Outi Vartiainen KULUTTAJIEN SUHTAUTUMINEN HYÖNTEISISTÄ VALMISTETTUIHIN ELINTARVIKKEISIIN JA AIKOMUS KÄYTTÄÄ NIITÄ OMASSA RUOKAVALIOSSA TULEVAISUUDESSA

Outi Vartiainen KULUTTAJIEN SUHTAUTUMINEN HYÖNTEISISTÄ VALMISTETTUIHIN ELINTARVIKKEISIIN JA AIKOMUS KÄYTTÄÄ NIITÄ OMASSA RUOKAVALIOSSA TULEVAISUUDESSA ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Savonlinna Kotitalousopettajien koulutus Kotitaloustieteen pro gradu tutkielma SYYSKUU 2017

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Filosofinen tiedekunta Osasto Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto Tekijä Outi Vartiainen Työn nimi Kuluttajien suhtautuminen hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin ja aikomus käyttää niitä omassa ruokavaliossa tulevaisuudessa Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä Pro gradu tutkielma X Kotitaloustiede Sivuainetutkielma 28.9.2017 128 + 2 liitettä Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä Tutkielmassa selvitettiin kuluttajien suhtautumista hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin ja aikomusta käyttää niitä omassa ruokavaliossa tulevaisuudessa. Tarkoituksena oli selvittää, aikovatko kuluttajat käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ja mitkä tekijät selittävät käyttöaikomusta. Lisäksi selvitettiin, kuinka kuluttajien demografiset muuttujat, hyönteisten syönnin tuttuus ja pelko uusia ruokia kohtaan (neofobia) vaikuttavat aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Tutkielmassa myös kartoitettiin, millä ehdoilla kuluttajat aikovat käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ja millaisiin ruokiin kuluttajat ajattelevat hyönteisten sopivan. Lopuksi selvitettiin syitä, miksi kuluttajat aikovat tai eivät aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Tutkielmassa käytettiin suunnitellun käyttäytymisen teoriaa, jonka avulla selvitettiin mitkä tekijät selittävät kuluttajien aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Teoreettisessa tarkastelussa näkökulmina olivat lisäksi Furstin ruoan valinnan malli sekä jaottelu uusien ruokien hyväksyntään vaikuttavista tekijöistä. Tutkielman viitekehyksessä merkittävässä roolissa olivat hyönteisten syönnin havaitut edut, riskit sekä syyt, miksi hyönteisten syönti on länsimaissa vähäistä. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Tutkimuksen perusjoukko muodostui henkilöistä, jotka kyselylomakkeen vastauspyyntö tavoitti. Tutkimusnäytteen muodostivat henkilöt, jotka vastasivat kyselyyn ja lähettivät vastauksensa. Aineisto kerättiin e-kyselylomakkeella, jonka linkki julkaistiin Maaseudun Tulevaisuus sanomalehden verkkolehdessä, tutkijan Facebook-profiilissa, tutkijan City-lehden blogialustalla pitämässä blogissa sekä YLE Tieteen Twitter-tilillä. Aineisto analysoitiin SPSS Statistics 23 -ohjelmalla. Laadullinen aineisto koodattiin ja kvantifioitiin teemoittain. Määrällisen aineiston analyysissa käytettiin Mann-Whitneyn U-testiä, Kruskal-Wallisin testiä, Spearmanin järjestyskorrelaatiotestiä, Pearsonin korrelaatiotestiä, lineaarista regressioanalyysia ja K-keskiarvon ryhmittelyanalyysia. Tutkimuksen näytteen muodostivat 567 kuluttajan vastaukset. Vastaajista naisia oli 67 % (n = 379) ja miehiä 33 % (n = 188). Iältään vastaajista 66 % (n = 374) oli 25 49-vuotta. Tulosten mukaan noin 70 % (n = 399) suhtautui myönteisesti aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Kielteisesti aikomukseen suhtautui noin viidennes 23 % (n = 127) vastaajista. Aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita vaikuttivat sukupuoli, asuinpaikka, koulutus, ikä, kokemus hyönteisten syönnistä ja pelko uusia ruokia kohtaan. Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöaikomusta pystyttiin selittämään suunnitellun käyttäytymisen osatekijöillä asenne, subjektiivinen normi ja havaittu käyttäytymisen kontrolli. Merkittävin selittäjä oli asenne. Tilastollisesti malli selitti 82 % hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöaikomuksesta (R 2 =.821). Myös neofobia oli tilastollisesti merkittävä käyttöaikomusta selittävä tekijä. Neofobia selitti 25 % aikomuksesta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita (R 2 =.25). Kaikki hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käytön ehdot osoittautuivat kuluttajille tärkeiksi. Poikkeuksen elintarvikkeen ominaisuuksien ehdoissa oli elintarvikkeen hinta: lihaa halvempi hinta ei osoittautunut yhtä tärkeäksi kuin muut ominaisuudet. Kuluttajat voitiin ryhmitellä kolmeen ryhmään hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomusten perusteella. Ryhmät nimettiin todennäköisiksi (n = 251), epätodennäköisiksi (n = 97) ja potentiaalisiksi käyttäjiksi (n = 219). Kuluttajat suhtautuivat myönteisimmin ruokaan, jossa hyönteiset ovat jauhettuna. Lisäksi hyönteisten koettiin sopivan paremmin suolaiseen tai mausteiseen kuin makealta maistuvaan ruokaan. Kasvatetuista hyönteisistä valmistettuun ruokaan suhtauduttiin myönteisemmin, kuin villinä kasvaneista hyönteisistä valmistettuun ruokaan. Kokonaisuutena erilaisiin hyönteisiä sisältäviin ruokiin suhtauduttiin hyvin myönteisesti. Eniten esiintyneet syy käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita oli niiden ympäristöystävällisyys, ekologisuus ja kestävän kehityksen mukaisuus. Eniten esiintyneet syyt olla käyttämättä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita olivat kielteiset tunteet hyönteisiä ja niiden syömistä kohtaan. Syitä käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita esitettiin enemmän kuin syitä olla käyttämättä niitä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuluttajat suhtautuvat myönteisesti hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin ja aikovat käyttää niitä tulevaisuudessa. Tulokset koskevat näytettä, eikä niitä voida yleistää koskemaan suomalaisia kuluttajia. Saadut tulokset kuitenkin vahvistavat aikaisempaa tutkimustulosta, jonka mukaan suomalaiset ovat hyvin kiinnostuneita hyönteisruoasta. Avainsanat Hyönteisten syönti, hyönteisistä valmistettu elintarvike, suunnitellun käyttäytymisen teoria, aikomus

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty Philosophical faculty Author Outi Vartiainen School School of Applied Educational Science and Teacher Education Title Consumers attitude towards insect-based food supplies and intention to use them in their diets in the future Main subject Level Date Number of pages Pro gradu tutkielma Home Economics Sivuainetutkielma 28.9.2017 128 + 2 appendices Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Abstract The study examined consumers attitude towards insect-based food supplies and intention to use them in their diets in the future. The purpose was to examine, are the consumers intending to use insect-based food supplies and what contributes the intention. In addition, the study surveyed, how demographic variables, familiarity of eating insects and willingness to try unfamiliar foods (neophobia) influence consumers intention to use insect-based food supplies. The study also examined what the consumers conditions are on intention to use insect-based food supplies and what kind of food consumers think insects fit in. Lastly, the study examined the reasons, why the consumers intend to use insect-based food supplies, and why do they not intend to. The study used the theory of planned behavior to determine the factors that explain the consumers intention to use insect-based food supplies. Moreover, the theoretical framework aspects were from the Furst model of food choice and classification of factors influencing acceptance of foods. Theoretical framework also treated the benefits and risks of eating insects and reasons, why eating insects is uncommon in Western countries. The study was a survey. The basic study group formed of consumers, who the questionnaire reached. The study sampling formed of consumers who answered the questionnaire and sent it. The data was collected by the way of e-questionnaire, which was released on Maaseudun Tulevaisuus -newspaper s website, on researcher s Facebook-profile, on researcher s blog on City-magazine blog base and on YLE science Twitter. The data was analyzed using SPSS Statistics 23 -software. The qualitative data was coded and quantified on themes. The statistical analysis of quantitative data was carried out using the Mann-Whitney U-test, Kruskal-Wallis test, Spearman s rank correlation test, Pearson s correlation test, linear regression analysis and K-means cluster analysis. The study sample consisted of 567 consumers answers. 67 % (n = 379) of the respondents were women and 33 % (n = 188) were men. Of the respondents 66 % (n = 374) were 25-49 years old. The results indicate that approximately 70 % (n = 399) responded positively to the intention to use insect-based food supplies. 23 % (n = 127) responded negatively to the intention to use insect-based food supplies. The intention to use insect-based food supplies was affected by sex, residential area, education, age, familiarity of eating insects and neophobia. The components of the theory of planned behavior attitude, subjective norm and perceived behavioral control were explanators on consumers intention to use insect-based food supplies. The most significant explanator was attitude. The model explained statistically 82 % of the intention to use insect-based food supplies (R 2 =.821). Moreover, neophobia was also the explanator on behavioral intention. Neophobia explained statistically 25 % of the intention to use insect-based food supplies (R 2 =.25). All conditions of using insect-based food supplies were important to the consumers. An exception on feature conditions was the price of food supplies: lower price compared to meat was not as important as other featured conditions. The consumers were grouped in three groups based on conditions of using insect-based food supplies. The groups were named probable users (n = 251), improbable users (n = 97) and potential users (n = 219). The consumers reacted more positively on food, where insects are grounded. Insects were considered to fit better on savory and spicy food than in sweet food. Food made of reared insects was looked more positively than food made of wild insects. In its entirety, different kind of insect-based food supplies were looked upon very positively. The most often expressed reasons to use insect-based food supplies were friendliness to the environment, ecology and sustainable development. The most often expressed reasons not to use insect-based food supplies were negative feelings towards insects and eating insects. Reasons to use insect-based food supplies were expressed more than reasons not to use them. For the conclusion of the study it can be stated, that consumers have positive attitude towards insectbased food supplies and consumers have intention to use insect-based food supplies in the future. The results relate to the study sample and results cannot be extrapolated to all Finnish consumers. However, the results confirm former results that Finnish people are very interested in insect-based food supplies. X Keywords Insect eating, insect-based food supplies, theory of planned behavior, intention

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 6 2 HYÖNTEISET JA HYÖNTEISTEN SYÖNTI...10 2.1 Hyönteiset eliölajina...10 2.2 Hyönteiset ihmisen ravintona...11 2.3 Hyönteisistä valmistettu elintarvike ja hyönteiset elintarvikkeissa...12 3 HYÖNTEISTEN ELINTARVIKEKÄYTÖN PERUSTELU JA HAVAITUT RISKIT...14 3.1 Hyönteisten tuotannon päästöt ja luonnonvarojen kulutus...14 3.2 Hyönteisten ravintosisältö...18 3.3 Hyönteiset toimeentulon edistäjänä...20 3.4 Tiedon lisääntymisen tarve...22 4 HYÖNTEISTEN SYÖNNIN HAASTEET...24 4.1 Uuselintarvikelaki ja hyönteiset...24 4.2 Eettinen ja terveydellinen näkökulma hyönteisten syöntiin...26 4.3 Ruokaneofobia...29 4.4 Kulttuurin vaikutus...32 5 AIKAISEMPI TUTKIMUS...36 6 TEOREETTINEN VIITEKEHYS...42 6.1 Suunnitellun käyttäytymisen teoria...42 6.2 Suunnitellun käyttäytymisen teoria ja uusien elintarvikkeiden hyväksyntä...46 6.3 Furstin ruoan valinnan malli...47 6.4 Teoreettisen viitekehyksen koonti...49 7 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET...51 7.1 Tutkimusparadigma ja kotitaloustieteen näkökulma...51 7.2 Hypoteesit...52 7.3 Tutkimuskysymykset...53

8 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄ...55 8.1 Kohderyhmä ja otanta...55 8.2 Kyselylomake ja käytettävät mittarit...56 9 ANALYYSI...60 9.1 Aineiston valmistelu...60 9.2 Aineiston tiivistäminen...61 9.3 Käytetyt analyysimenetelmät...66 10 TUTKIMUSTULOKSET...70 10.1 Taustamuuttujien esittely...70 10.2 Aikaisempi kokemus ja tieto...75 10.3 Suhtautuminen uusiin ruokiin...79 10.4 Aikomus käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita...80 10.5 Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöaikomusta selittävät tekijät...85 10.6 Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöehdot...88 10.7 Millaista hyönteisistä valmistettua ruokaa kuluttajat voisivat ajatella syövänsä?...95 10.8 Miksi hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita aiotaan ja ei aiota käyttää.. 102 11 LUOTETTAVUUSTARKASTELU... 110 12 POHDINTA... 113 12.1 Tulosten yhteenveto... 113 12.2 Tutkimusnäytteen luonne... 119 12.3 Hyönteisten omaksuminen ruokavalioon... 120 12.4 Jatkotutkimusaiheet... 121 LÄHTEET... 122 LIITTEET (2 kpl)

1 JOHDANTO Ravitsemuslähteiden puutteen on tulevina vuosikymmeninä todettu olevan koko maailmaa koskeva ongelma (FAO 2009). Haasteena on etenkin riittävä proteiinintuotanto, sillä tavanomaiset proteiinin lähteet eivät riitä kattamaan maapallon kasvavan väestön tarpeita. Siten tällä hetkellä lähinnä kolmansissa maissa esiintyvä ruokapula voi pahentua ja laajeta koskemaan myös vauraampia länsimaita. Perinteiseen karjankasvatukseen liittyy myös lukuisia ympäristöllisiä ongelmia. Maapallon kantokyvyn näkökulmasta nykyinen proteiinin tuotanto on kestämätöntä. Edellä esitetyn perusteella tarvitsemme vaihtoehtoisia proteiininlähteitä ympäristöllisen ja ravitsemuksellisen kestävyyden takaamiseksi. Yhdeksi ratkaisuksi tähän ongelmaan on esitetty hyönteisten hyödyntämistä ihmisten ravintona. (Nakagaki & Defoliart 1991; Oonincx, Van Itterbeeck, Heetkamp, Van Den Brand, Van Loon & Van Huis 2010.) Sirkat, madot ja lukuisat muut hyönteiset ovat kautta-aikojen kuuluneet ja kuuluvat edelleen vähintään kahden miljardin ihmisen ruokavalioon pääasiassa kehitysmaissa (Van Huis 2013; Van Huis, Itterbeeck, Klunder, Mertnes, Halloran, Muir & Vantomme 2013). Euroopassa hyönteisten elintarvikekäyttö on kuitenkin vähäistä, vaikka hyönteisten syönnille on esitetty lukuisia perusteluja. Näistä tyypillisimmät ovat hyönteisten ravintoarvot ja kasvatuksen ekologisuus. Hyönteiset ovat ravintosisällöltään ja etenkin proteiinipitoisuudeltaan arvokasta ruokaa. On muun muassa havaittu, että hyönteisten proteiinipitoisuus on verrattavissa naudan- ja sianlihaan ja niiden sisältämä rasva on pääosin ravitsemuksellisesti hyvää tyydyttymätöntä rasvaa (Rumpold & Schlüter 2013). Lisäksi useiden hyönteisten kasvatuksessa syntyvät kasvihuonekaasupäästöt ovat perinteisen lihakarjankasvatuksen päästöjä pienempiä (Oonincx et al. 2010). Hyönteisten kasvatuksen ympäristöystävällisyyttä lihakarjaan verrattuna lisäävät myös hyönteisten kasvatuksen vaatima vähäinen maa-ala sekä veden ja rehun kulutus. Miksi hyönteisten syönti on Euroopassa harvinaista, vaikka hyönteiset vaikuttavat kestävältä ja suositeltavalta ravinnonlähteeltä? Yksi selitys on lainsäädäntö, sillä tällä hetkellä hyönteisten maahantuonti, myynti, markkinointi tai kasvattaminen elintarvikkeeksi on Euroopan Unionin alueella kiellettyä uuselintarvikeasetuksen nojalla (Evira 2016a). Vuonna 2018 voimaan tuleva uusi elintarvikeasetus kuitenkin kohtuullistaa nykyisin useankin vuoden kestävää uuselintarvikkeen lupahakuprosessia ja voi mahdollistaa hyönteisten elintarvikekäytön. Tämänhetkistä uuselintarvikeasetusta voidaan kuitenkin pitää tulkinannanvaraisena, minkä vuoksi muutamat EU-maat ovat kansallisilla päätöksillään sallineet

7 hyönteisten elintarvikekäytön. Myös Suomessa Maa- ja metsätalousministeriö muutti syyskuussa 2017 tulkintaansa uuselintarvikeasetuksesta siten, etteivät hyönteiset kuulu uuselintarvikeasetuksen piiriin ja ne olisivat siten käytettävissä elintarvikkeina. Hyönteisten kasvatus ja myynti elintarvikkeeksi voi alkaa, kun Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on ilmaissut oman virallisen kantansa ja laatinut hyönteisten kasvatusta ja myyntiä koskevat ohjeet. (Maa- ja metsätalousministeriö 2017.) Lainsäädännön ohella hyönteissyönnin yleistymisen suurimpana haasteena voitaneen pitää kuluttajien asenteita. Uutena elintarvikkeena hyönteisten voidaan alkuperänsä perusteella olettaa herättävän erilaisia kielteisiä reaktioita kuten inhoa, vastenmielisyyttä ja pelkoa (Pliner & Salvy 2006). Hyönteissyöntiä pidetään länsimaissa alkukantaisten ihmisten toimintana ja kulttuurisesti epäsopivana (Ramous-Elorduy 2009). Lisäksi hyönteisten turvallisuus elintarvikkeena herättää huolta. Pohdittavia kysymyksiä ovat, voivatko hyönteiset levittää tartuntatauteja, ovatko hyönteiset hygieenistä ja mikrobiologisesti turvallista ruokaa ja voivatko ne aiheuttaa allergiaa. Entä mitä seurauksia ilmenee, jos kasvatushyönteiset karkaavat luontoon? Myös hyönteisten syönnin eettisyyttä on syytä pohtia. Onko hyönteisillä tiettyjä eettisiä oikeuksia, jos hyönteisiä kasvatetaan elintarvikekäyttöön? Eroavatko kasvatushyönteisten oikeudet luonnosta kerättyjen hyönteisten oikeuksista? Pidetäänkö hyönteisiä ylipäätään tiedostavina olentoina, joilla on oikeuksia? Eettiseen tarkasteluun kuuluvat myös hyönteisten kasvuolosuhteisiin ja lopettamiseen liittyvät kysymykset. Tällä hetkellä tieto hyönteisten syönnin riskeistä ja eettisyydestä on puutteellista. Puutteellisesta tiedosta ja elintarvikelainsäädännöstä huolimatta hyönteiset ovat nousseet joissakin Euroopan maissa kulinaristien suosioon ja todelliseksi trendiruoaksi. Yhdysvalloissa hyönteiset ovat jo vallanneet markkinat ja niiden tarjonta ei paikoin pysty vastaamaan kysyntään (Ala-Kivimäki 2015; Kemppainen 2015). Myös Suomessa hyönteisten syönti herättää kiinnostusta tutkijoiden, elintarviketeollisuuden, ravintola-alan yrittäjien ja tavallisten kansalaisten keskuudessa. Tätä konkretisoivat hyönteisten syönnin lisääntynyt esiintyminen mediassa, hyönteistalouteen perustuvien yritysten perustaminen ja viranomaisten muuttunut kanta hyönteisten elintarvikekäytöstä. Suhtautumisessa hyönteissyöntiin voidaan kuitenkin havaita kaksijakoisuutta: se herättää samaan aikaan sekä pelkoa että mielenkiintoa. Erilaisten näkemysten ja tunteiden kirjo sekä hyönteissyöntiin kohdistettu viimeaikainen kiinnostus olivat tämän tutkielman tekijälle merkittäviä motiiveja perehtyä aiheeseen tarkemmin. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia, miten suomalaiset suhtautuvat hyönteisiä sisältäviin elintarvikkeisiin ja aikovatko he käyttää niitä tulevaisuudessa ruokavaliossaan. Mielenkiinnon kohteena on, kokevatko kuluttajat hyönteiset kiinnostavana uutuutena vai herättääkö jo ajatus hyönteisiä sisältävästä ruoasta inhon tunteita. Kiinnostus kohdistuu etenkin siihen, mitkä tekijät vaikuttavat kuluttajan myönteiseen tai kielteiseen

8 aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Tutkielmana avulla halutaan myös selvittää, millainen hyönteisiä sisältävä elintarvike on kuluttajien näkökulmasta hyväksyttävä. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen runkona toimii Ajzenin (1991) suunnitellun käyttäytymisen teoria. Teoria olettaa, että yksilön käyttäytymisaikomus määrää hänen käyttäytymisensä. Siten aikomus käyttäytyä tietyllä tavalla ennustaa todellista käyttäytymistä. Tässä tutkielmassa mielenkiinto on aikomuksessa eikä toteutunutta käyttäytymistä tutkita. Tutkimusstrategiana käytetään määrällistä survey-tutkimusta, jonka avulla voidaan selittää, kuvailla ja vertailla ilmiötä (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 130). Tutkielman aineisto kerätään e-lomakkeella ja sen analysointi suoritetaan kvantitatiivisin ja osin kvalitatiivisin metodein. Kotitaloustieteen näkökulmasta tämän tutkielman kiinnostuksen kohteena ovat kestävän kehityksen mukaiset ruokajärjestelmät, ruokakulttuurin muutos ja kuluttajien ruokakäyttäytyminen. Koska hyönteissyönnin yleistymisellä on mahdollisuuksia kohentaa maailman väestön ravitsemuksellista tilaa ja edistää kestäviä ruokajärjestelmiä, myönteisyys hyönteissyöntiin voidaan tästä näkökulmasta pitää toivottavana. Toisaalta kestävän ruoan tuotannon ja ruoan turvallisuuden takaamiseksi on huomioitava hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden mahdolliset riskit. Edellä esitetyn perusteella tutkielma toteuttaa kotitaloustieteen empiiristä tehtävää kuvata inhimillisten ja aineellisten voimavarojen käyttöä, kehittämistä ja ohjaamista yksilön, perheen ja yhteiskunnan hyväksi (Rauma 2004, 205). Aikaisempien länsimaissa tehtyjen tutkimusten mukaan kuluttajien näkemykset hyönteisten syönnistä ja hyönteisiä sisältävistä elintarvikkeista ovat olleet varovaisen myönteisiä. Muun muassa Medigo tutkimusryhmineen (2014) havaitsi kuluttajien olevan halukkaita maistamaan hyönteisiä, vaikka he suhtautuisivat niiden syöntiin kielteisesti. Lisäksi hyönteisiä aikaisemmin maistaneiden on todettu olevan halukkaita syömään hyönteisiä uudelleen (Medigo, Gierts, Belcker, Brostaux, Haubruge, Alabi & Francis 2016; Tan, van den Berg & Stieger 2016). Suomalaisten suhtautumista hyönteisten syöntiin on tutkittu vain Pihan ja kumppaneiden (2016) tutkimuksessa, jossa Suomalaisia kuluttajia verrattiin Pohjois- ja Keski-Eurooppalaisiin kuluttajiin. Suomalaisista 70 % ilmoitti olevansa kiinnostunut hyönteisruoasta. Verrokkimaissa osuus oli puolestaan merkittävästi pienempi. Koska suomalaisten suhtautumista hyönteissyöntiin on tutkijan tietämyksen mukaan tutkittu vain yhdessä tutkimuksessa, voidaan tällä tutkielmalla nähdä olevan paikka tulevaisuudessa markkinoille tulevien elintarvikkeiden tutkimuksessa. Tämän pro gradu -tutkielman avulla hyönteissyöntiä sekä sen hyötyjä ja haittoja voidaan tuoda laajemmin esille ja herättää keskustelua hyönteissyönnin mahdollisuuksista ja haasteista. Tieto kuluttajien

9 aikomuksista käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita sekä vaikuttimet aikomusten taustalla ovat hyödyllistä tietoa myös hyönteiselintarvikkeiden tuotekehityksessä ja markkinoinnissa.

10 2 HYÖNTEISET JA HYÖNTEISTEN SYÖNTI Puhekielessä hyönteisiksi saatetaan nimittää esimerkiksi hämähäkkieläimiä ja matomaisia eläimiä. Vaikka edellä mainitut eläimet muistuttavat monilta ominaisuuksiltaan hyönteisiä, tarkan tieteellisen määritelmän mukaan ne eivät niitä ole. Seuraavaksi tarkastellaan, mitkä ovat hyönteisten ulkomuodon erityispiirteet verrattuna muihin hyönteismäisiin eläimiin. Tämän jälkeen paneudutaan hyönteisten elintarvikekäytön lähtökohtiin ja tämän tutkielman käsitykseen siitä, mitä hyönteisistä valmistetut elintarvikkeet ovat. 2.1 Hyönteiset eliölajina Hyönteiset kuuluvat eläinkunnassa niveljalkaisten pääjaksoon. Hyönteisten ruumiinrakenne, elintoiminnot ja elinkaari tekevät niistä verrattain vahvoja ja kestäviä erilaisille ympäristöille ja niiden muutoksille. Ruumiiltaan hyönteiset ovat kolmiosaisia, niillä on kolme paria nivelikkäitä jalkoja, verkkosilmät ja tuntosarvet. Kitiinistä muodostuva ulkoinen tukiranka toimii hyönteisten suojana ympäristöä vastaan. (DeLong 1960.) Ainoat siivekkäät selkärangattomat ovat hyönteisiä. Lentokykynsä ansioista siivekkäät hyönteiset voivat vaihtaa helposti elinalueitaan niiden muuttuessa epäsuotuisiksi. Eri vuodenaikoihin hyönteiset sopeutuvat metamorfoosin eli muodonvaihdoksen avulla. Horroksen avulla hyönteiset puolestaan selviytyvät niille sopimattomista ympäristöistä, etenkin kylmästä talvesta. Myös vaihtolämpöisyys auttaa erilaisiin ympäristöihin sopeutumisessa. Hyönteiset hengittävät ilmaputkien avulla, jonka ansioista ne sietävät ilmanpainetta, korkealla lentämistä ja säteilyä. (emt.) Hyönteiset voivat selviytyä pitkiä aikoja ilman ruokaa. Hyönteisten lisääntyminen on nopeaa ja ne muodostavat suuria populaatioita. Niiden elinkaari on kuitenkin lyhyt; ne elävät usein yksi sukupolvi kerrallaan. Siten hyönteisten jälkeläiset eivät saa, mutta toisaalta eivät DeLongin (1960) mukaan useinkaan tarvitse emojensa hoivaa. Hyönteiset ovat monimuotoisin eläinryhmä maapallolla. Kuvailtuja lajeja on yli miljoona, mikä on yli puolet tunnetuista elävistä organismeista. Lajien kokonaismäärän on arvioitu olevan 6-10 miljoonaa. Hyönteisiä esiintyy lähes kaikissa ympäristöissä, joskin pieni määrä lajeja esiintyy merissä yhdessä toisen niveljalkaisiin kuuluvan eläinryhmän, äyriäisten, kanssa. (emt.)

11 2.2 Hyönteiset ihmisen ravintona Entomofagialla tarkoitetaan hyönteisten käyttöä ihmisen ruokana. Tavan juuret ovat paleoliittisella kaudella ennen kuin ihmiset alkoivat hankkia ruokaa metsästämällä. Hyönteiset kuuluvat ihmisten ruokavalioon yli sadassa maassa pääasiassa trooppisilla vyöhykkeillä Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa sekä Kiinassa, Japanissa ja Meksikossa. Afrikassa hyönteisten on havaittu olevan sadekaudella merkittävä ruokaturvan takaaja. Afrikan lisäksi Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa viljojen ja hyönteisten satokausi vaikuttaa siihen, kuinka usein hyönteisiä syödään. Hyönteiset toimivat joissakin maissa keinona selviytyä. Hyönteisten syönti eli hyönteissyönti on monissa kulttuureissa kuitenkin enemmänkin henkilökohtainen valinta kuin välttämättömyys. (Van Huis et al. 2013.) Syötävien hyönteisten määrää on vaikeaa määritellä tarkasti, koska maallikot eivät käytä hyönteisistä niiden tieteellisiä nimiä ja kansankielessä samasta hyönteisestä saatetaan käyttää useita nimityksiä. Tähän mennessä ihmisravinnoksi käytettäviä hyönteislajeja on enimmillään laskettu olevan hieman alle 2000. (emt., 9.) Maailmanlaajuisesti yleisimmin käytettyjä hyönteisiä ovat kovakuoriaiset (31 % syötävistä hyönteisistä). Seuraavana tulevat perhosten sukuun kuuluvat hyönteistoukat (18 %), pistiäisiin kuuluvat mehiläiset, ampiaiset ja muurahaiset (14 %), suorasiipisten lahkon heinäsirkat, kulkusirkat ja sirkat (13 %) sekä erilaiset kaskaat, kilpikirvat ja luteet (10 %). Termiittien, sudenkorentojen, kärpästen ja muiden lajien osuus on 5-3 %. On huomioitava, että osuudet vaihtelevat maanosa-, maa- ja aluekohtaisesti. Perhosia syödään yleisesti toukka-asteella ja pistiäisiä niiden toukka- ja kotelovaiheessa. Kovakuoriaisiin kuuluvia lajeja syödään täysin kehittyneinä ja toukkina. Sen sijaan vähemmän käytettyjä lajeja syödään pääosin täysikasvuisina. (Cerritos 2009.) Suorasiipisten lahkoon kuuluvista hyönteisistä Suomessa esiintyy 32 lajia. Huldénin (2015, 227) mukaan on todennäköistä, että nämä kaikki lajit ovat syötäviksi kelpaavia. Syötäviä hyönteisiä kasvatetaan ja kerätään luonnosta. Kasvatushyönteisistä puhutaan minikarjana (minilivestock). Minikarjaksi kutsutaan myös useita muita pienikokoisia kasvatuselämiä kuten kaneja, jyrsijöitä, matelijoita ja lintuja. Vaikka näiden eläinten kasvatus on pienimuotoista perinteisenä pidettyyn lihakarjankasvatukseen verrattuna, ne tarjoavat toimeentulon pienviljelijöille etenkin kehittyvissä maissa. (Wilson 2011.) Myös länsimaissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, kasvatetaan hyönteisiä ravinnoksi. Suomessa hyönteisiä, pääasiassa sirkkoja ja jauhomatoja, kasvattavat tällä hetkellä hyönteisten syönnistä kiinnostuneet yksityishenkilöt sekä muutamat alaan erikoistuneet yritykset. Syihin hyönteisten kasvattamisen vähyyteen etenkin EU:n alueella ja Suomessa paneudutaan tarkemmin luvussa 4.

12 Käytännössä hyönteisiä kulutetaan kolmella eri tavalla: kokonaisena, prosessoidussa muodossa jauhona tai tahnana sekä hyönteisistä erotettuna ravintoaineena kuten proteiinina. Kokonaisia hyönteisiä syödään usein uppopaistettuna naposteltavana. Jauhetussa muodossa hyönteiset soveltuvat muun muassa täydentämään ravintoainepitoisuuksiltaan köyhiä ruokia ja eläinten rehua. (Klunder, Wolkers-Rooijackers, Korpela & Nout 2012.) Hyönteisiä on siis mahdollista syödä monin eri tavoin niin elävänä kuin kypsennettynä, sellaisenaan tai ruoan osana. Alkuperäiskansat ovat muun muassa nauttineet hyönteisiä uppopaistamisen lisäksi paahdettuna ja keitettynä (DeLong 1960). Yhdysvalloissa hyönteisistä on kehitetty erilaisia välipalatuotteita, kuten sirkkajauhoa sisältäviä energiapatukoita, jotka ovat olleet kuluttajien keskuudessa suosittuja (Kemppainen 2015). 2.3 Hyönteisistä valmistettu elintarvike ja hyönteiset elintarvikkeissa Euroopan yleisen elintarvikeasetuksen 2 artiklan mukaan elintarvikkeella tarkoitetaan mitä tahansa ainetta tai tuotetta, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisen nautittavaksi. Sekä jalostetut, osittain jalostetut että jalostamattomat tuotteet kuuluvat asetuksen piiriin. Elintarvike käsittää juomien, purukumin ja veden lisäksi kaikki aineet, jotka on tarkoituksellisesti lisätty elintarvikkeeseen sen valmistuksen tai käsittelyn aikana. Määritelmään eivät sisälly rehut, kasvit ennen niiden korjuuta, tietyt direktiiveissä mainitut lääkkeet, kosmeettiset tuotteet sekä tupakka ja tupakkatuotteet, huumeet ja psykoottiset aineet, jäämät ja epäpuhtaudet sekä elävät eläimet, paitsi jos ne on tarkoitus saattaa markkinoille ihmisten ravinnoksi. (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002.) Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitteellä hyönteisistä valmistettu elintarvike viitataan kokonaisina syötäviin hyönteisiin ja hyönteisten osiin, elintarvikkeisiin joissa ainesosana ovat hyönteiset sekä ruokalajeihin, jotka sisältävät kasvatettuja tai luonnossa kasvaneita hyönteisiä tai niiden osia. Näissä elintarvikkeissa hyönteiset ovat tarkoituksellisesti syötäväksi tarkoitettua ravintoa. Myöhemmin hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin viitataan myös sanalla hyönteiselintarvike. Hyönteiset voivat olla elintarvikkeessa tai ruoassa sekä nähtävänä tai huomaamattomana osana. Tehdyt tutkimukset hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden hyväksyttävyydestä vahvistavat oletusta, että juuri hyönteisten näkyvyys on merkittävä itse ruoan hyväksyttävyyteen vaikuttava tekijä. Tan ym. (2016) ovat havainneet, että belgialaiset kuluttajat pitivät jauhomatojen näkymistä ruoassa epäsopivana. Hyönteisten näkyminen johti alhaisempaan arvioon ruoan aistittavista ominaisuuksista ja se vähensi halua maistaa ruokaa. Sveitsiläisten, hollantilaisten, australialaisten ja saksalaisten on puolestaan havaittu suhtautuvan hyönteisiin ruokana sitä myönteisemmin, mitä prosessoidummassa ja

13 näkymättömämmässä muodossa hyönteiset ruoassa ovat (Gmuer, Nuessli, Hartmann & Siegrist 2016; Hartmann, Shi, Giusto & Siegrist 2015; Lensvelt & Steenbekkers 2014). de- Margistris ja kumppanit (2015) ovat tehneet johtopäätöksen, että kuluttajat vaikuttavat olevan valmiita maistamaan ja ostamaan elintarvikkeita, joissa hyönteiset ovat prosessoidussa ja näkymättömässä muodossa. Vaikka hyönteiselintarvikkeet ja hyönteisruoka ovat länsimaissa vielä uutta ja innovatiivista, on hyvä huomioida, että useat tuotteet sisältävät jo nyt hyönteisiä tai hyönteisperäisiä aineisosia. Esimerkiksi lisäaine karmiini (E120) saadaan kuivattujen kilpikirvojen munista ja rasvaosista ja sitä käytetään väriaineena muun muassa karamelleissa ja jugurteissa (E-koodit.fi 2016). Toisaalta hyönteisjäämiä esiintyy myös jokapäiväisissä elintarvikkeissa, kuten mehuissa, hedelmissä ja pastassa. Siten ihmiset voivat syödä hyönteisiä tietämättään (Lensvelt & Steenbekkers 2014). Kansalliset ohjeet pyrkivät kontrolloimaan hyönteisjäämien suuruutta elintarvikkeissa. Muun muassa Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) on määritellyt sallitut jäämät useille elintarvikkeille. Esimerkiksi 100 grammassa suklaata saa olla enintään 60 hyönteisjäämää. (FDA 2013.) Suomessa kauppa- ja teollisuusministeriön ohjeet määrittelevät hyönteiset biologisiksi epäpuhtauksiksi elintarvikkeissa. Ohjeiden mukaan elintarvikkeet eivät saa sisältää eläviä, elintarviketta vioittavia tai siinä lisääntyviä hyönteisiä. Elintarvike ei kuitenkaan ole ihmisravinnoksi sopimaton, jos elävät hyönteiset tapetaan lämpötilamuutoksen avulla tai muulla viranomaisen hyväksymällä tavalla ja elintarvike täyttää tämän jälkeen sille elintarvikelaissa asetetut vaatimukset. Selkärangattomien eläimien, kuten hyönteisten, vähäinen esiintyminen kasvikunnan tuotteissa on hyväksyttyä. (Kauppa- ja teollisuusministeriö 1996.) Tässä tutkielmassa hyönteisjäämiä ja hyönteisperäisiä ainesosia sisältävät elintarvikkeet eivät kuulu hyönteiselintarvikkeisiin. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita aikomuksesta syödä hyönteisiä tietoisesti, jolloin tarkoituksettomasti tai tiedostamatta kuluttajan ruokavalioon päätyvät hyönteiset on perusteltua jättää tarkastelun ulkopuolelle.

14 3 HYÖNTEISTEN ELINTARVIKEKÄYTÖN PERUSTELU JA HAVAITUT RISKIT FAO:n julkaiseman raportin Edible insects, Future prospects for food and feed security (van Huis et al. 2013) mukaan hyönteisten syöntiä voidaan perustella kolmesta eri näkökulmasta. Nämä näkökulmat ovat hyönteisten tuotannon ympäristövaikutukset ja kestävä kehitys, hyönteisten terveellisyys ravintona sekä taloudellinen ja sosiaalinen toimeentulo. Toisaalta hyönteisten käyttö elintarvikkeena ei ole täysin ongelmatonta. Kriittistä tarkastelua vaativia seikkoja ovat muun muassa hyönteisten kasvatuksen ja syönnin eettisyys sekä hyönteisten turvallisuus elintarvikkeena. Seuraavaksi hyönteissyönnin etuja ja ongelmia tarkastellaan lähemmin. 3.1 Hyönteisten tuotannon päästöt ja luonnonvarojen kulutus Tuotannon päästöt Hyönteisten tuotannossa syntyy huomattavasti vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna monen muun eläinkunnan proteiinin tuotantoon. Lihakarjan osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on eri laskelmien mukaan arvioitu olevan 7-18 % (Gerber, Henderson & Makkar 2013, 1). Lihantuotannon metaanipäästöt ovat 35-40 % koko maailman metaanipäästöistä ja 80 % maanviljelyssä syntyvistä metaanipäästöistä. Typpioksidipäästöjen osuus on 65 % koko maailman typpipäästöistä ja ammoniakkipäästöjen 64 %. (Steinfeld, Gerber, Wassenaar, Castel, Rosales & Haan 2006, 114.) Eniten päästöjä tuottaa naudanlihan kasvattaminen, vähiten siipikarjan. Karjankasvatuksessa syntyy myös eläinten lannan ja virtsan mukana ammoniakkipäästöjä, jotka aiheuttavat maaperän happamoitumista (Oonincx et al. 2010). Hyönteisistä vain torakat, termiitit ja pillerinpyörittäjät tuottavat metaania (Hackstein & Stumm 1994). Lisäksi hyönteisten kasvatuksen ammoniakkipäästöjen on todettu olevan alhaisemmat perinteisen karjan kasvatukseen verrattuna. Seuraavaksi esiteltävät tutkimukset osoittavat hyönteisten ympäristöllisiä etuja perinteisen lihakarjan kasvatukseen verrattuna. Oonincx tutkimusryhmineen (2010) tutki viiden hyönteislajin osalta niiden tuottaman metaanin, typpioksiduulin, hiilidioksidin ja ammoniakin päästöt kasvukiloa kohden. Hyön-

15 teislajeista kolme, jauhomato, kotisirkka ja idänkulkusirkka, luokitellaan syötäviksi hyönteisiksi. Samettiruusukuoriainen ja dubiantorakka eivät sen sijaan sovi ihmisravinnoksi. Jauhomatoja tutkittiin niiden viidennessä toukkavaiheessa, kotisirkkoja viidennessä ja kuudennessa nymfivaiheessa, idänkulkusirkkaa kolmannessa ja neljännessä nymfivaiheessa, samettiruusukuoriaista kolmannessa toukkavaiheessa ja dabiantorakkaa kaikissa kehitysvaiheissa. Hyönteisten ruokintaan käytettiin erilaisia viljasekoituksia, kananrehua, ruohoa ja porkkanaa. Tutkimuksessa havaittiin suuria eroja eri hyönteislajien ja lihakarjan välillä päästöjen tuotannossa (taulukko 1). Metaanipäästöjä tarkastellessa havaittiin, että jauhomadon, kotisirkan ja idänkulkusirkan metaanipäästöt olivat olemattomia. Sen sijaan samettiruusukuoriaisen metaanipäästöt olivat sikaa muttei nautaa suuremmat. Hyönteisistä typpioksiduulia tuottivat eniten idänkulkusirkka ja jauhomato, mutta nämä päästöt olivat vain hieman yli puolet sikojen päästöistä. Samettiruusukuoriainen tuotti hyönteisistä eniten hiilidioksidia (121,86 g/kg). Määrä on kuitenkin merkittävästi lihakarjaa pienempi (2850 g/kg). Sen sijaan syötäväksi kelpaavien sirkkojen ja jauhomatojen hiilidioksidipäästöt olivat huomattavasti pienempiä (1,57g/kg 17,72 g/kg). Hyönteisistä eniten ammoniakkia tuotti kotisirkka (142 mg/pv/kg), mutta tämä tuotto oli vain alle 13 % sian ammoniakin tuotannosta. TAULUKKO 1. Viiden hyönteislajin, sian ja naudan keskimääräiset metaanin (CH4), typpioksiduulin (N2O), hiilidioksidin (CO2) ja ammoniakin (NH4) päästöt kasvukiloa kohti (Oonincx et al. 2010 Huldénin 2015, 174 mukaan) CH4 g/kg N2O mg/kg CO2 g/kg NH4 mg/päivä/kg Samettiruusukuoriainen 4,9 1,03 121,86 3 Jauhomato 0,1 25,5 7,58 1 Dubiantorakka 1,4 5,7 37,54 54 Kotisirkka 0,0 5,3 1,57 142 Idänkulkusirkka 0,0 59,5 17,72 36 Sika 1,92 106 79,59 1140 Nauta 114-2850 - Toisessa tutkimuksessa Oonincx ja Boer (2012) toteuttivat jauhomadolle elinkaariarvioinnin (life cycle asessment) eli arvion tuotteen vaikutuksesta ympäristöön koko sen

16 elinkaaren aikana. Tutkimuksessa määritettiin elintarvikkeeksi tarkoitettujen jauhomatojen kasvihuonekaasupäästöt sekä energian ja maa-alan käyttö koko tuotteen elinkaaren ajalta ja verrattiin näitä lukuja perinteiseen lihakarjan vastaaviin lukuihin. Tulokseksi saatiin, etteivät jauhomadot tuota lainakaan metaania ja niillä on korkea lisääntymisaste. Lisäksi jauhomatojen kyky muuttaa syömäänsä rehua elopainokseen todettiin yhtäläiseksi verrattuna kanaan mutta vähäisemmäksi possuun ja nautaan verrattuna. Jauhomatojen lämmityspotentiaali, eli kasvihuonekaasun aiheuttaman lämmityksen suhteellinen voimakkuus (Ilmatieteenlaitos 2017) syötäväksi käytettävää proteiinipainokiloa kohden oli pienempi maitoon, kanaan, possuun ja nautaan verrattuna. Fossiilisten polttoaineiden käyttö painokiloa kohden oli korkeampi kuin maidolla tai kanalla, yhtäläinen possun kanssa ja alhaisempi kuin naudan. Energian kulutuksen osalta todettiin, että 1 kilogramman tuottaminen jauhomatoja kulutti vähemmän energiaa, kuin vastaavan naudanlihan määrän tuottaminen. Lisäksi jauhomatojen kasvattamiseen tarvittiin kaksi tai lähes kolme kertaa vähemmän maa-alaa kuin maidon tai lihan tuotantoon. Näiden tulosten perusteella Oonincx ja Boer tekevät johtopäätöksen, että jauhomadot ovat ympäristön kannalta parempi eläinproteiininlähde kuin maito, siipikarja, possu tai nauta. Edellä esitetyt tutkimukset osoittavat, että tietyt hyönteislajit tuottavat päästöjä vähemmän, kuin perinteinen lihakarja. Nämä tulokset antavat viitteitä siitä, että myös muut syötävät hyönteislajit voisivat olla vähäpäästöisiä ja siten ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja perinteiselle lihakarjalle. Tutkimustietoa on kuitenkin vielä hyvin vähän. Lisäksi on huomioitava, että tutkimuksia hyönteisten päästöistä ei ole tehty Suomessa. Hyönteiset voivat vaatia hyvinkin lämpimiä kasvuolosuhteita, joiden ylläpitäminen kuluttaa energiaa ja tuottaa päästöjä. Päästöjen minimoimisen näkökulmasta kasvatushyönteisiksi lienee viisainta valita sellaisia lajeja, joille voidaan luoda luonnollinen kasvuympäristö mahdollisimman vaivattomasti ja vähäpäästöisesti. Käytännössä tämä tarkoittanee Suomessa jo esiintyvien hyönteisten valjastamista kasvatushyönteisiksi. Lisäksi hyönteisten tuotannon päästöissä tulisi huomioida kuljetuksen, rehun ja muiden tuotannossa tarvittavien tuotteiden ja palveluiden aiheuttamat päästöt, jotta voitaisiin muodostaa käsitys koko valmistusprosessin päästöistä. Rehun tarve Lihan kysynnän kasvaessa myös viljojen ja proteiinipitoisen rehun kysyntä kasvaa. Pimentel ja Pimentel ovat laskeneet, että yhden kilogramman eläinproteiinin tuottamiseen tarvitaan 6 kilogrammaa kasviproteiinia (Van Huis et al. 2013, 60). Eläimen kyky muuttaa ravintoaan elopainokseen on kuitenkin lajikohtaista ja kasvatustavasta riippuvaista. Smilin (2002) mukaan Yhdysvalloissa tyypillisesti käytetyin kasvatusmenetelmin tarvittava määrä

17 rehua kanalle on 2,5 kg, sialle 5 kg ja naudalle 10 kg, jotta niiden paino lisääntyisin yhden kilogramman. Hyönteiset tarvitsevat puolestaan merkittävästi vähemmän rehua. Van Huis et al. (2013) mainitsevat esimerkkinä Collavon ja kollegoiden (2005) tutkimustuloksen, jonka mukaan sirkat tarvitsevat 1,7 kg rehua kasvattaakseen painoaan yhden kilogramman verran. Myös Oonincx tutkimusryhmineen (2010) havaitsi hyönteisten huomattavan kyvyn kasvattaa elopainoaan. Heidän tutkimuksessaan tutkittujen viiden hyönteisen päiväkohtainen painonlisäys oli 4,0-19,6 %. Hyönteisten tehokas rehun muuntaminen elopainoksi on mahdollista, koska hyönteiset ovat vaihtolämpöisiä eläimiä eikä niiden tarvitse käyttää energiaa tasaisen ruumiinlämmön ylläpitoon. Lisäksi hyönteisten hyödynnettävyys ravintona on hyvä: heinäsirkasta voidaan syödä noin 80 %. Vastaavat luvut ovat siipikarjalle ja sialle 55 % ja naudalle 40 %. (Van Huis et al. 2013, 60.) Hyönteistuotannon kustannuksellinen ja ympäristöllinen etu on myös se, että hyönteisten rehuksi voidaan käyttää orgaanista jätettä. Näin ruokittuja hyönteisiä voidaan puolestaan käyttää karjan rehuna. Tämä vähentää perinteisen eläinproteiinin tuotannon ympäristöpäästöjä, sillä hyönteisten tuottaminen on ympäristöllisesti parempi valinta kuin muiden proteiinipitoisten rehujen tuottaminen. Se, millaisia riskejä näin tuotetulla lihakarjalla voi olla ihmisille, on vielä epäselvää. Tähän hetkinen lainsäädäntö myös kieltää tällaisen toiminnan. (emt., 61.) Yenin (2009) mukaan länsimailla on esitetty olevan resursseja kehittää niin pientä, maatiloilla tapahtuvaa, kuin suurta, kontrolloitua hyönteisten kasvatusta sekä elintarvikkeiden raaka-aineeksi, että eläinten rehuksi. Maa-ala ja veden käyttö Hyönteisten kasvatus ei vaadi suurta maa-alaa tai mittavia maanraivaustöitä. Eniten maaalaa kuluu pääasiassa rehun tuotantoon. (Van Huis et al. 2013, 2.) Koska käytettävissä oleva maa-ala on tällä hetkellä tiukin rajoite kestävään ja vakaaseen ruoantuotantoon globaalisti (Oonincx & de Boer 2012), ovat hyönteiset tästä näkökulmasta erittäin varteenotettava vaihtoehtoinen proteiinin lähde. Tutkimuksessaan Oonincx ja Boer (2012) havaitsivat, että jauhomatojen kasvatus vei merkittävästi vähemmän maa-alaa kuin maidon, kanan, possun tai naudan tuotanto. Monille hyönteislajeille onkin tyypillistä elää tiiviissä populaatiossa, jolloin ne eivät vaadi paljon tilaa. Eniten maa-alaa meneekin hyönteisten rehun tuottamiseen. Maatalous ja maanviljelys kuluttavat 70 % maailman makean veden varannoista. Makeasta vedestä on pulaa laajoilla alueilla ja yli miljardi ihmistä kärsii tällä hetkellä riittävän juomaveden puutteesta. (Pimentel, Berger, Filiberto, Newton, Wolfe, Karabinakis, Clark, Poon, Abbett & Nandagopal 2004.) Hyönteisten kasvatukseen tarvittavasta veden

18 määrästä ei ole tällä hetkellä tarkkaa tietoa, mutta sen voidaan arvioida olevan huomattavasti vähemmän kuin naudan-, sian- ja siipikarjan lihan kasvatukseen tarvittava määrä. Tämä johtuu muun muassa siitä, että monet hyönteiset kestävät kuivuutta paremmin kuin perinteinen lihakarja. (Van Huis et al. 2013, 64.) 3.2 Hyönteisten ravintosisältö Toinen näkökulma hyönteissyönnin suositeltavuuteen ovat niiden ravintoarvot. Hyönteiset sisältävät paljon hyviä rasvoja, proteiinia, vitamiineja, kuitua ja mineraaleja kuten kalsiumia, rautaa ja sinkkiä. Esimerkiksi jauhomatojen proteiini-, vitamiini- ja kivennäisainepitoisuus on verrattavissa kalaan ja lihaan. Ravintoarvot kuitenkin vaihtelevat hyönteislajien välillä sekä hyönteisten kehitysasteiden, elinalueiden ja ravinnon seurauksena. Myös tavat valmistaa hyönteiset ruoaksi vaikuttaa ravitsemukselliseen arvoon. (Van Huis et al. 2013, 67.) Hyönteisten ravintoarvoista on tehty muutamia tutkimuksia. Tutkimukset eivät kuitenkaan välttämättä ole vertailukelpoisia muun muassa hyönteisten eri kehitysasteiden ja analyysimenetelmien vuoksi. Lisäksi maissa, joissa hyönteisiä syödään, hyönteiset muodostavat vain osan ruokavaliosta, jolloin ne toimivat muun ravinnon täydentäjinä. Koska hyönteiset sisältävät paljon ravintoaineita, niillä on jo pieninä määrinä merkitystä ihmisen ruokavaliossa. (emt.) Rumpold ja Schlüter (2013) ovat koonneet aikaisemman tutkimustiedon perustella 236 syötävän hyönteislajin ravintoainekoostumukset hyönteisten kuivapainolle. Myös Xiaoming, Ying, Hong & Zhjyong (2010) ovat määrittäneet 177 Kiinassa esiintyvän hyönteislajin ravintoainepitoisuuksia. Vaikka tutkimukset toteavat hyönteisten ravintoarvoissa olevan paljon vaihtelua, voidaan niiden perusteella päätellä, että monet syötävät hyönteiset sisältävät ihmiselle tyydyttävän määrän energiaa ja proteiineja sekä riittävästi aminohappoja. Lisäksi hyönteisissä on paljon kerta- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja ja ne sisältävät useita hivenaineita, kuten kuparia, rautaa, magnesiumia, mangaania, fosforia, seleeniä ja sinkkiä sekä riboflaviinia, pantoteenihappoa, biotiinia ja joitakin foolihappoja. Seuraavaksi esitellään tarkemmin eri ravintoaineiden keskimääräisiä osuuksia hyönteisissä ja verrataan niitä lihan, kalan ja soijapavun vastaaviin arvoihin (taulukko 2). Esitetyt arvot hyönteisten osalta on pyöristetty lähimpään kokonaislukuun.

19 TAULUKKO 2. Hyönteisten, lihan, kalan ja soijapavun ravintosisältö (Rumpold & Schlüter 2013, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017) Energia (kcal/100g) Hiilihydraatit (%) Proteiinit (%) Rasvat (%) Hyönteiset 400 500 5 23 35 60 13 33 Naudanliha 1 143 0 48 52 Sianliha 2 195 0 39 61 Broileri 3 109 0 84 16 Kala 4 145 0 53 47 Soijapapu 5 168 11 39 42 1 naudanliha, rasvainen, keskiarvo 2 sianliha, keskiarvo 3 broileri, rintafilee, nahaton 4 kala, painotettu keskiarvo 5 soijapapu, keitetty, suolaton Hyönteiset koostuvat pääosin proteiinista ja rasvoista. Tämän jälkeen eniten esiintyy kuitua ja typettömiä uuteaineita eli hiilihydraatteja. Energiaa hyönteiset sisältävät keskimäärin 400 500 kcal/100 g (kuivapaino). Energiapitoisuuden vaihtelu voi olla suurta sekä hyönteislahkojen sisällä että niiden välillä. Silti suurimmalla osalla syötävistä hyönteisistä on merkittävä energiasisältö jopa lihaan verrattuna. Tämä johtuu korkeasta proteiini- ja rasvapitoisuudesta. Keskimääräinen hyönteisten kuitupitoisuus vaihtelee 5 %:n ja 14 %:n välillä. Korkeimmillaan hyönteislajin kuitupitoisuus voi olla jopa 29 % ja alhaisimmillaan alle 1 %. Kuitupitoisuus voidaan nähdä merkittävänä erona hyönteisten ja lihan ravintoarvoissa (taulukko 2). Koska lihassa ei ole lainkaan hiilihydraatteja, ne eivät sisällä myöskään kuitua. Hiilihydraattien osuus hyönteisten eri lahkoissa on keskimäärin Rampoldin ja Schlüterin mukaan 5 23 % ja Xiaoming ym. mukaan 2 10 %. Ravintoaineista keskimäärin eniten hyönteisissä on proteiineja. Proteiinien osuus eri hyönteislajien välillä on esitetty hieman erisuuruisina tutkimuksesta riippuen. Rampold ja Schlüter esittävät hyönteisten proteiinipitoisuudeksi 35 61 % ja Xiaoming ym. 20 70 %. Rampoldin ja Schlüterin mukaan Orthoptera lahkon hyönteiset, etenkin heinäsirkat ovat hyvä vaihtoehto muun muassa kasviproteiineille, kuten soijapavulle. Lahkon hyönteisten proteiinipitoisuus voi olla jopa 77 %, mikä on huomattavasti enemmän kuin soijapavulla ja sianlihalla (39 %). Hyönteisten aminohappopitoisuus on 30 60 %. Aminohapoista hyönteisissä esiintyy runsaasti lysiiniä ja treoniinia ja niukemmin metioniinia ja kysteiiniä. Suurin osa hyönteisistä sisältääkin WHO:n aikuisille suunnatun suositusten mukaisen määrän

20 aminohappoja (mg/g). Hyönteiset sisältävät myös paljon vitamiineja ja mineraaleja, joskin niiden määrä on lajikohtaista. Siksi tietyn vitamiinin saamiseksi on valittava tiettyjä hyönteislajeja. Hyönteiset sisältävät proteiinin jälkeen toiseksi eniten rasvaa, Rampoldin ja Schlüterin mukaan 13 33 % ja Xiaomingin ym. mukaan 10 50 %. Rasvapitoisuus on kuitenkin keskimäärin pienempi kuin lihan, kalan ja soijapavun. Hyönteisten sisältämästä rasvasta suurin osa on tyydyttymättömiä rasvahappoja ja niiden osuus on yleisesti verrattavissa siipikarjaan ja kalaan. Payne, Scarborough, Rayner & Nonaka (2016) vertailivat kahdella eri menetelmällä hyönteisten ravintosisältöä lihan ravintosisältöön. Toisen käytetyn tutkimusmenetelmän mukaan sirkat ja kärsäkkään toukat ovat merkittävästi terveellisempiä kuin naudan- ja kananliha. Muut tutkitut hyönteislajit eivät olleet merkittävästi terveellisempiä kuin perinteiset lihat. Toisen käytetyn menetelmän avulla havaittiin, että hyönteisten ravintoainekoostumus on hyvin lajiriippuvainen. Vaihtelua lihaan verrattuna oli eniten rasvan ja proteiinipitoisuuden osalta. Hivenaineiden osalta sirkkojen ja mehiläisten rautapitoisuuden havaittiin olevan merkittävästi suurempi kuin naudanlihalla, mutta ei suurempi kuin naudan sisäelimillä. Sen sijaan kaikkien hyönteisten kalsium- ja riboflaviinisisältö oli suurempi kuin lihoilla tai sisäelimillä. Monissa hyönteisissä havaittiin korkeampi energian, natriumin ja tyydyttyneen rasvan sisältö kuin perinteisissä lihoissa. Siksi näitä hyönteisiä ei voida suositella lihan tilalle keinona vähentää yliravitsemusta. Hyönteisissä havaittiin myös korkea hivenainepitoisuus etenkin niiden ravintoaineiden osalta, joista on pulaa ruokaturvattomuudesta kärsivillä alueilla. Edellä esitetyn perusteella voidaan sanoa, että hyönteiset eivät vaikuta ravitsemuksellisesti ja terveydellisesti ainakaan lihaa huonommalta vaihtoehdolta. Hyönteisten ravintosisällöllinen hyvyys lihaan verrattuna riippuu kuitenkin hyönteislajista ja siitä, mihin lihan ruhonosaan tai kalalajiin hyönteistä verrataan. Jotta hyönteisten monipuolisista ravintoarvoista voisi hyötyä monipuolisesti, tulisi syötäväksi valita monia lajeja jotka täydentävät ravintoainekoostumuksiltaan toisiaan. Tällä hetkellä hyönteiset vaikuttavatkin olevan lähinnä potentiaalinen ruokavalion lisä ja rikastaja ainakin länsimaissa. 3.3 Hyönteiset toimeentulon edistäjänä Kolmas näkökulma hyönteissyönnin toivottavuuteen on toimeentulo sekä taloudellisesta että sosiaalisesta näkökulmasta. Hyönteisten kasvatus ei välttämättä vaadi korkeaa tekniikkaa, mittavia taloudellisia sijoituksia tai suurta maa-alaa. Siten kasvatusta voidaan toteuttaa niin kaupunki- kuin maaseutuympäristöissä. Helpon kuljetettavuuden ansiosta

21 hyönteisiä voidaan myydä sekä lähellä että kauempana tuotannosta. Koska hyönteisten lisääntyminen on nopeaa, ne tuottavat viljelijöille tuloja pitkin vuotta luoden taloudellista turvaa. Hyönteisten kasvatus antaa toimeentulon mahdollisuuksia etenkin yhteiskunnan köyhimmille, kuten kehitysmaiden naisille ja maattomille. Resurssien ja sijoitusten avulla hyönteisten kasvatuksesta on mahdollista tehdä myös hyvin teknistä ja uutta teknologiaa hyödyntävää. (FAO 2011; Hulden 2015; Van Huis et al. 2013, 2.) Hyönteisten viljelyllä on mahdollisuus parantaa sekä kehitysmaiden että länsimaalaisten viljelijöiden taloudellista turvaa. Suomessa hyönteisten viljelyn eräinä edelläkävijöinä voidaan pitää muutamia sikatilallisia, jotka sikatalouden kannattavuuden laskiessa ovat ottaneet koekasvatukseen sirkkoja. Sirkkojen voidaankin olettaa olevan Suomessa tällä hetkellä tunnetuin syötävä hyönteinen. Tulevaisuudessa lienee mahdollista, että perinteisen lihakarjan kasvatuksen kannattavuuden laskiessa pienemmillä maatiloilla siirrytään osittain tai kokonaan minikarjan kasvatukseen. Jotta tämä olisi taloudellisesti kannattavaa, viljelijöitä vaaditaan vankkaa tietämystä hyönteisten kasvatuksesta sekä riittävää hyönteisten kysyntää. Merkityksellistä on myös, että Euroopan Unioni hyväksyy hyönteiset kasvatuseläimiksi ja myöntää niiden kasvattajille maataloustukea. Tällä hetkellä hyönteisiä viljellään pääasiassa kotitalouksissa ja pienimuotoisesti yrityksissä. Koska hyönteisiä ei yleisesti pidetä ruoan ja rehun lähteenä lauhkean vyöhykkeen maissa, hyönteisten viljelyteknologia on vielä alkeellista ja kehityksen asteella. Laajan hyönteisten kasvatuksen vaatimuksena on sekä kasvatuksen että käsittelyn menetelmien automatisoituminen. Hollannissa kehitetään tällä hetkellä laajamittaista hyönteisten kasvatusta ja markkinointia ruoaksi ja rehuksi. Periaatteena on suhde ympäristön, tuottavuuden ja tulevaisuudessa kohdattavan ravitsevan ja terveellisen ruoan puutteen välillä. Hyönteisten toimitusketjun malli on kehä. Se perustuu hyönteisten kasvatukseen orgaanisella jätteellä ja käyttämällä hyönteisiä ruoan ja rehun raaka-aineena. Näillä keinoilla pyritään vastaamaan eläinproteiinin kasvavaan kysyntään, perinteisen lihakarjan tuotannon kielteisiin sivuvaikutuksiin ja jätemäärän kasvun ongelmiin. Lisäksi Afrikassa ja Yhdysvalloissa kehitetään hyönteisten tuotantoa eläinrehuksi. (van Huis et al. 2013, 110 115.) Myös Suomessa muun muassa espoolainen Entocube ja kouvolalainen Pohjolan Hyönteistalous Oy (Nordic Insect Economy) ovat alkaneet kehittää hyönteisten kasvattamisen teknologiaa. Molempien yritysten voidaan katsoa toimivan merkittävinä alan kehittäjinä sekä tiedon tuottajina. Tämän lisäksi on oletettavaa, että hyönteissyönnistä kiinnostuneiden yksityishenkilöiden joukossa on myös heitä, jotka kehittelevät uusia menetelmiä hyönteisten kasvattamiseen. Tietoisuus hyönteisten syömisestä ja sen yleistyminen länsimaissa on toivottavaa myös ruokakulttuurin säilymisen näkökulmasta. Kehitysmaiden elinolojen parantuminen on vaikuttanut maiden kansalaisten ruokavalioon. Perinteisesti hyönteisiä syövien kanso-

22 jen keskuudessa länsimaalaistuminen on johtanut hyönteisten syönnin vähenemiseen prosessoitujen, halpojen tuontiruokien käytön lisääntyessä (Sneyd 2013). Hyönteisten elintarvikearvon kasvu länsimaissa voi nostaa hyönteisten arvostusta kehitysmaissa ja säilyttää hyönteissyönnin kulttuuria (Verbeke 2015). Hyönteiset tulisi ottaa huomioon nälkää kärsivien maiden ruokaturvan parantamisessa. Yhdistyneiden kansakuntien ravitsemuskomitean mukaan suurin yksittäinen myötävaikuttaja sairauksien synnylle on virheellinen ravitsemus. Virheellisessä ravitsemuksessa kyse on puutteellisesta tai liiallisesta energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden, kuten vitamiinien saannista. Erityisen puutteellisen ruokaturvan alueilla jaetaan ravintoaineilla rikastettuja elintarvikkeita (fortified blended food products, FBFs). Tyypillisesti nämä elintarvikkeet ovat esikypsennettyjä ja jauhettuja viljoja, kuten soijaa, papuja ja palkokasveja. Lisäksi jotkin ruoat voivat sisältää kasviöljyä tai maitojauhetta. Ravintoaineilla rikastettujen ruokien ongelma on, että niiden raaka-aineet eivät yleensä ole osa paikkalista ruokavaliota eikä niitä ole paikallisesti saatavilla. Siten ne sopivat huonosti kestävään ruokavalioon ravitsemuksellisesta, sosiaalisesta ja ekologisesta näkökulmasta. Hyönteisten hyvän ravintoainepitoisuuden, pienen ympäristöllisen kuormituksen, saatavuuden ja kolmansien maiden ruokakulttuuriin sopivuuden vuoksi niiden käyttöä ravintoaineilla rikastetuissa elintarvikkeissa tulisi harkita etenkin kehitysmaissa. (van Huis et al. 2013, 80.) Toisaalta erilaisia ravintoaineiden puutoksia esiintyy myös vauraammissa maissa virheellisen ravitsemuksen ja sairauksien vuoksi. Siksi hyönteisten käyttöä ravinnon rikastajina ei pidä jättää huomiotta myöskään länsimaissa. Hyönteissyönnin kulttuurin säilyminen kehitysmaissa voi olla merkityksellistä myös sen yleistymisessä länsimaissa. Länsimailla ja kehitysmailla voidaan nähdä olevan mahdollisuuksia kehittää hyönteistaloutta ja hyönteisten syönnin yleistymistä yhdessä. Länsimaat voivat tarjota teknistä osaamista ja pääomaa kehitysmaiden hyönteisiä syövien kansojen jakaessa käytännön tietämystään asiasta. 3.4 Tiedon lisääntymisen tarve Yenin (2009) näkemyksen mukaan länsimailla on teknisiä mahdollisuuksia taata ruoan turvallisuus myös hyönteisten kohdalla. Mikäli hyönteisten käyttö ihmisravintona ja eläinrehuna yleistyy, hyönteisistä tulee tärkeitä tuotantoeläimiä. Tällä hetkellä tuotantoeläimistä määräävä lainsäädäntö ei kuitenkaan tunnista hyönteisiä. Lajikohtaisten kasvatusstandardien laatimiseksi tarvitaan tutkimusta, joka huomioi hyönteisten hyvinvoinnin. (Huldén 2015, 184.) Lisätutkimusta vaaditaan myös hyönteisten turvallisista kasvatus, varastointi ja ruoanvalmistusmenetelmistä, jotta hyönteiselintarvikkeet voidaan todeta kuluttajille turvallisiksi. Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että tämän hetken tutkimustiedon

23 valossa hyönteisten kasvattaminen ja syöminen ei eettisestä ja terveydellisestä näkökulmasta ole täysin ongelmatonta ympäristöllisistä, ekologisista ja ravitsemuksellisista eduista huolimatta. Tämän lisäksi haasteita asettavat myös yhteiskuntaan ja yksilöihin liittyvät tekijät, joihin paneudutaan seuraavaksi tarkemmin.

24 4 HYÖNTEISTEN SYÖNNIN HAASTEET Vaikka hyönteisten syönti on monesta näkökulmasta suositeltavaa, sen yleistymisen haasteina havaittujen riskien lisäksi ovat etenkin lainsäädäntö, kuluttajien asenteet ja yksilölliset piirteet sekä kulttuuriset tekijät (van Huis et al. 2013). Seuraavaksi käsitellään lähemmin elintarvikelainsäädäntöä ja sen vaikutusta hyönteisten syöntiin. Lisäksi tarkastellaan ruokauutuudenpelkoa, joka vaikuttaa merkittävästi uusien ruokien hyväksyntään. Luvun lopuksi arvioidaan asenteiden ja kulttuurin vaikutusta hyönteiselintarvikkeiden hyväksyntään. 4.1 Uuselintarvikelaki ja hyönteiset Suomen elintarvikelainsäädännön tarkoituksena on varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus ja laatu. Se myös varmistaa, että elintarvikkeista annettava tieto on totuudenmukaista ja riittävää, eikä johda harhaan. Lailla suojataan kuluttajaa elintarvikkeiden aiheuttamilta terveysvaaroilta ja taloudellisilta tappioilta sekä varmistetaan elintarvikkeiden jäljitettävyys. Laki turvaa korkealaatuisen elintarvikevalvonnan ja parantaa elintarvikealan toimijoiden toimintaedellytyksiä. EU-maana Suomi noudattaa kansallisessa elintarvikelainsäädännössään Euroopan unionin säädöksiä. (Elintarvikelaki 970/2006.) Hyönteiset kuuluvat EU-lainsäädännössä uuselintarvikeasetuksen piiriin (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY N:o 258/97)). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen mukaan uuselintarvikkeet ovat tuotteita, joiden käyttö ihmisravinnoksi on ollut EU:n alueella hyvin vähäistä ennen toukokuuta 1997. (Evira 2016a.) Käytännössä uuselintarvikkeet ovat nimensä mukaisesti elintarvikekäyttöön tulevia uutuuksia. Hyönteisten lisäksi uuselintarvikeasetuksen piiriin kuuluvat muun muassa luonnonvaraisista kasveista valmistetut ja nanoteknologian avulla tuotetut elintarvikkeet (Evira 2016b). Uuselintarvikkeiden markkinointiluvat annetaan kaikkien EU-maiden yhteisellä päätöksellä elintarvikkeen turvallisuusarvioinnin jälkeen. Lupa myönnetään hakemuksesta, jossa on määrätyin edellytyksin esitetty selvitys tuotteen turvallisuudesta. Kun uuselintarvike on saanut markkinointiluvan, olennaisesti vastaavat tuotteet voidaan tuoda markkinoille helpotetulla uuselintarvikeilmoitusmenettelyllä. (Evira 2016b.)

25 Tällä hetkellä EU:n komissio suosittelee tulkintalinjaa, jonka mukaan kokonaisten tai prosessoitujen hyönteisten maahantuonti, myynti, markkinointi ja kasvattaminen elintarvikkeeksi on kiellettyä ennen kuin kunkin lajin käyttöhistoria EU:ssa on voitu osoittaa tai sille on myönnetty uuselintarvikelupa. Tätä tulkintaa noudattavat useimmat EU-maat. Mikäli jokin hyönteislajin todetaan olleen elintarvikekäytössä EU:n alueella ennen vuotta 1997, ei sitä lueta kuuluvaksi uuselintarvikkeisiin. Tällöin laji voidaan hyväksyä elintarvikekäyttöön. Tällä hetkellä hyönteiset kuuluvat uuselintarvikkeisiin, koska millekään lajille ei ole voitu osoittaa elintarvikekäyttöhistoriaa EU-alueella ennen vuotta 1997. (Evira 2016c.) Enemmistö EU-maista on toistaiseksi kieltänyt hyönteisten elintarvikekäytön. Nykylainsäädäntö on kuitenkin tulkinnanvarainen, sillä uuselintarvikeasetuksen (EY) 258/97 artiklan 1 mukaisesti sen piiriin kuuluvat elintarvikkeiden ainesosat, jotka ovat peräisin eläimistä. Joissakin jäsenmaissa tämä on tulkittu niin, että kokonaisina käytettävät ja syötävät hyönteiset eivät kuulu asetuksen piiriin. Tämä tilanne on esimerkiksi Belgiassa ja Hollannissa. Suomessa Maa- ja metsätalousministeriö muutti tulkintaansa uuselintarvikeasetuksesta syyskuussa 2017 niin, että hyönteisten kasvattaminen ja myyminen elintarvikkeena sallitaan ja hyönteiset tulevat elintarvikevalvonnan piiriin. Hyönteisten tuotanto ja myynti elintarvikkeena voi käytännössä alkaa, kun Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on ilmaissut oman virallisen myönteisen kantansa tulkintaan ja laatinut toimintaa koskevat ohjeet. (Evira 2016c, Maa- ja metsätalousministeriö 2017.) Euroopan parlamentin ja neuvoston uusi elintarvikeasetus ((EU) 2015/2283) helpottaa hyönteisten hyväksymismenettelyä elintarvikkeeksi. Uusi asetus on astunut voimaan vuoden 2015 lopussa ja sitä sovelletaan täysimääräisesti vuoden 2018 alusta alkaen. Asetuksen mukaan Euroopan komissio käsittelee kaikki hakemukset ja myöntää luvat ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) suorittaa elintarvikkeiden turvallisuusarvioinnit. Turvallisuusarvioinnilla ja lupamenettelyllä on aikarajat, jolloin luvanhakuprosessin kokonaisaika lyhenee nykyisestä. Asetuksen sanamuotoja on tarkennettu niin, että asetus kattaa selkeästi myös kokonaiset hyönteiset. Lisäksi EU:n ulkopuolisista maista tuleville perinteisille elintarvikkeille on annettu helpotettu ilmoitusmenettely. Perinteisellä elintarvikkeella on oltava todistetusti turvallinen käyttöhistoria lähtömaassa sekä jatkuvaa käyttöhistoriaa elintarvikkeena 25 vuoden ajan merkittävän väestönosan keskuudessa. Vain ravintolisissä käytetyt elintarvikkeet eivät voi olla perinteisiä elintarvikkeita. (Evira 2017.) Vaikka hyönteisten käyttöhistoriaa elintarvikkeena EU:n alueella ei ole voitu toistaiseksi osoittaa, monissa EU:n ulkopuolisissa maissa hyönteisten syönnillä on pitkät perinteet. Siten hyönteisten turvallisen käyttöhistorian osoittaminen EU:n ulkopuolisessa maassa voi olla mahdollisuus hyönteisten elintarvikekäytön vapautumiselle koko EU:n alueella.

26 Euroopan komissio ja jäsenvaltioiden viranomaiset käyvät keskustelua siitä, miten toimintatavat hyönteisten syönnin osalta saataisiin yhtenäisiksi kaikissa jäsenvaltioissa. Siten komissio tekee työtä hyönteisten elintarvikekäytön ongelmien ratkaisemiseksi ja aikaisemman hyönteisten elintarvikekäyttöhistorian arvioimiseksi. (Evira 2016a.) Tämän työn ja uudistetun elintarvikeasetuksen voidaan nähdä osoittavan, että hyönteisten potentiaali ihmisen ravintona on tunnustettu myös päättäjien keskuudessa. Lainsäädännön helpottuminen voidaan nähdä merkittävimpänä askeleena hyönteisten syönnin yleistymiselle EU:ssa. Se mahdollistaa hyönteisten markkinoinnin ja myynnin ympäristöystävällisenä ruokana eikä laittomana uutuutena. Lainsäädännön muuttuminen ei kuitenkaan poista tiettyjä yksilöön ja kulttuuriin liittyviä piirteitä, jotka oletettavasti hidastavat hyönteisten päätymistä kuluttajien ruokavalioon. Näihin piirteisiin perehdytään seuraavaksi. 4.2 Eettinen ja terveydellinen näkökulma hyönteisten syöntiin Vaikka hyönteisten elintarvikekäytössä ja hyönteisten syönnissä voidaan nähdä kestävän kehityksen näkökulmasta paljon myönteisiä piirteitä, on asiaa tärkeää tarkastella myös kriittisestä näkökulmasta. Hyönteiselintarvikkeet sisältävät erilaisia riskejä ja haasteita muiden elintarvikkeiden tavoin niin tuotannon kuin käytön näkökulmasta. Kasvatuksen ja keräämisen eettisyys Hyönteisten kasvatuksessa on otettava huomioon hyönteisten hyvinvointi. EU:n Welfare Quality -hanke on määritellyt tekijöitä tuotantoeläinten hyvinvoinnin mittaamiseen. Hyvinvoinnin mittareina käytetään asianmukaista eläinten ruokintaa, hyvää pitopaikkaa, hyvää terveyttä ja mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen. (Työryhmämuistio 2006.) Mikäli hyönteisistä tulee tuotantoeläimiä, tulisi niiden hyvinvointi turvata samoin kuin muidenkin tuotantoeläinten. Lajityypillisen käyttäytymisen osalta huomio kiinnittyy hyönteisten pitopaikkaan. Monien kasvatuseläinten tavoin hyönteisiä kasvatetaan pienissä ja rajoitetuissa tiloissa. Hyvinvoinnin takaamiseksi kasvatushyönteisillä tulisi olla tarpeeksi tilaa suhteessa niiden luonnolliseen käyttäytymiseen. Esimerkiksi kulkusirkat ovat seurallisia ja esiintyvät luonnossa hyvin tiheästi. Myös jauhomadoilla on taipumus muodostaa ryhmiä. Kasvatusolosuhteiden tulisi pyrkiä vähentämään kuolleisuutta ja kasvattamaan tuottavuutta. (Van Huis et al. 2013, 65.) Huldénin (2015, 183) mukaan kasvatushyönteisten hyvinvointi on monitahoinen ongelma. Jos ajatellaan, että hyönteiset eivät ole tiedostavia olentoja, niitä voidaan huoletta kasvattaa ja käyttää luonnonvarana muiden ohella. Mikäli ajatellaan, että nimenomaan

27 kasvatettavilla hyönteisillä on erityisiä eettisiä oikeuksia, joudumme pohtimaan asiaa tarkemmin. Jos ravinnoksi tuotettavalla torakalla on oikeus luonnonmukaiseen käyttäytymiseen ja ruokintaan, miksi viljelyksiä tuhoavat hyönteiset voidaan tappaa myrkyillä? Molemmissa tapauksissa kyseessä on sama eläin, joka kuolee ihmisten hyvinvoinnin vuoksi. Eettisyyden näkökulmasta on myös pohdittava hyönteisten kykyä tuntea kipua. Tällä hetkellä varmaa tietoa asiasta ei ole. Sen vuoksi on suositeltavaa, että hyönteiset tapettaisiin mahdollisimman vähän kärsimystä aiheuttavilla tavoilla, kuten jäädyttämällä. (van Huis et al. 2013, 65.) Eettisiä haasteita on myös luonnonhyönteisten ravinnoksi keräämisessä. Kuten monien luonnonvarojen, myös tiettyjen hyönteislajien säilyminen on uhattuna. Luonnonhyönteisten kerääminen horjuttaa hyönteisten elinkykyisyyttä eikä hyönteisten vähenemisen vaikutuksia niiden saalistajiin tiedetä (Choo 2008 teoksessa Van Huis et al. 2013, 45). Peto- ja lahottajahyönteisten vähenemisellä voi olla haitallisia vaikutuksia muihin hyönteislajeihin ja ekosysteemin toimintoihin. Morrisin (2004) ja Schabelin (2006) mukaan hyönteisten riistokäyttö on merkittävä haaste jo nyt ja tulevaisuudessa (Van Huis et al. 2013, 45). Näin on etenkin, jos hyönteisiä kerätään ennen kuin ne ovat ehtineet lisääntymään (Cerritos 2009). Ramos-Elorduy (2006) on arvioinut Meksikossa olevan 40 uhattuna olevaa hyönteislajia. Uhattuja lajeja on myös Itä-Aasiassa. Tämä johtuu hyönteisten kestämättömillä tavoilla toteutetusta keräämisestä ja niiden elinalueiden tuhoutumisesta. Metsien hävittäminen ja niiden huononeminen, maaperän muuttuminen sekä saasteet rasittavat hyönteispopulaatioita ja vaikeuttavat lajien selviytymistä. Syynä ihmisen kestämättömään toimintaan ovat tiettyjen hyönteisten suuri kysyntä niitä ruokana käyttävissä maissa sekä tietämättömyys ja välinpitämättömyys. (emt.; Van Huis et al. 2013, 47.) Tiedon lisääntyminen hyönteisten biologiasta ja ekologiasta saattaa lisätä tietoa hyönteisten esiintymisen kausiluontoisuudesta ja tehokkaista keruumenetelmistä, mutta myös tavoista muunnella syötävien hyönteisten elinalueita ja siten niiden saatavuutta. Elinalueiden muuttamista kutsutaan osittaiseksi viljelyksi (semi-cultivation). Se muistuttaa viljelyä tai kasvatusta, jonka tavoitteena on lisätä eliön kasvua tai laatua työn sekä tiedon avulla. Tällaista hyönteisten elinalueiden muuntamista on van Itterbeeckin ja van Huisin (2012) mukaan tapahtunut jo antiikin aikaan. Osittainen viljely ei useinkaan hyönteisten kohdalla vaadi huolenpitoa kuten täydellinen viljely tai kasvatus. Osittain kasvatetut hyönteiset elävät yleensä luonnossa villissä populaatiossa suurimman osan elinkaarestaan. Osittaisella viljelyllä on mahdollista edistää hyönteisten elinalueiden suojelua ja ruokaturvaa etenkin maissa, joissa hyönteisiä on perinteisesti syöty. (Van Huis et al. 2013, 51.)

28 Tautiriskit Perinteisen lihatuotannon lisäys ja tehostaminen on aiheuttanut niin eläimille kuin ihmisille erilaisia hyvinvoinnin ongelmia ja tautiepidemioita, kuten suu- ja sorkkatautia ja sikainfluenssaa (Aiking 2011). Teurastamoissa työskentelyn on lisäksi todettu olevan ihmiselle terveydellinen riski. Teurastamotyöntekijöillä on havaittu neurologisia ongelmia ja työympäristössä on aina onnettomuuden vaara. (Huldén 2015, 179.) Tällaisten tekijöiden tarkastelu on tarpeellista myös hyönteisten kasvatuksessa. Tartuntatauteja, joiden aiheuttajat voivat siirtyä eläimistä ihmisiin ja päinvastoin kutsuaan zoonooseiksi (Zoonoosikeskus 2016). Tietoa hyönteisten riskistä siirtää sairauksia ihmisiin on olemassa vähän. Koska hyönteiset ovat lajiluokittelultaan kauempana ihmisestä kuin perinteinen lihakarja, on hyönteisten zoonoosien levittämisen riski arvioitu pieneksi. Mahdollinen riski on kuitenkin olemassa ja se voi kasvaa hyönteisen huonon käsittelyhygienian seurauksena. Biojätteen ja lannan hyödyntäminen hyönteisrehuna on myös yksi riskejä sisältävä tekijä. Tämän riskin kannalta oleellista on, missä määrin hyönteiset pystyvät erottamaan taudinaiheuttajia ja myrkyllisiä aineita rehustaan. Asiaa ei ole vielä riittävästi tutkittu. Myös tuotantohyönteisten suorat kontaktit luonnon hyönteisten kanssa on riski tautien leviämisen näkökulmasta. (van Huis et al. 2013, 59 66, 199.) Oikeat käsittelymenetelmät Hyönteisten elintarvikekäytön turvallisuudessa oleellista on lajituntemus sekä asianmukaiset valmistusmenetelmät. Hyönteisissä voi syntyä itiö- ja bakteerikasvua niissä olevan kosteuden vuoksi. Lisäksi hyönteisissä saattaa olla raskasmetalleja, hyönteismyrkkyjä, luonnollisia myrkkyjä, sienimyrkkyjä, patogeenejä ja allergisoivia aineita. (Huldén 2015, 264 265.) Monet bakteerit voidaan hävittää keittämällä ja pakastamalla hyönteiset ennen jatkokäsittelyä. Sen sijaan itiöt voivat Kluderin ja tutkimusryhmän (2012) tutkimuksen mukaan jäädä elämään hyönteisissä tällaisenkin käsittelyn jälkeen. Fermentointi ja hapattaminen esimerkiksi viinietikan avulla on keittämisen ja pakastamisen lisäksi todettu toimiviksi tavoiksi vähentää hyönteisten mikrobiologisia riskejä. Hyönteisten hygieenisistä käsittelytavoista on huolehdittava aina alkutuotannosta hyönteisten ruoaksi valmistamiseen asti, jotta vältytään hyönteisissä esiintyvien erilaisten haitallisten aineiden seurauksilta. Hollannissa on kehitetty lupaavia menetelmiä hyönteisten turvallisessa prosessoinnissa ja kaupallistamisessa. Hyönteisten turvallisuutta elintarvikkeena on voitu parantaa paastoamalla hyönteisiä vuorokauden ajan ennen niiden pakastekuivausta hyönteisten suoliston tyhjentämiseksi. Näin käsiteltynä hyönteiset ovat turvallista käyttää vuoden ajan, mikäli ne säilötään asianmukaisesti kuivassa ja viileässä

29 paikassa. Pakastekuivauksessa hyönteisten ravintoarvot säilyvät suhteellisesti hyvin ja niiden kyky imeä itseensä kosteutta säilyy. Menetelmän laajemman käytön haittapuolia on sen taipumus hapettaa pitkäketjuisia tyydyttymättömiä rasvahappoja, mikä laskee tuotteen ravitsemuksellista arvoa ja aiheuttamalla virhehajuja ja makuja. Lisäksi menetelmä on kallis. Etenkin alkuperäiskansoilla on tietoa myrkyllisistä lajeista ja käsittelymenetelmistä, joilla haitalliset aineet ja vaikutukset saadaan poistetuksi hyönteisistä. (Huldén 2015, 264 265; Kluder et al. 2012; van Huis et al. 2013, 119.) Allergiapotentiaali On huomioitava, että osa hyönteislajeista ei sovi lainkaan ihmisen syötäväksi. Lisäksi hyönteiset voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. On muun muassa todettu, että niitä puhkeaa hyönteisten parissa työskenteleville usein (Barletta & Pini 2003). Suurimmalle osalle ihmisistä hyönteisten syöminen tai niille altistuminen ei kuitenkaan aiheuta merkittävää allergiariskiä. Syötävien hyönteisten aiheuttamien allergisten reaktioiden voidaan tutkimusten perusteella koskettavan erityisesti kalalle ja äyriäisille allergisia. (van Huis et al. 2013 120 123.) Toisaalta tiedot hyönteisten aiheuttamista ruoka-aineallergioista ovat puutteellisia ja siksi asiasta tarvitaan lisää tutkimustietoa. Hyönteisissä on kitiiniä, joka on toiseksi yleisin polysakkaridi luonnossa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kitiinillä on monitahoisia vaikutuksia immuunivasteeseen. Toisissa tutkimuksissa kitiini on luokiteltu allergeeniksi, kun toissa siitä on löydetty joidenkin ihmisryhmien immuunivastetta parantavia ominaisuuksia. On muun muassa arveltu, että ravinnon mukana saatu kitiini voisi ehkäistä lasten allergioiden puhkeamista. Lisäksi kitiinin osoitetut mahdollisuudet parantaa immuunitoimintaa tekevät siitä potentiaalisen vaihtoehdon nykyisin karjalle syötettäville antibiooteille. Kitiinin lääketieteellisestä ja teollisesta käytöstä tarvitaan lisää tietoa, jotta hyönteissyönnin turvallisuudesta voidaan varmistua. (emt., 124.) 4.3 Ruokaneofobia Uudet ja vieraat elintarvikkeet herättävät kuluttajissa usein erilaisia reaktioita yksilöllisten ruokamieltymysten seurauksena. Toiset omaksuvat uudet elintarvikkeet nopeasti osaksi ruoankulutustaan, toiset suhtautuvat uutuuksiin epäileväisesti ja vastustaen. Yhtenä merkittävänä suhtautumiseen vaikuttavana tekijänä voidaan pitää ruokaneofobiaa eli pelkoa uutta ruokaa kohtaan (Pliner & Salvy 2006). Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden kulutusaikomuksia tarkasteltaessa ruokaneofobian huomioiminen on tärkeää, sillä se on

30 aikaisemmissa tutkimuksissa osoitettu liittyvän haluun syödä hyönteisiä (mm. Hartmann ym. 2015; Tan ym. 2016, Verbeke 2015). Ruokaneofobia ilmenee käytännössä haluttomuutena syödä uutta ruokaa. Piirre on Plinerin ja Salvyn (2006) mukaan ominainen kaikkiruokaisille eläimille ihmiset mukaan lukien. Aikoinaan neofobia suojeli ihmisiä ruokaan liittyviltä vaaroilta, mutta nykyään tämä taipumus on ihmiselle käytännössä hyödytön. Se vaikuttaa kuitenkin edelleen siihen, missä määrin yksilö on halukas maistamaan uutta ruokaa ja omaksumaan sen osaksi ruokavaliotaan. Ruokaneofobian vastakohta on neofilia eli uutushakuisuus. Uutuushakuiset yksilöt ovat halukkaita maistamaan uusia ja ennestään tuntemattomia ruokia (Veek 2010). Uusien ruokien torjuntaan vaikuttavat tekijät Neofobian ja uusien ruokien torjumisen tarkastelussa hyvänä lähtökohtana on Rozinin & Fallonin (1987) ruoan torjumisen taustalla oleva kolmen tekijän luokittelu. Vaikka luokittelu koskee tuttuja ruokia, on viitteitä siitä, että samat tekijät ovat myös uusien ruokien torjunnan taustalla (Pliner & Salvy 2006; Tuorila ym. 2001). Luokittelun ensimmäinen tekijä on uskomus tai tieto ruoan aistittavien ominaisuuksien eli maun, hajun, tekstuurin tai ulkonäön epämiellyttävyydestä. Toinen tekijä on pelko ruoan syömisen kielteisistä vaikutuksista niin pitkällä kuin lyhyellä aikavälillä. Kielteiset vaikutukset voivat olla terveydellisiä tai sosiaalisia. Viimeksi mainitusta voidaan esimerkkinä mainita yksilön pelko sosiaalisen aseman alenemisesta, jos hän suosii halvinta mahdollista ruokaa. Kolmas tekijä ruoan torjunnassa on vastenmielisyys ja inho, joka nousee ajatuksesta ruoan alkuperästä tai luonteesta. Se perustuu käsityksiin siitä mitä ruoka on, mistä se tulee ja millainen sen tausta on. Ruoan tausta käsittää muun muassa sen, kuka on koskenut tai syönyt ruokaa aikaisemmin. (Rozin & Fallon 1987; Martins & Pliner 2005.) Martinsin ja Plinerin (2005) mukaan inhon perusteella torjuttuja ruokia pidetään epämiellyttävinä jopa pieninä tai havaitsemattomina osina ruokaa. Sen sijaan ainesosat, jotka torjutaan pahan maun vuoksi, eivät ole epämiellyttäviä, jos niitä ei havaita ruoassa tai ne eivät aiheuta välitöntä vaaraa ruoan syöjälle. Yleismaailmallinen inhon aiheuttaja on uloste (Rozin & Fallon 1987). Sen sijaan ruoista ja elintarvikkeista universaalia inhon tunteen aiheuttajaa ei ole tunnistettu. Tämä perustuu kulttuurien erilaisuuteen, sillä yhdessä kulttuurissa suositut ruoat voivat aiheuttaa inhoreaktioita toisissa kulttuureissa (Martins & Pliner 2005). Tästä esimerkkinä voidaan mainita tämän tutkielman keskiössä olevat hyönteiset. Hyväksytyt ruoat ovat usein niitä, jotka maistuvat tai joiden oletetaan maistuvan hyvältä ja jotka koetaan hyödyllisiksi (Rozin 1988). Nämä ruoan piirteet ovat vastakohta

31 kahdelle aiemmin mainitulle torjuntaan johtavalle peruspiirteelle, inholle ja vaaralle. Useammat tutkimukset ovat Plinerin ja Salvyn (2006) mukaan osoittaneet, että tieto hyvästä mausta saa kuluttajat valitsemaan uusia ruokia. Tutkimustuloksia on myös saatu siitä, että pelkkä altistuminen ruoalle lisää siitä pitämistä. Tämä esitetään usein opittuna turvallisuutena. Tällöin yksilö toistuvien altistusten avulla oppii, että ruoka on turvallista eikä sen syöminen tuota kielteisiä vaikutuksia. Kuluttajilla voi olla oletuksia, että uudet ruoat maistuvat epämiellyttäviltä. Altistuminen uudelle ruoalle voi auttaa ymmärtämään oletusten perättömyyden. Myönteiset kokemukset uudesta ruoasta voivat levitä muihin uusiin ruokiin ja vähentää uutuudenpelkoa. Edellä esitetyn perustella voidaan sanoa, että toistuvat mahdollisuudet maistaa hyönteisiä on oletettavasti keskeinen tekijä hyönteisten syönnin yleistymisessä länsimaissa. Vaikka ihmiset tavanomaisesti torjuvat uudet ruoat, tilannekohtaiset vaihtelut ja yksilölliset piirteet vaikuttavat siihen, missä määrin uutuudenpelkoista käyttäytymistä esiintyy. Joskus uutuudenpelkoa on käytännöllistä kuvata persoonallisuuden piirteenä eli pysyvänä taipumuksena välttää uusia ruokia. Tällöin aika- ja tilannemuutokset eivät vaikuta yksilön suhtautumiseen uutta ruokaa kohtaan. (emt.) Sukupuolen ja iän vaikutus Sukupuolten välillä voidaan olettaa olevan eroja uutuuden pelossa liittyen muun muassa maku- ja ruokamieltymyksiin sekä vastenmielisyyteen ruokaa kohtaan. Kuitenkin suurin osa ruokaneofobian tutkimiseen laaditulla mittarilla (Food Neophobia Scale, FNS) toteutetuista testeistä ei ole havainnut sukupuolten välillä eroa. Muutamia poikkeuksia on kuitenkin löydetty. Muun muassa Tuorila tutkimusryhmineen (2001) sekä Hursti ja Sjöden (1997) totesivat laajoissa pohjoismaisissa otoksissa miesten olevan uutuudenpelkoisempia kuin naisten. Vastakohtaisesti on myös havaittu, että naiset ovat miehiä haluttomampia kokeilemaan uusia ja epätavallisia ruokia. (Pliner & Salvy 2006.) Iän vaikutusta uutuudenpelkoon on Plinerin ja Salvyn (2006) mukaan vaikeaa kuvata yksinkertaisesti, sillä tutkimuksissa on käytetty erilaisia iän vaihteluvälejä ja ikäkategorioita, erilaisia metodeja testata eroja sekä erilaisia neofobian mittareita. Varsinaista neofobista käytöstä tutkittaessa vaikuttaa siltä, että uutuuden pelko vähenee iän karttuessa. Vaikka useat tutkimukset tukevat tätä näkemystä, Tuorila tutkimusryhmineen (2001) on saanut tästä merkittävästi poikkeavia tuloksia tutkittaessa 16 80 vuotiaita suomalaisia. Neofobisuus kasvoi hienoisesti mutta tasaisesti 65 vuoden ikään ja tämän jälkeen kasvu oli voimakasta 66 80 vuotiaiden ikäryhmässä. Vaikka tulos poikkeaa huomattavasti aikaisemmista tutkimuksista, laajan ja edustavan otoksen vuoksi sitä ei voi jättää huomioimatta.

32 Muiden taustamuuttujien vaikutus Yhteyksiä uutuudenpelon ja useiden muiden taustamuuttujien välillä on myös tutkittu. Kahdessa tutkimuksessa harvaan asutuilla alueilla asuvat olivat uutuudenpelkoisempia kuin heidän kaupunkimaisessa ympäristössä asuvansa verrokit. (Flight, Leppard & Cox 2003; Tuorila ym. 2001.) Flightin ja tutkimusryhmän (2003) tulokset myös viittaavat, että australialaisille kaupunkilaisnuorille erilaiset ruoat ovat tutumpia ja he ovat maaseudulla asuvia nuoria halukkaampia kokeilemaan uusia ruokia. Toisaalta yhteys laajemman kulttuurisen monimuotoisuuden, korkeamman sosioekonomisen aseman, neofobisuuden sekä halun kokeilla uusia ruokia välillä oli vain heikko tai keskinkertainen sekä kaupungissa että maalla asuvien nuorten keskuudessa. Tuorila ja tutkimusryhmä (2001) osoittivat, että korkea koulutusaste ennustaa alhaisempaa neofobiaa suomalaisessa väestössä. Vastaava havainto on tutkimusryhmän mukaan aikaisemmin tehty myös amerikkalaisten ja ruotsalaisten kohdalla. Koulutus todennäköisesti kasvattaa halua hakeutua erilaisten aistiärsykkeiden, tapahtumien ja asioiden pariin, mikä voi osaltaan vaientaa uutuudenpelkoa. 4.4 Kulttuurin vaikutus Hyönteissyöntiin vaikuttavat vahvasti kulttuuriset ja uskonnolliset tavat, sillä kulttuuri ja etninen ryhmä ennustavat parhaiten ruokamieltymyksiä (Rozin 1988). Vaikka hyönteiset kuuluvat monien alueiden ruokakulttuuriin ympäri maailman, useimmat länsimaalaiset suhtautuvat hyönteissyöntiin inhoten ja pitävät sitä alkukantaisena käytöksenä. Inho kumpuaa moraalisista käsityksistä oikeasta ja väärästä, ja nämä käsitykset vaikuttavat keskeisesti ruoan torjuntaan ja hyväksyntään. Ihmisen tyypillisten emootioiden lisäksi inhon ja vastenmielisyyden tunteet juontavat juurensa kulttuurista, joka vaikuttaa suuresti ruokatottumuksiin. Osana kulttuuria myös uskonnolla voi olla vaikutusta hyönteissyöntiin kohdistettuun inhoon, sillä hyönteisten syönti on liitetty muun muassa pakanalliseen käytökseen. (van Huis et al. 2013, 35 41.) On todennäköistä, että kivikaudella myös eurooppalaiset keräsivät hyönteisiä ruoakseen. Maanviljelyksen ja karjanhoidon kehittymisen myötä ihmisten ruokavalion perusta kuitenkin muuttui. (Huldén 2015, 49 50.) Nisäkkäistä tuli länsimaalaisille ihmisille hyönteisiä hyödyllisempiä eläimiä, koska niistä saatiin lihan lisäksi maitoa, nahkaa ja villaa. Lisäksi niitä voitiin käyttää apuna maanmuokkauksessa ja tavaroiden kuljetuksessa. Maatalouden tehostuessa ruokaa voitiin varastoida ja ruoan saatavuudesta tuli vakaampaa. Hyönteisten epävarma saatavuus niiden kausiluontoisuuden vuoksi mahdollisesti johti niiden syömisen vähenemiseen. Samalla hyönteisistä tuli ravinnon sijaan satoja hävittäviä tuholaisia, joista piti päästä eroon. Kuitenkin muun muassa hunajaa tuottavat mehiläiset,

33 tekstiili teollisuuden raaka-ainetta tuottavat silkkiperhoset ja väriaineena käytettävät kilpikirvat ovat säilyttäneet asemansa hyödykkeiden tuottajina. (Van Huis et al. 2013, 35.) Hyönteiset koetaan edelleen länsimaissa lähinnä tuhoeläiminä, harmina ja tautien levittäjinä. Tämän vuoksi kuluttajien voi olla haastavaa nähdä hyönteiset ravintona. Van Huis ja kollegat (2013, 39) toteavat vain harvojen ymmärtävän, että suurin osa hyönteisistä on hyödyllisiä ja vain pieni osa vahingoittavia. Villinä elävät hyönteiset ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta muun muassa kasvien pölyttäjinä, tuholaisten torjujina, ravintoketjun hajottajina ja muiden villieläinlajien säilyttäjinä (Losey & Vaughan 2006). Niitä voidaan käyttää myös biologisessa torjunnassa, eli toisten lajien populaation vähentämistä toisen lajin avulla. Biologinen torjunta on tehokkain ja ympäristöllisesti tuvallisin tapa tuholaisten hallinnassa. Tuholaisilla voidaan tarkoittaa niin kasvia, eläintä tai alkueliötä, joka aiheuttaa tuhoa. Biologista torjuntaa esiintyy kaikissa ekosysteemeissä niin luonnollisesti kuin ihmisen toteuttamana. (van Lenteren 2006.) Van Huis et al. (2013, 55) esittävät myös, että tuhohyönteisten, kuten sirkkojen, käsin kerääminen viljelyksiltä ruokkii ihmisiä, suojelee viljaa ja hyödyttää ympäristöä vähentämällä tuholaistorjunta-aineiden tarvetta. Sillä voisi olla myös tulotasoa parantavia vaikutuksia, kun työvoiman tarve viljelyksillä kasvaa. Vaikka hyönteisten on esitetty olevan yksi potentiaalinen keino vastata maailman kasvavaan ruoan ja etenkin proteiinin tarpeeseen, perinteisestä proteiinin lähteestä eli lihasta luopuminen tai sen käytön vähentäminen voi olla länsimaissa kuitenkin haastavaa. Liha on kulttuurissamme arvostettua ruokaa eikä sen käyttöä välttämättä olla halukkaita vähentämään tai vaihtamaan sitä muihin proteiininlähteisiin. Vaikuttimina tähän ovat osaltaan myös vaihtoehtoisten proteiininlähteiden vieraus, niiden alhaisemmiksi arvioidut aistittavat ominaisuudet lihaan verrattuna ja ruokaneofobia (Hoek, Luning, Weijzen, Engels, Kok & de Graaf 2011). Siten kulttuurin ja ympäröivän yhteiskunnan lisäksi yksilöiden persoonalliset piirteet vaikuttavat asenteisiin hyönteisten syömistä kohtaan. Kulttuurin muutos Hyönteissyönti on noussut länsimaisten ihmisten tietoisuuteen ja julkiseen keskusteluun Suomessa etenkin muutaman viime vuoden aikana. Suomalaiset ovat päässeet tutustumaan hyönteissyöntiin ennen kaikkea median välityksellä. Television matkailu- ja ruokaohjelmissa on esitelty hyönteisten syöntiä. Lisäksi hyönteissyönnistä on voinut myös lukea niin Helsingin Sanomista, Taloussanomista kuin Kauppalehdestä (Ala-Kivimäki 2015; Kemppainen 2015; Manninen 2016; Lukkari 2015). Myös aikaisemmin mainitut suomalaiset hyönteisalan yritykset, Entocube ja Pohjolan Hyönteistalous Oy, ovat omalla liiketoiminnallaan lisänneet tietoisuutta hyönteisten elintarvikekäytöstä.

34 Ramous-Eloudry (2009) korostaa radion, television ja lehtien sekä kokkien ja teollisuuden merkitystä määritettäessä ruoan arvovaltaa. Etenkin medialla on suuri vaikutus siihen, mitä pidetään kullakin hetkellä arvostettuna ruokana. Tämä näkyy selkeästi hyönteisten kohdalla, sillä hyönteisiä tarjoavien ravintoloiden määrä on Suomen ulkopuolella kasvanut muun muassa niiden lisääntyneen mediahuomion myötä. Ramous-Eloudry myös toteaa, että hyönteisten psykologisessa merkityksessä on voitu havaita muutos. Kehittyneissä, pääasiassa länsimaissa, perinteisesti vastenmielisenä ja alkukantaisena käytöksenä pidetty hyönteissyönti on noussut muodikkaaksi ja hyönteisten laadusta elintarvikkeena ollaan tietoisempia. Aikaisemmin inhottava on alkanut muuttua haluttavaksi ja ylelliseksi. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa herännyt kiinnostus turvallisemmista ja ympäristöystävällisemmistä elintarvikkeista on trendikkyyden ohella lisännyt kiinnostusta hyönteisten syömistä kohtaan (Falguera, Aliguer & Falguera 2012). Merkittävänä hyönteisten syöntiin kohdistettujen asenteiden muutoksen edistäjänä voidaan pitää YK:n elintarvike ja maatalousjärjestö FAO:n julkaisemaa raporttia Edible insects: Future prospects for food and feed security (van Huis et al. 2013). Raportti tarkastelee hyönteissyöntiä ja hyönteisten elintarvikekäyttöä tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta nostaen esiin hyönteisten merkityksen ekosysteemille, ruokavalioille, ruokaturvalle ja elinympäristöille niin kehittyneissä kuin kehitysmaissa. Se kehottaa länsimaita kiinnittämään huomiota kestämättömään ruoantuotantoon ja suosimaan hyönteisproteiinia. Lena Huldénin kirja Minikarjaa (2015) antaa myös kattavan kuvan hyönteissyönnistä ja hyönteisten potentiaalista kestävän kehityksen ja ruokaturvan ylläpitäjinä. Tässäkin kirjassa hyönteissyöntiä lähestytään tutkimustiedon näkökulmasta. Kevyemmän näkökulman hyönteissyöntiin antavat reseptejä sisältävät hyönteiskeittokirjat, joista suomennettuna on saatavilla Dammannin ja Kuhlenkampin Heinäsirkka keittiössä, Hyönteiskeittokirja. Oletettavaa on, että vastaavanlaisia suomenkielisiä keittokirjoja tulee markkinoille lisää, kun hyönteisten laillinen kasvatus ja myynti elintarvikkeeksi alkaa. Hyönteisbankettien ( bug banquets ) eli eräänlaisten hyönteispitojen on todettu vaikuttavan ihmisten asenteisiin hyönteisiä ja niiden syömistä kohtaan. Banketeissa asiasisältöisen koulutuksen lisäksi osallistujat saavat mahdollisuuden maistaa hyönteisiä ja kohdata omat ennakkoluulonsa. Tällaisten tapahtumien avulla on mahdollista voittaa inhontunne ja muuntaa ajatusmaailmaa myönteisemmäksi hyönteisten syömistä kohtaan. Koulutus yleisellä tasolla on keino nostaa valveutuneisuutta hyönteisten potentiaalista ihmisen ravintona. (van Huis et al. 2013, 141; Looy & Wood 2006.) Tässä voidaan nähdä olevan kyse aikaisemmin esitetyn neofobian vähentämisestä ja opitusta turvallisuudesta. Hyönteisten syönnin yleistymisen tämän hetken suurin haaste lienee kuluttajien tietämättömyys ja ennakkoluulot hyönteisten syömistä kohtaan. Hyönteisten käyttäminen ruokana on vielä uutta ja innovatiivista. Se voi herättää innostuksen ja uteliaisuuden lisäksi epäilyksiä ja pelkoa, jotka juontavat juurensa niin yksilöllisistä piirteistä kuin kulttuurista.

35 Murros kohti myönteisempää suhtautumista hyönteisten kasvattamista ja syömistä kohtaan voidaan kuitenkin havaita. Hyönteisten syömisestä puhutaan ja siitä tietää yhä useampi. Poliittisella tasolla murrosta Suomessa konkretisoi aikaisemmin esitetty Maa- ja metsätalousministeriön (2017) päätös sallia hyönteisten kasvattaminen ja myyminen Suomessa muuttamalla tulkintaa Euroopan unionin uuselintarvikeasetuksesta.

36 5 AIKAISEMPI TUTKIMUS Euroopassa on tehty jonkin verran tutkimuksia kuluttajien suhtautumisesta hyönteissyöntiin ja hyönteiselintarvikkeisiin. Monissa tutkimuksissa on tutkittu, kuinka halukkaita kuluttajat ovat ottamaan hyönteiset tai hyönteisproteiinin lihan korvaajaksi (mm. Verbeke 2015; Vanhonacker, Van Loo, Gellynck & Verbeke 2013; Schösler, de Boer & Boersema 2012). Myös yleistä suhtautumista erilaisiin hyönteisiä sisältäviin ruokiin on tutkittu. Seuraavaksi esitellään viimeisimpiä tutkimustuloksia eritellen ne tekijöihin, jotka vaikuttava haluun syödä hyönteisiä. Lopuksi tarkastellaan vielä tarkemmin ensimmäistä suomalaista tutkimusta aiheesta sekä tehdään yhteenveto aikaisempien tutkimusten tuloksista. Tieto, asenne ja aikaisempi kokemus Kuluttajien tieto, aikaisempi kokemus ja asenne hyönteisten syöntiin on todettu merkittäviksi tekijöiksi halussa maistaa tai syödä hyönteisiä. Piha ym. (2016) totesivat Pohjois- ja Keski-Eurooppalaisia kuluttajia vertaillessaan, että kuluttajien tieto hyönteisiä sisältävästä ruoasta vaikutti ruoan ostohalukkuuteen pääasiassa epäsuorasti ja välillisesti yleisen aseteen kautta. Eroja kuitenkin havaittiin Pohjois- ja Keski-Euroopan välillä. Pohjois-Euroopassa kuluttajien objektiivinen ja subjektiivinen tieto hyönteisiä sisältävästä ruoasta ennusti halua ostaa tällaista ruokaa yhtä paljon kuin tuotteeseen liittyvä kokemus. Keski- Euroopassa tuotteeseen liittyvät kokemukset ennustivat ostohalukkuutta enemmän verrattuna subjektiivisen ja objektiiviseen tietoon. Tuotteeseen liittyvät kokemukset olivat kuitenkin tasavertaisia ostamishalukkuuteen vaikuttavia tekijöitä molemmilla alueilla. Pohjoiseurooppalaiset suhtautuivat yleisesti eteläeurooppalaisia myönteisemmin hyönteisiä sisältävään ruokaan. Saadut tuloksen voivat heijastaa sitä, että suurimmalle osalle eurooppalaisista hyönteiset ovat uuttaa ja hyvin tuntematonta ruokaa. Yhdeksi todennäköiseksi selitykseksi pohjoiseurooppalaisten myönteisempään suhtautumiseen esitettiin julkinen keskustelu hyönteissyöntiin liittyen. Hyönteisruoka on saanut laajaa näkyvyyttä pohjoiseurooppalaisissa medioissa 2015 2016 ja se on voinut vaikuttaa alueen kuluttajien mielipiteisiin muuttamalla niitä myönteisempään suuntaan. Medigon ja tutkimusryhmän (2014) Belgiassa toteutetun tutkimuksen vastaajista 70 % tiesi entomofagiasta entuudestaan. Tulokseen saattoi vaikuttaa kuitenkin se, että tutkimus toteutettiin hyönteisnäyttelyssä, jossa vierailijoiden voidaan olettaa olevan yleisesti

37 kiinnostuneita hyönteisistä. Mielenkiintoisena tuloksena voidaan pitää sitä, että yli 46 % vastaajista suhtautui hyönteisten syöntiin kielteisesti, mutta kuitenkin lähes 78 % vastaajista oli halukkaita maistamaan hyönteisiä. Aikaisemmin hyönteisiä maistaneiden on todettu olevan erityisen halukkaita syömään hyönteisiä mutta ei yhtäläisesti halukkaita ostamaan niitä (Tan et al. 2016). Verbeke (2015) totesi, että belgialaiset kuluttajat ovat valmiimpia ottamaan hyönteiset ruokavalioonsa lihan tilalle, jos ajatus hyönteissyönnistä oli vastaajalle tuttua. Myös Harmann ym. (2015) ja Medigo tutkimusryhmineen (2016) ovat todenneet aikaisemman kokemuksen vaikuttavan arvioihin hyönteisiä sisältävistä ruoista. Hartmann ym. tekivät tämän havainnon kokonaisten hyönteisten syömisen osalta ja Medigo ym. vertailtaessa hyönteisiä sisältäviä hampurilaisia perinteisiin lihaa sisältäviin hampurilaisiin. Shösler ym. (2012) tutkivat mielipiteitä ympäristöystävällisistä proteiininlähteistä käyttäen avuksi ruokakuvia. He havaitsivat, että näkyvät hyönteiset ja prosessoitu hyönteisproteiini olivat vastaajille vieraita. Muihin vaihtoehtoisiin proteiinin lähteisiin verrattuna hyönteisiä sisältävät ruoat arvioitiin kielteisimmin, mikä kuvastaa, ettei hyönteisruokaa arvosteta. Gmuerin, Nuesslin, Harmannin ja Siegristin (2016) tutkimustulosten mukaan ajatus sirkkoja sisältävien pikkupurtavien syömisestä herätti sveitsiläisissä kuluttajissa monimuotoisia kielteisiä tunteita, kuten tyytymättömyyttä, ärsytystä, kummeksuntaa ja kiusaantuneisuutta. Myönteisiä tunteita esiintyi vähemmän. Oletukset pikkupurtavien myönteisistä tai kielteisistä ominaisuuksista olivat merkittäviä tekijöitä ennustamaan halukkuutta syödä niitä. Tan ja tutkimusryhmä (2015) totesivat hollantilaisten olevan vaivaantuneita ajatuksesta syödä hyönteisiä. He olivat epävarmoja hyönteissyönnin eduista. Syiksi olla syömättä hyönteisiä mainittiin muun muassa tiedon puute tuotannosta, turvallisuudesta, valmistusmenetelmistä ja saatavuudesta. Huolimatta siitä, olivatko vastaajat maistaneet hyönteisiä aikaisemmin, he luottivat arvioissaan aikaisempaan kokemukseensa tutuista ainesosista tai valmistusmenetelmistä tehdessään johtopäätöksiä hyönteisruoasta. Tutkimuksen hedonisessa testissä sosiaalisella kontekstilla oli suuri merkitys. Muiden osallistujien antama tieto hyönteisten aistittavista ominaisuuksista ja vakuutus, että niitä on turvallista syödä, kannusti muita osallistujia hyönteisten maistamiseen. Johtopäätöksenä tutkimuksessa todettiin, että mikäli hyönteisruoka ei vastaa kuluttajan odotuksia, sitä ei todennäköisesti hyväksytä.

38 Demografiset muuttujat Demografisten muuttujien yhteydestä haluun maistaa hyönteisiä sisältävää ruokaa on saatu kahtalaisia tuloksia. Medigon ja tutkimusryhmän (2014) belgialaisessa tutkimuksessa havaittiin, ettei iällä tai sukupuolella ollut vaikutusta haluun maistaa hyönteisiä. Saman tutkimuksen astinvaraisen testin tulosten perusteella kuitenkin havaittiin, että 19-45 vuotiaat vastaajat olivat muita halukkaampia tulevaisuudessa syömään hyönteisiä ja valmistamaan niistä ruokaa kotona. Tan ym. (2016) puolestaan havaitsivat nuorten ja miesten olevan erityisesti halukkaita maistamaan hyönteisiä, mutta eivät yhtä lailla halukkaita ostamaan niitä. Myös Verbeke (2015) on saanut Tanin ym. (2016) kanssa samansuuntaisia tutkimustuloksia tutkiessaan belgialaisten valmiutta ottaa hyönteiset ruokavalioon lihan tilalle. Tutkimuksen mukaan todennäköisin hyönteissyönnin aikainen omaksuja on nuori mies, jolla on heikko suhde lihansyöntiin, joka on avoin kokeilemaan uusia ruokia ja kiinnostunut ruoan valintansa ympäristövaikutuksista. Sen sijaan tyypillinen lihaa syövä kuluttaja omaksuu hyönteiset ruokavalioonsa hyvin epätodennäköisesti. Ruokaneofobia Ruokauutuudenpelon on todettu vaikuttavan haluun syödä hyönteisiä. Verbeke (2015) havaitsi, että ruokaneofobia oli merkittävin tekijä belgialaisten kuluttajien valmiudessa korvata liha hyönteisillä. Mitä neofobisempi kuluttaja on, sitä epätodennäköisemmin hän ottaa hyönteiset ruokavalioon lihan tilalle. Myös Piha ym. (2016) tekivät saman suuntaiset havainnon todeten, että ruokaneofobia ennusti halua ostaa hyönteisiä sisältävää ruokaa. Kiinalaisia ja saksalaisia kuluttajia vertailtaessa on lisäksi todettu, että alhainen neofobia oli yksi merkittävimmistä ennustavista muuttujista tutkittaessa kuluttajien halua syödä prosessoimattomia hyönteisiä (Hartmann et al. 2015). Siten kuluttajia, jotka ovat avoimia kokeilemaan uusia ruokia, voidaan pitää todennäköisesti ensimmäisinä hyönteisten syönnin omaksujia. Shöslerin ym. (2012) tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että myös makumieltymyksiltään kokeilunhaluiset kuluttajat arvioivat hyönteiset muihin vaihtoehtoisiin proteiinilähteisiin verrattuna kielteisemmin. Ruoan esitystapa Useammat tutkimukset ovat vahvistaneet oletusta, että hyönteisiin ruokana suhtaudutaan sitä myönteisemmin, mitä prosessoidummassa ja näkymättömämmässä muodossa ne esitetään (mm. Gmuer et al. 2016; Hartmann et al. 2015; Medigo et al. 2016). Aistivaraisen

39 testin perusteella on muun muassa todettu, että kuluttajien hyönteisiä sisältävästä ruoasta pitäminen riippuu ruoan valmistustavasta. Lisäksi ruoan ulkonäkö ja tekstuuri vaikuttavat ruoan hyväksyntään. (Medigo et al. 2014.) Hartmann ym. (2015) esittivät tutkimuksensa johtopäätöksenä, että hyönteisten menestyminen ruokana länsimaissa on todennäköisempää, jos hyönteiset ovat osa tuttua ruokaa, sillä sen uskotaan vähentävän neofobisia reaktioita ja kielteisiä asenteita ruokaa kohtaan. Tätä johtopäätöstä tukee Shöslerin, Boerin ja Boerseman (2012) havainto siitä, että näkymättömässä muodossa hyönteiset aiheuttavat vähemmän vastenmielisyyttä kuin paloina tai kokonaisina ateriassa olevat hyönteiset. Tämä saattaa johtua näkyvien hyönteisten aiheuttamista mielleyhtymistä elävään hyönteiseen tai tiettyyn aistittavaan rakenteeseen (Martins & Pliner 2006). Shöslerin ja kumppaneiden (2012) tutkimus antoi myös viitteitä siitä, että jotkut kuluttajat voivat kiinnostua hyönteisistä, jos ne esitetään herkkuna, esimerkiksi suklaalla kuorrutettuna. Toisaalta on myös havaittu, ettei hyönteisiä sisältävää ruokaa hyväksytä yksinkertaisesti lisäämällä hyönteisiä tuttuun ruokaan. Sen sijaan hyväksyttävyys riippuu paljon itse hyönteisen hyväksyttävyydestä ruokana sekä raaka-aineiden yhdistelmistä ruoassa. (Tan et al. 2016.) Tanin ja tutkimusryhmän (2015) tutkimuksessa hollantilaiset mielsivät hyönteiset sopivan paremmin suolaiseen kuin makeaan ruokaan. Tämä ei johtunut kulttuurin vaikutuksesta, vaan siitä että hyönteiset esitetään usein vaihtoehtona lihalle. Jos kokemuksia hyönteissyönnistä oli vähän tai ei ollenkaan, näkymättömänä ruoassa olevat hyönteiset koettiin houkuttelevampana kuin näkyvät hyönteiset. Tanin tutkimusryhmän tulokset osoittivat, että valmistusmenetelmä vaikutta voimakkaasti odotettuun pitämiseen ja haluun kokeilla vieraita lajeja. Muut tekijät Verbeke (2015) havaitsi, että aikomus vähentää lihan syöntiä lisäsi todennäköisyyttä ottaa hyönteiset osaksi ruokavaliota. Todennäköisyyttä lisäsi myös kiinnostus ruoan ympäristövaikutuksista. Toisaalta tutkittaessa kuluttajien mielipiteitä ympäristöystävällisemmistä proteiininlähteistä havaittiin, että hyönteisproteiini oli vähiten suosittu vaihtoehtoinen kestävän kehityksen mukainen proteiininlähde. Hyönteisproteiini arvioitiin selkeästi kielteisesti eikä sitä oltu halukkaita käyttämään tai maksamaan siitä lisähintaa. Lisäksi se koettiin tehottomimmaksi, epärealistisimmaksi ja käyttökelpoisuudeltaan huonoimmaksi muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Kielteisen suhtautumisen oletettiin johtuvan kulttuurin vaikutuksesta. Sekä Tanin (2015) että Hartmannin (2015) tutkimusryhmät havaitsivat sosiaalisen ympäristön vaikutuksen hyönteisten syönnin hyväksyttävyyteen. Tanin ym. tutkimuksessa osa tutkittavista ei olisi maistanut hyönteisiä ilman muiden läsnäoloa. Muilta saatu tieto

40 hyönteisten aistittavista ominaisuuksista ja vakuutus niiden turvallisuudesta ruokana auttoivat haluttomia maistajia voittamaan pelkonsa. Hartmanin tutkimusryhmä puolestaan havaitsi, että arvio hyönteisten syönnin sosiaalisesta hyväksyttävyydestä oli merkittävä tekijä kuluttajien halussa syödä prosessoimattomia hyönteisiä. Jos kuluttaja koki hyönteiset alkukantaisena ruokana, joka ei ole kulttuurisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävää, hän todennäköisemmin torjui ruoan. Vaikka hyönteisiä maistaneet kuluttajat saattoivat pitää hyönteisten makua hyväksyttävänä, ei niitä välttämättä haluttu ottaa osaksi omaa ruokavaliota. Syiksi mainittiin muun muassa saatavuus ja hinta. (Tan et al. 2015.) Myös lihaan liitettyjen myönteisten terveellisyys-, ravitsevuus- ja makuominaisuuksien on todettu vähentävän halua ottaa hyönteiset ruokavalioon lihan tilalle (Verbeke 2015). Suomalaisten halukkuus ostaa hyönteisiä sisältävää ruokaa Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen Hyönteiset ruokaketjussa hankkeen sisällä toteutettu tutkimus on ensimmäinen, jossa tutkitaan suomalaisten suhtautumista hyönteisiä sisältävään ruokaan. Seuraavaksi esitettävät tulokset ovat osa samaa tutkimusaineistoa (Piha ym. 2016), jota esiteltiin tässä luvussa aikaisemmin vertailtaessa pohjoiseurooppalaisten ja keskieurooppalaisten eroja suhtautumisessa hyönteisiä sisältävään ruokaan. Kyselytutkimuksen perusteella suomalaiset suhtautuvat ruotsalaisia, saksalaisia ja tšekkiläisiä myönteisemmin hyönteisiä sisältävään ruokaan. Suomalaisista tutkimukseen osallistuneista 70 % ilmoitti olevansa kiinnostunut hyönteisruoasta. Vastaavat luvut ruotsalaisille oli hieman alle 40 %, tskekkiläisille 30 % ja saksalaisille 25 %. Myönteisimmin hyönteisruokaan suhtautuivat alle 45-vuotiaat. (Turun yliopisto 2016.) Tutkimuksessa myös ideoitiin hyönteisruokatuotteita ja keskusteltiin hyönteisten syönnin motiiveista ja esteistä fokusryhmähaastatteluissa. Kuluttajat muun muassa ehdottivat hyönteisiä naposteltaviksi ja valmisruoaksi sekä korvaamaan tuttujen ruokien raakaaineita esimerkiksi lihapullissa ja pitsassa. Hyönteisten todettiin olevan helpoimmin lähestyttävissä jauhetussa muodossa. Esimerkkituotekonsepteista suomalaiset arvioivat jauhettuja hyönteisiä sisältävät sirkkaruislastut hieman miellyttäviksi. Niitä pidettiin terveellisinä, ravinteikkaina ja mielenkiintoisina. Kokonaisia hyönteisiä sisältävää esimerkkiruokaa pidettiin puolestaan epämiellyttävänä, luotaantyöntävänä, eksoottisena ja epäilyttävänä. Toisaalta se arvioitiin myös terveelliseksi ja mielenkiintoiseksi. Esteiksi hyönteisten syönnille mainittiin useimmiten epätietoisuus hyönteisten aistittavasta laadusta ja turvallisuudesta. Kuitenkin suomalaisista kuluttajista osa pitää jo nyt hyönteisiä varteenotettavana vaihtoehtona osaksi omaa ruokavaliota niiden ekologisuuden, hyvän ravintoainesisällön ja uutuusarvon vuoksi.

41 Yhteenveto tutkimuksista Kuluttajien suhtautumista hyönteisiä sisältävään ruokaan on tutkittu monista näkökulmista ja erilaisin menetelmin. Tämä on tuottanut osittain toisiaan vahvistavia, mutta toisaalta ristiriitaisia tuloksia. Ristiriitoja on mm. havaittavissa siinä, vaikuttavatko hyönteisiä sisältävän ruoan tutut aistittavat ominaisuudet ruoan hyväksyntään. Esimerkiksi samanlainen ulkonäkö jonkin ennestään tutun ruoan kanssa on osassa tutkimuksista todettu lisäävän hyönteisruoan hyväksyntää. Toisissa tutkimuksissa sillä ei puolestaan ole ollut vaikutusta. Tämä voi johtua Medigon ja tutkimusryhmän (2016) mukaan erilaisista tutkimusasetelmista. Osassa tutkimuksista menetelmänä on käytetty aistinvaraista arviointia, toisissa kuvia ja ruokien sisältökuvauksia tai haastatteluja. Kuluttajat voivat myös luottaa muuhun kuin kokemusperäisiin tiedonlähteisiin, kuten emotionaalisiin muistoihin, itsetuntemukseen ja intuitiivisiin teorioihin todellisten aistittavien ominaisuuksien sijaan arvioidessaan hyönteisruokaa. Aikaisempi tutkimus kuitenkin on antanut viitteitä siitä, että myönteisimmin hyönteisten syöntiin voidaan olettaa suhtautuvan nuorten, ruoan suhteen kokeilunhaluisten miesten, jotka ovat tietoisia hyönteisten syönnin eduista, haluavat syödä ympäristöystävällisesti ja vähentää lihan käyttöä. Toisaalta tutkimuksissa on havaittu, että hyönteisiä saatetaan olla halukkaita maistamaan, vaikka niihin suhtauduttaisiin kielteisesti (mm. Tan et al. 2015). Tämä antaa viitteitä siitä, että hyönteiset ruokana herättävät uteliaisuutta ja mielenkiintoa kielteisten tunteiden lisäksi. Pihan ja tutkimusryhmän (2016) tutkimus puolestaan osoittaa, että suomalaiset ovat hyvin kiinnostuneita hyönteisruoasta. Lienee mahdollista, että suomalaiset voivat tulevaisuudessa olla hyönteisten syönnin edelläkävijöitä ainakin Pohjoismaissa.

42 6 TEOREETTINEN VIITEKEHYS Tämän tutkielman teoreettisena viitekehyksen lähtökohtana toimii Ajzenin (1991) suunnitellun käyttäytymisen teoria. Teorian perustana on oletus, että yksilön käyttäytymisaikomus määrää hänen käyttäytymisensä. Ajatellaan, että yksilö punnitsee toimintansa vaikutuksia tietoisesti tai tiedostamattomasti saatavilla olevan tiedon avulla toimiakseen mielekkäällä tavalla. Aikomus toimia on tärkein itse toiminnan toteuttamiseen vaikuttava tekijä. (Ajzen 2005, 117.) Teorian on havaittu olevan hyödyllinen ruoan valinnan ja ruokakäyttäytymisen tutkimuksessa, sillä siinä käyttäytymisen rationaalisuutta, suunnitelmallisuutta tai tarkoituksenmukaisuutta ei tarkastella objektiivisesti, vaan keskiössä on se, mikä on merkityksellistä yksilön näkökulmasta (Contento 2011; 73). Koska tässä tutkielmassa tutkitaan kuluttajien aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, teoria on perusteltu valinta ohjaamaan tutkielman toteutusta. Tutkielman mielenkiinnon kohde, uuden elintarvikkeen käyttöaikomus, liittyy luvussa 4.2 esiteltyyn uusien elintarvikkeiden hyväksyntään vaikuttavien tekijöiden luokitteluun sekä kuluttajien ruoan valintaan. Ruoan valintaa tarkastellaan Furstin ym. (1996) laatiman käsitteellisen mallin avulla. Malli on moniulotteinen ja kokonaisvaltainen. Se kuvaa usein näennäisesti helpolta näyttävän ruoan valinnan taustalla vaikuttavia tekijöitä. Seuraavaksi esitellään tarkemmin suunnitellun käyttäytymisen teoria ja uusien elintarvikkeiden hyväksyntään vaikuttavien tekijöiden liittyminen teoriaan. Tämän jälkeen perehdytään yksilöiden ruoan valintaa ohjaaviin tekijöihin sekä esitetään koonti tutkimuksen teoreettisesta viitekehyksestä. 6.1 Suunnitellun käyttäytymisen teoria Suunnitellun käyttäytymisen teorian mukaan käyttäytymisaikomus määrää yksilön käyttäytymisen. Aikomus koostuu kolmesta päätekijästä, jotka ovat asenne, subjektiivinen normi ja havaittu käyttäytymisen kontrolli. Suunnitellun käyttäytymisen teoria on esitetty kuviossa 1. Suunnitellun käyttäytymisen teoriassa asenteet ovat myönteisiä tai kielteisiä näkemyksiä ja arviointeja aiotusta käyttäytymisestä. Ne määräytyvän sen perusteella, mitä

43 seurauksia käytöksellä uskotaan olevan. Kyse on siten käyttäytymistä koskevista uskomuksista. Jokainen käyttäytymisuskomus yhdistää käytöksen tiettyyn lopputulokseen tai muuhun sen aikaan saamaan seuraukseen. Käyttäytymisuskomus määräytyy yksilön arvioista käytöksen seurauksista ja näiden arvioiden voimakkuudesta. (Ajzen 2005, 117, 123; Quine, Rutter & Arnold 2000, 77.) Asenne käyttäytymistä kohtaan Subjektiivinen normi Käyttäytymisaikomus Käyttäytyminen Havaittu käyttäytymisen kontrolli KUVIO 1. Suunnitellun käyttäytymisen teoria (Ajzen 2005, 118) Subjektiivinen normi kuvastaa sosiaalisen paineen vaikutusta käyttäytymisaikomukseen. Subjektiivisten normien taustalla ovat normatiiviset uskomukset eli yksilön uskomukset siitä, miten sopivana tai epäsopivana muut (yleensä läheiset) ihmiset käytöstä pitävät. Yksilön uskomus siitä, että hänen käyttäytymistään pidetään sopivana, lisää sosiaalista painetta käyttäytymiseen. Uskomus muiden kielteisistä näkemyksistä käyttäytymistä kohtaan puolestaan lisää painetta olla käyttäytymättä tietyllä tavalla. (Ajzen 2005, 124.) Yksilöt voivat olla eri tavoin motivoituneita täyttämään muiden odotuksia riippuen siitä, miten tärkeänä muiden ihmisten mielipiteet koetaan. Itselle läheisten tai tärkeiden ihmisten oletetut odotukset voivat vaikuttaa käyttäytymiseen eri tavalla kuin vieraiden ihmisten. (Contento 2011, 76 77.) Tiedolla siitä miten muut toimivat, on osoitettu olevan vaikutusta aikuisten ruoanvalintaan. Muiden, etenkin yksilölle tärkeiden ihmisten toiminta vaikuttaa siten merkitykselliseltä myös hyönteisten syönnin yleistymisen näkökulmasta (Looy, Dunkel & Wood 2007, Burger ym. 2010). Subjektiiviseen normiin voidaan katsoa kuuluvan myös yksilön henkilökohtaiset moraaliset ja eettiset normit, joihin vallitseva kulttuuri vaikuttaa. Kuluttajat ovat entistä tietoisempia ruoan ympäristövaikutuksista ja etenkin nuoremmat sukupolvet ovat kiinnostuneita kestävästä kuluttamisesta. (Looy, Dunekel & Wood 2014.) Myös eettiset näkökulmat, kuten eläinten hyvinvointi, on saanut kuluttajia pohtimaan omia ruokavalintojaan. Kulttuuri, sosiaalinen normi ja aikaisemmat kokemukset ovat merkittäviä tekijöitä yksilön ruokamieltymysten muodostumisessa. Ne määrittävät, mitä pidetään syötäväksi kelpaavana ja mitä halutaan tai ei haluta syödä. (Rozin 1988, 138 140; van Huis et al. 2013 35 4; Hartmann ym. 2015.)

44 Havaittu käyttäytymisen kontrolli käsittää uskomukset mahdollisuudesta toteuttaa suunniteltu käyttäytyminen. Se on yksilön näkemys siitä, mitkä tekijät mahdollistavat tai estävät käyttäytymisten ja kuinka vaikeaa tai helppoa käyttäytymisen toteuttaminen tulee olemaan. Nämä uskomukset voivat perustua osittain aikaisemmille kokemuksille käyttäytymisestä. Usein ne kuitenkin perustuvat toisen käden tietoon, jota on saatu tuttavien tai ystävien käyttäytymisen tarkastelun kautta. Myös muut tekijät, jotka vähentävät tai lisäävät käytöksen toteuttamisen vaikeutta vaikuttavat muodostettuihin näkemyksiin. Havaitun käyttäytymisen kontrollin pitäisi olla sitä suurempi, mitä enemmän tarvittavia voimavaroja ja mahdollisuuksia ja mitä vähemmän esteitä yksilö kokee käyttäytymiselle. (Ajzen 2005, 125.) Hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden kohdalla havaittuun käyttäytymisen kontrolliin vaikuttaa oletettavasti hyönteistelintarvikkeiden saatavuus. Myös se, millaisessa muodossa hyönteiset ovat tarjolla, voi olla vaikuttavat tekijä. Tieto siitä, miten hyönteisiä voidaan käyttää elintarvikkeena ja taito valmistaa hyönteisistä ruokaa ovat yksilön voimavaroja, jotka voidaan kokea joko käytöstä mahdollistavina tai estävinä. (Looy ym. 2006.) Yhteenvetona voidaan todeta, että käytännössä yksilöt suunnittelevat käyttäytyvänsä jollakin tavalla, jos he arvioivat käyttäytymisen myönteiseksi, he kokevat siihen sosiaalista painetta ja kun he uskovat, että heillä on keinoja ja voimavaroja käytöksen toteuttamiseen. (Ajzen 2005, 118.) Edellä esitetyn perusteella suunnitellun käyttäytymisen teoria voidaan esittää laajennettuna avaten uskomuksia asenteen, subjektiivisen normin ja havaitun käyttäytymisen kontrollin taustalla. Laajennettu malli on esitetty kuviossa 2. Suunnitellun käyttäytymisen teoriassa oletetaan, että asenteen tärkeys suhteessa käyttäytymisaikomukseen riippuu tutkittavasta aikomuksesta. Joidenkin aikomusten kohdalla asenteelliset syyt ovat tärkeämpiä kuin normatiiviset. Yhtäläisesti havaittu käyttäytymisen kontrolli voi olla toisessa käyttäytymisaikomuksessa merkityksellisempi kuin toisessa. Joissakin tapauksissa vain yksi tai kaksi tekijöistä selittävät aikomusta kaikkien kolmen tekijän sijaan. Tekijöiden painotus vaihtelee myös yksilökohtaisesti sekä väestöryhmien välillä. (emt., 118.) Suunnitellun käyttäytymisen teoriassa voidaan havaita kaksi erikoispiirrettä. Ensimmäiseksi teoria olettaa, että havaitulla käyttäytymisen kontrollilla on merkittävä vaikutus käyttäytymisaikomuksiin. Yksilöt, jotka uskovat, että heillä ei ole voimavaroja tai mahdollisuuksia käyttäytyä tietyllä tavalla, eivät todennäköisesti muodosta voimakkaita aikomuksia kyseiseen käyttäytymiseen. Näin oletetaan tapahtuvan, vaikka yksilöt arvioisivat käyttäytymisen myönteiseksi ja uskoisivat toisten hyväksyvän käytöksen. Siten yhteys havaitun käyttäytymisen kontrollin ja käyttäytymisaikomuksen välillä ei ole asenteiden ja subjektiivisen normin välittämä. Toinen teorian erikoispiirre on havaitun käyttäytymisen kontrollin yhteys käyttäytymiseen sekä suoraan että välillisesti käyttäytymisaikomuksen kautta. Havaitun käyttäytymisen kontrollin suora yhteys käyttäytymiseen johtuu siitä, että

45 havaittu käyttäytymisen kontrolli usein heijastaa todellista käyttäytymisen kontrollia. (emt., 119.) Käyttäytymistä koskevat uskomukset Asenne käyttäytymistä kohtaan Normatiiviset Subjektiivi- Käyttäyty- Käyttäytymi- uskomukset nen normi misaikomus nen Hallitsemisen kykyyn liittyvät uskomukset Havaittu käyttäytymisen kontrolli Kuvio 2. Laajennettu suunnitellun käyttäytymisen teoria (Ajzen 2005, 126) Suunnitellun käyttäytymisen teoriaa on käytetty selittämään ja ennustamaan yksilöiden toimintaa. Ruoan valinnassa ja ravitsemuksen tutkimuksessa teoriaa on käytetty muun muassa tutkittaessa kuluttajien aikomuksia kuluttaa omega-3 rasvahapoilla täydennettyjä ruokia (Patch, Tapsell & Williams 2005), tunnistettaessa tekijöitä, jotka ennustavat vähävaraisten kuluttajien merkkiruokatuotteiden ostamista (Singh & Kathuria 2016) sekä ennustettaessa tekijöitä, jotka ovat esteenä aikomukselle ostaa paikallista ruokaa (Shin & Hancer 2016). Teoriaa on myös käytetty myös pro gradu tutkielmassa, jossa tutkittiin opiskelijoiden aikomuksia käyttää muuntogeenisiä elintarvikkeita (Pitkänen 2012). Huomioitavaa edellä mainituissa ja tässä tutkielmassa on, että suunnitellun käyttäytymisen teoriaa sovelletaan vain käyttäytymisaikomukseen, ei itse käyttäytymiseen asti. Mielenkiinto on siten vain aikomuksissa, joiden avulla on mahdollista tehdä päätelmiä siitä, mitä todellinen käyttäytyminen voi olla.

46 6.2 Suunnitellun käyttäytymisen teoria ja uusien elintarvikkeiden hyväksyntä Suunnitellun käyttäytymisen teoriaan voidaan yhdistää alaluvussa 4.2 käsitelty uusien elintarvikkeiden hyväksyntään vaikuttavien tekijöiden luokittelu. Rozinin ja Fallonin (1987) laatima luokittelu liittyy suunnitellun käyttäytymisen teoriassa asenteeseen ja subjektiiviseen normiin (kuvio 3). UUSIEN ELINTARVIKKEIDEN HYVÄKSYNTÄÄN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Aistittavien ominaisuuksien epämiellyttävyys Ruoan alkuperästä tai luonteesta johtuva vastenmielisyys ja inho Pelko ruoan syömisen kielteisistä vaikutuksista SUUNNITELLUN KÄYTTÄYTYMISEN TEORIA Uskomukset ja asenteet Subjektiivinen normi Havaittu käyttäytymisen kontrolli KUVIO 3. Uusien elintarvikkeiden hyväksyntään vaikuttavien tekijöiden liittyminen suunnitellun käyttäytymisen teoriaan Uusien elintarvikkeiden hyväksynnän luokittelussa oletukset elintarvikkeiden aistittavista ominaisuuksista ja niiden syömisen vaikutuksista sijoittuvat suunnitellun käyttäytymisen teoriassa asenteisiin ja uskomuksiin. Myös ruoan alkuperästä tai luonteesta johtuva vastenmielisyys ja inho sekä syömistä seuraavat odotetut terveydelliset vaikutukset ovat osa asennetekijöitä. Kyse on odotetuista tunteista, vaikutuksista ja uhkista, joita hyönteisten syöminen saa aikaan. Hyönteisten syömisen odotetut sosiaaliset vaikutukset kuuluvat sekä asennetekijöihin, subjektiiviseen normiin että havaittuun käyttäytymisen kontrolliin. Yksilö voi kokea ryhmäpainetta joko syödä tai jättää syömättä hyönteisiä, jos hän esimerkiksi uskoo sosi-

47 aalisen asemansa alenevan toiminnan seurauksena. Toisaalta kyse voi olla siitä, että hyönteisten syömisen voidaan uskoa aiheuttavan esimerkiksi allergiaa tai pahoinvointia. Siten kielteiset vaikutukset voivat olla sosiaalisia tai fyysisiä. 6.3 Furstin ruoan valinnan malli Furst ym. (1996) ovat kvalitatiivisen tutkimuksen pohjalta kehittäneet ruoan valinnan mallin, joka tarjoaa syvällisen ja kokonaisvaltaisen kuvan ruoan valinnasta. Malli on esitetty kuviossa 4. Malli perustuu kolmeen pääkomponenttiin jotka ovat elämänsuunta (lifecourse) ja vaikuttimet (influences) sekä näiden pohjalta muodostuva henkilökohtainen järjestelmä (personal system). Komponenttien suhteet toisiinsa saavat aikaan toimintastrategian ja valintaan johtavan prosessin. Ruoan valinnan mallissa on samankaltaisia piirteitä, kuin suunnitellun käyttäytymisen teoriassa. Siksi se on sopiva ruoan valinnan malli oman tutkielmani viitekehykseen. Seuraavaksi esitellään tarkemmin Frustin ym. (1996) ruoan valinnan malli ja sen yhtymäkohdat suunnitellun käyttäytymisen teoriaan. Ruoan valinnan mallissa elämänsuunta pitää sisällään yksiön henkilökohtaiset roolit sekä sosiaalisen, kulttuurisen ja fyysisen ympäristön, joille yksilö on altistunut. Siihen kuuluvat myös tulevaisuuden odotukset, toiveet ja pelot. Elämänsuunta vaikuttaa ruoan valintaan vaikuttimien kautta, joita ovat ihanteet, henkilökohtaiset tekijät, resurssit, sosiaalinen ympäristö ja ruoan konteksti. Vaikuttimet ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa vahvistaen ja kilpaillen keskenään. Vaikuttimista ehkäpä tärkein on ihanteet. Ne kumpuavat kulttuurisista ja symbolisista tekijöistä ja ohjaavat sitä, mitä pidetään esimerkiksi kunnon ruokana, oikeanlaisena ruokana tai mitä pitäisi syödä. Ihanteet voivat sisältyä ruokaan liitettyihin symbolisiin merkityksiin, kuten sosiaaliseen statukseen. Yksilö voisi esimerkiksi ajatella, että hänen sosiaalinen statuksensa nousee, kun hän on edellä kävijä uusissa ruokatrendeissä syömällä hyönteisiä. Toisaalta ihanteiden vaikutuksesta hyönteisiä voidaan pitää epäsopivana ruokana. Edellisen perusteella Furstin ym. (1996) ruoanvalinnan mallin ihanteet liittyvät suunnitellun käyttäytymisen teoriassa sekä asenteeseen käyttäytymistä kohtaan, että subjektiiviseen normiin. Henkilökohtaiset tekijät perustuvat fysiologisiin ja psykologisiin tarpeisiin. Niihin kuuluvat myös muun muassa ikä, sukupuoli, terveys ja aistiherkkyys. Myös ruokaneofobia voidaan lukea henkilökohtaisiin tekijöihin. Resurssit käsittävät ruoan hankinnassa käytettävissä olevat konkreettiset voimavarat, kuten rahan, välineet ja tilan sekä aineettomat voimavarat kuten tiedot, taidot ja aika. Voimavaroista rahan ja ajan merkitystä ruoan valinnassa on pidetty suurimpana. Hyönteisten kohdalla merkittävä ruoan valintaan vaikut-

48 tava voimavara voi olla myös taidot ja tiedot. Voidaan olettaa, että kuluttaja ei todennäköisesti osta hyönteisiä, jos hän ei tiedä miten niistä voi valmistaa ruokaa. Furstin ym. ruoanvalinnan mallin resurssit kuuluvat suunnitellun käyttäytymisen teoriassa havaittuun käyttäytymisen kontrolliin, eli tekijöihin joiden koetaan hankaloittavan tai helpottavan toimintaa. ELÄMÄN SUUNTA Vaikuttimet Ihanteet Henkilökohtaiset tekijät Resurssit Sosiaalinen ympäristö Ruoan konteksti Henkilökohtainen järjestelmä Hinta ja koettu arvo Vaivattomuus Terveys ja ravitsemus Maku Laatu Ihmissuhteiden hallinta Strategiat VALINTA Kuvio 4. Ruoan valinnan malli (Furst. ym. 1996)

49 Sosiaalisesta ympäristöstä eli ihmissuhteista ja rooleista etenkin perheiden sisäiset suhteet vaikuttavat yksilön ruoanvalintaan. Perheen ruokahankinnat hoitava joutuu tekemään valintoja ja kompromisseja tyydyttääkseen kaikkien perheenjäsenten tarpeet ja mieltymykset. Ruoan konteksti liittyy läheisesti sosiaaliseen ympäristöön, sillä se tarkoittaa ruoan valinnan fyysistä ympäristöä ja sosiaalista ilmapiiriä. Se pitää sisällään myös ruoan tarjontaan liittyvät tekijät kuten ruoan laadun, ruoan lähteet ja saatavuuden. Sosiaalinen ympäristö ja ruoan konteksti liittyvät suunnitellun käyttäytymisen teoriassa subjektiiviseen normiin. Furstin ym. ruoanvalinnan mallin kolmas komponentti on yksilön henkilökohtainen järjestelmä. Se koostuu arvojen puntaroinnista (value negotations) ja strategioista (strategies). Ruoanvalinnassa ihmiset arvioivat ja puntaroivat useimmiten kuutta arvoa, jotka ovat aistinvaraiset tekijät, laatu, terveellisyys ja ravitsevuus, vaivattomuus, hinta ja koettu arvo sekä ihmissuhteiden hallinta. Lisäksi punnittavia arvoja voivat olla eettisyys, perinteet ja tuttuus. Valintatilanteessa arvot ovat yhteydessä keskenään. Niiden merkitystä puntaroidaan suhteessa sen hetkiseen ruoanvalintaan. Arvot voivat olla valintatilanteessa harmoniassa keskenään tai joku tai jotkin niistä voivat nousta valintaa ohjaavaksi arvoksi. Ruoanvalinnan mallissa esitetyt arvot linkittyvät suunnitellun käyttäytymisen teoriassa sekä asenteisiin käyttäytymistä kohtaan, subjektiiviseen normiin että havaittuun käyttäytymisen kontrolliin. Strategiat ovat valintasäätöjä, jotka yksinkertaistavat ja automatisoivat usein toistuvia ruoanvalintatilanteita. Ne ovat muodostuneet aikaisempien arvojen puntaroinnin ja valintojen kautta tehden tulevaisuuden päätöksenteosta nopeampaa ja helpompaa. Strategioiden vuoksi tutussa tilanteessa tapahtuva ruoan valinta voi muistuttaa enemmän tapaa kuin tietoista valintaa. Strategiat ovat tiettyihin valintatilanteisiin sidottuja eikä samoja säätöjä voida soveltaa kaikkiin ruoan valinnan tilanteisiin. Eri tilanteiden välisissä strategioissa voidaan kuitenkin havaita yhtäläisyyksiä. 6.4 Teoreettisen viitekehyksen koonti Kuviossa 5 on esitetty tiivistetysti tämän tutkielman teoreettinen viitekehys. Viitekehyksen muodostavat taustamuuttujat, Ajzenin (1991) suunnitellun käyttäytymisen teoria, Furstin ym. (1996) ruoan valinnan malli sekä Rozinin ja Fallonin (1987) uusien elintarvikkeiden hyväksyntään ja ruoan valintaan vaikuttavat tekijät. Tämän pro Gradu -tutkielman teoreettinen viitekehys pyrkii huomiomaan monipuolisesti tekijät, jotka aikaisemman tutkimuksen perusteella voivat olla tekijöitä, jotka vaikuttavat ja selittävät suhtautumista hyönteisten syöntiin. Viitekehys muodostaa lähtökohdan,

50 jonka avulla pyritään vastaamaan tutkielmassa asetettuihin hypoteeseihin ja tutkimuskysymyksiin. TAUSTAMUUTTUJAT sukupuoli ikä koulutus ammatti asuinpaikka ruokavalio hyönteissyönnin tuttuus ruokaneofobia UUSIEN ELINTARVIKKEIDEN HYVÄKSYNTÄÄN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT SUUNNITELLUN KÄYTTÄYTYMISEN TEORIA RUOAN VALINNAN MALLI Aistittavien ominaisuuksien epämiellyttävyys Ruoan alkuperästä tai luonteesta johtuva vastenmielisyys ja inho Pelko ruoan syömisen kielteisistä vaikutuksista Uskomukset ja asenteet Subjektiivinen normi Havaittu käyttäytymisen kontrolli Elämän suunta Vaikuttimet Henkilökohtainen järjestelmä Kuvio 5. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys

51 7 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Empiirisen osan tavoitteena tässä pro gradu -tutkielmassa on kvantitatiivisen kyselytutkimuksen avulla selvittää suomalaisten kuluttajien suhtautumista hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin ja aikomusta käyttää hyönteisiä sisältäviä elintarvikkeita tulevaisuudessa. Kuluttajatutkimusta hyönteisten elintarvikekäytöstä on 2000- ja 2010-luvun aikana tehty koko ajan enemmän niin Euroopassa kuin muualla maailmassa sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin. Tutkijan tietämyksen mukaan suomalaisten suhtautumisesta hyönteisten syömiseen on julkaistu vain yksi tutkimusartikkeli (Piha ym. 2016), joka toteutettiin osana Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkimushanketta. Hyönteisten syöntiä sivuavia opinnäytetöitä on tehty mm. Helsingin yliopistossa liittyen elintarvikepakkauksiin. Kotitaloustieteen alueella hyönteisten elintarvikekäyttöä ei ole aikaisemmin tutkittu. 7.1 Tutkimusparadigma ja kotitaloustieteen näkökulma Tämän pro gradu -tutkimuksen paradigma on positivistinen. Positivistisessa lähestymistavassa pyritään objektiivisuuteen ja tulosten toistettavuutta pidetään totuutena. Puolueettomaan totuuteen pyrittäessä tutkijalla on ulkoinen näkökulma suhteessa tutkimuskohteeseen. Metodologisina keinoina tässä paradigmassa käytetään perinteisesti kvantitatiivisia eli määrällisiä metodeja. (Metsämuuronen 2007, 205.) Kuluttajien suhtautuminen uuteen elintarvikkeeseen, tässä tutkielmassa hyönteisiin, liittyy läheisesti kotitaloustieteeseen. Ihmisten ruokakäyttäytyminen ja ruoanvalinta ovat osa kotitalouksien toimintaa ja arkea ja ne ovat kotitaloustieteen keskeisimpiä tutkimuskohteita. Kuluttajakäyttäytymisen ja tarkemmin ruokakäyttäytymisen tutkimuksessa keskeisiä tekijöitä ovat vaikuttimet, jotka ohjaavat valintoja (Furst 1996). Tämän tutkielman mielenkiinnon kohteena ovat tekijät ruoan valintaan liittyvien käyttämisaikomusten takana. Mielenkiinto on siinä, mitkä tekijät ovat yhteydessä kuluttajan aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ja millä ehdoilla niitä ollaan valmiita käyttämään. Tutkielman tiedonintressi on tekninen ja praktinen. Teknisessä lähestymistavassa tutkitaan tieteellisin menetelmin arkikokemuksiin perustuvia tapoja toimia ja pyritän löytämään uusia ja parempia toimintaohjeita toimintaan (Rauma 2004). Praktisuus puolestaan voidaan

52 lukea arvovälitteiseksi päätöksenteoksi. Praktinen tiede kohdistuu toimintaa ohjaaviin arvoihin ja normeihin. (Haverinen 1996.) 7.2 Hypoteesit Aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet selvittämään, mitä mieltä kuluttajat ovat hyönteiselintarvikkeista ja kuinka halukkaita he ovat niitä syömään ja käyttämään. Tutkimukset ovat myös tuottaneet tietoa siitä, millainen hyönteisruoka kiinnostaa kuluttajia ja millaiset kuluttajat todennäköisimmin omaksuvat hyönteiset ruokavalioonsa (mm. Tan ym. 2016, Megido ym. 2014, Verbeke 2015). Aikaisempien tutkimusten teoreettinen viitekehys on muodostunut lähinnä aikaisemmista tutkimuksista, ja eikä teorioita tai malleja ole useimmissa tutkimusartikkeleissa esitelty. Hypoteesit ovat ennakoituja ratkaisuja tai selityksiä tutkimuksessa asetettuihin ongelmiin. Ne ovat väitteitä, jotka kuvaavat muuttujien välistä yhteyttä. Tutkimuksen hypoteesien tulee olla perusteltuja. Perusteluna toimivat tavallisesti teoria, teoreettinen malli tai aikaisempi tutkimus. Mikäli perusteita hypoteesien asettamiselle ei löydy, on niiden asettamisesta suositeltavaa luopua. (Hirsjärvi ym. 2009, 15; Metsämuuronen 2007, 46.) Tässä tutkielmassa pohdinta hypoteesien asettamisen mielekkyydestä oli tarpeellista. Useita hypoteeseja oli mahdollista asettaa aikaisemman tutkimustiedon avulla liittyen yhteyteen valittujen taustamuuttujien ja hyönteiselintarvikkeiden käyttöaikomusten välillä. Sen sijaan tukea hypoteeseille suunnitellun käyttäytymisen teorian tekijöiden ja käyttämisaikomusten välisestä yhteydestä ei aikaisemmasta tutkimustiedosta voitu löytää. Tämän vuoksi tutkielmaa ohjaavat hypoteesit koskevat taustamuuttujien vaikutusta hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomukseen. Muodostetut hypoteesit ovat: 1. Miehillä on naisia enemmän aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. 2. Nuorilla kuluttajilla on vanhempia kuluttajia enemmän aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. 3. Ruokaneofobian kasvaessa aikomus käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita vähenee. 4. Hyönteisiä syödään mieluummin jauhetussa muodossa kuin kokonaisina. 5. Kuluttajilla, joilla on kokemusta hyönteisten syönnistä, on enemmän aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kuin kuluttajilla, joilla ei ole kokemusta hyönteisten syönnistä.

53 7.3 Tutkimuskysymykset Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää Ajzenin (1991) suunnitellun käyttäytymisen teorian avulla, mitkä tekijät selittävät kuluttajien aikomuksia käyttää hyönteisiä sisältäviä elintarvikkeita. Lisäksi selvitetään, millaisia odotuksia kuluttajilla on hyönteiselintarvikkeista ja millaisia hyönteiselintarvikkeita kuluttajat ajattelevat voivansa käyttää. Tutkielman tutkimuskysymysten lähtökohtana ovat suunnitellun käyttäytymisen teoria sekä aikaisempi tutkimus hyönteiselintarvikkeiden ja uusien ruokien hyväksynnästä. Huomioon otetaan myös taustamuuttujien vaikutus aikomuksiin. Tutkielmani päätutkimuskysymys on: 1. Aikovatko kuluttajat käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita tulevaisuudessa? 1.1 Millä ehdoilla kuluttajat aikovat käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita? 1.2 Millaisia hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kuluttajat aikovat käyttää? 1.3 Millaisiin ruokiin kuluttajat ajattelevat hyönteisten sopivan? 1.4 Miksi kuluttajat aikovat tai eivät aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita? Tutkielmani alatutkimuskysymyksiä ovat: 1. Mitkä tekijät ovat yhteydessä kuluttajien aikomuksiin käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita? 1.1 Miten taustamuuttujat ovat yhteydessä aikomuksiin käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita? 1.2 Miten ruokavalio ja ruoanvalmistustottumukset ovat yhteydessä aikomuksiin käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita? 1.3 Miten kokemus ja tiedot hyönteisten syönnistä ovat yhteydessä aikomuksiin käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita? 1.4 Miten ruokauutuudenpelko on yhteydessä aikomuksiin käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita?

54 2. Mitkä tekijät selittävät kuluttajien aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita? 2.1 Selittääkö asenne kuluttajien aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita? 2.2 Selittääkö subjektiivinen normi kuluttajien aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita? 2.3 Selittääkö havaittu käyttäytymisen kontrolli kuluttajien aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita? 2.4 Selittääkö ruokaneofobia kuluttajien aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita? Tutkimuksessa tutkitaan kuluttajien aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita todellisen käytön sijaan, koska hyönteiselintarvikkeiden myynti elintarvikkeena on Suomessa vielä kiellettyä. Toiminta on kuitenkin todennäköisesti pian sallittua, kun Maa- ja metsätalousministeriön ja Eviran uusi tulkinta hyönteisistä elintarvikkeina astuu voimaan. Hyönteisiä sisältäviä tuotteita myydään jo nyt Suomessa niin, ettei niitä markkinoida elintarvikkeena. Hyönteissyönnistä innostuneet myös kasvattavat hyönteisiä kotioloissa. Voidaan kuitenkin olettaa, että harva suomalainen kasvattaa syötäviä hyönteisiä. Ei ole olemassa varmaa tietoa siitä, kuinka moni suomalainen ylipäätään tietää hyönteissyönnistä ja hyönteisruoasta. Oletettavaa on, että kasvanut mediahuomio ja viranomaisten muuttunut tulkinta hyönteisistä elintarvikkeena on kasvattanut tietoisuutta ja kasvattaa sitä edelleen.

55 8 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄ Koska tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää kuluttajien aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, voidaan soveltuvana tutkimusstrategiana pitää survey- eli kyselytutkimusta. Survey-tutkimuksessa tietoa kerätään standardoidussa muodossa tietyltä otokselta yksilöitä tavallisimmin joko kyselylomakkeella tai strukturoidulla haastattelulla. Asiaa kysytään kaikilta vastaajilta täsmälleen samalla tavalla. Survey-tutkimuksessa kerätyn aineiston avulla kuvaillaan, vertaillaan ja selitetään ilmiötä. Survey-tutkimus mahdollistaa laajan tutkimusaineiston keräämisen, jolloin tutkimukseen voidaan saada paljon henkilöitä ja kysyä useita asioita. Tämän tutkielman aineisto koostuu yhdestä mittauskerrasta, joka kohdistetaan useaan havaintoyksikköön tiettynä ajankohtana. Tutkimus on siten poikittaistutkimus. (Hirsjärvi ym. 2009, 134, 193-195.) Strukturoitu kysely valittiin aineistonhankintamenetelmäksi sen tehokkuuden vuoksi. Kyselyn avulla voidaan kerätä laaja tutkimusaineisto suhteellisen helposti. Kyselyyn on mahdollista saada paljon vastaajia ja siinä voidaan kysyä monia asioita. Strukturoituun haastatteluun verrattuna kysely mahdollistaa tehokkaamman ajankäytön: vastaajat voivat vastata kyselyyn heille parhaiten sopivana aikana eikä aineisto vaadi litterointia. (emt., 195.) Kysely toteutettiin e-lomakkeena, jolloin saadut vastaukset voitiin ohjelmoida siirtymään suoraan tilasto-ohjelmaan analysointia varten. 8.1 Kohderyhmä ja otanta Aikaisempi tutkimus (Piha ym. 2016) antaa viitteitä siitä, millaisia hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomuksia suomalaisilla kuluttajilla voi olla. Suunnitellun käyttäytymisen teorian näkökulmasta aihetta ei kuitenkaan ole tutkittu. Tutkimusaineiston keruun suunnitteluvaiheessa olemassa olevasta tutkimuksesta ei noussut esille tiettyä väestöryhmää, jonka näkökulmasta aiheen tutkiminen olisi erityisen mielenkiintoista tai tarkoituksenmukaista. Edellä esitetyn perusteella tämän tutkielman populaation eli perusjoukon muodostivat suomalaiset kuluttajat. Populaatiota edustavan otoksen saamiseksi tutkijan olisi pitänyt hankkia riittävä joukko (300-1000) koko suomalaista väestöä edustavia vastaajia (Nummenmaa 2011, 30). Tällaisen otoksen poimiminen oli tutkijalle mahdotonta. Tämän vuoksi otos muodostui

56 henkilöistä, jotka kyselylomakkeen vastauspyyntö tavoitti ja jotka vastasivat kyselyyn. Kyse on ei-satunnaisesta otannasta, jossa koehenkilöt ovat valikoituneet saatavuuden mukaan. Otos muodostui todennäköisesti myös lumipallo-otannalla, kun kyselystä kuulleet kertoivat siitä edelleen muille henkilöille. (Metsämuuronen 2007, 51, 53.) Varsinaisen otannan puuttuessa kyselyn havaintoyksikköjoukosta voidaan puhua näytteenä (Kvanti- MOTV 2017). Edellä esitetyn perusteella tutkimuksen perusjoukkona voidaan nähdä joukko, jonka kyselyn vastauspyyntö tavoitti. Tästä perusjoukosta tutkimusnäytteen muodostivat ne, jotka vastasivat kyselyyn ja lähettivät vastauksensa. Vastauspyyntö pro gradu -tutkielman kyselyyn julkaistiin Maaseudun tulevaisuuden verkkolehdessä 11.12.2016. Vastauspyyntö esitettiin 9.12.2016 myös City-lehden blogialustalla tutkijan tekemässä blogissa aihetta käsittelevän blogikirjoituksen yhteydessä ja kaikille julkisena päivityksenä tutkijan Facebook-profiilissa. Facebookissa palvelun 22 muuta käyttäjää jakoivat kyselyn linkin omissa profiileissaan. Vastauspyyntö jaettiin myös 8.2.2017 Yle Tieteen Twitter-tilillä. Useiden julkaisukanavien käyttö oli perusteltua mahdollisimman suuren näytteen saamiseksi. Eri julkaisukanavien uskottiin tavoittavan taustoiltaan ja mielipiteiltään erilaisia vastaajia. Vastauspyynnön lukeneet päättivät itse vastaavatko he kyselyyn vai eivät. Internetyhteyden puuttuminen tai ongelmat sen käytössä saattoivat estää joitakin halukkaita osallistujia vastaamasta kyselyyn. Tutkimuksen tekemiseen ei tarvittu erillisiä lupia, koska kyselyyn vastaaminen perustui vapaaehtoisuuteen. Kyselyyn vastattiin anonyymisti, eikä yksittäistä vastaajaa voi vastausten perusteella tunnistaa. 8.2 Kyselylomake ja käytettävät mittarit Tämän pro gradu -tutkielman aineiston hankinnassa käytetty strukturoitu kyselylomake rakentuu tutkimuskysymysten ja tutkielman teoreettiseen viitekehyksen kautta. Kyselylomake on esitetty liitteessä 1. Lomakkeen laadinnan lähtökohtana toimi Ajzenin (1991) suunnitellun käyttäytymisen teoria (katso luku 6) sekä aikaisempien tutkimusten kyselylomakkeet (mm. Verbeke 2015). Apuna käytettiin myös Pitkäsen (2012) pro gradu -tutkielman kyselylomaketta, jolla tutkittiin opiskelijoiden aikomusta käyttää muuntogeenisiä elintarvikkeita. Tämän kyselyn hyödyntäminen oli perusteltua, koska Pitkäsen lomake osoittautui hänen omassa työssään validiksi käyttäytymisaikomuksen tutkimiseen. Kyselylomakkeen tekemisessä käytettiin apuna myös suunnitellun käyttäytymisen teoriaan pohjautuvien kyselylomakkeiden laadinnan opasta (Francis ym. 2004). Opas on laadittu terveyspalvelujen tutkimusta varten, mutta se sopii sovellettavaksi myös muun alan tutkimuksessa. Suomalaisten kuluttajien suhtautumisesta hyönteisten syöntiin ja hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin on tehty yksi tutkimus (Piha ym. 2016). Koska tutkimuksen

57 tulokset julkaistiin tämän tutkielman kyselylomakkeen julkaisemisen jälkeen, ei niitä voitu hyödyntää lomakkeen laadinnassa. Kyselylomakkeen ensimmäiset viisi osaa käsittelevät taustamuuttujia. Ensimmäiseksi kysyttiin vastaajien sukupuoli, syntymävuosi, asuinpaikka ja koulutus. Ruokavalion osalta kysyttiin, noudattaako vastaaja erityisruokavaliota ja jos noudattaa niin mitä ruokavaliota. Tähän kysymykseen vastausvaihtoehdot otettiin vuoden 2007 Nuorten terveystapatutkimuksen kyselylomakkeesta. Kasvisruokavaliota noudattavia pyydettiin tarkentamaan mitä kasvisruokavaliota he noudattavat. Tarkennus kasvisruokavalioon kysyttiin, koska haluttiin selvittää eroavatko eri kasvisruokavaliota noudattavat vastauksissaan toisistaan ja muista vastaajista. Ruoanvalmistustottumuksista kysyttiin valmistaako vastaaja lämpimiä aterioita itse ja mikäli valmistaa, kuinka usein hän tekee ne alusta asti itse ja kuinka usein käyttää valmisruokaa tai puolivalmisteita. Tämä kysymys kysyttiin, sillä sen oletettiin voivan tuoda lisätietoa siitä, millaisia hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kuluttajat voisivat ajatella käyttävänsä. Lomakkeessa kysyttiin myös, onko vastaaja syönyt aikaisemmin hyönteisiä. Hyönteisten elintarvikekäyttöä koskevien väittämien avulla selvitettiin, millaiset tiedot vastaajilla on hyönteisten syömisestä ja niiden käytöstä elintarvikkeena. Kaikki edellä mainitut kohdat kysyttiin strukturoidusti niin, että vastaaja valitsi vastausvaihtoehdoista itselleen sopivimman. Suhtautumista uusiin ruokiin mitattiin Plinerin ja Hobbensin (1992) laatimalla neofobiamittarilla (Food Neophobia Scale), joka mittaa vastaajien pelkoa uusia ruokia kohtaan Likert-asteikollisen väittämien avulla. Mittari on todettu validiksi ja se ennustaa halukkuutta maistaa tai valita uusia ruokia sekä laboratorio-olosuhteissa että sen ulkopuolella. Lisäksi mittari ennustaa verrattain eksoottisten ruokien ja vieraiden keittiöiden tuttuutta ja kokemuksia niistä sekä halua kokeilla uusia ruokia, joista on vähän tietoa. (Pliner & Salvy 2006.) Ruokaneofobiamittari muodosti kyselylomakkeen osion Suhtautuminen uusiin ruokiin. Mittari valittiin osaksi kyselyä, koska sitä on käytetty useissa aikaisemmissa hyönteisten syöntiä käsittelevissä tutkimuksissa (mm. Tan ym. 2016, Verbeke 2015, Hartmann ym. 2015) ja sen tulosten on osoitettu olevan merkittävä tekijä kuluttajien suhtautumisessa hyönteisten käyttöön ruokana. Taustamuuttujien jälkeen esitettyjen osioiden väittämät perustuvat suunnitellun käyttäytymisen teoriaan. Osiot muodostettiin aikaisempia teoriaa käyttäviä tutkimuksia ja Pitkäsen (2012) opinnäytetyötä sekä hyönteissyöntiä koskevaa tutkimusta hyödyntäen. Suunnitellun käyttäytymisen teorian osatekijää asenne mittasi lomakkeen osio Asenne hyönteisiä valmistettuja elintarvikkeita kohtaan ja osatekijää subjektiivinen normi osio Sosiaaliset tekijät. Osatekijää havaittu käyttäytymisen kontrolli mittasi osio Ruokavalion kontrollointi. Osiossa selvitettiin vastaajien käsitystä omasta mahdollisuudesta syödä hyönteisiä sisältäviä elintarvikkeita tulevaisuudessa. Viimeisenä esitettiin väittämiä vastaajan aikomuksesta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Lisäksi kysyttiin

58 millaista hyönteisistä valmistettua ruokaa vastaaja voisi ajatella syövänsä ja millaisiin ruokiin hän kokee hyönteisten sopivan. Kaikkien edellä mainittujen osioiden väittämissä kysymyksissä asteikkona käytettiin 7-portaista Likert-asteikkoa vastausvaihtoehtojen tarkoittaessa seuraavaa: 1= täysin eri mieltä, 2= jokseenkin eri mieltä, 3= hieman eri mieltä, 4= ei samaa eikä eri mieltä, 5= hieman samaa mieltä, 6= jokseenkin samaa mieltä, 7= täysin samaa mieltä. Likert-asteikkoa käytettäessä vastaajan tulee päättää, kuinka samaa mieltä hän on väitteen kanssa. Tyypillisesti Likert-asteikko on 5-portainen. (Nummenmaa 2011, 40.) Tässä tutkielmassa päädyttiin 7-portaiseen asteikkoon, sillä useampiportainen asteikko lisää muuttujan varianssia ja parantaa reliabiliteettia eli mittauksen toistettavuutta (Metsämuuronen 2007, 101-102, Francis ym. 2004). Likert-asteikko on järjestysasteikollinen asteikko, joskin sitä käsitellään asennemittauksissa usein välimatka-asteikkona. Metsämuurosen (2007, 61) mukaan Likert-asteikko voi olla hyvä järjestysasteikollinen asteikko, jolloin analyysissa voidaan käyttää välimatka-asteikollisille muuttujille tarkoitettuja analyysimenetelmiä riittävällä tarkkuudella. Viimeiseksi lomakkeessa kysyttiin avointen kysymysten avulla, miksi vastaaja aikoo tai ei aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Avointen vastausten haettiin vahvistusta tilastollisesta analyysista saatuihin tuloksiin. Lisäksi niiden avulla pyrittiin saamaan selville seikkoja, jotka eivät tulleet esille lomakkeen strukturoidussa osuudessa. Ennen varsinaista aineistonkeruuta ja vastauspyynnön lähettämistä laadittua lomaketta testattiin kymmenellä henkilöllä. Hirsjärven ym. (2009, 204) mukaan lomakkeen esitestaus on välttämätöntä. Lomaketta testasi 3 miestä ja 7 naista, mikä on Heikkilän (2008) mukaan riittävä määrä. Iältään testaajat olivat 23-66 vuotiaita. Lomaketta testanneilta henkilöitä pyydettiin palautetta kysymystenasettelusta, ohjeiden selkeydestä ja yksiselitteisyydestä, vastausvaihtoehtojen toimivuudesta, lomakkeeseen vastaamisen raskaudesta sekä vastaamiseen kuluvasta ajasta. Saatujen palautteiden perusteella lomakkeen puutteita ja heikkouksia korjattiin. Tarpeelliseksi havaittiin selittää vastaajille, mitä hyönteisillä tässä lomakkeessa tarkoitetaan. Lomakkeesta korjattiin myös kirjoitusvirheitä, sekä muutettiin muutamien väittämien muotoilua yksiselitteisemmäksi. Lisäksi väitteitä lisättiin kohtaan, jossa kysyttiin millaista hyönteisistä valmistettua ruokaa vastaaja voisi ajatella syövänsä ja vähennettiin suunnitellun käyttäytymisen osatekijöitä mittaavista osioista. Esitutkimuksen vastaukset siirrettiin myös SPSS-ohjelmaan, jotta voitiin tarkastaa kaikkien muuttujien oikeanlainen koodautuminen. Tässä yhteydessä havaittiin, etteivät kaikkien muuttujien arvot siirtyneet SPSS-ohjelmaan. Tarvittavat muutokset muuttujien siirtymiseksi tehtiin ja tutkija testasi lomakkeen vielä kertaalleen itse ennen sen julkaisemista.

59 Menetelmän ja kyselylomakkeen arviointi Aineistonhankintamenetelmänä kyselyssä on omat heikkoutensa. Tutkija ei voi olla varma, että vastaaja on ymmärtänyt kysymyksen oikein ja tarkoitetulla tavalla (Järvinen & Järvinen 2004, 147). Lisäksi on riski, ettei vastaajalle löydy vastausvaihtoehdoista sopivaa vaihtoehtoa. Edellä mainittuja ongelmia pyrittiin välttämään lisäämällä lomakkeeseen selitetekstejä ja tunnistamaan mahdolliset puutteelliset vastausvaihtoehdot lomakkeen esitestauksen yhteydessä. Vastaajalle annettiin mahdollisuus vastata useimpiin väittämiin ei samaa eikä eri mieltä. Tällöin vastaajaa ei pakotettu muodostamaan myönteistä tai kielteistä mielipidettä, jos hänellä ei sitä todella ollut. Kyselylomake laadittiin kahden kuukauden aikana loka-marraskuussa 2016. Huolellisesta suunnittelusta ja pilottikyselystä huolimatta lomakkeeseen jäi heikkouksia ja puutteita. Lomakkeesta tuli pitkä, mikä saattoi vähentää motivaatiota vastata kyselyyn ja täyttää lomake loppuun. Kysymyksenasettelu toistui läpi kyselyn hyvin samanlaisena, mikä osaltaan lisäsi kyselyn raskautta ja saattoi aiheuttaa sen, ettei kyselyä jaksettu tehdä ajatuksella loppuun. Toisaalta samanlaisina toistuvat kysymykset saattoivat myös helpottaa kyselyyn vastaamista. Kysymysten runsautta voidaan puolustaa sillä, että useiden kysymysten kysyminen parantaa mittarin luotettavuutta. Lyhyt mittari on Metsämuurosen (2007, 69) mukaan yleensä vähän erotteleva, mikä heijastuu mittarin reliabiliteettiin eli toistettavuuteen. Tämä näkyy etenkin mittarin sisäisen yhteneväisyyden mittana käytetyssä Cronbachin alfassa. Pitkä mittari kasvattaa alfaa matemaattisesta näkökulmasta ja lisää siten mittarin reliabiliteettia. Lisäksi mittarissa käytetiin kontrollikysymyksiä, eli saman asia kysyttiin sekä myönteisesti että kielteisesti. Kontrollikysymykset vahvistavat vastausten luotettavuutta (Heikkilä 2008, 49). Tässä tutkimuksessa käytetyssä lomakkeessa kontrollikysymyksiä oli kahdeksan. Kontrollikysymysten määrä olisi ollut mahdollista vähentää. Tähän ei kuitenkaan päädytty, koska mittarista haluttiin tehdä mahdollisimman luotettava.

60 9 ANALYYSI 9.1 Aineiston valmistelu Tämän pro gradu -tutkielman aineiston keruussa käytetty kysely suljettiin 27.2.2017, jolloin se ehti olla auki 11 viikkoa ja 3 päivää. Kerätty aineisto siirrettiin SPSS Statistics 23 - ohjelmaan analysointia varten. Ennen varsinaista analyysia aineistolle tehtiin tarvittavat valmistelut. Vastauksia kyselyyn tuli 649 kappaleetta. Aineistosta poistettiin 73 identtistä vastausta, jotka oli lähetetty yhden päivän aikana muutaman minuutin välein. Lisäksi aineistosta poistettiin yksi vastaus, koska siihen vastaaminen oli jätetty kesken ja yksi vastaus, koska siihen oli vastattu johdonmukaisesti epäloogisesti. Seitsemän vastausta poistettiin, koska niille löydettiin identtinen vastine, joka oli lähetetty lyhyen ajan (1-15 minuutin) sisällä toisesta vastauksesta. Nämä vastaukset havaittiin avoimien kysymysten identtisten vastausten, vastauksen lähetysajan sekä demografisten muuttujien perusteella. Vastaukset poistettiin vasta, kun niiden täydellinen identtisyys kaikissa muuttujissa oli varmistettu. Edellä esitettyjen 82 vastauksen poistamisella parannettiin analyysin ja tulosten luotettavuutta. Poistamisen jälkeen analyysiin hyväksyttyjä vastauksia oli 567. Aineiston valmisteluvaiheessa havaittiin, että 43 syntymävuotta oli ilmoitettu lyhennettynä ilman vuosisataa. Nämä syntymävuodet korjattiin nelinumeroisiksi niin, että vastaajat ovat syntyneet 1900-luvulla. Lisäksi 3 syntymävuodeksi sellaisenaan kelpaamatonta lukua 995, 1190 ja 1p68 muutettiin muotoihin 1995, 1990 ja 1968, koska näiden voidaan olettaa olevan tarkoitetut vuosiluvut. Tehtyjen muutosten jälkeen syntymävuosista laskettiin vastaajien iät. Seuraavaksi aineisto korjattiin erityisruokavalioiden osalta. Osa vastaajista oli vastannut kielteisesti kysymykseen Noudatan erityisruokavaliota, ja tästä huolimatta ilmoittanut jatkokysymyksessä noudattavansa yhtä tai useampaa erityisruokavaliota. Tällaisiin vastauksiin Noudatan erityisruokavaliota -kysymyksen vastaukseksi muutettiin kyllä. Sama muutos tehtiin, jos vastaaja oli ilmoittanut noudattavansa jotakin tiettyä kasvisruokavaliota, mutta ei ollut valinnut kysymyksessä Noudatan seuraavaa erityisruokavaliota kohtaa kasvisruokavalio. Yksi kasvisruokavaliota noudattava oli vastannut noudattavansa sekä semivegetaarista että lakto-ovovegetaarista ruokavaliota. Tämä vastaus koodattiin niin, että vastaaja noudattaa semivegetaarisen ruokavalion sijaan lakto-ovovegetaarista

61 ruokavaliota, koska se on näistä kahdesta tiukempi kasvisruokavalio. Näin menetellen kasvisruokavaliota noudattavien vastaajien kokonaismäärä saatiin samaksi, kuin eri kasvisruokavalioita noudattavien vastaajien määrä yhteensä. Muuttujat, jotka mittasivat eri suuntaan kuin suurin osa muuttujista, koodattiin uudelleen saman suuntaisiksi muiden kanssa tulkintaongelmien estämiseksi. Menettelyn avulla mahdollistettiin myös jatkoanalyysien tekeminen, kun kaikki osiot mittasivat ilmiötä samansuuntaisesti. (Metsämuuronen 2007, 102.) Suhtautuminen uusiin ruokiin väittämistä muodostettiin muuttuja neofobia. Neofobia-muuttujan muodostamien kymmenen väittämän yhteen laskettu pistemäärä kertoo vastaajan neofobisuuden. Kyse on järjestysasteikollisesta muuttujasta, jonka arvo voi vaihdella välillä 10-70. Vastaajat voidaan asettaa näiden arvojen perusteella järjestykseen. (Nummenmaa 2011, 41-42.) Mitä korkeampi arvo on, sitä ruokauutuudenpelkoisempi vastaaja on. 9.2 Aineiston tiivistäminen Summamuuttujan tarkoituksena on tiivistää samankaltaista ominaisuutta mittaavien muuttujien sisältämä tieto yhdistämällä alkuperäisiä muuttujia. Muuttujien yhdistäminen on perusteltua yleensä erilaisia kyselylomakkeita analysoitaessa, kun yksittäisten muuttujien tarkasteleminen ei ole mielekästä. (Nummenmaa 2011, 162.) Tässä tutkimuksessa summamuuttujien muodostaminen oli perusteltua muuttujien suuren määrän vuoksi. Kerätyssä aineistossa mielenkiinto ei kohdistu yksittäisiin muuttujiin, vaan niiden takaa löytyviin latentteihin ominaisuuksiin. Summamuuttujien muodostaminen oli perusteltua myös siksi, että tarkasteltavia ilmiöitä mitattiin useammalla, kuin yhdellä muuttujalla. Summamuuttujat voidaan muodostaa etsimällä mahdollisimman luotettava joukko yhteen laskettavia muuttujia. Muodostamisessa voidaan käyttää pääkomponentti- tai faktorianalyysin tuloksena saatuja muuttujajoukkoja tai arvioimalla mittarin sisäistä yhtenäisyyttä eli konsistenssia. (Metsämuuronen 2007; 493, 603.) Tässä tutkielmassa aineistolle tehtiin faktorianalyysi, mutta saatu faktoriratkaisu ei ollut tulkinnallisesti mielekäs. Siksi summamuuttujat muodostettiin sisäisen konsistenssin ja tutkielmaa ohjaavan teorian perusteella. Kolme summamuuttujaa muodostettiin suunnitellun käyttäytymisen teorian ohjaamana kyselylomakkeen osioista Asenne hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kohtaan, Sosiaaliset tekijät ja Ruokavalion kontrollointi. Jokaisesta osiosta muodostettiin oma summamuuttujansa laskemalla valittujen muuttujien havaintoarvoista keskiarvo. Summamuuttujien mittayksikkö säilyi samana kuin alkuperäisten muuttujien, jolloin voidaan puhua keskiarvomuuttujasta (Nummenmaa 2011, 162).

62 Tässä tutkielmassa käytetyssä mittarissa osiossa Asenne hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kohtaan oli kolmekymmentä muuttujaa, osiossa Sosiaaliset tekijät oli neljätoista muuttujaa ja Ruokavalion kontrollointi oli yksitoista muuttujaa. Näin useiden muuttujien käyttäminen summamuuttujien laskemisessa ei ollut mielekästä. Koska summamuuttujien ongelmana on, että ne hävittävät aineistosta tietoa, kuten alkuperäisten muuttujien hajontoja ja keskiarvoja, on yhdistettävien muuttujien tärkeää mitata samaa ominaisuutta. Pienemmät, mutta mahdollisimman luotettavat yhteenlaskettavat valittiin muuttujien reliabiliteetin osoittavan Cronbachin alfa -kertoimen avulla. Metsämuuronen (2007, 497) esittää, että alin hyväksyttävä alfan arvo on 0,60. Osion Asenne hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kohtaan alfa oli 0,975 ja osion Sosiaaliset tekijät 0,867, kun kaikki osion muuttujat otettiin mukaan. Alfan arvot olivat siten riittävät, mutta muuttujia oli liikaa. Asenne hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kohtaan muuttujista poistettiin ensimmäiseksi ne, joiden poistaminen ei vaikuttanut jo valmiiksi korkeaan alfan arvoon. Tämän jälkeen poistettiin muuttujia, jotka madalsivat alfan arvoa vähiten. Poistojen jälkeen muuttujia jäi 11 ja alfan arvo oli 0,970. Näistä muuttujista muodostettiin summamuuttuja asenne (SUMasenne). Sosiaaliset tekijät osion muuttujien määrää vähennettiin samalla menetelmällä kuin muodostettaessa asenne-summamuuttujaa. Vähennyksen jälkeen muuttujia jäi 8 ja alfan arvo oli 0,898. Muuttujista muodostettiin summamuuttuja subjektiivinen normi (SUMnormi). Ruokavalion kontrollointi osion muuttujien alfa 0,576 jäi alle rajan 0,60, kun kaikki osion muuttujat olivat mukana summamuuttujassa. Muuttujia poistettiin yksi kerrallaan niin kauan, että poistaminen ei enää parantanut reliabiliteetin toista desimaalia. Näin menetellen havaitun käyttäytymisen kontrollin muuttujia jäi jäljelle kuusi ja alfan arvoksi saatiin 0,756. Näistä muuttujista muodostettiin summamuuttuja havaittu käyttäytymisen kontrolli (SUMkontrolli). Summamuuttujat ja niihin otetut alkuperäiset muuttujat on esitetty taulukossa 3. Analyyseissa muodostettuja summamuuttujia käytetään tutkittaessa sitä, selittävätkö suunnitellun käyttäytymisen teorian osatekijät aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Muuttujien määrää olisi kaikissa muodostetuissa summamuuttujissa voitu edelleen vähentää, mutta se ei ollut luotettavuuden näkökulmasta perusteltua. Yli-Luoman (1997, 75) mukaan muuttujien poistamisessa ei tule kiinnittää liikaa huomiota vain reliabiliteetin, eli tutkimuksen toistettavuuden kasvattamiseen, vaan myös validiteetti on huomioitava. Vaikka muuttujan poistaminen parantaisi reliabiliteettia, se kannattaa pitää analyysissa, jos siitä on sisällöllisesti hyötyä. Lisäksi reliabiliteetin maksimointi huonontaa validiteettia eli mittarin kykyä mitata haluttua ominaisuutta (Vehkalahti 2008, 120).

63 TAULUKKO 3. Suunnitellun käyttäytymisen teorian ohjaamana laaditut summamuuttujat ja niihin tulleet alkuperäiset muuttujat Summamuuttuja Väittämät Reliabiliteetti Asenne (SUMasenne) Hyönteisten käyttö elintarviketuotannossa on hyvä asia. Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden tulo kauppoihin olisi hyvä trendi. Hyönteisten käyttöä tulisi edistää elintarviketuotannossa. Hyönteisten syönti on viisasta. Hyönteisten käyttö elintarvikkeena tulisi ehdottomasti hyväksyä Suomessa. Haluan olla vastuullinen kuluttaja ja syödä hyönteisiä, koska tiedän että niiden syönti on kestävän kehityksen mukaista. Uskon, että hyönteisistä valmistetut elintarvikkeet voivat sopia ruokavaliooni. Hyönteisten syönti ei sovellu ihmisille. (käänt.) Hyönteisistä valmistetut elintarvikkeet ovat huono asia. (käänt.) En halua että hyönteisiä sisältäviä elintarvikkeita tulee kauppoihin. (käänt.) Hyönteisten käyttäminen elintarviketuotannossa on luonnotonta. (käänt.) 0,970 Subjektiivinen normi (SUMnormi) Arvostamani ihmiset voisivat syödä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Minulle läheiset ihmiset todennäköisesti kokevat hyönteisistä valmistetut elintarvikkeet miellyttäviksi. 0,898 Minulle tärkeät ihmiset eivät panisi pahakseen, jos minä söisin hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Voisin syödä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos viralliset ravitsemussuositukset suosittelisivat niitä. Voisin syödä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos ystäväni suosittelisi niitä. (jatkuu)

64 TAULUKKO 3. (jatkuu) Kukaan arvostamistani ihmisistä ei todennäköisesti söisi hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ei voida hyväksyä suomalaiseen ruokakulttuuriin. Minulle tärkeät ihmiset olisivat huolissaan, jos minä söisin hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Havaittu käyttäytymisen kontrolli (SUMkontrolli) Minun on mahdollista välttyä syömästä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita tulevaisuudessa. Pystyn helposti kontrolloimaan, että ruokavalioni ei sisällä hyönteisiä. 0,756 Katson aina tarkasti mitä syön. Uskon, etten mitenkään voi välttyä syömästä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita tulevaisuudessa. En osaa katsoa, sisältääkö ruokavalioni hyönteisiä. En kiinnitä huomiota mitä pistän suuhuni. Summamuuttujat muodostettiin myös kyselylomakkeen osion Aikomus käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita väittämistä 3.-15. sisällöllisin perustein. Muodostetut summamuuttujat kuvaavat niitä ehtoja, joiden perusteella hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita aiotaan käyttää. Ennen summamuuttujien muodostamista tarkasteltiin kuhunkin summamuuttujaan valittujen yksittäisten muuttujien prosenttijakaumia. Selkeyden ja tulosten tiivistämisen vuoksi tässä tarkastelussa muuttujien asteikko muutettiin 7-portaisesta 5-portaiseksi. Tiivistäminen vähentää muuttujien mittaustuloksen tarkkuutta. Tarkkuus todettiin kuitenkin riittäväksi, sillä tarkoitus oli luoda yleiskuva muuttujien jakaumista pienten mielipide-erojen havaitsemisen sijaan. Varsinaiset summamuuttujat muodostettiin osion Aikomus käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita alkuperäisistä 7-portaisista muuttujista. Kolmen muodostetun summamuuttujan yhteenlaskettavien muuttujien Cronbachin alfat vaihtelivat välillä 0,904

65 0,941. Ensimmäisen summamuuttujan SUMterveellisyys kolme yhteenlaskettavaa muuttujaa koskettivat terveellisyyttä ja ravitsevuutta. Toisen summamuuttujan SUMturvallisuus neljä yhteenlaskettavaa muuttujaa koskivat ruoan turvallisuutta ja ruokaturvaa. Kolmannen summamuuttujan SUMominaisuudet muodostivat kuusi elintarvikkeiden ominaisuuksia mittaavaa muuttujaa. Muodostetut summamuuttujat on esitetty taulukossa 4. Analyyseissa muodostettuja summamuuttujia hyödynnetään tutkittaessa taustamuuttujien vaikutusta siihen, millä ehdoilla hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita aiotaan käyttää. Lisäksi summamuuttujia käytetään tutkittaessa vastaajien jakautumista erilaisiin ryhmiin hyönteiselintarvikkeiden käyttöaikomuksen ehtojen perusteella. Summamuuttujista jätettiin pois muuttujat Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, koska niillä voidaan ratkaista maailman nälänhätä, Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos niitä syödessä ei tiedä syövänsä hyönteisiä ja Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos muut perheeni jäsenet syövät niitä, koska ne eivät sisällöllisesti sopineet kolmeen muodostettuun summamuuttujaan. TAULUKKO 4. Hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käytön ehtoon vaikuttavien tekijöiden summamuuttujat, niihin tulleet alkuperäiset muuttujat Summamuuttuja Väittämät Reliabiliteetti Terveellisyys ja ravitsevuus (SUMterveellisyys) Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos ne ovat ravitsemuksellisesti parempia kuin liha. 0,904 Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos niillä on positiivinen vaikutus terveyteeni. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos viralliset ravitsemussuositukset suosittelevat niiden käyttöä. Turvallisuus (SUMturvallisuus) Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos niissä ei ole torjunta-ainejäämiä. 0,919 Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, koska ne ovat ympäristöystävällisiä. (jatkuu)

66 TAULUKKO 4. (jatkuu) Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos terveysviranomaiset toteavat ne turvallisiksi. Ominaisuudet (SUMominaisuudet) Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos ne ovat halvempia kuin liha. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos niistä on vaivatonta valmistaa ruokaa. 0,941 Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos niistä voi valmistaa maukkaita ruokia. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos ne ovat laadukkaita. 9.3 Käytetyt analyysimenetelmät Ennen tilastollisten testien tekemistä aineistoon tutustuttiin tarkastelemalla muuttujien frekvenssi- ja prosenttijakaumia. Laatikko-jana -diagrammeja tarkasteltiin poikkeavien ja harvinaisten poikkeavien havaintojen huomaamiseksi. Tämän jälkeen muuttujien normaalijakautuneisuutta tutkittiin histogrammien sekä vinous- ja huipukkuuslukujen avulla ja testattiin Kolmogorov-Smirnovin testillä. Muuttujan jakauma on normaalisi jakautunut, jos testisuureen havaittu merkitsevyystaso on suurempi kuin.05. Tällöin voidaan käyttää parametrisia analyysimenetelmiä, jotka olettavat, että ilmiön taustalla on tietty jakauma. Parametriset testit vaativat myös vähintään välimatka-asteikollista mittaamista ja usein suuren otoskoon. Mikäli normaalijakaumaoletus ei toteudu, käytetään parametrittomia menetelmiä. Tällöin oletusta ilmiön taustalla olevasta jakaumasta ei ole. Parametrittomia menetelmiä sovelletaan myös välimatka-asteikkoa epätarkemmille laatuero- ja järjestysasteikoille sekä pienille otoskoille. Parametriset testit ovat parametrittomia testejä voimakkaampia, eli herkempiä havaitsemaan aineistossa olevia ilmiöitä. (Metsämuuronen 2007, 370; Nummenmaa 2011, 153-154.) Aineiston tutustumisen yhteydessä havaittiin analyysien suorittamiseen ja luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Aineistossa merkittävä osa muuttujista ei ollut normaalisti jakautuneita, jonka vuoksi analyyseissa päädyttiin käyttämään pääasiassa parametrittomia menetelmiä. Myös parametrisia menetelmiä käytettiin, sillä aineiston suuri koko mahdollisti jouston menetelmien käytön ehdoissa. Lisäksi havaittiin, että useat muuttujat si-

67 sälsivät poikkeavia havaintoja, jotka eivät asettuneet odotetulle mittausalueelle. Nämä havainnot vaikuttavat muun muassa korrelaatioiden tulkintaan. Poikkeavat havainnot eli niin sanotut outlierit voivat aiheuttaa suuren korrelaation eli muuttujien välisen lineaarisen yhteyden, vaikka todellisuudessa yhteyttä ei ole. Poikkeavien havaintojen vaikutusta korrelaatioihin on mahdollista vähentää jättämällä ne analyysin ulkopuolelle tai tarkastelemalla aineistoa palasina. (Metsämuuronen 2007, 364-365, 572-573.) Nummenmaan (2011, 164) mukaan poikkeavat havainnot tulee pitää aineistossa, mikäli niiden syytä ei voida aukottomasti osoittaa. Oli syytä olettaa, että poikkeavat havainnot ovat todellisia, joten ne säilytettiin aineistossa. Koska muuttujien normaalijakaumaoletus ei toteutunut, raportoinnissa aineiston kuvailuun ja tarkasteluun käytetään keskiarvon lisäksi moodia eli tyyppiarvoa, mikäli muuttujan jakauma on yksimoodinen. Näin vältytään virheellisiltä tulkinnoilta, joita keskiarvon käyttäminen vinossa ja poikkeavia havaintoja sisältävässä aineistossa voi aiheuttaa. (Nummenmaa 2011, 65.) Seuraavaksi tarkastellaan analyysissa käytettyjä testejä. Vertailtaessa ryhmien eroja aikomuksessa käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita analyysimenetelmänä käytettiin parametrittomia Mann-Whitneyn U-testiä ja Kruskal-Wallisin testiä. Näitä menetelmiä käytetiin myös analysoitaessa taustamuuttujien vaikutusta neofobiaan ja tietoihin hyönteisten syönnistä. U-testi perustuu järjestyslukuihin ja se vertaa tutkittavien muuttujien luokkien mediaaneja toisiinsa. Testi soveltuu kahden ryhmän vertailuun ja sen nollahypoteesi on, että muuttujien jakaumat eivät eroa toisistaan ryhmien välillä. Kruskal-Wallisin testi on Mann-Whitneyn U-testin yleistys. Kruskall-Wallisin testillä voidaan tarkastella useamman kuin kahden ryhmän jakaumien eroja. (emt., 261, 266.) Korrelaatioiden tarkastelussa käytettiin parametrista Pearsonin korrelaatiota ja parametritonta Spearmanin järjestyskorrelaatiota. Lineaarisen regressioanalyysin avulla tutkittiin, mitkä tekijät selittävät kuluttajan aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Regerssioanalyysi on parametrinen menetelmä, jonka käytölle on esitetty tiettyjä rajoituksia. Analyysissa havaintojen määrän tulisi olla kohtuullinen malliin otettavien muuttujien lukumäärään nähden. Mallissa selittävien muuttujien tulee korreloida kohtuullisesti selitettävään muuttujaan, mutta ei liian voimakkaasti toisiinsa. Lisäksi mallin selittymättä jääneiden osien eli residuaalien tulisi olla normaalijakautuneita ja hajonnaltaan tasaisia eli homoskedastisia. (Metsämuuronen 2007, 644-645.) Jotta tämä oletus toteutuisi, selitettävän muuttujan on oltava normaalijakautunut. Mikäli edellä mainitut oletukset eivät toteudu, regressiomallin muodostaminen voi olla vaikeaa. Lisäksi tyypin 2 virheen riski kasvaa eli vaihtoehtoinen hypoteesi hylätään, vaikka se olisi ollut oikea. Tällöin todetaan virheellisesti, ettei ilmiöiden välillä ollut yhteyttä

68 tai eroa. Tyypin 2 virheen eli hyväksymisvirheen tekemistä voidaan pitää kuitenkin vaarattomampana kuin nollahypoteesin virheellistä hyväksymistä eli hylkäämisvirhettä. (emt. 418 419, 422 423.) Tässä aineistossa muuttujat eivät täysin täyttäneet regressioanalyysin oletuksia, sillä muuttujien jakaumat olivat vinoja ja ne sisälsivät mallin parantamisesta huolimatta ääriarvoja. Lisäksi jäännöstermit eli residuaalit eivät olleet hajonnaltaan täysin tasaisia. Niiden jakauma oli kuitenkin melko hyvin normaalijakautunut, joskin huipukas. Tapausten suuri määrä (n = 567) korjaa hieman oletusten puutteita. Edellä mainittujen puutteiden vuoksi regressioanalyysin tuloksiin on syytä suhtautua suuntaa-antavina. Metsämuurosen (2007, 657) mukaan muuttujien vinoutta ja sen kautta regressioanalyysin luotettavuutta voi parantaa tekemällä muuttujille logaritmimuutokset. Muunnosten tekemisestä ei nähty pro gradu -tutkielmaan vaadittavana menettelynä, joten siitä päätettiin luopua. K-keskiarvon ryhmittelyanalyysilla tutkittiin vastaajien jakautumista ryhmiin hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käytön ehtojen mukaan. Ryhmittelyanalyysin suorittamiselle ei ole varsinaisia rajoituksia. Outlierit kuitenkin heikentävät analyysin luotettavuutta. (emt., 803.) Tutkielman tulosten raportoinnissa tilastollinen merkitsevyystaso ilmaistaan käyttämällä p-arvoa (sig.). Käytetyt merkitsevyys tasot ovat p.05 tilastollisesti melkein merkitsevä, p.01 tilastollisesti merkitsevä ja p.001 tilastollisesti erittäin merkitsevä. Merkitsevyystasot kertovat todennäköisyyden sille, että nollahypoteesi hylätään virheellisesti. (Nummenmaa 2009, 149.) Tutkittaessa, millaista hyönteisistä valmistettua ruokaa kuluttajat voisivat kuvitella syövänsä, muuttujia mitattiin 7-portaisella Likert-asteikolla (1 = täysin eri mieltä, 7 = täysin samaa mieltä). Tulosten tiivistämiseksi näiden väittämien vastaukset hieman samaa mieltä ja jokseenkin sama mieltä yhdistettiin vastaukseksi jokseenkin samaa mieltä. Lisäksi hieman eri mieltä ja jokseenkin eri mieltä vastaukset yhdistettiin vastaukseksi jokseenkin samaa mieltä. Yhdistäminen oli perusteltua, koska tarkoituksena oli yksityiskohtaisen tiedon sijaan saada kokonaiskuva siitä, millaista hyönteisistä valmistettua ruokaa kuluttajat voivat ajatella syövänsä. Tässä tarkastelussa käytettiin muuttujien frekvenssija prosenttijakaumia. Alkuperäisten muuttujien jakaumat on esitetty liitteessä 2. Avointen vastausten aineistosta etsittiin syitä, miksi kuluttajat aikovat ja eivät aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Avointen vastausten aineisto luettiin, koodattiin ja teemoiteltiin. Teemoittelussa jokainen koodaus sijoittui johonkin teemaan. Jokaisen koodauksen määrä teemoissa laskettiin, jolloin kvantifioinnin avulla syyt voitiin järjestää sen perusteella, kuinka usein ne aineistossa mainittiin. Mikäli yksittäisessä vastauksessa havaittiin useamman kerran samaan teemaan kuuluva koodi, se laskettiin teemoittelussa yhdeksi. Menettelyllä pelkistettiin aineosta ja luotiin siitä kokonaiskuva.

69 Laadullisen aineiston analyysi tehtiin pintapuolisesti, koska aineisto oli hyvin suuri. Tutkimuksen mielenkiinto oli määrällisessä aineistossa ja laadullisella aineistolla pyrittiin vahvistamaan määrällisestä aineistosta saatuja tuloksia sekä havaitsemaan seikkoja, jotka eivät määrällisestä aineistosta ilmenneet. Laadullisella aineistolla myös lisättiin tutkimuksen luotettavuutta. Laadullisen aineiston syvempi analysointi olisi tehnyt pro gradu -tutkielmasta liian laajan ja ylittänyt sen ohjeellisen työmäärän. Määrällisen aineiston analyysi tehtiin pääosin maalis-toukokuussa 2017 ja sitä täydennettiin ennen saman vuoden elokuussa tehtyä laadullisen aineiston analyysia.

70 10 TUTKIMUSTULOKSET Tutkimustulosten aluksi esitellään tutkimukseen osallistuneiden taustatietoja sekä ruokavaliota ja ruoanvalmistustottumuksia. Lisäksi tarkastellaan osallistujien kokemusta ja tietoja hyönteisten syönnistä sekä ruokaneofobisuutta. Tämän jälkeen analysoidaan osallistujien aikomusta käyttää hyönteisiä sisältäviä elintarvikkeita sekä tekijöitä, jotka selittävät käyttöaikomusta. Tulososion lopuksi tarkastellaan, millaista hyönteisistä valmistettua ruokaa kuluttajat voisivat ajatella syövänsä. Lisäksi analysoidaan sitä, miksi kuluttajat aikovat tai eivät aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. 10.1 Taustamuuttujien esittely Tutkimuksen kyselylomakkeeseen saaduista 649 vastauksesta analyysiin hyväksyttiin 567. Hyväksytyn vastauksen antaneista naisia oli 66,8 % (n = 379) ja miehiä 33,2 % (n = 188). Vastaajat olivat iältään 16 89 vuotiaita. Ikävuodet luokiteltiin jatkoanalyysin selkeyttämiseksi viiteen luokkaan: alle 25 vuotiaat, 25 29 vuotiaat, 30 39 vuotiaat, 40 49 vuotiaat sekä yli 50 vuotiaat. Ikäluokat on esitetty taulukossa 6. TAULUKKO 6. Vastaajat ikäluokkiin luokiteltuna IKÄ % n alle 25 vuotta 12,9 73 25 29 vuotta 21,0 119 30 39 vuotta 25,2 143 40 49 vuotta 19,8 112 50 21,2 120 YHTEENSÄ 100,0 567

71 Vastaajista 67,7 % (n = 384) asui kaupungin keskustassa tai muussa taajamassa. Kaupungissa keskustan ja taajamien ulkopuolella asuvia oli 10,8 % (n = 61). Maaseudun kirkonkylällä, asutuskeskuksessa tai muussa taajamassa asui 9,9 % (n = 56) ja maaseudulla kirkonkylän, asutuskeskusten ja muiden taajamien ulkopuolella 11,6 % (n = 66) vastanneista. (Taulukko 7.) Kaupungissa vastaajista asui siten 78,5 % (n = 445) ja maaseudulla 21,5 % (n = 122). Asuinpaikat jaoteltiin jatkoanalyysin selkeyttämiseksi kahteen luokkaan kaupunki ja maaseutu. TAULUKKO 7. Vastaajien asuinpaikat ASUINPAIKKA % n KAUPUNKI, keskusta tai muu taajama 67,7 384 KAUPUNKI, keskustan ja taajamien ulkopuolinen alue 10,8 61 MAASEUTU, kirkonkylä, asutuskeskus tai muu taajama 9,9 56 MAASEUTU, kirkonkylän, asutuskeskuksen ja muiden taajamien ulkopuolinen alue 11,6 66 YHTEENSÄ 100,0 567 Vastaajista yli puolet (58,9 %, n = 334) oli korkeakoulu- tai yliopistotutkinnon suorittaneita (taulukko 8). Toiseksi eniten oli lukion tai ammatillisen tutkinnon suorittaneita, joita oli lähes kolmannes vastaajista (28,4 %, n = 161). Lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon suorittaneita oli 6,5 % (n = 37) ja peruskoulun tai kansakoulun suorittaneita 1,4 % (n = 8). Vielä peruskoulussa, lukiossa, ammattikoulussa, ammattikurssilla tai opistossa olevia oli 4,4 % (n = 25) vastaajista. Ilman tutkintoa ja opiskelu- tai koulupaikkaa oli 0,4 % (n = 2) vastaajista. Myöhemmissä analyyseissa viimeiseksi mainittu ryhmä on jätetty analyysin ulkopuolelle tutkittaessa koulutustaustan vaikutusta aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita sekä tutkittaessa ehtoja, jotka vaikuttavat käyttöaikomukseen. Koska ryhmä oli merkittävästi muita pienempi, sen mukaan ottaminen analyyseihin ei ollut mielekästä.

72 TAULUKKO 8. Vastaajien koulutustausta KOULUTUS % n Vielä koulussa (peruskoulu, lukio, ammattikoulu tai -kurssi, opisto) 4,4 25 Peruskoulu/kansakoulu 1,4 8 Lukio tai ammatillinen tutkinto 28,4 161 Korkeakoulu- tai opistotutkinto 58,9 334 Lisensiaatin tai tohtorin tutkinto 6,5 37 Ei mitään näistä 0,4 2 YHTEENSÄ 100 567 Vastaajista yhtä tai useampaa erityisruokavalioita noudatti 45,1 % (n = 256). Noudatetut erityisruokavaliot ja niitä noudattavien määrät suhteessa kaikkiin kyselyyn vastanneisiin (n = 567) on esitetty taulukossa 9. Huomioitavaa on, että vastaaja on voinut ilmoittaa noudattavansa useampaa kuin yhtä erityisruokavaliota. TAULUKKO 9. Noudatetut erityisruokavaliot prosenttiosuuksina kaikista kyselyyn vastanneista (n = 567) NOUDATETTU ERITYISRUOKAVALIO % n Kasvisruokavalio 26,5 150 Vähälaktoosinen tai laktoositon ruokavalio 14,5 82 Ruoka-aineallergia 8,6 49 Gluteeniton ruokavalio 5,5 31 Diabeetikon ruokavalio 1,2 7 Urheiluun tai kehonrakennukseen liittyvä ruokavalio 1,6 9 Laihdutusruokavalio 1,1 6 Muu erityisruokavalio 5,8 33

73 Eniten noudatettu erityisruokavalio oli kasvisruokavalio, jota noudatti yli neljännes vastaajista (26,5 %, n = 150). Mikäli vastaaja noudatti kasvisruokavaliota, häntä pyydettiin tarkentamaan, mitä kasvisruokavaliota hän noudattaa. Useimmin noudatettu kasvisruokavalio oli semivegetaarinen ruokavalio, jossa syödään pääosin kasvisruokaa ja satunnaisesti eläinperäisiä ruokia. Tätä ruokavaliota noudatti 16,9 % (n = 96) kaikista kyselyyn vastanneista. Lakto-ovovegetaarisen ruokavalion noudattajia oli 4,4 % (n = 25). Tähän ruokavalioon kuuluvat maitotaloustuotteet ja kananmuna, mutta eivät liha ja kala. Laktovegetaareja, eli kasvissyöjiä, jotka syövät maitotaloustuotteita, mutta eivät lihaa, kalaa ja kananmunaa, oli 0,5 % (n = 3). Vegaaneja, jotka eivät syö mitään eläinperäisiä tuotteita, oli 4,6 % (n = 26). Eri kasvisruokavaliota noudattavien osuudet kaikista kyselyyn vastanneista on esitetty taulukossa 10. Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa kasvissyöjien määrän on arvioitu olevan 1 10 % koko väestöstä (Parviainen, Elorinne, Väisänen & Rimpelä 2016). Siten tässä tutkimusnäytteessä kasvisruokavaliota noudattavat ovat yliedustettuina. Toiseksi yleisin erityisruokavalio oli vähälaktoosinen tai laktoositon ruokavalio, jota noudattavia oli 14,5 % (n = 82) kaikista kyselyyn vastanneista (taulukko 9). Ruoka-aineallergia oli 8,6 %:lla (n = 49) ja gluteenitonta ruokavaliota noudatti 5,5 % (n = 31). Diabeetikon ruokavaliota, urheiluun tai kehonrakennukseen liittyvää ruokavaliota tai laihdutusruokavaliota noudattavia oli alle 2 % vastanneista. Muun erityisruokavalion mainitsi 5,8 % (n = 33) vastaajaa. Suomalaisista aikuisista noin 17 18 %:lla on laktoosi-intoleranssi (Parviainen ym. 2016) ja 2 4 %:lla ruoka-aineallergia (Ruokatieto 2017). Voidaan sanoa, että tässä otoksessa vähälaktoosista tai laktoositonta ruokavaliota noudattavia oli keskimäärin vähemmän kuin koko väestössä. Ruoka-aineallergioita sen sijaan esiintyi koko suomalaiseen väestöön verrattuna enemmän. Keliakian yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa. Keliakialiiton (2017) arvion mukaan keliakiaa sairastaa 2 % suomalaisista. Parviaisen ym. (2016) mukaan suomalaislapsista 1,5 % sairastaa keliakiaa. Määrä on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista. Tämän perusteella gluteenitonta ruokavaliota noudattavat ovat yliedustettuina tässä otoksessa koko väestöön verrattuna. Huomionarvoista on, että kuluttaja saattaa noudattaa erityisruokavaliota, vaikka hänellä ei olisi siihen lääketieteellisesti todettua terveydellistä tarvetta. Tämä voi mahdollisesti osittain selittää ilmenneiden erityisruokavalioiden runsautta.

74 TAULUKKO 10. Eri kasvisruokavaliota noudattavien osuus kaikista kyselyyn vastanneista (n = 567) KASVISRUOKAVALIO % n Semivegetaarinen 16,9 96 Lakto-ovovegetaarinen 4,4 25 Laktovegetaarinen 0,5 3 Vegaani 4,6 26 Vastaajista 97,5 % (n = 553) ilmoitti valmistavansa lämpimiä aterioita itse. Vain 2,5 % (n = 14) ei valmistanut lämpimiä aterioita itse. Kysymykseen Valmistan lämpimiä aterioita käyttämällä valmisruokaa tai puolivalmisteita vastasi 90,1 % (n = 511) kyselyyn vastanneista. Puutuvia vastauksia oli 9,9 % (n = 56), johon kuuluvat myös ne, jotka ilmoittivat, etteivät valmista lämpimiä aterioita itse. Suurin osa kysymykseen vastanneista 32,9 % (n = 168) ilmoitti valmistavansa lämpimiä aterioita valmisruokaa tai puolivalmisteita käyttäen 1 2 kertaa viikossa. Seuraavaksi yleisimmin valmisruokaa käytettiin 1 3 kertaa kuukaudessa (24,3 %, n = 124) ja 3 4 kertaa viikossa (22,1 %, n = 113). Harvemmin kuin kerran kuukaudessa valmisruokaa tai puolivalmisteita ilmoitti käyttävänsä 11,1 % (n = 57) ja 5 7 kertaa viikossa 9,6 % (n = 49). Valmisruoan käytön määrä on esitetty taulukossa 11. TAULUKKO 11. Itse lämpimiä aterioita valmistavien valmisruoan käyttö ruoanvalmistuksessa (n = 511) VALMISTAN LÄMPIMIÄ ATERIOITA KÄYTTÄMÄLLÄ VALMISRUOKAA % n TAI PUOLIVALMISTEITA 5 7 kertaa viikossa 9,6 49 3 4 kertaa viikossa 22,1 113 1 2 kertaa viikossa 32,9 168 1 3 kertaa kuukaudessa 24,3 124 harvemmin kuin kerran kuukaudessa 11,1 57 YHTEENSÄ 100,0 511

75 Kysymykseen Valmistan lämpimiä aterioita alusta asti itse vastasi 95,9 % (n = 544) koko kyselyyn vastanneista. Vastaajista, jotka ilmoittivat valmistavansa itse lämpimiä aterioita, suurin osa 35,8 % (n = 195) valmisti ateriat alusta asti itse 3 4 kertaa viikossa. Lähes yhtä moni (32,9 %, n = 179) valmisti aterioita alusta asti itse 5 7 kertaa viikossa ja vajaa neljännes 23,0 % (n = 125) 1 2 kertaa viikossa. Selkeästi vähemmistö valmisti aterioita alusta asti itse 1 3 kertaa kuukaudessa (5,7 %, n = 31) ja harvemmin kuin kerran kuukaudessa (2,6 %, n = 14). Alusta asti itse lämpimiä aterioita valmistavien määrä on esitetty taulukossa 12. Vastaajien ruoanvalmistustottumuksen osalta voidaan todeta, että vastaajat suosivat lämpimien atrioiden valmistamista alusta asti itse, vaikka yli puolet vastaajista käyttää valmisruokaa ja puolivalmisteita vähintään kerran viikossa. TAULUKKO 12. Lämpimiä aterioita alusta asti itse valmistavat (n = 544) VALMISTAN LÄMPIMIÄ ATERIOITA ALUSTA ASTI ITSE % n 5 7 kertaa viikossa 32,9 179 3 4 kertaa viikossa 35,8 195 1 2 kertaa viikossa 23,0 125 1 3 kertaa kuukaudessa 5,7 31 harvemmin kuin kerran kuukaudessa 2,6 14 YHTEENSÄ 100,0 544 10.2 Aikaisempi kokemus ja tieto Aikaisempaa kokemusta hyönteisten syömisestä oli noin kolmasosalla vastaajista (32,8 %, n = 186). Osuutta voidaan pitää suhteellisen korkeana etenkin, kun hyönteisiä ei Suomessa luokitella elintarvikkeeksi lain näkökulmasta. Vastaajista 67,2 % (n = 381) ei ollut maistanut hyönteisiä sisältävää ruokaa. Vastaajien tietämystä syötävistä hyönteisistä ja hyönteisten syönnistä kysyttiin yhdeksän väittämän avulla. Väittämät, niiden oikeat vastaukset ja oikein vastanneiden osuudet esitetään taulukossa 13.

76 TAULUKKO 13. Tietoa syötävistä hyönteisistä ja hyönteisten syönnistä testaavat kysymykset, oikeat vastaukset ja oikein vastanneiden määrä VÄITTÄMÄ OIKEA VASTAUS OIKEIN VASTANNEET % n Hyönteisiä syödään muun muassa Thaimaassa, Meksikossa ja Kiinassa. Oikein 90,5 513 Kaikki hyönteislajit soveltuvat ihmisen syötäväksi. Väärin 82,9 470 Toukat ja heinäsirkat ovat tyypillisiä syötäviä hyönteisiä. Hyönteiset ovat ravitsemuksellisesti arvokasta ruokaa, sillä ne ovat hyvin proteiinipitoisia. Lihan tuotantoon verrattuna hyönteisten kasvattaminen on ympäristöystävällisempää ja enemmän kestävän kehityksen mukaista. Hyönteisten myynti elintarvikkeena on sallittua Euroopan unionin alueella. Oikein 96,3 537 Oikein 94,7 537 Oikein 88,4 501 Väärin 51,0 289 Hyönteiset voivat toimia tautien välittäjinä. Oikein 76,0 431 Hyönteisten syönti on vielä vähäistä Euroopassa. Oikein 93,8 532 Suomessa on yrityksiä, jotka kehittelevät elintarvikkeita hyönteisistä. Oikein 70,9 402 Vastaajista 90,5 % (n = 513) tiesi, että hyönteisiä syödään muun muassa Thaimaassa, Meksikossa ja Kiinassa. Vastaajista 82,9 % (n = 470) tiesi, että kaikki hyönteiset eivät sovi ihmisen syötäväksi. Eniten vastaajat olivat tietoisia siitä, että toukat ja heinäsirkat ovat tyypillisiä syötäviä hyönteisiä. Tähän kysymykseen oikean vastauksen antoi 96,3 % (n = 537). Oikein vastanneiden osuutta voi selittää se, että mediassa esiintyneessä keskusteluissa hyönteisten syönnistä esimerkkeinä syötävistä hyönteisistä on usein käytetty toukkia ja sirkkoja. Hyönteisten ravintoarvoista oltiin myös hyvin tietoisia sillä 94,7 % (n = 537) tiesi, että hyönteiset ovat ravitsemuksellisesti arvokasta ruokaa proteiinipitoisuutensa vuoksi. Vastaajista 88,4 % (n = 501) tiesi, että lihan tuotantoon verrattuna hyönteisten kasvattaminen on ympäristöystävällisempää ja enemmän kestävän kehityksen

77 mukaista. Eniten en osaa sanoa -vastauksia annettiin väitteeseen Hyönteisten myynti elintarvikkeena on sallittua Euroopan unionin alueella. Vastaajista 33,2 % (n = 188) vastasi tähän väittämään en osaa sanoa. Oikean vastauksen väittämään tiesi hieman reilu puolet vastaajista (51,0 %, n = 289). Toiseksi eniten en osaa sanoa -vastauksia annettiin väitteeseen Hyönteiset voivat toimia tautien välittäjinä (21,3 %, n = 121). Oikean vastauksen väittämään tiesi 76,0 % (n = 431). Vastaajista 93,8 % (n = 532) tiesi, että hyönteisten syönti on vielä vähäistä Euroopassa. Väittämään Suomessa on yrityksiä, jotka kehittelevät elintarvikkeita hyönteisistä oikean vastauksen tiesi 70,9 % (n = 402) vastaajista. Tietoa hyönteisten syönnistä koskevista väittämistä muodostettiin uudet muuttujat niin, että oikeasta vastauksesta vastaaja sai yhden pisteen ja väärästä nolla pistettä (taulukko 14). Myös en osaa sanoa vastauksesta sai nolla pistettä. Tämän jälkeen väittämistä muodostettiin summamuuttuja SUMtestipisteet, jolloin kullekin vastaajalle saatiin kokonaispistemäärä, joka ilmaisee vastaajan tietämyksen hyönteisten syönnistä. TAULUKKO 14. Syötävien hyönteisten ja hyönteisten syönnin kysymyksistä laadittu summamuuttuja SUMMAMUUTTUJA VÄITTÄMÄ VASTAUS OIKEIN VÄÄRIN SUMtestipisteet (väittämät hyönteisten syömisestä ja hyönteiselintarvikkeista) Hyönteisiä syödään muun muassa Thaimaassa, Meksikossa ja Kiinassa. 1 p Kaikki hyönteislajit soveltuvat ihmisen syötäväksi. 1 p Toukat ja heinäsirkat ovat tyypillisiä syötäviä hyönteisiä. Hyönteiset ovat ravitsemuksellisesti arvokasta ruokaa, sillä ne ovat hyvin proteiinipitoisia. Lihan tuotantoon verrattuna hyönteisten kasvattaminen on ympäristöystävällisempää ja enemmän kestävän kehityksen mukaista 1 p 1 p 1 p (jatkuu)

78 TAULUKKO 14. (jatkuu) Hyönteisten myynti elintarvikkeena on sallittua Euroopan unionin alueella. 1 p Hyönteiset voivat toimia tautien välittäjinä. Hyönteisten syönti on vielä vähäistä Euroopassa. Suomessa on yrityksiä, jotka kehittelevät elintarvikkeita hyönteisistä. 1 p 1 p 1 p Testistä oli mahdollista saada enintään yhdeksän pistettä ja vähintään nolla pistettä. Saatujen pisteiden jakauma on esitetty taulukossa 15. Vastaajista 27,0 % (n = 153) sai täydet yhdeksän pistettä. Suurin osa 28,7 % (n = 163) sai kahdeksan pistettä. Seitsemän pistettä sai 22,9 % (n = 130) ja kuusi pistettä 12,5 % (n = 71). Viisi pistettä ja sitä vähemmän pisteitä sai yhteensä 8,8 % (n = 50). Testin tulosten perusteella voidaan sanoa, että vastaajilla oli hyvät tiedot hyönteisten syömisestä. Hyvään tietämykseen voi vaikuttaa se, että tuleva uuselintarvikelain muutos on tehnyt hyönteisten elintarvikekäytöstä koko ajan ajankohtaisemman ja uutisoidumman asian. Hyönteiset ja hyönteiselintarvikkeet ovat esiintyneet mediassa viimeisten kahden vuoden aikana enenevässä määrin ja kasvattaneet kuluttajien tietoutta asiasta. TAULUKKO 15. Testipisteiden jakauma (n = 567) PISTEET % n 1 0,2 1 2 0,9 5 3 0,9 5 4 3,0 17 5 3,9 22 6 12,5 71 7 22,9 130 8 28,7 163 9 27,0 153 YHTEENSÄ 100,0 567

79 Seuraavaksi tarkasteltiin taustamuuttujien vaikutusta testistä saatuihin pisteisiin. Taustamuuttujista koulutustaustalla havaittiin olevan vaikutusta pisteisiin (χ²(4) = 13,073, p <.05). Kruskal-Wallisin testin parivertailutoiminto (pairwise comparisons) osoitti, että peruskoulun tai kansakoulun suorittaneet saivat lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon suorittaneita tilastollisesti melkein merkitsevästi vähemmän pisteitä testissä (p <.05). Sukupuolten välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (U = 33573,00, p >.05) eikä eroa havaittu ikäryhmien (χ²(4) = 6,758, p >.05) tai kaupungissa ja maaseudulla asuvien välillä (χ²(3) = 3,610, p >.05). Tulosten perusteella voidaan päätellä, että vastaajilla oli hyvät tiedot hyönteisten syönnistä taustamuuttujista riippumatta. 10.3 Suhtautuminen uusiin ruokiin Suhtautumista uusiin ruokiin tutkittiin neofobiatestin avulla. Testissä vastaaja voi saada pisteitä väliltä 10-70. Mitä korkeampi saatu pistemäärä on, sitä uutuudenpelkoisempi henkilö on. Seuraavaksi neofobiamuuttujan tunnuslukuja tarkastellaan yhden desimaalin tarkkuudella tulosten luotettavuuden parantamiseksi. Lisäksi tarkastellaan sukupuolen, ikäluokan, asuinalueen ja koulutuksen vaikutusta neofobiaan. Neofobiamuuttuja ei ollut Kolmogorov-Smirnovin testin mukaan normaalisti jakautunut (p <.50). Muuttujan keskiarvo oli 26,31 (SD = 10,6) ja moodi 23. Pienin saatu pistemäärä oli 10 ja suurin 62. Neofobiatestin pisteiden keskiarvo naisilla oli 26,8 (SD = 10,3) ja miehillä 25,2. (SD = 11,0). Miehet olivat vähemmän neofobisia kuin naiset ja sukupuolten välinen ero oli tilastollisesti melkein merkitsevä (U = 31630, p <.05). Suomalaisten keskimääräinen neofobian pistemäärä on aikaisemmissa tutkimuksissa vaihdellut 34 38 pisteen välillä (Tuorila, Parkkinen & Tolonen 2008, 73). Siten saatujen tulosten perusteella voidaan sanoa, että tutkimukseen osallistuneet olivat keskimäärin vähemmän uutuudenpelkoisia kuin muu väestö. Taulukossa 16 on esitetty neofobiatestin tulokset ikäluokittain. Ikäluokkien välillä neofobian keskiarvoissa ei ollut suuria eroja. Nuorin ikäryhmä eli alle 25 vuotiaat olivat hieman muita ikäryhmiä enemmän uutuudenpelkoisia (M = 28.6, SD = 10,6). Sen sijaan 25 29 vuotiaat olivat vähiten uutuudenpelkoisia (M = 24.1, SD = 9,4). Ikäluokissa vanhempaan päin siirtyessä neofobiatestin pisteiden keskiarvo kasvoi ja oli 50 vuotiaiden ja sitä vanhempien ryhmässä 27,8 (SD = 10,6). Kruskal-Wallisin testin mukaan ikäryhmien väliltä voitiin löytää uutuudenpelossa tilastollisesti merkitseviä eroja (χ²(4) = 15,77, p <.010). Parivertailun avulla todettiin, että nuorin ikäryhmä, alle 25 vuotiaat, olivat tilastollisesti merkitsevästi uutuudenpelkoisempia kuin 25 29 -vuotiaat (p <.010) ja 30 39 - vuotiaat (p <.010). Lisäksi 25 29 -vuotiaita uutuudenpelkoisempia olivat 40 49 -vuotiaat (p <.50) ja yli 50 vuotiaat (p <.010). Muiden ikäryhmien väliltä eroja ei havaittu.

80 TAULUKKO 16. Eri ikäryhmien neofobiatestin keskiarvot ja keskihajonnat IKÄRYHMÄ n NEOFOBIATESTIN KESKIARVO (M) NEOFOBIATESTIN KESKIHAJONTA (SD) < 25 73 28,6 10,6 25 29 119 24,1 9,4 30 39 143 24,9 10,5 40 49 112 27,3 11,2 50 120 27,8 10,6 Tarkasteltaessa koulutusasteen vaikutusta neofobiaan, voitiin eri koulutusasteiden väliltä havaita eroja (χ²(4) = 34,94, p <.001). Havaittiin, että vielä koulussa olevat olivat uutuudenpelkoisempia kuin lukion tai ammatillisen tutkinnon suorittaneet (p <.01), korkeakoulu- tai opistotutkinnon suorittaneet (p <.001) ja lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon suorittaneet (p <.001). Myös peruskoulun suorittaneet olivat lukion tai ammatillisen tutkinnon suorittaneita (p <.01), korkeakoulu- tai opistotutkinnon suorittaneita (p <.001) ja lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon suorittaneita (p <.001) uutuudenpelkoisempia. Lukion tai ammatillisen tutkinnon suorittaneet olivat tilastollisesti melkein merkitsevästi neofobisempia kuin korkeakoulu- tai opistotutkinnon suorittaneet (p <.05). Muita eroja koulutustaustojen välillä ei havaittu. Tämän tarkastelun ulkopuolelle jätettiin vastaajat, joilla ei ollut tutkintoa tai opiskelupaikkaa (n = 2). Tämä havainto tukee Tuorilan ja tutkimusryhmän (2001) havaintoa siitä, että korkeampi koulutustausta ennustaa alempaa neofobiaa. Myös asuinpaikkojen välillä havaittiin ero uutuudenpelossa. Kaupungissa asuvat olivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi vähemmän uutuudenpelkoisia kuin maaseudulla asuvat (U = 21488,00, p <.001). Tulos tukee Flightin ym. (2003) ja Tuorilan ym. (2001) tutkimusten tuloksia, joiden mukaan harvaan asutuilla alueilla asuvat ovat uutuudenpelkoisempia kuin kaupunkimaisessa ympäristössä asuvat. 10.4 Aikomus käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita Tutkimukseen vastanneista kuluttajista hieman yli 70 % (n = 399) suhtautui myönteisesti hyönteisten käyttöön elintarvikkeena. Kuluttajista 36,5 % (n = 207) oli täysin samaa mieltä, 17,8 % (n = 101) jokseenkin samaa mieltä ja 16,0 % (n = 91) hieman samaa

81 mieltä kysyttäessä aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, kun ne tulevat markkinoille Suomessa. Kielteisesti hyönteisten elintarvikekäyttöön suhtautui reilu viidennes vastaajista (22,5 %, n = 127). Täysin eri mieltä väittämän kanssa oli 13,8 % (n = 78), jokseenkin eri mieltä 5,5 % (n = 31) ja hieman eri mieltä 3,2 % (n = 18). Vastaajista 7,2 % ei ollut samaa eikä eri mieltä väittämän kanssa. Kuluttajien todellisen mielipiteen varmistamiseksi aikomus käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kysyttiin myös kahdella kielteisellä väittämällä. Kuluttajista 11,8 % (n = 67) oli täysin samaa mieltä väittämän En missään nimessä aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kanssa. Sen sijaan 61,4 % (n = 348) oli täysin eri mieltä väittämän kanssa. Väitteen En aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita missään tilanteessa kanssa täysin samaa mieltä oli 10,1 % (n = 57) vastaajista ja täysin eri mieltä 70,4 % (n = 399). Voidaan todeta, että tutkittavat vastasivat sisäisesti suhteellisen yhteneväisesti käyttöaikomusta koskeviin väittämiin, joskin kielteisesti esitetyissä väittämissä vastaukset painottuivat myönteistä väittämää enemmän asteikon toiseen ääripäähän. (Taulukko 17.) Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että vastaajista huomattava osa ilmaisi myönteisen aikomuksen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ja kielteisiä aikomuksia ilmaisiin verrattain vähän. Havaittiin, että kielteisen aikomuksen ilmaisseissa naisia oli enemmän kuin miehiä. Lisäksi maaseutumaisessa ympäristössä asuvat ilmaisivat useammin kielteisen käyttöaikomuksen kuin kaupunkimaisessa ympäristössä asuvat, kun määrät suhteutettiin kaikkiin maaseudulla tai kaupungissa asuviin. Ikäryhmistä vähiten kielteisiä käyttöaikomuksia ilmaisivat 25 29-vuotiaat ja eniten yli 50-vuotiaat koko ikäryhmään suhteutettuna. Väittämien Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, kun ne tulevat markkinoille Suomessa, En missään nimessä aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ja En aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita missään tilanteessa välisiä yhteyksiä tutkittiin Spearmanin järjestyskorrelaatiolla, koska muuttujien jakaumat eivät Kolmogorov-Smirnovin testin mukaan olleet normaalijakautuneet (p <.05). Korrelaatiokerroin osoitti, että väittämät korreloivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi keskenään. Mitä voimakkaammin vastaaja aikoi käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, sitä enemmän eri mieltä hän oli väittämän En missään nimessä aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita (ρ= -,788, p <.001) ja En aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita missään tilanteessa (ρ= -,718, p <.001) kanssa. Lisäksi kielteisillä väittämillä on voimakas positiivinen yhteys (ρ=,828, p <.001).

82 TAULUKKO 17. Kuluttajien aikomus käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita (n = 567) Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, kun ne tulevat markkinoille Suomessa. % n % n % n Täysin eri mieltä 13,8 78 61,4 348 70,4 399 Jokseenkin mieltä Hieman mieltä eri eri 5,5 31 12,3 70 7,6 43 3,2 18 4,2 24 3,2 18 Ei samaa eikä eri mieltä 7,2 41 3,0 17 3,9 22 Hieman mieltä samaa 16,0 91 2,6 15 2,5 14 Jokseenkin samaa mieltä En missään nimessä aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. En aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita missään tilanteessa 17,8 101 4,6 26 2,5 14 Täysin mieltä samaa 36,5 207 11,8 67 10,1 57 Yhteensä 100,0 567 100,0 567 100,0 567 Aineiston tiivistämiseksi hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomusta kuvaavista muuttujista muodostettiin summamuuttuja SUMaikomus. Summamuuttujaa laskettaessa väittämät En missään nimessä aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ja En aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita missään tilanteessa käsiteltiin käänteisinä, jolloin kaikki muuttujat mittasivat aikomusta samansuuntaisesti. Yhteenlaskettavien muuttujien Cronbachin alfa oli 0,948, jolloin väittämistä muodostettua summamuuttujaa SUMaikomus voitiin pitää reliabiliteetiltaan hyvänä (taulukko 18). Muodostettua summamuuttujaa SUMaikomus käytettiin jatkoanalyyseissa kuvaamaan vastaajan aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita.

83 TAULUKKO 18. Summamuuttuja aikomukselle käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita Summamuuttuja SUMaikomus Väittämät Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, kun ne tulevat markkinoille Suomessa. En missään nimessä aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. (käänt.) En aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita missään tilanteessa. (käänt.) Cronbachin alfa 0,948 Erot aikomuksessa taustamuuttujien näkökulmasta Sukupuolten ja asuinpaikkojen välisiä eroja aikomuksessa käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita analysoitiin Mann-Whitneyn U-testillä. Kruskal-Wallisin testillä analysoitiin käyttöaikomuksen eroja, kun luokittelevana muuttujana oli koulutus ja ikäryhmä. Parametrittomia menetelmiä käytettiin, koska Kolmogorov-Smirnovin testin mukaan summamuuttuja SUMaikomus ei ollut normaalijakautunut (p <.05). Sukupuolten välisiä eroja analysoitaessa havaittiin, että naisilla on tilastollisesti erittäin merkitsevästi vähemmän aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kuin miehillä (U = 29307,0, p <.001). Tulosten perusteella hypoteesi 1. Miehillä on naisia enemmän aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, voidaan todistaa oikeaksi. Tilastollisesti erittäin merkitsevä ero aikomuksessa käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita havaittiin asuinpaikkojen välillä (U = 21380,5, p <.001). Voidaan todeta, että kaupungissa asuvat ovat vastanneet maaseudulla asuvia myönteisemmin aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Myös eri koulutustaustoja edustavien vastaajien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja aikomuksessa käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita (χ²(5) = 31,257, p <.001). Parivertailutoiminnon avulla saatiin selville, että vielä koulussa olevat olivat vastanneet lukion tai ammatillisen tutkinnon, korkeakoulu- tai opistotutkinnon ja lisensiaatin tai tohtorintutkinnon suorittaneita kielteisemmin aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p <.001). Muiden koulutustaustojen välillä eroja ei havaittu.

84 Käyttöaikomuksessa havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja eri-ikäisten vastaajien välillä (χ²(4) = 17,879, p <.01). Parivertailu osoitti, että alle 25-vuotiaat olivat vastanneet 25 29 vuotiaita ja 30 39 vuotiaita kielteisemmin aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, ja tulos oli tilastollisesti merkitsevä (p <.01). Muiden ikäryhmien välillä tilastollisesti merkitseviä eroja ei löytynyt. Saatujen tulosten perusteella asetettu hypoteesi 2. Nuorilla kuluttajilla on vanhempia kuluttajia enemmän aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ei toteudu tässä aineistossa ja käytetyissä ikäryhmissä. Erityisruokavaliota noudattavat eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomuksessa verrattuna vastaajiin, jotka eivät noudattaneet erityisruokavaliota (U = 38675,000, p >.05). Koska tilastollista eroa ei löydetty, eri erityisruokavalioita noudattavien vastaajien välisten aikomusten erojen tarkastelu koettiin tarpeettomaksi. Eroa käyttöaikomuksessa ei havaittu lämpimiä aterioita itse valmistavien vastaajien ja heidän väliltä, jotka eivät valmistaneet lämpimiä aterioita itse (U = 3170,000, p >.05). Hypoteesi 5. väitti, että kuluttajilla, joilla on kokemusta hyönteisten syönnistä, on enemmän aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kuin kuluttajilla, joilla ei ole kokemusta hyönteisten syönnistä. Tämän tutkielman tulosten perusteella hypoteesi voidaan osoittaa todeksi. U-testin mukaan aikaisemmin hyönteisiä maistaneilla on tilastollisesti erittäin merkitsevästi enemmän aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kuin heillä, jotka eivät ole maistaneet hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita (U = 22089,500, p <.001). Hyönteisten syöntiä koskevasta testistä saatujen pisteiden perusteella todettiin, että vastaajilla on hyvät tiedot hyönteisten syönnistä. Testipisteiden ja hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöaikomuksen välistä yhteyttä ei kuitenkaan voitu tarkastella, sillä sirontakuvion perusteella muuttujien välillä ei voitu havaita lineaarista yhteyttä. Lisäksi muuttujissa havaittiin laatikko janakuvaajaa tarkasteltaessa useita ääriarvoja. Kuvaajasta voitiin kuitenkin tehdä joitakin päätelmiä. Havaittiin, että 2 3 pistettä saaneet osoittivat yksittäisiä poikkeavia arvoja lukuun ottamatta kielteisen aikomuksen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Käyttöaikomuksen hajonta oli suuri 4 ja enemmän pisteitä saaneiden keskuudessa, mutta hajonta pieneni mitä enemmän pisteitä testistä saatiin. Toisaalta mitä enemmän testipisteitä saatiin, sitä enemmän aikomuksessa voitiin havaita ääriarvoja. Hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomuksen kvartiiliväli kuitenkin pieneni, ja 8 9 pistettä testistä saaneet osoittivat voimakkaita myönteisiä käyttöaikomuksia. Siten vaikuttaa siltä, että vastaajien hyvät tiedot hyönteisten syönnistä voivat mahdollisesti lisätä aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita.

85 Neofobian yhteyttä aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita tarkasteltiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla, koska muuttuja SUMaikomus ei ollut normaalijakautunut. Voitiin todeta, että neofobia korreloi tilastollisesti erittäin merkitsevästi aikomuksen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kanssa ja korrelaatiota voidaan pitää kohtuullisena (ρ = -.501, p <.000). Tulos todistaa hypoteesin 3. Ruokaneofobian kasvaessa aikomus käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita vähenee pitävän paikkansa. Saatu tulos vahvistaa aikaisempia havaintoja ruokaneofobian vaikutuksesta siihen, kuinka hyönteisten käyttöön ruokana suhtaudutaan. 10.5 Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöaikomusta selittävät tekijät Kuluttajien aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita pyrittiin selittämään suunnitellun käyttäytymisen teorian tekijöillä asenne (SUMasenne), subjektiivinen normi (SUMnormi) ja havaittu käyttäytymisen kontrolli (SUMkontrolli) avulla sekä ruokaneofobian avulla. Analyysimenetelmänä käytettiin parametrisia Pearsonin korrelaatiota ja lineaarista regressioanalyysia. Analyysien asettama muuttujien normaalijakaumaoletus ei toteutunut, mutta siitä päätettiin joustaa aineiston suuren koon vuoksi. Selittävätkö suunnitellun käyttäytymisen teorian osatekijät aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita Pearsonin korrelaatio osoitti, että aikomuksen ja suunnitellun käyttäytymisen teorian tekijöiden välillä oli yhteyttä (taulukko 19). Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöaikomuksen ja asenteen välillä oli erittäin korkea positiivinen yhteys (r =,890, p <.001). Positiivisen korrelaation perusteella voidaan päätellä, että mitä myönteisempi asenne kuluttajalla on hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kohtaan, sitä enemmän hänellä on aikomusta käyttää niitä. Käyttöaikomuksen ja subjektiivisen normin välinen korrelaatio oli myös positiivinen ja korkea (r =,793, p <.001). Tämän perusteella voidaan päätellä, että mitä myönteisemmin kuluttaja uskoo läheistensä suhtautuvan hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin, sitä enemmän kuluttajalla on aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Käyttöaikomuksen ja havaitun käyttäytymisen kontrollin välinen korrelaatio oli negatiivinen ja heikko, mutta tilastollisesti erittäin merkitsevä (r = -.372, p <.001). Siten voidaan sanoa, että jos kuluttajan aikomus käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita vähenee, hänen kyky havaita hyönteisiä sisältävät elintarvikkeet kasvaa.

86 TAULUKKO 19. Selittävän ja selittävien tekijöiden väliset korrelaatio kertoimet SUMasenne SUMnormi SUMkontrolli SUMaikomus.890, p =.000.793, p =.000 -.372, p =.000 Korrelaatiot osoittivat selitettävän ja selittävien muuttujien välisen yhteyden voimakkuuden, mutta ne eivät kertoneet yhteyden laadusta (Nummenmaa 2011, 309). Lineaarisen regressioanalyysin avulla selvitettiin, mitkä tekijät selittävät vaihtelua kuluttajien aikomuksessa käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Analyysi suoritettiin lisäävällä menettelyllä, jolloin malliin ei jää mahdollisia multikollineaarisia muuttujia, jotka selittäisivät yhtä paljon selitettävän muuttujan vaihtelusta (Metsämuuronen 2007, 650). Mallia parannettiin kerran poistamalla 14 poikkeavaa havaintoa, koska niiden strandardoitu residuaali oli itseisarvoltaan suurempi kuin tutkijan määrittelemä 3.0. Havaintoja analyysiin jäi outliereiden poiston jälkeen 553. Analyysin tulokset on esitetty taulukossa 20. TAULUKKO 20. Summamuuttujien regressiokertoimet, selitettävänä tekijänä aikomus käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ja selittävinä tekijöinä asenne, subjektiivinen normi ja havaittu käyttäytymisen kontrolli B Std. Error Beta t Sig vakio -.790.245 - -3.230.001 SUMasenne 1.003.046.771 21.942.000 SUMnormi.193.050.131 3.854.000 SUMkontrolli -.085.029 -.056-2.876.004 Kun hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöaikomusta selitettiin summamuuttujien asenne, subjektiivinen normi ja havaittu käyttäytymisen kontrolli avulla tulokseksi saatiin, että asenne (B = 1.003, p < 0.001) ja subjektiivinen normi (B =.193, p < 0.001) olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä selittäjiä. Havaittu käyttäytymisen kontrolli oli selittäjänä tilastollisesti merkitsevä (B = -.085, p <.010). (Taulukko 20.) Regressiokertoimien (B ja Beta) perusteella voidaan sanoa, että asenne selittää hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomusta subjektiivista normia ja havaittua käyttäytymisen kontrollia enemmän. Asenne-summamuuttujan positiivinen Beta-kerroin osoittaa, että vastaajat, joilla on myönteinen asenne hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kohtaan,

87 aikovat myös käyttää hyönteiselintarvikkeita. Havaitun käyttäytymisen kontrollin selitysosuus on mallissa pienin ja negatiivinen. Havaitun käyttäytymisen kontrollin kasvaessa aikomus käyttää hyönteiselintarvikkeita vähenee. Saatu regressiomalli sopi aineistoon (p <.001) ja sen avulla pystyttiin selittämään tilastollisesti 82 % käyttöaikomuksesta (R 2 =.821). Selittääkö ruokaneofobia aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita Ruokaneofobian yhteyttä aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita tarkasteltiin ensin Pearsonin korrelation avulla. Havaittiin, että muuttujien välillä on tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys (r = -.496, p >.000). Kuluttajan ruokaneofobisuuden kasvaessa hänen aikomuksensa käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita vähenee. Tämä vahvistaa aikaisemmin Spearmanin järjestyskorrelaatiolla todetun muuttujien korrelaation. Koska muuttujien välillä havaittiin yhteys, voitiin lineaarisen regressioanalyysin avulla selvittää ruokaneofobian kykyä selittää aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Analyysissa käytettiin pakottavaa menetelmää (enter), koska selittäviä tekijöitä oli vain yksi. Mallia parannettiin kerran poistamalla yksi poikkeava havainto, koska sen strandardoitu residuaali oli itseisarvoltaan suurempi kuin 3.0. Havaintoja analyysiin jäi outliereiden poiston jälkeen 566. Analyysin tulokset on esitetty taulukossa 21. TAULUKKO 21. Regressiokertoimet, selitettävänä tekijänä aikomus käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ja selittävänä tekijänä neofobia B Std. Error Beta t Sig vakio 8.035.195-41.301.000 neofobia -.095.007 -.503-13.806.000 Tulosten mukaan neofobia on tilastollisesti erittäin merkitsevä selittäjä aikomuksessa käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita (B = -.095, p <.001). Malli sopi aineistoon (p <.001) ja se selitti tilastollisesti 25 % aikomuksesta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita (R 2 =.25). Saatu tulos vahvistaa aikaisempien tutkimusten tuloksia, joissa neofobian on todettu vaikuttavan haluun maistaa ja syödä hyönteisiä sekä ottaa ne osaksi ruokavaliota (mm. Hartmann ym. 2015; Tan ym. 2016a, 2016b; Verbeke 2015).

88 Yhteenvetona voidaan todeta, että tässä aineistossa aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita pystyttiin selittämään asenteen, subjektiivisen normin ja havaitun käyttäytymisen kontrollin avulla sekä ruokaneofobian avulla. Näistä merkittävimmäksi selittäjäksi tekijäksi osoittautui asenne. 10.6 Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöehdot Osiossa Aikomus käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kartoitettiin ehtoja, joilla kuluttajat aikovat käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Seuraavaksi ehtoja tarkastellaan jaottelemalla ehdot terveellisyyteen ja ravitsevuuteen, turvallisuuteen ja ominaisuuksiin. Tarkastelua varten alkuperäiset 7-portaiset muuttujat tiivistettiin 5-portaisiksi. Alkuperäisten muuttujien jakaumat on esitetty liitteessä 2. Terveellisyyttä ja ravitsevuutta koskevista käytön ehdoista myönteisimmin suhtauduttiin hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden positiivisiin terveysvaikutuksiin (kuvio 6.) Väittämän 2. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos niillä on positiivinen vaikutus terveyteeni kanssa täysin ja jokseenkin samaa mieltä oli yhteensä 66,3 % (n = 376) vastaajista. Väitteen kanssa täysin tai jokseenkin eri mieltä oli 19,4 % (n = 110) vastaajista. Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöön suhtauduttiin myönteisesti myös, mikäli elintarvikkeet ovat ravitsemuksellisesti parempia kuin liha. Täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämän 1. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos ne ovat ravitsemuksellisesti parempia kuin liha kanssa oli 58,4 % (n = 331) vastaajista. Sen sijaan viralliset ravitsemussuositukset vaikuttivat vähemmän myönteiseen hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöaikomukseen. Väitteen 3. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos viralliset ravitsemussuositukset suosittelevat niiden käyttöä kanssa täysin ja jokseenkin samaa mieltä oli 51,0 % (n = 289) vastaajista. Täysin tai jokseenkin eri mieltä väittämän kanssa oli 27,5 % (n = 156) vastaajista.

Väittämät 89 1. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos ne ovat ravitsemuksellisesti parempia kuin liha. 17,3 7,8 16,6 33,2 25,2 2. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos niillä on positiivinen vaikutus terveyteeni. 12,5 6,9 14,3 38,3 28 3.Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos viralliset ravitsemussuositukset suosittelevat niiden käyttöä. 17,3 10,2 21,5 32,5 18,5 0% 20% 40% 60% 80% 100% Vastaajien määrä Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVIO 6. Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden terveellisyyttä ja ravitsevuutta koskevien käytön ehtojen jakauma (n = 567) Turvallisuutta koskeviin hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden ominaisuuksiin suhtauduttiin hyvin myönteisesti (kuvio 7). Väittämän 4. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos niissä ei ole torjunta-ainejäämiä kanssa samaa mieltä oli 69,3 % (n = 393) vastaajista. Väittämään 5. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, koska ne ovat ympäristöystävällisiä kanssa samaa mieltä oli 71,8 % (n = 407) vastaajista. Samaa mieltä väittämän 6. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos terveysviranomaiset toteavat ne turvallisiksi kanssa oli 66,2 % (n = 377). Eri mieltä ja jokseenkin eri mieltä edellä mainittujen väittämien kanssa oli noin viidennes vastaajista. Tuotteiden turvallisuus vaikuttaa siten olevan tärkeä tekijä siinä, aikovatko kuluttajat käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita.

Väittämät 90 4. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos niissä ei ole torjunta-ainejäämiä. 13,1 5,8 11,8 34,2 35,1 5. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, koska ne ovat ympäristöystävällisiä. 13,8 5,1 9,3 37,2 34,6 6. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos terveysviranomaiset toteavat ne turvallisiksi. 15,0 7,1 11,5 36,7 29,8 0% 20% 40% 60% 80% 100% Vastaajien määrä Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVIO 7. Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien käytön ehtojen jakauma (n = 567) Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöaikomuksissa voitiin havaita eroja elintarvikkeen eri ominaisuuksien suhteen (kuvio 8). Ominaisuuksista hinta vaikutti vähiten myönteiseen käyttöaikomukseen. Väitteen 7. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos ne ovat halvempia kuin liha kanssa samaa ja jokseenkin samaa mieltä oli 49,7 % (n = 282) ja eri ja jokseenkin eri mieltä 30,0 % (n = 170) vastaajista. Se sijaan kaksi kolmesta vastaajasta ilmoitti myönteisen hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöaikomuksen, mikäli elintarvikkeet ovat laadukkaita, niistä on vaivatonta valmistaa ruokaa ja valmistettu ruoka on maukasta. Väitteen 8. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos niistä on vaivatonta valmistaa ruokaa kanssa täysin ja jokseenkin samaa mieltä oli 70,9 % (n = 402) vastaajista. Väitteen 9. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos niistä voi valmistaa maukkaita ruokia kanssa samaa mieltä oli 75,1 % (n = 426). Samaa mieltä väittämän Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos ne ovat laadukkaita kanssa oli 75,8 % (n = 430).

Väittämät 91 7. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos ne ovat halvempia kuin liha. 20,1 9,9 20,3 26,6 23,1 8. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos niistä on vaivatonta valmistaa ruokaa. 13,1 4,9 11,1 36,5 34,4 9. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos niistä voi valmistaa maukkaita ruokia. 12,2 4,2 8,5 32,8 42,3 10. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos ne ovat laadukkaita. 13,1 3,57,6 38,1 37,7 0% 20% 40% 60% 80% 100% Vastaajien määrä Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVIO 8. Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden ominaisuuksia koskevien käytön ehtojen jakauma (n = 567) Yhteenvetona voidaan sanoa, että kaikki hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käytön ehdot arvoitiin enemmän myönteisiksi kuin kielteisiksi. Mielenkiintoisesti hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden lihaa halvempi hinta aiheutti vastauksissa hajontaa. Hinnan on todettu olevan yksi merkittävimmistä ruoan valintaan vaikuttavista tekijöistä (Furst 1996). Halpa hinta ei hyönteiselintarvikkeiden kohdalla vaikuta kuitenkaan olevan tässä aineistossa merkittävin valintaa ohjaava tekijä. Hintaa merkityksellisemmät elintarvikkeen ominaisuudet ovat vaivattomuus, maukkuus ja laadukkuus. Mielenkiintoinen havainto on myös ravitsemussuositusten vaikutus aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Noin viidenneksellä vastaajista (21,5 %, n = 122) ei ollut mielipidettä väitteeseen 3. Aion käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, jos viralliset ravitsemussuositukset suosittelevat niiden käyttöä. Tämän väitteen kanssa eri ja jokseenkin eri mieltä oli 27,5 % (n = 156) vastaajista. Tämän perusteella voidaan sanoa, että viralliset ravitsemussuositukset eivät vaikuta olevan niiden kriteerien joukossa, jotka merkittävimmin määrittelevät tämän tutkimusjoukon hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käytön ehtoja.

92 Taustatekijöiden vaikutus hyönteiselintarvikkeiden käytön ehtoihin Edellä tarkastelluista hyönteiselintarvikkeiden käytön ehtoja kuvaavista muuttujista muodostettiin summamuuttujat, jotka kuvaavat elintarvikkeiden terveellisyyttä ja ravitsevuutta (SUMterveellisyys), turvallisuutta (SUMturvallisuus) ja ominaisuuksia (SUMominaisuudet). Summamuuttujat mittasivat kutakin hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöehtoa 7-portaisella Likert-asteikolla (1 = täysin eri mieltä, 7 = täysin samaa mieltä). Taustatekijöiden vaikutusta näihin käytön ehtoja kuvaaviin summamuuttujiin tutkittiin parametrittomilla Mann-Whitneyn U-testillä ja Kruskall-Wallisin testillä, koska Kolmogorov- Smirnovin testin mukaan summamuuttujat eivät olleet normaalijakautuneet (p <.05). Taustatekijöistä analyysiin valittiin sukupuoli, ikäryhmä, asuinpaikka, koulutustausta ja kokemus hyönteisten syönnistä. Näissä muuttujissa havaittiin eroja aikomuksessa käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Tämän vuoksi haluttiin tarkastella lähemmin, voidaanko eroja havaita myös käytön ehdoissa. Käyttöaikomuksessa eroja havaittiin myös neofobia-muuttujassa. Neofobian yhteyttä käytön ehtoihin ei kuitenkaan voitu tarkastella, sillä sirontakuvio osoitti, ettei korrelaatiotarkastelu muuttujien välillä ole mielekäs. Tulokset taustamuuttujien vaikutuksesta käytön ehtoihin on koottu taulukkoon 22. Miesten ja naisten välillä havaittiin tilastollisesti melkein merkitsevä ero siinä, kuinka hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden terveellisyys ja ravitsevuus vaikuttavat elintarvikkeiden käyttöaikomuksiin (U = 31601,0 p <.05). Miehillä terveellisyys ja ravitsevuus vaikuttivat aikomukseen enemmän kuin naisilla. Tilastollisesti melkein merkitsevä ero miesten ja naisten välillä havaittiin myös hyönteiselintarvikkeiden ominaisuuksien osalta. Miehillä elintarvikkeen ominaisuudet vaikuttivat hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöaikomukseen naisia enemmän (U = 30997,5, p <.05). Eroa turvallisuuteen liittyvien tekijöiden vaikutuksesta käyttöaikomukseen ei sukupuolten väliltä havaittu (U = 33769,5, p >.05). Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käytön ehdoissa havaittiin eroja ikäryhmien välillä (taulukko 22). Parivertailu osoitti, että tilastolliset erot olivat alle 25-vuotiaiden ja 25 29 vuotiaiden välillä ja yli 50-vuotiaiden ja 25 29-vuotiaiden välillä. Alle 25-vuotiaiden ja yli 50-vuotiden ikäryhmissä hyönteiselintarvikkeiden terveellisyys, turvallisuus ja ominaisuudet eivät vaikuttaneet elintarvikkeiden käyttöaikomuksiin yhtä paljon kuin 25 29-vuotiailla. Terveellisyyden osalta ero alle 25-vuotiaiden kohdalla oli tilastollisesti melkein merkitsevä (p <.05) ja yli 50-vuotiaiden ikäryhmässä tilastollisesti merkitsevä (p <.01). Turvallisuudessa molemmat ikäryhmät erosivat 25 29-vuotiaista tilastollisesti merkitsevästi (p <.01). Ominaisuuksien kohdalla alle 25-vuotiaat erosivat 25-29-vuotiaista tilastollisesti merkitsevästi (p <.01) ja yli 50-vuotiaat tilastollisesti erittäin merkitsevästi (p =.001).

93 Kaupungissa ja maaseudulla asuvien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero siinä, kuinka hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden terveellisyys vaikuttaa elintarvikkeiden käyttöaikomuksiin (U = 22109,0 p <.01). Kaupungissa asuville myös hyönteiselintarvikkeiden turvallisuus vaikutti niiden käyttöaikomuksiin maaseudulla asuvia enemmän (U = 21167,5, p <.001). Tilastollisesti merkitsevä ero asuinpaikkojen välillä havaittiin myös hyönteiselintarvikkeiden ominaisuuksien vaikutuksessa (U = 21846,0, p <.01). Koulutustausta vaikutti siihen, minkä ominaisuuksien perusteella hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita aiotaan käyttää (taulukko 22). Parivertailutoiminnon avulla havaittiin, että vielä koulussa oleville hyönteiselintarvikkeiden terveellisyys, turvallisuus ja ominaisuudet eivät olleet yhtä merkittäviä ehtoja näiden elintarvikkeiden käytölle kuin korkeakoulu- ja opistotutkinnon suorittaneille, lukion tai ammatillisen tutkinnon suorittaneille sekä lisensiaatin ja tohtorin tutkinnon suorittaneille. Erot olivat tilastollisesti merkittäviä (p.010) tai erittäin merkitseviä (p.001). Muiden koulutustaustojen välillä eroja ei ollut. TAULUKKO 22. Taustamuuttujien vaikutus hyönteiselintarvikkeiden käytön ehtoihin Summamuut- Sukupuoli* Ikä** Asuin- Koulutus** Kokemus* tuja paikka* SUMterveelli- U=31601,0 χ²(4)=16,316 U= 2109,0 χ²(4)=26,686 U=24632,5 syys p <.05 p <.01 p <.01 p <.000 p <.000 SUMturvalli- U=33769,5 χ²(4)=18,975 U=21167,5 χ²(4)=29,050 U=25497,5 suus p >.05 p =.001 p <.001 p <.001 p <.000 SUMominai- U=30997,5 χ²(4)=19,562 U=21846,0 χ²(4)=26,998 U=23103,0 suudet p <.05 p =.001 p =.001 p <.000 p <.000 *Mann-Whitneyn U-testi **Kruskall-Wallisin testi Vastaajan kokemus hyönteisten syönnistä vaikutti hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käytön ehtoihin (taulukko 22.) Vastaajat, jotka olivat maistaneet hyönteisiä, osoittivat hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden terveellisyyden, turvallisuuden ja ominaisuuksien olevan merkittävämpiä ehtoja näiden elintarvikkeiden käytölle kuin vastaajat, jotka eivät olleet maistaneet hyönteisiä. Erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p.001). Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että tilastollisesti merkitseviä tai erittäin merkitseviä eroja eri taustamuuttujien ja käyttöaikomuksen ehtojen väliltä löydettiin, kun riippumattomina muuttujina olivat ikä, asuinpaikka, koulutus ja kokemus hyönteisten syönnistä. Eroja havaittiin kaikkien käyttöaikomusten ehtojen kohdalla.

94 10.7 Kuluttajien ryhmittely käyttöaikomusten ehtojen mukaan K-keskiarvo ryhmittelyanalyysin eli klusterianalyysin avulla tutkittiin vastaajien jakautumista ryhmiin sen perusteella, millä ehdoilla hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita aiotaan käyttää. Analyysi toteutettiin kolmen klusterin mallilla käyttöehtoja kuvaavien summamuuttujien SUMterveellisyys, SUMturvallisuus ja SUMominaisuudet mukaisesti. Varianssianalyysi vahvisti, että valitut muuttujat ryhmittelivät vastaajia tehokkaasti eri klustereihin ja analyysia voidaan pitää mielekkäänä (p >.001). Vastaajat muodostivat kolme ryhmää (taulukko 23). Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat (n = 251) olivat jokseenkin samaa mieltä siitä, että he aikoivat käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, mikäli ne ovat terveellisiä ja ravitsevia, turvallisia sekä ominaisuuksiltaan toivottavia. Tässä ryhmässä kaikki käytön ehdot saivat korkeat arvot (M = 6.25 6.49). Voidaan sanoa, että ryhmään kuuluvia kuluttajia voidaan pitää todennäköisenä hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttäjinä, mikäli elintarvikkeet täyttävät käyttöaikomuksen ehdot. Koska käyttäytymisaikomus on merkittävin käyttäytymiseen vaikuttava tekijä, ryhmään 1 kuuluvat kuluttajat voidaan nimetä todennäköisiksi käyttäjiksi. Toiseen ryhmään kuuluvat (n = 97) olivat eri mieltä siitä, että he aikovat käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, mikäli ne ovat terveellisiä ja ravitsevia, turvallisia ja ominaisuuksiltaan toivottavia. Kaikki käytön ehtoja kuvaavat summamuuttujat saivat matalia arvoja (M = 1.37 1.45). Ryhmään kuuluvia voidaan nimittää epätodennäköisiksi käyttäjiksi, sillä tässä tutkielmassa tarkastellut käyttöaikomusten ehdot eivät vaikuta myönteisesti heidän hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomuksiin. Kolmanteen ryhmään kuuluvat (n = 219) olivat hieman samaa mieltä siitä, että he aikovat käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, mikäli ne ovat turvallisia (M = 5.03) ja ominaisuuksiltaan toivottavia (M = 5.00). Sen sijaan elintarvikkeiden ravitsemuksellisten arvojen ja hyötyjen vaikutuksesta käyttöaikomukseen ei ollut luotu mielipidettä (M = 4.24). Ryhmään kuuluville on tärkeää, että hyönteisistä valmistetut elintarvikkeet ovat turvallisia ja ominaisuuksiltaan toivottavia, mutta niiden ravitsemuksellisella arvolla ei välttämättä ole merkitystä. Tämä ryhmä voidaan nimetä potentiaalisiksi käyttäjiksi. Heidän aikomuksensa käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita on enemmän myönteinen kuin kielteinen, mikäli tarkastellut käytön ehdot toteutuvat. Kruskall-Wallisin testin osoitti, että klusterianalyysin perusteella löydettyjen ryhmien välillä on eroja aikomuksessa käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita (χ²(2) = 292,612, p <.001). Parivertailun avulla havaittiin, että kaikki ryhmät erosivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi toisistaan (p <.001). Käyttöaikomus oli suurin ryhmällä 1, toiseksi suurin ryhmällä 3 ja pienin ryhmällä 2. Analyysin tulos vahvistaa edellä esitettyä ryhmien nimeämisen mielekkyyttä todennäköisiin, epätodennäköisiin ja potentiaalisiin hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttäjiin.

95 TAULUKKO 23. Ryhmittelyanalyysin ryhmäkeskukset (N = 567) Ehdot aikomukselle käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita Terveellisyys ja ravitsevuus (SUMterveellisyys) Turvallisuus Klusteri 1 Klusteri 2 Klusteri 3 6.25 1.37 4.24 6.49 1.38 5.03 (SUMturvallisuus) Ominaisuudet 6.47 1.45 5.00 (SUMominaisuudet) 10.7 Millaista hyönteisistä valmistettua ruokaa kuluttajat voisivat ajatella syövänsä? Seuraavaksi tarkastellaan, millaisia hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita vastaajat voisivat ajatella syövänsä ja millaisiin ruokiin he kokevat hyönteisten sopivan. Muuttujia mitattiin alkuperäisesti 7-portaisella Likert-asteikolla, joka tarkastelun selkeyttämiseksi tiivistettiin 5-portaiseksi. Tiivistäminen oli selkeyttämisen lisäksi peruteltua, koska mielenkiinto tarkastelussa oli eroissa myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien osuuksissa, ei näiden osuuksien sisäisissä eroissa. Muuttujien alkuperäiset jakaumat prosentteina ja frekvensseinä on esitetty liitteessä 2. Suurin osa vastaajista suhtautui tutulta näyttävään tai maistuvaan hyönteisistä valmistettuun ruokaan erittäin tai jokseenkin myönteisesti (kuvio 9). Väittämän 1. Voisin syödä hyönteisistä valmistettua ruokaa, joka näyttää tutulta ruoalta kanssa täysin samaa tai jokseenkin samaa mieltä oli yhteensä 68,5 % (n = 388) vastaajista. Hieman useampi, yhteensä 71,4 % (n = 405) oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen 2. kanssa Voisin syödä hyönteisistä valmistettua ruokaa, joka maistuu tutulta ruoalta. Sekä väittämän 1. että 2. kanssa täysin eri mieltä tai jokseenkin eri mieltä oli yhteensä alle 20 % vastaajista. Verrattain myönteisesti suhtauduttiin myös ruokaan, jossa hyönteiset eivät näy tai maistu. Väittämän 3. Voisin syödä hyönteisistä valmistettua ruokaa, jossa hyönteiset eivät näy kanssa täysin samaa ja jokseenkin samaa mieltä oli yhteensä 66,5 % (n = 377) vastaajista ja täysin tai jokseenkin eri mieltä 24,4 % (n = 138). Vastaajista 60,8 % (n = 345) ilmaisi voivansa käyttää ruokaa, jossa hyönteiset eivät maistu (väittämä 4). Täysin ja jokseenkin

Väittämät 96 eri mieltä väittämän kanssa oli 27,0 % (n = 153). Vaikka vastaajat vaikuttavat suhtautuvan myönteisesti ruokaan, jossa hyönteiset eivät näy tai maistu, tulosten perusteella ei voida vetää johtopäätöksiä siitä, kuinka halukkaita vastaajat ovat syömään ruokaa, jossa hyönteiset näkyvät tai maistuvat. 1. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, joka näyttää tutulta ruoalta. 13,9 5,4 12,2 29,0 39,5 2. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, joka maistuu tutulta ruoalta. 13,9 4,9 9,5 30,8 40,6 3. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, jossa hyönteiset eivät näy. 14,8 9,6 9,2 27,0 39,5 4. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, jossa hyönteiset eivät maistu. 14,8 12,2 12,2 26,4 34,4 0% 20% 40% 60% 80% 100% Vastaajien määrä Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVIO 9. Vastaajien mielipide hyönteisistä valmistetusta ruoasta makuominaisuuksien ja ulkonäön osalta (n = 567) Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat useammissa tutkimuksissa (mm. Gmuer ym. 2016, Medigo ym. 2016 Piha ym. 2016) saatuja tuloksia, joiden mukaan hyönteiset ollaan valmiita ottamaan ruokavalioon pääasiassa jauhetussa muodossa (kuvio 10). Väittämän 5. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, jossa hyönteiset ovat jauhettuna kanssa täysin samaa mieltä oli yli puolet, 50,3 % (n = 285) vastaajista. Yhteensä täysin ja jokseenkin samaa mieltä oli 77,1 % (n = 437) vastaajista. Noin kymmenyksen pienempi osuus, 66,3 % (n = 376), suhtautui myönteisesti myös paloiteltuja hyönteisiä sisältävään ruokaan. Kriittisimmin suhtauduttiin kokonaisiin hyönteisiin. Väitteen 7. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, jossa hyönteiset ovat kokonaisina kanssa täysin samaa mieltä oli 26,5 % (n = 150) vastaajista. Yhteensä täysin ja jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa oli hieman yli puolet, 53,5 % (n = 303) vastaajista. Sen sijaan täysin eri mieltä ja jokseenkin eri mieltä väitteen kanssa oli yhteensä 37,9 % (n = 215). Tulokset osoittavat hypoteesin 4. Hyönteisiä syödään mieluummin jauhetussa muodossa kuin kokonaisina pitävän paikkansa.

Väittämät 97 5. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, jossa hyönteiset ovat jauhettuna. 11,1 3,7 8,1 26,8 50,3 6. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, jossa hyönteiset ovat paloiteltuna. 14,8 8,2 10,8 30,9 35,4 7. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, jossa hyönteiset ovat kokonaisina. 19,2 18,7 8,6 27,0 26,5 0% 20% 40% 60% 80% 100% Vastaajien määrä Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVIO 10. Vastaajien mielipide hyönteisistä valmistetusta ruoasta hyönteisten prosessoinnin osalta (n = 567) Makuominaisuuksiensa osalta hyönteiset miellettiin enemmän suolaiseen ja mausteiseen kuin makeaan ruokaan (kuvio 11). 8. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, joka maistuu makealta -väittämän kanssa täysin samaa ja jokseenkin samaa mieltä oli yhteensä 49,4 % (n = 280) sekä täysin eri ja jokseenkin eri mieltä 30,2 % (n =171) vastaajista. Huomioitavaa on, että noin viidennes (20,5 %, n = 116) ei ottanut väitteeseen kantaa. Suolaiseen ruokaan suhtauduttiin selkeäsi myönteisemmin. Väitteen 9. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, joka maistuu suolaiselta kanssa täysin samaa mieltä oli 40,2 % (n = 228) ja yhteensä täysin tai jokseenkin myönteisen kannan ilmoitti 71,7 % (n = 407) vastaajista. Vielä hieman myönteisemmin suhtauduttiin mausteiseen hyönteisiä sisältävään ruokaan. Vastaajista 44,6 % (n = 253) oli täysin samaa mieltä väitteen 10. kanssa Voisin syödä hyönteisistä valmistettua ruokaa, joka on mausteista. Yhteensä myönteisesti tähän väittämään suhtautui 75,6 % (n =429) vastaajista. Saadut tulokset noudattelevat Tanin (2015) tekemää havaintoa. Tanin mukaan hollantilaiset kokevat hyönteisten sopivan paremmin suolaiseen kuin makeaan ruokaan. Tämä johtuu siitä, että hyönteiset esitetään usein vaihtoehtona lihalle, jolloin niiden liittämistä makeaan tuotteeseen pidetään epäsopivana.

Väittämät 98 8. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, joka maistuu makealta 15,5 14,7 20,5 21,9 27,5 9. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, joka maistuu suolaiselta. 12,3 3,4 12,5 31,5 40,2 10. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, joka on mausteista. 12,0 4,28,1 31,0 44,6 0% 20% 40% 60% 80% 100% Vastaajien määrä Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVIO 11. Vastaajien mielipide hyönteisistä valmistetusta ruoasta maun osalta (n = 567) Hyönteisistä valmistettua ruokaa oltiin valmiimpia käyttämään, mikäli ruoassa käytetään kasvatettuja hyönteisiä luonnossa kasvaneiden hyönteisten sijaan. (Kuvio 12.) Suurin osa vastaajista 42,5 % (n = 241) oli väitteen 11. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, joka on valmistettu kasvatetuista hyönteisistä kanssa täysin samaa mieltä. Myönteisesti väittämään suhtautui yhteensä 71,4 % (n = 405) vastaajista. Kielteisesti väittämään suhtautui 16,4 % (n = 93) vastaajista. Villinä kasvaneiden hyönteisten käyttöön suhtauduttiin kriittisemmin. Väittämän 12. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, joka on valmistettu luonnossa villinä kasvaneista hyönteisistä kanssa täysin samaa mieltä oli 24,9 % (n = 141). Myönteisen kannan väitteeseen ilmaisi yhteensä 51,3 % (n = 292) vastaajista. Täysin ja jokseenkin eri mieltä väitteen kanssa oli 31,1 % (n =176).

Väittämä Väittämät 99 11. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, joka on valmistettu kasvatetuista hyönteisistä 11,8 4,6 12,2 28,9 42,5 12. Voisin käyttää hyönteisistä valmistettua ruokaa, joka on valmistettu luonnossa villinä kasvaneista hyönteisistä. 15,9 15,2 17,5 26,6 24,9 0% 20% 40% 60% 80% 100% Vastaajien määrä Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVIO 12. Vastaajien mielipide hyönteisistä valmistetusta ruoasta hyönteisten kasvatustavan perusteella (n = 567) Aikaisemmin todetusti yli 70 % vastaajista (n = 399) osoitti myönteisen aikomuksen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Tätä tulosta vahvistavaa se, että lähes yhtä usea 69,5 % (n = 394) oli täysin eri mieltä väitteen En voisi syödä mitään hyönteisruokaa kanssa. (Kuvio 13.) Vaikka hyönteisten syömiseen suhtaudutaan hyvin myönteisesti, hyönteisiä sisältävän ruoan ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten valmiita hyönteisistä valmistettua ruokaa ollaan syömään. Tämän tutkielman tulosten perusteella kuluttajat ovat valmiimpia syömään kasvatetuista hyönteisistä tehtyä ruokaa, jossa hyönteiset ovat jauhettuna ja joka maistuu suolaiselta ja/tai mausteiselta. 13. En voisi syödä mitään hyönteisruokaa 69,5 10,6 4,25,1 10,6 0% 20% 40% 60% 80% 100% Vastaajien määrä Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVIO 13. Vastaajien kielteinen aikomus syödä hyönteisruokaa (n = 567)

Väittämä 100 Kyselyyn saaduista vastauksista ilmeni, että hyönteiset mielletään hyvin sopiviksi erilaisiin ruokiin ja ruokatuotteisiin. Kun hyönteisten sopivuutta tarkasteltiin jaottelun alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka näkökulmasta, hyönteisten katsottiin sopivan parhaiten alkupaloihin ja pääruokiin (kuvio 14). Täysin ja jokseenkin samaa mieltä hyönteisten sopivuudesta alkupaloihin oli 77,4 % (n = 439) vastaajista. Lähes yhtä usea piti hyönteisiä sopivana pääruokaan (75,2 %, n = 427). Sen sijaan suurin osa vastaajista koki, etteivät hyönteiset sovi jälkiruokaan. Täysin samaa mieltä hyönteisten sopivuudesta jälkiruokiin oli 22,9 % (n = 130). Väittämän kanssa täysin eri mieltä oli 20,6 % (n = 117) ja jokseenkin eri mieltä 21,9 % (n = 124). Siten hyönteiset koettiin sopivan selkeästi huonommin jälkiruokiin kuin alku- ja pääruokiin. 1. Alkupala 10,2 2,7 9,7 28,0 49,4 2. Pääruoka 10,4 4,7 9,5 24,8 50,4 3. Jälkiruoka 20,6 21,9 16,9 17,7 22,9 0% 20% 40% 60% 80% 100% Vastaajien määrä Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVIO 14. Hyönteisten sopiminen alkuruokaan, pääruokaan ja jälkiruokaan (n = 567) Hyönteisiä sisältäviin salaatteihin ja keittoihin suhtauduttiin myönteisesti (kuvio 15). Hyönteisten koettiin kuitenkin sopivan keittoon salaattia hieman paremmin. Täysin ja jokseenkin samaa mieltä hyönteisten sopivuudesta keittoon oli 65,0 % (n = 337) vastaajista. Hyönteisten sopivuudesta salaattiin täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli puolestaan 59,4 % (n = 369).

Väittämä 101 4. Salaatti 13,2 14,6 12,7 27,5 31,9 5. Keitto 12,7 8,3 13,9 30,3 34,7 6. Gurmee-ruoka 11,8 4,2 9,9 28,1 46 7. Naposteltava 9,3 4,1 8,3 26,4 51,9 8. Välipalatuote 12,2 7 11,3 29,1 40,4 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Vastaajien määrä Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä KUVIO 15. Hyönteisten sopiminen erilaisiin ruokiin ja elintarvikkeisiin (n = 567) Vielä myönteisemmin suhtauduttiin hyönteisten käyttöön gurmee-ruoassa, naposteltavissa ja välipalatuotteissa (kuvio 15). Täysin samaa mieltä hyönteisten sopimisesta gurmee-ruokaan oli 46,0 % (n = 261) vastaajista. Yhteensä täysin tai jokseenkin samaa mieltä olevien osuus oli 74,1 % (n = 420). Hyönteisten sopivuudesta naposteltaviin suhtauduttiin kaikista kysytyistä ruokalajeista- ja tuotteista myönteisimmin. Täysin samaa mieltä hyönteisten sopivuudesta naposteltaviin oli 51,9 % (n = 294) vastaajista ja yhteensä myönteisesti asiaan suhtautui 78,3 % (n = 444) vastaajista. Hyönteisten ei katsottu sopivan yhtä hyvin välipalatuotteisiin kuin naposteltaviin. Täysin samaa mieltä hyönteisten sopivuudesta välipalatuotteisiin oli 40,4 % (n = 229). Yhteensä hyönteiset välipalatuotteisiin sopiviksi ilmoitti 69,5 % (n = 394). Yhteenvetona voidaan todeta, että hyönteisten katsottiin sopivan hyvin monenlaisiin ruokiin ja elintarvikkeisiin, erityisesti naposteltaviin ja alkupaloihin. Poikkeus oli hyönteisiä sisältävät jälkiruoat, joihin suhtauduttiin selkeästi muita hyönteisiä sisältäviä ruokia ja elintarvikkeita kielteisemmin. Tämä antaa viitteitä siitä, että hyönteiset koetaan sopivan paremmin suolaiseen kuin makeaan ruokaan. Mielenkiintoinen havainto on se, että hyönteisiä sisältäviin naposteltaviin ja välipalatuotteisiin suhtauduttiin hyvin myönteisesti, vaikka näihinkin elintarvikeryhmiin voidaan katsoa sisältyvän sekä makeita että suolaisia vaihtoehtoja. Voidaankin arvella, että ruoan makuominaisuuksien lisäksi ruoan ulkomuoto ja esitystapa vaikuttavat siihen, miten sopivana hyönteiset ruoassa koetaan.

102 10.8 Miksi hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita aiotaan ja ei aiota käyttää Vastaajilta kysyttiin avoimilla kysymyksillä, miksi he aikovat tai eivät aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Vastaukset osoittivat, että useat kuluttajat olivat asettaneet käyttöaikomukselleen kriteerejä, jotka määrittävät aikomusta. Tällöin käyttöaikomus ilmaistiin ehdollisesti, esimerkiksi jos ne ovat ympäristöystävällisiä tai jos ne ovat hyvää ja ravitsevaa. Kuluttajille kriteerien täyttyminen oli edellytys käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Toisaalta käyttöaikomusta perusteltiin tiedolla, esimerkiksi koska ne ovat ekologisia ja terveellisiä, ja uskomuksilla, esimerkiksi Uskon myös, että ne voisivat olla oikeasti hyviä tai Maku ja suutuntuma voi olla jännittävä. Uteliaisuus ja kokeilun halu mainittiin usein sekä ehdollisuuteen että tietoon ja uskomuksiin perustuvien syiden lisäksi. Se saattoi olla myös ainoa peruste käyttöaikomukselle. Syyt olla käyttämättä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ilmaistiin myös usein ehdollisesti, esimerkiksi jos ne ovat kalliita tai Mikäli epämiellyttävän näköisiä. Vastauksissa esiintyi myös epävarmuutta. Mikäli syistä oltiin epävarmoja, se osoitettiin esimerkiksi sanoilla luultavasti ja ehkä. Syitä aikomukselle olla käyttämättä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ilmaistiin huomattavasti vähemmän kuin syitä käyttää niitä. Tämä itsessään jo kertoo verrattain myönteisestä suhtautumisesta hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöön. Seuraavaksi syitä aikomukselle käyttää tai olla käyttämättä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita tarkastellaan lähemmin. Syitä peilataan uusien elintarvikkeiden hyväksyntään vaikuttaviin tekijöihin (Rozin & Fallon 1987) sekä Furstin ym. (1996) ruoan valinnan malliin. Tarkastelun kohteena on se, mitkä tekijät hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomuksessa osoittautuvat ruoan valinnan näkökulmasta keskeisiksi. Miksi hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita aiotaan käyttää Syyt, miksi kuluttajat aikovat käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita muodostivat 11 teemaa, jotka on esitetty taulukossa 24. Merkittävimmät syyt käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita olivat niiden ympäristöystävällisyys, ekologisuus ja kestävä kehitys. Osassa vastauksista nämä seikat vain todettiin, osassa niitä arvioitiin tarkemmin. Useissa vastauksissa hyönteisiä verrattiin lihaan ja sen ympäristökuormitukseen. Hyönteisten pienempien päästöjen ja ekologisuuden vuoksi hyönteisiä pidettiin ympäristöllisesti lihaa parempana proteiininlähteenä. Vastauksissa edellä mainituista hyönteissyönnin eduista oltiin varmoja, esimerkiksi Koska ne ovat ympäristölle hyväksi mutta myös epävarmoja Jos ne ovat ympäristöystävällisempi vaihtoehto.

103 Toiseksi yleisin syy hyönteisten käyttämiseen ravintona oli niiden terveellisyys ja ravinteikkuus. Useat totesivat hyönteisten olevan terveellistä ravintoa. Niiden ravintoarvoja pidettiin hyvinä ja monipuolisina. Hyönteisten runsas proteiinipitoisuus mainittiin usein. Korkean proteiininpitoisuutensa vuoksi hyönteisiä verrattiin usein lihaan ja sitä saatettiin pitää lihaa parempana proteiininlähteenä: -- parempi proteiininlähde kuin nisäkkäät. Kokeilunhalu ja kiinnostus oli usein mainittu syy hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomukselle. Kokeilunhalu ilmaistiin muun muassa käyttämällä sanoja uteliaisuus ja kiinnostus. Monessa vastauksessa pelkkä ilmaisu kokeilunhalu oli ainoa syy. Kokeilunhalua saatettiin perustella myös yleisellä kiinnostuksella uutta (ruokaa) kohtaan: Olen kiinnostunut kokeilemaan uusia ruokia. Vastauksista ilmeni kuluttajien halu tietää, millaisia hyönteisten aistittavat ominaisuudet ovat. Oletetut aistittavat ominaisuudet, etenkin maku, mainittiin syinä aikomukselle käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita: Makuelämys, Jos hyönteiset osoittautuvat hyvänmakuisiksi --. Aistittavien ominaisuuksien mainitseminen perustui usein aikaisempaan kokemukseen tai kuulopuheisiin. Maku saattoi olla myös ehto käyttöaikomukselle, kuten edellä esitetty jälkimmäinen lainaus osoittaa. Eettisyys oli viidenneksi useimmin esitetty perustelu hyönteisten käyttöaikomukselle. Hyönteiset koettiin eettisempänä proteiinin lähteenä kuin liha. Yksittäisiä tarkentavia mainintoja esitettiin siitä, että hyönteisten tappaminen ravinnoksi ei tunnu niin pahalta kuin nisäkkäiden. Hyönteisten tietoisuutta ja niiden kokemaa kärsimystä pidettiin lihakarjaan verrattuna pienempänä. Siten hyönteisten tappaminen ravinnoksi koettiin vähemmän vääränä kuin nisäkkäiden. Hyönteiset nähtiin myös mahdollisuutena monipuolistaa ja muuttaa omaa ruokavaliota: Ne voisivat mahdollistaa monipuolisemman ruokavalion. Useissa vastauksissa ilmeni halu saada ruokavalioon vaihtoehtoisia proteiininlähteitä ja ylipäätään vaihtelua. Perusteluna joissakin tapauksissa mainittiin myös halu vähentää lihan syöntiä. Hyönteisten koettiin sopivan osaksi sekaruokavaliota mutta myös kasvisruokavalion täydentäjäksi, Niistä saisi vaihtelua kasvissyöntiin. Hinta ja saatavuus osoittautuivat myös käyttöaikomuksen ehdoiksi. Osassa vastauksista hyönteisten todettiin olevan edullisia ja siksi niitä aiottiin käyttää. Osassa vastauksista halpuus oli puolestaan käyttöaikomuksen ehto: mikäli ne ovat edullisia -. Yhdessä vastauksessa hinta ei puolestaan vaikuttanut käyttöaikomukseen, jos elintarvike todetaan hyväksi. Usein edullisuus liitettiin hyönteisten käyttöön proteiininlähteenä. Hyönteisten hinnan kalleutta tai halpuutta verrattiin perinteisten proteiininlähteiden hintoihin: - edullisempaa kuin liha.. Myös saatavuus mainittiin kriteerinä hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomukselle. Hyönteiselintarvikkeiden tulisi olla helposti saatavilla kaupoissa.

104 Aikaisempi kokemus mainittiin selkeästi 29 vastauksessa. Koska aikaisempi kokemus oli ollut myönteinen, hyönteisiä aiottiin käyttää ruokana jatkossakin. Vastauksissa, joissa aiempaa kokemusta analysoitiin tarkemmin, hyönteisten toivottavat aistittavat ominaisuudet, etenkin maku, määrittivät kokemuksen myönteisyyden. Vastauksista ilmeni ajatus hyönteisistä ravinnon riittävyyden takaajina. Hyönteisten mainittiin olevan mahdollisuus vähentää maailman nälänhätää ja parantaa ruokaturvaa globaalisti. Mainintoja annettiin myös nykyisen länsimaiden lihankulutuksen kestämättömyydestä ja tarpeesta vaihtoehtoisille proteiininlähteille. Ravinnon riittävyyteen liitettiin joissakin tapauksissa myös hyönteisten kasvatuksen tehokkuus ja helppous. Se myös mainittiin itsenäisenä käyttöaikomuksen perusteluna. Hyönteisten tuotanto nähtiin lihatuotantoon verrattuna tehokkaampana tapana tuottaa proteiinia. Lisäksi mainintoja tuli kasvatuksen helppoudesta ja siitä, että se onnistuu myös kotioloissa. Muiksi syiksi käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita luokiteltiin syyt, jotka mainittiin vastauksissa alle kymmenen kertaa ja ne eivät sopineet sisällöltään muihin muodostettuihin luokkiin. Syistä useimmin mainittuja olivat elintarvikkeiden turvallisuus ja käytön helppous. Mikäli hyönteiset osoittautuisivat tai ne koettiin jo nyt turvallisiksi ja helppokäyttöisiksi, niitä aiottiin käyttää. Myös hyönteisten syönnin yleisyys muualla maailmassa mainittiin syyksi käyttöaikomukselle. Hyönteisiä pidettiin luonnollisena ravintona ihmiselle. Lisäksi hyönteisiä syömällä haluttiin toimia esimerkkinä, jotta hyönteisten käyttö ruokana yleistyisi länsimaissa ja säilyisi niissä maissa, joissa se on osa kulttuuria. Toisaalta myös muiden antama esimerkki ja suositukset esitettiin syinä käyttöaikomukselle. Jotkut kokivat hyönteisten syönnin olevan tulevaisuutta ja jopa pakko. Osa puolestaan oli valmis syömään hyönteisiä vain, jos muuta ruokaa ei ole saatavilla. Trendikkyys oli muiden käyttöaikomuksen syiden esiintymisen rinnalla hyvin harvinainen syy syödä hyönteisiä. Yksinkertaisimmin käyttöaikomusta perusteltiin sen yleisellä järkevyydellä, Koska se on järkevää, tai sillä ettei löydä syytä olla käyttämättä, En näe mitään syytä, miksi en käyttäisi. Syyt käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ilmaistiin usein yksinkertaisesti luetteloimalla, esimerkiksi Ekologista, halpaa, ravitsemuksellisesti hyvää, maultaan maistuvaa. Lukuisissa vastauksissa syitä yhdisteltiin toisiinsa. Muun muassa hyvä proteiinisisältö ja ekologisuus esiintyivät usein yhdessä, esimerkiksi Ekologisempi proteiinin lähde lihaan verrattuna. Eri syiden merkintöjen kokonaismäärästä voidaan päätellä, että useimmilla avoimen vastauksen antaneilla oli enemmän kuin yksi peruste aikomukselle käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita.

105 TAULUKKO 24. Miksi kuluttajat aikovat käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita (n = 405) SYY MERKINTÖJEN MÄÄRÄ Ympäristöystävällisyys, ekologisuus ja kestävä kehitys 194 Terveellisyys ja ravinteikkuus 139 Kokeilunhalu ja kiinnostuneisuus 89 Myönteiset aistittavat ominaisuudet 85 Eettisyys 66 Ruokavalion monipuolistaminen ja muuttaminen 52 Hinta ja saatavuus 35 Aikaisempi kokemus 29 Ravinnon riittävyyden takaaminen 22 Kasvatuksen tehokkuus ja helppous 17 Muut syyt 89 MERKINNÄT YHTEENSÄ 623 Furstin ym. ruoan valinnan mallin näkökulmasta perusteet aikomukselle käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kumpuavat erityisesti ihanteista, jotka peilautuvat arvoihin. Perusteluissa esiintyvät arvot osoittivat kuluttajien halua syödä ympäristöystävällisesti ja kestävän kehityksen mukaisesti. Toisaalta merkittäväksi arvoksi osoittautuivat terveellisyys- ja ravitsemusnäkökulmat, jotka voidaan nähdä yksilön havaitsemina henkilökohtaisina hyötyinä. Uusien elintarvikkeiden hyväksyntään vaikuttavien tekijöiden näkökulmasta kyseessä ovat pelot ruoan syömisen kielteisistä vaikutuksista. Henkilökohtaiseksi vaikuttimeksi hyönteisten syöntiin voidaan katsoa halu kokeilla uutta. Arvona voidaan pitää myös aistittavien ominaisuuksien, erityisesti maun, merkitystä. Tällöin uuden elintarvikkeen hyväksynnässä ilmenevät uskomus tai tieto ruoan aistittavista ominaisuuksista ohjaavat hyväksyntää ja valintaa.

106 Miksi hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ei aiota käyttää Syyt, joiden vuoksi kuluttajat eivät aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita muodostivat 12 teemaa (taulukko 25). Useimmin mainittu syy olla käyttämättä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita oli kielteiset tunteet hyönteisiä ja niistä tehtyä ruokaa kohtaan. Useassa vastauksessa todettiin hyönteisten syönnin tuntuvan pelottavalta, vastenmieliseltä ja ällöttävältä: Ajatus niiden syömisestä tuntuu pelottavalta ja hieman vastenmieliseltä. Hyönteisten todettiin muun muassa aiheuttavan inhoreaktioita ja puistatusta. Syitä kielteisille tuntemuksille ei perusteltu tarkemmin, niiden olemassaolo vain todettiin. Toiseksi merkittävin syy kielteiselle käyttöaikomukselle olivat hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden kielteiset aistittavat ominaisuudet, etenkin maku. Mikäli hyönteiset eivät maistu hyvältä, niitä ei syödä. Myös epämiellyttävä ulkonäkö mainittiin syyksi. Hyönteisiä ei haluttu syödä etenkään kokonaisina. Hyväksyttävä maku ja ulkonäkö eivät kuitenkaan olleet riittäviä, vaan useimmat toivoivat elintarvikkeilta myös hyvää koostumusta ja visuaalista miellyttävyyttä: Ruoan ulkonäkö ja koostumus ovat tärkeitä. Sopimattomuus omaan ruokavalioon oli myös syy olla käyttämättä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Etenkin vegaanista ja kasvisruokavaliota noudattaville tämä oli merkittävä syy: En syö lihaa, miksi syödä hyönteisiä?. Hyönteiset rinnastettiin lihaan ja niiden sopivuutta kasvisruokavalioon kyseenalaistettiin. Niitä saatettiin kuitenkin olla valmiita maistamaan ja käyttämään satunnaisesti mutta ei säännöllisesti. Ruoka-aineallergiat ja ravitsemushoitoa vaativat sairaudet olivat joillekin syy olla syömättä hyönteisiä. Toisaalta syy saattoi olla myös yksilön ruokavaliomieltymys: Koska syön ainoastaan ja vain punaista lihaa.. Hyönteisten kasvatuksen ja syönnin eettisyys herätti kuluttajissa huolta. Hyönteisten kasvatustapa, stressi, lopetus ja kyky tuntea kipua olivat keskeisimpiä eettisiä kysymyksiä. Mikäli hyönteisten kasvatus ei osoittaudu eettisesti kestäväksi, se voi olla este hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käytölle. Hyönteisten elintarvikekäytön turvallisuus mainittiin vastauksissa lähes yhtä usein kuin eettisyys (taulukko 25). Hyönteisiä ei oltu valmiita syömään, jos niiden turvallisuudesta ei ole varmuutta: Jos ei tietoa käytön turvallisuudesta. Tuotantoprosessi ja sen valvonta, puhtaus ja hygieenisyys, myrkyllisyys sekä tautiriskit herättivät vastaajissa huolta. Myös se, ettei Elintarvikevirasto Evira ole hyväksynyt hyönteisiä virallisesti elintarvikkeeksi, tuotiin vastauksissa esiin. Tuoteturvallisuus oli kuitenkin vähäinen käyttöaikomuksen este verrattuna kielteisiin tuntemuksiin ja aistittaviin ominaisuuksiin.

107 Hinta ja saatavuus olivat kuudenneksi useimmin mainittu peruste olla käyttämättä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Vastauksista voitiin päätellä, että mikäli hyönteiselintarvikkeet ovat kalliita ja huonosti saatavilla, niitä ei välttämättä olla halukkaita käyttämään. Vastauksista ilmeni myös tottumattomuuden vaikutus kielteisiin käyttöaikomuksiin. Mikäli tiettyihin toimintamalleihin ruoan valinnassa oli totuttu, niitä oli vaikeaa muuttaa. Hyönteisten syönnin esitettiin olevan ajatuksena vieras ja outo. Toimintamallien muuttaminen nähtiin kuitenkin mahdollisena, sillä hyönteisten syönti mainittiin myös tottumuskysymykseksi: Toisaalta kaikkeen tottuu. Epäilykset hyönteisten syönnin ja hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden kielteisistä vaikutuksista ympäristöön esitettiin huolena. Mikäli hyönteisten koettiin tai uskottiin olevan ekologisesti tai kestävän kehityksen näkökulmasta haitallisia, ei niitä aiottu käyttää. Ympäristöllisiä ja ekologisia huolia ei useimmissa vastauksissa eritelty tarkemmin. Mainintoja annettiin kuitenkin vieraslajien leviämisen ja kasvatushyönteisten karkaamisen pelosta. Ympäristöystävällisyyden ja ekologisuuden kanssa yhtä usein syynä hyönteiselintarvikkeiden kielteiselle käyttöaikomukselle mainittiin terveellisyys ja ravitsevuus. Jos hyönteiset eivät ole terveellisyyden ja ravitsemuksen kannalta hyödyllisiä, niitä ei aiottu käyttää. Hyönteisiltä ei välttämättä odotettu kuitenkaan erityisiä terveyshyötyjä, vaan lähinnä sitä, että ne eivät ole terveydelle haitallisia. Muutamat vastaajista kokivat, etteivät hyönteiset kuulu suomalaiseen ruokakulttuuriin, eivätkä siksi aikoneet syödä hyönteisiä. Toisaalta viitattiin myös uskomuksiin siitä, että ruokakulttuuri voi muuttua ajan kuluessa. Kulttuurin muuttumiseen ja muihin edellä mainittuihin syihin olla käyttämättä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita vaikuttanee tiedon vähyys. Tutkimuksen ja tiedon puute mainittiin selkeästi 11 vastauksessa olla käyttämättä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Tiedon puute heijastui kuitenkin usein myös ehdollisina esitetyistä perusteluista. Etenkin arvoihin liittyvistä syistä, hyönteisten kasvatuksen ja syönnin eettisyydestä, turvallisuudesta ja ekologisuudesta osoitettiin tarvittavan lisää tietoa. Muita syitä kielteiseen aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita esiintyi aineistossa yhteensä 35 kertaa. Mainintoja annettiin muun muassa siitä, että hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ei aiota käyttää, mikäli ne eivät muodoltaan miellytä kuluttajaa. Esimerkiksi pelkästään puolivalmisteina tai valmisruokana myytäviä hyönteisiä ei koettu miellyttävinä. Toisaalta toteamuksia tuli myös siitä, ettei hyönteisiä aiota käyttää, mikäli ruoanvalmistaminen niistä on hankalaa tai ei tiedetä, miten niistä voisi valmistaa ruokaa. Hyönteisten kotimaisuus ilmaistiin tärkeäksi: ulkomailta tuotuja hyönteisiä ei oltu halukkaita syömään. Osa vastaajista ei kokenut uuden elintarvikkeen kokeilemista tarpeel-

108 lisena, koska muutakin ruokaa on saatavilla. Hyönteiset esitettiin muun muassa hätäravintona tilanteessa joissa mitään muuta syötävää ei ole. Toisaalta hyönteisten mahdollisuuksiin ruokaturvan parantamisessa suhtauduttiin joissain tapauksissa kriittisesti. Hyönteisiä ei aiottu syödä, koska sen ei uskottu ratkaisevan maailman ravitsemusongelmaa. Kuitenkin vastauksissa tuli esiin mahdollisuus käyttää hyönteisiä eläinten rehuna. Siten hyönteisissä nähtiin potentiaalia toimia välineenä tuottaa ihmisille ravintoa. TAULUKKO 25. Miksi kuluttajat eivät aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita (n = 230) SYY MERKINTÖJEN MÄÄRÄ Kielteiset tunteet 69 Kielteiset aistittavat ominaisuudet 46 Sopimattomuus ruokavalioon 38 Epäeettisyys 29 Turvallisuus 27 Hinta ja saatavuus 25 Tottumattomuus 20 Ympäristöystävällisyys ja ekologisuus 14 Terveellisyys ja ravintoarvot 14 Ei kuulu kulttuuriin 13 Tiedon vähyys 11 Muut syyt 35 MERKINNÄT YHTEENSÄ 341 Tarkasteltaessa syitä olla käyttämättä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita merkittävimmäksi syyksi nousi asenne hyönteisiä ja niiden syömistä kohtaan. Kulttuuri ja sosiaalinen ympäristö ovat vaikuttaneet siihen, että useat kuluttajat ilmaisevat näkevänsä hyönteiset epämiellyttävinä ja ruoaksi sopimattomina. Tällöin ruoan valinnassa kyse on ihanteista ja siitä, mitä pidetään oikeanlaisena ruokana. Myös hyönteisiin liitetyt symboliset merkitykset, kuten inho, pelko ja vastenmielisyys, heijastuvat kielteisiin käyttöaikomuksiin. Uusien elintarvikkeiden hyväksyntään vaikuttavista tekijöistä epäilykset hyönteisten aistittavasta epämiellyttävyydestä ovat keskeisin tekijä kielteiselle käyttöaikomukselle. Etenkin maku koetaan tärkeäksi hyönteiselintarvikkeen ominaisuudeksi. Toisaalta myös

109 elintarvikkeen nauttimisen aiheuttamat kielteiset vaikutukset ovat syy olla käyttämättä hyönteisiä sisältäviä elintarvikkeita. Kyse on ruoan valinnan näkökulmasta terveydestä ja arvoista sekä niiden taustalla vaikuttavista ihanteista ja henkilökohtaisista tekijöistä. Syyt kielteiseen aikomukseen olla käyttämättä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita osoittautuivat sisällöllisesti osittain samoiksi kuin syyt myönteiselle aikomukselle. Saman sisältöisten syiden tärkeysjärjestys oli kuitenkin erilainen. Myönteisen käyttöaikomuksen perusteluissa painottuivat ruoanvalinnassa vaikuttavat ekologiset ihanteet ja arvot mutta myös henkilökohtaiset tekijät ja mieltymykset. Kielteiseen aikomuksen perusteluissa henkilökohtaiset tekijät ja mieltymykset sen sijaan osoittautuivat muita arvoja ja ihanteita tärkeämmiksi.

110 11 LUOTETTAVUUSTARKASTELU Tutkimuksen luotettavuutta tarkastellaan koko tutkimusprosessin ajalta. Aineistokeruun, tutkimusmenetelmän, kyselylomakkeen ja analyysin luotettavuutta sivuttiin jo luvuissa 8 ja 9. Tätä luotettavuustarkastelua täydennetään havainnoilla, jotka tehtiin tutkimuksen toteutuksen aikana ja sen jälkeen. Tutkielman luotettavuutta voidaan tarkastella reliabiliteetin ja validiteetin näkökulmasta. Reliabiliteetilla viitataan tutkimuksen toistettavuuteen. Validiteetti puolestaan kertoo, onko tutkimuksessa mitattu sitä, mitä on ollut tarkoitus mitata. Validiteetti voidaan edelleen jakaa ulkoiseen ja sisäiseen validiteettiin. (Metsämuuronen 2007, 64.) Kyselytutkimuksessa validiteettiin vaikuttaa ennen kaikkea kyselylomakkeessa käytetyt kysymykset ja niiden kyky antaa vastauksia tutkimusongelmaan (Heikkilä 2008, 186). Tämän tutkielman ulkoinen validiteetti, eli yleistettävyys on huono selkeän otantamenetelmän puuttumisen vuoksi (Metsämuuronen 2007, 55). Tuloksia ei voida yleistää suomalaisiin kuluttajiin, sillä käytetyllä aineistonhankintamenetelmällä saatujen koehenkilöiden ei voida katsoa edustavan riittävällä tarkkuudella suomalaista väestöä. Tutkielman tulokset pätevät vain saatujen havaintoyksikköjen muodostamassa itsevalikoituneessa näytteessä. Lisäksi otantaharhaa aiheutti se, että tutkimuksen kyselylomakkeen oli Facebookissa jakanut ainakin yksi hyönteisiä tarjoava yksityishenkilö. Varmuutta siitä, millaisia kuluttajia vastauspyyntö tavoitti, ei ole. Tulokset eivät ole yleistettävissä mihinkään populaatioon. Tutkielman yleistettävyyden ja edelleen luotettavuuden parantamiseksi tutkittavaksi olisi tullut valita pienempi, tietyt ominaisuudet omaava populaatio ja käyttää satunnaisotantaa. Otanta ja sen onnistuneisuus vaikuttavat merkittävästi tutkimusaineistoon ja tutkimuksen tuloksiin. Metsämuuronen (2007, 571) toteaa, ettei huonosta aineistosta voida saada hyviä tuloksia. Tässä tutkielmassa aineisto osoittautui analyysin näkökulmasta haastavaksi: aineisto oli iso, mutta vino sekä poikkeavia ja ääriarvoja sisältävä. Tämän vuoksi parametrisilla menetelmillä suoritettujen testien tuloksia on syytä pitää suuntaa antavina. Poikkeavat havainnot vaikuttavat myös tunnuslukujen ja korrelaatioiden luotettavuuteen. Tutkija pyrki huomioimaan nämä luotettavuuteen vaikuttavat seikat tulosten tulkinnassa. Tutkielman sisäinen validiteetti tarkoittaa omaa tutkimusta koskevaa luotettavuus pohdintaa. Heikkilän (2008, 186) mukaan sisäinen validiteetti tarkoittaa sitä, vastaavatko mittaukset tutkimuksen teoriaosassa esitettyjä käsitteitä. Metsämuuronen (2007, 64) ja-

111 kaa sisäisen validiteetin sisällön validiuuteen, käsitevalidiuuteen ja kriteerivalidiuuteen. Sisällön validiteetin tarkastelussa tutkitaan käytettyjen käsitteiden teorianmukaisuutta ja operationalisoinnin oikeellisuutta. Lisäksi tarkastellaan, kattavatko käsitteet ilmiön riittävän tarkasti. Tässä tutkielmassa sisällön validiteettiin paneuduttiin työn alusta alkaen. Tutkija perehtyi perusteellisesti hyönteisten syömistä ja elintarvikekäyttöä koskevaan tutkimukseen, suunnitellun käyttäytymisen teoriaan ja kuluttajien ruoan valintaa ohjaaviin tekijöihin ennen tutkimuskysymysten ja kyselylomakkeen laadintaa. Heikkilän (2008, 47) mukaan kirjallisuuteen tutustuminen, tutkimusongelman pohtiminen ja täsmentäminen, käsitteiden määrittely ja tutkimusasetelman valinta ovat tutkimuksen kyselylomakkeen suunnittelun edellytyksiä. Käsitevalidius tarkentaa sisällön validiutta, jolloin tarkastelun kohteena on yksittäinen käsite ja sen operationalisointi. Käsitteiden operationalisoinnin oikeellisuuta voi parantaa käyttämällä valmista validiteetiltaan ja reliabiliteetiltaan tutkittua kyselylomaketta. (Metsämuuronen 2007, 65, 57.) Tähän tutkielmaan sopivaa valmista lomaketta ei ollut saatavilla, minkä vuoksi se tehtiin itse aikaisempaa tutkimusta (mm. Pitkänen 2012, Verbeke 2015) hyödyntäen. Lisäksi lomakkeen osana käytettiin validiksi todettua Plinerin ja Hobbensin (1992) laatimaa neofobiamittaria (Food Neophobia Scale). Aikaisempien kyselylomakkeiden hyödyntäminen lomakkeessa voidaan nähdä tutkielman käsitevaliditeettia parantavana tekijänä. Kriteerivalidiuuden tarkastelussa mittarilla saatua arvoa verrataan johonkin validiuden kriteerinä toimivaan arvoon (Metsämuuronen 2007, 65). Tässä tutkielmassa kriteerivalidiutta voitiin tarkastella neofobian osalta vertaamalla tutkimuksessa saatuja neofobiatestin pisteitä aikaisemmissa tutkimuksissa saatuihin pisteisiin. Tällöin voidaan puhua yhtäaikaisvaliditeetista. Muilta osin kriteerivalidiutta voitiin tarkastella vertaamalla saatuja tuloksia aikaisempiin tutkimuksiin hyönteisten hyväksymisestä ruokana. Heikkilän (2008, 187) määritelmän mukaan reliabiliteetti on mittarin kyky tuottaa eisattumanvaraisia tuloksia. Tämä voidaan todeta toistamalla mittaus samasta mittauskohteesta. Mikäli toistomittaus antaa samat tulokset kuin ensimmäinen mittaus, voidaan mittaria pitää reliaabelina. Tässä tutkielmassa toistomittausta ei voitu käyttää reliabiliteetin mittana. Sen sijaan reliabiliteettia tarkasteltiin mittarin yhdenmukaisuuden eli konsistenssin avulla. Menettelyä voitiin käyttää, sillä samoja käsitteitä mitattiin lomakkeessa useilla kysymyksillä, joista laadittiin summamuuttujat. (Ketokivi 2011, 58 59.) Laadittujen summamuuttujien reliabiliteetti varmistettiin korrelaation avulla käyttämällä Cronbachin alfa kerrointa. Heikkilän (2008, 187) mukaan luotettavissa mittauksissa alfan arvo on lähellä ykköstä. Yksiselitteistä rajaa alfan arvolle ei voida antaa, mutta sen on suositeltavaa olla yli 0,7. Tässä tutkielmassa kaikkien summamuuttujien alfat olivat yli 0,7 ja suurimmaksi osaksi lähellä 0,9, minkä perusteella summamuuttujien reliabiliteettia voidaan pitää hy-

112 vänä. Mittarin reliabiliteettia parantaa myös mittauksen suorittaminen 7-portaisella asteikolla. Skaalaltaan laaja asteikko lisää mittaustulosten varianssia ja sitä kautta reliabiliteettia. (Metsämuuronen 2007, 101-102.) Myös asteikkoon otettu vaihtoehto ei samaa eikä eri mieltä lisää mittaustulosten luotettavuutta. Tutkittavaa ei pakotettu valitsemaan kantaansa, mikäli hänellä ei sitä ollut. Tehty tutkimus on toistettavissa, sillä tutkija on raportoinut tutkimuksen kulun tarkasti ja käytetty mittari on esitetty tutkielman liitteenä (liite 1). Kyselylomakkeen hyvyyttä voidaan tarkastella Heikkilän (2008, 48) esittämän hyvän tutkimuslomakkeen tunnusmerkkien avulla. Tämän tutkielman kyselylomakkeessa toteutui visuaalinen selkeys. Vastaajaa motivoitiin kyselyn alussa vastaamiseen ja painotettiin vastaamisen tärkeyttä tutkielman onnistumisen kannalta. Lisäksi mainittiin arvioitu lomakkeen täyttämiseen kuluva aika. Lomakkeessa kysymykset etenivät loogisesti ja samaa aihetta käsittelevät kysymykset olivat omina ryhminään selkeästi otsikoituina. Lomake havaittiin myös helpoksi siirtää tilasto-ohjelmaan. Selkeyttä ja tulosten raportointia olisi voitu parantaa lomakkeiden kysymysten juoksevalla numeroinnilla. Myös kysymysten määrää olisi voitu harkita tarkemmin. Kyselystä puuttuivat tutkijan yhteystiedot, joiden kautta kyselyyn vastanneet olisivat halutessaan voineet olla yhteydessä tutkijaan. Tämä vähentää tutkielman eettisyyttä.

113 12 POHDINTA Tässä luvussa tehdään yhteenveto tutkimuksen tuloksista sekä tarkastellaan niitä suhteessa aikaisempaan tutkimustietoon. Lisäksi pohditaan, miten tutkimukseen osallistuneiden demografiset muuttujat ja ruokavalio voivat heijastua saatuihin tuloksiin. Tulosten näkökulmasta pohditaan myös, miten hyönteisten syöntiä tulisi markkinoida suomalaisille kuluttajille. Lopuksi esitellään tutkielman esiin tuomia jatkotutkimusaiheita. 12.1 Tulosten yhteenveto Tulosten mukaan 70 % tutkimukseen osallistuneista kuluttajista aikoo käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita tulevaisuudessa. Kuluttajista huomattavasti pienempi osa 20 % ei aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Tuloksesta voidaan päätellä, että tutkimukseen osallistuneet kuluttajat suhtautuvat myönteisesti hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin, koska käyttäytymisaikomus voidaan määritellä asenteeksi toimintaa kohtaan. Koska hyönteiset ovat elintarvikkeena uutta ja innovatiivista, kuluttajien hyvin myönteinen suhtautuminen hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin ei ollut odotettua. Toisaalta vastaajista kolmasosalla oli aikaisempaa kokemusta hyönteisten syönnistä. Hyönteisiä maistaneiden osuutta voidaan pitää suurena huomioiden, ettei hyönteisiä lain mukaan saa myydä elintarvikkeena Suomessa ja EU:n alueella. Toisaalta tämä voi olla merkki siitä, että tutkimusaineistoon valikoituivat henkilöt, joilla on kokemusta hyönteisten syönnistä ja jotka ovat siitä kiinnostuneita. Saatu tutkimustulos on kuitenkin uskottava. Se saa tukea aikaisemmin esitetyn Pihan ja kumppaneiden (2016) kyselytutkimuksen tuloksesta, jonka mukaan 70 % suomalaisista ilmoitti olevansa kiinnostunut hyönteisruoasta. Miehet ja kaupungissa asuvat suhtautuivat myönteisemmin aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kuin naiset ja maaseudulla asuvat. Saadut tulokset vahvistavat aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan miehet suhtautuvat naisia myönteisemmin hyönteisten syöntiin ja jauhomatoja sisältävään ruokaan (mm. Medigo ym. 2016, Tan ym. 2016, Verneau ym. 2016). Iän osalta aikaisemmat tutkimukset ovat antaneet viitteitä, että tietyn ikäiset suhtautuvat muita kuluttajia myönteisemmin hyönteisiin ruokana. Tan ym. (2016) havaitsivat, että nuoret olivat erityisen halukkaita maista-

114 maan hyönteisruokaa. Medigo ym. (2014) puolestaan tekivät havainnon, että yli 25-vuotiaat ovat halukkaimpia syömään hyönteisiä tulevaisuudessa. Tätä nuoremmat suhtautuivat hyönteisten syöntiin kielteisemmin. Lisäksi havaittiin, että 19-45-vuotiaat ovat todennäköisimmin valmistamassa hyönteisistä ruokaa kotona. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että alle 25-vuotiaat suhtautuivat hyönteisten syöntiin kahta vanhempaa ikäryhmää kielteisemmin. Siten saatu tulos vahvistaa Medigon ym. (2014) tekemään havaintoa. Verbeken (2015) mukaan kuluttajien todennäköisyys ottaa hyönteiset lihan tilalle ruokavalioon laskee 27 % kuluttajien vanhetessa 10 vuotta. Vanhimpien ikäryhmien kielteisempää aikomusta syödä hyönteisiä ei tässä tutkimuksessa havaittu. On huomioitava, että erilaisia tuloksia olisi voitu saada, jos ikäryhmät olisi muodostettu toisin. Koulutustaustan osalta havaittiin, että vielä koulussa olevat suhtautuivat kielteisimmin aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Syitä vielä koulussa olevien kielteiselle suhtautumiselle voidaan hakea vastaajien koulutuksesta saaman tiedon kautta. Vielä koulussa olevat ovat todennäköisesti iältään kouluttautuneita nuorempia, jolloin heidän tietonsa hyönteisistä sekä ruoan valintaa ohjaavat tekijät todennäköisesti eroavat kouluttautuneista. Siten kuluttajan tiedon määrä saattaa vaikuttaa hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomuksiin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kuluttajilla, joilla on kokemusta hyönteisten syönnistä, on enemmän aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita kuin kuluttajilla, joilla ei ole kokemusta hyönteisten syönnistä. Saatu tulos tukee aikaisempia havaintoja, joiden mukaan aikomukseen syödä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita vaikuttaa niiden tuttuus ja tuotteeseen liittyvä kokemus (mm. Piha ym. 2016, Tan ym. 2016, Verneau ym. 2016). Tämän tutkielman tulokset antoivat myös viitteitä siitä, että hyvät tiedot hyönteisten syönnistä ja hyönteisistä elintarvikkeissa voivat olla yhteydessä myönteisempään aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Tätä ei kuitenkaan pystytty tilastollisin testein osoittamaan. Piha ja kumppanit (2016) ovat sen sijaan tehneet havainnon, että Pohjois-Euroopassa subjektiivinen tieto eli yksilön henkilökohtaiset ajatukset ja tiedot hyönteisruoasta, sekä objektiivinen tieto eli täsmällinen, virheetön ja todellinen tieto hyönteisruoasta ennusti hyönteisruokatuotteiden ostohalukkuutta. Hyönteiselintarvikkeiden käyttöaikomusta selittävät tekijät Neofobian havaittiin olevan yhteydessä aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Mitä neofobisempi vastaaja oli, sitä vähemmän hänellä oli myönteisiä aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Lineaarisen regressioanalyysin avulla havaittiin, että neofobia oli tilastollisesti erittäin merkitsevä selittäjä aikomuksessa

115 käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Malli sopi aineistoon ja se selitti 25 % käyttäytymisaikomuksesta. Negatiivinen korrelaatio osoitti, että neofobian kasvaessa aikomus käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita vähenee. Aineiston puutteiden vuoksi regressioanalyysin tulokseen tulee suhtautua kriittisesti. Tehdyt havainnot kuitenkin vahvistavat aikaisempia tuloksia, joiden mukaan neofobia vaikuttaa haluun syödä hyönteisiä ja ostaa hyönteiselintarvikkeita (mm. Piha ym. 2016, Hartmann ym. 2015, Tan ym. 2016a & 2016b). Lineaarisen regressioanalyysin avulla tutkittiin, mitkä tekijät selittävät aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Myös tämän analyysin tuloksia on syytä pitää suuntaa-antavina aineiston puutteiden vuoksi. Aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita pystyttiin selittämään suunnitellun käyttäytymisen teorian osatekijöillä asenne, subjektiivinen normi ja havaittu käyttäytymisen kontrolli. Saatu malli sopi aineistoon ja sen selitysaste nousi korkeaksi. Mallin avulla pystyttiin selittämään 82 % hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomuksesta. Selittäjistä asenne ja subjektiivinen normi olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä selittäjiä ja havaittu käyttäytymisen kontrolli tilastollisesti merkitsevä selittäjä. Osatekijöistä asenne selitti hyönteiselintarvikkeiden käyttöaikomusta eniten. Siten voidaan sanoa, että kuluttajien myönteiset tai kielteiset näkemykset ja arvioinnit hyönteiselintarvikkeiden syömisestä vaikuttivat aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita enemmän kuin sosiaalinen paine ja uskomukset siitä, kuinka mahdollista käyttäytymisaikomus on toteuttaa. Yhden osatekijän parempi selityskyky oli odotettavaa, sillä suunnitellun käyttäytymisen teoriassa oletetaan, että sen osatekijöiden kyky selittää käyttäytymisaikomusta riippuu tutkittavasta aikomuksesta (Ajzen 2005, 118). Hyönteiselintarvikkeiden käytön ehdot Ehdot, joilla kuluttajat aikovat käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita luokiteltiin terveellisyyttä ja ravitsevuutta, turvallisuutta sekä ominaisuuksia koskeviin käytön ehtoihin. Kaikkiin käytön ehtoihin suhtauduttiin selkeästi enemmän myönteisesti kuin kielteisesti. Siten voidaan sanoa, että kuluttajat voivat ajatella käyttävänsä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, mikäli ne ovat terveellisiä, turvallisia ja ominaisuuksiltaan toivottavia. Terveellisyyttä koskevista käytön ehdoista ilmeni, että virallisten ravitsemussuositusten suositusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ei koettu yhtä merkittävänä käytön ehtona kuin muita hyönteiselintarvikkeiden terveellisyyttä koskevia tekijöitä. Hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden ominaisuuksien käytön ehtojen osalta puolestaan havaittiin, ettei hyönteiselintarvikkeiden lihaa halvempaa hintaa koettu yhtä merkittävänä

116 ehtona hyönteiselintarvikkeiden käyttöaikomukselle kuin muita elintarvikkeen ominaisuuksiin liittyviä tekijöitä. Lensvelt ja Steenbekkers (2014) ovat puolestaan tehneet hollantilaisia ja australialaisia tutkiessaan havainnon, jonka mukaan etenkin tuotteen hinta ja laatu vaikuttavat kuluttajien hyönteisten syömisen hyväksyntään. Hyönteiselintarvikkeiden uutuusarvo saattaa olla syynä siihen, miksi hinta vaikutti tässä tutkielmassa olevan vähemmän merkittävä käytön ehto. Hyönteiselintarvikkeiden ostopäätöksessä kokeilunhalu voinee olla suurempi tekijä kuin tuotteen hinta ainakin ensimmäisellä kokeilukerralla. House (2016) on tehnyt hollantilaisia tutkiessaan havainnon, että hyönteisperustaisten puolivalmisteiden toistuvaan käyttöön vaikuttavat hinta, maku, saatavuus ja sopivuus nykyiseen ruokavalioon. Toistuvassa käytössä hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden hinta saattaa olla merkittävämpi vaikutin myös suomalaisille kuluttajille, sillä on havaittu, että hintaa pidetään lähes yhtä tärkeänä ruoan valintakriteerinä kuin terveellisyyttä. Tämä voi johtua siitä, että taloudellisesti epävarmoina aikoina ruoan hintaan kiinnitetään enemmän huomiota. (Peltoniemi & Yrjölä 2012.) Taustamuuttujat ikä, asuinpaikka ja koulutus vaikuttivat tilastollisesti merkitsevästi hyönteiselintarvikkeiden käytölle asetettuihin ehtoihin. Erot esiintyivät yhdessä tai useammassa käytön ehdossa. Tuloksista havaittiin, että aikaisemmin hyönteisiä maistaneille hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden terveellisyys, turvallisuus ja ominaisuudet olivat merkittävämpiä ehtoja kuin heille, jotka eivät olleet maistaneet hyönteisiä aikaisemmin. Sukupuolen erojen osalta puolestaan havaittiin, että hyönteiselintarvikkeiden käytön ehdoista terveellisyys ja ravitsevuus sekä elintarvikkeen ominaisuudet olivat miehille merkittävämpiä ehtoja kuin naisille. Erot olivat tilastollisesti melkein merkitsevä. Saatu tulos eroaa Peltoniemen ja Yrjölän (2012) havainnosta, jonka mukaan miehet ovat naisia huolettomampia ruoan ostajia. Molemmat sukupuolet arvostavan yhtä paljon ainoastaan hintaa ruoanvalintakriteerinä. Tämän tutkimuksen tulos antaa viitteitä siitä, että tutkimukseen on saattanut valikoitua keskimääräistä enemmän ruoasta kiinnostuneita miehiä, jotka kiinnittävät huomiota ruoan valintaan enemmän kuin valtaosa miehistä. Kuluttajat voitiin ryhmitellä kolmeen ryhmään hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomusten perusteella. Voitiin osoittaa, että löydettyjen ryhmien välillä oli eroja aikomuksessa käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Ryhmät voitiin klusterianalyysin perusteella nimetä todennäköisiksi käyttäjiksi (n = 251), epätodennäköisiksi käyttäjiksi (n = 97) ja potentiaalisiksi käyttäjiksi (n = 219). Ryhmien koko vahvistaa tulosta, että merkittävällä osalla kuluttajista on enemmän myönteisiä kuin kielteisiä aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Voidaan sanoa, että kuluttajissa on suuri joukko heitä, joiden voidaan tulevaisuudessa olettaa käyttävän hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, sekä selkeä pienempi joukko, joka ei todennäköisesti tule käyttämään hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Näiden ryhmien väliin jäävät kuluttajat, jotka vaikuttavat kiinnostuneilta hyönteisiä sisältävistä elintarvikkeista, mutta jotka eivät

117 ole varmoja aikomuksistaan käyttää niitä tulevaisuudessa. Havaittu potentiaalisten käyttäjien ryhmä vaikuttaa merkitykselliseltä hyönteisten syönnin yleistymisen näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että potentiaaliset käyttäjillä on enemmän myönteisiä kuin kielteisiä aikomuksia käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita tulevaisuudessa, mutta he eivät kuitenkaan ole käyttöaikomuksestaan varmoja. Se, vetoavatko hyönteisistä valmistetut elintarvikkeet näihin kuluttajiin niin, että ne kokeilun jälkeen jäävät toistuvaan käyttöön, riippunevat samoista tekijöistä, jotka vaikuttavat yleisesti ruoan valintaan. Kuluttajakyselyn perusteella herkullisuus, terveellisyys ja hinta olivat vuonna 2011 tärkeimpinä pidetyt ruoan ominaisuudet (Peltoniemi & Yrjölä 2012). Epätodennäköisten käyttäjien ryhmässä hyönteisten terveellisyys ja ravitsevuus, turvallisuus ja ominaisuudet eivät johtaneet myönteiseen aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Tässä ryhmässä kielteiset näkemykset ja tunteet hyönteisistä saattavat vaikuttaa käyttäytymisaikomukseen enemmän, kuin edellä mainitut tyypillisesti tärkeinä pidetyt ruoan ominaisuudet. Kielteiset näkemykset hyönteisistä oletettavasti heijastuvat oletuksiin hyönteisten ominaisuuksista. Yleinen kielteinen suhtautuminen hyönteisiin saattaa aiheuttaa esimerkiksi olettamuksen, että hyönteiset eivät voi olla hyvän makuisia tai terveellisiä. Voimakas inhoreaktio hyönteisiä kohtaan voinee itsessään olla niin suuri, että hyönteiselintarvikkeiden myönteiset ominaisuudet ovat sen rinnalla pieni vaikutin aikomuksessa käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Hyväksyttävien hyönteiselintarvikkeiden piirteitä Tuloksista havaittiin, että kuluttajat suhtautuvat myönteisesti hyvin monenlaiseen hyönteisiä sisältävään ruokaan. Ruoan tuttuuteen ja hyönteisten näkymättömyyteen ruoassa suhtauduttiin myönteisesti. Tämä vahvistaa aikaisempien tutkimusten havaintoja siitä, että hyönteisiin suhtaudutaan sitä myönteisemmin, mitä näkymättömämmässä muodossa ne ruoassa ovat (mm. Gmuer ym. 2016, Lensvelt & Steenbekkers 2014). Hyönteisiä oltiin selkeästi valmiimpia syömään jauhettuna kuin kokonaisina sekä mausteisessa ja suolaisessa ruoassa kuin makeassa ruoassa. Lisäksi hyönteisisä valmistettua ruokaa oltiin valmiimpia syömään, jos hyönteiset olivat kasvatettuja kuin luonnosta kerättyjä. Ruokalajien osalta hyönteisten katsottiin sopivan parhaiten alkuruokiin ja pääruokiin ja huonoiten jälkiruokiin. Parhaiten hyönteisten ajateltiin sopivan naposteltaviin. Medigo ym. (2014) ovat tehneet samansuuntaisen havainnon selvittäessään, mihin ruokalajiin hyönteiset belgialaisten kuluttajien mielestään parhaiten sopivat. Tulokseksi saatiin, että hyönteiset mielletään sopivaksi parhaiten alkupaloihin, tämän jälkeen pääruokiin ja viimeiseksi jälkiruokiin. Le Goff ja Delature (2016) puolestaan havaitsivat maistamistestin avulla, että hyönteisperäisellä proteiinilla maustetuista perunalastuista kuluttajien mielestä

118 hyväksyttävämpiä makuja olivat kana ja barbecue kuin mustaherukka ja mansikka. Se, miksi hyönteisten katsotaan sopivan huonosti makeisiin ruokiin ja makuihin, saattaa johtua hyönteisten esittämisestä vaihtoehtona lihalle. Koska lihaa ei mielletä kuuluvaksi makeisiin ruokiin, voi myös hyönteisten ajatteleminen makeassa ruoassa olla haastavaa. Toisaalta lienee mahdollista, että jauhetussa muodossa hyönteiset voidaan helpommin nähdä sopivana raaka-aineena makeassa leivonnassa, esimerkiksi osana jauhoja. Perustelut hyönteiselintarvikkeiden käyttöaikomukselle Merkittävimpiä syitä käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita olivat niiden ympäristöystävällisyys, ekologisuus ja kestävän kehityksen mukaisuus. Lisäksi usein mainittu syy oli hyönteisten terveellisyys ja ravinteikkuus, kokeilunhalu sekä myönteiset aistittavan ominaisuudet. Aikaisemmat tutkimukset tukevat tulosta. House (2016) on havainnut, että hyönteispohjaisia puolivalmisteita käyttäneille hollantilaisille päämotivaatio kokeilla hyönteiselintarvikkeita oli yleinen kiinnostus tai uteliaisuus, sekä ajatus tuotteiden ympäristöystävällisyydestä lihavalmisteisiin verrattuna. Lisäksi ajatus tuotteiden terveellisyydestä sekä halu ottaa ruokavalioon uutuustuotteita ja saada siihen vaihtelua kannustivat hyönteispohjaisten puolivalmisteiden kokeiluun. Myös Tan ym. (2015) havaitsivat, että hyönteisiä maistetaan uteliaisuudesta. On myös havaittu, että australialaiset kuluttajat pitävät hyönteisistä valmistettujen ruokien ympäristöystävällisyyttä etuna. Lisäksi hyönteiset yhdistetään terveellisyyteen. (Lensvelt & Steenbekkers 2014.) Vuoden 2011 kuluttajakyselyn mukaan naisista yli 60 % ja miehistä yli 50 % pitää ruoan tuotannon ympäristövaikutuksia vähintään melko tärkeänä ruoan ominaisuutena. Terveellisyys ja ravinteikkuus olivat vähintään melko tärkeä ruoan ominaisuus yli 90 %:lle naisista ja noin 90 %:lle miehistä. Ruoan tuotannon eettisyys ja eläinten kasvatusolosuhteet ovat nousseet viime vuosina julkiseen ja yksityiseen keskusteluun. Käyty keskustelu heijastuu myös kuluttajien kasvaneeseen kiinnostukseen eettisemmin tuotettuja elintarvikkeita kohtaan. (Peltoniemi & Yrjölä 2012.) Eettisyys esiintyi myös syissä käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Tämä konkretisoi kasvanutta kiinnostusta eettisesti tuotettua ruokaa kohtaan. Perinteisille proteiininlähteille halutaan saada eettisesti kestävämmin tuotettuja vaihtoehtoja. Ruoan herkullisuus on todettu merkittävimmäksi ruoan valintaa ohjaavaksi ruoan ominaisuudeksi (emt.) ja tämä ilmenee myös tämän tutkimuksen tuloksista. Merkittävimmän syyt kielteiseen aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita olivat hyönteisten syömistä kohtaan koetut kielteiset tunteet, kielteiset aistittavat ominaisuudet sekä sopimattomuus ruokavalioon. Esitetyissä syissä ilmenevät uusien ruokien hyväksyntään vaikuttavista tekijöistä aistittavien ominaisuuksien epämiellyttävyys ja pelko ruoan syömisen kielteisistä vaikutuksista. Kielteisisä tunteita ilmaisevissa vastauksissa ilmeni

119 myös vastenmielisyys ja inho itse hyönteisiä kohtaan. Syyt kuvastavat kulttuurin vaikutusta. Hyönteisiä ei länsimaissa mielletä ravinnoksi, vaan enemmänkin tuholaisiksi, joista halutaan päästä eroon. 12.2 Tutkimusnäytteen luonne Tutkimukseen osallistuneet erosivat demografisilta tekijöiltään suomalaisesta väestöstä. Myös erityisruokavalioiden esiintyvyys erosi valtaväestöstä. Nämä seikat heijastuvat tutkimustuloksiin. Vastaajista enemmistö oli naisia. Aikaisemmin todetusti naiset ovat miehiä tarkempia ruoan valinnassaan. Naiset pitävät ruoan tuotannon ympäristövaikutuksia ja eettisyyttä miehiä tärkeämpinä ruoan ominaisuuksina. (Peltoniemi & Yrjölä 2012). Tämän pro gradu -tutkielman tuloksista puolestaan ilmeni, että tietyt ehdot käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita olivat tärkeämpiä miehille kuin naisille. Avoimista vastauksista havaittiin, että hyönteiselintarvikkeiden ympäristövaikutuksia ja eettisyyttä pidettiin tärkeinä syinä käyttää hyönteiselintarvikkeita. Sitä, mainitsivatko naiset miehiä useammin käyttöaikomuksen syyksi ympäristöystävällisyyden ja eettisyyden, ei tässä tutkimuksessa tarkasteltu. Aikaisemman tutkimustiedon perusteella on kuitenkin oletettavaa, että etenkin naiset mainitsivat edellä mainitut tekijät syiksi käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Tutkimukseen osallistui verraten paljon kasvisruokavaliota noudattavia ja erityisesti vegaaneja. Aikaisemman tutkimuksen mukaan vegaaneilla ruoan valintaan vaikuttava arvojen puntarointi on erilaista, kuin muilla kasvissyöjillä. Syyt vegaanisen ruokavalion noudattamiseen ovat eläinten oikeudet ja ekologisuus sekä huoli omasta terveydestä. (Elorinne, Kantola, Voutilainen & Laakso 2016.) Eri kasvisruokavaliota noudattavia tutkittaessa on puolestaan havaittu, että kasvisruokailijoille merkittävimmät motiivit kasvisruokavalion noudattamiseen ovat ruokavalion terveellisyys ja eettiset kysymykset. Semivegetaarista ruokavaliota noudattaville suurimmaksi motivaatioksi kasvispainotteisen ruokavalion noudattamiseen on havaittu näkemys ruokavalion terveellisyydestä. (Fox & Ward 2008.) Tämän tutkimuksen aineiston avoimissa vastauksissa hyönteisten syöntiä perusteltiin usein tekijöillä, jotka ovat kasvisruokavaliota noudattavien ruoan valintaa ohjaavien arvojen mukaisia. Koska vastaajien tietämys hyönteisten syönnistä oli hyvä, voidaan olettaa, että myös merkittävä joukko kasvisruokavaliota noudattavista tiesi tyypillisimmistä eduista, joilla hyönteisten syöntiä perustellaan. Tässä tutkimuksessa ei tarkasteltu erikseen sitä, kuinka kasvisruokailijat suhtautuvat hyönteiselintarvikkeisiin. Oletettavaa kuitenkin on, että suhtautuminen on sitä kielteisempää, mitä tiukempaa kasvisruokavaliota noudatetaan.

120 Tutkimukseen osallistuneissa lähes 60 % (n = 334) oli suorittanut korkeakoulu- tai opistotutkinnon. OECD-maiden vertailun mukaan 42 % 25-64-vuotiaista suomalaisista on suorittanut kolmannen asteen tutkinnon (OECD 2017). Siten voidaan sanoa, että tähän tutkimukseen osallistuneet olivat keskimäärin muuta väestöä korkeammin kouluttautuneita. Korkeammin kouluttautuneilla on keskimäärin suuremmat tulot kuin matalammin kouluttautuneilla (Tilastokeskus 2010). On todettu, että tulotasolla on merkittävä vaikutus ruoan valinnassa. Ruoan halpuus ei ole yhtä merkittävä tekijä keskituloisille kuin pienituloisille kuluttajille. (Sosa, Cardianl, Contarini & Hough 2015.) Korkeasti kouluttautuneiden ja parempituloisten työikäisten on lisäksi havaittu syövän terveellisemmin ja enemmän ravitsemussuositusten mukaisesti, kuin vähemmän kouluttautuneiden ja pienituloisten (Ovaskainen, Kosola & Männistö 2013). Edellä esitetyn perusteella korkeammin kouluttautuneet saattavat olla matalammin kouluttautuneita kiinnostuneempia hyönteisistä ruokana. Heille hyönteiselintarvikkeiden korkeampi hinta ei välttämättä ole este tuotteen käytölle. Lisäksi hyönteiset voivat ravitsemuksellisilta ominaisuuksiltaan vedota korkeammin kouluttautuneisiin, jotka haluavat syödä terveellisesti. Voidaan olettaa, että tutkimuksen valikoitunut vastaajajoukko painottaa ruoanvalinnassaan todennäköisesti eri tekijöitä kuin valtaväestö. Tämä heijastuu puolestaan heidän näkemyksiinsä hyönteisistä ruokana ja edelleen aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita tulevaisuudessa. 12.3 Hyönteisten omaksuminen ruokavalioon Viimeaikaisessa ruokakeskustelussa esillä ovat olleet kasvisruokavaliot. Markkinoille on tullut erilaisia kasvipohjaisia vaihtoehtoisia proteiininlähteitä, jotka ovat osoittautuneet kuluttajien hyväksymiksi. Vaikuttaa siltä, että kasvanut tietoisuus lihan tuotannon ympäristövaikutuksista ja kasvisruokavalion terveydellisistä eduista ovat lisänneet kiinnostusta vähentää lihan syöntiä ja etsiä tilalle muita proteiininlähteitä. Tästä näkökulmasta myös hyönteisillä voidaan nähdä olevan potentiaalia nousta osaksi suomalaista ruokavaliota. Hyönteisten laajamittainen ruoaksi omaksuminen vie kuitenkin aikaa. Suomi muutti kantaansa hyönteisten elintarvikekäytöstä syyskuussa 2017. Uuselintarvikeasetuksen muuttunut tulkinta ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että kuluttajat omaksuvat hyönteiset omaan ruokavalioonsa. Tämä on kuitenkin todennäköisenä ainakin tietyssä kuluttajaryhmässä. Vaikka tämä tutkielma ja Pihan ym. (2016) tekemä tutkimus osoittavat suomalaisten olevan hyvin kiinnostuneita hyönteisruoasta, lisää tutkimusta tarvitaan hyönteisten ja niiden kasvattamisen turvallisuudesta, terveellisyydestä ja eettisyydestä. Hyönteisten syön-

121 nin laaja leviäminen vaatii paljon tutkimus- ja kehitystyötä. Jotta hyönteisten elintarvikekäyttö yleistyisi, hyönteisruoan tulisi sopia kuluttajien tärkeänä pitämiin ruoan ominaisuuksiin. Voidaan olettaa, että nämä tekijät ovat merkittäviä myös hyönteiselintarvikkeiden kohdalla. Tässä tutkielmassa hyönteisten elintarvikekäyttöä ja syöntiä tarkasteltiin etenkin kestävän kehityksen näkökulmasta, sillä se on esitetty yhdeksi merkittävimmistä perusteista hyönteisten elintarvikekäyttöön. Shelomi (2015) kuitenkin esittää, ettei vähäisempi luonnonvarojen käyttö ole riittävä hyöty hyönteisten syönnin omaksumiselle. Länsimaissa ei ole puutetta proteiinista. Sen vuoksi hyönteiset tulisi markkinoida luonnollisena ravinnon lähteenä eikä erikoisena uutuutena. Hyönteiset tulisi esittää vaihtoehtoisena ruokana, ravinnon täydentäjinä ja välipaloina. Tässä pro gradu -tutkielmassa ympäristötekijät osoittautuivat merkittäväksi perusteeksi myönteiselle aikomukselle syödä hyönteisiä. Toisaalta myös niiden uutuusarvo ja ruokavalion monipuolistaminen nousivat esille. Siten hyönteisten markkinoinnissa toimivia keinoja voivat olla sekä kestävän kehityksen mukaisuus että vaihtoehtoisuus proteiininlähteenä. 12.4 Jatkotutkimusaiheet Länsimaisittain ja etenkin suomalaisittain hyönteisten syönti ja hyönteisten käyttö elintarvikkeissa ovat uusia tutkimusaiheita. Tämän vuoksi mahdollisia jatkotutkimusaiheita on useita. Koska tämän tutkielman kvalitatiivisen osuuden analyysi tehtiin pintapuolisesti, voisi olla hyödyllistä syventyä laadullisin metodein tarkemmin siihen, miksi kuluttajat aikovat tai eivät aio käyttää hyönteisiä ruokavaliossaan. Tämän pro gradu tutkielman tulosten perusteella voisi olla perusteltua tehdä tapaustutkimus tietyn populaation suhtautumisesta hyönteisruokaan. Mielenkiintoinen populaatio ovat esimerkiksi eriasteisia kasvisruokavaliota noudattavat ja heidän näkemyksensä siitä, kuinka hyönteiset sopivat kasvisruokavalioon. Lisäksi maaseudulla asuvien ja matalammin kouluttautuneiden suhtautumista olisi syytä tutkia tarkemmin, sillä he olivat aliedustettuina tämän tutkimuksen aineistossa. Hyönteisten syönnin yleistymisen toivottavuuden näkökulmasta tarpeellisena voidaan nähdä interventiotutkimus siitä, miten kuluttajien saama tieto hyönteisten syönnistä vaikuttaa haluun maistaa ja syödä hyönteisiä. Kun hyönteisten elintarvikekäyttö tulevaisuudessa on laillista, olisi syytä tutkia jo ideoitujen tuotteiden hyväksyttävyyttä aistinvaraisilla kuluttajatesteillä kuluttajien mieltymyksiin sopivien hyönteiselintarvikkeiden kehittämiseksi.

122 LÄHTEET Aiking, H. 2011. Future protein supply. Trends in Food Science & Technology 22, 112 120. Ajzen, I. 1991. The theory of planned behavior. Organizational Behavior and Human Decision Processes 50, 179 211. Ajzen, I. 2005. Attitudes, personality and behavior. 2. painos. New York: Open University Press. Ala-Kivimäki, P. 2015. Hyönteisruoka on Suomessa kiellettyä, joten Teurastamo myy paistettuja heinäsirkkoja näytille. Helsingin Sanomat, Ruoka 20.8.2015. Barletta, B. & Pini, C. 2003. Does occupational exposure to insects lead to species-specific sensitization? Allergy 58, 868-870. Burger, J. M., Bell, H., Harvey, K., Johnson, J., Stewart, C., Dorian, K. & Swedroe M. 2010. Nutritious or delicious? The effect of descriptive norm information on food choice. Journal of social and clinical psychology 29 (2), 228 242. Cerritos, R. 2009. Insects as food: an ecological, social and economical approach. CAB Reviews: Perspectives in Agriculture, veterinary science, nutrition and natural resources, 4 (27), 1 10. Contento, I. R. 2011. Nurtition education: linking research, theory and practice. 2. painos. Boston: Jones & Bratlett Publishers. Dammann, F. & Kuhlenkamp, N. 2015. Heinäsirkka keittiössä - Hyönteiskeittokirja. Helsinki: Minerva. DeLong, D. M. 1960. Man in a world of insects. The Ohio Journal of Science 60 (4) 193 206. Elintarvikelaki 970/2006. Säädöskokoelma. Elorinne, A-L., Kantola, M., Voutilainen, S. & Laakso J. 2016. Veganism as a choice: Experiences and food strategies in transitioning to a vegan diet. Teoksessa I. A. S. Olson, S. M. Araújo & M. F. Vieira. Food futures. Ethics, science & culture (ed.) Netherlands: Wageningen academic publishers, 421 426. E-koodit.fi. 2016. Elintarvikkeiden lisäaineet ymmärrettävästi. E120. Karmiinit. http://ekoodit.fi/e120/karmiinit/ [luettu 8.9.2016] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2283. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002. Evira. 2017. Uuselintarvikeasetuksen uudistus. https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-myynti/yhteiset-koostumusvaatimukset/uuselintarvikkeet/uusi-uuselintarvikeasetus/ [luettu 3.8.2017]

123 Evira. 2016a. Hyönteisten tuonti elintarvikkeeksi. https://www.evira.fi/elintarvikkeet/tuonti-ja-vienti/tuonti-eun-ulkopuolelta/hyonteiset/ [luettu 19.6.2016] Evira. 2016b. Uuselintarvikkeet. www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-myynti/yhteisetkoostumusvaatimukset/uuselintarvikkeet/ [luettu 19.6.2016] Evira. 2016c. Hyönteiset elintarvikkeena. https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistusja-myynti/yhteiset-koostumusvaatimukset/uuselintarvikkeet/hyonteiset-elintarvikkeina/ [luettu 18.6.2016] Falguera, V., Aliguer, N. & Falguera, M. 2012. An integrated approach to current trends in food consumption: Moving toward functional and organic products? Food Control 26 (2), 274 281. FAO. 2009. How to feed the world in 2050? http://www.fao.org/fileadmin/templates/wsfs/docs/issues_papers/hlef2050_global_agriculture.pdf [luettu 14.6.2016] FAO. 2011. Small animals for small farms. Diversification booklet number 14. Rome. FDA U.S Food and Drug Administration. 2013. Defect Levels Handbook. https://docs.google.com/viewer?a=v&pid=sites&srcid=zmhzymlvbg9nes5jb218bw FpbnxneDoxYTEyYzU3ZGNmM2E5M2Y5 [luettu 12.9.2016] Flight, I., Leppard, P. & Cox, D. N. 2003. Food neophobia and associations with cultural diversity and socio-economic status amongst rural and urban Australian adolescents. Appetite 41, 51 59. Fox, N. & Ward, K. 2008. Health, ethics and environment: a qualitative study of vegetarian motivations. Appetite 50, 422 429. Francis, J., Eccles, M., P., Johnston, M., Walker, A., Grimshaw, J., Foy, R., Kaner, E., F., S., Smith, L. & Bonetti, D. 2004. Constructing questionnaires based on the theory of planned behavior. A manual for health services researchers. United Kingdom: Newcastle upon Tyne. Furst, T., Connors, M., Bisogni, C., A., Sobal, J. & Winter Falk, L. 1996. Food choice: a conceptual model of the process. Appetite 26, 247 266. Gerber, P. J., Henderson, B. & Makkar, H., P., S. 2013. Mitigation of greenhouse gas emissions in livestock production. A review of thechical options for non-co2 emissions. FAO. Rome. Gmuer, A., Nuessli Guth, J., Hartmann, C. & Siegrist, M. 2016. Effects of the degree of processing of insect ingredients in snacks on expected emotional experiences and willingness to eat. Food quality and preference 54, 117 127. Hackstein, J. H & Stumm, C., K. 2004. Methane production in terrestrial arthropods. Proceedings of the National Academy of Sciences of the Unites States of America, 91 (12): 5441 5445. Hartmann, C., Shi, J., Giusto, A. & Siegrist, M. 2015. The psychology of eating insects: A cross-cultural comparison between Germany and China. Food Quality and preference 44, 148 156.

124 Haverinen, L. 1996. Arjen hallinta kotitalouden toiminnan tavoitteena. Kotitalouden toiminnan filosofista ja teoreettista tarkastelua. Helsinki: Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Heikkilä, T. 2008. Tilastollinen tutkimus. 7. uudistettu painos. Helsinki: Edita. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. 15. uudistettu painos. Hämeenlinna: Kariston kirjapaino Oy. Hoek, A. C., Luning, P. A., Weijzen, P., Engels, W., Kok, F. J. & de Graaf, C. 2011. Replacement meat by meat subsitutes. A survey on person- and product-related factors in consumer acceptance. Appetite 56, 662 673. Huldén, L. 2015. Minikarjaa: Hyönteiset ruokana. Keuruu: Otava. Hursti U.-K. K. & Sjöden, P. 1997. Food and general neophobia and their relationship with self-reported food choice: familial resemblance in Swedish families with children of ages 7-17 years. Appetite 29, 89 103. Ilmatieteenlaitos. 2016. Ilmakehä-ABC. http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmakehaabc/l%c3%a4mmityspotentiaali [luettu 17.1.2017] Järvinen, P. & Järvinen, A. 2004. Tutkimustyön metodeista. Tampere: Opinkirja. Kauppa- ja teollisuusministeriö. 1996. Kauppa- ja teollisuusministeriön ohjeet eräiden biologisten epäpuhtauksien enimmäismääristä elintarvikkeissa. Säädöskokoelma. Keliakialiitto ry. 2017. Keliakia sairautena. Esiintyvyys. https://www.keliakialiitto.fi/liitto/keliakia/keliakia_sairautena/esiintyvyys/ [luettu 8.8.2017] Kemppainen, J. K. 2015. Hyönteissyönti pelastaisi maailman mutta miltä ne maistuvat? Helsingin Sanomat, Kuukausiliite 3.4.2015. http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1427939439416 [luettu 2.9.2016] Ketokivi, M. 2011. Tilastollinen päättely ja tieteellinen argumentointi. Helsinki: Gaudeamus University Press. Klunder, H.C., Wolkers-Rooijackers, J., Korpela, J., M. & Nout, M., J., R. 2012. Microbiological aspects of processing and storage of edible insects. Food Control 26, 628 631. KvantiMOTV. 2017. Otos ja otantamenetelmät. http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/otos/otantamenetelmat.html [luettu 8.8.2017] Lensvelt, E. J. S., & Steenbekkers, L. P. A. 2014. Exploring consumer acceptance of entomophagy: A Survey and experiment in Australia and the Netherlands. Ecology of food and nutrition 53, 543 561 Looy, H., Dunkel, F. V. & Wood, J. R. 2014. How then shall we eat? Insect-eating attitudes and sustainable foodways. Agriculture and human values 31, 131 141 Looy, H. & Wood, J., R. 2006. Attitudes toward invertebrates: Are educational bug banquets effective? The journal of environmental education 37 (2): 37 48. Losey, J., E. & Vaughan, M. 2006. The economic value of ecological services provided by insects. BioSciene vol 56 (4), 311 323.

125 Lukkari, E. 2015. Sirkat ja jauhomadot tulevat suomalaistenkin lautasille. Kauppalehti 1.12.2015. http://www.kauppalehti.fi/uutiset/sirkat-ja-jauhomadot-tulevat-suomalaistenkin-lautasille/ndsa5mr8 [luettu 2.9.2016] Maa- ja metsätalousministeriö. 2017. Hyönteiset elintarvikkeina. Muistio. http://mmm.fi/documents/1410837/1875432/hyonteiset-elintarvikkeina-muistio- 20170821.pdf/fe9d5036-ffc6-407a-a551-7d6f7161741c [luettu 20.9.2017] Manninen, L. 2016. Yök-vaiheesta päästy yli Suomi voisi olla hyönteisravinnon mekka. Taloussanomat 18.7.2016. http://www.taloussanomat.fi/paivittaistavarat/2016/07/18/yok-vaiheesta-paasty-yli-suomi-voisi-olla-hyonteisravinnonmekka/20167526/12?pos=related [luettu 2.9.2016] Martins, Y., Pliner, P. 2006. Ugh! That s disgusting! : Identification of the characteristics of foods underlying rejections based on disgust. Appetite 46, 75 85. Martins, Y., Pliner, P. 2005. Human food choices: An examination of the factors underlying acceptance/rejection of novel and familiar animal and nonanimal food. Appetite 45, 214 224. Martins, Y., Pelchat, M. L. & Pliner, P. 1997. "Try it; it's good and it's good for you": effects of taste and nutrition information on willingness to try novel foods. Appetite 28, 89 102. Medigo, R. C., Sablon, L., Geuens, M., Brostaux, Y., Alabi, T., Blecker, C., Drugmand, D., Haubruge, É. & Francis, F. 2014. Edible insects acceptance by Belgian consumers: promising attitude for entomophagy development. Journal of Sensory Studies 29, 14 20. Medigo, R. C., Gierts, C., Blecker, C., Brostaux, Y., Haubruge, É., Alabi, T. & Francis, F. 2016. Consumer acceptance of insect-based alternative meat products in Western countries. Food quality and preference 52, 237 243. Metsämuuronen, J. 2007. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä: opiskelijalaitos. 2. laitos, 4. painos. Vaajakoski: Gummerrus Kirjapaino. Metsämuuronen, J. 2001. Monimuuttujamenetelmien perusteet SPSS-ympäristössä. Metodologia sarja 7. Viro: International Methelp. Nakagaki, B. J. & Defoliart, G. R. 1991. Comparison of diets for mass-rearing acheta domesticus (Orthoptera: Gryllidae) as a novelty food, and comparison of food conversion efficiency with values reported for livestock. Journal of Economic Entomology 84 (3), 891 896. Nummenmaa, L. 2011. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. 3. painos. Uudistettu laitos. Latvia: Livonia Print. OECD. 2017. Education at a glance 2017: OECD Indicators. Paris: OECD publishing. Oonincx, D. G. A. B. & de Boer, I. J. M. 2012. Environmental impact of the production of mealworms as a protein source for humans A life cycle assessment. Plos one. 7 (12), 1 5. Oonincx, D. G. A. B., Van It Terbeeck, J., Heetkamp, M. J. W., Van Den Brand, H., Van Loon J. J. A. & Van Huis, A. 2010. An exploration on greenhouse gas and ammonia production by insect species suitable for animal or human consumption. Plos ONE 5 (12), 1 7.

126 Ovaskainen, M-L., Kosola, M. & Männistö, S. 2013. Koulutus ja tulot ruokavalion laadun selittäjinä Finravinto-tutkimuksissa 2002 ja 2007. Yhteiskuntapolitiikka 78 (2), 197 206. Parviainen, H., Elorinne, A-L., Väisänen, P. & Rimpelä, A. 2016. Consumption of special diets among adolescents from 1999 to 2013: A population-based study in Finland. International Journal of Consumer Studies 41, 216 224. Patch, C. S., Tapsell, L. C. & Williams, P. G. 2005. Attitudes and intentions toward purchasing novel foods enriched with omega-3 fatty acids. Journal of nutrition education & behavior. Vol 37 (5) 235 241. Payne, C. L., Scarborough, P., Rayner, M. & Nonaka K. 2016. Are edible insects more or less healthy than commonly consumed meats? A comparison using two nutrient profiling models developed to combat over- and undernutrition. European Journal of Clinical Nutrition 70, 285 291. Peltoniemi, A., & Yrjölä, T. 2012. Kuluttajien ja tuottajien näkemyksiä ruoan ostopäätöksistä ja tuotantotavoista. Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 138. Piha, S., Pohjanheimo, T., Lähteenmäki-Uutela, A., Křečková, Z. & Otterbring, T. 2016. The effects of consumer knowledge on the willingness to buy insect food: An exploratory cross-regional study in Northern and Central Europe. Food quality and preference, in press. Pimentel, D., Berger, B., Filiberto, D., Newton, M., Wolfe, B., Karabinakis, E., Clark, S., Poon, E., Abbett, E. & Nandagopal, S. 2004. Water resources: agricultural and environmental issues. BioScience 54: 10, 909 918. Pitkänen, E. 2012. Itä-Suomen yliopiston opiskelijoiden aikomus käyttää muuntogeenisiä tuotteita. Itä-Suomen yliopisto. Kotitalousopettajien koulutus. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. Kotitaloustieteen pro gradu -tutkielma. Pliner, P. & Salvy, S-J. 2006. Food neophobia in humans. Teoksessa R. Shepherd & R. Monique (toim.) The psychology of food choice. Food, consumer behaviour and health research centre. Department of psychology. University of Surrey. UK Guildford. Quine, L., Rutter, D. R. & Arnold L. 2000. Comparing the Theory of Planned Behaviour and the Health belief model. Teoksessa P. Norman, C. Abraham, M. Conner (toim.) Understanding and changing healt behavior: From health beliefs to self-regulation. Amsterdam: Hartwood academic publishers. Ramos-Elorduy, J. 2009. Anthropo-entomophagy: Cultures, evolution and sustainability. Entomological Research 39 (5), 271 288. Rauma, A-L. 2004. Kotitaloustiede on nuori ihmistiede. Teoksessa J., Enkerberg, E., Savolainen & P., Väisänen (toim.) Tutkiva opettajankoulutus taitava opettaja. Joensuun yliopisto, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, 199 208. Rozin, P. 1988. Cultural approaches to human food preferences. Teoksessa J. E. Morley, M. B. Sterman and J. T. Walsh (toim.) Nutritional modulation of neural function. London: Academic Press. Rozin, P. & Fallon, A. E. 1987. A perspective on disgust. Psychological Review 94, 23 41.

127 Rumpold, B.A. & Schlüter, O.K. 2013. Nutritional composition and safety aspects of edible insects. Molecular Nutrition and Food Research, 57(3). Ruokatieto yhdistys ry. 2017. Erityisruokavaliot. https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/ravitsemus-ja-ruuan-valinta/erityisruokavaliot [luettu 8.8.2017] Shelomi, M. 2015. Why we still don t eat insects: Assessing entomophagy promotion through a diffusion of innovations framework. Trends in Food Science & Technology, 45 (2), 311 318. Shin, Y. H. & Hancer, M. 2016. The role of attitude, subjective norm, perceived behavioral control, and moral norm in the intention to purchase local food products. Journal of Foodservice business research 19 (4), 338 351. Schösler, H., de Boer, J. & Boersema, J. J. 2012. Can we cut put the meat of the dish? Constructing consumer-oritented pathways towards meat substitution. Appetite 58, 39 47. Singh, A. & Kathuria, L. M. 2016. Understanding drivers of branded food choice among low-income consumers. Food quality and preference 52, 52 61. Smil, V. 2002. Worldwide transformation of diets, burdens of meat production and opportunities for novel food proteins. Enzyme and Microbial technology, 30 (3), 305 311. Sneyd, L. Q. 2013. Wild food, diets and development: sustainability and food security in urban Cameroon. Sustainability 5 (11), 4728 4759. Sosa, M., Cardinal, P., Contarini, A. & Hough, G. 2015 Food choice and emotions: Comparison between lov and middle income populations. Food research international 76, 253 260. Steinfeld, H., Gerber, P., Wassenaar, T., Castel, V., Rosales, M. & de Haan, C. 2006. Livestock s long shadow. Environmental issues and options. Rome, FAO. Tan, H. S. G., van den Berg, E. & Stieger, M. 2016. The influence of product preparation, familiarity and individual traits on the consumer acceptance of insects as food. Food quality and preference 52, 222 231. Tan, H. S. G., Fischer, A. R. H., Tinchan, P. Stieger, M. Steenbekkers, L. P. A. & van Trijp, H. C. M. 2015. Insects as food: Exploring cultural exposure and individual experience as determinants of acceptance. Food quality and preference 42, 78 89. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. 2017. Fineli. Vertaile elintarvikkeita. https://fineli.fi/fineli/fi/index [luettu 4.8.2017] Tilastokeskus. 2010. Palkkarakenne 2009. Suomen virallinen tilasto. http://www.stat.fi/til/pra/2009/pra_2009_2010-11-12_fi.pdf [luettu 15.9.2017] Tuorila, H., Lahteenmaki, L., Pohjalainen, L. & Lotti, 2001. Food neophobia among the Finns and related responses to familiar and unfamiliar foods. Food Quality and Preference 12, 29 37. Tuorila, H., Parkkinen, K. & Tolonen, K. 2008. Aistit ammattikäyttöön. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy.

128 Turun yliopisto 2016. Suomalaiset ovat kiinnostuneita hyönteisruoasta hyönteiset halutaan lautaselle jauhettuna. Tiedote 16.12.2016. https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/mediatiedotteet/sivut/suomalaiset-ovat-kiinnostuneita-hyonteisruoasta%e2%80%93hyonteiset-halutaan-lautaselle-jauhettuna.aspx [luettu 20.12.2016] Työryhmämuistio 2006: 20. Tuotantoeläinten hyvinvointistrategia. Helsinki. https://www.evira.fi/globalassets/elaimet/elainsuojelu-ja-elainten-pito/elainsuojelupitopaikoissa/tuotantoelainten_hyvinvointistrategia.pdf [luettu 20.9.2016] Van Huis, A. 2013. Potential of insects as food and feed in assuring food security. The Annual Review of Entomology 58, 563 83. Van Huis, A., Itterbeeck, J. V., Klunder, H., Mertens, E., Halloran, A., Muir, G. & Vantomme, P. 2013. Edible insects: future prospects for food and feed security. FAO 2013. http://www.fao.org/docrep/018/i3253e/i3253e.pdf [luettu 7.9.2016] Van Itterbeeck, J. & Van Huis, A. 2012. Environmental manipulation for edible insect procurement: a historical perspective. Journal of enthnobiology and ethnomedicine, 8:3. Van Lenteren, J. C. 2006. Ecosystem servies to biological control of pests: why are they ignored? Proceedings of the Netherlands Entomological Society Meeting 17. Vanhonacker, F., Van Loo, E. J. Gellynck, X. & Verbeke, W. 2013. Flemish consumer attitudes towards more sustainable food choices. Appetite 62, 7 16. Veek, A. 2010. Encounters with extreme foods: Neophilic/neophobia tendencies and novel foods. Journal of Food Products Marketing 16 (2), 246 260. Verbeke, W. 2015. Profiling consumers who are ready to adopt insects as a meat substitute in a Western society. Food quality and preference 39, 147 155. Vilkka, H. 2007. Tutki ja mittaa. Määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: Tammi. Yen, A. L. 2009. Edible insects: Traditional knowledge or western phobia? Entomological Research 39, 289 298. Xiaoming, C., Ying, F., Hong, Z. & Zhiyong, C. 2010. Review of the nuritive value of edible insects. Teoksessa P.B. Durst, D.V. Johnson, R.L. Leslie. & K. Shono, eds. Forest insects as food: humans bite back, proceedings of a workshop on Asia-Pacific resources and their potential for development. Bangkok, FAO Regional Office for Asia and the Pacific. http://www.fao.org/docrep/012/i1380e/i1380e00.pdf [luettu 14.2.2017] Zoonoosikeskus. 2016. Zoonoosit. http://www.zoonoosikeskus.fi/portal/fi/zoonoosit [luettu 20.9.2016]

129 LIITTEET Liite 1. E-kyselylomake

Liite 1. (jatkuu) 130

Liite 1. (jatkuu) 131

Liite 1. (jatkuu) 132

Liite 1. (jatkuu) 133