1 ISO-VIITAJÄRVI ranta-asemakaavan muutos ja laajennus luontoselvitys Ekotoni Ky KimmoKaava
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS JA LINNUSTO 3.4 MAISEMA 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Kimmo Mustonen Kansikuva: Aittoniemen länsipuolen tuoretta kuusivaltaista kangasta Alueella glasigeeninen muodostuma
3 1. TAUSTA Luontoselvityksen tavoitteena on selvittää Haukiputaan kunnassa olevan Iso Viitajärven kasvillisuutta alueen luonnonympäristöä tulevan maankäytön suunnittelun tarpeisiin. Lähinnä kysymys on loma-asuntorakentamisesta. Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta kesäkuun 21. päivänä 2011. Alueen kasvillisuuden ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa 8h. Maastoinventoinnissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen, ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia rakentamisen sijoitteluun. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että alue inventoitiin rantaa pitkin kävellen pohjoisrannalta aina etelärannan Aittoniemeen. Ranta-alue käveltiin maastossa keskittyen kaavan muutos- tai laajennusalueisiin. Selvitys on tulostettu laajempana. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria ja karttaa. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Inventoinnin perusteella on esitetty alueluokitus ja arvio vaikutuksista ja mahdollisia suosituksia rakentamiseen soveltuvista ja soveltumattomista alueista. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti 3. LUONTOSELVITYS 3.1 Topografia ja geomorfologia Topografia on kauttaaltaan verraten tasainen tai vain loivasti kumpuilevaa kuten esimerkiksi Rönkölänkangas järven länsireunalla (ks. kuva 1). Aittoniemen länsipuolella on hieman vaihtelevampaa topografiaa (reunamuodostuma). Laajoilla alueilla maaperä on ohutta moreenia, ja sen päällä on eloperäistä ainetta. Laajimmat eloperäisen aineksen esiintymisalueet ovat suunnittelualueen itäosassa. Lajittuneen aineksen kerrostumia on järven länsiosassa. Varsinaisia geomorfologisia muodostumia, soita lukuun ottamatta, ei esiinny. Poikkeuksen muodostaa Aittoniemen länsipuolen selväpiirteinen reunamuodostuma. Alueella on myös muuta aluetta runsaammin kiviä ja lohkareita 3.2 Vesialueet Iso Viitajärveen laskee muutamia ojia, joista maininnan ansaitsee järven itäosaan Piimälammesta laskeva uoma. Iso Viitajärvi on verraten matalavetinen järvi. Järven pinta-ala on noin 75 ha.
4 Rantaviivaa on runsaat 6 km. Laajasta soistumisesta johtuen myös korttelialueilla on vanhoja suoojia, mutta ne ovat todennäköisesti enimmän osan aikaa kuivina. Alueella ei ole myöskään lähteisyyttä. Vedenväriltään järvi on luokiteltu ruskeavetiseksi. Väriluku on 103 (54-160 mg Pt/l). Rehevyystasoltaan Iso Viitajärvi on lievästi rehevä. Kokonaisfosfori on keskimäärin 23 (5-69 µg/l) PH on ollut keskimäärin 6,4 (6-6,9 µg/l. Vesistöön on istutettu kuhaa sekä planktonsiikaa. Kuva 1. Topografia järven ympäristössä on pääsin tasaista tai vain hyvin loivasti kumpuilevaa moreeni- tai glasifluviaalimaastoa. Kuva järven länsireunalta (Rönkölänkangas), missä maaperä koostuu pääosin lajittuneista aineksista. Metsäkasvillisuus on tasaikäistä, harvennettua, tuoretta mäntyvaltaista kangasta. Kenttäkerroksen valtalaji on mustikka. Kuva 2. Iso Viitajärvi on melko karu vesistä. Kuvassa länsirannan kapea ruovikkovyö. Rannassa on paikoin nähtävissä vanhaa törmää. 3.3. Kasvillisuus Ensimmäisessä vaiheessa inventoitiin asemakaavan muutosaluetta Iso Viitajärven pohjoisrannalla. Tarkoituksena on suunnitella ja rakentaa huoltorakennus Kalliosaaren jo toteutetun korttelialueen
5 taakse. Korttelialueen ja sen lähiympäristön kasvillisuus on tavanomaista mäntyvaltaista kangasta. Puusto on tasaikäistä ja verraten nuorta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Tausta-alue on myös soistunutta. Kenttäkerroksen lajistossa esiintyy mm tupasvilla, juolukka, mustikka, variksenmarja, suopursu, puolukka jne. Trientalis europaea metsätähti 1 Viola palustris suo-orvokki 1 Pyrola sp., talvikki 1 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Vaccinum myrtillus mustikka 4-5 Empetrum nigrum, variksenmarja 1-3 Rubus chanaemorus, lakka 1(rannan tuntumassa) Linnaea borealis vanamo 1 Juncus filiformis jouhivihvilä 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 1-2 Pteridium aquilinum sananjalka 2 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Carex echinata tähtisara 1-2 Thelypteris connectilis korpi-imarre 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Potentilla erecta rätvänä 2 Sen jälkeen inventoitiin järven länsirannan Rönkölänkangas, jolla kasvaa tasaikäistä männikköä. Kenttäkerros on mustikka-variksenmarjatyyppiä. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny (ks. kuva 1). Sitten inventointia jatkettiin Iso Viitajärven lounaisrannalla. Kasvillisuus on 20-30 vuotiasta lähes puhdasta männikköä. Puusto on tasaikäistä ja jokunen vuosi sitten harvennettua. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Ranta on tällä lounaisrannalla aina luoteispohjukasta Uutelan talolle verraten kovapohjoinen ja karu. Vesikasvillisuutta on niukalti. Kuva 2. Aittoniemen länsipuolen tuoretta kangasta. Kuvassa tekstissä mainitun glasigeenisen muodostuman rinnettä. Metsäkasvillisuus on tavanomaista. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Kasvillisuutta lounaisrannalla Vaccinium vitis-idaea, puolukka 3 Vaccinum myrtillus, mustikka 4
6 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Ledum palustre, suopursu 1-2 Calluna vulgaris, kanerva, 1-3 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1-2 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Kolmannessa vaiheessa inventoitiin tilan 2:209 itäpuoliset alueet. Mainitun tilan itäpuolella kasvillisuus hieman edellä mainittua rehevämpää kenttäkerroksen lajiston osalta, mutta puukerroksessa mänty on selvä dominantti. Kasvillisuudessa ei ole kuitenkaan erityispiirteitä, mutta sen sijaan alueella on rannan suuntainen glasigeeninen muodostuma (ks. kuva 2; yllä). Se on tarkemmin kuvattu geologiaa ja geomorfologiaa käsittelevässä osassa. Aittoniemen länsipuolen kasvillisuutta Vaccinum myrtillus mustikka 4-5 Empetrum nigrum, variksenmarja 1-3 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2-3 Rubus saxatilis, lillukka 1 Calluna vulgaris, kanerva 1-2 Oxalis acetosella, käenkaali 1-2 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 1-2 Potentilla erecta rätvänä 1 Solidago virgaurea kultapiisku 1-2 Trientalis europaea metsätähti 1-2 Linnaea borealis,vanamo 1-2 Muodostuman itäpuolella on Aittoniemen tila (2:10), jota ei inventoitu. Mainitun tilan itäpuolella on laaja nuorta mäntytaimikkoa kasvava alue joka itään päin siirryttäessä muuntuu kosteampaan suuntaan rämemäiseksi. Kun siirrytään edelleen itään päin, pienen niemekkeen kohdalle, on täällä kohdalla puusto kuusi-mänty-koivu sekakangasta. Puusto on täälläkin nuorta puustoa; maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Kun edelleen siirrytään itään koilliseen Iso Viitajärven ja Piimälammen väliselle kannakselle muuntuu kasvillisuus kokonaan rämemäiseksi ja paikoin jopa täysin avosuoksi (ks. kuva 3). Piimälampea ja Iso Viitajärveä yhdistävä uoma on perattu ja suora eikä ole metsälain mukainen ympäristö. Kannaksen pohjoispuolella on laaja yhtenäinen suo-alue, joka huolimatta ojituksista, vaikutti olevan melko luonnontilaisen. Lähellä rantaa kulkee vyöhyke, jolla kasvaa kitukasvuista mäntyä. Sen molemmin puolin, aivan rannassa on lähes puuton avosuovyöhyke. Samoin rämeen koillis- ja itäpuolella on laajoja avosuoalueita. 3.4 Maisema Iso Viitajärven rantamaisema on vesialueelta käsin tarkasteltuna verraten tavanomainen (kuva 4); maisemakuvaa hallitsevat ja osin toimivat myös kiintopisteinä rannan lukuisat loma-asunnot. Topografian tasaisuudesta johtuen ei erityisen kiinnostavia näkymiä ranta-alueilla esiinny.
7 Poikkeuksen muodostaa järven itärannan laaja suo-alue, joka erityisesti vesialueelta käsin avautuu kauniisti vesialueelle (ks. kuva 3). Kuva 3. Kuva Aittoniemen itäpuolelta. Järven itäpuolelta avautuu laaja avosuoalue. Kuva 4. Tyypillistä maisemakuvaa järven eteläosasta. Erityisiä maisemallisia kiintopisteitä ei esiinny. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella ei ole perustettuja suojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai alueellisissa inventoinneissa mainittuja alueita. Myöskään Natura-verkostoon kuuluvia alueita ei ole alueella. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET
8 Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäynnin perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Iso Viitajärven itärannalle rajoittuva laaja avo-suoalue sekä Aittoniemen - Vitikkoniemen välinen ranta-alue ovat metsälain mukaisia kohteita (vähäpuustoinen suo rantaluhta). Muita metsälain mukaisia kohteita ei löydetty. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei esiinny vesilain mukaisia kohteita. METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot
9 Suunnittelualueella ei esiinny edellä mainittuja elinympäristöjä. Muita metsäluonnon arvokkaita elinympäristöjä ovat esittäneet mm. Meriluoto ja Soininen (1998): vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Muita huomionarvoisia elinympäristöjä ei maastossa havaittu. Listauksen ulkopuolelta mainittakoon Aittoniemen länsipuolen glasigeeninen harjanne. Harjanteen rinteillä on verraten runsaasti lohkareikkoa. Harjanteen muodot voitaneen säilyttää vaikka alueelle rakennetaan. 6. UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota uhanalaisluokituksen (UHEX), direktiivilajiston (DIR) ja Suomen erityisvastuulajiston (EVA) esiintymiseen suunnittelualueella. Maastokäynnillä tavattiin yksi direktiivilaji, pyy. Pyyn kanta Suomessa on noin 220 000 paria. On todennäköistä, että järven itäpuolen suoalueelta on löydettävissä uhanalaislajistoa, mutta rakentaminen sijoittuu lähinnä järven länsi- ja eteläosaan ja suo-aluetta ei tässä yhteydessä tarkemmin selvitetty. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät (EVA) Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät (UHEX) Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (DIR) Linnusto järven länsipuolella on yleisesti ottaen melko niukkaa. Vesilintuja oli niukalti (ajankohta luonnollisesti vaikuttaa asiaan) sekä lokkilintuja todella vähän. Maalinnustokin on niukan puoleista sekä lajimäärältään että tiheydeltään. Aikaisemmin kesällä suoritettu maastokäynti olisi ehkä tuonut lajistoon joitakin kesäkuun lopulla jo hiljenneitä tai elintavoiltaan piileskelevämpiä lajeja, mutta tuskin se olisi tuloksiin kovin merkittävää eroa tehnyt. Huomionarvoisia linnustokohteita ei länsipuolen alueilta löytynyt. Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen (UH) mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Pyy (Tetrastes bonasia) (DIR) 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUS Suunnittelualueiden ja -kohteiden luokittelussa olemme käyttäneet jakoa viiteen luokkaan luontoarvojen ja linnuston perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa, linnustoa ja näiden yhteisvaikutusta. Rajausten ulkopuoliset alueet ovat tavanomaista luonnonympäristöä (arvoluokka 1). Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso)
10 arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä tai merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen - seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) rajatut kohteet: 1. Aittoniemen-Vitikkoniemen suoalue arvoluokka 2 monimuotoinen luonto, rantaluhta 2. Aittoniemen glasigeenimuodostuma arvoluokka 2 muu kohde, geomorfologia Molemmat mainitut kohteet ovat lähinnä huomionarvoisia ja Aittoniemen harjanteelle voitaneen rakentaa, mikäli kaavamääräyksillä turvataan muodostuman rakenteen säilyminen mahdollisimman nykytilaisena. 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI Ranta-asemakaavamuutoksen ja laajennuksen mukainen rantarakentaminen ei aiheuta juuri vaikutuksia alueen nykyisiin luontoarvoihin, mikäli kartoilla osoitetuille alueille ei osoiteta rakentamista em. huomioiden. 14. marraskuuta 2011 Jari Hietaranta EKOTONI KY liitekartta