Nokian Hasselbackan alueen ulkoilureittien ja niitä ympäröivien metsien hoitosuunnitelma Taajama ja Lähiympäristön luonnonhoito Lepaa 14.11.2008 Kari Yli-Muilu
Sisällys 1 JOHDANTO 2 ALUEEN KUVA JA HOITOTOIMENPITEET 2.1 Maastotyöt ja metsäkartoitukset 2.2 Alueen ominaispiirteet 2.2.1 Puusto 2.2.2 Pensasto 2.3 Pähkinäpensas 2.4 Hoitosuunnitelma 2.5 Luonnonsuojelu 3 KUVIOKOHTAISET HOITO-OHJEET 3.1 Kuvio 1 Pähkinäpensaskuja 3.2 Kuvio 2 Pähkinäpensaskuja 3.3 Kuvio 3: Metsälehmusmetsikkö 3.4 Kuvio 4: Rantavyöhyke 3.5 Kuvio 5: Vaaraniemenpuisto 3.6 Kuvio 6: Koivu- ja kuusikujanne 3.7 Kuvio 7: Annilan puisto 3.8 Kuvio 8: Kuusimetsä 3.9 Kuvio 9: Haavikko 3.10 kuvio 10: Reitin varsi 3.11 Kuvio 9: Heikinpuisto 4 LÄHTEET
1 JOHDANTO Hasselbackan alue sijaitsee Etelä-Nokialla Turuntien ja Pyhäjärven välissä. Alue on lähes kokonaisuudessaan omakotitalovaltaista asuinaluetta, muutamaa pienteollisuusaluetta lukuun ottamatta. Alueen asukkaat ovat pääosin lapsiperheitä. Metsäalue ei ole yhtenäinen, vaan koostuu useista muutaman hehtaarin kokoisista ja sitä pienemmistä paloista jotka sijoittuvat tonttien ja teiden välille. Alueelle ei ole tehty hoitosuunnitelmaa, vaan koko Nokian kaupungin taajamametsäalueet kattava suunnitelma on vasta tulossa. Hoidetun ulkoilureitistön pituus on noin kolme kilometriä, lisäksi alueella on useita kilometrejä hoitamatonta metsäpolkua. Ulkoilureittiä käyttää keskimäärin kymmenkunta ihmisiä päivässä, vuodenajasta riippuen. Talvella käyttäjiä on reilusti vähemmän kuin kesällä. Ulkoilureitistö on valaistu vain osittain ja sillä ei ole talvikunnossapitoa. Tämä vaikuttaa varmasti talvikäytön vähäisyyteen. Osissa aluetta on tehty harvennushakkuita muutamia vuosia sitten, mutta muuten hoito on ollut erittäin vähäistä. Ulkoilureittien varsia on raivattu viimeksi vuosia sitten. Asemakaavassa alueet on merkitty luonnontilassa säilytettäväksi puistoalueeksi (=PL) ja lähivirkistysalueeksi (=VL). 2 ALUEEN KUVA JA HOITOTOIMENPITEET 2.1 Maastotyöt ja metsäkartoitukset Maastotyöt tehtiin keväällä ja syksyllä 2008. Syksyn maastokäynneillä käytiin koko alue lävitse ja kartoitettiin puu- ja pensaslajisto sekä eri metsätyypit. Kuviointi perustuu pääsääntöisesti puuston lajivaihteluihin ja metsätyyppien sekä metsäalueiden rajoihin. Lisäksi keväällä raivattiin alustavasti lähes kaikkien ulkoilureittien reunat vapaiksi kasvillisuudesta. 2.2 Alueen ominaispiirteet 2.2.1 Puusto Alue on pinnanmuodoiltaan erittäin vaihteleva. Yleisin metsätyyppi on lehtomaisen kankaan muodostama sekametsä. Alueella on myös jonkin verran tuoreen kankaan sekametsiä sekä lehtoa. Pääpuulajeina esiintyy kuusta (Picea abies), mäntyä (Pinus (sylvestris) ja koivua (Betula sp.). Lisäksi lähes kaikilla kuvioilla esiintyy paljon metsälehmuksia (Tilia cordata) ja jonkin verran vaahteraa (Acer platanoides) ja tammea (Quercus robur). Haapa (Populus tremula) on yleinen puu
koko alueella ja joillakin kuvioilla sitä esiintyy paikoin runsaasti. Tervaleppiä (Alnus incana), löytyy muutamia ryhmiä ranta-alueelta. Lahopuuta on vain vähän. 2.2.2 Pensasto Alikasvoksessa esiintyy paikoin runsaasti lehtipuiden ja kuusen taimia sekä pajua (Salix sp.) ja pihlajaa (Sorbus aucuparia). Alikasvostossa esiintyy jossain määrin myös taikinamarjaa (Ribes alpinum), lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum), vadelmaa (Rubus idaeus), koiranheisiä (Viburnum opulus) ja raitoja (Salix caprea). Erityisen runsaana esiintyy seudulle nimensä antanutta pähkinäpensasta (Corylus avellana). 2.3 Pähkinäpensas Nokialla pähkinäpensasta esiintyy yleisesti ja suojeltuja pähkinäpensaslehtoja on useita. Pähkinäpensas on erittäin pitkäikäinen pensas, sillä vaikka yksittäiset haarat elävät vain noin 30 vuotiaiksi, pensas uudistuu jatkuvasti ja voi elää jopa yli 150 vuotiaaksi. Se kasvaa jopa 7-9 metriä korkeaksi ja viihtyy parhaiten valoisassa ja ravinteikkaassa lehtipuuvaltaisessa rinnemaassa. Se sietää jonkin verran varjoa, mutta kuusettuminen ja tiheä haavikko hävittävät pensaan nopeasti. Hoitosuunnitelmassa pensaan vaatimukset on otettu huomioon. 2.4 Hoitosuunnitelma Hoitosuunnitelman tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ja toisaalta myös virkistyskäytön turvaaminen alueella. Metsillä ei ole puuntuotannollisia odotuksia. Asukkaat toivovat mahdollisimman vähäistä hoitoa ja vastustavat isompia hoitotöitä, kuten hakkuita. Metsänkuvan toivotaan säilyvän lähes ennallaan. Alueen luonteesta johtuen hoitotoimet kohdistuvat pääsääntöisesti alikasvuston ja nuorien puiden poistoon. Luontainen kehitys ei monin paikoin ole suotavaa, koska se johtaisi tiheiden kuusikoiden ja haavikoiden syntyyn. Alue on jaettu 11 kuvioon. Koska alue on suhteellisen pieni ja sitä hoidetaan lähinnä virkistysmetsänä, kuvioiden koko on myös melko pieni. Yksi kuvio on yhtenäinen puuston rakenteen, kasvupaikan ja suunniteltujen hoitotoimenpiteiden suhteen. Turvallisuus on otettava huomioon raivaus- ja kaatotöissä ja tarpeeksi laajat turva-alueet rajattava esimerkiksi nauhoilla. Tarvittaessa reitti voidaan myös sulkea töiden ajaksi. Kaikista töistä on tiedotettava etukäteen. Suurin osa kuvioista sijaitsee ulkoilureitin varrella. Näiden alueiden hoidon ensisijaisena tavoitteena
on liikkumisen turvallisuus. Risteyskohdat pidetään avoimina, kuten myös reittien reunat. Hoitotöiden helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi reiteillä on pystyttävä ajamaan pientraktorilla, joten pensaat eivät siis saa kasvaa reitin yli tai muuten tukkia sitä. Reittien reunat on hyvä raivata noin viiden vuoden välein. Mahdollisesti vaarallisia puita ei reittien varsilla juuri ole. Tilannetta täytyy toki seurata jatkuvasti. Muutamissa kohdissa voidaan avata näkymiä metsän sisälle ja järvelle. Näin saadaan maisemaan kaivattua vaihtelua. Pensaston annetaan kasvaa erityisen tiheänä ulkoilureittien niissä kohdissa joista on näköyhteys rakennuksiin. Näin luodaan mielikuvaa suuremmasta metsäalueesta. Alueen lehtomaisilla kangasmetsäalueilla korostetaan lehtomaisuutta suosimalla lehtipuita ja varsinkin metsälehmuksia, vaahteroita ja tammia. Nuoret kuusikot poistetaan varjostamasta, mutta vanhoja kuusia ei kaadeta. Isot kuuset ja männyt antavat metsälle kaivattua vihreyttä talvella ja lisäävät vaihtelua. Lisäksi niiden kaadoista pensaille ja nuorille lehtipuille aiheutuvat vahingot olisivat suuria. Vanhemmat puut kasvavat alueella muutamaa kuviota lukuun ottamatta melko väljästi, joten niille ei ole edes tarvetta tehdä harvennushakkuita. Metsän keskeltä ei vanhoja puita kaadeta, vaikka ne olisivatkin jo huonokuntoisia tai kuolleita. Ulkoilureittien reunoilla ja välittömässä läheisyydessä kasvavat huonokuntoiset puut, jotka voivat aiheuttaa henkilövahinkoja, voidaan huolellisen kuntoarvioinnin jälkeen kaataa. Alueen tuoreen kankaan sekametsien alueilla puustoa pyritään järeyttämään ja metsänkuvaa monipuolistamaan. Puuston kiertoaika pyritään nostamaan koko alueella mahdollisimman korkeaksi, noin 200-300 vuoteen. Hoitosuunnitelmassa esitetyt työt on tarkoitus suorittaa muutaman vuoden sisällä, jos toisin ei ole erikseen mainittu. Tarkempia aikoja ei ole tarpeen esittää, koska kaupungin metsänhoitotyöt ovat vahvasti riippuvaisia kausityöntekijöiden saatavuudesta ja muun työn määrästä. Tarkempia aikatauluja ei siis todennäköisesti pystyttäisi noudattamaan. Metsänhoitotöitä voidaan tehdä joustavasti jaksoissa alue kerrallaan edeten. Hoitosuunnitelman yhtenä tavoitteena on, että varsinaisia puun kaatoja saati hakkuita ei näiden töiden jälkeen tarvitsisi juuri tehdä. 2.5 Luonnonsuojelu Luonnonsuojelulaissa on säädetty suojeltaviksi luontotyypeiksi pienialaisena esiintyvää tai harvinaista luontotyyppiä, jonka luontoarvo on merkittävä. Luontotyyppikriteerit täyttävässä pähkinäpensaslehdossa kasvaa vähintään kaksi metriä korkeita tai leveitä pähkinäpensaita ainakin 20 kappaletta hehtaarilla yhtenäisellä alueella. Suojellut jalopuumetsiköt ovat luontaisesti syntyneitä ja niissä kasvaa runkomaisina puina vähintään 20 jaloa lehtipuuta hehtaarilla yhtenäisellä alueella. Runkopuun läpimitta rinnankorkeudella on vähintään seitsemän senttimetriä.
Kuvioilla 1-5 metsälehmuksia on yli sata kappaletta ja tammia ja varsinkin vaahteroitakin esiintyy runsaasti. Alue täyttää siten suojeltavan jalopuumetsikön määrityksen. Se onkin vuonna 2001 merkitty suojeltavaksi luontotyypiksi. Myös pähkinäpensaita esiintyy alueella reilusti yli sata kappaletta, joten myös suojeltavan pähkinäpensaslehdon kriteerit täyttyisivät. Luonnonsuojelulain kohdan 29 mukaan suojeltujen luontotyyppien ominaispiirteiden säilymistä ei saa vaarantaa. Esimerkiksi rakentaminen, maaperän muokkaaminen ja luontaisen kasvillisuuden vahingoittaminen voivat helposti vaarantaa ominaispiirteiden säilymisen. Tämä oli otettava huomioon hoitosuunnitelman teossa. Hoitosuunnitelmassa onkin näiden kuvioiden kohdalla ehdotettu vain luontotyypin ominaispiirteitä korostavia ja säilyttäviä hoitotöitä, kuten kuusikon ja haavikon raivausta. Koska kyseinen alue on merkitty nimenomaan suojeltavaksi jalopuumetsiköksi, pähkinäpensaiden raivaus on mahdollista, mutta ei tietenkään kovin suotavaa. Siksi pensaita raivataankin vain niin vähän kuin on pakko ulkoilureitin pitämiseksi kulkukelpoisena. 3 KUVIOKOHTAISET HOITO-OHJEET Kuva 1: Kuviokartta
3.1 Kuvio 1: Pähkinäpensaskuja Kasvupaikka on lehtomainen kangasmetsä jossa kasvaa nuoria lehmuksia, noin 70 100 vuotiaita koivuja ja joitakin samanikäisiä kuusia. Alikasvostossa kasvaa pähkinäpensasta, pihlajaa, taikinamarjaa, raitaa, vadelmaa, haapaa, pajua ja kuusentaimia. Kuvio rajoittuu toiselta sivultaan ulkoilureittiin. Ulkoilureitti pidetään kulkukelpoisena raivaamalla reitille työntyvät pensaan oksat. Reitin ulkomuoto pidetään kujanne tyylisenä. Kuvion järvenpuoleisessa päässä oleva järeä kuusikko jätetään nykyiselleen. Ulkoilureitin reuna raivatiin keväällä. Uusi raivaus on suositeltavaa tehdä viiden vuoden päästä. Pidetään ulkoilureitti kuljettavana. Poistetaan kokonaan pihlajat ja pajut, pähkinäpensaita raivataan varovasti ja vain välttämättömät osat. Kuusen ja haavan taimet poistetaan jotta vaahteran taimille ja pähkinäpensaille saadaan kasvutilaa. Kuva 2: Pähkinäpensaskuja
3.2 Kuvio 2: Pähkinäpensaskuja Kasvupaikka on lehtomainen kangasmetsä jossa kasvaa nuoria lehmuksia, noin 70 100 vuotiaita koivuja ja muutamia samanikäisiä kuusia. Alikasvostossa kasvaa pähkinäpensasta, pihlajaa, taikinamarjaa, raitaa, vadelmaa ja pajua. Kuvio rajoittuu toiselta sivultaan ulkoilureittiin ja toisella puolella vastaan tulevat omakotitalojen piha-alueet. Ulkoilureitti pidetään kulkukelpoisena raivaamalla reitille työntyvät pensaan oksat. Reitin ulkomuoto pidetään kujanne tyylisenä. Pensaston annetaan kasvaa suhteellisen tiheänä, jotta talot jäävät kesällä pensaston taakse piiloon. Ulkoilureitin reuna on raivattu. Uusi raivaus on suositeltavaa tehdä viiden vuoden päästä. Pidetään ulkoilureitti kuljettavana. Poistetaan kokonaan pihlajat ja pajut, pähkinäpensaita raivataan varovasti ja vain välttämättömät osat. Raivataan haavan ja kuusen taimet, jotta saadaan kasvutilaa vaahteran taimille ja pähkinäpensaille. 3.3 Kuvio 3: Metsälehmusmetsikkö Kasvupaikka on kostea lehtometsä, jossa kasvaa metsälehmuksia, kuusia ja muutamia kookkaita koivuja ja haapoja. Alikasvostossa esiintyy pajuja, raitaa, vaahteroita ja pähkinäpensasta. Korostetaan metsikön lehtomaisuutta ja parannetaan metsälehmusten ja vaahteran taimien sekä pähkinäpensaiden kasvuolosuhteita. Harvennushakkuu tehty vuosia sitten. Hakkuun tarkoituksena on ollut turvata lehmuksien kasvu. Raivataan kaikki kuusen taimet ja pajukko pois ja kaadetaan kaikki noin 30 40 vuotiaat ja sitä nuoremmat kuuset. Raivaus on syytä uudistaa sopivin väliajoin, esimerkiksi viiden vuoden välein.
3.4 Kuvio 4: Rantavyöhyke Kuvio on jyrkkärinteistä tuoretta kangasmetsää. Valtapuuna on vanhoja koivuja ja kuusia. Nuoria koivuja ja kuusia esiintyy myös jonkin verran. Lisäksi kuviolla kasvaa useita kymmeniä haapoja ja nuorehkoja mäntyjä. Alikasvostossa esiintyy kuusentaimitiheikköjä, haavikkoa sekä pajuja. Pähkinäpensaat ovat keskittyneet ulkoilureitin varrelle. Säilytetään ja lisätään metsän vaihtelevuutta. Avataan näkymiä järvelle penkkien kohdilta kaatamalla nuoria kuusia ja koivuja sekä raivaamalla pajukkoa, haavikkoa ja kuusikkoa. Pidetään ulkoilureitti vapaana. Ulkoilureitin reuna on raivattu. Vaihtelevuutta korostettiin jättämällä pähkinäpensaita ulkoilureitin varrelle tiheämpinä ryhminä. Pidetään ulkoilureitti vapaana. Harvennetaan taimikkoa ja muutamia nuorehkoja kuusiryhmiä ja jätetään vain parhaat yksilöt jäljelle. Raivataan pajukko ja haavikko. Raivaus on hyvä uudistaa noin viiden vuoden välein. Kuva 3: Rantametsää
3.5 Kuvio 5: Vaaraniemenpuisto Lehtomainen kangasmetsä jossa kasvaa valtapuina nuoria metsälehmuksia ja koivuja. Kuviolla kasvaa myös nuoria haapoja ja kuusia, yksittäisiä järeitä kuusia ja mäntyjä. Alueen keskiosassa kasvaa myös muutamia nuorehkoja vaahteroita. Alikasvostossa esiintyy pähkinäpensasta, pihlajaa, pajua ja paikoin tiheänä kuusen taimia. Kuvion keskiosassa on pieni kalliomäki. Kuviolla on pieni polkuverkosto. Kuvio rajoittuu yhdeltä sivulta ulkoilureittiin. Säilyttää ja korostaa metsikön lehtomaisuutta. Ulkoilureitin varsi on raivattu. Raivataan kuusentaimet, pajut ja pihlajat. Kaadetaan kaikki noin 40 50 vuotiaat ja sitä nuoremmat kuuset ja muutama pienempi koivu pois varjostamasta. Raivaus on syytä uudistaa noin viiden vuoden välein. Kuva 4: Metsälehmusmetsikkö
3.6 Kuvio 6: Koivu- ja kuusikujanne Kuvion halkaisee ulkoilureitti, jonka toiselle puolelle on istutettu kuusikujanne ja toiselle puolelle koivukujanne. Kuvio on kosteaa kangasmetsää, jonka molemmilla puolilla on asuinalue. Valtapuina on kuusia ja koivuja. Ei juuri alikasvostoa. Säilyttää alue pääosin nykyisellään. Harvennushakkuu on tehty muutamia vuosia sitten. Pidetään ulkoilureitti käyttökunnossa. Seurataan kehitystä. 3.7 Kuvio 7: Annilan puisto Mäntyvaltaista tuoretta kangasmetsää. Valtapuuna kasvaa järeitä mäntyjä. Lisäksi kuviolla esiintyy nuorehkoja kuusia ja koivuja. Alikasvostossa esiintyy pähkinäpensasta, pajua, raitaa, haapaa, kuusen- ja koivun taimia. Kuviota halkoo kaksi ulkoilureittiä. Säilytetään komea männikkö. Lisätään kerroksellisuutta suosimalla metsälehmuksen ja koivun taimia. Parannetaan pähkinäpensaiden kasvuoloja. Ulkoilureitin reunat on raivattu viime keväällä. Erityistä huomiota kiinnitettiin nuoren haavikon raivaukseen pähkinäpensaiden tieltä. Raivataan pois kuusentaimet, pajukko ja haavikko. Tehdään tilaa koivun ja männyn taimille sekä pähkinäpensaille. Raivaus on syytä uudistaa noin viiden vuoden välein.
3.8 Kuvio 8: Kuusimetsä Kuusivaltaista tuoretta kangasmetsää. Valtapuina kuusi ja nuorehkot koivut. Lisäksi kuviolla kasvaa muutamia isoja mäntyjä. Haapaa esiintyy runsaasti, varsinkin alikasvostossa, mutta myös vanhoina isoina puina. Metsänkuva on vaihteleva, osissa metsää kasvaa järeitä kuusia tiheästi ja osissa ylispuusto puuttuu lähes kokonaan. Alikasvostossa yleisesti pähkinäpensasta ja haavikkoa. Lisäksi kuvion keskustassa esiintyy paikoitellen erittäin runsaasti pihlajan ja koivun taimikkoa. Kuviolla on laajahko polkuverkosto. Kuva 7: Tiheää taimikkoa kuviolla 8 Järeytetään puustoa. Pidetään ulkoilureitit kulkukelpoisina. Ulkoilureittien reunat raivattu viime keväällä. Erityistä huomiota kiinnitettiin nuoren haavikon raivaukseen pähkinäpensaiden tieltä. Raivauksessa otettiin esiin muutamia polun reunalla kasvavia isoja hyväkuntoisia kuusia ja koivuja. Harvennushakkuu on tehty vuosia sitten.
Järeytetään puustoa harventamalla nuoria puutiheikköjä. Jätetään kuitenkin paikoitellen tiheitä puustoryhmiä maiseman elävöittämiseksi. Haavikon ja pihlajien raivausta tulee jatkaa. Kuvion keskikohdan koivuntaimille on syytä tehdä harvennus. Harvennukset ja raivaukset on syytä uudistaa noin kymmenen vuoden välein. 3.9 Kuvio 9: Haavikko Lehtomaista kosteaa kangasmetsää. Valtapuuna on kuusta, koivua ja haapaa. Mäntyjä esiintyy myös jonkin verran. Alikasvostossa esiintyy runsaasti haapaa, pajua ja pähkinäpensaita. Alikasvostosta löytyy myös pihlajaa, taikinamarjaa ja raitaa. Kuvio rajoittuu toiselta sivultaan ulkoilureittiin ja toiselta sivultaan yksityistontteihin. Pitää alikasvosto tiheänä, ja peittävänä, jotta rakennukset eivät näkyisi reitille. Edistää pähkinäpensaan kasvua. Ulkoilureitin reuna on raivattu pähkinäpensasta suosien. Parannetaan pähkinäpensaiden kasvuoloja raivaamalla pajukkoa ja haavikkoa niitten ympäriltä. Harvennetaan puutaimikkoa parhaita yksilöitä suosien. Raivausta on syytä tehdä jo ensi keväänä ja uudistaa noin viiden vuoden välein. 3.10 kuvio 10: Reitin varsi Tuoretta kosteaa kangasmetsää. Valtapuuna on kuusta, koivua ja mäntyjä. Kuviolta löytyy myös joitakin haapoja. Alikasvostossa esiintyy runsaasti pajua ja pähkinäpensaita. Alikasvostosta löytyy myös haapaa, pihlajaa, taikinamarjaa ja raitaa. Kuvio rajoittuu toiselta sivultaan ulkoilureittiin ja toiselta sivultaan yksityistontteihin. Muuttaa alikasvostoa pähkinäpensasvaltaiseksi. Ulkoilureitin reuna on raivattu pähkinäpensaita suosien. Ulkoilureitin raivaus on hyvä uudistaa noin viiden vuoden välein.
3.11 Kuvio 11: Heikinpuisto Kuusivaltaista tuoretta kangasmetsää. Valtapuina on kuusia ja nuorehkoja koivuja. Lisäksi kuviolla kasvaa isoja mäntyjä ja joitakin haapoja. Kuvion läpi kulkee ulkoilureitti. Reitin varsilla on muutamia järeitä hyväkuntoisia kuusia. Alikasvostossa esiintyy runsaasti pihlajaa ja jonkin verran kuusen- ja koivuntaimia ja pähkinäpensasta sekä muutama pienehkö raita. Säilyttää alue pääosin nykyisen kaltaisena kuusivaltaisena sekametsikkönä. Lisätään kuitenkin hiukan metsän vaihtelevuutta suosimalla koivuja ja muita lehtipuita. Pidetään ulkoilureitti kulkukelpoisena. Ulkoilureitin varsia raivattiin jonkin verran osasta reittiä. Ulkolureitin raivauksen loppuunvieminen. Alikasvoston raivaus pähkinäpensaita ja koivun taimia suosien. Raivaus uudistetaan noin viiden vuoden välein.
LÄHTEET Kirjallisuuslähteet: Komulainen, M. 1995. Metsälehti. Taajamametsien hoito. Gummerus. Jyväskylä. Kiuru, H. 2005. Metsälehti. Pihapiirin puiston hoito. Karisto Oy, Hämeenlinna. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 2001. Hyvän metsänhoidon suositukset. Libris Oy, Helsinki. Internet-lähteet: Ympäristöministeriö. 09.01.2007. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=216320& lan=fi. (luettu 10.10.2008)