on tunnistettava kaikki kustannukset ja kustannustekijät. Toiseksi tuotteen tai palvelun koko elinkaaren kustannusten näkeminen ja hintojen muutosten ennakointi on haastavaa. Hinnoittelussakin on otettava huomioon, että yrityksen on tärkeää valita toiminnalleen sopivin hinnoitteluvaihtoehto koska eri toimialoilla vallitsee usein hyvin erilaiset tilanteet joilla on vaikutuksia hinnoittelumenetelmän valintaan. Yrityksen toiminnan ja talouden suunnittelu on tärkeä osa Aakkoset - kehittämisohjelmaa ja siksi se onkin suunnattu hetken yrittäjänä toimineille ja juuri aloittaville yrittäjille. Aakkosissa suunnittelua käydään läpi erilaisten esimerkkitapausten ja menetelmien avulla. Liiketoiminnan ja sen talouden suunnittelun opettamiseen onkin varattu kehittämisohjelmassa useampi ilta. Koulutuksessa käydään läpi nimenomaan esimerkiksi liiketoimintasuunnitelman laatimista, budjetin laatimista, investointisuunnitelman laatimista ja hinnoittelua.